Etusivulle
Jarin kirjoituksia


 


 






Tartu kiinni
iankaikkiseen elämään!
















Jeesus on tie ja
totuus ja elämä







 

Seuraava artikkeli on itse asiassa kirje, jonka lähetin Rauhan puolesta -lehden toimitukselle. Aiheena oli vuosikymmeniä kestänyt kriisi Lähi-idässä, eli tilanne Israelissa ja palestiinalaiset. Tässä asiassa me voimme kallistua helposti vain toiseen suuntaan ja myönnän, että itsekin saatan syyllistyä siihen. Kuitenkin näen, että Israelin boikotointi ja vihamielisyys sitä kohtaan on usein epäoikeudenmukaista. Historia myös osoittaa, että syytökset juutalaisia kohtaan voivat johtaa hallitsemattomaan väkivaltaan. Tämä vaara kannattaa ottaa huomioon, koska se on toistunut niin usein historian aikana.

 

 

Hei!

 

Satuin saamaan käsiini Rauhan puolesta-lehden. Siinä oli paljon hyvää asiaa rauhan työstä. Itsekin tietysti toivon, että rauha olisi maailmassa eikä olisi mitään konflikteja. Valitettavasti olemme kaukana tästä ihanteesta.

   Olen kuitenkin sitä mieltä, että teidän suhtautumisenne Israel -palestiinalaiskonfliktissa on epäoikeudenmukaista ja puolueellista (Itsekin olen varmasti puolueellinen ja sokea näkemään asioita oikeassa valossa). En halua vähätellä palestiinalaisia ja heidän ihmisarvoaan, mutta asiassa kannattaa ottaa huomioon myös seuraavia seikkoja, jotka liittyvät historiaan.

 

Pakolaisongelma. Lehdessänne (5 / 2015) kerrotaan seuraavasti:

 

s. 7 Israelin verinen palestiinalaisalueiden miehityspolitiikka on ajanut miljoonia ihmisiä pakolaisuuteen. (Markku Kangaspuro, Rauhanpuolustajien puheenjohtaja)

 

s. 13 Syyriasta Libanonin palestiinalaisleireille paenneet ovat pääosin ihmisiä, joiden perheet joutuivat pakenemaan Israelin vainoa 1948. (Ilona Junka, Arabikansojen ystävyysseuran [Akys] puheenjohtaja)

 

Ovatko asiat todella tapahtuneet niin kuin edellisissä lainauksissa kerrotaan?

   Ensinnäkin pakolaisten määrä 1948 ei ollut miljoonia vaan virallisten arvioiden mukaan n. 600 000 – 700 000. Nykyään heistä on elossa n. 30 000, joten luvut miljoonista pakolaisista ovat liioiteltuja. Pakolaisten jälkeläisiä ei lueta pakolaisiksi kuten ei muissakaan pakolaisongelmissa ole toimittu.

   Miksi sitten pakolaisongelma syntyi? Syynä oli se, että juutalaiset hyväksyivät YK:n maanjakoa koskevat suositukset ja tarttuivat tilaisuuteen saada itsenäisyys, mutta ns. Palestiinan arabit yhdessä muun arabimaailman kanssa torjuivat jyrkästi jakoehdotuksen. Jos ehdotus olisi hyväksytty heidän taholtaan, olisi ns. Palestiinan arabeilla ollut oma valtio jo n. 60 vuotta, ei olisi ollut sotia eikä mitään pakolaisongelmaa. Kuitenkin, kun jakosuunnitelma hylättiin, syntyivät nämä laajakantoiset ongelmat. Kahden valtion malli oli tarjolla jo silloin, mutta se ei kelvannut arabeille, jotka halusivat kaiken itselleen. Niinpä seurauksena oli, että ympäröivät arabivaltiot aloittivat välittömästi sodan uutta valtiota vastaan. He hyökkäsivät laillisesti perustetun valtion kimppuun tarkoituksena hävittää se ja jakaa maat keskenään. Palestiinan valtiosta ja sen perustamisesta ei tuohon aikaan puhuttu arabien toimesta mitään, vaan tarkoitus oli hävittää uusi valtio. Siitä alkoi myös palestiinalaisten pakolaisaalto. Heitä pakeni ennen sotaa (tosiasiassa brittiläisen mandaattihallinnon alueelta) ja sodan alettua. Silti n. 150 000 arabia jäi vastaperustettuun Israelin valtioon. Israelin itsenäisyysjulistuksessa vedottiin arabeihin, että he rakentaisivat Israelin valtiota yhdessä juutalaisten kanssa.

   Pääsyy pakolaisongelmaan oli arabien oma propaganda. He kehottivat arabiveljiään poistumaan pois sodan tieltä, koska silloin olisi esteetön mahdollisuus maan valloittamiseen ja koska täydellisen tuhon keskellä olisi vaikea tietää, kuka on juutalainen ja kuka arabi. Useimmat arabit tottelivat kehotusta, mutta n. 150 000 jäi.

   Entä sitten se ajatus, että arabit karkotettiin väkivalloin juutalaisten toimesta? Tämä on täysin mahdoton ajatus, koska maassa oli 40 %:n arabivähemmistö. Miten heidän karkottamisensa olisi onnistunut, koska arabeja oli satojatuhansia? Ei mitenkään. Israelin virallinen politiikka oli sellainen, että arabeja kehotettiin pysymään maassa ja rakentamaan yhdessä Israelin valtiota.

   Kun sota alkoi Israelin itsenäistyttyä, oli maassa myös runsaasti lehtimiehiä. He olivat tulleet todistamaan verilöylyä, jossa arabimaat hävittäisivät vastaperustetun juutalaisvaltion. He eivät maininneet mistään pakolaisongelmasta ja miten juutalaiset olivat ajaneet heidät pakosalle. Sitä eivät maininneet myöskään arabijohtajat kansainvälisillä foorumeilla, vaikka siihen aikaan heitä muutti kaikkein eniten pois maasta – ei edes Jamal Husseini, Jasser Arafatin setä ja Palestiinan arabien edustaja, joka piti puheen YK:ssa ennen Israelin itsenäisyysjulistusta, maininnut pakolaisista mitään. Sen sijaan pidettiin varmana, että uusi valtio tuhottaisiin muutamassa viikossa, ja pakolaiset voisivat sen jälkeen palata takaisin. Seuraavassa muutamia kommentteja arabien omista lähteistä. Ne osoittavat, miten pakolaisongelman suurin syy oli arabien oma propaganda. Ensimmäisenä on Palestiinalaishallinnon nykyisen johtajan Mahmoud Abbasin lausunto:

 

Arabiarmeijat hyökkäsivät Palestiinaan tarkoituksenaan suojella palestiinalaisia, mutta sen sijaan ne hylkäsivät heidät, pakottivat poistumaan maasta ja jättämään sen. (PA:n nykyinen presidentti Mahmoud Abbas, Falastin al Thaura, 1976, siteerattu Wall Street Journal’issa 5.6.2003)

 

"Me pakolaiset... jätimme kotimaamme luottaen arabivaltioiden kierojen johtajien antamiin petollisiin lupauksiin. He lupasivat meille, että poissaolomme ei kestäisi enempää kuin kaksi viikkoa; se olisi eräänlainen kävelyretki, jonka palattua me palaisimme takaisin." (Falastin, 30.5.1955)

 

"Ne arabivaltiot, jotka kehoittivat Palestiinan arabeja lähtemään väliaikaisesti kodeistaan hyökkäyksen ja miehityksen ajaksi, ovat pettäneet lupauksensa auttaa näitä pakolaisia." (Jordanialainen päivälehti Falastin 19.2.1949)

 

"Kuka toi palestiinalaiset pakolaiset Libanoniin, jossa he nyt saavat kärsiä lehdistön ja arabijohtajien kielteisistä asenteista? Näillä lehdillä ja johtajilla ei ole omaatuntoa eikä kunniaa. Kuka oli syypää siihen, että heidät tuotiin maastaan hirvittävässä ahdingossa, rahattomina ja kunniansa menettäneinä? Arabivaltiot, ja Libanon niiden joukossa, ovat syyllisiä." (Kul-Shay viikkolehti, Beirut 19.8.1951)

 

Kuningas Hussein 17.1.1970: "Arabijohtajat ovat käyttäneet Palestiinan kansaa itsekkäisiin poliittisiin tarkoituksiin. Se on naurettavaa, ja minä voisin sanoa rikollista."

 

”Historiallinen Palestiina”. Lehdessänne (5 / 2015) kerrotaan seuraavasti Ramez Ansaran kautta:

 

Nakballa palestiinalaiset tarkoittavat katastrofia, joka alkoi vuonna 1948, kun israelilaisten hyökkäys palestiinalaisia kohtaan johti valtavaan pakolaistulvaan. Ramallaha’an tuli pakolaisia historiallisen Palestiinan neljästä suurimmasta kaupungista: Lodista, Ramlasta, Jaffasta ja Jerusalemista.

 

Suvaitsevaisuus ei ole uusi ilmiö Palestiinassa, itse asiassa se edustaa vanhaa käytäntöä. Palestiina kuuluu ihmiskunnan historian ensimmäisiin maatalousyhteiskuntiin.

 

Tällaiset väitteet ovat historian vääristelyä. Syy tähän on yksinkertainen: menneeltä ajalta ei tunneta mitään todisteita ns. Palestiinan kansasta ja valtiosta, jolla olisi ollut omat hallitsijat, oma armeija, oma raha, oma kieli, selkeät tunnistettavat rajat ja muita kansalliseen olemassaoloon liittyviä piirteitä. Nämä tärkeät ominaisuudet puuttuivat kokonaan. Nimi Palestiina – arabiaksi Falastin – on kylläkin ollut nimenä olemassa, mutta se on nimitys maa-alueelle, jonka Rooman keisari Hadrianus antoi juutalaisten valtiolle 135 jKr. Samalla Jerusalem sai uuden nimen Aelia Capitolina.

   Nimitystä Palestiina käyttivät myös juutalaiset sekä useat muut 1900-luvun alkupuolella. Nykyisen Jerusalem Post-lehden alkuperäinen nimi oli The Palestine Post, musiikista vastasi mm. Palestine Symphony Orchestra (myöh. Israeli Filharmonic Orchestra) ja sähköä toimitti Palestine Electric Company. Nämä termit osoittavat, että kysymys oli maa-alueesta, ei palestiinalaiset -nimisestä kansasta, jota ei ole koskaan ollut. Arabijohtaja Auni Bey Abdul-Hadi lausui Peel-komitealle antamassaan raportissa v. 1937: ”Palestiina on termi, jonka sionistit ovat kehittäneet. Me olemme arabeja ja olemme kuuluneet jo vuosisatoja Syyriaan.”

   Sen sijaan paljon paremmin voidaan tietää se, että nykyiset palestiinalaiset ovat ympäröivistä valtioista tulleita arabeja tai heidän jälkeläisiään. Monet heistä ovat Ismaelin, Aabrahamin pojan, jälkeläisiä ja ovat muuttaneet tälle alueelle pääosin viimeisten 150 vuoden aikana.

   Nämä ihmiset eivät edustaneet vain yhtä kansalaisuutta, vaan useita kansallisuuksia (Jordania, Syyria, Libanon, Egypti, Irak... ), koska he saapuivat ympäröivistä arabivaltioista tai sitten (ennen vuotta 1917) entisen Turkin ottomaanisen valtakunnan alueelta, jonka hallussa olivat vielä reilut sata vuotta sitten useimmat arabivaltiot. Heillä ei niihin aikoihin voinut olla mitään kansallista palestiinalaista identiteettiä, eivätkä edes ympäröivät arabivaltiot puhuneet mistään sellaisesta niihin aikoihin. Se tapahtui paljon myöhemmin eli vuoden 1967 sodan jälkeen.

   Asian yhteydessä on hyvä ottaa esille muutamia Uuden testamentin jakeita. Ne ovat todellista historiaa ja niissä ei puhuta palestiinalaisista vielä mitään, koska sellaista nimitystä ei tunnettu. Sen sijaan niissä kerrotaan juutalaisista, jotka asuttivat Jerusalemia sekä Juudeaa ja Samaria eli nykyistä Länsirantaa. Kysymys on noin 2000 vuoden takaisista tapahtumista:

 

- (Apt 1:4-8) Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski hän heitä ja sanoi: "Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet.

5. Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen."

6. Niin he ollessansa koolla kysyivät häneltä sanoen: "Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan?"

7. Hän sanoi heille: "Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut,

8. vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka".

 

- (Apt 2:14-18) Niin Pietari astui esiin niiden yhdentoista kanssa, korotti äänensä ja puhui heille: "Miehet, juutalaiset ja kaikki Jerusalemissa asuvaiset, olkoon tämä teille tiettävä, ja ottakaa minun sanani korviinne.

 

Israelin miehityspolitiikka. Lehdessänne viitataan toistuvasti ns. Israelin miehityspolitiikkaan. Tämä asia voidaan myös kyseenalaistaa, koska Palestiina-nimistä valtiota ei ole koskaan ollut. Nykyiset palestiinalaisalueet ovat vuoron perään olleet eri hallitsijoiden hallussa, viimeksi mm. Ottomaanien Turkki, Englannin mandaattihallinto sekä 1948-1967 Länsiranta kuului Jordanille ja Gaza Egyptille, kun ne laittomasti valloittivat nämä alueet. Ne olivat laittomia miehittäjiä. Lisäksi on tiedossa, että Länsirannan ja Gazan alueet oli luvattu Israelille Kansainliiton toimesta v. 1920. Ne kuuluivat Balfourin julistuksen (1917) perusteella alueisiin, jonne juutalaiset saivat asettua asumaan. Tämä lupa käsitti siihen aikaan myös Jordanian, joten alun perin juutalaisille luvattu alue oli varsin suuri. YK:n edeltäjä Kansainliitto hyväksyi Balfourin julistuksen ja mandaattialueen rajat San Remon kokouksessa 24.4.1920.

   Tiedossa myös on, että Länsiranta ja Gaza, jotka oli jo aiemmin luvattu Israelille Kansainliiton toimesta, joutuivat Israelille vuoden 1967 sodan yhteydessä. Tämä sota oli puolustussota, jonka seurauksena Israel sai kyseiset alueet. Kyse ei ollut Palestiina-nimisen valtion valtaamisesta, koska sitä ei ollut koskaan olemassa, vaan maa-alueista, joita Egypti ja Jordania olivat miehittäneet laittomasti lähes 20 vuotta. On myös merkillepantavaa, että Israel lupautui heti vuoden 1967 sodan jälkeen vetäytymään kaikilta sodassa valloitetuilta alueilta vastikkeeksi rauhasta ja Israelin valtiollisesta tunnustamisesta, mutta Jordania, Egypti ja Syyria hylkäsivät tarjouksen. Sen seurauksena uusi sota tuli jo kuusi vuotta myöhemmin eli vuoden 1973 Jom Kippur -sota, kun arabivaltiot hyökkäsivät jälleen Israelin kimppuun. Tämä on siis todellista historiaa ja osoittaa, miten vaikeita kuviot Lähi-idässä ovat ja miten nykytilanteeseen on tultu. Ongelma on todella vaikea, eikä siihen ole yksinkertaisia ratkaisuja.

   Mihin nyt kannattaa kiinnittää huomiota, on, että palestiinalainen identiteetti ja kansa ovat verrattain uusi asia. Siitä ei puhuttu Israelin itsenäistymisen aikaan (1948) vielä yhtään mitään. Arabit eivät maininneet sellaisesta mitään, koska sellaista ei tunnettu siihen aikaan. Kyseessä olivat samat arabit kuin ympäröivissä arabivaltioissa. Sen sijaan asiaa alettiin tuoda esille vasta vuoden 1967 sodan jälkeen, jonka Israel voitti, ei sitä ennen. Nämä ihmiset, jotka edustivat useita kansallisuuksia ja joiden vanhemmat saapuivat ympäröivistä maista, saivat tämän uuden identiteettinsä vasta näihin aikoihin. Sitä ajoivat varsinkin PLO:n edustajat taktisista syistä, koska heillä oli tarkoitus käyttää sitä taistelussa Israelia vastaan. Mitään pitkää historiallista pohjaa asialle ei ollut olemassa:

 

Mikä näyttää jääneen vähemmälle huomiolle, on se, että ei Israelin valtion itsenäisyyssotaa edeltävänä, eikä heti sen jälkeisinäkään vuosina puhuttu sodan toisena osapuolena laisinkaan valtiosta nimeltä Palestiina, vaan ympäröivien arabimaiden tavoitteesta estää juutalaisvaltion syntyminen, ja sen ehdoton tuhoaminen, vastoin kaikkia YK:n päätöslauselmia. Eikä vuoden 1948 sodan tarkoituksena suinkaan ollut luoda itsenäistä valtiota nimeltä Palestiina, vaan jakaa maa viiden hyökkäävän arabivaltion kesken… Niinpä ajatus itsenäisestä, ikuisesta Palestiina nimisestä valtiosta juontuukin juuri noihin kesäsodan 1967 jälkeisiin aikoihin. Vasta sen jälkeen niitä alettiin aktiivisesti kehitellä. (1)

 

Seuraava lainaus viittaa vielä samaan aiheeseen. Palestiinalainen identiteetti on verrattain uusi asia, joka syntyi vasta vuoden 1967 sodan jälkeen. Lainauksessa puhuu PLO:n asevoimien entinen komentaja, joka kertoo, ettei ole mitään eroa jordanialaisten, palestiinalaisten, syyrialaisten ja libanolilaisten välillä:

 

Zuheir Moushin’in, PLO:n asevoimien komentajan lausunto saksalaiselle aikakauslehdelle Kairossa v. 1972: Palestiinalaista kansaa ei ole sellaisenaan olemassa. Palestiinan valtion luominen on vain eräs keino jatkuvaan taisteluumme sionistista valtiota vastaan arabien yhtenäisyyden puolesta. Tosiasiassa ei ole mitään eroa jordanialaisten, palestiinalaisten, syyrialaisten ja libanolilaisten välillä. Vain poliittisista ja taktisista syistä puhumme tänään palestiinalaisen kansan olemassaolosta, sillä arabimaiden kansalliset etunäkökohdat vaativat, että asetamme erillisen Palestiinan kansan vastustamaan sionismia. Katsokaahan, pelkästään taktisista syistä Jordania, joka on tunnustettu ja suvereeni valtio omine vahvistettuine rajoineen, ei voi siten vaatia Haifaa, Jaffaa, Ber-Shevaa ja Jerusalemia, kun sen sijaan Israelin sisällä asuva palestiinalainen voi epäilemättä niin tehdä. Haluan korostaa, että sinä hetkenä kun olemme vallanneet koko Palestiinan, yhdistämme välittömästi Palestiinan ja Jordanian. (2)

 

Ihmisoikeudet. Lehdessänne otetaan kantaa ihmisoikeuksiin, ja mitä tulee palestiinalaisten asemaan juutalaisvaltion keskellä, on siinä varmasti vielä parannettavaa. Kaikesta huolimatta näen, että palestiinalaiset ovat saaneet monia hyviä asioita Israelin alaisuudessa: parempi terveydenhuolto, tiet, vesijohdot (Kun vuonna 1967 vain 10 % Länsirannan asukkaista sai päivittäin juoksevaa vesijohtovettä, on lukumäärä nykyään 96 %.) ja parempi elintaso kuin aiemmin Jordanian ja Egyptin alaisuudessa. Ns. palestiinalaiset ovat saaneet myös autonomian, jota heillä ei ollut silloin, kun samat alueet olivat Ottomaanien Turkin, Egyptin mandaattihallinnon tai Egyptin ja Jordanian vallan alla. Seuraava lainaus viittaa muutamiin parannuksiin:

 

Eihän liene mikään salaisuus se, että vaikka Länsirannan arabit poliittisesti eivät hyväksykään Israelia alueellaan, he ovat antaneet juutalaisille tunnustuksen alueensa terveydellisten olojen kohottamisesta. He totesivat, että kuningas Hussein lupasi alueelle – paperilla – klinikoita, sairaaloita ja kouluja, mutta ei koskaan toteuttanut lupauksiaan niiden 19 vuoden aikana, jotka alue kuului hänen hallintaansa. Arabit ovat todenneetkin, etteivät Israel ja juutalaiset luvanneet mitään, mutta toteuttivat sen, mistä Hussein vain puhui, vieläpä laajemmassa mittakaavassa kuin he olivat odottaneetkaan. (3)

 

Entä sitten ihmisoikeudet? On varmasti totta, että Israelin ihmisoikeudet eivät ole täydelliset, mutta ne ovat eri tasolla verrattuna moniin arabimaihin ja siihen, miten Hamas ja Palestiinalaishallinto kohtelevat omia vähemmistöjään. Oletteko tietoisia, että Hamas ja myös Palestiinalaishallinto ovat vanginneet tuhansia eri tavalla ajattelevia omia kansalaisiaan ja myös kiduttaneet ja tappaneet heitä? Tällaisia tapauksia on tuhansia ja ihmisoikeusjärjestöt ovat raportoineet niistä. Olisi hyvä, että kiinnitettäisiin myös niihin huomiota sekä miten Palestiinalaishallinto (Hamasin ohella) on kehottanut omia kansalaisiaan terrori-iskuihin ja maksanut itsemurhaiskujen tekijöiden perheille rahaa. Lisäksi palestiinalaiskouluissa on avoimesti opetettu marttyyriutta ja juutalaisten vihaamista. Tällaista informaatiota löytyy arabiankielisiltä sivuilta, mutta tieto ei aina kulkeudu länsimaihin kielimuurin takia.

   Kysynkin, pidättekö hyvänä ja oikeana sitä, että palestiinalaisjohtajat tukevat juutalaisten tappamista ja että kouluissa ihannoidaan marttyyriutta (itsemurha-iskut)? Tai että palestiinalaisten nykyinen johtaja Mahmoud Abbas on kieltänyt holokaustin omille puhuessaan (TV:ssä näytettiin osa hänen puheestaan) Ovatko nämä asiat mielestänne hyviä? Varmasti useimmat kieltävät niiden olevan hyviä asioita. Tilanne ei varmastikaan tule muuttumaan paremmaksi, jos nykyisen kaltaiset johtajat jatkavat virassaan.

 

Turva-aita. Lehdessänne otetaan kantaa myös turva-aitaan, josta on käytetty nimitystä muuri, vaikka se vain pieneltä osaltaan on varsinaista muuria.

   Mistä sitten tämän aidan rakentaminen on johtunut? Onko se rakennettu palestiinalaisten elämän hankaloittamiseksi niin kuin lehdessänne mainitaan ja onko se jonkinlainen apartheid- muuri niin kuin kielteisessä propagandassa esitetään?

   Tässä pitäisi ottaa taas huomioon tosiasiat. Sillä tosiasia on, että arabien toimesta on tehty tuhansia terrori-iskuja israelilaisia siviilejä kohtaan (kuten myös Gazasta on lähetetty tuhansia raketteja Israelin alueelle). Turva-aita on huomattavasti vähentänyt näitä iskuja. Esim. joulukuuhun 2004 mennessä Länsirannalta peräisin olevien itsemurhaiskujen määrä putosi 84 % alle kahdessa vuodessa, mikä on dramaattinen luku. Turva-aita on siis ollut israelilaisten siviilien suojana ja eikö tätä voi pitää hyvänä asiana? Eikö jokaisen ihmisen henkeä tulisi pitää arvokkaana?

   Tarkastuspisteet (myös lentokentillä on samanlaisia turvatarkastuksia) ja turva-aidat ovat tietysti valitettavia asioita ja hankaloittavat ihmisten elämää, mutta onko olemassa parempia vaihtoehtoja niin kauan kuin jotkut ihmiset eivät kunnioita muiden oikeutta elää? Vastaavia aitoja on rakennettu muuallekin – mm. Intian ja Pakistanin välille – estämään väkivaltaisuuksia ja suojelemaan ihmisiä.

 

BDS-liike. Lehdessänne mainitaan BDS-liike, joka ajaa Israelin täydellistä boikottia (myös 1930-luvulla natsit kielsivät ostamasta juutalaisliikkeistä ja ajoivat samanlaista boikottia) ja jonka kannattajaksi mm. vasemmistonuoret ovat liittyneet.

   Mikä on sitten BDS-liikkeen tausta? Monet pitävät sitä vain tavallisena kansalaisliikkeenä, mutta sen taustalla on tunnettuja järjestöjä. Otan tähän lainauksen aiheesta:

 

Finnwatchin raportissa lukijalle ei kerrota, että kansainvälistä BDS-liikettä koordinoi palestiinalaisten kansallinen BDS-neuvosto (BNC, Palestinian BDS National Council), jonka jäsenlistalta löytyy eräitä varsin kyseenalaisia tahoja. BNC perustettiin vuonna 2007 koordinoimaan liikkeen tavoitteiden mukaista maailmanlaajuista toimintaa. Mutta mitkä tahot tätä toimintaa tarkalleen ottaen koordinoivat?

   Liikkeen sivulta löytyy pitkä lista järjestöjä, uskonnollisia yhteisöjä, ammattiyhdistysliikkeitä ja kansalaisjärjestöjä. Lähempi listaan tutustuminen paljastaa kuitenkin jotakin erityisen huolestuttavaa. Ensimmäisenä mainitaan Palestiinan Kansallinen ja Islamilaisten Taistelijoiden Neuvosto (Council of National and Islamic Forces in Palestine). Tämän Jasser Arafatin ja Marwan Barghoutin perustaman yhteistyöelimen tehtävänä oli koordinoida terroritoimintaa ja itsemurhaiskuja Israelia vastaan toisen kansannousun aikana. Erilaisten maallisten ja uskonnollisten puolueiden ohella siihen kuuluvat etunenässä terroristijärjestöt, kuten Hamas, PFLP ja Islamilainen Jihad!

   BNC:n jäsenlistaa lukemalla voi saada sen vaikutelman, että siihen kuuluisi suuri joukko eri alojen palestiinalaisia kansalaisjärjestöjä, ammattiyhdistysliikkeitä ja vastaavia. Listoja lähemmin tutkittaessa on kuitenkin käynyt ilmi, että monet väitetyistä jäsenjärjestöistä eivät näytä olevan todellisia, vaan ovat joissakin tapauksissa jopa Hamasin tai muiden terroristijärjestöjen peiteorganisaatioita! Ylipäätän BDS-liike vaikuttaa olevan tosiasiallisesti muutamien harvojen aktivistien käsissä, jotka koordinoivat toimintaa palestiinalaisten äärijärjestöjen päämääriä myötäillen.

   Alan Baker ja Adam Shay toteavatkin osuvasti kirjoittaessaan, että BDS-liikkeen tavoite on (4):

 

”Manipuloida ihmisiä, jotka yleisesti ottaen eivät tunne Lähi-idän alueen kiistakysymysten monimutkaisia yksityiskohtia sekä historiaa, ja tehdä heistä puolueellisia ja vihamielisiä Israelia kohtaan. Tämä kohdeyleisö voi siten helposti ja vilpittömästi antaa tukensa ja samaistua mihin tahansa liikkeeseen, joka näennäisesti vastustaa apartheidiä, diskriminaatiota, eriarvoisuutta ja kolonialismia. Tämä liike koostuu suhteellisen pienestä määrästä täysiaikaisesti toimivia, hyvillä taloudellisilla voimavaroilla varustettuja Israel-vastaisia aktivisteja… (5)

 

Kristillinen usko. Tähän loppuun mainitsen muutaman sanan kristillisestä uskosta, johon te tunnutte suhtautuvan melko kielteiseen sävyyn. Siitä on osoituksena ainakin takasivulla oleva sarjakuva.

   Olen kuitenkin sitä mieltä, että vain kristillinen usko, johon liittyy rakkaus, anteeksianto ja vihamiesten rakastaminen, voi olla ratkaisu palestiinalaisten ja juutalaisten ongelmiin (Tässä en tarkoita vain ulkonaista kristillisyyttä, jota esiintyy varsinkin vanhoissa kirkoissa, mutta joiden jäsenet eivät ole uudestisyntyneet). Ne ihmiset, jotka todella vastaanottavat Jeesuksen Kristuksen, pystyvät paremmin voittamaan vihansa ja antamaan anteeksi. Tai ainakin siihen suuntaan meitä ohjataan, kuten Jeesus ja apostolit opettivat. Meitä kehotetaan tekemään parannusta vääristä asenteistamme (Luuk 13:3 mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte…). On tunnettua, että Israelissa kunnioitus eri kansanryhmiä kohtaan on suurinta messiaanisilla juutalaisilla sekä arabeilla, jotka ovat uudestisyntyneet ja kohdanneet Jeesuksen. He ovat oppineet hyväksymään eri kansanryhmät, vaikka heitä on lapsuudessa ehkä opetettu vihaamaan näitä. Elävä usko on muuttanut nämä ihmiset. Mm. terroristit ovat lopettaneet terroritoiminnan.

 

- (Matt 5:44-47) Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat,

45. että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.

46. Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin?

47. Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin?

 

- (Room 12:20,21) Vaan "jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano, juota häntä, sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle".

21. Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä.

 

Oma taustani. Olen itse entinen ateisti ja evoluutiouskova, joka uskoi vilpittömästi miljooniin vuosiin (ja oli myös palestiinalaismyönteinen ja jonkin verran Israel-vastainen niin kuin te olette). Nyt pidän entisiä ateistiajatuksiani ja evoluutiojuttuja (nimenomaan alkusolusta-ihmiseksi-teoriaa) valheina, taruina ja satuina. Olen vakuuttunut, ettei naturalistisilla teorioilla maailmankaikkeuden ja elämän alusta ole mitään tukevaa pohjaa, ja että ainut järkevä selitys on Jumalan luomistyö. Olen kirjoittanut näistä asioista kotisivuillani ja yrittänyt sillä tavalla saada ihmisiä ajattelemaan asioita. Ymmärrän, että teilläkin on ennakkoasenteet ja negatiiviset mielikuvat kristillistä uskoa kohtaan (kristillisen uskon ydin on Jeesus Kristus ja suhtautumisemme häneen), mutta olisi hyvä miettiä, kuinka järkeviä ne ovat. Onko niillä mitään pohjaa? Ennen kaikkea kannattaisi miettiä iankaikkista elämää, jonka voimme saada lahjaksi mutta myös menettää sen, jos torjumme Jeesuksen. Otan tähän lopuksi Jeesuksen sanat, jotka liittyvät aiheeseen.

 

- (Matt 7:8) Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.

 

- (Joh 7:17) Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani.

 

- (joh 5:39,40) Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta;

40. ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.

 

 

 

Siunaavin terveisin:

Jari Iivanainen

 

 

 

Liite:

Onko Israel apartheidvaltio?

 

Tässä lopussa pieni viittaus Israeliin, joka usein on kriittisen tarkastelun alla. Sitä vastaan hyökätään mediassa enemmän kuin muita valtioita vastaan. Joskus tietysti syytöksille voi olla aihettakin, mutta usein ne ovat propagandaa, jonka tarkoitus on mustamaalata.

    Joka tapauksessa, kun länsimaisessa mediassa nykyään hyökätään Israelia vastaan, on yksi syytöksistä, että Israel on jonkinlainen apartheidvaltio. Väitetään, että palestiinalaisia sorretaan heidän palestiinalaisuutensa takia ja että Israel on miehittäjävaltio. Sen takia monet ovat puuhailleet kauppaboikotteja Israelia vastaan, koska ajattelevat sillä parantavansa palestiinalaisten asemaa.

   Mutta miten asia on todellisuudessa? Käytännössä Israelin arabit ovat paremmassa asemassa kuin arabit yleensä, varsinkin verrattuna naapurimaidensa arabeihin, ja he tietävät sen. Heillä on parempi elintaso, parempi terveydenhuolto, enemmän vapauksia ja tasa-arvoa kuin muilla arabeilla. Lisäksi Israelin arabeja on kansanedustajina ja suurlähettiläinä, joka osoittaa heidän vaikutusvaltaisen asemansa. Niinpä kovinkaan moni Israelin arabeista ei olisi halukas vaihtamaan asemaansa muiden maiden arabeihin. Enemmistö heistä on tyytyväisiä asemaansa, joka on tullut ilmi mm. Israelin demokraattisen instituutin suorittamista mielipidetutkimuksista. Niiden mukaan 57 % Israelin arabeista on määrittänyt tilanteensa hyväksi tai erittäin hyväksi, mikä viittaa heidän hyvään asemaansa.

   Entä sitten niiden palestiinalaisten asema, jotka ovat asuneet Länsirannan ja Gazan alueella? Näillä alueille oli vuoden 1967 jälkeen Israelin hallinto, mutta myöhemmin eli vuonna 1993 palestiinalaiset saivat autonomian eli itsehallinnon.

   Paransiko tämä itsehallinto heidän asemaansa vai miten se vaikutti? Olivatko palestiinalaiset johtajat parempia hallitsijoita kuin israelilaiset olivat olleet? Tass Saada, joka taisteli Arafatin joukoissa, mutta joka myöhemmin muutti Amerikkaan asumaan, kertoo havaintonsa tästä. Hän palasi vuosien tauon jälkeen palestiinalaisalueille, Länsirantaan ja Gazaan, sekä tiedusteli palestiinalaisilta asukkailta tilannetta. Monet heistä näkivät, että heidän asemansa oli parempi israelilaishallinnon kuin palestiinalaisten oman hallinnon aikana:

 

Saavuin Ramallahiin varhain, jotta ehtisin saada kaupunkiin tuntuman… Ajoin tarkoituksella useilla eri takseilla, jotta sain tilaisuuden puhua kuljettajien kanssa. Olen huomannut, että tämä on erinomainen tapa tunnustella kaupungin ilmapiiriä. ”No, millaista täällä on nykyään elää?” kysyin viattomasti.

   ”Ei hyvä”, sanoivat melkein kaikki. ”Elämä on aika kurjaa. Siitä lähtien kun palestiinalaishallinto otti ohjat käsiinsä, tilanne on itse asiassa pahentunut”, he väittivät. ”Abu Ammar itse on suurenmoinen, todellinen taistelija loppuun saakka. Häntä me rakastamme. Mutta hänen edustajansa eivät osaa hoitaa asioita ollenkaan. He vaativat kaikilta lahjuksia – ei siinä ole järkeä. Israelilaiset rajalla eivät tietenkään hekään luota palestiinalaishallintoon, ja niin he ovat tiukentaneet otteita entisestään – lisää sääntöjä, lisää papereita, lisää rajoituksia. Oli oikeastaan parempi, kun he olivat täällä ja määräsivät kaikesta! Tätä on tietysti kauhea sanoa, mutta se on totta.”

   Nämä mielipiteet saivat minut surulliseksi. Panin mieleeni, mistä halusin puhua entisen sankarini kanssa…

   …Olin kerran Gazassa taksin kyydissä, jossa oli useita muitakin matkustajia. Katsoin liikennettä ja sanoin: ”Onpa paljon takseja! Sinulla on paljon kilpailijoita, vai mitä?”

   ”Niin, se on ryöstäytynyt hallinnasta”, mies sanoi. ”Jokainen, jolla on auto, haluaa päästä ansaitsemaan sillä rahaa. Pian täällä on enemmän kuljettajia kuin matkustajia”, hän huokasi.

   Sitten hän jatkoi: ”Kun israelilaiset hallitsivat täällä, asiat olivat toisin. Kaikki oli paremmassa järjestyksessä.”

 

Mistä sitten palestiinalaisten ongelmat johtuvat? Yksi suurimpia syitä ovat olleet nimenomaan palestiinalaisten omat johtajat, jotka ovat ajaneet kansaa ahdinkoon. He eivät ole keskittyneet yhteiskunnan rakentamiseen ja kansansa olojen parantamiseen, vaan aseelliseen taisteluun Israelin kanssa ja oman asemansa pönkittämiseen. Lisäksi korruptio ja lahjukset ovat olleet yleisiä heidän keskuudessaan.

   Kaikkein suurin ongelma ovat kuitenkin olleet ihmisoikeusrikkomukset. Palestiinalaisjohtajat ovat sortaneet omaa kansaansa ja heikentäneet sen asemaa. Se on ilmennyt mielivaltaisina pidätyksinä, kidutuksina ja opposition vaientamisena.

   Katsomme lopuksi lainausta, joka liittyy aiheeseen. Mosab Hassan Yousef, jonka isä kuului Hamasin perustajajäseniin ja jossa järjestössä Mosab itsekin toimi aiemmin, kuvasi tätä tilannetta YK:n ihmisoikeusneuvoston kokouksessa 25.9.2017. Hän kiinnitti huomionsa palestiinalaishallinnon väärinkäytöksiin omaa kansaansa kohtaan. Puhe löytyy sellaisenaan Youtubesta englanninkielisenä:

 

Raportti YK:n Human Rights Watch:n (Ihmisoikeusneuvoston) kokouksesta 25.9.2017

Asialista: Ihmisoikeudet Palestiinassa.

Syytöksiä; Israel rikkoo ihmisoikeuksia, rotusyrjintää, ei salli tehdä työtä, tappaa lapsia, miehittää historiallista Palestiinaa, varastaa ruoan, veden, maat, rahat, puut, tekee rikoksia ihmiskuntaa kohtaan jatkuvasti ym. ym..

   Niitä esittivät: Palestiinan itsehallinto-Algeria-Qatar-Sudan-Syyria-Pohjois-Korea-Bahrain-Saudi-Arabia-Venezuela ja Iran. Mosab Hassan Yousef (Hamasin poika) pyysi puheenvuoroa ja sai sen.

   Kasvoin Ramallahissa Hamasin jäsenenä, kohdistan sanani PA hallinnolle, joka väittää olevansa ainoa oikea Palestiinan kansan edustaja.

   Kysyn, mistä on kotoisin valtuutenne edustaa palestiinalaisia, he eivät valinneet teitä. He eivät antaneet teille oikeutta edustaa heitä. Te olette nimittäneet itse itsenne. Te olette vastuussa kansalle ja kansasta.

   Tämän todistaa teidän väkivaltainen käyttäytymisenne heidän ihmisoikeuksiaan vastaan. Tosiasiassa palestiinalaisten yksityisten ihmisten ja kansan ihmisoikeudet liikuttavat teitä kaikkein vähiten. Te kidnappaatte palestiinalaisia opiskelijoita, kidutatte heitä vankiloissanne ja te myös kidutatte poliittisia vastustajianne.

   Kansan kärsimykset ovat seurausta teidän itsekkäistä poliittisista pyrkimyksistänne. Te olette Palestiinan kansan suurin vihollinen. Jos Israelia ei olisi olemassa, teillä ei olisi ketään jota syyttäisitte. Ottakaa vastuu tekojenne seurauksista.

   Te lietsotte konfliktin liekkejä pitääksenne voimassa väärää valtaanne. Lopuksi: Te käytätte tätä foorumia johtaaksenne harhaan kansainvälistä yhteisöä, johtaakseen palestiinalaisen yhteiskunnan uskomaan, että Israel on vastuussa ongelmista, jotka te olette itse aiheuttaneet. Kiitos.

 

VIITTAUKSET:

 

1. Pekka Sartola: Totuutena valhe, s. 279, 282

2.  Sit. kirjasta "Totuutena valhe", Pekka Sartola, s. 278

3. Jukka Riippa: "Israel polttopisteessä", s. 179

4. Pasi Turunen: Kielletyt hedelmät, s. 42,43

5. http://jcpa.org/article/manipulation-and-deception-the-anti-israel-bds-campaign-boycott-divestment-and-sanctions/

 

LIITE: ONKO ISRAEL APARTHEIDVALTIO?

1. Tass Saada: Taistelin Arafatin joukoissa (”Ich kämpfte fur Arafat),  s. 203, 278

2. Suomenkielinen teksti: Pekka Sartola: Taistelu Jerusalemista