ONKO YHTEISKUNNAN TUOMIO LÄHELLÄ?

 

 

 

Kun keskustelee ihmisten kanssa hengellisistä asioista, on heillä kaikenlaisia verukkeita, joilla he torjuvat kääntymisen Jumalan puoleen. He sanovat: Onko Raamattu Jumalan sanaa, onko Jumala todella olemassa, eikö evoluutioteoria ole osoittanut luomisen mahdottomaksi tai onko Jeesus todella ainut tie Jumalan yhteyteen? He esittävät kaikenlaisia tekosyitä, joilla he voivat nopeasti torjua Jumalan ja elämän luovuttamisen hänelle.

   Tämän kirjoituksen aiheena on yhteiskunnan tulevaisuus ja kohtalo. Kun voimme torjua iankaikkisen elämän ja pitää sitä halpana, voimme olla yhtä huolettomia tämän aiheen suhteen. Emme ota huomioon, että asiat voisivat kääntyä huonompaan ja että Jumala voisi ottaa pois siunauksensa ja varjeluksensa yhteiskunnalta. Mitä pidemmälle synnit ja pahuus edistyvät ihmisten keskuudessa, sitä todennäköisemmin niin kuitenkin tapahtuu. Jossakin vaiheessa voi tulla vastaan raja, jolloin Jumalan pitkämielisyys loppuu ja tuomio kohtaa yhteiskuntaa aivan kuten Nooan ja Lootin päivinä. On mahdollista, että länsimaissa ollaan lähellä tätä rajaa.

 

”Nicky, Dave sanoi, Jumalalla on oikeus kysyä meidän ajaltamme sama kysymys. Mikä lännessä on erilaista kuin turmeltuneessa Sodomassa? Olemmeko parempia kuin Nooan sukupolvi? Tai Lootin ajan ihmiset? Olemmeko parempia kuin Noo-Ammonin turmeltuneet asukkaat? Olemmeko jotenkin arvollisempia kuin Niinive, jonka Jumala hävitti? Kun katsomme mennyttä todistusaineistoa Jumalan vihasta, miksi Hän säästäisi meidät, koska me teemme seitsenkertaisesti pahempaa kuin menneisyyden turmeltuneet ihmiset?” (1)

HISTORIAN OPETUKSET

 

Historian tutkimus on osoittanut toistuvasti saman asian: Ihmiset eivät opi historiasta ja menneistä kokemuksista mitään, vaan toistavat aina samat virheet. Vaikka menneille yhteiskunnille on käynyt huonosti, ei siitä oteta opiksi, vaan väärät valinnat uusiutuvat yhä uudelleen. Niin tapahtuu talouden alueella, moraalissa, johtajien valinnoissa ja heidän seuraamisessaan ja kaikessa, mikä koskettaa ihmiselämää. Jos huonoista ajoista on kulunut vuosikymmeniä tai emme itse ole kokeneet vaikeita aikoja, olemme taipuvaisempia tällaisiin valintoihin. Sen sijaan ne, jotka ovat oppineet vaikeista kokemuksista, ovat varovaisempia ja ymmärtävät, että huonot ajat voivat toistua.

   Aihe, jonka monet ovat laiminlyöneet, on myös Raamattuun kirjoitettu historia. Siinä kerrotaan monista kansoista ja yhteiskunnista, joissa synti ja pahuus olivat ylittäneet määrätyn rajan ja niitä kohtasi Jumalan viha. Sellaisia yhteiskuntia ja kansoja olivat kanaanilaiset, Babylonia, Sodoma ja Gomorra (Sodoma ja Gomorra mainitaan mm. Eblan savitaululöydöissä. Ne ovat historiallisia paikkoja), Nooan aikainen sukupolvi sekä Juuda ja Israel. Niistä on kirjoitettu, että emme tekisi samoja virheitä, vaan ottaisimme oppia historiasta. Ne ovat meille annettuja varoituksia, joita emme halua yleensä ottaa huomioon. Emme halua uskoa, että Jumala kohtelee tätä sukupolvea samalla tavalla kuin näitä menneitä yhteiskuntia.

 

- (Jer 7:12) Menkääpä minun asuinpaikkaani, joka oli Siilossa, jossa minä ensin annoin nimeni asua, ja katsokaa, mitä minä olen sille tehnyt kansani Israelin pahuuden tähden!

 

- (1 Kor 10:9-11) Älkäämme myöskään kiusatko Herraa, niinkuin muutamat heistä kiusasivat ja saivat käärmeiltä surmansa.

10. Älkääkä napisko, niinkuin muutamat heistä napisivat ja saivat surmansa tuhoojalta.

11. Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut.

 

- (2 Piet 2:6) Ja hän poltti poroksi Sodoman ja Gomorran kaupungit ja tuomitsi ne häviöön, asettaen ne varoitukseksi niille, jotka vastedes jumalattomasti elävät.

 

ONKO JUMALA VAIN RAKKAUS?

 

Nykyaikana on tavallista, että puhutaan vain Jumalan rakkaudesta, mutta ei pyhyydestä. Kerrotaan, miten Jumala rakastaa kaikkia, mutta ei tuomitse katumattomia syntisiä tai paatuneita yhteiskuntia. Tässä opissa Jumalan hyväksyntä perustuu Jumalan luomistyöhön. Rakkaus muuttuu Jumalan ainoaksi ominaisuudeksi, ja siksi ei voida hyväksyä minkäänlaisia tuomioita. Niitä pidetään yhteensopimattomina Jumalan hyvyyden kanssa.

   Jumalan hyvyydessä on kuitenkin kaksi puolta. Sen lisäksi, että hän on rakkaus ja on rakastanut ihmisiä (1 Joh 4:9,10, Joh 3:16, Tiit 3:4, Room 5:8-10), on hän täydellisen hyvä ja pyhä Jumala. Hän on niin hyvä, että hänen täytyy vihata pahuutta. Tai jos hän hyväksyy pahan ja katsoo kaikkea sormiensa läpi, miten sellainen olento voisi olla hyvä? Monilla on tällainen jumalakuva, mutta jos joku ei reagoi pahaan ja vastusta sitä, ei hän voi olla hyvä. Sellainen on mahdotonta.

   Tässä on myös tärkein selitys sille, miksi tuomiot tapahtuvat ja miksi kanaanilaiset, jotka polttivat lapsiansa tulessa, ja muut Raamatussa mainitut yhteiskunnat kohtasivat tuhonsa. Niin tapahtui, koska kansojen syntivelka oli täyttynyt ja pahuus kasvanut liian suureksi (1 Moos 15:16: Ja neljännessä polvessa sinun jälkeläisesi palaavat tänne takaisin; sillä amorilaisten syntivelka ei ole vielä täysi. / 1 Moos 19:15: Aamun sarastaessa enkelit kiirehtivät Lootia sanoen: "Nouse, ota vaimosi ja molemmat tyttäresi, jotka ovat luonasi, ettet hukkuisi kaupungin syntivelan tähden.). David Pawson selittää Jumalan toimintatapoja:

 

Miksi Jumala vihaa? Miksi hän surmaa? Miksi hän kiroaa? Koska Hän on niin hyvä! Meistä siinä ei ole järkeä, koska emme koe täydellistä hyvyyttä ja se on siksi ajattelukykymme ulottumattomissa. Mutta Jumala on niin hyvä, että Hänen täytyy vihata pahuutta. Hän on niin hyvä, että hänen täytyy kirota ne, jotka eivät ole hyviä. Hän on niin hyvä, että hänen täytyy tuhota pahat ihmiset. Itse asiassa se selittää monia Raamatun tapahtumia…

   Joten tässä meillä on Raamatun kuva vanhurskaasta Jumalasta, joka toimii siksi aina kanssamme vanhurskaasti. Sen tähden Hänen täytyy vanhurskaan luonteensa mukaisesti aina rangaista pahaa. Hän olisi vähemmän kuin hyvä, vähemmän kuin vanhurskas, jos Hän katsoisi pahuutta sormiensa läpi eikä koskaan rankaisisi pahaa. Hänen täytyy tehdä se. Hän on niin hyvä, ettei Hän anna kenenkään selvitä rankaisematta pahoista asioista. Minusta se on jälleen hyvä uutinen. Se tarkoittaa, että elämme moraalisessa maailmankaikkeudessa; ettei kukaan pääse mistään kuin koira veräjästä. (2)

 

Lainaus historioitsija Josefuksen kirjoituksista viittaa samaan. Hän kertoo, ettei ollut mikään yhteensattuma, että Jerusalemia, sen temppeliä ja Israelia kohtasi tuho v. 70 jKr. Sen aikainen sukupolvi oli ateistisempi kuin mikään aikaisempi. Tuho tapahtui täsmälleen samana päivänä, jolloin Jerusalemin temppeli oli tuhottu vuosisatoja aiemmin:

 

"Oli kohtalon sallimus, joka määräsi tuhon näin olevan. Välttämättä se kohtasi, sekä eläviä että elottomia, paikkojakin. Kuitenkaan ei voi olla ihmettelemättä tämän ajankohdan tarkkuutta, miten se on suhteutettu: tuho tapahtui saman kuukauden samana päivänä... kuin aikaisemmin babylonialaiset polttivat pyhän huoneen." (3)

 

"Oletan, että jos roomalaisten hyökkäys näitä roistoja vastaan olisi viipynyt, niin maa olisi auennut ja niellyt kitaansa tämän kaupungin, tai olisi tapahtunut hukuttava tulva, tai muuten olisi tuhouduttu ukonilman tuleen ja tulikiveen, niinkuin aikoinaan Sodoman maa tuhoutui. Tämä sukupolvi oli paljon ateistisempaa kuin aikoinaan Sodoman rangaistuksessa tuhoutuneet; ja silloinkin koko kansa tuhoutui mielettömyytensä tähden." (4)

 

KAKSI HUOMIOITAVAA ASIAA

 

Kun puhutaan yhteiskuntaa kohtaavista vahingollisista asioista ja tuomioista, täytyy käsittää kaksi tärkeää tekijää. Ne ovat:

 

·      Jumala ei tahdo tuomiota vaan ihmisten muuttumista

·      Onnettomuudet ja katastrofit eivät aina ole yhteydessä syntiin

 

Jumala ei tahdo tuomiota vaan ihmisten muuttumista. Ensiksi täytyy ymmärtää, ettei Jumala tahdo pahaa jollekin yhteiskunnalle. Se on väärä käsitys. Hän voi kyllä tuomita yhteiskunnan sen syntien takia, mutta tosiasiassa hän haluaa, että jokainen ihminen jokaisessa yhteiskunnassa kääntyy hänen puoleensa eikä tulisi mitään tuomioita. Useat Raamatun jakeet osoittavat tämän:

 

- (Hes 18:23,32) Olisiko minulle mieleen jumalattoman kuolema, sanoo Herra, Herra; eikö se, että hän kääntyy pois teiltänsä ja elää?

32. Sillä ei ole minulle mieleen kuolevan kuolema, sanoo Herra, Herra. Siis kääntykää, niin te saatte elää."

 

- (Hes 33:11) Sano heille: Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää. Kääntykää, kääntykää pois pahoilta teiltänne; ja minkätähden te kuolisitte, Israelin heimo!

 

- (2 Piet 3:9) Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.

 

Hyvä esimerkki on Jeesuksen asenne. Kun hän on Jumalan Poika ja täydellinen Jumalan kuva (Joh 14:9: Jeesus sanoi hänelle: "Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: 'Näytä meille Isä'?), ei hän halunnut Jerusalemin tuhoa, vaan itki sen puolesta. Se osoittaa, että Jumala haluaa ihmisten pelastuvan, kääntyvän hänen puoleensa ja tekevän parannuksen. Tämä on aina ensisijainen Jumalan tahto:

 

- (Matt 23:37-39) Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet.

38. Katso, 'teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi'.

39. Sillä minä sanon teille: tästedes te ette näe minua, ennenkuin sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen'."

 

- (Luuk 19:41-44) Ja kun hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki hän sitä

42. ja sanoi: "Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu.

43. Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta;

44. ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sentähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut."

 

Onnettomuudet ja katastrofit eivät aina ole yhteydessä syntiin. Toinen väärä käsitys on, että yhteiskuntaa tai joitakin ihmisiä kohtaavat huonot asiat olisivat aina seurausta siitä, että nämä ihmiset ovat pahempia kuin muut. Jerusalemia kohtaava tuho oli tietysti ennustettu, mutta Jeesus kumosi sellaisen käsityksen, että kaikilla asioilla olisi syy-yhteys syntiin. Niin ei tarvitse olla. Sen sijaan hän kiinnitti huomiota siihen, että jokaisen ihmisen tulee tehdä parannus, muuten hän hukkuu. Paavali viittasi myöhemmin samaan aiheeseen:

 

- (Luuk 13:1-5) Samaan aikaan oli saapuvilla muutamia, jotka kertoivat hänelle niistä galilealaisista, joiden veren Pilatus oli sekoittanut heidän uhriensa vereen.

2. Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Luuletteko, että nämä galilealaiset olivat syntisemmät kuin kaikki muut galilealaiset, koska he saivat kärsiä tämän?

3. Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.

4. Taikka ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun torni Siloassa kaatui heidän päällensä, luuletteko, että he olivat syyllisemmät kuin kaikki muut ihmiset, jotka Jerusalemissa asuvat?

5. Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte."

 

- (Apt 17:22-30) Niin Paavali astui keskelle Areiopagia ja sanoi: "Ateenan miehet, minä näen kaikesta, että te suuresti kunnioitatte jumalia.

23. Sillä kävellessäni ympäri ja katsellessani teidän pyhiä paikkojanne minä löysin myös alttarin, johon oli kirjoitettu: 'Tuntemattomalle jumalalle'. Mitä te siis tuntemattanne palvelette, sen minä teille ilmoitan.

24. Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä,

25. eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken.

26. Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat,

27. että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää - hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä;
28. sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: 'Sillä me olemme myös hänen sukuansa'.

29. Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema.

30. Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.

 

David Pawson opettaa samasta aiheesta. Hän kirjoittaa tsunamista, joka oli Tapanin päivänä joitakin vuosia sitten. Hän varoittaa vetämästä johtopäätöstä, että kaikki katastrofit olisi tarkoin kohdistettu. Joskus niin voi olla, mutta se ei ole yleinen sääntö:

 

Palatkaamme takaisin kysymykseen luonnonkatastrofeista. Voimme nyt nähdä ne raamatullisesta näkökulmasta. Jos ajattelen esimerkiksi tsunamia, en ensinnäkään usko, että se oli kohdistettu. Sillä tarkoitan, etten usko Jumalan valinneen erityistä paikkaa tai aikaa tsunamille tai sen aiheuttaneelle maanjäristykselle. Olen kuullut ihmisiä, jotka uskovat niin. Kuulin esimerkiksi joidenkin sanovan, että paikka oli valittu. Kuulin muslimimullahin sanovan, että Allah oli kohdistanut sen erityisesti sitä seksikauppaa vastaan, jota käydään enemmistöltään buddhalaisessa Thaimaassa. Hän jätti sopivasti huomiotta sen tosiasian, että Sumatra, muslimimaa, kärsi pahiten. Sitten kuulin kristityn saarnaajan sanovan, että se oli kohdistettu Sumatraan, koska kristityt ovat kärsineet niin paljon Indonesiassa, johon Sumatra kuuluu. Hän jätti sopivasti huomiotta sen, että Intiassa tsunami iski pahimmin Tamil Nadun osavaltioon, joka on Intian kristillisin osa. Siellä 13 % väestöstä on kristittyjä, ja Sri Lankassa monet kristityt asuvat rannikolla. Joten en usko, että voimme sanoa Jumalan kohdistaneen sen, että Hän suuntasi sen rankaisemaan tiettyjä ihmisiä. En myöskään usko, että ajoitus oli huolella valittu. Katastrofi tapahtui tapaninpäivänä, kristillisenä juhlapäivänä, ja täysikuun aikaan, mikä tietysti yhdistetään islamiin, mutta en usko, että se oli kohdistettu tiettyyn aikaan tai paikkaan. (5)

 

MISTÄ TIETÄÄ, ETTÄ TUOMIO ON LÄHELLÄ?

 

- (San 14:34) Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä.

 

Jos menneet yhteiskunnat ovat kohdanneet loppunsa tai tuomion synneistään, kysymys kuuluu, minkälaiset olosuhteet ovat vallinneet juuri ennen tuomiota. Seuraavaksi otamme esille joitakin sellaisia tekijöitä, jotka olivat ominaisia näille yhteiskunnille. Kun niitä verrataan nykytilanteeseen länsimaissa, voidaan todeta, että yhtäläisyydet ovat huomattavat.

 

Hyvinvointi

 

- (Hes 16:49,50) Katso, tämä oli sisaresi Sodoman synti: ylpeys, leivän yltäkylläisyys ja huoleton lepo hänellä ja hänen tyttärillään; mutta kurjaa ja köyhää hän ei kädestä ottanut.

50. He korskeilivat ja tekivät kauhistuksia minun edessäni, ja minä, kun sen näin, toimitin heidät pois.

 

Yltäkylläisyys ennen tuomiota oli Sodoman piirre. Suurta tuomiota edeltää yleensä hyvinvoinnin aalto, ja tässä kaupungissa niin tapahtui. Hyville ajoille ei näyttänyt tulevan loppua, vaan turvallisuus, leivän yltäkylläisyys ja huoleton lepo vallitsivat. Siunauksia, jotka tietenkään eivät ole väärin, alettiin pitää itsestäänselvyyksinä, mutta samalla ajauduttiin yhä kauemmas Jumalasta ja kiinnitettiin huomio hyvinvointiin.

   Kun luemme Israelin kansan historiaa Vanhasta testamentista, voimme myös nähdä saman mallin toistuvan yhä uudelleen. Jumala siunasi kansaansa ja antoi sille varallisuutta. He rikastuivat ja tulivat hyvinvoiviksi, mutta sitten he unohtivat Herransa, joka on siunausten lähde. He suhtautuivat kevyesti häneen, joka teki hyvinvoinnin mahdolliseksi. Viides Mooseksen kirja kertoo:

 

- (5 Moos 32:15) Ja Jesurun lihoi ja alkoi potkia, sinä tulit lihavaksi, paksuksi ja aloit äksyillä. Niin hän hylkäsi Jumalan, joka oli tehnyt hänet, ja halveksui pelastuksensa kalliota.

 

Yksi osoitus Jumalan siunauksista ovat hengelliset herätykset. Hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, ja siksi hän vetää ihmisiä voimakkaasti puoleensa juuri ennen tuomioita tai huonoja aikoja (herätykset seuraavat usein myös huonoja aikoja). Niin tapahtui noin sata vuotta sitten juuri ennen maailmansotaa, kun Walesin herätys, helluntailiike ja muut herätykset vallitsivat ympäri maailmaa. Toinen esimerkki ovat herätykset, jotka edelsivät Vapaussotaa ja Sisällissotaa.

 

…Emme halunneet palata takaisin Amerikkaan niin pian, mutta meidän oli pakko lähteä turvallisuuden vuoksi. Sitä paitsi kansakuntien kaikki ponnistelut tähtäsivät siihen, että ihmisten sydämet täyttyisivät vihasta ja murhanhimosta. Evankeliumin hengelle ei näyttänyt olevan sijaa. Vuorisaarnalla ei ole mitään yhteistä ”sodan jumalan” periaatteiden kanssa. Sota-aikana ihmisen odotetaan tekevän kaikkensa vihatakseen, kirotakseen ja tappaakseen vihollisia, ei varmastikaan rakastaakseen heitä. Tehkööt niin toiset, jos se on heistä sopivaa, mutta minulle evankeliumi on täysin sama rauhan tai sodan aikana. ”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.”

   … ”Seitsemän lihavaa vuotta” helluntain alas vuodattamisen alussa. ”Seitsemän laihaa vuotta” maailmansodan kynnyksellä. Siitä me ennustimme alussa. Näimme senkin, että kirkot menisivät siihen paljolti mukaan. Uskonnollinen tilanne kovettui. Mitä seuraavaksi? Luther aikanaan odotti ”maailmanloppua”. (6)

 

Amerikka on kokenut monia suuria Jumalan liikkeitä, mutta kaksi niistä on ollut niin väkeviä ja kauaskantoisia, ettei herätys ole niille riittävä nimitys. Nämä olivat niin poikkeuksellisia yhteiskunnallisilta ja hengellisiltä vaikutuksiltaan, että historioitsijat ovat nimittäneet ne suuriksi heräämisiksi. Näiden Jumalan armon valtavien vuodatusten aikana näytti siltä, kuin koko kansakunta heräisi hengellisestä unestaan Jumalan valtakunnan kirkkaisiin realiteetteihin. Jotkut kaupungit ja kylät kokivat melkein yleisen kääntymyksen, ja kokonaisia alueita vedettiin evankeliumin totuuteen. Suuria yhteiskunnallisia muutoksia tehtiin ja moraalisuus kasvoi – ei lainmuutosten vaan sydämenmuutosten kautta.

   Toinen näistä herätyksistä edelsi vapaussotaa ja seuraava sisällissotaa. Kumpikin suuri herääminen ja kumpikin näistä sodista muuttivat jyrkästi Amerikan hengellistä ja yhteiskunnallista kudosta. (7)

 

Jatkuva paatumus on osoitus siitä, että tuomio on lähellä. Se tarkoittaa kehityssuuntaa, jossa mennään yhä pidemmälle synnissä, jumalattomuudessa ja väkivaltakin lisääntyy (1 Moos 6:11). Lapset tekevät pahemmin kuin isänsä aivan kuten kehitys muinaisessa Israelin ja Juudan valtioissa tapahtui. Siellä lähtötilanne oli hyvä ja kansa eli moraalista elämää. Kuitenkin, kun vuosia kului, kehittyi paatumus yhä pidemmälle. Se lopulta johti kansakunnan tuomioon:

 

- (Jer 16:12,13) Ja te olette tehneet pahemmin kuin teidän isänne, ja katso, te vaellatte kukin pahan sydämenne paatumuksessa, kuulematta minua.

13. Niin minä heitän teidät pois tästä maasta maahan, jota te ette tunne eivätkä teidän isänne tunteneet, ja siellä te saatte palvella muita jumalia päivät ja yöt, sillä minä en teille armoa anna.

 

Entä nykyinen yhteiskunta ja kehitys siinä? Tässä voimme nähdä samanlaista kehitystä kuin muinaisessa Israelin valtiossa. Aikaisemmat sukupolvet kunnioittivat kristillisiä arvoja ja olivat lähempänä Jumalaa. Silloin ei ollut tietokoneita, autoja tai aineellisia hyödykkeitä samassa määrin kuin nykyään, mutta ei myöskään nykyistä moraalittomuutta, joka tulee esiin. mm. television kautta.

   Eräs jo edesmennyt vanha rouva kertoo, minkälaista oli elämä joitakin vuosikymmeniä sitten. Hän kuvaa aineellista köyhyyttä sekä moraalista tilannetta silloin ja nyt:

 

Kun tätä taustaa vasten katsoo, niin ihmettelee, kun tämä nuoriso ei osaa kiittää, ei osaa iloita. Heillä on ruokaa, heillä on kaikki. Meidän nuoremme ovat olleet liian hyvällä nyt. He eivät tajua ollenkaan, mitä oli silloin ihmisten elämä ja millaisen työn tulos se on, että nyt on kaikkea. En sano siksi, että murehtisin mennyttä tai olisin katkera. Katkeruutta ei ollut koskaan minun elämässäni.

   Sitä kysyn kuitenkin, miksi nyt ei olla kiitollisia? Nyt on ruokaa ihmisillä, on koululla lämmintä ruokaa, on kaikkea. Nyt nirsoillaan: ”En syö tätä, en syö tuota!” Jos silloin olisi ollut edes joka päivä leipääkin, niin olisin ollut kiitollinen, mutta sitäkään ei ollut aina. Tätä oli elämä silloin. Siksi on nyt tämän sukupolven hyvä tietää, mitkä olivat lähtökohdat silloin, kun Suomi tuli itsenäiseksi. Se ei ollut suinkaan helppoa.

   …Jollakin lailla oltiin silloin Jumalaa lähempänä koko kansana, koska nämä vaikeat ajat ajoivat Jumalan luo jokaisen. Ei siellä pilkattu koulussa kenenkään vaatteita. Sinne tuli pojatkin naisten nappikalossit jaloissa. Ei siellä ollut miesten kenkiä monella pojalla, vaan mitä mikin sai jalkaansa, samoin vaatteissa. Monta kertaa oli pojalla naisten takki, jossa oli kellohelmat. Jokainen näki, että tuo on naisten takki, mutta kukaan ei osoittanut sormella, että sinulla on tuollainen vaate. Kun oli jotakin, mitä pisti päällensä, niin se oli pääasia.

   …Siihen aikaan oli jo tämä levottomuus maailmassa ja sitä oli paljon. Se ei ollut sellaista levottomuutta, että olisi ollut sodan pelko, sitä ei ollut vielä. Ymmärsin, että ihmiskunta on jollakin lailla vieraantunut Jumalasta kauemmaksi. Puhetyyli oli kyllä vielä sellaista hyvin sivistynyttä, ja meillä oli korkeatasoinen moraali. Silloin oli hyvin harvinaista, että olisi jossakin yleisellä paikalla juopoteltu tai kiroiltu. Missä oli pientä juhlaa tai muuta kokoontumista, siellä ei kiroiltu eikä sinne tullut humalaisia. Sellainen käytös katsottiin ala-arvoiseksi. Tämä viina ja kiroilu oli jäänyt Suomen itsenäistymisen aikoihin pois, koska ihmiset olivat herätysaikojen vaikutuksesta lähempänä Jumalaa. Tämä vaikutus näkyi kolmekymmentä- ja vielä neljäkymmentäluvullekin asti. Yleisillä paikoilla ei käytetty mitään rumia puheita eikä törkeätä kieltä. Ihmiset oli kaikki erittäin viisaita käytökseltään, kohteliaita naisille. Väkivaltakin oli hyvin harvinaista. Varsinkin jos naista meni joku lyömään, sitä koko kyläkunta paheksui.

   Myöhemmin sitten tämä väkivalta alkoi lisääntyä. Syyn ymmärsin täysin. Kun ihmiset rupesivat Jumalan hylkäämään ja etääntymään Jumalasta, maailma alkoi niellä nuorisoa. Sielunvihollinen alkoi tuoda omia oppejaan. Ihmiset käyttivät rumaa kieltä, johon ei ollut totuttu ollenkaan. Minun korvaani vieläkin tuntuu pahalta, kun yleiseltä paikalta tai myöhemmin tulleista televisiosta ja radiosta kuuluu kiroilua ja rumia puheita…

   Vastuuntuntoinen ihminen, joka oli elänyt näinä aikakausina, kantoi murhetta sydämessä siitä, mihin ollaan menossa. Kiitos ja ylistys suurelle Jumalalle, että Hän ei ole kansamme keskuudesta antanut kuitenkaan Jumalan sanan hävitä! Nyt alettiin tuhota, myöhemmässä vaiheessa tehtiin kyseenalaiseksi jopa Jumalan olemassaolo! Tämä oli hirvittävää kuunnella sellaisen, jota Jumala oli koko elämän tarkasti ohjannut, koko ajan puhunut, koko ajan selittänyt ja joka ymmärsi tarkasti, että Jumala on varmasti olemassa. Näinkö kauas on kansamme Jumalasta eronnut? Mikä on kansamme kohtalo, jos se näin hylkää Jumalan? (8)

 

Televisio ja sen ohjelmat ovat yksi osoitus muutoksesta. Tämä tiedotusväline on ollut yleisessä käytössä reilut 40 vuotta, mutta jo sinä aikana on tapahtunut jatkuvaa muutosta moraalittomampaan suuntaan. TV-ohjelmien tekijät ja kanavien omistajat ovat kuin Manasse, joka eksytti omaa kansaansa syntiin ja paatumukseen, joka sitten johti kansan tuhoon (2 Aikak. 33:9,10: Mutta Manasse eksytti Juudan ja Jerusalemin asukkaat tekemään enemmän pahaa, kuin olivat tehneet ne kansat, jotka Herra oli hävittänyt israelilaisten tieltä. Ja Herra puhui Manasselle ja hänen kansallensa, mutta he eivät kuunnelleet.). Tämä tuskin on kenenkään tarkoitus, mutta ohjelmat ovat eräs osoitus kehityksen suunnasta. Yhteiskunnassamme kerskataan synnistä aivan kuten sodomalaiset ja muinainen Israel tekivät: "Heidän kasvojensa hahmo todistaa heitä vastaan; syntinsä he tuovat julki niinkuin sodomalaiset, he eivät niitä salaa. Voi heitä! Itsellensä he pahaa tekevät” (Jes 3:9). Jos tätä käytetään mittapuuna, ollaan jo samassa tilanteessa kuin näissä muinaisissa yhteiskunnissa.

   Seuraava lainaus kuvaa muutosta, joka voidaan nähdä televisiossa. Kyse on vain kymmenen vuoden ajanjaksosta, mutta jo siitä nähdään, millaista kehitys on ollut. TV-ohjelmien kriitikko, joka ammatikseen on seurannut kehitystä, kertoo oman havaintonsa:

 

On tullut aika pysäyttää rima

 

Muistatteko kun reality-veteraani Selviytyjät (Survivor) alkoi Suomessa vuonna 2001? Kansakunta oli järkyttynyt moisesta moraalittomuudesta. Kisailijat kieroilivat, valehtelivat ja puukottivat toisiaan selkään. Nykyään Selviytyjät kerää huomiota vain sillä, että sarja on tyylilajinsa aatelia. Selviytyjät ei järkytä enää ketään.

   Ilmiössä on kyse painovoiman kaltaisesta luonnonlaista. Kun rima on kerran alitettu, rima alkaa laskeutua itsekseen alaspäin. Ajatelkaapa jos vuonna 2001 olisi telkkarissa nätti nainen esitellyt tissejään ja kerjännyt rahaa yrittämällä saada kiimaiset miehet lähettämään mahdollisimman paljon tekstiviestejä. Jo tällaisen idean esittelijä olisi teloitettu. Nykyään tämä on ihan normaalia.

   Tähän väliin voitte kuvitella listan kaikkein törkyisimmistä tosi-tv-sarjoista – kaikenmaailman madonsyömiset ja tomppelit saarisinkut. Jos niistä ottaisi nykyään pultit, ei muuta ehtisi tekemäänkään.

   Putoava rima rikkoo muutenkin luonnonlakeja. Ensinnäkin, rima ei pysähdy edes maanpintaan, vaan menee senkin alle. Toiseksi putoaminen jatkuu ikuisesti. Kun meillä on nyt horoskooppiohjelma Astro-tv, seuraavaksi meillä on horoskooppiohjelma, jossa esiinnytään bikineissä. Sitten bikinitkin saavat lähteä.

   Toki saatan olla väärässäkin, ja rima alkaakin jälleen nousta. Toivon totisesti, että olen väärässä. (9)

 

Sama kuva muutoksesta ja synnin kehityksestä yhteiskunnassa voidaan nähdä ilmoituksista, joissa pari TV-kanavaa mainostaa ohjelmiaan. Ne tuovat esille saman piirteen, joka oli ominainen Sodoman ja muinaisen Israelin yhteiskunnille: synnillä kehuminen ja siitä kerskaaminen. Sellaista ei esiintynyt televisioyhtiöissä muutamia vuosikymmeniä sitten. Ohjelmia mainostettiin sanoilla:

 

- ”Säädytön, rohkea, irstas…”

 

- ”Jos viikonloppuisin moraali on löyhässä, niin maanantaisin se on hukassa.”

 

Hyvä ja paha sekaisin

 

- (Jes 5:20) Voi niitä, jotka sanovat pahan hyväksi ja hyvän pahaksi, jotka tekevät pimeyden valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi, jotka tekevät karvaan makeaksi ja makean karvaaksi!

 

Yksi muinaisen Israelin valtakunnan ominaisuus ennen sen tuomiota oli, että sanottiin paha hyväksi ja hyvä pahaksi. Hylättiin se, mitä ennen pidettiin oikeana ja alettiin suosia vääriä asioita. Uuden moraalin saarnaajia pidettiin arvossa ja nostettiin sankareiksi.

   Entä tilanne nykypäivänä? Luultavasti se ei paljoa eroa muinaisesta Israelista. Koko ajan on hyväksytty asioita, joita aikaisemmat sukupolvet pitivät väärinä. Tähän kuuluvat abortti (Älä tapa), vapaat sukupuolisuhteet (Älä tee huorin) tai homoseksuaalinen käytös. Ne ovat tulleet hyväksytyiksi ja arvostetuiksi yhden sukupolven aikana, koska aikaisemmin niitä pidettiin väärinä. Niitä on puolustettu ihmisoikeuksilla ja tasa-arvolla, eikä hyväksytä sitä perinteistä näkemystä, että niissä on kysymys himoista ja ajatusmaailmasta sekä synneistä, joista meidän tulee tehdä parannus.

   On helppo löytää syy siihen, miksi muutos ajatusmaailmassa on tapahtunut. Pohjimmiltaan syy on siinä, että ei enää uskota Jumalan olevan moraalin lähtökohta. Jos ihmisen alkuperä on apinasta, kuten Darwinin teoriassa edellytetään, on luonnollista, että erilaisia käsityksiä esiintyy. Silloin kaikenlaiset käsitykset tuntuvat samanarvoisilta, koska moraalilla ei ole kiinteää pistettä.

   Sama aihe esiintyy pelastusarmeijan perustajan, William Boothin (1829-1912), eräässä profetiassa, jonka hän sai elämänsä loppuhetkissä. Sen ensimmäisessä kohdassa kerrotaan, miten Eurooppaa nousee hallitsemaan uusi sukupolvi poliittisia johtajia – sukupolvi, joka ei pienimmässäkään määrässä pelkää enää Jumalaa. Siinä on yksi syy siihen, miksi muutos moraalissa on tapahtunut ja miksi ennen väärinä pidettyjä asioita sanotaan hyviksi.

 

1. "Silloin on politiikkaa ilman Jumalaa... Tulee päivä, jolloin koko läntisen maailman virallinen valtiopolitiikka on sellaista, että kukaan ei missään hallitsevissa tasoissa enää pelkää Jumalaa... uusi sukupolvi poliittisia johtajia hallitsee Eurooppaa, sukupolvi, joka ei pienessäkään määrässä pelkää enää Jumalaa.

 

Suhtautuminen muukalaisiin

 

- (Hes 22:7,29-31) Isää ja äitiä sinussa ylenkatsotaan, muukalaiselle sinun keskelläsi tehdään väkivaltaa, orpoa ja leskeä sinussa sorretaan.

29. Maan kansa harjoittaa väkivaltaa, riistää ja raastaa: kurjaa ja köyhää he sortavat, muukalaiselle tekevät väkivaltaa oikeudesta välittämättä.

30. Minä etsin heidän joukostansa miestä, joka korjaisi muurin ja seisoisi muurinaukossa minun edessäni maan puolesta, etten minä sitä hävittäisi, mutta en löytänyt.

31. Sentähden minä vuodatan heidän ylitsensä kiivauteni, hukutan heidät vihani tulella ja annan heidän vaelluksensa tulla heidän päänsä päälle, sanoo Herra, Herra."

 

- (Hes 16:49,50) Katso, tämä oli sisaresi Sodoman synti: ylpeys, leivän yltäkylläisyys ja huoleton lepo hänellä ja hänen tyttärillään; mutta kurjaa ja köyhää hän ei kädestä ottanut.

50. He korskeilivat ja tekivät kauhistuksia minun edessäni, ja minä, kun sen näin, toimitin heidät pois.

 

Suhtautuminen muukalaisiin, ulkomaalaisiin ja pakolaisiin, on yksi tekijä, joka voi vaikuttaa yhteiskunnan kohtaloon kuten muinaisessa Israelissa. Kysymys ei ole siitä, että pakolaisille pitää antaa kaikki alusta alkaen: kalliit asunnot, käsirahat ja kaikki valmiina, joka voi helposti herättää katkeruutta työttömissä ja muissa vähäosaisissa. Kuitenkin välinpitämättömyys tai suora väkivalta voi olla yksi peruste tuomiolle. Jos yhteiskunta suhtautuu nurjasti pakolaisiin ja alkaa vihata heitä, voi sen syntien mitta olla täynnä. Eräässä 1960-luvulla tulleessa profetiassa kerrotaan tästä aiheesta sekä televisio-ohjelmista ja niiden laadusta:

 

Kansa tulee omaksumaan sen, mitä he näkevät, eikä silloin tule olemaan vain yhtä vaihtoehtoa televisiossa, vaan tarjonta tulee olemaan laaja. Televisio tulee toimimaan juuri niin kuin radio. Voimme ruuvata ohjelmasta ohjelmaan, jotka tulevat olemaan täynnä väkivaltaa ja kansa pitää tätä viihteenään. Pahimmat ajateltavat murha- ja väkivaltakäsikirjoitukset lavastetaan näytettäväksi ja tämä leviää yhteiskuntaan. Sukupuoliyhdyntäkohtauksia tullaan näyttämään. Kaikista intiimimmät asiat, jotka kuuluvat avioliittoon, näytetään ruudussa. Tämä tulee tapahtumaan ja sinä tulet näkemään sen toteutumisen. Ne lait, jotka meillä nyt on, tullaan rikkomaan ja kaikista epäsiveellisintä tullaan näyttämään silmiemme edessä.

   Kansaa köyhistä maista virtaa Eurooppaan. He tulevat myös Skandinaviaan ja Norjaan. Kansa ei pidä siitä, että he ovat täällä ja tulevat olemaan kovia heitä kohtaan. Heitä tullaan kohtelemaan yhä enemmän kuin juutalaisia ennen sotaa. Silloin meidän syntiemme mitta on täyttynyt. Tämä tapahtuu aivan ennen Jeesuksen paluuta – ja ennen kuin kolmas maailmansota syttyy. Siitä tulee lyhyt sota. Kaikki, mitä olen sodasta kokenut, on vain lastenleikkiä verrattuna tähän. Se alkaa tavallisena sotana, mutta se tulee leviämään ja se päättyy atomipommeihin. Ilma tulee saastumaan niin, ettei sitä voi hengittää, ja tämä kohtaa monta maanosaa. Amerikka, Japani, Australia – rikkaat maat. Vesi tulee pilaantumaan. Emme voi viljellä maata siellä. He, jotka ovat jäljellä rikkaissa maissa yrittävät paeta köyhimpiin maihin, jotka eivät ole vahingoittuneet. Siellä heitä kohdellaan niin kuin me kohtelemme heitä täällä, eivätkä ole halukkaita ottamaan meitä vastaan. (10)

 

Kriittinen suhtautuminen evankeliumiin. Eräs osoitus siitä, että tuomio on lähellä, on kriittinen suhtautuminen evankeliumiin ja Kristukseen. Niin tapahtui ennen Jerusalemin ja Israelin tuhoa, kun kansa hylkäsi Messiaansa. Jumala tarjosi iankaikkista elämää ja siunauksia, mutta se hylättiin ja sitä vastustettiin kunnes Jumalan pitkämielisyys loppui. Paavali kirjoitti omasta kansastaan:

 

- (1 Tess 2:15,16) jotka tappoivat Herran Jeesuksenkin ja profeetat ja ovat vainonneet meitä, eivätkä ole Jumalalle otollisia, vaan ovat kaikkien ihmisten vihollisia,

16. kun estävät meitä puhumasta pakanoille heidän pelastumiseksensa. Näin he yhäti täyttävät syntiensä mittaa. Viha onkin jo saavuttanut heidät, viimeiseen määräänsä asti.

 

Entä tilanne tänään? Jos ei aina esiinny suoranaista vastustusta kuten Paavalin päivinä, niin harvoin länsimaissa ollaan myönteisiä evankeliumille. Tilanne on sellainen, että ollaan avoimia muille elämänkatsomuksille, mutta ei evankeliumille Kristuksesta. Puhutaan suvaitsevaisuudesta ja puolueettomuudesta, mutta käytännössä monet yhteiskunnat torjuvat ajatuksen Jumalasta Luojana ja Jeesuksen merkityksen ainoana pelastajana.

   Esimerkkinä kielteisestä asenteesta ovat ateistit ja maallishumanistiset piirit. Ne pyrkivät saamaan Raamatun lukemisen, rukoukset ja luomisen opettamisen koulujen opetussuunnitelman ulkopuolelle. Ne ajattelevat, että uskonnon poistaminen kouluista ja yhteiskunnasta muuttaa tilanteen neutraaliksi, mutta se ei pidä paikkaansa. He eivät ole poistaneet uskontoa vaan korvanneet sen toisella uskonnolla. Tilalle on tullut humanistinen, Jumalaa vastustava uskonto, jonka perustana on Darwinin evoluutioteoria. He ovat avoimia ja suvaitsevaisia tällaisille opetuksille ja itse valitsemalleen moraalille, mutta torjuvat kristillisen maailmankäsityksen, vaikka se oli aikaisempien sukupolvien ajatusmallina.

 

Aikoinaan ”Suvaitsevaisuus”-niminen ryhmä aloitti toimintansa. He vaativat suvaitsevaisuutta kaikille uskonnollisille tavoille, uskomuksille ja käytännöille. He sanoivat, että meidän täytyy lopettaa suvaitsemattomuus yhteiskunnassamme. Heidän esitteensä selitti tämän ryhmän näkemyksiä ja oli mielenkiintoista, että siinä lueteltiin kaikki asiat mitä he vastustivat. Suurin osa asioista, joita kohtaan he olivat suvaitsemattomia, liittyi kristinuskoon. Se mitä he todella tarkoittivat, oli suvaitsevaisuutta kaikille asioille paitsi kristinuskolle!

   …Todellinen taistelu käydään siitä tosiasiasta, että ihmiset eivät halua hyväksyä kristinuskoa. He eivät halua hyväksyä, että on olemassa Jumala, jolle he ovat vastuussa. Ehkäpä tämän takia eräskin evolutionistiluennoitsija sanoi: ”Ette koskaan saa minua vakuuttuneeksi siitä, että evoluutio on uskonto.” `Toisin sanoen, osoitimmepa hänelle mitä tahansa evoluution luonteesta, hän kieltäytyi hyväksymästä, että kyse on uskonnosta. Hän ei halunnut hyväksyä sitä, että hänen maailmankuvansa perustuu uskoon, koska silloin olisi pitänyt myöntää, että kyse on sokeasta uskosta. Eikä hän siten voisi sanoa, että juuri se on oikea usko. (11)

 

VALMISTAUTUMINEN TULEVAAN

 

Kun luemme Raamatun kertomusta Joosefista, näemme, miten hän pystyi selittämään faaraon unet. Huonot ajat olivat tulossa ja faaraon unet olivat siitä varoitus. Kuitenkin, kun Joosef pystyi antamaan unille selityksen, voitiin ajoissa valmistautua. Vaikea ajanjakso ei ollut niin vaikea kuin mitä se olisi ollut, jos mitään valmistuksia ei olisi tehty. Vältyttiin suuremmilta ongelmilta, koska oltiin varauduttu pahimpaan.

 

- (1 Moos 41:25-31,33-37) Niin Joosef sanoi faraolle: "Faraon unet merkitsevät kumpikin samaa; Jumala on ilmaissut faraolle, mitä hän on tekevä.

26. Seitsemän kaunista lehmää merkitsee seitsemää vuotta, seitsemän kaunista tähkäpäätä merkitsee myös seitsemää vuotta; unilla on sama merkitys.

27. Ja seitsemän laihaa ja rumaa lehmää, jotka nousivat niiden jälkeen, merkitsee seitsemää vuotta, ja seitsemän tyhjää, itätuulen polttamaa tähkäpäätä merkitsee seitsemää nälkävuotta.

28. Tätä minä tarkoitin, kun sanoin faraolle: Jumala on antanut faraon nähdä, mitä hän on tekevä.

29. Katso, tulee seitsemän vuotta, jolloin on suuri viljavuus koko Egyptin maassa.

30. Mutta niitä seuraa seitsemän sellaista nälkävuotta, että Egyptin maan entinen viljavuus kokonaan unhottuu, ja nälänhätä tuottaa maalle häviön.

31. Eikä enää tiedetä mitään maassa vallinneesta viljavuudesta sitä seuraavan nälänhädän vuoksi, sillä se on oleva ylen kova.

Nyt valitkoon siis farao ymmärtäväisen ja taitavan miehen ja asettakoon hänet Egyptin hallitusmieheksi.

34. Näin tehköön farao: asettakoon päällysmiehiä maahan ja ottakoon viidennen osan Egyptin maan sadosta seitsemänä viljavuotena.

35. Ja koottakoon näinä hyvinä vuosina, jotka tulevat, kaikki niiden sato ja kasattakoon viljaa faraon haltuun, talletettakoon sato kaupunkeihin ja säilytettäköön,

36. niin että maalla on eloa säästössä seitsemän nälkävuoden varalle, jotka kohtaavat Egyptin maata. Niin ei maa joudu perikatoon nälänhädän aikana."

37. Tämä puhe miellytti faraota ja kaikkia hänen palvelijoitansa.

 

Nykyaikana ei ajatella kovin pitkälle tulevaisuuteen. Ajatellaan, että kaikki jatkuu entisellään eikä huonoja aikoja tule. Kansojen johtajat tai yksityiset henkilöt elävät jatkuvasti velaksi ja ottavat lainaa tulevaisuutta vastaan sen sijaan, että pyrkisivät eroon rasittavista maksuista (Room 13:8: Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt.). Ei haluta uskoa, että vaikeammat ajat ovat edessä, vaikka siitäkin on tullut varoituksia monien kautta. Eräs jo edesmennyt naisprofeetta on kirjoittanut aiheesta. Hän puhui huonojen aikojen tulemisesta:

 

Hän sanoi: ”Viimeksi annan Pohjoismaihin kasvun siunauksen.” Tämän nälänhädän Hän jo ilmoitti vuonna 1974. Hän sanoi: ”Ensin tulee maailmanlaajuinen työttömyys, sitten tulee maailmanlaajuinen taloudellinen lamakausi. Välittömästi tätä seuraa yleismaailmallinen katastrofaalinen nälänhätä. Niiltä pelloilta, joita te nyt istutatte, pistätte metsille, te juurineen revitte puut pois; niin kiire tulee teille maailmalle ruokaa hommaamaan, koska minä annan viimeksi Pohjoismaihin kasvun siunauksen.”

   Sitä hän ei sanonut, mitä tapahtuu Keski-Euroopan maissa, mitä tapahtuu saasteen takia tai mitä tapahtuu muuten siellä, mutta sanoi: ”Laittakaa Suomessa kolmen vuoden vilja ja siemen varastoon; kyllä kuiva vilja säilyy.”

   Mitähän meillä on varastossa? Eiköhän siellä taida olla melkein perät veneessä! Tässä siinä ollaan, kun meidän kansamme ei tottele, vaikka heille kuinka sanoisi ja Herra haluaisi meidän kansaa auttaa, että me pystyisimme toisia auttamaan! (12)

 

Vielä tärkeämpi asia kuin valmistautua tämän elämän varalle on kuitenkin se, että olemme valmiita iäisyyttä varten. Raamatun mukaan olemme iankaikkisuusolentoja, ja jos se pitää paikkansa, on se järkevää ottaa huomioon. Jokaisen kannattaa kääntyä ajoissa Jumalan puoleen, jotta hän saa syntinsä anteeksi ja Jumalalta iankaikkisen elämän. Tähän liittyy seuraavia seikkoja.

 

Jeesuksen merkitys. Raamatun tärkein opetus liittyy Jeesukseen Kristukseen. Raamattu osoittaa, että hänen kauttaan Jumala on tehnyt kaikki valmistelut niin, että voimme päästä taivaaseen ja Jumalan yhteyteen. Siihen ei tarvita omia ansioitamme vaan Jeesuksen kautta jokainen voi saada syntinsä anteeksi ja yhteyden taivaallisen Isään. Se tulee hyvin ilmi seuraavissa jakeissa. Älä siis torju Jeesusta Kristusta, joka on ovi pelastukseen ja iankaikkiseen elämään.

 

- (Joh 10:9) Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen.

 

- (Joh 14:6) Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.

 

- (Apt 4:11,12) Hän on 'se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut'.        
12. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman."

 

Hylkää syntisi! Syntinsä hylkääminen eli parannuksen teko liittyy pelastukseen. Kukaan ei ansaitse sillä iankaikkista elämää Jumalalta, mutta jos sitä ei tapahdu, osoittaa se, ettei ihminen ole todellisesti muuttunut. Johannes Kastaja varoitti kansalaisiaan sellaisesta asenteesta, jossa ei tapahdu todellista muutosta:

 

- (Matt 3:7-10) Mutta nähdessään paljon fariseuksia ja saddukeuksia tulevan kasteelle hän sanoi heille: "Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaista vihaa?

8. Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä,

9. älkääkä luulko saattavanne sanoa mielessänne: 'Onhan meillä isänä Aabraham'; sillä minä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille.

10. Jo on kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen.

 

Tunnusta siis Jumalalle syntisi ja käänny Jeesuksen Kristuksen puoleen. Raamattu osoittaa, että jos käännyt hänen puoleensa ja toivotat hänet tervetulleeksi, saat silloin lahjaksi iankaikkisen elämän. Sen osoittavat seuraavat Jeesuksen sanat:

 

- (Joh 5:40) ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.

 

- (Ilm 3:20) Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.

 

Niinpä jos olet kääntynyt hänen puoleensa ja vastaanottanut hänet elämääsi, on sinulla silloin Jumalan lapseus ja iankaikkinen elämä. Sinulla on tämä elämä huolimatta siitä, miltä sinusta tällä hetkellä tuntuu. Älä vain perusta pelastusvarmuuttasi omiin vaihteleviin tunteisiisi, vaan Raamatun sanaan ja Jeesukseen Kristukseen, koska eihän laivan ankkuriakaan heitetä koskaan laivan sisään vaan aina sen ulkopuolelle.

                                             

- (Joh 1:12) Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,

 

- (1 Joh 5:11-13) Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa.

12. Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.

13. Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä.

 

PELASTUSRUKOUS: Herra, Jeesus, käännyn sinun puoleesi. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä sinua vastaan ja etten ole elänyt sinun tahtosi mukaan. Tahdon kuitenkin kääntyä synneistäni ja seurata sinua koko sydämestäni. Ja uskon myös, että syntini ovat anteeksiannetut sinun sovitustyösi kautta ja että olen sinun kauttasi saanut iankaikkisen elämän. Kiitän siitä pelastuksesta, jonka olet minulle lahjoittanut. Amen.

 

 

 

VIITTAUKSET:

 

1. Nicky Cruz: David Wilkersonin viimeinen varoitus (David Wilkerson: A Final Warning), s. 46

2. David Pawson: Miksi Jumala sallii luonnonkatastrofeja? (Why Does God Allow Natural Disasters), s. 58,60

3. Josephus Wars of the Jews, 6.4.8.581.

4. Josephus Wars of the Jews, 5.13.6.570.

5. David Pawson: Miksi Jumala sallii luonnonkatastrofeja? (Why Does God Allow Natural Disasters), s. 87,88

6. Frank Bartleman: Azusa-katu 312, s.224,230

7. Rick Joyner: Ennen taivasta (A Prophetic Vision for the 21st Century), s. 297

8. Kerttu Kalmari: Jumalan ihmeitä, s. 12,19,25

9. Marko Ahonen: Huuhaata, Etelä-Suomen Sanomat 14.7.2010

10. Norjassa vastaanotettu profetia, jonka välitti eteenpäin Emmanuel Minos

11. Ken Ham: Valhe: Evoluutio (The Lie: Evolution), s. 23,57

12. Kerttu Kalmari: Jumalan ihmeitä, s. 217,218