Etusivulle
Jarin kirjoituksia
Saatana yhteiskunnassa


 


 






Tartu kiinni
iankaikkiseen elämään!















Jeesus on tie ja
totuus ja elämä






KOHTI PAHUUTTA

 

Kun on kyseessä pahuus yhteiskunnassa, on se Raamatun mukaan koko ihmiskunnan ongelma. Maailma on pahan vallassa (1 Joh 5:19), eikä sellaista henkilöä ole, joka olisi täysin synnitön. Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat puutteellisia, kuten on kirjoitettu:

 

- (1 Joh 1:8) Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.

 

- (Room 3:23) Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla

 

Myöskään kristitty, joka haluaa tosissaan tehdä Jumalan tahdon ja tehdä oikein, ei ole kokonaan vapaa synnistä. Se on valitettava tosiasia tämän elämän aikana. Paha riippuu meissä jossakin määrin kiinni, emmekä voi olla siitä kokonaan erotettuja. Paavali toi hyvin esille tämän kamppailun hyvän ja pahan välillä, ja totesi, että hänellä oli tahto tehdä oikein, muttei hän aina onnistunut siinä:

 

- (Room 7:18-23) Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;

19. sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.

20. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.

21. Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;

22. sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,

23. mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.

 

Entä pahuus yhteiskunnassa? Jos pitäisi nimetä yksi historian verisimpiä ja julmimpia aikajaksoja ja milloin pahuus on voimakkaasti tullut esiin yhteiskunnissa, olisi viime vuosisata todennäköisin vaihtoehto. Kymmenet miljoonat menettivät henkensä joko sodissa tai johtajien suorittamissa vainoissa. Tunnettuja ovat mm. Stalinin, Hitlerin, Maon ja Pol Potin hallinnot sekä lukuisat kommunistivaltiot, joissa ateismi on ollut virallinen oppi. Pahimpia tuhon aiheuttajia ovatkin olleet ateismiin perustuva kommunismi sekä natsismi-ideologia. Jos ne eivät olisi päässeet vallalle ja vaikuttaneet ihmisten mieliin, olisi monien yhteiskuntien kehitys muodostunut toisenlaiseksi ja rauhallisemmaksi. Nämä yhteiskunnat olisivat välttyneet monilta kärsimyksiltä, joihin nämä ideologiat johtivat.

   Tässä kirjoituksessa onkin tarkoitus tutkia pahuutta yhteiskunnassa. Yksi historian osoittamista opetuksista on, että emme opi historiasta mitään. Tämä on mahdollista nykyaikanakin. Virhe on erityisesti siinä, että nykyihmiset pitävät itseään jollakin tavalla erilaisina kuin historian ihmiset. Ajatellaan, että ihmiskunta kehittyy koko ajan, ja että nykyaikana ollaan viisaampia ja parempia kuin menneinä aikoina.

   Mistä tämän voi tietää valheeksi? Ei tarvitse katsoa kuin hiukan historiaa. 1800-luvulla oli Euroopassa vallalla samanlainen kehitysoptimismi kuin nykyään. Ihmiskunnan ajateltiin menevän parempaan suuntaan, mutta mitä siitä seurasi? Historian suurimmat sodat ja väkivaltaisuudet. Niinpä tällainen kehitys on mahdollista nykyäänkin, erityisesti siksi, koska Toisen maailmansodan kokenut sukupolvi väistyy vähitellen keskuudestamme. Tähän ei kulu kuin muutama vuosikymmen. Mitä sitten tapahtuu, kun tilalle tulee sukupolvi, joka ei enää muista menneisyyden opetuksia? On erittäin mahdollista, että todistamme samanlaisia tapahtumia kuin mitä 1900-luvulla tapahtui.

   Jotta menneisyyden virheistä voidaan ottaa opiksi, kannattaa siis tutkia hiukan historiaa. Yksi hyvä lähtökohta on kehitys Saksassa ennen kuin natsismi pääsi voitolle muista yhteiskuntanäkemyksistä. Kehityksen Saksassa tekee merkittäväksi se, että sitä pidettiin yhtenä Euroopan sivistyneimmistä valtioista. Siellä julkaistiin mm. enemmän uusia teoksia kuin Ranskassa, Englannissa ja Yhdysvalloissa. Kuitenkaan se ei estänyt Saksan ajautumista kaaokseen ja väkivaltaan. Tämän maan kehitykseen liittyy mm. seuraavia seikkoja:

 

Muutos maailmankuvassa eli kristillisestä uskosta luopuminen. Yleensä kun etsitään syytä natsismin ja kommunismin kaltaisten ideologien nousulle, esitetään pelkästään taloudellisia ja yhteiskunnan epävakauteen liittyviä syitä. Nämä ovat tietysti tärkeitä tekijöitä, mutta ne eivät ole ainoa selitys. Niiden takana on myös syvällisempiä syitä, joista yksi on kristillisestä uskosta luopuminen. Sillä ominaista ajalle ennen natsismia ja sen aikana oli, että ateistinen maailmankatsomus ja moraali voittivat alaa ihmisten mielissä. Lisäksi kirkosta erosi valtavia ihmisjoukkoja kuten seuraava lainaus vuodelta 1934 julkaistusta kirjasta osoittaa.

 

Ajoittain on useissa maissa sodan jälkeen esiintynyt kirkosta luopumisen joukkoliikkeitä. Niinpä Saksassa v. 1920 erosi evankelisista kirkoista 305 000 henkeä. Tämä kirkosta pakeneminen on jatkunut. Vuonna 1930 luopui yksistään Berliinissä 59 225 henkilöä luterilaisesta kirkosta, puhumattakaan niistä katolisista ja juutalaisista, jotka hylkäsivät isiensä uskon… Meidän ei tarvitse paljon mainita yhdeksännentoista vuosisadan jumalankielteisten aatteiden leviämisestä. Riittää kun sanomme, että niiden luku on suunnattomasti kasvanut, jotka julkisesti tunnustavat tai hiljaisesti hyväksyvät Jumalan ehdottoman olemattomuuden. Jotkut oppineina pidetyt miehet väittävät nykyaikaisen tieteen tekevän uskon Jumalaan mahdottomaksi. He joko kokonaan lakkaavat uskomasta Jumalaan tai esittävät, että ”tiede vaatii uutta käsitystä Jumalasta”. Tämä Jumalan kieltäminen alkaa lasten keskuudessa koulussa. Muutamissa kaupungeissa tuhannet 6-14-vuotiaat lapset, aivan alaluokilta alkaen, ovat kulkeneet pitkin katuja kantaen seuraavanlaisia julisteita: ”Pois Jumala kouluista”, ”Alas jumala-taikausko”, ”Uskonto on nukutusainetta” jne. (1)

 

Kristillisestä uskosta luopuminen alkoi kuitenkin Saksassa jo paljon aikaisemmin kuin 1900-luvulla. Sillä jo 1700-1800-luvuilla Saksa oli johtava uskonnon kritiikin maa. Siellä esiintyi useita tunnettuja teologeja, jotka kyseenalaistivat kristillisen uskon perusasiat. He kielsivät yliluonnolliset ilmiöt, Raamatun historiallisen paikkansapitävyyden ja hyökkäsivät kristillisen uskon juutalaisia juuria vastaan. Heitä loukkasi se, että kristinuskoa pidettiin juutalaisuuden perillisenä. Siksi he pyrkivät sitomaan sen länsimaalaisuuteen ja tiettyyn ihmisrotuun. He puhuivat arjalaisesta uskonnosta. Tunnettuja liberaaliteologeja ja uskonnon kritisoijia olivat mm. seuraavat henkilöt:

 

Johann Semler (1725-1791), Johann G. Fichte (1762-1814) ja Friedrich Schleiermacher (1768-1834) olivat teologeja, jotka pyrkivät erottamaan kristillisen uskon juutalaisista juuristaan ja sitomaan sen länsimaalaisuuteen. Friedrich Schleiermacheria on pidetty liberaaliteologisen ajattelun isänä.

 

Julius Wellhausen esitti 1870-luvun lopulla kuuluisan teoriansa Mooseksen kirjojen synnystä. Hän päätteli, että ne eivät voineet olla Mooseksen kirjoittamia, eikä Vanha testamentti missään merkityksessä Jumalan sanaa. Herman Günkel (1862-1932) yhtyi Wellhausenin näkemyksiin ja piti patriarkkakertomuksia taruina.

 

David Friedrich Strauss (1808-1874) oli yksi tunnetuimmista liberaaliteologeista 1800-luvulla. Hän hylkäsi Raamatun yliluonnolliset kertomukset ja piti niitä epähistoriallisina.

 

Bruno Bauer (1809-1882) oli yksi johtavista liberaaliteologeista ja ehkä kaikkein eniten historian vaikuttanut liberaaliteologi. On aivan ilmeistä, että hän oli tekemisissä demonin kanssa, joka orjuutti hänen elämäänsä ja jolta hänen opetuksensa tulivat. Se tulee ilmi hänen kirjeestään ystävälleen Arnold Rugelle joulukuun 6. 1841:

 

”Yliopistolla pitämiäni luentoja kuuntelee suuri yleisömäärä. Minä en tunne itseäni lausuessani kateederin takaa Jumalaa pilkkaavia sanojani. Sanani ovat niin kammottavia, että näiltä lapsilta, joita kenenkään ei pitäisi loukata, nousee tukka päässä pystyyn. Lausuessani Jumalan pilkkojani muistan samalla, kuinka hurskaasti kirjoitan saarnojani pyhistä kirjoituksista ja Ilmestyskirjasta. Olkoon mitä on, joka tapauksessa demoni, jonka vallassa olen niin useasti kuin nousen luennoimaan, on äärimmäisen paha, ja minä olen niin heikko, että minun on antauduttava sille… Jumalan pilkan henkeni saa tyydytyksensä vasta kun minut valtuutetaan saarnaamaan avoimesti ateistisen järjestelmän professorina.” (Marx-Engels, Historic – critic complete edition, Publishing House ME Archiv Verlagsgesellschaft, Frankfurt a. Main, 1927, vol. I, 1).

 

Miksi sitten Bruno Bauer on ehkä eniten historiaan vaikuttanut liberaaliteologi? Syy on ilmeinen. Sillä kun on kyseessä kommunismi-ideologia, joka on johtanut kymmenien miljoonien ihmisten surmaan, on se syntynyt Karl Marxin ja Friedrich Engelsin vaikutuksesta, jotka kirjoittivat Kommunistisen manifestin. Molemmat heistä olivat Jumalaan ja Kristukseen uskovia henkilöitä, joiden uskon nimenomaan Bauer ja toinen liberaaliteologi David Friedrich Strauss tuhosivat (Richard Wurmbrandt Kristus juutalaisella tiellä, s. 99, sekä Saatana ja Marx, s. 24). Osoituksena Karl Marxin aikaisemmasta uskosta oli mm. se, että hänen ensimmäinen kirjallinen työnsä oli Johanneksen evankeliumin selitysteos nimeltään ”Uskollisten liitto Kristuksen kanssa”. Friedrich Engelskin kirjoitti kristillisiä runoja ennen kuin menetti uskonsa näiden liberaaliteologien vaikutuksesta. Vapaamielistä liberaaliteologiaa voidaan siten pitää osasyyllisenä kommunismi-ideologian syntyyn ja miljooniin uhreihin.

 

A. Drews oli yksi 1900-luvun alun liberaaleja professoreja. Hän kirjoitti kirjan Kristus-taru, jossa hän väitti, että on erehdys pitää kristillisen kirkon alkukohtana historiallista Jeesusta.

 

Friedrich Delitzsch, joka vaikutti 1900-luvun alussa, ei uskonut Vanhan testamentin ilmoitusluonteeseen. Hän halusi korvata sen germaanisilla sankaritaruilla.

 

Rudolf Bultmann oli yksi 1900-luvun tunnetuimmista liberaaliteologeista Saksassa. Hänen vaikutuksensa on ulottunut meidän aikaamme asti. Hän piti mahdottomana ihmeitä ja että olisi mitään yliluonnollista. Lisäksi hän totesi eräässä v. 1933 ilmestyneessä artikkelissa, että ”Vanha testamentti ei sellaisenaan ole meille Jumalan sanaa eikä Israelin historia ylipäätänsä ole meille mitään ilmoitusta”.

 

Sigmund Freud (1856-1939) on tunnettu psykologina, mutta hän oli myös ateisti ja piti uskoa Jumalaan toiveajattelun synnyttämänä harhakuvana. Hän vaikutti maailmankuvan muutokseen Saksassa, aivan kuten Darwin oli tehnyt muutamia vuosikymmeniä aiemmin.

 

Friedrich Nietzsche (1844-1900) oli Saksan kuuluisimpia filosofeja 1800-luvun loppupuolella. Hän oli teologian ylioppilas, mutta keskeytti opintonsa luettuaan Darwinin kirjan Lajien synty. Hän oli kristinuskon ankara vastustaja ja julisti teistisen Jumalan kuolemaa. Hän julisti, ettei ole oikeaa ja väärää ja ettei millään ole tarkoitusta. Hän on tunnettu myös antisemitismistään ja yli-ihminen -ajattelustaan. Itse hän kuitenkin sairasti parantumatonta mielisairautta elämänsä viimeiset kymmenen vuotta.

   Nietzschen merkitys on siinä, että hän oli Hitlerin lempifilosofi. Hitler oli tämän filosofin suuri ihailija ja jakoi valiomiehilleen omistuskirjoituksella varustettuna Nietzschen Yli-ihminen -kirjaa. Lisäksi Hitler vieraili Weimarissa usein Nietzschen museossa ja antoi valokuvata itsensä tuijottamassa ihastuneena tämän filosofin kuvaa.

   Hyvän kuvan Nietzschen merkityksestä antaa myös seuraava lausunto. Se on vuodelta 1934 julkaistusta kirjasta; vain viisi vuotta ennen Toista maailmansotaa. Kirjoittaja mainitsi, miten Nietzschen ajatusten nähtiin vaikuttavan suuresti sodan syttymiseen:

 

Mutta nämä miehet eivät vain kiellä Jumalaa teoreettisesti, vaan he pitävät uskoa Jumalaan turmiollisena ihmisen onnelle, ja he ovat ryhtyneet perinjuurin hävittämään ihmissielusta jumaltietoisuutta. Nietzsche, suuri saksalainen filosofi, joka monien mielestä on sodan sytyttämiseksi tehnyt enemmän kuin kukaan muu, sanoi: "Sellaiset aatteet kuin armo, sääli ja laupeus ovat turmiollisia, sillä ne merkitsevät voiman siirtymistä vahvalta heikolle, jonka oikea tehtävä on palvella voimakasta. Muistakaa, etteivät uhrautuvuus, veljellisyys ja rakkaus ole ensinkään siveysvaistoja, vaan pelkkiä aiheutettuja tunnonvaivoja, joiden tarkoituksena on estää teitä olemasta oma itsenne. Muistakaa, että ihminen on oleellisesti itsekäs." 

 

Karl Marx (1818-1883) oli myös saksalainen. Kuten todettiin, häntä pidetään kommunismin isänä, joka aiemmin uskoi Jumalaan, mutta menetti uskonsa liberaaliteologisen opetuksen vaikutuksesta. Sen jälkeen hän suhtautui kielteisesti kristilliseen uskoon ja Jumalaan. Marxin vaikutus Saksassa tulee hyvin ilmi Georg Jungin kirjeestä. Siinä mainitaan myös edellä mainitun liberaaliteologin Bruno Bauerin nimi sekä Ludwig Feuerbach:

 

”Jos Marx, Bruno Bauer ja Feuerbach yhdessä aloittavat uskonnollis-poliittisen arvostelun, Jumalan olisi parasta ympäröidä itsensä kaikilla enkeleillään ja antautua itsesäälin valtaan, sillä nämä kolme ajavat hänet varmasti pois taivaasta. (D. McLellan: Marx before Marxism, McMillan)

 

Ajan kehitys tulee hyvin ilmi myös muutamasta lainauksesta. Ensimmäinen niistä on antropologi Max Müllerin lausunto vuodelta 1878, toinen on vuodelta 1891 olevasta kirjasta ja kolmas liittyy Karl Marxiin, joka totesi, että uskonnon kritiikki on Saksassa suoritettu loppuun. Lainaukset osoittavat, miten pitkälle Saksassa oltiin menty sillä alueella. Kritiikkiä harjoittivat ”intellektuellit”, joiden mielipiteet levisivät muuhun yhteiskuntaan.

 

Antropologi Max Müller 1878: Joka päivä, joka viikko, joka neljännesvuosi luetuimmat aikakauslehdet kertovat kilvan, että uskonnon aika on ohi, että usko on hallusinaatio tai lasten sairaus ja että jumalat on vihdoinkin paljastettu ja poistettu aikansa eläneinä. (3)

 

Toisekseen olivat hyökkäykset entisaikoina vain pintapuolisen hajallisia; nyt ne ovat säännöllisesti järjestettyjä. Ranskalainen henki on pauhaava ja raju, mutta ei niin vaarallinen kuin saksalainen… Paljon pahempaa häiriötä kuin nuo ranskalaiset lavertelijat, ovat uskovaisten piireissä saaneet aikaan David Strauss ja hänen hengenheimolaisensa. Siitä asti, kuin ranskalainen henki teki Voltairen aikoina hapuilevia rynnäköitään kristinuskoa vastaan, on kristinuskon hylkääminen käynyt saksalaisen hengen filosofikoulua ja kehittynyt kokonaiseksi maailmankäsityksen järjestelmäksi, joka on todenperästä koettanut asettua kristinuskon sijaan. (Toht. Chr. Ernst Luthardt kirjassaan v. 1891) (4)

   

 ”Saksassa uskonnonkritiikki on olennaiselta osaltaan saatu päätökseen, ja uskonnon kritiikki on kaiken kritiikin edellytys.” (Karl Marx ”Hegelin oikeusfilosofian kritiikin” johdannossa)

 

Evoluutioteoria. Edellä todettiin, miten liberaaliteologia ja jumalakielteisyys oli vallalla Saksassa jo vuosikymmeniä ennen natsien valtaannousua. Kysymys oli yli vuosisadan kehityksestä, joten kyseessä oli pitkä prosessi.

   Entä Darwinin ja hänen evoluutioteoriansa vaikutus? Tämäkin teoria tuli hyväksytyksi jo 1800-luvulla ja se vaikutti Eurooppalaisiin yhteiskuntiin syvällisesti. Se lisäsi ateistisen maailmankuvan kannatusta, koska se antoi tieteelliseltä vaikuttavan pohjan Jumalan hylkäämiselle. Jumalan hylkääminen taas johti siihen, että moraalilla ei ollut enää pysyvää perustaa, koska se ei ollut yhteydessä Jumalaan. Ilman Jumalaa on vaikea perustella moraalisia arvoja.

   Toiseksi evoluutioteoria vaikutti ihmisen arvoon. Ennen evoluutioteoriaa ajateltiin, että ihmiset ovat vastuussa Jumalalle, joka on heidät luonut. Ihmisten ajateltiin olevan tasa-arvoisia luomistyön perusteella ja tärkeitä siksi, että heidät on tehty Jumalan kuviksi, mutta Darwinin teoria romutti tämänkin näkemyksen. Se johti ihmisten vertaamiseen eläimiin. Lisäksi tuli esille se vaarallinen näkemys, sosiaalidarvinismi, että jotkut rodut ovat arvokkaampia ja kehittyneempiä kuin toiset rodut; eli ihmiset luokiteltiin arvokkaisiin ja vähemmän arvokkaisiin rodun, toimintakyvyn tai muun ominaisuuden perusteella. Näkemys rotujen erilaisuudesta levisi Euroopassa ja vaikutti siihen, että ihmisten oli myöhemmin helpompi omaksua Hitlerin opetukset arjalaisrodun ylemmyydestä.

   Kehitykseen Saksassa vaikutti useampi henkilö, mutta kaikkein tärkein nimistä evoluutioteorian alueella oli Ernst Haeckel (1834-1919), joka on tullut tunnetuksi sosiaalidarvinismistaan ja väärennetyistä sikiökuvistaan (Hän joutui myöhemmin myöntämään petoksensa). Hän oli ”darvinismin apostoli” Saksassa ja nautti valtavaa kansansuosiota aikalaistensa keskuudessa. Hänen suosiotaan ja vaikutustaan evoluutio-opin eteenpäin viejänä Saksassa ja koko Euroopassa havainnollistaa sellainen seikka, että vaikka Darwinin kirja Lajien synty antoi pohjan evoluutioteorialle, levitettiin sitä vain pieninä painoksina ja muutamille kielille. Sen sijaan Haeckelin teoksia levitettiin sadoin tuhansin ja yli 30 kielelle. Hänen pääteostaan Maailmanarvoituksia (Welträtsel) myytiin yksinomaan Saksassa ilmestymisvuotenaan yli 100 000 kappaletta. Kuvaavaa Haeckelin teosten leviämiselle on myös se, että hänen pääteoksensa Maailmanarvoituksia (1899) käännettiin Suomen kielelle aikaisemmin kuin Darwinin 40 vuotta aiemmin ilmestynyt Lajien synty. Lisäksi Darwin itse antoi suuren arvon Haeckelille. Hän ylisti kirjassaan Ihmisen polveutuminen (1871) johdannossa Haeckelin samaa aihetta käsittelevää teosta omaa kirjaansa syvällisemmäksi ja paremmaksi. Niinikään englantilainen Thomas H. Huxley piti Haeckelia etevämpänä  evoluutioteorian kansantajuistajana kuin itseään.

    Yksi Haeckelin aikaansaannoksista oli myös materialistinen monismi-liike, jolla oli Saksan ja Itävallan kaupungeissa tuhansia jäseniä. Haeckel organisoi tämän liikkeen, jossa vannotettiin, ettei ole Jumalaa ja henkeä, ainoastaan ainetta. Merkittävää on, että monistien liike levisi juuri samoille alueille kuin natsien kansallissosialistinen puolue myöhemmin.

   Haeckelin huomattavaa vaikutusta sen aikaisessa Euroopassa on hyvin kuvannut fysiologi Max Verworn vuonna 1921:

 

On mahdollista väittää liioittelematta, ettei yhdelläkään tieteentekijällä ole ollut suurempaa vaikutusta aikamme maailmankatsomuksen kehitykseen kuin Haeckelilla. (5)

 

Suomalainen J.E. Aro on kirjassaan Kehitysoppi nykyisellä kannallaan (1907) niin ikään kuvannut, miten Haeckelin opetukset levisivät Euroopassa:

 

Mutta sitä kiivaampia taistelupukareita olivat hänen [Darwinin] kannattajansa, etenkin äsken mainittu Huxley Englannista ja Ernst Haeckel Saksasta. Varsinkin viimemainittu on saanut aikaan, että "darvinismi" niin nopeasti levisi Euroopan mantereella, joskin toiselta puolelta hänen liiallisuutensa kautta taistelu myöskin on käynyt tavallista kiivaammaksi ja monasti siirtynyt aivan ulkopuolelle itse pääkysymystä. Epäilemättä juuri Haeckelin kautta darvinismi on tullut meilläkin laajemmissa piireissä tunnetuksi.

 

Vielä Haeckelin vaikutusta on kuvannut Pascual Jordan. Hänen mainintansa esiintyi Haeckelin tärkeimmässä teoksessa Maailmanarvoituksia (Welträtsel):

 

Suurimmalta osaltaan tämän kirjan ansiosta on Euroopan uskonnottomuus muodostunut erääksi 20. vuosisadan mahtavimmaksi henkiseksi voimaksi.

 

Edellistä voidaan siis päätellä, miten laajakantoinen vaikutus Haeckelilla oli Euroopassa, varsinkin Saksassa ja Itävallassa. Hän oli kehitysopin ja uskonnottomuuden apostoli, jonka opetukset vaikuttivat miljooniin. Hänen vaikutuksestaan kristillinen usko menetti merkitystään ja ateismi voitti alaa.

   Haeckelin vaikutus oli kuitenkin tuhoisa myös muulla tavalla. Hän oli yksi johtavista mielipidevaikuttajista, jotka esittivät ratkaisua juutalaiskysymykseen. Hän oli voimakkaasti antisemitistinen kuten jotkut edellä mainituista liberaaliteologeista. Hän vaikutti siihen, että juutalaisia alettiin vihata. Pauli Ojala on kirjoittanut aiheesta:

 

Haeckel oli luullakseni ensimmäinen, joka esitti ohjelmaa Judenfragen ratkaisemiseksi. Hän ei vielä tarkoittanut eliminaatiota, vaan juutalaisten karkottamista yliopistojen oppituoleilta. Hänestä juutalaiskristillinen altruismi, heikkojen suojelu, oli dekadenttia luonnonvastaisuutta. Venäjän pogromeissa ei vielä ollut biologista nyanssia, kun taas Haeckel lanseerasi ajatuksen ihmiskunnan rikkaruohosta. Hän syytti UT:n kirjoittamia juutalaisia koko lännen myrkyttämisestä transendenttisellä dualismilla ja liputti "monistista" ateismia. Haeckelin seuraajat Jules Soiree ja George Vacher de Lapouge (1854-1936) vaativat jo juutalaisten suoraa eliminaatiota, akateemisesta kateudesta ennen arjalaisuuden ihannointia. Joseph Goebbels (1897-1945) oli historialtaan ja mentaliteetiltaan plagioija ja hänen omimansa slogan "Politiikka on sovellettua biologiaa" esitti alunperin nimenomaan Haeckel. (6)

 

Haeckelin tuhoisa vaikutus ilmeni myös siinä, että hän oli ensimmäisiä, jotka aktiivisesti ajoivat eutanasiaa Saksaan. Hän oli tiedemies mutta edusti samanlaista mallia, jonka natsit myöhemmin saattoivat voimaan. Hän ehdotti sairaiden ja heikkojen surmaamista, vedoten armeliaisuuteen aivan kuten natsit myöhemmin. Hän käytti myös taloudellista argumenttia, jota natsitkin käyttivät. Kun ymmärtää, että Haeckel oli merkittävä julkisuuden vaikuttaja, jota kuunneltiin ja jonka teoksia luettiin, vaikutti se varmasti natsien maailmankuvaan ja ajatteluun. Jälkikäteen voi arvuutella, olisivatko natsit jättäneet eutanasia-ohjelmansa toteuttamatta, jos ei olisi ollut Haeckelin kirjoja. Seuraavat lainaukset ovat hänen teoksistaan:

 

Meidän täytyy luokitella perinteeksi ja dogmiksi se laaja uskomus, että pitäisi kaikissa olosuhteissa ylläpitää ja pidentää elämää vaikka se olisi tullut tyystin hyödyttömäksi - kivun lähteeksi parantumattomille ja loputtomaksi harmiksi ystävilleen. Satoja tuhansia parantumattomia - kuuhulluja, spitaalisia, syöpäläisiä jne. pidetään keinotekoisesti hengissä moderneissa yhteisöissämme ja heidän kärsimyksiään pitkitetään varovaisesti, ilman pienintäkään hyötyä heille tai yhteisölle. Miten valtava määrä kärsimystä näiden numeroiden takana invalideille itselleen, mikä vaivan ja surun määrä heidän perheilleen - ja mitkä julkiset kustannukset! Miten paljon tästä kivusta ja kustannuksesta säästyisikään jos ihmiset uskaltaisivat päättää ja vapauttaa parantumattomat heidän sanoinkuvaamattomista kärsimyksistään morfiiniyliannostuksen kautta!" (7)

 

Spartalaisten joukossa kaikki vastasyntyneet lapset alistettiin tarkkaan tutkimukseen ja valintamenettelyyn. Kaikki heikot, sairaalloiset tai epämuodostuneet surmattiin. Vain täydelliset, terveet ja vahvat lapset jätettiin eloon ja vain nämä jatkoivat rotua." [Haeckel 1883] Vrt. Hitlerin linjaus: "Spartaa täytyy pitää ensimmäisenä kansallissosialistisena valtiona. Sairaiden, heikkojen ja epämuodostuneiden lasten altistaminen tuholle oli säädyllisempää, totuudenmukaisempaa ja tuhat kertaa humaanimpaa kuin se viheliäinen hulluus jolla nykyaikamme säilöö kaikkein patologisintakin kohdetta." (8)

 

Eutanasiaohjelma. Jos pitää nimetä asioita, joista natsit tunnetaan, oli yksi niistä varmastikin ns. eutanasiaohjelma, joka lopulta johti laajoihin tuhoamisleireihin. Tämä ohjelma alkoi Hitlerin määräyksestä ja sen toteuttamisesta vastasi lääkäreistä koottu komitea. Sen johdossa oli tohtori Karl Brandt muutaman muun asiantuntijan lisäksi.

   Eutanasiaohjelman puolesta tehtiin myös propagandaa. Sillä valmistettiin ihmisiä eutanasian hyväksymiseen. Lehdissä ja kouluissa näytettiin laskelmia siitä, mitä kroonisesti sairaat ja vammaiset maksavat yhteiskunnalle. Samoin kouluissa lapsille näytettiin filmiä, jossa lääkäri astui sairashuoneeseen ja antoi kuolettavan piikin iäkkäälle ihmiselle. Sen jälkeen lääkäri sulki vanhuksen silmät, sammutti valot ja poistui huoneesta selittäen rauhallisesti: "Se oli oikea ratkaisu - se oli ainoa ratkaisu." Natsit ajattelivat, että oikeus elämään piti ansaita. Jos ihminen ei ollut terve, oli hän vaaravyöhykkeessä.

   Surmattavien piiriä laajennettiin myös koko ajan. Aluksi eutanasiaohjelma koski vain pitkäaikaissairaita sekä vammaisia mutta vähitellen mukaan tulivat sosiaalisesti tuottamattomat, toisinajattelijat sekä väärän rodun edustajat. Tämä surmattavien piirin laajentaminen on helppo käsittää. Kun kerran oli hylätty ajatus ihmiselämän pyhyydestä, oli tästä helppo kulkea samaan suuntaan yhä pidemmälle.

   Natsien eutanasiaohjelma ei kuitenkaan alkanut tyhjästä. Siemenet kehitykselle oli kylvetty jo vuosikymmeniä aiemmin. Kuten todettiin, sitä toi esille jo Ernst Haeckel (1834-1919) vuosikausia ennen natseja, ennen natsiliikkeen olemassaoloa. Hän kirjoitti eutanasian oikeutuksesta laajalevikkisissä kirjoissaan. Sama ajatus oli tuttu muualla yliopisto- ja älykköpiireissä. Kaikki alkoi keskustelusta siitä, että joidenkin ihmisten elämä ei ole elämisen arvoista. Kyseessä oli pieni kipinä, joka sai alkunsa suhtautumisessa parantumattomasti sairaisiin. Selitettiin, että on armeliaampaa lopettaa kärsivien elämä ja että se on yhteiskunnalle hyödyllistä myös taloudellisesti. Me voimme nykyaikana kuulla aivan samanlaisia perusteluja, joten toistamme samaa keskustelua, mitä silloin käytiin.

   Seuraava lainaus kertoo aiheesta lisää. Tämä kommentti on amerikkalaisen psykiatrin Leo Alexanderin. Hän osallistui Nürnbergin sotaoikeudenkäynteihin ja kirjoitti vuonna 1949 vaikutusvaltaisen tutkielman nimeltä Lääketiede diktatuurin alaisuudessa. Se julkaistiin The New England Journal of medicine-lehdessä. Alexander totesi, että muutos tapahtui pikkuhiljaa ja sai alunperin voimansa siitä, miten suhtautua parantumattomasti sairaisiin:

 

Kaikki alkoi lääkärien hyväksyessä eutanasialiikkeen perusajatuksen, että joidenkin ihmisten elämä ei ole elämisen arvoista. Alussa tällä tavalla suhtauduttiin vakavasti ja kroonisesti sairaisiin. Vähitellen mukaan alettiin lukea myös yhteiskunnallisesti tuottamattomat sekä ideologisesti ja rodullisesti ei-toivotut ihmiset - - Mutta on tärkeää käsittää, että se äärimmäisen pieni kimmoke, josta tämä ajatussuunta sai voimansa, oli suhtautuminen parantumattomasti sairaisiin ihmisiin.

 

Toinen kommentti viittaa niinikään siihen, miten eutanasia-ajattelu oli yleistä jo ennen natseja. Natsit eivät keksineet tätä ajattelua vaan sitä oli tuotu esille ennen heitä yliopisto- ja älykköpiireissä:

 

Saksassa ihmisten joukkotuhoaminen ei alkanut natseista ja Hitleristä. Jo 1920-luvulla psykiatri Alfred Hoche ja juristi Karl Binding kirjoittivat kirjan elinkelvottoman elämän lopettamisesta. Siinä puhuttiin arvottomista ihmisistä ja elämästä, joka ei ole elämisen arvoista ja jonka lopettaminen tulisi oikeuttaa lainsäädännöllä. Puhuttiin paljon myös taloudellisista kustannuksista, joita tällaisten potilaitten hoitaminen aiheuttaa. Molemmat kirjoittajat olivat johtavia intellektuaaleja. Syntyi tietynlainen ajanhenki. (Fredrik Wertham ym. Inte bara Hitler, Provita Uppsala, s. 47)

   Yksi Inte bara Hitler-kirjan kirjoittajista aatehistorioitsija Per Landgren tekee seuraavan johtopäätöksen: ”Se tosiasia, että Hoche ja Binding olivat arvostettuja akateemikkoja, on myös selvä esimerkki siitä, että aatteet eivät mitenkään olleet Saksan kansan tilapäistä sokaistumista. Ei natsismi muuttanut tiedettä ja lääketiedettä. Länsimainen tiede ja lääketiede oli jo turmeltu ja antoi Saksassa inspiraation natsismiin.” (s. 97) Ilmeisesti tällaisen ajanhengen syntymiseen vaikuttivat monet tekijät kuten sosiaalidarvinismi, liberaaliteologia ja Raamatun auktoriteetin hylkääminen ja yleensä maallistuminen. Jo 1700-luvulta filosofit olivat luoneet pohjaa tällaiselle ihmisarvon romahtamiselle. Oli tapahtunut jumalakuvan ja ihmiskuvan muuttuminen. Ihmisen elämälle ei enää nähty ehdotonta absoluuttista arvoa, joka perustuisi siihen, että Jumala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen. (9)

 

Antisemitismi. Kolme asiaa, mistä natsit erityisesti tunnetaan, on Toisen maailmansodan aloittaminen, eutanasiaohjelma ja voimakas antisemitismi, joka lopulta johti miljoonien juutalaisten surmaamiseen. Natsit surmasivat muitakin ihmisryhmiä kuten toisinajattelijat, puolalaiset, venäläiset, romanit - romaneja kuoli suhteellisesti vielä enemmän kuin juutalaisia - mutta eniten heidän surmatyönsä kohdistuivat juutalaisiin.

   Kun natsit pääsivät valtaan, eivät he suinkaan heti aloittaneet massamurhia, vaan heidän ensimmäinen toimenpiteensä oli voimakas juutalaisvastainen propaganda, jota esiintyi mm. Der Stürmer-lehdessä. Se ilmeni halventavina nimityksinä - syöpäkasvain, loiskasvi, verenimijä, sieni... - ja sai tavallisetkin saksalaiset kielteiseksi juutalaisia kohtaan. Juutalaiset epäinhimillistyivät yhä enemmän saksalaisten ajatusmaailmassa. Seuraava lainaus kirjasta Gestapo (Frank McDonough: The Gestapo - The Myth and Reality of Hitler's Secret Police) kertoo aiheesta lisää:

 

Vuosikausia jatkunut pahantahtoinen propaganda, joka demonisoi juutalaiset esittämällä heidät fyysisesti vastenmielisinä, koukkunokkaisina paholaisina, oli vaikuttanut jopa aiemmin hyvin suvaitsevaisiin ihmisiin. Julisteet, elokuvat ja sanomalehdet olivat päivittäin täynnä tällaista juutalaisvastaista kuvastoa. Max Rainer muisteli: "En voinut enää tarttua saksalaiseen sanomalehteen. Juutalaiset sitä, juutalaiset tätä. Aivan kuin muita aiheita ei enää olisi ollutkaan. Lehdet kilpailivat keskenään loukkauksillaan, uhkauksillaan, naurettavuudellaan." (10)

 

Siitä hetkestä, kun Hitler pääsi valtaan, kului kuitenkin kahdeksan vuotta ennen kuin varsinaiset massamurhat alkoivat kesällä 1941. Mitä tapahtui tänä aikana? Jotkut asiantuntijat ovat sitä mieltä, että tuhoisa kehitys olisi voitu pysäyttää varhaisimmassa vaiheessa - silloin kun kehitys oli vielä puheen tasolla. Suunta kuitenkin oli se, että juutalaisten oikeuksia kavennettiin koko ajan. Pilkan tasolta mentiin yhä pidemmälle oikeuksien poistamisessa. Susanna Kokkonen on kuvannut kehitystä. Erikoista on, että kun kehitys alkoi juutalaisvastaisesta propagandasta ja liikkeisiin kohdistuneesta boikotista, on samanlaista kehitystä havaittavissa nykyään. Monet poliitikot vaativat juutalaisten tuotteiden boikotointia. Historia toistaa jälleen itseään emmekä ota opiksi aiemmista tapahtumista.

 

Mitä voimme todeta kaiken edellä esitetyn perusteella? Voimme todeta selkeästi, että holokausti oli prosessi. Se eteni ensimmäisten jopa epäröityjen askelten kautta kohti lopullista maalia. Tuota maalia ei olisi koskaan saavutettu ilman alkua. Vaikka aikalaiset saattoivat hyvinkin nähdä vain kokoelman sekavia ja toisistaan riippumattomia tapahtumia, todellisuudessa tapahtumat eri puolilla Eurooppaa tähtäsivät yhteen ja samaan päätepisteeseen. Pahuus saavuttaa huippunsa ensimmäisen kompromissin takia...

  Jos siis haluamme ymmärtää holokaustia edeltävän ajan sekä varsinaiset holokaustin vuodet yksinkertaisen ja selkeän tapahtumien luonteen ryhmittelyn kautta voisimme tehdä sen suurin piirtein näin:

   1933-1938: Juutalaisvastainen propaganda, juutalaisiin liikkeisiin kohdistunut boikotti, lainsäädäntö, jolla juutalaiset erotettiin muusta yhteiskunnasta;

   1938-1939: Juutalaisten synagogien tuhoaminen, vandalismi ja vangitsemiset;

   1939-1941: Juutalaisilla ei enää mitään oikeuksia, kuljetukset itään;

  1941-1945: Juutalaisten murha tuhoamisleireillä. (11)

 

Tästä on hyvä siirtyä aikaan ennen natseja. On sinänsä mielenkiintoista, että juutalaiset olivat sopeutuneet hyvin saksalaiseen yhteiskuntaan. Juutalaisten assimiloituminen eteni Saksassa nopeammin kuin missään muussa Euroopan maassa. Esim. vuosina 1901-1905 viisitoista prosenttia juutalaisista oli naimisissa ei-juutalaisen kanssa. Lisäksi noin 40 000 juutalaista osallistui Ensimmäiseen maailmansotaan saksalaisten rinnalla. Monet heistä saivat urhoollisuusmitalin.

   Kaikesta huolimatta antisemitismi oli yleistä saksalaisessa yhteiskunnassa jo 1800-luvulla, kuten Itävallassa. Esim. vuonna 1890 Saksassa oli juutalaisvastaisia puolueita jo yli 190. Monet niistä lopettivat myöhemmin, mutta aatteella oli kannatusta. Yksi virstanpylväs oli myös itäjuutalaisten tulo Saksaan ja Itävaltaan. Esim. Wienissä oli vuonna 1860 vain 6200 juutalaista eli 2,2 % väestöstä, mutta vuonna 1890 vastaavat luvut olivat jo 72 000 ja 10,1 %. Nämä köyhät juutalaiset tulivat pakoon idässä tapahtuneita pogromeja, mutta he kohtasivat yhä enemmän samanlaista asennoitumista myös lännessä.

   Mihin tässä kannattaa kiinnittää huomiota, on se, että antisemitismi natsien aikana ei ilmestynyt tyhjästä vaan sitä oli edeltänyt vuosikymmenien prosessi. Siemenet kehitykselle oli kylvetty jo lähes vuosisata aiemmin. Se ilmeni jossakin määrin tiedotusvälineissä, puolueiden toiminnassa ja miten liberaaliteologit pyrkivät kieltämään kristinuskon juutalaiset juuret. Seuraavat lainaukset kertovat aiheesta lisää. Niissä viitataan jälleen kerran Bruno Baueriin. Edellä todettiin, miten hänen opetustensa vaikutuksesta Marx ja Engels menettivät uskonsa Jumalaan. Baueria voidaan siten pitää osasyyllisenä kommunismin uhreihin että myös juutalaisiin uhreihin. Erikoista on, että tämä henkilö tunnisti pahojen voimien vaikutuksen elämässään (ks. aiempi lainaus Bruno Bauerista!). Molemmissa lainauksissa kerrotaan myös antisemitismin vahvistumisesta erityisesti 1870-luvulla. Siemenet kehitykselle kylvettiin siten jo vuosikymmeniä ennen natseja:

 

1840-luku oli antisemitismin historiassa käänteentekevä: saksalainen teologi ja filosofi Bruno Bauer nosti poliittisessa pamfletissaan Die Judenfrage (1843) esiin "juutalaiskysymyksen". Bauerin pamfletti synnytti tarpeen ratkaista juutalaiskysymys. Uudet, nationalismiin sopivat rotuteoriat vahvistivat antisemitismiä: uuden rotubiologian - tai tieteellisen rasismin - opein alettiin todistella, että juutalaisten negatiiviset ominaisuudet olivat luonteeltaan perinnöllisiä, muuttumattomia rotuominaisuuksia. 1870-luvulla antisemitismi sai sekä poliittisena että sosiaalisena ilmiönä laajaa suosiota sekä Saksassa että muualla, erityisesti Itä-Euroopassa. (12)

 

Kysymys juutalaisten asemasta ja vapauksista oli 1840-luvulle tultaessa kiteytynyt niin pitkälle, että se sai oman terminologisen määritteensä; syntyi käsite juutalaiskysymys. Termi Judenfrage keksittiin Saksassa, mutta käännöksinä se levisi nopeasti kaikkialle, missä juutalaisten vapautukseen liittyneet ongelmat puhuttivat valtaväestöä. Pioneerin maineen käsitteen käyttäjänä on saanut teologi ja historioitsija Bruno Bauer (1809-82). Bauer käytti juutalaisista varsin voimakasta kieltä. Bauerin mukaan juutalaiset olivat aina käyttäytyneet tavalla, mikä oli antanut muille aiheen hyökkäyksiin. Eivät kristityt olleet suinkaan hyökänneet juutalaisia vastaan vaan juutalaiset kristikuntaa vastaan. Kaiken syynä oli juutalaisten pyrkimys hallita maailmaa. Bauerille juutalaiset olivat muukalaisten kasti, jolla oli kaikki mahdolliset paheet mutta ei lainkaan hyveitä...

   Kun juutalaisvastaisuus alkoi nostaa Saksassa päätään poliittisena liikkeenä 1870-luvulla, sana semitismi kuului juutalaisvastustajien perussanastoon. Sanalla oli jo valmiiksi negatiivinen pohjavire. Nyt oli vain ajan kysymys, koska sille syntyisi vastakäsite, jonka avulla semitismin negatiiviseksi koettua vaikutusta yritettiin torjua. Vuonna 1879 Saksassa tapahtui paljon juutalaisvastaisuuden rintamalla: ilmestyi useita juutalaisvastaisia julkaisuja ja Saksan ensimmäinen juutalaisvastainen poliittinen puolue näki päivänvalon. Saksa ja koko maailma sai käyttöönsä myös uuden sivistyssanan - antisemitismi. (13)

 

KOHTI PAHUUTTA NYKYAIKANA. Kuten todettiin, on historian opetus se, että historiasta ei opita mitään. Virhe on erityisesti siinä, että nykyihmiset pitävät itseään jollakin tavalla erilaisina kuin historian ihmiset. Ajatellaan, että ihmiskunta kehittyy koko ajan ja että nykyaikana ollaan viisaampia ja parempia kuin menneinä aikoina.

   Tällainen kehitysoptimismi on kuitenkin traaginen virhe. Se vallitsi 1800-luvun loppupuolella, mutta historian suurimmat sodat ja väkivaltaisuudet lopettivat sen - ainakin vähäksi aikaa. Sillä nyt kun länsimaissa on kulunut vuosikymmeniä edellisistä sodista, ovat monet vaipuneet samanlaiseen kehitysoptimismiin kuin ihmiset 1800-luvun loppupuolella. Kuitenkin nykyaikana on nähtävissä aivan samanlaisia merkkejä kuin mitä Saksassa esiintyi ennen natsien valtaanpääsyä. Seuraavaksi otetaan esille muutamia kehityksen suuntaviivoja.

 

ELÄMÄN KUNNIOITUS POIS.

 

- (2 Moos 20:13) Älä tapa

 

- (Ilm 22:15) Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.

 

Ehkä tunnetuin asia, mistä natsit tunnetaan, on ihmisten surmaaminen - varsinkin siviili-ihmisten, jotka eivät osallistuneet sotatoimiin. On arvioitu, että he surmasivat useita miljoonia siviilejä, niiden mukana naiset ja lapset. Sitä tapahtui kaasukammioiden kautta, ampumalla ja muilla tavoilla.

   Miksi sitten natsit surmasivat ihmisiä? Yksi syy on se, että he pitivät surmaamiaan ihmisiä jonkinlaisina ali- tai epäihmisinä. Tähän heitä oli johdattanut vuosikausia jatkunut kielteinen propaganda. Kun he olivat kuunnelleet vuosikausia propagandaa, näkivät he oikeutetuksi surmata samanlaisia kanssaihmisiään. He eivät nähneet siinä mitään väärää.

   Ihmiselämän kunnioituksen puute ei jäänyt kuitenkaan natseihin. Sillä kuten silloin tapahtui asenteiden muutosta yhteiskunnassa ja lääkäreissä, on vastaavaa tapahtunut nykyaikana. Se ilmenee monissa esimerkeissä:

 

Abortti on ensimmäinen esimerkki kunnioituksen puutteesta ihmiselämää kohtaan. Äidin kohdusta on tullut yhtä vaarallinen paikka kuin natsien kaasukammioista. Yhteistä on myös se, että kun natsit pitivät surmaamiaan ihmisiä jonkinlaisina ali- tai epäihmisinä, nytkin abortoitavia lapsia pidetään sellaisina.

   Ainut seikka, millä abortin pahuus voidaan kiistää, onkin se, että väitetään abortoitavien sikiöiden olevan jotakin muuta kuin ihmisiä. Tämä on kuitenkin vastoin sitä biologista tietoa, mitä tiedetään, koska abortoitavilla lapsilla on aivan samat ruumiinjäsenet kuin meillä: silmät, nenä, suu, korvat, kädet, jalat ja muut ruumiinosat. On valheellista väittää, ettei kyseessä olisi ihminen. Pari seuraava lainausta liittyy tähän aiheeseen. Kummassakin viitataan samoihin ruumiinosiin, joita meilläkin on:

 

Aborttia ei voi tehdä silmät ummessa. Täytyy varmistautua siitä, että kohdusta tulee kaikki pois ja laskea, että sieltä tulee tarpeeksi kättä ja jalkaa, rintakehää ja aivoa. Sitten kun potilas herää narkoosista ja kysyy, että olisiko se ollut tyttö vai poika, on minun kestokykyni raja saavutettu ja silloin minä tavallisesti kävelen pois. – Jos minä teen toimenpiteen, jossa aivan selvästi tapan elävän olennon, minusta on hömpötystä puhua orastavan elämän tuhoamisesta. Tappamista se on, ja tappamisena minä sen koen.” (14)

 

Sairaalassa minulla oli lääkärikollega, jonka kanssa keskustelimme abortista. Hän puolusti aborttia naisen oikeutena, minä taas vastustin sitä lapsen elämän loukkauksena. Kerran keskellä työpäivää tapasin hänet kalpeana nojailemassa seinään ja tiedustelin, onko hän sairas.  Hän kertoi olleensa juuri suorittamassa raskaudenkeskeytystä, kun imulaitteesta oli tipahtanut lattialle pieni jalka reidestä irronneena. Hän oli alkanut voida pahoin ja huokaili: ”Tämä on pyövelin hommaa.” (15)

 

Bernard Nathanson, joka aikanaan työskenteli ankarasti abortin laillistamisen puolesta, joka oli yksi National Abortion Rights Action Leaguen (kansallinen aborttioikeutta ajava liitto) kolmesta perustajasta, joka johti länsimaiden suurinta aborttiklinikkaa ja joka itse suoritti kymmeniätuhansia abortteja, on kirjoittanut samasta aiheesta. Hän muutti kantansa ja näkee abortin aina olevan murha. Ultraäänikuvauksen tuleminen yleiseen käyttöön vaikutti hänen asenteensa muuttumiseen:

 

Rajoitin lopulta aborttien tekemisen vain niihin, joihin oli mielestäni pakottava lääketieteellinen syy. Tämä tapahtui 70-luvun lopussa. Minusta raiskaus ja insesti olivat pakottavia syitä. Tuolloin kirjoitin kirjan Aborting America. Luettelin kirjassani monia lääketieteellisiä syitä, jotka mielestäni oikeuttivat abortin. Tein vielä vuonna 1978 muutaman abortin, sitten vuonna 1979 viimeiseni. Olin tullut siihen tulokseen, ettei abortille ollut koskaan mitään perustetta. Kohdussa elävä olento on ihminen, emmekä me voi enää jatkaa sotaamme tuota kaikkein puolustuskyvyttömintä ihmistä vastaan.

   Nähtyäni ultraäänikuvan en voinut enää jatkaa entiseen malliin. Mutta tämä "kääntymiseni" oli puhtaasti empiiristä....

   Asian ydin - niin kuin useimmat abortin puolustajat sen määrittelevät - on se, onko alkio - tai myöhemmin sikiö - "persoona". Heidän kannaltaan on hyvin tärkeä kiinnittää väittely tuohon kysymykseen, sillä siitä, että varhainen alkio on ihminen, ei ole epäilystäkään. Sen koko geneettinen kartta ja sen kaikki piirteet ovat kiistatta ihmisen. Sen olemassaolostakaan ei ole epäilystä: se on olemassa, elossa, se on itsenäinen eikä ole samaa olemusta kuin äiti, joten se on siis oma kokonaisuutensa. (16)

 

Vastasyntyneet ja pienet lapset. Kun Hitler pääsi valtaan, kesti 6 vuotta ennen kuin hän antoi määräyksen, että lääkäreiden tuli ilmoittaa natsihallinnolle vuosina 1936-1939 syntyneistä lapsista, joilla oli jokin synnynnäinen vamma tai sairaus. Tämä vähän ennen Toista maailmansotaa annettu määräys johti siihen, että lapsia otettiin pois heitä hoitaneista hoitolaitoksista ja vietiin surmattaviksi erityisiin tuhoamislaitoksiin. Kerralla saatettiin surmata jopa parikymmentä lasta. Nürnbergin sotaoikeudenkäynnissä tuotiin esille, että n. 275 000 saksalaista oli murhattu tämän ohjelman kautta. Mukana luvussa ovat pienten lasten lisäksi iäkkäämmät vammaiset ja pitkäaikaissairaat.

   Kun Hitler antoi määräyksen ihmisten surmaamisesta, oli se täysin johdonmukaista hänen rotuajattelunsa kanssa. Sen mukaan ihmisen arvo ei riipu hänen kuulumisestaan ihmisen sukuun vaan siitä, että hän kuuluu oikeaan rotuun ja on terve. Sairaat voitiin surmata ja juuri tähän Hitlerin määräys tähtäsi tunnetuin seurauksin.

   Samanlainen ajattelutapa kuin mitä Hitlerillä oli, ei kuitenkaan ole jäänyt menneisyyteen. Jopa Nobelin palkinnon saaneet henkilöt ovat ehdottaneet vastasyntyneiden surmaamista, jos nämä eivät ole terveitä tai toivottuja. Tällaisia kommentteja ovat esittäneet mm. James D. Watson ja Francis Crick. Heidän kommenttinsa ovat aivan samanlaisia kuin mitä esitettiin yliopistopiireissä ja tiedemiesten toimesta (Ks. Ernst Haeckelin lausunto edellä!) jo vuosikausia ennen natsien valtaanpääsyä ja mitä Hitler itse esitti. Historia siis toistaa itseään. On todennäköistä, että tällaiset puheet ja toiminnot tulevat lisääntymään tulevaisuudessa. Tämä on periaatteessa looginen jatko abortille. Jos ei enää pidetä kohdussa olevaa lasta ihmisenä tai arvokkaana elämään, miksi pitäisi pitää kohdun ulkopuolellakaan olevia lapsia sellaisina?

 

James D. Watson: Jos lapsi julistettaisiin eläväksi vasta kolme päivää syntymänsä jälkeen, niin kaikki vanhemmat saisivat tilaisuuden tehdä sen valinnan, minkä niin harvat tämän systeemin vallitessa saavat tehdä. Lääkäri voisi antaa lapsen kuolla, jos vanhemmat niin haluaisivat ja näin vältyttäisiin paljolta kurjuudelta ja kärsimykseltä. Uskon, että tämä on ainoa mahdollinen rationaalinen ja rakkaudellinen asenne. (17)

 

Francis Crick: Mitään vastasyntynyttä ei saisi julistaa ihmiseksi ennen kuin se on läpikäynyt tietyt geneettiset testit, ja jos testin tulos on epätyydyttävä, sen pitäisi menettää elinkelpoisuutensa. (18)

 

Eutanasia. Edellä mainittiin natsien eutanasiaohjelmasta. Se ei suinkaan ollut heidän oma keksintönsä, vaan ajatus syntyi yliopistopiireissä ja älykköjen toimesta. Natsit laittoivat nämä ajatukset käytäntöön.

   Nykyaikana puhutaan myös eutanasiasta. Se on jo voimassa muutamissa maissa ja keskustelun aiheena lukuisissa muissa maissa. Yleensä sillä tarkoitetaan iäkkäiden ja heikkokuntoisten ihmisten surmaamista - kuitenkin vapaaehtoisuuden pohjalta. Argumentit asian puolesta ovat myös samanlaisia kuin 1900-luvun alun Saksassa. Silloin asiaa perusteltiin myötätunnolla kuten nykyaikana.

   Eutanasian laillistaminen on kuitenkin aina ongelmallista, vaikka se perustuisi vapaaehtoisuuteen. Se on ongelmallista moraalisesti ("Älä tapa!") mutta myös siksi, että se tosiasiassa lisää kärsimystä. Se johtuu seuraavista syistä:

 

• Kun ovat kyseessä kärsivät potilaat, on nykyään mahdollista hoitaa oireettomiksi vaikeatkin kivut ja hengenahdistus. Jos muut keinot eivät riitä, on potilas mahdollista nukuttaa määräajaksi. Kuolevien potilaiden saattohoito ja kivun lievitys on myös kehittynyt valtavasti viime vuosikymmeninä, vaikka siinä on edelleen parannettavaa. Yleensä potilaiden suurin ongelma ei olekaan fyysinen kipu vaan masennus, yksinäisyys ja pelko joutua riippuvaiseksi muiden avusta.

   Mitä eutanasian laillistaminen vaikuttaa tilanteeseen? On aivan varma, että se lisää tuhansien ihmisten taakkaa. He kokevat velvollisuudekseen kuolla, koska ilmapiiri muuttuu kuolemaan rohkaisevaksi. Varsinkin jos ihminen on vammainen, hän ei ole kaunis, hänellä ei ole paljoa läheisiä tai hän saa kallista hoitoa, voi hän kokea velvollisuudekseen kuolla. Hän voi kokea itsensä taakaksi muille. Tällainen ilmapiiri, johon eutanasia johtaa, on siten yksi syy kärsimyksen lisääntymiseen.

 

• On todettu, että mitä kauempana ihminen on kuolevien potilaiden hoidosta, sitä todennäköisemmin hän kannattaa eutanasiaa. Sen sijaan kuolevia potilaita hoitavista lääkäreistä suuri enemmistö ei ole kannattanut eutanasiaa.

   Tämä on helppo ymmärtää, koska potilaan surmaaminen on vastoin perinteistä lääkärin etiikkaa ja Hippokrateen valaa. Tässä valassa vakuutetaan: ”En tule antamaan kenellekään mitään kuolettavaa myrkkyä - - samoin en tule antamaan naiselle sikiötä tuhoavia aineita.”

   Eutanasia lisää lääkäreiden taakkaa myös siinä mielessä, että he viime kädessä ovat vastuussa potilaiden surmaamisesta. Sillä aina kun puhutaan oikeudesta eutanasiaan, tarkoittaa se sitä, että muut - yleensä lääkärit - ovat velvoitettuja surmaamaan. Yleensä se tarkoittaa sitä, että lääkäri surmaa potilaan myrkkyruiskeella. Yhteiskunta antaa tämän taakan ja velvollisuuden lääkäreille.

 

Kun luodaan silmäys lääketieteen historiaan länsimaissa, on siihen hyvin paljon vaikuttanut Hippokrateen vala, sen ympärille rakentunut perinne sekä kristillisestä ihmiskuvasta nouseva eettinen ajattelu. Ne ovat vaikuttaneet siihen, että on kunnioitettu ihmisen elämää aina alusta eli hedelmöityshetkestä alkaen. Tärkeimpiä periaatteita ovat olleet ihmishenkien pelastaminen ja kärsimysten lievittäminen niin hyvin kuin siihen on pystytty. Tämän hyvän ja turvallisen perinteen, joka on vallinnut esim. pohjoismaissa kautta vuosikymmenten, monet filosofiset piirit tahtovat nyt romuttaa.

   Mikä on sitten seuraus siitä, että eutanasia laillistetaan? Edellä mainittiin jo siitä, miten se lisää tuhansien ihmisten henkistä taakkaa, koska he kokevat velvollisuudekseen kuolla. Toiseksi se lisää monien lääkäreiden taakkaa, koska he ovat viime kädessä vastuussa myrkkyruiskeen antamisesta.

   Eutanasia vaikuttaa kuitenkin myös epäluottamuksen lisääntymistä lääkäreitä kohtaan. Potilas ei voi olla enää niin varma lääkärin hyväntahtoisesta suhtautumisesta itseensä kuin ennen. Esim. Hollannissa, jossa käytäntö on viety pisimmälle, yli kymmenesosa ikäihmisistä sanoi pelkäävänsä, että heidän lääkärinsä tappavat heidät vastoin heidän tahtoaan [19]. Tuhannet kantavat siellä taskussaan korttia, jossa mainitaan, että he eivät halua joutua tapetuksi vastoin tahtoaan, mikäli joutuvat sairaalaan. Niissä maissa, joissa eutanasiaa ei ole laillistettu, ihmisillä on paljon suurempi luottamus lääkäreihinsä.

 

Muukalaisvastaisuus.

 

- (Matt 25:31-46) Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle.

32. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista.

33. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle.

34. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.

35. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne;

36. minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.'

37. Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda?

38. Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut?

39. Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?'

40. Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle'.

41. Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.

42. Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda;

43. minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.'

44. Silloin hekin vastaavat sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?'

45. Silloin hän vastaa heille ja sanoo: 'Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle'.

46. Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään."

 

Jos palataan takaisin aikaan ennen natsien valtakautta, oli ajalle ominaista juutalaisten lisääntynyt maahanmuutto Itävaltaan ja Saksaan. He lähtivät pakoon Itä-Euroopan pogromeja ja muuttivat suvaitsevaisina pidettyihin kaupunkeihin kuten Wien, Berliini ja München. He olivat usein köyhiä, vaatetukseltaan ja ulkonäöltään erilaisia, mikä vahvisti ihmisten ennakkoluuloja. He etsivät kuitenkin turvaa näistä suurista kaupungeista. Esim. Wienissä juutalaisten väkiluku yli nelinkertaistui muutamassa vuosikymmenessä. Juutalaisten väkiluvun kasvusta oli kuitenkin seurauksena, että valtaan pääsi poliitikkoja, jotka olivat avoimesti muukalaisvastaisia. Näin tapahtui Wienissä ja muissa kaupungeissa.

   Mitä historiasta voidaan oppia? Ainakin se, että massiivisella maahanmuutolla on omat vaaransa. Jos talous menee huonoon suuntaan ja massiivinen muutto lisääntyy, voivat muukalaisvastaiset, avoimen rasistiset poliitikot käyttää sitä hyväkseen kuten tapahtui vuosikymmeniä sitten (Sen, että jotkut näistä poliitikoista sanovat kannattavansa kristillisiä arvoja, ei pitäisi antaa hämätä. Hitlerkin vastusti esim. aborttia, ei kuitenkaan siksi, että olisi välittänyt lapsista, vaan koska hän halusi sotilaita armeijaansa.). Tämä on erittäin mahdollista, varsinkin jos talous menee syöksykierrettä niin kuin tapahtui 1920-1930-luvuilla Saksassa.

   Entä Raamatun opetus aiheesta? Sen mukaan meidän tulee ehdottomasti rakastaa muukalaista ja auttaa kärsiviä pakolaisia, jotka etsivät turvaa. Itsekkyys, joka oli Sodoman synti, ei ole oikein ja sitä tulisi karttaa:

 

- (Hes 22:7,29-31) Isää ja äitiä sinussa ylenkatsotaan, muukalaiselle sinun keskelläsi tehdään väkivaltaa, orpoa ja leskeä sinussa sorretaan.

29. Maan kansa harjoittaa väkivaltaa, riistää ja raastaa: kurjaa ja köyhää he sortavat, muukalaiselle tekevät väkivaltaa oikeudesta välittämättä.

30. Minä etsin heidän joukostansa miestä, joka korjaisi muurin ja seisoisi muurinaukossa minun edessäni maan puolesta, etten minä sitä hävittäisi, mutta en löytänyt.

31. Sentähden minä vuodatan heidän ylitsensä kiivauteni, hukutan heidät vihani tulella ja annan heidän vaelluksensa tulla heidän päänsä päälle, sanoo Herra, Herra."

 

- (3 Moos 19:33,34) Kun muukalainen asuu luonasi teidän maassanne, älkää sortako häntä.

34. Muukalainen, joka asuu teidän luonanne, olkoon niinkuin maassa syntynyt teikäläinen. Rakasta häntä niinkuin itseäsi, sillä tekin olitte muukalaisina Egyptin maassa. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.

 

- (Hes 16:49,50) Katso, tämä oli sisaresi Sodoman synti: ylpeys, leivän yltäkylläisyys ja huoleton lepo hänellä ja hänen tyttärillään; mutta kurjaa ja köyhää hän ei kädestä ottanut.

50. He korskeilivat ja tekivät kauhistuksia minun edessäni, ja minä, kun sen näin, toimitin heidät pois.

 

Massiivisesta maahanmuutosta on kuitenkin vaaransa kuten todettiin. Parasta olisi, että rikkaat maat tukisivat köyhiä maita rahallisesti ja tekisivät oikeudenmukaista kauppapolitiikkaa. Se voisi vaikuttaa sen, että jokaisella olisi elämisen mahdollisuudet omassa kotimaassaan eikä heidän tarvitsisi lähteä etsimään elämää muualta.

   Entä mitä tapahtuu tulevaisuudessa? On mahdollista, että historia tulee jälleen toistamaan itseään. Ainakin seuraavassa profetiassa viitataan siihen, miten muukalaisvastaisuus tulee kasvamaan ja saa yhä enemmän samanlaisia muotoja kuin miten Saksassa kohdeltiin juutalaisia 1930-luvulla. Profetiassa viitataan myös moraalin luhistumiseen ja kolmanteen maailmansotaan. Osan tästä profetiasta voi katsoa jo toteutuneen. Kyseisen profetian sai norjalainen iäkäs nainen. Tunnettu julistaja Emmanuel Minos vastaanotti profetian mutta säilytti sitä vuosikymmeniä, koska sen toteutuminen näytti epätodennäköiseltä. Nykyään se ei enää ole sitä:

 

Kansa tulee omaksumaan sen, mitä he näkevät, eikä silloin tule olemaan vain yhtä vaihtoehtoa televisiossa, vaan tarjonta tulee olemaan laaja. Televisio tulee toimimaan juuri niin kuin radio. Voimme ruuvata ohjelmasta ohjelmaan, jotka tulevat olemaan täynnä väkivaltaa ja kansa pitää tätä viihteenään. Pahimmat ajateltavat murha- ja väkivaltakäsikirjoitukset lavastetaan näytettäväksi ja tämä leviää yhteiskuntaan. Sukupuoliyhdyntäkohtauksia tullaan näyttämään. Kaikista intiimimmät asiat, jotka kuuluvat avioliittoon, näytetään ruudussa. Tämä tulee tapahtumaan ja sinä tulet näkemään sen toteutumisen. Ne lait, jotka meillä nyt on, tullaan rikkomaan ja kaikista epäsiveellisintä tullaan näyttämään silmiemme edessä.

   Kansaa köyhistä maista virtaa Eurooppaan. He tulevat myös Skandinaviaan ja Norjaan. Kansa ei pidä siitä, että he ovat täällä ja tulevat olemaan kovia heitä kohtaan. Heitä tullaan kohtelemaan yhä enemmän kuin juutalaisia ennen sotaa. Silloin meidän syntiemme mitta on täyttynyt. Tämä tapahtuu aivan ennen Jeesuksen paluuta – ja ennen kuin kolmas maailmansota syttyy. Siitä tulee lyhyt sota. Kaikki, mitä olen sodasta kokenut, on vain lastenleikkiä verrattuna tähän. Se alkaa tavallisena sotana, mutta se tulee leviämään ja se päättyy atomipommeihin. Ilma tulee saastumaan niin, ettei sitä voi hengittää, ja tämä kohtaa monta maanosaa. Amerikka, Japani, Australia – rikkaat maat. Vesi tulee pilaantumaan. Emme voi viljellä maata siellä. He, jotka ovat jäljellä rikkaissa maissa yrittävät paeta köyhimpiin maihin, jotka eivät ole vahingoittuneet. Siellä heitä kohdellaan niin kuin me kohtelemme heitä täällä, eivätkä ole halukkaita ottamaan meitä vastaan. (20)

 

KOHTI PAHUUTTA RAKKAUDEN NIMISSÄ. Kun yhteiskunnassa tapahtuu muutoksia moraalin alueella, perustellaan niitä usein rakkaudella, myötätunnolla ja ihmisoikeuksilla. Se ilmenee hyvin seuraavissa esimerkeissä, joissa on kyseenalaistettu "Älä tapa"-käsky:

 

• Natsit perustelivat eutanasia-ohjelmaansa myötätunnolla ja rakkaudella. Selitettiin, ettei kaikki elämä ole elämisen arvoista ja sen puolesta tehtiin propagandafilmejä.

• Aborttia eli lapsen tappamista on perusteltu ihmisoikeudella ja tuhannet ovat marssineet sen puolesta.

 

Ominaista uutta moraalia puolustettaessa on usein hienostunut kielenkäyttö. Kun nykyaikana ajetaan eutanasiaa, ei puhuta tappamisesta vaan käytetään kiertoilmauksia kuten avustettu kuolema, helppo kuolema, arvokas kuolema tai hyvä kuolema. Kuitenkin edellisissä asioissa on kyse ihmisen surmaamisesta. Lisäksi puhuttaessa hyvästä tai arvokkaasta kuolemasta, tarkoitetaan itse asiassa elämää. Elämä viimeisinä hetkinä voi olla hyvää tai huonoa, mutta itse kuolema on rajana kaikilla ja se tapahtuu hetkessä.

  Kielenkäytöllä on siis merkitystä ja tähän viittaa seuraava lainaus. Kiertoilmaukset saavat meidät helpommin myötämielisiksi kuin suorat sanat. Kysymys on eutanasiasta:

 

Vuonna 2004 Ison-Britannian eutanasiayhdistys muutti nimensä Arvokkaan kuoleman yhdistykseksi (Dignity in Dying). Tätä kirjoitettaessa heidän nettisivustollaan vältettiin tarkoin sellaisia suoria sanoja kuin "eutanasia", "itsemurha" tai "armomurha". Sen sijaan käytettiin epämääräisiä kiertoilmauksia, kuten "arvokas kuolema mahdollisimman vähin kärsimyksin", "mahdollisuus valita kuolintapamme ja hallita sitä", "kuolinapu" ja "päätös lopettaa sietämättömäksi muuttunut kärsimys".

   Kaikkia tämä lähestymistapa ei ole vakuuttanut. Eräs Daily Telegraphin kommentoija sanoi: "Se kertoo jotakin, kun järjestön on viitattava itseensä kiertoilmauksella. Eutanasiayhdistys suunnittelee nyt kutsuvansa itseään nimellä Arvokas kuolema. Kukapa meistä ei haluaisi kuolla arvokkaasti? On vaikea olla epäilemättä, että eutanaasikot (todellakin!) arkailevat sanoa suoraan, mitä he todellisuudessa ajavat, nimittäin ihmisten tappamista.” (21)

   Eräs saattohoitoon erikoistunut sairaanhoitaja suhtautui avustetun itsemurhan kuvaamiseen käsitteellä "avustettu kuolema": "Kätilöt avustavat synnytyksessä, ja palliatiiviset hoitajat avustavat palliatiivisella erityishoidolla. Avustaminen ei ole sama asia kuin tappaminen. Käsite 'avustettu kuolema' loukkaa meitä, jotka tarjoamme hyvää hoitoa elämän loppuvaiheessa. Se on petosta, jossa tappaminen siistitään, jotta se olisi hyväksyttävämpää suurelle yleisölle. Se antaa ymmärtää, että ihminen voi kuolla arvokkaasti vain, jos hänet tapetaan." (22) (23)  

 

Seksuaalisuus on toinen alue, mitä on saatettu puolustaa rakkaudella. Tämä idea tuli esille ns. seksuaalisen vallankumouksen myötä, kun tuotiin esille ajatus seksuaalisuhteiden oikeutuksesta aviosuhteen ulkopuolella. Ideana ei ollut seksin määrän lisääminen vaan sen harjoittaminen silloin kun ihmiset eivät ole sitoutuneita ja naimisissa. Hylättiin se kristillinen ja Raamatun opetus, että seksi kuuluu vain avioliittoon (Hebr 13:4, 1 Kor 7:1-5).

   Mikä on seuraus siitä, kun ihmiset eivät ole sitoutuneita harjoittaessaan seksiä? Yksi seuraus voi olla raskaus ja lapsen syntymä tilanteeseen, jossa hänellä ei ole molempien vanhempien kotia valmiina. Seuraava esimerkki viittaa tällaiseen tilanteeseen. Kun seksuaalista vallankumousta perusteltiin aikanaan rakkaudella, on siten kyseessä useimmiten itsekkyys ja ettei ajatella asioita lasten kannalta. Aikuisten itsekkäät seksikokeilut ja perheiden hajoaminen lisäävät myös yhteiskunnan kuluja valtavia summia. Mitä enemmän perheet hajoavat ja mitä enemmän suositaan vääriä malleja, sitä enemmän joudutaan maksamaan asumistukia, toimeentulotukia ja muita tukia tilanteen korjaamiseen. (Esim. Etelä-Suomen sanomat raportoi 31.10.2010: Lasten ja nuorten laitoshoitoon pian miljardi, Lasten ongelmat kärjistyneet rajusti sitten 1990-luvun alun...    Yhden lapsen laitoshoito maksaa jopa 100 000 euroa vuodessa.../  Samoin Aamulehti raportoi 3.3.2013: Syrjäytynyt nuori maksaa 1,8 miljoonaa. Jos yksikin saadaan takaisin yhteiskuntaan, tulos on plussalla. / Entä asumistuet? Etelä-Suomen Sanomat kertoi asumistuen määrän kasvusta tuoreessa uutisessa 8.1.2017 seuraavasti: Tukitahti kiihtyy kaikkialla maassa ... Asumistukia maksetaan Suomessa kiihtyvällä vauhdilla. Marraskuussa Kela maksoi yleisiä asumistukia yli 93 miljoonan euron edestä, kun sama summa viime vuoden marraskuussa oli vajaat 87 miljoonaa euroa ja edellisvuonna runsaat 65 miljoonaa euroa. Yleisiin asumistukiin uponnut kokonaissumma on 2000-luvulla kaksinkertaistunut...).

 

Eräänä lauantaina hänen miesystävänsä soitti Tukholmasta. Mies kutsui Lisbethin kanssaan ravintolaan.

   Lisbeth jatkoi kertomustaan:

   ”Suostuin. Tunsin itseni yksinäiseksi. ajattelin, että olisi mukava pitää vähän hauskaa. Hän oli myyntimies. Hän tuli hienolla virka-autolla ja toi kukkia ja kallista parfyymiä. Meillä oli mukava ilta. Kaipasin läheisyyttä ja hellyyttä. Makasimme yhdessä. Joitakin viikkoja myöhemmin huomasin olevani raskaana. Soitin miehelle ja kerroin tilanteen. Hän pyysi minua tulemaan uudelleen samaan ravintolaan seitsemän tunnin kuluttua. Hän nousi heti autoon ja ajoi nopeusrajoituksista piittaamatta. Hänkin oli järkyttynyt.

   ”Kävi ilmi, että mies oli kihloissa ja aikoi lähiaikoina mennä naimisiin. Sitä hän ei ollut aikaisemmin kertonut minulle. Suutuin. Tulin hysteeriseksi, itkin ja huusin hänelle. Ajelimme ympäriinsä. Olin ensin sitä mieltä, että hänen olisi pitänyt purkaa kihlauksensa ja mennä kanssani naimisiin. Hän kieltäytyi. Kukaan ei saisi tietää mitä oli tapahtunut. Hän vaati, että antaisin heti tehdä abortin. Hän maksaisi kustannukset kivusta ja särystä, kuten hän asian ilmaisi. Se tuntui kovasydämiseltä ja tunteettomalta. Hänellä ei ilmeisesti ollut aavistustakaan siitä, miten syviä tunteita hän oli minussa herättänyt. Seksuaalinen suhde ei ole pelkkä pintapuolinen ja merkityksetön kokemus. Se on jotakin paljon enemmän. Monet ovat tukahduttaneet todelliset tunteensa. Näytellään kovanaamaa, vaikka ei ollakaan sellaisia. Siinä leimautuu. Siitä, jonka kanssa on ollut yhdessä, tulee kuin osa omaa persoonallisuutta. Sitä paitsi lapsikin oli tulossa. Ihmiselämä oli alkanut. Ja hän ehdotti kylmästi, että se tuhottaisiin. Ei ikinä.” (24)

 

Entä homoseksuaalinen käytös? Monet ovat perustelleet tätä asiaa rakkauden, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien nimissä. Tuhannet ovat myös marssineet asian puolesta, aivan kuten abortin puolesta on marssittu. Nämä ihmiset eivät usko, että kyseessä on synti ja himo, jolla on vaikutusta myös iankaikkisuuteen. He torjuvat Raamatun opetuksen kuten mm. seuraavat jakeet tästä aiheesta:

 

- (1 Kor 6:9,10) Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,

10. eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.

 

Miksi sitten tavalliset heteroseksuaalit puolustavat homoseksuaalista käytöstä? Yksi syy, myötätunnon ja sen lisäksi ettei oteta iankaikkisuutta huomioon, on homoseksuaalisuuden pitäminen synnynnäisenä ominaisuutena. Ajatellaan, että kyseessä on ihonväriin verrattava ominaisuus, jonka ihminen on saanut syntyessään, joten eikö silloin ole oikein puolustaa tällaisia ihmisiä?

   Merkillistä kuitenkin on, että monet homoseksuaalit itse kieltävät sen, että kyseessä olisi synnynnäinen ominaisuus. Jotkut voivat vedota tämän ominaisuuden synnynnäisyyteen, mutta useiden mielestä se ei pidä paikkaansa:

 

Luin kiinnostavan asiantuntijan tekemän tutkimuksen, jossa hän oli tehnyt kyselyn saadakseen selville, miten moni aktiivi homoseksuaali ajatteli syntyneensä tällaiseksi. Kahdeksankymmentäviisi prosenttia haastatelluista koki, että homoseksuaalisuus oli opittu käyttäytymismuoto, joka aiheutui kodin varhaisesta tuhoisasta vaikutuksesta ja toisen ihmisen kohdistamasta viettelyksestä.

   Kun nykyään tapaan homoseksuaalin ensimmäinen kysymykseni yleensä on: ”Kuka sytytti sinut tähän?” Kaikki voivat antaa vastauksen kysymykseeni. Sitten kysyn: ”Mitä sinulle ja seksuaalisuudellesi olisi tapahtunut, ellei tiesi olisi leikannut setäsi elämää? Tai jos serkkusi ei olisi ilmestynyt elämääsi? Tai jos isäpuoltasi ei olisi ollut? Miten olisi voinut käydä?” Silloin kellot alkavat soida. He sanovat: ”Ehkä, ehkä, ehkä.” (25)

 

Tieteellinen tutkimus ei myöskään tunnu antavan tukea synnynnäisyys-argumentille. Esim. identtisillä kaksosilla on samat geenit ja sama ympäristö kohdussa, mutta silti vain toinen heistä voi olla kiinnostunut omasta sukupuolestaan. Niin ei pitäisi olla, jos kyseessä ovat geenin tapaiset tekijät. Seuraava lainaus kertoo aiheeseen liittyvästä laajasta tutkimuksesta, joka tehtiin Kanadassa, ja jossa tutkittavia oli noin 20 000. Se osoittaa, että geenit ja perimä eivät ole ratkaisevassa osassa homoseksuaalisuuden synnyssä.

 

Kanadassa tehty kaksostutkimus osoitti, että sosiaaliset tekijät olivat merkittävämpiä kuin geenit…

   Tutkimuksen mukaan geeneillä ei ole voimakasta merkitystä. Jos toinen identtisistä kaksosista oli homo tai lesbo, niin 6,7 % todennäköisyydellä myös toinen mainitsi kiinnostuksensa samaan sukupuoleen. Epäidenttisten kaksosten kohdalla lukema oli 7,2 % ja tavallisten sisarusten kohdalla 5,5 %. Tulokset sotivat vahvasti edellä kuvattua homoseksuaalisuuden geneettistä mallia vastaan.

   Kaksosilla on kohdussa hormoneiltaan täsmälleen sama ympäristö, joten Bearmanin & Bruckerin tulokset kumoavat teorian, jonka mukaan kohdun aikainen hormonitasapainon häiriö olisi homouden aiheuttaja.

   …Aiemmat kaksostutkimukset olivat hankkineet tutkittavansa klinikoilta tai homojärjestöiltä, tai otos oli ollut muulla tavoin rajoittunut. Bearman & Brucker toteavat, että heidän tutkimuksensa on luotettavin, koska se perustui satunnaisotantaan koko kansakuntaa koskevasta nuorisotutkimuksesta. Tutkittavia oli noin 20 000! Lisäksi tutkijat eivät luottaneet kaksosen raportointiin sisaruksensa seksuaalisesta suuntautumisesta, vaan kysyivät asiaa henkilöltä itseltään. (26)

 

Synnynnäisyys-argumentti ei siis ole kovin hyvin perusteltu. Tämä saa vahvistusta myös ihmisten elämäntarinoista. Esim. monilla lesbonaisilla on äiti kuollut jo lapsuudessa ja se voi selittää heidän kaipuutaan ja kiinnostustaan omaan sukupuoleen (Tämä havaittiin mm. Marcel T. Saghirin ja Eli Robinsin vuonna 1973 tekemässä tutkimuksessa. Se osoitti, että 27 % lesboista ja 2 % heteronaisista oli kokenut äidin menetyksen ennen 10:tä ikävuottaan. Ero on siis huomattava). Heillä on siten luonnollinen tarve saada hyväksyntää omalta sukupuoleltaan, eikä siinä ole mitään väärää. Raamatun valossa asia muuttuu kuitenkin vääräksi, jos mukaan tulee himo ja seksisuhteet. Tämä on se asia, minkä monet tahtovat kiistää.

   Monet sukupuolineutraalin avioliiton kannattajat ovat itse myöntäneet suoraan, ettei synnynnäisyys-argumentti pidä paikkaansa tai ole hyvin perusteltu. Yksi heistä on John Corvino, joka pitää homoseksuaalisuuden synnynnäisyyttä epätotena. Hän on todennut: "Mutta huono argumentti on huono argumentti, vaikka siitä voitaisiin johtaa kuinka mieleisiä - ja tosia - johtopäätöksiä" (27)

   Tutkimus osoittaa, että seksuaalinen identiteetti voi myös vaihtua jossakin määrin iän myötä, mutta useimmiten tavalliseen heteroseksuaaliseen suuntaan. Osalla nuorista heidän sukupuoli-identiteettinsä saattaa olla vielä epäselvä, mutta iän myötä useimmat heistä löytävät tavanomaisen heteroseksuaalisen identiteetin:

 

Vuonna 2007 julkaistu laaja-alainen amerikkalainen tutkimus 16-22-vuotiaiden nuorten seksuaalisen identiteetin vaihtuvuudesta osoitti, että homoseksuaalinen tai biseksuaalinen suuntautuminen muuttuu 25 kertaa todennäköisemmin heteroseksuaaliseksi vuoden sisällä kuin päinvastaiseen suuntaan. Useimpien teini-ikäisten kohdalla homoseksuaaliset tunteet väistyvät iän myötä. Noin 70 prosenttia 17-vuotiaista pojista, jotka ilmaisivat yksipuolisesti homoseksuaalista kiinnostusta, ilmaisivat olevansa yksipuolisesti heteroseksuaalisia 22 vuoden iässä. (Savin-Williams & Ream 2007: 385 ss.) (28)

 

Yksi vakavammista asioista tällä alueella on homoliikkeen aktiivijäsenten viha eri tavalla ajattelevia kohtaan. Henkilö, jolla itsellään on homoseksuaalinen tausta, kertoo kokemuksistaan ja miten homoaktivistit käyttävät uhkailua ja mustamaalausta sekä häiritsevät ihmisiä, jotka eivät halua elää heidän tavallaan.

 

On selvää, että kaikki homoseksuaalit eivät etsi seksuaalisuuden muutosta eikä heitä pidä missään nimessä siihen pakottaa. Ongelma on enemmänkin nykyään toisenlainen: ennen 1970-lukua homoille tarjottiin vain muutosterapiaa, nyt sitä ei suostuta antamaan edes niille, jotka sitä itse haluaisivat. Suurin muutosterapian vastustaja ja eheyttä etsivien homojen sortaja on homoliike, joka yrittää järjestelmällisesti estää muutosterapiaa koskevan keskustelun akateemisissa ja psykoterapeuttisissa piireissä. Sorretuista on tullut sortajia.

   Taktiikkana on ollut muutosterapeuttien luentojen sabotointi ja ulkomaisilla painostuskeinoilla uhkaaminen. Vapaa keskustelu asiasta on vaikeaa, koska monet pelkäävät homoaktivistien painostusta ja mustamaalausta. (29)

 

Toinen lainaus puhuu edelleen siitä, miten homoliikkeen tulee vaikuttaa mediaan ja totuttaa yhteiskunta homoseksuaalisuuteen. Se on Marshal Kirkin ja Hunter Madsenin kirjasta (After the Ball: How America Will Conquer its Fear and Hatred of Gays in the 1990s (1989), joka on eräs USA:n homoliikkeen markkinointiopas. Siinä kirjoittajat myöntävät suoraan, että he käyttävät vihapropagandaa eri tavalla ajattelevia kohtaan niin, että heidät nähtäisiin kritiikin kohteena, vihattuna ja hiljennettynä. Tässä ei ole juuri mitään eroa tapaan, miten natsit toimivat propagandassaan 1930-luvulla. Natsit kuten kommunistit pyrkivät myös tukahduttamaan yhteiskunnasta kaiken opposition ja vastakkaiset mielipiteet, mikä on yhteistä Kirkin ja Madsenin ajattelulle. Näyttää siltä, että kysymys on siirtymisestä kohti totalitaarista yhteiskuntaa ja ajattelua.

 

Temppu tehdään niin, että keskiverto heteroseksuaali saadaan viiltävän häpeän tunteen alaiseksi. Heidät altistetaan toistuvasti kuville ja verbaalisille lausunnoille, jotka saattavat kaikki homouden epänormaaliuteen liittyvät ajatukset ristiriitaan sen kanssa, että hän haluaa sisimmässään kuitenkin olla muiden hyväksymä ihminen, joka sulautuu joukkoon. Siksi propagandistinen mainostus leimaa kaikki homoliikkeen vastustajat homofobisiksi kiihkoilijoiksi, jotka ’eivät ole kristittyjä’. Viimein propaganda näyttää nämä henkilöt kritiikin kohteena, vihattuna ja hiljennettynä…

   Päämäärämme saavutetaan ilman, että viittaisimme faktoihin, logiikkaan tai perusteluihin… henkilön uskomukset voidaan muuttaa usein toistuvan emotionaalisen ehdollistamisen kautta olipa henkilö tietoinen häneen kohdistuvasta hyökkäyksestä tai ei… Heteroseksuaalin käännyttämisessä esitetään toistuvasti kirjallisia kuvia, joissa homoseksuaalit ihmiset näytetään samanlaisina kuin perinteiset heteroseksuaalit. Tällaisen kuvan on oltava normaaliuden ikoni. Mainoksilla on vaikutus heihin, vaikka he eivät uskoisi niihin. Heteroseksuaali kokee kaksi ristiriitaista tunnetta: hän reagoi myönteisesti kuvaan, mutta kielteisesti homoseksuaaliin nähden, kuvan antama hyvä reaktio ja paha reaktio homoseksuaalisuuteen nähden.

   Pahimmillaan reaktiot mitätöivät toisensa ja me olemme onnistuneet asioiden sotkemisessa. Parhaimmillaan assosiaatioon perustuva ehdollistuminen siirtää pienin askelin myönteistä tunnetta kuvassa olevaa ihmistä kohtaan. (30)

 

Mitä merkitystä on sitten panettelulla ja vihapropagandalla? Sitä ei voida yhtään vähätellä, kohdistuu se keihin tahansa.

   Hans Fritzsche, joka oli aikanaan korkeassa asemassa Josef Goebbelsin johtamassa propagandaministeriössä ja radio-osaston päällikkö vuodesta 1942, on ottanut kantaa samaan aiheeseen eli kielteiseen propagandaan. Häntä haastateltiin Nürnbergin oikeudenkäyntien väliajalla v. 1946 Leon Goldensohnin toimesta. Haastattelussa Fritzsche myönsi, että rikos alkaa aina kielteisestä propagandasta, ei vasta siitä, kun ihmisiä murhataan. Tämä on hyvä muistutus menneiltä vuosikymmeniltä. Kielteinen propaganda on ensimmäinen askel pahuuteen. Kirkin ja Madsenin ajattelu johtaa tähän suuntaan.

 

...Tunnen, että on uskonnollista kysyntää - 'rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi' - eihän tätä periaatetta ole toteutettu kahteentuhanteen vuoteen. Haluaisin tämän murhenäytelmän pimeydessä nousevan esiin edes yhden elämän kipinän. Tarkoitan sen ymmärtämistä, että rikos ei tapahdu vasta silloin kun ihminen murhataan. Rikos alkaa propagandalla, vaikka se olisikin hyvällä asialla. Sillä hetkellä kun propaganda kääntyy päin toista valtiota tai ihmistä, paha saa alkunsa. (31)

 

Mitä tapahtuu, kun luovutaan kristillisestä uskosta? On tunnettua, että ateistit hyökkäävät kristillistä uskoa vastaan. Tätä ovat tehneet julkisesti Richard Dawkins ja muut tunnetut ateistit.

   Tosiasiassa näiden henkilöiden hyökkäysten kohde ei kuitenkaan yleensä ole kristillinen usko ja sen sisältö, eli mitä Jeesus ja apostolit opettivat. Sen sijaan he ovat yleensä kiinnittäneet huomionsa siihen, mikä on luopumusta ja missä ei ole noudatettu Jeesuksen ja apostolien opetuksia. Ateistit ovat siis oikeassa syytöksissään, mutta vika ei ole kristillisessä uskossa eli Jeesuksen ja apostolien opetuksissa vaan ihmisissä, jotka eivät kunnioita ja noudata heidän opetuksiaan. Jokainen myös tietää, että Jeesus oli maan päällä ollessaan täydellisen hyvä ja vanhurskas, ja jos noudatetaan hänen esimerkkiään, ei silloin voi esiintyä vihaa eikä väärintekoa muita kohtaan. Ei voi esiintyä antisemitismiä, ei voi esiintyä hengellistä väkivaltaa eikä muitakaan vääryyttä. Niinpä ihminen joka tekee väärin, ei noudata Jeesuksen esimerkkiä eikä opetuksia. Toinen mahdollisuus on, ettei tällainen ihminen ole edes tullut Jumalan yhteyteen. Kirjoittihan esim. Paavali: Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö... (1 Kor 6:9).

   Ateistit ovat myös harvinaisen sokeita näkemään kristillisen uskon myönteiset vaikutukset kuten lukutaito (Esim. täällä Suomessa Mikael Agricola, Suomen uskonpuhdistaja ja kirjallisuuden isä, painatti ensimmäisen ABC-kirjan sekä Uuden testamentin ja osia muista Raamatun kirjoista. Kansa oppi niiden kautta lukemaan. Lukuisissa muissa kansoissa läntisessä maailmassa kehitys on tapahtunut samanlaisen prosessin kautta), koulut ja sairaalat. Seuraavat lainaukset liittyvät sairaaloihin:

 

Vaikka kristillistä kirkkoa on arvosteltu paljon kautta koko historiansa, on se kuitenkin ollut edelläkävijä köyhien sairaanhoidossa, auttamassa vangittuja, kodittomia tai kuolevia ja parantamassa työolosuhteita. Intiassa parhaat sairaalat ja niiden yhteydessä toimivat oppilaitokset ovat seurausta kristillisestä lähetystyöstä jopa niin, että monet hindut käyttävät näitä sairaaloita enemmän kuin hallituksen ylläpitämiä tietäen saavansa sieltä parempaa hoitoa. On arvioitu, että toisen maailmansodan alkaessa Intian sairaanhoitajista 90 % oli kristittyjä, ja että 80 % heistä olisi saanut koulutuksensa lähetyssairaaloissa. (32)

 

Monet Intian niemimaalla edelleen sijaitsevat hienoimmat lääketieteelliset laitokset perustettiin kristittyjen aloitteesta, usein Euroopan siirtomaavaltojen toiveiden vastaisesti. Lähetystyöntekijöillä on ollut suorastaan poikkeuksellinen vaikutus terveydenhoitoon Aasiassa ja Afrikassa. He ovat hoitaneet spitaalisia, tehneet uraauurtavia keksintöjä kulkutautiopissa, kehittäneet kansallisia terveydenhuoltojärjestelmiä, kouluttaneet perusterveydenhuollon työntekijöitä ja perustaneet koulutuslaitoksia naislääkäreille ja sairaanhoitajille. (33)

 

Kirkossa huolehdittiin tämän puoleisen maailman asioista yhtä lailla kuin tulevankin; näytti siltä, että lähes kaikki se, mitä afrikkalaiset saivat aikaan, sai alkunsa kirkon lähetystyöstä. (Nelson Mandela omaelämäkerrassaan Pitkä tie vapauteen / Long Walk to Freedom)

 

Mihin sitten ateismi johtaa? Sen ongelma on erityisesti se, että ateismin ja luonnontieteiden pohjalta on vaikea perustella mitään moraalisia arvoja. Ateistin on vaikea ankkuroida hyvän ja pahan käsitteitä mihinkään pysyvään, jos hän ei ota Jumalaa lukuun. Niinpä Fjodor Dostojevski, tunnettu kirjailija, totesikin aikanaan: "Jos Jumalaa ei ole, kaikki on sallittua. Läntiseen rationalismiin (järkeisoppiin) kytkeytyy suunnattoman tuhon siemen. Kun Jumala on selvitetty olemattomaksi ja poistettu maailmasta, kaiken mitta on ihminen. Ja sen jälkeen ei ole pahuutta, jota ei voisi järjellä puolustella. Jopa viattoman ihmisen surmaaminen voidaan selittää moraalisesti oikeutetuksi ja hyödylliseksi." (34). Hän oli aivan oikeassa, koska jos moraali perustuu ihmiseen, vaihtelee se henkilöstä toiseen. Saattaa olla suuri ero pahimpien diktaattorien ja esim. Äiti Teresan välillä.

   Siten ateismi on vaarallisempaa kuin esim. islam. Se on sitä teoriassa mutta myös viime vuosisata osoitti sen käytännössä. Kommunismin johtajat olivat avoimen ateistisia ja natsisminkin johtajat olivat joko ateisteja tai ainakin henkilöitä, jotka eivät uskoneet heitä kohtaavaan tuomioon tämän elämän jälkeen (Room 14:12: Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme.). Jos he olisivat uskoneet, että joutuvat vastaamaan Jumalalle teoistaan, eivät he varmastikaan olisi syyllistyneet niihin. Ajatus tuomiosta tämän elämän jälkeen ja siihen uskominen pidättää tekemästä vääryyksiä muille. 

 

John C. Lennox: Marx oli sitä mieltä, että, "koska uskonto on vain ihmisten onnellisuuden harhakuva, sen kukistaminen on välttämätöntä heidän todelliselle onnelleen". Ateismi piilee siis aivan kommunistisen ohjelman ytimessä. Tästä syystä monet entisten kommunististen valtioiden kansalaiset, joiden kanssa olen keskustellut uusateistien vakuutteluista, tyrmäävät ne älyttöminä ja naurettavina. Eivätkö Dawkins, Hitchens ja Harris ole koskaan lukeneet Kommunismin mustaa kirjaa, josta käy ilmi, että "kommunistiset vallanpitäjät valtansa tueksi hallitusjärjestelmän, jonka varsinaisena toimintatapana on ollut joukkotuhonta?" Niiden lasketaan tuottaneen noin 94 miljoonaa kuolonuhria, joista yksin Kiinan ja Venäjän vastuulle lankeaa 85 miljoonaa. (35)

 

Alexandr Solzenitsyn: Yli puolivuosisataa sitten ollessani vielä lapsi muistan kuulleeni usean vanhuksen selittävän Venäjän kohtaamia onnettomuuksia tähän tapaan: ”Ihmiset ovat unohtaneet Jumalan; sen seurausta tämä kaikki on.” Sen jälkeen olen yli 50 vuoden ajan tutkinut Venäjän vallankumousta; sinä aikana olen lukenut satoja kirjoja, kerännyt henkilökohtaisia kertomuksia ja olen itsekin kirjoittanut kahdeksan teosta noiden vaiheiden selvittämiseksi. Mutta jos minua pyydettäisiin tiivistämään mahdollisimman lyhyeen pääsyy hirvittävään vallankumoukseen, joka nielaisi n. 60 miljoonaa ihmistä kansastamme kitaansa, en voisi sanoa sitä tarkemmin muuten kuin toistamalla: Ihmiset ovat unohtaneet Jumalan; sen seurausta tämä kaikki on.” (36)

 

Edelliset lainaukset liittyivät kommunismiin ja sen ateistiseen järjestelmään. Tähän loppuun kannattaa ottaa eräs 1800-luvulta oleva ennustus, joka liittyy Saksan kehitykseen. Ennustus on Heinrich Heinen v. 1834 ilmestyneestä teoksesta Zur Geschichte der Religion und Philosophie in Deutschland (Uskonnon ja filosofian historia Saksassa). Se on kammottava kuvaus siitä, mitä Saksassa tulisi tapahtumaan, kun kristillinen usko menettäisi merkitystään. Tämä ennustus todella toteutui noin sadan vuoden kuluttua. Kristillisen uskon tilalle tuli natsi-ideologia, jossa ei ollut sijaa kaikkivaltiaalle Jumalalle. Samanlainen kehitys on erittäin mahdollinen uudestaan länsimaissa, koska kristillinen usko on menettänyt merkitystään. Jos tulee talouslama kuten ennen natsismin nousua, kaikki on mahdollista. Seuraavassa siis ennustus vuodelta 1834:

 

Kristillinen usko on - mikä onkin sen suurin saavutus - jossain määrin vähentänyt saksalaisten julmaa rakkautta sotaan, mutta ei ole pystynyt tuhoamaan sitä. Jos tuo hillitsevä talismaani - risti - murskataan, niin muinaisten soturien vimmainen hulluus, se mieletön raivo, josta pohjoismaiset bardit ovat usein puhuneet ja laulaneet, leimahtaa vielä kerran liekkeihin. Tämä talismaani on hauras, ja kerran tulee päivä, jolloin se luhistuu surkeasti. Silloin muinaiset kivijumalat nousevat unohdetusta murskasta ja hierovat tuhatvuotisen tomun silmistään, ja lopulta Tor hyppää pystyyn ja murskaa valtavalla vasarallaan goottikatedraalit. - - Ajatus edeltää tekoa niin kuin salama edeltää ukkosta. - - Kun kuulet rysähtelyä, jollaista ei koskaan ennen maailmanhistoriassa ole kuultu, tiedät että Saksan salama on vihdoin osunut. Siinä jyrinässä taivaan kotkat putoavat kuolleina maahan ja Afrikan etäisimpienkin aavikoiden leijonat piiloutuvat kuninkaallisiin luoliinsa. Saksassa esitetään näytelmää, joka saa Ranskan vallankumouksen näyttämään viattomalta idylliltä. (37)

 

 

VIITTAUKSET:

 

1. L.H. Christian: Kylvöä ja satoa, s. 114,115

2. L.H. Christian: Kylvöä ja satoa, s. 124

3. Lainaus Diogenes Alleni teoksessa Christian Belief in a Postmodern World, s.2

4. Toht. Chr. Ernst Luthard: Kristinuskon perustotuuksista, s. 2

5. Richard Weikart: From Darwin to Hitler: Evolutionary Ethics, Eugenics and Racism in Germany, s. 11

6. Usko ja tiede, s. 33

7. Ernst Haeckel: Wonders of life, 1904, s. 118

8. Hitler's Secret Book, s. 18; Haeckel, The History of Creation, 1883, 1. p. 170.

9. V.R.: monisteita

10. Max Rainerin lausunto siteerattu teoksessa Burleigh, Third Reigh, s. 300

11. Susanna Kokkonen: Matka holokaustiin, s. 173,175

12. Antero Holmila: Holokausti, tapahtumat ja tulkinnat, s. 33

13. Eero Kuparinen: Antisemitismin musta kirja, s. 143,144,153,154

14. Suomen kuvalehti, n:o 15, 10.4.1970

15. Päivi Räsänen: Kutsuttu elämään (?), s. 146

16. Bernard Nathanson: Antakaa minun elää (The Hand of God) s. 109,111

17. julkaistiin alunperin Amerikan Lääketieteellisen Liiton lehdessä Prism, toukokuu 1973

18. Pasific News Service, tammikuu 1978

19. Richard Miniter, ”The Dutch Way of Death”, Opinion Journal (huhtikuu 28, 2001)

20. Norjassa vastaanotettu profetia, jonka välitti eteenpäin Emmanuel Minos

21. http://telegraph.co.uk/comment/telegraph-view/3622559/Euthanasias-euphemism.html

22. Siteerattu artikkelissa Finlay, I.G. et.al., Palliative Medicine, 19:444-453

23. John Wyatt: Elämän & kuoleman kysymyksiä (Matters of Life and Death), s. 204,205

24. Stanley Sjöberg: Jumalan lasten lapset (Familjeträff I Pingst), s. 84

25. Bill Hybels: Kristityt seksihullussa kulttuurissa (Christians in a Sex Crazed Culture), s. 132

26. Ari Puonti: Suhteesta siunaukseen, s. 76,77

27. John Corvino: Mitä väärää on homoseksualisuudessa?, s. 161

28. Tapio Puolimatka: Seksuaalivallankumous, perheen ja kulttuurin romahdus, s. 172

29. Ari Puonti: Homoseksuaalisuus – hämmennyksestä selkeyteen, s. 130

30. Marshal Kirk ja Madsen Hunter: After the Ball: How America Will Conquer its Fear and Hatred of Gays in the 1990s. 1989, s. 152-155, Plume Press, Penguin Group

31. Leon Goldensohn: Nürnbergin haastattelut (The Nuremberg Interviews), s. 120

32. Lennart Saari: Haavoittunut planeetta, s. 104

33. Ramachandra, Vinoth, Gods that Fail, Carlisle: Paternoster Press 1996, 216

34. Suomen kuvalehti 13/9.96 H Hakamies

35. John C. Lennox: Tähtäimessä Jumala (Gunning for God), s. 109

36. Jukka Norvanto: Raamattu elämään, Alussa 1 Moos 1-5, s. 34

37. Siteerattu teoksesta: Eric Metaxas: Bonhoeffer, pastori, marttyyri, näkijä, vakooja, s.177

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 




free hit counters