Moraali ja Jumalan olemassaolo

Mikä on moraalin alkuperä ja mitä se merkitsee? Moraalin alkuperää on vaikea perustella ateistisesta näkökulmasta käsin

    Mutta mitä ajatella tästä asiasta? Ensimmäinen seikka on selvittää Jumalan olemassaolo ja onko hän kaiken luoja. Jos hän olemassa ja on kaiken luoja, on hän todennäköisesti muutakin. Hän voi olla mm. kaikkien tuomari, kuten Raamattu monissa paikoissa esittää. Mutta ennen kuin lähdemme tähän suuntaan, tarkastelemme ensin maailmankaikkeuden ja elämän olemassaoloa. Ovatko ne saaneet alkunsa itsestään vai Jumalan toimesta? Kumpi vaihtoehto on järkevämpi?

Onko kaikki syntynyt itsestään vai Jumalan toimesta? Ensinnäkin kysymys siitä, miten maailmankaikkeus ja elämä siinä ovat saaneet alkunsa. Tällä hetkellä monet uskovat ateistisiin syntyteorioihin, mutta tosiasiassa nämä teoriat ovat umpikujassa eikä niiden puolesta ole todisteita.  Sen sijaan Jumalan olemassaolon ja voiman puolesta on riittävästi todisteita aivan silmiemme edessä. On hengellistä sokeutta, jos ihminen ei huomaa niitä. Hänen pitäisi miettiä mm. seuraavia asioita:

• Mistä galaksit, tähdet, planeetat ja kuut tulivat? Maailmankaikkeudessa on valtavia galakseja, miljoonittain tähtiä sekä muita taivaankappaleita. Ne eivät ole aina olleet olemassa, koska muuten tähdet ja muut taivaankappaleet olisivat jo sammuneita.

   Mistä ne ovat tulleet? Tällä hetkellä ateistitiedemiehet selittävät, että kaikki syntyi itsestään tyhjästä, kun ”ei mikään” räjähti (ns. Big bang). Tämä on kuitenkin mahdoton ajatus. Jos ei ole mitään, ei siitä voi ottaa mitään. Miljoonat tähdet, galaksit ja muut taivaankappaleet eivät ole voineet ilmestyä itsestään ei-mistään. Kyseessä on matemaattinen mahdottomuus. Sitä voisi verrata siihen, että joku näyttää tulitikkurasian ja sitten väittää, että siitä voi tulla galakseja, miljoonittain tähtiä, planeettoja, kuita ja eläviä olentoja. Uskoisitko tällaista väitettä ja tätä ihmistä? Etkö pitäisi väitteen esittäjää mielettömänä? Miksi sitten uskoisit ateistitiedemiehiä, jotka esittävät samanlaisia ajatuksia?

• Miksi maapallolla on monimuotoista elämää? Maapallolla on puita, kukkia, lintuja, ihmisiä, perhosia, karhuja, antilooppeja, kirahveja, kaloja sekä monen muotoista elämää. Mistä kaikki se on tullut? Älä sano, että kaikki syntyi itsestään, koska sen puolesta ei ole ainuttakaan todistetta. Selvä sääntö on, että vain elämä saa aikaan elämää, eikä tähän sääntöön ole löydetty poikkeuksia. Tämä viittaa siihen, että ensimmäiset eläimet ja kasvit ovat saaneet alkunsa ulkopuolisen vaikutuksen kautta - asia, joka viittaa selvästi suureen luojajumalaan. Lisäksi hän on tehnyt kaiken valmiiksi, eikä puolivalmiiksi. Fossiileista eikä nykyluonnosta ei löydy puolivalmiita rakenteita, eivätkä puolivalmiit eliöt edes voisi säilyä hengissä. Jos uskot evoluutioteoriaan, sinun tulisikin kertoa, minne voimme mennä ihmettelemään esim. aistien asteittaista kehitystä tai miten ekosysteemi toimi silloin kun aisteja ei vielä ollut olemassa. Ota huomioon, että useat ateistitiedemiehetkin myöntävät, ettei todistusaineisto tue asteittaista kehitystä. Seuraavassa muutamia kommentteja heiltä:

Stephen Jay Gould:  En halua millään tavalla halventaa asteittaisen evoluutionäkemyksen potentiaalista pätevyyttä. Haluan vain huomauttaa, ettei sitä koskaan ’ole havaittu’ kallioissa… (1)

Niles Eldredge: Me paleontologit olemme sanoneet, että elämän historia tukee [kertomusta asteittaisista sopeutumista edistävistä muutoksista], vaikka koko ajan tiedämme, ettei se tue sitä. (2)

Austin H. Clark: Ensimmäisestä ilmaantumisestaan asti eläinkunta on ollut suurissa piirteissään oleellisesti samanlainen kuin minä sen nykyään tunnemme… Mikäli siis eläinten suuret ryhmät ovat kysymyksessä, luomiseen uskovat ovat kiistassa paremmalla puolella. Ei ole olemassa vähäisintäkään todistusta siitä, että mikään [eläinkunnan] suurista ryhmistä olisi syntynyt toisesta. (3)

Johtopäätös on, että ateistiset teoriat ovat umpikujassa, kun pitää selittää maailmankaikkeuden taivaankappaleiden ja monimuotoisen elämän olemassaolo. Todisteet viittaavat selvästi siihen suuntaan, että kaikkivaltias ja voimakas Jumala on tehnyt kaiken. Hän on luoja, joka on olemassa ja jokaisen ihmisen pitäisi miettiä, mitä se merkitsee oman elämämme kannalta.

   Otamme vielä mukaan aiheeseen liittyvät jakeet. Niissä kerrotaan, miten Jumalan näkymätön olemus, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa ovat nähtävissä hänen teoissaan, varsinkin luomisessa. Vain ihmisen hengellinen sokeus voi estää tätä ymmärtämästä:

- (Room 1:20-23) Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,

21. koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.

22. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet

23. ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi.

Moraali ja Jumalan olemassaolo - mitä moraalista voidaan päätellä? Edellä käsiteltiin sitä, miten Jumalaa ei oteta huomioon tai hänen olemassaoloonsa ei uskota. Ei oteta huomioon, että luomisen todisteet ovat selvästi olemassa. Ne osoittavat, että Jumalan on oltava kaikkivaltias ja voimakas Jumala, joka on tehnyt kaiken. Itsestään mikään ei voi syntyä tyhjästä eikä elämää voi olla olemassa ilman Luojaa.

    Entä jos Jumala on olemassa, kuten voi päätellä luomakunnan olemassaolon perusteella, mitä muuta kannattaa tietää? Yksi tällainen asia on moraali. Me ihmiset olemme moraalisia olentoja, mutta mistä ihmisten moraali on peräisin? Onko se Jumalasta vai mistä se on tullut? Tutkimme hiukan tätä aihetta.

Ihmiset uskovat moraalisiin arvoihin. Ensimmäisenä moraalista puhuttaessa tulee vastaan kysymys siitä, onko olemassa kaikkia sitovia, objektiivisia ja lopullisia arvoja. Sillä yksi nykyajan virtauksista on relativismi, jossa ajatellaan, että kukin yksilö voi valita itselleen sopivat arvot, moraalin ja totuuden. Tässä näkemyksessä ei ole kaikkia sitovia, objektiivisia ja lopullisia arvoja. Ne puuttuvat.

   Mutta, mutta. Toimivatko ihmiset näin ja ajattelevatko he joka hetki relativismin periaatteiden mukaisesti? Vaikka monet saattavat aluksi esittää, että jokaisen pitäisi itse määritellä moraalinsa, he hyvin pian kumoavat sen, jos heitä hiukan haastattelee. Jos heiltä esim. kysyy, hyväksyvätkö he kidutuksen, lasten seksuaalisen hyväksikäytön, että heiltä itseltään varastetaan tai heidän lähiomaisiaan pahoinpidellään, he yleensä vastaavat kieltävästi. Se osoittaa, että he käytännössä uskovat kaikkia koskevien ja objektiivisten arvojen olemassaoloon. He eivät ole asiaa ehkä syvemmin ajatelleet, mutta pitävät joitakin tekoja selvästi väärinä. Tämä usko kaikkia ihmisiä sitoviin moraalisiin arvoihin viittaa hyvin vahvasti siihen, että on olemassa moraalitodellisuus, joka ei ole ihmisestä riippuvainen ja on ulkopuolelta peräisin. Timothy Keller kertoo lisää samasta aiheesta:

Se suosittu käsitys, että meidän kaikkien pitäisi määrittää itse oma moraalimme, perustuu uskomukseen, että hengellinen maailma ei ole lainkaan sellainen kuin muu maailma. Uskooko kukaan tosissaan noin? Monien vuosien ajan jäin aina aamu- ja iltajumalanpalveluksen jälkeen vielä tunniksi saliin vastailemaan kysymyksiin. Paikalle jäi satoja ihmisiä ajatustenvaihtoa varten. Yksi kaikkein yleisimmin kuulemistani väitteistä oli: ”Jokaisen ihmisen on määritettävä itse, mikä on oikein ja mikä väärin.” Vastasin väitteen esittäjille aina kysymällä: ”Onko maailmassa juuri nyt ketään, joka tekee sellaista, mitä hänen sinun mielestäsi pitäisi lakata tekemästä huolimatta siitä, mitä hän henkilökohtaisesti uskoo käytöksensä oikeellisuudesta?” Väitteen esittäjät vastaavat poikkeuksetta: ”Ilman muuta.” Sitten kysyn: ”Eikö se merkitsekin sitä, että sinä sittenkin uskot, että on olemassa jonkinlainen moraalitodellisuus, joka ei ole meidän määrittämämme ja jota täytyy noudattaa huolimatta siitä, mitä ihminen tuntee ja ajattelee?” Melkein aina vastauksena on hiljaisuus – joko mietteliäs tai ärtyisä. (4)

Mitä edellisestä voidaan päätellä? Esimerkki osoittaa, että vaikka jotkut ihmiset voivat selittää, ettei ole kaikkia sitovia moraalisia arvoja, eivät he käytännössä toimi ja ajattele näin. He päinvastoin olettavat, että jotkut teot ovat selvästi väärin, eikä niitä tulisi kenenkään tehdä. Tämä on yleismaailmallinen havainto. Niinpä Loren Cunningham, joka on vieraillut maailman jokaisessa maassa, kertoo, miten käsitys oikeasta ja väärästä on yleinen kaikilla kansoilla – huolimatta siitä, ovatko nämä ihmiset olleet tekemisissä muun sivistyksen tai Raamatun kanssa. Ihminen luonnostaan tietää eron oikean ja väärän käytöksen välillä, vaikka voikin paaduttaa sydämensä:

Olen tavannut ihmisiä jokaisesta maailman maasta ja nähnyt sen, että ajatus rakkaudesta, vastuullisuudesta, oikeasta ja väärästä, omastatunnosta ja moraalista on olemassa kaikissa kulttuureissa. Jokaisessa kielessä on käsite oikealle ja väärälle. Näin on ollut jo ennen minkäänlaista kontaktia muun sivistyksen tai Raamatun kanssa. (5)

Seuraavat jakeet jatkavat samasta aiheesta. Paavali viittasi siihen, miten ihmisillä on luonnostaan käsitys oikeasta ja väärästä käytöksestä. Sen lisäksi heillä on omatunto. Paavali yhdisti nämä asiat tulevaan tuomiopäivään:

- (Room 2:14-16) Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki

15. ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötätodistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä –

16. sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan.

Mistä moraali, käsitys oikeasta ja väärästä, on sitten peräisin? Tähän on olemassa kaksi vaihtoehtoa:

• Ensimmäinen vaihtoehto on, että käsitys oikeasta ja väärästä on evoluution tulosta. Kuitenkin, kuten todettiin, on evoluutioteoria valheellinen teoria. Elämän syntyä ei ole todistettu eikä asteittaista kehitystä ole havaittu.

   Toisaalta jos evoluutioteoria pitäisi paikkansa, olisi vaikea perustella moraalin ja järjen olemassaoloa. Kuinka kukaan voi luottaa järkeensä tai moraalisiin arvioihinsa, jos olemme kehittyneet kaloista, apinankaltaisista olennoista tai jopa alkuräjähdyksestä? Vaikka ihminen itse voi pitää itseään järkevänä ja moraalisena, on kyseenalaista luottaa hänen arvioihinsa, jos hänen aivonsa ovat peräisin alkuräjähdyksestä tai alemmista eläimistä.

   Lisäksi herää kysymys, mistä syyllisyys on peräisin, jos pitäydytään ateistisiin syntyteorioihin. Miten kivi, maa-aines tai jokin kaasu voisi vaikuttaa sen, että joku alkaa tuntea syyllisyyttä tekemisistään? Miksi isä, joka on laiminlyönyt lapsiaan juomisen takia ja haluaa hyvittää sen, kokee syyllisyyttä? Samoin voi kysyä, miksi joku alkaa tuntea katkeruutta muiden tekemisistä; esim. “Hän varasti minulta, valehteli minusta, oli loukkaava minua kohtaan”? Näille asioille täytyy löytyä parempi selitys kuin pelkkä materia.

• Toinen ja loogisempi vaihtoehto on, että kaikkivaltias Jumala ja Luoja on alun perin laittanut ajattelukyvyn sekä käsityksen oikeasta ja väärästä ihmisen sisimpään jo luomisessa. Ateismi ei selitä näitä asioita, mutta Jumalan olemassaolo on hyvä syy järjen ja moraalin olemassaololle. Meillä on järki ja moraali, koska Jumala on järjellinen ja moraalinen, ja koska hän teki ensimmäiset ihmiset Jumalan kuvaksi; vaikkakin syntiinlankeemuksessa tämä kuva vääristyi.

   Toisaalta, kun Jumala teki ihmisen omaksi kuvakseen, osoittavat ne ihmisen eron muuhun luomakuntaan. Ihmisen erityisominaisuuksia ovat kieli, suuri älykkyys, tunteet, uskonnollisuus (ainoastaan ihmiset rukoilevat) sekä tämän kirjoituksen aihe eli taju oikeasta ja väärästä. Eläimillä ei ole samoja ominaisuuksia, koska niitä ei luotu Jumalan kuvaksi:

- (1 Moos 1:26,27) Ja Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat".

27. Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.

Onko Jumala persoonaton? Aiemmin todettiin, miten jotkut pitävät Jumalaa kuin vanhana höperönä ukkona, joka ei ymmärrä juuri mistään mitään, ei pysty mihinkään ja jolla ei ole merkitystä nykymaailmassa. Näillä ihmisillä on kummallisen persoonaton jumala, joka ei reagoi mihinkään. Hän ei rakasta, tai voi ehkä rakastaa, mutta ei reagoi muihin asioihin. Hän ei välitä siitä, tekevätkö ihmiset pahaa vai hyvää, vaan kaikki on hänelle yhdentekevää. Siksi he eivät usko myöskään tuomioon tämän elämän jälkeen. He ajattelevat, että Jumala – jos hän on yleensä olemassa – on välinpitämätön myös sen suhteen.

   Kysymys kuitenkin kuuluu, miksi Jumalan pitäisi olla välinpitämätön varsinkaan oikean ja väärän suhteen? Jos ihmiset ymmärtävät oikean ja väärän eron sekä reagoivat siihen, eikö kaiken Luoja tekisi samoin? Olisi kummallista, jos Jumala on laittanut ihmisiin käsityksen oikeasta ja väärästä, mutta ei itse välittäisi mistään mitään. Itse asiassa tällainen jumala, joka ei reagoi mihinkään pahuuteen, on itse paha jumala. Vain pahaa vihaava ja sitä vastustava jumala voi olla hyvä.

    Tässä asiassa kannattaa kiinnittää huomio seuraaviin jakeisiin. Ne puhuvat suoraan Jumalan vihasta. Mitä kohtaan? Pahuutta ja vääryyttä kohtaan, mitä esiintyy maailmassa. Jumala ei ole välinpitämätön tämän asian suhteen, vaan hän on pyhä Jumala, jonka olemukseen kuuluu viha pahuutta kohtaan. Muuten hän ei olisi hyvä Jumala:

- (Jer 21:12, 22:3-5) Daavidin huone! Näin sanoo Herra: Tuomitkaa joka aamu oikeat tuomiot ja pelastakaa ryöstetty sortajan kädestä, ettei minun vihani syttyisi kuin tuli ja palaisi, eikä olisi sammuttajaa, teidän tekojenne pahuuden tähden.

3. Näin sanoo Herra: Tehkää oikeus ja vanhurskaus ja pelastakaa ryöstetty sortajan kädestä; muukalaiselle, orvolle ja leskelle älkää tehkö vääryyttä ja väkivaltaa älkääkä vuodattako viatonta verta tässä paikassa.

4. Sillä jos te teette tämän sanan mukaan, niin tulee tämän linnan porteista sisälle, ajaen vaunuilla ja hevosilla, kuninkaita, jotka istuvat Daavidin valtaistuimella, tulee kuningas ynnä hänen palvelijansa ja kansansa.

5. Mutta jos te ette kuule näitä sanoja, niin minä vannon itse kauttani, sanoo Herra, että tämä linna on tuleva raunioiksi.

- (Room 1:18) Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa,

- (Room 2:4-8) Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?

5. Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi,

6. hänen, "joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan":

7. niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän,

8. mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus.

- (Room 3:5,6) Mutta jos meidän vääryytemme tuo ilmi Jumalan vanhurskauden, mitä me siihen sanomme? Ei kaiketi Jumala ole väärä, kun hän rankaisee vihassansa? Minä puhun ihmisten tavalla.

6. Pois se! Sillä kuinka Jumala silloin voisi tuomita maailman?

- (Ef 5:6) Älköön kukaan pettäkö teitä tyhjillä puheilla, sillä semmoisten tähden kohtaa Jumalan viha tottelemattomuuden lapsia;

- (Kol 3:5,6) Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta,

6. sillä niiden tähden tulee Jumalan viha,

Tästä on hyvä siirtyä tuomion ajatukseen, jota jotkut voivat kavahtaa. Kuitenkin kaikissa yhteiskunnissa on aina noudatettu samaa periaatetta. Kaikissa yhteiskunnissa on oikeuslaitos, jonka tehtäviin kuuluu saattaa murhaajat, rikolliset ja muut väärintekijät vastuuseen teoistaan. Fyysinen ja seksuaalinen väkivalta, varkaudet, petokset ja kavallukset ovat tavallisia rikossyitä, joiden takia tuomio voidaan langettaa. Tämä on ollut yleinen käytäntö kaikissa yhteiskunnissa kautta vuosisatojen. Jos oikeuslaitos toimii oikein – aina se ei ole toiminut – se pysyy näissä puitteissa. 

   Toisaalta jos on maallinen oikeuslaitos, jonka tehtäviin kuuluu saattaa murhaajat, rikolliset ja muut väärintekijät vastuuseen teoistaan, miksi on vaikea uskoa ajatukseen, että on tuomio myös tämän elämän jälkeen? Tuomio kuoleman jälkeen ei ole sen kummallisempi asia kuin se, että maallisessa tuomioistuimessa ihmiset vastaavat tekemistään vääristä teoista. Kumpikin, malli noudattaa samaa periaatetta, joten siinä on hyvä syy ottaa ajatus kuolemanjälkeisestä tilinteon päivästä vakavasti. Jumala saattaa silloin ihmiset vastaamaan tekemisistään aivan kuten nyt tapahtuu maallisessa oikeuslaitoksessa. Jokainen joutuu tekemään tiliä siitä, miten hän on elänyt ja kohdellut muita. Jokainen niittää sitä, mitä hän on kylvänyt.

- (Room 14:12) Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme.

- (Hebr 9:27) Ja samoinkuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta senjälkeen tulee tuomio,

- (Gal 6:7) Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.

- (Room 2:6) hänen, "joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan"

- (Ilm 20:12-15) Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.

13. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.

14. Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.

15. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.

Toisaalta, kun jotkut esittävät, ettei Jumala ole reilu, kun hän tämän elämän jälkeen tuomitsee jokaisen ihmisen, on väitteen esittäjillä tosiasiassa paha Jumala. Sillä jos Jumala sanoisi: "Ei ole väliä sillä mitä teette", antaisi hän hyväksyntänsä kaikille diktaattorien ja muiden väärintekijöiden vääryyksille. Hän olisi kuin tuomari, joka ei valvo lakia vaan hyväksyy kaiken pahan: murhat, rikokset, vääryydet, valehtelut, puolison pettämiset jne. Sellainen Jumala ei olisi hyvä. Aril Edvardsen on selostanut tätä aihetta keskustellessaan siitä erään henkilön kanssa:

Annoin hänen puhua sanomatta vastaan. ”No, ehkä minä uskon, että on olemassa Luoja”, hän jatkoi. ”Mutta en voi uskoa rakastavaan ja oikeudenmukaiseen Jumalaan, kun Raamattu opettaa, että on olemassa helvetti ja tuomiopäivä.”

   ”Oletko sitä mieltä? sanoin. ”Minä ajattelen juuri päinvastoin. En voisi uskoa rakastavaan ja oikeudenmukaiseen Jumalaan, jos ei olisi sitä, mitä kutsut helvetiksi – lopullista maksupäivää ihmisille, jolloin kaikkien on tehtävä tili teoistaan tässä elämässä, sekä hyvistä että pahoista.

   Hän katsoi hämmästyneenä minua ja sanoi: ”Et kai ole tosissasi!”

   ”Kyllä olen!” vastasin. ”Tarkoitan juuri sitä, mitä sanoin. Jos tyrannit, diktaattorit, terroristit ja pahat ihmiset, jotka ovat kiduttaneet ja tuhonneet muita tässä elämässä, eivät joutuisi maksamaan ja selvittämään ennemmin tai myöhemmin tekemisiään, niin minä en voisi uskoa, että on olemassa oikeudenmukainen Jumala.” Lääkäri katsoi ihmeissään minua, ja jatkoin: ”Ajattele Adolf Hitleriä ja Adolf Eichmannia, jotka kiduttivat ja tappoivat miljoonia ihmisiä keskitysleireillä – eläen itse loisteliaasti koko toisen maailmansodan ajan. Pääsisivätkö he pois noin vain – kuula kalloon ja köysi kaulaan? Koko juttu olisi ohi muutamassa sekunnissa, ja sitten ei enää mitään, kun monet tavalliset ihmiset tässä kaupungissa kuolevat paljon pahempiin kärsimyksiin kuin nuo kaksi – syöpään ja muihin sairauksiin.

   Pääsisivätkö Hitler ja Eichmann helpommalla pois maailmasta kuin nämä toiset – ja kuoleman jälkeen ei olisi enää mitään? Ei minkäänlaista tilintekoa? …Ei, silloin minä en voisi uskoa rakastavaan ja oikeudenmukaiseen Jumalaan.”

   ”Jatka”, hän sanoi, ja minä jatkoin:

   ”Raamattu opettaa, että Jumala on sekä rakkaudellinen että oikeudenmukainen, ja sen tähden tuomiopäivä on kohtaava meitä kaikkia, ja silloin jokaisen meistä on tehtävä tili itsestään. Silloin epäoikeudenmukaiset saavat tuomionsa ja ne, jotka kärsivät epäoikeudenmukaisesti, saavat hyvityksensä.

   Koko ihmiselämä, kuolema ja iankaikkisuus olisivat täysin vailla merkitystä, jos ihminen ei uskoisi tuomiopäivään, oikeudenmukaisuuden päivään.”

   Kunnanlääkäri istui hiljaa ja kuunteli. Yhtäkkiä hän katsoi minuun, aivan kuin olisi keksinyt jotain täysin uutta.

   ”Olet tosiaankin oikeassa!” hän huudahti. ”Tätä en ole tullut ajatelleeksi aikaisemmin. Sehän on loogista. Olet aivan oikeassa, totta tosiaan. Elämä täällä maan päällä on usein kovaa ja epäoikeudenmukaista monille. Ihmisten elämä tuhoutuu, ja toisten ihmisten pahuus saa aikaan vahinkoa niin avioliitossa, perheessä, työpaikoilla, pakolaisleireillä kuin taistelukentilläkin.

   Jos ei olisi maksun ja tilinteon päivää tämän elämän jälkeen – kaikesta siitä, mitä ihminen on tehnyt sekä hyvää että pahaa – silloin ei todellakaan voisi olla rakastavaa ja oikeudenmukaista Jumalaa. Tätä täytyy ajatella!” hän mutisi. (6)

Jumala määrittelee oikean ja väärän. Edellä todettiin, miten jokaisella ihmisellä on käsitys oikeasta ja väärästä käytöksestä. Jokainen luonnostaan tietää, ettei lähimmäistään tulisi vihata, tappaa tai tehdä hänelle muuta vääryyttä. Sellaista ihmistä ei olekaan, joka ei tätä käsittäisi.

    Miksi sitten ihmiset eivät noudata tätä? Siihen on yksinkertainen selitys. Jumala ei tehnyt kenestäkään robotteja, jotka vain noudattavat ennalta määrättyä toimintatapaa. Hän antoi meille vapauden valita, tahdommeko tehdä oikein vai emme. Raamatun kielellä ihminen voi paaduttaa itsensä eli tietoisesti valita väärin. Toiseksi hengellinen sokeus voi olla syynä siihen, että ihminen kannattaa vääriä asioita.

- (Hebr 3:12,13) Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta,

13 vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: "tänä päivänä", ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi;

- (2 Kor 4:3,4) Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat,

4 niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva.

- (1 Joh 2:11) Mutta joka vihaa veljeänsä, se on pimeydessä ja vaeltaa pimeydessä, eikä hän tiedä, mihin menee; sillä pimeys on sokaissut hänen silmänsä.

Miten hengellinen sokeus ja paatumus ilmenee nykypäivänä? Se ilmenee siinä, että mennään yhä kauemmas niistä normeista ja opetuksista, jotka tuotiin esille Jeesuksen, Jumalan pojan ja hänen asettamiensa apostolien toimesta. Se tarkoittaa sitä, että ihmiset eivät enää laita väärien asioiden luokkaan niitä asioita, jotka aina ovat olleet väärin ja syntiä kristillisessä uskossa. Muutamia tällaisia uudelleen luokiteltuja asioita ovat avioliiton ulkopuoliset seksisuhteet, homoseksisuhteet tai abortti. James W. Sire on selostanut asiaa eli miten moraalinen luokittelu on muuttunut:

Kuitenkaan emme suhteellisuudessammekaan pääse eroon tunteesta, että jotkut asiat ovat ”oikeita” tai ”luonnollisia” ja toiset eivät. Vuosikausia suurin osa yhteiskuntaa piti homoseksuaalisuutta siveettömänä. Nykyään monet ihmiset kiistävät tämän. Mutta he eivät kiistä sitä sillä perusteella, että mitään moraalisia kategorioita ei ole, vaan siksi, että tämän homoseksuaalisuuden alueen olisi pitänyt kuulua toiselle puolelle sitä rajaa, joka erottaa siveellisen epäsiveellisestä. Homoseksualistit eivät yleensä suvaitse insestiä! Niinpä se, että ihmisten moraaliset arviot ovat erilaisia, ei muuta muuksi sitä tosiasiaa, että jatkuvasti teemme moraalisia arvioita ja elämme niiden mukaan tai niiden vastaisesti. Jokainen elää moraalisessa maailmankaikkeudessa, ja loppujen lopuksi jokainen vähänkin miettiessään tietää tämän eikä haluaisi asiaa muuttaa. (7)

Jos sitten pohditaan kolmea edellistä asiaa eli avioliiton ulkopuoliset seksisuhteet, homoseksisuhteet tai abortti, joissa nykyään hylätään perinteinen kristillinen opetus länsimaissa, kannattaa niistä ottaa esille seuraavia seikkoja (On nykyaikana tietysti muitakin eroja kristillisessä ja ei-kristillisessä moraalissa. Esim. monissa maissa epäjumalien palvonta on yleistä, mutta keskitymme tässä vain näihin kolmeen asiaan, jotka liittyvät erityisesti länsimaihin. Niissä kristillinen usko on ollut tärkeässä asemassa, mutta se on menettänyt merkitystään yhä enemmän.).

Miksi avioliiton ulkopuoliset seksisuhteet ovat väärin? Ensinnäkin avioliiton ulkopuoliset seksisuhteet, jotka nykyaikana ovat hyväksyttyjä. Esim. nuori mies ja nainen voivat harrastaa seksiä ilman aviollista sitoutumista ja sitä pidetään sopivana. Tai sitten joku avioliitossa oleva voi harrastaa avioliiton ulkopuolisia seksisuhteita.

   Sen sijaan Raamatun opetus on, että seksi on oikein vain, kunhan se tapahtuu miehen ja vaimon välisessä avioliitossa. Muut seksisuhteet ovat väärin ja haureutta.

   Se, että vanhemmat ovat avioliitossa, on myös paras lähtökohta syntyville lapsille. Silloin seksin kautta syntyvällä lapsella on heti koti ja molemmat vanhemmat valmiina. Se on parasta lasten kehityksen kannalta. Ei ole hyvä syntyä epävakaaseen perhetilanteeseen.

- (1 Kor 7:1-5) Mutta mitä siihen tulee, mistä kirjoititte, niin hyvä on miehelle olla naiseen ryhtymättä;

2 mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä.

3 Täyttäköön mies velvollisuutensa vaimoansa kohtaan, ja samoin vaimo miestänsä kohtaan.

4 Vaimon ruumis ei ole hänen omassa, vaan hänen miehensä vallassa; samoin ei miehenkään ruumis ole hänen omassa, vaan vaimon vallassa.

5 Älkää vetäytykö pois toisistanne, paitsi ehkä keskinäisestä sopimuksesta joksikin ajaksi, niin että olisitte vapaat rukoukseen ja sitten taas tulisitte yhteen, ettei saatana teitä kiusaisi teidän hillittömyytenne tähden.

- (Hebr 13:4) Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee.

Homoseksisuhteet ovat nykyään toinen hyväksytty asia. Niitä puolustetaan rakkauden nimissä ja koska homoseksuaalisuuden ajatellaan olevan synnynnäinen ominaisuus. Tuhannet saattavat marssia tämän asian puolesta, koska he eivät usko tämän asian olevan syntiä ja väärin Jumalan edessä. He torjuvat mm. seuraavat aiheeseen liittyvät jakeet:

- (1 Kor 6:9,10) Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat, eivät epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet,

10 eivät varkaat, eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät.”

Mitä sitten on rakkautta? Kun uskon edellisiin jakeisiin näen suurimpana rakkautena, että ihmisiä varoitetaan vääristä valinnoista ja itsensä paaduttamisesta. Nykyajan arvoliberaalit näkevät sen sijaan rakkautena sen, että ihmisiä rohkaistaan elämään taipumustensa, tässä tapauksessa homoseksuaalisen taipumuksen mukaan. He eivät kuitenkaan ota huomioon esim. seksitauteja, joista suurin osa on tavattu mieshomoseksuaaleilla. Näin oli esim. 1980-luvulla, kun AIDS alkoi levitä USA:ssa, ja nyt on kerrottu uutisissa, että ensimmäiset apinaruttotapaukset ovat esiintyneet enimmäkseen näissä piireissä. Lisäksi muutkin taudit, kuten korona, leviävät niiden henkilöiden kautta, joilla on eniten seksisuhteita, olkoon kyseessä hetero- tai homoseksisuhteet.

   Entä homoseksuaalisuuden synnynnäisyys, johon argumenttiin usein vedotaan? Tämä asia on toistuvasti kumottu kaksostutkimuksissa. Identtisillä kaksosilla on samat geenit ja kasvuympäristö kohdussa, mutta vain toisella heistä saattaa olla homoseksuaalinen taipumus. Samoin Helsingin Sanomat kertoi 29.8.2019: ”Liki puolelle miljoonalle ihmiselle tehty tutkimus: Geenit eivät ennusta, sytyttääkö sama sukupuoli.” Lisäksi monet homoseksuaalit itse kieltävät taipumuksensa synnynnäisyyden. Eräässä kyselyssä 85 % heistä ajatteli, että heidän taipumuksensa synnyssä olosuhteet olivat ratkaisevassa asemassa. Itse ymmärrän, että homoseksuaalisuuden taustalla onkin yleensä luonnollinen tarve saada hyväksyntää samalta sukupuolelta, koska monilla se on jäänyt vajaaksi. Tämä voi kääntyä seksuaaliseksi himoksi. Jotkut ovat kokeneet myös seksuaalista hyväksikäyttöä, joka voi altistaa väärille raiteille.

   Toisaalta, jos vedotaan synnynnäisyys-periaatteeseen, voitaisiin sillä perustella kaikkea muutakin käytöstä yhtä hyväksyttävänä: esim. vihaan taipuvainen voisi perustella muiden tappamista sillä, että hän on syntynyt aggressiiviseksi, eikä voi hillitä käytöstään. Samoin raiskaaja voisi perustella käytöstään samalla argumentilla. Kuitenkaan moni tuskin yhtyy näihin näkemyksiin. Jokaisella meistä on moraalinen vastuu, vaikkakin jokaisella voi olla toisistaan poikkeavia vääriä taipumuksia. Olemme ennen kaikkea moraalisia olentoja, ja voimme jossakin määrin vaikuttaa käytökseemme, vaikka usein saatamme heikkoutemme tähden langeta. Niinpä tavallinen heteroseksuaali voi valita, harrastaako hän seksiä vain puolisonsa kanssa vai myös avioliiton ulkopuolella. Homoseksuaalisen taipumuksen omaava voi valita, harrastaako hän seksiä vai ei. Samoin henkilö, jolla on pedofiilinen taipumus, voi moraalista syistä pidättäytyä seksistä, koska hän tietää sen olevan väärin ja vahingollista lapsille. Moraaliset syyt vaikuttavat lopulta sen, mitä valintoja kukin yksilö tekee.

   Lisäksi kannattaa huomata, että jos ihminen kääntyy Jumalan puoleen, säilyy hänellä yleensä kiusaus samoihin asioihin kuin aiemmin. On harvinaista, jos joku vapautuu täydellisesti asioista, jotka aiemmin ovat sitoneet häntä.

Abortti on kolmas nykyaikana hyväksytty asia. Sen puolesta on marssittu samalla tavoin kuin homoseksuaalisten suhteiden puolesta.

    Miksi tämä asia hyväksytään? Suurin syy on valheeseen pitäytyminen. Et koskaan kuule abortin puolustajien sanovan, että vanhemmilla on oikeus tappaa oma lapsensa. Sen sijaan puhutaan itsemääräämisoikeudesta tai naisen oikeudesta päättää ruumiistaan. Kyllä nämä ovat hyviä asioita, mutta ne eivät sovi tähän yhteyteen, kun lapsi jo kasvaa äidin kohdussa. Sillä tosiasia on, että ihmisen elämä alkaa aina hedelmöityksestä, ei vasta syntymässä. Kyseessä on tieteellinen fakta, jota on mahdoton kiistää. Tämä myönnettiin myös äskettäisessä tutkimuksessa, jossa kysyttiin 5577 biologilta ympäri maailmaa, milloin ihmisen elämä alkaa. Heistä 96 prosenttia sanoi sen alkavan hedelmöityksestä (Erelt, S., Survey asked, 5,577 biologists when human life begins. 96 % said conception; lifenews.com, 11 july 2019).

    Abortoiduilla lapsilla on lisäksi samat ruumiinjäsenet kuin aikuisilla ihmisillä: kädet, jalat, silmät, suu jne, joten kyseessä on varmasti lapsi ja ihminen, vain pienikokoisempi kuin vastasyntynyt lapsi tai aikuinen ihminen. Tämä on faktatietoa, johon mm. seuraava lainaus viittaa:

”Aborttia ei voi tehdä silmät ummessa. Täytyy varmistautua siitä, että kohdusta tulee kaikki pois ja laskea, että sieltä tulee tarpeeksi kättä ja jalkaa, rintakehää ja aivoa. Sitten kun potilas herää narkoosista ja kysyy, että olisiko se ollut tyttö vai poika, on minun kestokykyni raja saavutettu ja silloin minä tavallisesti kävelen pois. – Jos minä teen toimenpiteen, jossa aivan selvästi tapan elävän olennon, minusta on hömpötystä puhua orastavan elämän tuhoamisesta. Tappamista se on, ja tappamisena minä sen koen.” (Suomen kuvalehti, n:o 15, 10.4.1970)

Kyseessä on siten kysymys siitä, onko oikein tappaa ihminen, pieni lapsi (”Älä tapa”) vai ei. Jos abortin puolustajat olisivat johdonmukaisia, tulisi heidän ajaa myös vastasyntyneiden tai sitä vanhempien lasten surmaamista, koska molemmissa tapauksissa vanhemmilla voi olla sama motiivi: he eivät välitä lapsesta ja haluavat päästä hänestä eroon. Onneksi abortin kannattajat eivät ole ajautuneet vielä näin pitkälle.

   Kuitenkin antiikin aikana oli tapana, että varsinkin tyttölapsia surmattiin ja jätettiin heitteille. Tämä järkyttävä tapa katosi kristillisen uskon levitessä. Nyt abortin kannattajat ajavat samaa toimenpidettä kohdussa olevia lapsia kohtaan.

    Eikö sitten ihminen tiedä, että abortissa surmataan lapsi? Kyllä varmasti jokainen sen tietää ja vaistoaa, mutta kysymys on siitä, että jokainen voi paaduttaa itsensä. Ihmiset valitsevat tietoisesti tien, jossa he uskovat pääsevänsä helpommalla. (Tässä kannattaa muistaa, että odottamaton raskaus voi olla vaikea asia, enkä halua olla kenenkään tuomari. Pois sellainen! Kuitenkin tästä asiasta on syytä puhua, koska kyseessä ovat todelliset lapset, joiden elämä lopetetaan.)

    Seuraava lainaus kertoo jotain tästä aiheesta. Se osoittaa hyvin, miten vaikea asia odottamaton raskaus voi olla monille, jos he eivät ole siihen henkisesti valmistautuneet. Se voi tuntua heistä raskaalta taakalta. Esimerkistä käy myös ilmi, että kaikesta propagandasta huolimatta monilla abortin tehneillä on jälkeenpäin käsitys siitä, että he sittenkin tekivät väärin. He saattavat tuntea siitä syyllisyyttä, mutta eivät voi sitä enää peruuttaa:

... Hetken hiljaisuuden jälkeen Nakagawa-san jatkaa:

- Kesällä tulin raskaaksi ja halusin abortin. Luulin, etten jaksaisi mitenkään aloittaa alusta vauvanhoitoa nyt, kun Daisukekin on juuri saatu kolmivuotiaaksi. Kaikki ajattelevat nykyisin, että kaksi lasta riittää yhteen perheeseen. Koulutuskin kun maksaa niin paljon rahaa. Niinpä siis sen enempää ajattelematta menin lääkäriin ja annoin tuhota pienen elämän, joka sydämeni alla kasvoi.

   Nuoren naisen silmiin nousevat kyyneleet. Niin minunkin.

- Vasta jälkeenpäin tajusin, mitä olin tehnyt. Tuntui kuin olisin omin käsin tappanut lapseni. Silloin vasta ymmärsin, että olen syntinen. Enhän ole sen parempi kuin muutkaan murhaajat...

- Kuka sinulle sanoi, että ab-abortti on synti? Kuulitko sen kirkossa? Minusta tuntuu äkkiä vaikealta saada japanilaisia sanoja ulos suustani.

- En suinkaan. Kyllä me japanilaiset periaatteessa tiedämme, että abortti on väärin, mutta käytännössä monet sen silti tekevät. Ne, jotka saavat omantunnonvaivoja, voivat mennä erityisiin "keskostemppeleihin" rukoilemaan lapsensa sielun puolesta ja viemään sinne pienen buddhankuvan. Anoppi neuvoi minuakin menemään sellaiseen temppeliin, kun näki miten onneton olen. Mutta en halua, koska en usko niihin jumaliin.

   Minä mietin mielessäni, että Jumalan laki on näköjään kirjoitettu ihmisen omaantuntoon, olipa hän sitten kristitty tai buddhalainen. Mutta evankeliumia on jonkun julistettava - sitä ei kukaan löydä omasta sisimmästään. (8)

Mitä edellisistä esimerkeistä voidaan päätellä? Esimerkit osoittavat, että nykyaikana mennään yhä kauemmas niistä moraaliopetuksista ja ohjeista, joita Jeesus, Jumalan poika ja hänen asettamansa apostolit antoivat.

    Hyvä kysymys kuitenkin on, kuka lopulta määrittelee oikean ja väärän. Tekeekö sen Jumala vai ihminen? Tästä ei ole epäselvyyttä: Jumala määrittelee sen. Vai pitäisikö esim. Hitlerin tapaisen ihmisen tai playboyn olla tuomarina ja henkilönä, joka määrittelee oikean ja väärän? Näin ei suinkaan ole vaan Jumala itse on lopullinen tuomari, kuten aiemmin todettiin. Hän tuomitsee ihmiset omien periaatteidensa mukaan, eivätkä gallupit tähän vaikuta.

    Nykyaikana kannattaa muistaa, että suuret kansanjoukot ovat erehtyneet kerta toisensa jälkeen. Esim. Saksassa juuri ennen Toista Maailmansotaa yli 90 % nuorista kuului Hitler-jugend-järjestöön, joten ei yleinen mielipide ja gallupit ole todiste siitä, että ihmiset ovat oikeassa. Jos aiemmin on erehdytty historian aikana, miksi meidän aikamme muodostaisi poikkeuksen? Nykyihmiset elävät jonkinlaisessa kuplassa, jos he eivät pysty tätä näkemään.

Synnit anteeksi. Sitten kaikkein tärkeimpään asiaan eli ihmisen suhteeseen Jumalaan ja syntien anteeksiantamukseen. Jos ihminen on tehnyt väärin ja haluaa saada syntinsä anteeksi, mikä on hänen osuutensa tässä? Tällaisen ihmisen on syytä huomata seuraavat seikat:

Ihmisen on käännyttävä Jumalan puoleen. Ensimmäinen tärkeä asia on tietysti se, että ihminen kääntyy Jumalan puoleen syntinsä tunnustaen. Monilla voi olla pelkästään sellainen usko, jossa he pitävät totena kaikkia Raamatussa kirjoitettuja asioita, mutta he eivät ole koskaan ottaneet tätä askelta, jossa he kääntyvät Jumalan puoleen ja luovuttavat koko elämänsä Jumalalle.

   Hyvä esimerkki katumuksesta on Jeesuksen opetus tuhlaajapojasta. Tämä poika eli syvällä irstaudessa, mutta sitten hän kääntyi isänsä puoleen ja tunnusti syntinsä. Isä otti hänet armahtaen vastaan.

- (Luuk 15:11-20) Vielä hän sanoi: "Eräällä miehellä oli kaksi poikaa.

12 Ja nuorempi heistä sanoi isälleen: 'Isä, anna minulle se osa tavaroista, mikä minulle on tuleva'. Niin hän jakoi heille omaisuutensa.

13 Eikä kulunut montakaan päivää, niin nuorempi poika kokosi kaiken omansa ja matkusti pois kaukaiseen maahan; ja siellä hän hävitti tavaransa eläen irstaasti.

14 Mutta kun hän oli kaikki tuhlannut, tuli kova nälkä koko siihen maahan, ja hän alkoi kärsiä puutetta.

15 Ja hän meni ja yhtyi erääseen sen maan kansalaiseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja.

16 Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut.

17 Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään!

18. Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi

19. enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.'

20. Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.

Jumala on jo valmistanut pelastuksen jokaiselle. Toiseksi on tiedettävä, että Jumala itse on valmistanut jokaiselle pelastuksen. Monissa uskonnoissa yritetään lähestyä Jumalaa tekojen kautta, mutta ongelmana on, ettei ihminen saa ikinä varmuutta sitä kautta. Se on mahdottomuus, koska olemme itsessämme syntisiä ja puutteellisia. Niin kauan kuin ihminen tuijottaa itseensä, häneltä jää varmuus puuttumaan.

    Tämän tähden Jumala ei jättänyt tätä asiaa kenenkään ihmisen varaan, vaan hän itse lähestyi meitä pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Jeesus eli täällä täydellisen ja synnittömän elämän, ja sen jälkeen hän vei kaikkien synnit ristille, etteivät ne olisi esteenä Jumalan ja meidän välillä. Motiivina oli Jumalan rakkaus meitä kohtaan. Korinttolaiskirjeessä sanotaan suoraan, että Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kautta. Tämä mahdollistaa pelastuksen jokaiselle ihmiselle, joka sitä haluaa.

- (2 Kor 5:18-20) Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran.

19. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.

20. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.

- (1 Joh 4:9,10) Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.

10. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

Vain Jeesus on tie Jumalan yhteyteen. Koska Jeesus Kristus, Jumalan poika, on kuollut syntiemme tähden, on luonnollista, että hän on ainoa tie Jumalan yhteyteen. Sillä vain Jeesuksen kautta voidaan lähestyä Jumalaa ja saadaan syntien anteeksiantamus kuten seuraavat jakeet osoittavat. Toivota sen tähden Jeesus elämäsi Herraksi, niin saat syntien anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän:

- (Joh 14:6) Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.

- (Joh 10:9,10) Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen.

10 Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.

- (Joh 5:39,40) Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta;

40 ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.

- (Joh 8:23,24) Ja hän sanoi heille: "Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä; te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta.

24 Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne."

- (Apt 10:43) Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta."

- (Apt 13:38,39) Olkoon siis teille tiettävä, miehet ja veljet, että hänen kauttansa julistetaan teille syntien anteeksiantamus

39. ja että jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla.

Jos olet toivottanut Jeesuksen elämääsi ja laitat uskosi eli luottamuksesi pelastuksen asiassa häneen (Apt 16:31 Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi"), voit rukoilla esim. seuraavalla tavalla:

Pelastusrukous: Herra, Jeesus, käännyn sinun puoleesi. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä sinua vastaan ja etten ole elänyt sinun tahtosi mukaan. Tahdon kuitenkin kääntyä synneistäni ja seurata sinua koko sydämestäni. Ja uskon myös, että syntini ovat anteeksiannetut sinun sovitustyösi kautta ja että olen sinun kauttasi saanut iankaikkisen elämän. Kiitän siitä pelastuksesta, jonka olet minulle lahjoittanut. Amen.

Viittaukset:

1. Stephen Jay Gould: The Panda’s Thumb, (1988), s. 182,183. New York: W.W. Norton & Co.

2. Niles Eldredge (1985): “Evolutionary Tempos and Modes: A Paleontological Perspective” teoksessa Godrey (toim.) What Darwin Began: Modern Darwinian and non-Darwinian Perspectives on Evolution

3. Austin H. Clark: Quarterly Review of Biology, joulukuu 1928, s. 539

4. Timothy Keller: Mihin Jumalaa tarvitaan (The Reason for God), s. 71      

5. Loren Cunningham / Janice Rogers: Kirja joka muuttaa kansat (The Book that Transforms Nations), s. 133

6. Aril Edvardsen: Rakkauden terapia (Kjaerlighetens Terapi), s. 68-70

7. James W. Sire: Missä maailmassa? Maailmankatsomusten perusteet puntarissa (The Universe Next Door. A Basic World View Catalog), s. 36,37

8. Mailis Janatuinen: Tapahtui Tamashimassa, s. 17

Lisää aiheesta:

Kysymyksiä niille, jotka epäilevät tai vastustavat kristillistä uskoa

Onko ateismi järkevä maailmankatsomus vai ei? Lue, miksi ateismin pohjalta on vaikea selittää järjellisyyden ja moraalin olemassaoloa

Ateistit väittävät usein omaavansa tieteellisen maailmankuvan. Tämä maailmankuva perustuu kuitenkin uskoon ja on ristiriidassa todisteiden kanssa

Maailmankatsomukset puntarissa: naturalismi / ateismi, panteismi, polyteismi ja teismi. Lue, miksi kristillinen teismi on järkevä maailmankatsomus

Kysymyksiä niille, jotka epäilevät tai vastustavat kristillistä uskoa