Maailmankatsomukset puntarissa

Maailmankatsomukset puntarissa: naturalismi / ateismi, panteismi, polyteismi ja teismi. Lue, miksi kristillinen teismi on järkevä maailmankatsomus

Sisällys:
1. Usko ja maailmankatsomukset
2. Kaikki maailmankatsomukset eivät voi olla samanaikaisesti tosia
3. Absoluuttiset totuudet ja väitteet sekä opetus kunnioituksesta
4. Maailmankatsomukset puntarissa: naturalismi, panteismi, polyteismi, teismi
5. Jumalausko historiassa ja lapsilla
6. Teismin eri muodot tarkastelussa
7. Mitä kuoleman jälkeen? Kolme yleistä näkemystä

1. Usko ja maailmankatsomukset

Maailmassa on miljardeja ihmisiä. Jokaisella heistä on jonkinlainen maailmankatsomus eli joukko ennakko-otaksumia, jotka voivat olla totta, osittain totta tai kokonaan väärin. Nämä ennakko-otaksumat vaikuttavat siihen, miten he tarkastelevat ja tulkitsevat maailmaa. Se yleensä vaikuttaa myös heidän käytökseensä ja koko elämäänsä. He toimivat maailmankatsomuksensa ja niiden uskomusten mukaan, jotka he ovat omaksuneet.

Hyvän kuvan maailmankuvien erilaisuudesta löydämme Apostolien teoista. Siinä esiintyy kaksi ryhmää, fariseukset ja saddukeukset, joiden käsitys perimmäisistä asioista oli aivan vastakkainen. Saddukeukset muistuttivat nykyajan naturalisteja ja ateisteja. He kielsivät ylösnousemuksen, enkelien ja hengen olemassaolon. Fariseukset ajattelivat päinvastoin. Paavali oli näiden vastakkaisten ihmisryhmien keskellä:

- (Apt 23:6-11) Mutta koska Paavali tiesi osan heistä olevan saddukeuksia ja toisen osan fariseuksia, huusi hän neuvoston edessä: "Miehet, veljet, minä olen fariseus, fariseusten jälkeläinen; toivon ja kuolleitten ylösnousemuksen tähden minä olen tuomittavana".

7. Tuskin hän oli tämän sanonut, niin nousi riita fariseusten ja saddukeusten kesken, ja kokous jakautui.

8. Sillä saddukeukset sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ei enkeliä eikä henkeä, mutta fariseukset tunnustavat kumpaisetkin.

9. Ja syntyi suuri huuto, ja muutamat kirjanoppineet fariseusten puolueesta nousivat ja väittelivät kiivaasti ja sanoivat: "Emme löydä mitään pahaa tässä miehessä; entäpä jos henki tai enkeli on hänelle puhunut?"

10. Ja kun riita yhä kiihtyi, pelkäsi päällikkö, että he repisivät Paavalin kappaleiksi, ja käski sotaväen tulla alas ja temmata hänet heidän keskeltään ja viedä hänet kasarmiin.

11. Mutta seuraavana yönä Herra seisoi Paavalin tykönä ja sanoi: "Ole turvallisella mielellä, sillä niinkuin sinä olet todistanut minusta Jerusalemissa, niin sinun pitää todistaman minusta myös Roomassa".

Tässä kirjoituksessa on tarkoitus käydä lävitse muutamia tavallisimpia maailmankatsomuksia ja ottaa niihin kantaa. Tutkinnan aiheena ovat mm. maailmankaikkeuden ja elämän alku, Jumala, ihminen ja kuolemanjälkeinen elämä. Sitä ennen tutkitaan kuitenkin maailmankatsomusten uskonvaraista luonnetta ja voivatko ne kaikki olla samanaikaisesti tosia.

Usko ja maailmankatsomukset. Ensiksi on tärkeää huomata, että usko on mukana kaikissa elämänkatsomuksissa. Eräässä mielessä kaikki uskovat, mutta uskon kohde vaihtelee. Se, mihin henkilö uskoo, tekee hänestä kristityn, ateistin, buddhalaisen, hindun, muslimin tai esim. kommunistin. Sellaista henkilöä ei olekaan, jonka maailmankatsomukseen ei sisälly uskoa. Esim. kristillisessä uskossa se ilmenee siten, että henkilö uskoo Jeesukseen Kristukseen ja että Jumala on luonut kaiken. Nämä ovat uskonvaraisia asioita:

- (Apt 16:30,31) Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?"

31. Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi".

- (Hebr 11:3) Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.

Ne, joilla on naturalistinen ja ateismiin perustuva maailmankatsomus, saattavat usein väittää sitä vastaan, että heidän näkemyksensä on uskonvarainen. He sanovat, että heidän maailmankatsomuksensa on pelkästään tieteellinen eikä uskoon perustuva. Tässä he kuitenkin erehtyvät, koska heidän maailmankatsomuksessaan on lukuisia asioita, joita he eivät voi todistaa tieteellisesti. Mm. seuraavat asiat perustuvat uskoon:

• Usko siihen, että materia on kaikki, mitä on olemassa, ja ettei Jumalaa ole. Tätä on mahdoton osoittaa oikeaksi. Vaikka naturalisteilla ja ateisteilla ei ole henkilökohtaista kokemusta Jumalasta, se ei todista, ettei Jumalaa ole. Jumala saattaa kuulua siihen sektoriin, josta ateistilla ei ole havaintoa ja tietoa.

• Usko maailmankaikkeuden syntyyn itsestään on asia, jota ei voi tutkia tieteellisesti. Syy siihen on, ettei menneitä olosuhteita voi palauttaa. Kyseessä on uskonvarainen asia, aivan kuten usko Jumalan luomistyöhön perustuu uskoon.

• Ajatus, että elämä on syntynyt itsestään, perustuu myös uskoon. Tätä asiaa ei voi todistaa jälkeenpäin.

2. Kaikki maailmankatsomukset eivät voi olla samanaikaisesti tosia

Toinen huomioitava asia on, että maailmankatsomukset ovat ristiriidassa toistensa kanssa eivätkä voi olla yhtä aikaa totta. Aiemmassa esimerkissä kerrottiin fariseuksista ja saddukeuksista ja heidän vastakkaisista näkemyksistään. Ensimmäinen ryhmä uskoi ylösnousemukseen, enkeleihin ja henkeen, mutta jälkimmäinen ryhmä ei. On itsestään selvää, etteivät nämä kaksi vastakkaista näkemystä voi olla samanaikaisesti totta.

Sama pätee muihin yleisiin maailmankatsomuksiin. Jotkut ajattelevat, ettei ole väliä mihin uskoo tai että uskomukset ovat tasavertaisia. He väittävät, että esim. hindulaisuuden, buddhalaisuuden, kristinuskon ja islamin erot ovat vähäpätöisiä ja pintapuolisia ja että niissä uskotaan samaan Jumalaan. He ajattelevat, että tärkeintä on olla vilpitön uskomuksissaan.

Tällaisen oletuksen ongelmana on kuitenkin epäjohdonmukaisuus. Sillä kun maailmankatsomukset ovat toisilleen vastakkaisia, on loogisesti mahdotonta, että ne kaikki ovat samanaikaisesti tosia. Ristiriitoja ilmenee mm. seuraavissa asioissa. Joudumme hylkäämään joko logiikan tai maailmankatsomuksiin ja uskontoihin liittyvät perusopetukset, jos väitämme kaikkien uskomusten olevan yhtä aikaa totta:

• Jos ateismi ja naturalismi ovat totta, silloin kaikki uskonnot ovat väärässä. Ei ole mahdollista, että Jumala samanaikaisesti on olemassa ja ei ole olemassa.

• Jumala ei voi samanaikaisesti olla persoonallinen ja persoonaton.

• Jos Jumala on luonut maailmankaikkeuden ja on sen ulkopuolella (teismi), hän ei voi olla sama kuin maailmankaikkeus kuten panteismissä edellytetään.

• Kun buddhalaisuudessa ja konfutsealaisuudessa ei ole mitään jumalaa (tosin myöhempi buddhalaisuus alkoi jumaloida Buddhaa itseään), opettavat islam, juutalaisuus ja kristinusko yhden Jumalan olemassaoloa. Nämä käsitykset eivät voi olla samanaikaisesti voimassa. Toisaalta, jos Jumalaa ei ole kuten buddhalaisuudessa uskotaan, miten tiet edes voivat viedä saman Jumalan luo?

• Käsitys kuolemanjälkeisestä elämästä vaihtelee: buddhalaisuudessa ja muissakin uskonnoissa uskotaan taivaaseen ja helvettiin, kun hindulaisuudessa ei uskota niihin. Nämä käsitykset ovat vastakohtia keskenään ja on mahdotonta, että samat asiat eivät ole ja ovat samanaikaisesti olemassa.

• Jälleensyntyminen (hindulaisuus, buddhalaisuus) ja -syntymättömyys (islam, juutalaisuus, kristinusko ym.) eivät voi olla samanaikaisesti voimassa.

3. Absoluuttiset totuudet ja väitteet sekä opetus kunnioituksesta

Kolmas asia, mihin kannattaa kiinnittää huomiota, ovat absoluuttiset totuudet ja väitteet. Jotkut saattavat esittää, että eikö ole röyhkeätä pitää vain yhtä tietä ja uskomusta oikeana? Eikö yhden tien ja uskomuksen väittäminen ainoaksi oikeaksi ole ahdasmielisyyttä, joka aiheuttaa vain kiistoja ja hajaannusta sekä on este maailmanrauhalle? Tämän johdosta jotkut ovat päätyneet kahteen erilaiseen johtopäätökseen, jotka ovat:

• He saattavat väittää, ettei ole mitään absoluuttista totuutta. Esim. skeptikot ja ateistit kannattavat tätä vaihtoehtoa.

• Toinen vaihtoehto on, että jotkut uskovat kaikkien teiden ja uskontojen vievän samaan päämäärään huolimatta siitä, mitä ihmiset uskovat.

Kuinka järkeviä nämä kaksi johtopäätöstä ovat? Varmasti on totta, että erilaiset uskonnot ja uskomukset aiheuttavat ristiriitoja. Jos joku ei tätä usko, voi hän mennä internetin keskustelupalstoille, jossa ihmiset väittelevät mitä erilaisimmista aiheista. Jos kaikki olisivat samaa mieltä, ei keskusteluja ja väittelyjä esiintyisi, mutta emme elä sellaisessa maailmassa. Keskusteluja käydään, koska on erilaisia maailmankatsomuksia liittyen politiikkaan, uskontoon, talouteen ja mitä erilaisimpiin aiheisiin. Jokainen uskoo väittelyissä olevansa oikeassa.

Mitä sitten tulee kahteen edelliseen väitteeseen (1. Ei ole absoluuttista totuutta, 2. Kaikki tiet ja uskonnot vievät lopulta samaan päämäärään huolimatta siitä, mitä ihmiset uskovat), voidaan niihin esittää seuraavia kannanottoja:

• Kun esitetään, että ei ole mitään absoluuttista totuutta, on tämä itsessään uskonnollinen ja absoluuttinen väite. Ateistit ja skeptikot saattavat kannattaa sitä. Kuitenkin jos väitetään, ettei ole ehdotonta totuutta, puolustetaan samalla ehdotonta totuutta, eli sitä, ettei ehdotonta totuutta ole olemassa. Tällaisessa väitteessä piilee ilmeinen ristiriita. Se on ristiriidassa itsensä kanssa.

Lisäksi jos väitetään, ettei ole ehdotonta totuutta, edellyttää se väitteen esittäjältä yhtä tärkeää asiaa: Hänellä on oltava sataprosenttinen tieto. Hänen on tiedettävä täydellisesti, ettei ole mitään absoluuttista totuutta koskien esim. Jumalaa ja iankaikkisuutta.

Pystyykö väitteen esittäjä kuitenkaan tähän? Onko hänellä täydellistä tietoa esim. siitä, ettei ole Jumalaa ja iankaikkisuutta ja että hänen oma näkemyksensä on oikea? Eikö tosiasia ole, että häneltä puuttuu tämä tieto? Kun hän olettaa muiden olevan väärässä, ei hän kuitenkaan voi osoittaa itse olevansa oikeassa. Se on mahdotonta, koska hänen tietonsa on yhtä vajavaista kuin muiden.

• Entä se näkemys, että kaikki tiet ja uskonnot vievät lopulta samaan päämäärään? Monet ihmiset saattavat pitää tätä näkemystä avaramielisenä ja suvaitsevana. Näkemystä yhdestä tiestä he pitävät ahdasmielisenä.

Tosiasiassa nämä ihmiset ovat kuitenkin yhden maailmanuskonnon eli hindulaisuuden kannattajia. Näin todella on, koska hindut uskovat juuri tällä tavoin. Eräässä heidän pyhässä kirjassaan (Bhagavadagita, IV:11) sanotaan:

"Oi Paartha, kuinka hyvänsä ihmiset lähestyvät Minua, siten Minä otan heidät vastaan; miltä tieltä he tullevatkin, se on myös Minun tieni"

Ovatko sitten hindut suvaitsevaisia niitä kohtaan, jotka ajattelevat eri tavalla? Eivät aina, sillä jos joku kääntyy muslimiksi tai kristityksi, hindut yleensä suhtautuvat siihen kriittisesti tai jopa vainoavat niitä, jotka hylkäävät hindulaisuuden. Tunnettuja ovat myös hindujen ja muslimien väliset kahakat. Tämä osoittaa, että todellisuudessa hindut ja usean tien kannattajat ovat yhtä ahdasmielisiä kuin muutkin ihmiset.

• Aiemmassa kappaleessa lähdettiin liikkeelle siitä, miten maailmankatsomuksissa on ehdottomia väitteitä. Niitä ei ole vain uskonnoissa vaan muissakin maailmankatsomuksissa (kommunismi ym.). Ne voivat olla syy selkkauksiin ja hajaannuksiin maailmassa.

Miten tätä aihetta tulee lähestyä? Jotkut ajattelevat, että meidän tulisi olla kaikesta samaa mieltä, niin ristiriidat häviävät, mutta se on utopistinen tavoite. Siihen ei tulla koskaan pääsemään, koska ihmiset ajattelevat aina eri tavoilla ja koska heillä on erilaisia maailmankatsomuksia. Se on tunnustettava tosiasiana.

Entä mikä on Uuden testamentin opetus tästä aiheesta? Sen mukaan meidän tulee tunnustaa ihmisten erilaiset mielipiteet, mutta kunnioittaa heitä. Jeesus meni itse asiassa niin pitkälle, että hän kehotti vihamiesten rakastamiseen. Jos todella toimimme tämän periaatteen mukaan, ei se poista ihmisten mielipide-eroja, mutta antaa suuren arvon lähimmäisellemme ja vähentää selkkauksia yhteiskunnassa. Monet länsimaissa kuuluttavat nykyaikana suvaitsevaisuutta, ja tässä on paras ratkaisu siihen. Ongelma on, että useimmat meistä ovat haluttomia noudattamaan näitä neuvoja:

- (1 Piet 2:17) Kunnioittakaa kaikkia, rakastakaa veljiä, peljätkää Jumalaa, kunnioittakaa kuningasta.

- (Matt 5:43-46) Te olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi'.

44. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat,

45. että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.

46. Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin?

4. Maailmankatsomukset puntarissa: naturalismi, panteismi, polyteismi, teismi

Alussa mainittiin, miten on lukuisia maailmankatsomuksia ja jokainen niistä pitää sisällään otaksumia, jotka voivat olla tosia, osittain tosia tai kokonaan vääriä. Ne eivät voi olla kaikki samanaikaisesti tosia, vaikka jokainen henkilö yleensä pitää omaa maailmankatsomustaan parhaimpana ja järkevimpänä.

Seuraavaksi lähdetään tutkimaan muutamien yleisimpien maailmankatsomusten paikkansapitävyyttä ja järkevyyttä. Aloitamme tutkiskelun maailmankaikkeuden ja elämän alusta, koska tämä aihe liittyy olennaisella tavalla maailmankatsomuksiin.

Naturalismi on maailmankatsomus, jossa maailmankaikkeus on suljettu yliluonnolliselta vaikutukselta. Siksi ei ole Jumalaa. Materia on kaikki, mitä on olemassa.

Miten sitten naturalistit selittävät maailmankaikkeuden alun? Tällä hetkellä yleisin teoria on, että kaikki syntyi itsestään tyhjästä. Sen uskotaan tapahtuneen alkuräjähdyksessä.

Tässä naturalistinen teoria on kuitenkin heikoilla. Ei ole ainuttakaan todistetta siitä, että asiat voivat ilmestyä itsestään tyhjästä. Se on vastoin kaikkia fysiikan lakeja ja käytännön havaintoja. Jos maailmankaikkeus on ilmestynyt itsestään tyhjästä, miksi emme havaitse samaa muiden asioiden kohdalla, kuten autojen, polkupyörien tai kivien? Miksi maailmankaikkeus muodostaisi poikkeuksen?

Naturalistisen teorian järkevyyttä, liittyen maailmankaikkeuden alkuun, voidaan verrata siihen, että joku ottaa käteensä tulitikkurasian (se on moninkertaisesti suurempi kuin alkuräjähdyksen alkupiste) ja sitten väittää, miten siitä tulee esille kaikenlaisia sitä suurempia ja monimutkaisempia asioita kuten: norsu ja ruoho jota norsu syö, lujaa juokseva gepardi, karjuvia leijonia, lintuja jotka osaavat lentää ja visertää, hyttysiä joita linnut voivat syödä, kaloja ja meri niiden ympärille, kauniita ja tuoksuvia kukkia sekä kymmeniä metrejä korkeita puita, miljardeja galakseja, tähtiä ja planeettoja, aurinko joka lämmittää ja antaa valoa, ihmisiä jotka voivat puhua ja tuntea tunteita: itkeä, nauraa, vihastua, pelätä, surra, ihastua ja rakastua sekä hyvältä maistuvia mansikoita, banaaneja, mustikoita, herneitä, viinirypäleitä ja pähkinöitä. Jos ihmiset epäilevät tätä naturalistista teoriaa maailmankaikkeuden alusta, eivät he varmastikaan voi tehdä suurta virhettä.

Entä elämän alku? Tässä on samanlainen ongelma kuin edellisessä teoriassa. Mitä enemmän aihetta on tutkittu, sitä vaikeammaksi ongelma on muodostunut. Naturalistisessa teoriassa kuolleelle aineelle annetaan yliluonnollisia ominaisuuksia, joita sillä ei ole. Jos elämän synty itsestään olisi ollut mahdollista, olisi tämä ongelma jo ratkaistu. Naturalismissa uskotaan ihmeisiin ilman ihmeiden tekijää eikä se ole järkevää.

Panteismi on maailmankatsomus, joka voidaan tiivistää muotoon: Jumala (tai hindulaisuudessa Brahman) on sama kuin maailmankaikkeus eli luomakunta. Tässä maailmankatsomuksessa uskotaan oppiin kaiken jumaluudesta niin, että kasvit, eläimet, luonto ja ihmiskunta ovat osallisia yhdestä ja samasta jumalallisesta olemuksesta.

Tämä näkemys muistuttaa hyvin paljon edellä mainittua naturalistista maailmankatsomusta siinä mielessä, että luomakunta on kaikki, mitä on olemassa. Ainut suurempi ero on siinä, että panteismissä luomakuntaa pidetään jumalallisena, mutta naturalistisessa maailmankatsomuksessa ei uskota tähän.

Mikä on sitten panteistisen maailmankatsomuksen heikkous? Se on sama kuin naturalistisessa maailmankatsomuksessa: se ei pysty selittämään maailmankaikkeuden ja elämän alkua.

Aiheeseen liittyen hindulaisuudessa myönnetään, että alussa ei ollut elämää eikä luomakuntaa. Sen sijaan selitetään, että Brahman eli luomakunta loi itse itsensä tyhjästä. Tässä on aivan samanlainen käsitys kuin mitä naturalistisessa alkuräjähdysteoriassa oletetaan:

"Silloin elämää ei ollut, eikä elottomuutta, ei laajaa ilmojen tilaa, eikä sen takana taivaan laajoja asuinsijoja. Oliko vesiä, valtameren pohjatonta syvyyttä? Kuka silloin tietää, ken voi nyt julistaa, mistä luominen seurasi: Hän, alkusyy, jonka silmä valvoo kaikkea, hän yksin sen tietää, tai ehkä hänkään ei tiedä!" (Rigveda)

"Ennen luomakunnan syntyä brahman oli olemassa manifestoitumattomana ei-olevaisena. Tästä näkymättömästä hän antoi virrata esiin näkyväisen. Itsestään hän loi itsensä." (Taittira-upanishad)

Hyvä kysymys on, että jos uskotaan panteismiin, niin miten voidaan selittää se, että Brahman loi itse itsensä ja tyhjästä? Kun edelläolevat kirjoitukset osoittivat selvästi, ettei alussa ollut mitään ja että oli vain tyhjyyttä, niin mikä aiheutti Brahmanin ja luomakunnan ilmaantumisen tästä tyhjyydestä ja miten se loi itse itsensä?

Sillä voidakseen aiheuttaa oman olemassaolonsa on jotakin kuitenkin ensin oltava olemassa. On oltava jotain, joka saa aikaan itse olemassaolon; on oltava syy ja seuraus. Mutta juuri se, että jotakin voisi olla olemassa ennen olemassaoloaan, on mahdotonta! Se on vastoin logiikan lakeja, koska eiväthän jonkun olemassaolo ja olemattomuus voi koskaan olla samanaikaisesti voimassa. Se on yhtä mahdotonta kuin että esim. joku kirja olisi samanaikaisesti olemassa ja ei-olemassa. Samoin se on yhtä mahdotonta kuin ihmisen on mahdollista olla samanaikaisesti nukuksissa ja hereillä tai lentää ja olla maassa samanaikaisesti.

Rabi Maharaj, joka itse uskoi aiemmin panteistiseen käsitykseen, viittaa alun ongelmaan kirjassaan "Gurun kuolema" (s. 45). Hän toteaa, että panteistinen käsitys on ristiriitainen, koska Branhamin ilmaantumista tyhjästä on vaikea selittää ja koska se on ristiriidassa myös hindujen omien kirjoitusten kanssa:

Olin aina selvästi tajunnut, että Jumala oli ollut aina olemassa ja että hän oli luonut kaiken. Kuitenkin Vedat opettivat, että oli ollut aika, jolloin ei ollut mitään - ja että Brahman oli tullut tyhjästä. Gosinekaan ei voinut saada tätä sopimaan Gitassa olevaan Krishnan lauseeseen: "Se, mikä ei ole, ei voi koskaan tulla olevaksi." Tämä pysyi arvoituksena.

Polyteismi eli monijumalaisuus voisi periaatteessa olla yksi vastaus maailmankaikkeuden ja elämän olemassaololle. Siihen sisältyy kuitenkin yksi ehto: näiden jumalien tai ainakin yhden niistä pitäisi olla niin suuri ja voimakas, että hän olisi kyennyt luomaan maailmankaikkeuden. Mikään ”pikkujumala” ei olisi pystynyt siihen, eihän ihminenkään pysty luomaan taivaankappaleita, vaikka hänellä onkin jonkin verran viisautta.

Mitä sitten tulee polyteismiin, on esim. kreikkalaisessa tarustossa esiintynyt aikanaan monia jumalia. Kuitenkin nämä jumalat olivat vain vähän ihmistä ylempänä, joten niiden varaan ei voi paljoa laskea. Nykyään samanlaiset jumalakäsitykset, mitä kreikkalaisilla esiintyi, ovat melko harvinaisia.

Eräs muoto polyteismiä ovat myös epäjumalankuvat, joita on esiintynyt kautta aikojen. Kyseessä ovat yleensä ihmisten valmistamat esineet, mutta miten järjetöntä on luottaa niihin, käy ilmi seuraavista jakeista. Ihmisten valmistamat esineet eivät voi selittää maailmankaikkeuden eikä myöskään elämän alkua. Sama pätee naturalistiseen maailmankatsomukseen ja panteismiin:

- (Ps 115:3-8) Meidän Jumalamme on taivaissa; mitä ikinä hän tahtoo, sen hän tekee.
4. Mutta heidän epäjumalansa ovat hopeata ja kultaa, ihmiskätten tekoa.
5. Niillä on suu, mutta eivät ne puhu, niillä on silmät, mutta eivät näe.
6. Niillä on korvat, mutta eivät kuule, niillä on nenä, mutta eivät hajua tunne.
7. Niiden kädet eivät koske, niiden jalat eivät astu, ei tule ääntä niiden kurkusta.
8. Niiden kaltaisia ovat niiden tekijät ja kaikki, jotka turvaavat niihin.

- (Jer 10:3-5) Sillä kansat noudattavat turhia jumalia; sillä ne ovat puuta, joka hakataan metsästä, puusepän kätten tekemiä, työaseella tehtyjä.
4. Ne koristetaan hopealla ja kullalla sekä kiinnitetään nauloilla ja vasaroilla, niin etteivät ne horju.
5. Ne ovat kuin linnunpelätin kurkkumaalla, eivät ne voi puhua; kantamalla täytyy niitä kantaa, sillä eivät ne voi astua. Älkää peljätkö niitä, sillä eivät ne voi pahaa tehdä; mutta eivät ne myöskään voi tehdä hyvää.

Teismi. Selvästi loogisin vaihtoehto maailmankaikkeuden ja elämän olemassaololle on, että kaikkivaltias Jumala on luonut kaiken. Kun on tiedossa, että maailmankaikkeudella on alku kuten myös elämällä, on ainoa järkevä selitys Jumalan luomistyö. Hän on kosmoksen ulkopuolella ja on tehnyt sen, aivan kuten taidemaalari on tehnyt taulun ja on sen ulkopuolella. Persoonallisen Jumalan luomistyön kautta voidaan selittää myös monimutkaisuus ja kauneus luonnossa. Mikään persoonaton olento tai energia ei voi saada niitä aikaan. Raamattu puhuu luomisesta monissa paikoin:

- (1 Moos 1:1) Alussa loi Jumala taivaan ja maan.

- (Jes 66:1,2) Näin sanoo Herra: Taivas on minun valtaistuimeni, ja maa on minun jalkojeni astinlauta. Mikä olisi huone, jonka te minulle rakentaisitte, mikä paikka olisi minun leposijani?

2. Minun käteni on kaikki nämä tehnyt, ja niin ovat kaikki nämä syntyneet, sanoo Herra. Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä.

- (Ilm 14:7) Ja hän sanoi suurella äänellä: "Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet."

- (Ilm 4:11) "Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut."

- (Ilm 10:5,6) Ja enkeli, jonka minä näin seisovan meren päällä ja maan päällä, kohotti oikean kätensä taivasta kohti

6. ja vannoi hänen kauttansa, joka elää aina ja iankaikkisesti, hänen, joka on luonut taivaan ja mitä siinä on, ja maan ja mitä siinä on, ja meren ja mitä siinä on, ettei enää ole oleva aikaa,

- (Mark 13:19) Sillä niinä päivinä on oleva ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut hamasta luomakunnan alusta, jonka Jumala on luonut, tähän asti, eikä milloinkaan tule.

Luonnon ja ihmisen tarkkailu. Eräs lähtökohta sen ymmärtämiseen, mikä maailmankatsomus on järkevä ja sopii yhteen havaintojen kanssa, on tarkastella luontoa ja ihmistä. Sen perusteella voidaan jossakin määrin päätellä, onko materia kaikki mitä on olemassa, vai onko kaiken takana persoonaton voima tai persoonallinen Jumala. Tällaisia päätelmiä voi tehdä jokainen ympärilleen katsomalla.

Mitä sitten havaitsemme, kun katsomme ihmistä ja luontoa? Yksi havainto on älykkyyden olemassaolo. Esim. Seti -projekti perustuu siihen, että avaruudesta etsitään älykkyyttä, aivan kuten sitä on maan päällä. Oletuksena on, että älykästä elämää esiintyy muuallakin kuin maapallolla. Tai sitten arkeologi voi etsiä älykkyyden merkkejä kaivaessaan maata. Häntä eivät kiinnosta tavanomaiset kivet vaan sellaiset, joissa esiintyy kirjoitusta. Samoin hän saattaa etsiä esineitä, joissa näkyy suunnittelun merkkejä. Tämä osoittaa älykkyyden esiintymisen maapallolla.

Entä havaitsemamme luonto? Myös siinä voimme nähdä suunnittelun merkkejä ja älykkäitä rakenteita. Monimutkaiset ja hienot rakenteet näyttävät suunnitelluilta tiettyä tarkoitusta varten. Ne, jotka kieltävät tämän älykkäiden rakenteiden ja ilmeisen suunnittelun luonnossa, joutuvat usein ponnistelemaan pysyäkseen näkökannassaan. Se tulee ilmi tunnettujen naturalistien ja evolutionistien lausunnoissa:

Darwin: Toinen Jumalaan uskomisen peruste, joka liittyy järkeen eikä tunteisiin, näyttää minusta paljon painavammalta. On näet äärimmäisen vaikeaa tai suorastaan mahdotonta ajatella tämän suunnattoman ja ihmeellisen maailmankaikkeuden mukaan luettuna ihminen joka pystyy katselemaan kauas menneisyyteen ja kauas tulevaisuuteen, syntyneen sokean sattuman tai välttämättömyyden seurauksena. Pohtiessani tätä asiaa tunnen, että minun on pakko etsiä Ensimmäistä Syytä, jolla olisi älykäs, jollakin tavoin ihmismieleen verrattava mieli, ja siten minua voidaan nimittää teistiksi. (1)

Francis Crick: Biologien täytyy jatkuvasti pitää mielessään, että se, mitä he näkevät, ei ole suunniteltua vaan kehityksen tulosta. (2)

Richard Dawkins: Lehtiä syövä kirahvi, liitelevä albatrossi, syöksyn tekevä tervapääsky, kaarteleva haukka, merilevän seassa näkymätön raitalevähevonen, käännöksen jälkeen täyteen vauhtiin kiihdyttänyt gepardi, loikkiva gaselli – suunnittelun harha on intuitiivisesti niin järkevä, että on suorastaan ponnisteltava ajatellakseen kriittisesti ja voittaakseen naiivin intuition houkutukset. (3)

Mitä älykkyydestä ja suunnitelmallisuudesta voidaan päätellä? Varmasti paras lähtökohta on teismi ja persoonallisen Jumalan luomistyö. Sillä ei-älykäs materia ei voi tuottaa älykkäitä olentoja (materialistinen maailmankuva) ja suunnitelmallisuutta, eikä siihen pysty myöskään persoonaton jumala (panteistinen maailmankuva). Vain persoona voi saada näitä asioita aikaan. Tämä ehto toteutuu teistisessä maailmankatsomuksessa.

Persoonallisen Jumalan olemassaolon puolesta todistavat myös ihmisessä olevat ominaisuudet. Jos ihminen on luotu persoonallisen Jumalan kuvaksi (1 Moos 1:27: Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.), on se hyvä lähtökohta näiden ominaisuuksien olemassaololle. Muulla tavalla niitä on vaikea selittää. Tällaisia ominaisuuksia ovat mm. tunteet, ajatukset, taiteellisuus ja moraalitaju:

Tunteet. Jos ainoastaan aine on todellista, niin kuin naturalistisessa maailmankatsomuksessa oletetaan, silloin on vaikea selittää tunteiden olemassaoloa (ilo, suru, toivo, pelko, rakkaus, ihastuminen, vihastuminen, huumori ja nauru, sukupuolinen halu…). Persoonaton jumala on yhtä huono lähtökohta tunteiden olemassaololle, koska eihän persoonattomalla jumalalla tai voimalla voi olla tunteita. Niinpä paras vaihtoehto tunteiden olemassaololle on teismi eli persoonallinen Jumala. Muusta lähtökohdasta käsin niitä on vaikea selittää.

Ajatukset. Jos oletetaan, että naturalistinen maailmankuva on tosi, ei silloin pitäisi olla mitään materian lisäksi. Kuitenkin on olemassa aineettomia asioita kuten tunteet ja myös ajatukset. Mistä ne ovat peräisin, jos alussa oli vain materiaa?

Paras lähtökohta tämän asian ymmärtämiseen on jälleen se, että persoonallinen Jumala on antanut ihmiselle ajattelukyvyn kuten myös kyvyn tuntea tunteita. Pelkkä materia ei voi saada näitä asioita aikaan eikä myöskään persoonaton jumala.

Taiteellisuus ja kauneudentaju ovat erityisesti ihmiseen liittyviä ominaisuuksia ja myös viittaus persoonallisen Jumalan olemassaoloon. Miksi on runoutta, kirjallisuutta, musiikin kuuntelua, musiikin tuottamista, taidetta ja matemaattista lahjakkuutta? Tai miksi ihmisillä on kauneudentajua niin, että he panevat viehättäviä maalauksia seinille tai kuvaavat luontoa kameroilla ja katselevat siitä otettuja kuvia? Jos nämä asiat eivät ole heijastusta persoonallisen Jumalan rajattomasta luomistyöstä, niin mistä ne ovat peräisin? On vaikea kuvitella, miten kivi ja muu eloton aine alkaa yhtäkkiä tuntea kauneudentajua, pitää musiikista ja alkaa kirjoittaa tarinoita. Tällaisia asioita on vaikea selittää naturalistisesta teoriasta tai persoonattomasta jumalasta käsin. Järkevämpi selitys on, että nämä asiat ovat luomistyön kautta saatuja ominaisuuksia, joita ihminen voi kokea ja harjoittaa.

Moraalin olemassaolo viittaa myös persoonalliseen Jumalaan. Jos ihmisen alkuperä olisi pelkästä aineesta, ei hän varmastikaan tekisi eroa erilaisten tekojen välillä. Pelkkä eloton aine ei voi tuottaa moraalia ja tajua oikeasta ja väärästä. Miten kivi, maa-aines tai jokin kaasu voisi vaikuttaa sen, että joku alkaa tuntea syyllisyyttä tekemisistään (Isä, joka on laiminlyönyt lapsiaan juomisen takia ja haluaa hyvittää sen), että joku alkaa tuntea katkeruutta muiden tekemisistä (“Hän varasti minulta, valehteli minusta, oli loukkaava minua kohtaan”) tai että joku tekee eron eri tekojen välille? Näille asioille täytyy löytyä parempi selitys kuin pelkkä materia. Teismi eli persoonallisen Jumalan olemassaolo on tähän paras selitys.

5. Jumalausko historiassa ja lapsilla

- (1 Moos 1:27) Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.

- (1 Moos 4:26) Ja myöskin Seetille syntyi poika, ja hän antoi hänelle nimen Enos. Siihen aikaan ruvettiin avuksi huutamaan Herran nimeä.

- (Saarn 3:11) Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua.

Jos naturalistinen maailmankatsomus olisi totta ja kaikki olisi alkanut alkuräjähdyksestä, olisi epätodennäköistä, että esiintyisi tunteita, älykkyyttä, puhekieltä, moraalitajua tai taiteellisuutta ja kauneudentajua. Olisi uskomatonta, jos tällaiset asiat syntyisivät itsestään alkuräjähdyksen kaltaisesta tilasta. Tämä todettiin edellisissä kappaleissa.

Eräs vaikea ongelma naturalistisen maailmankatsomuksen kannalta on myös ihmisen uskonnollisuus. Mistä tämä asia on peräisin, koska eläimillä ei ole uskonnollista tajuntaa, haaveita iankaikkisesta elämästä, tajua vastuusta Jumalalle eivätkä ne rukoile? Mistä se johtuu, jos kaikki nykyiset lajit ovat periytyneet yhdestä alkusolusta? Varmasti paras selitys tähän on, että ihminen luotiin alun perin Jumalan läheiseen yhteyteen ja hänen kuvakseen kuten Raamattu osoittaa. Seuraava lainaus kertoo aiheesta lisää. Se viittaa siihen, miten eläimillä ei ole uskonnollisuutta. Lopussa kerrotaan, miten Livingstone törmäsi siihen, että syrjäisilläkin Afrikan heimoilla oli ymmärrys Jumalan olemassaolosta ja tulevasta elämästä.

…Ihmisen alapuolella on eläinkunta. Puhukoonpa kehitysopin puoltaja ”ihmisen eläimellisestä alkuperästä” miten paljon tahansa, niin totuutena kuitenkin pysyy, että alhaisimman ihmisolennon ja kehittyneimmän apinan välillä on ylipääsemätön kuilu. Tiedemiehet ovat opettaneet simpansseja ja muita apinoita. Niille on opetettu määrättyjä tapoja. Ne istuvat pöydässä, käyttävät veistä ja haarukkaa oikein, syövät melkein kuin ihmiset, vieläpä polttavat piippua ja savukkeitakin. Mutta voiko tätä apinaa koskaan opettaa polvistumaan ja palvomaan olentoa, joka on sen itsensä yläpuolella? Onko älykkäinkään simpanssi koskaan osoittanut pienintäkään esineiden palvelushalua? Onko tämä simpanssi koskaan ajatellut tehdä jotakin esi-isäänsä jumalakseen ja sitten harjoittaa esi-isien palvomista? Onko joku tiedemies apinaelämää tutkiessaan koskaan keksinyt simpanssin tai gorillan palvoen nostamassa käsiään aurinkoa kohden? Ei totisesti. Ja miksi ei? Koskapa eläimillä ei ole mitään uskonnollista tajuntaa eikä kykyä, ne eivät tiedä uskonnosta mitään. Suurena totuutena pysyy, että uskonnolliset ja siveelliset ilmiöt ihmiskunnan parissa eristävät ihmiset eläimistä.

…Toisaalta taas tri Livingstone lausui: ”Etelä-Afrikan syvimmällekin vajonneille heimoille on yleensä tarpeetonta puhua Jumalan olemassaolosta tai tulevasta elämästä, sillä he tunnustavat yleisesti nämä molemmat tosiseikat.” (4)

Asiaa voidaan tarkastella myös ihmisen alkuhistorian sekä lasten jumalauskon kannalta. Molemmissa tulee ilmi käsitys yhdestä suuresta Jumalasta, joka on tehnyt kaiken. Siksi katsomme asiaa tarkemmin.

Ihmiskunnan alkuhistoria ja teismi eli käsitys kaikkivaltiaasta Jumalasta. Kun on kyseessä ihmisen alkuhistoria, perustuu naturalistinen ja evolutionistinen käsitys siihen, että ihminen kehittyi apinankaltaisista olennoista. Aikaa siihen on arveltu kuluneen muutama miljoonaa vuotta. Tämä käsitys on kuitenkin helppo kumota mm. seuraavien seikkojen takia:

• Evoluutioteoriassa edellytetään, että apinankaltaiset ihmisen esi-isät elivät ennen ihmisen esiintymistä maapallolla. Tämän kumoaa kuitenkin se seikka, että nykyihmisen fossiileja on löydetty vanhemmista tai vähintään yhtä vanhoista kuin heidän oletettujen esi-isiensä fossiileja. Tämä tosiasia tulee esille, vaikka käytetään evolutionistien itsensä antamia ikämäärityksiä fossiileille. Mm. Marvin L. Lubenow kirja Myytti apinaihmisestä (Bones of Contention) käsittelee aihetta ja miten evolutionistien omat ikämääritykset kumoavat oletetun kehityksen. Kirjaan on laadittu yhteenveto sadoista löydöistä.

• Kun on määritelty fossiilien ikää, on se usein tehty (tavallisimmin kalium/argon-menetelmällä) kivistä, jotka ovat fossiilien lähellä. Nämä menetelmät ovat kuitenkin epäluotettavia. Sen osoittaa seuraava esimerkki, jossa kiviaines ja puu olivat yhteydessä toisiinsa. Puun iäksi saatiin radiohiilimenetelmällä vain tuhansia vuosia mutta kiven iäksi miljoonia vuosia.

Olemme julkaisseet yksityiskohtaisia raportteja, joissa puu, joka löytyi “250 miljoonan vuoden ikäisestä” hiekkakivestä tai “kymmenien miljoonien vuosien ikäisestä” vulkaanisesta kivestä, sai radiohiili-iänmäärityksessä iäkseen vain tuhansia vuosia. Kun ... geologit ottavat näytteitä vulkaanisesta kivestä, jonka tiedetään purkautuneen tulivuoresta historiallisina aikoina ja lähettävät niitä arvossa pidettyihin radiometrisen iänmäärityksen laboratorioihin, “iänmääritys” antaa lähes poikkeuksetta tulokseksi miljoonia vuosia. Tämä viittaa vahvasti siihen, että iänmäärityksen taustalla olevat oletukset ovat virheellisiä. (5)

• Mitä tulee ihmisen historiaan, ovat sellaiset asiat kuin rakennusten teko, maanviljelys, keramiikka, metallien käyttö ja kirjoitustaito ilmaantuneet maailmaan vain muutamia vuosituhansia sitten kuten seuraavat lainaukset osoittavat. Ensimmäinen lainauksista liittyy radiohiilimenetelmän kehittäjään professori W.F. Libbyyn, joka sanoi aikanaan Science-lehdessä 3.3.1961 (s. 624), että todennettu historia ei ulotu kuin n. 5000 vuoden taakse. Miksi nämä asiat ilmaantuivat näin myöhään eikä esim. 100 000 vuotta sitten? Vai onko sittenkin tosiasia, että ihmisen historia maan päällä ei ulotu kuin muutaman vuosituhannen taakse.

Arnold [työtoveri] ja minä saimme ensimmäisen shokkimme todetessamme, että historia ulottuu vain 5000 vuotta taaksepäin... Usein sai lukea, että se ja se kulttuuri tai arkeologinen paikka on 20 000 vuotta vanha. Me opimme melko äkkiä, että näitä lukuja, näitä varhaisia aikamääriä ei tunneta tarkasti ja että Egyptin ensimmäisen dynastian aika on todellisuudessa vanhin joltisellakin varmuudella vahvistettu historiallinen aikamäärä. (6)

Varhaisimmat muistiinmerkinnät, jotka meillä on ihmisen historiasta, ulottuvat vain noin 5000 vuotta taaksepäin. (The World book Encyclopedia, 1966, 6. osa, s. 12)

Äskeisissä kaivauksissa on yllättävimmäksi osoittautunut se äkillisyys, millä sivistys ilmaantui maailmaan. Tämä havainto on täysin vastoin sitä, mitä oli odotettu. Oli ajateltu, että kuta vanhempi aikakausi oli kysymyksessä, sitä alkukantaisemmaksi kaivausten suorittajat sen toteaisivat, kunnes kaikki sivistyksen jäljet katoaisivat ja alkuihminen ilmaantuisi. Näin ei ole tapahtunut Babyloniassa eikä Egyptissä, joissa ovat olleet vanhimmat tunnetut ihmisasutukset. (7)

• Yleinen evolutionistinen käsitys on ollut, että ihminen on peräisin Afrikasta ja siirtynyt sieltä muualle. Tosiasia kuitenkin on, ettei fossiileissa ole lappuja niiden iästä ja että nykyihmisen fossiileja on löydetty vanhemmista kerrostumista kuin heidän oletettujen esi-isiensä fossiileja. Toiseksi on olemassa runsaasti todistusaineistoa sen puolesta, että ihminen on lähtenyt leviämään muualle Lähi-idästä, ei Afrikasta, eikä siitä ole montaa tuhatta vuotta. Kansojen perimätiedossa on viitattu siihen. Nykytutkijat ovat kääntyneet taruihin ja hylänneet historian tiedon, kun he tarjoavat muita selityksiä ihmisen alkuperälle ja esim. merkeille vedenpaisumuksesta:

William Dawson vakuuttaa kirjassaan Modern Science, että hän ja muut etevät tiedemiehet ovat vakuuttuneita siitä, että Eufratin seudun, geologisesti katsoen, on täytynyt olla ainoa paikka, jossa ihminen on alussa voinut asua.

Tri Amstrong sanoo miltei samaa kirjassaan Nature and Revelation: ”Missä on ihmiskunnan kehto? Tästä, samoin kuin rodun yhtenäisyyttä koskevasta kysymyksestä, ovat oppineet jokseenkin yhtä mieltä. Niiden korkealla sijaitsevien seutujen, joissa ovat Eufratin ja Tigriin alkulähteet, katsotaan olleen ihmiskunnan kehtona. Tämän todistavat monet seikat, mm. se, että melkein kaikkien kansanheimojen perimätiedot mainitsevat tämän maailmankolkan olleen heidän alkuperäinen kotinsa. Sen lisäksi ovat maailman kaikki ihmisravintona käytettävät viljalajit kotoisin sieltä. Ja myös geologiset tutkimukset johtavat samaan tulokseen.” (8)

• Tunnettu tosiasia on, että matematiikassa esiintynyt neliöjuuri oli keksitty jo noin 4000-5000 vuotta sitten eli samaan aikaan kuin muukin sivistys ilmaantui maailmaan. Tämä on sikäli hassua, jos ihminen muistutti apinankaltaista olentoa vielä muutama kymmenen tuhatta vuotta sitten, ja alkoi yhtäkkiä keksiä näin monimutkaisia asioita.

Toinen merkillisyys ovat luolamaalaukset. Joissakin lähteissä saatetaan selittää, että joku kaunis maalaus on esim. 40 000 vuotta vanha, mutta sitä on mahdotonta todistaa jälkeenpäin. Jos ihminen oli 40 000 vuotta sitten todella olemassa ja paljon nykyihmistä primitiivisempi, on näiden hienoja piirroksien olemassaoloa vaikea ymmärtää. Moni nykyihminenkään ei pysty piirtämään yhtä hyvin ja kauniisti kuin mitä nämä piirrokset ovat. Paljon todennäköisempää on, että niiden todellinen ikä on vain muutamia vuosituhansia.

• Jos tutkii ihmiskunnan historiaa, ei perimätiedossa kerrota esim. jääkaudesta tai ihmisen periytymisestä apinankaltaisista olennoista. Sen sijaan niissä usein mainitaan luominen, syntiinlankeemus, vedenpaisumus ja myös kieltensekoitus, eli asiat, joista Raamattukin kertoo. Seuraavat lainaukset liittyvät vedenpaisumukseen. Ensimmäinen kertoo vedenpaisumuksen yleisyydestä ja toinen on assyrialainen kuvaus vedenpaisumuksesta. Tällaisten kertomusten runsaus ja yleismaailmallisuus viittaavat siihen, että kyseessä on historiallinen asia:

Maailmasta tunnetaan puolisen tuhatta eri kulttuuria, muiden muassa Kreikan, Kiinan, Perun sekä Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen joukosta, joiden legendojen ja myyttien kirjoon liittyy väkevä kertomus suuresta tulvasta, joka on muuttanut kansan historian kulkua. Monissa tarinoissa selviytyjiä on harvalukuinen joukko, aivan kuin Ukko-Nooan tapauksessa. Monesti tulvan aiheuttajina pidettiin jumalia, jotka olivat syystä tai toisesta kyllästyneet ihmiskuntaan. Väki oli kenties turmeltunutta, kuten Nooan aikana ja Pohjois-Amerikan lounaisosien hopi-intiaanien tarussa tai oli käynyt liian monilukuiseksi ja meluisaksi, kuten Gilgamesh-eepoksessa. (Kalle Taipale: Levoton maapallo, s. 78)

Tee tämän mukainen laiva - -

- - Minä tuhoan syntisen ja elämän.

- - Anna elämän siemenen mennä sisään, kaiken siitä,

laivan keskiosaan, laivan jonka teet.

Kuusisataa kyynärää on sen pituus oleva

ja kuusikymmentä kyynärää sen leveys ja korkeus.

- - Anna sen mennä syvälle. –

Otin käskyn vastaan ja sanoin Healle, Herralleni:

Kun saan valmiiksi

sen laivanrakennuksen, jonka käskit minun tehdä,

niin nuoret ja vanhat minua ivaavat. (9)

Jumalakäsitys. Edellä käsiteltiin ihmiskunnan alkuhistoriaa. Se on hyvä lähtökohta siirtyä käsittelemään jumala-aihetta. Sillä kun nykyaikana on monia jumalakäsityksiä (monoteismi, panteismi, polyteismi…) tai ei uskota mihinkään jumalaan, niin on mielenkiintoista, että käsitys yhdestä kaikkivaltiaasta Jumalasta on ollut yleinen jo ihmisen varhaishistoriassa ja kansojen keskuudessa. Niilläkin alueilla, joissa nyt esiintyy panteismiä, monijumalaisuutta tai ei uskota mihinkään jumalaan, on perimätietoa yhdestä kaikkivaltiaasta Jumalasta, joka on tehnyt ja suunnitellut kaiken.

Niinpä monilla luonnonkansoilla on säilynyt perimätietona alkuperäistä tietoa Taivasjumalasta sekä korkeimmasta, aidosta ja todellisesta Jumalasta. Usein, mitä primitiivisempi kulttuuri on kyseessä, sitä paremmin tiedot ovat säilyneet. Tämä ei ole mikään harvinaisuus, vaan lähes kaikilla kansoilla on ollut käsitys yhdestä Jumalasta, jonka palvonnasta he ovat kuitenkin luopuneet ja siirtyneet palvomaan muita jumalia. Suunta on ollut yhdestä jumalasta moniin jumaliin kuten seuraavat lainaukset osoittavat

Mutta toinenkin tosiseikka, voimakkaampi, ja mielestämme myös ratkaisevampi, todistaa nykyisen fetishismin ja polyteismin puhtaamman uskontomuodon rappeutumiksi. Kaiken fetishismin ja polyteismin takana on monoteismi. Siksi ei ihmissuvun historiassa monoteismiä, uskoa yhteen Jumalaan, saavutettukaan lukemattomia vuosisatoja kestäneen kehityskulun jälkeen, vaan monoteismi oli kerran kaikkien kansojen uskonto. Tämä ei ole arvailua, vaan tosiseikkojen todistama ja siis tieteellinen totuus. Maailman historiassa on runsaasti todistuksia siitä, että uskonto on rappeutuen turmeltunut. Maailman suuret uskonnot osoittavat, että niiden alkuperäinen puhtaus on turmeltunut.

…Vielä suurempi on oppineiden ja vakavien tutkijoiden työn tulosten todistus siitä, että suuret muinaiset, Egyptin, Assyrian, Kaldean, Babylonian, Intian, Persian ja Kiinan uskonnot, samoin kuin nykyiset itämaiset uskonnotkin, alkoivat kaikki monoteistisenä uskona ja rappeutuivat aikojen kuluessa polyteismiksi ja myös fetishi-palvonnaksi. Tästä meillä on lukematon joukko etevien tiedemiesten luotettavia todistuksia, henkilöiden, jotka ovat tulkinneet muinaisuuden vanhoja asiakirjoja, sumerilaisten, akkaadien ja muiden nuolenpääkirjoituksia ja Egyptin hieroglyfejä. (10)

Lopulta saksalainen antropologi ja kielitieteilijä Wilhelm Schmidt (1868-1954) ryhtyi keräämään tutkijoiden löytämiä todisteita ”alkukantaisten” heimojen monoteistisistä Jumala-käsityksistä. Hänen hämmästyksekseen aineistosta kertyi 4500-sivuinen teossarja, ja ainakin tuhat uutta esimerkkiä on paljastunut sen jälkeen. (11)

Käsitys yhdestä kaikkivaltiaasta Jumalasta on siis vanha käsitys ja on peräisin ensimmäisiltä esi-isiltä. Se ei ole suinkaan mitään länsimaalaisuutta, vaan tämä asia esiintyy jo ihmiskunnan alkuhistoriassa. Ensimmäiset esi-isämme uskoivat yhteen Jumalaan.

Hyvä osoitus monoteismista on kiinalainen kansanuskonto. Kiinassa Sang Tin eli Taivaan Herran palvonta oli yleistä jo lähes 2000 vuotta ennen konfutselaisuuden, taolaisuuden ja buddhalaisuuden syntyä. Encyclopedia of Religion and Ethics mainitsee, että ensimmäinen uskontoon viittaava merkintä Kiinan historiassa kertoo Sang Tin olleen yksin uskon kohde.

Entä Intia, jossa nyt esiintyy monijumalaisuutta. Merkittävää on, että tässäkin maassa on aikanaan vallinnut usko yhteen Jumalaan, josta kuitenkin on vähitellen luovuttu. Monoteismistä on vähitellen ajauduttu monien jumalien palvontaan:

Mutta vanhat Veda-kirjat, Veda-laulut antavat ratkaisevan todistuksen. On totta, että jo varhaisimpana veda-kautena mainitaan monia jumalia, kuten sateen jumala Indra, tuulen jumala Vayu, myrskyn jumala Marut, aurinkojumala Surya, aamunkoiton jumalatar Ushas ja tulen jumala Agni. Mutta näitä pidettiin yhden ainoan, korkeimman Olennon eri ilmestyksinä.

Professori Max Muller kuvaa tämän varhaisen veda-uskonnon ilmiöitä seuraavin sanoin: "Vedan polyteismiä edeltää monoteismi; ja näitä lukemattomia jumalia rukoiltaessakin häämöttää epäjumalisten lausuntojen sumusta yhden suuren, äärettömän Jumalan muisto kuten sinitaivas pilvenhattaroiden takaa". Tänä varhaisena veda-uskonnon aikana oli hindulaisuus uskonnollisesti ja siveellisesti turmeltumaton. Ei tiedetty silloin kastilaitoksesta eikä sielunvaelluksesta; kuvainpalvelusta, laillisia lapsimurhia, leskenpolttoa, paholaisten palvontaa, mieletöntä filosofista mietiskelyä ei silloin ollut. Sen sijaan on varhaisissa Veda-lauluissa useita yleviä kohtia; monista niistä kaikuu yleisesti tunnettu perimätieto luomisesta, ihmisen lankeemuksesta ja vedenpaisumuksesta, jotka kuuluvat ihmiskunnan ensikäsitteisiin.

… Sellainen oli indo-arjalaisten alkuperäinen monoteistinen usko. Polyteismiä ja fetishi-palvontaa ei silloin tunnettu. Jos tutkisimme tietä alaspäin tästä alkuperäisestä jumalkäsitteestä, kuten sitä esim. voi tutkia monien vuosisatojen halki Intiassa, niin tutkielmasta syntyisi monisatasivuinen kirja. Intiassa on nyt paljon henkien- ja esineiden palvontaa, arjalaisten hindujenkin parissa. Se on tulos samasta kehityksestä, jonka kautta Egypti, seemiläiset heimot ja muut kansat ovat kehittyneet, ei ylöspäin, vaan alaspäin. (12)

Lasten jumalausko. Kun ihmiskunnan alkuhistoriassa on esiintynyt usko yhteen kaikkivaltiaaseen Jumalaan, on mielenkiintoista, että myös lapsilla on luontainen taipumus uskoa jonkinlaiseen ylijumalaan, joka on tehnyt kaiken. Tällä alueella on tehty tutkimusta muutamien vuosikymmenien ajan. Sen mukaan lasten on hyvin vaivatonta uskoa persoonalliseen Jumalaan, joka on supervoimakas, tietäväinen ja joka on luonut ja suunnitellut maailman. Tällaisen uskon on havaittu esiintyvän lapsilla, vaikka he olisivat saaneet täysin maallisen kasvatuksen. Jotkut evolutionistit ovat yrittäneet selittää tätä asiaa mm. luonnonvalinnan kautta ja että siitä olisi ollut etua eloonjäämisen kannalta, mutta se ei selitä sitä, miksi eläimillä ei ole havaittu samanlaista jumalauskoa. Lapset eivät luonnostaan ole ateisteja tai agnostikkoja vaan heidän on helppo uskoa yliluonnollisen Jumalan olemassaoloon:

Viimeaikaiset tutkimustulokset viittaavat siihen, ettei usko Jumalaan ole ensisijaisesti seurausta uskonnollisesta kasvatuksesta vaan lapsen omien tiedonkäsittelyjärjestelmien rakenteesta ja toimintatavasta…

Margaret Evans (2000,2001) on tutkimustensa pohjalta löytänyt todistusaineistoa sen puolesta, että lapset aina myöhäiseen lapsuuteen saakka luonnostaan pitävät yliluonnollista luomista parempana selityksenä eläinten alkuperälle kuin ohjaamattomaan evoluutioon perustuvaa selitystä.

Nämä tutkimustulokset viittaavat siihen, että lapset luonnostaan uskovat Luojajumalaan. Lasten valmius uskoa Jumalaan ei rajoitu Jumalan luovaan voimaan. Lapset uskovat luonnostaan, että Jumalan tiedolliset kyvyt huomattavasti ylittävät ihmisen vastaavat kyvyt: Jumala on kaikkitietävä, kaiken havaitseva ja erehtymätön. Tämän ilmaisemiseksi tutkijat käyttävät ilmausta, että lasten mielestä Jumala on supertietävä ja superhavaitseva (Barret 2007:7.) (13)

6. Teismin eri muodot tarkastelussa

Jos teismi on järkevin vaihtoehto maailmankaikkeuden ja elämän olemassaololle ja sille, että esiintyy älykkyyttä, tunteita, kieli ja moraalitaju, niin mikä teismin muoto on todennäköisin? Tällä alueella tunnetaan kolme vakavasti otettavaa vaihtoehtoa eli juutalaisuus, islam ja Jeesuksen Kristuksen kautta tullut ilmoitus.

Ensinnäkin juutalaisuus, joka tosiasiassa on Vanhan testamentin (Tenach) ilmoitus. Siinä kerrotaan luomisesta ja yhdestä Jumalasta, joka varmasti on totta. Kyseessä ovat myös historialliset asiat, koska niiden puolesta on runsaasti todisteita arkeologiassa ja historiankirjoissa.

Juutalaisuus on kuitenkin eräässä mielessä puutteellinen ilmoitus. Se ei sisällä kaikkea, vaan siinä luvataan mm. uutta liittoa (Jer 31) ja Messiaan tulemusta, jotka eivät olleet saaneet täyttymystään vielä Vanhan testamentin – juutalaiset kutsuvat sitä nimellä Tenach – kirjoitusten aikana. Niinpä juutalaisuus ei ole lopullinen ilmoitus, koska siinä odotetut asiat – uusi liitto ja Messiaan tulemus – olivat Tenachin kirjoitusten synnyttyä vielä toteutumatta.

Entä Jeesuksen Kristuksen kautta tullut ilmoitus? Monet juutalaiset eivät tiedä, että Jeesus oli todellinen juutalainen, Juudan sukukunnasta ja Daavidin jälkeläinen. Kuitenkin hän on Uuden testamentin mukaan paljon muutakin. Sillä jos Uuden testamentin kirjoitukset pitävät paikkansa, Jeesus toi Jeremian kautta profetoidun uuden liiton (Hebr 9:15: Ja sentähden hän on uuden liiton välimies, että, koska hänen kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista, ne, jotka ovat kutsutut, saisivat luvatun iankaikkisen perinnön.) ja oli ennustettu Messias, jota odotettiin mutta jonka useimmat juutalaiset torjuivat. Jeesus oli lain ja profeettojen täyttymys kuten hän itse sanoi. Tämä tulee esille seuraavissa jakeissa:

- (Matt 5:17) Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.

- (Luuk 24:25-27) Niin hän sanoi heille: "Oi, te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea sitä, minkä profeetat ovat puhuneet!

26. Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja sitten menemän kirkkauteensa?"

27. Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.

- (Joh 5:39,40) Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta;

40. ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.

- (Joh 4:25,26) Nainen sanoi hänelle: "Minä tiedän, että Messias on tuleva, hän, jota sanotaan Kristukseksi; kun hän tulee, ilmoittaa hän meille kaikki".

26. Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen se, minä, joka puhun sinun kanssasi".

- (Joh 10:23-25) Ja Jeesus käyskeli pyhäkössä, Salomon pylväskäytävässä.

24. Niin juutalaiset ympäröivät hänet ja sanoivat hänelle: "Kuinka kauan sinä pidät meidän mieltämme kiihdyksissä? Jos sinä olet Kristus, niin sano se meille suoraan."

25. Jeesus vastasi heille: "Minä olen sanonut sen teille, ja te ette usko. Ne teot, joita minä teen Isäni nimessä, ne todistavat minusta.

- (Hebr 9:15) Ja sentähden hän on uuden liiton välimies, että, koska hänen kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista, ne, jotka ovat kutsutut, saisivat luvatun iankaikkisen perinnön.

Jos Jeesuksen kautta tullut ilmoitus on täyttymys Vanhan testamentin (Tenach) profetioille, mikä sitten on Muhammedin ja Jeesuksen välinen ero? Muslimit tietysti pitävät Muhammedia tärkeimpänä profeettanaan ja arvostavat myös Jeesusta, mutta mikä on totuus aiheesta? Tässä asiassa kannattaa kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin:

• Ensimmäinen erottava piirre on, että Muhammed oli tavallinen ihminen, mutta Jeesus väitti tulleensa taivaasta, toisin kuin muut. Tässä on ensimmäinen suuri ero:

- (Joh 6:38) Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt.

- (Joh 8:23,24) Ja hän sanoi heille: "Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä; te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta.

24. Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne."

• Toinen huomioitava asia on, että Muhammed teki syntiä. Koraani kertoo tästä ja miten hän joutui tunnustamaan syntejään (110:3, 48:1,2, 47:19). Sen sijaan Jeesus saattoi sanoa (Joh 8:46): ”Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin? Jos minä totuutta puhun, miksi ette minua usko?” Samoin muut todistivat hänen synnittömyydestään (2 Kor 5:21, 1 Piet 2:22, 1 Joh 3:5)

• Kolmas huomioitava asia on, että Jeesus väitti tulleensa ainoaksi tieksi Jumalan luo. Muhammed ei esittänyt mitään sellaista:

- (Joh 14:6) Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.

- (Joh 10:9,10) Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen.

10. Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.

• Tunnettu tosiasia on, että Muhammed voitti islamille seuraajia miekan avulla. Sen sijaan Jeesus tuli palvelemaan ja antoi henkensä meidän edestämme:

- (Matt 20:28) niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.

• Muhammed ei voi antaa syntejä anteeksi, mutta Jeesuksessa on syntien anteeksiantamus:

- (Apt 13:38,39) Olkoon siis teille tiettävä, miehet ja veljet, että hänen kauttansa julistetaan teille syntien anteeksiantamus

39. ja että jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla.

- (Apt 10:43) Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta."

• Eräs tärkeä asia, mihin Muhammed ei pysty, mutta minkä Jeesus voi tehdä, on ihmisen sisäisen elämän muuttaminen. Eräs esimerkki on Paavali. Hän oli vihamielinen ja julma ennen kääntymystään, mutta kun Jeesus kohtasi hänet, tuli hänestä uusi ihminen, joka rakasti muita. Se käy ilmi seuraavista jakeista:

- (2 Kor 12:14,15) Katso, kolmannen kerran minä nyt olen valmis tulemaan teidän tykönne, enkä ole oleva teille rasitukseksi; sillä minä en etsi teidän omaanne, vaan teitä itseänne. Eiväthän lapset ole velvolliset kokoamaan tavaraa vanhemmilleen, vaan vanhemmat lapsilleen.

15. Ja minä olen mielelläni uhraava kaikki, uhraava itsenikin, teidän sielujenne hyväksi. Senkötähden, että teitä näin suuresti rakastan, minä saan teiltä vähemmän vastarakkautta?

- (2 Tim 3:10,11) Mutta sinä olet seurannut minun opetustani, vaellustani, aivoitustani, uskoani, pitkämielisyyttäni, rakkauttani, kärsivällisyyttäni,

11. vainoissa ja kärsimyksissä, samanlaisissa kuin minun osakseni tuli Antiokiassa, Ikonionissa ja Lystrassa. Mimmoisia vainoja olenkaan kärsinyt, ja kaikista Herra on minut pelastanut!

- (Fil 3:17) Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana.

- (Tiit 3:3-5) Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä, moninaisten himojen ja hekumain orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, olimme inhottavia ja vihasimme toisiamme.

4. Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi,

5. pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,

Kaikesta huolimatta monilla voi olla kielteinen käsitys kristillisestä uskosta. Eräs syy tähän ovat Jumalan nimessä tehdyt vääryydet historian aikana. Tässä asiassa kannattaa kuitenkin kiinnittää huomio seuraaviin seikkoihin:

• Mitä tulee vääryyksiin, joita on tehty Jumalan nimessä, on totta, että niitä on tapahtunut vuosisatojen aikana. Tärkeätä on kuitenkin huomata, että tästä asiasta on ennustettu etukäteen. Monet eivät ota huomioon Paavalin sanoja, joissa hän varoitti julmista susista, jotka tulisivat hänen lähtönsä jälkeen. Näissä Paavalin sanoissa kiteytyy hyvin historian kehitys. Ne kuvaavat niitä vuosisatoja ja Jumalan nimessä tehtyjä vääryyksiä, joita on tapahtunut. On mahdotonta kiistää, etteikö Paavali olisi osunut oikeaan. Lisäksi Paavali osoitti, että teot voivat todistaa ihmistä vastaan. Hän saattoi myös itse sanoa muille: ”Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana”, Fil 3:17.

- (Apt 20:29-31) Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä,

30. ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.

31. Valvokaa sentähden ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itsekutakin.

- (Tiit 1:16) He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät, sillä he ovat inhottavia ja tottelemattomia ja kaikkiin hyviin tekoihin kelvottomia.

Seuraavat jakeet jatkavat samasta aiheesta. Ne osoittavat, etteivät väärät peri Jumalan valtakuntaa ja ettei Jeesus ole koskaan tuntenut laittomuuden tekijöitä, jotka ovat tehneet vääryyksiä hänen nimessään. Hän torjuu nämä ihmiset viimeisellä tuomiolla:

- (1 Kor 6:9) Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö…

- (Matt 7:21-23) Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.

22. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'

23. Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.

Toisaalta tässä aiheessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että ihmiset ovat puutteellisia ja voivat langeta. Monta kertaa tiedotusvälineet hekumoivat joidenkin julistajien seksuaalisilla hairahduksilla tai rahanahneuden takia, mutta eivät ota huomioon, että kukin meistä vastaa vain omasta elämästään, ei muiden (Luuk 13:3: …mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte. / Room 14:12: Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme.). He eivät ota myöskään huomioon, mikä on alkuperäinen opetus näistä aiheista. Esim. Paavali kirjoitti, ettei seurakunnan kaitsijan tulisi olla rahanahne:

- (1 Tim 3:1-5) Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen.

2. Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan,

3. ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne,

4. vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina;

5. sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta?

- (1 Tess 2:3-10) Sillä meidän kehoituspuheemme ei lähde eksymyksestä eikä epäpuhtaasta mielestä eikä ole kavaluudessa puhuttua;

4. vaan niinkuin Jumala on katsonut meidän kelpaavan siihen, että meille uskottiin evankeliumi, niin me puhumme, emme, niinkuin tahtoisimme olla mieliksi ihmisille, vaan Jumalalle, joka koettelee meidän sydämemme.

5. Sillä me emme koskaan ole liikkuneet liehakoivin sanoin, sen te tiedätte, emmekä millään tekosyyllä voittoa ahnehtineet; Jumala on todistajamme,

6. emmekä ole etsineet kunniaa ihmisiltä, emme teiltä emmekä muilta,

7. vaikka me Kristuksen apostoleina olisimme voineet vaatia arvonantoa; vaan me olimme lempeät teidän keskuudessanne, niinkuin imettävä äiti, joka vaalii lapsiansa;

8. niin mekin, teitä hellien, halusimme antaa teille, ei ainoastaan Jumalan evankeliumia, vaan oman henkemmekin, sillä te olitte meille rakkaiksi tulleet.

9. Muistattehan, veljet, meidän työmme ja vaivamme: yöt ja päivät työtä tehden, ettemme ketään teistä rasittaisi, me julistimme teille Jumalan evankeliumia.

10. Te olette meidän todistajamme, ja Jumala, kuinka pyhät ja oikeamieliset ja nuhteettomat me olimme teitä kohtaan, jotka uskotte,

7. Mitä kuoleman jälkeen? Kolme yleistä näkemystä

Yksi maailmankatsomuksellinen kysymys koskee sitä, mitä on kuoleman jälkeen. Sillä jokainen ihminen kuolee edelleen. Se koskee jokaista meistä. Minä kuolen, sinä kuolet ja kaikki läheisemme kuolevat. Ja jos mennään 150 vuotta eteenpäin, ovat nykyisen sukupolven ihmiset kaikki kuolleet. Maan päällä ei ole elossa yhtään niistä ihmisistä, joita nyt tapaamme ja näemme päivittäin tai jotka esiintyvät tiedotusvälineissä. Osoituksena elämän lyhyydestä myös on, että 1800-luvulla syntyneet ihmiset ovat ilmeisesti kaikki kuolleet. Monet heistä ovat kyllä saattaneet elää samanaikaisesti kuin me, mutta nyt he ovat kuolleet.

Seuraava kysymys siis kuuluu: mitä on kuoleman jälkeen? Tällä alueella on kolme yleistä näkemystä. Ne poikkeavat toisistaan varsin paljon eivätkä kaikki voi olla samanaikaisesti totta. Se on looginen mahdottomuus. Vain yksi niistä voi olla oikea:

Naturalistinen ja ateistinen näkemys perustuu siihen, että ihmisellä ei ole iankaikkista ja ruumiista erillistä sielua. Ei ole mitään kuolemanjälkeistä elämää. Kun ihminen kuolee ja ruumis mätänee, merkitsee se kaiken olemassaolon loppua.

Ateistit ja naturalistit eivät kuitenkaan voi todistaa näkemystään oikeaksi. Se perustuu uskoon siihen, että kuollessa kaikki lakkaa, mutta miten tämän voi osoittaa oikeaksi? Tämä näkemys on myös ristiriidassa monien leikkaussalikokemusten kanssa, joissa ihminen voi nähdä itselleen tehtäviä toimenpiteitä ruumiin ulkopuolella. Jos nämä kokemukset ovat aitoja, viittaa se sielun tai hengen erilliseen olemassaoloon ruumiin ulkopuolella.

Eräs syy suhtautua vakavasti elämän jatkumiseen ja nimenomaan helvetin mahdollisuuteen ovatkin negatiiviset kuolemanrajakokemukset. Esim. Maurice Rawlings, joka on elvyttänyt kliinisesti kuolleita vuosikymmenien ajan, toteaa kahdessa kirjassaan, että lähes joka toisella elvytyksen jälkeen haastatelluilla on ollut tuskallisia ja piinallisia kokemuksia (Samoin toteaa tohtori Charles Garfiel Robert Kastenbaumin kirjassa "Is there life after death?"). Hän totesi, että usein nämä tuskalliset kokemukset painuvat nopeasti alitajuntaan, mutta jos potilaita haastateltaisiin välittömästi elvytyksen jälkeen, löydettäisiin pahoja kokemuksia todennäköisesti yhtä paljon kuin hyviä. Hän kirjoittaa eräästä tällaisesta tapauksesta kirjassaan "Kuoleman tuolla puolen" (s. 12,13):

Ennen kuin keräsin aineistoa tätä kirjaa varten, pidin henkilökohtaisesti useimpia kuolemanjälkeisiä kokemuksia mielikuvituksen tai arvelujen tuotteina. Useimmat kuulemani tai lukemani tapaukset olivat mielestäni hapenpuutteesta johtuvia mielen euforisia harhailuja. Sitten eräänä iltana vuonna 1977 elvytin kauhistunutta potilasta, joka sanoi olevansa helvetissä. Hän rukoili minua vetämään hänet pois helvetistä ja estämään hänen kuolemansa. Kun tajusin, miten aidon ja äärimmäisen pelon vallassa hän oli, minäkin pelästyin. Myöhemmin kohtaamani potilaat, joilla on ollut näitä pelottavia kokemuksia, ovat herättäneet minussa pakottavan tarpeen kirjoittaa tämä kirja. Nyt olen varma, että kuolemanjälkeistä elämää on eivätkä kaikki kuolemanjälkeiset olotilat ole hyviä.

Tässä on eräs ateistisen näkemyksen heikkous. Kukaan ateisti ei voi olla sataprosenttisen varma, etteikö elämä jatku kuoleman jälkeen. Kyseessä on kuin uskonhyppy tuntemattomaan, ikään kuin sukellus syviin vesiin, jossa ihminen ei tiedä mahdollisista vaaroista. Hän ottaa riskin mennessään vesiin tai alueelle, josta hänellä ei ole omakohtaista kokemusta.

Jälleensyntymisajatus. Entä jälleensyntymisajatus? Se perustuu siihen, että ihmisen kuollessa hän siirtyy välittömästi tai jonkin väliajan jälkeen uuteen ruumiiseen. Itämaisessa käsityksessä ihminen voi jälleensyntyä myös eläimen muodossa, mutta länsimaissa yleensä uskotaan ihmisen pysyvän koko ajan ihmisenä.

Jälleensyntymisopissa on kuitenkin runsaasti ongelmia. Niistä suurin ongelma on, että emme muista menneistä elämistä mitään. Jos jälleensyntyminen olisi todella totta, tulisi meidän muistaa jotakin menneistä elämistä, koska nykyisestäkin elämästä voimme muistaa tuhansia tapahtumia. Eikö muistamattomuutemme ole selvä todiste siitä, ettei mitään menneitä elämiä ole koskaan ollutkaan? Pelkästään tämän pitäisi riittää osoittamaan tämä ajatus vääräksi.

Jopa H.B. Blavatsky, teosofisen seuran perustaja, ja henkilö, joka ehkä eniten teki jälleensyntymisoppia tunnetuksi länsimaissa 1800-luvulla, on myöntänyt, ettei meillä ole muistoja menneistä elämistä.

"Voidaan kenties sanoa, ettei kuolevaisen ihmisen elämässä ole mitään sellaista sielun eikä ruumiinkaan kärsimystä, joka ei olisi suoranaista hedelmää ja seurausta jostakin edellisessä olomuodossa tehdystä synnistä. Mutta toisaalta hänen nykyiseen elämäänsä ei sisälly siitä muiston häivääkään." (14)

Taivas ja helvetti. Kolmas vaihtoehto perustuu siihen, että tämän elämän jälkeen on taivas ja helvetti. Jos edelliset vaihtoehdot ovat vääriä, eli elämä ei lakkaa kuolemassa emmekä jälleensynny maan päälle uudestaan, on tämä todennäköisin vaihtoehto. Sitäkään ei voi todistaa oikeaksi, mutta tämä näkemys perustuu erityisesti Jeesuksen Kristuksen arvovaltaan. Hän puhui taivaasta ja helvetistä enemmän kuin kukaan muu ja hänellä on varmasti tietoa rajantakaisista oloista.

Kuitenkin myös muissa maailmanuskonnoissa uskotaan ihmisen vastuunalaisuuteen sekä taivaaseen ja helvettiin. Näin on mm. islamissa, juutalaisuudessa ja buddhalaisuudessa. Seuraava lainaus kertoo buddhalaisesta käsityksestä:

Oppilaani ovat yleensä sitä mieltä, että vain hyvät pääsevät paratiisiin ja pahat joutuvat helvettiin. Japanin buddhalaisuus opettaa näiden molempien "paikkojen" olemassaoloa, eikä helvetti-sanaa ollenkaan pelätä sikäläisessä uskonnollisessa kielenkäytössä. (15)

Jos taivas ja helvetti ovat olemassa, niin miten sitten voimme välttyä helvetiltä ja miten päästä taivaaseen? Miten voimme saada syntimme anteeksi ja iankaikkisen elämän? Tätä tutkimme seuraavissa kappaleissa.

Kaikki tietävät tehneensä väärin. Ensimmäinen huomioitava asia on, että jokainen tietää sisimmässään, ettei ole aina tehnyt sitä, minkä tietää oikeaksi. Hän on voinut vihata muita, himoita lähimmäisensä puolisoa, kiertää veroja tai kääntää selkänsä lähimmäisensä hädälle. Tiedämme, että olemme kaukana täydellisyydestä ja mm. seuraavat jakeet osoittavat puutteellisuutemme. Puutteellisuutemme vaikuttaa myös sen, ettei meillä voi ole varmuutta Jumalan hyväksynnästä.

- (Joh 7:19) …Ja kukaan teistä ei lakia täytä…

- (Room 3:23) Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla

- (1 Joh 1:8) Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.

Vain Jumala voi sovittaa synnit. Jos ihminen on puutteellinen eikä voi saada varmuutta itsestään käsin, onko tähän ongelmaan ratkaisua?

Vastaus on, että siihen löytyy ratkaisu. Koko Uusi testamentti kertoo juuri siitä, miten kaikkivaltias Jumala on lähestynyt meitä Jeesuksen Kristuksen kautta ja tehnyt sen, mikä meille oli ja on mahdotonta. Korinttolaiskirjeessä kerrotaan suoraan, miten ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa” (2 Kor 5:19). Toisin sanoen Jumala poisti kaikki esteet meidän ja hänen väliltään. Nyt jokainen voi saada syntinsä anteeksi, Jumalan hyväksynnän ja iankaikkisen elämän. Kaiken takana ja motiivina oli Jumalan rakkaus meitä ihmisiä kohtaan. Siitä kertovat seuraavat Uuden testamentin jakeet:

- (Luuk 2:13,14) Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat:

14. "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"

- (Joh 3:16) Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

- (Room 5:8) Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.

- (1 Joh 4:9,10) Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.

10. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

Seuraava lainaus viittaa vielä samaan aiheeseen. Kun kuilu Jumalan ja ihmisen välillä oli liian suuri, tuli Jeesus, Jumalan Poika, tänne maailmaan ja ylitti kuilun puolestamme. Me voimme uskoa ja luottaa siihen, mitä hän on tehnyt, eli nojata tähän totuuteen (Apt 16:31: Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi".).

"Annahan, kun kerron sinulle yhden esimerkin: keskiverto ihminen pystyy hyppäämään, sanotaan vaikkapa kaksi metriä. Urheilua harrastanut hyväkuntoinen henkilö saattaa hypätä ehkä viisi metriä. Ja jos hän on olympiavoittaja, hän saattaa päästä yhdeksän metrin ennätyslukemiin, mutta tämän pitemmälle on jo melko lailla mahdoton hypätä meidän sukupolvemme aikana. Mutta oletetaan nyt, että seisomme kaikki kanjonin reunalla, jonka toiselle laidalle on matkaa 200 metriä. Yksikään meistä ei kykene hyppäämään tuon kuilun yli, vai mitä? Katsotaanpa nyt tätä samaa asiaa vertauksen muodossa. Jumala on tuon synniksi sanomamme kuilun toisella puolella. Hän tarkasteli meitä heinäsirkkaparkoja juuri sellaisina kuin olemme ja alkoi tuntea sääliä meitä kohtaan. Hän tiesi, että meidän oli aivan mahdoton päästä Hänen luokseen omine voiminemme; juuri tästä syystä Hän lähetti meille sillaksi oman Poikansa Jeesuksen. Jeesus on välimies Jumalan ja ihmisen välillä. Me voimme kulkea hänen kanssaan täysin turvallisesti, koska Hän omien sanojensa mukaan oli 'tie ja totuus ja elämä'! Tiedän, että on monia, jotka torjuvat tämän jumalallisen ratkaisun liian helppona. He yrittävät mieluummin tehdä jotakin omissa voimissaan pelastaakseen itsensä, mutta mitkään ihmisyritykset eivät kanna meitä Jumalan luo, kohtalonamme on pudota tuohon edessämme ammottavaan kuiluun!" (16)

Toisaalta, kun Jeesus on täyttänyt lain eli kuilun Jumalan ja ihmisen välillä, ja armo on tullut hänen kauttaan, on selvä, että ihmisen täytyy vastaanottaa tämä armo voidakseen pelastua. Hänen täytyy vastaanottaa Jeesus elämäänsä. Sillä jos ihminen kääntää selkänsä Jeesukselle ja armolle, hylkää hän ainoan mahdollisuutensa pelastua. Älä siis käännä selkääsi Jeesukselle ja Jumalan kutsulle. Arthur W. Pink, edesmennyt puritaanijulistaja, on selittänyt osuvasti tätä asiaa eli miten Jumala tarjoaa armoa Poikansa kautta. Tätä tarjousta ei kannata pitää halpana.

Jos Jumala tarjoaa sinulle Pelastajaa, joka pelastaa sinut ansaitsemastasi rangaistuksesta, etkä sinä ota Häntä vastaan, niin toki on oikeudenmukaista, että jäät ilman pelastajaa. Vai onko Jumala velvollinen järjestämään sinulle jonkun toisen, koska et pidä juuri tästä Pelastajasta? Hän on antanut mittaamattoman arvokkaan ja kunnioitettavan henkilön, oman ainoasyntyisen Poikansa, olemaan sovitusuhrina synneistä ja näin valmistanut pelastuksen; ja tätä Pelastajaa tarjotaan sinulle juuri nyt. Jos torjut hänet, onko Jumala silloin epäoikeudenmukainen, jos hän ei sinua pelasta? Onko hän velvollinen pelastamaan sinut valitsemallasi tavalla, vain koska et pidä hänen tavastaan pelastaa? Vai syytätkö Kristusta epäoikeudenmukaisuudesta, koska hän ei tule sinun Pelastajaksesi, kun samaan aikaan sinä et tahdo häntä, vaikka hän tarjoaa itsensä sinulle ja vetoaa sinuun, että ottaisit hänet vastaan Pelastajanasi.

Sinun osuutesi

- (Luuk 15:17-20) Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään!

18. Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi

19. enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.'

20. Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.

- (1 Joh 1:9) Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

Jos Jumala on rakastanut ihmistä ja täyttänyt lain vaatimuksineen jokaisen puolesta Jeesuksen Kristuksen kautta, miten ihminen voi tulla osalliseksi tästä rakkaudesta ja iankaikkisesta elämästä?

Edelliseen on helppo vastaus: ihmisen täytyy kääntyä Jumalan puoleen ja katua syntejään kuten tuhlaajapoika edellisessä vertauksessa. Sillä Jumala ei koskaan anna anteeksi katumattomalle henkilölle, joka ei halua luopua synneistään. Se on mahdotonta, koska muussa tapauksessa hän antaisi hyväksyntänsä vääryydelle. Se sotii Jumalan hyvyyttä vastaan.

Sen sijaan Jumala antaa anteeksi jokaiselle katuvalle henkilölle, joka luovuttaa elämänsä hänelle ja panee luottamuksensa Jeesukseen Kristukseen, hänen Poikaansa. Raamatun kielellä kysymys on parannuksenteosta kuten esim. Johannes Kastaja, Jeesus itse ja opetuslapset julistivat (Matt 3:1,2 / Matt 4:17 / Apt 17:30) sekä uskosta Jeesukseen Kristukseen. Ensimmäisessä asiassa me todellisuudessa tunnustamme sen, että olemme olleet erossa Jumalasta, ja että nyt haluamme kääntyä hänen puoleensa. Siihen voi liittyä syntien tunnustus kuten edelliset jakeet osoittivat. Usko Jeesukseen Kristukseen taas saattaa jumalasuhteemme uuteen kuntoon, koska Jeesus on jo tehnyt kaiken puolestamme.

Niinpä kun sinä olet antanut itsesi Jumalalle, tunnustanut erosi Hänestä, mieltäsi painavat synnit sekä uskot Jeesukseen, antaa Jumala sinulle kaikki syntisi anteeksi. Se ei perustu sinun tekoihisi ja omaan hyvyyteesi, vaan Jeesukseen, joka on jo tehnyt kaiken puolestamme (ks. jakeet aiemmin!). Pane siis luottamuksesi häneen. Usko siihen, mitä hän on tehnyt puolestasi ja käänny hänen puoleensa. Jeesuksessa on iankaikkinen elämä:

- (Apt 16:30,31) Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?"

31. Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi".

- (Joh 6:67-69) Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: "Tahdotteko tekin mennä pois?"

68. Simon Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat;

69. ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä."

- (Joh 5:39,40) Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta;

40. ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.

Niinpä jos olet vastaanottanut Jeesuksen elämääsi, on sinulla silloin Jumalan lapseus, iankaikkinen elämä ja olet uudestisyntynyt kuten seuraavat jakeet osoittavat. Sinulla on tämä elämä huolimatta siitä, miltä sinusta tällä hetkellä tuntuu. Älä vain perusta pelastusvarmuuttasi omiin vaihteleviin tunteisiisi, vaan Raamatun sanaan ja Jeesukseen Kristukseen, koska eihän laivan ankkuriakaan heitetä koskaan laivan sisään vaan aina sen ulkopuolelle.

- (Joh 1:12) Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,

- (1 Joh 5:11-13) Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa.

12. Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.

13. Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä.

Pelastusrukous: Herra, Jeesus, käännyn sinun puoleesi. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä sinua vastaan ja etten ole elänyt sinun tahtosi mukaan. Tahdon kuitenkin kääntyä synneistäni ja seurata sinua koko sydämestäni. Ja uskon myös, että syntini ovat anteeksiannetut sinun sovitustyösi kautta ja että olen sinun kauttasi saanut iankaikkisen elämän. Kiitän siitä pelastuksesta, jonka olet minulle lahjoittanut. Amen.

Viittaukset:

1. Charles Darwin: Elämäni, s. 55,56

2. Francis Crick: What Mad Pursuit: a Personal View of Scientific Discovery (1988), s. 138

3. Richard Dawkins: Maailman hienoin esitys, evolution todisteet (The Greatest Show on Earth, The Evidence for Evolution), s. 342

4. Arno C. Gaebelein: Kristillisyys vaiko uskonto?, s. 5,7

5. Carl Wieland: Kiviä ja luita (Stones and Bones), s. 34

6. Science, 3.3.1961, s. 624 - Sit. kirjasta: Onko ihmimen kehityksen vai luomisen tulos, Jeh. tod.

7. P.J. Wiseman: New Discoveries in Babylonia About Genesis, 1949, s. 28. Sit. kirjasta Onko ihminen kehityksen vai luomisen tulos, Jeh. tod.

8. Sidney Collett: Totuuden kirja (The Scripture of Truth), s. 175

9. Arno C. Gaebelein: Kristillisyys vaiko uskonto?, s. 48

10. Arno C. Gaebelein: Kristillisyys vaiko uskonto?, s. 19,22

11. Ajankohtainen 3, toimittanut Daniel Nylund