Tieteellinen maailmankuva         

1. Tiedettä vai uskoa ja filosofiaa?

Tässä kirjoituksessa käsitellään tieteellistä maailmankatsomusta ja maailmankuvaa. Tavallisesti sillä tarkoitetaan maailmankatsomusta, joka perustuu vain järkeen, havaintoihin ja varmoihin todisteisiin. Sen ajatellaan olevan puolueeton ja objektiivinen tapa tarkastella todellisuutta, ja jossa ovat perustana vain varmat tiedot. Erityisesti monet tahtovat painottaa, että tieteellinen maailmankatsomus on uskonnollisen ajattelun vastakohta. He tahtovat sanoa, että kun uskonnollinen maailmankatsomus perustuu ”sokeaan uskoon”, ei heidän edustamansa tieteellinen ajatustapa ole sellainen. Sen sijaan heidän maailmankatsomuksensa perustana ovat ainoastaan järki ja tosiasiat, jolla hyvin usein tarkoitetaan Darwinin evoluutioteoriaa ja sattumanvaraista elämän syntyä.

   Hyvän käsityksen tällaisesta maailmankatsomuksesta, jossa ihminen pitää itseään tieteellisenä, saamme seuraavasta lainauksesta. Siinä tuodaan esille ”tieteellisen ja uskonnollisen” maailmankatsomuksen ero:

Toivon lyhyesti sanoen, että saataisiin ihmiset ajattelemaan tieteellisesti.

   Yleensä näyttää siltä, että suurin osa ihmisistä koettaa tulla toimeen mahdollisimman vähällä ajattelemisella… Tieteellisen ajattelutavan olennaisimpana sisällyksenä on vapaus ennakkoluuloista, mieltymyksistä ja kiintymyksistä. Tiedemiehen tavoitteena on aina totuus, välittämättä vähääkään siitä, miten epämiellyttävä se saattaa olla tai missä määrin se saattaa aiheuttaa hämminkiä ihmisten kesken, joiden omaksumat uskomukset se osoittaa erheellisiksi… Ei luulisi olevan tarpeellista huomauttaa tieteellisen ja uskonnollisen ajattelutavan välisestä ristiriidasta. (1)    

Onko tieteellistä maailmankatsomusta olemassa? Kuten todettiin, ne jotka korostavat tieteellistä maailmankatsomusta, korostavat tavallisesti myös sitä, miten heidän maailmankatsomuksensa eroaa uskonnollisesta maailmankatsomuksesta. He pitävät omaa, ateismiin ja naturalismiin perustuvaa, maailmankatsomustaan järkeen perustuvana, kun taas jälkimmäinen on heidän mielestään sokeaa ja tunteenomaista uskoa asioihin, joita ei voi todistaa. Näin he saattavat ajatella.

   Onko sitten ateismi yhtään sen tieteellisempi lähestymistapa kuin käsitys siitä, että Jumala on kaiken takana? Jos asiaa tarkastellaan seuraavien seikkojen valossa, käy ilmi, että niin ei lainkaan ole. Tämän maailmankatsomuksen kannattajat eivät ole yhtään sen tieteellisempiä uskomuksissaan kuin sellainen, joka pitää Jumalaa kaiken lähtökohtana. He osoittautuvat samanlaisiksi – vaikka kerskaavat tieteellisyydellään – kuin muutkin ihmiset. Paavali kirjoitti aikanaan:

- (2 Kor 11:12) Mutta mitä minä teen, sen olen vastakin tekevä, riistääkseni aiheen niiltä, jotka aihetta etsivät, että heidät siinä, missä kerskaavat, havaittaisiin samankaltaisiksi kuin mekin.

Seuraavaksi tutkimme lisää ns. tieteellisen maailmankuvan perusteita. Kun monet väittävät omaavansa tieteellisen maailmankuvan, voidaan heidän käsityksensä kyseenalaistaa. Tässä kannattaa kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin:

• Tieteellisen maailmankuvan edellytyksiä

• Tieteellinen maailmankuva vai sokea usko?

• Tieteellinen maailmankuva ja omaan järkeensä luottaminen

• Onko naturalismi tiedettä?

• Ennakkokäsitykset ohjaavat

• Mihin faktat sopivat?

Tieteellisen maailmankuvan edellytyksiä. Mitä tulee tieteelliseen maailmankuvaan, edellyttää se periaatteessa kahta asiaa:

• Täydellinen tieto

• Mikään havainto ei saa olla ristiriidassa tieteellisen maailmankuvan kanssa

Tieteellinen maailmankuva edellyttää täydellistä tietoa. Ensinnäkin, jos oletamme itsellämme olevan tieteellisen maailmankuvan, edellyttää se yhtä asiaa: meillä on oltava täydellinen tieto kaikesta siitä mitä nyt on ja mitä menneisyydessä on tapahtunut.

   Tässä asiassa olemme kuitenkin heikoilla. On tietysti totta, että jotkut ihmiset tietävät enemmän kuin toiset ja saattavat olla enemmän oikeassa, mutta kenelläkään ei ole täydellistä tietoa. Varsinkin menneisyys, kuten maailmankaikkeuden, elämän ja ihmisen alkuperää koskevat kysymykset, ovat alue, josta tietomme on vajavaista. Emme ole olleet paikalla tarkistamassa, mitä todella on tapahtunut, ja siltä pohjalta on mahdotonta olla täysin tieteellinen menneisyyden suhteen. Kukaan ei voi sanoa olevansa tieteellinen sanan täydessä merkityksessä. Ainoastaan kaikkitietävä olento kuten Jumala voi olla sitä.

   Seuraava kuva osoittaa tietomme vajavaisuuden. Se osoittaa, miten ihmisen tieto on vajavaista. Tiedämme vain murto-osan kaikesta tiedosta, ja sen pohjalta on mahdoton omata täysin tieteellistä maailmankuvaa. Joka muuta väittää, ei pysy totuudessa.

Mikään havainto ei saa olla ristiriidassa tieteellisen maailmankuvan kanssa. Toiseksi jos oletetaan jonkun maailmankuvan olevan tieteellinen, edellyttää se myös seuraavaa: mikään havainto ei saa olla ristiriidassa maailmankuvan kanssa. Kaikkien luonnossa nähtävien asioiden on oltava sopusoinnussa ihmisen maailmankuvan kanssa tai muuten siinä on jotain vikaa. Onko tällainen ihminen, joka väittää omaavansa tieteellisen maailmankuvan, kuitenkaan valmis seisomaan kaikkien maailmankuvaansa liittyvien uskomusten takana? Entä jos hänen käsityksensä ovat valheellisia?

   Seuraava lainaus osoittaa, miten jotkut käytännön havainnot ovat selvässä ristiriidassa maailmankuvan kanssa. Kirjoitus on Science News Letter -nimisestä julkaisusta vuodelta 1938. Siinä osoitetaan, miten ihmisten jalanjälkien kaltaisia jälkiä on löydetty useista paikoista (ainakin neljästä paikasta), joiden ikä on määritelty n. 250 miljoonaksi vuodeksi. Kuitenkin, kun yleinen käsitys evoluutioteoriassa on ollut, että ihmiset ja kädelliset ilmaantuivat vasta joitakin satojatuhansia vuosia sitten, on havainnoissa ilmeinen ristiriita. Jos havainnot otetaan sellaisenaan ja uskotaan evoluutioteorian aikatauluun, olisi ihmisen täytynyt esiintyä maapallolla n. 150 miljoonaa vuotta ennen dinosauruksia. Tällaiset esimerkit osoittavat, miten monien tieteellinen maailmankuva voi tosiasiassa perustua valheellisiin ja todistamattomiin näkemyksiin:

"Ihmisen kaltaiset jäljet kivessä ovat arvoitus tiedemiehille. Ne eivät voi olla ihmisen, koska ne ovat aivan liian vanhat - mutta mikä outo, kaksijalkainen, amfibinen eläin on saattanut tehdä ne?

   Mikä se on, joka eli 250 miljoonaa vuotta sitten ja käveli takajaloillaan, joissa oli samantapaiset jalkaterät kuin ihmisellä?

   ... Se on tieteen arvoitus, johon tiede ei ole vielä löytänyt vastausta. Ei silti, että tiede lakkaisi yrittämästä... Mutta toistaiseksi kaikki mitä on nähtävänä on 12 jalanjälkeä, jotka oudosti muistuttavat ihmisjalkaa, kukin 9½ " pitkä ja 6 " leveä leveimmältä, harallaan olevien varpaitten kohdalta. Jäljet löydettiin hiekkakivimuodostumasta, jonka tiedetään kuuluvan Hiilikauteen, noin 12 mailia Bereasta. Ne löysi tri Wilbur G. Burroughs, Berean yliopiston geologian professori ja William Finnell.

   Äskettäin prof. Burroughsin luona kävi muutamia Kentucky-vuorten miehiä, jotka veivät hänet kukkuloilleen ja näyttivät hänelle erään toisen paikan, missä oli monia jalanjälkiä. Tämä vuoristopaikka näyttää todellakin olleen "vanha Kentucky koti" kokonaiselle perheelle salaperäisiä eläimiä, sillä prof. Burroughs kertoo, että jäljet 'vaihtelevat kooltaan aina pienistä 4 ½" pituisista aikaisemmin kuvaamieni suuruisiksi', jotka olivat lähes 10" pitkiä...

   Jalanjäljet ovat äärimmäisen kummallisia. Ne ovat juuri oikeata kokoa ollakseen ihmisen - yhdeksän tai kymmenen tuumaa pituudeltaan - ja melkein oikean muotoisia. Miltei jokainen, joka näkee ne ajattelee ensiksi, että ne ovat ihmisjalan tekemät ja on melkein mahdotonta vakuuttaa jollekin, että ne eivät ole ihmisen...

   Mutta rohkeimmatkin arviot ihmisen esiintymisestä maan päällä ovat vain miljoona vuotta - ja nämä jäljet ovat 250 kertaa niin vanhat...

   Sellainen on arvoitus. Neljännesmiljardi vuotta takaperin tämä ihmisen tapaisesti kulkeva eläin jätti jalanjälkiä laajalti levinneeseen hiekkaan, jonka aika kovetti kallioksi. Sitten hän katosi. Ja nyt tiedemiehet raapivat päätään." (Science News Letter 34, 278, 1938)

Toinen lainaus jatkaa samasta aiheesta. Sekin kertoo, miten ihmisten jalanjälkien kaltaisia jälkiä on löydetty useista ikivanhoista kerrostumista Yhdysvalloissa ja muualla (Meksikosta, Arizonasta, Illinoisista, Uudesta Meksikosta, Kentuckysta ja muista valtioista). Tämäntyyppiset löydöt osoittavat, miten jotkut havainnot ovat selvässä ristiriidassa maailmankuvan kanssa:

Jos ihminen... oli olemassa niinkin varhain kuin rautahiilikaudella missään muodossa, koko geologinen tiede on niin täysin väärässä, että kaikkien geologien tulisi sanoutua irti toimistaan ja ryhtyä rekkakuskeiksi. Niinpä ainakin toistaiseksi tiede hylkää sen houkuttelevan vaihtoehdon, että ihminen olisi saanut nuo jalanjäljet aikaan." (The Carboniferous Mystery", Scientific Monthly, vol. 162, Jan. 1940, s. 14)

Tieteellinen maailmankuva vai sokea usko? Kuten todettiin, monet ateistit ja jumalankieltäjät tahtovat erottaa toisistaan tieteellisen ja uskonnollisen maailmankatsomuksen. Itse he uskovat edustavansa tieteellistä ajattelutapaa, jossa ei ole sijaa uskolle vaan ainoastaan tosiasioille.

   Kuitenkin jos lähdetään siitä ajatuksesta, että jonkun maailmankatsomus on tieteellinen eikä perustu lainkaan uskoon, onko sellaista ihmistä olemassa? Kuinka moni toimii vain tosiasioiden varassa tieteen alueella ja tavallisessa elämässä, mutta ei käytä uskoaan? Onko mahdollista löytää sellaista henkilöä?

   Jos rehellisiä ollaan, ei kukaan käytännössä toimi ilman uskoa. Tieteen alueella se ilmenee siinä, että luotetaan muiden uskottavuuteen ja tietoihin. Heidän käsityksiään pidetään luotettavina, koska heidän ajatellaan olevan perillä asioista. Tavallisen elämän alueella on samoin. Siinäkin me luotamme toisten sanaan ja pidämme sitä totena. Tarkistamme henkilökohtaisesti vain pienen osan asioista, jotka omaksumme tosina.

   Kaikki siis uskovat, eikä kukaan ole puolueettomalla maaperällä. Jokainen ihminen uskoo johonkin; myös se, joka uskoo perustavansa kaiken tosiasioiden varaan. Täysin tieteellistä ihmistä ei ole olemassa, koska se on mahdotonta.

   Seuraavat esimerkit tuovat esille uskon merkityksen ja sen esiintymisen arkielämässä:

• Tyttö luottaa äitinsä sanaan, että saa uuden mekon. Se on uskoa.

• Ihmiset uskovat, että sellainen paikka kuin Etelämanner on olemassa, vaikka hyvin harva on siellä käynyt.

• Kun lehdissä on kaupan mainoksia, uskotaan niihin ja mennään ostoksille niiden perusteella.

• Historia on alue, josta tiedämme kaiken toisten sanan nojalla. Esim. Napoleonin ja Caesarin olemassaoloa ei voi enää todistaa aukottomasti ja tieteellisesti, vaan joudutaan luottamaan muiden sanaan. Se on uskoa, johon jokainen joutuu nojautumaan.

Myös maailmankaikkeuden, elämän ja ihmisen alkuperää koskevat kysymykset kuuluvat uskon alueelle. Monien on vaikea ymmärtää, että myös maailmankaikkeuden, elämän ja ihmisen alkuperää koskevat kysymykset kuuluvat uskon alueelle. Syy tähän on kuitenkin yksinkertainen: Kukaan meistä ei ollut todistamassa näiden asioiden syntyä. On vain erilaisia teorioita siitä, miten ne saivat alkunsa, mutta tieteellisesti niiden syntyä on mahdoton todistaa. Emme voi palata menneisyyteen ja sieltä käsin tarkastella asioita. Jokainen on tässä mielessä samassa asemassa ja veneessä.

   Johtopäätös on, että ateisti kuten jokainen meistä joutuu turvautumaan sokeaan uskoon maailmankaikkeuden ja elämän alkuperää koskevissa kysymyksissä, vaikka muuta väittäisimme. Kysymys on vain siitä, mihin maailmankatsomukseen faktat sopivat paremmin.

   Ken Ham osoittaa, miten sekä luomisnäkemys että evoluutioteoria ovat molemmat tällaisia menneisyyteen perustuvia uskomuksia. Niitä ei voi jälkeenpäin todistaa todeksi, koska emme voi palata menneisyyteen. Evolutionistit ovat yhtä lailla uskoon perustuvia tällä alueella kuin sellainen, joka uskoo luomiseen. He ovat samassa veneessä ja samassa asemassa yrittäessään ymmärtää, mitä menneisyydessä on tapahtunut. Heillä on sama nykyisyydessä oleva todistusaineisto, jolla he tulkitsevat menneisyyttä.

Suurimmalla osalla ihmisistä on vääränlainen mielikuva siitä mitä kaikkea luominen/evoluutio-kysymykseen liittyy. Sen sijaan, että ihmiset huomaisivat kysymyksen todellisen luonteen, heidät on petetty luulemaan, että evoluutio on tiedettä. Se ei ole tiedettä lainkaan. Kyse on menneisyyteen liittyvistä uskomuksista. Me emme voi käydä menneisyydessä…

   On tärkeää ymmärtää, että myös erityinen luominen on, määritelmän mukaan uskomus menneisyydestä. Ero on siinä, että luomiseen uskovien käsitys luomisesta perustuu kirjaan, joka väittää olevansa Jumalan sanaa. Jumalan, joka oli paikalla, joka tietää kaiken, ja joka kertoo mitä tapahtui. Evoluutio perustuu niiden ihmisten kertomukseen, jotka eivät olleet paikalla, ja jotka eivät väitäkään tietävänsä kaikkea…

   Kaikki tiedemiesten käytössä olevat todisteet ovat olemassa vain nykyisyydessä. Kaikki fossiilit, elävät eläimet ja kasvit, maapallo, maailmankaikkeus – aivan kaikki – ovat olemassa nykyisyydessä. Tavallisille ihmisille (myös suurimmalle osalle opiskelijoista) ei opeteta, että tiedemiehillä on käytössään vain nykyisyys, ja että he eivät voi olla tekemisissä menneisyyden kanssa. Evoluutio on menneisyyteen liittyvä uskomusjärjestelmä, joka perustuu ihmisten sanaan – ihmisten, jotka eivät olleet paikalla, mutta jotka yrittävät selittää miten kaikki nykyisyydessä olevat todisteet (esim. fossiilit, eläimet, kasvit) ovat saaneet alkunsa. (2)

Miten ateistinen usko ilmenee? Kuten todettiin, on sekä Jumalan luomistyössä että evoluutiouskossa kysymys menneisyyteen liittyvistä uskomuksista. Kumpaakaan ei voi jälkikäteen todistaa oikeaksi. Kysymys on ainoastaan siitä, kumpi näkemys on todennäköisempi ja oikeampi vaihtoehto.

   On kuitenkin hyvä tutkia ateistista ja naturalistista uskoa muutaman esimerkin kautta. Ensimmäisenä on tunnetun ateistin ja jumalankieltäjän, Richard Dawkinsin esimerkki ajasta. Hän ei tietenkään usko Jumalan luomistyöhön, mutta uskoo, että jos aikaa on riittävästi, mikä tahansa on mahdollista, epätodennäköisetkin tapahtumat. Tätä näkemystä hän ei pysty todistamaan millään tavalla, koska ei pitkä aika itsessään luo mitään. Sitä ei tue mikään käytännön esimerkki, vaan kyse on ateistisesta ja naturalistisesta toiveajattelusta.

Eräät tapahtumat ovat niin epätodennäköisiä, että ne ovat miltei ihmeitä. Meidän on kuitenkin parasta hieman laskeskella eri mahdollisuuksia ennen kuin alamme puhua ihmeestä. Laskelmien teossa meidän on tiedettävä, miten paljon aikaa on ollut käytettävissä, tai yleisemmin: miten paljon tilaisuuksia tapahtuman syntyyn on ollut tarjolla. Jos aikaa on äärettömästi tai tilaisuuksia ääretön määrä, mikä tahansa voi toteutua. (3)

Eräs alue, jossa ateistinen usko ilmenee hyvin, on kysymys elämän alusta, johon seuraava lainaus viittaa.

   Tieteen keinoin ei ole voitu selvittää maapallon ja elämän alkua – kokeet, joissa on yritetty aikaansaada elämää, ovat epäonnistuneet – mutta kaikesta huolimatta kirjoittaja ajattelee kaiken syntyneen itsestään. Kysymys ei ole tieteellisestä tiedosta vaan siitä, mitä halutaan uskoa. Kristitty, joka uskoo luomiseen, on tietysti samassa tilanteessa.

Elämän alku maapallolla tiettyyn aikaan on tosiasia, mutta sen syntytapa on ainakin toistaiseksi selvittämätön ongelma. Muuta mahdollisuutta ei kuitenkaan ole kuin että elämä on syntynyt itsestään, ts. että elämän synty on luonnon järjestykseen kuuluva tapahtuma kaikkialla, missä olot ovat sellaiset kuin ne olivat elämän syntyessä maapallon pinnalla. Elämän synty ei ole sen suurempi tai pienempi mysteerio kuin esim. maapallomme synty. Jos voisimme kokeellisesti l. keinollisesti saada aikaan laboratoriossa tai muualla olotilan, joka vastaisi elämän alkuaikoina vallinnutta, saisimme varmasti nähdä kuolleesta aineesta syntyvän elämää. Ei ole mahdotonta, että tähän vielä päästäänkin. Yhtä mahdollista on, että vielä pääsemme yhteyteen elämän kanssa joillakin toisilla planeetoilla. Tässäkin tapauksessa on varmasti niin, että sitä mukaa kuin tietomme kasvaa, Jumala ja Luoja saa siirtyä yhä syrjemmälle. (4)

Toinen lainaus osoittaa uskon osuuden maailmankaikkeuden alkua koskevissa kysymyksissä. Kirjoittaja pitää varmana, että elämä syntyi itsestään maapallon, tähtien ja maailmankaikkeuden aineksista, mutta kuitenkin myöntää, ettei todisteita sen puolesta ole. Kysymys on ajatustavasta, joka ei ole tieteellinen. Se perustuu uskoon, kuten usko siihen, että Jumala on kaiken takana. Kirjoitukseen on lisätty lihavoinnit asian selventämiseksi:

Kerran alkuun päästyään elämän tarinasta tulee looginen, suorastaan väistämätön evolutionaarisen syyn ja seurauksen ketju. Sen renkaat kaikkine kiehtovine yksityiskohtineen tiede pystyy selvittämään, mutta vielä on melkoinen mysteeri, miten elämä alkoi. Vakuuttavaa selitystä sille ei ole. Elävien organismien kemialliset aineosat tiedetään, ja elämää ylläpitävät biokemialliset reaktiot tunnetaan hyvin tarkasti, mutta ratkaiseva elämän alkukipinä odottaa täsmällistä määrittelyä. Elämä: niin itsestään selvä ja yksinkertainen ilmiö, ja silti niin vaikea selittää...

   Ei ole epäilystäkään, että elämä syntyi maapallon, tähtien ja maailmankaikkeuden aineksista. Niistä samoista aineista, jotka ovat yhä uudelleen kiertäneet ajattomassa avaruudessa. Me kaikki olemme pohjimmiltamme tähtipölyä. Aivan kuten elämä kehittyi yhdestä solusta yhä monimutkaisemmaksi ja monimuotoisemmaksi, niin maapallollakin on ollut evoluutionsa. Se on tiivistynyt tähtienvälisestä pölypilvestä ja jäähtynyt melkein neljä miljardia vuotta sitten kiinteäkuoriseksi palloksi, mutta on tänä päivänäkin oman sisäisen kuumuutensa luomien voimien alainen. (John Reader: Alkumerestä maalle, s. 9,25,26)

2. Tieteellinen maailmankuva ja omaan järkeensä luottaminen

 Edellä tuotiin esille, miten ateistit, jumalankieltäjät ja vapaa-ajattelijat uskovat edustavansa tieteellistä maailmankuvaa. He saattavat pitää itseään kriittisinä ja älykkäinä henkilöinä, jotka luottavat omaan järkeensä ja pitävät sitä suuressa arvossa.

   Kysymys kuitenkin kuuluu; mistä äly on peräisin? Mistä älykkyys tulee? Naturalistisessa ja ateistisessa teoriassa ajatellaan, että järki ja älykkyys ovat tulleet maailmaan itsestään. Niiden ajatellaan olevan peräisin alkeellisista elämänmuodoista ja jopa nuppineulan kokoisesta tilasta alkuräjähdyksessä. Tässä käsityksessä oletetaan sattumanvaraisten prosessien tuottaneen älykkyyttä maailmaan. Ei-älykäs ja persoonaton materia on tuottanut älykkäitä olentoja. Toisin sanoen ateistisessa näkemyksessä ajattelevien olentojen ajatellaan olevan peräisin persoonattomasta ja järjettömästä alkuperästä. Ateistit ja jumalankieltäjät eivät usko siihen näkemykseen, että ihminen luotiin alun perin Jumalan kuvaksi (1 Moos 1:27), ja se selittää hänen älykkyytensä

   Naturalistisessa ajattelutavassa on kuitenkin suuri ongelma: miten voi luottaa ihmisen arvioihin, jos älylliset kykymme ovat peräisin alkeellisista elämänmuodoista, kuten Darwinin kehitysteoriassa oletetaan tai jopa alkuräjähdyksestä? Onko mielekästä luottaa sellaiseen tietoon ja viisauteen? Sattumanvarainen kehitys ei voi antaa vahvaa pohjaa ihmisen käsityksille, vaikka hän itse voi pitää niitä viisaina. Jos kaiken alku on persoonaton ja järjetön, järjelliseltä päättelyltä katoaa pohja. Silloin on syytä epäillä kaikkia ajatuksiamme ja niiden järkevyyttä. Emme voi olettaa kenenkään älyllisten kykyjen olevan luotettavia. Ne voivat tuottaa yhtä hyvin valheellista kuin todenmukaista tietoa.

      Sinun, joka pidät suuressa arvossa omaa järkeäsi ja tieteellisyyttäsi, ota tämä huomioon! Jos kaiken alkuperä on persoonaton ja järjetön, on silloin aika mahdotonta luottaa omiin päätelmiinsä ja tieteellisyytensä.

   Saman asian joutui myöntämään myös Darwin. Hän totesi, että jos ihminen on kehittynyt alemmista elämänmuodoista, eivät hänen vakaumuksensa ehkä ole luotettavia:

Minussa herää aina hirvittävä epäilys, onko ihmismielen muodostamilla vakaumuksilla mitään arvoa, ovatko ne ollenkaan luotettavia, ottaen huomioon, että ihmismieli on kehittynyt alempien eläinten mielistä. Luottaisiko kukaan apinan mielessä kehittyneisiin vakaumuksiin, jos sen mielessä on yleensä mitään vakaumuksia. (5)

3. Onko naturalismi tiedettä?

Eräs mielenkiintoinen havainto on, että ne, jotka väittävät omaavansa tieteellisen maailmankuvan, samaistavat sen yleensä naturalismiin. Se tarkoittaa, että he uskovat maailmankaikkeuden olevan suljettu järjestelmä, joten naturalismissa ei tunnusteta yliluonnollista maailmaa ja Jumalaa. Aine on kaikki mitä on olemassa. Myös ihmeet ovat mahdottomia, joten tällaiset ihmiset eivät usko Raamatun kuvauksiin parantumisista, veden päällä kävelystä tai toteutuneisiin profetioihin. Näitä asioita pidetään mahdottomina, koska ne eivät sovi naturalistiseen maailmankuvaan. Tai jos joku kertoo parantumisestaan rukouksen kautta, suhtautuvat tällaiset ihmiset siihen yleensä ivallisesti. He eivät ota sitä vastaan sellaisenaan, vaan keksivät aina kaikelle luonnollisen selityksen.

   Sama asia ilmenee suhteessa maailmankaikkeuden ja elämän alkuun. Kuten todettiin, ateistit ja naturalistisesti ajattelevat tiedemiehet uskovat edustavansa tiedettä, kun he hyväksyvät naturalistisen selityksen maailmankaikkeuden alkuvaiheista.

   Tässä he ovat kuitenkin väärässä. He ovat omaksuneet yhden maailmankatsomuksen muiden joukossa, eikä sillä ole mitään tekemistä tieteen kanssa. On väärin yhdistää naturalistinen maailmankatsomus tieteeseen. Mistä tämä johtuu?

   Syy on yksinkertainen: kukaan ei ole nähnyt maailmankaikkeuden alkua eikä elämän syntyä, koska nämä tapahtumat ovat suorien havaintojen ulkopuolella. Niinpä kun naturalistiset tiedemiehet määrittelevät oman kantansa tieteelliseksi ja vastakkaisen näkemyksen uskonnolliseksi, ovat he väärässä. Myös heillä on uskonnollinen kanta ja uskonnollinen maailmankatsomus. He uskovat aineen itsestään kehittyneen taivaankappaleiksi ja synnyttäneen elämää, kun taas teismissä oletetaan Jumalan olevan kaiken takana. Nämä kaksi näkemystä voidaan tiivistää seuraavanlaisissa uskontunnustuksissa. Ensimmäinen niistä on Heprealaiskirjeestä ja teistinen näkemys:

 Teismi:

- (Hebr 11:3) Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.

Naturalismi ja ateismi:

Uskon kautta me ymmärrämme, että maailmankaikkeus syntyi tyhjästä, että aine itsestään muodosti taivaankappaleet ja että elämä syntyi itsestään.

4. Ennakkokäsitykset ohjaavat tieteentekijöitä

 Aiemmissa kappaleissa on tuotu esille uskon vaikutus elämässämme ja ihmisten erilaiset näkemykset maailmankaikkeudesta. Toiset pitävät maailmankaikkeutta suljettuna järjestelmänä, kun taas toiset ajattelevat, että materian lisäksi on Jumala ja yliluonnollinen maailma.

   Lisäksi on tärkeätä huomata, että jokaista ihmistä ohjaavat ennakkoasenteet ja ennakko-oletukset. Kun joku ajattelee omaavansa neutraalin ja puolueettoman ajatusmallin ja maailmankuvan, sellaista ihmistä tuskin on olemassa. Päinvastoin, jokaisella on jonkinlaisia ennakko-oletuksia, joiden mukaan toimimme. Se tarkoittaa, että me yleensä torjumme aineiston, joka on ristiriidassa maailmankuvamme kanssa. Jos joku uskoo luomiseen, hän etsii sitä tukevaa aineistoa ja torjuu muunlaiset käsitykset. Vastaavasti se, joka uskoo sattumanvaraiseen elämän syntyyn ja kehitykseen, pyrkii etsimään sitä tukevaa aineistoa ja torjuu muunlaisen aineiston. Hän hylkää vastakkaiset näkemykset ja pitää tietämättöminä niitä, jotka ymmärtävät asian eri tavalla.

   Samat ennakkoasenteet ilmenevät myös tiedemaailmassa. Meillä saattaa olla rajaton luottamus kaikkeen siihen, mitä kutsutaan tieteelliseksi, mutta on hyvä huomata, että myös tiedemiehet ovat puutteellisia kuten kuka tahansa meistä. He syövät samaa ruokaa, käyvät samoja kouluja lapsena ja nuorena, ajavat samanlaisilla autoilla, lukevat samanlaisia lehtiä ja heillä on samanlaisia ennakkoluuloja, ennakkokäsityksiä, jopa valheellista tietoa. On erehdys, jos pidämme heitä erehtymättöminä ja neutraaleina, koska sitä he eivät varmastikaan ole. Heilläkin on omat ennakkoasenteensa ja maailmankuvansa, jonka kautta he tarkastelevat asioita. Heidän ennakkoasenteensa saattaa joissakin asioissa olla oikea, mutta on myös mahdollista, että he ovat erehtyneet. Tämä pitää ottaa aina huomioon, kun ovat kyseessä vajavaiset ihmiset.

   Tässä asiassa kannattaa kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin:

Miten tiedettä tehdään? Kun tiedettä tehdään, voivat ennakkokäsitykset vaikuttaa hyvin paljon sen tekemiseen. Tässä ei ole niinkään kysymys kokeellisesta ja varmasta tiedosta kuten matemaattiset laskelmat (2 + 3 = 5 jne.), fysiikan ja kemian kokeet laboratoriossa tai suorat mittaukset ja havainnot luonnossa.

   Sen sijaan ennakkokäsitykset voivat vaikuttaa sellaisilla alueilla kuten maailmankaikkeuden, elämän ja ihmisen alkuperää koskevat kysymykset – asiat, joista mainittiin jo. Käytännössä se tarkoittaa, että me yleensä etsimme sellaista aineistoa, joka vahvistaa maailmankatsomustamme. Jos joku uskoo luomiseen ja Raamatun kertomukseen, hän etsii sitä vahvistavaa aineistoa. Vastaavasti se, joka uskoo sattumanvaraiseen syntyyn ja Darwinin teoriaan, yrittää löytää aineistoa, joka tukee hänen maailmankuvaansa. Esim. ateistitiedemiesten elämässä se voi ilmetä seuraavilla tavoilla:

• Joku etsii Afrikan erämaasta ihmissuvun puuttuvaa rengasta ja esi-isää. Jos hänellä ei olisi uskoa teoriaan ja maailmankatsomustaan, ei hän varmastikaan vaivautuisi tekemään sitä. Hän tekee tutkimusta, koska uskoo teoriaan.

• Tiedemies uskoo, että elämän synty itsestään on mahdollista kaikkialla, jos vain olosuhteet ovat oikeat. Hän uskoo siihen, vaikka alkusyntyä itsestään ei ole voitu todistaa edes laboratoriossa.

• Evolutionistit yrittävät etsiä välimuotoja pääryhmien väliltä, koska he uskovat kaikkien lajien olevan sukua keskenään ja periytyneen yhteisistä kantamuodoista.

• Se, joka uskoo maapallon pitkään ikään, hylkää yleensä oikopäätä todisteet, jotka viittaavat päinvastaiseen. Hän ei ota niitä vastaan eikä halua pohtia muuta vaihtoehtoa.

Ennakko-oletukset siis hyvin paljon vaikuttavat siihen, miten tiedettä tehdään ja miten todisteita tulkitaan. Kaikilla tiedemiehillä ja tavallisilla ihmisillä on näitä oletuksia, joiden mukaan he tulkitsevat asioita ja toimivat käytännössä. Sellaista ihmistä tuskin löytyy, joka ei toimisi jonkin ennakko-oletuksen pohjalta.

   Seuraava lainaus tuo hyvin saman ajatuksen esille. Se osoittaa, että me ensin hyväksymme jonkin teorian ja sitten lähdemme etsimään sitä tukevia todisteita. Järjestys ei ole tosiasiat vaan teoria ensin, ja siltä pohjalta lähdetään tekemään tutkimusta. Näin me yleensä toimimme.

Toinen ”virhe” olisi varmaankin väitteeni, että evolutionisti arvioi tosiasioita oman teoriansa tai filosofiansa mukaan. Hän uskoo, että asia on päinvastoin: tosiasiat ovat synnyttäneet hänen teoriansa. Siinä evolutionisti erehtyy. En kuitenkaan uskalla arvostella häntä tästä, etten tuomitsisi kaikkia. Vanhaan hokemaan, jonka mukaan teoria aina syntyy tosiasioista, uskotaan yleisesti, vaikka se on täysin epätarkka yleistys.

   Jo vuonna 1935 itävaltalainen tieteenfilosofi Sir Karl Popper (myöhemmin Lontoon yliopisto) osoitti merkittävässä teoksessaan The Logic of Scientific Discovery, etteivät tiedemiehet työskentele niin sanotun tieteellisen menetelmän mukaan. He eivät voisi tehdä työtä sen mukaisesti, vaikka haluaisivatkin. Väite, että tutkimuksen voi aloittaa havainnolla ilman teoriaa, on absurdi. Tiedemiehet eivät yksinkertaisesti kiertele kokoamassa havaintoja ja tuloksia valikoimattomasti ja yritä sitten soveltaa niitä teorioihin. He aloittavat jostakin teoriasta tai näkemyksestä. Tämä antaa heille suunnan koetulosten keräämiseen.

   …Teoria vaikuttaa tosiasioihin hyvin merkittävällä tavalla fysiikasta antropologiaan. Näin tiede toimii, koska näin ihmiset toimivat. Evolutionistit, luomiseen uskovat ja kaikki siltä väliltä. Kukaan ei vain koskaan tule sanoneeksi tätä. Miksi ihmeessä? Koska asia kuulostaa niin väärältä. Se kuulostaa niin väärältä, että emme edes halua ajatella sitä. Mutta ei se väärin ole. Me ihmiset vain toimimme niin. Se on ainoa tapa, jolla voimme toimia. Ainoa huijaus on itsensä huijaamista kun yritämme sanoa itsellemme, että emme näin toimisi, että me kaikista muista poiketen olemme objektiivisia ja ennakkoluuloista vapaat. Teoriassa tosiasiat määräävät teorian, mutta tosiasiassa teoria määrää tosiasiat. Lopulta kaikki on filosofiaa – tai teologiaa. (6)

Kun todettiin, että jokaisella meistä on ennakkoasenteita ja -oletuksia, pätee se myös ateistisiin tiedemiehiin.   Niinpä on tavallista, että ateistiset tiedemiehet eivät edes keskustele ateismin tai evoluutioteorian heikkouksista ja yksityiskohdista. He eivät halua päästä selville näiden käsitysten heikkoudesta, vaan pyrkivät sen sijaan leimaamaan eri tavalla ajattelevat mm. tietämättömiksi ja amerikkalaisen fundamentalismin edustajiksi (mikä on väärin, koska luomiskäsitys on peräisin Lähi-idästä ja yli 2000 vuoden takaa. Jeesuskin opetti sitä.). Niin he tekevät, vaikka itsekin ovat sokean uskon vallassa.

   Pyrittäessä puhumaan ateismin ja sen perillisen evoluutioteorian heikkouksista, saa siis hyvin pian huomata, että on seinä vastassa. Tällainen henkilö ei halua tutustua käsitystensä heikkouteen, vaan toistaa konemaisesti: ”Ateismi ja evoluutioteoria on tosi, ateismi ja evoluutioteoria on tosi”. Se ei paljon poikkea efesolaisista, jotka aikanaan torjuivat Paavalin julistaman evankeliumin sanoman. Se ei mennyt läpi, kun efesolaiset huusivat: "Suuri on efesolaisten Artemis!"

- (Apt 19:23-32) Tähän aikaan syntyi sangen suuri melu siitä tiestä.

24. Sillä eräs hopeaseppä, nimeltä Demetrius, joka valmisti hopeaisia Artemiin temppeleitä, hankki sillä ammattilaisille melkoisia tuloja.

25. Hän kutsui kokoon nämä sekä muut, jotka sellaista työtä tekivät, ja sanoi: "Miehet, te tiedätte, että meillä on hyvä toimeentulomme tästä työstä;

26. mutta nyt te näette ja kuulette, että tuo Paavali on, ei ainoastaan Efesossa, vaan melkein koko Aasiassa, uskotellut ja vietellyt paljon kansaa, sanoen, etteivät ne ole jumalia, jotka käsillä tehdään.

27. Ja nyt uhkaa se vaara, että ei ainoastaan tämä meidän elinkeinomme joudu halveksituksi, vaan myöskin, että suuren Artemis jumalattaren temppeliä ei pidetä minäkään ja että hän menettää mahtavuutensa, hän, jota koko Aasia ja koko maanpiiri palvelee."

28. Kun he sen kuulivat, tulivat he vihaa täyteen ja huusivat sanoen: "Suuri on efesolaisten Artemis!"

29. Ja koko kaupunki joutui sekasortoon, ja he ryntäsivät kaikki yhdessä näytelmäpaikkaan ja tempasivat mukaansa Gaiuksen ja Aristarkuksen, kaksi makedonialaista, jotka olivat Paavalin matkatovereita.

30. Ja kun Paavali tahtoi mennä kansanjoukkoon, eivät opetuslapset sitä sallineet.

31. Ja myös muutamat Aasian hallitusmiehistä, jotka olivat hänen ystäviään, lähettivät hänelle sanan ja pyysivät, ettei hän menisi näytelmäpaikkaan.

32. Ja he huusivat, mikä mitäkin; sillä kokous oli sekasortoinen, ja useimmat eivät tienneet, minkätähden he olivat tulleet kokoon.

Kun ihmisillä on evoluutioon ja miljooniin vuosiin perustuva näkemys tai perinteinen raamatullinen näkemys (luominen muutamia vuosituhansia sitten ja vain muutamassa päivässä), tulkitsevat he myös luonnossa esiintyviä merkkejä eri tavalla. Jos he näkevät esim. merieläimen fossiilin korkealla vuoristossa (niitä on itse asiassa kaikissa korkeissa vuoristoissa: Himalaja, Andit, Alpit, Altai ym.), voivat he selostaa sitä seuraavilla tavoilla. Toinen ryhmä ottaa Raamatun kuvauksen sellaisenaan, toinen ryhmä yrittää löytää asialle toisenlaista selitystä:

• Ihminen, joka ottaa Raamatun alkuluvut sellaisenaan, näkee merieläimen fossiilin vuoristossa todisteena vedenpaisumuksesta, koska Raamatun mukaan vesi peitti kaikki korkeat vuoret.

- (1 Moos 7:19) Ja vedet nousivat nousemistaan maan päällä, niin että kaikki korkeat vuoret kaiken taivaan alla peittyivät…

- (2 Piet 3:6) …ja että niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen.

• Evolutionistit ja myös teistisen evoluution kannattajat voivat selittää merieläinten fossiilit vuoristoissa maan kohoamisilla ja vuosimiljoonia kestävillä prosesseilla. Seuraava kuvaus erään evolutionistin kirjasta (Jerry A. Coyne: Miksi evoluutio on totta, s. 127) liittyy aiheeseen. Kuvauksessa kerrotaan, miten Darwin löysi korkealta Andeilta fossiloituneita simpukankuoria. Kirjoittaja myöntää vuoren olleen veden alla, mutta ei kuitenkaan usko vedenpaisumukseen:

Beaglella matkatessaan Darwin itse löysi korkealta Andeilta fossiloituneita simpukankuoria. Ne osoittivat, että se, mikä on nyt vuori, oli kerran veden alla.

Toisessa tiedekirjassa (Kalle Taipale: Levoton maapallo, s. 78) ovat aiheena vedenpaisumuskertomukset. Tämäkään kirjoittaja ei pidä vedenpaisumusta todennäköisenä, vaikka vedenpaisumuskertomuksia on runsaasti ja vaikka merieläinten jäänteitä voidaan löytää korkealta suurista vuoristoista. Se osoittaa, miten ihmiset omasta maailmankatsomuksestaan käsin tulkitsevat luonnossa ja historiassa esiintyviä merkkejä eri tavoilla. Ennakkokäsitykset vaikuttavat kaikkiin tulkintoihimme.

Maailmasta tunnetaan puolisen tuhatta eri kulttuuria, muiden muassa Kreikan, Kiinan, Perun sekä Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen joukosta, joiden legendojen ja myyttien kirjoon liittyy väkevä kertomus suuresta tulvasta, joka on muuttanut kansan historian kulkua. Monissa tarinoissa selviytyjiä on harvalukuinen joukko, aivan kuin Ukko-Nooan tapauksessa. Monesti tulvan aiheuttajina pidettiin jumalia, jotka olivat syystä tai toisesta kyllästyneet ihmiskuntaan. Väki oli kenties turmeltunutta, kuten Nooan aikana ja Pohjois-Amerikan lounaisosien hopi-intiaanien tarussa tai oli käynyt liian monilukuiseksi ja meluisaksi, kuten Gilgamesh-eepoksessa.

Seuraava lainaus liittyy hyvin aiheeseen, eli vedenpaisumukseen ja tulkintaan luonnossa olevista merkeistä. Se osoittaa, miten maailmankuvansa vaikutuksesta ateistit torjuvat kaikki todisteet liittyen vedenpaisumukseen. He hylkäävät ne oikopäätä. Vaikka Nooan arkki löytyisi Araratin vuoren huipulta, ei sillä ole vaikutusta heihin. Tai vaikka vedenpaisumuskertomuksia olisi tuhansia – niitä on löydetty noin 500 kappaletta ympäri maailmaa – ei tälläkään olisi vaikutusta heihin.

Monet ihmiset eivät käsitä, mitä ennakkoasenteet ovat luullen, että toisilla ihmisillä on ennakkoasenteita ja toisilla ei ole. Ajattele esim. ateistia. Sellainen ihminen uskoo, ettei ole Jumalaa. Voiko ateisti tutkia kysymystä: ”Loiko Jumala?” Vastaus on: ”Ei.” Jos hän edes sallii tällaisen kysymyksen, hän ei ole ateisti. Niinpä fossiileita ja maailmaamme tutkivalle ateistiselle tiedemiehelle ei ole merkitystä, mitä todisteita hän löytää. Niillä ei voi olla mitään tekemistä raamatullisten tapahtumien, kuten vedenpaisumuksen, kanssa. Vaikka hän löytäisi suuren laivan Araratin vuoren huipulta, hän ei sallisi todisteiden tukevan Raamatun väitteitä Nooan arkista. Jos hän tekisi niin, hän olisi hylännyt ateistiuskontonsa mukaisen ajattelutavan. Ateistilla on sataprosenttinen ennakkoasenne. Tämä kannattaa pitää mielessä, kun lukee ateistin kirjoittamaa kirjaa tai katsoo ateistin tuottamaa televisio-ohjelmaa. (7)

Edellä tuotiin esille, miten maailmankatsomus vaikuttaa siihen, miten tulkitsemme maailmaa. Jokaisella on ennakko-oletuksia ja -käsityksiä, joiden mukaan hän toimii. Se pätee sekä tiedemiehiin että muihin ihmisiin.

   Seuraavaksi esitetään tosiasioita, joita voidaan havaita luonnosta ja muusta aineistosta. Sopivatko ne hyvin naturalistiseen ja materialistiseen maailmankatsomukseen vai sopivatko ne Raamatun kuvaukseen, missä maailmankaikkeus on syntynyt Jumalan kädestä? Aloitamme naturalistisesta maailmankatsomuksesta, jossa joudutaan selittämään mm. seuraavat asiat itsestään tapahtuviksi tai ottamaan ainakin huomioon. Monet tiedemiehet myöntävät, ettei kyseisten asioiden puolesta ole todisteita:

Maailmankaikkeuden alku on asia, joka täytyy selittää naturalistisessa maailmankatsomuksessa. Tällä hetkellä yleisin teoria on alkuräjähdysteoria, jossa kaiken – galaksit, tähdet, aurinko, planeetat, meri ja vesi, kalliot, ihminen, linnut, elefantit, hyttyset, kukat – oletetaan syntyneen tyhjästä itsestään. Mikään käytännön havainto ei kuitenkaan viittaa siihen, että asiat voivat ilmaantua tyhjästä. Tämä teoria on vastoin luonnonlakeja. Lisäksi useat tiedemiehet kiistävät tämän teorian paikkansapitävyyden:

Uusin tieto eroaa teorian ennusteesta riittävästi tappaakseen big bang-kosmologian (Fred Hoyle, The Big Bang in Astronomy, 92 New Scientist 521, 522-23 / 1981)

Vanhana kosmologina näen nykyisen havaintoaineiston kumoavan teoriat maailmankaikkeuden synnystä, kuten myös useat teoriat aurinkokunnan synnystä. (H. Bondi, Letter, 87 New Scientist 611 / 1980)

Siitä, onko big bang-oletus oikea vai ei, on keskusteltu huomattavan vähän …suuri joukko sen kanssa ristiriidassa olevia havaintoja selitetään lukuisilla perusteettomilla oletuksilla tai yksinkertaisesti sivuutetaan. (nobelisti H. Alfven, Cosmic Plasma 125 / 1981)

Fyysikko Eric Lerner: ”alkuräjähdys on vain mielenkiintoinen taru, jota ylläpidetään tietyssä tarkoituksessa” (Eric Lerner: A Startling Refutation of the Dominant Theory of the Origin of the Universe, The Big Bang Never Happened, NY: Times Books, 1991).

”Turha väittää, että ei mistään syntyy jotakin, kun kuka tahansa matemaatikko ymmärtää sen olevan pelkkää pötyä” (Ron Rosenbaum: ”Is the Big Bang Just a Big Hoax? David Berlinski Challenges Everyone.” New York Observer 7.7.1998)

Galaksien syntyä ei ole pystytty todistamaan. Usko niiden syntyyn itsestään on hataralla pohjalla:

En halua väittää että todella ymmärtäisimme galaksien syntyprosessin. Galaksien syntyteoria on yksi astrofysiikan suurista ratkaisemattomista ongelmista ja ratkaisu näyttää tänä päivänä olevan kaukana. (Steven Weinberg: Kolme ensimmäistä minuuttia, s. 88)

Aurinkokunnan synnystä on useita teorioita, mutta kaikki ovat epävarmoja:

Nykyäänkin, vaikka astrofysiikka on edistynyt suunnattomasti, monet teoriat aurinkokunnan alkuperästä ovat epätyydyttäviä. Tiedemiehet ovat yhä erimielisiä yksityiskohdista. Yleisesti hyväksyttyä teoriaa ei ole näkyvissä. (Jim Brooks: Näin alkoi elämä, s. 57)

"Kaikki esitetyt olettamukset aurinkokunnan alkuperästä sisältävät vakavia puutteita. Tämänhetkinen johtopäätös onkin, että aurinkokuntaa ei voi olla olemassa." (Jeffreys, H., The Earth: Its Origin, History and Physical Constitution, 6th edition, Cambridge University Press, 1976, p. 387)

Elämän syntyä ei ole voitu todistaa edes laboratoriossa. Elävän ja elottoman aineen välillä on valtava kuilu:

Harvardin yliopiston biologian professori Andy Knoll: Yrittäessämme koota yhteen sen, mitä tiedämme elämän syvähistoriasta maaplaneetalla, elämän alkuperästä ja sen muodostumisen vaiheista, jotka johtivat ympärillämme näkyvään biologiaan, joudumme myöntämään, että se on hämärän peitossa. Emme tiedä, kuinka elämä alkoi tällä planeetalla. Emme tiedä tarkalleen, milloin se alkoi, emmekä tiedä missä olosuhteissa. (8)

Miten syntyivät aitotumalliset solut, jotka ovat paljon monimutkaisempia ja tilavuudeltaan lähes tuhat kertaa suurempia kuin alkeistumalliset solut?

Miten syntyivät monisoluiset?

Olettamus, että virukset, bakteerit, kasvit ja eläimet ovat kaikki sukua toisilleen. Sitä ei ole voitu todistaa.

Lajien muuttumista toisiksi lajeiksi ei ole pystytty todistamaan. Naturalistinen filosofia perustuu uskoon, että niin on tapahtunut, vaikka sitä on ollut mahdoton havaita. Kukaan ei ole voinut esittää siitä ainoatakaan todistetta. Darwinin peipot, muuntelu bakteereissa, koivumittareissa ja muissa lajeissa on aina muuntelua perusryhmien sisällä. (Lähes aina, kun evolutionistit puhuvat evoluution todisteista, viittaavat he sopeutumiin, jossa esim. bakteerit sopeutuvat paremmin ympäristöönsä. Siksi tärkeä kysymys on selvittää, mitä evoluutiolla tarkoitetaan; makroevoluutiota eli uusien lajien syntyä vai vain sopeutumisia ja muutoksia. Jälkimmäisen asian kaikki myöntävät, eikä siitä ole epäselvyyttä, mutta kiista koskee ensimmäistä aluetta. Jos tätä kysymystä ei ensin käsitellä, ei asiassa voida päästä eteenpäin.). Ne eivät ole muuttuneet toisiksi lajeiksi. Lisäksi fossiiliaineisto puhuu lajien pysyvyyden puolesta. Fossiilit on tavattu aina valmiina, kehittyneinä ja niillä on oman lajinsa tunnusomaiset piirteet. Selviä välimuotoja ei ole havaittu tässä aineistossa.

   Eräs esimerkki puuttuvista fossiileista on ehkä maailman tunnetuimman fossiilitutkijan Stephen Jay Gouldin punktualismi-teoria. Sen mukaan välimuotofossiileja ei ole olemassa, koska joinakin aikoina kehitys on ollut niin nopeata, ettei niistä ole jäänyt mitään aineistoa. Kehityksen on ajateltu tapahtuneen hyppäyksittäin.

   Tämä kuitenkin siirtää ongelman toisaalle. Jos ei ole olemassa mitään suoria havaintoja välimuodoista, onko silloin koko kehitystä tapahtunut? Jos sitä ei voida todistaa menneisyyden fossiileilla tai esimerkeillä nykyajasta, on syytä kyseenalaistaa koko teoria. Se ei ole silloin totta vaan valhetta. Se on järkevin johtopäätös havaintoaineiston perusteella. Sama ongelma välimuotojen puutteesta tulee esille seuraavista lainauksista. Kun välimuotoja ei ole, johtaa se siihen, että lajien on täytynyt olla valmiita ja erillisiä alusta alkaen. Se viittaa selvästi luomiseen.

Kun puhutaan todellisista makroevolutiivisista muutoksista, on todistusaineisto käytännössä olematon. Huolimatta vastakkaisista väitteistä, makroevoluution mekanismia ei tunneta… Alan tieteellinen kirjallisuus ei edes yritä vakavasti selittää millä mekanismilla monimutkaiset biologiset molekyylit, mekanismit tai rakenteet ovat syntyneet. Todistukseksi riittää usein kuvitteellinen tarina mahdollisesta kehityspolusta. (9)

Tarkkailtuaan useiden vuosien ajan banaanikärpäsissä ilmenneitä mutaatioita Goldschmidt vaipui epätoivoon. Hän valitti, että muutokset olivat niin toivottoman pieniä, että vaikka tuhat mutaatiota yhtyisi yhdessä yksilössä, ei silti olisi syntynyt uutta lajia. (10)

Austin H. Clark: Ensimmäisestä ilmaantumisestaan asti eläinkunta on ollut suurissa piirteissään oleellisesti samanlainen kuin minä sen nykyään tunnemme… Mikäli siis eläinten suuret ryhmät ovat kysymyksessä, luomiseen uskovat ovat kiistassa paremmalla puolella. Ei ole olemassa vähäisintäkään todistusta siitä, että mikään [eläinkunnan] suurista ryhmistä olisi syntynyt toisesta. (11)

Aina Darwinin ajoista lähtien on kiistelty siitä, onko makroevoluutio vain mikroevoluution katkeamaton jatkumo – kuten Darwin ja hänen seuraajansa esittivät – vai ovatko ne toisistaan erillisiä, jolloin makroevoluution selittäminen vaatisi omat erilaiset teoriansa, niin kuin Darwinin vastustajat väittivät. Tämän näkemyksen mukaan lajin ja sitä korkeampien lajiryhmien välillä olisi selkeä katkos.

   Tähän kiistaan ei ole vieläkään löytynyt ratkaisua koska teorian ja havaintojen välillä näyttää olevan hämmästyttävä ristiriita. Darvinistisen teorian mukaan evoluutio on populaatioiden ilmiö, minkä vuoksi sen pitäisi olla asteittaista ja jatkuvaa. Tämä ei koske vain mikroevoluutiota, vaan myös makroevoluutiota sekä näiden kahden siirtymävaihetta. Valitettavasti tämä periaate on ristiriidassa havaintojen kanssa. Katsoimmepa sitten korkeampia lajiryhmiä tai lajeja, katkokset näyttävät olevan äärimmäisen yleisiä. Emme näe nykyään elävien eläinten joukossa puuttuvaa lenkkiä valaiden ja maanisäkkäiden välillä, matelijoiden ja lintujen välillä tai matelijoiden ja nisäkkäiden välillä. Kaikkia pääjaksoja erottaa toisistaan ammottava kuilu. Kukkakasvien ja niiden lähimpien sukulaisten välillä näyttää olevan niin ikään katkos. Nämä katkokset ovat vielä silmiinpistävämpiä fossiiliaineistossa. Uudet lajit ilmaantuvat fossiilisiin kerrostumiin yhtäkkiä, ilman mitään todisteita välivaiheista uuden lajin ja sen kantamuodon välillä. Itse asiassa esimerkkejä asteittain kehittyvistä lajeista on hyvin niukanlaisesti. (Ernst Mayer kirjassaan Evoluutio [What evolution is], s. 288)

Ridley väittää, ettei fossiilimateriaali ole koskaan kuulunut evoluution todisteisiin ja että Darwinin mukaan fossiilitodisteet eivät voi olla peruste päätettäessä luomisen ja evoluution välillä, koska fossiilimateriaali on täynnä aukkoja. Darwin sitä vastoin sanoo, että kivettyneiden välimuotofossiilien lukumäärän täytyy olla suunnaton. Hän sanoo edelleen, ettei niitä ole löydetty ja että niiden puute on vakavin peruste hänen teoriaansa vastaan. Darwinin mukaan niitä ei ole löydetty pelkästään siksi, että fossiiliaineisto on puutteellinen. Darwinin mielestä fossiilitodistus oli niin tärkeä ja välimuotojen puute niin suuri uhka hänen teorialleen, että hän omisti kokonaisen luvun Lajien synty -kirjastaan geologisen historian puutteellisuuksille. Ridley on unohtanut Darwininsa.

   Evolutionistit ovat tuoneet esille löytämiään fossiileja todisteina evoluutiosta 150 vuoden ajan. He ovat luvanneet enemmän ja parempia fossiileja tulevaisuudessa toivoen, että onni ja hammaskeiju täyttäisi heidän toiveensa. 1970-luvun alussa kävi selväksi, että fossiilimateriaalia oli tarpeeksi. Silloin karu todellisuus paljastui: välimuotofossiileja ei ollut löydettävissä. Uusi punktualistinen evoluutiomalli keksittiin selittämään, miksi niitä ei löytynyt. On kuitenkin oleellisen tärkeää painottaa, että punktualistinen malli ei poista välimuotofossiilien tarvetta. Se vain selittää miksi välimuotofossiileja ei ole löydetty. Punktualismi on ainutlaatuinen tieteen historiassa esitetty teoria. Sen väitetään olevan tieteellinen, mutta sitten selitetään, miksi sille ei voi löytää todisteita. (12)

Entä dinosaurusten tuho? Edellä käytiin läpi joitakin tavallisimpia naturalistisia uskomuksia kuten maailmankaikkeuden synty, galaksien ja tähtien synty, aurinkokunnan synty sekä elämän synty itsestään ja välimuotofossiilien puute. Todettiin, miten todisteet ovat täysin vastoin naturalistisia ja ateistisia ajatusmalleja. Sen sijaan ne viittaavat selvääkin selvemmin luomistyöhön. Sillä jos naturalistinen ja ateistien suosima malli maailmankaikkeuden ja elämän alkuvaiheista ei pidä paikkaansa, ei lopultakaan ole muuta vaihtoehtoa kuin Jumalan luomistyö. Tämä pitäisi ottaa historiallisena tosiasiana eikä pitäytyä jääräpäisesti naturalistisissa teorioissa, joille ei löydy käytännön tukea.

   Aiemmin todettiin myös, miten todisteet luonnossa ovat kaikille samat. Todisteet ovat olemassa nykyisyydessä, mutta niitä voidaan tulkita eri tavoin. Ateistitiedemiehet tulkitsevat kaikkia havaintojaan evoluutiosilmälasien ja miljoonien vuosien kautta, ja toisaalta henkilö, joka uskoo Raamatun historiallisuuteen, näkee samat asiat Raamatun tekstien valossa.

   Yksi hyvä esimerkki on dinosaurusten tuho. Myös niiden tuhoa voidaan tutkia kahdesta näkökulmasta: Oliko niiden aiheuttaja vedenpaisumus (tosin dinosauruksia oli vielä vedenpaisumuksenkin jälkeen. Ne eivät kaikki kuolleet tässä tuhossa) vai jokin muu syy, kuten naturalistisesti ajattelevat tiedemiehet uskovat? Todisteet luonnossa ovat kaikille samat, mutta mihin suuntaan nämä todisteet viittaavat? Miten niitä tulkitaan?

   Ensinnäkin dinosaurusten elinaika maapallolla. Evolutionistit uskovat, että nämä kookkaat eläimet kuolivat sukupuuttoon 65 miljoonaa vuotta sitten. He eivät ota huomioon, että dinosaurusten fossiileissa on lukuisia sisäisiä merkkejä ja kelloja – pehmytkudosten, valkuaisaineiden, radiohiilen ja DNA:n esiintyminen – jotka eivät millään sovi vuosimiljooniin. Pikemminkin kysymys täytyy olla vuosituhansista, koska nämä aineet eivät säily luonnossa sitä pidempää. Lisäksi ihmisten perimätiedoissa viitataan lohikäärmeisiin, jotka suuresti muistuttavat dinosauruksia. Nämä ovat osoituksena siitä, ettei naturalistinen malli vuosimiljoonista voi pitää paikkaansa.

   Seuraavassa on joka tapauksessa yksi osoitus ja lainaus siitä, miten merkkejä luonnossa tutkitaan.

   Ateistitiedemiehetkin uskovat joukkotuhoihin, mutta sillä erotuksella, että he liittävät niihin vuosimiljoonat sekä uskovat tuhoja olleen useita:

Noin 30 miljoonaa vuotta ennen dinosauruksia elämä Maapallolla oli lähes sammunut. Permikauden lopulla tapahtuneen suuren joukkotuhon tosiasiat ja luvut ovat kerta kaikkiaan tyrmääviä. Tuhon laajuus saa 185 miljoonaa vuotta myöhemmän, dinosaurukset pois pyyhkäisseen mullistuksen näyttämään pikkuruiselta. Kaikkiaan 95 % elämästä tuhoutui. Maalla kukoistaneet ekosysteemit tuhoutuivat, ja kokonaiset eläinlajit, esimerkiksi jättimäiset sammakot ja petomatelijat, katosivat. Hyönteisetkin harvenivat. Meressä tuho oli pahempi. Merililjojen ja korallien ikivanhat yhteiskunnat pyyhkiytyivät pois, ja miljoonia vuosia valtamerissä kukoistaneet trilobiitit tuhoutuivat.

   Tapahtumaa tulkitsevien tiedemiesten ongelmana on löytää tekijä, joka olisi pystynyt tuhoamaan niin valtavan määrän kasveja ja eläimiä sekä maalta että merestä.  (13)

Näille joukkotuhoille voidaan kuitenkin löytää historiallinen selitys, jonka Darwin ja Lyell hylkäsivät ja jota ateistitiedemiehet eivät huomioi: se on vedenpaisumus. Kun ottaa huomioon lukuisat vedenpaisumuskertomukset mutta myös muut merkit luonnossa kuten merieliöiden jäänteet korkeilla vuorilla, sopivat nämä havainnot hyvin vedenpaisumukseen. Jopa Darwin löysi valaan jäänteet Perun vuoristosta. Samoin monissa luonto-ohjelmissa on kerrottu sama asia: vesi on peittänyt laajat alueet maapalloa.

   Seuraavat lainaukset liittyvät aiheeseen. Ensimmäinen lainaus on maallisesta tiedekirjasta (Tim Haines: Matkalla dinosaurusten kanssa, Walking with dinosaurs). Tekstissä kerrotaan, miten alueella oli kuivaa (!), mutta sitten äkillinen tulva peitti nämä isot eläimet. Todennäköisesti kyseessä oli vedenpaisumus.

   Toinen teksteistä on vielä mielenkiintoisempi. Siinä osoitetaan dinosaurusten löytyminen kovien kallioiden sisältä, mikä osoittaa, että niiden on täytynyt tulla pehmeän liejun peittämäksi. Lieju on sitten kovettunut niiden ympärille samalla tavalla kuin sementti. Vain vedenpaisumuksessa, mutta ei normaalissa luonnon kiertokulussa, voisimme odottaa tapahtuvan jotain sellaista (jälkimmäisessä kirjoituksessa on viittaus myös siihen, miten vesipyörteet ovat voineet kasata dinosaurusten luita). Kirjoitukseen on jälkeenpäin lisätty lihavoinnit, jotta asia tulisi selvemmäksi:

Ghost Ranchin alue on niin hyvin säilynyt, että tiedemiehet saivat nähdä jopa vilahduksen triaskauden maailmasta aikana, jolloin dinosaurukset ilmestyivät. Coelophysisten luurangot löydettiin vanhan jokiuoman hiekkakivestä ja savikivestä. Luiden lisäksi siellä on säilynyt myös kalojen, simpukoiden, pienien krokotiilia muistuttavien phytosaurusten ja rapujen jäänteitä. Kaikki ne ovat voineet olla Coelophysiksen saaliseläimiä. Niistä löytyy myös vihjeitä Ghost Ranchiin liittyvään suurimpaan kysymykseen: miksi kaikki nuo dinosaurukset kuolivat yhdessä? Luurangot ovat ehkä joutuneet alueelle vuosien kuluessa, mutta Edwin Colbert on vakuuttunut, että kyseessä oli joukkokuolema ja että syyllinen on jättänyt alueelle jälkensä. Kallioissa on merkkejä haljenneesta mudasta ja rapujen käytävistä (sellaisia syntyy vain hyvin kuivissa olosuhteissa), ja joidenkin luurankojen niska on vääntynyt samalla lailla kuin auringossa kuivuneilla eläimillä. Colbert uskoo, että Coelophysikset kerääntyivät ehtyvien vesivarojen ääreen ennen kuin kuolivat. Sitten äkillinen tulva peitti ne mutaan ennen kuin raadonsyöjät ennättivät repiä niitä, ja siellä ne säilyivät miljoonia vuosia. (14)

Hän meni Etelä-Dakotan autiomaihin, joissa on kirkkaanvärisiä punaisia, keltaisia ja oranssisia kallioseinämiä ja kallionlohkareita. Jo muutamassa päivässä hän löysi kallionseinämästä joitakin luita, joiden hän arvioi olevan sellaisia, joita hän oli lähtenyt etsimään. Kun hän kaivoi kalliota luiden ympäriltä, hän totesi, että luut olivat eläimen rakenteen mukaisessa järjestyksessä. Ne eivät olleet kasassa kuten dinosauruksien luut usein ovat. Monet tällaiset kasat olivat ikäänkuin voimakkaan veden pyörteen tekemiä.

   Nyt nämä luut olivat sinisessä hiekkakivessä, joka on hyvin kovaa. Hiekkakivi oli poistettava tiehöylällä ja irrotettava räjäyttämällä. Brown ja hänen apulaisensa tekivät melkein seitsemän ja puoli metriä syvän kuopan luiden irti saamiseksi. Yhden suuren luurangon irrottaminen vei heiltä kaksi kesää. He eivät suinkaan poistaneet luita kivestä. He kuljettivat kivenlohkareet rautateitse museoon, missä tiedemiehet pystyivät veistämään kiviaineksen pois ja kokoamaan luurangon. Tämä tyrannilisko seisoo nyt museon näyttelyhallissa. (s. 72, "Dinosaurus" / Ruth Wheeler ja Harold G. Coffin)

Viittaukset

1. V.T. Aaltonen: Miksi en ole kristitty, s. 199, 200, 203

2. Ken Ham: Valhe, evoluutio, The Lie: Evolution, s. 24,27,35

3. Richard Dawkins: Sokea kelloseppä, s. 151

4. V.T. Aaltonen: Miksi en ole kristitty?, s. 22

5. Charles Darwin: The Life and Letter of Charles Darwin Including an Autobiographical Chapter. (1887, 1: 315-316), Toim. Fancis Darwin. London: John Murray.

6. Marvin L. Lubenow: Myytti apinaihmisestä (Bones of Contention), s. 96,97

7. Ken Ham: Valhe, evoluutio (The Lie: Evolution) s. 27

8. Andy Knoll (2004) PBS Nova interview, 3. toukokuuta 2004,  sit. Antony Flew & Roy Varghese (2007) There is A God: How the World’s Most Notorious Atheist Changed His Mind. New York: HarperOne

9. Kimmo Pälikkö: Taustaa 2, Kehitysopin kulisseista, s. 10,11

10. Norman Macbeth: Darwin Retried, 1971, s. 33

11. Austin H. Clark: Quarterly Review of Biology, joulukuu 1928, s. 539

12. Marvin L. Lubenow: Myytti apinaihmisestä (Bones of Contention), s. 287

13. Tim Haines: Matkalla dinosaurusten kanssa (Walking with dinosaurs), s. 28

14. Tim Haines: Matkalla dinosaurusten kanssa (Walking with dinosaurs), s. 47

Lisää aiheesta:

Vaikka todisteet kumoavat evoluutioteorian ja viittaavat älykkääseen suunnitteluun, eivät tiedemiehet myönnä tätä naturalistisen maailmankuvansa takia

Tiedeuskovat ajattelevat kantansa edustavan  tiedettä, järkeä ja kriittistä ajattelua. Kuitenkin he turvatutuvat uskoon selittäessään kaiken alkuperää

Maailmankatsomukset puntarissa: naturalismi / ateismi, panteismi, polyteismi ja teismi. Lue, miksi kristillinen teismi on järkevä maailmankatsomus

Kehittyikö ihminen apinamaisista alkuihmisistä vai luotiinko hänet? Lue, miten evolutionistien omat löydöt kumoavat käsityksen ihmisen kehityksestä

Ihmisillä on mielikuva, että tiede on osoittanut todeksi kaikkeuden ja elämän synnyn itsestään sekä kehitysopin. Nämä mielikuvat perustuvat kuitenkin valheeseen

Fundamentalisti on taikasana, jota monet käyttävät torjuessaan Jumalan. He luulevat olevansa tieteellisiä, vaikka perustautuvat uskoon

Maapallon ja elämän lyhyt historia - tästä pääset tutkimaan aihetta lisää