TIETEELLINEN MAAILMANKUVA

 

 

 

 

Tässä kirjoituksessa käsitellään tieteellistä maailmankatsomusta ja maailmankuvaa. Tavallisesti sillä tarkoitetaan maailmankatsomusta, joka perustuu vain järkeen, havaintoihin ja varmoihin todisteisiin. Sen ajatellaan olevan puolueeton ja objektiivinen tapa tarkastella todellisuutta, ja jossa ovat perustana vain varmat tiedot. Erityisesti monet tahtovat painottaa, että tieteellinen maailmankatsomus on uskonnollisen ajattelun vastakohta. He tahtovat sanoa, että kun uskonnollinen maailmankatsomus perustuu ”sokeaan uskoon”, ei heidän edustamansa tieteellinen ajatustapa ole sellainen. Sen sijaan heidän maailmankatsomuksensa perustana ovat ainoastaan järki ja tosiasiat, jolla hyvin usein tarkoitetaan Darwinin evoluutioteoriaa ja sattumanvaraista elämän syntyä.

   Hyvän käsityksen tällaisesta maailmankatsomuksesta, jossa ihminen pitää itseään tieteellisenä, saamme seuraavasta lainauksesta. Siinä tuodaan esille ”tieteellisen ja uskonnollisen” maailmankatsomuksen ero:

 

Toivon lyhyesti sanoen, että saataisiin ihmiset ajattelemaan tieteellisesti.

   Yleensä näyttää siltä, että suurin osa ihmisistä koettaa tulla toimeen mahdollisimman vähällä ajattelemisella… Tieteellisen ajattelutavan olennaisimpana sisällyksenä on vapaus ennakkoluuloista, mieltymyksistä ja kiintymyksistä. Tiedemiehen tavoitteena on aina totuus, välittämättä vähääkään siitä, miten epämiellyttävä se saattaa olla tai missä määrin se saattaa aiheuttaa hämminkiä ihmisten kesken, joiden omaksumat uskomukset se osoittaa erheellisiksi… Ei luulisi olevan tarpeellista huomauttaa tieteellisen ja uskonnollisen ajattelutavan välisestä ristiriidasta. (1)

 

ONKO TIETEELLISTÄ MAAILMANKATSOMUSTA OLEMASSA?

 

Kuten todettiin, ne jotka korostavat tieteellistä maailmankatsomusta, korostavat tavallisesti myös sitä, miten heidän maailmankatsomuksensa eroaa uskonnollisesta maailmankatsomuksesta. He pitävät omaa maailmankatsomustaan järkeen perustuvana, kun taas jälkimmäinen on heidän mielestään sokeaa ja tunteenomaista uskoa asioihin, joita ei voi todistaa. Näin he saattavat ajatella.

 

Jokainen uskoo. Jos lähdetään siitä ajatuksesta, että jonkun maailmankatsomus on tieteellinen eikä perustu lainkaan uskoon, onko sellaista ihmistä olemassa? Kuinka moni toimii vain tosiasioiden varassa tieteen alueella ja tavallisessa elämässä, mutta ei käytä uskoaan? Onko mahdollista löytää sellaista henkilöä?

   Jos rehellisiä ollaan, ei kukaan käytännössä toimi ilman uskoa. Tieteen alueella se ilmenee siinä, että luotetaan muiden uskottavuuteen ja tietoihin. Heidän käsityksiään pidetään luotettavina, koska heidän ajatellaan olevan perillä asioista. Tavallisen elämän alueella on aivan samoin. Siinäkin me luotamme toisten sanaan ja pidämme sitä totena. Me tarkistamme henkilökohtaisesti vain pienen osan asioista, jotka omaksumme tosina.

   Kaikki siis uskovat, eikä kukaan ole puolueettomalla maaperällä. Jokainen ihminen uskoo johonkin; myös se, joka uskoo perustavansa kaiken tosiasioiden varaan. Täysin tieteellistä ihmistä ei ole olemassa, koska se on mahdotonta.

   Seuraavat esimerkit tuovat esille uskon merkityksen ja sen esiintymisen arkielämässä:

 

- Tyttö luottaa äitinsä sanaan, että saa uuden mekon. Se on uskoa.

- Ihmiset uskovat, että sellainen paikka kuin Etelämanner on olemassa, vaikka hyvin harva on siellä käynyt.

- Kun lehdissä on kaupan mainoksia, uskotaan niihin ja mennään ostoksille niiden perusteella.

- Historia on alue, josta tiedämme kaiken toisten sanan nojalla. Esim. Napoleonin ja Caesarin olemassaoloa ei voi enää todistaa aukottomasti ja tieteellisesti, vaan joudutaan luottamaan muiden sanaan. Se on uskoa, johon jokainen joutuu nojautumaan.

- Maailmankaikkeuden, elämän ja ihmisen alkuperää koskevat kysymykset kuuluvat uskon alueelle. Kukaan meistä ei ollut todistamassa näiden asioiden syntyä. On vain erilaisia teorioita siitä, miten ne saivat alkunsa, mutta tieteellisesti niiden syntyä on mahdoton todistaa.

   Sekä luomisnäkemys että evoluutioteoria ovat molemmat tällaisia menneisyyteen perustuvia uskomuksia. Evolutionistit ovat yhtä lailla uskoon perustuvia tällä alueella kuin sellainen, joka uskoo luomiseen. He ovat samassa veneessä ja samassa asemassa, koska kumpaakaan näistä vaihtoehdoista ei voida jälkeenpäin todistaa todeksi. Emme voi palata takaisin menneisyyteen.

 

Suurimmalla osalla ihmisistä on vääränlainen mielikuva siitä mitä kaikkea luominen/evoluutio-kysymykseen liittyy. Sen sijaan, että ihmiset huomaisivat kysymyksen todellisen luonteen, heidät on petetty luulemaan, että evoluutio on tiedettä. Se ei ole tiedettä lainkaan. Kyse on menneisyyteen liittyvistä uskomuksista. Me emme voi käydä menneisyydessä…

   On tärkeää ymmärtää, että myös erityinen luominen on, määritelmän mukaan uskomus menneisyydestä. Ero on siinä, että luomiseen uskovien käsitys luomisesta perustuu kirjaan, joka väittää olevansa Jumalan sanaa. Jumalan, joka oli paikalla, joka tietää kaiken, ja joka kertoo mitä tapahtui. Evoluutio perustuu niiden ihmisten kertomukseen, jotka eivät olleet paikalla, ja jotka eivät väitäkään tietävänsä kaikkea…

   Kaikki tiedemiesten käytössä olevat todisteet ovat olemassa vain nykyisyydessä. Kaikki fossiilit, elävät eläimet ja kasvit, maapallo, maailmankaikkeus – aivan kaikki – ovat olemassa nykyisyydessä. Tavallisille ihmisille (myös suurimmalle osalle opiskelijoista) ei opeteta, että tiedemiehillä on käytössään vain nykyisyys, ja että he eivät voi olla tekemisissä menneisyyden kanssa. Evoluutio on menneisyyteen liittyvä uskomusjärjestelmä, joka perustuu ihmisten sanaan – ihmisten, jotka eivät olleet paikalla, mutta jotka yrittävät selittää miten kaikki nykyisyydessä olevat todisteet (esim. fossiilit, eläimet, kasvit) ovat saaneet alkunsa. (2)

 

Onko puolueetonta tutkimusta? Johtopäätös edellisestä kappaleesta oli, että jokainen ihminen uskoo jollakin tasolla; myös sellainen, joka ajattelee omaavansa tieteellisen maailmankuvan. Uskoon joutuu turvautumaan jokainen arkielämän tasolla, historiallisessa tiedossa mutta myös käsityksissä maailmankaikkeuden ja elämän alkuperästä; me uskomme joko sattumanvaraiseen kaiken syntyyn tai Jumalan luomistyöhön. Sellaista ihmistä ei ole, joka ei koskaan käyttäisi uskoaan.

   Entä sitten se ajatus, että tieteenteko ja jonkun ajatusmaailma voi olla täysin neutraali ja puolueeton? Ne, jotka painottavat tieteellistä maailmankuvaa, yleensä nimittäin toteavat, miten heidän maailmankatsomuksensa on sellainen: se on ennakkoluuloton, neutraali ja luonnontieteellinen, eikä siinä ole mitään sijaa uskonnollisille käsityksille. Se perustuu vain tosiasioihin.

   Tämä käsitys voidaan kuitenkin kyseenalaistaa. Tuskin sellaista ihmistä on olemassa, joka olisi täysin vapaa ennakko-oletuksista ja uskomuksista. Päinvastoin on todennäköistä, että jokaisella on jonkinlaisia ennakkoasenteita, joiden perusteella hän arvioi ympärillään olevaa maailmaa. Hänellä on ikään kuin silmälasit, joiden kautta hän tarkastelee asioita ja arvioi niitä.

   Sama pätee myös kysymykseen maailmankaikkeuden, elämän ja ihmisen alkuperästä. Me yleensä etsimme sellaista aineistoa, joka edelleen vahvistaa maailmankatsomustamme. Jos joku uskoo luomiseen ja Raamatun kertomukseen, niin hän etsii sitä vahvistavaa aineistoa. Vastaavasti se, joka uskoo sattumanvaraiseen syntyyn ja Darwinin teoriaan, yrittää löytää aineistoa, joka tukee hänen maailmankuvaansa. Se voi tulla ilmi mm. seuraavilla tavoilla:

 

- Joku etsii Afrikan erämaasta ihmissuvun puuttuvaa rengasta ja esi-isää. Jos hänellä ei olisi uskoa teoriaan ja maailmankatsomustaan, ei hän varmastikaan vaivautuisi tekemään sitä. Hän tekee tutkimusta juuri siksi, koska uskoo teoriaan.

- Tiedemies uskoo, että elämän synty itsestään on mahdollista kaikkialla, jos vain olosuhteet ovat oikeat. Hän uskoo siihen, vaikka alkusyntyä itsestään ei ole voitu todistaa edes laboratoriossa.

- Evolutionistit yrittävät etsiä välimuotoja pääryhmien väliltä, koska he uskovat kaikkien lajien olevan sukua keskenään ja periytyneen yhteisistä kantamuodoista.

- Se, joka uskoo maapallon pitkään ikään, hylkää yleensä oikopäätä todisteet, jotka viittaavat päinvastaiseen. Hän ei ota niitä vastaan eikä halua pohtia muuta vaihtoehtoa.

 

Ennakko-oletukset siis hyvin paljon vaikuttavat siihen, miten tiedettä tehdään ja miten todisteita tulkitaan. Kaikilla tiedemiehillä ja tavallisilla ihmisillä on näitä oletuksia, joiden mukaan he tulkitsevat asioita ja toimivat käytännössä. Sellaista ihmistä tuskin löytyy, joka ei toimisi jonkin ennakko-oletuksen pohjalta.

   Seuraava lainaus tuo hyvin saman ajatuksen esille. Se osoittaa, että me ensin hyväksymme jonkin teorian ja sitten lähdemme etsimään sitä tukevia todisteita. Järjestys ei ole tosiasiat vaan teoria ensin, ja siltä pohjalta lähdetään tekemään tutkimusta. Näin me yleensä toimimme.

 

Toinen ”virhe” olisi varmaankin väitteeni, että evolutionisti arvioi tosiasioita oman teoriansa tai filosofiansa mukaan. Hän uskoo, että asia on päinvastoin: tosiasiat ovat synnyttäneet hänen teoriansa. Siinä evolutionisti erehtyy. En kuitenkaan uskalla arvostella häntä tästä, etten tuomitsisi kaikkia. Vanhaan hokemaan, jonka mukaan teoria aina syntyy tosiasioista, uskotaan yleisesti, vaikka se on täysin epätarkka yleistys.

   Jo vuonna 1935 itävaltalainen tieteenfilosofi Sir Karl Popper (myöhemmin Lontoon yliopisto) osoitti merkittävässä teoksessaan The Logic of Scientific Discovery, etteivät tiedemiehet työskentele niin sanotun tieteellisen menetelmän mukaan. He eivät voisi tehdä työtä sen mukaisesti, vaikka haluaisivatkin. Väite, että tutkimuksen voi aloittaa havainnolla ilman teoriaa, on absurdi. Tiedemiehet eivät yksinkertaisesti kiertele kokoamassa havaintoja ja tuloksia valikoimattomasti ja yritä sitten soveltaa niitä teorioihin. He aloittavat jostakin teoriasta tai näkemyksestä. Tämä antaa heille suunnan koetulosten keräämiseen.

   …Teoria vaikuttaa tosiasioihin hyvin merkittävällä tavalla fysiikasta antropologiaan. Näin tiede toimii, koska näin ihmiset toimivat. Evolutionistit, luomiseen uskovat ja kaikki siltä väliltä. Kukaan ei vain koskaan tule sanoneeksi tätä. Miksi ihmeessä? Koska asia kuulostaa niin väärältä. Se kuulostaa niin väärältä, että emme edes halua ajatella sitä. Mutta ei se väärin ole. Me ihmiset vain toimimme niin. Se on ainoa tapa, jolla voimme toimia. Ainoa huijaus on itsensä huijaamista kun yritämme sanoa itsellemme, että emme näin toimisi, että me kaikista muista poiketen olemme objektiivisia ja ennakkoluuloista vapaat. Teoriassa tosiasiat määräävät teorian, mutta tosiasiassa teoria määrää tosiasiat. Lopulta kaikki on filosofiaa – tai teologiaa. (3)

 

MIHIN FAKTAT SOPIVAT?

 

Edellä tuotiin esille, miten maailmankatsomus vaikuttaa siihen, miten tulkitsemme maailmaa. Jokaisella on ennakko-oletuksia ja -käsityksiä, joiden mukaan hän toimii. Niinpä jos joku uskoo luomiseen ja Raamatun kertomukseen, hän etsii sitä vahvistavaa aineistoa. Hänen on myös helppo uskoa ihmeisiin, koska ajattelee Jumalan olevan olemassa.

   Vastaavasti se, joka uskoo sattumanvaraiseen syntyyn ja evoluutioon, yrittää löytää aineistoa, joka tukee hänen maailmankuvaansa. Jos hänelle tarjoaa toisenlaista aineistoa, joka on ristiriidassa hänen maailmankuvansa kanssa, hän torjuu sen yleensä oikopäätä. Hän ei ota sitä helpolla vastaan, koska ajattelee olevansa oikeassa ja että hänellä on tieteellinen näkökulma asioihin. Hän pitää toisenlaisia näkemyksiä epäjärkevinä tai uskonnollisina.

   Joka tapauksessa seuraavaksi esitetään tosiasioita, joita voidaan havaita luonnosta ja muusta aineistosta. Sopivatko ne hyvin naturalistiseen ja materialistiseen maailmankatsomukseen vai sopivatko ne Raamatun kuvaukseen, missä maailmankaikkeus on syntynyt Jumalan kädestä? Aloitamme naturalistisesta maailmankatsomuksesta, jossa joudutaan selittämään mm. seuraavat asiat itsestään tapahtuviksi tai ottamaan ainakin huomioon:

 

Maailmankaikkeuden alku on asia, joka täytyy selittää naturalistisessa maailmankatsomuksessa. Tällä hetkellä yleisin teoria on alkuräjähdysteoria, jossa kaiken – galaksit, tähdet, aurinko, planeetat, meri ja vesi, kalliot, ihminen, linnut, elefantit, hyttyset, kukat – oletetaan alkaneen nuppineulan kokoisesta tilasta. Jokainen voi miettiä, kuinka mahdollista se on ja kuinka järkevää on uskoa siihen.

 

Galaksien syntyä ei ole pystytty todistamaan. Usko niiden syntyyn itsestään on hataralla pohjalla:

 

En halua väittää että todella ymmärtäisimme galaksien syntyprosessin. Galaksien syntyteoria on yksi astrofysiikan suurista ratkaisemattomista ongelmista ja ratkaisu näyttää tänä päivänä olevan kaukana. (Steven Weinberg: Kolme ensimmäistä minuuttia, s. 88)

 

Aurinkokunnan synnystä on useita teorioita, mutta kaikki ovat epävarmoja:

 

Nykyäänkin, vaikka astrofysiikka on edistynyt suunnattomasti, monet teoriat aurinkokunnan alkuperästä ovat epätyydyttäviä. Tiedemiehet ovat yhä erimielisiä yksityiskohdista. Yleisesti hyväksyttyä teoriaa ei ole näkyvissä. (Jim Brooks: Näin alkoi elämä, s. 57)

 

"Kaikki esitetyt olettamukset aurinkokunnan alkuperästä sisältävät vakavia puutteita. Tämänhetkinen johtopäätös onkin, että aurinkokuntaa ei voi olla olemassa." (Jeffreys, H., The Earth: Its Origin, History and Physical Constitution, 6th edition, Cambridge University Press, 1976, p. 387)

 

Elämän syntyä ei ole voitu todistaa edes laboratoriossa. Elävän ja elottoman aineen välillä on valtava kuilu:

 

Harvardin yliopiston biologian professori Andy Knoll: Yrittäessämme koota yhteen sen, mitä tiedämme elämän syvähistoriasta maaplaneetalla, elämän alkuperästä ja sen muodostumisen vaiheista, jotka johtivat ympärillämme näkyvään biologiaan, joudumme myöntämään, että se on hämärän peitossa. Emme tiedä, kuinka elämä alkoi tällä planeetalla. Emme tiedä tarkalleen, milloin se alkoi, emmekä tiedä missä olosuhteissa. (4)

 

Makroevoluutio, lajien muuttumista toisiksi lajeiksi ei ole pystytty todistamaan. Naturalistinen filosofia perustuu uskoon, että niin on tapahtunut, vaikka sitä on ollut mahdoton havaita. Kukaan ei ole voinut esittää siitä ainoatakaan todistetta. Darwinin peipot, muuntelu bakteereissa, koivumittareissa ja muissa lajeissa on aina muuntelua perusryhmien sisällä. Ne eivät ole muuttuneet toisiksi lajeiksi. Vuosikymmeniä kestäneet mutaatio- ja jalostuskokeet ovat osoittaneet lajien muuttumattomuuden:

 

Kun puhutaan todellisista makroevolutiivisista muutoksista, on todistusaineisto käytännössä olematon. Huolimatta vastakkaisista väitteistä, makroevoluution mekanismia ei tunneta… Alan tieteellinen kirjallisuus ei edes yritä vakavasti selittää millä mekanismilla monimutkaiset biologiset molekyylit, mekanismit tai rakenteet ovat syntyneet. Todistukseksi riittää usein kuvitteellinen tarina mahdollisesta kehityspolusta. (5)

 

Tarkkailtuaan useiden vuosien ajan banaanikärpäsissä ilmenneitä mutaatioita Goldschmidt vaipui epätoivoon. Hän valitti, että muutokset olivat niin toivottoman pieniä, että vaikka tuhat mutaatiota yhtyisi yhdessä yksilössä, ei silti olisi syntynyt uutta lajia. (6)

 

Ihmisen kehitys. Naturalistinen filosofia edellyttää ihmisen kehitystä, mutta on tiedossa, että selvästi nykyihmiselle kuuluvia jäänteitä löydetään vanhemmista kerrostumista kuin heidän oletetut esi-isänsä. Sama ongelma tulee esiin, vaikka käytetään pelkästään evolutionistien omia ajoituksia ja luokitteluja:

 

Seuraavat tosiasiat koskevat ihmisen fossiiliaineistoa. Ensinnäkin fossiilit, joita ei ulkonaisesti voi erottaa nykyihmisestä, sijoitetaan jopa 4,5 miljoonan vuoden kohdalle evoluution aika-akselilla. Tämän perusteella näyttää siltä, että aitoja ihmisiä oli ennen etelänapinoiden ilmestymistä fossiiliaineistoon.

   …Fossiiliaineiston perusteella voimme sanoa, että ihmisen ensimmäisen kerran ilmestyessä hän oli jo täysi ihminen. Tämä esi-isiemme äkillinen ilmaantuminen morfologisesti ihmisinä merkitsee sitä, että fossiiliaineisto on sopiva luomisnäkemyksen kanssa. Tämä tosiseikka on ilmeinen, vaikka fossiilit järjestetään evolutionistisen ajoituksen mukaiseen järjestykseen (joskin uskomme ajoituksen olevan pahasti virheellinen). Toisin sanoen, vaikka hyväksyisimmekin evolutionistien ajoituksen fossiileille, ei lopputulos tue ajatusta ihmisen evoluutiosta. Tulokset ovat itse asiassa niin ihmisevoluution vastaisia, että ne käytännössä osoittavat teorian vääräksi. Tällainen on ihmisen fossiilihistorian todellinen luonne. (7)

 

Ikäkysymys. Yksi tärkeimmistä oletuksissa naturalistisessa filosofiassa on ajatus, että elämä maapallolla on satoja miljoonia vuosia vanha ja maapallo itse miljardeja vuosia vanha. Pitkien ajanjaksojen uskotaan mahdollistavan sen, että eliöillä ja organismeilla on ollut tarpeeksi aikaa kehittyä yksinkertaisista elämänmuodoista nykyisiksi muodoiksi. Tällä alueella kannattaa ottaa huomioon seuraavat tekijät:

 

Kerrostumat. Yksi oletus iänmääritykselle on ollut, että maakerrostumat ovat muodostuneet hitaasti toistensa päälle, kymmenien ja satojen miljoonien vuosien prosessien seurauksena. Tämä käsitys kerrostumien vanhasta iästä esitettiin 1800-luvulla, kun radioaktiiviset menetelmät eivät olleet edes tiedossa.

   Kuitenkin ajatus maakerrostumien vanhasta iästä ja hitaasta kerrostumisesta vuosimiljoonien aikana kumoutuu yksinkertaisella seikalla. Se kumoutuu sillä, että useat havainnot osoittavat kerrostumien muodostuneen nopeasti. Seuraavat tosiasiat puhuvat sen puolesta:

 

- Pitkät puunrunkofossiilit kerrostumissa. Eri puolilta maailmaa on tavattu puunrunkofossiileja, jotka ulottuvat useiden eri kerrostumien läpi. Se osoittaa, että kerrostumien on täytynyt muodostua nopeasti.

- Fossiilit maakerrostumissa. Yksi selvä todiste maakerrosten nopeasta kerrostumisesta ovat niissä olevat fossiilit. Kun kerrostumissa on fossiileja, on niiden synty selitettävissä vain siten, että muta- ja liejuvyöryt ovat haudanneet jonkin eläimen tai kasvin hyvin nopeasti.

- Eroosion puuttuminen kerrostumien väliltä viittaa niiden nopeaan kertymiseen toistensa päälle. Jos ne olisivat kertyneet hitaasti vuosimiljoonien aikana, olisi eroosio nähtävissä.

- St. Helenan kerrostumien synty. On myös käytännössä todistettu, että kerrostumat voivat syntyä nopeasti. St. Helenan tulivuoren purkauksen yhteydessä v. 1980 tapahtui, että muodostui päällekkäisten kerrostumien sarja paksuudeltaan lähes toistasataa metriä, ja vain muutaman viikon aikana. Siihen ei tarvittu miljoonia vuosia, vaan muutamissa päivissä erilaatuisia kerrostumia kasautui päällekkäin.

 

Radioaktiivisuusmittaukset. Kun palataan takaisin ikäkysymykseen, niin ovat merkittävässä asemassa radioaktiivisuusmittaukset, joilla mitataan yleensä kivien (paitsi C-14 menetelmässä) pitoisuuksia. Nämä pitoisuudet vaihtelevat rajusti kuten sopii odottaakin maasta otetuille näytteille, mutta on toinen asia, liittyvätkö pitoisuudet todelliseen ikään. Tätä ei pystytä todistamaan.

   Esimerkkinä siitä, miten nämä menetelmät antavat pitkiä ikiä, mutta ovat pahasti harhassa, on se, kun mitattiin 1801 purkautuneen Hualalai tulivuoren laavakiviä. Näiden laavakivien iänmääritykset vaihtelivat 140 miljoonasta vuodesta 2960 miljoonaan vuoteen, keskiarvon ollessa 1410 miljoonaa vuotta. Kun tällaisia ikäarvioita annetaan vain 200 vuotta vanhoille kiville, on selvä, että radioaktiivisuusmenetelmät ovat pahasti pielessä. Ne tietysti antavat sopivan pitkiä ikiä evoluution kannalta, mutta jos erehdykset ovat tällaista luokkaa, ei menetelmiin voi luottaa.

 

C-14-menetelmä on yksi menetelmä iänmäärityksessä, ja sillä mitataan orgaanisten näytteiden ikää. Tämän menetelmän puoliintumisaika on vain 5600 vuotta ja se on tarkempi kuin muut radioaktiivisuusmenetelmät, mutta siinäkin voi olla mittausvirheitä. Varsinkin maapallon magneettikentän heikentyminen vaikuttaa siihen.

   Havahduttavaa kuitenkin on, että radiohiiltä on toistuvasti löydetty hiili-, turve-, maaöljy- ja maakaasuesiintymistä, kambrikauden (sen oletetaan alkaneen 600 milj. vuotta sitten) fossiileista sekä muista fossiileista, joiden ikänä on pidetty miljoonia tai satoja miljoonia vuosia.

   Niinpä kun radiohiilen puoliintumisaika on 5600 vuotta, ei sitä pitäisi olla yhtään jäljellä 100 000 vuoden jälkeen. Se, että sitä kuitenkin esiintyy, viittaa yhteen asiaan: kerrostumien ja fossiilien on oltava hyvin nuoria. Ainakaan ne eivät voi olla miljoonia vuosia vanhoja puhumattakaan sadoista miljoonista. Tämänkaltaiset mittaustulokset tekevät sellaiset ajatukset mahdottomiksi. Sen sijaan järkevä johtopäätös on, että niiden iän täytyy olla vain joitakin vuosituhansia. Seuraavat esimerkit tuovat tämän esille:

 

Keksinnön alkuvuosina oletettiin, että kaikki edellytykset varmoihin ikämittauksiin oli nyt vihdoin olemassa. Tutkijat keräilivät kaikenlaista mitattavaa; faraoiden ja neandertalinihmisten hautojen jäämistöä, sapelihammastiikereiden ja mammuttien hampaita, kivettymiä, fossiileja, maaöljyä jne. Kaikista löytyi radioaktiivista hiiltä. Ikähavainnot julkaistiin Radiocarbon-lehdessä, vaikka useiden näytteiden ikä oli jo aikaisemmin määritelty miljooniksi vuosiksi. (8)

 

… Uusi tekniikka paransi hiili-14 ja hiili-12-suhteen mittauksien herkkyyttä. Aiemmin oli mahdollista mitata pitoisuus, joka oli noin prosentti nykyisestä hiili-14-pitoisuudesta. AMS teki mahdolliseksi mitata pitoisuuden, joka on noin 0.001 prosenttia nykyisestä hiilestä. Teoreettisesti tämä pidensi hiili-14-menetelmän toiminta-alueen 40 000 vuodesta noin 90 000 vuoteen. Tällä tavoin toivottiin voitavan mitata paljon vanhempia näytteitä. Tätä toivoneet kohtasivat kuitenkin jotain yllättävää.

   Tohtori John Baumgardner, yksi RATE-ryhmän tutkijoista toteaa, että ”suureksi yllätykseksi ei löydetty yhtään fossiilista materiaalia, jossa olisi ollut niin vähän (radiohiiltä) kuin 0.001 prosenttia modernista arvosta!” ⁹ Tämä tarkoittaa, että hiili-14-atomeja löytyi jopa kambrikauden fossiileista, joita evolutionistit pitävät 600 miljoonaa vuotta vanhoina.

   Baumgardner antaa asiasta uskomattoman esimerkin:

 

Jos aloitamme havaittavan universumin painoisesta puhtaasta hiili-14-määrästä, niin 1,5 miljoonan vuoden kuluttua (pieni osa evolutionistien kokonaisajasta) ei pitäisi olla jäljellä yhtään ainoaa hiili-14-atomia! Rutiininomaisesti löydetään kuitenkin 14C/12C-suhteita, jotka ovat luokkaa 0,1-0,5 % nykyisissä – sata kertaa suurempia kuin AMS menetelmän ilmaisuraja – näytteissä, joiden pitäisi olla kymmeniä ja satoja miljoonia vuosia vanhoja. Tämä on suuri ongelma uniformitaristiselle näkemykselle (evoluution aikaskaala). ¹⁰

 

Baumgardner lähetti myös timantin hiili-14-laboratorioon mitattavaksi. Tätä ei ollut koskaan aikaisemmin tehty, koska mittausta pidettäisiin täysin absurdina – sulana hulluutena. Timantti, joka on muodostunut syvällä maapallon esikambrisissa kivissä, olisi yhtä vanha kuin maapallo itse. Lisäksi timantin kiteen sidokset ovat hyvin vahvoja, joten biologinen kontaminaatio ei voi päästä timantin sisään. Siksi timantin iän määrittäminen hiili-14-menetelmällä oletettiin turhaksi. Laboratorion mittausraportti saapui: Timantti oli noin 58 000 vuotta vanha! (11)

 

SOPIVATKO TODISTEET RAAMATUN KUVAUKSEEN?

 

Aiemmissa kappaleissa tuotiin esille faktoja, jotka ovat ristiriidassa naturalistisen näkemyksen kanssa. Ne osoittavat, mitä ongelmia esiintyy, jos oletetaan kaiken syntyneen ja kehittyneen itsestään. Lisäksi lopuksi käsiteltiin ikäkysymystä, koska se liittyy samaan aiheeseen.

   Entä todisteet sen puolesta, että Raamatun kuvaus maailmankaikkeuden alusta ja elämästä on totta?

   Näyttää siltä, että sen puolesta on paljon helpompi löytää todisteita. Niitä löytyy sekä historian tiedoista että luonnosta. Tietysti on totta, etteivät ne ole aukottomia kuten ei mikään, millä yritetään todistaa historiallisia tapahtumia jälkeenpäin. Kuitenkin nämä todisteet kannattaa ottaa huomioon.

 

Maailmankaikkeuden alku. Jos maailmankaikkeus on ikuinen, olisi kaikkien tähtien ja auringon säteilyn täytynyt loppua sekä maapallon sisäisten energioiden ehtyä. Kaiken pitäisi olla lämpökuoleman tilassa. Se, että nämä taivaankappaleet säteilevät ja luovuttavat edelleen energiaa, osoittaa, että niillä on täytynyt olla alku. Se sopii Raamatun kuvaukseen.

 

Elämällä on alku. Kun aurinko ei ole voinut olla ikuisesti olemassa ja lämmittämässä meitä, edellyttää se elämällekin alkua. 1 Mooseksen kirja osoittaa saman. Se osoittaa, että elämä alkoi kerran.

   Lisäksi elämä ja yksinkertainen solu on sen verran monimutkainen asia, että se viittaa luomiseen. Laboratoriossa ei ole päästy lähellekään elämän synnyn ratkaisua ja mitä enemmän alueella on tehty tutkimusta, sitä suuremmaksi on tullut kuilu elävän ja elottoman aineen välillä.

 

Luonnon monimutkaisuus ja kauneus viittaa luomiseen. Jos alkusynty itsestään olisi ollut mahdollinen (mitä sen ei ole havaittu olevan), olisi maapallon täyttänyt todennäköisesti jokin yksinkertainen solumassa. Sen sijaan nyt voimme nähdä luonnon kauneutta ja monimutkaisia rakenteita ympärillämme: kukkia, puita, kallioita, kauniita eläimiä. Lisäksi sellaisia asioita kuin ajattelu, äly, tietoisuus, liike, puhe, kuulo, haju, maku, tunto, näkö, väsymys, nälkä, ärtyisyys, rakkaus, sukupuolisuus ja sukupuolielimet on vaikea selittää, jos elämä on alkuisin jostain kivestä tai elottomasta aineesta.

 

Fossiilit ovat osoituksena siitä, että eläimet ja kasvit ovat olleet valmiita ja monimutkaisia alusta alkaen. Kambrikauden räjähdys ja monimutkaiset fossiilit siltä ajalta ovat yksi osoitus siitä. Ei ole löydetty puoliksi kehittyneitä siipiä, käsiä, aisteja tai välimuotoja kuten Darwinin teoria edellyttää. Tämä yksinkertaisten välimuotojen puuttuminen ja ettei ole pystytty ratkaisemaan elämän synnyn ongelmaa, puhuvat vahvasti Raamatun kuvauksen puolesta, jossa kaikki luotiin heti valmiiksi.

 

Ihmisen ero eläimiin on huomattava. Fyysinen ja henkinen kuilu erottaa ihmisen muista elävistä olennoista. Puhe, kirjojen kirjoittaminen, autolla ajaminen, lentäminen, rakennusten tekeminen ja lukuisat muut seikat ovat tekijöitä, joissa ne tulevat esille. Tämä sopii yhteen Raamatun kuvauksen kanssa, jossa ihminen luotiin alun perin Jumalan kuvaksi (se tosin vääristyi syntiinlankeemuksessa) ja että ihminen itse antoi nimet kaikille eläimille.

 

Syntiinlankeemus. Kun ihmiset kyselevät, mistä johtuu pahuus ja kärsimys maailmassa, löytyy 1 Mooseksen kirjasta selitys tähän: syntiinlankeemus (vrt. Room 5:12: Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet).

   Mielenkiintoista on, että sama asia esiintyy myös kansojen tarinoissa ja parissa syntiinlankeemussinetissä, jotka on löydetty Lähi-idän alueelta. Tämä osoittaa, ettei ole kyseessä vain Raamatun kuvaus, vaan se on kansojen yhteistä perimätietoa.

 

Vedenpaisumus on toinen asia, joka esiintyy usein kansojen perimätiedossa. Tällaisia kuvauksia on ainakin 150. "Earth"-teoksessa on kirjoitettu kertomuksista:

 

Jollei yleismaailmallinen vedenpaisumus olisi ollut todellisuutta, niin jotkut kansanrodut olisivat panneet pelättävät tulivuorenpurkaukset, suuret lumimyrskyt, kuivuudet... hävittämään heidän pahat esivanhempansa. Vedenpaisumuskertomuksen yleismaailmallisuus on näin ollen sen todenperäisyyden parhaita todisteita. Me voisimme sivuuttaa minkä tahansa näistä taruista erillisenä ja pitää sitä ihmisen vilkkaan mielikuvituksen tuotteena, mutta yhdessä, maailmanlaajuisesta näkökulmasta katsoen ne ovat lähes vastaansanomattomat.

 

Toiseksi vedenpaisumuksen jäänteitä voidaan havaita kaikilla mantereilla ja kaikissa korkeissa vuoristoissa – esim. Darwin löysi valaan luurangon Perun vuoristoalueelta. Oman maailmankuvansa ja ennakkokäsitystensä takia tiedemiehet eivät ole osanneet tai halunneet yhdistää niitä vedenpaisumukseen. Seuraavat pari kuvausta Himalajan ja Alppien rinteiltä viittaavat tällaisiin jäänteisiin:

 

Harutaka Sakai japanilaisesta Kyushun yliopistosta on käyttänyt vuosia Himalajan vuoriston merellisten fossiilien tutkimiseen. Hän ja hänen ryhmänsä ovat luetteloineet varsinaisen mesotsooisen kauden akvaarion. Hentoja merililjoja, nykyisten merisiilien ja meritähtien sukulaisia, tavataan kallioseinämissä yli kolme kilometriä merenpinnan yläpuolella. Ammoniitteja, belemniitteja, koralleja ja planktonia esiintyy fossiileina vuorten kallioissa...

   Kahden kilometrin korkeudella geologit löysivät meren itsensä jättämän jäljen. Sen aaltomainen kalliopinta vastaa muotoja, jotka jäävät hiekkaan matalan veden laineista. Jopa Everestin huipulta tavataan keltaisia nauhoja kalkkikiveä, joka syntyi veden alla lukemattomien merieläinten jäännöksistä. ("Maapallo ihmeiden planeetta", s. 55)

   

On syytä käydä vielä hiukan lähemmin tarkastamaan vuorijonojen kivilajien alkuperäistä luonnetta. Varsinaisissa Alpeissa se näkyy parhaiten säilyneenä pohjoisen ns. Helvetialaisen vyöhykkeen kalkkialpeissa. Kalkkikivet ovat täällä voitolla. Kun tarkastelemme täällä kiveä jonkin vuoren jyrkissä rinteissä tai huipulla - jos sinne asti jaksamme kavuta -, niin löydämme siitä ennen pitkää kivettyneitä eläinjäännöksiä, eläinfossiileja. Ne ovat täälläkin usein pahasti venyneitä, litistyneitä ja särkyneitä, mutta kumminkin tapaa myös semmoisia kappaleita, jotka voidaan lajilleen määrittää. Kaikki nuo fossiilit ovat merieläinten kalkkikuoria tai runkoja. Niiden joukossa on spiraalikierteisiä ammoniitteja ja varsinkin paljon kaksikuorisia simpukoita... Lukijan mieleen on edellä olevan esityksen johdosta varmaankin tullut kysymys: Mikä merkitys on sillä seikalla, että vuorijonoissa on niin paljon meren pohjalle kerrostuneita sedimenttejä? (s. 236,237 "Muuttuva maa", Pentti Eskola)

 

Kielten sekoitus ja Baabelin torni ovat niitä asioita, joista jälleen löytyy tietoa kansojen perimätiedossa ja kertomuksissa. Eräs erikoinen viittaus muinaiseen Baabelin torniin löytyy Nabopolassarilta, joka oli Uus-babylonialaisen valtakunnan perustaja (626-605 eKr.) ja kuulun Nebukadnessarin isä. Hänen lausunnossaan puhutaan Baabelin tornista ja sen rakentamisesta:

 

Siihen aikaan käski Marduk minua pystyttämään Baabelin tornin, joka oli muinoin tuhoutunut, laskemaan maahan lujan perustuksen tornin huipun yltäessä taivaaseen.

 

JUMALAN ILMOITUS

 

Tämän kirjoituksen aiheena on ollut tieteellinen maailmankuva. On osoitettu, että havainnot luonnosta ja historiasta sopivat hyvin Raamatun kuvaukseen. Sen sijaan nämä havainnot eivät tue naturalistista filosofiaa, johon kuuluu Darwinin teoria. Ne ovat ristiriidassa sen kanssa.

   On tietenkin totta, ettei Raamatun tapahtumia voi jälkeenpäin todeksi. Se on yhtä mahdotonta kuin todistaa ateismi tai Jumalan olemassaolo oikeaksi. Kaikissa näissä asioissa on lopulta kysymys uskosta, kuten todettiin. Siihen joutuvat turvautumaan myös ne, jotka pitävät itseään tieteellisinä ja älykkäinä. Kaikki uskovat johonkin.

   Kun palataan takaisin Raamattuun, voimme löytää siitä tietoa asioista, joista emme muuten tietäisi. Sellaisia ovat luominen, syntiinlankeemus, kuolemanjälkeinen elämä, synnin seuraukset, Jumalan olemus (rakkaus ja pyhyys / 1 Joh 4:8: …sillä Jumala on rakkaus / 1 Joh 1:5: … että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä.) sekä miten jokainen voi saada pelastuksen lahjaksi Jeesuksen Kristuksen kautta.

   Tämä viimeinen asia, miten Jeesus on tullut välimieheksi Jumalan ja ihmisten välille, ja miten hänen kauttaan voidaan päästä taivaaseen, on itse asiassa kaikkein tärkein asia. Siitä kertovat seuraavat jakeet, jotka Jeesus puhui itsestään:

 

- (Joh 5:39.40) Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta;

40. ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.

 

- (Joh 8:24) Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne."

 

- (Joh 10:9) Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen.

 

- (Joh 14:6) Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.

 

Niinpä jos itse haluat päästä Jumalan yhteyteen ja saada syntisi anteeksi, on se hyvin helppoa. Voit yksinkertaisesti pyytää Jeesusta Kristusta elämääsi ja kääntyä Jumalan puoleen hänen nimessään. Kun näin teet eli vastaanotat Jeesuksen elämääsi ja olet sitä ennen luovuttanut itsesi Jumalalle, koskevat seuraavat lupaukset sinua. Sinulla on silloin Jumalan lapseus ja iankaikkinen elämä kuten Raamattu osoittaa:

 

- (Joh 1:12,13) Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,

13. jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.

 

- (1 Joh 5:11-13) Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa.

12. Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.

13. Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä.

 

PELASTUSRUKOUS. Herra, Jeesus, käännyn sinun puoleesi. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä sinua vastaan ja etten ole elänyt sinun tahtosi mukaan. Tahdon kuitenkin kääntyä synneistäni ja seurata sinua koko sydämestäni. Ja uskon myös, että syntini ovat anteeksiannetut sinun sovitustyösi kautta ja että olen sinun kauttasi saanut iankaikkisen elämän. Kiitän siitä pelastuksesta, jonka olet minulle lahjoittanut. Amen.

 

 

VIITTAUKSET:

 

1. V.T. Aaltonen: Miksi en ole kristitty, s. 199, 200, 203

2. Ken Ham: Valhe, evoluutio, The Lie: Evolution, s. 24,27,35

3. Marvin L. Lubenow: Myytti apinaihmisestä (Bones of Contention), s. 96,97

4. Andy Knoll (2004) PBS Nova interview, 3. toukokuuta 2004,  sit. Antony Flew & Roy Varghese (2007) There is A God: How the World’s Most Notorious Atheist Changed His Mind. New York: HarperOne

5. Kimmo Pälikkö: Taustaa 2, Kehitysopin kulisseista, s. 10,11

6. Norman Macbeth: Darwin Retried, 1971, s. 33

7. Marvin L. Lubenow: Myytti apinaihmisestä (Bones of Contention), s. 286

8. Kimmo Pälikkö: Taustaa 2, Kehitysopin kulisseista, s. 92

9. John Baumgardner, ”Carbon Dating Undercuts Evolution’s Long Ages”, Impact Article nro 364 (San Diego: Institute for Creation Research, lokakuu 2003):ii.

10. sama

11. Marvin L. Lubenow: Myytti apinaihmisestä (Bones of Contention), s.244, 245