Etusivulle

Jarin kirjoituksia

 


 






Tartu kiinni
iankaikkiseen elämään!















Jeesus on tie ja
totuus ja elämä






 

Tieteellinen maailmankuva

 

 

Tässä kirjoituksessa käsitellään tieteellistä maailman-katsomusta ja maailmankuvaa. Tavallisesti sillä tarkoitetaan maailmankatsomusta, joka perustuu vain järkeen, havaintoihin ja varmoihin todisteisiin. Sen ajatellaan olevan puolueeton ja objektiivinen tapa tarkastella todellisuutta, ja jossa ovat perustana vain varmat tiedot. Erityisesti monet tahtovat painottaa, että tieteellinen maailmankatsomus on uskonnollisen ajattelun vastakohta. He tahtovat sanoa, että kun uskonnollinen maailmankatsomus perustuu ”sokeaan uskoon”, ei heidän edustamansa tieteellinen ajatustapa ole sellainen. Sen sijaan heidän maailmankatsomuksensa perustana ovat ainoastaan järki ja tosiasiat, jolla hyvin usein tarkoitetaan Darwinin evoluutioteoriaa ja sattumanvaraista elämän syntyä.

   Hyvän käsityksen tällaisesta maailmankatsomuksesta, jossa ihminen pitää itseään tieteellisenä, saamme seuraavasta lainauksesta. Siinä tuodaan esille ”tieteellisen ja uskonnollisen” maailmankatsomuksen ero:

 

Toivon lyhyesti sanoen, että saataisiin ihmiset ajattelemaan tieteellisesti.

   Yleensä näyttää siltä, että suurin osa ihmisistä koettaa tulla toimeen mahdollisimman vähällä ajattelemisella… Tieteellisen ajattelutavan olennaisimpana sisällyksenä on vapaus ennakkoluuloista, mieltymyksistä ja kiintymyksistä. Tiedemiehen tavoitteena on aina totuus, välittämättä vähääkään siitä, miten epämiellyttävä se saattaa olla tai missä määrin se saattaa aiheuttaa hämminkiä ihmisten kesken, joiden omaksumat uskomukset se osoittaa erheellisiksi… Ei luulisi olevan tarpeellista huomauttaa tieteellisen ja uskonnollisen ajattelutavan välisestä ristiriidasta. (1)    

 

Onko tieteellistä maailmankatsomusta olemassa? Kuten todettiin, ne jotka korostavat tieteellistä maailmankatsomusta, korostavat tavallisesti myös sitä, miten heidän maailmankatsomuksensa eroaa uskonnollisesta maailmankatsomuksesta. He pitävät omaa, ateismiin ja naturalismiin perustuvaa, maailmankatsomustaan järkeen perustuvana, kun taas jälkimmäinen on heidän mielestään sokeaa ja tunteenomaista uskoa asioihin, joita ei voi todistaa. Näin he saattavat ajatella.

   Onko sitten ateismi yhtään sen tieteellisempi lähestymistapa kuin käsitys siitä, että Jumala on kaiken takana? Jos asiaa tarkastellaan seuraavien seikkojen valossa, käy ilmi, että niin ei lainkaan ole. Tämän maailmankatsomuksen kannattajat eivät ole yhtään sen tieteellisempiä uskomuksissaan kuin sellainen, joka pitää Jumalaa kaiken lähtökohtana. He osoittautuvat samanlaisiksi – vaikka kerskaavat tieteellisyydellään – kuin muutkin ihmiset. Paavali kirjoitti aikanaan:

 

- (2 Kor 11:12) Mutta mitä minä teen, sen olen vastakin tekevä, riistääkseni aiheen niiltä, jotka aihetta etsivät, että heidät siinä, missä kerskaavat, havaittaisiin samankaltaisiksi kuin mekin.

 

Seuraavaksi tutkimme lisää ns. tieteellisen maailmankuvan perusteita. Kun monet väittävät omaavansa tieteellisen maailmankuvan, voidaan heidän käsityksensä kyseenalaistaa. Tässä kannattaa kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin:

 

• Tieteellisen maailmankuvan edellytyksiä

• Jokainen uskoo

• Onko ihmisen tieto ja viisaus luotettavaa?

• Naturalismi ja suljettu maailman-kaikkeus

 

TIETEELLISEN MAAILMANKUVAN EDELLYTYKSIÄ. Mitä tulee tieteelliseen maailmankuvaan, edellyttää se periaatteessa kahta asiaa:

 

- Täydellinen tieto

- Mikään havainto ei saa olla ristiriidassa tieteellisen maailmankuvan kanssa

 

Tieteellinen maailmankuva edellyttää täydellistä tietoa. Ensinnäkin, jos oletamme itsellämme olevan tieteellisen maailmankuvan, edellyttää se yhtä asiaa: meillä on oltava täydellinen tieto kaikesta siitä mitä nyt on ja mitä menneisyydessä on tapahtunut.

   Tässä asiassa olemme kuitenkin heikoilla. On tietysti totta, että jotkut ihmiset tietävät enemmän kuin toiset ja saattavat olla enemmän oikeassa, mutta kenelläkään ei ole täydellistä tietoa. Varsinkin menneisyys on asia, josta tietomme on vajavaista. Emme ole olleet paikalla tarkistamassa, mitä todella on tapahtunut, ja siltä pohjalta on mahdotonta olla täysin tieteellinen menneisyyden suhteen. Kukaan ei voi sanoa olevansa tieteellinen sanan täydessä merkityksessä. Ainoastaan kaikkitietävä olento kuten Jumala voi olla sitä.

 

Mikään havainto ei saa olla ristiriidassa tieteellisen maailmankuvan kanssa. Toiseksi jos oletetaan jonkun maailmankuvan olevan tieteellinen, edellyttää se myös seuraavaa: mikään havainto ei saa olla ristiriidassa maailmankuvan kanssa. Kaikkien luonnossa nähtävien asioiden on oltava sopusoinnussa ihmisen maailmankuvan kanssa tai muuten siinä on jotain vikaa. Onko tällainen ihminen, joka väittää omaavansa tieteellisen maailmankuvan, kuitenkaan valmis seisomaan kaikkien maailmankuvaansa liittyvien uskomusten takana? Entä jos hänen käsityksensä ovat valheellisia?

   Seuraava lainaus osoittaa, miten jotkut käytännön havainnot ovat selvässä ristiriidassa maailmankuvan kanssa. Kirjoitus on Science News Letter -nimisestä julkaisusta vuodelta 1938. Siinä osoitetaan, miten ihmisten jalanjälkien kaltaisia jälkiä on löydetty useista paikoista (ainakin neljästä paikasta), joiden ikä on määritelty n. 250 miljoonaksi vuodeksi. Kuitenkin, kun yleinen käsitys evoluutioteoriassa on ollut, että ihmiset ja kädelliset ilmaantuivat vasta joitakin satojatuhansia vuosia sitten, on havainnoissa ilmeinen ristiriita. Jos havainnot otetaan sellaisenaan ja uskotaan evoluutioteorian aikatauluun, olisi ihmisen täytynyt esiintyä maapallolla n. 150 miljoonaa vuotta ennen dinosauruksia. Tällaiset esimerkit osoittavat, miten monien tieteellinen maailmankuva voi tosiasiassa perustua valheellisiin ja todistamattomiin näkemyksiin:

 

"Ihmisen kaltaiset jäljet kivessä ovat arvoitus tiedemiehille. Ne eivät voi olla ihmisen, koska ne ovat aivan liian vanhat - mutta mikä outo, kaksijalkainen, amfibinen eläin on saattanut tehdä ne?

   Mikä se on, joka eli 250 miljoonaa vuotta sitten ja käveli takajaloillaan, joissa oli samantapaiset jalkaterät kuin ihmisellä?

   ... Se on tieteen arvoitus, johon tiede ei ole vielä löytänyt vastausta. Ei silti, että tiede lakkaisi yrittämästä... Mutta toistaiseksi kaikki mitä on nähtävänä on 12 jalanjälkeä, jotka oudosti muistuttavat ihmisjalkaa, kukin 9½ " pitkä ja 6 " leveä leveimmältä, harallaan olevien varpaitten kohdalta. Jäljet löydettiin hiekkakivimuodostumasta, jonka tiedetään kuuluvan Hiilikauteen, noin 12 mailia Bereasta. Ne löysi tri Wilbur G. Burroughs, Berean yliopiston geologian professori ja William Finnell.

   Äskettäin prof. Burroughsin luona kävi muutamia Kentucky-vuorten miehiä, jotka veivät hänet kukkuloilleen ja näyttivät hänelle erään toisen paikan, missä oli monia jalanjälkiä. Tämä vuoristopaikka näyttää todellakin olleen "vanha Kentucky koti" kokonaiselle perheelle salaperäisiä eläimiä, sillä prof. Burroughs kertoo, että jäljet 'vaihtelevat kooltaan aina pienistä 4 ½" pituisista aikaisemmin kuvaamieni suuruisiksi', jotka olivat lähes 10" pitkiä...

   Jalanjäljet ovat äärimmäisen kummallisia. Ne ovat juuri oikeata kokoa ollakseen ihmisen - yhdeksän tai kymmenen tuumaa pituudeltaan - ja melkein oikean muotoisia. Miltei jokainen, joka näkee ne ajattelee ensiksi, että ne ovat ihmisjalan tekemät ja on melkein mahdotonta vakuuttaa jollekin, että ne eivät ole ihmisen...

   Mutta rohkeimmatkin arviot ihmisen esiintymisestä maan päällä ovat vain miljoona vuotta - ja nämä jäljet ovat 250 kertaa niin vanhat...

   Sellainen on arvoitus. Neljännesmiljardi vuotta takaperin tämä ihmisen tapaisesti kulkeva eläin jätti jalanjälkiä laajalti levinneeseen hiekkaan, jonka aika kovetti kallioksi. Sitten hän katosi. Ja nyt tiedemiehet raapivat päätään." (Science News Letter 34, 278, 1938)

 

Toinen lainaus jatkaa samasta aiheesta. Sekin kertoo, miten ihmisten jalanjälkien kaltaisia jälkiä on löydetty useista ikivanhoista kerrostumista Yhdysvalloissa ja muualla (Meksikosta, Arizonasta, Illinoisista, Uudesta Meksikosta, Kentuckysta ja muista valtioista). Tämäntyyppiset löydöt osoittavat, miten jotkut havainnot ovat selvässä ristiriidassa maailmankuvan kanssa:

 

Jos ihminen... oli olemassa niinkin varhain kuin rautahiilikaudella missään muodossa, koko geologinen tiede on niin täysin väärässä, että kaikkien geologien tulisi sanoutua irti toimistaan ja ryhtyä rekkakuskeiksi. Niinpä ainakin toistaiseksi tiede hylkää sen houkuttelevan vaihtoehdon, että ihminen olisi saanut nuo jalanjäljet aikaan." (The Carboniferous Mystery", Scientific Monthly, vol. 162, Jan. 1940, s. 14)

 

Jokainen uskoo. Jos lähdetään siitä ajatuksesta, että jonkun maailmankatsomus on tieteellinen eikä perustu lainkaan uskoon, onko sellaista ihmistä olemassa? Kuinka moni toimii vain tosiasioiden varassa tieteen alueella ja tavallisessa elämässä, mutta ei käytä uskoaan? Onko mahdollista löytää sellaista henkilöä?

   Jos rehellisiä ollaan, ei kukaan käytännössä toimi ilman uskoa. Tieteen alueella se ilmenee siinä, että luotetaan muiden uskottavuuteen ja tietoihin. Heidän käsityksiään pidetään luotettavina, koska heidän ajatellaan olevan perillä asioista. Tavallisen elämän alueella on samoin. Siinäkin me luotamme toisten sanaan ja pidämme sitä totena. Tarkistamme henkilökohtaisesti vain pienen osan asioista, jotka omaksumme tosina.

   Kaikki siis uskovat, eikä kukaan ole puolueettomalla maaperällä. Jokainen ihminen uskoo johonkin; myös se, joka uskoo perustavansa kaiken tosiasioiden varaan. Täysin tieteellistä ihmistä ei ole olemassa, koska se on mahdotonta.

   Seuraavat esimerkit tuovat esille uskon merkityksen ja sen esiintymisen arkielämässä:

 

• Tyttö luottaa äitinsä sanaan, että saa uuden mekon. Se on uskoa.

• Ihmiset uskovat, että sellainen paikka kuin Etelämanner on olemassa, vaikka hyvin harva on siellä käynyt.

• Kun lehdissä on kaupan mainoksia, uskotaan niihin ja mennään ostoksille niiden perusteella.

• Historia on alue, josta tiedämme kaiken toisten sanan nojalla. Esim. Napoleonin ja Caesarin olemassaoloa ei voi enää todistaa aukottomasti ja tieteellisesti, vaan joudutaan luottamaan muiden sanaan. Se on uskoa, johon jokainen joutuu nojautumaan.

 

Myös maailmankaikkeuden, elämän ja ihmisen alkuperää koskevat kysymykset kuuluvat uskon alueelle. Monien on vaikea ymmärtää, että myös maailmankaikkeuden, elämän ja ihmisen alkuperää koskevat kysymykset kuuluvat uskon alueelle. Syy tähän on kuitenkin yksinkertainen: Kukaan meistä ei ollut todistamassa näiden asioiden syntyä. On vain erilaisia teorioita siitä, miten ne saivat alkunsa, mutta tieteellisesti niiden syntyä on mahdoton todistaa. Emme voi palata menneisyyteen ja sieltä käsin tarkastella asioita, joten jokainen on tässä mielessä samassa asemassa ja veneessä.

   Johtopäätös on, että ateisti kuten jokainen meistä joutuu turvautumaan sokeaan uskoon maailmankaikkeuden ja elämän alkuperää koskevissa kysymyksissä, vaikka muuta väittäisimme. Kysymys on vain siitä, mihin maailmankatsomukseen faktat sopivat paremmin.

   Ken Ham osoittaa, miten sekä luomisnäkemys että evoluutioteoria ovat molemmat tällaisia menneisyyteen perustuvia uskomuksia. Niitä ei voi jälkeenpäin todistaa todeksi, koska emme voi palata menneisyyteen. Evolutionistit ovat yhtä lailla uskoon perustuvia tällä alueella kuin sellainen, joka uskoo luomiseen. He ovat samassa veneessä ja samassa asemassa yrittäessään ymmärtää, mitä menneisyydessä on tapahtunut. Heillä on sama nykyisyydessä oleva todistusaineisto, jolla he tulkitsevat menneisyyttä.

 

Suurimmalla osalla ihmisistä on vääränlainen mielikuva siitä mitä kaikkea luominen/evoluutio-kysymykseen liittyy. Sen sijaan, että ihmiset huomaisivat kysymyksen todellisen luonteen, heidät on petetty luulemaan, että evoluutio on tiedettä. Se ei ole tiedettä lainkaan. Kyse on menneisyyteen liittyvistä uskomuksista. Me emme voi käydä menneisyydessä…

   On tärkeää ymmärtää, että myös erityinen luominen on, määritelmän mukaan uskomus menneisyydestä. Ero on siinä, että luomiseen uskovien käsitys luomisesta perustuu kirjaan, joka väittää olevansa Jumalan sanaa. Jumalan, joka oli paikalla, joka tietää kaiken, ja joka kertoo mitä tapahtui. Evoluutio perustuu niiden ihmisten kertomukseen, jotka eivät olleet paikalla, ja jotka eivät väitäkään tietävänsä kaikkea…

   Kaikki tiedemiesten käytössä olevat todisteet ovat olemassa vain nykyisyydessä. Kaikki fossiilit, elävät eläimet ja kasvit, maapallo, maailmankaikkeus – aivan kaikki – ovat olemassa nykyisyydessä. Tavallisille ihmisille (myös suurimmalle osalle opiskelijoista) ei opeteta, että tiedemiehillä on käytössään vain nykyisyys, ja että he eivät voi olla tekemisissä menneisyyden kanssa. Evoluutio on menneisyyteen liittyvä uskomusjärjestelmä, joka perustuu ihmisten sanaan – ihmisten, jotka eivät olleet paikalla, mutta jotka yrittävät selittää miten kaikki nykyisyydessä olevat todisteet (esim. fossiilit, eläimet, kasvit) ovat saaneet alkunsa. (2)

 

Jotta saisimme käsityksen siitä, miten ateistinen usko ilmenee elämän alkua koskevassa kysymyksessä, katsomme seuraavaa lainausta. Tieteen keinoin ei ole voitu selvittää maapallon ja elämän alkua – kokeet, joissa on yritetty aikaansaada elämää, ovat epäonnistuneet – mutta kaikesta huolimatta kirjoittaja ajattelee kaiken syntyneen itsestään. Kysymys ei ole tieteellisestä tiedosta vaan siitä, mitä halutaan uskoa. Kristitty, joka uskoo luomiseen, on tietysti samassa tilanteessa.

 

Elämän alku maapallolla tiettyyn aikaan on tosiasia, mutta sen syntytapa on ainakin toistaiseksi selvittämätön ongelma. Muuta mahdollisuutta ei kuitenkaan ole kuin että elämä on syntynyt itsestään, ts. että elämän synty on luonnon järjestykseen kuuluva tapahtuma kaikkialla, missä olot ovat sellaiset kuin ne olivat elämän syntyessä maapallon pinnalla. Elämän synty ei ole sen suurempi tai pienempi mysteerio kuin esim. maapallomme synty. Jos voisimme kokeellisesti l. keinollisesti saada aikaan laboratoriossa tai muualla olotilan, joka vastaisi elämän alkuaikoina vallinnutta, saisimme varmasti nähdä kuolleesta aineesta syntyvän elämää. Ei ole mahdotonta, että tähän vielä päästäänkin. Yhtä mahdollista on, että vielä pääsemme yhteyteen elämän kanssa joillakin toisilla planeetoilla. Tässäkin tapauksessa on varmasti niin, että sitä mukaa kuin tietomme kasvaa, Jumala ja Luoja saa siirtyä yhä syrjemmälle. (3)

 

Toinen lainaus osoittaa uskon osuuden maailmankaikkeuden alkua koskevissa kysymyksissä. Kirjoittaja pitää varmana, että elämä syntyi itsestään maapallon, tähtien ja maailmankaikkeuden aineksista, mutta kuitenkin myöntää, ettei todisteita sen puolesta ole. Kysymys on ajatustavasta, joka ei ole tieteellinen. Se perustuu uskoon, kuten usko siihen, että Jumala on kaiken takana. Kirjoitukseen on lisätty lihavoinnit asian selventämiseksi:

 

Kerran alkuun päästyään elämän tarinasta tulee looginen, suorastaan väistämätön evolutionaarisen syyn ja seurauksen ketju. Sen renkaat kaikkine kiehtovine yksityiskohtineen tiede pystyy selvittämään, mutta vielä on melkoinen mysteeri, miten elämä alkoi. Vakuuttavaa selitystä sille ei ole. Elävien organismien kemialliset aineosat tiedetään, ja elämää ylläpitävät biokemialliset reaktiot tunnetaan hyvin tarkasti, mutta ratkaiseva elämän alkukipinä odottaa täsmällistä määrittelyä. Elämä: niin itsestään selvä ja yksinkertainen ilmiö, ja silti niin vaikea selittää...

   Ei ole epäilystäkään, että elämä syntyi maapallon, tähtien ja maailmankaikkeuden aineksista. Niistä samoista aineista, jotka ovat yhä uudelleen kiertäneet ajattomassa avaruudessa. Me kaikki olemme pohjimmiltamme tähtipölyä. Aivan kuten elämä kehittyi yhdestä solusta yhä monimutkaisemmaksi ja monimuotoisemmaksi, niin maapallollakin on ollut evoluutionsa. Se on tiivistynyt tähtienvälisestä pölypilvestä ja jäähtynyt melkein neljä miljardia vuotta sitten kiinteäkuoriseksi palloksi, mutta on tänä päivänäkin oman sisäisen kuumuutensa luomien voimien alainen. (John Reader: Alkumerestä maalle, s. 9,25,26)

 

Onko ihmisen tieto ja viisaus luotettavaa? Edellä todettiin, miten jokaisella ihmisellä on uskoa. Sitä esiintyy käytännön elämässä, mutta siihen joudutaan turvautumaan myös maailmankaikkeuden, elämän ja ihmisen alkuperää koskevissa kysymyksissä. Täysin tieteellistä ihmistä näillä alueilla ei ole, vaan jokainen joutuu jossakin määrin turvautumaan uskoon. Olemme siinä mielessä kaikki samassa asemassa ja tilanteessa.

   Entä sitten, jos pitäydytään siihen ateistiseen ja naturalistiseen maailmankuvaan, että kaikki syntyi itsestään, ilman järkeä ja informaatiota? Sillä tunnettua on, että monet ns. tieteellisen maailmakuvan omaavat ihmiset väittävät, että maailmankaikkeuden ja elämän alkuperä oli järjetön.

   Tässä naturalistisessa ajattelutavassa on kuitenkin suuri ongelma: miten voi luottaa ihmisen arvioihin, jos älylliset kykymme ovat peräisin alkeellisista elämänmuodoista, kuten Darwinin kehitysteoriassa oletetaan tai jopa alkuräjähdyksestä? Onko mielekästä luottaa sellaiseen tietoon ja viisauteen? Tämä sen takia, koska sattumanvarainen kehitys ei voi antaa vahvaa pohjaa ihmisen käsityksille, vaikka hän itse voi pitää niitä viisaina. Jos kaiken alku on persoonaton, järjelliseltä päättelyltä katoaa pohja. Silloin on syytä epäillä kaikkia ajatuksiamme ja niiden järkevyyttä. Emme voi olettaa, että kenenkään älylliset kyvyt ovat luotettavia. Ne voivat tuottaa yhtä hyvin valheellista kuin todenmukaista tietoa.

   Jos kaiken alku on sattumanvaraisessa synnyssä ja kehityksessä, joudumme kohtaamaan tämän ongelman. Jos älylliset kykymme eivät ole peräisin persoonalliselta Jumalalta, joka on ne ihmiselle antanut, on silloin kyseenalaista luottaa mihinkään tietoon ja ihmisen viisauteen. Hänen oletettu viisautensa voi olla harhapäättelyä. Se koskee niin ateisteja kuin jokaista ihmistä maan päällä. Emme voi luottaa tietoomme ja viisauteemme, jos alkuperämme on järjetön.

   Saman asian joutui myöntämään myös Darwin. Hän totesi, että jos ihminen on kehittynyt alemmista elämänmuodoista, eivät hänen vakaumuksensa ehkä ole luotettavia:

 

Minussa herää aina hirvittävä epäilys, onko ihmismielen muodostamilla vakaumuksilla mitään arvoa, ovatko ne ollenkaan luotettavia, ottaen huomioon, että ihmismieli on kehittynyt alempien eläinten mielistä. Luottaisiko kukaan apinan mielessä kehittyneisiin vakaumuksiin, jos sen mielessä on yleensä mitään vakaumuksia. (4)

 

Naturalismi ja Suljettu maailmankaikkeus. Eräs mielenkiintoinen havainto on, että ne, jotka väittävät omaavansa tieteellisen maailmankuvan, samaistavat sen yleensä naturalismiin. Se tarkoittaa, että he uskovat maailmankaikkeuden olevan suljettu järjestelmä, joten naturalismissa ei tunnusteta yliluonnollista maailmaa ja Jumalaa. Aine on kaikki mitä on olemassa. Myös ihmeet ovat mahdottomia, joten tällaiset ihmiset eivät usko Raamatun kuvauksiin parantumisista, veden päällä kävelystä tai toteutuneisiin profetioihin. Näitä asioita pidetään mahdottomina, koska ne eivät sovi naturalistiseen maailmankuvaan. Tai jos joku kertoo parantumisestaan rukouksen kautta, suhtautuvat tällaiset ihmiset siihen yleensä ivallisesti. He eivät ota sitä vastaan sellaisenaan, vaan keksivät aina kaikelle luonnollisen selityksen. Monet liberaaliteologit ja ateistit ovat esimerkkinä tällaisesta ajatustavasta.

   Hyvä kuvaus naturalistisesta asenteesta löytyy Apostolien teoista. Siinä Paavali julisti kreikkalaisille filosofeille ja muille ihmisille Jeesuksen ylösnousemuksesta, mutta osa heistä suhtautui epäillen ja ivaillen asiaan. Heistä se tuntui täysin epäuskottavalta. Sama asenne on yleinen nytkin, kun kielletään yliluonnollinen todellisuus.

 

- (Apt 17:18, 32-34) Ja muutamat epikurolaiset ja stoalaiset filosofit väittelivät hänen kanssansa; ja toiset sanoivat: "Mitähän tuo lavertelija oikein tahtoo sanoa?" Toiset taas sanoivat: "Näkyy olevan vieraiden jumalien julistaja", koska hän julisti heille evankeliumia Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta.

32. Kuullessaan kuolleitten ylösnousemuksesta toiset ivasivat, toiset taas sanoivat: "Me tahdomme kuulla sinulta tästä vielä toistekin".

33. Ja niin Paavali lähti heidän keskeltänsä.

34. Mutta muutamat liittyivät häneen ja uskoivat; niiden joukossa oli Dionysius, Areiopagin jäsen, ja eräs nainen, nimeltä Damaris, sekä muita heidän kanssansa.

 

Toinen samanlainen kuvaus löytyy Apostolien teoista. Tällä kertaa Paavali kohtaa saddukeuksia ja fariseuksia, joista ensimmäiset eivät lainkaan uskoneet ylösnousemukseen tai enkeleihin ja henkeen, mutta fariseukset tunnustivat samat asiat. Saddukeukset ovat edelläkävijöitä nykyisille naturalisteille ja heidän käsityksensä ovat lähes samanlaiset:

 

- (Apt 23:6-10) Mutta koska Paavali tiesi osan heistä olevan saddukeuksia ja toisen osan fariseuksia, huusi hän neuvoston edessä: "Miehet, veljet, minä olen fariseus, fariseusten jälkeläinen; toivon ja kuolleitten ylösnousemuksen tähden minä olen tuomittavana".

7. Tuskin hän oli tämän sanonut, niin nousi riita fariseusten ja saddukeusten kesken, ja kokous jakautui.

8. Sillä saddukeukset sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ei enkeliä eikä henkeä, mutta fariseukset tunnustavat kumpaisetkin.

9. Ja syntyi suuri huuto, ja muutamat kirjanoppineet fariseusten puolueesta nousivat ja väittelivät kiivaasti ja sanoivat: "Emme löydä mitään pahaa tässä miehessä; entäpä jos henki tai enkeli on hänelle puhunut?"

10. Ja kun riita yhä kiihtyi, pelkäsi päällikkö, että he repisivät Paavalin kappaleiksi, ja käski sotaväen tulla alas ja temmata hänet heidän keskeltään ja viedä hänet kasarmiin.

 

Onko laatikko suljettu? Oletuksena naturalistisessa maailmankatsomuksessa ja ateismissa siis on, että maailmankaikkeus on suljettu; aivan kuin umpinainen laatikko, johon eivät voi vaikuttaa yliluonnolliset asiat tai Jumala. Ei pidetä mahdollisena, että ihmeitä voi tapahtua tai Jumala voi vaikuttaa maailmaan. Siksi Uuden testamentin ja Raamatun kuvausten näistä asioista uskotaan pohjautuvan senaikaiseen maailmankuvaan, mutta ettei sama ajatusmalli toimi enää meidän ajassamme. Nyt siitä on vapauduttu, koska ajatellaan, että ollaan paremmin selvillä asioista. Nyt tiedetään, ettei yliluonnollisia asioita ole todellisuudessa tapahtunut.

   On selvä, että tätä ateistista näkemystä on vaikea todistaa todeksi. Jos joku sanoo: ”Jumalaa ei ole”, se ei silti todista ettei hän olisi olemassa. Tai jos joku sanoo, ettei ihmeitä ole koskaan tapahtunut, se ei silti todista ettei niitä ole voinut tapahtua. Tällaiset ajatukset perustuvat vain ennakkokäsityksiin eikä siihen, mistä voidaan olla varmoja. Aina kun esitetään tällaisia väitteitä, pitäisi henkilöllä olla rajattomat tiedot kaikkeudesta. Kun väitetään: ”Tiedän, ettei ihmeitä ole voinut tapahtua ja ettei Jumalaa ole”, on se sama kuin jos joku sanoisi tietävänsä kaikki maailman asiat ja historian tapahtumat. Se edellyttäisi häneltä täydellistä ja tyhjentävää tietoa kaikista asioista, mutta kenelläkään ei voi olla sellaista tiedon tasoa.

   Seuraava kuva osoittaa tietomme rajallisuuden. Se osoittaa, miten on mahdotonta rajallisesta tiedosta käsin päätellä, ettei Jumalaa ole tai ettei ihmeitä ole tapahtunut. Jos henkilö tietää vain muutaman prosentin kaikesta tiedosta, siitä käsin hän ei voi kumota asioita, joita ei itse ole havainnut. Ne saattavat kuulua siihen alueeseen, mistä hän itse ei tiedä. Kuva myös osoittaa, että ateismi perustuu uskonnolliseen asenteeseen, koska se ottaa kantaa Jumalaan. Se perustuu uskoon siihen, ettei Jumalaa ole. Siinä ei ole kysymys varmasta tiedosta ja tieteestä vaan epäuskosta. Jos olemme tarpeeksi rehellisiä, joudumme myöntämään, että tällä alueella kaikessa on kysymys uskosta tai agnostisismista. Ensimmäinen tarkoittaa luottamusta Jumalaan, jälkimmäinen maailmankatsomusta, jossa ihminen on epätietoinen Jumalan olemassaolosta:


 

ENNAKKOKÄSITYKSET OHJAAVAT. Aiemmissa kappaleissa on tuotu esille mm. uskon vaikutus elämässämme ja ihmisten erilaiset näkemykset maailmankaikkeudesta. Toiset pitävät maailmankaikkeutta suljettuna järjestelmänä, kun taas toiset ajattelevat, että materian lisäksi on Jumala ja yliluonnollinen maailma.

   Tärkeätä on myös huomata, että jokaista ihmistä ohjaavat ennakkoasenteet ja ennakko-oletukset. Kun joku ajattelee omaavansa neutraalin ja puolueettoman ajatusmallin ja maailmankuvan, sellaista ihmistä tuskin on olemassa. Päinvastoin, jokaisella meistä on jonkinlaisia ennakko-oletuksia, joiden mukaan toimimme. Se tarkoittaa, että me yleensä torjumme aineiston, joka on ristiriidassa maailmankuvamme kanssa. Jos joku uskoo luomiseen, hän etsii sitä tukevaa aineistoa ja torjuu muunlaiset käsitykset. Vastaavasti se, joka uskoo sattumanvaraiseen elämän syntyyn ja kehitykseen, pyrkii etsimään sitä tukevaa aineistoa ja torjuu muunlaisen aineiston. Hän hylkää vastakkaiset näkemykset ja pitää tietämättöminä niitä, jotka ymmärtävät asian eri tavalla.

   Samat ennakkoasenteet ilmenevät myös tiedemaailmassa. Meillä saattaa olla rajaton luottamus kaikkeen siihen, mitä kutsutaan tieteelliseksi, mutta on hyvä huomata, että myös tiedemiehet ovat puutteellisia kuten kuka tahansa meistä. He syövät samaa ruokaa, käyvät samoja kouluja lapsena ja nuorena, ajavat samanlaisilla autoilla, lukevat samanlaisia lehtiä ja heillä on myös samanlaisia ennakkoluuloja, ennakkokäsityksiä, jopa valheellista tietoa. On erehdys, jos pidämme heitä erehtymättöminä ja neutraaleina, koska sitä he eivät varmastikaan ole. Heilläkin on omat ennakkoasenteensa ja maailmankuvansa, jonka kautta he tarkastelevat asioita. Heidän ennakkoasenteensa saattaa joissakin asioissa olla oikea, mutta on myös mahdollista, että he ovat erehtyneet. Tämä pitää ottaa aina huomioon, kun ovat kyseessä vajavaiset ihmiset.

   Tässä asiassa kannattaa kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin:

 

Miten tiedettä tehdään? Kun tiedettä tehdään, voivat ennakko-käsitykset vaikuttaa hyvin paljon sen tekemiseen. Tässä ei ole niinkään kysymys kokeellisesta ja varmasta tiedosta kuten matemaattiset laskelmat (2 + 3 = 5 jne.), fysiikan ja kemian kokeet laboratoriossa tai suorat mittaukset ja havainnot luonnossa.

   Sen sijaan ennakkokäsitykset voivat vaikuttaa sellaisilla alueilla kuten maailmankaikkeuden, elämän ja ihmisen alkuperää koskevat kysymykset – asiat, joista mainittiin jo. Käytännössä se tarkoittaa, että me yleensä etsimme sellaista aineistoa, joka vahvistaa maailmankatsomustam-me. Jos joku uskoo luomiseen ja Raamatun kertomukseen, hän etsii sitä vahvistavaa aineistoa. Vastaavasti se, joka uskoo sattumanvaraiseen syntyyn ja Darwinin teoriaan, yrittää löytää aineistoa, joka tukee hänen maailman-kuvaansa. Se voi tulla ilmi mm. seuraavilla tavoilla:

 

• Joku etsii Afrikan erämaasta ihmissuvun puuttuvaa rengasta ja esi-isää. Jos hänellä ei olisi uskoa teoriaan ja maailmankatsomustaan, ei hän varmastikaan vaivautuisi tekemään sitä. Hän tekee tutkimusta, koska uskoo teoriaan.

• Tiedemies uskoo, että elämän synty itsestään on mahdollista kaikkialla, jos vain olosuhteet ovat oikeat. Hän uskoo siihen, vaikka alkusyntyä itsestään ei ole voitu todistaa edes laboratoriossa.

• Evolutionistit yrittävät etsiä välimuotoja pääryhmien väliltä, koska he uskovat kaikkien lajien olevan sukua keskenään ja periytyneen yhteisistä kantamuodoista.

• Se, joka uskoo maapallon pitkään ikään, hylkää yleensä oikopäätä todisteet, jotka viittaavat päinvastaiseen. Hän ei ota niitä vastaan eikä halua pohtia muuta vaihtoehtoa.

 

Ennakko-oletukset siis hyvin paljon vaikuttavat siihen, miten tiedettä tehdään ja miten todisteita tulkitaan. Kaikilla tiedemiehillä ja tavallisilla ihmisillä on näitä oletuksia, joiden mukaan he tulkitsevat asioita ja toimivat käytännössä. Sellaista ihmistä tuskin löytyy, joka ei toimisi jonkin ennakko-oletuksen pohjalta.

   Seuraava lainaus tuo hyvin saman ajatuksen esille. Se osoittaa, että me ensin hyväksymme jonkin teorian ja sitten lähdemme etsimään sitä tukevia todisteita. Järjestys ei ole tosiasiat vaan teoria ensin, ja siltä pohjalta lähdetään tekemään tutkimusta. Näin me yleensä toimimme.

 

Toinen ”virhe” olisi varmaankin väitteeni, että evolutionisti arvioi tosiasioita oman teoriansa tai filosofiansa mukaan. Hän uskoo, että asia on päinvastoin: tosiasiat ovat synnyttäneet hänen teoriansa. Siinä evolutionisti erehtyy. En kuitenkaan uskalla arvostella häntä tästä, etten tuomitsisi kaikkia. Vanhaan hokemaan, jonka mukaan teoria aina syntyy tosiasioista, uskotaan yleisesti, vaikka se on täysin epätarkka yleistys.

   Jo vuonna 1935 itävaltalainen tieteenfilosofi Sir Karl Popper (myöhemmin Lontoon yliopisto) osoitti merkittävässä teoksessaan The Logic of Scientific Discovery, etteivät tiedemiehet työskentele niin sanotun tieteellisen menetelmän mukaan. He eivät voisi tehdä työtä sen mukaisesti, vaikka haluaisivatkin. Väite, että tutkimuksen voi aloittaa havainnolla ilman teoriaa, on absurdi. Tiedemiehet eivät yksinkertaisesti kiertele kokoamassa havaintoja ja tuloksia valikoimattomasti ja yritä sitten soveltaa niitä teorioihin. He aloittavat jostakin teoriasta tai näkemyksestä. Tämä antaa heille suunnan koetulosten keräämiseen.

   …Teoria vaikuttaa tosiasioihin hyvin merkittävällä tavalla fysiikasta antropologiaan. Näin tiede toimii, koska näin ihmiset toimivat. Evolutionistit, luomiseen uskovat ja kaikki siltä väliltä. Kukaan ei vain koskaan tule sanoneeksi tätä. Miksi ihmeessä? Koska asia kuulostaa niin väärältä. Se kuulostaa niin väärältä, että emme edes halua ajatella sitä. Mutta ei se väärin ole. Me ihmiset vain toimimme niin. Se on ainoa tapa, jolla voimme toimia. Ainoa huijaus on itsensä huijaamista kun yritämme sanoa itsellemme, että emme näin toimisi, että me kaikista muista poiketen olemme objektiivisia ja ennakkoluuloista vapaat. Teoriassa tosiasiat määräävät teorian, mutta tosiasiassa teoria määrää tosiasiat. Lopulta kaikki on filosofiaa – tai teologiaa. (5)

 

Miten todisteita tulkitaan? Kun todettiin, että jokaisella meistä on ennakkoasenteita ja -oletuksia, pätee se myös ateistisiin tiedemiehiin.   Niinpä on tavallista, että ateistiset tiedemiehet eivät edes keskustele ateismin tai evoluutioteorian heikkouksista ja yksityiskohdista. He eivät halua päästä selville näiden käsitysten heikkoudesta, vaan pyrkivät sen sijaan leimaamaan eri tavalla ajattelevat mm. tietämättömiksi ja amerikkalaisen fundamentalismin edustajiksi (mikä on väärin, koska luomiskäsitys on peräisin Lähi-idästä ja yli 2000 vuoden takaa. Jeesuskin opetti sitä.). Niin he tekevät, vaikka itsekin ovat sokean uskon vallassa.

   Pyrittäessä puhumaan ateismin ja sen perillisen evoluutioteorian heikkouksista, saa siis hyvin pian huomata, että on seinä vastassa. Tällainen henkilö ei halua tutustua käsitystensä heikkouteen, vaan toistaa konemaisesti: ”Ateismi ja evoluutioteoria on tosi, ateismi ja evoluutioteoria on tosi”. Se ei paljon poikkea efesolaisista, jotka aikanaan torjuivat Paavalin julistaman evankeliumin sanoman. Se ei mennyt läpi, kun efesolaiset huusivat: "Suuri on efesolaisten Artemis!"

 

- (Apt 19:23-32) Tähän aikaan syntyi sangen suuri melu siitä tiestä.

24. Sillä eräs hopeaseppä, nimeltä Demetrius, joka valmisti hopeaisia Artemiin temppeleitä, hankki sillä ammattilaisille melkoisia tuloja.

25. Hän kutsui kokoon nämä sekä muut, jotka sellaista työtä tekivät, ja sanoi: "Miehet, te tiedätte, että meillä on hyvä toimeentulomme tästä työstä;

26. mutta nyt te näette ja kuulette, että tuo Paavali on, ei ainoastaan Efesossa, vaan melkein koko Aasiassa, uskotellut ja vietellyt paljon kansaa, sanoen, etteivät ne ole jumalia, jotka käsillä tehdään.

27. Ja nyt uhkaa se vaara, että ei ainoastaan tämä meidän elinkeinomme joudu halveksituksi, vaan myöskin, että suuren Artemis jumalattaren temppeliä ei pidetä minäkään ja että hän menettää mahtavuutensa, hän, jota koko Aasia ja koko maanpiiri palvelee."

28. Kun he sen kuulivat, tulivat he vihaa täyteen ja huusivat sanoen: "Suuri on efesolaisten Artemis!"

29. Ja koko kaupunki joutui sekasortoon, ja he ryntäsivät kaikki yhdessä näytelmäpaikkaan ja tempasivat mukaansa Gaiuksen ja Aristarkuksen, kaksi makedonialaista, jotka olivat Paavalin matkatovereita.

30. Ja kun Paavali tahtoi mennä kansanjoukkoon, eivät opetuslapset sitä sallineet.

31. Ja myös muutamat Aasian hallitusmiehistä, jotka olivat hänen ystäviään, lähettivät hänelle sanan ja pyysivät, ettei hän menisi näytelmäpaikkaan.

32. Ja he huusivat, mikä mitäkin; sillä kokous oli sekasortoinen, ja useimmat eivät tienneet, minkätähden he olivat tulleet kokoon.

 

Kun ihmisillä on evoluutioon ja miljooniin vuosiin perustuva näkemys tai perinteinen raamatullinen näkemys (luominen muutamia vuosituhansia sitten ja vain muutamassa päivässä), tulkitsevat he myös luonnossa esiintyviä merkkejä eri tavalla. Jos he näkevät esim. merieläimen fossiilin korkealla vuoristossa (niitä on itse asiassa kaikissa korkeissa vuoristoissa: Himalaja, Andit, Alpit, Altai ym.), voivat he selostaa sitä seuraavilla tavoilla. Toinen ryhmä ottaa Raamatun kuvauksen sellaisenaan, toinen ryhmä yrittää löytää asialle toisenlaista selitystä:

 

• Ihminen, joka ottaa Raamatun alkuluvut sellaisenaan, näkee merieläimen fossiilin vuoristossa todisteena vedenpaisumuksesta, koska Raamatun mukaan vesi peitti kaikki korkeat vuoret. Tällainen ihminen kuitenkin yleensä myöntää, että vedenpaisumuksen yhteydessä tai sen jälkeen on tapahtunut toisten alueitten kohoamista ja toisten vajoamista (hautavajoamat merissä) sekä mannerten liikehdintää ja tuliperäistä toimintaa (1 Moos 7:11: Ja sinä vuonna, jona Nooa oli kuudensadan vuoden vanha, sen toisena kuukautena, kuukauden seitsemäntenätoista päivänä, sinä päivänä puhkesivat kaikki suuren syvyyden lähteet, ja taivaan akkunat aukenivat.) Mielenkiintoista on, että mannerliikuntateorian kehittäjä Alfred Wegenerin kerrotaan Raamatun perusteella alkaneen kehittää teoriaansa mannerliikunnoista (1 Moos 10:25 sanatarkka käännös kertoo maan jakautumisesta tiettynä aikana).

 

- (1 Moos 7:19) Ja vedet nousivat nousemistaan maan päällä, niin että kaikki korkeat vuoret kaiken taivaan alla peittyivät

 

- (2 Piet 3:6) …ja että niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen.

 

• Evolutionistit ja myös teistisen evoluution kannattajat voivat selittää merieläinten fossiilit vuoristoissa maan kohoamisilla ja vuosimiljoonia kestävillä prosesseilla. Seuraava kuvaus erään evolutionistin kirjasta (Jerry A. Coyne: Miksi evoluutio on totta, s. 127) liittyy aiheeseen. Kuvauksessa kerrotaan, miten Darwin löysi korkealta Andeilta fossiloituneita simpukankuoria. Kirjoittaja myöntää vuoren olleen veden alla, mutta ei kuitenkaan usko vedenpaisumukseen:

 

Beaglella matkatessaan Darwin itse löysi korkealta Andeilta fossiloituneita simpukankuoria. Ne osoittivat, että se, mikä on nyt vuori, oli kerran veden alla.

 

Toisessa tiedekirjassa (Kalle Taipale: Levoton maapallo, s. 78) ovat aiheena vedenpaisumuskertomukset. Tämäkään kirjoittaja ei pidä vedenpaisumusta todennäköisenä, vaikka vedenpaisumuskertomuksia on runsaasti ja vaikka merieläinten jäänteitä voidaan löytää korkealta suurista vuoristoista. Se osoittaa, miten ihmiset omasta maailmankatsomuksestaan käsin tulkitsevat luonnossa ja historiassa esiintyviä merkkejä eri tavoilla. Ennakkokäsitykset vaikuttavat kaikkiin tulkintoihimme.

 

Maailmasta tunnetaan puolisen tuhatta eri kulttuuria, muiden muassa Kreikan, Kiinan, Perun sekä Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen joukosta, joiden legendojen ja myyttien kirjoon liittyy väkevä kertomus suuresta tulvasta, joka on muuttanut kansan historian kulkua. Monissa tarinoissa selviytyjiä on harvalukuinen joukko, aivan kuin Ukko-Nooan tapauksessa. Monesti tulvan aiheuttajina pidettiin jumalia, jotka olivat syystä tai toisesta kyllästyneet ihmiskuntaan. Väki oli kenties turmeltunutta, kuten Nooan aikana ja Pohjois-Amerikan lounaisosien hopi-intiaanien tarussa tai oli käynyt liian monilukuiseksi ja meluisaksi, kuten Gilgamesh-eepoksessa.

 

Seuraava lainaus liittyy hyvin aiheeseen. Se osoittaa, miten me torjumme näkemykset, jotka ovat ristiriidassa niiden kanssa. Kysymys on vedenpaisumukseen liittyvistä todisteista, joista juuri äskettäin mainittiin. Ateistiset tiedemiehet hylkäävät ne oikopäätä. Vaikka Nooan arkki löytyisi Araratin vuoren huipulta, ei sillä ole vaikutusta heihin:

 

Monet ihmiset eivät käsitä, mitä ennakkoasenteet ovat luullen, että toisilla ihmisillä on ennakkoasenteita ja toisilla ei ole. Ajattele esim. ateistia. Sellainen ihminen uskoo, ettei ole Jumalaa. Voiko ateisti tutkia kysymystä: ”Loiko Jumala?” Vastaus on: ”Ei.” Jos hän edes sallii tällaisen kysymyksen, hän ei ole ateisti. Niinpä fossiileita ja maailmaamme tutkivalle ateistiselle tiedemiehelle ei ole merkitystä, mitä todisteita hän löytää. Niillä ei voi olla mitään tekemistä raamatullisten tapahtumien, kuten vedenpaisumuksen, kanssa. Vaikka hän löytäisi suuren laivan Araratin vuoren huipulta, hän ei sallisi todisteiden tukevan Raamatun väitteitä Nooan arkista. Jos hän tekisi niin, hän olisi hylännyt ateistiuskontonsa mukaisen ajattelutavan. Ateistilla on sataprosenttinen ennakkoasenne. Tämä kannattaa pitää mielessä, kun lukee ateistin kirjoittamaa kirjaa tai katsoo ateistin tuottamaa televisio-ohjelmaa. (6)

 

Mihin faktat sopivat? Edellä tuotiin esille, miten maailmankatsomus vaikuttaa siihen, miten tulkitsemme maailmaa. Jokaisella on ennakko-oletuksia ja -käsityksiä, joiden mukaan hän toimii. Se pätee sekä tiedemiehiin että muihin ihmisiin.

   Seuraavaksi esitetään tosiasioita, joita voidaan havaita luonnosta ja muusta aineistosta. Sopivatko ne hyvin naturalistiseen ja materialistiseen maailmankatsomukseen vai sopivatko ne Raamatun kuvaukseen, missä maailmankaikkeus on syntynyt Jumalan kädestä? Aloitamme naturalistisesta maailmankatsomuksesta, jossa joudutaan selittämään mm. seuraavat asiat itsestään tapahtuviksi tai ottamaan ainakin huomioon. Monet tiedemiehet myöntävät, ettei kyseisten asioiden puolesta ole todisteita:

 

Maailmankaikkeuden alku on asia, joka täytyy selittää naturalistisessa maailmankatsomuksessa. Tällä hetkellä yleisin teoria on alkuräjähdysteoria, jossa kaiken – galaksit, tähdet, aurinko, planeetat, meri ja vesi, kalliot, ihminen, linnut, elefantit, hyttyset, kukat – oletetaan syntyneen tyhjästä itsestään. Mikään käytännön havainto ei kuitenkaan viittaa siihen, että asiat voivat ilmaantua tyhjästä. Tämä teoria on vastoin luonnonlakeja.

 

Galaksien syntyä ei ole pystytty todistamaan. Usko niiden syntyyn itsestään on hataralla pohjalla:

 

En halua väittää että todella ymmärtäisimme galaksien syntyprosessin. Galaksien syntyteoria on yksi astrofysiikan suurista ratkaisemattomista ongelmista ja ratkaisu näyttää tänä päivänä olevan kaukana. (Steven Weinberg: Kolme ensimmäistä minuuttia, s. 88)

 

Aurinkokunnan synnystä on useita teorioita, mutta kaikki ovat epävarmoja:

 

Nykyäänkin, vaikka astrofysiikka on edistynyt suunnattomasti, monet teoriat aurinkokunnan alkuperästä ovat epätyydyttäviä. Tiedemiehet ovat yhä erimielisiä yksityiskohdista. Yleisesti hyväksyttyä teoriaa ei ole näkyvissä. (Jim Brooks: Näin alkoi elämä, s. 57)

 

"Kaikki esitetyt olettamukset aurinkokunnan alkuperästä sisältävät vakavia puutteita. Tämänhetkinen johtopäätös onkin, että aurinkokuntaa ei voi olla olemassa." (Jeffreys, H., The Earth: Its Origin, History and Physical Constitution, 6th edition, Cambridge University Press, 1976, p. 387)

 

Elämän syntyä ei ole voitu todistaa edes laboratoriossa. Elävän ja elottoman aineen välillä on valtava kuilu:

 

Harvardin yliopiston biologian professori Andy Knoll: Yrittäessämme koota yhteen sen, mitä tiedämme elämän syvähistoriasta maaplaneetalla, elämän alkuperästä ja sen muodostumisen vaiheista, jotka johtivat ympärillämme näkyvään biologiaan, joudumme myöntämään, että se on hämärän peitossa. Emme tiedä, kuinka elämä alkoi tällä planeetalla. Emme tiedä tarkalleen, milloin se alkoi, emmekä tiedä missä olosuhteissa. (7)

 

Miten syntyivät aitotumalliset solut, jotka ovat paljon monimutkaisempia ja tilavuudeltaan lähes tuhat kertaa suurempia kuin alkeistumalliset solut?

 

Miten syntyivät monisoluiset?

 

Olettamus, että virukset, bakteerit, kasvit ja eläimet ovat kaikki sukua toisilleen. Sitä ei ole voitu todistaa.

 

Lajien muuttumista toisiksi lajeiksi ei ole pystytty todistamaan. Naturalistinen filosofia perustuu uskoon, että niin on tapahtunut, vaikka sitä on ollut mahdoton havaita. Kukaan ei ole voinut esittää siitä ainoatakaan todistetta. Darwinin peipot, muuntelu bakteereissa, koivumittareissa ja muissa lajeissa on aina muuntelua perusryhmien sisällä. Ne eivät ole muuttuneet toisiksi lajeiksi. Lisäksi fossiiliaineisto puhuu lajien pysyvyyden puolesta. Fossiilit on tavattu aina valmiina, kehittyneinä ja niillä on oman lajinsa tunnusomaiset piirteet. Selviä välimuotoja ei ole havaittu tässä aineistossa.

   Eräs esimerkki puuttuvista fossiileista on ehkä maailman tunnetuimman fossiilitutkijan Stephen Jay Gouldin punktualismi-teoria. Sen mukaan välimuotofossiileja ei ole olemassa, koska joinakin aikoina kehitys on ollut niin nopeata, ettei niistä ole jäänyt mitään aineistoa. Kehityksen on ajateltu tapahtuneen hyppäyksittäin.

   Tämä kuitenkin siirtää ongelman toisaalle. Jos ei ole olemassa mitään suoria havaintoja välimuodoista, onko silloin koko kehitystä tapahtunut? Jos sitä ei voida todistaa menneisyyden fossiileilla tai esimerkeillä nykyajasta, on syytä kyseenalaistaa koko teoria. Se ei ole silloin totta vaan valhetta. Se on järkevin johtopäätös havaintoaineiston perusteella. Sama ongelma välimuotojen puutteesta tulee esille seuraavista lainauksista. Kun välimuotoja ei ole, johtaa se siihen, että lajien on täytynyt olla valmiita ja erillisiä alusta alkaen. Se viittaa selvästi luomiseen.

 

Kun puhutaan todellisista makroevolutiivisista muutoksista, on todistusaineisto käytännössä olematon. Huolimatta vastakkaisista väitteistä, makroevoluution mekanismia ei tunneta… Alan tieteellinen kirjallisuus ei edes yritä vakavasti selittää millä mekanismilla monimutkaiset biologiset molekyylit, mekanismit tai rakenteet ovat syntyneet. Todistukseksi riittää usein kuvitteellinen tarina mahdollisesta kehityspolusta. (8)

 

Tarkkailtuaan useiden vuosien ajan banaanikärpäsissä ilmenneitä mutaatioita Goldschmidt vaipui epätoivoon. Hän valitti, että muutokset olivat niin toivottoman pieniä, että vaikka tuhat mutaatiota yhtyisi yhdessä yksilössä, ei silti olisi syntynyt uutta lajia. (9)

 

Austin H. Clark: Ensimmäisestä ilmaantumisestaan asti eläinkunta on ollut suurissa piirteissään oleellisesti samanlainen kuin minä sen nykyään tunnemme… Mikäli siis eläinten suuret ryhmät ovat kysymyksessä, luomiseen uskovat ovat kiistassa paremmalla puolella. Ei ole olemassa vähäisintäkään todistusta siitä, että mikään [eläinkunnan] suurista ryhmistä olisi syntynyt toisesta. (10)

 

Aina Darwinin ajoista lähtien on kiistelty siitä, onko makroevoluutio vain mikroevoluution katkeamaton jatkumo – kuten Darwin ja hänen seuraajansa esittivät – vai ovatko ne toisistaan erillisiä, jolloin makroevoluution selittäminen vaatisi omat erilaiset teoriansa, niin kuin Darwinin vastustajat väittivät. Tämän näkemyksen mukaan lajin ja sitä korkeampien lajiryhmien välillä olisi selkeä katkos.

   Tähän kiistaan ei ole vieläkään löytynyt ratkaisua koska teorian ja havaintojen välillä näyttää olevan hämmästyttävä ristiriita. Darvinistisen teorian mukaan evoluutio on populaatioiden ilmiö, minkä vuoksi sen pitäisi olla asteittaista ja jatkuvaa. Tämä ei koske vain mikroevoluutiota, vaan myös makroevoluutiota sekä näiden kahden siirtymävaihetta. Valitettavasti tämä periaate on ristiriidassa havaintojen kanssa. Katsoimmepa sitten korkeampia lajiryhmiä tai lajeja, katkokset näyttävät olevan äärimmäisen yleisiä. Emme näe nykyään elävien eläinten joukossa puuttuvaa lenkkiä valaiden ja maanisäkkäiden välillä, matelijoiden ja lintujen välillä tai matelijoiden ja nisäkkäiden välillä. Kaikkia pääjaksoja erottaa toisistaan ammottava kuilu. Kukkakasvien ja niiden lähimpien sukulaisten välillä näyttää olevan niin ikään katkos. Nämä katkokset ovat vielä silmiinpistävämpiä fossiiliaineistossa. Uudet lajit ilmaantuvat fossiilisiin kerrostumiin yhtäkkiä, ilman mitään todisteita välivaiheista uuden lajin ja sen kantamuodon välillä. Itse asiassa esimerkkejä asteittain kehittyvistä lajeista on hyvin niukanlaisesti. (Ernst Mayer kirjassaan Evoluutio [What evolution is], s. 288)

 

Ridley väittää, ettei fossiilimateriaali ole koskaan kuulunut evoluution todisteisiin ja että Darwinin mukaan fossiilitodisteet eivät voi olla peruste päätettäessä luomisen ja evoluution välillä, koska fossiilimateriaali on täynnä aukkoja. Darwin sitä vastoin sanoo, että kivettyneiden välimuotofossiilien lukumäärän täytyy olla suunnaton. Hän sanoo edelleen, ettei niitä ole löydetty ja että niiden puute on vakavin peruste hänen teoriaansa vastaan. Darwinin mukaan niitä ei ole löydetty pelkästään siksi, että fossiiliaineisto on puutteellinen. Darwinin mielestä fossiilitodistus oli niin tärkeä ja välimuotojen puute niin suuri uhka hänen teorialleen, että hän omisti kokonaisen luvun Lajien synty -kirjastaan geologisen historian puutteellisuuksille. Ridley on unohtanut Darwininsa.

   Evolutionistit ovat tuoneet esille löytämiään fossiileja todisteina evoluutiosta 150 vuoden ajan. He ovat luvanneet enemmän ja parempia fossiileja tulevaisuudessa toivoen, että onni ja hammaskeiju täyttäisi heidän toiveensa. 1970-luvun alussa kävi selväksi, että fossiilimateriaalia oli tarpeeksi. Silloin karu todellisuus paljastui: välimuotofossiileja ei ollut löydettävissä. Uusi punktualistinen evoluutiomalli keksittiin selittämään, miksi niitä ei löytynyt. On kuitenkin oleellisen tärkeää painottaa, että punktualistinen malli ei poista välimuotofossiilien tarvetta. Se vain selittää miksi välimuotofossiileja ei ole löydetty. Punktualismi on ainutlaatuinen tieteen historiassa esitetty teoria. Sen väitetään olevan tieteellinen, mutta sitten selitetään, miksi sille ei voi löytää todisteita. (11)

 

Myös Darwin joutui myöntämään, että hänellä ei ollut todistusaineistoa yhden lajin muuttumisesta toiseksi lajiksi. Samoin hän joutui myöntämään, että luonto ei ole sekasorron tilassa, vaan lajit eroavat selvästi toisistaan. Hän pystyi kirjassaan Lajien synty esittämään hyviä esimerkkejä muunnoksista, jotka tapahtuivat peruslajien sisällä, mutta ei yhtään esimerkkiä todellisista lajimuutoksista. (Lähes aina, kun evolutionistit puhuvat evoluution todisteista, viittaavat he sopeutumiin, jossa esim. bakteerit sopeutuvat paremmin ympäristöönsä. Siksi tärkeä kysymys on selvittää, mitä evoluutiolla tarkoitetaan; makroevoluutiota eli uusien lajien syntyä vai vain sopeutumisia ja muutoksia. Jälkimmäisen asian kaikki myöntävät, eikä siitä ole epäselvyyttä, mutta kiista koskee ensimmäistä aluetta. Jos tätä kysymystä ei ensin käsitellä, ei asiassa voida päästä eteenpäin.). Jokaisen evoluutioon uskovan henkilön pitäisi lukea Darwinin kirja tarkkaan, jotta hän ymmärtää, millä tasolla kirjan esimerkit liikkuvat.

 

Lukija on varmaankin jo aikoja ennen kuin on päässyt tähän teokseni kohtaan pysähtynyt miettimään monia esittämästäni teoriasta johtuvia vaikeuksia. Jotkut näistä ovatkin niin vakavaa laatua, että vielä tänä päivänäkin niitä ajatellessani toisinaan jonkin verran epäröin. Mutta ymmärtääkseni suurin osa niistä kumminkin on ainoastaan näennäisiä, eivätkä nekään, jotka ovat todellisia, voine kumota teoriaani. Nämä vaikeudet ja vastaväitteet ovat pääasiassa seuraavat: Ensiksikin voi kysyä, miksi emme kaikkialla tapaa lukemattomia välimuotoja, jos kerran lajit ovat vähitellen, askel askeleelta polveutuneet muista lajeista. Miksi ei koko luonto ole sekasorron tilassa, vaan sen sijaan havaitsemme lajien selvästi eroavan toisistaan? (12)

 

Olen itse asiassa väsynyt kertomaan ihmisille, etten väitä esittäväni suoraa todistusaineistoa yhden lajin muuttumisesta toiseksi lajiksi, vaan uskon tämän näkemyksen pääasiallisesti olevan oikea siksi, että niin monia ilmiöitä voidaan sen avulla ryhmitellä ja selittää. (13)

 

Sopivatko todisteet raamatun kuvaukseen? Aiemmissa kappaleissa tuotiin esille faktoja, jotka ovat ristiriidassa naturalistisen näkemyksen kanssa. Ne osoittavat, mitä ongelmia esiintyy, jos oletetaan kaiken syntyneen ja kehittyneen itsestään.

   Entä todisteet sen puolesta, että Raamatun kuvaus maailmankaikkeuden alusta ja elämästä on totta?

   Näyttää siltä, että sen puolesta on paljon helpompi löytää todisteita. Niitä löytyy sekä historian tiedoista että luonnosta. Tietysti on totta, etteivät ne ole aukottomia kuten ei mikään, millä yritetään todistaa historiallisia tapahtumia jälkeenpäin. Kuitenkin nämä todisteet kannattaa ottaa huomioon.

 

Luomisen puolesta puhuvat seikat. Jos käsitellään ensin todisteita luomisen puolesta, todistavat siitä mm. seuraavat seikat:

 

Jotakin on olemassa. Se, että jotakin on olemassa eikä ole pelkkää tyhjyyttä, viittaa luomiseen. Tyhjästä on vaikea syntyä mitään, vaikka tiedemiehet kuinka väittävät vastaan. Maailmankaikkeuden olemassaolo, sen kauneus ja monimutkaisuus, viittaavat Luojaan, jonka olemassaolon monet kieltävät.

 

- (Ps 19:2) Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja.

 

- (Room 1:19,20) sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.

20. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,

 

Maailmankaikkeudella on alku. Tämän myöntävät myös tiedemiehet.

 

Elämällä on alku. Tiedemiehet myöntävät myös sen, että elämällä on alku. Tämän seikan puolesta todistaa erityisesti auringon rajallinen olemassaoloaika. Se ei ole voinut olla ikuisesti olemassa. Muuten sen energiavarastot olisivat jo ehtyneet.

 

Naturalististen teorioiden heikkous maailmankaikkeuden ja elämän alkuvaiheista viittaa osaltaan luomiseen. Tiedemiehet eivät pysty antamaan vastausta mm. seuraaviin kysymyksiin:

 

• Miten tyhjästä voi syntyä mitään itsestään (alkuräjähdys)? Mikään käytännön havainto ei osoita oikeaksi teoriaa, että asiat ilmaantuvat tyhjästä. On maailman hulluin idea kuvitella, että meret, kalat, kukkaset, miljoonat galaksit, ihmiset, hedelmät, puut, gepardit ja kaikki muu on ilmaantunut itsestään nuppineulaa pienemmästä tilasta.

• Galaksien syntyä ei ole todistettu

• Aurinkokunnan syntyteoriat ovat kaikki puutteellisia ja perustuvat mielikuvitukseen

• Elämän syntyä itsestään ei ole voitu osoittaa todeksi

 

Historiallisia todisteita: vedenpaisumus. Yksi osoitus siitä, että Raamatun kuvaus alkutapahtumista on totta, ovat ympäri maailmaa tavattavat vedenpaisumuskertomukset. Jotkut ovat arvioineet niiden määräksi jopa useita satoja, mikä viittaa tämän tapahtuman historiallisuuteen. Yleensä savua ei synny ilman tulta, joten lukuisat samantapaiset kertomukset viittaavat vedenpaisu-muksen todella tapahtuneen. Sen kautta voidaan selittää lukuisia sellaisia havaintoja, joihin tiedemiehet uskovat kuluneen pitkiä ajanjaksoja.

 

Maailmasta tunnetaan puolisen tuhatta eri kulttuuria, muiden muassa Kreikan, Kiinan, Perun sekä Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen joukosta, joiden legendojen ja myyttien kirjoon liittyy väkevä kertomus suuresta tulvasta, joka on muuttanut kansan historian kulkua. Monissa tarinoissa selviytyjiä on harvalukuinen joukko, aivan kuin Ukko-Nooan tapauksessa. Monesti tulvan aiheuttajina pidettiin jumalia, jotka olivat syystä tai toisesta kyllästyneet ihmiskuntaan. Väki oli kenties turmeltunutta, kuten Nooan aikana ja Pohjois-Amerikan lounaisosien hopi-intiaanien tarussa tai oli käynyt liian monilukuiseksi ja meluisaksi, kuten Gilgamesh-eepoksessa. (14)

 

Tunnettu antropologi Sir James Frazer on kerännyt vedenpaisumuksesta kertovaa perimätietoa mitä erilaisimmista ja kaukaisimmista paikoista kuten Leeward-saarilta, Bengalista, Kiinasta ja Malesiasta. Kaikkialla maailmassa kansojen ja takapajuisten heimojen muistissa on säilynyt tämä pelottava tapahtuma. Pääasiassa ne ovat yhtä mieltä siitä, että vedenpaisumus oli rangaistus raskaista synneistä ja että vain muutamat hurskaat pelastuivat.

   Josefus Flaviusta pidetään yleisesti antiikin ajan luotettavimpana historioitsijana. Hän kirjoittaa teoksessaan Antiquities of the Jews (Juutalaisten historia): ”Armenialaiset nimittävät tätä paikkaa (jossa Nooa ja hänen perheensä tulivat ulos arkista) Apobaterioniksi, maihinnousupaikaksi. (15)

 

"Earth"-teoksessa on kirjoitettu kertomuksista:

 

Jollei yleismaailmallinen vedenpaisumus olisi ollut todellisuutta, niin jotkut kansanrodut olisivat panneet pelättävät tulivuorenpurkaukset, suuret lumimyrskyt, kuivuudet... hävittämään heidän pahat esivanhempansa. Vedenpaisumuskertomuksen yleismaailmallisuus on näin ollen sen todenperäisyyden parhaita todisteita. Me voisimme sivuuttaa minkä tahansa näistä taruista erillisenä ja pitää sitä ihmisen vilkkaan mielikuvituksen tuotteena, mutta yhdessä, maailmanlaajuisesta näkökulmasta katsoen ne ovat lähes vastaansanomattomat.

 

Kun lukee evoluutiokirjallisuutta, tulee myös niissä usein esiin ajatus tuhosta. Niissä myönnetään, että katastrofi tai useampia on kohdannut maapalloa. Sellaisten oletetaan tapahtuneen ainakin 250 miljoonaa vuotta sitten ja 65 miljoonaa vuotta sitten, eli liitukauden loppuvaiheessa.

 

Noin 30 miljoonaa vuotta ennen dinosauruksia elämä Maapallolla oli lähes sammunut. Permikauden lopulla tapahtuneen suuren joukkotuhon tosiasiat ja luvut ovat kerta kaikkiaan tyrmääviä. Tuhon laajuus saa 185 miljoonaa vuotta myöhemmän, dinosaurukset pois pyyhkäisseen mullistuksen näyttämään pikkuruiselta. Kaikkiaan 95 % elämästä tuhoutui. Maalla kukoistaneet ekosysteemit tuhoutuivat, ja kokonaiset eläinlajit, esimerkiksi jättimäiset sammakot ja petomatelijat, katosivat. Hyönteisetkin harvenivat. Meressä tuho oli pahempi. Merililjojen ja korallien ikivanhat yhteiskunnat pyyhkiytyivät pois, ja miljoonia vuosia valtamerissä kukoistaneet trilobiitit tuhoutuivat.

   Tapahtumaa tulkitsevien tiedemiesten ongelmana on löytää tekijä, joka olisi pystynyt tuhoamaan niin valtavan määrän kasveja ja eläimiä sekä maalta että merestä.  (16)

 

Näille joukkotuhoille voidaan kuitenkin löytää historiallinen selitys, jonka Darwin ja Lyell hylkäsivät: se on vedenpaisumus. Kun ottaa huomioon lukuisat vedenpaisumusker-tomukset mutta myös muut merkit luonnossa kuten merieliöiden jäänteet korkeilla vuorilla, sopivat nämä havainnot hyvin vedenpaisumukseen. Jopa Darwin löysi valaan jäänteet Perun vuoristosta. Samoin monissa luonto-ohjelmissa on kerrottu sama asia: vesi on peittänyt laajat alueet maapalloa.

   Seuraavat lainaukset käsittelevät havaintoja Himalajalta ja Alpeilta:

 

Harutaka Sakai japanilaisesta Kyushun yliopistosta on käyttänyt vuosia Himalajan vuoriston merellisten fossiilien tutkimiseen. Hän ja hänen ryhmänsä ovat luetteloineet varsinaisen mesotsooisen kauden akvaarion. Hentoja merililjoja, nykyisten merisiilien ja meritähtien sukulaisia, tavataan kallioseinämissä yli kolme kilometriä merenpinnan yläpuolella. Ammoniitteja, belemniitteja, koralleja ja planktonia esiintyy fossiileina vuorten kallioissa...

   Kahden kilometrin korkeudella geologit löysivät meren itsensä jättämän jäljen. Sen aaltomainen kalliopinta vastaa muotoja, jotka jäävät hiekkaan matalan veden laineista. Jopa Everestin huipulta tavataan keltaisia nauhoja kalkkikiveä, joka syntyi veden alla lukemattomien merieläinten jäännöksistä. ("Maapallo ihmeiden planeetta", s. 55)

 

On syytä käydä vielä hiukan lähemmin tarkastamaan vuorijonojen kivilajien alkuperäistä luonnetta. Varsinaisissa Alpeissa se näkyy parhaiten säilyneenä pohjoisen ns. Helvetialaisen vyöhykkeen kalkkialpeissa. Kalkkikivet ovat täällä voitolla. Kun tarkastelemme täällä kiveä jonkin vuoren jyrkissä rinteissä tai huipulla - jos sinne asti jaksamme kavuta -, niin löydämme siitä ennen pitkää kivettyneitä eläinjäännöksiä, eläinfossiileja. Ne ovat täälläkin usein pahasti venyneitä, litistyneitä ja särkyneitä, mutta kumminkin tapaa myös semmoisia kappaleita, jotka voidaan lajilleen määrittää. Kaikki nuo fossiilit ovat merieläinten kalkkikuoria tai runkoja. Niiden joukossa on spiraalikierteisiä ammoniitteja ja varsinkin paljon kaksikuorisia simpukoita... Lukijan mieleen on edellä olevan esityksen johdosta varmaankin tullut kysymys: Mikä merkitys on sillä seikalla, että vuorijonoissa on niin paljon meren pohjalle kerrostuneita sedimenttejä?... (s. 236,237 "Muuttuva maa", Pentti Eskola)

 

Yksi näkökulma vedenpaisumukseen löytyy seuraavasta kuvauksesta. Se kertoo, miten syvänmeren eliöt ovat joutuneet yhteyteen maakasvien kanssa:

 

Eräs tavattoman tärkeä seikka tutkiessamme fossiilien todistusta on se, että monissa paikoin maailmaa tavataan edellä mainittuja varsijalkaisia samaten kuin merenpohjissa eläviä merililjojakin, jotka ovat kivettyneet ja muodostaneet määrättyjä liuske- ja kalkkikivikerrostumia, jotka vuorottelevat kivihiilikerrostumien kanssa. Tässä siis on kysymyksessä valtamerien pohjaeläinten ja maakasvien joutuminen niin lähekkäin toistensa kanssa, että se hämmästyttää. Prof. Price esittää tapauksia, jolloin 50 – 100 kivihiilikerrostumaa ovat toistensa päällä siten, että juuri näitä syvänmeren fossiileja sisältäviä kerrostumia on niiden välissä. Hän pitää tätä todistusta niin voimakkaana ja vakuuttavana, ettei ole koskaan havainnut mitään järjellistä yritystä selittää näitä tosiasioita Lyellin yhdenmukaisuusteorian pohjalta. (17)

 

Mitä tulee dinosaurusten tuhoon, on sen usein selitetty tapahtuneen miljoonia vuosia sitten. Tähän ajatukseen uskovat henkilöt kyllä myöntävät niiden joukkotuhon, mutta yrittävät siirtää sen n. 65 miljoonan vuoden taakse. He eivät usko vedenpaisumukseen, vaikka tämän asian puolesta on runsaasti todisteita.

   Jotta asia ei jäisi epäselväksi, katsomme paria lainausta, jotka liittyvät aiheeseen

   Teksteistä ensimmäisessä kerrotaan, miten alueella oli kuivaa (!), mutta sitten äkillinen tulva peitti nämä isot eläimet. Todennäköisesti kyseessä oli vedenpaisumus. Toinen teksteistä on vielä mielenkiintoisempi. Siinä osoitetaan dinosaurusten löytyminen kovien kallioiden sisältä, mikä osoittaa, että niiden on täytynyt tulla pehmeän liejun peittämäksi. Lieju on sitten kovettunut niiden ympärille samalla tavalla kuin sementti. Vain vedenpaisumuksessa, mutta ei normaalissa luonnon kiertokulussa, voisimme odottaa tapahtuvan jotain sellaista (jälkimmäisessä kirjoituksessa on viittaus myös siihen, miten vesipyörteet ovat voineet kasata dinosaurusten luita). Kirjoitukseen on jälkeenpäin lisätty lihavoinnit, jotta asia tulisi selvemmäksi:

 

Ghost Ranchin alue on niin hyvin säilynyt, että tiedemiehet saivat nähdä jopa vilahduksen triaskauden maailmasta aikana, jolloin dinosaurukset ilmestyivät. Coelophysisten luurangot löydettiin vanhan jokiuoman hiekkakivestä ja savikivestä. Luiden lisäksi siellä on säilynyt myös kalojen, simpukoiden, pienien krokotiilia muistuttavien phytosaurusten ja rapujen jäänteitä. Kaikki ne ovat voineet olla Coelophysiksen saaliseläimiä. Niistä löytyy myös vihjeitä Ghost Ranchiin liittyvään suurimpaan kysymykseen: miksi kaikki nuo dinosaurukset kuolivat yhdessä? Luurangot ovat ehkä joutuneet alueelle vuosien kuluessa, mutta Edwin Colbert on vakuuttunut, että kyseessä oli joukkokuolema ja että syyllinen on jättänyt alueelle jälkensä. Kallioissa on merkkejä haljenneesta mudasta ja rapujen käytävistä (sellaisia syntyy vain hyvin kuivissa olosuhteissa), ja joidenkin luurankojen niska on vääntynyt samalla lailla kuin auringossa kuivuneilla eläimillä. Colbert uskoo, että Coelophysikset kerääntyivät ehtyvien vesivarojen ääreen ennen kuin kuolivat. Sitten äkillinen tulva peitti ne mutaan ennen kuin raadonsyöjät ennättivät repiä niitä, ja siellä ne säilyivät miljoonia vuosia. (18)

 

Hän meni Etelä-Dakotan autiomaihin, joissa on kirkkaanvärisiä punaisia, keltaisia ja oranssisia kallioseinämiä ja kallionlohkareita. Jo muutamassa päivässä hän löysi kallionseinämästä joitakin luita, joiden hän arvioi olevan sellaisia, joita hän oli lähtenyt etsimään. Kun hän kaivoi kalliota luiden ympäriltä, hän totesi, että luut olivat eläimen rakenteen mukaisessa järjestyksessä. Ne eivät olleet kasassa kuten dinosauruksien luut usein ovat. Monet tällaiset kasat olivat ikäänkuin voimakkaan veden pyörteen tekemiä.

   Nyt nämä luut olivat sinisessä hiekkakivessä, joka on hyvin kovaa. Hiekkakivi oli poistettava tiehöylällä ja irrotettava räjäyttämällä. Brown ja hänen apulaisensa tekivät melkein seitsemän ja puoli metriä syvän kuopan luiden irti saamiseksi. Yhden suuren luurangon irrottaminen vei heiltä kaksi kesää. He eivät suinkaan poistaneet luita kivestä. He kuljettivat kivenlohkareet rautateitse museoon, missä tiedemiehet pystyivät veistämään kiviaineksen pois ja kokoamaan luurangon. Tämä tyrannilisko seisoo nyt museon näyttelyhallissa. (s. 72, "Dinosaurus" / Ruth Wheeler ja Harold G. Coffin)

 

Ihmisen ero eläimiin viittaa vahvasti siihen, että hänet tehtiin erilaiseksi kuin muu luomakunta. Se osoittaa, että ihminen luotiin Jumalan yhteyteen ja hänen kuvakseen kuten Ensimmäinen Mooseksen kirja kertoo. Samassa kirjassa myös kerrotaan, miten ihminen nimesi kaikki eläimet. Sekin osoittaa hänen eronsa muuhun luomakuntaan:

 

- (1 Moos 1:27) Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.

 

- (1 Moos 2:19,20) Ja Herra Jumala teki maasta kaikki metsän eläimet ja kaikki taivaan linnut ja toi ne ihmisen eteen nähdäkseen, kuinka hän ne nimittäisi; ja niinkuin ihminen nimitti kunkin elävän olennon, niin oli sen nimi oleva.

20. Ja ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille ja taivaan linnuille ja kaikille metsän eläimille. Mutta Aadamille ei löytynyt apua, joka olisi hänelle sopinut.

 

Ihmisen ero eläimiin tulee esiin lukuisissa seikoissa. Mitä enemmän näitä eroja on, sitä vaikeampi niitä on selittää evoluutioteorialla. Paljon loogisempi on se kuvaus, minkä Ensimmäinen Mooseksen kirja kertoo. Katsomme seuraavaksi lisää ihmisen eroa eläimiin.

 

Äly. Ihminen eroaa eläimistä älyn puolesta. Hän osaa rakentaa, lentää lentokoneella, suunnitella, viljellä, käyttää tulta ja muita energiamuotoja sekä tehdä lukuisia asioita, joihin eläimet eivät pysty.

 

Tunteet. Ihmisen tunteet eroavat eläimistä. Hänen tunneskaalansa (ilo, suru, toivo, pelko, huumori ja nauru, itku, vihastuminen, ihastuminen…) on paljon laajempi kuin eläinten. Tällaiset asiat viittaavat ihmisen erillisyyteen eläimistä ja miten hänet luotiin Jumalan kuvaksi.

 

Kieli on ainoastaan ihmiseen liittyvä ominaisuus. Eläimet eivät puhu, kirjoita eikä niillä ole mitään kielioppia, mutta ihmisillä kielitaito on synnynnäinen kyky. Ei ole yhtäkään kulttuuria, jossa ei käytettäisi kieltä, ja johon liittyy oma kielioppinsa. Lisäksi ihmisellä on kyky kommunikoida, vaikka hänellä ei olisi varsinaista puhekykyä. Esimerkki kuurojen lasten maailmasta osoittaa sen. Tällaiset esimerkit viittaavat siihen, miten ihminen on tarkoitettu muiden yhteyteen, mutta myös elämään Jumalan kanssa. Miksi vain ihmiselle olisi kehittynyt selvä kielellinen kyky, kun sitä ei havaita missään muualla luomakunnassa? Evoluutioteorialla tätä on vaikea selittää, mutta jos ihminen on tarkoitettu Jumalan yhteyteen, ja hän on saanut nämä taidot synnyinlahjana jo luomisessa, löytyy siitä selitys.

 

Jos lapsi kasvaa kuurojen keskellä, sisäinen tarve viestiä voidaan nähdä vielä selvemmin, sillä voimme kommunikoida myös ilman puhuttua kieltä. Jos lapsi on kuuro ja vanhemmat käyttävät viittomakieltä, lapsi oppii ilmaisemaan itseään vaivatta myös viittomalla. Jos puolestaan vain vanhemmat ovat kuuroja, lapsi oppii silti viittomaan; puhumaan hän oppii luonnollisesti ja sujuvasti muiden ihmisten kautta. Tämän seurauksena lapsesta tulee kaksikielinen, koska viittomakieli on tunnistettavine kieli- ja lauseopillisine rakenteineen todellinen kieli, jossa käytetään äänteiden sijaan käsimerkkejä ja kasvonilmeitä. Täten halu ja kyky kommunikoida kielen avulla on olemassa, olipa henkilöllä varsinaista puhekykyä tai ei.

   Erityisen hämmästyttävä esimerkki edellä mainitusta löytyy kuurojen lasten parista Nicaraguasta, mistä Peter Radetsky on raportoinut (19a). Noin viisisataa kuuroa lasta tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa vuonna 1980 perustetuissa kuurojen kouluissa. Siihen saakka heillä ei ollut vakiintunutta viittomakieltä. He olivat asuneet hajallaan ympäri maata ja kommunikoineet kuulevan perheväkensä kanssa elekielellä. Lasten elevalikoimat myös poikkesivat paljon toisistaan.

   Mutta kun he tapasivat toisensa kouluissa, he kehittivät nopeasti yhteisen viittomakielen. Aluksi kieli oli alkeellinen, mutta se vakiintui ennen pitkää säännöllisine kieli- ja lauseoppeineen. Judy Kegl, [newjerseyläisen] Rutgersin yliopiston behavioraalisen neurotieteen tutkija, kuvasi tapahtunutta ”ensimmäiseksi dokumentoiduksi tapaukseksi kielen syntymisestä”. Hän totesi: ”Kolmi-nelivuotiaat lapset tutustuivat toistensa korvike-sekakieleen ja omaksuivat sen. Ja sitten, oman kielellisen luovuutensa tuloksena, heillä oli yhtäkkiä täysin kehittynyt kieli.” Tällä viittomakielellä ei ollut edeltäjää. Länsimaisessa kulttuurissa viittomakieli on kulkenut sukupolvelta toiselle, mutta näillä lapsilla ei ollut sellaista taustaa. Heidän kielensä oli täysin itse tehty. ”Ei ollut mitään mitä he olisivat voineet käyttää mallina, sanoo Kegl. ”Se on selkeä todiste synnynnäisestä kielellisestä kyvykkyydestä.” (19)

 

Moraali eli taju oikeasta ja väärästä on epäsuora viittaus Jumalaan ja miten ihminen on luotu hänen kuvakseen. Se ei todista Jumalan olemassaoloa, mutta osoittaa ihmisen eron eläimiin. Jos ihmisen alkuperä olisi pelkästä aineesta, ei hän varmastikaan tekisi eroa erilaisten tekojen välillä eikä tuntisi tunteita. Pelkkä eloton aine ei voi tuottaa moraalia ja tunteita. On vaikea kuvitella, miten kivi, maa-aines tai jokin kaasu voisi vaikuttaa sen, että joku alkaa tuntea syyllisyyttä tekemisistään (Isä, joka on laiminlyönyt lapsiaan juomisen takia ja haluaa hyvittää sen), että joku alkaa tuntea katkeruutta muiden tekemisistä (“Hän varasti minulta, valehteli minusta, oli loukkaava minua kohtaan”) tai että joku tekee eron eri tekojen välille. Näille asioille täytyy löytyä parempi selitys kuin pelkkä materia. Teismi ja Jumalan olemassaolo on paras lähtökohta myös moraalin olemassaololle:

 

Useat naturalistitkin tunnustavat, että moraaliset arvot ovat jotakin kummallista naturalistisesti ymmärretyssä maailmankaikkeudessa. J.L. Mackie kirjoittaa (20):

 

Jos -- on olemassa - - moraalisia arvoja, ne tekevät Jumalan olemassaolon todennäköisemmäksi kuin mikä olisi tilanne ilman niitä. Niinpä on olemassa - - puolustettavissa oleva argumentti moraalista Jumalan olemassaoloon. (21)

 

Paul Draper on samaa mieltä Mackien kanssa ja toteaa (22): “Moraalinen maailma - - on hyvin todennäköinen teismin pohjalta” (23)

 

Uskonto erottaa ihmisen eläimistä. Eläimillä ei ole uskonnollista tajuntaa, haaveita iankaikkisesta elämästä, eivätkä ne rukoile, vaan tämä ilmiö rajoittuu ainoastaan ihmiseen. Se viittaa jälleen siihen, miten ihminen luotiin Jumalan yhteyteen ja elämään iankaikkisesti. Tämä asia ilmeni jo ihmiskunnan alkuvaiheissa, kun huudettiin avuksi Herran nimeä (1 Moos 4:26: Ja myöskin Seetille syntyi poika, ja hän antoi hänelle nimen Enos. Siihen aikaan ruvettiin avuksi huutamaan Herran nimeä). Jos ihminen on kehittynyt alemmista eläimistä, miksi niillä ei havaita mitään uskontoon viittaavaa?

 

”Maanpäällä ei löydy paikkaa, missä ei uskonnon vaikutus tuntuisi” lausuu tri Waitz suuressa teoksessaan Antropologie der Natur Völker. Tri Taylor lausuu teoksessaan Primitive Culture seuraavaa: ”Sikäli kuin voin lukuisista ilmeisistä todisteista päättää, on meidän myönnettävä, että henkiolentoihin uskovat kaikki alhaisimmatkin rodut, joihin olemme tutustuneet.”

   …Professori Tiele vakuuttaa teoksessaan Outline of Religion: ”Väitös, että löytyisi kansoja tahi heimoja vailla uskontoa, perustuu joko hatariin havaintoihin tahi käsitteiden sekoitukseen. Ei ole vielä tavattu ainoatakaan heimoa eikä kansaa, jolta puuttuisi usko korkeampiin olentoihin… On siis oikein kutsua uskontoa sanan yleisessä merkityksessä yleiseksi ilmiöksi ihmissuvun parissa.” Professori Müller todistaa samaa: ”Voimme varmasti väittää, että kaikista etsiskelyistä huolimatta ei missään ole koskaan löydetty inhimillisiä olentoja, joilla ei olisi ollut mitään, mikä heille olisi ollut uskontoa, tahi, lausuaksemme asian vähän yleisemmin, uskoa johonkin muuhun kuin siihen, mitä silmillään voivat nähdä.” (24)

 

Aikakysymys.  Kun ihmiset esittävät ajatuksen, että heillä on tieteellinen maailmankuva, ajattelevat he usein ensimmäisenä evoluutioteoriaa ja sen vaatimia miljoonia vuosia. Ajatellaan, että aika tekee kaiken mahdolliseksi, epätodennäköisetkin tapahtumat, ja että se kumoaisi Ensimmäisen Mooseksen kirjan informaation. Richard Dawkinsin opetus on esimerkki tällaisesta ajatusmallista, jossa aika on Jumalan vertainen tekijä:

 

Eräät tapahtumat ovat niin epätodennäköisiä, että ne ovat miltei ihmeitä. Meidän on kuitenkin parasta hieman laskeskella eri mahdollisuuksia ennen kuin alamme puhua ihmeestä. Laskelmien teossa meidän on tiedettävä, miten paljon aikaa on ollut käytettävissä, tai yleisemmin: miten paljon tilaisuuksia tapahtuman syntyyn on ollut tarjolla. Jos aikaa on äärettömästi tai tilaisuuksia ääretön määrä, mikä tahansa voi toteutua. (25)

 

Vaikka Dawkins ja monet evolutionistit uskovat maapallon olevan äärettömän vanha, voidaan tämä kyseenalaistaa muutamilla yksinkertaisilla seikoilla ja kysymyksillä. Seuraavassa muutamia:

 

Tuoreet laavakivet. Miksi melko tuoreille, tulivuorten purkauksissa muodostuneille radioaktiivisille kiville on saatu kymmenien tai satojen miljoonien vuosien ikiä? Tämä osoittaa, että kivien pitoisuudet eivät ole yhteydessä niiden todelliseen ikään:

 

Millekään käytetylle ajoitusmenetelmälle ei ole olemassa täysin riippumatonta varmennusta. Evolutionistit väittävät toista. Mutta koska nämä menetelmät perustuvat moniin samoihin perusolettamuksiin, mikään varmennus ei voi olla riippumaton. Tilanne muistuttaa tapausta, jossa kaupungintalon tornin kello asetettiin kirkon kellon mukaan ja kirkon kellon aika katsottiin kaupungintalon tornin kellosta.

   ...Syntyy hämmästyttäviä tilanteita ajoitettaessa radiometrisillä ajoitusmenetelmillä kiviä, joiden ihmiset ovat nähneet kiteytyneen historiallisena aikana. (Kiven ikä määritellään alkavan hetkestä, jona se kiteytyi sulasta olomuodosta. Iänmäärityksessä metsästetään kiteytymis-ajankohtaa.) Myös ihmiset, joilla ei ole tieteellistä taustaa, voivat ymmärtää silminnäkijöiden todistuksen, joka osoittaa ajoitusmenetelmien olevan tieteistarinoita. (26)

 

Fossiilit ja radiohiili. Monien fossiilien iäksi on mainittu kymmenet tai jopa sadat miljoonat vuodet. Tämä ei voi kuitenkaan pitää paikkaansa, koska näistä vanhoina pidetyistä fossiileista on löydetty radiohiiltä, jonka puoliintumisaika on vain n. 5600 vuotta. Radiohiiltä on löydetty jopa kambrikauden (”500 miljoonaa vuotta sitten”) eliöistä ja dinosauruksista. Se osoittaa, että todellisuudessa niiden ikä täytyy mitata vain tuhansissa vuosissa.

 

Keksinnön alkuvuosina oletettiin, että kaikki edellytykset varmoihin ikämittauksiin oli nyt vihdoin olemassa. Tutkijat keräilivät kaikenlaista mitattavaa; faraoiden ja neandertalin-ihmisten hautojen jäämistöä, sapelihammastiikereiden ja mammuttien hampaita, kivettymiä, fossiileja, maaöljyä jne. Kaikista löytyi radioaktiivista hiiltä. Ikähavainnot julkaistiin Radiocarbon-lehdessä, vaikka useiden näytteiden ikä oli jo aikaisemmin määritelty miljooniksi vuosiksi. (27)

 

Hyvin vanhoiksi oletetuista fossiileista ei tehdä tavallisesti hiili-14-ajoituksia, koska niissä ei pitäisi olla yhtään radiohiiltä jäljellä. Radioaktiivisen hiilen puoliintumisaika on niin lyhyt, että se on käytännössä kaikki hajonnut alle 100 000 vuodessa.

   Vuoden 2012 elokuussa saksalainen tutkijaryhmä raportoi geofyysikkojen kokouksessa hiili-14-mittaustuloksista, jotka oli tehty monista dinosauruksen fossiloituneista luunäytteistä. Tulosten mukaan luunäytteet olivat 22 000-39 000 vuotta vanhoja! Esitelmä on ainakin kirjoitettaessa nähtävissä YouTubessa. (28)

   Miten tulos otettiin vastaan? Kaksi kokouksen puheenjohtajaa, jotka eivät voineet hyväksyä tuloksia, poisti esityksen abstraktin konferenssin nettisivulta mainitsematta asiasta mitään tutkijoille. Tulokset ovat nähtävissä osoitteessa http://newgeology.us/presentation48.html. Tapaus kertoo miten naturalistinen paradigma vaikuttaa. Sen kanssa ristiriitaisia tuloksia on lähes mahdoton saada julkaistua naturalismin hallitsemassa tiedeyhteisössä. Mieluummin rusinat lentävät. (29)

 

Fossiilit väärässä järjestyksessä. Johtofossiilimenetelmässä edellytetään, että on tiettyjä lajeja, jotka olivat yleisiä vain tiettyinä kausina. Esim. trilobiittia pidetään tärkeänä kambrikauden fossiilina.

   Johtofossiilimenetelmä voidaan kuitenkin osoittaa virheelliseksi useista syistä. Esim. fossiileissa tavattu radiohiili, kuten aiemmin todettiin, osoittaa useimpien fossiilien esiintymisiän todellista nuoremmiksi. Ne eivät voi olla miljoonia vuosia vanhoja, jos niissä on jäljellä radiohiiltä.

   Toinen seikka, joka puhuu johtofossiilimenetelmää vastaan, ovat väärässä paikassa olevat fossiilit. Seuraavat kaksi havaintoa osoittavat, että ihmisen on täytynyt elää maapallolla samaan aikaan trilobiittien kanssa. Se tarkoittaa, että ihminen on elänyt jo kambrikauden aikana tai sitten kambrikauden eliöt ovat eläneet lähimenneisyydessä. Varmasti jälkimmäinen vaihtoehto on tosi, koska kukaan ei usko ihmisen eläneen satoja miljoonia vuosia sitten.

 

William Meister teki hämmästyttävän löydön kesäkuun 1. päivänä 1968 Utahissa. Hän löysi useita trilobiittien fossiileita fossiloituneesta ihmisen sandaalinjäljestä! Mutta geologisen kerrossarjan perusteella järjestettyjen kehitysopillisten kausien mukaan trilobiitit kuolivat sukupuuttoon noin 230 miljoonaa vuotta ennen ihmisen ilmestymistä!

   … Geologi, tohtori Clifford Burdick löysi lisätodisteita tukemaan olettamusta ihmisen ja trilobiittien samanaikaisesta elämisestä. Hän löysi paljasjalkaisen lapsen jalanjälkiä, joista yhdessä oli litistynyt trilobiitti. (30)

 

Dinosauruslöydöt. Kun on kyseessä fossiilien ikä, on tärkeätä huomata, ettei niissä ole lappuja niiden iästä ja milloin ne ovat eläneet maan päällä. Mitään tällaista tietoa emme pysty niistä havaitsemaan. Tämän voi huomata jokainen, joka ottaa fossiilin käteensä. Fossiilin perusteella on mahdotonta päätellä, milloin se on elänyt maan päällä:

 

”Ei ole ihmistä maan päällä, joka tietäisi tarpeeksi kallioista ja fossiileista kyetäkseen millään tavalla osoittamaan, että joku määrätty fossiililaji on todella oleellisesti vanhempi tai nuorempi kuin joku toinen laji. Toisin sanoen, ei ole ketään, joka voi todella osoittaa, että Kambrikauden trilobiitti on vanhempi kuin Liitukauden dinosaurus taikka Tertiäärikauden imettäväinen. Geologia on kaikkea muuta kuin eksaktista tiedettä.” (31)

 

Esim. dinosauruslöydöissä on lukuisia sellaisia seikkoja, jotka todistavat vuosimiljoonia vastaan. Otamme muutamia niistä esiin.

 

• Niissä on havaittu DNA:ta, jonka säilymisaika luonnossa mitataan vain tuhansissa vuosissa. Esim. orgaanisten molekyylien asiantuntija, professori Tomas Lindahl on arvioinut DNA:n säilymisajaksi luonnossa vain 20 000 – 40 000 vuotta (Nature, 1993, 362, 709-715). Edes vanhoista ihmismuumioista, joita on tutkittu, ei voida aina saada DNA-näytteitä, koska tämä aine on pilaantunut. Hyvä esimerkki tästä alueesta on, kun Svante Pääbo tutki Uppsalassa Berliinin museon 23 muumion kudosnäytteitä. Hän pystyi eristämään DNA:ta vain yhdestä muumiosta, mikä osoittaa, ettei tämä aine voi säilyä kovin pitkään (Nature 314: 644-645). Se, että DNA:ta esiintyy vielä dinosauruksissa, osoittaa, etteivät fossiilit voi olla miljoonien vuosien takaa.

 

• Jo aiemmin todettiin, miten dinosauruksista on löytynyt radiohiiltä. Kun tämän aineen puoliintumisaika on vain n. 5600 vuotta, ei sitä voi olla juuri yhtään jäljellä 100 000-200 000 vuoden jälkeen. Tämä asettaa omat aikarajansa näiden eläinten esiintymiselle.

 

• Miksi dinosaurusten luita on löydetty hevosen-, lehmän- ja lampaanluita muistuttavien luiden joukosta (Anderson, A., Tourism falls victim to tyrannosaurus, Nature, 1989, 338, 289 / Dinosaurus may have died quietly after all, 1984, New Scientist, 104, 9.), vaikka nisäkkäiden on ajateltu ilmaantuneen maapallolle kauan dinosaurusten jälkeen?

 

• Dinosaurusten jäänteistä on voitu eristää myös valkuaisaineita kuten kollageeni, albumiini ja osteokalsiini. Mielenkiintoista on, että näitä aineita ei aina tavata edes nykyajalta peräisin olevista eläinfossiileista. Esim. eräästä mammutin luunäytteestä, joka arvioitiin 13 000 vuoden ikäiseksi, kaikki kollageeni oli jo hävinnyt (Science, 1978, 200, 1275). Kuitenkin dinosaurusfossiileista on voitu eristää kollageenia.

 

• Eräs mielenkiintoinen kommentti löytyy arvostetulta edesmenneeltä fossiilitutkija Stephen Jay Gouldilta, joka oli marxilainen ateisti. Hän totesi, että kun Jobin kirjassa puhutaan Behemotista, niin ainoa eläin, mihin tämä kuvaus sopii, on dinosaurus (Pandans Tumme, s. 221, Ordfrontsförlag, 1987). Evolutionistina hän uskoi, että Jobin kirjan kirjoittajan on täytynyt saada tietonsa löydetyistä fossiileista. Kuitenkin tässä yhdessä Raamatun vanhimmassa kirjassa viitataan selvästi elävään eläimeen (Job 40:10-12: Katso Behemotia, jonka minä loin niinkuin sinutkin…). Miksi myös lähes kaikilla kansoilla on mytologioissaan tarinoita lohikäärmeistä, jotka muistuttavat ulkonäöltään dinosauruksia? Tätä ei voine pitää pelkkänä yhteensattumana. 

 

 

VIITTAUKSET:

 

1. V.T. Aaltonen: Miksi en ole kristitty, s. 199, 200, 203

2. Ken Ham: Valhe, evoluutio, The Lie: Evolution, s. 24,27,35

3. V.T. Aaltonen: Miksi en ole kristitty?, s. 22

4. Charles Darwin: The Life and Letter of Charles Darwin Including an Autobiographical Chapter. (1887, 1: 315-316), Toim. Fancis Darwin. London: John Murray.

5. Marvin L. Lubenow: Myytti apinaihmisestä (Bones of Contention), s. 96,97

6. Ken Ham: Valhe, evoluutio (The Lie: Evolution) s. 27

7. Andy Knoll (2004) PBS Nova interview, 3. toukokuuta 2004,  sit. Antony Flew & Roy Varghese (2007) There is A God: How the World’s Most Notorious Atheist Changed His Mind. New York: HarperOne

8. Kimmo Pälikkö: Taustaa 2, Kehitysopin kulisseista, s. 10,11

9. Norman Macbeth: Darwin Retried, 1971, s. 33

10. Austin H. Clark: Quarterly Review of Biology, joulukuu 1928, s. 539

11. Marvin L. Lubenow: Myytti apinaihmisestä (Bones of Contention), s. 287

12. Charles Darwin: Lajien synty, s. 220-221

13. Darwin, F & Seward A. C. toim. (1903, 1: 184): More letters of Charles Darwin. 2 vols. London: John Murray.

14. Kalle Taipale: Levoton maapallo, s. 78

15. Richard Wurmbrand: Miksi uskon? (The Answer to Moscow’s Bible), s. 52

16. Tim Haines: Matkalla dinosaurusten kanssa (Walking with dinosaurs), s. 28

17. Wiljam Aittala: Kaikkeuden sanoma, s. 198

18. Tim Haines: Matkalla dinosaurusten kanssa (Walking with dinosaurs), s. 47

19a. Peter Radetsky: Silence, signs and wonder, Discover Magazine, 15 (8):60-68, August 1994

19. Kevin May: Syntynyt kommunikoimaan, Luominen-lehti numero 7, s. 13, http://creation.com/born-to-communicate

20. Tapio Puolimatka: Usko, tieto ja myytit, s. 172

21. J.L.Mackie: The Miracle of Theism. Oxford: Clarendon Press, 1982.

22. Tapio Puolimatka: Usko, tieto ja myytit, s. 172

23. Paul Copan: “The Moral Argument” teoksessa Paul Copan & Paul K. Moser (toim.) The Rationality of Theism. London: Routledge, 2003.

24. Arno C. Gaebelein: Kristillisyys vaiko uskonto?, s. 6,7

25. Richard Dawkins: Sokea kelloseppä, s. 151

26. Marvin L. Lubenow: Myytti apinaihmisestä (Bones of Contention), s. 241

27. Kimmo Pälikkö: Taustaa 2, Kehitysopin kulisseista, s. 92

28. http://creation.com/redirect.php?http://www. youtube.com/watch?v=QbdH3l1UjPQ

29. Matti Leisola: Evoluutiouskon ihmemaassa, s.146

30. Scott M. Huse: Evoluution romahdus, s. 25

31. George Mc Cready Price: New Geology, lainaus A.M Rehnwinkelin kirjasta Flood, s. 267, 278

 

 

 

 

 

 

 

 

 




shopify analytics ecommerce