TIETEELLINEN MAAILMANKUVA

 

 

 

 

Tässä kirjoituksessa käsitellään tieteellistä maailmankatsomusta ja maailmankuvaa. Tavallisesti sillä tarkoitetaan maailmankatsomusta, joka perustuu vain järkeen, havaintoihin ja varmoihin todisteisiin. Sen ajatellaan olevan puolueeton ja objektiivinen tapa tarkastella todellisuutta, ja jossa ovat perustana vain varmat tiedot. Erityisesti monet tahtovat painottaa, että tieteellinen maailmankatsomus on uskonnollisen ajattelun vastakohta. He tahtovat sanoa, että kun uskonnollinen maailmankatsomus perustuu ”sokeaan uskoon”, ei heidän edustamansa tieteellinen ajatustapa ole sellainen. Sen sijaan heidän maailmankatsomuksensa perustana ovat ainoastaan järki ja tosiasiat, jolla hyvin usein tarkoitetaan Darwinin evoluutioteoriaa ja sattumanvaraista elämän syntyä.

   Hyvän käsityksen tällaisesta maailmankatsomuksesta, jossa ihminen pitää itseään tieteellisenä, saamme seuraavasta lainauksesta. Siinä tuodaan esille ”tieteellisen ja uskonnollisen” maailmankatsomuksen ero:

 

Toivon lyhyesti sanoen, että saataisiin ihmiset ajattelemaan tieteellisesti.

   Yleensä näyttää siltä, että suurin osa ihmisistä koettaa tulla toimeen mahdollisimman vähällä ajattelemisella… Tieteellisen ajattelutavan olennaisimpana sisällyksenä on vapaus ennakkoluuloista, mieltymyksistä ja kiintymyksistä. Tiedemiehen tavoitteena on aina totuus, välittämättä vähääkään siitä, miten epämiellyttävä se saattaa olla tai missä määrin se saattaa aiheuttaa hämminkiä ihmisten kesken, joiden omaksumat uskomukset se osoittaa erheellisiksi… Ei luulisi olevan tarpeellista huomauttaa tieteellisen ja uskonnollisen ajattelutavan välisestä ristiriidasta. (1)

 

ONKO TIETEELLISTÄ MAAILMANKATSOMUSTA OLEMASSA? Kuten todettiin, ne jotka korostavat tieteellistä maailmankatsomusta, korostavat tavallisesti myös sitä, miten heidän maailmankatsomuksensa eroaa uskonnollisesta maailmankatsomuksesta. He pitävät omaa maailmankatsomustaan järkeen perustuvana, kun taas jälkimmäinen on heidän mielestään sokeaa ja tunteenomaista uskoa asioihin, joita ei voi todistaa. Näin he saattavat ajatella.

 

Jokainen uskoo. Jos lähdetään siitä ajatuksesta, että jonkun maailmankatsomus on tieteellinen eikä perustu lainkaan uskoon, onko sellaista ihmistä olemassa? Kuinka moni toimii vain tosiasioiden varassa tieteen alueella ja tavallisessa elämässä, mutta ei käytä uskoaan? Onko mahdollista löytää sellaista henkilöä?

   Jos rehellisiä ollaan, ei kukaan käytännössä toimi ilman uskoa. Tieteen alueella se ilmenee siinä, että luotetaan muiden uskottavuuteen ja tietoihin. Heidän käsityksiään pidetään luotettavina, koska heidän ajatellaan olevan perillä asioista. Tavallisen elämän alueella on aivan samoin. Siinäkin me luotamme toisten sanaan ja pidämme sitä totena. Me tarkistamme henkilökohtaisesti vain pienen osan asioista, jotka omaksumme tosina.

   Kaikki siis uskovat, eikä kukaan ole puolueettomalla maaperällä. Jokainen ihminen uskoo johonkin; myös se, joka uskoo perustavansa kaiken tosiasioiden varaan. Täysin tieteellistä ihmistä ei ole olemassa, koska se on mahdotonta.

   Seuraavat esimerkit tuovat esille uskon merkityksen ja sen esiintymisen arkielämässä:

 

- Tyttö luottaa äitinsä sanaan, että saa uuden mekon. Se on uskoa.

- Ihmiset uskovat, että sellainen paikka kuin Etelämanner on olemassa, vaikka hyvin harva on siellä käynyt.

- Kun lehdissä on kaupan mainoksia, uskotaan niihin ja mennään ostoksille niiden perusteella.

- Historia on alue, josta tiedämme kaiken toisten sanan nojalla. Esim. Napoleonin ja Caesarin olemassaoloa ei voi enää todistaa aukottomasti ja tieteellisesti, vaan joudutaan luottamaan muiden sanaan. Se on uskoa, johon jokainen joutuu nojautumaan.

- Maailmankaikkeuden, elämän ja ihmisen alkuperää koskevat kysymykset kuuluvat uskon alueelle. Kukaan meistä ei ollut todistamassa näiden asioiden syntyä. On vain erilaisia teorioita siitä, miten ne saivat alkunsa, mutta tieteellisesti niiden syntyä on mahdoton todistaa.

   Ken Ham osoittaa, miten sekä luomisnäkemys että evoluutioteoria ovat molemmat tällaisia menneisyyteen perustuvia uskomuksia. Niitä ei voi jälkeenpäin todistaa todeksi, koska emme voi palata menneisyyteen. Evolutionistit ovat yhtä lailla uskoon perustuvia tällä alueella kuin sellainen, joka uskoo luomiseen. He ovat samassa veneessä ja samassa asemassa yrittäessään ymmärtää, mitä menneisyydessä on tapahtunut. Heillä on sama nykyisyydessä oleva todistusaineisto, jolla he tulkitsevat menneisyyttä.

 

Suurimmalla osalla ihmisistä on vääränlainen mielikuva siitä mitä kaikkea luominen/evoluutio-kysymykseen liittyy. Sen sijaan, että ihmiset huomaisivat kysymyksen todellisen luonteen, heidät on petetty luulemaan, että evoluutio on tiedettä. Se ei ole tiedettä lainkaan. Kyse on menneisyyteen liittyvistä uskomuksista. Me emme voi käydä menneisyydessä…

   On tärkeää ymmärtää, että myös erityinen luominen on, määritelmän mukaan uskomus menneisyydestä. Ero on siinä, että luomiseen uskovien käsitys luomisesta perustuu kirjaan, joka väittää olevansa Jumalan sanaa. Jumalan, joka oli paikalla, joka tietää kaiken, ja joka kertoo mitä tapahtui. Evoluutio perustuu niiden ihmisten kertomukseen, jotka eivät olleet paikalla, ja jotka eivät väitäkään tietävänsä kaikkea…

   Kaikki tiedemiesten käytössä olevat todisteet ovat olemassa vain nykyisyydessä. Kaikki fossiilit, elävät eläimet ja kasvit, maapallo, maailmankaikkeus – aivan kaikki – ovat olemassa nykyisyydessä. Tavallisille ihmisille (myös suurimmalle osalle opiskelijoista) ei opeteta, että tiedemiehillä on käytössään vain nykyisyys, ja että he eivät voi olla tekemisissä menneisyyden kanssa. Evoluutio on menneisyyteen liittyvä uskomusjärjestelmä, joka perustuu ihmisten sanaan – ihmisten, jotka eivät olleet paikalla, mutta jotka yrittävät selittää miten kaikki nykyisyydessä olevat todisteet (esim. fossiilit, eläimet, kasvit) ovat saaneet alkunsa. (2)

 

Tällä alueella on hyvin suuri osuus ennakkokäsityksillä. Kun kristitty uskoo Jumalaan, voivat ateistit ja jotkut tiedemiehet vastaavasti uskoa elämän syntyneen itsestään tällä planeetalla ja vierailla planeetoilla. He uskovat näihin asioihin, vaikka suoria todisteita spontaanista elämänsynnystä tai elämästä vierailla planeetoilla ei ole. Syynä on heidän ateistinen maailmankatsomuksensa ja asenne, joka kieltää Jumalan osuuden maailmankaikkeuden tapahtumissa. He pitävät maailmankaikkeutta suljettuna järjestelmänä, johon Jumala tai mikään yliluonnollinen ei voi vaikuttaa.

   Seuraava lainaus on hyvä kuvaus ateistisesta uskosta ja ennakkokäsityksistä. Tieteen keinoin ei ole voitu selvittää maapallon ja elämän alkua – kokeet, joissa on yritetty aikaansaada elämää, ovat epäonnistuneet – mutta kaikesta huolimatta kirjoittaja ajattelee kaiken syntyneen itsestään. Kysymys ei ole tieteellisestä tiedosta vaan siitä, mitä halutaan uskoa. Kristitty, joka uskoo luomiseen, on tietysti samassa tilanteessa.

 

Elämän alku maapallolla tiettyyn aikaan on tosiasia, mutta sen syntytapa on ainakin toistaiseksi selvittämätön ongelma. Muuta mahdollisuutta ei kuitenkaan ole kuin että elämä on syntynyt itsestään, ts. että elämän synty on luonnon järjestykseen kuuluva tapahtuma kaikkialla, missä olot ovat sellaiset kuin ne olivat elämän syntyessä maapallon pinnalla. Elämän synty ei ole sen suurempi tai pienempi mysteerio kuin esim. maapallomme synty. Jos voisimme kokeellisesti l. keinollisesti saada aikaan laboratoriossa tai muualla olotilan, joka vastaisi elämän alkuaikoina vallinnutta, saisimme varmasti nähdä kuolleesta aineesta syntyvän elämää. Ei ole mahdotonta, että tähän vielä päästäänkin. Yhtä mahdollista on, että vielä pääsemme yhteyteen elämän kanssa joillakin toisilla planeetoilla. Tässäkin tapauksessa on varmasti niin, että sitä mukaa kuin tietomme kasvaa, Jumala ja Luoja saa siirtyä yhä syrjemmälle. (3)

 

Onko puolueetonta tutkimusta? Johtopäätös edellisestä kappaleesta oli, että jokainen ihminen uskoo jollakin tasolla; myös sellainen, joka ajattelee omaavansa tieteellisen maailmankuvan. Uskoon joutuu turvautumaan jokainen arkielämän tasolla, historiallisessa tiedossa mutta myös käsityksissä maailmankaikkeuden ja elämän alkuperästä; me uskomme joko sattumanvaraiseen kaiken syntyyn tai Jumalan luomistyöhön. Sellaista ihmistä ei ole, joka ei koskaan käyttäisi uskoaan.

   Entä sitten se ajatus, että tieteenteko ja jonkun ajatusmaailma voi olla täysin neutraali ja puolueeton? Ne, jotka painottavat tieteellistä maailmankuvaa, yleensä nimittäin toteavat, miten heidän maailmankatsomuksensa on sellainen: se on ennakkoluuloton, neutraali ja luonnontieteellinen, eikä siinä ole mitään sijaa uskonnollisille käsityksille. Se perustuu vain tosiasioihin.

   Tämä käsitys voidaan kyseenalaistaa. Tuskin sellaista ihmistä on olemassa, joka olisi täysin vapaa ennakko-oletuksista ja uskomuksista. Päinvastoin on todennäköistä, että jokaisella on jonkinlaisia ennakkoasenteita, joiden perusteella hän arvioi ympärillään olevaa maailmaa. Hänellä on ikään kuin silmälasit, joiden kautta hän tarkastelee asioita ja arvioi niitä.

   Sama pätee kysymykseen maailmankaikkeuden, elämän ja ihmisen alkuperästä. Me yleensä etsimme sellaista aineistoa, joka vahvistaa maailmankatsomustamme. Jos joku uskoo luomiseen ja Raamatun kertomukseen, niin hän etsii sitä vahvistavaa aineistoa. Vastaavasti se, joka uskoo sattumanvaraiseen syntyyn ja Darwinin teoriaan, yrittää löytää aineistoa, joka tukee hänen maailmankuvaansa. Se voi tulla ilmi mm. seuraavilla tavoilla:

 

- Joku etsii Afrikan erämaasta ihmissuvun puuttuvaa rengasta ja esi-isää. Jos hänellä ei olisi uskoa teoriaan ja maailmankatsomustaan, ei hän varmastikaan vaivautuisi tekemään sitä. Hän tekee tutkimusta juuri siksi, koska uskoo teoriaan.

- Tiedemies uskoo, että elämän synty itsestään on mahdollista kaikkialla, jos vain olosuhteet ovat oikeat. Hän uskoo siihen, vaikka alkusyntyä itsestään ei ole voitu todistaa edes laboratoriossa.

- Evolutionistit yrittävät etsiä välimuotoja pääryhmien väliltä, koska he uskovat kaikkien lajien olevan sukua keskenään ja periytyneen yhteisistä kantamuodoista.

- Se, joka uskoo maapallon pitkään ikään, hylkää yleensä oikopäätä todisteet, jotka viittaavat päinvastaiseen. Hän ei ota niitä vastaan eikä halua pohtia muuta vaihtoehtoa.

 

Ennakko-oletukset siis hyvin paljon vaikuttavat siihen, miten tiedettä tehdään ja miten todisteita tulkitaan. Kaikilla tiedemiehillä ja tavallisilla ihmisillä on näitä oletuksia, joiden mukaan he tulkitsevat asioita ja toimivat käytännössä. Sellaista ihmistä tuskin löytyy, joka ei toimisi jonkin ennakko-oletuksen pohjalta.

   Seuraava lainaus tuo hyvin saman ajatuksen esille. Se osoittaa, että me ensin hyväksymme jonkin teorian ja sitten lähdemme etsimään sitä tukevia todisteita. Järjestys ei ole tosiasiat vaan teoria ensin, ja siltä pohjalta lähdetään tekemään tutkimusta. Näin me yleensä toimimme.

 

Toinen ”virhe” olisi varmaankin väitteeni, että evolutionisti arvioi tosiasioita oman teoriansa tai filosofiansa mukaan. Hän uskoo, että asia on päinvastoin: tosiasiat ovat synnyttäneet hänen teoriansa. Siinä evolutionisti erehtyy. En kuitenkaan uskalla arvostella häntä tästä, etten tuomitsisi kaikkia. Vanhaan hokemaan, jonka mukaan teoria aina syntyy tosiasioista, uskotaan yleisesti, vaikka se on täysin epätarkka yleistys.

   Jo vuonna 1935 itävaltalainen tieteenfilosofi Sir Karl Popper (myöhemmin Lontoon yliopisto) osoitti merkittävässä teoksessaan The Logic of Scientific Discovery, etteivät tiedemiehet työskentele niin sanotun tieteellisen menetelmän mukaan. He eivät voisi tehdä työtä sen mukaisesti, vaikka haluaisivatkin. Väite, että tutkimuksen voi aloittaa havainnolla ilman teoriaa, on absurdi. Tiedemiehet eivät yksinkertaisesti kiertele kokoamassa havaintoja ja tuloksia valikoimattomasti ja yritä sitten soveltaa niitä teorioihin. He aloittavat jostakin teoriasta tai näkemyksestä. Tämä antaa heille suunnan koetulosten keräämiseen.

   …Teoria vaikuttaa tosiasioihin hyvin merkittävällä tavalla fysiikasta antropologiaan. Näin tiede toimii, koska näin ihmiset toimivat. Evolutionistit, luomiseen uskovat ja kaikki siltä väliltä. Kukaan ei vain koskaan tule sanoneeksi tätä. Miksi ihmeessä? Koska asia kuulostaa niin väärältä. Se kuulostaa niin väärältä, että emme edes halua ajatella sitä. Mutta ei se väärin ole. Me ihmiset vain toimimme niin. Se on ainoa tapa, jolla voimme toimia. Ainoa huijaus on itsensä huijaamista kun yritämme sanoa itsellemme, että emme näin toimisi, että me kaikista muista poiketen olemme objektiivisia ja ennakkoluuloista vapaat. Teoriassa tosiasiat määräävät teorian, mutta tosiasiassa teoria määrää tosiasiat. Lopulta kaikki on filosofiaa – tai teologiaa. (4)

 

MIHIN FAKTAT SOPIVAT? Edellä tuotiin esille, miten maailmankatsomus vaikuttaa siihen, miten tulkitsemme maailmaa. Jokaisella on ennakko-oletuksia ja -käsityksiä, joiden mukaan hän toimii. Niinpä jos joku uskoo luomiseen ja Raamatun kertomukseen, hän etsii sitä vahvistavaa aineistoa. Hänen on myös helppo uskoa ihmeisiin, koska ajattelee Jumalan olevan olemassa.

   Vastaavasti se, joka uskoo sattumanvaraiseen syntyyn ja evoluutioon, yrittää löytää aineistoa, joka tukee hänen maailmankuvaansa. Jos hänelle tarjoaa toisenlaista aineistoa, joka on ristiriidassa hänen maailmankuvansa kanssa, hän torjuu sen yleensä oikopäätä. Hän ei ota sitä helpolla vastaan, koska ajattelee olevansa oikeassa ja että hänellä on tieteellinen näkökulma asioihin. Hän pitää toisenlaisia näkemyksiä epäjärkevinä tai uskonnollisina.

   Seuraavaksi esitetään tosiasioita, joita voidaan havaita luonnosta ja muusta aineistosta. Sopivatko ne hyvin naturalistiseen ja materialistiseen maailmankatsomukseen vai sopivatko ne Raamatun kuvaukseen, missä maailmankaikkeus on syntynyt Jumalan kädestä? Aloitamme naturalistisesta maailmankatsomuksesta, jossa joudutaan selittämään mm. seuraavat asiat itsestään tapahtuviksi tai ottamaan ainakin huomioon:

 

Maailmankaikkeuden alku on asia, joka täytyy selittää naturalistisessa maailmankatsomuksessa. Tällä hetkellä yleisin teoria on alkuräjähdysteoria, jossa kaiken – galaksit, tähdet, aurinko, planeetat, meri ja vesi, kalliot, ihminen, linnut, elefantit, hyttyset, kukat – oletetaan alkaneen nuppineulan kokoisesta tilasta. Jokainen voi miettiä, kuinka mahdollista se on ja kuinka järkevää on uskoa siihen.

 

Galaksien syntyä ei ole pystytty todistamaan. Usko niiden syntyyn itsestään on hataralla pohjalla:

 

En halua väittää että todella ymmärtäisimme galaksien syntyprosessin. Galaksien syntyteoria on yksi astrofysiikan suurista ratkaisemattomista ongelmista ja ratkaisu näyttää tänä päivänä olevan kaukana. (Steven Weinberg: Kolme ensimmäistä minuuttia, s. 88)

 

Aurinkokunnan synnystä on useita teorioita, mutta kaikki ovat epävarmoja:

 

Nykyäänkin, vaikka astrofysiikka on edistynyt suunnattomasti, monet teoriat aurinkokunnan alkuperästä ovat epätyydyttäviä. Tiedemiehet ovat yhä erimielisiä yksityiskohdista. Yleisesti hyväksyttyä teoriaa ei ole näkyvissä. (Jim Brooks: Näin alkoi elämä, s. 57)

 

"Kaikki esitetyt olettamukset aurinkokunnan alkuperästä sisältävät vakavia puutteita. Tämänhetkinen johtopäätös onkin, että aurinkokuntaa ei voi olla olemassa." (Jeffreys, H., The Earth: Its Origin, History and Physical Constitution, 6th edition, Cambridge University Press, 1976, p. 387)

 

Elämän syntyä ei ole voitu todistaa edes laboratoriossa. Elävän ja elottoman aineen välillä on valtava kuilu:

 

Harvardin yliopiston biologian professori Andy Knoll: Yrittäessämme koota yhteen sen, mitä tiedämme elämän syvähistoriasta maaplaneetalla, elämän alkuperästä ja sen muodostumisen vaiheista, jotka johtivat ympärillämme näkyvään biologiaan, joudumme myöntämään, että se on hämärän peitossa. Emme tiedä, kuinka elämä alkoi tällä planeetalla. Emme tiedä tarkalleen, milloin se alkoi, emmekä tiedä missä olosuhteissa. (5)

 

Makroevoluutio, lajien muuttumista toisiksi lajeiksi ei ole pystytty todistamaan. Naturalistinen filosofia perustuu uskoon, että niin on tapahtunut, vaikka sitä on ollut mahdoton havaita. Kukaan ei ole voinut esittää siitä ainoatakaan todistetta. Darwinin peipot, muuntelu bakteereissa, koivumittareissa ja muissa lajeissa on aina muuntelua perusryhmien sisällä. Ne eivät ole muuttuneet toisiksi lajeiksi. Vuosikymmeniä kestäneet mutaatio- ja jalostuskokeet ovat osoittaneet lajien muuttumattomuuden:

 

Kun puhutaan todellisista makroevolutiivisista muutoksista, on todistusaineisto käytännössä olematon. Huolimatta vastakkaisista väitteistä, makroevoluution mekanismia ei tunneta… Alan tieteellinen kirjallisuus ei edes yritä vakavasti selittää millä mekanismilla monimutkaiset biologiset molekyylit, mekanismit tai rakenteet ovat syntyneet. Todistukseksi riittää usein kuvitteellinen tarina mahdollisesta kehityspolusta. (6)

 

Tarkkailtuaan useiden vuosien ajan banaanikärpäsissä ilmenneitä mutaatioita Goldschmidt vaipui epätoivoon. Hän valitti, että muutokset olivat niin toivottoman pieniä, että vaikka tuhat mutaatiota yhtyisi yhdessä yksilössä, ei silti olisi syntynyt uutta lajia. (7)

 

Austin H. Clark: Ensimmäisestä ilmaantumisestaan asti eläinkunta on ollut suurissa piirteissään oleellisesti samanlainen kuin minä sen nykyään tunnemme… Mikäli siis eläinten suuret ryhmät ovat kysymyksessä, luomiseen uskovat ovat kiistassa paremmalla puolella. Ei ole olemassa vähäisintäkään todistusta siitä, että mikään [eläinkunnan] suurista ryhmistä olisi syntynyt toisesta. (8)

 

Myös Darwin joutui myöntämään, että hänellä ei ollut todistusaineistoa yhden lajin muuttumisesta toiseksi lajiksi. Samoin hän joutui myöntämään, että luonto ei ole sekasorron tilassa, vaan lajit eroavat selvästi toisistaan. Hän pystyi kirjassaan Lajien synty esittämään hyviä esimerkkejä muunnoksista, jotka tapahtuivat peruslajien sisällä, mutta ei yhtään esimerkkiä makroevoluutiosta, todellisista lajimuutoksista. (Lähes aina, kun evolutionistit puhuvat evoluution todisteista, viittaavat he sopeutumiin, jossa esim. bakteerit sopeutuvat paremmin ympäristöönsä. Siksi tärkeä kysymys on selvittää, mitä evoluutiolla tarkoitetaan; makroevoluutiota eli uusien lajien syntyä vai vain sopeutumisia ja muutoksia. Jälkimmäisen asian kaikki myöntävät, eikä siitä ole epäselvyyttä, mutta kiista koskee ensimmäistä aluetta. Jos tätä kysymystä ei ensin käsitellä, ei asiassa voida päästä eteenpäin.). Jokaisen evoluutioon uskovan henkilön pitäisi lukea Darwinin kirja tarkkaan, jotta hän ymmärtää, millä tasolla kirjan esimerkit liikkuvat.

 

Lukija on varmaankin jo aikoja ennen kuin on päässyt tähän teokseni kohtaan pysähtynyt miettimään monia esittämästäni teoriasta johtuvia vaikeuksia. Jotkut näistä ovatkin niin vakavaa laatua, että vielä tänä päivänäkin niitä ajatellessani toisinaan jonkin verran epäröin. Mutta ymmärtääkseni suurin osa niistä kumminkin on ainoastaan näennäisiä, eivätkä nekään, jotka ovat todellisia, voine kumota teoriaani. Nämä vaikeudet ja vastaväitteet ovat pääasiassa seuraavat: Ensiksikin voi kysyä, miksi emme kaikkialla tapaa lukemattomia välimuotoja, jos kerran lajit ovat vähitellen, askel askeleelta polveutuneet muista lajeista. Miksi ei koko luonto ole sekasorron tilassa, vaan sen sijaan havaitsemme lajien selvästi eroavan toisistaan? (9)

 

Olen itse asiassa väsynyt kertomaan ihmisille, etten väitä esittäväni suoraa todistusaineistoa yhden lajin muuttumisesta toiseksi lajiksi, vaan uskon tämän näkemyksen pääasiallisesti olevan oikea siksi, että niin monia ilmiöitä voidaan sen avulla ryhmitellä ja selittää. (10)

 

Ihmisen kehitys. Naturalistinen filosofia edellyttää ihmisen kehitystä, mutta on tiedossa, että selvästi nykyihmiselle kuuluvia jäänteitä löydetään vanhemmista kerrostumista kuin heidän oletetut esi-isänsä. Sama ongelma tulee esiin, vaikka käytetään pelkästään evolutionistien omia ajoituksia ja luokitteluja:

 

Seuraavat tosiasiat koskevat ihmisen fossiiliaineistoa. Ensinnäkin fossiilit, joita ei ulkonaisesti voi erottaa nykyihmisestä, sijoitetaan jopa 4,5 miljoonan vuoden kohdalle evoluution aika-akselilla. Tämän perusteella näyttää siltä, että aitoja ihmisiä oli ennen etelänapinoiden ilmestymistä fossiiliaineistoon.

   …Fossiiliaineiston perusteella voimme sanoa, että ihmisen ensimmäisen kerran ilmestyessä hän oli jo täysi ihminen. Tämä esi-isiemme äkillinen ilmaantuminen morfologisesti ihmisinä merkitsee sitä, että fossiiliaineisto on sopiva luomisnäkemyksen kanssa. Tämä tosiseikka on ilmeinen, vaikka fossiilit järjestetään evolutionistisen ajoituksen mukaiseen järjestykseen (joskin uskomme ajoituksen olevan pahasti virheellinen). Toisin sanoen, vaikka hyväksyisimmekin evolutionistien ajoituksen fossiileille, ei lopputulos tue ajatusta ihmisen evoluutiosta. Tulokset ovat itse asiassa niin ihmisevoluution vastaisia, että ne käytännössä osoittavat teorian vääräksi. Tällainen on ihmisen fossiilihistorian todellinen luonne. (11)

 

Aikakysymys. Kun ihmiset esittävät ajatuksen, että Raamatun sisältö on vanhentunut, ajattelevat he yleensä ensimmäisenä evoluutioteoriaa ja sen vaatimia miljoonia vuosia. Ajatellaan, että aika tekee kaiken mahdolliseksi, epätodennäköisetkin tapahtumat, ja että se kumoaisi Ensimmäisen Mooseksen kirjan informaation. Richard Dawkinsin opetus on esimerkki tällaisesta ajatusmallista, jossa aika on Jumalan vertainen tekijä:

 

Eräät tapahtumat ovat niin epätodennäköisiä, että ne ovat miltei ihmeitä. Meidän on kuitenkin parasta hieman laskeskella eri mahdollisuuksia ennen kuin alamme puhua ihmeestä. Laskelmien teossa meidän on tiedettävä, miten paljon aikaa on ollut käytettävissä, tai yleisemmin: miten paljon tilaisuuksia tapahtuman syntyyn on ollut tarjolla. Jos aikaa on äärettömästi tai tilaisuuksia ääretön määrä, mikä tahansa voi toteutua. (12)

 

Vaikka Dawkins ja monet evolutionistit uskovat maapallon olevan äärettömän vanha, voidaan tämä kyseenalaistaa muutamilla yksinkertaisilla seikoilla. Seuraavassa muutamia:

 

·         Pitkien ajanjaksojen tukena on käytetty radioaktiivisuusmittauksia. Ajatellaan, että radioaktiivisten kivien pitoisuudet ovat yhteydessä niiden ikään. Se on kuitenkin pelkkä olettamus, jota ei voida tarkistaa. Monet käytännön havainnot ovat antaneet aivan tuoreille, tulivuorten purkauksissa muodostuneille radioaktiivisille kiville kymmenien tai satojen miljoonien vuosien ikiä. Tämä osoittaa, että kivien pitoisuudet eivät ole yhteydessä niiden todelliseen ikään.

·         Fossiilit. On tärkeätä huomata, että fossiileissa ei ole lappuja niiden todellisesta iästä. Ne ovat olemassa nykyisyydessä (huom.!), mutta kukaan ei pysty varmuudella sanomaan, milloin ne olivat elossa maan päällä. Ne eivät itse kerro sitä. Kuitenkin, kun lähes kaikista fossiileista, myös kambrikaudelta ja muilta varhaisilta kausilta, on löydetty radioaktiivista hiiltä, tekee se miljoonat vuodet mahdottomiksi. Kun radiohiilen puoliintumisaika on vain 5600 vuotta, eivät fossiilit voi olla satatuhatta vuotta vanhoja, puhumattakaan miljoonista vuosista.

·         Varma historiallinen tieto ihmisestä ulottuu vain 4000 – 5000 vuoden taakse. Samaan aikaan on ilmestynyt rakennusten teko, keramiikka ja muut kulttuurin liittyvät piirteet. Nämä seikat viittaavat siihen, että ihminen ilmaantui maapallolle vain joitakin vuosituhansia sitten ja täysin kehittyneenä. Tämä sopii Ensimmäisen Mooseksen kirjan malliin. Jos evoluutioteoria ja miljoonat vuodet ovat totta, miksi ei ole historiallista tietoa aikaisemmilta ajanjaksoilta?

·         Yksi evoluutioteorian olettamus on, että kerrostumat ovat muodostuneet vuosimiljoonien aikana hitaasti toistensa päälle. Tämä ajatus kumoutuu kuitenkin yhdellä seikalla: se on vedenpaisumus. Jos vedenpaisumus on totta, on se voinut kasata kerrostumat muutamissa viikoissa toistensa päälle. Siihen ei tarvita miljoonia vuosia. Kerrostumien synty on paljon todennäköisempää ja nopeampaa suurissa katastrofeissa. Sen ovat useat tiedemiehetkin myöntäneet.

 

SOPIVATKO TODISTEET RAAMATUN KUVAUKSEEN? Aiemmissa kappaleissa tuotiin esille faktoja, jotka ovat ristiriidassa naturalistisen näkemyksen kanssa. Ne osoittavat, mitä ongelmia esiintyy, jos oletetaan kaiken syntyneen ja kehittyneen itsestään.

   Entä todisteet sen puolesta, että Raamatun kuvaus maailmankaikkeuden alusta ja elämästä on totta?

   Näyttää siltä, että sen puolesta on paljon helpompi löytää todisteita. Niitä löytyy sekä historian tiedoista että luonnosta. Tietysti on totta, etteivät ne ole aukottomia kuten ei mikään, millä yritetään todistaa historiallisia tapahtumia jälkeenpäin. Kuitenkin nämä todisteet kannattaa ottaa huomioon.

 

Jotakin on olemassa. Se, että jotakin on olemassa eikä ole pelkkää tyhjyyttä, viittaa luomiseen. Tyhjästä on vaikea syntyä mitään, vaikka tiedemiehet kuinka väittävät vastaan. Maailmankaikkeuden olemassaolo, sen kauneus ja monimutkaisuus, viittaavat Luojaan, jonka olemassaolon monet kieltävät.

 

- (Ps 19:2) Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja.

 

- (Room 1:19,20) sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.
20. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,

 

- (1 Moos 1:1) Alussa loi Jumala taivaan ja maan.

 

- (Kol 1:16,17) Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen,

17. ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa.

 

Maailmankaikkeudella on alku. Jos maailmankaikkeus on ikuinen, olisi kaikkien tähtien ja auringon säteilyn täytynyt loppua sekä maapallon sisäisten energioiden ehtyä. Kaiken pitäisi olla lämpökuoleman tilassa. Se, että nämä taivaankappaleet säteilevät ja luovuttavat edelleen energiaa, osoittaa, että niillä on täytynyt olla alku. Se sopii Raamatun kuvaukseen.

 

Elämällä on alku. Toinen yksinkertainen seikka Raamatun kuvauksen puolesta on, että elämällä on oltava alku. Koska aurinko ei ole voinut aina lämmittää maapalloa – muuten sen energiavarastot olisivat jo loppuneet – edellyttää se alkuhetkeä maapallon elämälle.

   Lisäksi elämä ja yksinkertainen solu on sen verran monimutkainen asia, että se viittaa luomiseen. Laboratoriossa ei ole päästy lähellekään elämän synnyn ratkaisua ja mitä enemmän alueella on tehty tutkimusta, sitä suuremmaksi on tullut kuilu elävän ja elottoman aineen välillä. Jos elämän synty olisi yksinkertainen asia, olisi se jo ratkaistu viimeisen sadan vuoden aikana, mutta siinä on epäonnistuttu. Tämä on epäsuora todiste luomistyön puolesta. Ongelma on, että ihmiset eivät hyväksy Jumalaa luojana eivätkä halua antaa kunniaa hänelle.

 

- (Ilm 4:11) "Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut".

 

- (Ilm 10;5,6) Ja enkeli, jonka minä näin seisovan meren päällä ja maan päällä, kohotti oikean kätensä taivasta kohti

6. ja vannoi hänen kauttansa, joka elää aina ja iankaikkisesti, hänen, joka on luonut taivaan ja mitä siinä on, ja maan ja mitä siinä on, ja meren ja mitä siinä on, ettei enää ole oleva aikaa,

 

- (Ilm 14:7) Ja hän sanoi suurella äänellä: "Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet".

 

Luonnon monimutkaisuus ja kauneus viittaa luomiseen. Jos alkusynty itsestään olisi ollut mahdollinen (mitä sen ei ole havaittu olevan), olisi maapallon täyttänyt todennäköisesti jokin yksinkertainen solumassa. Sen sijaan nyt voimme nähdä luonnon kauneutta ja monimutkaisia rakenteita ympärillämme: kukkia, puita, kallioita, kauniita eläimiä. Näitä asioita on vaikea selittää persoonattomasta ja järjettömästä alkuperästä käsin. Sattuma ei ole yhtään sen tieteellisempi lähtökohta kuin että Jumala on tehnyt kaiken.

   Entä ihmisen ajattelu, järki ja tunteet (ilo, suru, toivo, pelko, huumori ja nauru, itku, vihastuminen, ihastuminen)? Jos järjellistä Luojaa ei ole olemassa, miten ei-älyllinen aine on tuottanut ajattelevan, puhuvan, tunteellisen ja älykkään olennon? Evoluutioteoriassa edellytetään niin, mutta eikö ole paljon helpompi selittää nämä asiat sillä historiallisella käsityksellä, että Jumala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen sekä muun luonnon? Näitä monimutkaisia asioita on vaikea selittää elottomasta, ei-älyllisestä ja persoonattomasta aineesta käsin. Nobel-palkittu biokemisti George Wald (1906-1997) otti sen mahdollisuuden huomioon, että älykkyys oli mukana alusta alkaen:

 

Miten on käynyt niin, että monien vaihtoehtojen joukosta olemme maailmankaikkeudessa, jossa on juuri ne erityiset ominaisuudet, jotka tuottavat elämää? Minulle on äskettäin tullut mieleen – ja minun täytyy myöntää, että se aluksi tuotti tieteelliselle vaistolleni shokin – että molemmat kysymykset voidaan jossakin määrin liittää yhteen. Näin tapahtuu, jos oletamme, että älykkyys ei olekaan syntynyt elämän kehityksen myöhäisenä sivutuotteena vaan että se on aina ollut olemassa fysikaalisen todellisuuden kasvualustana, alkuperänä ja ehtona. Tämän oletuksen mukaan fysikaalinen todellisuus on rakentunut älykkyyden varassa. Älykkyys on rakentanut fysikaalisen maailmankaikkeuden, joka synnyttää elämää ja näin lopulta kehittää luontokappaleita, joilla on tietoa ja jotka luovat tiedettä, taidetta ja teknologiaa. (13)

 

Fossiilit ovat osoituksena siitä, että eläimet ja kasvit ovat olleet valmiita ja monimutkaisia alusta alkaen. Kambrikauden räjähdys ja monimutkaiset fossiilit siltä ajalta ovat yksi osoitus siitä. Ei ole löydetty puoliksi kehittyneitä siipiä, käsiä, aisteja tai välimuotoja kuten Darwinin teoria edellyttää. Tämä yksinkertaisten välimuotojen puuttuminen ja ettei ole pystytty ratkaisemaan elämän synnyn ongelmaa, puhuvat vahvasti Raamatun kuvauksen puolesta, jossa kaikki luotiin heti valmiiksi.

 

Moraali

 

- (Room 2:14,15) Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki

15. ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä -

 

Moraali eli taju oikeasta ja väärästä on epäsuora viittaus Jumalaan ja miten ihminen on luotu hänen kuvakseen. Se ei todista Jumalan olemassaoloa, mutta osoittaa ihmisen eron eläimiin. Jos ihmisen alkuperä olisi pelkästä aineesta, ei hän varmastikaan tekisi eroa erilaisten tekojen välillä eikä tuntisi tunteita. Pelkkä eloton aine ei voi tuottaa moraalia ja tunteita. On vaikea kuvitella, miten kivi, maa-aines tai jokin kaasu voisi vaikuttaa sen, että joku alkaa tuntea syyllisyyttä tekemisistään (Isä, joka on laiminlyönyt lapsiaan juomisen takia ja haluaa hyvittää sen), että joku alkaa tuntea katkeruutta muiden tekemisistä (“Hän varasti minulta, valehteli minusta, oli loukkaava minua kohtaan”) tai että joku tekee eron eri tekojen välille. Näille asioille täytyy löytyä parempi selitys kuin pelkkä materia.

   Mitä moraalista voidaan päätellä? Varmasti paras lähtökohta on Raamatun opetus. Sen mukaan moraalin ja etiikan alku on tuonpuoleinen ja perustuu Jumalan hyvään luonteeseen. Koska hän on hyvä ja täydellinen (1 Joh 1:5: Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä.), ja koska ihminen on luotu Jumalan kuvaksi (1 Moos 1:27: Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa...), selittää se moraalisten arvojen ja normien merkityksen. Materialistisesta maailmankuvasta käsin niitä on vaikea selittää, mutta teismi ja Jumalan olemassaolo on paras lähtökohta moraalin kuten myös persoonallisuuden, järjen ja tunteiden esiintymiselle.

 

Useat naturalistitkin tunnustavat, että moraaliset arvot ovat jotakin kummallista naturalistisesti ymmärretyssä maailmankaikkeudessa. J.L. Mackie kirjoittaa (14):

 

Jos -- on olemassa - - moraalisia arvoja, ne tekevät Jumalan olemassaolon todennäköisemmäksi kuin mikä olisi tilanne ilman niitä. Niinpä on olemassa - - puolustettavissa oleva argumentti moraalista Jumalan olemassaoloon. (15)

 

Paul Draper on samaa mieltä Mackien kanssa ja toteaa (16): “Moraalinen maailma - - on hyvin todennäköinen teismin pohjalta” (17)

 

Muita asioita, jotka viittaavat ihmisen erikoisasemaan. Moraalin lisäksi ihmisen ero eläimiin ilmenee myös muilla tavoilla kuten äly, tunteet, kieli ja että vain ihmisellä on uskonnollinen vaisto. Monet pitävät evoluutioteoriaa tieteellisenä, mutta nämä asiat sopivat paremmin siihen malliin, että ihminen on enemmän kuin eläimet ja erikoisasemassa Jumalan edessä. Ne viittaavat siihen, miten ihminen on tarkoitettu Jumalan yhteyteen:

 

Äly ja tunteet. Ihminen eroaa eläimistä älyn puolesta. Hän osaa rakentaa, lentää lentokoneella, suunnitella, viljellä, käyttää tulta ja muita energiamuotoja sekä tehdä lukuisia asioita, joihin eläimet eivät pysty. Ihmisen tunteet eroavat myös eläimistä. Hänen tunneskaalansa (ilo, suru, toivo, pelko, huumori ja nauru, itku, vihastuminen, ihastuminen…) on paljon laajempi kuin eläinten. Tällaiset asiat viittaavat ihmisen erillisyyteen eläimistä ja miten hänet luotiin Jumalan kuvaksi.

 

Kieli on ainoastaan ihmiseen liittyvä ominaisuus. Eläimet eivät puhu, kirjoita eikä niillä ole mitään kielioppia, mutta ihmisillä kielitaito on synnynnäinen kyky. Ei ole yhtäkään kulttuuria, jossa ei käytettäisi kieltä, ja johon liittyy oma kielioppinsa. Lisäksi ihmisellä on kyky kommunikoida, vaikka hänellä ei olisi varsinaista puhekykyä. Esimerkki kuurojen lasten maailmasta osoittaa sen. Tällaiset esimerkit viittaavat siihen, miten ihminen on tarkoitettu muiden yhteyteen, mutta myös elämään Jumalan kanssa. Miksi vain ihmiselle olisi kehittynyt selvä kielellinen kyky, kun sitä ei havaita missään muualla luomakunnassa? Evoluutioteorialla tätä on vaikea selittää, mutta jos ihminen on tarkoitettu Jumalan yhteyteen, ja hän on saanut nämä taidot synnyinlahjana jo luomisessa, löytyy siitä selitys.

 

Jos lapsi kasvaa kuurojen keskellä, sisäinen tarve viestiä voidaan nähdä vielä selvemmin, sillä voimme kommunikoida myös ilman puhuttua kieltä. Jos lapsi on kuuro ja vanhemmat käyttävät viittomakieltä, lapsi oppii ilmaisemaan itseään vaivatta myös viittomalla. Jos puolestaan vain vanhemmat ovat kuuroja, lapsi oppii silti viittomaan; puhumaan hän oppii luonnollisesti ja sujuvasti muiden ihmisten kautta. Tämän seurauksena lapsesta tulee kaksikielinen, koska viittomakieli on tunnistettavine kieli- ja lauseopillisine rakenteineen todellinen kieli, jossa käytetään äänteiden sijaan käsimerkkejä ja kasvonilmeitä. Täten halu ja kyky kommunikoida kielen avulla on olemassa, olipa henkilöllä varsinaista puhekykyä tai ei.

   Erityisen hämmästyttävä esimerkki edellä mainitusta löytyy kuurojen lasten parista Nicaraguasta, mistä Peter Radetsky on raportoinut (18). Noin viisisataa kuuroa lasta tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa vuonna 1980 perustetuissa kuurojen kouluissa. Siihen saakka heillä ei ollut vakiintunutta viittomakieltä. He olivat asuneet hajallaan ympäri maata ja kommunikoineet kuulevan perheväkensä kanssa elekielellä. Lasten elevalikoimat myös poikkesivat paljon toisistaan.

   Mutta kun he tapasivat toisensa kouluissa, he kehittivät nopeasti yhteisen viittomakielen. Aluksi kieli oli alkeellinen, mutta se vakiintui ennen pitkää säännöllisine kieli- ja lauseoppeineen. Judy Kegl, [newjerseyläisen] Rutgersin yliopiston behavioraalisen neurotieteen tutkija, kuvasi tapahtunutta ”ensimmäiseksi dokumentoiduksi tapaukseksi kielen syntymisestä”. Hän totesi: ”Kolmi-nelivuotiaat lapset tutustuivat toistensa korvike-sekakieleen ja omaksuivat sen. Ja sitten, oman kielellisen luovuutensa tuloksena, heillä oli yhtäkkiä täysin kehittynyt kieli.” Tällä viittomakielellä ei ollut edeltäjää. Länsimaisessa kulttuurissa viittomakieli on kulkenut sukupolvelta toiselle, mutta näillä lapsilla ei ollut sellaista taustaa. Heidän kielensä oli täysin itse tehty. ”Ei ollut mitään mitä he olisivat voineet käyttää mallina, sanoo Kegl. ”Se on selkeä todiste synnynnäisestä kielellisestä kyvykkyydestä.” (19)

 

Uskonto erottaa ihmisen eläimistä. Eläimillä ei ole uskonnollista tajuntaa, haaveita iankaikkisesta elämästä, eivätkä ne rukoile, vaan tämä ilmiö rajoittuu ainoastaan ihmiseen. Se viittaa jälleen siihen, miten ihminen luotiin Jumalan yhteyteen ja elämään iankaikkisesti. Tämä asia ilmeni jo ihmiskunnan alkuvaiheissa, kun huudettiin avuksi Herran nimeä (1 Moos 4:26: Ja myöskin Seetille syntyi poika, ja hän antoi hänelle nimen Enos. Siihen aikaan ruvettiin avuksi huutamaan Herran nimeä). Jos ihminen on kehittynyt alemmista eläimistä, miksi niillä ei havaita mitään uskontoon viittaavaa?

 

”Maanpäällä ei löydy paikkaa, missä ei uskonnon vaikutus tuntuisi” lausuu tri Waitz suuressa teoksessaan Antropologie der Natur Völker. Tri Taylor lausuu teoksessaan Primitive Culture seuraavaa: ”Sikäli kuin voin lukuisista ilmeisistä todisteista päättää, on meidän myönnettävä, että henkiolentoihin uskovat kaikki alhaisimmatkin rodut, joihin olemme tutustuneet.”

   …Professori Tiele vakuuttaa teoksessaan Outline of Religion: ”Väitös, että löytyisi kansoja tahi heimoja vailla uskontoa, perustuu joko hatariin havaintoihin tahi käsitteiden sekoitukseen. Ei ole vielä tavattu ainoatakaan heimoa eikä kansaa, jolta puuttuisi usko korkeampiin olentoihin… On siis oikein kutsua uskontoa sanan yleisessä merkityksessä yleiseksi ilmiöksi ihmissuvun parissa.” Professori Müller todistaa samaa: ”Voimme varmasti väittää, että kaikista etsiskelyistä huolimatta ei missään ole koskaan löydetty inhimillisiä olentoja, joilla ei olisi ollut mitään, mikä heille olisi ollut uskontoa, tahi, lausuaksemme asian vähän yleisemmin, uskoa johonkin muuhun kuin siihen, mitä silmillään voivat nähdä.” (20)

 

Syntiinlankeemus ja perisynti. Kun ihmiset kyselevät, mistä johtuu pahuus ja kärsimys maailmassa, löytyy 1 Mooseksen kirjasta selitys tähän: syntiinlankeemus (vrt. Room 5:12: Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet).

   Mielenkiintoista on, että sama asia esiintyy myös kansojen tarinoissa ja parissa syntiinlankeemussinetissä, jotka on löydetty Lähi-idän alueelta. Tämä osoittaa, ettei ole kyseessä vain Raamatun kuvaus, vaan se on kansojen yhteistä perimätietoa.

   Käytännön havainnot osoittavat saman. Maailma ei ole täydellinen paikka, vaan siinä on syntiä, pahuutta, kuolemaa ja sairautta. On mahdotonta kiistää, etteikö maailma olisi epätäydellinen paikka. D. Martin Lloyd-Jones kertoo:

 

Tai mitä meidän on sanottava, kun ajattelemme koko nykyistä maailmantilannetta? Kun joudumme pohtimaan kahden suuren maailmansodan todellisuutta kuluvalla vuosisadalla, on meidän, jos olemme ajattelevia ihmisiä, pyrittävä löytämään jokin selitys. Nyt väitän, että Raamatun oppi synnistä on ainoa tyydyttävä selitys. Mikään muu selitys ei riitä. Toisin sanoen ainoan tyhjentävän selityksen nykyisestä maailmantilanteesta tarjoaa Raamatun ihmiskäsitys, syntiinlankeemus- ja syntikäsitys. Vasta näiden totuuksien valossa voimme ymmärtää historian kulun. On sangen kiintoisaa ja todella merkittävää, että kriitikot itse alkavat myöntää tämän. Ennen he kielsivät sen. He kielsivät raamatullisen ihmiskäsityksen sekä opit syntiinlankeemuksesta ja synnistä. He vihasivat koko ajatusta synnistä. Ihminen kehittyi ja edistyi, tuli paremmaksi ja paremmaksi. Mutta nyt nämä arvostelijat ovat joutuneet myöntämään Raamatun ilmoitukseen sisältyvän totuuden ja ovat palaamassa siihen tai johonkin sangen paljon sitä muistuttavaan. (21)

 

Vedenpaisumus on toinen asia, joka esiintyy usein kansojen perimätiedossa. Tällaisia kuvauksia on ainakin 150. Kertomusten yleismaailmallisuus viittaa siihen, että vedenpaisumus on todella tapahtunut.

 

Tunnettu antropologi Sir James Frazer on kerännyt vedenpaisumuksesta kertovaa perimätietoa mitä erilaisimmista ja kaukaisimmista paikoista kuten Leeward-saarilta, Bengalista, Kiinasta ja Malesiasta. Kaikkialla maailmassa kansojen ja takapajuisten heimojen muistissa on säilynyt tämä pelottava tapahtuma. Pääasiassa ne ovat yhtä mieltä siitä, että vedenpaisumus oli rangaistus raskaista synneistä ja että vain muutamat hurskaat pelastuivat.

   Josefus Flaviusta pidetään yleisesti antiikin ajan luotettavimpana historioitsijana. Hän kirjoittaa teoksessaan Antiquities of the Jews (Juutalaisten historia): ”Armenialaiset nimittävät tätä paikkaa (jossa Nooa ja hänen perheensä tulivat ulos arkista) Apobaterioniksi, maihinnousupaikaksi. (22)

 

"Earth"-teoksessa on myös kirjoitettu kertomuksista ja miten niitä tavataan ympäri maailmaa:

 

Jollei yleismaailmallinen vedenpaisumus olisi ollut todellisuutta, niin jotkut kansanrodut olisivat panneet pelättävät tulivuorenpurkaukset, suuret lumimyrskyt, kuivuudet... hävittämään heidän pahat esivanhempansa. Vedenpaisumuskertomuksen yleismaailmallisuus on näin ollen sen todenperäisyyden parhaita todisteita. Me voisimme sivuuttaa minkä tahansa näistä taruista erillisenä ja pitää sitä ihmisen vilkkaan mielikuvituksen tuotteena, mutta yhdessä, maailmanlaajuisesta näkökulmasta katsoen ne ovat lähes vastaansanomattomat.

 

Toiseksi vedenpaisumuksen jäänteitä voidaan havaita kaikilla mantereilla ja kaikissa korkeissa vuoristoissa – esim. Darwin löysi valaan luurangon Perun vuoristoalueelta. Oman maailmankuvansa ja ennakkokäsitystensä takia tiedemiehet eivät ole osanneet tai halunneet yhdistää niitä vedenpaisumukseen. Seuraavat pari kuvausta Himalajan ja Alppien rinteiltä viittaavat tällaisiin jäänteisiin:

 

Harutaka Sakai japanilaisesta Kyushun yliopistosta on käyttänyt vuosia Himalajan vuoriston merellisten fossiilien tutkimiseen. Hän ja hänen ryhmänsä ovat luetteloineet varsinaisen mesotsooisen kauden akvaarion. Hentoja merililjoja, nykyisten merisiilien ja meritähtien sukulaisia, tavataan kallioseinämissä yli kolme kilometriä merenpinnan yläpuolella. Ammoniitteja, belemniitteja, koralleja ja planktonia esiintyy fossiileina vuorten kallioissa...

   Kahden kilometrin korkeudella geologit löysivät meren itsensä jättämän jäljen. Sen aaltomainen kalliopinta vastaa muotoja, jotka jäävät hiekkaan matalan veden laineista. Jopa Everestin huipulta tavataan keltaisia nauhoja kalkkikiveä, joka syntyi veden alla lukemattomien merieläinten jäännöksistä. ("Maapallo ihmeiden planeetta", s. 55)

   

On syytä käydä vielä hiukan lähemmin tarkastamaan vuorijonojen kivilajien alkuperäistä luonnetta. Varsinaisissa Alpeissa se näkyy parhaiten säilyneenä pohjoisen ns. Helvetialaisen vyöhykkeen kalkkialpeissa. Kalkkikivet ovat täällä voitolla. Kun tarkastelemme täällä kiveä jonkin vuoren jyrkissä rinteissä tai huipulla - jos sinne asti jaksamme kavuta -, niin löydämme siitä ennen pitkää kivettyneitä eläinjäännöksiä, eläinfossiileja. Ne ovat täälläkin usein pahasti venyneitä, litistyneitä ja särkyneitä, mutta kumminkin tapaa myös semmoisia kappaleita, jotka voidaan lajilleen määrittää. Kaikki nuo fossiilit ovat merieläinten kalkkikuoria tai runkoja. Niiden joukossa on spiraalikierteisiä ammoniitteja ja varsinkin paljon kaksikuorisia simpukoita... Lukijan mieleen on edellä olevan esityksen johdosta varmaankin tullut kysymys: Mikä merkitys on sillä seikalla, että vuorijonoissa on niin paljon meren pohjalle kerrostuneita sedimenttejä? (s. 236,237 "Muuttuva maa", Pentti Eskola)

 

Kielten sekoitus ja Baabelin torni ovat niitä asioita, joista jälleen löytyy tietoa kansojen perimätiedossa ja kertomuksissa. Eräs erikoinen viittaus muinaiseen Baabelin torniin löytyy Nabopolassarilta, joka oli Uus-babylonialaisen valtakunnan perustaja (626-605 eKr.) ja kuulun Nebukadnessarin isä. Hänen lausunnossaan puhutaan Baabelin tornista ja sen rakentamisesta:

 

Siihen aikaan käski Marduk minua pystyttämään Baabelin tornin, joka oli muinoin tuhoutunut, laskemaan maahan lujan perustuksen tornin huipun yltäessä taivaaseen.

 

Kielten moninaisuus voidaan nähdä lisäksi siinä, ettei ole vain yhtä kieltä ja kieliperhettä vaan niitä on kymmeniä tai satoja. Evoluution näkökulmasta sitä on vaikea selittää, koska se edellyttää, että kymmenien kielien on täytynyt kehittyä samanaikaisesti, riippumatta toisistaan, eri puolilla maailmaa. Näin ajatellaan apinaihminen-teoriassa. Paljon parempi on se historiallinen selitys, jonka Ensimmäinen Mooseksen kirja tuo esille.

   Mielenkiintoinen vastine kielten sekoitukselle on helluntain tapahtuma. Silloin ihmiset puhuivat monilla kielillä, koska saivat kielilläpuhumisen lahjan. Paikalla olleet ymmärsivät heidän puheensa:

 

- (Apt 2:1-13) Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla.

2. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat.

3. Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle.

4. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi.

5. Ja Jerusalemissa asui juutalaisia, jumalaapelkääväisiä miehiä, kaikkinaisista kansoista, mitä taivaan alla on.

6. Ja kun tämä ääni kuului, niin kokoontui paljon kansaa; ja he tulivat ymmälle, sillä kukin kuuli heidän puhuvan hänen omaa kieltänsä.

7. Ja he hämmästyivät ja ihmettelivät sanoen: "Katso, eivätkö nämä kaikki, jotka puhuvat, ole galilealaisia?

8. Kuinka me sitten kuulemme kukin sen maan kieltä, jossa olemme syntyneet?
9. Me parttilaiset ja meedialaiset ja eelamilaiset ja me, jotka asumme Mesopotamiassa, Juudeassa ja Kappadokiassa, Pontossa ja Aasiassa,

10. Frygiassa ja Pamfyliassa, Egyptissä ja Kyrenen puoleisen Liibyan alueilla, ja täällä oleskelevat roomalaiset, juutalaiset ja käännynnäiset,

11. kreetalaiset ja arabialaiset, me kuulemme kukin heidän puhuvan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja."

12. Ja he olivat kaikki hämmästyksissään eivätkä tienneet, mitä ajatella, ja sanoivat toinen toisellensa: "Mitä tämä mahtaakaan olla?"

13. Mutta toiset pilkkasivat heitä ja sanoivat: "He ovat täynnä makeata viiniä".

 

ENNAKKOKÄSITYKSET. Tämän kirjoituksen aiheena on ollut tieteellinen maailmankuva. On osoitettu, että havainnot luonnosta ja historiasta sopivat hyvin Raamatun kuvaukseen. Sen sijaan nämä havainnot eivät tue naturalistista filosofiaa, johon kuuluu Darwinin teoria. Ne ovat ristiriidassa sen kanssa.

   On tietenkin totta, ettei Raamatun tapahtumia voi jälkeenpäin todistaa todeksi. Se on yhtä mahdotonta kuin todistaa ateismi tai Jumalan olemassaolo oikeaksi. Kaikissa näissä asioissa on lopulta kysymys uskosta. Siihen joutuvat turvautumaan myös ne, jotka pitävät itseään tieteellisinä ja älykkäinä. Kaikki uskovat johonkin.

   Mistä sitten johtuu, että ihmiset hylkäävät Raamatun historialliset kuvaukset ja uskovat asioihin, joille ei löydy kunnollisia todisteita?

   Syynä tähän ovat varmasti ennakkoasenteet ja valheellinen opetus, joka on tullut esille tiedotusvälineiden kautta. Sillä on niin vahva vaikutus, että ihmiset torjuvat aineiston, joka on ristiriidassa heidän käsitystensä kanssa. Jos näille ihmisille kertoo, että vedenpaisumus on tapahtunut, eivät he ota sellaista informaatiota vastaan. Vaikka on tiedossa, että kaikissa korkeissa vuoristoissa tavataan merieläinten ja -kasvien jäänteitä, ja vedenpaisumuskertomus esiintyy ainakin 150 perimätiedossa, ei tällaisilla tiedoilla ole vaikutusta heihin. Vaikka todisteet ovat selvästi esillä, hylkäävät he tällaisen informaation ennakkokäsitystensä takia. Eli jos merkit luonnossa ja ihmisen sana eivät ole riittävä todiste – ne ovat parhaat saatavilla olevat todisteet – on lähes mahdotonta saada heitä muuttamaan mieltään. Se on vaikea tehtävä, koska he ovat niin voimakkaasti ennakkokäsitystensä vallassa.

 

Monet ihmiset eivät käsitä, mitä ennakkoasenteet ovat luullen, että toisilla ihmisillä on ennakkoasenteita ja toisilla ei ole. Ajattele esim. ateistia. Sellainen ihminen uskoo, ettei ole Jumalaa. Voiko ateisti tutkia kysymystä: ”Loiko Jumala?” Vastaus on: ”Ei.” Jos hän edes sallii tällaisen kysymyksen, hän ei ole ateisti. Niinpä fossiileita ja maailmaamme tutkivalle ateistiselle tiedemiehelle ei ole merkitystä, mitä todisteita hän löytää. Niillä ei voi olla mitään tekemistä raamatullisten tapahtumien, kuten vedenpaisumuksen, kanssa. Vaikka hän löytäisi suuren laivan Araratin vuoren huipulta, hän ei sallisi todisteiden tukevan Raamatun väitteitä Nooan arkista. Jos hän tekisi niin, hän olisi hylännyt ateistiuskontonsa mukaisen ajattelutavan. Ateistilla on sataprosenttinen ennakkoasenne. Tämä kannattaa pitää mielessä, kun lukee ateistin kirjoittamaa kirjaa tai katsoo ateistin tuottamaa televisio-ohjelmaa. (23)

 

TIETEELLINEN MAAILMANKUVA VAI TARUT? Nykyaikana on tavallista, että ihmiset pitävät itseänsä viisaina ja järkevinä, kun he hylkäävät uskon luomiseen ja Jumalan olemassaoloon. He pitäytyvät mieluummin sattumanvaraiseen elämänsyntyyn, Darwinin kehitysoppiteoriaan ja ettei Jumala tai mikään yliluonnollinen ole voinut vaikuttaa tähän maailmaan. He pitävät Jumalaan uskomista epärealistisena ja ajattelevat omaavansa tieteellisen maailmankuvan. Useat ateistit ovat tästä esimerkkinä.

   Raamatun näkökulmasta asia on kuitenkin toisin. Kun hylkäämme uskon Jumalaan, käännymme valheisiin ja taruihin. Ihmiset eivät hyväksy tätä, mutta esim. Paavali kirjoitti tiedon nimellä kulkevasta valhetiedosta ja että tulevina aikoina monet eivät ota vastaan tervettä oppia vaan kääntyvät taruihin. Onko kehitysoppi tällainen taru, jota Paavali tarkoitti? Hän itse tunsi Jumalan läheisesti (2 Tim 1:12: Siitä syystä minä myös näitä kärsin, enkä sitä häpeä; sillä minä tunnen hänet, johon minä uskon, ja olen varma siitä, että hän on voimallinen siihen päivään asti säilyttämään sen, mikä minulle on uskottu.) ja osasi aavistaa, miten monet tulevat luopumaan Jumalasta:

 

- (1 Tim 6:20,21) Oi Timoteus, talleta se, mikä sinulle on uskottu, ja vältä tiedon nimellä kulkevan valhetiedon epäpyhiä ja tyhjiä puheita ja vastaväitteitä,

21. johon tunnustautuen muutamat ovat uskosta hairahtuneet. Armo olkoon teidän kanssanne!

 

- (2 Tim 4:3.4) Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia

4. ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.

 

Miten valheista voidaan vapautua? Paras keino on, että me käännymme totuuden lähteen, Jeesuksen puoleen. Uudessa testamentissa sanotaan suoraan, miten totuus tuli hänen kauttaan. Lisäksi hän sanoi puhuvansa totta, että totuus tekee ihmisen vapaaksi, ja että hän itse on tie, totuus ja elämä. Käänny siis Jeesuksen Kristuksen puoleen! Tunnusta syntisi ja ylpeytesi sekä ymmärrä, että vain sellainen maailmankuva on tieteellinen, joka perustuu totuuteen. Vain Jeesuksen kautta sinä voit päästä tieteelliseen ja totuuteen perustuvaan maailmankuvaan. Lisäksi Jeesuksen kautta voimme saada lahjaksi kaikkein arvokkaimman asian: iankaikkisen elämän. Siksi jokaisen kannattaa tehdä valinta kääntyä Jeesuksen Kristuksen puoleen:

 

- (Joh 14:6) Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.

 

- (Joh 8:44-46) Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä.

45. Mutta minua te ette usko, sentähden että minä sanon totuuden.

46. Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin? Jos minä totuutta puhun, miksi ette minua usko?

 

- (Joh 1:14,17) Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.

17. Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.

 

- (Joh 8:31,32) Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani;

32. ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi".

 

Iankaikkinen elämä

 

- (Joh 5:39,40) Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta;
40. ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.

 

- (1 Joh 5:11-13) Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa.

12. Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.

13. Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä.

 

- (Joh 1:12,13) Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,

13. jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.

 

PELASTUSRUKOUS. Herra, Jeesus, käännyn sinun puoleesi. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä sinua vastaan ja etten ole elänyt sinun tahtosi mukaan. Tahdon kuitenkin kääntyä synneistäni ja seurata sinua koko sydämestäni. Ja uskon myös, että syntini ovat anteeksiannetut sinun sovitustyösi kautta ja että olen sinun kauttasi saanut iankaikkisen elämän. Kiitän siitä pelastuksesta, jonka olet minulle lahjoittanut. Amen.

 

 

 

VIITTAUKSET:

 

1. V.T. Aaltonen: Miksi en ole kristitty, s. 199, 200, 203

2. Ken Ham: Valhe, evoluutio, The Lie: Evolution, s. 24,27,35

3. V.T. Aaltonen: Miksi en ole kristitty?, s. 22

4. Marvin L. Lubenow: Myytti apinaihmisestä (Bones of Contention), s. 96,97

5. Andy Knoll (2004) PBS Nova interview, 3. toukokuuta 2004,  sit. Antony Flew & Roy Varghese (2007) There is A God: How the World’s Most Notorious Atheist Changed His Mind. New York: HarperOne

6. Kimmo Pälikkö: Taustaa 2, Kehitysopin kulisseista, s. 10,11

7. Norman Macbeth: Darwin Retried, 1971, s. 33

8. Austin H. Clark: Quarterly Review of Biology, joulukuu 1928, s. 539

9. Charles Darwin: Lajien synty, s. 220-221

10. Darwin, F & Seward A. C. toim. (1903, 1: 184): More letters of Charles Darwin. 2 vols. London: John Murray.

11. Marvin L. Lubenow: Myytti apinaihmisestä (Bones of Contention), s. 286

12. Richard Dawkins: Sokea kelloseppä, s. 151

13. George Wald: Life and Mind in the Universe, teoksessa Henry Margenau & Roy Abraham Varghese (toim.) Cosmos, Bios, Theos. La Salle,IL: Open Court

14. Tapio Puolimatka: Usko, tieto ja myytit, s. 172

15. J.L.Mackie: The Miracle of Theism. Oxford: Clarendon Press, 1982.

16. Tapio Puolimatka: Usko, tieto ja myytit, s. 172

17. Paul Copan: “The Moral Argument” teoksessa Paul Copan & Paul K. Moser (toim.) The Rationality of Theism. London: Routledge, 2003.

18. Peter Radetsky: Silence, signs and wonder, Discover Magazine, 15 (8):60-68, August 1994

19. Kevin May: Syntynyt kommunikoimaan, Luominen, p. 13

20. Arno C. Gaebelein: Kristillisyys vaiko uskonto?, p. 6,7

21. D. Martyn Lloyd-Jones: Jeesuksen, Raamatun ja Pyhän Hengen arvovalta (Authority), s. 45,46

22. Richard Wurmmbrand: Miksi uskon? (The Answer to Moscow’s Bible), s. 52

23. Ken Ham: Valhe, evoluutio (The Lie: Evolution) s. 27