Voiko ruokavalion muutoksella parantaa sairauksia?

Väärä ruokavalio voi tuoda sairauksia ja ruokavalion muuttaminen voi parantaa sairauksia

Sisällys:

Muutto toiseen ruokakulttuuriin osoittaa, miten ruokavalio vaikuttaa terveyteen. Terveydessä ei ole kysymys vain geeneistä

Onko liha epäterveellistä?

Raamatun ruokavalio

Miksi ihmiset sairastuvat ravinnon vuoksi?

Sokeri

Valkoiset jauhot

Muu jalostettu ravinto

Tyydyttyneet rasvat; niiden korvaaminen öljyillä, rasvaisella kalalla ja pähkinöillä

Liikasaantia ja puutostauteja – tarvitaanko lisäravinteita? Tärkeiden vitamiinien kuten C-vitamiinin ja E-vitamiinin ylimääräinen käyttö ruokavalion ohella voi vaikuttaa huomattavasti terveyteen

Laihduttamisen vaikeus; ultraprosessoitu ruoka lihottaa

Laiskan ruoanlaittajan edullinen ruokavalio

Kun joku aika sitten kirjoitin parantumisesta, ajattelin siihen liittää yhtenä osana ravinnon vaikutuksen terveyteen. Pian kuitenkin huomasin, että kirjoituksesta olisi tullut mahdottoman pitkä, joten tein tämän ruokaa käsittelevän kirjoituksen erikseen. Tämäkin on laaja alue, ja rivejä on kertynyt paljon. (Olen myös aikaisemmin kirjoittanut samoista aiheista)

Joka tapauksessa ihmisen terveyteen vaikuttavat monet tekijät kuten riittävä liikunta, säännöllinen lepo, negatiiviset tai positiiviset tunteet ja asenteet, hygienia, puhtaan veden puute, perimä ja geenit, kulkutaudit sekä ruoka, joka on tämän kirjoituksen aiheena. Sillä on suuri rooli siinä, säilyykö ihminen terveenä vai sairastuuko hän.

Entä voiko ruokavalion muutoksen kautta parantua? Vastaus tähän on tietysti se, että jos vääränlainen ruokavalio sairastuttaa ihmisen, tuo ruokavalion muutos terveellisempään suuntaan terveyttä ja ihminen voi parantua. Kuitenkin parasta on ennaltaehkäisy. Jos syömme terveellisesti ja noudatamme muitakin terveyssääntöjä, voimme ehkä kokonaan välttyä pahimmilta sairauksilta. On parempi ajoissa sisällyttää terveellinen ruokavalio jokapäiväiseen elämään kuin että tekee sen vasta siinä vaiheessa, kun sairaus on jo tullut elämään

Joka tapauksessa seuraavaksi lähdemme käsittelemään ruoan vaikutusta terveyteen. Aloitamme tarkastelemalla sitä, miten muuttaminen toiseen ruokakulttuuriin voi vaikuttaa terveyteen.

Muutto toiseen ruokakulttuuriin. Usein keskustellaan siitä, mikä osuus ihmisen geeneillä ja perimällä sekä syömällämme ruoalla on siihen, että ihminen sairastuu tiettyihin sairauksiin tai vaivoihin. Johtuuko sairaus enemmän ihmisen geeneistä vai ravinnosta? Varmasti totuus kulkee jossain näitten asioitten välissä. Sekä perimä vaikuttaa että ravinto vaikuttaa. Se tarkoittaa, että yksilöiden välillä on eroja niin, että kaksi eri henkilöä voi syödä aivan samanlaista ravintoa, mutta toinen säilyy terveenä, kun taas toinen sairastuu. Kuitenkin, jos terveenä pysytellyt henkilö jatkaa epäterveellisen ravinnon syömistä, voi hänkin lopulta sairastua. Ehkä se tapahtuu vuosia myöhemmin.

Joskus pohditaan myös sitä, miksi toiset kansat ovat terveellisempiä kuin toiset. Onko heillä paremmat geenit vai mikä osuus ravinnolla on terveyteen?

Tässä asiassa geenit tuskin näyttelevät tärkeää osaa. Tähän löytyy yksinkertainen selitys. Muutettuaan toisenlaiseen ruokakulttuuriin, jossa ravinto on aivan erilaista ja epäterveellisempää, alkavat nämä ihmiset sairastua vaivoihin, jotka heidän entisessä asuinpaikassaan olivat harvinaisempia. Tästä on hyviä esimerkkejä maailmalla:

• Välimeren maissa on ollut suhteellisen terve ruokavalio, johon sisältyy kasviksia, hedelmiä sekä oliiviöljyä, jota käytetään runsaasti ruoanlaitossa. Kuitenkin esim. Yhdysvallat koostuu hyvin pitkälti samoilta alueilta muuttaneista ihmisistä, mutta heidän keskuudessaan on huomattavasti enemmän sydän- ja verisuonisairauksia, syöpää, diabetesta ja muita elintasosairauksia. Se johtunee aivan erilaisesta ruokakulttuurista. Yhdysvalloissa syödään paljon pikaruokaa ja puhdistettuja hiilihydraatteja eli ravinneköyhää ruokaa, josta puuttuu vitamiineja, kuituja sekä kivennäisaineita.

• Toinen esimerkki ovat Japanista Yhdysvaltoihin muuttaneet. Yleensä japanilaiset ovat hoikkia ja terveitä. Heidän ravintonsa koostuu kalasta, riisistä ja vihanneksista. Kuitenkin, kun japanilaiset muuttavat Yhdysvaltoihin, alkavat he sairastua samoihin elintasosairauksiin kuin amerikkalaiset. Heille tulee sydän- ja verisuonisairauksia, diabetesta ja muita sairauksia, jotka liittyvät amerikkalaiseen ruokavalioon.

• Ns. luonnonkansat ovat kolmas esimerkki. Nämä ihmiset syövät erittäin kuitupitoista ruokaa, joka koostuu hedelmistä, vihanneksista, juureksista ja pähkinöistä. He eivät yleensä sairasta sellaisia sairauksia kuin sydänsairaudet, syöpä, diabetes, paksusuolentulehdus, sappikivet, ummetus, peräpukamat, hammasmätä, suonikohjut, ihottuma, akne, nivelreuma, eikä heidän keskuudessaan esiinny liikalihavuutta, kuten sitä esiintyy ns. sivistyskulttuureissa. Sen sijaan, jos samat ihmiset muuttavat kaupunkeihin, joissa on tarjolla pikaruokaa ja pitkälle jalostettua ruokaa, alkavat he sairastua samoihin elintasosairauksiin kuin muut ihmiset.

• Neljäs esimerkki tulee länsimaista. Kun toisen maailmansodan aikana ruokaa säännösteltiin niin, että sokeria ei saanut entiseen tapaan eikä myöskään kermaa tai rasvaa sisältäviä lihatuotteita niin paljon kuin ennen, olivat ihmiset terveempiä. Mm. vanhuuden diabetekseen sairastuneiden määrä romahti. Sodan jälkeen, kun sokeria ja jalostettua ruokaa oli tarjolla enemmän, alkoivat ihmiset jälleen sairastua enemmän ns. elintasosairauksiin.

• Viides esimerkki ovat kasvissyöjät. Heillä esiintyy selvästi vähemmän syöpää, diabetesta verisuonitauteja, ummetusta ja muita elintasosairauksia kuin muilla. Syy on varmasti se, että he syövät enemmän kuituja kuin muut sekä saavat vitamiineja ja kivennäisaineita runsaasti kasvisravinnon kautta. Ilmeisesti heidän muutkin elämäntapansa ovat usein terveyteen tähtääviä.

Onko liha epäterveellistä? Toisinaan käydään keskusteluja lihan terveellisyydestä. Onko kaikki liha epäterveellistä, tai onko vain punainen liha epäterveellistä? Tältä alueelta on ristiriitaisia tutkimuksia. Varsinkin amerikkalaistutkimuksissa punainen liha on yhdistetty sydäntauteihin ja syöpään, mutta aasialaistutkimuksissa ei ole päädytty samaan ratkaisuun. Aasialaistutkimuksissa punainen liha on todettu terveelliseksi. Mistä tämä ero johtuu?

Ehkä yksi syy on se, että amerikkalaiset käyttävät punaista lihaa hampurilaisten, ranskalaisten, valkoisista jauhoista tehtyjen leipien sekä limonadin kanssa. Nämä eivät ole mitään terveysruokaa, koska niissä on puhdistettuja hiilihydraatteja, sokeria ja kovetettuja öljyjä. On selvä, että jos punaista lihaa syödään näiden aineiden kanssa, on seurauksena elintasosairauksia, joista amerikkalaiset ovat tunnettuja.

Tältä alueelta löytyy hyviä esimerkkejä. Esim. monet alkuperäiskansat, kuten inuiitit ovat eläneet pääosin liharavinnolla ja kalalla, mutta silti he ovat olleet terveitä. Inuiiteilla ei juurikaan esiinny syöpää, sydänsairauksia, vatsahaavoja tai kariesta omilla asuinalueillaan, mutta kun he muuttavat muualle, kuten Tanskaan, on heilläkin alkanut esiintyä näitä elintasosairauksia. Tämä osoittaa, ettei pelkkä liharuoka tee sairaaksi, vaan siihen liittyy muita tekijöitä. Esim. syöpä on harvinainen sekä lihan- että kasvissyöjien keskuudessa, mutta sitä esiintyy runsaasti siellä, missä käytetään paljon jalostettuja ja ravintoaineista puhdistettuja elintarvikkeita sekä sokeria, kuten Yhdysvalloissa.

Eräs mielenkiintoinen havainto on myös se, että painonhallinta on helpompaa proteiinipitoisella ruokavaliolla, kuten lihalla. Tästä on tehty monia tutkimuksia. Eli jos joku nauttii proteiinipitoista ruokaa, on hänen helpompi pudottaa painoa, joka jo sellaisenaan tuo terveyttä. Kuitenkin vielä parempi on, jos proteiinia saadaan runsaasti kasviksista lihan ohella. Kasvikset sisältävät monia arvokkaita vitamiineja ja kivennäisaineita, joita ei saa lihasta. Eri kasviksia yhdistelemällä on mahdollista saada proteiinin eri muotoja monipuolisesti. Lisäksi kasvikset sisältävät vähemmän kaloreita kuin lihatuotteet.

Raamatun ruokavalio. Jos luodaan silmäys ruokavalioon, joka nousee esiin Raamatusta, niin oli siinä mukana samoja ruoka-aineita kuin nykyäänkin. Siihen sisältyi mm. viljat, kasvikset, maitotuotteet, liha ja öljy, jota käytettiin leivonnassa ja muussa yhteydessä. Kyseessä oli tyypillinen, nykyajallekin ominainen, Välimeren ruokavalio. Lihan syöntiä ei kielletty, vaan sitäkin käytettiin ruoanlaitossa:

- (1 Moos 18:5-8) Minä tuon palasen leipää virkistääksenne itseänne, ennenkuin jatkatte matkaanne, sillä kaiketi sitä varten olette poikenneet palvelijanne luo." He sanoivat: "Tee, niinkuin olet puhunut".

6 Ja Aabraham kiiruhti majaan Saaran tykö ja sanoi: "Hae joutuin kolme vakallista lestyjä jauhoja, sotke ja leivo kaltiaisia".

7 Sitten Aabraham riensi karjaan, otti nuoren ja kauniin vasikan ja antoi palvelijalle, joka ryhtyi nopeasti sitä valmistamaan.

8 Ja hän otti voita ja maitoa sekä vasikan, jonka hän oli valmistuttanut, ja pani ne heidän eteensä; itse hän seisoi heidän luonansa puun alla sillä aikaa, kuin he söivät.

- (2 Sam 17:26-29) Ja Israel ja Absalom leiriytyivät Gileadin maahan.

27 Kun Daavid tuli Mahanaimiin, niin Soobi, Naahaan poika, ammonilaisten Rabbasta, ja Maakir, Ammielin poika, Loodebarista, ja gileadilainen Barsillai, Roogelimista,

28 toivat sinne vuoteita, vateja ja saviastioita, nisuja, ohria, jauhoja ja paahdettuja jyviä, papuja, herneitä

29 sekä hunajaa, voita, lampaita ja juustoja ruuaksi Daavidille ja väelle, mikä oli hänen kanssansa; sillä he ajattelivat: "Väki on nälissään, uuvuksissa ja janoissaan erämaassa".

- (2 Moos 29:1,2) "Tee heille näin, pyhittääksesi heidät pappeina palvelemaan minua: Ota mullikka ja kaksi virheetöntä oinasta

2 ja happamatonta leipää ja öljyyn leivottuja happamattomia kakkuja ja öljyllä voideltuja happamattomia ohukaisia; leivo ne lestyistä nisujauhoista.

23 Ja ota pyöreä leipä ja öljyyn leivottu kakku ja ohukainen happamattomien leipien korista, joka on Herran edessä.

- (1 Kun 17:5,6) 5 Niin hän meni ja teki Herran sanan mukaan: hän meni ja asettui Keritin purolle, joka on Jordanin itäpuolella.

6 Ja kaarneet toivat hänelle leipää ja lihaa aamuin sekä leipää ja lihaa illoin, ja hän joi purosta.

Kuitenkin on mielenkiintoista, että ensimmäinen ihmisille osoitettu ravinto oli kasvisruoka, eli hedelmät, pähkinät, vilja ja kedon ruohot. Lihan syönti sallittiin vasta vedenpaisumuksen jälkeen. Kasvisravinnon olisi hyvä olla ihmisten pääasiallisena ravintona myös nykyään. Lihaa ei kannata välttää, eikä kalaa, mutta kasvispitoisen ravinnon tulisi muodostaa pääosa ruokalautasen sisällöstä. Lisäksi globaalista näkökulmasta kasvisruoan tuottaminen on tehokkaampaa kuin lihan tuottaminen. Se vaatii vähemmän resursseja kuin lihan tuottaminen, ja useimmille riittää enemmän syötävää. Ei näitä asioita ehkä paljoa ajatella täällä länsimaissa, mutta ehkä niitä pitäisi myös pohtia.

- (1 Moos 1:29) Ja Jumala sanoi: "Katso, minä annan teille kaikkinaiset siementä tekevät ruohot, joita kasvaa kaikkialla maan päällä, ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä hedelmä; olkoot ne teille ravinnoksi.

- (1 Moos 3:17,18) ja Aadamille hän sanoi: "Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: 'Älä syö siitä', niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi; orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja sinun on syötävä.

- (1 Moos 9:1-4) Ja Jumala siunasi Nooan ja hänen poikansa ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa.

2 Ja peljätkööt ja vaviskoot teitä kaikki eläimet maan päällä ja kaikki taivaan linnut ja kaikki, jotka maassa matelevat, ja kaikki meren kalat; ne olkoot teidän valtaanne annetut.

3 Kaikki, mikä liikkuu ja elää, olkoon teille ravinnoksi; niinkuin minä olen antanut teille viheriäiset kasvit, niin minä annan teille myös tämän kaiken.

4 Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on.

Vaikka lihan syönti oli Raamatun aikoina sallittu, oli kuitenkin eläinten veren ja rasvan syöminen kielletty. Rasvaa on myös maidossa ja juustossa tai öljyissä, mutta Raamatussa mainittiin kiellettynä vain eläinten rasva. Tämä on varmasti perusteltua terveydenkin kannalta. Ei mikään läski tai ihra ole terveellistä syötävää. Sen sijaan liha itsessään on kelvollista ravintoa:

- (3 Moos 7:23,24) "Puhu israelilaisille ja sano: Älkää syökö mitään härän, lampaan tai vuohen rasvaa.

24 Itsestään kuolleen tai kuoliaaksi raadellun eläimen rasva käytettäköön kaikkinaisiin tarpeisiin; mutta älkää sitä syökö.

- (3 Moos 3:17) Tämä olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen, missä asuttekin: mitään rasvaa tai verta älkää syökö."

Miksi ihmiset sairastuvat ravinnon vuoksi? Kun edellä todettiin, miten toiseen ruokakulttuuriin muuttaminen vaikuttaa terveyteen, nousee esille kysymys siitä, mitkä tekijät tai ravintoaineet ovat ihmisille haitallisia. Mitä sellaista ravintoa esim. amerikkalaiset ja suomalaiset syövät paljon, koska he sairastuvat sairauksiin, jotka ovat harvinaisia luonnonkansojen parissa ja toisenlaisissa ruokakulttuureissa? Mitä ravintoaineita meidän kannattaa välttää, jotta pysyisimme terveempänä? Olen huomannut, että seuraavat ainekset nousevat toistuvasti esiin tutkimuksissa, joita on tehty asian tiimoilta. Aloitetaan tämän asian käsittely sokerista.

Sokeri. Kun vertaa esim. amerikkalaisten ja terveempänä pysyneiden kansojen ruokavaliota, löytyy yksi suurimmista eroista sokerin käytössä. Amerikkalaiset käyttävät sokeria keskimäärin 80 kiloa vuodessa, kun syrjäisillä seuduilla asuvat kansat saavat ravinnossaan sokeria vain muutamia kiloja vuodessa. Tämä on ehkä suurin syy elintasosairauksiin, joita esiintyy amerikkalaisten tai suomalaisten parissa. Sokerin käyttö selittää myös hammassairauksien olemassaolon. Ns. luonnonkansoissa olevilla ihmisillä ei välttämättä ole käytössään hammasharjoja eikä hammastahnaa, ja heidän hampaansa saattavat olla likaisia, mutta heillä ei esiinny kariesta, kuten sitä esiintyy länsimaissa. Tätä eroa ei voi selittää muulla kuin sokerin käytöllä tai ettei sitä käytetä. Lisäksi on tiedossa, että siellä missä karies on levinnyt, ovat samanaikaisesti levinneet diabetes, korkea verenpaine ja muut verisuonisairaudet sekä syöpä. Esim. diabetes (tunnettu myös nimellä sokeritauti) oli harvinainen Yhdysvalloissa 1800-luvulla. Vielä vuonna 1900 se oli 27:nneksi yleisin kuolinsyy. Nyt se on sijalla kolme. Tätä ei voi selittää muulla kuin sokerin lisääntyneellä käytöllä.

Tälle ajalle on ominaista, että välipalakioskeissa ja automaateissa myydään makeisia, sokeripitoisia mehuja, limonadeja, jäätelöä sekä leivoksia, joissa on runsaasti sokeria. Lisäksi lastenkutsuilla tarjotaan makeisia, kakkuja ja muita herkkuja, joissa on runsaasti sokeria. Ei ole ihme, jos ihmiset vähitellen sairastuvat elintasosairauksiin, kun he jatkuvasti saavat yliannoksen sokeria.

Sokeria ei ole ainoastaan makeisissa ja limonadeissa. Sitä voi olla runsaasti jogurteissa, muroissa, myslissä, tuoremehuissa, hilloissa ja useimmissa elintarvikkeissa. On arvioitu, että sitä esiintyy n. 75 prosentissa kaikista ruokakauppojen elintarvikkeista. Jos tuoteselosteessa mainitaan seuraavia nimiä, on kyse sokerin eri muodoista: sakkaroosi, fruktoosi, melassi, tärkkelyssiirappi, siirappi, maltoosi tai dekstroosi, laktoosi…

Mikä tekee sokerista haitallista? Ensinnäkin hampaille sokeripitoiset ruoat ovat haitallisia, koska bakteerit muodostavat sokerista liimamaista ainetta, joka kiinnittyy hampaan pinnalle tahmeaksi kerrostumaksi. Se johtaa ajan myötä hammassairauksiin.

Toiseksi sokeri sisältää pelkkiä tyhjiä kaloreita. Valkaistussa sokerissa ei ole vitamiineja, kivennäisaineita eikä kuituja. Tämä köyhdyttää ruokavaliota. Lisäksi sokerin on todettu vähentävän elimistössä kalsiumia, B-ryhmän vitamiineja sekä muita elimistölle tärkeitä vitamiineja ja kivennäisaineita. Runsaasti sokeria syövät voivat kärsiä puutostaudeista samalla kun he saavat elimistöönsä runsaasti kaloreita makeisten, sokeroitujen juomien ja leivosten muodossa.

Sokeria on pidetty myös diabeteksen ja syövän tärkeimpänä aiheuttajana. Niissä maissa, joissa sokerin kulutus on ollut ennen vähäistä, kuten Kiinassa, on alkanut esiintyä yhä enemmän diabetesta, muita elintasosairauksia sekä liikalihavuutta. Ihmiset ovat yhä enemmän ylipainoisia, ja ravinnosta saatu sokeri saattaa olla suurin syyllinen. Myös sokeripitoiset juomat voivat olla petollisia, koska niiden kautta tulee elimistöön huomattavia määriä sokeria (esim. klassinen Coca-Cola sisältää sokeria yli 10 prosenttia, eli litran juomasta tulee yli 100 grammaa sokeria). Jos vähennämme sokerin käytön minimiin, voimme välttyä monilta sokerin haitallisilta seurauksilta.

Valkoiset jauhot. Kun viimeiset vuosikymmenet on tehty ruokavalistusta, on päähuomio kiinnitetty tyydytettyjen rasvojen vaaroihin, mutta sokeri ja muut puhdistetut hiilihydraatit on jätetty vähemmälle osalle. Kuitenkin yhä useammat ovat sitä mieltä, että tässä on toimittu puutteellisesti. Eivät tyydyttyneet rasvat ole terveellisiä, mutta sokeri on haitallisempaa eivätkä muutkaan puhdistetut hiilihydraatit, kuten valkoiset jauhot, ole terveellistä ravintoa.

Miksi sitten valkoiset jauhot (vehnäjauhot) ovat haitallisia terveydelle? Syy on se, että ne ovat samanlaista köyhää ravintoa kuin sokeri, jossa ei ole terveellisiä vitamiineja, kuituja ja kivennäisaineita. Valkoisista jauhoista puuttuu jyvän kuoriaines eli vitamiinipitoisin osa ja alkio. Valkoisissa jauhoissa on hyvin vähän kuitua, niistä on kadonnut yli puolet kalsiumin määrästä, noin 70-80 % vitamiineista ja 95 % E-vitamiinista, joka on yksi tärkeimmistä vastustuskykyä lisäävistä antioksidanteista. Lisäksi valkoisissa jauhoissa on vähemmän seleeniä, fosforia, kaliumia, sinkkiä, kuparia ja muita tärkeitä kivennäis- ja hivenaineita.

Koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa valkoisia jauhoja ja sokeria ei ole käytetty yhtä paljon kuin nykyaikana, ja ne ovat ilmeinen pääsyy länsimaisiin elintasosairauksiin. Ihmiset syövät ja näyttävät voivan hyvin, mutta vähitellen, kun syödään vuosikausia vähäravinteikasta ravintoa, puhkeaa se esiin erilaisina vaivoina ja sairauksina.

Yleissääntönä tällä alueella voidaan pitää, että mitä tummempaa leipä on, sitä terveellisempää se on. Samoin täysjyväleipä on terveellisempää kuin muu leipä. Sen sijaan vaaleat leivät koostuvat melkein poikkeuksetta vehnästä, josta on poistettu tärkeimmät ravintoaineet (paitsi täysjyvästä valmistetut leivät). Merkitykselliseksi asian tekee se, että vehnä on maailman yleisin vilja, jota esiintyy melkein kaikissa jalostetuissa elintarvikkeissa, mutta sitä syödään melkein aina ravintoaineista puhdistettuna. Jos olet syönyt jotakin seuraavista aineksista, olet todennäköisesti syönyt ravinneköyhää ravintoa, joka runsaasti nautittuna johtaa elimistön puutostilaan, eikä ole hyödyllistä terveydelle:

sämpylät, keksit, rinkelit, valkoinen leipä, kakut, lihapiirakat, vohvelit, letut, pasta, paahtoleipä, pulla,leivokset, pizza, viinerit, kroissantit, nuudelituotteet, spagetti, lasagne, makaroni, donitsit, munkit, pasteijat, hampurilaiset, croissantit, patonki, pannukakku, korvapuusti, muffini, korppu...

William Davis, joka on työskennellyt kardiologina Milwaukeessa, ja joka on erikoistunut sydänsairauksien ennaltaehkäisyyn, on kertonut, miten vehnän jättäminen pois ruokavaliosta on johtanut potilaiden laihtumiseen ja parantumiseen. Syynä tähän on varmasti se, että vehnä on useimmiten muodossa, jossa siitä on poistettu tärkeimmät ravintoaineet, ja koska monissa vehnätuotteissa (viinerit, donitsit, pullat, leivokset, keksit, kakut) on runsaasti sokeria. Lisäksi vehnässä on paljon gluteenia (esim. kaurassa ei ole yhtään gluteenia), jonka uskotaan olevan yhteydessä diabetekseen, ja joka on haitallista keliaakikoille ja osteoporoosista kärsiville. Kun näiden osteoporoosista kärsivien ihmisten ruokavaliosta on poistettu gluteenia sisältävät aineet, on heidän luuntiheytensä saattanut parantua nopeasti ilman mitään lääkitystä. William Davis kertoo kokemuksistaan seuraavasti:

Sydäntautilääkärinä olen tavannut tuhansia potilaita, joilla on ollut liikalihavuuden vuoksi sydäntautien, diabeteksen ja muiden lukuisten sairauksien riski. Olen nähnyt, kuinka potilaiden vyön yli roikkuva pomppuvatsa on kirjaimellisesti kadonnut heidän luovuttuaan kokonaan vehnästä, ja heidän painonsa on pudonnut 10-15 tai jopa yli 20 kiloa muutamassa kuukaudessa. Olen saanut todistaa tätä ilmiötä jo tuhansia kertoja, mutta edelleenkin minua hämmästyttää näin nopea ja vaivaton painon pudottaminen, josta yleensä seuraa myös muita positiivisia terveysvaikutuksia.

Olen nähnyt dramaattisia muutoksia ihmisten terveydessä, kun vehnä on jätetty pois ruokavaliosta. Eräs 38-vuotias nainen kärsi haavaisesta paksusuolentulehduksesta, ja edessä oli paksusuolen poistoleikkaus. Nainen parani, kun hän jätti vehnän pois, eikä siis tarvinnut leikkausta. Eräs 26-vuotias mies taas oli lähes liikunta- ja toimintakyvytön kovien nivelkipujen vuoksi. Siirryttyään vehnättömään ruokavalioon mies pääsi eroon kivuistaan ja pystyy nyt kävelemään ja juoksemaan normaalisti. (1)

Muu jalostettu ravinto. Edellä todettiin, miten sokeri ja valkoiset jauhot ovat haitallisia terveydelle. Niissä on vähän kuitua, vitamiineja sekä kivennäis- ja hivenaineita, koska ne on poistettu valmistusvaiheessa. Niiden lisääntynyt käyttö viimeisen sadan vuoden aikana on ilmeisin syy diabetekselle, sydän- ja verisuonisairauksille, vatsahaavalle, ummetukselle, paksusuolen tulehdukselle ja muille elintasosairauksille.

Samanlaista vähäravinteista ravintoa on valkoinen riisi. Suurin osa riisin ravintoaineista on kuoriosassa eli leseessä ja alkiossa, mutta juuri ne poistetaan, kun halutaan puhdistettua eli valkoista riisiä. Esim. B1-vitamiinin puutos on yleistä ihmisillä, jotka syövät valkoista riisiä. Se kannattaisi korvata täysjyväriisillä, jossa ovat tallella jyvän kaikki ravintoaineet. Tällainen riisi on väriltään ruskeahkoa.

Entä maissihiutaleet ja -murot? Lapset syövät niitä mielellään, mutta niissä saattaa olla sokeria yli 30 %, ja ne ovat muutenkin vähäravinteista ruokaa. Maissi itsessään on terveellistä, mutta kun sitä jalostetaan, poistuu suuri osa välttämättömistä vitamiineista sekä kivennäis- ja hivenaineista. Parempi olisi korvata aamiaismurot esimerkiksi kauraryyneillä, jotka ovat erittäin terveellistä ruokaa; ne ovat kuitupitoisia ja tärkeimmät ravintoaineet ovat tallella.

Yleisesti ottaen, mitä enemmän ruokaa on jalostettu ja mitä kauempana se on luonnonmukaisesta tilastaan, sitä epäterveellisempää se on. Tähän luokkaan kuuluvat aamiaismurot, maissitärkkelys, popcorn, taco, tortillat, riisikakut, perunalastut ja muu pitkälle jalostettu ruoka. Olisi järkevämpää, jos söisimme enemmän kasviksia, vihanneksia ja hedelmiä, joissa ravintoaineet ja kuidut ovat vielä tallella. Myös kala, liha ja kananmuna ovat elintarvikkeita, joissa ravintoaineet ovat luonnonmukaisessa muodossa.

Tyydyttyneet rasvat. Kuten todettiin, on ruokavalistuksessa saatettu sivuuttaa sokerien ja puhdistettujen hiilihydraattien negatiivinen vaikutus terveydelle. Pääpaino ruokavalistuksessa on ollut siinä, että on varoitettu rasvojen lihottavuudesta sekä tyydyttyneiden rasvojen vaarasta. Tyydyttyneiden rasvojen sijaan on kehotettu käyttämään vähärasvaisia tuotteita. Tämä vähärasvaisten tuotteiden suosiminen sekä rasvan yleinen välttäminen on johtanut siihen, että nälkä on tyydytetty rasvan sijaan sokerilla, valkoisilla jauhoilla ja muilla ravintoaineista puhdistetuilla hiilihydraateilla. Se on tuonut mukanaan sen, että yhä useammat ovat ylipainoisia jo nuoresta pitäen, eli on menty ojasta allikkoon. Varsinkin sokeri näyttää olevan haitallisempaa kuin tyydyttyneet rasvat, joita on pidetty suurimpana syyllisenä mm. sydänsairauksiin.

Mitä tyydyttyneet rasvat sitten ovat? Lyhyt ydinsääntö on, että ne ovat pääosin rasvaa kiinteässä muodossa. Niitä esiintyy lihassa, makkarassa, voissa, täysmaidossa, kermassa, juustossa, muissa maitotuotteissa, margariinissa, kovetettuna kasvirasvana kekseissä, kakuissa ja pullissa sekä pikaruokaketjujen ja grillikioskien käyttämässä paistorasvassa. Poikkeuksen muodostavat mm. pähkinät sekä rasvainen kala, joissa on monityydyttämätöntä tai kertatyydyttämätöntä rasvaa, ja jotka sopivat sydänsairauksista kärsiville. Rasvaisten kalojen omega-3-rasvahapot ehkäisevät mm. veren hyytymistä ja laajentavat verisuonia. Lisäksi niiden on todettu vähentävän tulehdusta, kipua sekä vahvistavan immuunijärjestelmää, joten ne ovat kaikin puolin hyödyllisiä terveydelle, kuten myös pähkinät.

Joka tapauksessa, jos jatketaan tyydyttyneiden rasvojen käsittelyä, eivät ne ole mitään ihanneravintoa. Jos nautitaan paljon rasvaista makkaraa, rasvaista lihaa, keksejä (kovetettu kasvirasva), lihapiirakoita, perunalastuja sekä ns. transrasvoja, joita on pikaruokaketjujen ja grillikioskien käyttämässä paistorasvassa, on se todettu haitalliseksi sydämen terveydelle. Suuri tyydyttyneiden rasvojen määrä lisää sepelvaltimotaudin, aivohalvauksen ja muiden sydän- ja verisuonitautien riskiä. Veren kokonaiskolesterolin ja LDL-kolesterolin nousu tyydyttyneen rasvan syömisen seurauksena on havaittu lukuisissa tutkimuksissa. Lisäksi on tiedossa, että sydänkohtaukset ja halvaukset yleistyvät joulun ja muiden juhlapyhien jälkeen, koska tyydyttyneitä rasvoja saadaan ravinnosta enemmän kuin muina vuodenaikoina. Tätä ei voi pitää pelkkänä sattumana.

Mitä tyydyttyneiden rasvojen suhteen tulisi tehdä? Ei niitä kokonaan voida jättää, mutta niitä tulisi korvata juoksevilla öljyillä, rasvaisella kalalla sekä pähkinöillä. Esim. rypsiöljy ja oliiviöljy ovat erittäin terveellisiä ja sopivat paistamiseen. Lisäksi rasvainen kala, kalanmaksaöljy ja kalaöljyt ovat vähintään yhtä hyödyllisiä. Näitä kaikkia on hyvä nauttia useita kertoja viikossa, koska niiden terveyshyödyt ovat niin selviä. Hassan Osman, joka on toiminut lääkärinä, on kirjoittanut:

Tyydyttyneiden rasvojen vaihtaminen öljyiksi diabeetikkojen ruokavaliossa on dramaattisesti laskenut heidän verensä kolesteroliarvoa. Kaikkien niiden ravinteiden, jotka käyttävät rasvoja ja ehkäisevät tukkeumia, tulisi kuulua diabeetikon ruokavalioon. Lesitiini ja E-vitamiini ovat erittäin tärkeitä, varsinkin jos kuolion vaara on olemassa ja toisinaan on pystytty välttämään amputaatio antamalla päivittäin 600 mg E-vitamiinia potilaalle. (2)

Miksi esim. rypsiöljy, oliiviöljy, kalanmaksaöljy, kalaöljy ja rasvainen kala (silli. Lohi, kirjolohi, silakka, muikku, tonnikala, sardiini, makrilli…) sekä pähkinät, joissa kaikissa on joko monityydyttämättömiä tai kertatyydyttämättömiä rasvoja, ovat niin hyödyllisiä terveydelle? Tähän löytyy useita syitä:

• Sekä kalarasvat että kasviöljyt alentavat kolesterolia. Tämä on vahvistettu useissa tutkimuksissa.

• Oliiviöljyä on aina käytetty Välimeren ruokavaliossa. Esim. itäisen Kreetan asukkaat käyttävät runsaasti oliiviöljyä, ja heillä on erittäin pieni riski kuolla sydäninfarktiin. Rypsiöljy, jota käytetään mm. pohjoismaissa, on vähintään yhtä terveellinen rasvakoostumukseltaan.

• Eskimot syövät runsaasti kalaa, eikä heidän keskuudessaan esiinny juuri lainkaan sydäntauteja. Suurimpana selityksenä tähän on pidetty rasvaisessa kalassa olevia omega-3-rasvahappoja. Runsas rasvaisen kalan syönti tuo mukanaan monia etuja. Se vähentää verisuonten ahtautumista, tukosten muodostumista verisuoniin sekä rytmihäiriöitä. Kasvisöljyillä on samanlaisia positiivisia vaikutuksia.

• Omega-3-rasvahapot, joita on rasvaisessa kalassa kuten myös rypsiöljyssä, voivat suojata syövältä ja vahvistaa immuunijärjestelmää

• On paljon todistusaineistoa siitä, että kalaöljyt suojelevat ja voitelevat niveliä. Niistä on hyötyä niveltulehduksen, muiden tulehdusten sekä reumaperäisten sairauksien hoidossa. Kasviöljyillä on samanlaisia vaikutuksia

•. MS-taudin hoidossa on saatu hyviä tuloksia, kun on jätetty tyydyttyneet eläinrasvat vähiin, ja on niiden sijaan käytetty enemmän kasviöljyistä saatavia monityydyttämättömiä rasvoja, kalanmaksaöljyä teelusikallinen päivässä sekä kalaa vähintään 3-4 kertaa viikossa.

• Pähkinöissä, kuten saksan-, maa- ja hasselpähkinöissä, rasvoista suurin osa on tyydyttymättömiä rasvoja, jotka ovat hyödyllisiä ihmisen sydämelle ja terveydelle. Lisäksi pähkinät ovat erinomainen E-vitamiinin ja B-vitamiinien ja kasviproteiinin lähde, ja niissä on runsaasti erilaisia kivennäis- ja hivenaineita kuten kalsiumia, fosforia, sinkkiä, rautaa, kuparia, kaliumia...

Liikasaantia ja puutostauteja – tarvitaanko lisäravinteita? Aiemmin käsiteltiin sitä, miten me sairastumme helpommin, jos syömme runsaasti epäterveellistä ravintoa: sokeria, valkoisia jauhoja, muita ravintoaineista puhdistettuja hiilihydraatteja sekä tyydyttyneitä rasvoja. Esim. sokerin ja valkoisten jauhojen ongelma on siinä, että niistä on jäänyt valmistusvaiheessa pois suurin osa tärkeistä vitamiineista sekä kivennäis- ja hivenaineista. Ei ole ihme, jos ihmiset vähitellen sairastuvat erilaisiin sairauksiin. He voivat lihoa ja saada runsaasti energiaa ruoasta, mutta samanaikaisesti heille voi tulla puutosta elimistölle tärkeistä ravintoaineista.

Sen lisäksi, että sokeri ja valkoiset jauhot ovat ravintoarvoltaan olemattomia, aiheuttavat ne elimistössä tärkeiden ravintoaineiden katoa, esim. magnesiumin ja kalsiumin katoa sekä B-ryhmän vitamiinien ja muiden vitamiinien vähenemistä. Samanlainen negatiivinen vaikutus on tupakalla, alkoholilla ja kahvilla, joiden on todettu aiheuttavan sinkin, magnesiumin, B-, C- ja K-vitamiinien tai kaliumin katoa elimistöstä. Myös antibiootit, ehkäisypillerit ja monet lääkkeet aiheuttavat ravintoaineiden katoa elimistöstä. Edelleen tiedossa on, että keittämisessä tuhoutuu kasviksien vitamiineja ja kivennäisaineet vähenevät. Parempi olisi syödä niitä raakana.

Yksipuolinen ja vähäravinteinen ruoka on jo pitkään tiedetty monien sairauksien ja vaivojen aiheuttajiksi. Mm. seuraavia havaintoja on tehty:

• Keripukki liittyy C-vitamiinin puutteeseen. Tämä tauti oli yleinen merimiehillä, mutta kun ravintoon lisättiin sitrushedelmiä, välttyivät he tältä taudilta.

• Riisitauti ja luunpehmennystauti liittyvät D-vitamiinin puutokseen. D-vitamiinin puutosta esiintyy nykyäänkin varsinkin talvisaikaan. Sitä saadaan kesällä auringosta, ja silloin sairaalat sulkevat osastojaan ihmisten ollessa terveempiä, mutta pimeänä aikana sitä voi saada vain ravinnosta. Hyviä D-vitamiinin lähteitä ovat kalanmaksaöljy, kalat, kananmuna, vitaminoidut margariinit, maitovalmisteet sekä sienet.

• Beriberi on ollut yleinen tauti Aasiassa, jossa on syöty paljon valkoista riisiä, josta on kuorittu pois B1-vitamiini ja muita tärkeitä ravintoaineita.

• A-vitamiinin puutos on yleinen sokeuden syy joissakin osissa maailmaa.

• Osteoporoosi eli luukato on muodostunut länsimaissa kansanterveydelliseksi ongelmaksi. On arvioitu, että joka toinen nainen saa luunmurtuman jossain elämänsä vaiheessa. Osteoporoosin on todettu olevan yhteydessä kalsiumin puutteeseen (kalsiumia saa mm. maitotuotteista, kalasta ja vihreistä kasviksista). Sokerin ja valkoisten jauhojen runsas käyttö aiheuttaa tämän kivennäisaineen katoa.

Tosiasia siis on, että ihmiset voivat syödä runsaasti ja lihoa, mutta samanaikaisesti he kärsivät tärkeiden ravintoaineiden puutteesta. He saavat liikaa vääriä aineita ja liian vähän elimistölle hyödyllisiä aineita. Tämä on erityisesti länsimaiden ongelma, joissa ruoka sisältää runsaasti sokeria ja valkoisia vehnäjauhoja sekä muita ravintoaineista puhdistettuja hiilihydraatteja. Kun näitä aineita syödään kymmeniä kiloja vuodessa (ehkä noin 60-80 kiloa molempia vuodessa), voi se aiheuttaa tärkeiden ravintoaineiden katoa.

Toisaalta ongelmana joidenkin kohdalla on, että he syövät liian yksipuolista ravintoa, liikaa vain tiettyä ravintoa, kuten lihaa tai viljatuotteita, mutta unohtavat tuoreravinnon. Se voi aiheuttaa tärkeiden ravintoaineiden, kuten vitamiinien puutetta. Ihmisen elimistö tarvitsee veden lisäksi sulamatonta kuitua, proteiineja, rasvoja, hiilihydraatteja, vitamiineja sekä kivennäis- ja hivenaineita. Jos niitä ei saada ravinnosta, voi seurauksena olla sairastuminen, ongelmia ruoansulatuksessa, nivelvaivoja, tulehdustauteja tai muita vaivoja. Elimistön immuunijärjestelmä eli puolustusjärjestelmä suojelee meitä sairauksilta ja taudeilta, mutta jos ruumis ei saa välttämättömiä ravintoaineita, kuten vitamiineja tai kivennäis- ja hivenaineita riittävästi, ei voida odottaa, että puolustus toimisi kunnolla. Oikeat ja riittävät rakennusaineet ovat välttämättömiä elimistölle, yhtä lailla kuin tulee välttää elimistölle haitallisia aineita, kuten sokeria, alkoholia tai tupakkaa.

Pentti Kossila on kirjoissaan tuonut esille sen, miten puutostilat eli tärkeiden ravinteiden riittämätön saanti saattaa olla sairauksien ja vaivojen syynä. Hänkin mainitsee sen, miten liiallinen sokerin ja vehnäjauhojen käyttö on sairauksien taustalla:

Melkein kaikkien sairauksien voidaan siis osoittaa olevan puutostauteja tai ainakin puutostilasta johtuvia, kuten erilaiset tulehdustaudit ovat…. Jos suomalainen viiden hengen perhe vähentäisi sokerinkäyttöä 200 kg vuodessa ja vehnäjauhojen kulutusta saman verran, muuttuisi tilanne merkittävästi. (3)

Pääosa länsimaisiin elämäntapoihin tottuneista ihmisistä sairastaa joko puutostauteja tai niistä johtuvia tulehdustauteja… Samoin on helppo tajuta, että niveliin, joissa on kulumia, eivät auta mitkään lääkkeet vaan oikeat rakennusaineet. (4)

Lähden siitä ajatuksesta, että perussyynä reumaan on puutostila. Kun kivennäisaineita käytetään yhdessä kalanmaksaöljyn kanssa, ne vahvistavat nivelpintoja ja tukevat osaltaan elimistöä sen taistelussa reumaa vastaan. Vitamiinit toimivat oivallisina katalysaattoreina. (5)

Jos elimistön moniin sairauksiin ja vaivoihin ovat syynä puutostilat, on ratkaisu yksinkertainen: meidän tulee syödä tarpeeksi monipuolista ravintoa, jossa on tarpeeksi vitamiineja, kuituja sekä kivennäis- ja hivenaineita. Jos esim. kasviksia ja hedelmiä syödään vain vähän, voivat monet tärkeät ravintoaineet jäädä saamatta. Yleinen sääntö on ollut, että meidän tulisi syödä niitä vähintään puoli kiloa päivässä. Se on varmasti hyvä ohje.

Sitten nousee kysymys siitä, tarvitaanko lisäravinteita, eli lähinnä erilaisia vitamiineja sekä kivennäis- ja hivenaineita, joita saadaan mm. apteekeista. En ole itse niitä käyttänyt, mutta jos joku on jo sairastunut, saattaa niistä olla huomattavaa apua. Pentti Kossila on kertonut omista kokemuksistaan.

En ole mitenkään ehtinyt tilastoida tapauksia, mutta jonkinlainen sormituntuma minulla on. Yhdeksänkymmentä ihmistä sadasta tuntuu saavan merkittävää apua yksinkertaisista lisäravinteista, mikäli samalla kieltäytyy vahingollisista ravintoaineista ja parantaa muutenkin elämäntapojaan… Oma selitykseni sairauksista paranemiseen on yksinkertainen. Silloin kun ihmisen ruokavalio muutetaan ja hänelle harkitusti ja kokemuspohjaisesti annetaan vitamiineja sekä muutamia puuttuvia kivennäisaineita, ei ole kysymys ihmeparantamisesta tai -parantumisesta. Kyseessä on vain sen tiedon hyväksikäyttäminen, jonka mukaan Luoja on luonut meidät täydellisiksi. (6)

Pentti Kossila on ollut yhteydessä myös tunnettuihin suomalaisiin urheilijoihin ja auttanut heitä ravitsemuksen alalla. Urheilijat, joilla on ollut esim. jalkavaivoja kovan harjoittelun takia, ovat saaneet apua, kun ovat lisänneet ruokavalioonsa vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita tai muita elimistölle hyödyllisiä ravintoaineita. Se, mikä ei ole parantunut lääkkeiden ja lääketieteen avulla, on voinut korjaantua yksinkertaisesti sillä, että ruokavalioon on lisätty hyödyllisiä ravintoaineita. Lisäksi vitamiinit sekä kivennäis- ja hivenaineet ovat pehmeämpi vaihtoehto kuin lääkkeet, joista saattaa olla monia negatiivisia sivuvaikutuksia. Esim. kortisoni voi poistaa kipua, mutta siitä voi olla seurauksena vatsahaava, haimatulehdus ja muita negatiivisia seurauksia. Vitamiinit sen sijaan eivät koskaan ole myrkyllisiä, vaikka niissäkin on syytä pysytellä kohtuullisissa rajoissa.

Seuraava kuvaus, joka on tunnetun suomalaisen suunnistajan Liisa Veijalaisen kirjasta ”Rastilta rastille”, kertoo, miten hän sai apua jalkakipuihinsa, kun hän lisäsi ravintoonsa muutamia tärkeitä ravintoaineita, joita Pentti Kossila suositteli hänelle.

Istuessani Sepin kera tämän jäntevän nuorekkaan miehen kanssa – silloin ensimmäistä kertaa, en arvannut, miten ratkaiseva hänen puhelinsoittonsa oli. Pentti Kossila kertoi meille kivennäis- ja hivenaineitten suuresta merkityksestä. Useimmat urheiluvammat voidaan ehkäistä ja jopa parantaa huolehtimalla näitten aineitten saannista. Mikä tärkeintä, mieheltä sain konkreettiset ohjeet siitä, mitä minun pitää syödä ja miten paljon. Hain pussillisen tavaraa luontaiskaupasta, kalanmaksaöljykapseleita apteekista ja aloitin kuurin. Jo viikon kuluttua tuntui jalka paljon paremmalta, ja luvatun kahden viikon umpeuduttua oli kipu hävinnyt kokonaan. Tuntui siltä, kuin ihme olisi tapahtunut, ja kuitenkin oli vain kyse siitä, että elimistöni oli saanut aineita, joista sillä oli ollut puute. Kalkkitabletit, kalanmaksaöljy ja lesitiini olivat tehneet sen, mihin lääketieteen keinot eivät olleet pystyneet. Oli taivaallista juosta pitkästä aikaa ilman pienintäkään kipua. (7)

Hassan Osman kertoo oman kokemuksensa eräästä syöpää sairastavasta naisesta, joka sai avun lisäravinteiden, eli vitamiinien sekä kivennäis- ja hivenaineiden lisäämisen kautta. Hän ehdotti naiselle mm. E-vitamiinia ja C-vitamiinia, jotka on jo pitkään tiedetty tärkeiksi antioksidanteiksi, jotka suojelevat elimistöä monilta sairauksilta, kuten syövältä. Niitä saadaan ravinnosta, mutta myös apteekista voi hankkia niitä (Hyviä E-vitamiinin lähteitä ovat kasviöljyt, kuten rypsiöljy tai soijaöljy. Muita hyviä lähteitä ovat täysjyvävilja, avokado, kananmuna sekä pähkinät. Jo pari kourallista maapähkinöitä voi tyydyttää päivän tarpeen. C-vitamiinin hyviä lähteitä ovat tuoremehu, appelsiinit ja sitrushedelmät, peruna, lanttu, nauris, kaalit, mansikka, lakka, mustaherukka, paprika... ),. Vaikka esim. useat kasviöljyt ovat hyviä E-vitamiinin lähteitä, ei esimerkissä mainittua 600 mg päivässä saa pelkästä ravinnosta. Siihen tarvitaan E-vitamiini-kapseleita.

Luultavasti kaikki terveydenhoitoalalla työskentelevät ovat nähneet vastaavia paranemisia. V. 1985 keskustelin erään keski-ikäisen sairaanhoitajan kanssa, joka kertoi minulle, että hänellä oli syöpä kaikkialla ruumiissaan ja jatkuvat tuskat, eikä hän ilmeisesti eläisi kuin kaksi kuukautta. Hän näytti minulle enemmän mahtavaksi turvonneita imusolmukkeita kuin tiesin edes olevan olemassa. Koska olen pitkään ollut kiinnostunut E-vitamiinin vaikutuksesta syövän kasvuun, huomautin, että jos minulla olisi syöpä, ottaisin ainakin 600 mg E-vitamiinia, B-vitamiineja, 6000 mg C-vitamiinia, seleeniä, sinkkiä, magnesiumia ja mangaania päivittäin.

Vain viisi viikkoa myöhemmin hän poikkesi luonani tullessaan syöpäklinikalta. Hänellä ei ollut lainkaan turvonneita imusolmukkeita, ei tuskia, eikä – hänen lääkärinsä mukaan – minkäänlaista merkkiä koko taudista. Vitamiinien nauttimisen lisäksi hän oli noudattanut ruokavaliota, jonka olin suunnitellut hänen niveltulehdusta potevalle veljelleen. (8)

Vitamiineista sekä kivennäis- ja hivenaineista on tehty erilaista tutkimusta. Niiden käyttö saattaa suojata elimistöä rappeutumiselta, ympäristömyrkyiltä ja sairauksilta. Mm. seuraavia havaintoja on tehty:

• E-vitamiini on hyödyllinen syövän ehkäisyssä ja diabeteksessa. Kun eläimille on lisätty E-vitamiinia ruokaan normaalia isommat määrät, ei syöpää ole esiintynyt. Diabetespotilaiden kohdalla on myös havaittu huomattavaa parantumista ja useat ovat päässeet eroon insuliinista, kun he ovat saaneet 300-600 mg E-vitamiinia päivittäin.

• On tehty kokeita rotilla ja marsuilla, joille on kehittynyt niveltulehduksen kaltainen tila. Kun rotille on annettu isot määrät E-vitamiinia ja marsuille C-vitamiinia, ovat ne olleet suojassa tältä sairaudelta.

• C- ja E-vitamiini voivat olla apuna Parkinsonin taudin hidastamisessa. Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että suuret annokset C- ja E-vitamiinia käyttäneet potilaat pysyivät oireettomina keskimäärin 2 ½ vuotta kauemmin kuin vertailuryhmän potilaat

• Diabetespotilailla on usein B6-vitamiinin puutetta. Sama on havaittu eläimillä. Jos ne eivät ole saaneet tarpeeksi B6-vitamiinia, on niille kehittynyt diabetes.

• Niveltautipotilailla on usein puutetta C-vitamiinista, B6-vitamiinista sekä B5-vitamiinista. Kun heidän ruokavalioonsa on lisätty näitä vitamiineja, ovat heidän kipunsa saattaneet loppua.

• C-vitamiinin puute saattaa olla yhteydessä veritulpan aiheuttamiin sydänkohtauksiin. Eläinkokeissa on havaittu, että jos apinat eivät saa tarpeeksi C-vitamiinia, tuottavat ne kolesterolia kuusi kertaa nopeammin kuin hyvin ruokitut eläimet.

E-vitamiinipuute on myös yhteydessä tukosten muodostumiseen verisuoniin ja sydänkohtauksiin. Eläinkokeissa on havaittu, että jos tätä vitamiinia annetaan eläimille riittävästi, ei niille muodostu tukoksia. Eräässä parisataa sydäntautista henkilöä käsittävässä kokeessa havaittiin sama. Sadalle henkilölle heistä annettiin 200 mg E-vitamiinia päivittäin, kun taas toiselle sadan henkilön ryhmälle ei annettu E-vitamiinia. Tutkimuksessa havaittiin, että jälkimmäisessä ryhmässä oli neljä kertaa enemmän sydänkohtauksia veritulpan vuoksi.

• Californian yliopiston kymmenen vuotta kestävä tutkimus, johon osallistui 11 000 henkilöä, osoitti, kuinka 300-500 mg päivässä C-vitamiinia nauttineet henkilöt olivat 25-45 % paremmassa turvassa sydäntautikuolemilta kuin ne, jotka nauttivat C-vitamiinia huomattavasti vähemmän.

• Beetakaroteenin hyöty on havaittu kahdeksan vuotta kestäneessä tutkimuksessa, johon osallistui 87 000 sairaanhoitajaa. Tutkimus osoitti, että 15-20 mg beetakaroteenia päivässä nauttineet saivat 40 % vähemmän aivohalvauksia ja 22 % vähemmän sydänkohtauksia kuin ne, jotka saivat sitä alle 6 mg päivässä. Beetakaroteenia on runsaasti mm. porkkanassa, punaisessa paprikassa ja tummanvihreissä lehtikasviksissa.

• Kalsium ja magnesium on havaittu hyödyllisiksi osteoporoosin ehkäisyssä, kuten myös D-vitamiinin lisääminen ja liikunta. Eräässä tutkimuksessa ryhmälle naisia annettiin lisäravinteina puolet normaalista kalsiumin tarpeesta ja kaksinkertainen tarveannos magnesiumia. Ryhmän luiden vahvistuminen havaittiin 16 kertaa nopeammaksi kuin vertailuryhmän, jolle ei annettu lisäravinteita.

Kalsiumia on mm. maidossa, juustossa, kaaleissa ja kalassa. Magnesiumin hyviä lähteitä ovat kaura, maissi, ruis, ohra, perunat, vihreät kasvikset, pavut, herneet, ruskea riisi sekä pähkinät. Magnesium on havaittu hyödylliseksi myös munuaiskivien ehkäisyssä. Lisäksi vihannes- ja kuitupitoinen ruoka auttaa munuaiskivien ehkäisyssä, kuten lähes kaikissa sairauksissa. Kasvissyöjillä on harvoin munuaiskiviä.

• Tulehdukset, kivut ja reumavaivat ovat usein yhteydessä sokeripitoiseen ravintoon. Kun sokeri saa aikaan kariesta hampaissa, on se useiden muidenkin tulehdusten ja kipujen takana. Lisäksi valkoiset jauhot ja muut puhdistetut hiilihydraatit voivat sokerin ohella lisätä tulehduksia ihmisen elimistössä. Niiden syöntiä olisi syytä välttää. Esim. Wlliam Davis toteaa kirjassaan ”Eroon vehnästä” (Wheat Belly: Lose the Weight, and Find Your Path Back to Health), että monet hänen potilaansa ovat päässeet kivuistaan eroon jättämällä vehnän kokonaan pois ruokavaliostaan. Hän arvioi, että vehnägluteeni on syynä monien vaivoihin.

Miten tulehduksia ja kipuja voidaan vähentää? Tällä alueella on havaittu kalanmaksaöljy, muut kalaöljyt ja rasvainen kala hyödyllisiksi mm. niiden omega-3-rasvahappojen takia. Niitä saa myös kasviöljyistä, kuten rypsiöljystä sekä kapseleina. Hyödyllisiä rasvoja on myös pähkinöissä, joista paras on saksanpähkinä, mutta tavallinen maapähkinäkin on terveellinen. Lisäksi pähkinöissä on runsaasti E-vitamiinia, B-vitamiineja, kalsiumia, rautaa, kuparia, sinkkiä ja kaliumia.

Kasvispitoinen ruoka on todettu hyödylliseksi reumapotilaille. Kasvispitoisessa ravinnossa on runsaasti antioksidantteja eli tärkeitä vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita, jotka suojaavat elimistöä.

Valkosipuli, valkosipulituotteet, tavallinen sipuli, inkivääri, kurkuma ja boswelliini vähentävät tulehdusta ja kipuja.

Kaalit, omena, puolukka ja mustaherukka sisältävät kversetiiniä, jonka tiedetään ehkäisevän tulehduksia.

C-vitamiini, sinkki, E-vitamiini, magnesium ja B-vitamiinit ovat hyödyllisiä tulehdusten hoidossa.

Dolomiittikalkki, jossa on kalsiumia ja magnesiumia suhteessa 3:1 sisältää nivelkalvoille ja rustoille tärkeitä rakennusaineita. Jos sen yhteyteen lisätään kalanmaksaöljyä, jossa on runsaasti D-vitamiinia, omega-3-rasvahappoja ja E-vitamiinia, on niiden yhdessä todettu parantavan nivelten kuntoa ja poistavan reumaattisia kipuja. Oikeat rakennusaineet ovat tarpeen, jotta luusto pysyy kunnossa.

• Verisuonten hyvä kunto on usein avaintekijä terveyden kannalta. Jos verisuonten seinämiin muodostuu verenkiertoa haittaavia rasvakerääntymiä ja kalkkeutumia, ei veri pääse kiertämään kehon joka soluun. Esim. sepelvaltimotukoksessa sydänlihas jää ilman verta, josta on seurauksena sydäninfarkti. Kun aivovaltimo tukkeutuu, seuraa siitä aivohalvaus. Tai joillekin voi huonon verenkierron takia kehittyä kuolioita varpaisiin ja sormiin niin, että ne amputoitava. Lisäksi huono verenkierto liittyy mitä erilaisempiin kipuihin ja vaivoihin. Jos happipitoinen veri ei pääse jollekin alueelle, kuten pään tai rinnan alueelle, voi se ilmetä kipuna sillä alueella, Mikäli pystytään lisäämään kyseisen alueen verenkiertoa, paranee hapen ja ravinteiden saanti ja vaiva väistyy.

Miten verenkiertoa pystytään parantamaan? Jo aiemmin on mainittu sokerin, valkoisten jauhojen, puhdistettujen hiilihydraattien ja tyydyttyneiden rasvojen vaarasta. Jos niitä vähennetään minimiin, ei verisuoniin kerry kalkkeutumia suuria määriä ja verenkierto paranee. Liikunta on myös välttämätöntä. Verisuonet pysyvät paremmassa kunnossa säännöllisen liikunnan avulla.

Mitä tulee hyödylliseen ravintoon verenkierron parantamisessa, on jo pitkään tiedetty, että kasvisöljyt, kuten rypsiöljy ja oliiviöljy, pellavasiemenöljy ja soijaöljy, estävät veren hyytymistaipumuksen. Pari ruokalusikallista päivässä riittää. Aivan yhtä hyödyllistä on syödä rasvaista kalaa tai käyttää kalaöljyjä ja kalanmaksaöljyä, jotka estävät verisuonten kalkkeutumista. Omega-3- rasvahapot ovat tässä avainasemassa. Lisäksi tavallisten sipulien sekä valkosipulin tiedetään olevan hyödyllisiä verenkierron kannalta. Ne vähentävät sepelvaltimotaudin riskiä.

Yksi hyödyllinen lisäravinne on lesitiini. Sitä on kananmunassa, maapähkinöissä, soijapavuissa, kalassa, viljoissa ja hiivassa, mutta sitä saa myös lisäravinteena. Lesitiinin merkitys on siinä, että se liuottaa rasvoja astianpesuaineen tavoin sellaiseen tilaan, etteivät ne ole haitaksi elimistölle. Jos lesitiinin määrä ravinnossa on riittävä, ei synny kalkkeutumia verisuoniin. Lesitiinin on myös todettu estävän sappikivien syntyä pitämällä sapen kolesterolin nestemäisenä. Seuraava lainaus kertoo, miten diabeetikot hyötyvät öljyistä, E-vitamiinista sekä lesitiinin käyttämisestä ravinnossaan:

Mitä edellisestä voidaan päätellä? Jos ihmisen terveys on jo heikentynyt väärän ravinnon tai muiden syiden takia, voi vitamiinien sekä kivennäis- ja hivenaineiden käyttäminen lisäravinteena tuoda avun, kuten myös, jos käyttää kalanmaksaöljyä, kalaöljyjä ja kasvisöljyä ravinnossaan. Parempi olisi saada kaikkia näitä ravinteita tavallisessa ruoassa, koska silloin ne imeytyvät paremmin ja ovat luonnollisessa muodossaan, mutta ei pienistä vitamiinien lisästä vaaraakaan ole. Parhaimmillaan ne voivat olla ratkaisevassa asemassa ja poistaa sairauden oireet. Hassan Osman on kertonut eräästä tällaisesta tapauksesta, missä ruokavalion muutos ja vitamiinien lisääminen ruokavalioon toivat avun:

1985 neuvottelin 53-vuotiaan naisen kanssa, joka oli käyttänyt insuliinia kymmenen vuotta ja jolla oli angina pectoris, korkea verenpaine, pahoja tuskia jaloissaan sekä muita särkyjä ja kipuja lähes joka paikassa. Hänen lääkärinsä luvalla ehdotin, että hän käyttäisi öljyä tyydyttyneiden rasvojen asemesta, söisi pieniä aterioita usein ja vajaan litran täysmaitoa sekä valtavan määrän vitamiineja päivittäin.

Alhaisen verensokerin oireet ilmenivät heti ja olivat niin pysyviä, että insuliini lopetettiin kymmenen päivän kuluttua. Hänen verenpaineensa laski sekä rintakipu ja jalkojen särky hävisivät. Kirjeessään tammikuulta 1986 hän sanoo: ”Sen jälkeen ei diabetekseni eikä sydänvikani ole uusiutunut.” Pitkäaikaiset ja vakavasti sokeritautia sairastavat voivat harvoin luopua insuliinista, mutta jos heidän ravitsemustaan parannetaan tarpeeksi, voidaan insuliinin määrää usein vähentää komplikaatioiden välttämiseksi. (10)

Laihduttamisen vaikeus. Yksi nykyajan ongelma on ylipaino. Ihmiset ovat yhä enemmän ylipainoisia, ja se on yhteydessä terveyteen ja elinikään. Jos meillä on runsaasti ylipainoa, altistaa se sairauksille, kuten diabetekselle ja sydänsairauksille, sekä lyhentää elinikää useilla vuosilla. Ongelmana vain on, ettei laihdutus ole aina niin helppoa. Herkuista ja totutuista ruokatavoista ei niin vain pystytä luopumaan, ja uuden ruokavalion omaksuminen voi vaatia vaivaa.

Joka tapauksessa, kun halutaan laihtua, mihin asioihin laihduttajan kannattaisi kiinnittää huomiota? Mm. seuraavat tekijät voivat olla tärkeitä:

• Liikunnan merkitystä ei voi koskaan väheksyä. Ihmiset lihovat siksi, että he syövät enemmän kuin kuluttavat. Jos joku viettää koko päivän tietokoneen tai TV:n ääressä, eikä liiku, on todennäköistä, että hänelle alkaa kertyä ylipainoa. On vaikea pysyä oikeissa mitoissa, jos pysyy pitkiä aikoja paikallaan. Kohtuullinen liikunta, joka voi alkaa kävelyn tasolla tai että kävelee rappuja ylös, voi auttaa huomattavasti. Lisäksi liikunnalla on muita hyötyjä: se vähentää diabeteksen, sydänsairauksien ja syövän riskiä, alentaa verenpainetta, suojaa osteoporoosilta, tasoittaa verensokeriarvoja sekä vähentää stressiä.

• Nälkä on suurin syy, miksi ihmiset ahmivat ruokaa enemmän kuin on tarpeellista. Syy tähän voi olla, että ruokailujen välit pidetään liian pitkinä, ja kun sitten syödään, syödään enemmän kuin on tarpeellista. Ratkaisu tähän voi olla se, että syödään riittävän usein mutta pienempiä ruokamääriä. Se pitää näläntunteen loitolla. Eli jos on vaikea hillitä itseään, ei kannata jättää aterioita väliin, vaan syödä vähän vähemmän ja useammin.

Hedelmät ja kasvikset tai salaatit aterioiden välillä voivat olla hyvä ratkaisu. Niiden yhteyteen voi lisätä hieman esim. rypsi- tai oliiviöljyä, jotka tuovat kylläisyyden tunnetta. Ne ovat muutenkin erinomaisia ja hyödyllisiä ihmisen terveydelle.

• Ravinnon laatuun kannattaa kiinnittää huomiota. Nykyaikana on kertynyt tutkimusta siitä, että pelkät kalorit eivät ole tärkein asia. Vaikka esim. rasvassa (9 kcal) on enemmän kaloreita kuin hiilihydraateissa (n. 4 kcal), ei se painon kannalta ole ratkaisevin asia, koska ihmisen elimistö on monimutkaisempi, ja nämä aineet kulkevat omia latujaan ruoansulatuksessa.

Esim. Linköpingin yliopistossa oli kokeilu, jossa nuorille annettiin joko makeisia (koostuvat pääosin sokerista) tai pähkinöitä (koostuvat pääosin terveellisistä rasvoista) saman kalorimäärän verran. Makeisia saaneet lihoivat enemmän, joten pelkät kalorimäärät eivät ole ratkaisevassa asemassa. Sokeri sekä muut ravintoaineista puhdistetut hiilihydraatit näyttävät olevan selvästi lihottavampia ja vaarallisempia laihduttajalle kuin kaikki rasvan muodot. Tämä on todistettu lukuisissa viime vuosina tehdyissä tutkimuksissa.

Sokerin lihottava vaikutus kävi ilmi eräästä tutkimuksesta, jossa koehenkilöt saivat juoda 1,2 litraa sokeripitoisia virvoitusjuomia päivässä kymmenen viikon aikana. He lihoivat sinä aikana keskimäärin 1,6 kiloa viikossa, ja heidän valkoinen rasvakudoksensa lisääntyi. Virvoitusjuomat ja limsat ovatkin petollisia, koska niissä on usein paljon sokeria ja niitä tulee helposti juotua janoisena paljon. Kuitenkin laihduttajan ja jokaisen kannattaisi välttää sokeripitoisia juomia ja ruokia. Ne tukkivat verisuonia, ovat useimpien sairauksien takana, eivätkä sovi laihduttajalle.

Tekniikan Maailma -lehti (17 / 2024) on kertonut samantyyppisestä tutkimuksesta. Siinä mainittiin ultraprosessoidun ruoan lihottavasta vaikutuksesta ja miten kalorimäärä ei ole aina ratkaiseva, vaan ruoan laatu:

Aiemmin tänä vuonna julkaistussa tutkimuksessa vapaaehtoisten ruokavaliosta korvattiin tietty prosentti ultraprosessoitua ruokaa prosessoimattomalla tai vähän prosessoidulla ruoalla siten, että kalorimäärä pysyi samana.

Puolen vuoden seurannan jälkeen paino ja rasvaprosentti oli tippunut eniten niillä vapaaehtoisilla, joiden ruokavaliosta oli nipsaistu pois eniten ultraprosessoituja ruokia ja korvattu ne vähemmän prosessoiduilla vaihtoehdoilla.

Koska kaloreiden määrä oli pysynyt samana, tutkijat pitivät tulosta osin selittämättömänä. He pohtivat, että ultraprosessoitu ruoka voi aiheuttaa painonnousua jollakin muulla mekanismilla kuin vain kalorien kautta.

Havainto on samansuuntainen useiden väestötutkimusten tulosten kanssa. Niissä on havaittu, että aina kun ultraprosessoidun ruoan määrä ruokavaliossa lisääntyy, samalla lisääntyy riski ylipainoon tai liikalihavuuteen.

Mitä edellisestä voidaan päätellä? Meidän kannattaa välttää liian prosessoituja ja jalostettuja ruokia. Esim. hedelmät, vihannekset, juurekset, pähkinät, siemenet, kananmuna sekä liha ja kala ovat prosessoimattomia ja ovat terveellisempiä kuin pitkälle jalostettu ruoka. Ne ovat painonhallinnassa parempia kuin jalostettu ruoka. Sen sijaan pitkälle jalostettu ruoka sisältää yleensä paljon sokeria, valkoisia jauhoja, muita puhdistettuja hiilihydraatteja, kovetettua kasvirasvaa, suolaa, muunneltua tärkkelystä sekä monia lisäaineita. Niitä on kaikenlaisissa herkuissa kuten makeisissa sekä valkoisista jauhoissa tehdyissä elintarvikkeissa: viinerit, pullat, lihapiirakat, keksit, leivokset, donitsit, munkit jne. Jos vältämme näitä elintarvikkeita, on siitä hyötyä painonhallinnan ja terveyden kannalta. Lisäksi kannattaa muistaa aiemmin mainittu William Davisin maininta, jossa hän totesi tuhansien päässeen laihdutuksessa parempiin tuloksiin, kun he jättivät vehnän pois. Syy tähän on varmasti se, että vehnä esiintyy yleensä yhdessä sokerin ja kovetetun kasvirasvan kanssa jalostetuissa elintarvikkeissa, ja koska suurin osa vehnästä, jota syömme, ei ole täysjyväviljaa vaan se on tyhjennetty parhaista ravintoaineista.

• Kun on tehty ruokavalistusta viimeisten vuosikymmenten aikana, on pääasiassa varoitettu rasvojen haitallisuudesta laihduttajille. Kuitenkin samaan aikaan ihmiset ovat tulleet yhä enemmän ylipainoisiksi ja esim. diabetes on lisääntynyt. Mistä tämä johtuu?

Paras selitys lienee se, että ihmiset ovat vähentäneet rasvaa ruokavaliostaan, mutta lisänneet samanaikaisesti hiilihydraattien käyttöä viranomaisten suosituksesta. Kuitenkin, jos hiilihydraatit tulevat nimenomaan sokerien muodossa, on se kasvualusta diabetekselle / sokeritaudille, sydänsairauksille, muille elintasosairauksille sekä lihomiselle. Tutkimuksissa on mm. havaittu, että 70 % sairaalaan tulevista sydänpotilaista kärsii korkeasta veren sokeripitoisuudesta, joten yhteys sokeriin on ilmeinen sekä diabeteksen että sydänsairauksien kohdalla. Sokeri tulisi vähentää ruokavaliossa minimiin.

Entä muut hiilihydraatit? Ne eivät ole haitallisia, koska esim. monet luonnonkansat syövät hiilihydraattipitoista ravintoa, eivätkä kärsi samoista elintasosairauksista, joita länsimaissa esiintyy. Me tarvitsemme hiilihydraatteja ruokavaliossamme, mutta jos ihminen on jo sairastunut diabetekseen, kannattaa hänen vähentää ainakin aluksi hiilihydraattipitoista ravintoa. Toistuvat tutkimukset ovat osoittaneet, että vähähiilihydraattinen ruokavalio, jossa pyritään luopumaan kokonaan sokerista sekä vähennetään muiden hiilihydraattien saantia (pasta, riisi, leipä, perunat,,,), vähentää nopeasti painoa ja sokerin määrää veressä. Jotkut diabeetikot ovat päässeet myös insuliinista eroon vähähiilihydraattipitoisella ravinnolla. Selitys tähän on yksinkertaisesti se, että hiilihydraatit nostavat veren sokeria enemmän kuin rasvat tai proteiini. Rasvoja tai proteiinia syömällä verensokeri pysyy aterian jälkeen matalalla, mutta hiilihydraatit nostavat sitä. Toisaalta jos sokeripitoisia makeisia nautitaan rasvan, proteiinin tai kuitupitoisen ravinnon kanssa (kuitupitoinen ravinto koostuu hiilihydraateista), eivät sokeriarvot veressä nouse kovin korkeiksi. Sen sijaan makeiset tyhjään vatsaan nautittuna nostavat diabeetikoilla verensokeriarvot korkeuksiin, joten nauttimistavallakin on merkitystä.

Kun hiilihydraatteja nautitaan, on varsinkin diabeetikoiden hyvä syödä sellaisia hiilihydraatteja, jotka nostavat verensokeria mahdollisimman vähän. Tähän luokkaan kuuluvat mm. sitrushedelmät, omena, päärynä, kauraryynit, herneet, pavut, sokeriton mysli, täysjyväleipä, täysjyväriisi, täysjyväpasta, linssit, sienet, paprika, parsakaali, kesäkurpitsa, pinaatti, marjat, pähkinät, mantelit, tumma suklaa… Ominaista näille ns. hitaille hiilihydraateille on, että niissä on kuitua ja vitamiineja enemmän kuin ns. puhdistetuissa hiilihydraateissa kuten sokerissa, valkoisissa jauhoissa tai valkoisessa riisissä. Ne ovat hyviä laihduttajalle ja terveydelle.

Laiskan ruoanlaittajan edullinen ruokavalio. On kahdenlaisia ihmisiä. Toiset rakastavat ruoanlaittoa ja toiset eivät innostu siitä. Itse kuulun jälkimmäisten joukkoon. En juuri koskaan tee monimutkaisempaa kuin että keitän perunoita ja kananmunaa. Mitä sitten tulee ruokavaliooni, kuuluu siihen mm. seuraavia aineksia. Olen syönyt vuosikymmeniä suunnilleen samanlaista ravintoa. Olen saanut pysyä varsin terveenä - joitakin flunssia lukuun ottamatta - ja siihen voivat vaikuttaa geenit, mutta ilmeisesti ravinnollakin on ollut osuutta. Kilot ovat myös pysyneet kurissa, ja paino on vaihdellut hyvin vähän vuosikymmenten aikana, vain muutamia kiloja suuntaan tai toiseen. Joka tapauksessa ruokavalioni on ollut vuosikymmenien ajan suunnilleen seuraavanlainen. Käsittelen sitä siksi, että tuon esille joidenkin ruoka-aineiden sisältöä ja merkitystä terveydelle:

Aamuateria: Pala ruisleipää juuston kanssa, omena ja kourallinen maapähkinöitä. Juomana käytän sokeroimatonta mehua 1,5 litran muovipullosta. Samanlaista mehua juon joka aterian yhteydessä ja janojuomana. 1,5 litran mehupullo riittää juomaksi melkein viikon ajaksi, koska siihen lisätään vettä.

Lounas: Joka toinen päivä keitän perunoita ja niiden kanssa 2 kananmunaa, joista toisen syön seuraavana päivänä. Perunoiden sekaan laitan vähän kalanmaksaöljyä ja hiukan enemmän rypsiöljyä. Lisäksi laitan perunoitten päälle valkoisia papuja tomaattikastikkeessa. Ne antavat mukavaa makua.

Joka toinen päivä keitän ohraa ja tummaa makaronia yhdessä. Molempia on suunnilleen saman verran. Lisäksi otan pakasteesta herne-maissi-paprika-seosta. Se sulaa heti, kun lämmintä ohra-makaroniseosta laitetaan niiden päälle.

Joka lounaan yhteydessä syön muutaman lihapullan sekä pari palaa näkkileipää margariinin kanssa. Näkkileivän päälle laitan keitettyä kananmunaa. Lisäksi syön aina yhden porkkanan raakana sekä palan raakaa sipulia.

Päivällinen: Päivällisellä syön pari palaa ruisleipää. Niiden päälle lisään keräkaalia ja juustoa. Silliä syön noin viidenneksen 250 gramman purkista, joten yksi sillipurkillinen riittää useaksi päiväksi. Lisäksi joka päivällisellä syön palan lanttua, palan punajuurta, tomaatin ja kurkkua – kaikki raakana. Lopuksi syön vielä yhden banaanin.

Pieni välipala. Koska edellinen ateria on aika pieni, syön usein vähän pähkinöitä ja pari palaa suklaata, jotta näläntunne menee.

Illallinen on ollut vuosikymmeniä sama. Juuri ennen nukkumaan menoa olen syönyt lautasellisen kauraryynejä rasvattoman maidon ja hunajan kanssa. Sen ohella olen vielä herkutellut parilla palalla suklaata.

Siinä oli siis ruokavalioni. Ei se täydellinen ole terveysvaikutuksiltaan, mutta se on aika edullista ruokaa, eikä ruoan valmistamiseen kulu aikaa. Käsittelen hiukan eri ravintoaineita:

• Tavallinen ruisleipä ja näkkileipä ovat osa ravintoani. Ne ovat kuitupitoista ruokaa ja terveellisempi vaihtoehto kuin vaaleat leivät, jotka yleensä koostuvat vehnästä ja joissa ei ole niin paljon kuitua. Näkkileivässä on kuitua 18 % ja tavallisessa ruisleivässä n. 10-13 prosenttia. Esim. Suomessa sairastetaan suolistosyöpiä vähemmän kuin länsimaissa yleensä, ja yhtenä syynä tähän saattaa olla se, että suomalaiset syövät paljon kuitupitoista ruisleipää.

• Juustoa syön parilla aterialla päivässä. Juustossa on mm. kalsiumia, joka on yksi luuston rakennusaineista. Kalsiumilla tai sen puutteella on yhteys osteoporoosiin eli luukatoon, joten sitä pitäisi saada ravinnosta riittävästi.

• Omenassa on jonkin verran C-vitamiinia. Flavonoideja siinä on sen sijaan runsaasti. Nämä tehokkaat antioksidantit saattavat ehkäistä syöpää, sydänsairauksia ja tulehduksia.

• Maapähkinät ovat olleet osa ravintoani vuosikausia. Kuten kaikki pähkinät, ne ovat terveellistä syötävää. Pähkinät ovat yksi parhaista E-vitamiinin lähteistä ja hyvä B-vitamiinien lähde. Niissä on myös kalsiumia, fosforia, rautaa, kuparia, sinkkiä ja kaliumia. Lisäksi pähkinöiden terveellinen rasva sekä niissä oleva E-vitamiini ovat hyvä suoja sydäntauteja ja syöpää vastaan.

• Perunat ovat tavallista perusruokaa. Ne ovat kuitupitoista syötävää, hyvä B6-vitamiinin ja kaliumin lähde. Lisäksi perunassa on C-vitamiinia, joka on yksi tärkeimmistä antioksidanteista.

• Ohrasuurimot ovat olleet osa ravintoani vuosien ajan. Niissä on kuitua 7,6 %. Tästä noin puolet on liukenevaa kuitua, joka auttaa alentamaan veren kolesterolia, tasoittaa veren sokeritasapainoa ja pitää yllä kylläisyyden tunnetta. Liukeneva kuitu on hyödyllinen myös siksi, että sen uskotaan poistavan elimistöstä myrkkyjä ja karsinogeeneja.

• Makaronit eivät ole mitään huipputerveysruokaa, mutta käyttämäni tumma makaroni on parempi vaihtoehto kuin tavallinen makaroni. Tummassa makaronissa on säilytetty lähellä jyvän kuorta olevat ravintorikkaat osat, ja tummassa makaronissa on kuitua 7 %, eli enemmän kuin tavallisessa makaronissa.

• Herne, maissi ja paprika-seos on ollut osa ravintoani vuosien ajan joka toisena päivänä. Herneissä on runsaasti B1-vitamiinia, kohtalaisesti C-vitamiinia sekä kuitua, foolihappoa ja beetakaroteenia. Herneet ovat hyväksi sydämelle ja verisuonille.

Maississa on paljon hyviä tyydyttämättömiä rasvahappoja.

Paprika on erinomainen C-vitamiinin lähde sekä hyvä E-vitamiinin, beetakaroteenin, foolihapon ja B6-vitamiinin lähde – kaikki hyödyllisiä terveydelle.

• Lihapullat ovat kuuluneet ruokavaliooni vuosien ajan. Ne ovat nopeita lämmittää, ja lihasta tulee kylläisyyden tunnetta. Jos syö pelkkää kasvisruokaa, ei saa B12-vitamiinia, jota on vain eläinperäisissä ruoka-aineissa.

• Pavut tomaattikastikkeessa ovat olleet osa ravintoani joka toinen päivä perunoiden kanssa. Pavut ovat hyvä kuidun lähde, ja ne sisältävät paljon kivennäisaineita ja B-ryhmän vitamiineja.

• Kananmuna on yksi monipuolisimmista ruoista. Se on erinomainen B12-vitamiinin lähde, ja siinä on muitakin vitamiineja ja kivennäisaineita runsaasti. Yhteen aikaan varoitettiin, että kananmuna nostaa kolesterolia, mutta tämä käsitys on kumottu viimeisimmissä tutkimuksissa. Kananmunassa on myös lesitiiniä, joka on hyödyllinen rasva-aineenvaihdunnan kannalta.

• Kalanmaksaöljyä ja rypsiöljyä lisään perunoiden sekaan. Niiden hyödyt on useaan kertaan tuotu esiin. Ne ovat erinomaisia sydämen ja muun terveyden kannalta.

• Margariinia laitan näkkileivän päälle. Margariineissakin on isoja eroja, ja toiset ovat terveellisempiä kuin toiset. Itse käytän margariinia, joka on rypsiöljypohjainen ja jossa on omega-3-rasvahappoja 5 g / 100 g. Siinä on hyviä kertatyydyttämättömiä rasvoja 37 grammaa ja monityydyttämättömiä rasvoja 16 grammaa sataa grammaa kohden, joten hyvien pehmeiden rasvojen osuus on tässä margariinissa korkealla tasolla. Loppuja, tyydyttyneitä rasvoja, on 22 grammaa 100 grammaa kohden.

• Keräkaali, jota laitan leivän päälle ja muut kaalit sisältävät monipuolisesti vitamiineja ja kivennäisaineita, kuten C- ja K-vitamiinia, beetakaroteenia, foolihappoa, flavonoideja ja kuitua. Lukuisat tutkimukset ovat viitanneet siihen, että kaalit ovat hyödyllisiä syövän ehkäisyssä.

• Silli, jota syön, on yksi rasvaisimmista kaloista. Siinä on rasvaa yli 20 %. Jo aiemmin on todettu moneen kertaan, että rasvaiset kalat ovat erinomaisia apuja useiden sairauksien, kuten sydänsairauksien, tulehdusten ja muiden vaivojen ehkäisyssä. Niissä olevat omega-3-rasvahapot ovat suurin syy tähän. Lisäksi kaloissa on runsaasti B-ryhmän vitamiineja, A-, D- ja E-vitamiineja sekä seleeniä.

• Päivällisellä syön palan lanttua, palan punajuurta, tomaatin ja kurkkua – kaikki raakana.

Lanttua, punajuurta ja tomaattia pidetään syöpää ehkäisevinä, joten niillä on huomattavia terveysvaikutuksia. Kaikissa niissä on C-vitamiinia. Lisäksi punajuuressa ja tomaatissa on kaliumia. Tomaatissa on beetakaroteenia ja E-vitamiinia, ja punajuuressa on foolihappoa. Kurkku ei terveysvaikutuksiltaan ole erikoinen, mutta se on mukava lisä ruokavaliossa.

• Banaania olen syönyt päivittäin. Se on hyvä B6-vitamiinin ja kaliumin lähde

• Maitoa olen käyttänyt kauraryynien kanssa. Maito on erinomainen kalsiumin lähde, eli se auttaa luustoa pysymään kunnossa. Se sisältää myös tärkeitä B-ryhmän vitamiineja sekä fosforia ja sinkkiä.

• Hunajaa olen käyttänyt kauraryynien kanssa. Hunaja on parempi vaihtoehto kuin tavallinen sokeri, koska sen on todettu sisältävän yli 180 erilaista entsyymiä, vitamiinia ja kivennäisainetta. Hunajaa on käytetty myös tulehdusten lievittämiseen, koska siinä on bakteereja tuhoavia aineita.

• Kauraryynit raakana, eli keittämättä, ovat olleet ruokavaliossani vuosikymmenien ajan hunajan ja maidon kanssa. Pidän todella niiden mausta, ja lisäksi kaura on esim. muroihin verrattuna huomattavasti terveellisempää. Monissa muroissa voi olla sokeria 10-40 grammaa sataa grammaa kohden (myös mysleissä voi olla paljon sokeria), mutta kauraryyneissä on vain 1 gramma. Ero sokerimäärässä on siten 10-40 kertainen. Kauraryynit ovat täysjyvän muodossa, joten niissä ovat tärkeät ravintoaineet, vitamiinit ja kivennäisaineet tallella. Kaurassa ei ole myöskään gluteenia, jonka uskotaan olevan yhteydessä diabetekseen, ja joka on haitallista keliaakikoille ja osteoporoosista kärsiville.

Yksi kauraryynien eduista on, että niissä on paljon kuitua. Jos syö lautasellisen (n. 200 grammaa) kauraryynejä, saa siitä noin 22 grammaa kuitua. Kaurassa, kuten myös ohrassa on sekä liukenevaa että liukenematonta kuitua. Molemmista on hyötyä ihmisen elimistölle mm. seuraavien syiden vuoksi:

• Kuitu alentaa veren kolesterolipitoisuutta, koska se sitoo itseensä kolesterolia. Osa kolesterolista poistuu ulosteen mukana.

• Kuitu hillitsee veren sokeritason nousua ja pitää sen tasaisempana.

• Kuitu poistaa elimistöstä myrkkyjä ja karsinogeeneja, eli syöpää aiheuttavia aineita. Esim. paksusuolen syöpä on harvinainen luonnonkansoilla, jotka syövät hyvin kuitupitoista ruokaa.

• Kuitu edistää suolen terveyttä, pehmentäen ulostetta ja lisäten ulostemassaa. Ruoan kulku suolen läpi on nopeampi kuitupitoisen ruoan takia. Näiden syiden takia kuitu ehkäisee suolistovaivoja kuten ummetusta, umpipussitautia (divertikuloosi) ja peräpukamia.

• Kuidut estävät sappikivien syntyä.

• Kuidut sopivat laihduttajalle, koska niistä ei saa juuri lainkaan energiaa ja ne pitävät yllä kylläisyyden tunnetta

Siinäpä oli eri ravintoaineiden käsittelyä. Mukana oli vain muutamia ravintoaineita, mutta esim. kasviksissa on paljon erilaisia vaihtoehtoja, ja melkein jokaisella niistä on omia hyödyllisiä terveysvaikutuksia. Kukin voi valita itselleen sopivan ruokavalion. Kasvikunnan tuotteita kannattaa kuitenkin olla mukana tarpeeksi paljon, jotta tarpeelliset vitamiinit sekä kivennäis- ja hivenaineet saadaan ravinnosta. Niitä on sitten mahdollista täydentää eläinkunnan tuotteilla kuten kalalla, lihalla ja kananmunilla.

VIITTAUKSET:

1. Wlliam Davis: Eroon vehnästä (Wheat Belly: Lose the Weight, and Find Your Path Back to Health), s. 11

2. Hassan Osman: Sivistystaudit, s. 59

3. Pentti Kossila: Miksi sairastumme, miksi parannumme, s. 95

4. Pentti Kossila: Miksi sairastumme, miksi parannumme, s. 61

5. Pentti Kossila: Miksi sairastumme, miksi parannumme

6. Pentti Kossila: Miksi sairastumme, miksi parannumme, s. 39

7. Liisa Veijalainen: Rastilta rastille

8. Hassan Osman: Sivistystaudit, s. 76

9. Hassan Osman: Sivistystaudit, s. 59

10. Hassan Osman: Sivistystaudit, s. 62

Lisää aiheesta: