Oikeutta vai vääryyden puolustelua?

1. Avioliiton kumoaminen

Kuten todettiin, hyökkäävät tarmokkaat oikeudenvaatijat ja uuden moraalin kannattajat usein ”vanhoillista ja patriarkaalista” kristillistä uskoa sekä moraalia vastaan. Kristillistä uskoa ja moraalia pidetään lähtökohtaisesti huonona asiana, kun taas tarmokkaat oikeuden vaatijat ja uuden moraalin kannattajat uskovat itse edustavansa oikeutta, tasa-arvoa ja rakkautta. Tämä negatiivinen asenne kristillistä uskoa kohtaan tulee toistuvasti esille näiden ihmisten vaatimuksissa.

   Kuitenkin, jos mennään ajassa taaksepäin, oli esim. suhde miehen ja vaimon avioliittoon sekä sen pysyvyyteen arvossa vielä 1950-luvulla. Silloin niitä pareja, jotka elivät yhdessä ilman avioliittoa ja sitoutumista, pidettiin susipareina. Lisäksi vain 5 % lapsista syntyi avioliiton ulkopuolelle vielä 1960-luvun lopulla. Tämä osoittaa, miten isovanhempiemme ja vanhempiemme aikana kunnioitettiin kristillistä opetusta avioliitosta ja sen pysyvyydestä. Siitä oli hyötyä myös lapsille, jotka saivat kasvaa ehjissä perheissä.

   Sitten alkoi seksuaalinen vallankumous. Näin tapahtui 1960-luvun loppupuolella, kun hyökättiin ”vanhoillista” kirkkoa vastaan avioliittoasiassa. Silloin esiin alkoi tulla henkilöitä, jotka esittivät, että on oikein - ”jos molemmat henkilöt rakastavat toisiaan” - olla sukupuoliyhteydessä ilman sitoutumista ja avioliittoa. Samalla vaadittiin vapaata aborttia ja puhuttiin homoseksuaalisuudesta, joten siemenet nykyiselle kehitykselle kylvettiin silloin. Nyt saamme niittää satoa siitä, mitä nämä ihmiset saivat aikaan. Media piti heitä jonkinlaisina sankareina. Matti Joensuu kertoi havaintonsa tästä kehityksestä:

Jouduin olemaan kotimaasta poissa kolme vuotta, nimittäin vuodet 1965-1968. Palattuani syksyllä 1968 olin suorastaan hämmästynyt siitä muutoksesta, joka julkisen keskustelun ilmapiirissä oli tapahtunut. Tämä koski sekä keskustelun sävyä että kysymystenasettelua.

... Ylioppilasmaailmassa puhalsivat suuriäänisesti pasuunaan ne henkilöt, jotka vaativat vapaiden sukupuolisuhteiden tulemista oikeutetuiksi muun muassa siten, että ylioppilasasuntoloissa poikien ja tyttöjen täytyy saada julkisesti asua yhdessä, vaikka he eivät olekaan keskenään naimisissa.

   Näytti siltä, että Teiniliiton olivat vallanneet uudet johtajat, jotka julistivat paitsi sosialismia ja kouludemokratiaa myös vapaiden sukupuolisuhteiden aatetta.

   Kaiken kaikkiaan tilanteessa oli uutta se, että oli muodostunut viiteryhmiä, jotka puhuivat sukupuolikysymyksistä paljon avoimemmin kuin julkisuudessa aikaisemmin oli ollut tapana ja syyttivät yhteiskuntaa ja kirkkoa kaksinaismoraalista.

   Keskustelun sävy oli hyvin suuressa määrin eettistä. Moraalia pidettiin pahana. Sitä moitittiin. Samalla kuitenkin julistettiin uutta moraalia useinkin hyvin moralistisesti ja suvaitsemattomasti. Kun aikaisemmin oli puhuttu siitä, että täytyy ymmärtää nuorison seksuaalista käyttäytymistä, julistettiin nyt eräiden ryhmien taholta, että on oikein olla irrallisissa sukupuolisuhteissa. Asetettiin jopa vastakkain avioliittoinstituutio ja todellinen aito rakkaus. Laillistamatonta yhdyselämää eläviä pariskuntia haastateltiin julkisuudessa jonkinlaisina uuden moraalin sankareina, jotka ovat uskaltaneet nousta rappeutuneen porvarillisen yhteiskunnan moraalia vastaan. Samoin haastateltiin homoseksualisteja ja vaadittiin vapaata aborttia. (1)

Mitä seurauksia oli sitten sillä, että nämä ryhmät esittivät vaatimuksiaan sukupuolisuhteiden harjoittamisesta ilman aviollista sitoutumista? Tästä puhuvat selvästi tilastot. 1960-luvun lopulla, kun uuden moraalin kannattajat alkoivat esittää vaatimuksiaan, vain 5 % lapsista syntyi avioliiton ulkopuolella. Nyt luku on yli 50 %, joten avioliiton ulkopuolella syntyy suhteellisesti noin kymmenen kertaa enemmän lapsia kuin vielä 1960-luvulla. Tämä oli lasten kannalta ensimmäinen huononnus, koska lapset saattoivat syntyä tilanteeseen, jossa ei ollut molempia vanhempi läsnä.

   Huono kehitys lasten kannalta ei jäänyt kuitenkaan siihen. Vuonna 1987 tapahtui uusi huononnus. Silloin avioero Suomessa tehtiin helpommaksi niin, ettei siihen tarvittu enää molempien suostumusta, vaan kumpi tahansa puolisoista saattoi yksin hakea eroa ja saada sen voimaan. Niinpä seurauksena oli avioerojen määrän hurja kasvu, ja suurin osa avioeroista koski avioliittoja, joissa ei ollut vakavia ongelmia. Eräs tutkija sanoikin avioeron helppoudesta: ”Kuinka paljon perhe-elämän vakautta voimme odottaa, kun ihmisellä on lain edessä ankarampi vastuu sopimussuhteessa putkimieheen kuin vaimoonsa?) (2)

   Miten tämä avioerolainsäädäntö vaikutti lapsiin ja miten avioliiton ulkopuoliset sukupuolisuhteet vaikuttivat lapsiin? Se tarkoitti, että yksinhuoltajavanhempien hoidossa kasvavien lasten määrä on noussut jyrkästi. Se tarkoittaa, että lapset joutuvat kasvamaan yleensä äidin kanssa ja ilman isää tai ilman molempien vanhempien läsnäoloa. Samoin lasten huostaanotot ovat kasvaneet.

   Uuden moraalin kannattajat ovat siis suuresti vaikuttaneet lasten aseman huonontumiseen. He ovat puhuneet toistuvasti rakkaudesta vaatimuksissaan, mutta se ei ole ulottunut lapsiin, jotka joutuvat kärsimään vanhempien itsekkäistä valinnoista. Uusi moraali oli heikennys lasten kannalta.

  Tähän kannattaa ottaa vielä lainaus, joka puhuu siitä, miten yksinhuoltajaperheessä kasvu ei lasten kannalta ole ihanteellinen vaihtoehto. Tällaisilla lapsilla on paljon enemmän ongelmia kuin ehjissä perheissä kasvaneilla:

Ruotsalaisessa pitkittäistutkimuksessa verrattiin 65 000 yksinhuoltajaperheiden lasta 921 257 lapseen, jotka kasvoivat molempien biologisten vanhempiensa kanssa. Tutkimus kattoi lähes kaikki lapset, jotka syntyivät Ruotsissa vuosina 1973-1985. Tutkimuksen lopussa vanhimmat lapset olivat 26-vuotiaita ja nuorimmat 14-vuotiaita. Tutkimuksen mukaan vakava psyykkinen sairaus, itsemurhat, itsemurhayritykset ja alkoholin käyttöön liittyvät sairaudet ovat kaksi kertaa yleisempiä yksinhuoltajaperheiden lasten parissa verrattuna biologisen isän ja äidin kanssa kasvaneisiin lapsiin. Vakava huumeiden käyttö on kolme kertaa yleisempää yksinhuoltajaperheissä kasvaneiden ja neljä kertaa yleisempää poikien parissa. Jopa kuolema onnettomuuksien ja väkivallan seurauksena oli yleisempää yksinhuoltajaperheiden lasten parissa. (Ringbäck Weitoft ym. 2003.)

   Kun tutkimus julkaistiin arvostetussa aikakausjulkaisussa, jotkut kritisoivat sitä, että yksinhuoltajia syyllistetään sanottaessa, että heidän lapsensa ovat erityisen alttiita kärsimään vakavista ongelmista. Tutkimuksen johtaja Gunilla Ringbäck Weitoft selitti kuitenkin tutkijoiden tarkoituksena olleen parantaa yksinhuoltajaperheiden lasten asemaa: ”Olimme hämmästyneitä, että yhteydet olivat niin yksiselitteisiä, vaikka otimme huomioon joukon taustatekijöitä. Mutta tutkimuksemme tarkoituksena oli yrittää parantaa yksinhuoltajien lasten olosuhteita, ei osoitella sormella yksinhuoltajia.” (3)

Seuraavat uutiset osoittavat myös, mikä vaikutus uuden moraalin kannattajilla on ollut yhteiskunnallisesti. Se tarkoittaa, että lapset voivat yhä pahemmin niin, että mielenterveysongelmat ovat jatkuvasti kasvaneet. Kehityksen suunta on selvästi negatiivinen, josta seurauksena on lisäksi yhteiskunnan kulujen valtava kasvu:

Lasten ja nuorten laitoshoitoon pian miljardi

Lasten ongelmat kärjistyneet rajusti sitten 1990-luvun alun

Lastensuojelun laitos- ja perhehoidon kustannukset kasvavat yli kymmenellä prosentilla vuodessa.

   Tänä vuonna lasten ja nuorten laitos- ja perhehoito maksaa noin 670 miljoonaa euroa. Viiden vuoden päästä summa uhkaa ylittää jo miljardin euron rajan.

   Laitoksiin sijoitettujen lasten määrä on kaksinkertaistunut 1990-luvun alusta. Lasten ongelmat ovat kärjistyneet niin, että suurin osa huostaanotoista tehdään jo kiireellisesti.

  … Yhden lapsen laitoshoito maksaa jopa 100 000 euroa vuodessa. (Etelä-Suomen Sanomat, 31.10.2010)

Päihteet vievät yhä nuorempia laitoksiin. Ilmoitusten määrä ja laitoshoidon kulut ovat kasvaneet valtavasti. (ESS 7.11.2019)

Nuorten lähetteet lähes tuplaantuivat

Psykiatria: Nuorten mielenterveyden ongelmat ovat lisääntyneet viime vuosina koko maassa. Päijät-Hämeessä nuorten psykiatrian lähetteiden määrä kasvoi vuodessa 40 prosenttia. (Etelä-Suomen Sanomat, 30.5.2017)

Nuorten mieli horjuu. Mielenterveys: Lähetteet nuorisopsykiatrian erikoissairaanhoitoon ovat lisääntyneet rajusti… (Etelä-Suomen Sanomat, 25.9.2018)

Entä muu kehitys? Uuden moraalin kannattajat usein selittävät, miten nykyään ollaan järkevämpiä ja edistyksellisempiä moraaliasioissa kuin menneet sukupolvet, mutta ei se siltä näytä käytöksen valossa. Huono käytös kouluissa, terveyskeskuksissa, ulkomaalaisia kohtaan tai viranomaisia kohtaan on selvästi lisääntynyt. Jos kehitystä on tapahtunut, ei se ole mennyt hyvään suuntaan, kuten voidaan nähdä seuraavista uutisista:

Lasten väkivaltaisuus yleistyy…Pienten lasten aggressiivisuus on lisääntynyt Suomessa. (Etelä-Suomen sanomat 20.11.2013)

Koulu: Opettajiin kohdistuu väkivaltaa, ilkivaltaa, uhkauksia ja vanhempien raivoa, ESS:n kysely paljastaa

Kysely, johon opettajat vastasivat:

Miten oppilaiden käytös on mielestäsi muuttunut viime vuosien aikana?

2,6 % parantunut

23,1 % pysynyt ennallaan

74,4 % huonontunut

OAJ:n kysely: Oppilaat pahimpia opettajien kiusaajia koko maassa kyselyn mukaan 50 % peruskouluopettajista kokenut kiusaamista viimeisen vuoden aikana (ESS 23.10.2016)

Isä lyö lastaan ja poika äitiään yhä useammin. Vanhemman lapseensa kohdistama väkivalta on yli kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. (ESS 3.10.2019)

 ... Terveydenhuollon ammattilaisena otan esille potilaiden käyttäytymisen. Kun päivystin keskussairaalan ensiavussa vuonna 1974, ei tullut mieleenkään, että potilaat uhkaisivat tai olisivat väkivaltaisia. Tänään sitä esiintyy jatkuvasti ensiapupoliklinikoilla. Jostain he ovat sen oppineet. Mitä sitten tapahtuu, kun kukaan (suomalainen) ei halua päivystää - tai opettaa?

   Kurin menetyksen myötä on kadonnut sivistynyt käyttäytyminen. Kurinpalautus on yksinkertaista, jos tahdotaan. Tahto näyttää suuntautuvan kurittomuuden seurauksiin sopeutumiseen.

   Lisää resursseja, lisää resursseja, lisää velkaa. No sitähän kurittomat päättäjät hankkivat.

Jyrki Joensuu, yleislääketieteen ja psykiatrian erikoislääkäri, Lahti (Etelä-Suomen sanomat 17.10.2016 / Lukijalta)

Kuntien työntekijöiden kokema väkivalta kasvanut

Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) työbarometristä ilmenee, että kuntien työntekijöiden kokema väkivalta ja sen uhka ovat lisääntyneet rajusti vajaassa kymmenessä vuodessa. (Etelä-Suomen sanomat 15.2.2017)

Lisääntynyt vihapuhe haittaa ihmisten arkea

Vihaseminaari: Musliminaisten välteltävä liikkumistaan. "Kuka tahansa hyvin pukeutunut suomalainen voi sylkeä naamalle."…

… Ilmapiiri on kiristynyt, ja vihapuhe on lisääntynyt viimeisen viiden vuoden aikana tosi paljon, sanoi kuusivuotiaana Somaliasta Suomeen tullut projektorikoordinaattori Habiba Ali Kirkon Ulkomaanavusta.

   Aikaisemmin hän tiesi, ketä kannattaa varoa julkisilla paikoilla: skinejä ja juoppoja. Nyt kuka tahansa hyvin pukeutunut suomalainen saattaa sylkäistä hänen päälleen... (Etelä-Suomen Sanomat 30.11.2016)

2. Kannattavatko Pride-marssijat lasten kaltoin kohtelua?

Aiemmassa lainauksessa kerrottiin, miten 1960-luvun loppupuolella uuden moraalin kannattajat puhuivat avioliiton ulkopuolisten sukupuolisuhteiden puolesta sekä toivat jonkin verran esille seksuaalivähemmistöjen eli homoseksuaalien asiaa. Silloin otettiin vain ensimmäisiä askeleita tämän jälkimmäisen asian kannattamisessa. Nykyisin kehitys on tälläkin alueella edennyt niin että tuhannet saattavat marssia ns. pride (ylpeys)-marsseissa, ja yhä useammat yritykset harkitsevat liputtamista seksuaalivähemmistöjen puolesta. Toiset yritykset ovat jo niin tehneet.

    Mistä tällainen suhtautuminen sitten johtuu? Itse ymmärrän, että kyseessä voi olla vilpitön halu tukea ”syrjittyjä”, mutta se johtuu pohjimmiltaan siitä, että homoseksuaalisuutta pidetään synnynnäisenä ominaisuutena. Ajatellaan, että kyseessä on kuin ihonväriin verrattava ominaisuus, joka on tullut syntymän myötä. Tähän näkemykseen uskotaan, vaikka teoria synnynnäisyydestä on toistuvasti kumottu asiaa käsittelevissä konferensseissa ja vaikka monet homoseksuaalit itse eivät usko tähän teoriaan. Jotkut homoseksualistit voivat väittää asiaa synnynnäiseksi, mutta useat myöntävät, että saman sukupuolen seksuaalisella viettelyllä ja olosuhteilla on ollut merkitystä heidän taipumustensa synnyssä. Nämä olivat yleisiä käsityksiä myös psykologiassa muutamia vuosikymmeniä sitten. Seuraavassa lainauksia, joissa on haastateltu homoseksuaaleja (lihavoinnit lisätty jälkikäteen):

‘Ole ei kuitenkaan usko, että olisi olemassa jonkinlainen ”homogeeni”. Hän uskoo, että homoseksuaalisten tunteiden syyt ovat monimutkaisemmat, ja viittaa muun muassa siihen, että hän tuntee monia identtisiä kaksosia, joista toinen on homoseksuaali mutta toinen ei.

   Omalla kohdallaankin Ole uskoo vaikuttaneita tekijöitä olleen useita. Merkitystä on ollut muun muassa lapsuuden mutkikkaalla ja huonolla isäsuhteella.

   Ole ei säästele sanojaan, kun hän kertoo lapsuudenaikaisesta isäsuhteestaan. Lapsena hän koki isän poissaolevaksi. Lisäksi Ole pelkäsi isää. Isä saattoi saada voimakkaita raivokohtauksia, ja jokusen kerran Ole koki isän nöyryyttävän häntä julkisesti. Ole sanoo kiertelemättä, että hän inhosi isää. (4)

Harri on kiinnostunut tiedotusvälineissä käytävästä homokeskustelusta, samoin kuin homoseksuaalisuutta koskevasta tutkimuksesta. Hän on vakuuttunut siitä, ettei homoudella juuri ole tekemistä synnynnäisten seikkojen kanssa. Hän perustelee kantaansa muun muassa sillä, että on usein helppo saada selville, miksi ihmisillä on homoseksuaalisia tunteita. Yleensä he ovat seksuaalisen väkivallan uhreja tai heillä on vaikea suhde vanhempiinsa tai ikätovereihinsa.

   ”Se on vakuuttanut minut siitä, ettei ensi sijassa ole kysymys geeneistä. Ei se minusta silti mahdotonta ole, että joillakin ihmisillä voi olla geenejä, joiden takia he saavat helpommin homoseksuaaleja tunteita”, Harri sanoo. (5)

Omalla kohdallaan Tepi uskoo homoseksuaalisuuden johtuvan siitä, että hänellä on jonkinlainen tunnevajaus, jota hän yrittää täyttää. Tepi sanoo pelänneensä lapsena isää ja hänellä on vieläkin ”semmonen kammo miehiä kohtaan”. Tepi sanoo etsivänsä naisista äitiä. Vaikka Tepi miettii syitä lesbouteensa, hän kuitenkin samassa yhteydessä toteaa naisiin ihastumisestaan: ”ku se on niinku menny jotenki järisyttävän luonnollisesti, mä oon joskus oikein ihmetelly, et miten se voi mennä silleen. Toisaalta hän uskoo, että tähänkin on olemassa jokin syy.

   Tepi ei usko, että homoseksuaalisuus johtuisi geeneistä tai että ihminen voisi olla syntymästään asti homo tai lesbo. Hänen mielestään ihminen kasvaa homoksi tai lesboksi, myös ilman mitään erityisiä häiriöitä. (6)

Minua niin kuin monia homoja tietysti askarruttaa, mistä homoseksuaalisuus johtuu. Olen sitä mieltä, että lapsen persoonallisuus muotoutuu kolmen ensimmäisen ikävuoden aikana, myös seksuaalisesti. Tähän vaikuttavat sekä ympäristö että ihmisen biologia. En usko lainkaan siihen, että homoseksuaalisuus olisi periytyvää. Sukulaismiehelleni homouteni on kova pala nimenomaan siksi, että he pelkäävät sen periytyvyyttä. (7)

Bill Hybels: Luin kiinnostavan asiantuntijan tekemän tutkimuksen, jossa hän oli tehnyt kyselyn saadakseen selville, miten moni aktiivi homoseksuaali ajatteli syntyneensä tällaiseksi. Kahdeksankymmentäviisi prosenttia haastatelluista koki, että homoseksuaalisuus oli opittu käyttäytymismuoto, joka aiheutui kodin varhaisesta tuhoisasta vaikutuksesta ja toisen ihmisen kohdistamasta viettelyksestä.

   Kun nykyään tapaan homoseksuaalin ensimmäinen kysymykseni yleensä on: ”Kuka sytytti sinut tähän?” Kaikki voivat antaa vastauksen kysymykseeni. Sitten kysyn: ”Mitä sinulle ja seksuaalisuudellesi olisi tapahtunut, ellei tiesi olisi leikannut setäsi elämää? Tai jos serkkusi ei olisi ilmestynyt elämääsi? Tai jos isäpuoltasi ei olisi ollut? Miten olisi voinut käydä?” Silloin kellot alkavat soida. He sanovat: ”Ehkä, ehkä, ehkä.” (8)

Synnynnäisyys-käsitys ei saa myöskään tukea kaksosilla tehdyistä tutkimuksista. Identtisillä kaksosilla on täysin samat geenit ja sama ympäristö kohdussa, mutta silti vain toinen heistä voi olla kiinnostunut omasta sukupuolestaan. Niin ei pitäisi olla, jos kyseessä ovat geenin tapaiset tekijät. Tämä havaittiin laajassa kanadalaisessa tutkimuksessa (tutkittavia 20 000). Tutkimus osoitti, ettei geeneillä ole suurta merkitystä. Jos toinen identtisistä kaksosista oli homo tai lesbo, niin 6,7 % todennäköisyydellä myös toinen mainitsi kiinnostuksensa samaan sukupuoleen. Epäidenttisten kaksosten kohdalla lukema oli 7,2 % ja tavallisten sisarusten kohdalla 5,5 %. Nämä luvut viittaavat vahvasti siihen, ettei geeneillä tai hormoneilla kohdussa ole vaikutusta homoseksuaalisuuden syntyyn.

   Entä erityisesti naisten homoseksuaalisuus? Siinä tärkein tekijä näyttää olevan tytön vaikea suhde äitiinsä tai että hän on menettänyt äitinsä lapsuudessa. Seuraava tutkimus viittaa tähän. Sen mukaan 27 % lesboista ja 2 % heteronaisista oli kokenut äidin menetyksen ennen 10:tä ikävuottaan. Tällainen suhde puhuu paljon olosuhteiden vaikutuksesta ja tunnevajauksesta, koska suhdeluku on yli kymmenkertainen.

Marcel T. Saghirin ja Eli Robinsin (1973) tutkimus ei perustunut potilasotokseen vaan he rekrytoivat homoseksuaalit haastateltavat homojärjestöjen kautta. He havaitsivat, että 27 % lesboista ja 2 % heteronaisista oli kokenut äidin menetyksen ennen 10:tä ikävuottaan. Usein lesbonaisten ja heidän äitiensä välinen suhde oli katkennut tai sitä kuvasi etäisyys ja välinpitämättömyys. Sitä vastoin suhde isään oli läheisempi. (9)

Itse olen vakuuttunut, että homoseksuaalisuudessa onkin yleensä kysymys tunnevajauksesta, jota ihminen yrittää täyttää. Monilla on takanaan vaikea suhde vanhempiinsa tai ikätovereihinsa, mutta myös seksuaalinen hyväksikäyttö on ollut yleistä. Tämä on havaittu lukuisissa haastattelututkimuksissa, joita on tehty homoseksuaalien parissa.

   Melko tuore uutinen liittyy aiheeseen. Siinä kerrottiin seksuaalirikollisista, jotka olivat syyllistyneet lasten hyväksikäyttöön. Uutisessa kerrottiin, että suuri osa seksuaalirikollisista oli itse ollut lapsena seksuaalirikoksen uhrina. Tämä osoittaa, että homoseksuaalinen käytös voi usein saada alkunsa aikuisten hyväksikäytöstä lasta kohtaan. Kierre jatkuu, kun lapsena hyväksikäytetyt syyllistyvät samaan:

Paatunuttakaan rikollista ei voi pakottaa hoitoon

…Käräjillä syytetyn penkillä istui torstaina… mies, joka veti istunnon aluksi vankilan paidan päälle piiloutuakseen kameroilta.

   Viisikymppistä miestä syytetään liki kolmenkymmenen lapsen hyväksikäytöstä, eikä kyseessä ole ensimmäinen kerta. Hänet on tuomittu kymmenien poikien hyväksikäytöstä ainakin kolme kertaa aiemminkin. Viimeksi vuonna 2012.

… Lauerma ei ota kantaa yksittäistapauksiin, ei myöskään tähän. Hän kertoo yleisellä tasolla, että yksi lapsiin kohdistuvalle seksuaalirikokselle altistava tekijä on seksuaalirikoksen uhriksi joutuminen.

- Aika suuri osa on ollut lapsena itse seksuaalirikoksen uhreja. Arviot vaihtelevat 30 prosentista 80 prosenttiin, eli se on hyvin tarttuvaa käytöstä. Sen takia siihen vaikuttaminen olisi tärkeää, koska kerrannaisvaikutukset ovat ylisukupolvisia. (Etelä-Suomen sanomat, 12.10.2018)

Mitä edellisestä voidaan päätellä? Jos homoseksuaalinen taipumus ei ole synnynnäinen asia vaan siihen ovat vaikuttaneet muut ihmiset lapsen ja nuoren menneisyydessä, niin silloin monet tukevat esim. pride-marssien kautta aikuisten väärää käytöstä lapsia kohtaan. Vai eikö tämä ole oikea johtopäätös, jos seksuaalinen hyväksikäyttö ja traumaattiset kokemukset ovat homoseksuaalisuuden taustalla? Kysyä siis voidaan, ovatko yritykset ja marssijat pohtineet koskaan asiaa siltä kannalta, mitä lapsille on tapahtunut menneisyydessä aikuisten taholta? Meidän on hyvä ymmärtää, ettemme ole lähimmäistemme tuomareita, mutta lisäksi on hyvä ymmärtää, mistä ihmisten asenteet ja taipumukset voivat johtua. Marssijoiden kannattaisi pohtia tätä.

3. "Tasavertainen avioliitto" ja lasten asema

"Tasavertainen avioliitto" on yksi niistä vaatimuksista, joita tarmokkaat oikeudenvaatijat ovat esittäneet. Sillä tarkoitetaan samaa sukupuolta olevien avioliittoa. Samalla on esitetty se argumentti, että perinteinen avioliittolaki on ollut syrjivä. Siksi sukupuolineutraalin avioliiton kannattajat puhuvat tasa-arvosta, yhdenvertaisuudesta ja taistelusta syrjintää vastaan, kun he puolustavat mielipiteitään. Myös tiedotusvälineissä saatetaan kauniisti mainita, miten kysymys on ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta.

   Kun puhutaan syrjinnästä perinteisen avioliittolain yhteydessä, on kuitenkin todettava, että kaikilla täysi-ikäisillä on oikeus avioliittoon. Tässä ei ole mitään poikkeusta. Kuka tahansa täysi-ikäinen mies tai nainen voi solmia avioliiton vastakkaisen sukupuolen kanssa. Perinteinen avioliittolaki on siten jo tasa-arvoinen eikä ketään syrjivä. Muun väittäminen on vastoin tosiasioita.

   Sen sijaan pyrkimys ulottaa avioliitto koskemaan myös samaa sukupuolta olevia pareja muuttaa avioliiton merkitystä. Avioliitto-sana saa uuden merkityksen, jota sillä ei ole aiemmin ollut. Aivan kuin väitettäisiin, että esim. työnantajan ja työntekijän normaali työsuhde merkitsisi avioliittoa tai että polkupyörä ja lentokone ovat autoja, vaikka niin ei olisikaan. Sana, jonka kautta vuosisatojen on ihmiskunnan historiassa ymmärretty tarkoittavan ainoastaan miehen ja vaimon välistä suhdetta, muuttuu siten merkitykseltään toiseksi sukupuolineutraalin avioliittokäsityksen kautta. Siinä muutetaan käytäntöä, joka on ollut vallitseva kaikissa suurissa kulttuureissa tuhansien vuosien ajan.

   Tässä ei kannata sen enempää pohtia tätä aihetta. On aika varmaa, että tämäkin asia tulee toteutumaan kokonaisuudessaan kuten ns. seksuaalinen vallankumous 1960-luvun lopulla. Siihen suuntaan on menty niin pitkälle, että laivan suunta tuskin enää kääntyy.

   Kuitenkin asiaa kannattaisi pohtia lasten kannalta. Vaikka samaa sukupuolta olevat ihmiset eivät voi itse saada lapsia, voivat he hankkia niitä ainakin kolmella tavalla (adoption lisäksi):

• hedelmöityshoidot

• väliaikaiset heterosuhteet

• kohdunvuokraus

   Sinä joka mietit lasten hankkimista edellisillä tavoilla, mieti kuitenkin asiaa kahteen kertaan! Kaikissa näissä tavoissa on ongelmana se, että lapselta puuttuu kodissa toinen omista vanhemmista. Monet avioerolapset ovat kertoneet, miten heidän lapsuutensa loppui vanhempien eroon. Samoin monet lapset ovat kertoneet julkisesti kaipuustaan puuttuvaa vanhempaa kohtaan. On tehty myös TV-ohjelmia, joissa lapset etsivät kadoksissa ollutta vanhempaansa. Tämä osoittaa molempien vanhempien tärkeyden lapsille.

   Ne, jotka ovat itse kasvaneet homoseksuaalisessa perheessä, ovat myös kritisoineet käytäntöä, jossa lapselta riistetään oikeus isään tai äitiin tällä tavoin; vetoamalla aikuisten väliseen tasa-arvoon. Heiltä riistetään oikeus jompaankumpaan vanhempaansa.

   Jean-Dominique Bunel, joka kasvoi lesboäitinsä ja tämän naiskumppanin kanssa, kertoo, miten hän koki asian. Hän kärsi isän puutteesta. Hän toisaalla myös kertoo, että jos sukupuolineutraali avioliitto olisi ollut voimassa jo hänen kasvuaikanaan, hän olisi haastanut valtion oikeuteen, koska se mahdollisti hänen lapsen oikeuksiensa loukkauksen:

Koin isän puutteen ikään kuin amputaationa… Kärsin isän puutteesta, hänen päivittäisen läsnäolonsa ja maskuliinisen luonteensa ja esimerkkinsä puutteesta, joka olisi tasapainottanut äitini suhdetta rakastajattareensa. Olin tietoinen tästä puutteesta hyvin varhain. (10)

Toinen kommentti jatkaa samasta aiheesta. Isän tai äidin puute on syy, miksi homoseksuaalisessa ympäristössä kasvaneet lapset kokevat asian vaikeaksi. Kyse ei ole siitä, etteikö yksittäinen homoseksuaalivanhempi voisi toimia hyvin vanhemman roolissaan, vaan siitä, että tässä asetelmassa lapsi jää alusta alkaen ja tarkoituksella ilman toisen biologisen vanhemman läsnäoloa:

Robert Oscar Lopez (2012) kritisoi homofobia-retoriikkaa ennakkoluuloiseksi ja ahdasmieliseksi, koska se leimaa homofobiseksi myös hänen kaltaisensa ihmiset, jotka ovat kasvaneet lesboparin kodissa, eläneet suuren osan elämästään homoseksuaalisessa kulttuurissa, mutta jotka silti vastustavat sukupuolineutraalia avioliittoa, koska he kokevat sen loukkaavan lapsen oikeutta isään ja äitiin. Lopezin mukaan on raskasta tulla leimatuksi homofobiseksi pelkästään sen takia, että hän avoimesti kertoo kokeneensa isän puutteen vaikeana kasvaessaan äitinsä ja tämän naispuolisen kumppanin kotona. ”Pyrkiipä samaa sukupuolta oleva pari toistamaan heteroseksuaalisen vanhemmuuden mallia kohdunvuokrauksen, keinohedelmöityksen, avioeron tai kaupallistetun adoption avulla, he ottavat monia moraalisia riskejä. Lapset, jotka joutuvat näiden moraalisten riskien keskelle, ovat hyvin tietoisia vanhempiensa roolista sen lapselle stressaavan ja tunnetasolla monimutkaisen elämän luomisessa, joka vieraannuttaa heidät kulttuurisista perinteistä kuten isän ja äitien päivästä. Lasten asemasta tehdään vaikea, kun heitä kutsutaan ’homofobisiksi’ pelkästään siksi, että he kärsivät vanhempiensa heille sälyttämästä luonnollisesta stressistä – ja myöntävät sen. (Lopez 2013.) (11)

Ihanne siis on, että lapsella on molemmat vanhemmat kodissa huolehtimassa lapsesta. On tietysti tilanteita, joissa lapsi joutuu kasvamaan ilman isää tai äitiä, mutta on eri asia tehdä lapsesta tietoisesti isätön tai äiditön vain siksi, että aikuisten mielihalut toteutuisivat. Näin toteutuu sukupuolineutraalissa avioliitossa, jossa hankitaan lapsia. Tämä on aikuisten itsekkyyttä ja ajattelemattomuutta lapsia kohtaan.

   Ranskassa monet homoseksualistit itse ovat ottaneet kantaa asiaan. He näkevät, että sukupuolineutraali avioliittolaki loukkaa lapsen oikeutta isään ja äitiin. Siksi he torjuvat sukupuolineutraalin avioliiton:

Jean-Pierre Delaume-Myard: Olenko minä homoseksuaalinen homofoobikko… Vastustan sukupuolineutraalia avioliittoa, koska puolustan lapsen oikeutta isään ja äitiin. (12)

Jean-Marc Veyron la Croix: Jokaisella on rajoituksensa: se, että minulta puuttuu lapsi ja että kaipaan lasta, ei anna minulle oikeutta viedä lapselta äidin rakkautta. (13)

Hervé Jourdan: Lapsi on rakkauden hedelmä ja lapsen täytyy säilyä rakkauden hedelmänä. (14)

4. "Tasa-arvoinen avioliitto" ja toiminta kirkon piirissä

Kuten tunnettua on, ovat tarmokkaat oikeudenvaatijat ajaneet ”tasa-arvoista avioliittoa” eli ns. sukupuolineutraalia avioliittoa kirkon piirissä. Nämä ihmiset uskovat olevansa edistyneitä, rakkaudellisia ja taistelevansa ihmisoikeuksien puolesta näin toimiessaan.

   Mutta miten asia on Raamatun valossa? Nämä ihmiset saattavat tuntea Raamatun, mutta tällä alueella he eivät kunnioita Jeesuksen ja hänen asettamiensa apostolien opetuksia. Raamatusta ei löydy yhtään sellaista kohtaa, jossa suhtauduttaisiin myönteisesti homoseksuaalisiin suhteisiin. Ystävyys ja rakkaus saman sukupuolen jäsenten välillä on tietenkin tavoiteltava ja hyvä asia, mutta kautta Raamatun tulee ilmi, että itse homoseksuaalinen käytös on väärin. Niinpä ihmisillä, jotka puolustavat homoseksuaalista käytöstä, on mielikuvitusjumala, jolla ei ole mitään tekemistä sen Jumalan kanssa, joka on ilmoittanut itsensä Raamatussa ja Jeesuksen persoonassa. Lisäksi, mikäli mm. seuraavat Raamatun jakeet pitävät paikkansa, johtavat nämä ihmiset muita helvettiin väärän myötätuntonsa takia:

- (1 Kor 6:9,10) Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,

10. eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.

Kaikesta huolimatta useimmat tarmokkaiden oikeudenvaatijoiden toiveet tällä alueella tulevat toteutumaan. Siitä on ennustettu Raamatussa eli miten luopumus tapahtuu (2 Tess 2:3: Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu…) sekä myös nykyajan profeettojen kautta. David Wilkerson totesi jo 1970-luvun alkupuolella tunnetussa Näky-kirjassaan, mitä tulisi tapahtumaan. Voidaan todeta, että profetia on todella toteutunut:

On olemassa kaksi voimaa, jotka estävät homoseksualisteja antautumasta täydellisesti syntiinsä: yhteiskunta ei hyväksy heitä ja kirkko vastustaa heitä opetuksillaan. Mutta nämä esteet häviävät, kun yhteiskunta ei enää vastusta heidän syntiään eikä pidä sitä epänormaalina, vaan rohkaisee heitä siinä, ja kun kirkko ei enää saarnaa heidän synnistään, vaan tukee heitä heidän sukupuolisissa toiminnoissaan. Tulvaportit ovat auki, ja homoseksualisteja rohkaistaan jatkamaan synnissään. Näyssäni olen nähnyt, että nämä kaksi estettä pyyhitään pois tieltä, ja kun ne otetaan pois, seuraa kaaos. (15)

5. Kokemus väärästä sukupuolesta

Viime aikoina on tiedotusvälineissä toistuvasti tuotu esille, miten jotkut ihmiset ovat syntymässään saaneet väärän sukupuolen tai miten sukupuolia on useita. Tarmokkaat oikeudenvaatijat ovat tarttuneet myös tähän asiaan uskoen näin auttavansa näitä ihmisiä.

   Mistä tässä sitten on kysymys? Kukaan ei varmastikaan voi syntyä väärään sukupuoleen, mutta tyytymättömyys omaan sukupuoleen, kuten muihin asioihin itsessämme, voi olla tavallista. Tyytymättömyys itseemme voi ilmetä mm. seuraavilla tavoilla:

• Syömishäiriöt kuten Anorexia nervosa ovat hyvä esimerkki. Anorexia nervosassa henkilö voi kokea olevansa lihava, vaikka olisi aivan laiha. Ihmisen ruumiinkuva on vääristynyt ja hän uskoo olevansa onnellisempi laihana.

 • Voimakas huumeiden ja alkoholinkäyttö juontaa usein juurensa voimakkaista alemmuudentunteista ja -ajatuksista. Ihminen käyttää aineita, jotta pääsisi eroon heikkoudestaan, alemmuudentunteistaan ja kielteisistä ajatuksistaan.

• Plastiikkakirurgia johtuu tyytymättömyydestä omaan ruumiiseen. Joskus sillä voidaan saada aikaan hyviä tuloksia, kun rumana pidetty esteettinen seikka poistuu. Niin ei kuitenkaan aina tapahdu, vaan ihminen saattaa jäädä sen mielikuvan valtaan, joka on hallinnut hänen elämäänsä.

 • Miehet saattavat olla tyytymättömiä ruumiiseensa ja pyrkivät lihasten kasvattamisella kohottamaan itsekunnioitustaan ja tyytyväisyyttään.

• Voimakas saavutuskeskeisyys voi olla seurausta huonosta itsetunnosta ja tyytymättömyydestä itseensä. Työnarkomania saattaa olla oire siitä, että yritetään ostaa hyväksyntää itseltä ja muilta.

• Itseviha ja itsensä halveksunta on voimakasta tyytymättömyyttä itseensä. Pahimmillaan se voi johtaa itsemurhaan tai itsensä vahingoittamiseen. Yleensä itseviha saa alkunsa muiden torjunnasta ja suhtautumisestamme siihen. Muiden torjunta ei itsessään aiheuta itsevihaa, vaan siihen liittyy oma negatiivinen ajattelumme. Toisaalta jos ajattelemme järkevästi, voimme olla onnellisia, vaikka maailman jokainen ihminen torjuisi meidät.

Pitäisi sen tähden ymmärtää, että transjutuissa on kysymys psykologisista tekijöistä, mutta ruumiissa itsessään ei ole mitään vikaa. Taustalla ovat samanlaiset psykologiset tekijät kuin syömishäiriöissä tai muissa tyytymättömyyden kokemuksissa ihmiseen itseensä. Ne saattavat usein saada alkunsa muiden haitallisista vaatimuksista tai huomautuksista. Niinpä monella transihmisellä on usein tausta, jossa lapsesta on toivottu toisen sukupuolen edustajaa, ja tämä on sitten vaikuttanut lapsen identiteettiin ja haluun olla toista sukupuolta. Seuraava esimerkki viittaa tähän:

Loren, tyylikäs, komea nelikymppinen mies, oli ollut avoimesti homoseksuaalinen nuoruudestaan asti. Tämä oli aiheuttanut pahoja ristiriitoja hänen ja hänen isänsä välille ja särön muihin sukulaissuhteisiin. Hän ei hyväksynyt itseään mutta puolusti kiivaasti käytöstään väittelyissä isänsä kanssa. Hän tajusi, että hänen homoseksuaalisuuteensa liittyi kaunaa ja kapinaa isää kohtaan, mutta hän ei ollut koskaan osannut käsitellä niitä. Tämä mies oli löytänyt Kristuksen ja tullut aidosti uskoon, mutta hän hävisi usein taistelussa jatkuvaa homoseksuaalista suuntautumista vastaan, kunnes Jumala toi esiin hänen perusmuistonsa. Tämä tapahtui, kun pyysimme Herraa löytämään sen muiston, joka paljastaisi ongelman syntymisen. Tämän rukouksen aikana hän eli uudelleen tilanteen, joka tapahtui kun hän oli juuri syntynyt.

   Kun tilanne valkeni, hän näki isänsä tulevan huoneeseen, jossa hän oli juuri syntynyt. Pettymys täytti äkkiä huoneen ja painoi raskaana hänen päällään. Isä katsoi häntä Lorenin sanojen mukaan inhoten ja sanoi: "Taas poika!" Sitten hän kääntyi ja kiiruhti huoneesta. Loren oli kolmas poika, ja tyttöä oli kovasti toivottu. Loren "näki" kaiken tämän ja koki sen uudelleen - ja ymmärsi sen tällä kertaa sekä tiedollisesti että emotionaalisesti. Tämä hylkääminen selitti sen, miksi Loren oli suvun hämmästykseksi yrittänyt myöhemmin ruveta perheen tytöksi. Hän halusi leikkiä nukeilla ja leikkiä tyttöjen eikä poikien kanssa. Hän yritti tiedostamattaan olla se tyttö, jota hänen isänsä oli toivonut. (16)

Sen tähden aiheellinen kysymys sukupuoli-identiteettinsä kanssa kamppailevalle ihmiselle onkin: ”Miksi odotat ja vaadit muiden hyväksyntää trans-identiteetillesi, mutta et hyväksy itseäsi sellaisena, miksi sinut on tehty” ”Miksi odotat muilta hyväksyntää, mutta torjut itsesi sellaisena, joksi olet syntynyt?”

   Mihin tämä asia sitten johtaa? Tarmokkaat oikeudenvaatijat haluavat varmasti vilpittömästi auttaa transihmisiä ja sukupuoli-identiteettinsä kanssa kamppailevia ihmisiä, mutta näin he antavat tukensa valheelle, eivätkä ota huomioon psykologisia tekijöitä taustalla.

   Lisäksi ongelmallista on, että kun asiaa pidetään myönteisessä mielessä esillä tiedotusvälineissä, voivat lapset ja nuoret ajautua ratkaisuihin, joita he myöhemmin katuvat. He voivat, kun yrittävät muuttaa itseään, ajautua peruuttamattomiin leikkauksiin. Tästä on usein surullisia seurauksia. Musta orkidea-niminen blogisti on kertonut omista kokemuksistaan:

”Minulta on leikattu ruumiinosia irti. Minulla ei ole rintoja, sillä ne on leikattu irti, ja alavatsassani on arpia, jotka ovat olleet haavoja, joiden kautta muutakin kehooni luonnolliseen kuuluvaa on leikattu irti. Kasvonpiirteeni ovat muuttuneet. Naamassani kasvaa karvaa. Ääneni on täysin tunnistamattomaksi muuttunut… En voi siittää lasta ja olen steriili naisenakin… Nykyinen nimeni ei ole oikea nimeni. Identiteettini on keksitty identiteetti ja minulla on väärät paperit. En ole mies, vaan olen silvottu nainen… Olen elänyt vuosia valheessa ja uskotellut itselleni olevan jotakin, mitä en ole… Olen mennyt yli siitä rajasta, jonka jälkeen ei ole enää paluuta. En saa koskaan takaisin jotakin sellaista, joka on kerran leikattu irti. Sukupuolenvaihdoshoidot ovat peruuttamattomia. Kun ruumis kerran rikotaan, niin sitä ei enää koskaan saada ehjäksi. Minä olen aivan täysin korjauskelvoton. Mitään ei ole enää tehtävissä… Ei ole mahdollista syntyä väärään kehoon. Ihmisen keho on ollut olemassa jo kauan ennen kuin tietoisuus tai identiteetti ovat muotoutuneet. Keho ja mieli eivät ole toinen toisistaan irrallisia tai olemassa erillisinä tai yksittäisinä. Ne ovat aina yhtä. Ajatuskin siitä, että joku voisi olla sisäisesti vastakkaista sukupuolta, on aivan täysin naurettava. Transsukupuolisuus on identiteettihäiriö ja tämä häiriö on korvien välissä, ei kehossa. Sukupuoli on kehon fyysinen ominaisuus samaan tapaan kuin pituus, kengänkoko tai hiusten väri. Sukupuolta ei voi vaihtaa yhtään sen enempää kuin vaikka rotua tai pituutta voi vaihtaa… Transsukupuolisuus muistuttaa kaikin puolin hyvin läheisesti anoreksiaa. Kyseessä on ikään kuin samankaltaisen oireilun eri ilmenemismuoto” (Musta orkidea: ”Viimeisen muurin takana on totuus.”)

6. Abortit ristiriidassa ihmisoikeuksien kanssa

Kuten tunnettua on, ovat tarmokkaat oikeudenvaatijat abortin innokkaita kannattajia. Yksi heidän väitteensä on, että naisella on oikeus päättää kehostaan. Samoin he esittävät, että asiassa on kyse ihmisoikeuksista. Lisäksi he saattavat vedota siihen, että jos abortteja ei sallita, tehdään niitä joka tapauksessa laittomasti ja että naisten henki on vaarassa.

   Mutta miten asia on? On varmasti oikein, ettemme vähättele kenenkään kokemuksia ja ole muiden tuomareita. Siihen ei pitäisi kenenkään syyllistyä. Kuitenkin edellä esitetyt väitteet ovat huonosti perusteltuja.

   Ensinnäkin se väite, että abortissa nainen päättää omasta kehostaan. Tämä ei pidä paikkaansa, koska kyseessä on äidin kohdussa kasvava lapsi. Lapsi ei siis ole osa äidin kehoa, eikä abortissa poisteta mitään umpilisäkkeen kaltaista osaa tai kudosmöykkyä, vaan siinä tuhotaan elävä lapsi. Se että kyseessä on lapsi, on tieteellinen ja biologinen fakta, jota ei voi kiistää.

   Tämä myönnettiin äskettäisessä tutkimuksessa, jossa kysyttiin 5577 biologilta ympäri maailmaa, milloin elämä alkaa. Heistä 96 prosenttia sanoi sen alkavan hedelmöityksestä (Erelt, S., Survey asked, 5,577 biologists when human life begins. 96 % said conception; lifenews.com, 11 july 2019). Samoin Maailman lääkäriliiton Geneven julistuksessa vuonna 1948, kun natsilääkärien epäeettinen toiminta oli paljastunut, todettiin ihmiselämän alkavan hedelmöityksestä: ”Pidän ihmiselämää hedelmöityksestä lähtien mitä suurimmassa arvossa, enkä uhkauksestakaan käytä lääkärintaitoani ihmisyyden lakeja vastaan.”.

   Entä ihmisoikeudet? Abortissa on tosiaan kyse ihmisoikeudesta, mutta lasten oikeudesta elää. Vanhempien oikeutta tappaa lapsensa, oli hän sitten kohdussa tai sen ulkopuolella, on sen sijaan pidettävä vääryyden tekemisenä. Vai pitäisikö vanhemmille antaa oikeus tappaa myös 2 viikon tai 2 vuoden ikäiset lapset? Jos noudatetaan abortin kannattajien omaa logiikkaa, pitäisi tämän olla heidän ihmisoikeutensa. Onneksi tähän ei ole vielä menty.

   Entä laittomat abortit ja niiden aiheuttamat vahingot? Tottahan toki niitä aiheutuu. Kuitenkin myös ylinopeuksien takia voi kuolla ihmisiä ja vammautua. Tai sitten ihmisiä saatetaan surmata tavallisessa elämässä. Kuitenkaan tuskin kukaan järkevä ihminen sanoisi, että tästä syystä ylinopeudet pitäisi sallia tai aikuisten ihmisten surmaaminen tehdä lailliseksi. Eivätkö lait ole juuri sitä varten, että ne suojelevat ihmisiä? Näin pitäisi olla myös syntymättömien lasten kohdalla.

   Asiasta on käyty keskustelua myös lehtien palstoilla. Itsekin otin siihen osaa seuraavan kirjoituksen kautta, joka oli vastine erään demarinaisten edustajaan (käytän tässä kirjoituksessa vain nimitystä henkilö X). Hän vetosi naisten ihmisoikeuksiin, kuten niin usein tapahtuu asian yhteydessä, kuitenkin täysin sivuuttaen lasten ihmisoikeudet.

Abortit ristiriidassa ihmisoikeuksien kanssa

Henkilö X demarinaisista toi esille (27.9) poliitikkojen toiminnan Timo Soinin tapauksessa. Kirjoituksessa vedottiin muun muassa naisten ihmisoikeuksiin ja ihmisarvoon.

   Olen samaa mieltä ihmisoikeuksien tärkeydestä, mutta kysymys on siitä, mitä tällä tarkoitetaan. Arvoliberaalit väittävät, että ihmisoikeus tarkoittaa tässä asiassa nimenomaan oikeutta tappaa lapsensa äidin kohtuun. Sen sijaan itse näen, että juuri tämän näkökannan edustajat ovat tasa-arvon vastustajia ja mitätöivät lasten ihmisoikeudet, eli lasten oikeuden elää.

   On turha väittää, että abortissa nainen päättää omasta kehostaan tai että otetaan pois jokin kudosmöykky. Siinä tuhotaan elävä lapsi. Useimmat abortit tehdään 8. viikon kohdalla (2 kuukautta), jolloin lapsilla on samat ruumiinjäsenet kuin meillä: kädet, jalat, silmät, suu. Siten kyseessä on varmasti ihminen.

   Ymmärrän toki, että odottamaton raskaus voi olla vaikea asia, enkä halua vähätellä kenenkään kokemuksia. Se ei kuitenkaan muuta tosiasiaa, että kyseessä on aito ihminen. Kannattaa katsoa ultraäänikuvia 2-3 kuukauden ikäisistä sikiöistä.

   Toiseksi teen kysymyksen poliitikoille. Onko teidän mielestänne juhlan aihe – kuten monet juhlivat Irlannin aborttilainsäädännön höllentymistä – jos tehdään samanlainen laki, joka oikeuttaa vanhemmat surmaamaan 2 viikon ikäiset tai sitä vanhemmat lapset?

   Sillä jos hyväksytään lasten surmaaminen kohdussa, miksi ei myös sen ulkopuolella? Ainut ero on lapsen asuinpaikka ja kokoero. Onneksi poliitikot eivät aina ole johdonmukaisia päättelyssään, eivätkä ole ottaneet tätä askelta. Ehkä senkin aika myöhemmin koittaa.

   Otan esille myös Intian tapauksen. Siellä nimenomaan tyttölapsia surmataan äidin kohtuun ja sen seurauksena Intiassa on n. 914 naista tuhatta miestä kohti. Tämä kerrottiin uutisissa joitakin vuosia sitten.

   Kysynkin, onko naisten oikeutta, kun tyttölapsia surmataan ja miehille ei riitä vaimoja? Kuka selittäisi tämän? Tai miksi naisten oikeuksia puolustavat eivät ota kantaa tällaiseen toimintaan?

   Lopuksi yhteiskunnan kehityksestä. Henkilö X puhui negatiiviseen sävyyn konservatismista, mutta onko nykyinen sukupolvi edellisiä parempi? Otetaan jälleen esille lapset. Tuoreessa uutisessa kerrottiin: ”Nuorten mieli horjuu… lähetteet nuorisopsykiatrian erikoissairaanhoitoon lisääntyneet rajusti”. Tämä osoittaa kehityksen huonon suunnan. Niinpä meidän ei kannattaisi pitää omaa sukupolveamme parempana kuin edellisiä sukupolvia, kun monet seikat viittaavat päinvastaiseen. (Etelä-Suomen sanomat 2.10.2018)

Jari Iivanainen

Lahti

Älä jää nykyiseen tilaasi! Edellä käsiteltiin monia aiheita, joita tarmokkaat oikeudenvaatijat ovat tuoneet esille. He ovat varmasti olleet vilpittömiä tavoitteissaan ja meidän tulee arvostaa heitä, vaikka olisimme eri mieltä.

   Kuitenkin monet heidän tavoitteistaan ovat olleet ja ovat heikennys varsinkin lapsille. Tähän on varmasti syynä ollut se, että oikeudenvaatijat ovat ajaneet voimakkaasti tavallista perhe-elämää heikentäviä malleja (kannattaa muistaa, että 1960-luvun lopulla, jolloin ns. seksuaalinen vallankumous alkoi, vain 5 % lapsista syntyi avioliiton ulkopuolella. Nyt luku on yli 50 %). Niinpä lasten mielenterveyshäiriöt ja pahoinvointi ovat moninkertaisesti lisääntyneet muutamissa vuosikymmenissä, kuten aiemmat uutiset osoittivat. Samoin yhteiskunnan kulut ovat kasvaneet.

    Sinä, joka olet ajanut vahingollisia elämäntapoja, älä kuitenkaan jää nykyiseen tilaasi. Jos olet puolustanut vääryyttä vilpittömässä mielessä tai missä mielessä tahansa, tunnusta tämä ja muut syntisi Jumalalle. Hänellä on hyvä tahto sinua kohtaan, eikä hän tahdo mitään pahaa sinua kohtaan, vaan että sielusi pelastuisi ja saisit kaiken anteeksi. Kuitenkin ehtona on, että jokaisen pitää ensin ottaa askel Jumalan puoleen ja Jeesuksen puoleen. Vastaanottamalla ja toivottamalla Jeesuksen elämääsi voit saada kaiken anteeksi. Voit rukoilla esim. seuraavalla tavalla:

Pelastusrukous: Herra, Jeesus, käännyn sinun puoleesi. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä sinua vastaan ja etten ole elänyt sinun tahtosi mukaan. Tahdon kuitenkin kääntyä synneistäni ja seurata sinua koko sydämestäni. Ja uskon myös, että syntini ovat anteeksiannetut sinun sovitustyösi kautta ja että olen sinun kauttasi saanut iankaikkisen elämän. Kiitän siitä pelastuksesta, jonka olet minulle lahjoittanut. Amen.

Viittaukset:

1. Matti Joensuu: Avoliitto, avioliitto ja perhe, s. 12-14

2.Ryan T. Anderson: Truth overruled: The Future of Marriage and Religious Freedom.

3. Tapio Puolimatka: Seksuaalivallankumouksen uskonnolliset juuret, s. 47

4. Espen Ottosen: Minun homoseksuaalit ystäväni (”Mine homofile venner”), s. 104

5. Espen Ottosen: Minun homoseksuaalit ystäväni (”Mine homofile venner”), s. 131

6. Lesboidentiteetti ja kristillisyys, s. 87, Seta julkaisut

7. Sinikka Pellinen: Homoseksuaalinen identiteetti ja kristillinen usko, s. 77, Teron kertomus

8. Bill Hybels: Kristityt seksihullussa kulttuurissa (Christians in a Sex Crazed Culture), s. 132

9. Ari Puonti: Homoseksuaalisuus – hämmennyksestä selkeyteen, s. 101

10. Jean-Marc Guénois: “J’ai été élevé par deux femmes”, Le Figaro 1.10.2013

11. Tapio Puolimatka: Lapsen ihmisoikeus, oikeus isään ja äitiin, s. 28,29

12. Jean-Pierre Delaume-Myard: Homosexuel contre le marriage pour tous (2013), Deboiris, s. 94

13. Jean-Pierre Delaume-Myard: Homosexuel contre le marriage pour tous (2013), Deboiris, s. 210

14. Jean-Pierre Delaume-Myard: Homosexuel contre le marriage pour tous (2013), Deboiris, s. 212

15. David Wilkerson: Näky (The Vision)

16. Leanne Payne: Särkynyt minäkuva, s. 84, 85

Lisää aiheesta:

Lue, miksi abortti ja raskauden keskeytys ei ole naisen oikeus päättää ruumiistaan vaan murha

Sukupuolineutraali avioliitto ja lapset, eli miten lasten oikeus molempaan biologiseen vanhempaan torjutaan - käyttäen syynä aikuisten ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa

Mistä homoseksuaalisuus johtuu, sen taustatekijät ja voiko siitä vapautua?

Lue, miten väärä opetus seksuaalisuudesta, jota Sexpo-säätiö ajaa, lisää varsinkin lasten kärsimystä.

Tilastot osoittavat lasten pahoinvoinnin koko ajan kasvaneen. Syynä on aikuisten itsekkyys seksuaalisuuden alueella ja yhteiskunnan muuttunut moraali.