Vapaudu menneistä!

1. Miten sinua kohdeltiin?

Kysymys siitä, miten sinua kohdeltiin, on tärkeä. Se on tärkeä koska ihmisellä voi nyt olla ahdistunut mieli ja masennus sen takia, mitä hän on aiemmin kokenut. Menneisyys voi olla mukana nykyisyydessä ja ihminen voi edelleen kantaa niitä negatiivisia tapahtumia, joita hänelle on tapahtunut vuosia tai jopa vuosikymmeniä aikaisemmin.

   On kuitenkin hyvä huomioida, että kolhut menneisyydessä ja kokemuksemme eivät ole mitään ainutlaatuisia. Ne ovat hyvin tavallisia, ja jos katsomme ympärillemme, voimme nähdä monia, jotka ovat joutuneet käymään läpi vastaavaa, jopa pahempaa. Donald Bubna teki saman havainnon omassa palvelutyössään. Hän havaitsi, ettei hän ollut maailman ainoa samalla tavalla kärsinyt ihminen:

Myöhemmin, nuorena aikuisena ensimmäisessä papinvirassani tein suurimmat rohkaisua koskevat löytöni. Ensin luulin, että tuskalliset lapsuusajan kamppailuni olivat ainutlaatuisia. En ollut tajunnut, että toisilla oli samanlaisia haavoja. Vasta sitten kun ihmisiä alkoi tulla luokseni sielunhoitoon, tajusin, että kokemukseni eivät olleetkaan täysin poikkeuksellisia. Kun aloin kertoa jotakin menneisyydestäni ihmisille, se näytti auttavan heitä, kun he tajusivat, että heillä oli valinnan mahdollisuus. Sen sijaan että säälisivät itseään, he voisivat antaa Jumalan lohdutuksen tulla elämäänsä niin että heistä voisi tulla lohdutuksen ja rohkaisun lähde toisille. Ja niin huomasin, melkein vahingossa, että minun omista ongelmistani ja Jumalalta saamistani vastauksista oli itse asiassa tullut avun lähde toisille. (1)

Kun pysytään elämän vaikeissa ja tuskallisissa kokemuksissa, on syytä tutkia seuraavaa listaa. Siinä on lueteltu tavallisimpia, varsinkin lapsuuden ja nuoruuden vaikeita tilanteita, joita voidaan joutua käymään läpi. Ehkä tunnistat omat kokemuksesi tästä listasta:

• Olitko ei-toivottu tai "vahinko"? Eivätkö vanhempasi tai äitisi halunneet saada lasta? Tai onko sinulle sanottu, että jos et olisi syntynyt, ei vanhempiesi olisi tarvinnut mennä yhteen?

• Ehkä olit väärää sukupuolta, niin että vanhempasi toivoivat tyttöä pojan sijaan tai poikaa tytön sijaan. Kenties sinua yritettiin alitajuisesti pakottaa toisen sukupuolen rooliin.

• Kasvoitko kodissa, jossa oli jatkuvaa riitelyä ja taistelua vanhempien kesken ja jossa koit alituista pelkoa ja ahdistusta odottaessasi vanhempien seuraavaa riitaa?

• Oliko jompikumpi vanhemmistasi alkoholisti ja juovuspäissään väkivaltainen? Häpesitkö kotiolojasi ja vanhempiesi alkoholismia?

• Oliko vanhempiesi asenne sellainen, että siihen kuului huutaminen, katseen ja äänensävyn kylmyys, ärtyisyys ja aggressiivisuus?

• Kärsitkö jommankumman vanhemman jatkuvasta poissaolosta kotoa? Oliko hän täysin keskittynyt työhönsä, niin ettei häneltä jäänyt aikaa perheelleen? Tai ovatko vanhempasi olleet täysin välinpitämättömiä menoistasi ja tekemisistäsi? Tai ehkä olet menettänyt jommankumman vanhemmistasi kuoleman, avioeron tai pitkällisen sairauden kautta.

• Jouduitko insestin eli seksuaalisen väkivallan kohteeksi jonkun läheisen sukulaisen taholta?

• Vertailtiinko sinua siskoosi tai veljeesi tai johonkuhun muuhun ja sanottiin, mikset voi olla kuin hän? Suosittiinko sisarustasi enemmän kuin sinua?

• Saitko usein kuulla lausuntoja kuten: "Sinä et osaa mitään, et pysty mihinkään eikä sinusta ikinä tule mitään"? Saitko huuto- ja moiteryöppyjä heti jos epäonnistuit? Eivätkö mitkään suoritukset tai koulun arvosanat riittäneet?

• Jäivätkö sinulta halaukset, taputukset ja hellyys puuttumaan etkä koskaan päässyt vanhempiesi syliin?

• Ulkonäköön liittyvät huomautukset ja nimittelyt ovat tavallisia kotona ja koulussa. Nimittelyt voivat jäädä vuosiksi ihmisen sisimpään.

• Koitko jääväsi koulussa ulkopuolelle muiden tekemisten tai jouduitko suoranaisen koulukiusaamisen kohteeksi? Tai ehkä olit opettajasi epäsuosiossa.

• Myös aikuisiässä voi tulla kolhuja työpaikalla tai seksuaalisen ja muun väkivallan kautta.

2. Miten menneisyys voi vaikuttaa?

Jos ihmisellä on kolhuja menneisyydestään, voivat ne muokata hänen nykyistä arkeansa. Ne voivat paljon vaikuttaa siihen, millaiseksi hän näkee nykyisen elämänsä ja millaiseksi se muodostuu.

   Yleensä on kolme pääjuurta tai asiaa, joissa menneisyys on vahvasti mukana. Niiden jokaisen takana ovat melkein aina traumaattiset kokemukset ja hylkääminen, erityisesti tärkeiden ihmisten taholta. Nämä alueet ovat:

1. Puutteellinen uskonvanhurskauden ja Jumalan armon ymmärtäminen.

2. Kyvyttömyys antaa muille anteeksi eli katkeruus.

3. Itsensä tuomitseminen

Monet sielunhoitotyötä tekevät henkilöt ovat myös havainneet, miten ihmisillä on ongelmia näillä kolmella alueella:

Leanne Payne: Henkilökohtaiselle parantumiselle ja eheytymiselle on olemassa kolme suurta estettä - kyvyttömyys vastaanottaa anteeksianto, kyvyttömyys antaa anteeksi toisille ja kyvyttömyys tärkeän itsehyväksynnän omaksumiseen. Me voitamme nämä esteet, kun kadumme kaikesta sydämestämme, otamme anteeksiannon vastaan ja sanoudumme irti paholaisesta ja hänen kaikista töistään. (2)

David A. Seamands: Monta vuotta sitten ajauduin sellaiseen johtopäätökseen, että herätyskristillisillä uskovilla on useimpiin tunne-elämän ongelmiin pääasiassa kaksi syytä: kyvyttömyys ymmärtää, vastaanottaa ja elää todeksi Jumalan ehdotonta armoa ja anteeksiantamusta ja kyvyttömyys osoittaa tuota ehdotonta rakkautta, anteeksiantamusta ja armoa muille ihmisille. (3)

Sven Reichmann: Olemme aiemmin puhuneet siitä, kuinka synnillä voi olla ihmisen elämässä syvät juuret. Katkeruus ja itsensä tuomitseminen ovat kaksi tyypillistä synnin juurta, jotka tapaamme samanaikaisesti tuhlaajapojan veljen olemuksessa. Itse asiassa nämä juuret esiintyvät varsin usein yhdessä. Katkeruus tuottaa kapinaa ja vihaa ympäristöä kohtaan, itsensä tuomitseminen synnyttää samoja tunteita omaa itseä kohtaan. (4)

Kun nämä kolme aluetta eli suhde Jumalaan, katkeruus lähimmäistä kohtaan ja ihmisen vääristynyt suhde itseensä tulevat hyvin usein esiin, on syytä tutkia kutakin niistä erikseen. Niitä on syytä tutkia niin, ettei meillä ole vääristynyt suhde millään kolmella alueella.

1. Suhde jumalaan. Suhteessa Jumalaan, kun ihminen kääntyy Jumalan puoleen, voi hänen traumaattinen menneisyytensä vaikuttaa sen, että hänen on vaikea uskoa Jumalan rakkauteen. Hän voi kyllä uskoa Jumalan rakastavan muita, mutta ei itseään. Kun hän ei koe saaneensa hyväksyntää esim. vanhemmiltaan tai on kokenut sen olevan ehdollista ja suorituksista riippuvaa, ajattelee hän Jumalastakin aivan samalla tavalla.

   Tyypillisimmillään ankara ja vaativa jumalakuva, joka ihmisellä on, voi johtaa ns. lainalaisuuden tilaan. Tilaan kuuluu mm. se, että ihminen voi tunnustaa samoja syntejä yhä uudelleen ja uudelleen ymmärtämättä, että hän Kristuksen vastaanottaessaan on saanut ne jo anteeksi. Samoin ihmistä voi jatkuvasti ahdistaa sisäinen ääni, joka pakottaa ja vaatii häntä tekoihin, joiden kautta hän toivoo saavansa hyväksynnän: "Mikset todista enemmän, mikset rukoile enemmän, Jumala ei hyväksy sinua, jos et pysty parempaan jne..."

   Parannuskeino edellisenkaltaiseen lainalaisuuden tilaan on tietenkin Jumalan armo. Ehdoton ja täysi armahdus Jeesuksen Kristuksen kautta. Sen ymmärtäminen ja uskominen vapauttaa ihmisen tästä tilasta.

   Mielenkiintoista on, että esim. Keniassa, kun ihmiset kääntyvät kristityiksi, ei heillä ole vastaavia ongelmia Jumalan hyväksynnän ymmärtämisessä. Mauri Viksten arveli sen johtuvan siitä, että lapsilla on tässä maassa läheisempi suhde vanhempiinsa. Kun heitä kannetaan sylissä, he oppivat ymmärtämään, että he ovat vanhempiensa hyväksynnän kohteina:

Suomessa sielunhoitoon pyrkivistä suuri osa on nimenomaan sellaisia ihmisiä, joilla ei ole varsinaisesti mitään syntiä tunnustettavanaan, on vain tuollainen yleinen viheliäisyyden tunto ja tekemättä jääneet hyvät työt. Ryhdistäytymisen kehotukset vain lisäävät tuota ahdistusta. On ollut mielenkiintoista havaita, että Kenian maaseudulla ei yleensä esiinny tämäntyyppisen sielunhoidon tarvetta. Syynä ei varmaankaan ole tehokkaampi Raamatun opetus, sillä sehän on vielä lapsenkengissään monilla Afrikan maaseutupaikkakunnilla, joissa kuitenkin ovat maan suurimmat seurakunnat.

   Etsiessäni vastausta tähän mielessäni outoon ilmiöön kiinnitin huomioni afrikkalaisiin äiteihin, jotka kantavat aina lapsiaan mukanaan. Kun äiti menee peltoaan kuokkimaan, niin lapsi keinuu selässä. Lapselle syntyy hyväksyttynä olevan turvallisuuden tunne. Kun lapsi varttuu ja tulee henkilökohtaiseen uskoon, hänen on helppo uskoa, että Jumalakin hyväksyy hänet. (5)

2. Katkeruus. Kun ihminen on käynyt läpi tuskallisia kokemuksia ja kokenut hylkäämistä joidenkin läheisten ihmisten taholta, on sen toinen seuraus tavallisesti katkeruus ja viha. Katkeruus, kauna ja syytökset niitä ihmisiä vastaan, jotka ovat häntä loukanneet. Ihminen voi jäädä hautomaan menneitä asioita yhä uudelleen ja uudelleen ja olla konkreettisesti kiinni menneisyydessä.

   Ongelmallista katkeruudessa on, että sitä ei usein huomata tai tunnusteta synniksi. Ihminen voi kaiken koetun jälkeen ajatella, että hänellä on oikeus olla katkera, koska häntä on niin kaltoin kohdeltu. Mutta juuri kaunasta kiinni pitäminen on se, mikä estää meitä vapautumasta. Jos vain antaisimme anteeksi, voisimme päästä irti menneisyydestä ja muistakin asioista. Sven Reichmann on kirjoittanut:

Sävyisä, kärsivällinen sydän on vapaa kaikesta katkeruudesta, ja sellainen sydän on Salomon mukaan koko ruumiin elämä. Uskomattoman paljon sairautta, kärsimystä ja kurjuutta johtuu siitä, että katkeruuden juuri versoo elämässämme. Kun se revitään pois, ihminen vapautuu monesta sellaisesta synnistä, jonka suhteen hän jo kauan sitten on menettänyt toivonsa. (6)

Eräs puoli katkeruudessa on, että se voi siirtyä vihana ja epäluulona ulkopuolisiin ihmisiin eli henkilöihin, jotka eivät ole meitä koskaan loukanneet. Niin voi tapahtua avioliitossa.

   Siten jos vaimolla on ollut huono isäsuhde, voi hän siirtää negatiiviset tunteensa tulevaan puolisoonsa. (Vastaavasti miehen huonosta äitisuhteesta voi olla samat seuraukset.) Hän ei ehkä tietoisesti halua olla miestään vastaan, mutta on mahdollista, että hän syvällä sisimmässään tuntee epäluuloa ja vihaa tätä kohtaan, koska isäkään ei hänestä välittänyt. Myös jos nainen on pienenä kokenut seksuaalista väkivaltaa ja insestiä, voi se syventää kuilua. Se voi estää häntä luomasta hyvää seksuaalisuhdetta miehensä kanssa sekä aiheuttaa seksuaalista kylmyyttä. Menneisyys voi pahasti tulla suhteen väliin.

   Kuitenkin on olemassa toivo myös edellisenkaltaisiin tilanteisiin, ja toivo on anteeksiantamuksessa. Jos ihminen tiedostaa vihansa, sen juuret sekä haluaa antaa anteeksi, ei menneisyys voi samalla tavalla haitata häntä. Hänen täytyy luopua syytöksistään vanhempiansa - kuten tietysti myös puolisoaan - vastaan, jotta hänen aviosuhteensa voi parantua.

3. Itsensä tuomitseminen. Kolmas seuraus siitä, että ihmistä on kohdeltu kaltoin menneisyydessä ja ettei häntä ole hyväksytty omana itsenään, on, että hän alkaa halveksia itseään. Hän voi alkaa syyttää ja halveksia itseään eli kääntää vihan itseensä päin. Sellaiset syytökset kuin "sinusta ei ole mihinkään, kukaan ei rakasta sinua - ei Jumalakaan, kuka oikein luulet olevasi, sinulla ei ole oikeutta elää jne..." voivat olla tavallisia. Jos ihmistä ei ole hyväksytty, on hänen vaikea oppia itseäänkään hyväksymään ja se voi purkautua edellisenkaltaisina syytöksinä.

   Eräät tutkijat ovat tässä yhteydessä puhuneet ihmisen minäkuvasta eli siitä kuvasta, mikä meillä jokaisella on itsestämme. On todettu, että tämä kuva hyvin pitkälti ohjaa käytöstämme ja ajatteluamme. Jos meillä on myönteinen minäkuva, joka on muodostunut myönteisestä palautteesta, on meidän helppo tulla toimeen itsemme ja muiden kanssa. Mutta jos olemme negatiivisten kokemusten kautta saaneet huonon minäkuvan, on se paljon vaikeampaa. Valitettavaa vain on, että olemme usein sen negatiivisen kuvan vankina, joka meille on muodostunut joistakin aiemmista huonoista kokemuksista kuin sen kautta, mitä nyt olemme.

   Jos ihmiselle on joidenkin tuskallisten kokemusten jälkeen syntynyt itsensätuomitsemisen juuri ja huono itsensä arvostaminen, voi siitä versoa mitä erilaisimpia asioita. Ne voivat olla seurausta siitä, että emme arvosta itseämme. Seuraavassa on lueteltu joitakin tavallisimpia sellaisia seikkoja

• Jännittyneisyys muiden ihmisten parissa

• Pelko siitä, mitä muut ajattelevat

• Kiusaantuneisuus omasta ulkonäöstä ja ruumiista

• Yritys korvata omia puutteita saavutusten ja suoritusten kautta

• Tuntee olevansa huonompi kuin muut

• Itsesääli

• Itsemurha-ajatukset

• Ihmisen vaikea uskoa, että kukaan voisi tosissaan rakastaa häntä

• Tulevaisuuden pelko ja pahimman mahdollisen odottaminen

• Läheisyyden pelko ja pelko siitä, ettei tule hyväksytyksi omana itsenään

• Työnarkomania voi olla seuraus huonosta itsensä hyväksymisestä. Kalevi Lehtinen on kertonut, miten hän huomasi kamppailevansa tämän asian kanssa:

Ajaessaan takaisin kotiin, Kalevi huomasi, ettei häntä ahdistanut ajatus syövästä laisinkaan. Hämmästyksekseen hän koki kummallista huojentumista pelkästä ajatuksesta, että hänellä olisi syöpä. Se olisi kunniakas tapa päästä kaikesta, erityisesti väsymyksestä ja jatkuvasta riittämättömyydentunteesta, hän mietti.

   Kun Kalevin kanssa keskustelee noista vuosista, tajuaa että hän on sen jälkeen käynyt monta asiaa itsensä kanssa lävitse.

   Hän tiedostaa itsevihansa, joka liittyy läheisesti hänen työtahtiinsa. Itseviha on ollut hänen syntinsä ja kiusauksensa lapsuudesta lähtien.

   Työnarkomania tulee itsevihasta, Kalevi uskoo nykyisin saatuaan jo välimatkaa omiin kokemuksiinsa.

   Ihmisen täytyy tuhota ja rankaista itseään työpanoksella, jolla samalla ostaa hyväksymistä. Itsensä ja toisten hyväksymistä.

   Itsevihalla ei tarvitse olla mitään rajoja, siksi se tulee niin lähelle kuolemaa. Siksi moni menehtyy. Kalevilla raja tuli vastaan silloin seitsemän vuotta sitten, kun hän tajusi olevansa enemmän kuin halukas kuolemaan syöpään.

   Hän todella vihasi itseään, vaikka hänen julkinen kuvansa ei antanut ulospäin siitä paljonkaan viitteitä. Hän vihasi itseään loputtoman depressionsa ja tuskansa takia, jota turhaan yritti hukuttaa mielettömään työntekoon. Mikä kaikki vain lisäsi stressiä ja mahalaukun haavoja.

   Kalevi tiedosti itse tilansa. Hän tiesi kantavansa taakkanaan lapsuudesta asti nousevia syyllisyyksiä ja häpeää. Hän oli myös tiedostanut syvän itsetuhon vietin, joka jo joskus aikaisemminkin oli pannut hänet kaipaamaan kuolemaa ja lopullista sisäisen tuskan sammumista. (7)

• Syömishäiriöt voivat olla merkki itsensä huonosta hyväksymisestä. Siten liikasyöminen voi olla merkki rakkauden- ja tunnustuksennälästä sekä riittämättömyydentunteista.

   Anoreksia nervosa, jota esiintyy eniten teini-ikäisillä tytöillä, on samanlainen oire. Siinä ihmisen kuva itsestään on niin häiriintynyt, että vaikka anorektikko voi nähdä itsensä peilistä aivan luurankomaisen laihana, pitää hän itseään liian lihavana. Usein taustalla ovat muiden vahingolliset huomautukset siitä, miten "sinä olet liian lihava". Se voi johtaa voimakkaaseen laihduttamiseen:

"Minulla todettiin anoreksia nervosa, kun olin juuri täyttänyt 14 vuotta.

   Se lähti alkuun laihduttamisesta. Olin liian lihava: kiloja oli 60 ja senttejä 159. Pojat kiusasivat läskiksi..."

"Minä olin yläasteella 8. luokalla, kun terveydenhoitaja totesi punnituksessa minun lihonneen muutaman kilon. Minun mielestäni hän sanoi sen pahasti.

   Se oli viimeinen sysäys anoreksia nervosaan.

   Aloitin heti laihduttamisen, päätin ettei minulle enää päästä niin huomauttamaan. Olin omasta mielestäni pulska, mutta muut olivat kyllä eri mieltä...

   Koko ajan oli tunne, ettei kukaan hyväksy minua. Kun ei arvosta itseään yhtään, ei silloin voi uskoa että kukaan muukaan arvostaa. En päästänyt ketään lähelleni. Kuuntelin kyllä kavereiden puheita, mutta itse en avautunut...

   Oma arvo tuntui olevan kiinni arvosanoista koulussa. En halunnut ylpeillä numeroillani, mutta aina kun tuli vähän huonompi numero, kaikki sortui. Kokeen jälkeen tuli aina itku, kun pelkäsin sen menneen pieleen. Itsekritiikki oli kova...

   Kai yksi syy sairastumiseeni oli se, että olen henkisesti herkkä ja haavoittuva. Se sattui purkautumaan anoreksiana." (8)

• Pakeneminen haavemaailmaan ja valheellisuuteen on voimakasta.

• Alkoholi tai huumeet voivat olla yksi pakokeino. Niiden kautta voidaan yrittää päästä edes hetkeksi eroon arvottomuuden, epävarmuuden ja turvattomuuden tunteista. Seuraava naisen kertoma rehellinen esimerkki kuvaa tätä:

Naisen vastaus oli kuin kaikua Jobin epätoivosta: "Kun en kerta kaikkiaan pidä itsestäni! Minussa ei ole mitään hyvää! Ja useimmat meistä juopoista ja narkomaaneista tuntevat samoin! He käyttävät huumeita ja alkoholia vain voidakseen elää itsensä kanssa. Eivät he ole langenneet niin alas yhteiskunnan, seurakunnan eikä vanhempiensa takia - vain oman itsensä takia." (9)

• Homoseksuaalisuus voi olla yksi seuraus huonosta itsensä hyväksymisestä sekä määrätynlaisista taustatekijöistä, joita ihmisellä on ollut elämässään.

3. Luovu syytöksistä muita kohtaan!

Jos ihmistä on kohdeltu huonosti menneisyydessä, ei sitä kannata murehtia. Jokainen voi päästä vapaaksi, jos vain luovuttaa elämänsä Jumalalle ja Kristukselle. Ihminen voi parantua ja eheytyä niin, etteivät vanhat ikävät asiat enää vaivaa häntä.

   Kuitenkin se edellyttää valintaa. Meidän on tahdottava antaa anteeksi ja luovuttava kaikista syytöksistä muita kohtaan. Jumalan edessä kukaan ei ole vain uhri, vaan olemme itse yhtä syyllisiä. Emme voi perustella katkeruuttamme tai muita syntejämme sillä, että meitä joskus aiemmin on kohdeltu huonosti, koska asenteemme on aivan yhtä väärin kuin vastustajamme teot meitä kohtaan.

   Anna siis anteeksi ja luovu kaikista syytöksistä muita kohtaan, että voit eheytyä!

Miksi kannattaa antaa anteeksi? Jos etsitään syitä, miksi kannattaa luopua syytöksistä muita kohtaan eli antaa anteeksi ja armahtaa ihmisiä, voidaan mainita ainakin kolme tärkeää syytä. Varmasti syitä löytyisi enemmänkin, mutta ehkä nämä ovat tärkeimpiä. Syyt ovat:

Anteeksiantamattomuus voi pidättää Jumalan anteeksiannon. Tärkein syy antaa anteeksi on tietenkin se, että se on Jumalan tahto ja oikein. Jumala haluaa, että annamme ihmisille anteeksi emmekä kanna heille kaunaa. Jeesus edellytti anteeksiantamusta Isä meidän- rukouksessa, samoin anteeksiantamus on edellytys sille, että Jumala antaa meille anteeksi. Jos kieltäydymme antamasta muille anteeksi, ei Jumalakaan anna meille anteeksi:

- (Matt 6:12) ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme.

- (Matt 6:14,15)Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi;

15. mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.

- (Matt 18:32-35) Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit;

33. eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?'

34. Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijan käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa.

35. Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi."

Itsensä onnettomaksi tekeminen

- (1 Kor 13:4,5) Rakkaus...

5. ... ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa.

Toinen syy antaa anteeksi on, että ihminen tekee itsensä onnettomaksi, jos hän kieltäytyy siitä. Vihan hautominen, katkeroituminen ja kärsimänsä pahan muisteleminen on yksi varmimpia tapoja tehdä olonsa kurjaksi ja itsensä onnettomaksi.

   Rauhan saaminen ei kuitenkaan koskaan löydy syntilistoja luettelemalla tai maailman pahuutta valittamalla. Tällainen toiminta tekee jokaisen vain entistä surkeammaksi ja masentuneemmaksi eikä se ota huomioon myöskään sitä, että maailma on syntiinlankeemuksen tilassa ja menee lopun aikana yhä huonompaan suuntaan. Katso siksi vain Jeesukseen, eikä puutteellisiin ihmisiin, ja seuraa häntä:

- (Joh 21:21,22) Kun Pietari hänet näki, sanoi hän Jeesukselle: "Herra, kuinka sitten tämän käy?"

22. Jeesus sanoi hänelle: "Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua."

Parantuminen ja anteeksianto. Eräs hyvä syy antaa anteeksi on, että anteeksiantamattomuus voi estää parantumisen. Jos ihmisellä on sydämessään katkeruuden juuri, jota ei ole huomioitu ja tunnustettu Jumalalle, voi parantuminen viipyä. (Se ei tarkoita, että jokaisen parantumattomuuden takana olisi sama syy. Ei kannata yleistää asioita.)

   Ilmeisesti sama pätee myös mielensairauksiin, joiden takana on usein syviä traumaattisia kokemuksia muiden ihmisten aiheuttamina. Tässäkin tapauksessa anteeksianto voi johtaa parantumiseen ja vapautumiseen. Seuraavassa on kolmen eri kirjailijan kertomaa esimerkkiä tältä alueelta. Nämä esimerkit osoittavat, miten tärkeä merkitys on anteeksiantamuksella:

David A. Seamands: Minulla oli poikasena astma. Nuoruusvuosinani se kehittyi pahemmaksi ja ensimmäinen vuoteni collegessa oli niin vaikea, että en pystynyt ottamaan osaa kevätlukukauden tentteihin. Rukoilin lakkaamatta paranemista, muut ihmiset rukoilivat puolestani ja kerran paranemisekseni minut voideltiin ja tehtiin kättenpäällepaneminen. Noihin rukouksiin ei vastattu.

   Vuosia myöhemmin varhaisaamuisen hiljentymiseni aikana Jumala näytti minulle hartauskirjan lauseella, että minun tarvitsi saada parannus muistoilleni. Se merkitsi, että minun piti antaa anteeksi jollekulle syvemmällä tasolla kuin koskaan ennen. Muutaman päivän jouduin tutkimaan sisintäni ja rukoilemaan. En lainkaan rukoillut astmani takia. Annoin vain Hengen hoitaa pois kaiken kaunan ja kipeät muistot. On vaikea uskoa, mutta astmaa minulla ei ole ollut siitä päivästä lähtien! Niin, suuri määrä rukouksia oli kohonnut ylös astmani takia, mutta en ollut valmis vastaanottamaan Jumalan vastausta, ennen kuin syvällisempi ongelmani oli selvitetty. Se pätee moneen muuhunkin elämän alueeseen, joilla rukouksiimme ei aina vastata. (10)

Nicky Cruz: Onko näille viattomille uhreille toivoa?

   Kerron sinulle nuoresta tytöstä, Sharonista, joka tuli erääseen keskukseemme pyytämään apua.

   Kun hän käveli sisään ovesta, hänen päällään riippui ilmiselvästi syyllisyyden ja häpeän tumma pilvi.

   Hän tuli koulukuraattorinsa kanssa, joka esitteli hänet työntekijöillemme. Aistin siinä samassa luottamuspulan läpitunkemattoman muurin. Oli melkein mahdotonta saada häneen katsekontaktia.

   Istuuduimme kaikki ja yritimme lieventää Sharonin jännitystä. Kun hän katsahti minuun, hänen kasvonsa olivat täynnä ahdistusta ja hänen silmänsä olivat itkusta turvoksissa.

   "Minä vihaan isääni", hän puuskahti kiukkuisesti.

   Tiesin heti, että Sharon oli insestin uhri. Tunsin sydämessäni kipua, aivan kuin minua olisi pistetty puukolla.

   Olin nähnyt liian monien tällaisten viehättävien tyttöjen melkein tuhoutuvan sisäisesti "isien pahojen tekojen" vuoksi. Rukoilimme hänen puolestaan ja pyysimme Jumalalta ihmettä.

   Vähempi ei riittäisi.

   Yritimme tiiviisti monta päivää, jotta voittaisimme Sharonin luottamuksen. Eräässä iltatilaisuudessa Pyhä Henki teki lopulta läpimurron. Kun Sharon pyysi Jeesusta tulemaan sydämeensä, hän alkoi itkeä hillittömästi. Kasvot, jotka olivat olleet täynnä häpeää, alkoivat siinä samassa säteillä Kristuksen iloa ja rauhaa. Kun Sharon sanoi: "Nyt minä rakastan isääni", tiesimme, että oli tapahtunut ihme, jota olimme rukoilleet.

   Anteeksiantamus on ainoa tie parantua kokonaan tällaisista tunnevammoista.

   Heti kun Sharon otti Kristuksen vastaan, hänessä syntyi rakkaus.

   Ja siitä rakkaudesta syntyi anteeksiantamus.

   Olen huomannut, että insestin uhreja kalvaa katkeruus ahdistelijoita kohtaan. He eivät voi parantua, ennen kuin katkeruuden tilalle tulee aito anteeksiantamus. (11)  

Neil T. Anderson: Tapasin Daisyn ollessani juuri valmistunut ja toimiessani erään hyvin suuren seurakunnan opiskelijatyössä...

   Mutta kun ryhmän vetäjä kuuli, että Daisy oli ollut viiden vuoden aikana kolme kertaa mielisairaalassa vainoharhaisen skitsofrenian vuoksi, hän koki olevansa täysin riittämätön auttamaan häntä. Hän pyysi minulta, että tapaisin Daisyn. Vaikka en ole saanut muodollista koulutusta tältä sielunhoidon alueelta, suostuin puhumaan Daisyn kanssa...

   Aloimme tavata viikoittain. Oletin hänen vaikeuksiensa johtuvan joko hänen elämästään sattuneesta moraalisesta lankeamisesta tai jonkin sellaisen kohteeksi joutumisesta tai okkultismiin osallistumisesta. Kyselin häneltä moraalisista kysymyksistä enkä löytänyt mitään ongelmaa. Kysyin oliko hän koskaan ollut mukana okkultismissa. Hän ei ollut koskaan edes lukenut kirjaa kyseisestä aiheesta. Nyt raavin jo todella päätäni, koska en pystynyt selvittämään hänen vakavien ja selkeiden hengellisten ristiriitojensa lähdettä.

   Eräänä päivänä aloimme sitten puhua hänen perheestään...

   "Puhutaan isästäsi", ehdotin.

   "En aio puhua isästä", Daisy napautti. "Jos puhut isästä, minä häivyn."

   "Odotahan Daisy. Jos et puhu isästäsi täällä, missä voit sitten puhua hänestä? Jos et käsittele näitä tunne-elämän kysymyksiä täällä, missä pystyt käsittelemään niitä?" ...

   Daisy alkoi kohdata ratkaisemattomat tunteensa isäänsä kohtaan ja tehdä työtä anteeksiantamuksen kanssa. Tässä olikin hänen ongelmansa ydin. Muutamassa kuukaudessa tämä nuori nainen, jonka kohdalla psykiatrit olivat heittäneet toivonsa, edistyi huimasti ja ryhtyi tekemään seurakuntamme lapsityötä. (12)

Miten voidaan luopua syytöksistä? Jos halutaan luopua syytöksistä eli antaa anteeksi, voi se onnistua. Kannattaa huomioida mm. seuraavia tekijöitä:

Päätös, ei tunne. Ensinnäkin anteeksiantaminen on aina päätös, ei tunne. Siinä ei tarvitse odottaa erikoisia rakastavia tunteita, vaan ihminen voi heti tehdä tahdon valinnan ja antaa anteeksi. Tunteet voivat kyllä seurata myöhemmin, mutta ne eivät ole asialle välttämättömiä. Matt 18:ssa olevaa henkilöä kutsuttiin pahaksi palvelijaksi sen tähden, että hän ei tahtonut antaa anteeksi. Kyse ei ollut siitä, ettei hän tuntenut mitään positiivisia tunteita, vaan siitä, ettei hän tahtonut oikealla tavalla:

- (Matt 18:29-33) Niin hänen kanssapalvelijansa lankesi maahan ja pyysi häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle'.

30. Mutta hän ei tahtonut, vaan meni ja heitti hänet vankeuteen, kunnes hän maksaisi velkansa.

31. Kun nyt hänen kanssapalvelijansa näkivät, mitä tapahtui, tulivat he kovin murheellisiksi ja menivät ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitä oli tapahtunut.

32. Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken velan, koska sitä minulta pyysit;

33. eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?'

Odota ihmettä! Syytöksistä luopuminen itsestään käsin voi olla aika vaikeaa, mahdotontakin. Ne voivat yhä uudelleen palata ihmisen mieleen niin että hän hautoo samoja asioita uudelleen.

   Jos kuitenkin olet tässä tilanteessa, tulee tähän avuksi Jumalan armo. Hän voi tehdä sen, mikä ihmiselle on mahdotonta. Sinun täytyy vain kääntyä hänen puoleensa ja odottaa sitten ihmettä eli että hän poistaa syyttävät ajatukset mielestäsi. Seuraava käytännön esimerkki kuvaa tätä hyvin:

Oletko katkera? Et voi unohtaa sinulle tehtyä vääryyttä. Anna Kristuksen anteeksiantamuksen täyttää sydämesi. Omista se uskon kautta ja toimi sen mukaan.

   Veli Magnusson-vainaja kertoi eräästä opettajasta, joka kristillisyydestään huolimatta tahtoi menettää kärsivällisyytensä vallattomien oppilaittensa kanssa. Kuitenkin hän olisi halunnut näyttää tosi valoa oppilailleen, ja hän kärsi tästä heikkoudestaan rukoillen ja taistellen. Kerran hän taas oli menettämäisillään kärsivällisyytensä, ja hän huokaisi ylöspäin. Silloin hänelle selvisi tämä valoisa, ihana totuus: Kristus on minun kärsivällisyyteni. Hän uskoi sen ja toimi sen mukaan, ja voitto tuli. Tämä on sitä elämän vanhurskautta, joka vuotaa Jumalasta uskon perusteella, Fil 3:9. (13)

Etsi juurta!

- (Hebr 12:15) ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi.

Usein katkeruudessa on ongelmana, ettei sitä huomata eikä tunnusteta Jumalalle. Meillä voi olla syyttävä ja tuomitseva ja muita halveksiva asenne ilman että sitä kunnolla havaitsemme. Meillä voi olla samanlainen asenne kuin Matt 18. luvun armottomalla palvelijalla, joka sanoi "Maksa, minkä olet velkaa" (Matt 18:28).

   Siten lapset voivat sydämessään tuomita vanhempiaan, mies vaimoaan ja vaimo miestään ilman että he ymmärtävät tehdä asiasta parannusta. Sellainen vaativa ja tuomitseva mieli, jota Hebrealaiskirjeessä kuvataan katkeruuden juureksi, ei tietenkään voi tuottaa mitään hyvää hedelmää. Vasta jos ihminen havaitsee väärän juuren ja tunnustaa sen syntinä Jumalalle, voi hän vapautua. Seuraavaa esimerkki kuvaa hyvin, millaista on katkeruudesta johtuva tuomitseminen ihmisen elämässä:

"Yhtäkkiä sydämeni täytti kiitollisuus miehestäni", hän sanoi. "Oudointa oli, että olin koko ajan ajatellut syyn olevan miehessäni. Olin vihainen, koska hän ei ikinä pyytänyt anteeksi eikä myöntänyt olevansa pahoillaan mistään. Vasta nyt tajuan, että olin ymmärtänyt asian aivan väärin. Minähän olin itsekäs ja vaativainen ja tarvitsin anteeksiantamusta." (14)

Valitse kiitollisuus! On hyvin tyypillistä, että kun meille on sattunut loukkaavia tilanteita, muutumme katkeriksi ja alamme syyttää ihmisiä. Me itse asiassa valitsemme olla katkeria sen sijaan, että voisimme olla kiitollisia.

   Niinpä jos ihmisen on mahdollista valita olla katkera, on hänen varmasti mahdollista valita olla myös kiitollinen. Hän voi valita kiitollisuuden sen sijaan että hän toimisi normaalilla tavalla. Aina kun ihmiselle nousee katkera, syyttävä tai napiseva ajatus, voi hän pyrkiä kiitollisuuteen. Tämä pätee varmasti menneisiin hylkäämisiin että myös nykyelämän tilanteisiin ja huoliin. Sen tähden sinäkin voit valita kiitollisuuden ja kiittää sekä menneistä että nykyisistä ja alkaa myös siunata ihmisiä sen sijaan että jatkuvasti valittaisit heidän vikojaan. Kiitollisuus on Raamatussa tärkeä asia ja siihen viittaavat mm. seuraavat jakeet:

- (1 Kor 10:10) Älkääkä napisko, niinkuin muutamat heistä napisivat...

- (1 Tess 5:18) Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.

- (Ef 5:20) Kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

- (Ps 50:23) Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua, joka ottaa tiestänsä vaarin, sen minä annan nähdä Jumalan autuuden.

- (Ps 118:24) Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt; riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä.

- (Kol 2:6,7) Niinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä,

7. juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niinkuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen.