Etusivulle

Jarin kirjoituksia


 


 






Tartu kiinni
iankaikkiseen elämään!















Jeesus on tie ja
totuus ja elämä







 

MORMONISMI

 

 

Esipuhe

 

Mitä tulee mormoneihin, eli Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon (MAP) edustajiin, on heihin mahdollista törmätä myös Suomessa. Tavallisimmin he ovat nuoria amerikkalaisia miehiä, jotka ovat pukeutuneet siististi, jotka käyttäytyvät hyvin ja jotka tekevät kotikäyntejä ihmisten koteihin. Tärkeimpinä keskusteluaiheina, kun he vierailevat ihmisten kodeissa, ovat yleensä aina Mormonin kirja sekä profeetta Joseph Smithin elämä. Nämä aiheet he ottavat yleensä ensimmäisinä ja tärkeimpinä esiin ihmisten kanssa keskustellessaan. Niitä ei voi sivuuttaa, kun puhutaan mormoneille tärkeistä asioista.

   Mutta millainen mormonien oppi on, ja poikkeaako se yleisestä kristillisestä opista? Onko sen opetus yhteneväinen Raamatun opin kanssa vai eroaako se siitä täysin? Mm. näitä asioita yritämme tutkia ja selvittää tulevilla riveillä. Jos itse olet mormoni, kannattaa sinun lukea seuraavat kappaleet.

 

 

LUKU 1 - Mormonin kirja

LUKU 2 - Kallisarvoinen helmi

LUKU 3 - Aaronin ja Melkisedekin pappeus

LUKU 4 - Moniavioisuus

LUKU 5 - Taivaallinen avioliitto

LUKU 6 - Kaste kuolleiden puolesta

LUKU 7 - Yhteys vapaamuurariuteen

LUKU 8 - Käsitys Jumalasta

LUKU 9 - Oliko Joseph Smith Jumalan profeetta?

LUKU 10 - Asiaa pelastuksesta

 

 

 

Luku 1 -

Mormonin kirja

 

 

Kun aloitamme tutkimuksen mormonismista, on se hyvä aloittaa heidän pyhistä kirjoistaan, joita heille Raamatun lisäksi ovat ainakin Mormonin kirja, Opin ja liittojen kirja sekä Kallisarvoinen helmi. Nämä kolme kirjaa, joita ei tavata muissa kristillisissä piireissä, ovat heille tärkeimmät Raamatun ohella.

   Tässä luvussa aiomme tutkia Mormonin kirjaa, joka on tunnetuin ja merkittävin näistä kolmesta kirjasta. Sen teki tunnetuksi mormonien profeetta Joseph Smith. Hän löysi maasta kultalevyjä, jotka sisälsivät Mormonin kirjan tarinan reformoidulla egyptinkielellä. Näiden levyjen mukana löytyivät myös rintakilpi sekä siinä olevat uurim ja tummim, joita Joseph Smith saattoi käyttää apuna käännöstyössä, kun hän käänsi kirjaa englannin kielelle. Käännöstyössä hänellä kyllä oli apuna muitakin henkilöitä.

   Itse Mormonin kirja kertoo tarinan siitä, miten muinaiset Israelin heimot vaelsivat Amerikkaan, lisääntyivät siellä ja miten Jeesus kuolemansa jälkeen ilmestyi heille - perustaen heidän keskuuteensa myös kirkon. Nykyisten Amerikassa elävien intiaanien uskotaan olevan näiden muinaisten israelilaisten jälkeläisiä.

   Jos kuitenkin tutkimme Mormonin kirjan taustaa ja sisältöä, on siinä lukuisia ongelmia ja ristiriitaisuuksia. Niistä voimme mainita ainakin seuraavanlaisia asioita:

 

Reformoitu egyptinkieli. Kun on kyseessä kultalevyillä ollut teksti, piti sen Smithin väitteen mukaan olla reformoitua egyptinkieltä. Tähän voi kuitenkin kysyä, miksi juutalaiset olisivat käyttäneet egyptinkieltä ja kirjoittaneet sillä, kun heillä itsellään oli hebrean kieli, jota he puhuivat - tai he saattoivat käyttää myös arameaa. Miksi he olisivat käyttäneet heille itselleen vierasta kieltä, jota he yleisesti eivät osanneet? On epätodennäköistä, että näin olisi tapahtunut.

   Toisaalta kun on tutkittu Smithin kultalevyiltä kopioimaa tekstinäytettä, on havaittu, ettei Smithin kertoman kaltaista kieltä ole koskaan ollutkaan, vaan että kyseessä olisi petos. Esim. professori Charles Anthon - sama mies, jonka Smith väittää vakuuttuneen tekstihieroglyfien aitoudesta - selitti asiaa kirjeessään 17.2.1834 Mormonin kirjan alkuperää tutkineelle E.D. Howelle. Hän piti koko kielinäytettä huiputuksena:

 

"Koko kertomus siitä, että minä olisin selittänyt Mormonin kirjoituksen olevan reformoituja egyptiläisiä hieroglyfejä, on kokonaan väärä. Tulin pian siihen tulokseen, että se oli kokonaan huiputusta... Paperi sisälsi kaikkea muuta, mutta ei egyptiläisiä hieroglyfejä."(1)

 

Uuras Saarnivaara on myös perehtynyt aiheeseen. Hän tarkistutti näytteen kultalevyjen tekstistä asiantuntijalla. Tämäkään asiantuntija ei tuntenut kyseistä "kieltä":

 

Tämän kirjoittaja lähetti vuoden lopulla 1960 mainitun Smithin kultalevyistä tekemäkseen väittämän jäljennöksen (Suomen mormonien Valkeus-lehdessä toukok. 1956, s.. 153 julkaistun) Lontooseen British Museumiin Egyptin muinaisuuden asiantuntijan tutkittavaksi ja pyysi lausuntoa siitä, onko tätä koskeva Joseph Smithin väite oikea. Sieltä tulleessa 9.1.1961 päivätyssä vastauksessa mainitun osaston johtaja (Keeper) I.E.S. Edwards kirjoittaa: "Voin vain sanoa, että noin kaksikymmenviisi-vuotisen kokemukseni aikana Egyptin kielessä en ole koskaan nähnyt yhtään ainoaa näistä kirjoitusmerkeistä missään egyptiläisessä muistomerkissä tai papyrus-asiakirjassa. Jos kirjoitus on, kuten Joseph Smith teidän kirjeenne mukaan väitti, 'reformoitua egyptinkieltä', se on reformoitu niin, ettei ole mitään mahdollisuutta tuntea sitä (egyptinkieliseksi)."(2)

 

Rintakilpi sekä uurim ja tummim. Kun Smith teki käännöstyötä, uskoi hän käyttäneensä siinä apuna rintakilpeä sekä niissä olevia uurimia ja tummimia. Hyvä kysymys kuitenkin on, miten Smith on voinut saada käsiinsä kyseiset esineet, koska eikö niiden aikanaan pitänyt olla vain ylimmäisellä papilla Israelissa? Miten nämä tärkeät esineet olisivat voineet kulkeutua toiselle mantereelle? On aikamoinen sattuma, jos joku löytää nämä esineet parin-kolmen vuosituhannen jälkeen toiselta mantereelta, maan sisältä ja yli kymmenentuhannen kilometrin päästä.

 

- (2 Moos 28:30) Ja pane jumalanvastausten rintakilpeen uurim ja tummim, niin että ne ovat Aaronin sydämen päällä, hänen astuessaan Herran eteen. Ja niin kantakoon Aaron Jumalan vastaukset israelilaisille sydämensä päällä aina Herran edessä ollessaan.

 

Kultalevyille mahtuva kirjoitus. Yksi arvoitus on kultalevyjen koko ja niille mahtuva kirjoitus. Kun kultalevyjen yhteistilavuus oli n. 15 x18 x 20 cm ja tästä lopulta vain kolmannes muodosti itse Mormonin kirjan tekstin, on arvoitus, miten koko teksti on mahtunut näin pieneen pinkkaan kultalevyjä. Eikö sen pitäisi olla mahdotonta, koska nykyisessä Mormonin kirjassakin on satoja sivuja tiheätä tekstiä? Uuras Saarnivaara on selittänyt koko-ongelmaa:

 

Maamme mormonien lehdessä Valkeus käsitellään (kesäk.1960) kysymystä Mormonin kirjan levyjen painosta ja koosta. Levykirja oli Smithin mukaan n. 15 x 20 x 15 cm. Jos levyt olisivat olleet 8 karaatin kultaa, niiden paino olisi ollut yli 53 kiloa: raskas kantamus miehellekin! Suomenkielisessä Mormonin kirjassa on 545 sivua, sivujen ollessa n. 12,5 x 18 cm. Englanninkielisessä Mormonin kirjassa on 522 sivua. Smithin selityksen mukaan Mormonin kirja sisältää vain n. 1/3 kultalevykirjan koko tekstistä. Koko kultalevykirjan paino olisi täten ollut yli 150 kg. Miten olisi Smith voinut kantaa sitä? Ja olisiko ollut mahdollista kaivertaa Mormonin kirjan sisältämä teksti n. 15 cm. paksuiseen pinkkaan metallilevyjä? Paperille painettuna tämä kirja on lähes 2 cm. paksuinen. Kun ottaa huomioon, että kaiverrettaessa on pakko käyttää huomattavasti suurempia merkkejä, ja että metallilevyt ovat tuntuvasti paksumpia kuin paperi eivätkä painu niin tasaisesti yhteen, niin on ilmeistä, että tämänkokoisen kirjan tekstin kaivertaminen kaksi kertaakaan noin paksulle metallilevypinkalle on käytännöllinen mahdottomuus...

   Vaikka emme osaakaan tarkalleen sanoa, kuinka paljon tilaa vastaava egyptinkielinen teksti veisi, varmaa on, että Mormonin kirjan tekstiin olisi tarvittu suunnilleen 300-400 metallilevyä. Sellaisen "kirjan" nostamiseen olisi vaadittu - elefantti! (puhumattakaan koko kirjasta, joka Smithin mukaan oli n. kolme kertaa suurempi, sillä siinä oli kaksi kolmattaosaa "sinetöityä", jota hän ei saanut kääntää). (3)

 

Kultalevyjen näkeminen ja silminnäkijät. Kultalevyjen näkemiseen ja silminnäkijöihin liittyy monia merkillisyyksiä:

 

Ilmestys. Smithin kertoman mukaan hän kaivoi kultalevyt maasta v. 1827 ja piti niitä itsellään joitakin vuosia kunnes hän luovutti ne sanansaattaja Moronille. Tähän nähden on merkillistä, että v. 1829, jolloin Smithin piti näyttää kultalevyt kolmelle ensimmäiselle silminnäkijälle metsässä, ei hänellä siellä ollut niitä mukana. Heidän kaikkien piti rukoilla saadakseen asiasta ilmestyksen Jumalalta. Eikö tämä ilmestyksen rukoileminen todista, että kyseessä oli sittenkin vain hallusinaatio ja etteivät kultalevyt olleet todellisia?

 

Joseph kysyi Herralta ja ilmoitti sitten näille kolmelle, että jos he nöyrtyisivät, heidän osakseen saattaisi tulla oikeus nähdä muinainen aikakirja ja vastuu todistaa maailmalle siitä, mitä olivat nähneet.

   Kesällä 1829 Joseph Smith, Oliver Cowdery, Martin Harris ja David Whitmer vetäytyivät metsään lähelle Whitmerin kotia eteläisessä osassa New Yorkin valtiota. Kirkkaassa päivänvalossa he polvistuivat rukoilemaan Josephin rukoillessa ensin ja toisten vuorollaan seuratessa, mutta vaikka kaikki olivat rukoilleet, mitään vastausta ei saatu. He toistivat rukoukset, mutta jälleen tuloksetta. Tämän toisen epäonnistumisen jälkeen Martin Harris ehdotti, että hän vetäytyisi pois joukosta, sillä hänestä tuntui, että hän oli esteenä ilmoituksen saamiselle. Josephin suostumuksella hän lähti pois.

   Toiset kolme polvistuivat jälleen rukoukseen, ja samassa he näkivät yläpuolellaan ilmassa valon, ja enkeli seisoi heidän edessään. Hänellä oli levyt kädessään, ja hitaasti hän käänsi niitä lehti lehdeltä heidän silmiensä edessä, jotta he voisivat nähdä niissä olevat kaiverrukset. Sitten he kuulivat äänen yläpuolellaan sanovan: "Nämä levyt on ilmoitettu Jumalan voimasta ja ne on käännetty Jumalan voimasta. Niiden käännös, jonka olette nähneet, on oikea, ja minä käsken teidän todistaa siitä, mitä nyt näette ja kuulette." (Gordon B. Hinckley: Mitä on sanottava mormoneista?, s.65)

 

Todistajat luopuivat. Kun ovat kyseessä kultalevyt ja niiden silminnäkijät, mainitaan Joseph Smithin todistuksessa kahden eri silminnäkijäryhmän allekirjoittamasta todistuksesta. Ensin on kolmen miehen kertomus ja sitten kahdeksan miehen kertomus kultalevyjen näkemisestä. Molemmat ryhmät saivat oman kertomansa mukaan todistaa Jumalan ilmoitusta ja yhtä maailmanhistorian merkittävimmistä tapahtumista.

   Mutta olivatko nämä miehet kovin vakuuttuneita uskossaan? Sillä kun kolmesta ensimmäisestä todistajasta jokainen luopui, vaikka tosin kaksi palasi myöhemmin takaisin, ei tämä anna kovin vakuuttavaa kuvaa asiasta. Niin ikään kahdeksasta muusta silminnäkijästä kolme luopui kirkosta kokonaan eikä palannut takaisin.

   Siksi, jos kultalevyt olivat todellisia ja olivat Jumalan ilmoitus, miten silminnäkijät saattoivat joidenkin pienten ristiriitaisuuksien takia uhrata oman iankaikkisuutensa ja pelastustoivonsa? Eikö se tunnu merkilliseltä? Eikö juuri silminnäkijöillä olisi pitänyt olla suurin usko asiaan? Avaintodistajien luopuminen ja välinpitämättömyys on yksi kultalevyihin liittyvä arvoitus. Sitä on vaikea selittää, jos kultalevyt olivat aitoja.

 

Tyyli. Kun Mormonin kirjan pitäisi olla kirjoitettu useiden vuosisatojen aikana ja eri kirjoittajien toimesta (yli kymmenen kirjoittajaa), pitäisi siinä näkyä myös usean eri kirjoittajan tyyli kuten Raamatussa. Kuitenkin tässä kohtaamme ongelman. Mitään siihen viittaavaa ei ole näkyvissä, vaan Mormonin kirja vaikuttaa kokonaisuudessaan yhden ja saman kirjoittajan tekstiltä. Miten se on mahdollista, jos se on peräisin useamman eri kirjoittajan kynästä? Miksi jokainen heistä on käyttänyt suunnilleen samaa tyyliä?

 

Lainaukset King Jamesista ja Uudesta testamentista. Eräs erikoisuus Mormonin kirjassa on, että siinä esiintyy aivan samoja sanamuotoja kuin 1600-luvulla ilmestyneessä King James-raamatunkäännösversiossa. On arvioitu, että siinä olisi n. 25000 sanaa, jotka ovat samat kuin King Jamesissa. Lisäksi siinä on sanatarkkoja lainauksia vuorisaarnasta Matteuksen evankeliumista (Matt 5-7 / 3. Nefi, luvut 12-14) sekä Paavalin kirjoittama luettelo armolahjoista (1 Kor 12:8-11 / Moroni 10:8-16).

   Hyvä kysymys on, miten muinaiset kirjoittajat Amerikan mantereella ovat voineet käyttää täsmälleen samoja sanamuotoja kuin mitä Matteus ja Paavalikin olivat käyttäneet ja mitä esiintyy vuosisatoja myöhemmin ilmestyneessä raamatunkäännöksessä? Miten he saattoivat vuosisatoja aiemmin käyttää täsmälleen samoja sanamuotoja? Eikö sen pitäisi olla mahdotonta, koska Uusi Testamentti tuli Amerikkaan vasta yli 1000 vuotta myöhemmin kuin nämä ihmiset elivät?

 

Mormonin kirjaa alkuperää tutkineet ovat jonkin verran eri mieltä niistä lähteistä, joista kirjan kertomusrunko on saatu. Yksi on kuitenkin varmaa: tärkein lähde on Raamattu. Mormonin kirja sisältää paljon suoria lainauksia Raamatusta, ja lisäksi monet raamatunkertomukset löytyvät siitä muunneltuina. Joseph Smithin kääntämässä Mormonin kirjassa Raamatun lainaukset ovat englanninkielisestä King James-käännöksestä. Mielenkiintoista on se, että muinaiset miehet, jotka väittämän mukaan aikoinaan kirjoittivat kultalevyille egyptin kieltä, käyttivät samoja ilmaisuja, jotka esiintyvät King James -käännöksessä satoja vuosia myöhemmin...

   Paitsi että Mormonin kirja lainaa satoja jakeita lähes kirjaimellisesti King Jamesin Raamatusta, joka ilmestyi 1600-luvun alussa, Joseph Smith on liittänyt kirjaan myös koko joukon sellaisia teologisia ja käytännön seurakuntaelämään liittyviä asioita, jotka olivat pinnalla 1800-luvun Amerikassa. (4)

 

"Manuscript found". Kun Mormonin kirja kertoo tarinan siitä, miten jotkut Israelin heimot olisivat aikanaan vaeltaneet Amerikkaan ja että intiaanit olisivat heidän jälkeläisiään, ei tämä ole lajissaan mitenkään ainutlaatuinen tarina. Samoihin aikoihin esiintyi useampiakin vastaavia kertomuksia.

   Esim. Solomon Spauldingin (1761-1816) "Manuscript found" kertoo tällaisen tarinan, jossa esiintyi jopa samannimisiä henkilöitä kuin Mormonin kirjassa - Lehi-, Nefi- ja Moroni-nimiset miehet sekä laamanilaiset.

   Edellisen perusteella ja näiden yhteisten nimien perusteella onkin yleensä tultu siihen tulokseen, että "Manuscript found" on ollut pohjana Mormonin kirjan synnylle. Ainakin Solomon Spauldingin leski ja monet hänen ystävänsä väittivät muistavansa, miten Solomon elämänsä loppuvuosina oli lukenut heille käsikirjoituksen, jossa puhuttiin aivan samoista asioista kuin mitä on nykyisessä Mormonin kirjassa. Onko siis mahdollista, että Joseph Smith on saanut käsiinsä tämän kirjoituksen ja laatinut sen pohjalta Mormonin kirjan? Tätä mahdollisuutta ei voi jättää huomioonottamatta.

 

Intiaanit. Kun Mormonin kirja kertoo, miten nykyisten Amerikan intiaanien pitäisi olla juutalaisten jälkeläisiä, on tälle vaikea löytää todisteita.

   Ensinnäkin kaikki antropologit ovat yleensä sitä mieltä, että Amerikan intiaanit kuuluvat mongolirotuun ja ettei heissä ole piirteitäkään seemiläisestä alkuperästä. Ulkonäön lisäksi intiaanien tavat ovat hyvin erilaisia kuin juutalaisten. Heidän paristaan ei ole löydetty synagogia tai muita juutalaiseen uskontoon kuuluvia esineitä ja tapoja. Eikä heidän paristaan ole myöskään löydetty kristillisiä kirkkoja. Jos Mormonin kirjan väitteet pitävät paikkansa, eikö näitä jäänteitä täytyisi löytyä paljonkin? Miksi niitä ei kuitenkaan löydy, vai todistaako se siitä, ettei Mormonin kirja sittenkään pidä paikkaansa?

 

Jeesus Amerikassa. Yksi Mormonin kirjan ajatus on, että Jeesus saarnasi myös Amerikassa ylösnousemuksensa jälkeen ja perusti sinne kirkon - sen hän teki sitä varten, koska ei halunnut ilmoittaa itsestään vain yhdessä maassa, Israelissa.

   Saatamme kuitenkin kysyä, miksi Jumala olisi syrjäyttänyt muut maanosat kuten Aasian, Afrikan, Euroopan sekä Australian ja valinnut vain Amerikan ilmoituksensa kohteeksi. Eikö Jeesus itse sanonut, että hänet oli lähetetty vain Israeliin ja saarnaamaan siellä? (Opin ja liittojen kirja, joka koostuu pääosin Joseph Smithin näyistä, esittää myös normaalista poiketen, että Aadam ei suinkaan asunut Lähi-idässä, kuten Raamattu osoittaa, vaan Amerikassa! Ks. 107:53 ja 116:1) Miksi hän lähtisi muuttamaan omia sanojaan tällä alueella?

 

- (Matt 15:24) Hän vastasi ja sanoi: "Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö."

 

On hyvä myös huomata, että kristillisessä historiassa ei tiedetä syntyneen yhtään kristillistä kirkkoa muuten kuin kristittyjen suorittaman lähetystyön kautta - tämä on ollut aina Jumalan säätämä järjestys. Jeesus antoi opetuslapsille tehtäväksi saarnata evankeliumia, eikä ole mitään esimerkkejä siitä, että hän itse, ylösnousemuksensa jälkeen, olisi suorittanut sitä. Mormonin kirja on vastoin sitä, miten Jumala on yleensä toiminut maailmassa:

 

- (Mark 16:15) Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.

 

Paikkojen nimet. Kun ovat kyseessä monet Raamatussa mainitut paikat, on useissa kaivauksissa ja arkeologisissa löydöissä saatu selville, että ne ovat todella olleet olemassa ja että sen maininnat historian tapahtumista ovat todellisia.

   Mormonin kirjan suhteen on toisin. Niiltä seuduilta, jossa Mormonin kirjassa esiintyvien ihmisten olisi pitänyt asua, ei ole löytynyt yhtään paikkakunnan, järven, joen tai vuoren nimeä, joka edes muistuttaisi tässä kirjassa mainittuja paikkojen nimiä, vaikka yleensä nimet säilyvät muuttumattomina vuosituhansia. Eikä myöskään ole löydetty jäänteitä mistään kristillisistä kirkoista, vaikka niitäkin olisi pitänyt Mormonin kirjan perusteella esiintyä. Tämäntyyppiset seikat ovat voimakkaita todisteita Mormonin kirjan historiallisuutta vastaan.

 

 

Luku 2 -

Kallisarvoinen helmi

 

 

Yksi mormonien pyhistä kirjoista on Kallisarvoinen helmi, joka koostuu ns. Aabrahamin kirjasta, Matteuksen 24. luvun käännöksestä (Osasiko Smith, oppimaton mies, myös kreikkaa?) sekä ns. Mooseksen kirjasta, jossa on Smithin saamia näkyjä ja unia.

   Mitä tulee erityisesti ns. Aabrahamin kirjaan, on sen syntytarina sellainen, että Smith ja hänen kirkkonsa sai Egyptistä, läheltä Theeben kaupunkia, käsiinsä löydettyjä muumioita, joiden mukana oli myös papyruskääröjä. Kun Smith sitten tarkasteli näitä kääröjä, totesi hän, että ne sisälsivät itsensä isä Aabrahamin omakätistä kirjoitusta! Näistä "Aabrahamin" omistamista kääröistä Smith itse myöhemmin suoritti käännöstyön ja liitti nämä kirjoitukset Kallisarvoiseen helmeen osaksi Mormonien pyhiä kirjoituksia.

   Mutta kuten Mormonin kirjan taustaan ja sisältöön liittyy lukuisia epäkohtia, on niitä myös Aabrahamin kirjan kohdalla. Niistä voimme mainita seuraavia seikkoja:

 

Smithin löydöt. Ensinnäkin se asia, että yksi ja sama henkilö, Joseph Smith, saa käsiinsä sekä uurimin ja tummimin että Aabrahamin itsensä kirjoittamaa tekstiä, on ihmeellistä. Se on ihmeellistä, koska uurim ja tummim olivat vain ylimmäisellä papilla Israelissa n. 3000 vuotta sitten, ja koska Aabraham oli henkilö, joka eli n. 4000 vuotta sitten, eikä kukaan muu ole löytänyt häneltä säilyneitä kirjoituksia. Sen tähden Smithin jälkimmäistä löytöä voidaan pitää yhtenä historian tärkeimmistä tapauksista tai suurimmista petoksista. Kumpi näistä sitten on oikea vaihtoehto, niin varmaan useimmat tutkijat kallistuvat jälkimmäiselle kannalle.

 

Osa kuolleiden kirjaa. Toinen ongelma liittyy itse kääröjen sisältöön. Kun kääröjen olisi pitänyt Smithin mukaan olla Aabrahamin kirjoittamia, on nyt jälkeenpäin (ne löydettiin uudelleen v. 1967) havaittu, ettei niissä ole mainittu sanaakaan itse Aabrahamista. Sen sijaan on voitu havaita, että nämä kääröt sisälsivät egyptiläisten epäjumalien nimiä ja olivat osa egyptiläisten kuolleiden kirjaa - sitä kutsuttiin Hengitysten kirjaksi. Tässä kirjassa oli tarkoitus antaa vainajalle loitsuja, jotka suojelivat häntä matkallaan haudantakaisessa maailmassa. Aabrahamin kanssa kirjalla ei ollut mitään tekemistä.

 

Käännöstyö on myös ongelma, koska joidenkin egyptiläisten merkkien kääntämiseen Smith tarvitsi jopa yli sata sanaa! Nämä esimerkit osoittavat, ettei Smith oppimattomana miehenä hallinnut tätä taitoa, vaikka hän itse muuta väitti. Hänen käännöstyönsä ei vastaa kääröissä olevaa sisältöä: 

 

Kun sitten lähemmin tarkastellaan papyrustekstiä ja käännöstä, huomataan, että jonkin egyptiläisen merkin kääntämiseen Joseph tarvitsi 76 englanninkielistä sanaa; toisen merkin kääntämiseen 177, jonkin muun 130. Tämä tieto jo herättää epäilyksiä käännöstyön suhteen. Tiedetäänhän nykyään, että egyptin kirjoitus oli lähinnä sanakirjoitusta. Yhtä merkkiä tai merkkiryhmää vastaa yksi sana. Ainoastaan jotkin lyhenteet sisältävät enemmän kuin kyseiset merkit erikseen. Mutta yleensä egyptinkielisen merkin tai merkkiryhmän kääntäminen onnistuu muutamalla sanalla.

   Hyvä esimerkki Joseph Smithin käännöksestä on egyptiläinen merkki, joka tarkoittaa määräävää artikkelia. Tämän kääntämiseen Joseph tarvitsi 59 englanninkielistä sanaa, joista kaksi on erisnimiä. Tai toinen merkki, joka tarkoittaa vettä ja on osa lammikkoa tarkoittavasta sanasta, on käännöksessä tarvinnut 76 sanaa, joista erisnimiä on yhdeksän ja kuitenkin tuo egyptiläinen merkki koostuu neljästä suorasta viivasta!

   Koko lammikkoa tarkoittava merkkiryhmä on vaatinut 135 englanninkielistä sanaa. Suomalaisessa käännöksessä niitä vastaa 95 sanaa! (6)

 

 

 

Luku 3 -

Aaronin ja Melkisedekin pappeus

 

 

Kun menemme eteenpäin mormonismin opeissa, kannattaa seuraavaksi ottaa esille Aaronin pappeus sekä Melkisedekin pappeus, jotka ovat tärkeitä tekijöitä mormonismissa, ja joiden palauttamisesta Joseph Smith sai omat erityiset ilmoituksensa.

   Aaronin pappeuden palauttaminen tapahtui siten, että Smithille ja Oliver Cowderylle ilmestyi sanansaattaja - Johannes Kastaja nimeltään - ja joka ilmoitti tämän viran palauttamisesta. Sanansaattaja sanoi:

 

"Teille kanssapalvelijoilleni minä Mes-siaan nimessä annan Aaronin pappeuden, joka pitää hallussaan enkelien palveluksen ja parannuksen evankeliumin ja syntien anteeksisaamiseksi tapahtuvan upotuskasteen avaimia; eikä sitä oteta enää milloinkaan pois maan päältä, niin että vihdoin Leevin pojat uhraavat jälleen uhrin Herralle vanhurskaudessa."(Profeetta Joseph Smithin todistus, s. 19)

 

Melkisedekin pappeuden palauttaminen tapahtui vähän myöhemmin, kun Smith ja Cowdery olivat Susquehanna-joen rannalla. Tällöin heille ilmestyivät Pietari, Jaakob ja Johannes, jotka antoivat Melkisedekin pappeuden avaimet eli valtuudet sekä asettivat heidät "apostoleiksi ja erityisiksi todistajiksi."

   Mutta opettaako Raamattu näistä pappeuksista juuri siten kuin mormonikirkossa ajatellaan, vai opettaako se aivan toista? Katsomme asiaa seuraavien esimerkkien valossa:

 

Leevin sukua. Ensinnäkin, jos ihminen omistaisi Aaronin pappeuden, tulisi hänen olla syntyperäinen juutalainen ja Leevin sukua, koska aiemmin tähän virkaan kelpuutettiin vain sellaisen sukuhaaran omaavat. Kuinka moni nykyisistä mormonikirkon jäsenistä todella omistaa tällaisen sukuhaaran. Eikö tosiasia ole, että hyvin harvalla heistä on tällainen tausta? Ensimmäinen perusedellytys, oikea sukuhaara, todistaa sen puolesta, ettei mormoneilla voi olla alkuperäistä Aaronin pappeutta:

 

- (Hebr 7:5) Onhan niillä Leevin pojista, jotka saavat pappeuden, käsky lain mukaan ottaa kymmenyksiä kansalta, se on veljiltään, vaikka nämä ovatkin Aabrahamin kupeista lähteneet;

 

Uhritoimitukset. Toinen edellytys pappeudelle tulisi olla se, että mormonit suorittaisivat uhritoimituksia toimiakseen raamatullisen pappeuden mukaisesti. Eikö tämä kuitenkin ole myös sellainen asia, jota mormonikirkossa ei ole tähän päivään mennessä noudatettu? Tämä todistaa myös sen puolesta, ettei heidän pappeutensa ole alkuperäisen mallin mukainen:

 

- (Hebr 10:11) Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.

11. Ja kaikki papit seisovat päivä päivältä palvelustaan toimittamassa ja usein uhraamassa, aina samoja uhreja, jotka eivät ikinä voi syntejä poistaa;

 

Pappeus katosi. Kun Kristus tuli, tapahtui se asia, että aaronilainen pappeus katosi hänen myötään. Se katosi, koska hän toi uuden liiton ja uhrit lakkasivat olemasta voimassa. Jos sen tähden halutaan edelleen pitäytyä aaronilaiseen pappeuteen, olisi se paluuta vanhaan liittoon, jota ei enää ole voimassa. Se tekisi myös turhaksi Jeesuksen sovitustyön merkityksen, koska hän oman itsensä kautta otti kertakaikkiaan pois syntimme:

 

- (Hebr 7:11,12,18) Jos siis täydellisyys olisi saavutettu leeviläisen pappeuden kautta, sillä tähän on kansa laissa sidottu, miksi sitten oli tarpeen, että nousi toinen pappi Melkisedekin järjestyksen mukaan eikä tullut nimitetyksi Aaronin järjestyksen mukaan?

12. Sillä pappeuden muuttuessa tapahtuu välttämättä myös lain muutos.

18. Täten kyllä entinen säädös kumotaan, koska se oli voimaton ja hyödytön

 

- (Hebr 8:13) Sanoessaan "uuden" hän on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi; mutta se, mikä vanhenee ja käy iälliseksi, on lähellä häviämistään.

 

- (Hebr 10:12) mutta tämä on, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle,

 

Ei eri asteita. Jos edellytetään, että alkuseurakunnan aikana olisi vallinnut aaronilainen pappeus, jossa olisi ollut eri asteita (Diakoni 12 v. iässä, opettaja 14 v. iässä ja pappi 16 v. iässä), varmaankin siitä olisi mainittu Raamatussa. Samoin jos alkuseurakunnan jäsenillä olisi ollut Melkisedekin pappeus, olisi varmasti siitäkin mainittu.

   Kuitenkin, jos tutkimme Raamattua, ei siellä puhuta näistä asioista, vaan se puhuu vain yleisestä pappeudesta, joka tulee jokaisen Kristuksen vastaanottaneen osalle:

 

- (1 Piet 2:9) Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa;

 

- (Ilm 1:5,6) a Jeesukselta Kristukselta, uskolliselta todistajalta, häneltä, joka on kuolleitten esikoinen ja maan kuningasten hallitsija! Hänelle, joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellänsä

6. ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, hänelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti! Amen.

 

Kristus pappi Melkisedekin järjestyksen mukaan. Mitä tulee Melkisedekin pappeuteen, sanoo Uusi testamentti sen selvästi koskevan vain Kristusta, joka on pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan. Tämä johtaa siihen, ettemme me tavalliset ihmiset nykypäivänä voi omistaa sitä. Tämä varmasti koskee myös mormoneita, jotka uskovat omistavansa sen.

 

- (Hebr 5:5,6,10) Niinpä Kristuskaan ei itse korottanut itseänsä ylimmäisen papin kunniaan, vaan hän, joka sanoi hänelle: "Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin";

6. niinkuin hän toisessakin paikassa sanoo: "Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan."

10. hän, jota Jumala nimittää "ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan."

 

- (Hebr 6:20) jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt, tultuaan ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, iankaikkisesti.

 

 

Luku 4 -

Moniavioisuus

 

 

Eräs luku mormonikirkon historiaa on moniavioisuus. Nykyaikana sitä ei sallita, koska se kiellettiin 1800-luvun loppupuolella yhteiskunnan painostuksesta, mutta alkuaikoina sillä oli merkittävä asema kirkossa. Profeetta Smith itse ainakin oli hyvin perso vaimoille. Hänellä tiedetään olleen ainakin 27 vaimoa ja toisten arvioiden mukaan jopa lähes 60 vaimoa. Smith sai myös asiaa koskevan ilmoituksen 12.7.1843, joka vahvisti että hän oli "oikealla" tiellä. Niin ikään muilla kirkon johtohenkilöillä oli niihin aikoihin useita vaimoja - esim. Smithin seuraajalla eli Brigham Youngilla on arvioitu olleen 20 vaimoa.

   Erikoista moniavioisuudessa kuitenkin on, että se on vastoin Mormonin kirjaa, mutta myös Raamattua, sillä...

 

Mormonin kirja, jota mormonit pitävät pyhänä kirjanaan ja josta he aina aloittavat keskustelun kotikäyntiensä yhteydessä, ei kannata moniavioisuutta. Päinvastoin se tuomitsee sen kuten seuraavat sen kohdat osoittavat. Mormonikirkon ensimmäisten johtajien sanan tuntemus omasta pyhästä kirjastaan on tässä kohdassa täytynyt olla hyvin puutteellinen:

 

Sen tähden, veljeni, kuulkaa minua, ja kallistakaa korvanne Herran sanalle: Sillä älköön teidän keskuudessanne yhdelläkään miehellä olko enempää kuin yksi vaimo; älköönkä hänellä olko ainoatakaan sivuvaimoa. (Jaakob 2:27)

 

Katsokaa, laamanilaiset, teidän veljenne, joita te vihaatte heidän saastaisuutensa tähden ja sen kirouksen tähden, joka on kohdannut heidän ihoansa, ovat teitä vanhurskaampia; sillä he eivät ole unohtaneet Herran käskyä, joka annettiin meidän isillemme, että heillä piti olla vain yksi vaimo eikä ainoatakaan sivuvaimoa ja ettei heidän keskuudessaan pitänyt haureutta harjoittaa. (Jaakob 3:5)

 

Jos katsomme Uuden testamentin opetusta, poikkeaa se selvästi Smithin saamista ilmoituksista. Vaikka voimme nähdä esim. vanhan liiton aikana joillakin ihmisillä olleen useampia vaimoja, ei moniavioisuus ole kuitenkaan Jumalan alkuperäinen tahto, vaan sitä on ainoastaan yksi mies ja vaimo - kuten Aadam ja Eevakin alun perin olivat. Tämän asian vahvistivat myös Jeesus ja apostolit:

 

- (Matt 19:4-6) Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi'

5. ja sanoi: 'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'?

6. Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."

 

- (1 Kor 7:1-3) Mutta mitä siihen tulee, mistä kirjoititte, niin hyvä on miehelle olla naiseen ryhtymättä;

2. mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä.

3. Täyttäköön mies velvollisuutensa vaimoansa kohtaan, ja samoin vaimo miestänsä kohtaan.

 

Lisäksi löydämme Uuden testamentin opetuksen, että seurakunnan palvelijoiden ja johtajien tulee olla yhden vaimon miehiä. Käsitys moniavioisuudesta ei sovi yhteen tämän ajatuksen kanssa:

 

- (1 Tim 3:2,12) Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan,

 12. Seurakuntapalvelija olkoon yhden vaimon mies, lapsensa ja kotinsa hyvin hallitseva.

 

- (Tiit 1:6) jos missä olisi joku nuhteeton, yhden vaimon mies, jonka lapset ovat uskovia, eivät irstaudesta syytettyjä eivätkä niskoittelevia.

 

 

Luku 5 -

Taivaallinen avioliitto

 

 

Samaan aikaan kuin Joseph Smith sai ilmoituksen moniavioisuudesta, sai hän myös ilmoituksen taivaallisesta avioliitosta - asia, joka yhä edelleen on voimassa, vaikka moniavioisuus onkin nykyään kadonnut.

   Yhä edelleen mormonitemppeleissä vihitään "rakastavaisia" taivaalliseen eli iankaikkiseen avioliittoon erilaisten vihkiseremonioiden kautta. Tuloksena näistä liitoista uskotaan olevan positiivisia seurauksia. Ensinnäkin jos ihminen on käynyt tämän vihkiseremonian läpi, tulee hän saamaan jälkeläisiä ja lisääntymään iankaikkisesti. Toiseksi se korottaa ihmisen itsensä asemaa, jopa Jumalaksi asti - niin ainakin uskotaan. Joseph Smith on selittänyt asiaa:

 

Elleivät mies ja hänen vaimonsa astu iankaikkiseen liittoon ja tule vihityksi iankaikkisuudeksi ollessaan tässä koetusajassa pyhän pappeuden voiman ja valtuuden nojalla, he kuollessaan lakkaavat lisääntymästä, toisin sanoen he eivät tule ylösnousemuksen jälkeen saamaan lapsia. Mutta ne, jotka solmivat avioliiton pappeuden voiman ja valtuuden kautta tässä elämässä ja elävät tekemättä syntiä Pyhää Henkeä vastaan, tulevat jatkuvasti lisääntymään ja saamaan lapsia celestisessä kirkkaudessa. - D.H.C. 5:391(Vanhin Joseph Fielding Smith: Tie täydellisyyteen, s. 193)

 

Mitä Raamattu sanoo? Ajatuksena iankaikkinen avioliitto, jota mormonit opettavat, on varmastikin kaunis ja ihana, varsinkin jos puolisot rakastavat toisiaan (Entä jos he eivät rakasta toisiaan?). Ongelmana vain on, että Raamattu ei puhu siitä mitään. Jeesus ei puhunut siitä mitään eivätkä myöskään apostolit maininneet sitä kirjeissään. Jos se olisi ollut totta, varmaankin siitä olisi mainittu kuten myös temppelissä suoritettavasta vihkimisestä, mutta kuten tiedämme, vaikenee Raamattu näistä asioista.

   Sen sijaan Jeesus raottaa iankaikkisuuden verhoa aivan toisella tavalla. Hän osoittaa, että ikuisuudessa eivät vallitse nykyisenkaltaiset perhesuhteet - avioliitot ja lapset - vaan että ihmiset ovat niinkuin enkelit taivaassa:

 

- (Matt 22:29,30) Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.

30. Sillä ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaassa.

 

 

 

Luku 6 -

Kaste kuolleiden puolesta

 

 

Kaste kuolleiden puolesta on toinen tärkeä toimitus, iankaikkisen avioliiton ohella, jota suoritetaan mormonitemppeleissä. Se perustuu siihen mormonien käsitykseen, että parannuksenteko on mahdollinen vielä kuoleman jälkeen, mutta kaste on mahdollinen vain tässä ajassa. Siksi tarvitaan nyt maan päällä elävien sijaiskasteita. Tätä asiaa on perusteltu mm. parilla 1. Pietarin kirjeen kohdalla:

 

- (1 Piet 3:18-20) Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä,

19. jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille,

20. jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta.

 

- (1 Piet 4:6) Sillä sitä varten kuolleillekin on julistettu evankeliumi, että he tosin olisivat tuomitut lihassa niinkuin ihmiset, mutta että heillä hengessä olisi elämä, niinkuin Jumala elää.

 

Samoin sitä on perusteltu lyhyellä maininnalla Korinttolaiskirjeessä, jossa Paavali ohimennen viittaa siihen:

 

- (1 Kor 15:29) Mitä muutoin ne, jotka kastattavat itsensä kuolleitten puolesta, sillä saavat aikaan? Jos kuolleet eivät heräjä, miksi nämä sitten kastattavat itsensä heidän puolestaan?

 

Edellä mainitun opetuksen, kasteiden kuolleiden puolesta, haittana ovat kuitenkin tietyt seikat. Niitä ovat seuraavat asiat:

 

• Jos kaste kuolleiden puolesta olisi ollut niin tärkeä kuin mitä ajatellaan, niin varmasti Raamattu olisi puhunut siitä paljon ja kehottanut siihen (Sama ongelma on tietysti muidenkin mormonien oppien kohdalla.). Mitään tällaista ei kuitenkaan ole havaittavissa, vaan on vain yksi Paavalin mainitsema lyhyt viittaus asiaan. Siinäkään Paavali ei puhu "meistä" eli itsestään ja seurakuntalaisista, vaikka koko luku käsittelee vain "meitä". Sen sijaan hän puhuu "niistä" eli joistakin muista, vieraista henkilöistä, jotka harjoittivat sitä. Kyseinen asia ei siis ollut mikään yleinen seurakunnan käytäntö ja toimintatapa.

 

• Kun ajatellaan sitä mormonien käsitystä, että parannus on mahdollista vielä kuoleman jälkeen, on taas Raamatun yleinen opetus se, että ihmisellä on mahdollisuus pelastua vain tämän elämän aikana. Sen jälkeen tulee tuomio, ei uutta pelastusmahdollisuutta. Mormonien käsitys on tässä suhteessa samanlainen kuin katolinen kiirastulioppi, jossa siinäkin tarjotaan ihmiselle pelastusmahdollisuutta vielä kuoleman jälkeen - asia, jota ei kuitenkaan selvästi opeteta Raamatussa:

 

- (Hebr 9:27) Ja samoinkuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta senjälkeen tulee tuomio,

 

• Kun käytetään perusteluina 1. Pietarin kirjeen jakeita kuolleille saarnaamisesta, on huomioitavaa, että nämä jakeet ovat menneessä aikamuodossa. Niissä ei puhuta mitään siitä, että se olisi jatkuva käytäntö. Eikä niissä puhuta myöskään siitä, että se koskisi nykyään kuolevia. Nämä jakeet eivät välttämättä lainkaan liity nykyaikaan.

 

• Kun ovat kyseessä MAP-kirkon käsitykset, kuuluu siihen myös se, että opetuslapset kuten Pietari, Paavali ja muut tulevat kuolemansa jälkeen saarnaamaan evankeliumia henkimaailmassa.

   Voidaan kuitenkin kysyä, mistä Raamatusta löytyy tällainen opetus? Eikö esim. Paavali sanonut menevänsä suoraan Herran tykö kuoltuaan? Hän ei uskonut menevänsä mihinkään välitilaan tai alkanut uudelleen julistamaan, vaan hän uskoi menevänsä suoraan Herran tykö:

 

- (2 Kor 5:8) Mutta me olemme turvallisella mielellä ja haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö.

 

- (Fil 1:23) Ahtaalla minä olen näiden kahden välissä: halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi monin verroin parempi;

 

- (2 Tim 4:5-8) Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti.

6. Sillä minut jo uhrataan, ja minun lähtöni aika on jo tullut.

7. Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt.

8. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat.

 

 

Luku 7 -

Yhteys vapaamuurariuteen

 

 

Edellä on jo puhuttu mormonien temppelipalveluksesta, jossa vihitään ihmisiä iankaikkiseen avioliittoon sekä suoritettiin kasteita kuolleiden puolesta.

   Mormonien temppelipalveluksessa on kuitenkin yhteyksiä myös vapaamuurariuteen. Joseph Smith oli itse korkea-asteinen vapaamuurari. Samoin melkein koko silloinen mormoniseurakunta kuului tähän järjestöön. Mormonismin perusta on siis hyvin pitkälti salaopillisessa vapaamuurarijärjestössä.

   Seuraavassa aiomme luetella muutamia sellaisia asioita, joissa vapaamuurariuden ja mormonismin yhteys ilmenee. On arvioitu, että on liki 30 kohtaa, joissa näitä yhteyksiä esiintyy. Tavallisimpia niistä ovat seuraavat asiat:

 

• Kummassakin on salaisia seremonioita, jotka suoritetaan salaisissa temppeleissä.

 

• Mormonien temppeliseremoniat suoritettiin alunperin vapaamuurarien tiloissa.

 

• Valat. Sekä mormonit että vapaamuurarit vannovat erilaisia valoja. Aikaisemmin näiden valojen sanamuotokin oli lähes identtinen. Lisäksi molemmissa on kurkun katkaisemista kuvaava kädenliike, joka tehdään peukalolla. Sen tarkoitus on, että luvataan olla paljastamatta salaisuuksia kenellekään henkensä menettämisen uhalla.

 

• Salaiset kädenpuristukset.

 

• Kummassakin systeemissä henkilölle annetaan uusi salainen nimi.

 

• Molemmissa käytetään esiliinaa toimituksen aikana.

 

• Mormonismissa on tietty alusvaatekappale, garment, jossa on vapaamuurariuden tunnusmerkit.

 

 

Luku 8 -

Käsitys Jumalasta

 

 

Mormonien käsitys Jumalasta on hyvin erilainen kuin normaali kristillinen käsitys. Jos katsomme tätä asiaa seuraavien esimerkkien valossa, osoittaa se mormonien todellisuudessa olevan polyteistejä, monijumalaisuuden kannattajia. Sen osoittavat seuraavat esimerkit:

 

Mormonismissa on monta jumalaa

 

"Alussa Jumalien pääjumala kutsui kokoon Jumalien neuvoston; ja he kokoontuivat ja kehittivät suunnitelman maailman luomiseksi ja kansoittamiseksi - kaikissa tilaisuuksissa, joissa olen puhunut Jumalasta, olen aina opettanut monijumalaisuutta." (Joseph Smith, History of the Church, VI osa, sivut 308,474,engl.kielinen teos)

 

"... Olipa sitten olemassa yksi Jumala tai monta Jumalaa, heidät tullaan ilmoittamaan... sen mukaan, mikä säädettiin kaikkien muiden jumalien iankaikkisen Jumalan neuvostossa, ennen kuin tätä maailmaa oli..." (Opin ja liittojen kirja 121:28,32, Smithin ilmoitus Libertyn vankilassa 20.3.1839)

 

"Taivaassa, jossa meidän henkemme ovat syntyneet, on monia Jumalia, joista kullakin on oma vaimonsa tai omia vaimojaan, jotka hänelle on annettu ennen hänen lunastustaan, hänen vielä ollessaan kuolevaisessa tilassa." (Orson Pratt / The Seer I, 37, EA. 13)

 

"Onko Jumalia enemmän kuin yksi?" Vastaus on: 'Kyllä, monia" (Catechism for Children, s.. 13, WEB. 32)

 

Kun katsomme ylläolevia esimerkkejä mormonien omista kirjoituksista, osoittavat ne selvästi, miten mormonismissa uskotaan moniin jumaliin. Nämä ihmiset ovat siis monijumalaisuuden kannattajia - asia, jota jotkut mormonit eivät välttämättä alussa tiedä.

   Sensijaan jos katsomme Raamattua, puhuu se siitä, että on vain yksi Jumala ja ettei ole mitään muuta Jumalaa kuin hän:

 

- (5 Moos 4:35) Sinun on annettu se nähdä, tietääksesi, että Herra on Jumala, eikä muuta jumalaa ole kuin hän.

 

- (5 Moos 32:39) Katsokaa nyt, että minä, minä olen, eikä yhtäkään jumalaa ole minun rinnallani. Minä kuoletan ja minä teen eläväksi, minä lyön ja minä parannan; eikä ole sitä, joka pelastaisi minun käsistäni.

 

- (Jes 44:6) Näin sanoo Herra, Israelin kuningas, ja sen lunastaja, Herra Sebaot: Minä olen ensimmäinen, ja minä olen viimeinen, ja paitsi minua ei ole yhtäkään Jumalaa.

 

- (Jes 45:5,6) Minä olen Herra, eikä toista ole, paitsi minua ei ole yhtään jumalaa. Minä vyötän sinut, vaikka sinä et minua tunne,

6. jotta tiedettäisiin auringon noususta sen laskemille asti, että paitsi minua ei ole yhtäkään: minä olen Herra, eikä toista ole,

 

- (Jes 46:9) Muistakaa entisiä ikiajoista asti, sillä minä olen Jumala, eikä toista ole; minä olen Jumala, eikä ole minun vertaistani

 

- (1 Tim 1:17) Mutta iankaikkiselle kuninkaalle, katoamattomalle, näkymättömälle, ainoalle Jumalalle, kunnia ja kirkkaus aina ja iankaikkisesti! Amen.

 

On merkillepantavaa, että Mormonin kirjakin puhuu vain yhdestä Jumalasta. Smithin ja muiden MAP-kirkon johtajien opetukset ja ilmestykset ovat siten vastoin heidän omaa kirjaansa:

 

Ja Seesrom sanoi hänelle: Sinä sanot, että on olemassa totinen ja elävä Jumalaa? Ja Amulek sanoi: Niin on olemassa totinen ja elävä Jumala. Niin Seesrom sanoi: Onko olemassa useampia kuin yksi Jumala? Ja hän vastasi: Ei ole. (Alma 11:26-29)

 

Jumala oli kerran ihminen

 

"Jumala itse oli kerran kuten me olemme nyt, ja hän on korotettu ihminen - minä sanon teille, että jos näkisitte hänet ihmisen muodossa - kuten itse olette, kaikessa mielessä ja muodossa hän on kuin ihminen - Hän oli kerran ihminen kuten me olemme; totisesti Jumala, meidän kaikkien Isä, asui maan päällä." (Joseph Smith, History of the Church, VI osa, s. 305, engl.kielinen teos)

 

"Millainen ihminen on, sellainen Jumala kerran oli, millainen Jumala on, sellainen ihmisestä voi tulla." (James Talmage: Articles of faith, s.430)

 

Mormonismin Jumala oli kerran ihminen, kuten me olemme nyt.

   Sensijaan Raamattu osoittaa, ettei Jumala ole koskaan ollut ihminen, ja että hän on ollut sama Jumala iankaikkisesta iankaikkiseen:

 

- (Room 1:22,23,25) Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet

23. ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi.

25. nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen.

 

- (Ps 90:2) Ennenkuin vuoret syntyivät ja sinä loit maan ja maanpiirin, iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä, Jumala.

 

- (Ps 102:26-28) Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.

27. Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.

28. Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.

 

- (Hebr 13:8) Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.

 

- (Hoos 11:9) En minä pane täytäntöön vihani hehkua, en enää hävitä Efraimia. Sillä minä olen Jumala enkä ihminen, olen Pyhä sinun keskelläsi; en tule minä vihan tuimuudessa

 

- (4 Moos 23:19) Ei Jumala ole ihminen, niin että hän valhettelisi, eikä ihmislapsi, että hän katuisi. Sanoisiko hän jotakin eikä sitä tekisi, puhuisiko jotakin eikä sitä täyttäisi?

 

Aadam on jumala

 

"Kun Aadam tuli Eedenin paratiisiin, hän tuli sinne taivaallisessa ruumiissa ja toi mukanaan Eevan, erään vaimoistaan. Hän auttoi tämän maailman tekemisessä ja järjestämisessä. Hän on Isämme ja Jumalamme ja ainoa jumala, jonka kanssa meillä on tekemistä." (Seuran 2. presidentin, Brigham Youngin lausunto / Journal of Discourses VI, 50, EA./ 13, WEB.33,EHK.381)

 

Mormoniseuran 2. presidentin, Brigham Youngin, lausunto osoittaa, että todellisuudessa Aadam on se Jumala, johon he ovat yhteydessä.

   Raamatusta sen sijaan löydämme opetuksen, miten taivaan Jumala itse loi Aadamin:

 

- (1 Moos 1:27) Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.

 

 - (Apt 17:24-26) Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä,

25. eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken.

26. Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat,

 

Isä jumalalla on ruumis

 

"Isällä on ruumis lihaa ja luuta, samalla tavalla kosketeltava kuin ihmisellä; niin on myös Pojalla..." (Opin ja liittojen kirja: 130:22, Smithin ilmoitus 2.4.1843)

 

Opin ja liittojen kirjasta löytyy sellainen Joseph Smithin ilmoitus, että Isä Jumalallakin on samanlainen lihaa ja luuta oleva ruumis kuin meillä.

   Raamattu sen sijaan osoittaa selvästi, että Jumala on henki:

 

- (Joh 4:24) Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa."

 

- (2 Kor 3:17) Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus.

 

Jumalalla on vaimo tai vaimoja

 

"Taivaassa, jossa meidän henkemme ovat syntyneet, on monia Jumalia, joista kullakin on oma vaimonsa tai omia vaimojaan, jotka hänelle on annettu ennen hänen lunastustaan, hänen vielä ollessaan kuolevaisessa tilassa." (Orson Pratt, The Seer I, 37, EA, 13)

 

Kun mormonismissa on alennettu Jumala melkein ihmisen tasolle, on heidän jumalallaan tai jumalillaan kullakin myös oma vaimonsa.

   Raamattu ei puhu mitään Jumalan vaimoista fyysisessä mielessä.

 

Ihmisestä voi tulla jumala

 

"Ihmiset kulkevat ohi enkelien ja Jumalien... korotukseensa ja kirkkauteensa kaikessa,... ja tämä kirkkaus on oleva jälkeläisten täyteys ja jatkuminen aina ja iankaikkisesti. Silloin he tulevat olemaan Jumalia, koska heillä ei ole loppua... silloin he tulevat olemaan kaiken yläpuolella, koska kaikki on heille alamaista. Silloin he tulevat olemaan Jumalia, koska heillä on kaikki valta, ja enkelit ovat heille alamaisia." (Opin ja liittojen kirja 132:19,20, Smithin ilmoitus 12.7.1843)

 

"Ne, jotka ovat totelleet evankeliumin lakeja, ottaneet vastaan Pyhän Hengen, saaneet pappeuden ja pitäneet sitä kunniassa ja eläneet vanhurskaasti, päästetään taivaallisen kirkkauteen. Siellä heillä on valtaistuimia, hallitusvalta ja loputon lisääntyminen; he tulevat olemaan Jumalia, jotka luovat ja hallitsevat maailmoja ja kansoittavat niitä jälkeläisillään (Manual 1901-1902, I, 52, WEB. 365.)

 

Kun mormonismissa uskotaan moniin jumaliin, on yksi osa tätä aluetta myös se, että ihmisistäkin voi kehityksen kautta tulla jumalia, jotka luovat ja hallitsevat maailmoja ja kansoittavat niitä jälkeläisillään.

   Kuitenkin, jos katsomme Raamattua, osoittaa se, ettei yksikään ihminen voi tulla Jumalaksi:

 

- (Jes 43:10,11) Te olette minun todistajani, sanoo Herra, minun palvelijani, jonka minä olen valinnut, jotta te tuntisitte minut ja uskoisitte minuun ja ymmärtäisitte, että minä se olen. Ennen minua ei ole luotu yhtäkään jumalaa, eikä minun jälkeeni toista tule.

11. Minä, minä olen Herra, eikä ole muuta pelastajaa, kuin minä.

 

- (Hes 28:2) "Ihmislapsi, sano Tyyron ruhtinaalle: Näin sanoo Herra, Herra: Koska sinun sydämesi on ylpistynyt ja sinä sanot: 'Minä olen jumala, jumalain istuimella minä istun merten sydämessä', ja olet kuitenkin ihminen, et jumala, vaikka omasta mielestäsi olet jumalan vertainen

 

- (Apt 12:21-24) Niin Herodes määrättynä päivänä pukeutui kuninkaalliseen pukuun, istui istuimelleen ja piti heille puheen;

22. siihen kansa huusi: "Jumalan ääni, eikä ihmisen!"

23. Mutta heti löi häntä Herran enkeli, sentähden ettei hän antanut kunniaa Jumalalle; ja madot söivät hänet, ja hän heitti henkensä.

24. Mutta Jumalan sana menestyi ja levisi.

 

 Jeesus ja saatana ovat veljiä

 

"Ennenkuin Jeesus nimitettiin maailman Vapahtajaksi, hän taisteli tästä asemasta erään toisen Jumalan pojan kanssa. Tämä toinen poika oli Lucifer - tämä Jeesuksen henkiveli epätoivoisesti yritti tulla ihmiskunnan Vapahtajaksi." (Milton R. Hunter: The Gospel Through the Ages, s.15, engl.kielinen teos)

 

Kun mormonismissa on erikoinen käsitys Jumalasta, kuuluu siihen myös se, että Jeesus ja saatana ovat olleet veljiä.

   Raamattu sen sijaan osoittaa, että Jeesus on Jumalan ainokainen Poika ja itse Jumala, joten mormonien käsitys ei voi pitää paikkaansa:

 

- (1 Joh 4:9,10) Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.

10. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

 

- (Joh 1:1,14) Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.

14. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.

 

- (Joh 1:18) Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut.

 

- (Joh 3:16) Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

 

Jeesus ei siinnyt pyhästä hengestä

 

"Kun neitsyt Maria synnytti Jeesus-lapsen, Isä oli siittänyt hänet kaltaisekseen. Hän ei siinnyt Pyhästä Hengestä. Ja kuka oli Isä? Hän oli ihmissuvun ensimmäinen; ja kun hän otti (ihmisruumiin) majan , se sikisi hänen Isästään taivaassa samaan tapaan kuin Kain, Aabel ja muut Aadamin ja Eevan pojat ja tyttäret." (Journal of Discourses, I, 50, WEB. 34, EHK.381, Brigham Youngin lausunto)

 

Brigham Young, seuran 2. presidentti puhui siitä, miten Jeesus ei siinnyt Pyhästä Hengestä.

   Kuitenkin, jos katsomme Raamattua, puhuu se juuri päinvastoin:

 

- (Matt 1:20) Mutta kun hän tätä ajatteli, niin katso, hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: "Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi; sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä.

 

- (Luuk 1:34,35) Niin Maria sanoi enkelille: "Kuinka tämä voi tapahtua, kun minä en miehestä mitään tiedä?"

35. Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: "Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi.

 

Jeesus oli naimisissa

 

"Tutkiskelkaamme nyt kysymystä Jeesuksen vaimoista: oli useita pyhiä naisia, jotka suuresti rakastivat Jeesusta, ja kun hän nousi kuolleista, hän ensin ilmestyi näille naisille tai ainakin yhdelle heistä, nimittäin Maria Magdaleenalle. Onhan varsin luonnollista, että aviomies ylösnousemuksessa ilmestyy ensiksi omille rakkaille vaimoilleen." (Orson Pratt, The Seer I, 159, WEB.35)

 

"Jeesus oli ylkä (sulhanen) Galilean Kaanan häissä - me väitämme, että Jeesus Kristus vihittiin, jotta hän voisi nähdä siemenensä." (Orson Hyde, apostoli, Journal of Discourses, II osa, s.82)

 

Yksi erikoinen käsitys mormonismissa on, että Jeesuksella olisi ollut vaimoja.

   Raamattu ei kuitenkaan puhu mitään Jeesuksen naimisissaolosta. Kaanaan häissä Jeesuskin oli vain vieraana:

 

- (Joh 2:1,2) Ja kolmantena päivänä oli häät Galilean Kaanassa, ja Jeesuksen äiti oli siellä.

2. Ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa olivat kutsutut häihin.

 

 

Luku 9 -

Oliko Joseph Smith Jumalan profeetta?

 

 

Jos ajattelemme sitä mahdollisuutta, että Joseph Smith olisi ollut Jumalan profeetta, uskovat mormonit tietysti itse tähän käsitykseen. He saattavat pitää häntä tärkeimpänä henkilönä maan päällä sitten Jeesuksen jälkeen.

   Jos kuitenkin katsomme Joseph Smithin elämää ja opetusta, on useita syitä uskoa siihen, ettei hän ollut oikea ja todellinen Jumalan profeetta. Sen voimme huomata seuraavien asioiden valossa:

 

Vainajahenget. Ensinnäkin on hyvä huomata, että Smith oli toistuvasti tekemisissä vainajina esiintyvien henkien kanssa, kuten Johannes Kastajan, Jaakobin, Johanneksen sekä Mooseksen ja Elian. Hän sai niiden kautta Aaronin ja Melkisedekin pappeuden sekä muita ilmoituksia.

   Tässä asiassa on kuitenkin hyvä ymmärtää, että Raamattu varoittaa meitä olemasta tekemisissä vainajahenkien kanssa, jotka ovat todellisuudessa ilmapiirissä olevia pahoja henkiä. Vaikka nämä henget esiintyisivät apostoleina ja hyvinä henkinä, on syytä uskoa, että kyseessä ovat koko ajan ilmapiirissä olevat pahat henget. Sillä Jumalan apostolit eivät varmasti rikkoisi Jumalan käskyjä eivätkä he myöskään alkaisi antaa uusia opetuksia. Sen sijaan vainaja- ja tietäjähenget, pahat riivaajahenget, joihin Smithkin oli varmasti yhteydessä, voivat sitä tehdä:

 

- (3 Moos 19:31) Älkää kääntykö vainaja- ja tietäjähenkien puoleen; älkää etsikö heitä, ettette tulisi heistä saastutetuiksi. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.

 

- (5 Moos 18:10-12) Älköön keskuudessasi olko ketään, joka panee poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, tahi joka tekee taikoja, ennustelee merkeistä, harjoittaa noituutta tai velhoutta,

11. joka lukee loitsuja, kysyy vainaja- tai tietäjähengiltä tahi kääntyy vainajien puoleen.

12. Sillä jokainen, joka senkaltaista tekee, on kauhistus Herralle, ja sellaisten kauhistusten tähden Herra, sinun Jumalasi, karkoittaa heidät sinun tieltäsi.

 

Oppi. Kun tutkimme Joseph Smithin opetusta, on se totutusta poikkeava, niin että hänellä on lukuisia Raamatun ulkopuolisia oppeja (monijumalaisuus...), kuten jo aiemmissa luvuissa on tullut esille. Syynä tähän varmasti on juuri se, että hän oli yhteydessä edellä mainittuihin vainajahenkiin ja enkeleihin, joilta sai uudet oppinsa. Väärien profeettojen yksi ominaisuus on juuri se, että he opettavat Jumalan sanasta poikkeavaa oppia ja saavat sitä tukevia ilmestyksiä enkeleiltä, jotka eivät kuitenkaan ole Jumalan enkeleitä:

 

- (Gal 1:8,9) Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.

 

9. Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu.

 

- (2 Piet 2:1) Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon.

 

- (1 Joh 4:1) Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.

 

Elämä. Kun tutkimme Joseph Smithin elämää, ei siitä saa sellaista kuvaa, että hän olisi mitenkään ollut esimerkin arvoinen henkilö. Hän ampui elämänsä loppupuolella tulitaistelussa kaksi miestä. Samoin hän oli Palmyran, New Yorkin alueella niin huonossa maineessa, että v. 1834 62 tämän kaupungin asukasta allekirjoitti adressin, jossa he valittivat hänen perheensä moraalitonta käytöstä ja ettei heidän tulisi enää nauttia millään paikkakunnalla yhteiskunnan arvostusta.

   Edelleen Smithin luonnetta kuvaa lausunto, jonka hän lausui itsestään. Onkohan kukaan Jumalan profeetta koskaan puhunut kyseisellä tavalla? Ainakin tästä lausunnosta käy selville Smithin ylpeys ja miten suuressa arvossa hän piti itseään:

 

"Minulla on enemmän kerskaamisen aihetta kuin koskaan kenelläkään ihmisellä. Minä olen ainoa mies, joka on milloinkaan pystynyt pitämään koko kirkon koossa Aadamin ajoista lähtien. Suurin osa on seisonut rinnallani. Ei Paavali, ei Johannes, ei Pietari eikä Jeesus pystynyt siihen. Minä kerskaan, ettei kukaan koskaan tehnyt sellaista työtä kuin minä. Jeesuksen seuraajat pakenivat Hänen luotaan, mutta myöhempien aikojen pyhät eivät ole vielä koskaan jättäneet minua." (Joseph Smith, History of the Church, VI osa. s.408-409, engl.kielinen teos)

 

Toteutumattomat ennustukset. Kun Joseph Smithistä käytetään "profeetta"-nimitystä, on se kyseenalainen arvoasema hänelle. Jos katsomme hänen ennustuksiaan, eivät hänen profeetan taitonsa olleet mitenkään korkeaa tasoa. Uuras Saarnivaara on kuvannut kirjassaan, miten Smith useita kertoja ennusti väärin:

 

Miten on näiden mittapuiden mukaan arvosteltava Joseph Smithiä?

   Ensimmäinen mittapuu on tämä: Kävivätkö hänen ennustuksensa toteen?

   Olemme nähneet, miten näin ei yleensä ollut asian laita.

   Smith julisti ilmoituksena, että mormonipyhät saisivat Independencen seudun Jackson Countyssa, Missourissa, "ikuiseksi perintöosaksi" (OLK.57:5). He eivät kuitenkaan saaneet olla siellä muuta kuin muutaman vuoden.

   Smith ennusti 1832, että pian tulee sotia, jotka alkavat Etelä-Karolinassa, ja nämä sodat vuodatetaan kaikkien kansojen ylitse (OLK. 87:1-4). Tämä ennustus ei toteutunut. Orjakysymyksen aiheuttama sisällissota alkoi kyllä vajaan 30 vuoden kuluttua, mutta siinä ei käynyt Smithin ennustuksen mukaan.

   Smith ennusti 1833, että (Missourin) Siion ei järky sijaltansa, vaikka sen jäsenet vihollisen ahdistamina ovat hajallaan, ja että jäljellejääneistä puhdassydämiset palaavat takaisin ja rakentavat Siionin rauniot (OLK. 101:17 s.) Näin ei käynyt, vaan "Siion" jouduttiin siirtämään toiseen paikkaan.

   V. 1834 Smith ennusti, että mormonit alkavat nyt heti päästä vihollisistaan voitolle, ja että hajallaan olevat palaavat perintömaalleen ja rakentamaan Siionin rauniot (OLK. 103:5-13). Näin ei käynyt, vaan mormonit joutuivat tappiolle ja olivat pakotetut jättämään "Siionin maan".

   Smith ilmoitti 1836, että Mooses oli ilmestynyt hänelle ja Cowderylle ja jättänyt heidän haltuunsa avaimet Israelin kokoamiseksi maan neljästä äärestä ja kymmenen sukukunnan johdattamiseksi pohjoisesta maasta (OLK. 110:11). Cowdery karkoitettiin mormonikirkosta ja Smith menetti henkensä ilman, että heillä oli ollut mitään tekemistä Israelin kokoamisen kanssa. Se on tapahtunut paljoa myöhemmin ilman mormonien apua.

   Samana vuonna Smith julisti ilmoituksena, että Herra oli antava Salemin kaupungin mormonien käsiin, ja että siellä olisi monia kulta- ja hopea-aarteita heitä varten (OLK. 111). Mitään sellaista ei tapahtunut.

   Smith sai 1841 Nauvoossa ilmoituksen, että sinne rakennettavassa talossa oli oleva sija hänelle ja hänen jälkeläisilleen sukupolvesta sukupolveen aina ja iankaikkisesti (OLK. 124:55-60). Samassa talossa luvattiin osakkeita myös joillekin muille, "sukupolvesta sukupolveen". He eivät kuitenkaan saaneet olla siellä muuta kuin muutaman vuoden, Smith itse aivan lyhyen ajan.

   Tässä on esimerkkejä siitä, miten Smithin ennustukset kerta toisensa jälkeen jäivät toteutumatta. Joku niistä saattoi toteutuakin, sillä kun joku paljon ennustelee, niin joskus hän tietenkin sattumalta osuu oikeaan. (7)

 

Islamin profeetta Muhammed ja Joseph Smith. Yksi erikoinen piirre Joseph Smithin kokemuksissa on, että ne muistuttavat islamin profeetta Muhammedia.  Otamme esille muutamia piirteitä:

 

٠ Kumpaakin nimitettiin profeetaksi, mutta kummankaan elämänlaatu ei todista sen puolesta, että he olisivat olleet Jumalan profeettoja. Smithillä oli useita vaimoja ja hän ampui elämänsä loppupuolella tulitaistelussa muita, kuten Muhammedillakin oli useita vaimoja ja hän surmasi muita.

 

- (1 Joh 4:1) Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.

 

- (Matt 7:15,16) Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.

16. Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?

 

٠ Kumpikin välitti hengellisen kirjan jälkimaailmalle. Joseph Smith välitti Mormonien kirjan ja myös muita kirjoja, Muhammed sen sijaan välitti Koraanin” enkeli Gabrielin” kautta. Muhammedin tapauksessa ei varmastikaan voinut olla sama Jumalan enkeli kuin mikä esiintyy Raamatussa, koska Koraanin opetus poikkeaa niin paljon Raamatusta:

 

Joka teistä vihaa Gabrielia – sillä hän on se, joka on Jumalan luvalla pannut tämän ilmoituksen sydämeesi todistamaan oikeaksi sen, mitä aiemmin on lähetetty, ja johdatukseksi ja ilosanomaksi uskoville – joka vihaa Jumalaa ja Hänen enkeleitään ja profeettojaan ja Gabrielia ja Mikaelia, tietäköön, että Jumala vihaa uskottomia. (Koraani 2:97,98)

 

٠ Useimmat uskonnolliset liikkeet ovat saaneet lähes aina alkunsa jonkin uuden ilmestyksen kautta. Ihmisille ilmestyy joko ”enkeli” tai vainajana esiintynyt henkilö. Esim. monet Japanin uskonnolliset liikkeet ovat saaneet alkunsa tätä kautta, mutta myös mormonismi ja islam ovat samanlaisia liikkeitä. Muhammedille ilmestyi Gabrielina esiintynyt enkeli, mutta Joseph Smithille apostoleina esiintyneet vainajahenget:

 

- (Gal 1:8) Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.

 

- (Kol 2:18) Älköön teiltä riistäkö voittopalkintoanne kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvelemiseen ja pöyhkeilee näyistään ja on lihallisen mielensä turhaan paisuttama

 

- (2 Kor 11:13,14) Sillä semmoiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi.

14. Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi.

 

٠ Smithin omakohtaisessa todistuksessa kerrotaan, miten Joseph Smith tapasi ”taivaallisen sanansaattajan” aina vuoden välein (s. 14) ennen levyjen vastaanottamista:
”Saamani käskyn mukaan tulin aina vuoden kuluttua ja joka kerran tapasin siellä saman sanansaattajan”

   Myös Muhammed tapasi taivaallisen sanansaattajansa vuoden välein:

Gabrielilla oli tapana resitoida Koraania kerran vuodessa; kuolinvuotena niin tapahtui kaksi kertaa (Muslim, Book 31, no. 6005).

 

٠ Joseph Smithin todistuksessa (s. 3) kerrotaan suoraan siitä, miten Smith joutui henkiolennon valtaan juuri ennen ensimmäisen näkynsä saamista. Sen takia hän tuli mykäksi ja voima valtasi hänet. Se on aivan samanlainen kuvaus kuin mitä Raamattu kertoo pahojen henkien toiminnasta ja riivaajista:

 

”Olin tuskin tehnyt niin, kun minuun heti kävi käsiksi jokin voima, joka kerrassaan valtasi minut ja jolla oli sellainen yllättävä vaikutus minuun, että se kahlitsi kieleni niin, etten voinut puhua. Synkkä pimeys tiheni ympärilleni, ja hetken minusta tuntui kuin olisin tuomittu äkilliseen tuhoon. ”

 

- (Matt 9:32) Ja katso, näiden lähdettyä tuotiin hänen tykönsä mykkä mies, joka oli riivattu.

 

- (Mark 9:17,18) Silloin vastasi eräs mies kansanjoukosta hänelle: "Opettaja, minä toin sinun tykösi poikani, jossa on mykkä henki. Ja missä vain se käy hänen kimppuunsa, riuhtoo se häntä, ja hänestä lähtee vaahto, ja hän kiristelee hampaitaan; ja hän kuihtuu. Ja minä sanoin sinun opetuslapsillesi, että he ajaisivat sen ulos, mutta he eivät kyenneet.").

 

On varmasti erittäin kyseenalaista luottaa tällaiseen ilmestykseen, jossa henkilö, eli Joseph Smith, on juuri hetkeä ennen ollut mykän hengen vallassa. Miten luotettavana mormonit pitäisivät sellaista opetusta joltain muulta henkilöltä, joka on ollut juuri äsken pahan hengen vallassa, mutta joka saa ilmoituksen, jonka perustalta syntyy uusi uskonnollinen liike (näinhän mormonismi syntyi)? He varmasti suhtautuisivat siihen skeptisesti.

   Entä islamin profeetta Muhammed? On mielenkiintoista havaita, että hänelläkin oli lähes samanlainen kokemus kuin Smithillä. Muhammed pelkäsi olevansa jopa paholaisen riivaama, kunnes ”enkeli Gabriel” ilmestyi hänelle. Smithille ilmestyi Moroni:

 

Aluksi Muhammad suhtautui huomattavan levottomasti yliluonnolliseen kohtaamiseensa hengen kanssa. Hän ”kärsi paljon kipua ja hänen kasvonsa muuttuivat tuhkanvärisiksi” (8). Hän mietti, että oliko hän paholaisen riivaama, ja hautoi mielessään jopa itsemurhaa:

 

Menen vuoren huipulle ja heittäydyn alas, jotta saisin itseni hengiltä ja sitä kautta rauhan. Joten ryhdyin tuumasta toimeen, mutta kun olin puolitiessä vuoren huipulle, kuulin äänen taivaasta sanovan: ”Oi Muhammad. Sinä olet Jumalan apostoli, ja minä Olen Gabriel.” Nostin pääni kohti taivasta nähdäkseni (kuka puhui), ja katso, se oli Gabriel miehen muodossa – miehen, jonka jalat levittäytyivät yli horisontin. Ja hän sanoi: Oi Muhammed. Sinä olet Jumalan apostoli, ja minä olen Gabriel.” (9)

 

٠ Kun on kyseessä profeetta Muhammed, sai hän ilmestyksiä, jotka takasivat hänen mielihalujensa toteuttamisen. Koraanin luku 33 käsittelee paria tällaista tapausta. Toisessa niistä Allah antoi hänelle luvan mennä naimisiin ottopoikansa vaimon, Zainabin kanssa. Hän oli tavannut miniänsä lähes alastomana ja se herätti hänen halunsa.

   Toinen saman luvun kohta kertoo, miten Allah antoi Muhammedille luvan ottaa puolisokseen enemmän vaimoja kuin muut muslimimiehet, joilla sai olla ainoastaan neljä puolisoa. Sen seurauksena Muhammedilla oli enemmän puolisoita kuin muilla muslimimiehillä. Tradition mukaan Muhammedin nuoren vaimon Aishan kerrotaankin kerran sanoneen katkeran ivallisesti: "Jumalallapa on kiire täyttää sinun tahtosi!" Lausunnon katsotaan liittyvän siihen, kun Muhammed sai ilmoituksen ja luvan ottaa lisää vaimoja. Aisha koki, että Muhammed sai sopivia ilmestyksiä oikeuttamaan tekojaan.

 

Sinä sanoit sille, jolle sekä Jumala että sinä olitte osoittaneet suosiotanne: "Pidä vaimosi ja pelkää Jumalaa", mutta pidit sielusi kätkössä sen, minkä Jumala oli paljastava, peläten ihmisiä, vaikka Jumalaa sinun olisi pitänyt pelätä. Kun Zaid sitten oli eronnut vaimostaan, me annoimme tämän sinun puolisoksesi, jottei uskovien tarvitsisi murehtia sitä, että he menevät naimisiin ottopoikiensa vaimojen kanssa näiden erottua puolisoistaan. Jumalan käsky on käynyt toteen. Ei profeetalle lasketa synniksi sitä, minkä Jumala on hänelle säätänyt. Näin on Jumala säätänyt aiemmillekin profeetoille. Jumalan käsky on toteutuva kohtalo. He toivat Jumalan viestejä ja pelkäsivät Häntä eivätkä ketään muuta kuin Häntä. Jumala on riittävä tilinpitäjä. Ei Muhammed ole yhdenkään miehen isä, vaan hän on Jumalan lähettiläs ja profeettojen sinetti. Jumala on kaikkitietävä. (Koraani 33:37-40)

 

Profeetta, me olemme julistaneet sinulle sallituiksi puolisosi, joille olet antanut heidän morsiusrahansa, orjattaresi, jotka Jumala on sinulle antanut saaliina, setiesi, enojesi ja tätisi tyttäret, jotka ovat jättäneet kotinsa sinun mukanasi, ja uskovaiset naiset, jotka haluavat antaa itsensä profeetalle, jos profeetta haluaa ottaa heidät puolisoikseen. Nämä kuuluvat erityisesti sinulle ennen muita uskovia. Me kyllä tiedämme, mitä olemme säätäneet heille heidän puolisoistaan ja orjattaristaan. Näin me säädämme, ettei sinun tarvitsisi murehtia. Jumala on Anteeksiantava, Armelias. (Koraani 33:50)

 

Entä profeetta Joseph Smith? Kun Muhammed sai ilmoituksia useista vaimoista, ja niistä tehtiin Koraanin jakeita, on aivan samoin Joseph Smithin laita. Hänkin sai ilmoituksen kautta luvan ottaa useampia vaimoja, mutta hänen vaimonsa Emma ei pitänyt siitä. Moniavioisuutta koskevassa ilmoituksessa Josephin vaimo Emma saa Jumalalta käskyn hyväksyä uudet vaimot:

 

Totisesti minä sanon sinulle: Minä annan käskyn palvelijattarelleni Emma Smithille... Ja palvelijattareni Emma Smith ottakoon vastaan kaikki ne, jotka on annettu palvelijalleni Josephille... (Opin ja liittojen kirja 132:51,52)

 

٠ Sekä Joseph Smith että Muhammed olivat ylpeitä. Tämän voi lukea heidän lausunnoistaan. Sen sijaan esim. Paavalin vaellus oli sellaista, että hän aluksi piti itseään apostoleista halvimpana, sitten pyhistä halvimpana ja lopuksi syntisistä suurimpana. Hänessä tapahtui koko ajan muutosta sillä alueella, ja hänen kehityksensä on päinvastainen Muhammedin ja Joseph Smithin kanssa. Paavali myös kirjoitti (Fil 2:3): ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne. Samoin Raamattu kertoo (Jaak 4:6), että "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon".

 

Al Hadis, vol 4. s. 323 Abbaksen kertomana. ”Pyhä profeetta nousi saarnatuoliin ja kysyi kuulijoiltaan: Kuka minä olen? He vastasivat: Sinä olet Allahin sanansaattaja. Siihen Muhammad vastasi: Minä olen Muhammad, Abdullahin poika, Abdullah Muttalibin poika. Allah loi luomisensa ja teki minusta parhaan heistä. Hän jakoi heidät kahteen ryhmään ja asetti minut parhaaseen niistä kahdesta. Sitten hän jakoi heidät heimoihin ja teki minun heimostani parhaan. Sitten hän jakoi heidät perheiksi ja asetti minut parhaaseen perheeseen. Minä olen perheenjäsenenä paras heistä ja minun perheeni on paras perhe.

 

Sahih Muslim. Kirja 004, nro 1062,1063,1066 ja 1067. Abu Hurairan kertomana: Allahin lähettiläs sanoi: Minulle on annettu ylivertaisuus muihin profeettoihin nähden kuudessa kunnioitettavassa asiassa (respect): Minulle on annettu sanat, vaikka ovat lyhyitä niin kuitenkin ymmärrettäviä ja monipuolisia; minua on autettu kauhulla (terror) vastustajien sydämissä, ryöstösaaliit ovat tehty minulle laillisiksi, maa on tehty minulle puhtaaksi ja palvonnan paikaksi, minut on lähetetty kaikille ihmisille ja profeettojen ketju on lukittu minussa.

 

"Minulla on enemmän kerskaamisen aihetta kuin koskaan kenelläkään ihmisellä. Minä olen ainoa mies, joka on milloinkaan pystynyt pitämään koko kirkon koossa Aadamin ajoista lähtien. Suurin osa on seisonut rinnallani. Ei Paavali, ei Johannes, ei Pietari eikä Jeesus pystynyt siihen. Minä kerskaan, ettei kukaan koskaan tehnyt sellaista työtä kuin minä. Jeesuksen seuraajat pakenivat Hänen luotaan, mutta myöhempien aikojen pyhät eivät ole vielä koskaan jättäneet minua." (Joseph Smith, History of the Church, VI osa. s.408-409, engl.kielinen teos)

 

 

Luku 10 -

Asiaa pelastuksesta

 

 

Tässä viimeisessä luvussa käsitellään pelastusta. Kun Jehovan todistajat ja mormonit puhuvat tästä aiheesta, se näyttää aluksi lähes samanlaiselta kuin perinteinen kristillinen opetus pelastuksesta. Jos ei ole tarkemmin perehtynyt heidän kirjoituksiinsa, ei moni ehkä huomaa aluksi mitään eroa, koska he voivat puhua samoista asioista kuin mistä Raamattukin mainitsee: armosta, Jeesuksen lunastavasta työstä ja että ihmisen tulee kääntyä Jumalan puoleen.

   Tosiasiassa eroja kuitenkin on. Yksi tällainen ero on mm. se, että kummankin ryhmän jäsenet painottavat oman järjestönsä ainutlaatuisuutta. He saattavat opettaa, että vain heidän järjestönsä on Jumalan valitsema kanava, ja että ihmisen tulee kuulua tähän järjestöön voidakseen pelastua. Tämä näkemys tulee hyvin esille mm. Jehovan todistajien kirjasta Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä, s. 255 (You can live forever in paradise on earth):

 

Älä ajattele, että on eri teitä ja tapoja, joilla voit saada elämän Jumalan uudessa järjestelmässä. On vain yksi tie. Vedenpaisumuksessa ei säilynyt useita veneitä, vaan ainoastaan yksi arkki. Nopeasti lähestyvässä ”suuressa ahdistuksessa” säilyy myös vain yksi järjestö, Jumalan näkyvä järjestö… Sinun täytyy kuulua Jehovan järjestöön, ja tehdä Jumalan tahto saadaksesi hänen ikuisen elämän siunauksensa.

 

Myös mormonit painottavat oman kirkkonsa ainutlaatuisuutta. Kirjassa Lujana uskossa (alkuperäisjulkaisu: True to the Faith) mainitaan mm., miten vuosisatoja oltiin pimeydessä, mutta miten Jeesuksen Kristuksen tosi kirkko on jälleen maan päällä. Sen sanotaan olevan ainoa tosi ja elävä kirkko koko maan päällä (lihavoinnit lisätty):

 

s. 21 Suuren luopumuksen vuosisatojen aikana monet miehet ja naiset etsivät evankeliumin totuuden täyteyttä, mutta eivät voineet löytää sitä. Vaikka monet saarnasivat vilpittömästi Vapahtajasta ja hänen opetuksistaan, kenelläkään ei ollut totuuden täyteyttä eikä pappeuden valtuutta Jumalalta.  Suuri luopumus oli hengellisen pimeyden aikaa, mutta nyt me elämme aikaa, jolloin voimme nähdä ”Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevän valon”… Evankeliumin täyteys on palautettu, ja Jeesuksen Kristuksen tosi kirkko on jälleen maan päällä. Mikään muu yhteisö ei ole siihen verrattavissa.

 

s. 22 Myöhempien aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon jäsenenä voit saada siunauksia, joita ei ollut maan päällä saatavissa liki 2000 vuoteen… Herra on julistanut, että se on ainoa tosi ja elävä kirkko ”koko maan päällä” (Ks. OL 1:30)

 

s. 24 Vanhan testamentin profeetta Daniel profetoi, että Jumala on ”pystyttävä valtakunnan, joka ei ikinä tuhoudu” ja joka ”pysyy ikuisesti” (Dan 2:44). Tässä profetiassa hän puhui Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkosta, Jumalan valtakunnasta maan päällä nykyaikana.

 

Entä muut erot tällä alueella? Yksi tärkeä ero on ainakin se, että Jehovan todistajat uskovat useimpien Raamatun lupausten koskevan vain 144 000 henkilöä, joilla on taivastoivo, jotka ovat Kristuksen ruumis, Jumalan lapsia ja uudestisyntyneitä. He pitävät suurinta osaa Raamattua vain näitä 144 000 henkilöä koskevana, vaikka maailmassa on miljardeja ihmisiä.

   Kuitenkaan Jehovan todistajat eivät ota huomioon, että missään Raamatun pelastusta käsittelevässä kohdassa ei ole rajattu uudestisyntymistä, pelastusta ja Jumalan lapseutta määrättyyn ryhmään. Sen sijaan kerrotaan, että kaikki jotka ottavat Jeesuksen vastaan, uudestisyntyvät ja tulevat Jumalan lapsiksi, ei vain 144 000:n joukko. Raamatun lupaukset kuuluvat jokaiselle, joka kääntyy Jumalan puoleen Jeesuksen Kristuksen kautta, ei jollekin rajatulle joukolle:

 

- (Joh 1:12) Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,

 

- (Room 10:13) Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu".

 

Entä mormonien käsitys pelastuksesta?

   Tässä lopussa otetaan esille monia sellaisia seikkoja, miten nimenomaan mormonien opetus poikkeaa perinteisistä käsityksistä. Mm. seuraavat erot ovat merkillepantavia. Samanlaiset ajatustavat ovat kuitenkin yleisiä myös muissa uskonnollisissa piireissä, ei ainoastaan mormonien keskuudessa. Siksi seuraavista riveistä voi olla hyötyä, kun tutkii muita samanlaisia liikkeitä.

 

Uudestisyntyminen on prosessi. Mormonien opetuksessa kerrotaan, miten uudestisyntyminen on prosessi. Heidän vihkosessaan Mitä mormonit ajattelevat Kristuksesta, s. 17 (What the Mormons Think of Christ?) kerrotaan, että olemalla kuuliainen evankeliumin laille ja toimituksille ihmiset voivat syntyä uudesti ja saada hengellisen elämän:

 

Kristuksen sovitus lunastaa ihmiset hengellisestä kuolemasta siten, että olemalla kuuliaiset evankeliumin laeille ja toimituksille he voivat syntyä uudesti ja saada hengellisen elämän.

 

Sen sijaan kun katsomme Raamatun opetusta, on uudestisyntyminen aina hetkessä tapahtuva asia kuten maallinen syntymä. (Sitä varten voimme viettää syntymäpäivää kerran vuodessa – ei koko vuoden ajan – koska tarkka syntymähetkemme on tiedossa). Uudestisyntyminen ja Jumalan lapseksi tuleminen tapahtuu siinä silmänräpäyksessä, kun vastaanotamme Jeesuksen Kristuksen elämäämme, koska on kirjoitettu:

 

- (Joh 1:12): Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä.

 

Otamme esille lisää jakeita samasta aiheesta. Ne osoittavat, että pelastuminen ja uudestisyntyminen ovat jo tapahtuneita asioita, jos ihminen on kääntynyt Jumalan puoleen Jeesuksen Kristuksen kautta:

 

- Tit 3:5 pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,

 

- 2 Tim 1:9 hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja,

 

- (Ef 2:4,5) mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut,

5. on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut

 

- 1 Piet 1:3 Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta,

 

- 1 Piet 1:23 te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.

 

Kääntyminen on prosessi. Kuten mormonit opettavat uudestisyntymisen olevan prosessi, opettavat he tietysti samoin kääntymisestä. Kirjassa Lujana uskossa (alkuperäisjulkaisu: True to the Faith) kerrotaan:

 

s. 83 Kääntyminen on tapahtumasarja, ei yksi tapahtuma. Kääntyminen on tulosta siitä, että pyrkii vanhurskaasti seuraamaan Vapahtajaa. Näihin pyrkimyksiin sisältyy uskon osoittaminen Jeesukseen Kristukseen, parannus synnistä, kasteen ottaminen, Pyhän Hengen lahjan saaminen ja kestäminen uskossa loppuun asti… Koska kääntyminen on hiljainen, jatkuva tapahtumasarja, saatat kääntyä paraikaa käsittämättä sitä.

 

Mitä Raamattu opettaa tästä aiheesta? Siinä käy selville, että kääntymykset olivat Raamatun aikana pikaisia ja hetkessä tapahtuvia, ja aivan samoin on varmasti nytkin.

   Niinhän sen tulee ollakin, koska kääntyminen Jumalan puoleen ei vaadi aikaa. Se ja pelastuksen vastaanottaminen tapahtuvat silmänräpäyksessä. Katsomme asiaa muutamien Raamatun esimerkkien valossa:

 

- (Luuk 7:50) Mutta hän sanoi naiselle: "Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan."

 

- (Luuk 17:18,19) Eikö ollut muita, jotka olisivat palanneet Jumalaa ylistämään, kuin tämä muukalainen?"

19. Ja hän sanoi hänelle: "Nouse ja mene; sinun uskosi on sinut pelastanut."

 

- (Luuk 19:2-9) Ja katso, siellä oli mies, nimeltä Sakkeus; ja hän oli publikaanien päämies ja oli rikas.

3. Ja hän koetti saada nähdä Jeesusta, kuka hän oli, mutta ei voinut kansalta, kun oli varreltansa vähäinen.

4. Niin hän juoksi edelle ja nousi metsäviikunapuuhun nähdäkseen hänet, sillä Jeesus oli kulkeva siitä ohitse.

5. Ja tultuaan sille paikalle Jeesus katsahti ylös ja sanoi hänelle: "Sakkeus, tule nopeasti alas, sillä tänään minun pitää oleman sinun huoneessasi."

6. Ja hän tuli nopeasti alas ja otti hänet iloiten vastaan.

7. Ja sen nähdessään kaikki nurisivat sanoen: "Syntisen miehen luokse hän meni majailemaan."

8. Mutta Sakkeus astui esiin ja sanoi Herralle: "Katso, Herra, puolet omaisuudestani minä annan köyhille, ja jos joltakulta olen jotakin petoksella ottanut, niin annan nelinkertaisesti takaisin."

9. Niin Jeesus sanoi hänestä: "Tänään on pelastus tullut tälle huoneelle, koska hänkin on Aabrahamin poika;

 

- (Apt 2:41,47) Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.

47... Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen.

 

- (Apt 4:4) Mutta monet niistä, jotka olivat kuulleet sanan, uskoivat, ja miesten luku nousi noin viiteentuhanteen.

 

- (Apt 9:32-35) Ja tapahtui, että Pietari, kiertäessään kaikkien luona, tuli myöskin niiden pyhien tykö, jotka asuivat Lyddassa.

33. Siellä hän tapasi Aineas nimisen miehen, joka kahdeksan vuotta oli maannut vuoteessaan ja oli halvattu.

34. Ja Pietari sanoi hänelle: "Aineas, Jeesus Kristus parantaa sinut; nouse ja korjaa vuoteesi." Ja kohta hän nousi.

35. Ja kaikki Lyddan ja Saaronin asukkaat näkivät hänet; ja he kääntyivät Herran tykö.

 

- (Apt 11:20,21) Heidän joukossaan oli kuitenkin muutamia kyprolaisia ja kyreneläisiä miehiä, jotka, tultuaan Antiokiaan, puhuivat kreikkalaisillekin ja julistivat evankeliumia Herrasta Jeesuksesta.

21. Ja Herran käsi oli heidän kanssansa, ja suuri oli se joukko, joka uskoi ja kääntyi Herran puoleen.

 

- (Apt 16:25-34) Mutta keskiyön aikaan Paavali ja Silas olivat rukouksissa ja veisasivat ylistystä Jumalalle; ja vangit kuuntelivat heitä.

26. Silloin tapahtui yhtäkkiä suuri maanjäristys, niin että vankilan perustukset järkkyivät, ja samassa kaikki ovet aukenivat, ja kaikkien kahleet irtautuivat.

27. Kun vanginvartija heräsi ja näki vankilan ovien olevan auki, veti hän miekkansa ja aikoi surmata itsensä, luullen vankien karanneen.

28. Mutta Paavali huusi suurella äänellä sanoen: "Älä tee itsellesi mitään pahaa, sillä me kaikki olemme täällä."

29. Niin hän pyysi valoa, juoksi sisälle ja lankesi vavisten Paavalin ja Silaan eteen.

30. Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?"

31. Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi."

32. Ja he puhuivat Jumalan sanaa hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat.

33. Ja hän otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta.

34. Ja hän vei heidät ylös asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä, että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan uskovaksi.

 

- (1 Tess 1:9) Sillä itse he kertovat meistä, millainen meidän tulomme teidän tykönne oli ja kuinka te epäjumalista käännyitte Jumalan tykö, palvelemaan elävää ja totista Jumalaa

 

Lain ja armon sekoitus. Yksi selvä ero pelastusnäkemyksessä on, että mormonien oppi on lain ja armon sekoitus. Mormonit voivat kyllä puhua siitä, että kaikki on Jumalan armoa ja että pelastus on yksin Jeesuksen kautta, mutta käytännössä he kieltävät koko asian. Se tulee hyvin ilmi seuraavista lainauksista. Niissä ehtona pelastukselle pidetään, Jeesukseen uskomisen lisäksi, että ihminen pyrkii pitämään käskyt. Lainaukset ovat kirjasta Lujana uskossa (alkuperäisjulkaisu: True to the Faith):

 

s. 5 Jotta henkilö luettaisiin Aabrahamin jälkeläisiin, hänen täytyy noudattaa evankeliumin lakeja ja toimituksia

 

s. 11 Ilmaus ”kaiken sen jälkeen, mitä voimme tehdä” opettaa, että meidän on ponnisteltava saadaksemme Herran armon täyteyden ja jotta meidät tehtäisiin kelvollisiksi asumaan hänen kanssaan

 

s. 34 Muista, että kun teet parhaasi ja teet parannuksen synneistäsi, Jeesuksen Kristuksen sovitus korvaa heikkoutesi… ”Me tiedämme, että armosta me pelastumme kaiken sen jälkeen, mitä voimme tehdä” (2. Nefi 25:23).

 

s. 58 Saadaksesi syntisi anteeksi sinun täytyy osoittaa uskoa Jeesukseen Kristukseen, tehdä vilpitön parannus ja pyrkiä aina pitämään käskyt. Profeetta Mormon opetti: ”Parannuksen ensi hedelmä on kaste; ja kaste tulee uskosta käskyjen täyttämiseksi; ja käskyjen täyttäminen tuo syntien anteeksiannon” (Moroni 8:25).

 

s. 115 Herra on luvannut: ”Sille, joka tekee parannuksen ja pitää Herran käskyt, annetaan anteeksi” OL 1:32)

 

Mikä on ongelmana edellisessä opetuksessa? Suurin ongelma on se, ettei se tuo kenellekään pelastusvarmuutta. Kuinka hyvin ihmisen tulee pitää käskyt, että Jumala lopulta antaa hyväksyntänsä? Mihin tulee vetää raja, jos pelkästään usko Jeesukseen Kristukseen ei riitä? Tähän mormonit eivät voi antaa selvää vastausta. He voivat ehkä sanoa, että “Riittää kun tekee voitavansa”, mutta tällä tavalla heillä jää varmuus puuttumaan.

   Mikä on Raamatun opetus aiheesta? Teot ovat kyllä tärkeitä, mutta ne eivät koskaan ole pelastuksen ehto vaan eräs sen seuraus. Kun saamme uuden luonteen uudestisyntymisen kautta, haluamme luonnostaan tehdä hyviä tekoja. Kuitenkaan niillä ei ole mitään tekemistä pelastuksen kanssa, vaan ne ovat uskon hedelmää ja uskon tekoja, pelastuksen seurausta.

   Katsomme muutamia Raamatun jakeita aiheesta. Niissä osoitetaan, että pelastus on lahjaa ja armoa. Jos niihin sotketaan edes vähän ihmisen tekoja, eivät ne enää ole sitä. Joko pelastumme yksin armosta tai yksin tekojen kautta. Ei ole välimuotoja niiden välillä. Puutteellisuutemme takia ainoa vaihtoehto on kuitenkin pelastua yksin armon kautta:

 

- (Ef 2:4,5) mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut,

5. on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut -

 

- Ef 2:8,9) Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - 9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.

 

- (Apt 15:11) Mutta me uskomme Herran Jeesuksen armon kautta pelastuvamme, samalla tapaa kuin hekin."

 

- (Tiit 2:11) Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille

 

- (Ef 2:8) Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -

 

- (Ilm 21:6) Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.

 

- (Ilm 22:17) Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.

 

Kannattaa myös huomata, että kun laittaa tekoja pelastuksen ehdoksi, on se vanha harhaoppi, jota vastaan taisteltiin jo alkuseurakunnan aikana (Apt. 15. luku sekä koko Galatalaiskirje kuvaa senaikaista tilannetta.). Silloinkin opetettiin, että paitsi uskoa Kristukseen, tarvittiin myös ympärileikkausta ja lain noudattamista, jotta ihminen voi pelastua. Apt 15:1 kertoo näiden väärien opettajien sanoneen:

 

- (Apt 15:1) Ja Juudeasta tuli sinne muutamia, jotka opettivat veljiä: "Ellette ympärileikkauta itseänne, niinkuin Mooses on säätänyt, ette voi pelastua."

 

Paavali jatkaa Galatalaiskirjeessä samasta aiheesta. Hän nuhteli galatalaisia siitä, että he kääntyivät uusiin oppeihin, joissa usko Kristukseen ei yksinään riittänyt. Nämä Paavalin sanat ovat ajankohtaiset edelleen tänä päivänä.

 

- (Gal 3:1-5) Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?

2. Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta?

3. Niinkö älyttömiä olette? Te alotitte Hengessä, lihassako nyt lopetatte?

4. Niin paljonko olette turhaan kärsineet? - jos se on turhaa ollut.

5. Joka siis antaa teille Hengen ja tekee voimallisia tekoja teidän keskuudessanne, saako hän sen aikaan lain tekojen vai uskossa kuulemisen kautta,

 

Martti Luther jatkaa samasta aiheesta. Hän osoitti Galatalaiskirjeen selityksessään useita kertoja, miten sen aikaiset uskonnolliset mutta uudestisyntymättömät ihmiset sekoittivat armon ja teot toisiinsa. He selostivat, että ihminen pelastuu armosta, mutta se ei riitä, vaan sen lisäksi vaaditaan tekoja. Ihmisen tulee tehdä voitavansa niin Jumala antaa hänelle armonsa. Tässä sotketaan siten kaksi asiaa toisiinsa. Teot ovat kyllä hyviä ja hyödyllisiä, mutta eivät ne koskaan ole pelastuksen ehto vaan yksi pelastuksen seuraus. Ne todistavat, onko ihmisen usko elävää vai kuollutta:

 

Mutta evankeliumin totuus on tämä: meidän vanhurskautemme on yksin uskosta, ilman lain tekoja. Evankeliumin valheellisuus eli väärennös on taas tämä: meidät vanhurskautetaan uskosta, mutta ei lain teoitta. Valheapostolit julistivat evankeliumia liittämällä siihen tämän ehdon. Samaa meikäläiset sofistit [ja paavilaiset] opettavat: on uskottava Kristukseen, ja usko on autuuden perustuksena, mutta se ei vanhurskauta, ellei rakkaus ole sitä ilmentänyt. Tämä ei ole evankeliumin totuutta, vaan jotakin sellaista, mikä näyttää evankeliumilta, on sitä olevinaan...

 

Oikea vanhurskautustapa ei siis ole se, että alat tehdä voitavaasi, - tätä puheenpartta sofistit ja skolastiset opettajat näet käyttävät. Jos ihminen, he sanovat, tekee voitavansa, niin Jumala ehdottomasti antaa hänelle armonsa. Tämä sanonta on sofistien tärkeimpiä ja aivan uskonkohdan veroinen.

 

Tämä on aito kristillinen oppi: meidät vanhurskautetaan uskosta Kristukseen eikä lain teoista. Älköön sinua tässä asiassa vähääkään järkähdyttäkö sofistien jumalaton selitys, he kun sanovat uskon vanhurskaudeksi vasta silloin, kun sen lisäksi tulevat rakkaus ja hyvät teot. Tällä vahingollisella selityksellä he ovat pimentäneet ja turmelleet kaikkein parhaimmat raamatunkohdat. …Sitä siis on vältettävä kuin helvetillistä myrkkyä ja on pääteltävä Paavalin kanssa: me tulemme vanhurskaiksi yksinomaan uskosta, emme rakkauden ilmentämästä uskosta. Vanhurskautuksen tehoa ei näin ollen ole omistettava tuolle kelvollistavalle ilmentymälle, vaan uskolle, joka tarttuu Vapahtajaan, Kristukseen ja omistaa hänet sydämessään. Tämä usko vanhurskauttaa ilman ja ennen rakkautta.

 

Paavi skolastisine opettajineen sanoo selvästi, että laki ja armo ovat keskenään erilaisia, ja kuitenkin hän, kun soveltaminen tulee eteen, opettaa täydellisesti aivan päinvastaista. Usko Kristukseen, sanoo hän, olkoon sitten luonnollisen kyvyn, teon tahi suhtautumisen tulos tahi Jumalan meihin vuodattama, on kuitenkin kuollut, ellei sitä rakkaus seuraa. Mihin nyt jää lain ja armon ero? Nimityksiin katsoen hän tosin erottaa ne toisistaan, mutta tosiasiallisesti hän sanoo armoa rakkaudeksi. Samoin lahkolaisetkin vaativat tekoja uskon lisäksi. Ne kaikki siis, jotka eivät vilpittöminä ole jääneet vanhurskautusopin käsitykseen, välttämättömästi sekoittavat toisiinsa lain ja armon.

   Oppikoon siis jokainen hurskas ihminen huolellisesti erottamaan lain armosta myös kokemuksessa ja käytännössä eikä ainoastaan sanoissa niin kuin paavi ja kiihkohenget. Tunnustavathan nämä, mikäli on kysymys sanoista, kylläkin ne kahdeksi eri asiaksi, mutta itse asiassa he, niin kuin sanoin, sekoittavat ne toisiinsa, koska eivät myönnä uskon ilman tekoja vanhurskauttavan… He tosin ovat olevinaan evankeliumin sekä Kristuksen uskon puhtaita opettajia niin kuin mekin, mutta kun tulee eteen sovellutus, ovatkin he lain opettajia, täsmälleen samanlaisia kuin – valheapostolit.

 

Vanhurskaaksi ja syyttömäksi julistaminen. Kun on kyseessä syyttömäksi ja vanhurskaaksi julistaminen, tapahtuu se mormonien opetuksessa vasta tuomioistuimen edessä. Kirjassa Lujana uskossa (alkuperäisjulkaisu: True to the Faith) kerrotaan:

 

s. 25 Vapahtaja on luvannut, että jos kestämme loppuun asti eläen uskollisesti evankeliumin mukaan, Hän pitää meitä syyttöminä Isän edessä viimeisellä tuomiolla (ks. 3. Nefi 27:16)

 

s. 44 Ja tapahtuu, että jokainen, joka tekee parannuksen ja ottaa kasteen minun nimeeni, täytetään; ja jos hän kestää loppuun asti, katso, häntä minä pidän syyttömänä Isäni edessä sinä päivänä, jona minä seison tuomitsemassa maailmaa (3. Nefi 27:13-16)

 

Sen sijaan Raamatun opetus on, että olemme vanhurskaita heti, kun vastaanotamme Jeesuksen Kristuksen elämäämme. Me saamme hänen vanhurskautensa ja syyttömyytensä, ikään kuin uuden puvun lahjaksi. Tästä asiasta puhutaan menneessä muodossa. Lisäksi Paavali kirjoitti, että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman eli sellaisen ihmisen, jolla ei varmastikaan ole mitään ansioita. Sellaisia me kaikki olemme.

 

- (Room 5:1) Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.

 

- (Room 5:9) Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta.

 

- (1 Kor 6:11) Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.

 

- (Room 3:23-28) Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla

24. ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,

25. jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit

26. jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.

27. Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta.

28. Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.

 

- (Room 4:5-8) mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;

6. niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja:

7. "Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt!

8. Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!"

 

Jumalan ja ihmisen yhteistyön tulos. Mormonit, kuten heidän kaltaisensa uskonnolliset ihmiset, uskovat, että pelastus on riippuvainen sekä Jeesuksen Kristuksen sovitustyöstä että ihmisen omista ponnisteluista. He pitävät pelastumista Jumalan ja ihmisen yhteistyönä. Sen, mitä ihmiseltä puuttuu hänen vajavaisessa vaelluksessaan, Jumala armossaan tekee täydelliseksi Kristuksen sovitustyön tähden. Seuraava lainaus kirjasta Lujana uskossa (alkuperäisjulkaisu: True to the Faith) kertoo asiasta:

 

s. 34 Muista, että kun teet parhaasi ja teet parannuksen synneistäsi, Jeesuksen Kristuksen sovitus korvaa heikkoutesi… ”Me tiedämme, että armosta me pelastumme kaiken sen jälkeen, mitä voimme tehdä” (2. Nefi 25:23).

 

Sama uskonnollisten ihmisten yleinen näkemys pelastuksesta tulee hyvin esille John Bunyanin tunnetussa kirjassa "Kristityn vaellus" (s. 164,165). Uskonnolliset ihmiset ajattelevat, että Jumalan hyväksyntä perustuu sekä Kristuksen ansioihin että osittain heidän tekoihinsa. Bunyan kirjoitti asiasta jo vuosisatoja sitten:

 

Tietämätön: Luuletko minua niin tyhmäksi, etten tietäisi Jumalan näkevän enemmän kuin minä? Tai että tulisin Jumalan eteen parhaittenkaan tekojeni turvin?

   Kristitty: Mitä sitten ajattelet tästä asiasta?

   Tietämätön: Lyhyesti sanottuna ajattelen, että minun on uskottava Kristukseen tullakseni vanhurskaaksi.

   Kristitty: Mitä ihmettä? Ajattelet, että sinun on uskottava Kristukseen, vaikket tajua tarvitsevasi häntä. Et tajua perisyntiä etkä heikkouksiasi ja ajattelet itsestäsi ja teoistasi niin suuria, ettet muka tarvitse Kristuksen vanhurskautta Jumalan edessä. Kuinka sitten voit sanoa uskovasi Kristukseen?

   Tietämätön: Kyllä minä silti uskon.

   Kristitty: Miten sinä uskot?

   Tietämätön: Uskon, että Kristus kuoli syntisten puolesta ja että minut vapautetaan Jumalan edessä kirouksesta, kun hän armossaan hyväksyy lain noudattamiseni. Kristus siis tekee uskonnolliset tekoni Isälle otollisiksi omien ansioittensa tähden, ja niin minut vanhurskautetaan.

   Kristitty: Minä tahdon vastata tähän uskontunnustukseesi.

   1. Sinun uskosi on kuviteltua; ei sellaista kuvata Jumalan Sanassa.

   2. Sinun uskosi on väärää, koska se ottaa vanhurskauttamisen Kristuksen vanhurskaudesta ja liittää sen omaasi.

   3. Tämän uskon mukaan Kristus ei vanhurskauta sinua, vaan hän vanhurskauttaa sinun tekosi ja vasta tekojesi tähden sinut, mikä on aivan väärin.

   4. Siksi tämä usko on petollinen ja jättää sinut vihan alle Kaikkivaltiaan Jumalan päivänä. Todellinen vanhurskauttava usko saa sielun, joka lain edessä tuntee kadotetun tilansa, pakenemaan Kristuksen vanhurskauden turviin. Hänen vanhurskautensa ei ole armoteko, jolla hän muuttaisi sinun kuuliaisuutesi vanhurskaudeksi, vaan hän itse oli kuuliainen lain edessä tehdessään ja kärsiessään meidän puolestamme sen, mitä tarpeen oli. Tämä on se vanhurskaus, jonka oikea usko ottaa vastaan, ja kun sielu siihen verhoutuu, se astuu Jumalan eteen tahrattomana, hyväksyttynä ja vapaana tuomiosta.

   Tietämätön: Mitä? Pitäisikö meidän luottaa sellaiseen, mitä Kristus on tehnyt itsessään meidän ulkopuolellamme? Silloinhan himomme pääsisivät valloilleen ja me voisimme elää miten tahansa. Silloinhan Kristuksen vanhurskaus riittäisi vanhurskauttamaan meidät kaikesta, elimmepä miten tahansa, kun vain uskoisimme siihen.

   Kristitty: Tietämätön on nimesi, ja olet todella nimesi veroinen, sen todistaa tämä vastauksesi. Olet tietämätön siitä, mikä on todellinen vanhurskaus, ja tietämätön siitä, miten usko siihen voi pelastaa sinut Jumalan vihasta. Yhtä tietämätön olet myös siitä, mitä pelastava usko Kristuksen vanhurskauteen vaikuttaa, miten se voi voittaa sydämen Jumalalle Kristuksessa, rakastamaan hänen nimeään, hänen Sanaansa, teitään ja kansaansa, eikä suinkaan niinkuin sinä tietämättömänä kuvittelet.

 

Mikä on sitten Raamatun opetus tästä aiheesta? Sitä on jo edellä käsitelty paljon. Se perustuu siihen, että Jeesus Kristus itse oli kuuliainen lain edessä puolestamme. Kun uskomme häneen, saamme heti lahjaksi pelastuksen, armon ja vanhurskauden. Emme saa näitä asioita omien tekojemme tähden tai pitkän uskonvaelluksen päätteeksi vaan yhdessä hetkessä, kun vastaanotamme Jeesuksen Kristuksen elämäämme ja käännymme hänen puoleensa.

   Seuraavissa jakeissa kannattaa kiinnittää huomiota sellaisiin sanontoihin kuin edestämme ja puolestamme. Nämä jakeet osoittavat sen, että pelastuksen perusta on toisen työssä edestämme eikä itsessämme. Pelastuksemme ja sitä kautta pelastusvarmuutemme perusta ei ole koskaan itsessämme, vaan aina ulkopuolella Kristuksen täytetyssä työssä; siinä, mitä hän on tehnyt puolestamme.

 

- (Room 5:6) Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä.

 

- (Room 5:8) Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.

 

- (Room 8:32) Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?

 

- (Gal 2:20) ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.

 

- (Gal 3:13) Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu"

 

- (1 Tess 5:10) joka on kuollut meidän edestämme, että me, valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan.

 

- (Tiit 2:14) hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee.

 

- (1 Joh 3:16) Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme; meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä.

 

- (1 Tim 2:6) joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä, josta todistus oli annettava aikanansa,

 

- (1 Piet 3:18) Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä,

 

- (Hebr 6:20) jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt, tultuaan ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, iankaikkisesti.

 

- (Jes 53:5,6) mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.

6. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.

 

- (Room 4:25) joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden.

 

Mikä on uskonnollisen ihmisen ongelma? Monilla uskonnollisilla ihmisillä, kuten mormoneilla ja muilla ryhmillä, on yksi suuri ongelma: He eivät ole koskaan nähneet, miten he itsessään ovat kadotettuja, erossa Jumalasta ja hänen tuomionsa alla. He eivät ymmärrä oman tilansa vakavuutta ja syntisyyttään. He eivät tiedä mitään erityisiä syntejä, jotka syyttäisivät heitä; tai korkeintaan he voivat tunnustaa tehneensä joitakin "pikkusyntejä", joilla nyt "ei ole niin kovin suurta merkitystä". Heille onkin aivan vierasta oman sydämensä sisäisen turmeluksen tunteminen siitä yksinkertaisesta syystä, koska he eivät koskaan ole olleet koko olemuksellaan Jumalan pyhyyden ja hänen lakinsa valossa.

 

- (Jaak 2:10) Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin.

 

- (Gal 3:10) Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: "Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee".

 

Se että me tiedämme ja tunnemme oman tilamme, on kuitenkin olennaisen tärkeää. Se ei ole sinänsä tärkeää itsessään, vaan juuri sen takia, että puutteellisuudessamme ymmärtäisimme kääntyä Vapahtajan, Jeesuksen puoleen. Vain sellainen ihminen, joka tietää oman huonon, kadotuksen alaisen tilansa ja syntisyytensä, voi kaivata Vapahtajaa. Eli jos emme ole ensin päässeet selville tästä perusasiasta, emme silloin vielä todennäköisesti ole ottaneet pelastusta vastaan. Tähän asiaan, syntisyyteemme ja kadotuksenalaiseen tilaamme ilman Kristusta, viittaavat mm. allaolevat jakeet:

 

- (Jes 53:6) Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen.

 

- (Room 3:23) Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla

 

- (Luuk 19:10) sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on."

 

Mitä sinun sitten tulee tehdä, jos ymmärrät olevasi erossa Jumalasta, kadotettu ja Jumalan tuomion alla? Vastaus on, että luota yksin Jeesukseen Kristukseen ja hänen täytettyyn työhönsä, älä omiin tekoihisi! Käänny Jeesuksen Kristuksen puoleen ja kerro hänelle, että tarvitset sitä pelastusta, jonka voit saada yksin hänen kauttaan lahjaksi. Jeesus itse sanoi:

 

- (Joh 5:40) ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.

 

- (Joh 14:6) Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.

 

Niinpä jos olet vastaanottanut Jeesuksen Kristuksen elämääsi, on sinulla silloin Jumalan lapseus ja iankaikkinen elämä. Sinulla on tämä elämä huolimatta siitä, miltä sinusta tällä hetkellä tuntuu. Älä vain perusta pelastusvarmuuttasi omiin vaihteleviin tunteisiisi, vaan Raamatun sanaan ja Jeesukseen Kristukseen, koska eihän laivan ankkuriakaan heitetä koskaan laivan sisään vaan aina sen ulkopuolelle.

 

- (Joh 1:12) Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,

 

- (1 Joh 5:11-13) Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa.

12. Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.

13. Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä.

 

Pelastusrukous: Herra, Jeesus, käännyn sinun puoleesi. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä sinua vastaan ja etten ole elänyt sinun tahtosi mukaan. Tahdon kuitenkin kääntyä synneistäni ja seurata sinua koko sydämestäni. Ja uskon myös, että syntini ovat anteeksiannetut sinun sovitustyösi kautta ja että olen sinun kauttasi saanut iankaikkisen elämän. Kiitän siitä pelastuksesta, jonka olet minulle lahjoittanut. Amen.

 

 

 

 

 

VIITTAUKSET:

 

1. Saarnivaara, Uuras: Mormonit, s. 14.

2. Sama, s. 152.

3. Sama, s. 147,148.

4. Hannu Nyman: Toisenlainen evankeliumi, s. 128

5. John Ankerberg & John Weldon: The Facts on the Mormon Church. Eugene, Ore.: Harvest House 1991, 30.

6. Maljanen, Pentti: Pääsin irti mormoneista, s. 20.

7. Saarnivaara, Uuras: Mormonit, s.156-158.

8. Ibn Sa’d, vol. l. 489

9. Ibn Ishaq, 106