LIIKUNTA

 

Kun etsitään parantumista, on siinä ravinnolla hyvin tärkeä merkitys. Sillä jos vuosikausia syödään ravintoa, joka ei ole hyödyksi keholle ja on haitallista, voi se jossain vaiheessa tulla esiin sairauksina. Toisaalta jos taas muutetaan ruokavaliota ajoissa järkevään suuntaan, voi se johtaa vaivojen hellittämiseen tai jopa parantumiseen. Monet ovat saattaneet näinkin kokea.

   Yksi tärkeä tekijä tällä alueella on liikunta. Sillä pelkkä ruokavalio ei aina takaa hyvää terveyttä, vaan siihen tarvitaan myös sopiva määrä liikuntaa, johon joskus täytyy varata erikseen aikaa. (Tosin on hyvä huomata, että arkisista asioistakin voi kertyä vuoden aikana paljon liikuntaa. Jos esim. rappuja kävellään joka päivä 2 minuuttia ylöspäin hissin sijasta, tuo se vuoden aikana liikuntaa yli 12 tuntia, joka on jo varsin paljon. Samoin jos kävellään 700 metrin pituinen matka edestakaisin - 2 kertaa 700 metriä - auton sijasta ja kerran viikossa, tulee siitäkin vuoden aikana liikuntaa noin 12 tuntia.)

   Liikunnan merkitys onkin tärkeä etsittäessä parempaa terveyttä. Sen hyöty tulee esiin varsinkin sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä, koska se parantaa näiden ruumiinosien tilaa. Samoin liikunnasta on hyötyä laihduttajille, jotka toivovat pääsevänsä eroon liikakiloistaan. He voivat sen avulla päästä helpommin tavoitteeseensa. Katsomme kumpaakin tekijää erikseen:

 

Vaikutus sydämeen ja verenkiertoon. Hyvän kuvan liikunnan tai liikkumattomuuden merkityksestä antaa eräs Göteborgissa tehty tutkimus. Siinä laitettiin ruotsalaismiehet omaan sänkyynsä ja täydelliseen vuodelepoon viideksi vuorokaudeksi. Kun sitten mitattiin sydämen lihasvoima ennen ja jälkeen tutkimuksen, havaittiin sydämen pumppauskyvyn alentuneen täydellisen levon aikana peräti 26 prosenttia. Se osoittaa, että jos ei lainkaan liikuta, vähentää se jossain määrin sydämen toimintakykyä.

   Toisaalta jos liikutaan vähänkin säännöllisesti (On esitetty, että jopa ½ - 1 tunti päivittäin olisi riittävä määrä. Siinä voivat olla mukana tavalliset arkiaskareet kuten imurointi, kauppakassien kantaminen, lumen luominen, puiden hakkaaminen ja muut vastaavat toimet.), vähentää se heti sydäntautien riskiä sekä lisää verisuonten kalkkeutumista ehkäisevän hyvän HDL-kolestrolin määrää. Tutkimuksissa on edullisen HDL-kolestrolin osoitettu lisääntyneen jo noin 2 ½ tunnin viikottaisen kävelyharjoituksen seurauksena.

   Myös seuraava esimerkki osoittaa pelkän kävelyn hyödyllisyyden sydämelle. Esimerkissä olevat ihmiset söivät melko rasvaista ravintoa, mutta kun he kävelivät tarpeeksi paljon, pysyivät he terveinä ruokavaliostaan huolimatta:

 

... Mannia kiinnosti tämä kansa, koska he söivät valtavasti rasvaa, mutta sairastuivat hyvin harvoin sydäntauteihin.

   Mann sai luvan tehdä ruumiinavauksia, kun heimon jäseniä kuoli. Kuolemansyy ei suinkaan ollut sydänsairaus, mutta Mann tutki joka tapauksessa vainajien sydämet, ja havaitsi heidän sydänverisuoniensa olevan yhtä huonossa kunnossa kuin tämän päivän amerikkalaisten.

   Hän havaitsi jotain muutakin. Masai-heimolaisten sydänvaltimot olivat kaksi kertaa suuremmat kuin amerikkalaisten, koska nämä ihmiset kävelivät kymmeniä kilometrejä päivässä. Kävely piti verisuonet kunnossa. Masait pysyivät terveinä rasvaisesta ruokavaliostaan huolimatta. (DON COLBERT: Terveydeksi, s. 82)

 

Vaikutus painoon. Liikunnalla on jonkin verran vaikutusta myös laihduttajalle, koska kaikki liikunta kuluttaa energiaa ja rasvaa. Kaikki se toiminta, jossa kulutetaan energiaa enemmän kuin sitä saadaan ravinnosta, johtaa automaattisesti painon putoamiseen. Yleissääntönä on tavallisesti pidetty sitä, että jos ihminen saa noin 500 kilokaloria (kcal; esim. grillikylkiannoksessa on 350 kcal, munkissa 290 kcal ja korvapuustissa 210 kcal) vuorokaudessa vähemmän energiaa kuin kuluttaa, laihtuu hän noin puoli kiloa viikossa. Vastaavasti jos energiavaje on vähän pienempi, tapahtuu laihtuminen vähän hitaammin.

   Tätä asiaa selostaa hyvin seuraava lainaus. Siitä käy selville, miten vähäisillä ruokavalion muutoksilla ja liikunnan lisäämisellä voidaan melko helposti pudottaa kiloja. Jo vuoden päästä voi muutos entiseen olla huomattava:

 

- Kävely on parasta. Se on helpointa, mukavinta ja halvinta, vaikkakin siihen menee aikaa. Kävellessä kuluu kuusi kilokaloria minuutissa eli kolmesataakuusikymmentä kilokaloria tunnissa, jos vauhti on melko reipasta, tuollaiset runsaat kuusi kilometriä tunnissa. Jos voisit kävellä tunnin päivässä ja söisit sataneljäkymmentä kilokaloria vähemmän kuin normaalisti kulutat, kuluttaisit viisisataa kilokaloria enemmän kuin ennen. Seitsemän kertaa viisisataa on kolmetuhattaviisisataa. Tuo kalorimäärä vastaa puolta kiloa rasvaa. Viikon kuluttua painat puoli kiloa vähemmän. Samaan aikaan ensi vuonna olet laihtunut kaikki ylimääräiset kaksikymmentä kiloasi. Se saattaa tuntua kaukaiselta, mutta ajattelepa, mitä teit viime vuonna tähän aikaan, niin huomaat, että se olikin kuin eilen! Kun alat nähdä tuloksia, aika kuluu nopeasti.

   - Se on totta. Saatte sen tuntumaan kovin helpolta; kyllä siinä jotakin perää täytyy olla! Donna tuumi. (O.QUENTIN HYDER: Vapaana syyllisyydestä, peloista, masennuksesta, ylipainosta, s.149)

 

HAMPAIDEN TERVEYS

 

Kun ruokaa syödään, on sillä vaikutusta myös hampaiden kuntoon ja terveyteen. Useimmat hammasairaudet eivät synny sattumalta, vaan niiden syynä on tavallisesti ravinto, jota syödään sekä hammashygienian taso. Jos näihin molempiin asioihin kiinnittää hiukan huomiota, voi välttyä turhilta hammasvaivoilta. Tärkeitä ja huomioitavia seikkoja ovat mm. seuraavat asiat:

 

Sokeri. Ensinnäkin tavallinen sokeri, jota on paljon virvoitusjuomissa (Jopa 45-60 palaa 1,5 litran pullossa. Monissa mehuissakin on paljon sokeria, mutta niitä on helppo laimentaa vedellä.), makeisissa ja leivoksissa, on vaarallinen tekijä hampaille. Sen lisäksi, ettei siinä ole tärkeitä ravintoaineita, vaan pelkkiä kaloreita, on se suurin syy hampaiden reikiintymiseen. Tämä johtuu siitä, että sokerista bakteerien on helppo muodostaa liimamaisia aineita, jotka takertuvat hampaaseen ja saavat aikaan plakkia. Muista ruoka-aineista - paitsi poikkeuksen muodostavat happamat aineet, joita on mm. virvoitus- ja urheilujuomissa sekä mehuissa - ei ole läheskään niin suurta vaaraa. Proteiinit ja rasvat eivät vahingoita lainkaan hampaita. Samoin kuitupitoisen ravinnon pureskelu on hyödyllistä, koska se pitää hampaat ja ikenet kunnossa.

 

Hampaidenharjausta ei varmaankaan voi liioitella. Jos hampaat harjataan säännöllisesti vähintään kaksi kertaa päivässä, ei plakkia pääse muodostumaan. Sokeripitoisten aterioiden jälkeen ne on varmasti syytä harjata heti, ettei happohyökkäys pääse etenemään. Ksylitolipitoiset purukumit voivat olla myös hyödyllisiä aterioiden jälkeen.

 

Aterioiden väli. Eräs kulmakivi hampaiden reikiintymistä ehkäistäessä on pitää sokeripitoisten aterioiden välit tarpeeksi pitkinä. Sillä oli sitten kyseessä lasten karkkipäivä, leivosten napostelu tai sokeripitoisten ja happamien virvoitusjuomien nauttiminen, kannattaa ne mieluummin nauttia pääaterian yhteydessä eikä liian usein. Jos popsitaan jatkuvasti, pitkin päivää, sokeripitoista ravintoa, on se erittäin haitallista hampaille ja antaa plakkia muodostaville bakteereille vain suuremman mahdollisuuden tuhota niitä. Sensijaan jos aterioiden välit pidetään tarpeeksi pitkinä, ei tätä vaaraa ole.