Kun elettiin apostolien ja ensimmäisten seurakuntien aikaa, oli tavallista, että apostolien julistamaa evankeliumia vastustettiin. Siihen syyllistyivät heidän omat kansalaisensa että monet muut. Vastaanotto ei ollut aina suopea vaan kohtasi voimakasta torjuntaa. Hyvä esimerkki on Apostolien tekojen 13. luvusta, jossa kerrotaan Paavalin omien kansalaisten vastustuksesta. He torjuivat iankaikkisen elämän:

- (Apt 13:45,46) Mutta nähdessään kansanjoukot juutalaiset tulivat kiihkoa täyteen ja väittelivät Paavalin puheita vastaan ja herjasivat.

46. Silloin Paavali ja Barnabas puhuivat rohkeasti ja sanoivat: "Teille oli Jumalan sana ensiksi puhuttava; mutta koska te työnnätte sen luotanne ettekä katso itseänne mahdollisiksi iankaikkiseen elämään, niin katso, me käännymme pakanain puoleen.

Tilanne ei ole muuttunut yhtään edellisestä esimerkistä. Myös nykypäivänä esiintyy samanlaista vastustusta ja ennakkoluuloja kristillistä uskoa kohtaan. Elämme yhteiskunnassa, jossa ollaan melko vähän kiinnostuneita siitä tai sitten ihmisten asenteet ovat negatiivisia tätä aihetta kohtaan.

   Tässä kirjoituksessa käsitellään yhtä suurimmista vaikutuskanavista ihmisten mieliin eli median vaikutusta. Tarkoitus on käsitellä hiukan sitä, miten kristillinen usko esiintyy tiedotusvälineissä. Otamme esille muutamia nimenomaan sellaisia seikkoja, joista tulee esille ennakkoluuloisuus ja vastustus kristillistä uskoa kohtaan. Aloitamme tieteellisyydestä.

1. Tieteenvastaisuus vai tieteellisyys?

Yksi hyvin tyypillinen käsitys mediassa on, että usko luomiseen edustaa vanhentunutta ja epätieteellistä näkemystä, kun taas evoluutiokäsitys edustaa tiedettä. Niinpä median edustajat pitävät uskoa luomiseen uskonnollisena ja epätieteellisenä kantana mutta evoluutioteoriaa havaintoihin perustuvana, puolueettomana näkemyksenä. Yleissääntö on, että mediassa raportoidaan näin, koska useimmat toimittajat ovat omaksuneet naturalistisen maailmankatsomuksen ja koska he uskovat evoluutioteorian olevan tosi.

  Hyvä esimerkki naturalistisesta ennakkoasenteesta löytyy seuraavasta lainauksesta. Kirjoittaja kuvaa, miten mediassa tieteen edustajana pidetään henkilöä, jonka maailmankuva pohjautuu ateistiseen uskonnollisuuteen. Ajatellaan, että jos henkilö uskoo evoluutioteoriaan ja kaiken sattumanvaraiseen syntyyn, niin tällainen henkilö edustaa tiedettä. Ei ymmärretä, että asia voi olla päinvastoin:

Skepsiksen hallituksen edustaja siis lupautui joulukuussa pari viikkoa lausunnon antamisen jälkeen perustelemaan julkilausumaansa Savonlinnan suuressa uskontokeskustelussa ja siihen liittyvässä seminaarissa 13. – 14.3.2009. Puolitoista viikkoa ennen tapahtumaa hän kuitenkin perui osallistumisensa. Raportoidessaan ateistien vetäytymisestä paikallinen Itä-Savo -lehti kirjoitti 3.3.2009 ”tieteen edustajien” vetäytyneen väittelystä. Tämä kertoo siitä, että aikamme mielikuvat samaistavat tieteellisyyden ateistiseen uskonnollisuuteen. Väittelystä vetäytynyt Skepsiksen hallituksen jäsen oli koulutukseltaan ylioppilas, vapaa toimittaja ja tietokirjailija, jolla ei ole yhtään julkaistua tieteellistä artikkelia missään kansainvälisessä vertaisarvioidussa aikakausjulkaisussa. Toisella puolella luomisteoriaa puolustamassa oli professori Matti Leisola, jolla on 120 kansainvälistä vertaisarvioitua luonnontieteellistä artikkelia. Kuitenkin Itä-Savo -lehden luoman mielikuvan mukaan kyseinen ylioppilas on tieteen edustaja ja kyseinen kansainvälisesti tunnettu luonnontieteilijä puolestaan ei. (1)

Kysymys menneisyydestä. Kun lähdetään käsittelemään tätä aihetta ja tieteellisyyttä, täytyy ymmärtää, että kiistassa on kysymys menneisyydestä – nimenomaan teorioista, jotka koskevat maailmankaikkeuden alkua, elämän syntyä ja kehitystä. Ainoastaan nämä maailmankaikkeuden ja elämän alkuun liittyvät käsitykset – onko kaikki syntynyt itsestään vai Jumalan toimesta – jakavat mielipiteitä. Mitään ristiriitaa ei ole siinä tieteessä, joka toteutuu nykyajan teknillisessä kehityksessä, havainnoissa luonnosta sekä fysiikan ja kemian kokeissa laboratoriossa. Ateistiset tiedemiehet sotkevat usein nämä asiat toisiinsa, ehkä tarkoituksella, eivätkä median edustajatkaan ole saattaneet sen syvemmin pohtia asiaa. Vain menneisyys ja sen tulkinta aiheuttaa ristiriitoja, eivät muut alueet. Esim. Yhdysvallat, jossa suuri enemmistö (n. 70-90 %) on aina uskonut luomiseen, on ollut johtava maa useilla tieteen alueilla viimeisen parin sadan vuoden aikana. Se osoittaa, että usko luomiseen ja tiede eivät sulje pois toisiaan. Ne voivat kulkea rinnakkain.

Vastakkain kaksi uskomusta. Kuten todettiin, mediassa esiintyy yleisenä se käsitys, että ateistinen teoria maailmankaikkeuden ja elämän alkuvaiheista edustaa tiedettä. Pidetään selvänä näiden kahden asian yhteyttä.

   Tämä on kuitenkin valheellinen käsitys. Tiedettä voi kyllä olla se, kun yritetään tutkia ja selvittää näitä asioita, mutta on erheellistä väittää, että ateistinen teoria on osoitettu tieteellisesti todeksi. Niin ei ole koskaan tapahtunut, ja siihen on yksinkertainen syy: emme voi todistaa menneisyyden tapahtumia. Maailmankaikkeuden ja elämän alkuperää koskevat kysymykset kuuluvat kaikki uskon alueelle. On erilaisia teorioita siitä, miten ne saivat alkunsa, mutta tieteellisesti niiden syntyä on mahdotonta todistaa, koska emme voi palata menneisyyteen. Niinpä kun TV:ssä esitetään animaatioita maailmankaikkeuden alkuvaiheista, maapallon synnystä ja elämän synnystä, ovat ne enemmän mielikuvitukseen kuin tieteelliseen tietoon perustuvia käsityksiä. Niitä ei voida osoittaa oikeiksi, eikä kenelläkään ole esim. tietoa siitä, miten elämän on mahdollista syntyä itsestään.

   Entä luominen? Myös se on menneisyyteen liittyvä uskomus. Sitäkään ei voi jälkeenpäin todistaa todeksi. Jokainen voi kuitenkin miettiä, kumpi on loogisempi vaihtoehto: voiko kaikki syntyä itsestään vai tarvitaanko siihen yliluonnollista Jumalaa? Kumpi on todennäköisempää? Ainakin kannattaisi ottaa huomioon, että naturalistinen teoria on heikoilla mm. seuraavissa asioissa:

• Naturalistinen käsitys kaiken alusta perustuu siihen, että maailmankaikkeus syntyi itsestään tyhjästä tai nuppineulan kokoisesta tilasta (ajatus nuppineulasta esiintyy useissa tieteellisissä julkaisuissa). Niin uskotaan tapahtuneen alkuräjähdyksessä.

   Kysymys kuuluu, että jos koko maailmankaikkeus on tullut tyhjästä tai "nuppineulasta", miksi muut asiat eivät ilmesty samalla tavoin "nuppineulasta"? Miksi pienemmät asiat kuten kivet, lentokoneet tai autot eivät ilmesty samalla tavoin tyhjästä? Miksi vain maailmankaikkeus muodostaisi poikkeuksen? Kyseessä on looginen ristiriita. Tämä teoria on vastoin tieteen ja käytännön havaintoja sekä vastoin kaikkea tervettä maalaisjärkeä.

• Entä elämä? On todettu, että kaikki nykyinen elämä maapallolla on riippuvainen aiemmista elämänmuodoista. Tähän sääntöön ei ole löydetty yhtäkään poikkeusta. Kasvit ja eläimet eivät ole itsestään olevaisia, vaan niiden olemassaolo riippuu siitä, että on ollut elämää ennen niitä.

   Toisaalta, kun on selvästi tiedossa, että elämällä maapallolla on oltava alku (Se ei voi olla ikuista, koska auringolla on rajallinen olemassaoloaika. Se ei ole voinut aina paistaa maan päälle.), viittaa se siihen, että elämällä on oltava maapallon ulkopuolinen lähde. Ainut järkevä selitys siihen on yliluonnollinen Jumala, joka on maailman ulkopuolella ja joka on elämän lähde. Vai miten muuten voidaan selittää se, että kaikki nykyiset tunnetut elämänmuodot ovat riippuvaisia aiemmasta elämästä? Vaihtoehdot ovat vähissä, kun yritetään etsiä vastausta tähän kysymykseen. Jos elämän synty itsestään olisi mahdollista, olisi tiedemiesten jo aika esittää kunnon todisteet asian puolesta. Muussa tapauksessa he kertovat vain sadunkaltaisia tarinoita, joihin tavalliset ihmiset ja media saattavat uskoa.

• Todistusaineiston vähyys tai täydellinen puute on usein ominaista niille, jotka kannattavat naturalistista teoriaa maailmankaikkeuden alkuvaiheista. Sama pätee myös ihmisen kehitystä koskevaan aineistoon, jota tässä ei kovin syvällisesti käsitellä.

   Eräs esimerkki tästä alueesta on kuitenkin Nebraskan ihminen. Sitä käytettiin todisteena suuressa ”apinaoikeudenkäynnissä” v. 1925. Mediassa tämä asia kääntyi evoluutioteorian suureksi voitoksi, vaikka tosiasiassa todisteena tästä ihmisestä oli vain yksi hammas. Myöhemmin sen todettiin kuuluvan sukupuuttoon kuolleelle sialle! Nebraskan ihminen osoittaa hyvin, miten media vaikuttaa mieliimme ja miten uskomme tiedemiesten väitteisiin, vaikka niiltä puuttuisi kokonaan luotettava pohja.

Evolutionistit käyttivät Nebraskan ihmistä todisteena kuuluisassa Scopes-evoluutio-oikeudenkäynnissä Daytonassa, Tennesseessä, vuonna 1925. William Jennings Bryan joutui vastakkain ”suurten tieteen asiantuntijoiden” kolonnan kanssa, joka hämmästytti hänet Nebraskan ihmisen ”faktoilla”. Herra Bryanilla ei ollut muuta vastausta kuin mielipiteensä siitä, että todistusaineisto oli liian niukka, ja hän pyysi lisäaikaa. ”Asiantuntijat” tietysti ivasivat ja pilkkasivat häntä. Kuka hän oli kyseenalaistamaan maailman suurimpien miesten auktoriteettia?

   Mutta mikä oikeastaan oli Nebraskan ihmisen tieteellinen todistusaineisto? Vastaus on hammas. Aivan oikein: Harold Cook oli löytänyt yhden ainoan hampaan! Maailman huipputiedemiehet tutkivat tämän hampaan ja arvioivat sen olevan varma todiste siitä, että Amerikassa on asustanut esihistoriallinen ihmisrotu. Miten klassinen esimerkki ylivilkkaasta mielikuvituksesta!

   Vuosia Scopes-oikeudenkäynnin jälkeen löydettiin sen eläimen koko luuranko, josta alkuperäinen hammas oli peräisin. Ilmeni, että hammas, jonka perusteella Nebraskan ihminen oli konstruoitu, kuului sukupuuttoon kuolleelle sialle. ”Asiantuntijat”… loivat kokonaisen ihmisrodun sian hampaasta! (2)

• Naturalistisessa maailmankatsomuksessa ja teismissä on yksi olennainen ero: naturalismissa oletetaan, että on olemassa ainoastaan kosmos eli materia. Teismissä sen sijaan oletetaan, että kosmoksen lisäksi on Jumala. Siinä on tiivistettynä ero naturalismin ja teismin välillä.

   Sama asetelma nousee esille suhtautumisessa älykkääseen suunnitteluun. Kun naturalistit ja useat median edustajat eivät myönnä yliluonnollisen Jumalan vaikutusta missään vaiheessa, suhtautuvat he kriittisesti myös älykkään suunnitelman ideaan (intelligent design). He suorastaan torjuvat sen, mitä voidaan pitää loogisena seurauksena heidän materialistisesta maailmankatsomuksestaan. Kuitenkin, kun naturalismissa oletetaan, että argumentit älykkään suunnitelman puolesta eivät ole tiedettä, mutta argumentit sitä vastaan ovat tiedettä, on se itsessään järjetön ajatus. Mikä tekee älykkyyden myöntämisestä uskonnollisen näkemyksen ja sen kieltämisestä viisaan ja tieteellisen näkemyksen? Ei varmastikaan mikään. Kyseessä on ainoastaan ennakkoasenteeseen perustuva näkemys, josta halutaan pitää kiinni. Sillä ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa.

   Toisaalta arkielämässä ja käytännön työssä monet tiedemiehet toimivat vastoin naturalistista käsitystä. He myöntävät älykkyyden olemassaolon tai etsivät siitä merkkejä:

- Seti -projekti perustuu siihen, että avaruudesta etsitään älykkyyttä aivan kuten sitä on maan päällä. Oletuksena on, että muuallakin esiintyy älykästä elämää.

- Arkeologi etsii älykkyyden merkkejä kaivaessaan maata. Häntä eivät kiinnosta tavanomaiset kivet vaan sellaiset, joissa esiintyy kirjoitusta tai sitten hän etsii esineitä, joissa näkyy suunnittelun merkkejä.

- Teknologian alueella voidaan etsiä älykkäitä ideoita luonnosta. Esim. lintujen siivistä on saatu ideoita lentokoneiden siipien suunnitteluun. Toinen esimerkki ovat japanilaisten huippunopeiden junien keulat, jotka on suunniteltu kuningaskalastajan nokkaa mallina käyttäen. Näin junat on saatu hiljaisemmiksi, nopeammiksi ja ne kuluttavat vähemmän sähköä.

   Tuoreessa suomalaisessa tiedelehdessä (Tiede 3/2014) kerrotaan lisää esimerkkejä siitä, miten luonnosta on etsitty mallia teknologisessa suunnittelussa. Eräs artikkeli kertoo, miten ottamalla mallia simpukankuoren helmiäisestä kanadalaiset tutkijat saivat lasilevyn 200 kertaa tavallista iskunkestävämmäksi. Toinen artikkeli kertoo, miten granaattiomenan rakennetta matkimalla akuista saa entistä kestävämpiä. Tällaiset esimerkit viittaavat kaikki älykkääseen suunnitteluun luonnossa, ja miten sitä voidaan käyttää hyväksi.

Niinpä kun on kyseessä älykkyyden ja älykkään suunnittelun olemassaolo, on se ilmeistä. On järjetöntä kieltää sen olemassaoloa, koska sitä on joka puolella luontoa nähtävissä. Kasvit ja eläimet eivät voisi olla edes elossa, jos niissä ei olisi valmiina älykkääseen suunnitteluun perustuvia rakenteita. Muussa tapauksessa ne kuolisivat heti.

   Kaikesta huolimatta jotkut tiedemiehet jopa ajattelevat, että he olisivat itse pystyneet suunnittelemaan parempia rakenneratkaisuja, kuten seuraavassa lainauksessa osoitetaan. Kuitenkin on paljon loogisempaa uskoa, että järki, tunteet, persoonallisuus ja aistit ovat olleet valmiina luomisen kautta. On ylimielinen ajatus hylätä ajatus älykkyydestä jo alusta alkaen. Kukaan ei pysty tai ei ole pystynyt osoittamaan, miten kiven sirun kaltaisesta elottomasta aineesta voi tulla eläviä olentoja, joilla on tunteet, järki ja jotka ovat rakenteeltaan monimutkaisia. Se, että uskoo tällaisten asioiden syntyneen itsestään, ei ole viisasta.

Vuoden 1988 Britannica tietosanakirjan osassa 18 on kehitysoppia koskevassa luvussa mm. seuraava asiantuntijalausunto: ”Käytännön näkökulmasta katsottuna on käsittämätöntä, että kilpikonna voi uida, hevonen juosta, ihminen kirjoittaa ja lintu tai lepakko lentää rakenteilla, jotka perustuvat samankaltaisiin luuston rakenteisiin. Insinööri voisi suunnitella sopivammat jäsenet kutakin tarkoitusta varten. Mutta jos hyväksytään, että kaikki nämä luustot ovat periytyneet yhteisestä kantamuodosta ja muotoutuneet vain erilaisten kehitysvaiheiden myötä, samankaltaisille rakenteille voidaan löytää järkevä peruste.” Lausuma sai Paul Nelsonin arvostelemaan tätä kehitysopillista näkemystä seuraavasti: ”Ha! Esitelkää minulle insinööri, joka pystyy suunnittelemaan paremman rakenteen kuin mitä lepakon tai linnun siipi on! Näyttäkää minulle insinööri, joka pystyy suunnittelemaan torakalle paremman jalan! Ajatus on mieletön. Mistä tämän tyyppisten ajatusten esittelijät tulevat? Me olemme todella kaukana siitä osaamisesta, jota on vaadittu eläinten rakenteiden tekemiseen – olemme maailmankaikkeuden toisella puolella, miljoonien valovuosien päässä, miljoonien. Me emme edes tajua kysymyksen pakottavuutta.

   Ajatelkaa: torakan jalka korjaa itsensä, aistii ympäristönsä tarkemmin kuin mikään robotti, on varustettu kauttaaltaan tuntokarvoilla ja rasitusaistimilla, tilareseptoreilla jne., joista emme pysty arvioimaan kuin murto-osan. Torakka ei tarvitse polttoainetta, sähkövirtaa tai paineilmaa. Vain hiukan jätettä, josta kasvamalla muodostuu jalan yleisrakenne, joka lujuusominaisuuksiltaan saa titaanin tuntumaan muovailuvahalta. Jos torakka olisi ihmisen kokoinen, se etenisi helposti n. 300 km:n tuntinopeudella. Tätä vertailua voisi jatkaa loputtomiin… Tietosanakirjan kirjoittaja ei todennäköisesti tajua mitä kirjoittaa – sanoa tällaista hakuteoksessa on todella tyhmää… Insinöörinä olen tässä kirjoittajassa havainnut korkeinta mahdollista älyllistä ylimielisyyttä”. (gnelson@falstaff.mae.cwru.edu,) (3)

• Mediassa ei aina hyökätä niinkään luomista vastaan, vaan äskettäin tapahtuvaa luomista vastaan. Ei uskota, että elämä maapallolla voisi olla vain tuhansia vuosia vanha.

   Yhdestä asiasta ateistiset tiedemiehet ovat kuitenkin yhtä mieltä Raamatun kanssa: he myöntävät, että ihmisen historiallinen aika ei ulotu kuin n. 5000 vuoden päähän. Se on sikäli merkillistä, että samana ajanjaksona ilmestyivät myös ensimmäiset kaupungit, rakennukset, tiedot matemaattisista kaavoista ja lukuisat muut ihmisen kulttuuriin liittyvät asiat. Voiko tätä yhteyttä pitää pelkkänä sattumana?

   Samat tiedemiehet eivät myöskään ota huomioon seuraavia seikkoja, jotka asettavat miljoonat vuodet kyseenalaisiksi:

- Ihmisen luurankojen jäännöksiä ja ihmiselle kuuluvia tavaroita on löydetty hiilikerrostumista, jotka on määritelty satoja miljoonia vuosia vanhoiksi. Samoin ihmisen jalanjälkiä on löydetty kerrostumista, joita on pidetty lähes yhtä vanhoina. Tällaiset löydöt osoittavat, että geologinen taulukko vuosimiljoonineen on pahasti pielessä.

- On tehty löytöjä, joiden mukaan trilobiitit ja ihminen ovat eläneet samanaikaisesti. Trilobiitteja on löydetty mm. ihmisen jalanjäljistä. Yleinen käsitys on ollut, että trilobiitit kuolivat sukupuuttoon n. 250 miljoonaa vuotta sitten:

William Meister teki hämmästyttävän löydön kesäkuun 1. päivänä 1968 Utahissa. Hän löysi useita trilobiittien fossiileita fossiloituneesta ihmisen sandaalinjäljestä! Mutta geologisen kerrossarjan perusteella järjestettyjen kehitysopillisten kausien mukaan trilobiitit kuolivat sukupuuttoon noin 230 miljoonaa vuotta ennen ihmisen ilmestymistä!

   … Geologi, tohtori Clifford Burdick löysi lisätodisteita tukemaan olettamusta ihmisen ja trilobiittien samanaikaisesta elämisestä. Hän löysi paljasjalkaisen lapsen jalanjälkiä, joista yhdessä oli litistynyt trilobiitti. (4)

- Nykyaikana ei uskota dinosaurusten eläneen samanaikaisesti ihmisten kanssa. Kuitenkin lähes kaikilla kansoilla on kertomuksia lohikäärmeistä, jotka muistuttavat dinosauruksia (dinosaurus-nimitys keksittiin vasta 1840-luvulla). Pari lainausta osoittaa sen.

Liskoeläinten vaihtelevat muodot tuntuvat meistä niin huvittavilta sen vuoksi, että moni niistä etäisesti ja usein irvikuvamaisesti muistuttaa nykyajan vastaavanlaisissa olosuhteissa eläviä nisäkkäitä. Hirmuliskot kumminkin olivat yleensä niin peräti poikkeavia nykyajan elämänmuodoista, että niiden lähimmät vastineet ovat löydettävissä tarustojen lohikäärmeiden kuvauksista. Kumma kyllä, että niin on laita, sillä noiden tarujen laatijat eivät tietenkään olleet tutkineet kivettymiä eivätkä edes niistä mitään tienneet. (Pentti Eskola: Muuttuva maa, s. 366)

"Legendojen lohikäärmeet ovat, ihme kyllä, kuin todellisia eläimiä, jotka ovat eläneet menneisyydessä. Ne muistuttavat paljon suuria matelijoita (dinosauruksia), jotka hallitsivat maata paljon ennen kuin ihmisen on oletettu ilmaantuneen. Lohikäärmeet olivat yleensä pahoja ja tuhoavia. Jokainen kansa tunsi ne mytologiassaan." (The World Book Encyclopedia, Vol. 5, 1973, s. 265)

Erikoista myös on, että yksi maailman johtavista paleontologeista Stephen Jay Gould totesi Jobin kirjan (Job 40,41) kuvaavan dinosauruksia, mutta arveli Jobin kirjan aikalaisten saaneen ideansa dinosaurusten fossiileista (Pandans Tumme, s. 221, Ordfrontsförlag, 1987). Hän ei ottanut huomioon, että Jobin kirjassa näistä olennoista puhutaan elävinä, ei kuolleina. Niihin kehotetaan jopa katsomaan. Muut Raamatun jakeet puhuvat myös lohikäärmeistä:

- (Job 40:10-13) Katso Behemotia, jonka minä loin niinkuin sinutkin; se syö ruohoa niinkuin raavas.

11. Katso, sen voima on lanteissa, sen väkevyys vatsalihaksissa.

12. Se ojentaa jäykäksi häntänsä kuin setripuun, sen reisijänteet ovat lujiksi punotut.

13. Sen luut ovat niinkuin vaskiputket, sen nikamat niinkuin raudasta taotut.

- (Job 7:12) Olenko minä meri tai lohikäärme, että asetat vartioston minua vastaan?

- (Job 26:12,13) Voimallansa hän kuohutti meren, ja taidollansa hän ruhjoi Rahabin.

13. Hänen henkäyksestään kirkastui taivas; hänen kätensä lävisti kiitävän lohikäärmeen.

- (Neh 2:13) Ja minä lähdin yöllä Laaksoportista Lohikäärmelähteelle päin ja Lantaportille ja tarkastelin Jerusalemin maahanrevittyjä muureja ja sen tulella poltettuja portteja.

- (Jes 51:9) Heräjä, heräjä, pukeudu voimaan, sinä Herran käsivarsi; heräjä niinkuin muinaisina päivinä, ammoisten sukupolvien aikoina. Etkö sinä ole se, joka löit Rahabin kuoliaaksi, joka lävistit lohikäärmeen?

- (Jer 51:34) Nebukadressar, Baabelin kuningas, on minut syönyt, hävittänyt minut, pannut syrjään kuin tyhjän astian; hän on niellyt minut niinkuin lohikäärme, täyttänyt vatsansa minun herkuillani ja huuhtonut minut pois.

2. Kiista moraalikysymyksistä

Moraalikysymykset ovat usein esillä mediassa. Kuten monet hyökkäävät evoluutioteorian kyseenalaistamista vastaan, hyökkäävät he myös kristillistä moraalia vastaan. Se tulee ilmi mm. sellaisissa asioissa kuin abortti ja homoseksuaalisuus. He ajattelevat kristillisen käsityksen, joka nousee Raamatusta, edustavan vanhoillista ja ahdasmielistä maailmankuvaa. He eivät usko, että Jeesuksen ja apostolien opetukset ovat ajankohtaisia.

Ovatko kaikki teot oikein? Kun lähdetään selvittämään tätä aihetta, on ensin syytä käsitellä tekojen oikeellisuutta. Ihmisten tekemät teot voidaan luokitella kahteen luokkaan. Nämä vaihtoehdot, jotka liittyvät moraaliin, ovat:

• Kaikki, mitä ihmiset tekevät, on oikein

• On tekoja, jotka selvästi ovat väärin

Kumpi edellisistä vaihtoehdoista on totta? Ne, jotka eivät usko Raamatun opetuksiin kuten Kymmeneen käskyyn ja Jeesuksen vuorisaarnaan, saattavat aluksi kallistua ensimmäisen vaihtoehdon puolelle. Kuitenkin, kun heiltä kysyy, hyväksyvätkö he kidutuksen, lasten seksuaalisen hyväksikäytön tai että heiltä itseltään varastetaan, he yleensä vastaavat kieltävästi. Se osoittaa, että he käytännössä uskovat kaikkia koskevien ja objektiivisten arvojen olemassaoloon. He eivät ole asiaa ehkä syvemmin ajatelleet, mutta pitävät joitakin tekoja selvästi väärinä. William Lane Craig on tehnyt aiheesta oman havaintonsa keskustellessaan ihmisten kanssa. Hänkin tuo ilmi sen, miten ihmisillä on usko objektiivisiin moraalisiin arvoihin:

Tästä pääsemme toiseen premissiin, jonka mukaan objektiivisia arvoja ja velvollisuuksia on olemassa. Alun perin arvelin, että tämä olisi argumentin kiistanalaisin premissi. Väittelyissäni ateististen filosofien kanssa olen kuitenkin todennut, ettei sitä kiistä juuri kukaan. Yliopistoissa tehdyt tutkimukset osoittavat ehkä vastoin odotuksia, että professorit ovat taipuvaisempia uskomaan objektiivisiin moraalisiin arvoihin kuin opiskelijat ja että filosofian professorit ovat taipuvaisempia uskomaan objektiivisiin moraalisiin arvoihin kuin professorit keskimäärin!

   …Olen todennut, että vaikka ihmiset väittävät kannattavansa relativismia, heistä 95 prosenttia voi hyvin nopeasti vakuuttua siitä, että objektiivisia moraalisia arvoja on sittenkin olemassa. Sitä varten tarvitsee vain esittää muutamia esimerkkejä ja antaa heidän itse valita kantansa. Kysy, mitä he ajattelevat hindujen sati-käytännöstä, jossa leski poltetaan elävältä miehensä hautajaisroviolla, tai muinaisesta kiinalaisesta tavasta, jossa naisista tehtiin loppuiäkseen raajarikkoja sitomalla heidän jalkansa tiukasti lapsuudessa niin, että ne muistuttivat lootuksenkukkia. Erityisen selvästi asia ymmärretään silloin kun esimerkkinä käytetään moraalisia julmuuksia, joita on tehty uskonnon nimissä. Kysy heiltä, mitä he ajattelevat ristiretkistä ja inkvisitiosta. Kysy heiltä, onko heistä oikein, että katoliset papit käyttävät seksuaalisesti hyväksi nuoria poikia ja että kirkko yrittää peitellä heidän tekojaan. Jos olet tekemisissä vilpittömän etsijän kanssa, voin taata, että lähes aina hän on lopulta kanssasi samaa mieltä siitä, että objektiivisia moraalisia arvoja ja velvollisuuksia on olemassa. (5)

Miten edellinen asia liittyy käsiteltävän aiheeseen? Lyhyesti sanottuna kysymys on siitä, mihin luokkaan luokitellaan abortti, avioliiton ulkopuoliset suhteet, homoseksuaalinen käytös ja muut vastaavat asiat. Kuuluvatko ne oikeiden vai väärien asioiden luokkaan kuten kristillinen usko opettaa. Siitä johtuvat erilaiset mielipiteet nykyaikana. Kysymys ei ole siitä, etteikö ihmisillä olisi moraalisia arvoja, vaan siitä, miten he luokittelevat näitä asioita. Toiset pitävät edellisiä asioita oikeana, toiset vääränä, ja se aiheuttaa ristiriitoja. James W. Sire on selostanut asiaa:

Kuitenkaan emme suhteellisuudessammekaan pääse eron tunteesta, että jotkut asiat ovat ”oikeita” tai ”luonnollisia” ja toiset eivät. Vuosikausia suurin osa yhteiskuntaa piti homoseksuaalisuutta siveettömänä. Nykyään monet ihmiset kiistävät tämän. Mutta he eivät kiistä sitä sillä perusteella, että mitään moraalisia kategorioita ei ole, vaan siksi, että tämän homoseksuaalisuuden alueen olisi pitänyt kuulua toiselle puolelle sitä rajaa, joka erottaa siveellisen epäsiveellisestä. Homoseksualistit eivät yleensä suvaitse insestiä! Niinpä se, että ihmisten moraaliset arviot ovat erilaisia, ei muuta muuksi sitä tosiasiaa, että jatkuvasti teemme moraalisia arvioita ja elämme niiden mukaan tai niiden vastaisesti. Jokainen elää moraalisessa maailmankaikkeudessa, ja loppujen lopuksi jokainen vähänkin miettiessään tietää tämän eikä haluaisi asiaa muuttaa. (6)

Onko moraali Jumalasta? Toiseksi on syytä kysyä, mistä lähteestä moraali eli käsitys oikeasta ja väärästä on peräisin. Siihen on olemassa kaksi vaihtoehtoa:

• Moraalin alkuperä on kokonaan ihmisestä. Se on kehittynyt evoluutioprosessin seurauksena, ja ihminen on vähitellen tullut tietoiseksi siitä, mikä on oikeaa ja järkevää käytöstä.

• Toinen vaihtoehto on, että moraali on Jumalan ihmiseen laittama synnynnäinen ominaisuus. Tai kuten Paavali kirjoitti, että lain teot – käsitys oikeasta ja väärästä – on kirjoitettu ihmisten sydämiin. Hän yhdistää tämän asian tuomiopäivään, joten asiaan on syytä suhtautua vakavasti. Ymmärryksemme oikeasta ja väärästä osoittaa, miten on loogista uskoa tuomiopäivään kuoleman jälkeen:

- (Room 2:14-16) Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki

15. ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä -

16. sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan.

On tärkeää huomata, että käsitys oikeasta ja väärästä on yleinen kaikilla kansoilla. Se osoittaa, että ihminen luonnostaan tietää eron niiden välillä, vaikka voikin paaduttaa sydämensä. Loren Cunningham, joka on vieraillut maailman jokaisessa maassa, kertoo havaintonsa tästä aiheesta. Hänen havaintonsa todistaa edelliset Paavalin sanat paikkansapitäviksi:

Olen tavannut ihmisiä jokaisesta maailman maasta ja nähnyt sen, että ajatus rakkaudesta, vastuullisuudesta, oikeasta ja väärästä, omastatunnosta ja moraalista on olemassa kaikissa kulttuureissa. Jokaisessa kielessä on käsite oikealle ja väärälle. Näin on ollut jo ennen minkäänlaista kontaktia muun sivistyksen tai Raamatun kanssa. (7)

Kumpi edellisistä vaihtoehdoista on sitten oikea? Ne, jotka ovat omaksuneet naturalistisen maailmankatsomuksen, kallistuvat ensimmäisen vaihtoehdon puolelle, mutta paljon järkevämpää on uskoa, että moraali on Jumalan ihmiseen laittama synnynnäinen ominaisuus. Esim. eläimillä ei ole moraalia, käsitystä oikeasta ja väärästä. Niillä ei ole myöskään kieltä, rukousta, uskonnollisuutta tai korkeatasoista älyä, mutta ihmisellä nämä ominaisuudet ovat. Mistä se johtuu? Evolutionistit opettavat kaiken evoluutiosta ja sattumasta johtuvaksi, mutta eikö ole järkevämpää uskoa, että ihminen luotiin Jumalan kuvaksi ja siksi hänellä on nämä ominaisuudet?

- (1 Moos 1:26,27) Ja Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat".

27. Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.

Asialla on myös toinen puoli. Jos kaikilla ihmisillä on käsitys oikeasta ja väärästä, on se eräs viittaus Jumalan olemassaoloon ja tuomioon. Tätä ei voi tietenkään suoraan todistaa, mutta se on erittäin todennäköistä. Voimme olettaa, että Jumala haluaa viestittää meille: ”Minä olen eräänä päivänä tuomitseva jokaisen ihmisen. Siksi olen laittanut käsityksen oikeasta ja väärästä heidän sisimpäänsä.” Lisäksi hän itse varmasti määrittelee lopullisesti tuomion perusteet. Se tarkoittaa, että jos esim. abortti on murha (älä tapa!) tai seksisuhteet miehen ja vaimon välisen suhteen ulkopuolella (sekä hetero- että homoseksuaalisuhteet) ovat väärin niin kuin Raamattu osoittaa, silloin meidät myös tuomitaan näiden tekojen mukaan. Kukaan ei kylläkään ansaitse iankaikkista elämää luopumalla näistä vääryyksistä, mutta voi sen menettää harjoittamalla niitä tahallaan.

   Mediassa ei oteta koskaan tätä puolta huomioon. Ei ajatella, että moraali on Jumalasta, että ihminen on iankaikkisuusolento ja että meidät tuomitaan tekojemme mukaan. Tämä on kuitenkin oleellisen tärkeää keskusteltaessa abortista, homoseksuaalisuudesta, muusta seksuaalisuudesta sekä muista moraalikysymyksistä.

- (1 Kor 6:9,10) Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,

10. eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.

- (Luuk 13:2,3) Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Luuletteko, että nämä galilealaiset olivat syntisemmät kuin kaikki muut galilealaiset, koska he saivat kärsiä tämän?

3. Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.

- (Ilm 22:15) Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.

Muita näkökulmia. Kun tutkimme sitä, miten mediassa käsitellään avioliiton ulkopuolisia suhteita, homoseksuaalisia suhteita tai aborttia, puhutaan niiden yhteydessä usein rakkaudesta, tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista. Ei oteta lainkaan huomioon, että nämä teot kuuluisivat väärien tekojen luokkaan ja että niillä on iankaikkisia seurauksia. Myöskään ei oteta huomioon seuraavia tekijöitä:

Onko abortti naisen oikeutta päättää omasta ruumiistaan vai murha? Kuten todettiin, on aborttia puolusteltu ihmisoikeuksilla ja että naisella on oikeus päättää omasta ruumiistaan.

   Mikä on totuus abortista? Vaikuttaa siltä, että tämän asian puolustelijat valehtelevat itselleen. Sillä ”abortissa ei ole kyseessä vain äidin ruumis, vaan myös toisen ihmisen, lapsen, ruumis ja henki. Sikiö on elämänsä alusta alkaen uusi yksilö, joka on saanut geneettiset aiheet sekä isästä että äidistä. Hän ei ole missään kehityksensä vaiheessa äitinsä ruumiin osa. Hänellä on oma elimistönsä, oma suljettu verenkiertonsa, oma sydämen lyöntirytmi, omat veriryhmäominaisuudet, jotka voivat aiheuttaa immuunireaktioita äidissä, oma aivoaaltorakenne.” (8)

   Lisäksi on tiedossa, että syntymätön lapsi on hyvin samannäköinen kuin se lapsi, jonka omaiset ja ystävät näkevät ensimmäisen kerran. Vain koko on pienempi, mutta abortoidussa sikiössä on samat ruumiinjäsenet kuin syntyneillä vauvoilla: kädet, jalat, suu, nenä, silmät (Ks. You tube-video: Äänetön huuto). Gynekologi, joka tietää, mitä abortissa tapahtuu, kertoo:

Aborttia ei voi tehdä silmät ummessa. Täytyy varmistautua siitä, että kohdusta tulee kaikki pois ja laskea, että sieltä tulee tarpeeksi kättä ja jalkaa, rintakehää ja aivoa. Sitten kun potilas herää narkoosista ja kysyy, että olisiko se ollut tyttö vai poika, on minun kestokykyni raja saavutettu ja silloin minä tavallisesti kävelen pois. – Jos minä teen toimenpiteen, jossa aivan selvästi tapan elävän olennon, minusta on hömpötystä puhua orastavan elämän tuhoamisesta. Tappamista se on, ja tappamisena minä sen koen.” (9)

Hyvän kuvan nykytilanteesta antaa seuraava lainaus. Se kertoo, miten aborttia puolustavat järjestöt lähettävät provokaattoreita sotkemaan kriisiraskauskeskusten päivittäistä työtä. Ne yrittävät etsiä vikoja toiminnasta, joita varmasti löytyy, koska ihmiset ovat epätäydellisiä.

   Samanlaista soluttautumistoimintaa ovat harjoittaneet jotkut homoseksuaalisuusjärjestöt eheytymistoimintaa vastaan. Niiden jäseniä loukkaa se, jos joku homoseksuaalisuudessa elänyt haluaa irti entisestä elämäntavastaan. Tällaiset esimerkit osoittavat, mihin kehitys menee, kun ei uskota Jumalaan luojana ja tuomarina. Provokaattoreille myötätuntoinen media vaikuttaa siihen, että asenteemme muuttuvat myötämielisiksi asioille, joita ennen pidettiin selvästi vääränä

Pikkuomantunnon viettelyn vastatoimi on houkutella se takaisin. Ovatko ihmiset joutuneet väärän myötätunnon valtaan? Näytä heille aito myötätunto. Paras kuvaus on kriisiraskauskeskusten päivittäinen työ, jossa vakavasti ahdistuneet naiset voivat puhua toisten naisten, vapaaehtoisten, kanssa, joilla ei ole mitään taloudellista motiivia käyttää hyväkseen heidän ahdinkoaan ja jotka pyrkivät vain osoittamaan heille rakkautta. Keskukset tarjoavat ilmaiseksi palveluja kuten raskaustestejä, lääketieteellisiä lähetteitä, informaatiota abortista ja adoptoinnista, elämäntavan neuvontaa, pitkäaikaista ohjausta, vaatteita ja tarvikkeita sekä äidille että lapselle, tietoa kirkon ja yhteiskunnan palveluista, synnytysvalmennusta, vanhemmuuden opetusta, apua perheen yhteen saattamiseen ja abortin jälkeisiä keskusteluryhmiä. Kaikista näistä hyvistä töistä ne saavat osakseen perättömiä uutisointeja ”he välittävät vain sikiöstä, eivät äidistä”, ”heti kun lapsi on syntynyt, he unohtavat hänet”, ”he kieltävät naisia ottamasta aborttia, mutta eivät anna heille mitään tukea”. Aborttia puolustavat organisaatiot lähettävät näihin keskuksiin säännöllisesti provokaattoreita, jotka teeskentelevät etsivänsä apua, mutta joiden tarkoitus on saada neuvojat puhumaan tai käyttäytymään sopimattomasti. Näin epätoivoisesti vääryys pyrkii oikeuttamaan itsensä! Kuitenkin kriisiraskauskeskusten hiljaisella lempeydellä on todennäköisesti ollut enemmän vaikutusta siihen, mitä tavalliset ihmiset ajattelevat abortista kuin kaikella sillä, mitä aiheesta on kirjoitettu, ja niiden antama esikuva henkilökohtaisesta ja uhrautuvasta rakkaudesta panee valtion sosiaalisten järjestelmien massatuotetun ”myötätunnon” häpeään. (10)

Onko homoseksuaalisuus synnynnäistä? Ehkä suurin syy siihen, miksi homoseksuaalisuuteen suhtaudutaan myönteisesti mediassa, on se, että tätä asiaa pidetään synnynnäisenä. Ajatellaan, että kyseessä on ihonvärin kaltainen ominaisuus, joten eikö ole oikein puolustaa ihmisiä tällä perusteella? Eikö ole oikein tukea ihmisiä heidän seksuaalisissa valinnoissaan?

   Mikä on totuus aiheesta? Monet homoseksuaalit itse kieltävät asian synnynnäisyyden. Jotkut voivat väittää asiaa synnynnäiseksi, mutta useat myöntävät, että saman sukupuolen seksuaalisella viettelyllä ja olosuhteilla on ollut merkitystä heidän taipumustensa synnyssä. Nämä olivat yleisiä käsityksiä myös psykologiassa muutamia vuosikymmeniä sitten.

   Kyseessä on siten samanlainen asia kuin katkeruus tai miksi rikolliset tulevat yleensä tietynlaisista olosuhteista. Kukaan ei voi valita kasvuolosuhteitaan ja mitä hänelle on tehty, mutta jokainen ihminen voi jossakin määrin itse valita, haluaako hän antaa anteeksi, tuleeko hänestä rikollinen tai homoseksuaalisuuden harjoittaja. Hänellä voi olla kiusaus näihin asioihin, mutta hän voi valita, miten hän haluaa elää:

Luin kiinnostavan asiantuntijan tekemän tutkimuksen, jossa hän oli tehnyt kyselyn saadakseen selville, miten moni aktiivi homoseksuaali ajatteli syntyneensä tällaiseksi. Kahdeksankymmentäviisi prosenttia haastatelluista koki, että homoseksuaalisuus oli opittu käyttäytymismuoto, joka aiheutui kodin varhaisesta tuhoisasta vaikutuksesta ja toisen ihmisen kohdistamasta viettelyksestä.

   Kun nykyään tapaan homoseksuaalin ensimmäinen kysymykseni yleensä on: ”Kuka sytytti sinut tähän?” Kaikki voivat antaa vastauksen kysymykseeni. Sitten kysyn: ”Mitä sinulle ja seksuaalisuudellesi olisi tapahtunut, ellei tiesi olisi leikannut setäsi elämää? Tai jos serkkusi ei olisi ilmestynyt elämääsi? Tai jos isäpuoltasi ei olisi ollut? Miten olisi voinut käydä?” Silloin kellot alkavat soida. He sanovat: ”Ehkä, ehkä, ehkä.” (11)

Ole ei kuitenkaan usko, että olisi olemassa jonkinlainen ”homogeeni”. Hän uskoo, että homoseksuaalisten tunteiden syyt ovat monimutkaisemmat, ja viittaa muun muassa siihen, että hän tuntee monia identtisiä kaksosia, joista toinen on homoseksuaali mutta toinen ei.

   Omalla kohdallaankin Ole uskoo vaikuttaneita tekijöitä olleen useita. Merkitystä on ollut muun muassa lapsuuden mutkikkaalla ja huonolla isäsuhteella.

   Ole ei säästele sanojaan, kun hän kertoo lapsuudenaikaisesta isäsuhteestaan. Lapsena hän koki isän poissaolevaksi. Lisäksi Ole pelkäsi isää. Isä saattoi saada voimakkaita raivokohtauksia, ja jokusen kerran Ole koki isän nöyryyttävän häntä julkisesti. Ole sanoo kiertelemättä, että hän inhosi isää. (12)

Harri on kiinnostunut tiedotusvälineissä käytävästä homokeskustelusta, samoin kuin homoseksuaalisuutta koskevasta tutkimuksesta. Hän on vakuuttunut siitä, ettei homoudella juuri ole tekemistä synnynnäisten seikkojen kanssa. Hän perustelee kantaansa muun muassa sillä, että on usein helppo saada selville, miksi ihmisillä on homoseksuaalisia tunteita. Yleensä he ovat seksuaalisen väkivallan uhreja tai heillä on vaikea suhde vanhempiinsa tai ikätovereihinsa.

   ”Se on vakuuttanut minut siitä, ettei ensi sijassa ole kysymys geeneistä. Ei se minusta silti mahdotonta ole, että joillakin ihmisillä voi olla geenejä, joiden takia he saavat helpommin homoseksuaaleja tunteita”, Harri sanoo. (13)

Omalla kohdallaan Tepi uskoo homoseksuaalisuuden johtuvan siitä, että hänellä on jonkinlainen tunnevajaus, jota hän yrittää täyttää. Tepi sanoo pelänneensä lapsena isää ja hänellä on vieläkin ”semmonen kammo miehiä kohtaan”. Tepi sanoo etsivänsä naisista äitiä. Vaikka Tepi miettii syitä lesbouteensa, hän kuitenkin samassa yhteydessä toteaa naisiin ihastumisestaan: ”ku se on niinku menny jotenki järisyttävän luonnollisesti, mä oon joskus oikein ihmetelly, et miten se voi mennä silleen. Toisaalta hän uskoo, että tähänkin on olemassa jokin syy.

   Tepi ei usko, että homoseksuaalisuus johtuisi geeneistä tai että ihminen voisi olla syntymästään asti homo tai lesbo. Hänen mielestään ihminen kasvaa homoksi tai lesboksi, myös ilman mitään erityisiä häiriöitä. (14)

Minua niin kuin monia homoja tietysti askarruttaa, mistä homoseksuaalisuus johtuu. Olen sitä mieltä, että lapsen persoonallisuus muotoutuu kolmen ensimmäisen ikävuoden aikana, myös seksuaalisesti. Tähän vaikuttavat sekä ympäristö että ihmisen biologia. En usko lainkaan siihen, että homoseksuaalisuus olisi periytyvää. Sukulaismiehelleni homouteni on kova pala nimenomaan siksi, että he pelkäävät sen periytyvyyttä. (15)

3. Kristillisyys ja politiikka

Mediassa kritisoidaan usein sitä, että sekoitetaan kristillinen usko politiikkaan. Ajatellaan, että on sopimatonta puhua uskosta poliittisten päätösten yhteydessä. Sitä saatetaan pitää amerikkalaisena fundamentalismina tai suhtaudutaan siihen muuten vain torjuvasti.

   Ovatko nämä ihmiset kuitenkaan ajatelleet asiaa kovin syvällisesti? Ovatko he ottaneet huomioon seuraavia seikkoja?

Jokaisella on maailmankatsomus. Ensinnäkin jokaisella ihmisellä on maailmankatsomus. Sellaista ihmistä ei olekaan, jolla ei olisi jotain maailmankatsomusta, jonka mukaan hän arvioi asioita. Jos jollain ei ole kristillinen maailmankatsomus, täyttää jokin muu näkemys hänen mielensä. Hänellä on jokin näkemys, vakaumus ja maailmankuva, ja hän toimii sen mukaan. Tältä pohjalta syntyvät myös kaikki poliittiset päätökset. Se voi merkitä politiikan kentällä mm. sitä, että joku ajaa luonnonsuojelun asiaa, koska kokee sen arvokkaaksi. Tai jollakin on mielessään työväen aate ja työläisten oikeudet, jotka hän kokee tärkeiksi. Kaikilla on tavoitteita, joihin he pyrkivät, koska heillä on maailmankatsomus ja koska he kokevat ajamansa asiat arvokkaaksi. Ihmistä ilman maailmankatsomusta ei ole. Myös marxismi-leninismi, joka aikanaan hallitsi lähes puolta maailmaa, on syntynyt tällä tavoin. Niinpä jos kristillinen maailmankatsomus ei ohjaa ihmisen ja poliitikon elämää, tulee sen tilalle jokin toinen maailmankatsomus.

Kaikki maailmankatsomukset eivät ole tosia. Useimmilla poliitikoilla on varmasti hyviä tavoitteita. Kaikissa puolueissa on myös poliitikkoja, jotka ovat lahjakkaita talousasioissa, sosiaaliasioissa tai muilla alueilla. On hyvä, jos heidän lahjakkuuttaan ja asiantuntemustaan käytetään hyväksi hyvien asioiden saattamisessa voimaan. Lahjakkaimmat ja asiantuntevimmat henkilöt pitäisi löytää joka tehtävään.

   Ei ole kuitenkaan aivan sama, mikä maailmankatsomus ihmistä hallitsee. Kun hylätään kristillinen maailmankatsomus, tulee tilalle toisenlainen maailmankatsomus. Se voi ilmetä seuraavilla tavoilla:

1. Näkemys Jumalasta vääristyy tai hylätään kokonaan usko Jumalaan. Ei uskota Jumalaan luojana ja tuomarina. Niinpä epäusko Jumalan tuomioon ja oletus, ettei ihminen ole kenellekään vastuussa tekemisistään tämän elämän jälkeen, saattaa vaikuttaa hänen käytökseensä. Hän saattaa ajatella, ettei hän joudu koskaan tilille tekemisistään ja vääryyksistään muita kohtaan.

2. Näkemys ihmisestä vääristyy. Ei nähdä, että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia ja arvokkaita Jumalan edessä, koska heidät on tehty Jumalan kuviksi. Se voi johtaa ihmisten luokitteluun arvokkaisiin ja vähemmän arvokkaisiin rodun, toimintakyvyn tai muun ominaisuuden perusteella. Se voi johtaa myös siihen, ettei kunnioiteta muita poliittisia kantoja edustavia henkilöitä.

Viimeinen vuosisata on antanut hyviä näyttöjä siitä, mitä maailmankatsomus merkitsee. Myös Hitler ja Stalin harjoittivat politiikkaa, mutta heidän elämässään Jumala ei ollut keskiössä. Esim. Hitler jakoi ystävilleen filosofi Friedrich Nietzschen kirjoja. Tämä filosofi puhui kirjoissaan mm. Jumalan kuolemasta ja yli-ihmisestä.

   Kumpikin näistä henkilöistä, Hitler ja Stalin, uskoi myös evoluutioon, vaikkei tämän teorian perusoletusta ”yksinkertaisesta - monimutkaiseksi” ole voitu vieläkään osoittaa todeksi. Myöskään elämän syntyä ei ole voitu osoittaa todeksi.

   Niinpä Stalinin elämänkerrassa, jonka on kirjoittanut Stalinin hyvä ystävä E. Yaroslavsky, kerrotaan, kuinka uskonnollisen kasvatuksen saanut ja teologiaa opiskellut Stalin tulee ateistiksi luettuaan Darwinin teoksen. Se tapahtui 13-vuotiaana. Sen jälkeen hän alkoi käännyttää ystäviäänkin ”uuteen uskoon” lainaamalla heille Darwinin kirjoja. Tämä osoittaa, ettei ole aivan sama, mikä maailmankatsomus ihmistä hallitsee. Jälkeenpäin voi arvuutella, mitä olisi tapahtunut, jos Darwinin kirjaa ei olisi ollut tai Stalin ei olisi saanut sitä käsiinsä. Ehkä historia olisi muodostunut aivan toisenlaiseksi.

   Entä Hitler? Myös hän oli evoluutioteorian kannattaja. Juuri ennen toista maailmansotaa Hitler julisti eräässä puheessaan: ”[Kuka tahansa] joka on pohtinut maailman järjestystä, ymmärtää, että se perustuu sodan kaltaiseen luonnonvalintaan.” (16)

   P. Hoffman kirjoitti kirjassaan Hitler’s Personal Security lisää tästä aiheesta:

Hitler uskoi darvinististen periaatteiden mukaiseen taisteluun ihmiselämässä, jonka pakottamana kaikkien ihmisten täytyy yrittää hallita toisiaan. Ilman taistelua he rappioituisivat ja tuhoutuisivat… Jopa oman tappionsa edessä huhtikuussa Hitler ilmaisi uskonsa vahvimpien eloonjäämiseen ja julisti slaavilaisten ihmisten todistaneen olevansa vahvempia. (17)

Media ja Jumala vastakkain. Kuten todettiin alussa, eivät median edustajat yleensä usko Raamattuun. Heille se edustaa vanhentunutta maailmankuvaa, joka ei pidä paikkaansa. Heidän mielestään nykyajan moderni ja edistyksellinen ihminen on järkevä hylätessään ne opetukset, joita Jeesus ja apostolit toivat esille. Sen takia monet heistä suhtautuvat kielteisesti kaikkeen kristilliseen opetukseen ja käsityksiin. Heillä ei ole uskoa näihin asioihin. Jotkut voivat myös etsiä virheitä niistä ihmisistä, jotka edustavat kristillisyyttä. Se on helppoa, koska kukaan ei ole täydellinen.

   Entä jos Raamatun ja varsinkin Uuden testamentin opetus on totta? Entä jos nykyihmiset ovat väärässä mutta Jeesus ja apostolit oikeassa? Siinä tapauksessa useat ihmiset ovat menneet harhaan. Lisäksi tiedotusvälineiden edustajat ja mediahenkilöt ovat vakavan paikan edessä. He ovat johdattaneet ihmisiä eroon Jumalasta ja suosineet vääriä elämäntapoja ja opetuksia. Se on voinut ilmetä mm. seuraavilla alueilla:

Turhat puheet ovat TV-kanavilla tavallisia. Kun Jeesuksen sanojen mukaan meidän on tehtävä tili jopa jokaisesta turhasta sanasta, tapahtuu tätä TV-kanavilla usein. Niissä on kiroilua, Jumalan pilkkaa tai muita turhia puheita. Kuitenkin sama asia toistuu myös omassa elämässämme. Emme aina muista tai usko, että olemme vastuussa puheistamme. Niin ainakin seuraavat jakeet osoittavat:

- (Matt 12:34-37) Te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te saattaisitte hyvää puhua, kun itse olette pahoja? Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.

35 Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa.

36 Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä.

37 Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi."

- (Ef 5:6) Älköön kukaan pettäkö teitä tyhjillä puheilla, sillä semmoisten tähden kohtaa Jumalan viha tottelemattomuuden lapsia;

- (Jaak 4:11,12) Älkää panetelko toisianne, veljet. Joka veljeään panettelee tai veljensä tuomitsee, se panettelee lakia ja tuomitsee lain; mutta jos sinä tuomitset lain, niin et ole lain noudattaja, vaan sen tuomari.

12. Yksi on lainsäätäjä ja tuomari, hän, joka voi pelastaa ja hukuttaa; mutta kuka olet sinä, joka tuomitset lähimmäisesi?

Pieni lainaus osoittaa, miten median edustajat toisinaan toimivat. He syyllistyvät juoruiluun tai panetteluun, mikä voi tuhota ihmisten elämän tai ehkä hengellisen palvelustyön. Heidän puheensa vaikuttaa kuin syöpä kuten Paavali kirjoitti eräistä aikansa ihmisistä (2 Tim 2:16-18: Mutta pysy erilläsi epäpyhistä ja tyhjistä puheista, sillä niiden puhujat menevät yhä pitemmälle jumalattomuudessa, ja heidän puheensa jäytää ympäristöään niinkuin syöpä…ja he turmelevat useiden uskon.). Se voi myrkyttää yhteiskunnan hengellisen ja muun ilmapiirin. Etsiessään kohujuttua epätäydellisistä ihmisistä ja yrittäessään saada ihmisten huomiota jutuillaan, toimittajat voivat unohtaa ihmiset niiden takana:

Mies kertoi toimittajista, jotka olivat kirjoittaneet skandaalijuttuja toisistaan, ja siitä, millaisen lopun heistä monet olivat saaneet. Samalla hän pyysi, etten kertoisi eteenpäin nimiä. Sen lupauksen olen pitänyt. Niitä totuuksia, jotka tulivat esille keskustelumme aikana, en ole kuitenkaan voinut koskaan unohtaa. Mies ilmaisi asian tähän tapaan: ”Me mediaväki ajattelemme, että olemme kaiken arvostelun yläpuolella. Pidämme itseämme usein ylevänä rotuna, joka saa lehdistönvapauden tinkimättömän vaatimuksen suojissa sanoa aivan mitä haluaa.”

   ”Unohdamme kuitenkin ihmiset sanojen takana”, hän lisäsi. ”Meille tarkoitus pyhittää keinot. On samantekevää, kuinka paljon niiden henkilöiden perhe, vaimo, lapset ja omaiset joutuvat kärsimään, joista kirjoitamme.” Näin tapahtui siitä huolimatta, että asiat olivat hänen mielestään silloin Norjassa paremmin kuin monessa muussa maassa.

   Tämän miehen ”journalistiikan luento” sai minut ajattelemaan kylvämistä ja leikkaamista. Joskus elämä pysäyttää meidät. Sekä Raamatussa että antiikin maailmassa vallitsee harvinainen yksimielisyys käsitteestä nemesis, jumalten kosto, eli toisin sanoen se, minkä teemme toisille, tapahtuu meille itsellemme. (18)

Väkivalta on tyypillistä TV-ohjelmissa. Joka ilta voidaan nähdä kymmeniä väkivallantekoja tai murhia, jotka antavat ihmisille vääriä malleja. Vaikka väkivalta tapahtuu virtuaalitodellisuudessa kuten tietokonepelissä, on se kuudennen käskyn (Älä tapa!) rikkomista. Tällaisella aineistolla on varmasti vaikutusta jokaisen sisimpään. Väkivalta ja seksiviihde turruttaa jokaisen. Monet nykyaikana tapahtuneet pahoinpitelyt ovat raaistuneet, johon osasyynä voidaan pitää television vaikutusta.

Haureellisuus ja himojen mukaan eläminen ovat tyypillisiä TV-ohjelmien aiheita. Ne vievät kuitenkin ihmisen eroon Jumalasta ja kadotukseen. Niinpä kun näillä kanavilla suositaan vääriä elämäntapoja ja -malleja, on se haitaksi niitä seuraaville ihmisille. He joutuvat väärien tapojen lumoon ja menettävät sielunsa. Näin tapahtuu, mikäli esim. seuraavat Uuden testamentin jakeet ovat totta. Niissä puhutaan haureellisuudesta ja himoista mutta myös aviorikoksista ja pettämisestä. Kun median edustajat tuovat ohjelmissaan esille elämäntapoja ja -malleja, joita Jumala vihaa, ovat he silloin vastakkain Jumalan kanssa. Vai mitä muuta voitaisiin seuraavien jakeiden perusteella päätellä? Jos myös itse katsomme yliolkaisesti näitä opetuksia seuraavissa jakeissa, olemme aivan samassa tilanteessa:

- (Matt 16:4) Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonaan merkki." Ja hän jätti heidät ja meni pois.

- (Hebr 13:4) Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee.

- (Jaak 1;14,15) Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee;

15. kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman.

- (Hoos 5:4) Heidän tekonsa eivät salli heidän kääntyä Jumalansa puoleen, sillä haureuden henki on heidän sisimmässänsä eivätkä he tunne Herraa.

- (Ilm 2:21) Ja minä olen antanut hänelle aikaa parannuksen tekoon, mutta hän ei tahdo parannusta tehdä eikä luopua haureudestaan.

Media eksyttäjänä. Kuten todettiin, jos Raamattu ja varsinkin Uusi testamentti ovat totta, ovat useimmat median edustajat vakavan paikan edessä. Se johtuu siitä, että he ovat johdattaneet ihmisiä eroon Jumalasta ja suosineet vääriä elämäntapoja ja opetuksia. Jos Jeesuksen ja apostolien opetukset ovat totta, he käytännössä johtavat muita helvettiin. Tavallinenkin ihminen voi syyllistyä moniin virheisiin, mutta ohjelmien tekijät ja levittäjät vaikuttavat oman elämänsä lisäksi miljooniin ihmisiin. Siksi heidän vastuunsa Jumalan edessä on moninkertainen. Näin voimme nähdä mm. seuraavista jakeista:

- (Luuk 12:47,48) Ja sitä palvelijaa, joka tiesi herransa tahdon, mutta ei tehnyt valmistuksia eikä toiminut hänen tahtonsa mukaan, rangaistaan monilla lyönneillä.

48. Sitä taas, joka ei tiennyt, mutta teki semmoista, mikä lyöntejä ansaitsee, rangaistaan vain muutamilla lyönneillä. Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään.

- (Jaak 3:1) Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion.

- (Matt 18:6,7) Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.

7. Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee!

Viittaukset:

1. Tapio Puolimatka: Tiedekeskustelun avoimuuskoe, s. 97,98

2. Scott M. Huse: Evoluution romahdus, s. 101,102

3. Kimmo Pälikkö: Taustaa 2, kehitysopin kulisseista, s. 41,42

4. Scott M. Huse: Evoluution romahdus, s. 25

5. William Lane Craig: Valveilla (On Guard), s. 148,149

6. James W. Sire: Missä maailmassa? Maailmankatsomusten perusteet puntarissa (The Universe Next Door. A Basic World View Catalog), s. 36,37

7. Loren Cunningham / Janice Rogers: Kirja joka muuttaa kansat (The Book that Transforms Nations), s. 133

8. Michael Harry, Ulla Järvilehto, Markus J. Viljanen: Anna lapsen elää, s. 23

9. Suomen kuvalehti, n:o 15, 10.4.1970

10. J. Budziszewski: Tätä emme voi olla tietämättä (What We Can’t Not Know. A Guide), s. 279

11. Bill Hybels: Kristityt seksihullussa kulttuurissa (Christians in a Sex Crazed Culture), s. 132

12. Espen Ottosen: Minun homoseksuaalit ystäväni (”Mine homofile venner”), s. 104

13. Espen Ottosen: Minun homoseksuaalit ystäväni (”Mine homofile venner”), s. 131

14. Lesboidentiteetti ja kristillisyys, s. 87, Seta julkaisut

15. Sinikka Pellinen: Homoseksuaalinen identiteetti ja kristillinen usko, s. 77, Teron kertomus

16. Malise Ruthven: Fundamentalismi (Fundamentalism: A Very Short Introduction), s. 32

17. Peter Hoffman: Hitler’s Personal Security, s. 264

18. Emmanuel Minos: Ovet suljetaan (Det Har Ringt For Tredje Gang), s. 69, 70

Lisää aiheesta:

Perustuuko tiedonvälitys faktoihin vai mielikuvitukseen? Lue, miten toimittajia ja meitä muita huijataan tieteen ja moraalin alueella

Evoluutioteoriaa miljoonine vuosineen pidetään mediassa totena, vaikka jatkuvasti tulee esiin todistusaineistoa, joka kumoaa tämän teorian

Lue, miten tasa-arvon ja ihmisoikeuksien nimissä puolustetaan vääryyttä, omaa itsekästä elämäntapaa sekä lisätään varsinkin lasten kärsimystä

Lue, miten Raamattu ja kristillinen usko on vaikuttanut lukutaitoon, terveydenhoitoon ja muilla myönteisillä tavoilla. Monet ovat sokeita tälle tosiasialle

Lue, miten kristillinen usko on vaikuttanut myönteisesti ihmisoikeuksiin ja ihmisten aseman parantumiseen

Maapallon ja elämän lyhyt historia - tästä pääset tutkimaan aihetta lisää