Nature

Jarin etusivulle | Jarin kirjoituksia

Mielikuvitusjumala

 

 

Monilla on heidän oman mielensä tuotetta oleva jumala; jumala, jonka luo kaikki tiet ovat samanarvoisia ja joka ei tuomitse ketään hänen teoistaan

 

 

Nykyaikana monet kyseenalaistavat kristillisen uskon. Varsinkin luominen on asetettu kyseenalaiseksi. Ei uskota siihen, että Jumala loi kaiken kuudessa päivässä vaan uskotaan elämän syntyyn itsestään, Darwinin teoriaan ja sen vaatimiin pitkiin ajanjaksoihin. Ihmiset pitäytyvät näissä teorioissa, vaikka elämän syntyä ei ole todistettu eikä välimuotoja perusryhmien väliltä löydetty. Useat tunnetut tiedemiehet ja paleontologit ovat vahvistaneet sen.

   Eräs asia, minkä ihmiset ovat myös kyseenalaistaneet, on kristillinen käsitys Jumalasta. Nämä ihmiset eivät usko siihen Jumalaan, joka on ilmoittanut itsensä Raamatussa ja Jeesuksen Kristuksen kautta. He eivät usko siihen, mitä Raamattu hänestä opettaa. Sen sijaan he puhuvat heidän jumalastaan sanoen: ”Minun jumalani on sellainen ja sellainen.” Yleensä se käytännössä tarkoittaa seuraavanlaisia sanontoja ja käsityksiä:

 

”Minun jumalani on niin avaramielinen, että toimii kaikkien uskontojen parissa. Kaikki tiet ovat samanarvoisia ja vievät hänen yhteyteensä.”

 

”Minun jumalani on niin rakastava, ettei hän tuomitse ketään helvettiin. Ei ole mitään tuomiota.”

 

”Minun jumalani on niin avaramielinen, että toimii kaikkien uskontojen parissa. Kaikki tiet ovat samanarvoisia ja vievät hänen yhteyteensä.”

 

Loogiset ristiriidat. Kun lähdetään tutkimaan sitä näkemystä, että kaikki tiet ovat samanarvoisia – kuten edellisessä esimerkissä edellytetään – ja vievät saman Jumalan yhteyteen, kohdataan siinä heti alkuun loogisia ristiriitaisuuksia. Niiden yli ei päästä muuta kuin hylkäämällä näiden uskontojen erikoispiirteet. Ongelmia tuottavat seuraavat asiat:

                                                            

• Kysymys jumalien lukumäärästä on ensimmäinen ongelma. Esim. buddhalaisuudessa ja konfutsealaisuudessa ei ole mitään jumalaa, kun taas hindulaisuudessa on yli 300 miljoonaa. Hindulaisuudessa myös uskotaan kaiken jumaluuteen. Sen sijaan islam, juutalaisuus ja kristinusko opettavat yhden Jumalan olemassaoloa. Niinpä kun jumalien lukumäärä vaihtelee näin paljon – ei lainkaan jumalaa, yksi tai miljoonia jumalia – miten kaikki nämä tiet ja uskomukset voivat viedä saman Jumalan luo? Kaikki vaihtoehdot eivät voi olla samanaikaisesti tosia.

 

• Käsitys Jumalan olemuksesta vaihtelee. Esim. muslimit eivät usko Raamatun opetukseen, että Jumala on ilmoittanut itsensä Jeesuksessa Kristuksessa ja että Jumalassa on Isä, Poika ja Pyhä Henki. Muslimit eivät myöskään ymmärrä Jumalan rakkautta. Hindulaisuudessakaan ei tunneta Jumalan rakkautta ja anteeksiantoa kuten kristillisessä uskossa.

 

• Joko pelastus on armosta (Jeesuksen työ edestämme) tai teoista (tavallisin käsitys uskonnoissa), mutta ei molemmista samanaikaisesti.

 

• Käsitys kuolemanjälkeisestä elämästä vaihtelee: buddhalaisuudessa ja muissakin uskonnoissa uskotaan taivaaseen ja helvettiin, kun hindulaisuudessa ei uskota niihin. Nämä käsitykset ovat vastakohtia keskenään, ja on mahdotonta, että samat asiat eivät ole ja ovat samanaikaisesti olemassa.

 

• Jälleensyntyminen (hindulaisuus, buddhalaisuus) ja -syntymättömyys (islam, juutalaisuus, kristinusko ym.) eivät voi olla samanaikaisesti voimassa.

 

Onko ihminen ollut huipulla? Kuten todettiin, monet uskovat totuuden olevan suhteellista tai että on monta erilaista tietä Jumalan yhteyteen. He eivät usko yhden totuuden olemassaoloon, joka löytyy vain Raamatusta, vaan pitävät sellaisen näkemyksen esittämistä ahdasmielisyytenä. Sen sijaan tässä näkemyksessä kukin voi valita itseään miellyttävän kristillisyyden tai muun uskonnollisuuden muodon, koska kaikki tiet ovat yhtä hyviä. Uskonto mitataan vain moraalisin perustein eikä muulla ole väliä.

   Tällaiselta henkilöltä on kysyttävä: Mistä tiedät sen? Onko sinulla konkreettista tietoa asiasta? Oletko ollut rajan takana, tunnetko olot siellä ja millä perusteella Jumala hyväksyy ihmiset? Eli jos joku on elänyt muutamia vuosikymmeniä ainoastaan maan päällä, hän ei voi rajallisesta kokemuksestaan käsin tuntea rajantakaisia asioita. Vaikka hän voi esittää näkemyksiään ja mielipiteitään, puuttuu niiltä konkreettinen pohja. Kysymys on hänen mielikuvituksestaan ja mihin hän haluaa uskoa eikä varmasta tiedosta. Sellaisella tiedolla ei ole suurta merkitystä.

   Edellinen johtuu siitä, että jos joku on elänyt muutamia vuosikymmeniä, ja vain maan päällä, ei sellainen ihminen voi tarkasti tietää, mitä on rajan takana. Hänellä voi olla mielipiteitä mutta ei henkilökohtaista kokemusta kuolemanjälkeisestä elämästä, joten on kyseenalaista luottaa sellaisen henkilön varmoihin väitteisiin ja mielipiteisiin. Jos niihin luotetaan, on kyseessä samanlainen asia kuin jos kysytään opastusta New Yorkin kaupungista kiinalaiselta tai afrikkalaiselta maanviljelijältä, joka ei ole koskaan siellä käynyt. Sellainen henkilö ei voi antaa oikeaa tietoa, koska hän ei tunne näitä seutuja.

   Joten kun etsimme opastusta New Yorkin kaupungista, kysymme sitä henkilöltä, joka on ollut tässä kaupungissa ja tuntee alueen. Vain sellainen henkilö voi antaa tietoa, joka on luotettavaa. Vain hän tuntee tarkasti, millainen New Yorkin kaupunki on ja missä kukin nähtävyys tai jokin sen alue sijaitsee. Hän voi opastaa meitä ja antaa oikeaa tietoa.

   Iankaikkisuuden suhteen on samoin. Sillä alueella yksi henkilö tietää ja tuntee kuolemanjälkeisen elämän. Hän on Jeesus, joka tuli iäisyydestä ja meni takaisin iäisyyteen. Hänellä ei ole epäselvyyttä, mitä rajan takana on, koska hän on Jumalan Poika ja on ollut Isän Jumalan kanssa ennen maan päälle tuloaan. Hän on varmasti parhain ja luotettavin asiantuntija, jonka puoleen voimme kääntyä. Emme tietenkään voi tarkistaa hänenkään puheidensa paikkansapitävyyttä. Voimme ainoastaan pitää niitä totuutena tai valheena. Monet epäuskoiset papit pitävät niitä valheena eli väittävät Jeesusta valehtelijaksi. Itse hän sanoi olevansa totuus ja puhuvansa totuuden. Kumpi vaihtoehto pitää paikkansa: Jeesuksen puheet itsestään vai joidenkin nykypappien vastakkaiset näkemykset?

   Jotain edellisestä näkemyksestä tulee esille seuraavasta lainauksesta. Siinä esitetään, että kaikki tiet päätyvät huipulle eli Jumalan luo, ja ettei ole niin väliä mihin uskoo. Sitä pidetään suvaitsevaisena ajatuksena, mutta tosiasiassa se on filosofinen näkemys, jota on vaikea osoittaa todeksi. Jos ihminen ei ole ollut ”vuoren huipulla” eikä tunne rajantakaisia oloja, on kysymys hänen omasta mielikuvituksestaan:

 

Sokrates: Mistä tiedät, että ne kaikki päätyvät huipulle?

Sanna: Mistä tiedätte, että ne eivät päädy?

Sokrates: En tiedäkään. Enkä väitä tietäväni. Mutta sinä väität tietäväsi, että ne päätyvät. Mistähän voit tämän tietää, jollet seiso huipulla?

Sanna: Ei, en ole huipulla. Sitä en oleta.

Sokrates: Oletat ilmeisesti kyllä jotain muuta - oletat, että tiedät kaikkien uskontojen olevan inhimillistä alkuperää, että ne pikemminkin ovat ihmisen teitä Jumalan luo kuin Jumalan tie ihmisen luo. Näin sinä ajattelet uskonnoista, eikö niin?

Sanna: Niin.

Sokrates: Mistähän mahdat tuon tietää? Kuinka tiedät, että asia ei olekin toisinpäin, kuten oma uskontosi - Raamattunne - väittää sen olevan, että Jumala etsiikin ihmistä ennemmin kuin ihminen Jumalaa?

Sanna: En tiedäkään. Mutta mitä väliä sillä oikeastaan on?

Sokrates: Jos se on Jumalan keksintö eikä meidän - huomaa, etten tiedä onko se vai ei - silloin olisi järkevää, että on vain yksi tie, yksi Jumalan tekemä tie. Jos toisaalta uskonto on ihmisestä peräisin, silloin on järkevää, että on monia teitä, koska on monia ihmisiä, kansoja ja kulttuureita. Ja jos uskonto on ihmisestä lähtöisin, on järkevää, että kaikki uskonnot ovat periaatteessa samanarvoisia, koska ne ovat inhimillisiä, rajallisia hyvän ja pahan sekoituksia. Jos uskonto on Jumalasta lähtöisin, olisi järkevää, että muut uskonnot, inhimilliset uskonnot, olisivat alempiarvoisia verrattuna Jumalan uskontoon, koska inhimilliset seikat ovat alempiarvoisia kuin jumalalliset. (1)

             

Ovatko nämä ihmiset hinduja? Kun jotkut ihmiset uskovat kaikkien uskomusten olevan samanarvoisia ja että on monia samanarvoisia teitä Jumalan yhteyteen, eivät nämä ihmiset välttämättä tiedä, että yksi suuri maailmanuskonto opettaa samoin: hindulaisuus. Ovatko nämä ihmiset siis hinduja? Ainakin heidän näkemyksensä muistuttaa hyvin paljon tätä uskontoa. Eräässä hindujen pyhässä kirjassa (Bhagavadagita, IV:11) tuodaan esille, miten kaikki tiet ovat samanarvoisia:

 

"Oi Paartha, kuinka hyvänsä ihmiset lähestyvät Minua, siten Minä otan heidät vastaan; miltä tieltä he tullevatkin, se on myös Minun tieni"

 

Kunnioitus. Eräs tyypillinen piirre niillä ihmisillä, jotka ajattelevat kaikkien teiden olevan samanarvoisia, on se, että he eivät pidä uskontojen eroja todellisina. He yrittävät kieltää erot, vaikka ne ovat olemassa kuten jo aiemmin todettiin. He eivät ajattele, että jos kaikki totuudet ovat samanvertaisia, totuus muuttuu yhdentekeväksi. Siinä joudutaan hylkäämään logiikka.

   Toinen piirre näillä ihmisillä on, että he pitävät suvaitsevaisuutena sitä hindunäkemystä, että kaikki uskonnot ovat periaatteessa sama asia ja johtavat samaan päämäärään. He saattavat myös ajatella, että tällainen näkemys poistaa ristiriitoja uskontojen kannattajien väliltä. Kuitenkaan he eivät ota huomioon, että hindulaisissa maissa, joissa ihmisillä on sama näkemys kuin heillä itsellään, tämä ei ole toteutunut. Hindut ovat hyökänneet eri tavalla ajattelevia vastaan.

   Voiko tätä asiaa lähestyä toisesta näkökulmasta?

   Tähän voidaan ottaa avuksi Jeesuksen ja apostolien opetukset. Ne johtavat siihen, ettei meidän tule kieltää eroja uskomusten välillä – ikään kuin niitä ei olisi olemassa. Ne ovat kyllä edelleen olemassa. Sen sijaan meitä kehotetaan kunnioittamaan kaikkia ja rakastamaan jopa vihamiehiä. Käytännössä se tarkoittaa, että myönnetään erilaisten uskomusten olemassaolo ja erot, mutta pyritään kunnioittamaan ihmisiä siitä huolimatta. Tämä ei poista mielipide-eroja vaan vastakkainasettelun ja vihamielisyyden erilaisten ihmisryhmien väliltä. Se on suvaitsevaisuutta ja rakkautta, jota Jeesus ja apostolit opettivat:

 

- (Matt 5:44-48) Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat,

45. että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.

46. Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin?

47. Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin?

48. Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on."

 

- (1 Piet 2:17) Kunnioittakaa kaikkia, rakastakaa veljiä, peljätkää Jumalaa, kunnioittakaa kuningasta.

 

”Minun jumalani on niin rakastava, ettei hän tuomitse ketään helvettiin. Ei ole mitään tuomiota.”

 

Toinen yleinen näkökanta, mikä joillakin ihmisillä on, on käsitys siitä, ettei ole tuomiota eikä mitään helvettiä. He hylkäävät Raamatun opetukset näistä asioista, vaikka Jeesus ja apostolit niihin usein viittasivat. Tässä näkemyksessä ihminen itse päättää, mitä haluaa uskoa ja mitä ei; mitä haluaa lisätä tai poistaa. Hän valitsee sellaisen jumalan ja uskon, joka häntä sattuu miellyttämään. Jumala, joka tuomitsee katumattoman ihmisen helvettiin, ei kuulu hänen jumalakuvaansa. Tässä asiassa kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin:

 

Muut uskonnot. Kun lähdetään tutkimaan edellistä näkemystä, on se hyvä aloittaa muista uskonnoista. Kun nämä ihmiset arvostavat muita uskontoja, on mielenkiintoista, että myös niissä esiintyy ajatus helvetistä tai tuomiosta:

 

• Buddhalaisuudessa uskotaan helvettiin. Murhaajilla ei ole sieltä poispääsyä.

• Islamissa uskotaan helvettiin.

• Hindulaisuudessa on karman laki, joka viittaa tuomioon. Siinä ei tunneta anteeksiantoa, vaan ihminen joutuu niittämään sitä, mitä on kylvänyt. Se on periaatteessa sama asia kuin mitä Uusi testamenttikin opettaa:

 

- (Gal 6:7) Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.

 

- (1 Piet 1:17) Ja jos te Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika,

 

Uskovatko nämä ihmiset pahaan jumalaan? Monet edellisen näkemyksen omaavat kritisoivat ajatusta tuomiosta ja helvetistä tai Vanhan testamentin Jumalaa ja Vanhassa testamentissa esiintyviä tuomioita.

   Tällaisilta ihmisiltä on kuitenkin kysyttävä, uskovatko he pahaan jumalaan? Sillä jumala, joka ei reagoi siihen pahuuteen, jota Hitler ja muut vääryydentekijät ovat tehneet muita kohtaan, ei voi olla hyvä jumala. Jos hän sanoisi, ettei se haittaa ja jos hän antaisi hyväksyntänsä vääryydelle, olisi hän paha. Sellaiseen jumalaan ei kannata uskoa. Monet näistä ihmisistä uskovat kuitenkin. Aril Edvardsen on selostanut tätä aihetta keskustellessaan siitä erään henkilön kanssa;

 

Annoin hänen puhua sanomatta vastaan. ”No, ehkä minä uskon, että on olemassa Luoja”, hän jatkoi. ”Mutta en voi uskoa rakastavaan ja oikeudenmukaiseen Jumalaan, kun Raamattu opettaa, että on olemassa helvetti ja tuomiopäivä.”

   ”Oletko sitä mieltä? sanoin. ”Minä ajattelen juuri päinvastoin. En voisi uskoa rakastavaan ja oikeudenmukaiseen Jumalaan, jos ei olisi sitä, mitä kutsut helvetiksi – lopullista maksupäivää ihmisille, jolloin kaikkien on tehtävä tili teoistaan tässä elämässä, sekä hyvistä että pahoista.

   Hän katsoi hämmästyneenä minua ja sanoi: ”Et kai ole tosissasi!”

   ”Kyllä olen!” vastasin. ”Tarkoitan juuri sitä, mitä sanoin. Jos tyrannit, diktaattorit, terroristit ja pahat ihmiset, jotka ovat kiduttaneet ja tuhonneet muita tässä elämässä, eivät joutuisi maksamaan ja selvittämään ennemmin tai myöhemmin tekemisiään, niin minä en voisi uskoa, että on olemassa oikeudenmukainen Jumala.” Lääkäri katsoi ihmeissään minua, ja jatkoin: ”Ajattele Adolf Hitleriä ja Adolf Eichmannia, jotka kiduttivat ja tappoivat miljoonia ihmisiä keskitysleireillä – eläen itse loisteliaasti koko toisen maailmansodan ajan. Pääsisivätkö he pois noin vain – kuula kalloon ja köysi kaulaan? Koko juttu olisi ohi muutamassa sekunnissa, ja sitten ei enää mitään, kun monet tavalliset ihmiset tässä kaupungissa kuolevat paljon pahempiin kärsimyksiin kuin nuo kaksi – syöpään ja muihin sairauksiin.

   Pääsisivätkö Hitler ja Eichmann helpommalla pois maailmasta kuin nämä toiset – ja kuoleman jälkeen ei olisi enää mitään? Ei minkäänlaista tilintekoa? …Ei, silloin minä en voisi uskoa rakastavaan ja oikeudenmukaiseen Jumalaan.”

   ”Jatka”, hän sanoi, ja minä jatkoin:

   ”Raamattu opettaa, että Jumala on sekä rakkaudellinen että oikeudenmukainen, ja sen tähden tuomiopäivä on kohtaava meitä kaikkia, ja silloin jokaisen meistä on tehtävä tili itsestään. Silloin epäoikeudenmukaiset saavat tuomionsa ja ne, jotka kärsivät epäoikeudenmukaisesti, saavat hyvityksensä.

   Koko ihmiselämä, kuolema ja iankaikkisuus olisivat täysin vailla merkitystä, jos ihminen ei uskoisi tuomiopäivään, oikeudenmukaisuuden päivään.”
   Kunnanlääkäri istui hiljaa ja kuunteli. Yhtäkkiä hän katsoi minuun, aivan kuin olisi keksinyt jotain täysin uutta.

   ”Olet tosiaankin oikeassa!” hän huudahti. ”Tätä en ole tullut ajatelleeksi aikaisemmin. Sehän on loogista. Olet aivan oikeassa, totta tosiaan. Elämä täällä maan päällä on usein kovaa ja epäoikeudenmukaista monille. Ihmisten elämä tuhoutuu, ja toisten ihmisten pahuus saa aikaan vahinkoa niin avioliitossa, perheessä, työpaikoilla, pakolaisleireillä kuin taistelukentilläkin.

   Jos ei olisi maksun ja tilinteon päivää tämän elämän jälkeen – kaikesta siitä, mitä ihminen on tehnyt sekä hyvää että pahaa – silloin ei todellakaan voisi olla rakastavaa ja oikeudenmukaista Jumalaa. Tätä täytyy ajatella!” hän mutisi. (2)

 

Maallinen oikeuslaitos. Kun monet kieltävät tuomion, eivät he ota huomioon, että esim. maallinen oikeuslaitos viittaa tuomion mahdollisuuteen. Yleensä kaikissa yhteiskunnissa on oikeuslaitos, jonka tehtäviin kuuluu saattaa murhaajat, rikolliset ja muut väärintekijät vastuuseen teoistaan. Fyysinen ja seksuaalinen väkivalta, varkaudet, petokset ja kavallukset ovat tavallisia rikossyitä, joiden takia tuomio voidaan langettaa. Tämä on ollut yleinen käytäntö kaikissa yhteiskunnissa kautta vuosisatojen. Jos oikeuslaitos toimii oikein – aina se ei ole toiminut – se pysyy näissä puitteissa.

   Toisaalta jos on maallinen oikeuslaitos, jonka tehtäviin kuuluu saattaa murhaajat, rikolliset ja muut väärintekijät vastuuseen teoistaan, miksi on vaikea uskoa ajatukseen, että on tuomio myös tämän elämän jälkeen? Tuomio kuoleman jälkeen ei ole sen kummallisempi asia kuin se, että maallisessa tuomioistuimessa ihmiset vastaavat tekemistään vääristä teoista. Kumpikin, malli noudattaa samaa periaatetta, joten siinä on eräs hyvä syy ottaa ajatus kuolemanjälkeisestä tilinteon päivästä vakavasti. Jumala saattaa silloin ihmiset vastaamaan tekemisistään aivan kuten nyt tapahtuu maallisessa oikeuslaitoksessa. Jokainen joutuu tekemään tiliä siitä, miten hän on elänyt ja kohdellut muita. Jokainen niittää sitä, mitä hän on kylvänyt.

 

- (Room 14:12) Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme.

 

- (Hebr 9:27) Ja samoinkuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta senjälkeen tulee tuomio,

 

- (Gal 6:7) Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.

 

Mielikuvitusjumala. Kuten todettiin, jotkut kieltävät tuomion ja helvetin olemassaolon. He saattavat pitää itseään edistyksellisinä, suvaitsevaisina ja rakkaudellisina sekä selittää, että Uuden testamentin opetukset tällä alueella edustavat vanhentunutta maailmankuvaa, joka ei ole enää voimassa. Usein he puhuvat tässä yhteydessä avioliiton ulkopuolista suhteista tai homoseksuaalisuuden harjoittamisesta, joita he puolustavat rakkauden nimissä. He eivät usko, että Jeesuksen ja apostolien opetukset näistä asioista pitävät paikkansa. He hylkäävät esim. seuraavat jakeet, joissa puhutaan näistä asioista:

 

- (1 Kor 6:9,10) Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,

10. eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.

 

- (Ilm 22:14,15) Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin!

15. Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.

 

Näiden ihmisten näkemys voidaan kuitenkin kyseenalaistaa. Mistä he tietävät asiat paremmin kuin Jeesus ja apostolit? Milloin heidän jumalansa on ilmestynyt tässä maailmassa tai heille itselleen? Ovatko he tavanneet tämän jumalan? Ovatko he olleet rajan takana niin, että voivat sanoa varmasti, ettei ole tuomiota ja helvettiä? Vai perustuuko kaikki heidän vilkkaaseen mielikuvitukseensa ja siihen, millaisen he tahtovat Jumalan olevan (”minun jumalani”)? Näitä kysymyksiä olisi syytä miettiä, koska ei voi olla kahta vastakkaista totuutta. Jos edustamme vastakkaista näkemystä kuin Jeesus ja apostolit, olemme väärässä, tai jos olemme oikeassa, on heidän täytynyt olla väärässä.

   David Pawson jatkaa samasta aiheesta. Hän osoittaa – Ilmestyskirjaa selittäessään – miten aina ei ole ratkaisevaa se, uskooko ihminen Jumalaan, vaan millaiseen Jumalaan hän uskoo. On mahdollista, että ihmisellä on mielikuvitusjumala. Se tarkoittaa Jumalaa, mikä on ainoastaan ihmisen omissa ajatuksissa ja päässä. Onko itselläsi sellainen Jumala?

 

Olen elänyt tarpeeksi pitkään tajutakseni, että sillä, uskooko ihminen Jumalaan vai ei, ei ole suurtakaan merkitystä. Ratkaisevaa on, millaiseen Jumalaan hän uskoo tai on uskomatta. ”En käy kirkossa”, monet sanovat, ”mutta älä luule, että en usko Jumalaan. Kyllä minä uskon.” Millaiseen Jumalaan sinä sitten uskot?” Kysyn aina. Se on ratkaiseva kysymys, ei se, uskooko ihminen Jumalaan vai ei. Näitä asioita on vaikea sulattaa, ja se johtuu nykyaikaisista käsityksistämme, jotka vallitsevat myös seurakunnan sisällä. Olemme kuulleet niin paljon rakkaudesta, että unohdamme, että samassa kirjeessä, missä sanotaan ”Jumala on rakkaus” sanotaan myös, että ”Jumala on valkeus”. Olemme kuulleet niin paljon Jumalan armosta, että olemme unohtaneet Hänen oikeudenmukaisuu-tensa. …Luukkaan evankeliumin 15. luvussa puhutaan vaan armollisesta Jumalasta ilman että Hänen oikeudenmukaisuudestaan mainitaan mitään. Ilmestyskirjan 15. luvussa kerrotaan vaan Jumalan oikeudenmukaisuudesta eikä armosta sanota sanaakaan. Totuus muodostuu molemmista. Meidän on pidettävä se mielessämme, tai käsityksemme Jumalasta vääristyy.

   … Ilmestyskirjassa ei sanota Jumalasta eikä Jeesuksesta mitään sellaista, mikä olisi ristiriidassa evankeliumien kanssa. Sitä paitsi tämä viimeinen raamatunkirja on suoraan Jeesuksen antama – ei kenenkään muun. Se on Jeesuksen Kristuksen ilmestys. Toisin sanoen, sinun täytyy joko hyväksyä Ilmestyskirjan Jumala tai hylättävä Hänet. Sen jälkeen voit luoda itsellesi mieleisesi Jumalan, mutta käsität kai, että se on sitten vaan oman mielikuvituksesi tuote. Tämä Jumala on Jumala ja meidän Herramme Jeesuksen isä, ja Hänet sinun on joko hyväksyttävä tai hylättävä. Hän on ainoa Jumala; Hän on se, mikä Hän on etkä sinä voi muuttaa Häntä. (3)

 

Jos jatketaan samasta aiheesta eli miksi jotkut kieltävät helvetin ja uskovat käsitykseen kaikkien pelastuksesta, on suurin syy varmasti se, että heillä on mielikuvitusjumala. He ovat valinneet mielessään sellaisen jumalan, joka sattuu miellyttämään heitä ja pitäytyvät sitten tässä ajatuksessa. He hyväksyvät Jumalasta vain itseään miellyttävät asiat, mutta torjuvat erityisesti tuomion mahdollisuuden. Mitään konkreettisia todisteita he eivät voi kuitenkaan esittää ajatuksilleen eivätkä osaa kertoa, mistä heidän tietonsa on peräisin.

   Katsomme lainausta, joka viittaa sa-maan aiheeseen. Se osoittaa, miten ihminen voi valita mielessään sellaisen Jumalan, joka sattuu häntä miellyttämään. Hän hyväksyy vain Raamatun opetukset rakastavasta ja anteeksiantavasta Jumalasta, mutta ei tuomiota katumattomille. Tällainen teologia on ominaista monille epäuskoisille teologeille ja Jumalasta vieraantuneille ihmisille. He ottavat Raamatusta vain mukavat asiat, mutta torjuvat ne, jotka eivät heitä miellytä. Silloin on syytä kysyä, miksi he yleensä lukevat Raamat-tua tai muuta kirjallisuutta, jos he ovat jo ennalta päättäneet omista mielipiteistään. Kaikki lukeminen on silloin turhaa.

 

Sanna: Tarkoitatte, että meidän ei pitäisi tulkita kirjaa uskomustemme mukaan?

Sokrates: Tietenkään ei! Se sekoittaa kaksi asiaa, tulkinnan ja uskon.

Sanna: Voi

Sokrates: Sitäpaitsi, jos teet niin, miksi tarvitset Raamattua ollenkaan?

Sanna: Mitä tarkoitatte?

Sokrates: Jos se on samaa mieltä kanssasi, se on tarpeeton, ja jos ei, se on väärässä. Miksi lukea kirjaa, jonka täytyy olla tarpeeton tai väärässä? Itse asiassa, miksi lukea tai kuunnella mitään tai ketään? Kaikkihan on kuitenkin tarpeetonta ja väärää... Onko sinulla mitään perustetta sille, että Jumala antaa anteeksi?

Sanna: Ei.

Sokrates: Joten ainoastaan Jeesuksen kautta ja Raamatusta tiedät, että Jumala on anteeksiantavainen.

Sanna: Niin.

Sokrates: Sanovatko nämä kaksi tietoläh-dettä mitään Jumalan rangaistuksesta, oikeudesta ja tuomiosta, tai helvetistä?

Sanna: Kyllä.

Sokrates: Kaikki nämä kolme asiaa opetetaan Raamatussa?

Sanna: Kyllä.

Sokrates: Opettaako Jeesuskin nämä kaikki kolme asiaa?

Sanna: No kyllä, vertauksissa, mutta tulkitsen sen...

Sokrates: Taruksi?

Sanna: Niin.

Sokrates: No miksi sitten et tulkitse Jeesuksen opetusta rakastavasta ja anteeksiantavasta Jumalasta myös taruksi?

Sanna: En yksinkertaisesti voi uskoa, että Jumala on anteeksiantamaton...

Sokrates: Ainoa syy, miksi teet näin, on se, että kirjaimellinen Jumalan tuomio on ristiriidassa uskomustesi kanssa... Uskomuksesi, että Jumala antaa anteeksi, mutta ei tuomitse, on vähän niinkuin suklaalevy, eikö vain? Se on ihana ajatus, ajatus siitä, että ollessamme Jumalan kanssa tekemisissä me kohtaamme vain toisen puolen oikeudenmukaisuudesta. Sen, että Jumala palkitsee hyvyyden, mutta ei rankaise pahuutta – eikö tämä ajatus olekin ihana ja haluttava? Eikö se vedäkin sinua puoleensa samoin kuin suklaalevy?…

Sanna: Hyvä on, antakaa minun opettaa teille yksi asia. Sokrates, yhden asian tiedän varmasti. Jumala on rakkaus, ei tuomitsija. Jumala on hiljainen pieni ääni, ei maanjäristys.

Sokrates: En aio nyt kysyä, mistä tiedät tuon. Mutta tätä sinulta kysyn: miksi ei Jumala voisi olla molempia?

Sanna: Miten se voisi olla mahdollista?

Sokrates: Eikö rakkaus tee omia arviointejaan? Eikö rakkaudella ole silmiä? Eikö rakkaus ole yhtä hyvin maanjäristys kuin hiljainen, pieni ääni? Itse asiassa, eikö rakkaus ole kaikkein suurin maanjäristys?

Sanna: En tiedä mihin Jumalaan te uskotte, mutta minä pidän parempana rauhan Jumalaa.

Sokrates: Voi, mutta kun ensi kädessä ei ole kysymys siitä, mitä pidät parempana, vaan siitä, mikä on totuus.

Sanna: On kysymys siitä, mihin jumalaan minä valitsen uskoa.

Sokrates: Valitsetko uskomuksesi samoin kuin suklaalevysi?

Sanna (hämmentyneenä): No tietenkään en… En tiedä enää…

Sokrates: Haa, maagiset sanat! (4)

 

Omatunto ja syyllisyys. Edellä on tuotu esille se, miten joillakin ihmisillä voi olla mielikuvitusjumala, ja etteivät he usko mihinkään tuomioon. He pitävät sitä valheellisena näkemyksenä.

   Mutta kuten todettiin, on asioita, jotka viittaavat tuomion mahdollisuuteen. Mm. maallista oikeuslaitosta voidaan pitää yhtenä sellaisena esimerkkinä. Siinä on paljon yhteistä tulevan tuomion kanssa, josta Jeesus ja apostolit puhuivat.

   Eräs asia, joka on epäsuora viittaus tuomion mahdollisuuteen, on myös ihmisessä oleva omatunto sekä niihin liittyvä syyllisyydentunto. Me voimme kantaa syyllisyyttä tekemistämme vääristä teoista, ja se on aivan oikein. Se osoittaa, että emme ole täysin paaduttaneet itseämme ja että kerran on odotettavissa tuomio teoistamme. Ellei ihminen ole vastuussa kenellekään, miksi hän kokee syyllisyyttä tekemisistään? Omatuntomme todistaa Jumalasta ja tuomiosta.

   Omatunto myös osoittaa puutteellisuutemme. Jokaisen täytyy myöntää, ettei ole joka hetki tehnyt sitä, minkä on tiennyt oikeaksi. Jokainen on epätäydellinen. David Pawson jatkaa tästä aiheesta:

 

Jokaisella on omatunto, jonka mukaan hänet tuomitaan; ratkaisevaa on, syyttääkö hänen omatuntonsa häntä tuona päivänä vai ei. Jumala tarkastelee elämääsi ja katsoo, toimitko sen mukaan minkä tiesit oikeaksi. Mikään ei olisi oikeudenmukaisempaa – eikä silti ole yhtäkään miestä, joka haluaisi kirjoja avattavan edes tällä perusteella.

   Olen puhunut omahyväisten ihmisten kanssa, jotka ovat pitäneet itseään hyvinä. Ne, jotka sanovat ”olen yhtä hyvä kuin tuo tai tuokin” tai ”en ole sen huonompi kuin ne, jotka käyvät kirkossa”, eivät silti osaa vastata kysymykseen ”oletko aina tehnyt sen minkä tiesit oikeaksi”. Kysyn heiltä, voivatko he katsoa silmiini ja sanoa, että he ovat aina seuranneet valoa niin pitkälle kun se on ollut näkyvissä. En ole vielä tavannut yhtäkään, joka olisi vastannut myöntävästi. Tämä tarkoittaa siis sitä, ettei ole ketään, joka voisi elämänkirjansa perusteella vastata muuta kuin ”syyllinen, herra tuomari”. (5)

 

SUHTAUTUMINEN LÄHETYSTYÖHÖN

 

- (Luuk 11:52) Voi teitä, te lainoppineet, kun te olette vieneet tiedon avaimen! Itse te ette ole menneet sisälle, ja sisälle meneviä te olette estäneet."

 

- (1 Tess 2:16) kun estävät meitä puhumasta pakanoille heidän pelastumiseksensa. Näin he yhäti täyttävät syntiensä mittaa. Viha onkin jo saavuttanut heidät, viimeiseen määräänsä asti.

 

Kun monet ihmiset uskovat kaikkien uskontojen samanarvoisuuteen ja ettei ole tuomiota ja helvettiä, on luonnollista, että he pitävät myös lähetystyötä merkityksettömänä. Lähetystyön merkityksen kieltäminen onkin hyvin yleistä niiden parissa, jotka uskovat uskontojen samanarvoisuuteen ja ettei ole tuomiota. Sillä kun kaikilla ihmisillä on heidän mielestään sama Jumala, kaikki tiet ovat samanarvoisia eikä ole tuomiota, nähdään lähetystyö turhaksi. Sen sijaan tällaiset ihmiset saattavat kannattaa vuoropuhelua eri uskontojen kannattajien välillä. Kuitenkaan nämä henkilöt eivät ota huomioon seuraavia seikkoja, jotka ovat olennaisia lähetystyössä:

 

Jumalan rakkaus. Ensimmäinen peruste levittää evankeliumia on, että ihmiset eivät tunne Jumalan rakkautta. Sitä ei esiinny islamissa eivätkä hindutkaan tunne sitä. Niissä ei puhuta siitä, miten kaikkivaltias Jumala on rakastanut ja lähestynyt ihmisiä ja haluaa heidät lähelleen.

   Siinä onkin yksi hyvä syy lähetystyölle: kertoa Jumalan rakkaudesta ja miten ihmiset voivat saada syntinsä anteeksi. Tähän meitä velvoittaa Kristuksen rakkaus ihmisiä kohtaan. Rabi Maharaj, entinen hinduguru kertoo, miten tämä oli hänelle uusi asia.

 

Nousin tuolistani pyytääkseni häntä lähtemään. Tätä keskustelua ei kannattanut jatkaa. Hän sanoi kuitenkin hyvin hiljaa sanat, jotka saivat minut istuutumaan uudelleen. ”Raamattu opettaa, että Jumala on rakkauden Jumala. Haluaisin kertoa, miten minä opin tuntemaan hänet.”

   Olin sanaton. Milloinkaan koko hindulaisen elämäni aikana en ollut kuullut rakkauden Jumalasta! Kuuntelin innostuneena hänen sanojaan.

   ”Koska hän rakastaa meitä, hän tahtoo vetää meidät lähemmäs itseään.” Tämäkin hätkähdytti minua. Hinduna tahdoin päästä lähelle Jumalaa, mutta tyttö kertoi minulle, että rakastava Jumala yritti vetää minua lähelle itseään!

   ”Raamattu opettaa myös, että synti estää pääsemästä lähelle Jumalaa”, Molli jatkoi, ”ja se estää myös tuntemasta häntä. Siksi hän lähetti Kristuksen kuolemaan meidän syntiemme tähden. Ja jos me otamme vastaan hänen anteeksiantonsa, me opimme tuntemaan hänet --. ”

   ”Hetkinen!” minä keskeytin. Yrittikö tyttö käännyttää minua? Tunsin, että minun oli pakko puolustautua. ”Minä uskon karmaan. Mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää, eikä kukaan voi sitä muuttaa. Minä en usko lainkaan anteeksiantoon. Se on mahdotonta! Mikä on tehty, se on tehty!”

   ”Mutta Jumala voi tehdä mitä tahansa”, sanoi Molli luottavaisesti. ”Hänellä on meille anteeksiantamuksen tie. Jeesus sanoi: ’Minä olen tie, totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.’ Jeesus on tie. Koska hän kuoli meidän syntiemme tähden, Jumala voi antaa meille anteeksi!” (6)

 

Pelastusvarmuuden puuttuminen. Eräs yleinen ajatusmalli länsimaissa nykyään on, että uskonto mitataan vain moraalisin perustein. Kristinuskon ydin määritellään etiikaksi, ja siksi olennaista ei ole enää Kristus ja hänen sovitustyönsä vaan oikeat arvot ja pyrkimys eettisesti arvokkaaseen elämään. Juuri korkeasta moraalista löytyy kirkon sanoma nykyiselle maailmalle. Siksi ei ole niin väliä, mihin ihminen uskoo vaan ainoastaan se, miten hän elää. Ihminen voi uskoa Kristukseen tai olla uskomatta eikä sillä ole suurta merkitystä.

   Samasta syystä tällainen ihminen pitää eroja uskontojen välillä olemattomina. Kun hän ajattelee, että uskonto mitataan vain moraalisin perustein, ei kristinusko tai mikään muu uskomus voi olla toista parempi. Siksi uskonnot opettavat pohjimmiltaan samaa, vaikka ne päällisin puolin voivat näyttää erilaisilta. Ihminen voi olla minkä tahansa uskonnon edustaja eikä se haittaa, koska vain moraalilla ajatellaan olevan merkitystä. Kaikki tiet ovat samanarvoisia Jumalan yhteyteen.

   Jos ajatellaan tällaisen ihmisen käsitystä moraalista, on hän aivan oikeassa siinä, että se on ominaista eri uskontojen opetuksissa. Se esiintyy hindulaisuuden karman laissa, buddhalaisuuden kahdeksanosaisessa tiessä, kungfutselaisuudessa ja muissa uskonnoissa. Ei voida kieltää, etteikö niissä olisi samoja piirteitä kuin Jeesuksen vuorisaarnassa ja Uuden testamentin eettisissä opetuksissa. Kun Jeesus kehotti kohtelemaan ja rakastamaan lähimmäistä niin kuin itseään, ei asiassa sinänsä ole mitään uutta. Se on tiedetty kautta aikojen, vaikka usein sitä ei ole noudatettu. Lisäksi maallisetkin lait sisältävät piirteitä, joissa erotellaan asioita moraalisesti.

   Mutta mikä on hyvien tekojen ja moraalin puute? Vaikka ne ovat arvokkaita ja hyviä asioita, on niissä yksi suuri heikkous: ne eivät tuo pelastusvarmuutta kenellekään. Ihminen ei koskaan tiedä, onko hän tehnyt niitä tarpeeksi, onko hän tarpeeksi hyvä ja hyväksyykö Jumala hänen ponnistelunsa. Hän ei löydä varmuutta itseään tarkkailemalla tai tekemällä parhaansa. Tämä on tosiasia kaikissa suurissa uskonnoissa, mukaan lukien kristillisyys, jossa ei oteta vakavasti Jeesuksen Kristuksen sovitustyötä. Paul Little kertoo havaintonsa:

 

Pelastusvarmuutta ei islamilaisillakaan ole. Olen usein kysynyt hinduilta, muslimeilta ja buddhalaisilta, pääsevätkö he nirvanaan tai menevätkö he paratiisiin, kun he kuolevat. Kukaan heistä ei ole osannut vastata varmasti. He ovat pikemminkin viitanneet elämänsä epätäydellisyyteen, joka on esteenä tämän päämäärän toteutumiselle. (7)

 

Syy, miksi ihminen ei löydä pelastusvarmuutta itsestään, on yksinkertainen: olemme itsessämme synnillisiä ja epätäydellisiä olentoja kuten seuraavat jakeet osoittavat. Kun emme ole sataprosenttisen täydellisiä, on tältä pohjalta mahdoton löytää varmuutta:

 

- (Room 3:23) Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla

 

- (1 Joh 1:8) Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.

 

Mikä on ratkaisu pelastusvarmuuden puuttumiseen? Se on sama vanha asia, jonka epäuskoinen ihminen tahtoo kieltää ja jota hän halveksii: Jeesuksen Kristuksen sovitustyö edestämme (1 Kor 1:18: Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.). Sillä kun epäuskoinen ihminen on kieltänyt sovitustyön ja anteeksiantamuksen, on hän tuonut tilalle vain lakiuskontoa ja eettisiä ihanteita – asioita, jotka eivät tarjoa ihmisille pelastusvarmuutta, eikä edes toivoa. Ne itsessään johtavat vain umpikujaan.

   Tässä onkin eräs syy, miksi lähetystyötä tulee tehdä. Kun ihmisiltä puuttuu pelastusvarmuus ja varmuus Jumalan hyväksynnästä, tulee heille kertoa, miten Jumala on jo valmistanut meille syntien anteeksiantamuksen ja pääsyn yhteyteensä. Kyse ei ole ihmisen rakentamista teistä Jumalan luo kuten uskonnoissa esiintyy vaan siitä, että Jumala rakkaudessaan lähestyi meitä, sovitti meidät Kristuksen kautta ja antaa lahjaksi iankaikkisen elämän. Pelastus ei enää riipu teoistamme vaan siitä, mitä toinen on tehnyt edestämme. Jumala oli aloitteentekijä ja pelastus voidaan saada lahjaksi:

 

- (Joh 3:16,17) Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

17. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.

 

- (1 Joh 4:9,10) Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.

10. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

 

- (Room 5:8) Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.

 

- (2 Kor 5:18-20) Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran.

19. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.

20. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.

 

- (Ef 2:8,9) Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja

9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.

 

- (Ilm 21:6) Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.

 

- (Ilm 22:17) Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.

 

Sidotut ihmiset. Eräs syy lähetystyölle ovat sidotut ihmiset. Esim. täällä Suomessa jotkut kritisoivat sitä, kun julistaja Pirkko Jalovaara puhui demoneista vapautumisesta (aivan kuten Raamattu osoittaa), mutta monissa maissa kyseessä on suuri ongelma. Näissä yhteiskunnissa ihmiset ovat sidottuja, koska epäjumalanpalvelusta, noituutta ja okkultismia on harjoitettu vuosisatojen ajan. He tarvitsevat apua ja avainta siihen, miten vapautua valheellisten voimien orjuudesta. Avain siihen on Jeesus, joka on jo voittanut ristillä kaikki pimeyden voimat. Jos ihmiselle ei kerrota tästä, jäävät he edelleen sidotuiksi – myös täällä länsimaissa. Pelkkä sosiaalinen työ, kuinka hyvää se onkin, ei riitä yksinään:

 

Kollegani Fullerin teologisesta seminaarista, tohtori Charles Kraft kertoo, mitä hän koki Nigeriassa. Hän yritti opettaa Roomalaiskirjeen totuuksia eräälle pienelle heimolle. Muutaman kuukauden kuluttua samat ihmiset tulivat hänen luokseen ja selittivät hyvin kohteliaasti, että hänen opetuksensa oli kyllä hyvää, mutta se ei millään tavalla vastannut heidän tarpeitaan. He tarvitsivat viisautta jokaöisessä taistelussaan heitä vainoavien pahojen henkien kanssa. Tohtori Kraft joutui myöntämään, ettei hän valitettavasti ollut saanut valmennusta pahojen henkien vastaiseen toimintaan. (8)

 

Jeesuksen ainutlaatuisuus. Alussa todettiin, miten monet eivät usko Jeesuksen ainutlaatuisuuteen, ja tässä onkin suuri syy, miksi he eivät usko myöskään lähetystyön merkitykseen. He eivät pidä Jeesusta taivaasta tulleena Jumalan poikana, joka sovitti syntimme, vaan ainoastaan suurena henkisenä opettajana tai viisaana ihmisenä. Silloin on luonnollista, että he eivät näe lähetystyölle tarvetta.

   Se että Jeesusta pidetään vain suurena henkisenä opettajana tai viisaana ihmisenä, on kuitenkin loogisesti huonoin vaihtoehto. Kukaan hyvä opettaja ei voi esittää sellaisia väitteitä itsestään (Jumalan Poika, Messias, tie, totuus ja elämä, tullut taivaasta Isän tyköä) kuin mitä Jeesus esitti, elleivät ne todella pidä paikkaansa. Jos hänen väitteensä ovat valheellisia, ei hän voi olla hyvä opettaja. Toisaalta jos hänen väitteensä ovat totta, on hänen oltava jumalallinen. Pelkkä viisas ihminen tai henkinen opettaja ei voi antaa seuraavanlaisia lupauksia, mutta jos Jeesuksen puheet itsestään ja iankaikkisesta elämästä ovat totta, ovat ne vakavasti otettavia. Ne ovat myös hyvä syy kertoa kaikille kansoille, miten tärkeää on vastata myönteisesti Jeesukselle:

 

- (Joh 8:23,24) Ja hän sanoi heille: "Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä; te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta.

24. Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne."

 

- (Joh 5:39,40) Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta;

40. ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.

 

- (Joh 14:1-6) "Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun.

2. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa?

3. Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.

4. Ja mihin minä menen - tien sinne te tiedätte."

5. Tuomas sanoi hänelle: "Herra, me emme tiedä, mihin sinä menet; kuinka sitten tietäisimme tien?"

6. Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.

 

 

 

 

 

Viittaukset:

 

1. Peter Kreeft: Sokrates & Jeesus, s. 62,63

2. Aril Edvardsen: Rakkauden terapia (Kjaerlighetens Terapi), s. 68-70

3. David Pawson: Matka ilmestyskirjan maailmaan (Come With Me Through Revelation), s. 199,200

4. Peter Kreeft: Sokrates & Jeesus, s. 34-36

5. David Pawson: Matka ilmestyskirjan maailmaan (Come With Me Through Revelation), s. 249,250

6. Rabindranath R. Maharaj: Gurun kuolema (Death of a Guru), s. 113,114

7. Paul Little: Tiedä miksi uskot, s. 129

8.  John Wimber, Kevin Springer: Ihmeet ja merkit (Power Evangelism), s. 60

 

Lisää aiheesta:

Taivas vai kadotus; kumpaan paikkaan sinä olet menossa?

Pääsevätkö kaikki taivaaseen, pääsevätkö sinne hyvät ihmiset, vai millä ehdoilla taivaaseen päästään? Lue lisää, että pääset taivaaseen

Monet kieltävät helvetin ja taivaan olemassaolon, vaikka heillä ei ole kokemusta siitä, mitä rajan takana on. Paras asiantuntija iankaikkisuusasioissa on Jeesus

Hindulaisuus ja New Age eli Uuden aikakauden liikkeen käsitys, että kaikki tiet vievät saman Jumalan luo. Miksi ei ole syytä uskoa tähän käsitykseen?

Jumala on luoja, tuomari ja vapahtaja. Luomisen voi päätellä loogisestikin, ja omatuntomme viittaa tuomioon. Lisäksi Raamatun ilmoitus kertoo vapahtajasta

Tuomio ja kuolemanjälkeinen elämä on otettava vakavasti. Jokainen kuolee, ja jos emme ole valmiit tuomioon kuoleman jälkeen, käy meille huonosti

Jumalan olemassaolon todisteet. Lue, miten luonto, käsitys oikeasta ja väärästä sekä lukuisat muut seikat viittaavat Luojan eli Jumalan olemassaoloon

 

 

 

 


 

 

 

 

 

 

 

 

Jeesus on

tie ja totuus

 ja elämä

 

 

  

 

Tartu kiinni iankaikkiseen elämään!

 

Lisää aiheesta:

Taivas vai kadotus; kumpaan paikkaan sinä olet menossa?

Pääsevätkö kaikki taivaaseen, pääsevätkö sinne hyvät ihmiset, vai millä ehdoilla taivaaseen päästään? Lue lisää, että pääset taivaaseen

Monet kieltävät helvetin ja taivaan olemassaolon, vaikka heillä ei ole kokemusta siitä, mitä rajan takana on. Paras asiantuntija iankaikkisuusasioissa on Jeesus

Hindulaisuus ja New Age eli Uuden aikakauden liikkeen käsitys, että kaikki tiet vievät saman Jumalan luo. Miksi ei ole syytä uskoa tähän käsitykseen?

Jumala on luoja, tuomari ja vapahtaja. Luomisen voi päätellä loogisestikin, ja omatuntomme viittaa tuomioon. Lisäksi Raamatun ilmoitus kertoo vapahtajasta

Tuomio ja kuolemanjälkeinen elämä on otettava vakavasti. Jokainen kuolee, ja jos emme ole valmiit tuomioon kuoleman jälkeen, käy meille huonosti

Jumalan olemassaolon todisteet. Lue, miten luonto, käsitys oikeasta ja väärästä sekä lukuisat muut seikat viittaavat Luojan eli Jumalan olemassaoloon