MONTA TIETÄ JUMALAN
LUO?
Jos ihminen uskoo
jälleensyntymiseen, on hyvin todennäköistä, että hän on omaksunut käsityksen
useista teistä Jumalan luo; sen Uuden aikakauden liikkeen tavallisen
käsityksen, että Jumala on kuin korkealla vuorella, jonne vie monta tietä.
Monet ovat ainakin ajatelleet, että tiet, uskonnot, voivat kyllä
olla erilaisia, mutta ne kaikki johtavat lopulta samaan suuntaan, saman Jumalan
luo. Ja lopulta, kun ihmiset sitten ovat huipulla, he havaitsevatkin
päätyneensä juuri samaan paikkaan, saman vuoren huipulle. He ovat päätyneet
sinne, vaikka ovat tulleet sinne eri teitä.
Seuraava lainaus tuo hyvin esille tämän tavallisen näkemyksen,
jonka monet tuntevat omakseen:
Sokrates, eikö teidän
mielestänne uskonto ole kuin vuori, jonka huipulle johtaa useita teitä? Sen
tähden sitä on niin vaikea määritellä - kuka voisi määritellä vuoren? Sisältä
se on pimeä, arvoituksellinen ja raskas. Pinta on näkyvissä, ja siinä voi nähdä
useita teitä, jotka kaikki johtavat huipulle eri puolilta ja eri lähtökohdista.
Kuinka typerää onkaan taistella siitä, mikä tie on paras, mikä puoli on totta!
Se on samaa kuin väittelisi siitä, onko vuori auringossa vai varjossa, kuuma
vai kylmä. Se on molempia. Se on kaikkea. Kuinka ahdasmielistä olisi kieltää
muiden kuin oman tien kelpaavuus! Näettekö, mitä yritän osoittaa, Sokrates? Se
ei ole ylpeyttä, vaan nöyryyttä. Olisi ylpeyttä kieltää tätä, absolutisoida oma
tiensä. (1)
MIKÄ ON ONGELMANA
EDELLÄOLEVASSA KÄSITYKSESSÄ? Vaikka
ajatus monista teistä Jumalan luo voi näyttää houkuttelevalta vaihtoehdolta, on
näkemyksessä kuitenkin selviä ristiriitaisuuksia ja mahdottomuuksia, joita on
hyvä havaita. Niistä voidaan mainita seuraavat seikat, joita jokaista erikseen
katsomme:
- Meidän on oltava
varmoja, että kaikki tiet todella vievät Jumalan luo
- Se on ristiriidassa
useimpien uskontojen kanssa
- Se on hindulaisuutta
- Sama käsitys on
ristiriidassa Jeesuksen sanojen kanssa.
- Sama käsitys ei tuo
pelastusvarmuutta
Meidän on oltava
varmoja, että kaikki tiet todella vievät Jumalan luo. Ensiksi
on hyvä huomata, että jos pidetään totena käsitystä kaikkien teiden
perillepääsystä, edellyttää se yhtä tärkeää asiaa. Se edellyttää, että meidän
on oltava tietoisia ja varmoja, että kaikki tiet todella vievät Jumalan luo.
Meidän on tiedettävä, että ne kaikki ovat samanarvoisia ja johtavat samaan
päämäärään.
Hyvä kysymys on, mistä kukaan voi tietää edelläolevan asian?
Miten voidaan olla varmoja, että kaikki tiet lopulta päätyvät samaan paikkaan,
jos emme itse ole olleet huipulla emmekä tunne tilannetta siellä. Eikö tämä
näkemys perustu vain filosofiseen ennakkokäsitykseen, jota on vaikea todistaa
todeksi, koska siitä ei ole mitään varmaa tietoa?
Seuraava lainaus tuo esille saman asian. Siinä keskustellaan
siitä, että jos ei ole ollut huipulla, on asian varma tietäminen silloin
mahdotonta:
Sokrates: Mistä
tiedät, että ne kaikki päätyvät huipulle?
Sanna: Mistä tiedätte, että ne eivät päädy?
Sokrates: En tiedäkään. Enkä väitä tietäväni. Mutta sinä
väität tietäväsi, että ne päätyvät. Mistähän voit tämän tietää, jollet seiso
huipulla?
Sanna: Ei, en ole huipulla. Sitä en oleta.
Sokrates: Oletat ilmeisesti kyllä jotain muuta - oletat, että
tiedät kaikkien uskontojen olevan inhimillistä alkuperää, että ne pikemminkin
ovat ihmisen teitä Jumalan luo kuin Jumalan tie ihmisen luo. Näin sinä
ajattelet uskonnoista, eikö niin?
Sanna: Niin.
Sokrates: Mistähän mahdat tuon tietää? Kuinka tiedät, että
asia ei olekin toisinpäin, kuten oma uskontosi - Raamattunne - väittää sen
olevan, että Jumala etsiikin ihmistä ennemmin kuin ihminen Jumalaa?
Sanna: En tiedäkään. Mutta mitä väliä sillä oikeastaan on?
Sokrates: Jos se on Jumalan keksintö eikä meidän - huomaa,
etten tiedä onko se vai ei - silloin olisi järkevää, että on vain yksi tie,
yksi Jumalan tekemä tie. Jos toisaalta uskonto on ihmisestä peräisin, silloin
on järkevää, että on monia teitä, koska on monia ihmisiä, kansoja ja
kulttuureita. Ja jos uskonto on ihmisestä lähtöisin, on järkevää, että kaikki
uskonnot ovat periaatteessa samanarvoisia, koska ne ovat inhimillisiä,
rajallisia hyvän ja pahan sekoituksia. Jos uskonto on Jumalasta lähtöisin,
olisi järkevää, että muut uskonnot, inhimilliset uskonnot, olisivat
alempiarvoisia verrattuna Jumalan uskontoon, koska inhimilliset seikat ovat
alempiarvoisia kuin jumalalliset. (2)
Se on ristiriidassa
useimpien uskontojen kanssa. Toinen havainto edelläolevasta käsityksestä on, että
miten se sopii yhteen eri uskontojen kanssa. Jos ajatellaan kaikkien uskontojen
olevan yhtä ja että ne ytimeltään ilmentävät samaa asiaa, miksi ne niin paljon
poikkeavat toisistaan? Miksi ne opettavat perusasioista kuten jumalien
lukumäärästä ja pelastustavoista eri tavoin, jos ne ovat samasta olemuksesta?
Vastakohtia tai eroja voidaan nähdä ainakin seuraavissa
asioissa. Vastakohdat ja erot myös sulkevat pois toisensa, eivätkä voi olla
samanaikaisesti voimassa, vaikka muuta väitettäisiin - tai silloin meidän
pitäisi nähdä myös pyöreitä neliöitä ja kolmioita sekä muita merkillisyyksiä.
On mahdotonta ja logiikan hylkäämistä, jos yritetään sovittaa seuraavat asiat
yhteen:
- Joko pelastus on
armosta (Jeesuksen työ edestämme) tai teoista (tavallisin käsitys uskonnoissa),
mutta ei molemmista samanaikaisesti.
- Kun
buddhalaisuudessa ja konfutsealaisuudessa ei ole mitään jumalaa (tosin myöhempi
buddhalaisuus alkoi jumaloida Buddhaa itseään), opettavat islam, juutalaisuus
ja kristinusko yhden Jumalan olemassaoloa. Nämä käsitykset eivät voi olla
samanaikaisesti voimassa. Toisaalta, jos Jumalaa ei ole kuten buddhalaisuudessa
uskotaan, miten tiet edes voivat viedä huipulle saman Jumalan luo?
- Käsitys
kuolemanjälkeisestä elämästä vaihtelee: buddhalaisuudessa ja muissakin
uskonnoissa uskotaan taivaaseen ja helvettiin, kun hindulaisuudessa ei uskota
niihin. Nämä käsitykset ovat vastakohtia keskenään, ja on mahdotonta, että
samat asiat eivät ole ja ovat samanaikaisesti olemassa.
- Jälleensyntyminen
(hindulaisuus, buddhalaisuus) ja -syntymättömyys (islam, juutalaisuus,
kristinusko ym.) eivät voi olla samanaikaisesti voimassa.
Se on hindulaisuutta. Vaikka
käsitys monista teistä, jotka johtavat huipulle samaan päämäärään, on selvästi
ristiriidassa useimpien uskontojen kanssa, koska ne opettavat perusasioistakin
aivan eri tavoin, on kuitenkin yksi uskonto, johon tämä käsitys sopii; se on
hindulaisuus.
Niin todella on, koska hindulaisuudessa yleisesti uskotaan
käsitykseen kaikkien teiden samanarvoisuudesta (vaikka tosiasia on, että
monet hindut itse käytännössä pitävät uskontoaan ainoana ja oikeana, eivätkä
hyväksy muita lähestymistapoja). Niinpä sinäkin, joka uskot edelläolevaan
käsitykseen, olet todellisuudessa hindu, koska tämä käsitys kuuluu tähän
uskontoon. Bhagavadagita (IV:11) tuo sen eräässä kohtaa hyvin esille:
"Oi Paartha,
kuinka hyvänsä ihmiset lähestyvät Minua, siten Minä otan heidät vastaan; miltä
tieltä he tullevatkin, se on myös Minun tieni"
Sama käsitys on
ristiriidassa Jeesuksen sanojen kanssa. Neljäs ongelma
edelläolevassa ajatuksessa monista teistä Jumalan luo ovat Jeesuksen
sanat itsestään. Hän sanoi hyvin selvästi, että vain hän on ainoa tie Jumalan
luo, joka sulkee ajatuksen monista teistä. Samoin hän esitti useita muita
väittämiä itsestään. Miten nämä sanat sopivat yhteen edelläolevan näkemyksen
kanssa?
Yleensä ihmiset kieltävät sen, että Jeesus olisi valehdellut,
mutta jos seuraavat sanat, jotka hän lausui, eivät pidä paikkaansa, täytyy
niiden olla valhetta. Myös me väitämme Jeesusta valhettelijaksi, jos emme usko
seuraavia lausumia todeksi:
Jeesus sanoi olevansa
ainut tie Isän Jumalan luo:
- (Joh 14:5,6) Tuomas
sanoi hänelle: "Herra, me emme tiedä, mihin sinä menet; kuinka sitten
tietäisimme tien?"
6. Jeesus sanoi
hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö
muutoin kuin minun kauttani.
Jeesus sanoi, että häneen
uskominen on tärkeää:
- (Joh 8:23-25) Ja
hän sanoi heille: "Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä; te olette tästä
maailmasta, minä en ole tästä maailmasta.
24. Sentähden minä
sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi,
joka minä olen, niin te kuolette synteihinne."
25. Niin he sanoivat
hänelle: "Kuka sinä olet?" Jeesus sanoi heille: "Juuri se,
mitä minä puhunkin teille.
Hän sanoi, että
kääntymällä hänen puoleensa, saa elämän:
- (Joh 5:40) ja te
ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.
Hän sanoi olevansa ovi
pelastukseen ja hyvä paimen:
- (Joh 10:9-11) Minä
olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu,
ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen.
10. Varas ei tule
muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä
olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.
11. Minä olen
se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä
Hän lupasi antaa levon
raskautetuille ja sanoi olevansa hiljainen ja nöyrä sydämeltään:
- (Matt 11:28-30) Tulkaa
minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille
levon.
29. Ottakaa minun
ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä
sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.
30. Sillä minun ikeeni
on sovelias, ja minun kuormani on keveä."
Hän sanoi puhuvansa
totuuden:
- (Joh 8:45,46) Mutta
minua te ette usko, sentähden että minä sanon totuuden.
46. Kuka teistä
voi näyttää minut syypääksi syntiin? Jos minä totuutta puhun, miksi ette minua
usko?
Sama käsitys ei tuo
pelastusvarmuutta. Kun ajatellaan edelläolevaa ajatusta, että kaikki
tiet vievät Jumalan luo ja että jokainen meistä voi saavuttaa hänen
hyväksyntänsä kulkemalla kohti "huippua", on asiassa vielä eräs
ongelma; se on, että emme koe pelastusvarmuutta. Niin todella on, että kun
yritämme kulkea kohti huippua, jää meiltä varmuus kokematta. Sitä ei saada
sillä tavalla, vaan se jää puuttumaan.
Seuraava esimerkki, josta Paul Little kertoo, havainnollistaa
asiaa. Se kuvaa sitä, miten varmuus voi puuttua hinduilta, buddhalaisilta ja
muslimeilta, mutta se koskee myös länsimaisia ihmisiä, jotka ovat varttuneet
kristillisen kulttuurin parissa:
Pelastusvarmuutta ei
islamilaisillakaan ole. Olen usein kysynyt hinduilta, muslimeilta ja
buddhalaisilta, pääsevätkö he nirvanaan tai menevätkö he paratiisiin, kun he
kuolevat. Kukaan heistä ei ole osannut vastata varmasti. He ovat pikemminkin
viitanneet elämänsä epätäydellisyyteen, joka on esteenä tämän päämäärän
toteutumiselle. (3)
Mutta mistä varmuuden
puuttuminen johtuu? Mikä on syynä siihen, että vaikka ihmiset pyrkisivät
huippua kohti, he eivät koe varmuutta?
Ehkäpä syy on kuitenkin yksinkertainen. Ehkä se johtuu siitä,
että nämä useat tiet, joiden ajatellaan kaikkien olevan yhtä hyviä ja vievän
perille samaan paikkaan, ovatkin todellisuudessa se lavea tie, josta Jeesus
varoitti ja joka vie vain kadotukseen. Tämä mahdollisuus on hyvä ottaa
huomioon, koska varmuus puuttuu ihmisiltä ja myös siksi, että Jeesus sanoi
olevansa ainoa tie Isän Jumalan luo (Joh 14:6). Hän sanoi laveasta tiestä
seuraavalla tavalla:
- (Matt 7:13,14)
Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea,
joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät;
14. mutta se portti
on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.
Toinen huomioitava asia on
se, että mikäli yritämme rakentaa tietä Jumalan luo, emmekä koe varmuutta, niin
osoittavat useat Uuden testamentin kohdat, että pelastus on lahjaa ja armoa,
joka on jo annettu Jeesuksen Kristuksen kautta. Näissä jakeissa siis
osoitetaan, että pelastus ei edellytä keneltäkään pitkiä ponnisteluja ja työtä,
vaan se voidaan heti vastaanottaa Jumalalta lahjana. Se on ainut tapa päästä
osalliseksi tästä tärkeästä asiasta:
- (Joh 1:17) Sillä
laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen
Kristuksen kautta.
- (Ef 2:8,9) Sillä armosta
te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan
lahja - 9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
- (Room 3:24) ja saavat
lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta,
joka on Kristuksessa Jeesuksessa.
- (Ilm 21:6) Ja hän
sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä
annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.
- (Ilm 22:17) Ja
Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon:
"Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon
elämän vettä lahjaksi.
Seuraava keskustelu
viittaa samaan asiaan. Se osoittaa sen tavallisen näkemyksen, että iankaikkisen
elämän saadakseen on ensin tehtävä paljon työtä ennen kuin sen voi saada. Sen
odotetaan vaativan ehkä vuosituhansien työn - jälleensyntymisten kautta - kuin
että se voitaisiin saada heti lahjaksi. Ajatteletko itse juuri samalla tavalla
kuin tämän esimerkin henkilö, etkä ymmärrä, että voit saada iankaikkisen elämän
heti lahjaksi Jumalalta?
Kun olin lopettanut,
katsahti tuo vanha munkki minua, huokasi ja sanoi: "Kyllähän tuo teidän
oppinne on suurta ja ihanaa kuulla, mutta se ei voi olla totta. Se on liian
helppo ollakseen tosi. Ei ikuisen elämän saaminen sentään ole niin
yksinkertainen asia, että uskoisi vain Jeesukseen ja yksi elämä sitten
riittäisi iankaikkisen elämän saamiseen. Ikuisen elämän saaminenhan on
vuosituhansien työ. Täytyy syntyä ja kuolla ja taas syntyä uudestaan hyviä
töitä tekemään ja sitten kun on tarpeeksi tehnyt hyviä töitä, niin
vuosituhansien jälkeen voi saada ikuisen elämän. Teidän oppinne on suurta ja
ihanaa kuulla, mutta se on liian helppo ollakseen tosi."
Jos olisin tuolle munkille sanonut, että
hänen pitää niin ja niin paljon rukoilla, paastota ja tehdä hyviä tekoja, niin
hän olisi varmaan sanonut: aivan niin, niin minä aionkin tehdä. Mutta kun
sitten evankeliumi sanoo: usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut ja
sinulla on iankaikkinen elämä, niin vastaus kuuluu: se on liian helppo tie. (4)
