MITEN LÖYTÄÄ SOPIVA PUOLISO?
Etsitkö itsellesi
puolisoa? Yritätkö löytää itsellesi sopivaa kumppania, mutta et oikein tiedä,
millainen henkilö olisi sinulle sopiva tai mihin asioihin kannattaisi
kiinnittää huomiota?
Aiommekin seuraavilla riveillä käsitellä tätä asiaa, joka on
yksi tärkeimpiä - eli se on ilmeisesti tärkein asia heti jumalasuhteen ja
iankaikkisen elämän löytämisen jälkeen. Yritämme osoittaa, mitkä asiat ovat
yleensä merkityksellisiä suhteen kannalta, ja mihin kannattaa kiinnittää huomiota.
Monille nämä asiat voivat olla selviä jo ennestään, mutta ehkä niitä on hyvä
käydä lävitse kertauksen vuoksi.
KAUPPOJA TEKEMÄSSÄ. Kun on kyseessä auton hankinta, on tavallista, että
etsimme hyvin tarkkaan tietoja auton hyvistä ja huonoista puolista, kestävyydestä
sekä tarkoituksenmukaisuudesta juuri omaan käyttöön. Nämä kaikki ovat
tavallisesti niitä asioita, joita halutaan tarkistaa, ennenkuin ryhdytään
kauppoihin.
Mutta uusi suhde ja puolison etsintäkin on vähän samanlainen
asia. Siinäkin on hyvä etukäteen olla selvillä toisen heikoista ja vahvoista
puolista sekä asioista, joilla on merkitystä arkipäivän tasolla. Tai jos niistä
ei olla selvillä, voivat monet asiat myöhemmin tulla ikävänä tai joskus
tietysti myönteisenäkin yllätyksenä eteen.
Joka tapauksessa seuraava tarkistuslista auttanee vähän
selvittämään niitä seikkoja, joihin kannattaa kiinnittää huomiota. Useimmat
niistä ovat juuri sellaisia, jotka ovat olleet kompastuskivenä monessa
suhteessa:
Hengellinen elämä
- (2 Kor 6:14) Älkää
antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa...
Jos olet jo uskossa
Herraan Jeesukseen ja uudestisyntynyt, tulisi sinun löytää myös samanlainen
kumppani, kuten mm. ylläoleva jae osoittaa. Sillä kun avioliitto on koko
eliniän kestävä ja kaikkein pitkäaikaisin yhteinen "ies", niin on
puolisoilla oltava yksimielisyys edes tästä asiasta, koska muuten sitä on
vaikea löytää muuallakaan. Kahden uskovan avioliitto ei kylläkään
automaattisesti takaa onnea, mutta ainakin se vähentää joitakin ristiriitaisuuksia.
Helposti erehdyksiä syntyy juuri siinä, että varsinkin tytöt
menevät naimisiin sillä tarkoituksella, että voivat myöhemmin pelastaa ja
muuttaa puolisonsa ("liityn häneen johtaakseni hänet uskoon") ymmärtämättä,
että se on melko mahdoton tehtävä kuten Paavali aikanaan kirjoitti:
- (1 Kor 7:16) Sillä
mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mistä tiedät, mies, voitko
pelastaa vaimosi?
Niinikään 1800-luvulla
elänyt D.L.Moody on toistuvasti havainnut, mitä ongelmia seuraa siitä, jos
mennään avioliittoon tarkoituksena toisen "parantaminen" tai jopa
pelastaminen. Hän huomasi, että varsinkin nuoret naiset syyllistyivät tähän ja
tekivät itsensä onnettomiksi. Luulisi sentähden Moodyn käytännönkokemuksen
puhuttelevan jokaista, joka suunnittelee avioliittoa toisen
"parantamistarkoituksessa":
On olemassa muuan
toinen toivo, jonka luulen olevan petollisimpia ja eksyttävimpiä, mitä
milloinkaan on ollut, ja joka särkee monen nuoren tytön onnen. Tarkoitan tuota
tavallista erehdystä, että nainen varmimmin voi parantaa miehen menemällä
naimisiin hänen kanssaan. Minulle on arvoitus, kuinka ihmiset voivat olla niin
sokeita noille sadoille tapauksille, joita näemme kaikissa yhteiskunnissa, kun
horjuvat kodit ovat sortuneet ja syyttömien elämä tehty onnettomaksi, vain
siksi, että nuori tyttö on tahtonut mennä naimisiin jonkun heittiön kanssa,
toivoen pelastavansa tämän. En ole milloinkaan nähnyt tuollaisen avioliiton
johtavan muuhun kuin suruun ja onnettomuuteen - ja minä olen kuitenkin nähnyt
sellaisia sadoittain. Älköön kukaan nuori tyttö ajatelko voivansa aikaansaada
sellaista, mihin ei ole kyennyt hellä äiti eivätkä osaaottavat sisaret.
Jokaista avioliittoa solmittaissa pitäisi olla varmoja todisteita siitä, että
on tapahtunut todellinen ja perinpohjainen uudestisyntyminen.
Älköön kukaan kristitty nainen uskoko
voivansa väheksyä Paavalin kieltoa: "Älkää kantako vierasta iestä yhdessä
uskottomien kanssa" (2 Kor 6:14), sillä sellaisissa tapauksissa olen aina
huomannut, että mies kadottaa kunnioituksen vaimoansa kohtaan, ja että vaimokin
seuraa Mestariansa "etäältä" tai kokonaan kieltää hänet.(1)
Lisäksi on hyvä huomioida,
että onko seurustelukumppanisi kääntynyt Jumalan puoleen ja pelastunut jo ennen
seurustelun alkamista. Sillä monet seurusteluaikana tapahtuneet kääntymykset -
ehkä yli 90 % - eivät ole aitoja, vaan ne perustuvat enemmänkin siihen, että
ihminen kiinnostuu Jumalasta vain siksi, koska toinenkin on siitä kiinnostunut.
Hän ei etsi Jumalaa Jumalan itsensä takia, vaan saadakseen pitää toisen.
Seurauksena edellisenkaltaisesta asetelmasta onkin yleensä se,
että henkilön kiinnostus hengelliseen asioihin lakkaa. Se laimenee yleensä
samanaikaisesti kuin romanttinen huumakin suhteessa laimenee. Kyseessä on vähän
samanlainen asia kuin jos alkoholisti rakastuu; sillä kun alkoholisti rakastuu,
voi hän hetkeksi lopettaa alkoholinkäytön, mutta kun hänen tunteensa
laimenevat, palaa hän yleensä samanlaiseen elämäntapaan. Hänen ongelmansa syyt
ovat paljon syvemmällä eikä hetkellinen ihastuminen saanut hänessä pysyvää
muutosta aikaan.
Luonne-erot. Yleensä on todettu se mielenkiintoinen seikka, että
vastakkaiset temperamentit vetävät toisiaan erityisesti puoleensa - he
saattavat kiinnostua toisistaan aivan erityisellä tavalla. Toisin sanoen
luonteeltaan kylmä voi tuntea vetoa lämmintä kohtaan, hiljainen puheliasta
kohtaan, rauhallinen toimeliasta kohtaan, ärtyisä lempeätä kohtaan jne. Nämä
luonteet täydentävät hyvin toisiaan ja suhteesta voi tulla onnistunut.
Edellisenkaltaisessa
mielenkiintoisessa asetelmassa piilee kuitenkin myös ongelma. Sillä kun
kummallakin on vastakkaiset ja toisiaan täydentävät temperamentit, voi se
merkitä myös vastakkainasetelmia kuten saita / tuhluri, hutilus / siisti,
vetelys / ahkera jne. Toisin sanoen se merkitsee sitä, ettei temperamenttien
eroista ole vain iloa, vaan ne voivat olla myös rasite liitolle ja tehdä
suhteesta taistelukentän. Yleensä paras mittari toisen huonojen puolien
havaitsemiseksi onkin aika. Se näyttää myös sen, miten ihminen itse pystyy
sopeutumaan toisen huonoihin puoliin.
Seuraava esimerkki on hyvä malli siitä, mistä tässä asiassa on
kysymys. Sillä kun toisen aivan erilainen persoonallisuus voi herättää henkilön
voimakkaan mielenkiinnon, voi se tuoda mukanaan myös huonoja puolia - seikkoja,
jotka myöhemmin voivat muodostua varsinaisiksi ongelmiksi ja rasitteiksi
liitolle. Usein tällaiset seikat alkavat tulla esiin ja nousta ongelmiksi juuri
siinä vaiheessa, kun avioliiton romanttinen huuma on jo laimennut.
Eräs hiljattain
kihlautunut mies selitti, miksi rakasti morsiantaan niin kovasti. "Hän on
varsinainen luonnonlapsi", mies sanoi. "Spontaani ja huoleton.
Yllätyksiä täynnä. Hänen kanssaan on niin hauskaa!" Muutaman kuukauden
kuluttua, kun sama mies oli peruuttanut häänsä, hän sanoi: "Tyttöystäväni
teki minut kerta kaikkiaan hulluksi. Hän eli ihan omissa maailmoissaan, oli
huolimaton ja vastuuntunnoton, eikä hänellä ollut minkäänlaista itsekuria. Hän
ajoi auton tankin tyhjäksi, ylitti jatkuvasti tilinsä ja osteli tavaroita
hetken mielijohteesta. Ja minä melkein menin naimisiin hänen kanssaan. Mitähän
siitäkin olisi tullut!" (2)
Onko toinen henkilö
(tai sinä itse) joustamaton, jyrkät
mielipiteet omaava eikä koskaan myönnä virheitään? Tällaiset piirteet, jotka
saattavat pysytellä piilossa lyhyen seurustelun aikana, ovat yleensä suuria
ongelmia suhteelle. "Täydellisen" ihmisen kanssa voi joskus olla
vaikeata elää, ja sellaisia ihmisiä hyvin monet meistä ovat. Onneksi, jos
olemme Jumalan armon alla, voimme ehkä vähitellen kasvaa eroon näistäkin
luonteenpiirteistä niin, että ne eivät enää hallitse itse suhdetta.
Hyvän kuvan henkilön luonteesta antaa se, miten hän suhtautuu
vanhempiinsa - erityisesti mies äitiinsä ja nainen isäänsä - sekä henkilöihin,
joihin ei tarvitse tehdä vaikutusta. Jos hän on negatiivinen suhteessaan
vanhempiin tai kantaa heille edelleen kaunaa, siirtyvät nämä tunteet yleensä
avioliittoonkin. Vastaavasti jos henkilö on ivallinen eikä arvosta kaikkia
ihmisiä, siirtyvät nämäkin mallit avioliittoon. Nämäkin piirteet tulevat usein
esiin juuri siinä vaiheessa, kun romanttinen huuma alkaa laimeta ja kun
puolisot jo saattavat pitää toisiaan itsestäänselvyyksinä.
Vastuullisuus on sekin asia, joka voi kehittyä, jos saamme olla
Jumalan armon alaisena. Jos etsit puolisoa, on sinun hyvä kuitenkin kysyä,
kuinka vastuuntuntoinen toinen (tai sinä itse) on? Sopiiko hän lasten
vanhemmaksi, vai onko hän siihen sopimaton ja rakkaudeton? Onko hän holtiton
rahan käytössä, työpaikkojen pitämisessä, laskujen maksamisessa ajallaan tai
kodin siisteydessä?
Edelliset ovat juuri niitä asioita, joihin liittyvät useimmat
suhteen ongelmat. Eräiden tutkimusten mukaan rahan käyttö (velkaantuminen,
mihin halutaan rahaa käyttää ja mihin säästää) on ollut syynä eroihin jopa
70 %:ssa tapauksia. Tällaiset rahankäyttöön ja muihin liittyvät ongelmat voivat
tuntua pieniltä, kun tavataan toista vain silloin tällöin, mutta jos joudutaan
elämään vuosikausia yhdessä, voi niistä muodostua varsinainen ongelma:
Tiedostamaton
todellisuuden kieltäminen. Sitä todella tapahtuu, ja se on vaarallista. Vältyt
siltä ainoastaan siten, että analysoit tulevaa puolisoasi armottomasti. Kuinka
vastuuntuntoisesti hän hoitaa työnsä? Vaihtaako hän jatkuvasti työpaikkaa? Onko
hän tunnollinen ja luotettava? Miten vastuuntuntoisesti hän suhtautuu
ihmissuhteisiin? Onko hän lojaali ystävilleen? Ovatko hänen ystävyyssuhteensa
kestäneet vuosien koetukset? Millainen hänen taloudellinen tilanteensa on?
Suunnitteleeko hän rahankäyttönsä ja säästääkö hän rahaa tulevaisuuden varalle?
Maksaako hän laskunsa ajallaan? Millainen hän on fyysisesti? Huolehtiiko hän
terveydestään? Pitääkö hän vartalonsa kunnossa? Entä kotityöt? Pitääkö hän
tavaroistaan suhteellisen hyvää huolta? Ovatko hänen tavaransa järjestyksessä?
Kiertääkö hän lakia? Vitsaileeko hän, että säännöt on tehty rikottavaksi?
Jos nämä kysymykset tuntuvat sinusta
kiusallisilta, pidä varasi. Asia, joka seurustelumatkan päästä näyttää
vähäpätöiseltä, voi avioliiton näkökulmasta katsottuna osoittautua suureksi ongelmaksi.
Pettymykset, jotka on helppo kestää viikottaisilla treffeillä, muuttuvat
sietämättömiksi, kun ne tulevat eteen päivittäin. Mikään kysymys ei ole liian
pikkumainen. Mikään huolenaihe ei ole liian merkityksetön käsiteltäväksi. (3)
Yhteisillä asioillakin on merkityksensä. Lyhyesti voidaan sanoa, että mitä
enemmän parilla on yhteisiä näkemyksiä, tottumuksia, mielipiteitä, tavoitteita,
harrastuksia (niidenkin on hyvä olla peräisin jo ennen seurustelun alkua,
koska seurustelun aikana - toisen takia - omaksutut harrastukset eivät ole
yleensä pysyviä.) sekä yhteisiä ystäviä, on se eduksi liitolle - se tekee
yhdessäolon ainakin paljon helpommaksi. Kääntäen taas, mitä vähemmän parilla
esiintyy yhteisiä asioita tai näkemyksiä, sitä suurempi riski voi olla
kommunikaation katkeamiselle liitossa ja sitä enemmän ristiriitoja on
odotettavissa. Heillä ei ehkä ole paljoa mielenkiintoista keskusteltavaa tai
sitten heillä voi olla liiankin paljon setvittävää heitä vaivaavien
erimielisyyksien kanssa - molemmat vaihtoehdot ovat mahdollisia.
Meidän olisi pitänyt
hankkia yhteisiä harrastuksia ja ystäviä. Kuljimme kumpikin omia teitämme, eikä
meillä lopulta ollut mitään muuta yhteistä kuin asuntolaina ja sänky…(4)
Eräs mittapuu yhteisissä
asioissa on myös hengellinen työ. Sillä vaikka olisitkin uskossa kumppanisi
kanssa, mutta toisella teistä ei ole lähetyskutsua, joka toisella on, on tätä
kutsua silloin mahdoton toteuttaa. Monilta on jäänyt kutsu täyttämättä juuri
sen takia, koska toiselta on puuttunut vastaava näky. Oswald J. Smith on
havainnut tämän seikan useita kertoja:
Voisin kertoa, miten
monet keski-ikään ehtineet ovat tulleet luokseni ja sanoneet minulle:
"Tohtori Smith, Jumala kutsui kerran minuakin lähtemään lähetyskentille,
mutta jouduin avioliittoon miehen kanssa, jolla ei ollut lähetyskutsua, ja nyt
meillä on perhe. Me olemme nyt keski-ikäisiä, ja kaikki on liian myöhäistä.
Minä olen menettänyt sen parhaan, minkä Jumala oli minulle varannut, ja nyt
minun on tyydyttävä lähinnä parhaaseen." Murtunein mielin ja kyynelin he
ovat kertoneet minulle näistä.
Nuori ystäväni, jos Jumala on kutsunut
sinut lähetystyöhön, sinulla ei ole oikeutta edes seurustella kenenkään muun
kuin sellaisen kanssa, jolla on samat aikomukset. Jos tätä sääntöä noudatat, et
koskaan ole erehtyvä. (5)
Nuorena avioituminen. Yksi asia, joka kannattaa huomioida, on se, ettei
mene liian nuorena avioon. Sillä on havaittu, että jos toinen tai molemmat
puolisoista on alle 20-vuotiaita tai he pakenevat liittoon ristiriitaisista
olosuhteista, muodostaa se aina riskin. Monet nuorista saattavat herkistyä
heti, jos joku ojentaa kätensä ja tarjoaa heille ulospääsyä vaikeista
kotioloista, mutta koska he eivät ole vielä kypsiä sekä ovat itsekin
muutosvaiheessa, voi suhteesta tulla heille varsin ongelmallinen. Siitä voi
tulla heille uusi vankila odotetun vapauden sijasta.
Sentähden jos suunnitellaan avioliittoa
nuoressa iässä, kannattaa harkita asiaa kahteen kertaan. Ei varmastikaan menetä
mitään, jos odottaa vähän kauemmin ja tutustuu samalla kumppaniinsa paremmin:
Jos voisin palata
menneisyyteen, opiskelisin rauhassa ja eläisin nuoruutta, ennen kuin muuttaisin
yhteen kenenkään kanssa. Lykkäisin myös lapsen hankkimista, enkä ottaisi samaan
saumaan vielä talonrakentamista. Kaikkea ei tarvitse hamuta elämäänsä yhtä
aikaa, vaan asioita voi tehdä ajan kanssa peräkkäin. (6)
Ei olisi pitänyt
alkaa seurustella 17-vuotiaana. Tiesin jollakin tasolla, että teen virheen, ja
vuosien kuluessa selvisi, miten iso virhe se oli. Mutta ilman niitä vuosia en
olisi se ihminen, mikä olen tänään. Paljon jouduin katsomaan peiliin ja
tekemään työtä itseni kanssa, mutta nyt tiedän kuka olen ja mitä haluan ja
osaan elää itseni näköistä elämää. (7)
Työn hankkiminen ei koskaan ole pahitteeksi suhteen kannalta. Sananlaskuissa
on hyvä neuvo: "Toimita tehtäväsi ulkona ja tee valmista pellollasi;
sitten perusta itsellesi perhe." (San 24:27). Toisin sanoen se merkitsee
nykypäivänä sitä, että ei ole hyvä perustaa suhdetta puille paljaille.
Varsinkin miehellä olisi hyvä olla ensin maallinen työ, jotta voisi elättää
perheensä.
Monet ongelmat avioliitossa johtuvat juuri sitä, että nämä
perusasiat eivät ole kunnossa, ja nuori pari ehkä aloittaa yhteiselämänsä
toisen vanhempien kotona, mitä yleensä ei voi pitää suositeltavana ratkaisuna.
Tässäkään ei varmasti menettele tyhmästi, jos vähän aikaa odottaa ja yrittää
saada nämä perusasiat kuntoon.
Yhteiskunnallisessa
asemassa, koulutuksessa ja
kasvatuksessa esiintyviä eroja ei yleensä pidetä suositeltavina. Varsinkin
sellaista vaihtoehtoa, jossa nainen on akateeminen ja korkeasti koulutettu sekä
mies työläinen, pidetään yleensä ongelmallisena. Tosin tällaiset kuten muutkin
esteet on aina mahdollista voittaa.
Tulevaisuus. Ennenkuin vie suhdetta pidemmälle, on hyvä olla
selvillä toisen ajatuksista (toiveista, odotuksista, ärtymyksen aiheista
sekä huolistakin) ja tulevaisuudensuunnitelmista. Monet eivät nimittäin
koskaan ota näitä asioita esille edes seurustelun aikana ja ne saattavat sitten
myöhemmin tulla ongelmiksi suhteessa, koska niitä ei ole aiemmin selvitetty.
Eräitä asioita, joita kannattaa selvittää, ovat mm.
rahankäyttösuunnitelmat, vapaa-ajan viettosuunnitelmat, vanhempien luona
vieraileminen ja yhteys heihin, opiskelu- ja asuinpaikka-asiat, käyvätkö
molemmat töissä ja miten kotityöt jaetaan, lapsen syntyminen ja miten sen
jälkeen menetellään (jääkö vaimo kotiin vai miten toimitaan) jne. Samoin
lasten lukumäärä, heidän hankkimisensa ajankohta ja ehkäisy on syytä selvittää,
sillä jos toinen teistä haluaa lapsia heti ja talon heitä täyteen, kun toinen
toivoo vain muutamaa lasta vähän hitaammassa tahdissa, voi se purkautua
ristiriitoina myöhemmin.
En tullut
ajatelleeksi, että jokainen ammentaa perhe-elämän mallit lapsuudestaan, ennen
kuin yhteiset tavat muovautuvat. Tavoista olisi pitänyt keskustella etukäteen.
Minun ja mieheni lapsuudenkodeissa suhtauduttiin merkkipäiviin täysin eri
tavoin. Niinpä tuli ensimmäinen äitienpäivä enkä saanut kukkia. Olin niin
pöyristynyt, että mies lähti siltä istumalta vihaisena ostamaan ruusuja. Sen
jälkeen muistutin ystävällisesti vähän ennen merkkipäivää. Enää ei tarvitse
muistuttaa. (8)
Olisi pitänyt
ymmärtää, että kotitöiden linjaukset tehdään silloin, kun muutetaan yhteen. Vaikka
on kuinka kiva helliä omaa rakasta ja laittaa hyviä ruokia, siitä tulee
nopeasti vallitseva käytäntö. Etenkin jos mies on äitinsä passaama. Kotityöt
pitää jakaa alusta alkaen. Myöhemmin on monen riidan takana muuttaa käytäntöjä.
(9)
Ennenkaikkea seurusteluun
on syytä varata aikaa. Sillä monet
voivat seurustelussaan olla vielä siinä vaiheessa, jolloin on
"hullaantumisvaihe" päällä ja he näkevät kumppaninsa idolina vailla
vikoja tai esittävät itsekin jotain tekaistua roolia. Samoin jotkut saattavat
olla korviaan myöten rakastuneita, mutta hyvin usein, ehkä vuoden päästä,
saatetaan ihmetellä, miksi ihastuttiin juuri kyseiseen henkilöön:
Olisi pitänyt
seurustella pitempään ennen yhteen muuttoa. Alkuhuumassa ei nähnyt kumppanissa
niitä piirteitä, jotka pitemmän päälle alkoivat ärsyttää. Onhan sitä erilaisia
tapoja, mutta jos joku kaivaa nenäänsä vuodesta toiseen telkkaria katsoessaan,
niin alkaa oksettaa. (10)
Jos sentähden olet
tällaisessa tilanteessa, on sinun hyvä hetkeksi pysähtyä ja rauhoittua sekä odottaa,
koska ajan kanssa nähdään paremmin, mihin ollaan joutumassa. Sillä vasta kun on
käyty "huonot säät" läpi, eli kun toinen nähdään arkisissa
tilanteissa, tilanteissa jotka käyvät hermoille, sekä nähdään hänen virheensä
realistisesti ja kun vielä on opittu sopimaan erimielisyyksiä, niin vasta
sitten suhde on realistisella pohjalla. Sananlaskuissa on hyvä varoitus siitä,
miten turha kiire ja ihmisen oma innostus voi tuottaa kommelluksia. Se pätee
varmasti myös ihastumisen ja rakkauden alueeseen:
- (San 19:2) Ilman
taitoa ei ole intokaan hyväksi, ja kiirehtivän jalka astuu harhaan.
Jumalasuhde. Jos olet kokenut jumalasuhteen, niin hyvä koetinkivi
sille, onko seurustelu Jumalasta, on se, että hänellä on edelleen ensimmäinen
sija elämässäsi. Sillä jos seurustelu on hänestä, saa se kummatkin etsimään
yhdessä Jumalaa. Sensijaan jos olet vain rakkautesi lumoissa ja se saa sinut
rukoilemaan vähemmän tai etääntymään Jumalasta, on varma, että kyse on
päinvastaisesta tilanteesta.
JAKSA ODOTTAA! Kun on kyseessä seksielämä, on usein ihmisillä
kiusaus aloittaa se jo varhaisessa vaiheessa, eli ennen avioliittoa, koska
vetovoima ja kiusaus voi olla niin suuri. Joistakin voi jopa tuntua siltä, kuin
he pakahtuisivat haluihinsa. Samoin jotkut voivat puolustella esiaviollisia
suhteitaan sillä, että "ei kai siinä mitään väärää ole, jos molemmat
rakastavat ja kunnioittavat toisiaan".
Ongelmana edellisessä ajattelussa vain on, että emme aina
ajattele asioita iankaikkisuuden kannalta, vaan ainoastaan lyhytnäköisesti.
Sillä on totta, että synnistä saa lyhytaikaista nautintoa - esim. seksiaktista
ehkä parikymmentä minuuttia kerrallaan - mutta iankaikkisuuden kannalta nämä
muutamat minuutit ovat yhtä tyhjän kanssa. Me menettelemme sentähden tyhmästi,
jos satsaamme ainoastaan tähän elämään ja laitamme siihen panoksemme, emmekä
ajattele iankaikkisuutta. Tähän viittaavat seuraavat Jeesuksen sanat
evankeliumissa:
- (Matt 16;25,26)
Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa
elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.
26. Sillä mitä se
hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi
sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?
Toinen huomioitava asia
on, ettemme pidä seksuaalisuutta jonain häpeällisenä ja pahana asiana. Sitä se
ei suinkaan ole, vaan se on hyvä asia, joka kuuluu normaaliin ihmisen
ruumiilliseen kehitykseen. Se, seksi, on itseasiassa niin normaali asia, että
sitä on tapahtunut kautta vuosisatojen ja ilman sitä meistä ei kukaan edes olisi
tässä maailmassa. Siitä kerskaaminen, aivan kuin se olisi nyt vasta keksitty,
on sentähden turhaa.
Tällä alueella onkin hyvä tehdä ero seksuaalisuuden väärinkäytön
ja sen oikean käytön välillä. Kuten alkoholi ja ruoka, jotka eivät itsessään
ole pahoja, voivat muodostua ongelmiksi väärinkäytön takia (alkoholismi,
liikasyöminen), niin on samoin myös seksuaalisuuden kohdalla. Sekin voi
muodostua ongelmaksi, jos sitä käytetään väärin, eli avioliiton ulkopuolella.
Mm. seuraavat Paavalin sanat viittaavat tähän asiaan. Niissä myös osoitetaan,
että kummankin puolison velvollisuus on täyttää toisen seksuaaliset tarpeet:
- (1 Kor 7:1-5) Mutta
mitä siihen tulee, mistä kirjoititte, niin hyvä on miehelle olla naiseen
ryhtymättä;
2. mutta haureuden
syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin
naisella aviomiehensä.
3. Täyttäköön mies
velvollisuutensa vaimoansa kohtaan, ja samoin vaimo miestänsä kohtaan.
4. Vaimon ruumis ei
ole hänen omassa, vaan hänen miehensä vallassa; samoin ei miehenkään ruumis ole
hänen omassa, vaan vaimon vallassa.
5. Älkää vetäytykö
pois toisistanne, paitsi ehkä keskinäisestä sopimuksesta joksikin ajaksi, niin
että olisitte vapaat rukoukseen ja sitten taas tulisitte yhteen, ettei saatana
teitä kiusaisi teidän hillittömyytenne tähden.
Luku 1 - Rukouksen
merkitys
