VEDENPAISUMUS
Kun on kyseessä vedenpaisumus,
on sitä usein pidetty pelkkänä taruna. Varsinkin sellaiset ihmiset, jotka
uskovat kehitysoppiin, eivät usko vedenpaisumuksen koskaan tapahtuneen. Heistä
on mahdoton ajatella, että se olisi kerran ollut maapallolla.
Mutta on hyvä kysyä, onko vedenpaisumus sittenkin totta. Sillä
jos teemme käytännön havaintoja maaperästä, fossiileista ja myös ihmisten
perimätiedosta, viittaavat ne hyvin vahvasti vedenpaisumukseen. Ne osoittavat
suuren joukkotuhon tapahtuneen melko lähimenneisyydessä. Seuraavassa tutkimme
luettelomaisesti todisteita, jotka viittaavat vedenpaisumukseen.
ELÄINTEN JOUKKOHAUDAT
- On arvioitu, että
Etelä-Afrikan Karroossa olisi hautautuneena peräti 800 miljardin selkärankaisen
luurangot (Robert Broomin artikkeli tammikuun Science-lehdessä v. 1959). Näin
suuri hautalöytö osoittaa, ettei kyse voi olla mistään luonnollisesta
tapahtumasta, vaan eläinten on täytynyt tulla hyvin nopeasti haudatuksi.
Yleensä parhaiten tällaiset hautautumiset ovat selitettävissä vedenpaisumuksen
kaltaisella joukkotuholla, joka voi nopeasti kasata maakerroksia eläinten
päälle.
- Alaskan ja Siperian
ikirouta pitää sisällään miljoonia tonneja eläinten luita. Merkittävää on, että
useat näistä eläimistä ovat olleet suuria nisäkkäitä, jotka eivät pärjäisi
kylmissä oloissa eivätkä myöskään itse voisi hautautua eli mennä maan sisään.
Seuraava kuvaus, joka on kirjasta "Maailman luonto", kertoo asiasta.
Se osoittaa, miten nämä suuret eläimet löytyvät maan uumenista yhdessä erilaisen
kasvillisuuden kanssa:
... Arvoituksellisinta on, että ikirouta Alaskassa ja Siperiassa voi
sisältää huomattavia määriä luita ja lihaa, puoliksi lahonnutta kasvillisuutta
ja muita eliömaailman jäänteitä. Paikoin nämä muodostavat huomattavan osan koko
maa-aineksesta. Melkoinen osa jäänteistä on peräisin suurista eläimistä kuten
karvapeitteisistä sarvikuonoista, jättiläisleijonista, jättiläismajavista,
sukupuuttoon kuolleista suurista puhveleista, myskihäristä ja mammuteista sekä
karvaisista norsuista... Siksi on selvää, että Alaska ennen jäätymistään oli
ilmastoltaan paljon lämpimämpi.
- Osoituksena suurista
joukkohaudoista ovat Nebraskan Agate Springissä tavatut sarvikuonojen,
kameleiden, villisikojen sekä lukemattomien muiden eläinten jäännökset.
Asiantuntijoiden arvioiden mukaan tällä alueella on hautautuneena yli 9000
suurikokoisen eläimen jäännökset.
- Venäjältä Odessan
lähettyviltä kaivettiin v. 1845 esiin eläinten jäännöksiä, joissa oli yli 100
karhulle kuuluneet luut sekä runsaasti hevosten, karjujen, mammuttien,
sarvikuonojen, biisonien, hirvien, susien, hyeenoiden, erilaisten
hyönteissyöjien, jyrsijöiden, saukkojen, näätien ja kettujen luita. Ne olivat
sekaisin erilaisten kasvijäänteiden sekä lintujen mutta myös kalojen(!) kanssa.
Kalojen esiintyminen maaeläinten joukossa tuntuu selvältä viittaukselta
vedenpaisumukseen.
- Italian Palermosta on
löydetty mäkiä, joissa on suuri määrä virtahevon luita. Koska löytöjen joukossa
on myös nuorten virtahepojen luita, eivät ne ole voineet kuolla luonnollisella
tavalla. Nuorten virtahepojen mukanaolo viittaa selvästi katastrofiin.
- On tehty luolalöytöjä
mm. Englannin Yorkshiressa, Kiinassa, USA:n itärannikolla sekä Alaskassa,
joissa samoista luolista on löydetty jopa kymmenien erilaisten sekä kasvis- että
eläinsyöjien luurangot. Englannin Yorkshiresta löydettiin yhdestä
tippukiviluolasta elefantin, sarvikuonon, virtahevon, hevosen, peuran,
tiikerin, karhun, suden, hevosen, ketun, jäniksen, kanin sekä monien lintujen
luita. Yleensä nämä toisiaan syövät eläimet eivät missään tapauksessa
oleskelisi keskenään.
- Eräs esimerkki suurista
hautalöydöistä ovat Ranskasta yhdestä paikasta löydetyt enemmän kuin 10 000
hevosen luurangot.
- Löytöjä laajoista
dinosaurusten hautausmaista on myös tehty. Belgiasta on löydetty useiden
satojen, jopa tuhansien, pienten dinosaurusten luita noin 300 metriä syvästä
savikerrostumasta. USA:n Montanasta on paljastunut pieneltä alueelta noin 10
000 sorsaliskon luut, ja Kanadan Albertasta on löydetty sarvikuonoliskojen
satapäisiä joukkohautoja. Lisäksi muita dinosauruksiin liittyviä pienempiä
hautalöytöjä on tehty eri puolilta maailmaa. On luultavaa, että nämä eläimet
ovat olleet osallisena samasta tuhosta, joka on kohdannut maailmaa
samanaikaisesti. (Tunnetun evoluutiotutkijan Björn Kurtenin kirjassa
"The age of dinosaurus" on maininta, että useita dinosaurusten
fossiileita on löydetty uimisasennossa pää taaksepäin vääntyneenä aivan kuin
kuolinkamppailussa.)
PUUNRUNKOFOSSIILIT,
JOISTA MONET OVAT SEKAISIN JA YLÖSALAISIN. Kuten aikaisemmin todettiin, on eri puolilta maailmaa tavattu
puunrunkofossiileja, jotka sijaitsevat maan sisällä ja ulottuvat useiden eri
kerrostumien läpi. Usein puiden rungot ja tukit ovat yhtenä sekamelskana
liejun, luiden ja muun töryn kanssa sekä ovat ylösalaisin juurineen, mikä
kaikki todistaa suuresta tuhosta. Jotta puunrunkofossiilit olisivat voineet
syntyä ja säilyä, on niiden täytynyt hautautua niiden ympärillä oleviin
maakerroksiin hyvin nopeasti - muuten niistä ei olisi jäänyt mitään fossiileja
jäljelle.
FOSSIILIEN SYNTY. Maaperässä olevat fossiilit ovat voimakas todiste
vedenpaisumuksesta. Maaperässä olevien fossiilien synty on selitettävissä vain
siten, että muta- ja liejuvyöryt ovat haudanneet jonkin elossa olevan tai juuri
kuolleen kasvin ja eläimen hyvin nopeasti. Jos hautautumista ei tapahdu
nopeasti, ei fossiilien synnylle jää mitään mahdollisuutta, koska muuten
bakteerien hajotustoiminta sekä raadon- tai kasvinsyöjät olisivat tuhonneet
kasvin tai eläimen jo muutamassa päivässä. Merkillepantavaa on se, ettei
nykyään juuri muodostu fossiileja. Tunnettu tutkimusmatkailija Nordenskjöld
totesi, että Huippuvuorilta on helpompi löytää jonkun vanhan jättiliskon
jäänne, kuin äskettäin hautautunut hylje, joita siellä kuitenkin on
miljoonittain.
Sentähden on melkoinen ongelma selittää, miten suuret eläimet
kuten mammutit, dinosaurukset, sarvikuonot, virtahevot, hevoset sekä muut
suuret eläimet ovat joutuneet maa- ja mutamassojen alle, jos ei uskota
vedenpaisumukseen. Mammutteja yksistään arvellaan olevan maaperään
hautautuneena noin 5 miljoonaa yksilöä. Nykyisissä olosuhteissa tällaiset
eläimet eivät hautautuisi maan sisään, vaan ne mätänisivät nopeasti maan päällä
tai raadonsyöjät söisivät ne. Seuraava kuvaus (James D. Dana:"Manual of
Geology", s. 141) osoittaa, miten nopea hautautuminen on fossiloitumisen
kannalta välttämätön:
Selkärankaiset
eläimet, kuten kalat, matelijat jms. hajoavat kappaleiksi, kun niiden pehmeät
osat tulevat poistetuiksi. Niiden täytyy tulla haudatuiksi pikaisesti kuoleman
jälkeen, jotta ne välttäisivät tästä johtuvan tuhoutumisen sekä muiden eläinten
syötäväksi joutumisen.
ELÄVINÄ HAUTAUTUNEET. Useat fossiilit antavat siis todistuksen siitä, että
ne ovat tulleet nopeasti haudatuiksi.
Mutta nopean hautautumisen lisäksi on useita todisteita siitä,
että eläimet ovat hautautumishetkellään olleet vielä elossa. Siitä ovat
osoituksena seuraavat esimerkit:
Kalafossiilit. Maaperästä on löytynyt runsaasti kalafossiileja,
joissa on merkkejä siitä, että ne ovat hautautuneet elävinä ja nopeasti.
Ensinnäkin on löydetty kalafossiileja, joilla on ollut ateria
vielä kesken eli niillä on ollut toinen pienempi kala suussaan, kun ne ovat
äkisti joutuneet maamassojen yllättämäksi ja peittyneet niiden alle. Toisin
sanoen jos kala on syömässä ateriaansa, tuskin se sillä hetkellä on kokemassa
normaalia kuolemaa, vaan se on elänyt normaalia elämää, kunnes on kokenut
nopean hautautumisen.
Toiseksi on tavattu suuri joukko kalafossiileja, joilla on ollut
kaikki suomut vielä tallella, suu auki sekä kaikki evät levällään. Aina jos
kaloissa tavataan tämäntapaisia merkkejä, osoittavat ne, että niiden on
täytynyt olla vielä elossa ja taistella kohtaloaan vastaan, kunnes ovat
joutuneet äkisti haudatuiksi. Vedenpaisumuksessa tällainen nopea hautautuminen liejun
alle olisi kaloille kaikkein todennäköisin tapa kuolla. Esim. panssarikaloista,
joita löydetään vanhoista punaisista hiekkakivikerrostumista, on arviolta 9/10
sellaisessa asennossa - ne ovat nostaneet kaksi sarveansa suorakulmaisesti
päänsä luulevylle vaaran merkkinä - että se osoittaa niiden kokeneen nopean
hautautumisen.
Eikä kalafossiileja voikaan syntyä juuri muuta kuin
edellämainitulla tavalla, koska kalat normaalioloissa pilaantuvat hyvin äkkiä
tai muut syövät ne. Kalojen "hautausmaissa" voi kuitenkin olla
miljoonittain sellaisia kalafossiileja.
Kaksikuoriset
näkinkengät ja osterit. On tavattu
myös kaksikuorisia näkinkenkiä ja ostereita, jotka kiinnisulkeutumisellaan
osoittavat, että ne ovat hautautuneet elävinä. Yleensä, kun nämä eläimet kuolevat,
herpaantuu niiltä välittömästi lihas, joka pitää niiden molempia kuoria kiinni,
jolloin hiekka ja savi pääsee tunkeutumaan niiden sisuksiin.
Kuitenkin, kun näitä fossiileja löydetään, tavataan ne melkein
aina kuoret tiukasti kiinni eikä niiden välissä ole juuri hiekkaa tai savea.
Kuorien kiinni oleminen osoittaa, että eläimet ovat hautautuneet vielä elossa
ollessaan.
Mammutit. Monien muiden eläinten ohella on tehty suuria
mammuttilöytöjä, ja on arvioitu, että niitä olisi maahan hautautuneena jopa 5
miljoonaa yksilöä. Niiden jäännöksiä eli lähinnä syöksyhampaita on kaivettu
maasta tonneittain esiin, ja niitä on käytetty jopa norsunluuteollisuuden
raaka-aineeksi, eli mistään pienestä löytyneestä määrästä ei voida puhua.
Merkillistä näille monille mammuttilöydöille on, että ne on
tavattu tiloista, jotka ovat osoittaneet niiden olleen vielä hyväkuntoisia
kokiessaan äkkikuoleman. Jotkut niistä on tavattu seisovassa asennossa (!),
toisilla on ollut suussa ja vatsassaan yhä sulamatonta ruokaa sekä lisäksi
jotkut on tavattu täysin kokonaisina ja vahingoittumattomina.
Kun tällaisia löytöjä tehdään hyvin laajoilta alueilta,
osoittavat ne, ettei kyseessä voi olla paikallinen kevättulva, hidas nälkäkuolema
tai tavallinen kuolema - kuten on selitetty. Mikään uniformitarianismi ei voi
selittää satojen tuhansien eläinten samanaikaista ja väkivaltaista kuolemaa
eikä sitä miten ne hautaantuivat lieju- ja maakerroksiin. Vedenpaisumuksessa
niin saattaisi sen sijaan tapahtua.
MEREN ELIÖITÄ JA MEREN
JÄÄNTEITÄ VUORILLA SEKÄ KUIVILLA ALUEILLA. Eräitä parhaita todisteita maailmanlaajuisesta vedenpaisumuksesta ovat
maailman vuorilta ja monilta nyt kuivilta alueilta löydetyt jäänteet, jotka
ovat alkuaan merestä peräisin. (Television luonto-ohjelmista löytyy
vastaavia esimerkkejä.) Näitä jäänteitä ei varmastikaan voitaisi tavata
nykyisistä löytöpaikoista, ellei meri olisi aiemmin peittänyt näitä alueita:
- Jo 500 vuotta ennen
ajanlaskun alkua Pythagoras löysi vuorilta meren eliöiden jäänteitä (s. 11
"Planeetta Maa").
- Historioitsija Herodotos
kirjoitti noin sata vuotta myöhemmin, että Egyptin hiekka-aavikolta voi kerätä
simpukankuoria. Hän päätteli, että meri oli aikaisemmin ylettynyt sinne saakka (s.
11 "Planeetta Maa"). Afrikan suurilta hiekka-aavikoilta on
löytynyt myös suurten merieläinten jäänteitä.
- Ksenofanes löysi n. 500
eKr. merifossiileja kaukaa sisämaasta: hän löysi kalafossiileja
syrakusalaisesta kivilouhoksesta Sisiliasta, Maltalta sekä mantereelta. Hän
päätteli löytöjen perusteella, että meren oli aiemmin täytynyt peittää nämä
alueet (s. 17 Nils Edelman - Viisaita ja veijareita geologian maailmassa).
- Charles Darwin törmäsi
meren jäänteisiin. Hän löysi valaan luurangon Perun vuoristoalueelta.
- Albaro Alonzo Barba,
joka oli kaivospäällikkönä Petosissa, mainitsee v. 1640 kirjoittamassaan
kirjassa löytäneensä erikoisia simpukankuoria kallioista Potosin ja Oronesten
väliltä Boliviassa 3000 metriä meren pinnan yläpuolelta (s. 54 Nils Edelman
- Viisaita ja veijareita geologian maailmassa).
- Saksalainen,
1700-luvulla elänyt geologi P.S. Pallas löysi Uralin ja Altain vuoristosta -
molemmat Venäjällä - kerrostuneita kalkkikiviä ja saviliuskeita, jotka
sisälsivät merieläinten ja -kasvien jäännöksiä (s. 125 Nils Edelman -
Viisaita ja veijareita geologian maailmassa).
- Himalajalta useiden
kilometrien korkeudelta on löydetty useiden mereneliöiden kuten näkinkenkien,
ammoniittien, belemniittien (ammoniittien ja belemniittiien piti olla
dinosaurusten aikalaisia), luukalojen, merililjojen, korallien ja
planktonien fossiileja sekä nykyisten merisiilien ja meritähtien sukulaisia.
Kirjassa "Maapallo ihmeiden planeetta" (s. 55) kerrotaan näistä
merielämän jäänteistä seuraavasti:
Harutaka Sakai
japanilaisesta Kyushun yliopistosta on käyttänyt vuosia Himalajan vuoriston
merellisten fossiilien tutkimiseen. Hän ja hänen ryhmänsä ovat luetteloineet
varsinaisen mesotsooisen kauden akvaarion. Hentoja merililjoja, nykyisten
merisiilien ja meritähtien sukulaisia, tavataan kallioseinämissä yli kolme
kilometriä merenpinnan yläpuolella. Ammoniitteja, belemniitteja, koralleja ja
planktonia esiintyy fossiileina vuorten kallioissa...
Kahden kilometrin korkeudella geologit
löysivät meren itsensä jättämän jäljen. Sen aaltomainen kalliopinta vastaa
muotoja, jotka jäävät hiekkaan matalan veden laineista. Jopa Everestin huipulta
tavataan keltaisia nauhoja kalkkikiveä, joka syntyi veden alla lukemattomien
merieläinten jäännöksistä.
- Himalajan lisäksi
Alpeilta, Andeilta ja Kalliovuorilta on tehty lukuisia löytöjä näkinkengistä,
äyriäisistä, ammoniiteista sekä juovista ja saviliuskekerrostumista, jotka
sisältävät merellisiä fossiileja. Toiset löydöistä ovat useiden kilometrien
korkeudella. Seuraava kuvaus Alpeilta osoittaa merellisten fossiilien
olemassaolon:
On syytä käydä vielä
hiukan lähemmin tarkastamaan vuorijonojen kivilajien alkuperäistä luonnetta.
Varsinaisissa Alpeissa se näkyy parhaiten säilyneenä pohjoisen ns.
Helvetialaisen vyöhykkeen kalkkialpeissa. Kalkkikivet ovat täällä voitolla. Kun
tarkastelemme täällä kiveä jonkin vuoren jyrkissä rinteissä tai huipulla - jos
sinne asti jaksamme kavuta -, niin löydämme siitä ennen pitkää kivettyneitä
eläinjäännöksiä, eläinfossiileja. Ne ovat täälläkin usein pahasti venyneitä, litistyneitä
ja särkyneitä, mutta kumminkin tapaa myös semmoisia kappaleita, jotka voidaan
lajilleen määrittää. Kaikki nuo fossiilit ovat merieläinten kalkkikuoria tai
runkoja. Niiden joukossa on spiraalikierteisiä ammoniitteja ja varsinkin paljon
kaksikuorisia simpukoita... Lukijan mieleen on edellä olevan esityksen johdosta
varmaankin tullut kysymys: Mikä merkitys on sillä seikalla, että vuorijonoissa
on niin paljon meren pohjalle kerrostuneita sedimenttejä?... (s. 236,237
"Muuttuva maa", Pentti Eskola)
- Lähes neljänneksen
Kiinasta peittävä kalkkikivi, josta on tavattu korallien jäänteitä, on alkuaan
merellistä alkuperää (s. 97, 100 - 106 Maapallo ihmeiden planeetta). Samanlaisia
alueita on myös Jugoslaviassa ja Alpeilla.
- Englannissa on eräässä Snowdenvuorien
liuskakivilouhoksessa noin 1400 jalkaa merenpinnan yläpuolella suunnaton sora-
ja hiekkakerros, joka on täynnä rantasimpukoiden kuoria.
- Kalaliskojen eli
Ichtyosaurusten, jotka saattoivat kasvaa useita metriä pitkiksi, jäänteitä on
löydetty Englannista ja Saksasta savikerroksiin hautautuneina luineen ja
nahkoineen. Yksi tällaisen vesieläimen luuranko, jota on säilytetty Helsingin
yliopiston geologisen laitoksen kokoelmassa, on löydetty savikivestä
Wurttenbergin Holzmadenista. Se on 2,5 metrin pituinen ja erittäin hyvin
säilynyt. (s. 371 "Muuttuva maa", Pentti Eskola)
- Ranskan keskeltä
(Saint-Laon, Vienne) on löytynyt ammoniittien kuoria kalkkikivessä (s. 365
"Muuttuva maa", Pentti Eskola)
- Liskolinnusta
(Archaeopteryx) on löydetty kaksi fossiilia kalkkikivestä Solnhofenista
Baijerista. Samasta kivestä on löydetty hyvin säilyneitä muita kivettymiä,
kuten hyönteisiä, meduusoja, rapueläimiä, belemniittejä ja kaloja. (s. 372
"Muuttuva maa", Pentti Eskola)
- Ns. Lontoon, Pariisin ja
Wienin altaat ovat entistä merenpohjaa. Esim. Pariisin altaassa on kalkkikiveä,
jonka pääasiallisesti muodostavat troopillisen meren rikasmuotoiset
nilviäiskuorikasautumat. (s. 377 "Muuttuva maa", Pentti Eskola)
- Berliinin ympäristössä
on usean metrin paksuinen lietekerrostuma, jossa on sukupuuttoon kuolleen
kotilon Paludina diluviana kuoria sekä hauen jäänteitä. (s. 410
"Muuttuva maa", Pentti Eskola)
- Sellaiset alueet kuin
Syyria, Arabia, nykyinen Israelin alue sekä Egyptin seutu ovat aikanaan olleet
entistä merenpohjaa. (s. 401, 402 "Muuttuva maa", Pentti Eskola)
- Tunisiasta Tozeurin
kaupungin lähistöltä on löydettävissä vanhoja osterinkuorifossiileja. (s. 90
"Kuinka mammutti pakastetaan", Björn Kurten)
- Faijumin autiomaasta 60
kilometriä Kairosta lounaaseen, Djebel Qatranin korkean jyrkänteen rinteeltä,
on löydetty valaiden ja merilehmien jäänteitä. (s. 23 "Jääkausi",
Björn Kurten)
- Maapallon eri puolilta
on löydetty kalakivettymien kerrostumia, joissa on satojatuhansia tai miljoonia
kaloja. Esim. Kaliforniassa Herringin fossiilikerrostumassa on arvioitu olevan
miljardi kalaa kymmenen neliökilometrin alueella. Samoin Saksasta
Kaspianmerelle ulottuvalla alueella sekä Italiassa, Skotlannissa, Tanskassa (Stevn's
Klintin liitukalliossa) ja Etelä-Espanjassa (Caravacan kukkulat) on
kalakivettymien kerroksia, joissa on ollut miljoonia kaloja. Näiden kaikkien
kuivien alueiden on aikanaan täytynyt olla meren peitossa, muuten nämä
kalalöydöt eivät olisi mahdollisia.
- Tunnettu Burgessin
saviliuskekerrostuma löydettiin v. 1909 Kalliovuorilta. Tämä kerrostuma, joka
sisälsi kymmeniätuhansia muinaisen merenpohjan kivettyneitä eliöitä, on nykyään
yli 2000 metrin korkeudella.
- Australian luoteisosista
(s. 96 Maapallo ihmeiden planeetta) ja Uudesta Guineasta on löydetty koralleja
sekä kalojen fossiileja.
- Pohjois-Amerikan
mantereelta on tavattu valaiden jäännöksiä kaukana merestä. Näitä löytöjä on
tehty mm. Ontariojärvellä, Vermontissa, Quebeckissa ja St. Lawrencessa. Meren
on täytynyt peittää nämä alueet.
- Useilla maapallon
korkeilla paikoilla - Himalajalla sekä muissa korkeissa vuoristoissa - voidaan
havaita merkkejä muinaisista rantaviivoista ja veden laineista. Samoja löytöjä
on tehty Uudessa-Guineassa, Italiassa, Sisiliassa sekä Britanniassa,
Irlannissa, Islannissa, Huippuvuorilla, Novaja-Semljalla, Franz Josefin maalla,
Grönlannissa, laajalla alueella Pohjois-Amerikassa, Etelä-napamaissa,
Etelä-Amerikassa, Algeriassa, Espanjassa jne. (Tiedot peräisin pääosin kirjasta
"Maanpinnan muodot ja niiden synty", s. 99,100 / Iivari Leiviskä)
Niinikään Suomesta ja Suomen lähialueilta on tehty useita
muinaisrantalöytöjä. Pyhätunturilla on kiviä, joissa hyvin näkyvät
aallonmerkit. Samoin "muinaisrantoja löytyy monien mäkien ja vaarojen
rinteiltä. Eteläisessä Suomessa tällaisia paikkoja ovat Korppoon Jurmo, Pyhtään
kaunissaari ja Säkylän Virttaankangas ja pohjoisempana esim. Lauhanvuori, Rokua
ja Aavasaksa". (Lainausmerkeissä oleva teksti on kirjasta
"Jokamiehen geologia", s. 96 / Kalle Taipale, Jouko T. Parviainen)
- Araratin vuorilta 4500
metrin korkeudesta on tavattu tyynylaavaa, jota syntyy vain vedenalaisissa
tulivuorenpurkauksissa (Molen, M., Vårt ursprung?, 1991, s. 246)
KANSOJEN PERIMÄTIETO JA
VEDENPAISUMUS. Vedenpaisumuksesta ei
tarvitse etsiä tietoa vain luonnosta, vaan siitä todistaa myös kansojen
perimätieto. On arvioitu, että näitä kertomuksia, joita on löydetty eri
puolilta maailmaa, olisi ainakin 140-150 kappaletta. Monet niistä ovat
tietenkin värittyneet ja muuttuneet matkan varrella, mutta kuitenkin olennaista
kaikissa on, että vesi mainitaan tuhon aiheuttajana. Monissa niistä mainitaan
myös aiemmin vallinneesta kulta-ajasta, syntiinlankeemuksesta sekä Baabelissa
tapahtuneesta kielten sekoituksesta - eli asioista, joista Raamattukin puhuu.
Kertomuksia esiintyy niinkin erilaisten kansanheimojen kuin
babylonialaisten, Australian alkuasukkaiden, Kiinan Miao-kansanheimon,
afrikkalaisten efe-kääpiöiden, Amerikan hopi-intiaanien sekä Pohjois-Amerikan
padago-heimon parissa. Vedenpaisumuskertomusten laajallelevinneisyys ympäri
maailman tuntuu olevan selvä viittaus siihen, että vedenpaisumus on tapahtunut
tosiasia. "Earth"-teoksessa on kirjoitettu kertomuksista:
Jollei
yleismaailmallinen vedenpaisumus olisi ollut todellisuutta, niin jotkut
kansanrodut olisivat panneet pelättävät tulivuorenpurkaukset, suuret
lumimyrskyt, kuivuudet... hävittämään heidän pahat esivanhempansa.
Vedenpaisumuskertomuksen yleismaailmallisuus on näin ollen sen todenperäisyyden
parhaita todisteita. Me voisimme sivuuttaa minkä tahansa näistä taruista
erillisenä ja pitää sitä ihmisen vilkkaan mielikuvituksen tuotteena, mutta
yhdessä, maailmanlaajuisesta näkökulmasta katsoen ne ovat lähes
vastaansanomattomat.
KIRJAINMERKIT. Raamatun mukaan kun Nooa meni arkkiin, oli siinä
hänen lisäkseen vain seitsemän muuta henkilöä eli yhteensä heitä oli kahdeksan
(1 Moos 7:7 ja 1 Piet 3:20).
On kuitenkin mielenkiintoista, että sama lukumäärä kahdeksan
sekä selvä viittaus vedenpaisumukseen tulee esille jopa kirjainmerkeissä,
varsinkin kiinalaisessa kirjoitusjärjestelmässä. Sillä kiinalaisessa
kirjoitusjärjestelmässä laivasymboli kuvaa alusta, jossa on kahdeksan ihmistä
eli juuri sama lukumäärä kuin Nooan arkissa! Samoin tulvaa merkitsevässä
kirjainmerkissäkin on luku kahdeksan! Ei voi siten olla sattuma, että sama
lukumäärä kahdeksan liittyy sekä laivasymboliin että tulvaan. Yhteys johtuu
varmasti siitä, että kiinalaisillakin on säilynyt perimätieto samasta
maailmanlaajuisesta tulvasta kuin muilla kansoilla. Heidän parissaan on jo
varhain uskottu yhteen ainoaan taivaan Jumalaan:
Toinen esimerkki.
Kiinalainen laiva-symboli kuvaa alusta, jossa on kahdeksan ihmistä. Kahdeksan
ihmistä? Nooan arkki kuljetti juuri kahdeksan ihmistä turvaan.
…Kaikki tutkijat eivät ole yhtä mieltä
jokaisen symbolin täsmällisestä merkityksestä. Joka tapauksessa kiinalaiset
itse (samoin kuin monet japanilaiset, joilla on käytännöllisesti katsoen sama
kirjoitusjärjestelmä) ovat kiinnostuneet tulkinnoista, joita lähetyssaarnaajat
ovat heille esittäneet. Vaikka teoriat eivät olisi täysin pitäviäkään, jo
niistä keskusteleminen saattaa riittää välittämään hengellisen totuuden
uskottomille.
Olen itse havainnut, että monien
kiinalaisten ja japanilaisten sananjulistajien mielestä nämä erilaiset symbolit
muodostavat oivallisen kulkutien heidän kansansa ajatteluun. (Don Richardson:
Iankaikkisuus heidän sydämessään (Eternity in their Hearts) s. 158,159)
Vanhurskas-sana.
Kiinalaisessa
kirjoitusjärjestelmässä on toinenkin erikoisuus eli sana vanhurskas. Tämän sanan
kirjainmerkki koostuu kahdesta eri osasta: yläosa merkitsee karitsaa ja alapuolella
on persoonapronomini minä. Siten on ollut aikanaan käsitys, ettei
ihminen voi itsestään tulla vanhurskaaksi, vaan ollessaan ainoastaan karitsan
alapuolella, hän on vanhurskas. Kiinalainen kirjoitusjärjestelmä opettaa siis
aivan samalla tavalla kuin Uusi testamenttikin. Sillä nytkin meidän on oltava
samalla tavalla Jumalan antaman Karitsan eli Jeesuksen Kristuksen alapuolella,
että olisimme vanhurskaita:
- (Joh 1:29) Seuraavana
päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: "Katso, Jumalan
Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!
- (1 Kor 1:30) Mutta
hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille
viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja
lunastukseksi,
HIILI JA ÖLJY. Kun on kyseessä hiilen ja öljyn synty, on
tavallisesti opetettu, että ne ovat syntyneet hitaiden prosessien tuloksina ja
joskus vuosimiljoonia sitten. Puhutaan erityisestä hiilikaudesta, jolloin hiiltä
olisi muodostunut poikkeuksellisen paljon.
Mutta miten asia on? Ovatko nämä aineet syntyneet satoja
miljoonia vuosia sitten ja onko niiden muodostuminen kestänyt miljoonia vuosia
vai ei? Jos katsomme asiaa seuraavien seikkojen valossa, osoittavat ne pikemminkin
niiden muodostuneen nopeasti ja melko "lähimenneisyydessä", vain
muutamia vuosituhansia sitten ja mitä ilmeisemmin Raamatun mainitseman
vedenpaisumuksen yhteydessä.
Hiiliesiintymien ja
öljylähteiden ikä. Ensimmäinen seikka
on se, että todisteet hiili- ja öljyesiintymien iästä eivät viittaa suuriin
aikakausiin. Siitä puhuttiin jo aikaisemmin ja sen osoittivat seuraavat kaksi
asiaa:
- Öljylähteiden paine on
niin kova (on tavallista, että öljy voi suihkuta ilmaan maahan poratusta
reiästä), etteivät ne voi olla enintään kuin 10 000 vuotta vanhoja. (Chapters 12-13 of
prehistory and earth models by Melvin A. Cook, Max Parrish and company, 1966). Jos lähteet olisivat vuosimiljoonien ikäisiä, olisi
paine niistä kadonnut jo ajat sitten.
- Kun hiilikerrostumista
"250 - 300 milj. vuoden takaa" on tavattu ihmisen jalanjälkiä
lukuisilta eri alueilta (mm. Meksicosta, Arizonasta, Illinoisista, Uudesta
Meksicosta ja Kentuckysta) sekä on löydetty ihmiselle kuuluvia tavaroita ja
ihmisfossiileja (!) samoista kerrostumista, on joko ihmisen täytynyt olla
maapallolla 300 miljoonaa vuotta sitten tai sitten hiiliesiintymät ovat todella
vain joitakin vuosituhansia vanhoja (Glashouver, W.J.J., So entstand die Welt,
Hänssler, 1980, ss. 115-6; Bowden, M., Ape-men-Fact or Fallacy? Sovereign
Publications, 1981; Barnes, F.A., The Case of the Bones in Stone,
Desert/February, 1975, p. 36-39). On
oletettavaa, että jälkimmäinen vaihtoehto pitää paikkansa, koska kukaan
tiedemieskään ei usko ihmisen esiintyneen maapallolla 300 miljoonaa vuotta:
"Jos ihminen...
oli olemassa niinkin varhain kuin rautahiilikaudella missään muodossa, koko
geologinen tiede on niin täysin väärässä, että kaikkien geologien tulisi
sanoutua irti toimistaan ja ryhtyä rekkakuskeiksi. Niinpä ainakin toistaiseksi
tiede hylkää sen houkuttelevan vaihtoehdon, että ihminen olisi saanut nuo
jalanjäljet aikaan." (The Carboniferous Mystery", Scientific Monthly,
vol. 162, jan. 1940, s. 14)
Syntynopeus. Mitä tulee öljyn ja hiilen muodostumiseen, ei senkään
ole tarvinnut kestää pitkää aikaa. Siitä osoituksena on, että Saksassa
valmistettiin toisen maailmansodan aikana öljyä kivi- sekä ruskohiilestä ja se
onnistui hyvin. Siihen ei tarvittu edes vuosikausia, vaan se tapahtui lyhyessä
ajassa. Samoin laboratoriossa on tonnista orgaanista jätettä pystytty
valmistamaan tynnyrillinen öljyä ja vain 20 minuutissa (Machine design 14
may 1970).
Mitä sitten tulee hiilen muodostumiseen, on puuta ja muita
selluloosapitoisia aineita kyetty muuttamaan hiileksi tai hiilen kaltaiseksi
aineeksi vain muutamassa tunnissa. Se osoittaa, että kun olosuhteet ovat
oikeat, voi näitä aineita syntyä hyvin nopeasti. Ei vaadita miljoonia vuosia,
jotta niitä voisi muodostua. Vain teoriat evoluutiosta eli oletetusta kehityksestä
vaativat vuosimiljoonia. Seuraava esimerkki viittaa siihen, miten kivihiilen
synty on mahdollista nopeassa ajassa, vain muutamissa viikoissa. Kirjoittaja
osoittaa, että tämäntyyppiset tapahtumat ovat voineet toteutua vedenpaisumuksen
yhteydessä.
Argonnen Kansallislaboratoriossa
(Yhdysvalloissa) tutkijat ovat osoittaneet, että korkeatasoista mustaa
kivihiiltä saadaan seuraavanlaisella menetelmällä: otetaan ligniiniä (puun
olennainen ainesosa) ja sekoitetaan siihen jonkin verran happopitoista savea
sekä vettä. Lämmitetään hapettomassa, umpinaisessa kvartsisäiliössä vain 150
ºC:ssa ilman paineen lisäystä. Geologisesti ajatellen tämä ei ole vielä
lainkaan kuuma lämpötila – itse asiassa ainesosissa ei ole mitään
poikkeuksellista tai ”luonnonvastaista”. Prosessiin ei kulu myöskään miljoonia
vuosia vaan ainoastaan 4 - 36 viikkoa!
(…) Kuuluisa australialainen geologi Sir
Edgeworth David kuvaili vuoden 1907 raportissaan pystyssä olevia hiiltyneitä
puunrunkoja, jotka olivat mustien kivihiilikerrosten välissä Newcastlessa (Australiassa).
Niiden alaosat olivat painuneet syvälle kivihiilikerrokseen, sitten runko meni
suoraan välissä olevan kerroksen läpi päätyen yläpuolella olevaan
kivihiilikerrokseen!
Ajattele, että näitä asioita yritetään
selittää kahdessa erillisessä suossa tapahtuneilla hitailla prosesseilla,
joiden välissä on ollut valtavia ajanjaksoja. Kun ennakkoasenteena on ollut
”hidas ja asteittainen kehitys”, on selvää, että tämä on estänyt ilmeisimmän
selityksen kivihiilen alkuperästä eli sen, että valtava veden aikaansaama
luonnonmullistus on haudannut nopeasti irti reväistyt kasvit.
Liikkuva vesi voi saada nopeasti aikaan
suunnattoman paljon geologisia muutoksia etenkin, jos vettä on paljon. Suurin
osa ihmisistä luulee, että näiden muutosten on pakko viedä miljoonia vuosia.
(…)
Jotkut geologit (mukaan lukien monet
”miljooniin vuosiin” puhdasoppisesti uskovat henkilöt) sanovat nykyään, että
Grand Canyon muodostui samaan tapaan, katastrofaalisesti, ja ettei se ole
syntynyt Colorado-joen miljoonien vuosien aikana tapahtuneen hitaan uurtamisen
tuloksena.
Vuoden kestänyt, vuoret peittänyt
vedenpaisumus, joka liittyi maailmanlaajuisiin mullistuksiin, raastoi maan
kamaraa, kun vettä (ja väistämättömästi myös magmaa) syöksähteli ylöspäin
kuukausien ajan (”syvyyden lähteiden” puhkeaminen, 1 Moos 7:11) Tällainen
pelottava katastrofi saisi aikaan käsittämättömän määrän geologisia muutoksia.
(1)
Todisteita nopeasta
synnystä. Sen puolesta, että hiili
ja öljy ovat syntyneet nopeasti vedenpaisumuksen yhteydessä, eikä hitaasti
vuosimiljoonien aikana, puhuvat vielä seuraavat seikat:
- Hiilikerrosten keskeltä
on voitu tavata fossiileja, mm. puita, jotka lävistävät useita kerrostumia.
Vanha valokuva Saint-Etiennen kivihiililouhoksesta Ranskasta osoittaa, miten
viisi puunrunkoa lävistää kukin noin kymmenen kerrosta. Näitä fossiileja ei
voisi syntyä ja esiintyä, jos hiilikerrostumat olisivat muodostuneet
vuosimiljoonien aikana.
- Eräs mielenkiintoinen
havainto on, että monissa maapallon hiilikerrostumissa tavataan huomattavia
määriä merieläinten kuorikerrostumia ja merieläinten fossiileja ("A
note on the occurrence of marine animal remains in a lancashire coal
ball", Geologigal magazine, 118:307, 1981 ja Weir, J. "Recent studies
of shell of the coal measures", Science progress, 38:445, 1950).
Tämäntyyppiset löydöt viittaavat selvästi vedenpaisumukseen, joka on
kuljettanut merieläimiä maakasvien sekaan ja aiheuttanut muuta samanlaista
liikehdintää:
Prof. Price esittää
tapauksia, jolloin 50 – 100 kivihiilikerrostumaa ovat toistensa päällä siten,
että juuri näitä syvänmeren fossiileja sisältäviä kerrostumia on niiden
välissä. Hän pitää tätä todistusta niin voimakkaana ja vakuuttavana, ettei ole
koskaan havainnut mitään järjellistä yritystä selittää näitä tosiasioita
Lyellin yhdenmukaisuusteorian pohjalta. (Wiljam Aittala: Kaikkeuden sanoma, s.
198)
- Ongelmana hiilen ja
öljyn synnyssä on, ettei sitä nykyään tapahdu, jonka tähden niitä pidetäänkin
uusiutumattomina luonnonvaroina. Niiden ei ole havaittu muodostuvan edes
trooppisissa maissa, vaikka olosuhteiden luulisi niissä olevan otollisia;
päinvastoin, kasvit vain nopeasti mätänevät siellä eikä niistä muodostu mitään
öljyä tai hiiltä.
Sentähden ainut mahdollisuus esim. hiilen synnylle on vain
sellainen luonnonkatastrofi, joka äkisti peittää kasvijätteen maamassojen alle,
ja jättää sen kovaan paineeseen ja hapettomaan tilaan, missä se ei pääse
pilaantumaan. Kovaa painetta ja hapetonta tilaa on pidetty välttämättömänä
hiilen synnylle. Lisäksi bakteerit eivät voi hajottaa kasvijätettä hapettomassa
tilassa. Vedenpaisumus, joka kasasi muta- ja maamassoja päällekkäin, voi
parhaiten selittää tällaisen tapahtuman. Seuraava lainaus suomalaisen geologin
Pentti Eskolan kirjasta "Muuttuva maa", s. 114, viittaa samaan
asiaan. Siinä puhutaan, miten kivihiilijuonteiden yhteydessä esiintyy
savikiviä, jotka ovat vedestä kerrostuneita. Lainaus viittaa selvästi
vedenpaisumukseen, joka oli vain joitakin vuosituhansia sitten:
"Kivihiilijuonteiden
alla ja päällä on, kuten sanottu, säännöllisesti savikiviä, ja näiden
rakenteesta näkyy, että ne ovat vedestä kerrostuneita."
DINOSAURUSTEN TUHO. Kun on kyseessä dinosaurusten tuho, on sen usein
ajateltu tapahtuneen miljoonia vuosia sitten erityisen liitukauden
loppuvaiheessa. On ajateltu, että samanaikaisessa joukkotuhossa olisi ollut
osallisena myös ammoniitteja, belemniittejä sekä useita muita kasvi- ja
eläinlajeja. Tuhon oletetaan pyyhkäisseen pois suuren osan liitukauden
eläimistä.
Mutta pitääkö edellinen käsitys paikkansa? Kuolivatko
dinosaurukset joskus miljoonia vuosia sitten ns. liitukaudella vai ovatko nekin
kuolleet pääosin vedenpaisumuksessa, josta Raamattu puhuu? Seuraavassa tutkimme
asiaa ja pohdimme samalla tavanomaisimpia teorioita, joita on esitetty:
Oliko tuhon syynä
kulkutauti ja virus tai munanryöstäjät? Kun on esitetty erilaisia vaihtoehtoja dinosaurusten tuhoon, on yksi
sellainen ollut kulkutauti tai virus, joka olisi tuhonnut ne. Toinen vaihtoehto
on ollut, että muut eläimet olisivat yhtäkkiä alkaneet syödä niiden munia.
Kummassakin teoriassa on kuitenkin suuri ongelma, joka on, ettei
kumpikaan niistä selitä muiden kasvi- ja eläinlajien tuhoa samanaikaisesti.
Onhan ajateltu, että samanaikaisessa tuhossa piti kuolla joutsen-, kala ja
lentoliskoja, kasveja ja kasvinsyöjiä sekä ammoniitteja ja belemniittejä (Ammoniitit
ja belemniitit ovat merieläimiä, joita on löydetty myös Alppien ja Himalajan
rinteiltä). Mistä näiden muiden lajien tuho johtuu? Virukset eivät
varmastikaan voi olla syynä, koska miten virukset voisivat tuhota aivan
erilaisia lajeja, meri- ja maaeläimiä, jopa kasveja? Sellaisia viruksia ei
tunneta.
Mitä sitten tulee munansyöjiin, eivät nekään voi selittää
useiden eri lajien samanaikaista tuhoa, puhumattakaan kasveista. Ne eivät voisi
aiheuttaa laajamittaista tuhoa ja eri lajien sukupuuttoon kuolemista
samanaikaisesti. Asialle täytyy löytyä jokin parempi selitys.
Oliko meteoriitti syynä
tuhoon? Yleisimpänä syynä
dinosaurusten tuhoon on pidetty meteoriittia, joka olisi nostanut valtaisan
pölypilven. On ajateltu, että pölypilvi olisi peittänyt auringon valon pitkäksi
aikaa, jolloin kasveja olisi kuollut ja myös kasveja syövät eläimet olisivat
nääntyneet nälkään.
Kun on kyseessä tämä teoria tai jokin hidas ilmastomuutos, on
siinä kuitenkin eräs ongelma. Tämä teoria kuten edellisetkään teoriat eivät voi
selittää sitä, miten nykyisin voidaan löytää dinosaurusten fossiileja sekä
kallioiden että vuorten sisältä. Niitä tavataan eri puolilta maailmaa kovien
kallioiden sisältä, joka on merkillistä. Se on merkillistä, koska eihän mikään
suuri eläin – ehkä 20 metriä pitkä - voi mitenkään mennä kovan kallion sisälle.
Aikakaan ei auta asiaa, koska jos odotettaisiin miljoonia vuosia jonkun eläimen
hautautumista maan sisään ja fossiloitumista, mätänisi se sitä ennen kunnolla
tai sitten muut eläimet söisivät sen. Itseasiassa aina kun tapaamme dinosaurus-
ja muita fossiileja, on niiden täytynyt nopeasti hautautua liejun ja mudan
alle. Muulla tavalla niitä ei voi syntyä:
"On ilmeistä,
että jos kerrostumien muodostuminen tapahtuisi tällaisessa hitaassa tahdissa,
mitään fossiileja ei saattaisi säilyä, koskapa ne eivät hautautuisi sedimentteihin
ennen veden happojen vaikutuksesta tapahtuvaa hajoamista, tai ennenkuin ne
tuhoutuisivat ja särkyisivät kappaleiksi hankautuessaan ja iskeytyessään
matalien merten pohjaan. Ne voivat peittyä sedimentteihin vain onnettomuudessa,
missä ne hautaantuvat äkkiä." (Geochronology or the Age of the Earth on the
Basis of Sediments and Life", Bulletin of the National Recearch Council
No. 80, Washington D. C., 1931, s. 14)
Johtopäätös on, että
näiden ympäri maailmaa tavattavien dinosaurusten on täytynyt tulla nopeasti
muta- ja liejuvyöryjen hautaamiksi. Pehmeä lieju on aluksi tullut niiden
ympärille ja kovettunut sitten kovaksi samalla tavalla kuin sementti. Vain
tällä tavalla voidaan selittää dinosaurusten, mammuttien ja muiden eläinten
fossiilien synty. Vedenpaisumuksessa sellaista voisi varmasti tapahtua.
Katsomme kuvausta, joka antaa oikean käsityksen asiasta. Siinä
osoitetaan dinosaurusten löytyminen kovien kallioiden sisältä, mikä osoittaa,
että niiden on täytynyt tulla pehmeän liejun peittämäksi. Lieju on sitten
kovettunut niiden ympärille. Vain vedenpaisumuksessa, mutta ei normaalissa
luonnon kiertokulussa, voisimme odottaa tapahtuvan jotain sellaista (kirjoituksessa
on viittaus myös siihen, miten vesipyörteet ovat voineet kasata dinosaurusten
luita). Kirjoitukseen on jälkeenpäin lisätty lihavoinnit, jotta asia tulisi
selvemmäksi:
Hän meni
Etelä-Dakotan autiomaihin, joissa on kirkkaanvärisiä punaisia, keltaisia ja
oranssisia kallioseinämiä ja kallionlohkareita. Jo muutamassa päivässä hän
löysi kallionseinämästä joitakin luita, joiden hän arvioi olevan sellaisia,
joita hän oli lähtenyt etsimään. Kun hän kaivoi kalliota luiden ympäriltä,
hän totesi, että luut olivat eläimen rakenteen mukaisessa järjestyksessä. Ne
eivät olleet kasassa kuten dinosauruksien luut usein ovat. Monet tällaiset
kasat olivat ikäänkuin voimakkaan veden pyörteen tekemiä.
Nyt nämä luut olivat sinisessä
hiekkakivessä, joka on hyvin kovaa. Hiekkakivi oli poistettava tiehöylällä
ja irrotettava räjäyttämällä. Brown ja hänen apulaisensa tekivät melkein
seitsemän ja puoli metriä syvän kuopan luiden irti saamiseksi. Yhden suuren
luurangon irrottaminen vei heiltä kaksi kesää. He eivät suinkaan poistaneet
luita kivestä. He kuljettivat kivenlohkareet rautateitse museoon, missä tiedemiehet
pystyivät veistämään kiviaineksen pois ja kokoamaan luurangon. Tämä
tyrannilisko seisoo nyt museon näyttelyhallissa. (s. 72,
"Dinosaurus" / Ruth Wheeler ja Harold G. Coffin)
VIITTAUKSET:
1. Carl
Wieland: Kiviä ja luita (Stones and Bones), s. 12-14
Linkki:
http://koti.phnet.fi/petripaavola/tiede.html
