Etusivulle

Jarin kirjoituksia

 


 






Tartu kiinni
iankaikkiseen elämään!















Jeesus on tie ja
totuus ja elämä






 

Vedenpaisumus

 

 

Vedenpaisumusta on usein pidetty pelkkänä taruna. Varsinkin kehitysoppiin uskovat ihmiset kieltävät vedenpaisumuksen koskaan tapahtuneen. Heistä on mahdotonta, että vesi olisi kerran peittänyt koko maapallon.

   Mutta onko vedenpaisumus sittenkin totta? Jos teemme käytännön havaintoja maaperästä, fossiileista ja ihmisten perimätiedosta, viittaavat ne vedenpaisumukseen. Ne osoittavat suuren joukkotuhon tapahtuneen kerran maapallolla. Seuraavassa tutkimme luettelomaisesti todisteita, jotka viittaavat tähän valtavaan katastrofiin.

 

Eläinten joukkohaudat

 

• On arvioitu, että Etelä-Afrikan Karroossa olisi hautautuneena peräti 800 miljardin selkärankaisen luurangot (Robert Broomin artikkeli tammikuun Science-lehdessä v. 1959). Näin suuri hautalöytö osoittaa, ettei kyse voi olla mistään luonnollisesta tapahtumasta. Eläinten on täytynyt tulla hyvin nopeasti haudatuksi. Parhaiten hautautumiset ovat selitettävissä vedenpaisumuksen kaltaisella joukkotuholla, joka voi nopeasti kasata maakerroksia eläinten päälle.

 

• Alaskan ja Siperian ikirouta pitää sisällään miljoonia tonneja eläinten luita. Useat näistä eläimistä ovat olleet suuria nisäkkäitä, jotka eivät pärjäisi kylmissä oloissa eivätkä myöskään itse voisi hautautua eli mennä maan sisään. Kuvaus kirjasta "Maailman luonto" kertoo asiasta. Se osoittaa, miten nämä suuret eläimet löytyvät maan uumenista yhdessä erilaisen kasvillisuuden kanssa:

 

... Arvoituksellisinta on, että ikirouta Alaskassa ja Siperiassa voi sisältää huomattavia määriä luita ja lihaa, puoliksi lahonnutta kasvillisuutta ja muita eliömaailman jäänteitä. Paikoin nämä muodostavat huomattavan osan koko maa-aineksesta. Melkoinen osa jäänteistä on peräisin suurista eläimistä kuten karvapeitteisistä sarvikuonoista, jättiläisleijonista, jättiläismajavista, sukupuuttoon kuolleista suurista puhveleista, myskihäristä ja mammuteista sekä karvaisista norsuista... Siksi on selvää, että Alaska ennen jäätymistään oli ilmastoltaan paljon lämpimämpi.

 

• Osoituksena suurista joukkohaudoista ovat Nebraskan Agate Springissä tavatut sarvikuonojen, kameleiden, villisikojen sekä lukemattomien muiden eläinten jäännökset. Asiantuntijoiden arvioiden mukaan alueella on hautautuneena yli 9000 suurikokoisen eläimen jäännökset.

 

• Venäjältä Odessan lähettyviltä kaivettiin v. 1845 esiin eläinten jäännöksiä, joissa oli yli 100 karhulle kuuluneet luut sekä runsaasti hevosten, karhujen, mammuttien, sarvikuonojen, biisonien, hirvien, susien, hyeenoiden, erilaisten hyönteissyöjien, jyrsijöiden, saukkojen, näätien ja kettujen luita. Ne olivat sekaisin erilaisten kasvijäänteiden, lintujen mutta myös kalojen(!) kanssa. Kalojen esiintyminen maaeläinten joukossa tuntuu on selvä viittaus vedenpaisumukseen. Miten kalat voivat esiintyä maaeläinten kanssa samoissa kerrostumissa?

 

• Italian Palermosta on löydetty mäkiä, joissa on suuri määrä virtahevon luita. Koska löytöjen joukossa on myös nuorten virtahepojen luita, eivät ne ole voineet kuolla luonnollisella tavalla. Nuorten virtahepojen mukanaolo viittaa katastrofiin.

 

• On tehty luolalöytöjä mm. Englannin Yorkshiressa, Kiinassa, USA:n itärannikolla sekä Alaskassa, joissa samoista luolista on löydetty jopa kymmenien erilaisten sekä kasvis- että eläinsyöjien luurangot. Englannin Yorkshiresta löydettiin yhdestä tippukiviluolasta elefantin, sarvikuonon, virtahevon, hevosen, peuran, tiikerin, karhun, suden, hevosen, ketun, jäniksen, kanin sekä monien lintujen luita. Yleensä nämä toisiaan syövät eläimet eivät missään tapauksessa oleskelisi keskenään.

 

• Eräs esimerkki suurista hautalöydöistä ovat Ranskasta yhdestä paikasta löydetyt enemmän kuin 10 000 hevosen luurangot.

 

• Löytöjä laajoista dinosaurusten hautausmaista on myös tehty. Belgiasta on löydetty useiden satojen, jopa tuhansien, pienten dinosaurusten luita noin 300 metriä syvästä savikerrostumasta. USA:n Montanasta on paljastunut pieneltä alueelta noin 10 000 sorsaliskon luut, ja Kanadan Albertasta on löydetty sarvikuonoliskojen satapäisiä joukkohautoja. Lisäksi muita dinosauruksiin liittyviä pienempiä hautalöytöjä on tehty eri puolilta maailmaa. On luultavaa, että nämä eläimet ovat olleet osallisena samasta tuhosta, joka on kohdannut maailmaa samanaikaisesti. (Tunnetun evoluutiotutkijan Björn Kurtenin kirjassa "The age of dinosaurus" on maininta, että useita dinosaurusten fossiileita on löydetty uimisasennossa pää taaksepäin vääntyneenä aivan kuin kuolinkamppailussa.)

 

Puunrunkofossiilit, joista monet ovat sekaisin ja ylösalaisin. Aikaisemmin todettiin, miten eri puolilta maailmaa on tavattu puunrunkofossiileja, jotka sijaitsevat maan sisällä ja ulottuvat useiden eri kerrostumien läpi. Puiden rungot ja tukit saattavat olla yhtenä sekamelskana liejun, luiden ja muun töryn kanssa sekä ovat ylösalaisin juurineen, mikä kaikki todistaa suuresta tuhosta. Jotta puunrunkofossiilit olisivat voineet syntyä ja säilyä, on niiden täytynyt hautautua niiden ympärillä oleviin maakerroksiin hyvin nopeasti - muuten niistä ei olisi jäänyt fossiileja jäljelle.

 

Fossiilien synty. Maaperässä olevat fossiilit ovat voimakas todiste vedenpaisumuksesta. Maaperässä olevien fossiilien synty on selitettävissä vain siten, että muta- ja liejuvyöryt ovat haudanneet jonkin elossa olevan tai juuri kuolleen kasvin ja eläimen hyvin nopeasti. Jos hautautumista ei tapahdu nopeasti, ei fossiilien synnylle jää mitään mahdollisuutta. Bakteerien hajotustoiminta sekä raadon- tai kasvinsyöjät tuhoaisivat kasvin tai eläimen jo muutamassa päivässä. Merkillepantavaa on se, ettei nykyään juuri muodostu fossiileja. Tunnettu tutkimusmatkailija Nordenskjöld totesi, että Huippuvuorilta on helpompi löytää jonkun vanhan jättiliskon jäänne kuin äskettäin hautautunut hylje, joita siellä kuitenkin on miljoonittain.

   Niinpä on melkoinen ongelma selittää, miten suuret eläimet kuten mammutit, dinosaurukset, sarvikuonot, virtahevot, hevoset sekä muut suuret eläimet ovat joutuneet maa- ja mutamassojen alle, jos ei uskota vedenpaisumukseen. Mammutteja yksistään arvellaan olevan maaperään hautautuneena noin 5 miljoonaa yksilöä. Nykyisissä olosuhteissa tällaiset eläimet eivät hautautuisi maan sisään, vaan ne mätänisivät nopeasti maan päällä tai raadonsyöjät söisivät ne. Seuraava kuvaus (James D. Dana:"Manual of Geology", s. 141) osoittaa, miten nopea hautautuminen on fossiloitumisen kannalta välttämätön:

 

Selkärankaiset eläimet, kuten kalat, matelijat jms. hajoavat kappaleiksi, kun niiden pehmeät osat tulevat poistetuiksi. Niiden täytyy tulla haudatuiksi pikaisesti kuoleman jälkeen, jotta ne välttäisivät tästä johtuvan tuhoutumisen sekä muiden eläinten syötäväksi joutumisen.

 

ELÄVINÄ HAUTAUTUNEET. Useat fossiilit antavat siis todistuksen siitä, että ne ovat tulleet nopeasti haudatuiksi.

   Nopean hautautumisen lisäksi on useita todisteita siitä, että eläimet ovat hautautumishetkellään olleet vielä elossa. Seuraavassa muutamia esimerkkejä:

 

Kalafossiilit. Maaperästä on löytynyt runsaasti kalafossiileja, joissa on merkkejä siitä, että ne ovat hautautuneet elävinä ja nopeasti.

   Ensinnäkin on löydetty kalafossiileja, joilla on ollut ateria kesken: niillä on ollut toinen pienempi kala suussaan, kun ne ovat äkisti joutuneet maamassojen yllättämäksi ja peittyneet niiden alle. Toisin sanoen jos kala on syömässä ateriaansa, ei se ole kokemassa normaalia kuolemaa, vaan se on elänyt normaalia elämää, kunnes on kokenut nopean hautautumisen.

   Toiseksi on tavattu suuri joukko kalafossiileja, joilla on ollut kaikki suomut tallella, suu auki sekä kaikki evät levällään. Aina jos kaloissa tavataan tämäntapaisia merkkejä, osoittavat ne, että niiden on täytynyt olla vielä elossa ja taistella kohtaloaan vastaan, kunnes ovat joutuneet äkisti haudatuiksi. Vedenpaisumuksessa tällainen nopea hautautuminen liejun alle olisi kaloille kaikkein todennäköisin tapa kuolla. Esim. panssarikaloista, joita löydetään vanhoista punaisista hiekkakivikerrostumista, on arviolta 9/10 sellaisessa asennossa - ne ovat nostaneet kaksi sarveansa suorakulmaisesti päänsä luulevylle vaaran merkkinä - että se osoittaa niiden kokeneen nopean hautautumisen.

   Eikä kalafossiileja voi syntyä juuri muuta kuin edellä mainitulla tavalla. Normaalioloissa kalat pilaantuvat nopeasti tai muut syövät ne. Kalojen hautausmaissa voi kuitenkin olla miljoonittain kalafossiileja.

 

Kaksikuoriset näkinkengät ja osterit. On tavattu kaksikuorisia näkinkenkiä ja ostereita, jotka kiinnisulkeutumisellaan osoittavat, että ne ovat hautautuneet elävinä. Yleensä, kun nämä eläimet kuolevat, herpaantuu niiltä välittömästi lihas, joka pitää niiden molempia kuoria kiinni. Silloin hiekka ja savi pääsevät tunkeutumaan niiden sisuksiin.

   Kuitenkin, kun näitä fossiileja löydetään, tavataan ne melkein aina kuoret tiukasti kiinni eikä niiden välissä ole juuri hiekkaa tai savea. Kuorien kiinni oleminen osoittaa, että eläimet ovat hautautuneet vielä elossa ollessaan.

 

Mammutit. Monien muiden eläinten ohella on tehty suuria mammuttilöytöjä. On arvioitu, että niitä olisi maahan hautautuneena jopa 5 miljoonaa yksilöä. Niiden jäännöksiä, lähinnä syöksyhampaita, on kaivettu maasta tonneittain esiin, ja niitä on käytetty jopa norsunluuteollisuuden raaka-aineeksi, eli mistään pienestä löytyneestä määrästä ei voida puhua.

   Merkillistä näille monille mammuttilöydöille on, että ne on tavattu tiloista, jotka ovat osoittaneet niiden olleen vielä hyväkuntoisia kokiessaan äkkikuoleman. Jotkut niistä on tavattu seisovassa asennossa (!), toisilla on ollut suussa ja vatsassaan yhä sulamatonta ruokaa. Lisäksi jotkut on tavattu täysin kokonaisina ja vahingoittumattomina.

   Kun tällaisia löytöjä tehdään laajoilta alueilta, osoittaa se, ettei kyseessä voi olla paikallinen kevättulva, hidas nälkäkuolema tai tavallinen kuolema, kuten on selitetty. Mikään uniformitarianismi ei voi selittää satojen tuhansien eläinten samanaikaista ja väkivaltaista kuolemaa eikä sitä miten ne hautaantuivat lieju- ja maakerroksiin. Vedenpaisumuksessa niin saattaisi tapahtua.

 

Meren eliöitä ja meren jäänteitä vuorilla sekä kuivilla alueilla.

 

- (1 Moos 7:19) Ja vedet nousivat nousemistaan maan päällä, niin että kaikki korkeat vuoret kaiken tai­vaan alla peittyivät

 

- (2 Piet 3:6) …ja että niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen.

 

Eräitä parhaita todisteita maailmanlaajuisesta vedenpaisumuksesta ovat maailman vuorilta ja monilta nyt kuivilta alueilta löydetyt jäänteet, jotka ovat alkuaan merestä peräisin. (Television luonto-ohjelmista löytyy vastaavia esimerkkejä.) Näitä jäänteitä ei varmastikaan tavattaisi nykyisistä löytöpaikoista, ellei meri olisi aiemmin peittänyt näitä alueita:

 

• Jo 500 vuotta ennen ajanlaskun alkua Pythagoras löysi vuorilta meren eliöiden jäänteitä (s. 11 "Planeetta Maa").

 

• Historioitsija Herodotos kirjoitti noin sata vuotta myöhemmin, että Egyptin hiekka-aavikolta voi kerätä simpukankuoria. Hän päätteli, että meri oli aikaisemmin ylettynyt sinne saakka (s. 11 "Planeetta Maa"). Afrikan suurilta hiekka-aavikoilta on löytynyt myös suurten merieläinten jäänteitä.

 

• Ksenofanes löysi n. 500 eKr. merifossiileja kaukaa sisämaasta: hän löysi kalafossiileja syrakusalaisesta kivilouhoksesta Sisiliasta, Maltalta sekä mantereelta. Hän päätteli löytöjen perusteella, että meren oli aiemmin täytynyt peittää nämä alueet (s. 17 Nils Edelman - Viisaita ja veijareita geologian maailmassa).

 

• Charles Darwin törmäsi meren jäänteisiin. Hän löysi valaan luurangon Perun vuoristoalueelta.

 

• Albaro Alonzo Barba, joka oli kaivospäällikkönä Petosissa, mainitsee v. 1640 kirjoittamassaan kirjassa löytäneensä erikoisia simpukankuoria kallioista Potosin ja Oronesten väliltä Boliviassa 3000 metriä meren pinnan yläpuolelta (s. 54 Nils Edelman - Viisaita ja veijareita geologian maailmassa).

 

• Saksalainen, 1700-luvulla elänyt geologi P.S. Pallas löysi Uralin ja Altain vuoristosta - molemmat Venäjällä - kerrostuneita kalkkikiviä ja saviliuskeita, jotka sisälsivät merieläinten ja -kasvien jäännöksiä (s. 125 Nils Edelman - Viisaita ja veijareita geologian maailmassa).

 

• Himalajalta useiden kilometrien korkeudelta on löydetty useiden mereneliöiden kuten näkinkenkien, ammoniittien, belemniittien (ammoniittien ja belemniittiien piti olla dinosaurusten aikalaisia), luukalojen, merililjojen, korallien ja planktonien fossiileja sekä nykyisten merisiilien ja meritähtien sukulaisia. Kirjassa "Maapallo ihmeiden planeetta" (s. 55) kerrotaan näistä merielämän jäänteistä seuraavasti:

 

Harutaka Sakai japanilaisesta Kyushun yliopistosta on käyttänyt vuosia Himalajan vuoriston merellisten fossiilien tutkimiseen. Hän ja hänen ryhmänsä ovat luetteloineet varsinaisen mesotsooisen kauden akvaarion. Hentoja merililjoja, nykyisten merisiilien ja meritähtien sukulaisia, tavataan kallioseinämissä yli kolme kilometriä merenpinnan yläpuolella. Ammoniitteja, belemniitteja, koralleja ja planktonia esiintyy fossiileina vuorten kallioissa...

   Kahden kilometrin korkeudella geologit löysivät meren itsensä jättämän jäljen. Sen aaltomainen kalliopinta vastaa muotoja, jotka jäävät hiekkaan matalan veden laineista. Jopa Everestin huipulta tavataan keltaisia nauhoja kalkkikiveä, joka syntyi veden alla lukemattomien merieläinten jäännöksistä.

 

• Himalajan lisäksi Alpeilta, Andeilta ja Kalliovuorilta on tehty lukuisia löytöjä näkinkengistä, äyriäisistä, ammoniiteista sekä juovista ja saviliuskekerrostumista, jotka sisältävät merellisiä fossiileja. Toiset löydöistä ovat useiden kilometrien korkeudella. Kuvaus Alpeilta osoittaa merellisten fossiilien olemassaolon:

 

On syytä käydä vielä hiukan lähemmin tarkastamaan vuorijonojen kivilajien alkuperäistä luonnetta. Varsinaisissa Alpeissa se näkyy parhaiten säilyneenä pohjoisen ns. Helvetialaisen vyöhykkeen kalkkialpeissa. Kalkkikivet ovat täällä voitolla. Kun tarkastelemme täällä kiveä jonkin vuoren jyrkissä rinteissä tai huipulla - jos sinne asti jaksamme kavuta -, niin löydämme siitä ennen pitkää kivettyneitä eläinjäännöksiä, eläinfossiileja. Ne ovat täälläkin usein pahasti venyneitä, litistyneitä ja särkyneitä, mutta kumminkin tapaa myös semmoisia kappaleita, jotka voidaan lajilleen määrittää. Kaikki nuo fossiilit ovat merieläinten kalkkikuoria tai runkoja. Niiden joukossa on spiraalikierteisiä ammoniitteja ja varsinkin paljon kaksikuorisia simpukoita... Lukijan mieleen on edellä olevan esityksen johdosta varmaankin tullut kysymys: Mikä merkitys on sillä seikalla, että vuorijonoissa on niin paljon meren pohjalle kerrostuneita sedimenttejä?... (s. 236,237 "Muuttuva maa", Pentti Eskola)

 

• Lähes neljänneksen Kiinasta peittävä kalkkikivi, josta on tavattu korallien jäänteitä, on alkuaan merellistä alkuperää (s. 97, 100 - 106 Maapallo ihmeiden planeetta). Samanlaisia alueita on myös Jugoslaviassa ja Alpeilla.

 

• Englannissa on eräässä Snowdenvuorien liuskakivilouhoksessa noin 1400 jalkaa merenpinnan yläpuolella suunnaton sora- ja hiekkakerros, joka on täynnä rantasimpukoiden kuoria.

 

• Kalaliskojen eli Ichtyosaurusten, jotka saattoivat kasvaa useita metriä pitkiksi, jäänteitä on löydetty Englannista ja Saksasta savikerroksiin hautautuneina luineen ja nahkoineen. Yksi tällaisen vesieläimen luuranko, jota on säilytetty Helsingin yliopiston geologisen laitoksen kokoelmassa, on löydetty savikivestä Wurttenbergin Holzmadenista. Se on 2,5 metrin pituinen ja erittäin hyvin säilynyt. (s. 371 "Muuttuva maa", Pentti Eskola)

 

• Ranskan keskeltä (Saint-Laon, Vienne) on löytynyt ammoniittien kuoria kalkkikivessä (s. 365 "Muuttuva maa", Pentti Eskola)

 

• Liskolinnusta (Archaeopteryx) on löydetty kaksi fossiilia kalkkikivestä Solnhofenista Baijerista. Samasta kivestä on löydetty hyvin säilyneitä muita kivettymiä, kuten hyönteisiä, meduusoja, rapueläimiä, belemniittejä ja kaloja. (s. 372 "Muuttuva maa", Pentti Eskola)

 

• Ns. Lontoon, Pariisin ja Wienin altaat ovat entistä merenpohjaa. Esim. Pariisin altaassa on kalkkikiveä, jonka pääasiallisesti muodostavat troopillisen meren rikasmuotoiset nilviäiskuorikasautumat. (s. 377 "Muuttuva maa", Pentti Eskola)

 

• Berliinin ympäristössä on usean metrin paksuinen lietekerrostuma, jossa on sukupuuttoon kuolleen kotilon Paludina diluviana kuoria sekä hauen jäänteitä. (s. 410 "Muuttuva maa", Pentti Eskola)

 

• Sellaiset alueet kuin Syyria, Arabia, nykyinen Israelin alue sekä Egyptin seutu ovat aikanaan olleet entistä merenpohjaa. (s. 401, 402 "Muuttuva maa", Pentti Eskola)

 

• Tunisiasta Tozeurin kaupungin lähistöltä on löydettävissä vanhoja osterinkuorifossiileja. (s. 90 "Kuinka mammutti pakastetaan", Björn Kurten)

 

• Faijumin autiomaasta 60 kilometriä Kairosta lounaaseen, Djebel Qatranin korkean jyrkänteen rinteeltä, on löydetty valaiden ja merilehmien jäänteitä. (s. 23 "Jääkausi", Björn Kurten)

 

• Maapallon eri puolilta on löydetty kalakivettymien kerrostumia, joissa on satojatuhansia tai miljoonia kaloja. Esim. Kaliforniassa Herringin fossiilikerrostumassa on arvioitu olevan miljardi kalaa kymmenen neliökilometrin alueella. Samoin Saksasta Kaspianmerelle ulottuvalla alueella sekä Italiassa, Skotlannissa, Tanskassa (Stevn's Klintin liitukalliossa) ja Etelä-Espanjassa (Caravacan kukkulat) on kalakivettymien kerroksia, joissa on ollut miljoonia kaloja. Näiden kaikkien kuivien alueiden on aikanaan täytynyt olla meren peitossa, muuten nämä kalalöydöt eivät olisi mahdollisia.

 

• Tunnettu Burgessin saviliuskekerrostuma löydettiin v. 1909 Kalliovuorilta. Tämä kerrostuma, joka sisälsi kymmeniätuhansia muinaisen merenpohjan kivettyneitä eliöitä, on nykyään yli 2000 metrin korkeudella.

 

• Australian luoteisosista (s. 96 Maapallo ihmeiden planeetta) ja Uudesta Guineasta on löydetty koralleja sekä kalojen fossiileja.

 

• Pohjois-Amerikan mantereelta on tavattu valaiden jäännöksiä kaukana merestä. Näitä löytöjä on tehty mm. Ontariojärvellä, Vermontissa, Quebeckissa ja St. Lawrencessa. Meren on täytynyt peittää nämä alueet.

 

• Useilla maapallon korkeilla paikoilla - Himalajalla sekä muissa korkeissa vuoristoissa - voidaan havaita merkkejä muinaisista rantaviivoista ja veden laineista. Samoja löytöjä on tehty Uudessa-Guineassa, Italiassa, Sisiliassa sekä Britanniassa, Irlannissa, Islannissa, Huippuvuorilla, Novaja-Semljalla, Franz Josefin maalla, Grönlannissa, laajalla alueella Pohjois-Amerikassa, Etelä-napamaissa, Etelä-Amerikassa, Algeriassa, Espanjassa jne. (Tiedot peräisin pääosin kirjasta "Maanpinnan muodot ja niiden synty", s. 99,100 / Iivari Leiviskä)

   Niin ikään Suomesta ja Suomen lähialueilta on tehty useita muinaisrantalöytöjä. Pyhätunturilla on kiviä, joissa hyvin näkyvät aallonmerkit. Samoin "muinaisrantoja löytyy monien mäkien ja vaarojen rinteiltä. Eteläisessä Suomessa tällaisia paikkoja ovat Korppoon Jurmo, Pyhtään kaunissaari ja Säkylän Virttaankangas ja pohjoisempana esim. Lauhanvuori, Rokua ja Aavasaksa". (Lainausmerkeissä oleva teksti on kirjasta "Jokamiehen geologia", s. 96 / Kalle Taipale, Jouko T. Parviainen)

 

• Araratin vuorilta 4500 metrin korkeudesta on tavattu tyynylaavaa, jota syntyy vain vedenalaisissa tulivuorenpurkauksissa (Molen, M., Vårt ursprung?, 1991, s. 246)

 

• Eräs osoitus vedenpaisumuksesta ovat merelliset sedimenttikalliot. Ne ovat paljon yleisempiä kuin mitkään muut sedimenttikalliot yhteensä. Tähän havaintoon viittasi jo geologian isäksi mainittu James Hutton yli kaksi vuosisataa sitten:

 

Joudumme päättelemään, että kaikki maan kerrostumat  - - ovat syntyneet meren pohjalle kasaantuneesta hiekasta ja sorasta, äyriäisten kuorista ja koralliaineista, maasta ja savesta. (J. Hutton, The Theory of the Earth l, 26. 1785)

 

J.S. Shelton: Mantereilla merelliset sedimenttikalliot ovat paljon yleisempiä ja laaja-alaisempia kuin mitkään muut sedimenttikalliot yhteensä. Tämä on eräs niistä yksinkertaisista tosiasioista, joka vaatii selitystä ollen kaiken sen ytimessä, joka liittyy ihmisen jatkuviin pyrkimyksiin ymmärtää geologisen menneisyyden muuttuvaa geografiaa. (J.S. Shelton: Geology illustrated)

 

KANSOJEN PERIMÄTIETO JA VEDENPAISUMUS. Vedenpaisumuksesta ei tarvitse etsiä tietoa vain luonnosta; siitä todistaa myös kansojen perimätieto. Eräiden arvioiden mukaan on olemassa noin puolisen tuhatta vedenpaisumuskertomusta, joissa vesi mainitaan tuhon aiheuttajana. Monet kertomuksista ovat värittyneet ja muuttuneet matkan varrella, mutta olennaista kaikissa on, että vesi mainitaan tuhon aiheuttajana. Monissa niistä mainitaan myös aiemmin vallinneesta kulta-ajasta, syntiinlankeemuksesta sekä Baabelissa tapahtuneesta kielten sekoituksesta - asioista, joista Raamattukin puhuu.

   Kertomuksia esiintyy hyvin erilaisten kansanheimojen parissa: babylonialaisten, Australian alkuasukkaiden, Kiinan Miao-kansanheimon, afrikkalaisten efe-kääpiöiden, Amerikan hopi-intiaanien Pohjois-Amerikan padago-heimon parissa sekä lukuisten muiden kansojen parissa. Vedenpaisumuskertomusten yleismaailmallisuus viittaa tämän tapahtuman historiallisuuteen:

 

Maailmasta tunnetaan puolisen tuhatta eri kulttuuria, muiden muassa Kreikan, Kiinan, Perun sekä Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen joukosta, joiden legendojen ja myyttien kirjoon liittyy väkevä kertomus suuresta tulvasta, joka on muuttanut kansan historian kulkua. Monissa tarinoissa selviytyjiä on harvalukuinen joukko, aivan kuin Ukko-Nooan tapauksessa. Monesti tulvan aiheuttajina pidettiin jumalia, jotka olivat syystä tai toisesta kyllästyneet ihmiskuntaan. Väki oli kenties turmeltunutta, kuten Nooan aikana ja Pohjois-Amerikan lounaisosien hopi-intiaanien tarussa tai oli käynyt liian monilukuiseksi ja meluisaksi, kuten Gilgamesh-eepoksessa. (1)

 

Lenormant sanoo kirjassaan ”Beginning of History”:

“Meillä on tilaisuus todistaa, että vedenpaisumuskertomus on yleismaailmallinen perimätieto ihmisperheen kaikissa haaroissa, ja niin varmaa ja yhdenmukaista perimätiedollista asiaa kuin tämä, ei voitane pitää kuviteltuna taruna. Sen täytyy olla todellisen ja peloittavan tapauksen muisto, tapauksen, mikä teki niin voimakkaan vaikutuksen ihmissuvun ensimmäisten vanhempien mieleen, etteivät heidän

jälkeläisensä voineet sitä milloinkaan unohtaa. (2)

 

Kaikenrotuisilla kansoilla on valtavasta tulvakatastrofista erilaisia perimätietoja. Niinpä ovat kreikkalaiset kertoneet keskuudessaan vedenpaisumustarinaa, jonka keskushenkilönä oli Deukalion; jo paljon ennen Kolumbusta oli Amerikan mantereen alkuasukkailla kertomuksia, jotka olivat säilyttäneet elävänä muiston suuresta tulvasta; myös Australiassa, Intiassa, Polynesiassa, Tiibetissä, Kašmirissa ja Liettuassa on tulvakertomuksia periytynyt sukupolvelta toiselle meidän päiviimme saakka. Olisivatko ne kaikki vain satuja, vain tarinoita? Olisivatko ne kaikki keksittyjä? On oletettavissa, että ne kaikki kuvastavat samaa valtavaa katastrofia. (3)

 

Jollei yleismaailmallinen vedenpaisumus olisi ollut todellisuutta, niin jotkut kansanrodut olisivat panneet pelättävät tulivuorenpurkaukset, suuret lumimyrskyt, kuivuudet... hävittämään heidän pahat esivanhempansa. Vedenpaisumuskertomuksen yleismaailmallisuus on näin ollen sen todenperäisyyden parhaita todisteita. Me voisimme sivuuttaa minkä tahansa näistä taruista erillisenä ja pitää sitä ihmisen vilkkaan mielikuvituksen tuotteena, mutta yhdessä, maailmanlaajuisesta näkökulmasta katsoen ne ovat lähes vastaansanomattomat. (Earth-teos)

 

Seuraavaksi lisää viittauksia samaan aiheeseen. Menneet historioitsijat ovat maininneet vedenpaisumuksen todellisena historiallisena tapahtumana. Nykyinen historian uudelleen kirjoittaminen pyrkii sen sijaan muuttamaan ihmisen mennyttä historiaa kieltämällä tämän suuren tulvakatastrofin ja lisäämällä historiaan satojatuhansia ja miljoonia vuosia, joiden todenperäisyydestä ei ole kovinkaan vakuuttavia todisteita.

 

• Historioitsija Josefus ja babylonialainen Berosus ovat maininneet Nooan arkin jäännöksistä

• Kreikkalainen historioitsija Herodotos on viitannut Historia-teoksensa viidennessä osassa skyyttalaisiin. Hän mainitsee heidät Jaafetin (Nooan pojan) jälkeläisiksi (1 Moos 10:1,2: Tämä on kertomus Nooan poikien, Seemin, Haamin ja Jaafetin, suvusta. Heille syntyi poikia vedenpaisumuksen jälkeen. Jaafetin pojat olivat Goomer, Maagog, Maadai, Jaavan, Tuubal, Mesek ja Tiiras.)

• Gilgameshin kertomuksessa Utnapisthimille annettiin käsky rakentaa laiva: ”Oi Shuruppakin mies, Ubar-Tutun poika. Revi maahan talosi ja rakenna laiva, luovu rikkaudesta, etsi kuolemanjälkeistä elämää, halveksi omaisuutta, pelasta henkesi. Vie kaikkien elävien siemen laivaan, jonka rakennat. Mittaa sen ulottuvuudet hyvin.”

• Assyrialaisessa vedenpaisumuskertomuksessa on kuvaus laivan rakentamisesta:

 

Tee tämän mukainen laiva - -

- - Minä tuhoan syntisen ja elämän.

- - Anna elämän siemenen mennä sisään, kaiken siitä,

laivan keskiosaan, laivan jonka teet.

Kuusisataa kyynärää on sen pituus oleva

ja kuusikymmentä kyynärää sen leveys ja korkeus.

- - Anna sen mennä syvälle. –

Otin käskyn vastaan ja sanoin Healle, Herralleni:

Kun saan valmiiksi

sen laivanrakennuksen, jonka käskit minun tehdä,

niin nuoret ja vanhat minua ivaavat. (4)

 

• Atsteekit ovat viitanneet vedenpaisumukseen:

 

Kun maailma oli ollut olemassa 1716 vuotta tuli vedenpaisumus: ”Koko ihmiskunta katosi ja hukkui ja huomasi muuttuneensa kaloiksi. Kaikki hävisi yhdessä ainoassa päivässä”. Vain Nata ja tämän vaimo Nana pelastuivat, koska Titlacahuan-jumala oli kehottanut heitä tekemään veneen sypressipuusta. (5)

 

• Babylonialaisesta Nippurin kaupungista löytyi 1890-luvulla savitaulu, joka on vanhempi kuin Gilgamesh-eepos. Savitaulu on vähintään noin vuodelta 2100 eKr., koska niihin aikoihin löytöpaikkana toiminut kaupungin kirjasto tuhottiin.

   Kuvaus on hyvin samanlainen kuin Ensimmäisen Mooseksen kirjan kuvaus. Siinä mainitaan vedenpaisumuksen tulemisesta ja kehotetaan rakentamaan iso alus eloon säästettyjen kuljettamiseksi. Taulun tekstin käänsi assyriologin asiantuntija Herman Hilprecht. Hakasuluissa olevia sanoja ei saa selville tekstistä, mutta Hilprecht on liittänyt ne mukaan asiayhteyden perusteella:

 

(2) … [taivaan ja maan rajat minä] irrotan

(3) … [aikaansaan vedenpaisumuksen, ja] se lakaisee pois kaikki ihmiset yhtä aikaa;

(4) … [mutta etsi sinä e]lämää ennen kuin vedenpaisumus tulee;

(5) … [Sillä kaikkien elävien olentojen ylle], niin monta kuin niitä onkin, tuon hylkäyksen, tuhon, poispyyhkimisen

(6) …Rakenna iso alus ja

(7) …kokonaiskorkeus olkoon sen rakenteena

(8) …olkoon se asuntolaiva eloon säästettyjen kuljettamiseksi.

(9) …vahvalla kannella peitä (se).

(10) … [Alukseen] jonka teet

(11) … [siihen t]uo maaeläimet, taivaan linnut,

(12) … [ja maan matelijat, pari kustakin] joukon sijaan,

(13) …ja perhe… (6)

 

• Mitä tulee Egyptin ajanlaskuun, saattaa siinä olla vuosisatojen heitto. Egyptiläisillä ei varhaisina aikoina ollut hallitsijaluetteloita, vaan ne laati vuosisatoja myöhemmin (n. 270 eKr.) egyptiläinen pappi Manethon. Virheenä hänen luetteloissaan on pidetty mm. sitä, että Manethon luuli joidenkin kuninkaiden vaikuttaneen peräkkäin, vaikka heidän on todettu hallinneen samanaikaisesti.

   Kaikesta huolimatta Manethon vahvistaa Ensimmäisen Mooseksen kirjan historiallisuuden. Hän ”kirjoitti, että ’vedenpaisumuksen jälkeen’ Haamille, Nooan pojalle, syntyi ’Egyptos eli Misraim’, joka asettui ensimmäisenä nykyisen Egyptin alueelle siihen aikaan, kun heimot alkoivat hajaantua”. (7)

 

Kirjainmerkit. Raamatun mukaan kun Nooa meni arkkiin, oli siinä hänen lisäkseen vain seitsemän muuta henkilöä eli yhteensä heitä oli kahdeksan (1 Moos 7:7 ja 1 Piet 3:20).

   On kuitenkin mielenkiintoista, että sama lukumäärä kahdeksan sekä viittaus vedenpaisumukseen tulee esille jopa kirjainmerkeissä, varsinkin kiinalaisessa kirjoitusjärjestelmässä. Kiinalaisessa kirjoitusjärjestelmässä laivasymboli kuvaa alusta, jossa on kahdeksan ihmistä eli täsmälleen sama lukumäärä kuin Nooan arkissa! Samoin tulvaa merkitsevässä kirjainmerkissäkin on luku kahdeksan! Ei voi olla sattuma, että sama lukumäärä kahdeksan liittyy sekä laivasymboliin että tulvaan. Yhteys johtuu varmasti siitä, että kiinalaisillakin on säilynyt perimätieto samasta maailmanlaajuisesta tulvasta kuin muilla kansoilla. Heidän parissaan on jo varhain uskottu yhteen ainoaan taivaan Jumalaan:

 

Toinen esimerkki. Kiinalainen laiva-symboli kuvaa alusta, jossa on kahdeksan ihmistä. Kahdeksan ihmistä? Nooan arkki kuljetti juuri kahdeksan ihmistä turvaan.

   …Kaikki tutkijat eivät ole yhtä mieltä jokaisen symbolin täsmällisestä merkityksestä. Joka tapauksessa kiinalaiset itse (samoin kuin monet japanilaiset, joilla on käytännöllisesti katsoen sama kirjoitusjärjestelmä) ovat kiinnostuneet tulkinnoista, joita lähetyssaarnaajat ovat heille esittäneet. Vaikka teoriat eivät olisi täysin pitäviäkään, jo niistä keskusteleminen saattaa riittää välittämään hengellisen totuuden uskottomille.

   Olen itse havainnut, että monien kiinalaisten ja japanilaisten sananjulistajien mielestä nämä erilaiset symbolit muodostavat oivallisen kulkutien heidän kansansa ajatteluun. (Don Richardson: Iankaikkisuus heidän sydämessään (Eternity in their Hearts) s. 158,159)

 

Vanhurskas-sana. Kiinalaisessa kirjoitusjärjestelmässä on toinenkin erikoisuus: sana vanhurskas. Tämän sanan kirjainmerkki koostuu kahdesta eri osasta: yläosa merkitsee karitsaa ja alapuolella on persoonapronomini minä. Siten on ollut aikanaan käsitys, ettei ihminen voi itsestään tulla vanhurskaaksi, vaan ollessaan ainoastaan karitsan alapuolella, hän on vanhurskas. Kiinalainen kirjoitusjärjestelmä opettaa siis samalla tavalla kuin Uusi testamenttikin. Nytkin meidän on oltava Jumalan antaman Karitsan eli Jeesuksen Kristuksen alapuolella, että olisimme vanhurskaita:

 

- (Joh 1:29) Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!

 

- (1 Kor 1:30) Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi,

 

HIILI JA ÖLJY. Hiilen ja öljyn synnystä on tavallisesti opetettu, että ne ovat syntyneet hitaiden prosessien tuloksina vuosimiljoonia sitten. Puhutaan erityisestä hiilikaudesta, jolloin hiiltä olisi muodostunut poikkeuksellisen paljon.

   Mutta miten asia on? Ovatko nämä aineet syntyneet satoja miljoonia vuosia sitten ja onko niiden muodostuminen kestänyt miljoonia vuosia? Jos katsomme asiaa seuraavien seikkojen valossa, osoittavat ne pikemminkin niiden muodostuneen nopeasti ja melko "lähimenneisyydessä", vain muutamia vuosituhansia sitten ja mitä ilmeisimmin Raamatun mainitseman vedenpaisumuksen yhteydessä.

 

Hiiliesiintymien ja öljylähteiden ikä. Todisteet hiili- ja öljyesiintymien iästä eivät viittaa suuriin aikakausiin. Siitä puhuttiin jo aikaisemmin ja sen osoittivat seuraavat kaksi asiaa:

 

• Öljylähteiden paine on niin kova (on tavallista, että öljy voi suihkuta ilmaan maahan poratusta reiästä), etteivät ne voi olla enintään kuin 10 000 vuotta vanhoja. (Chapters 12-13 of prehistory and earth models by Melvin A. Cook, Max Parrish and company, 1966). Jos lähteet olisivat vuosimiljoonien ikäisiä, olisi paine niistä kadonnut jo ajat sitten.

 

• Kun hiilikerrostumista "250 - 300 milj. vuoden takaa" on tavattu ihmisen jalanjälkiä lukuisilta eri alueilta (mm. Meksicosta, Arizonasta, Illinoisista, Uudesta Meksicosta ja Kentuckysta) sekä on löydetty ihmiselle kuuluvia tavaroita ja ihmisfossiileja (!) samoista kerrostumista, on joko ihmisen täytynyt olla maapallolla 300 miljoonaa vuotta sitten tai sitten hiiliesiintymät ovat todella vain joitakin vuosituhansia vanhoja (Glashouver, W.J.J., So entstand die Welt, Hänssler, 1980, ss. 115-6; Bowden, M., Ape-men-Fact or Fallacy? Sovereign Publications, 1981; Barnes, F.A., The Case of the Bones in Stone, Desert/February, 1975, p. 36-39). On oletettavaa, että jälkimmäinen vaihtoehto pitää paikkansa, koska kukaan tiedemieskään ei usko ihmisen esiintyneen maapallolla 300 miljoonaa vuotta:

 

"Jos ihminen... oli olemassa niinkin varhain kuin rautahiilikaudella missään muodossa, koko geologinen tiede on niin täysin väärässä, että kaikkien geologien tulisi sanoutua irti toimistaan ja ryhtyä rekkakuskeiksi. Niinpä ainakin toistaiseksi tiede hylkää sen houkuttelevan vaihtoehdon, että ihminen olisi saanut nuo jalanjäljet aikaan." (The Carboniferous Mystery", Scientific Monthly, vol. 162, jan. 1940, s. 14)

 

Syntynopeus. Mitä tulee öljyn ja hiilen muodostumiseen, ei senkään ole tarvinnut kestää pitkää aikaa. Siitä osoituksena on, että Saksassa valmistettiin toisen maailmansodan aikana öljyä kivi- sekä ruskohiilestä ja se onnistui hyvin. Siihen ei tarvittu edes vuosikausia, vaan se tapahtui lyhyessä ajassa. Samoin laboratoriossa on tonnista orgaanista jätettä pystytty valmistamaan tynnyrillinen öljyä ja vain 20 minuutissa (Machine design 14 may 1970).

   Mitä sitten tulee hiilen muodostumiseen, on puuta ja muita selluloosapitoisia aineita kyetty muuttamaan hiileksi tai hiilen kaltaiseksi aineeksi vain muutamassa tunnissa. Se osoittaa, että kun olosuhteet ovat oikeat, voi näitä aineita syntyä hyvin nopeasti. Ei vaadita miljoonia vuosia, jotta niitä voisi muodostua. Vain teoriat evoluutiosta eli oletetusta kehityksestä vaativat vuosimiljoonia. Seuraava esimerkki viittaa siihen, miten kivihiilen synty on mahdollista nopeassa ajassa, vain muutamissa viikoissa. Kirjoittaja osoittaa, että tämäntyyppiset tapahtumat ovat voineet toteutua vedenpaisumuksen yhteydessä.

 

Argonnen Kansallislaboratoriossa (Yhdysvalloissa) tutkijat ovat osoittaneet, että korkeatasoista mustaa kivihiiltä saadaan seuraavanlaisella menetelmällä: otetaan ligniiniä (puun olennainen ainesosa) ja sekoitetaan siihen jonkin verran happopitoista savea sekä vettä. Lämmitetään hapettomassa, umpinaisessa kvartsisäiliössä vain 150 ºC:ssa ilman paineen lisäystä. Geologisesti ajatellen tämä ei ole vielä lainkaan kuuma lämpötila – itse asiassa ainesosissa ei ole mitään poikkeuksellista tai ”luonnonvastaista”. Prosessiin ei kulu myöskään miljoonia vuosia vaan ainoastaan 4 - 36 viikkoa!

   (…) Kuuluisa australialainen geologi Sir Edgeworth David kuvaili vuoden 1907 raportissaan pystyssä olevia hiiltyneitä puunrunkoja, jotka olivat mustien kivihiilikerrosten välissä Newcastlessa (Australiassa). Niiden alaosat olivat painuneet syvälle kivihiilikerrokseen, sitten runko meni suoraan välissä olevan kerroksen läpi päätyen yläpuolella olevaan kivihiilikerrokseen!

   Ajattele, että näitä asioita yritetään selittää kahdessa erillisessä suossa tapahtuneilla hitailla prosesseilla, joiden välissä on ollut valtavia ajanjaksoja. Kun ennakkoasenteena on ollut ”hidas ja asteittainen kehitys”, on selvää, että tämä on estänyt ilmeisimmän selityksen kivihiilen alkuperästä eli sen, että valtava veden aikaansaama luonnonmullistus on haudannut nopeasti irti reväistyt kasvit.

   Liikkuva vesi voi saada nopeasti aikaan suunnattoman paljon geologisia muutoksia etenkin, jos vettä on paljon. Suurin osa ihmisistä luulee, että näiden muutosten on pakko viedä miljoonia vuosia. (…)

   Jotkut geologit (mukaan lukien monet ”miljooniin vuosiin” puhdasoppisesti uskovat henkilöt) sanovat nykyään, että Grand Canyon muodostui samaan tapaan, katastrofaalisesti, ja ettei se ole syntynyt Colorado-joen miljoonien vuosien aikana tapahtuneen hitaan uurtamisen tuloksena.

   Vuoden kestänyt, vuoret peittänyt vedenpaisumus, joka liittyi maailmanlaajuisiin mullistuksiin, raastoi maan kamaraa, kun vettä (ja väistämättömästi myös magmaa) syöksähteli ylöspäin kuukausien ajan (”syvyyden lähteiden” puhkeaminen, 1 Moos 7:11) Tällainen pelottava katastrofi saisi aikaan käsittämättömän määrän geologisia muutoksia. (8)

 

Todisteita nopeasta synnystä. Sen puolesta, että hiili ja öljy ovat syntyneet nopeasti vedenpaisumuksen yhteydessä, eikä hitaasti vuosimiljoonien aikana, puhuvat vielä seuraavat seikat:

 

• Hiilikerrosten keskeltä on voitu tavata fossiileja, mm. puita, jotka lävistävät useita kerrostumia. Vanha valokuva Saint-Etiennen kivihiililouhoksesta Ranskasta osoittaa, miten viisi puunrunkoa lävistää kukin noin kymmenen kerrosta. Näitä fossiileja ei voi syntyä ja esiintyä, jos hiilikerrostumat olisivat muodostuneet vuosimiljoonien aikana.

 

• Eräs mielenkiintoinen havainto on, että monissa maapallon hiilikerrostumissa tavataan huomattavia määriä merieläinten kuorikerrostumia ja merieläinten fossiileja ("A note on the occurrence of marine animal remains in a lancashire coal ball", Geologigal magazine, 118:307, 1981 ja Weir, J. "Recent studies of shell of the coal measures", Science progress, 38:445, 1950). Tämäntyyppiset löydöt viittaavat selvästi vedenpaisumukseen. Se on kuljettanut merieläimiä maakasvien sekaan ja aiheuttanut muuta samanlaista liikehdintää:

 

Prof. Price esittää tapauksia, jolloin 50 – 100 kivihiilikerrostumaa ovat toistensa päällä siten, että juuri näitä syvänmeren fossiileja sisältäviä kerrostumia on niiden välissä. Hän pitää tätä todistusta niin voimakkaana ja vakuuttavana, ettei ole koskaan havainnut mitään järjellistä yritystä selittää näitä tosiasioita Lyellin yhdenmukaisuusteorian pohjalta. (Wiljam Aittala: Kaikkeuden sanoma, s. 198)

 

• Ongelmana hiilen ja öljyn synnyssä on, ettei sitä nykyään tapahdu. Siksi niitä pidetään uusiutumattomina luonnonvaroina. Niiden ei ole havaittu muodostuvan edes trooppisissa maissa, vaikka olosuhteiden luulisi niissä olevan otollisia. Päinvastoin, kasvit nopeasti mätänevät siellä eikä niistä muodostu mitään öljyä tai hiiltä.

   Ainut mahdollisuus esim. hiilen synnylle on sellainen luonnonkatastrofi, joka äkisti peittää kasvijätteen maamassojen alle, ja jättää sen kovaan paineeseen ja hapettomaan tilaan, missä se ei pääse pilaantumaan. Kovaa painetta ja hapetonta tilaa on pidetty välttämättömänä hiilen synnylle. Lisäksi bakteerit eivät voi hajottaa kasvijätettä hapettomassa tilassa. Vedenpaisumus, joka kasasi muta- ja maamassoja päällekkäin, voi parhaiten selittää tällaisen tapahtuman. Seuraava lainaus suomalaisen geologin Pentti Eskolan kirjasta "Muuttuva maa", s. 114, viittaa samaan asiaan. Siinä puhutaan, miten kivihiilijuonteiden yhteydessä esiintyy savikiviä, jotka ovat vedestä kerrostuneita. Lainaus viittaa selvästi vedenpaisumukseen, joka oli vain joitakin vuosituhansia sitten:

 

"Kivihiilijuonteiden alla ja päällä on, kuten sanottu, säännöllisesti savikiviä, ja näiden rakenteesta näkyy, että ne ovat vedestä kerrostuneita."

 

Dinosaurusten tuho. Kun on kyseessä dinosaurusten tuho, on sen usein ajateltu tapahtuneen miljoonia vuosia sitten erityisen liitukauden loppuvaiheessa. On ajateltu, että samanaikaisessa joukkotuhossa olisi ollut osallisena myös ammoniitteja, belemniittejä sekä useita muita kasvi- ja eläinlajeja. Tuhon oletetaan pyyhkäisseen pois suuren osan liitukauden eläimistä.

   Pitääkö edellinen käsitys paikkansa? Kuolivatko dinosaurukset joskus miljoonia vuosia sitten ns. liitukaudella vai ovatko nekin kuolleet pääosin vedenpaisumuksessa, josta Raamattu puhuu? Seuraavassa tutkimme asiaa ja pohdimme samalla tavanomaisimpia teorioita, joita on esitetty:

 

Oliko tuhon syynä kulkutauti ja virus tai munanryöstäjät? Kun on esitetty erilaisia vaihtoehtoja dinosaurusten tuhoon, on yksi sellainen ollut kulkutauti tai virus, joka olisi tuhonnut ne. Toinen vaihtoehto on ollut, että muut eläimet olisivat yhtäkkiä alkaneet syödä niiden munia.

   Kummassakin teoriassa on kuitenkin suuri ongelma, joka on, ettei kumpikaan niistä selitä muiden kasvi- ja eläinlajien tuhoa samanaikaisesti. Onhan ajateltu, että samanaikaisessa tuhossa piti kuolla joutsen-, kala ja lentoliskoja, kasveja ja kasvinsyöjiä sekä ammoniitteja ja belemniittejä (Ammoniitit ja belemniitit ovat merieläimiä, joita on löydetty myös Alppien ja Himalajan rinteiltä). Mistä näiden muiden lajien tuho johtuu? Virukset eivät varmastikaan voi olla syynä, koska miten virukset voisivat tuhota aivan erilaisia lajeja, meri- ja maaeläimiä, jopa kasveja? Sellaisia viruksia ei tunneta.

   Mitä sitten tulee munansyöjiin, eivät nekään voi selittää useiden eri lajien samanaikaista tuhoa, puhumattakaan kasveista. Ne eivät voisi aiheuttaa laajamittaista tuhoa ja eri lajien sukupuuttoon kuolemista samanaikaisesti. Asialle täytyy löytyä jokin parempi selitys.

 

Oliko meteoriitti syynä tuhoon? Yleisimpänä syynä dinosaurusten tuhoon on pidetty meteoriittia, joka olisi nostanut valtaisan pölypilven. On ajateltu, että pölypilvi olisi peittänyt auringon valon pitkäksi aikaa, jolloin kasveja olisi kuollut ja myös kasveja syövät eläimet olisivat nääntyneet nälkään.

   Kun on kyseessä tämä teoria tai jokin hidas ilmastomuutos, on siinä kuitenkin eräs ongelma. Tämä teoria kuten edellisetkään teoriat eivät voi selittää sitä, miten nykyisin voidaan löytää dinosaurusten fossiileja sekä kallioiden että vuorten sisältä. Niitä tavataan eri puolilta maailmaa kovien kallioiden sisältä, joka on merkillistä. Se on merkillistä, koska eihän mikään suuri eläin – ehkä 20 metriä pitkä - voi mitenkään mennä kovan kallion sisälle. Aikakaan ei auta asiaa, koska jos odotettaisiin miljoonia vuosia jonkun eläimen hautautumista maan sisään ja fossiloitumista, mätänisi se sitä ennen kunnolla tai muut eläimet söisivät sen. Itse asiassa aina kun tapaamme dinosaurus- ja muita fossiileja, on niiden täytynyt nopeasti hautautua liejun ja mudan alle. Muulla tavalla niitä ei voi syntyä:

 

"On ilmeistä, että jos kerrostumien muodostuminen tapahtuisi tällaisessa hitaassa tahdissa, mitään fossiileja ei saattaisi säilyä, koskapa ne eivät hautautuisi sedimentteihin ennen veden happojen vaikutuksesta tapahtuvaa hajoamista, tai ennenkuin ne tuhoutuisivat ja särkyisivät kappaleiksi hankautuessaan ja iskeytyessään matalien merten pohjaan. Ne voivat peittyä sedimentteihin vain onnettomuudessa, missä ne hautaantuvat äkkiä." (Geochronology or the Age of the Earth on the Basis of Sediments and Life", Bulletin of the National Recearch Council No. 80, Washington D. C., 1931, s. 14)

 

Johtopäätös on, että näiden ympäri maailmaa tavattavien dinosaurusten on täytynyt tulla nopeasti muta- ja liejuvyöryjen hautaamiksi. Pehmeä lieju on aluksi tullut niiden ympärille ja kovettunut sitten kovaksi samalla tavalla kuin sementti. Vain tällä tavalla voidaan selittää dinosaurusten, mammuttien ja muiden eläinten fossiilien synty. Vedenpaisumuksessa sellaista voisi varmasti tapahtua.

   Katsomme kuvausta, joka antaa oikean käsityksen asiasta. Siinä osoitetaan dinosaurusten löytyminen kovien kallioiden sisältä, mikä osoittaa, että niiden on täytynyt tulla pehmeän liejun peittämäksi. Lieju on sitten kovettunut niiden ympärille. Vain vedenpaisumuksessa, mutta ei normaalissa luonnon kiertokulussa, voisimme odottaa tapahtuvan jotain sellaista (kirjoituksessa on viittaus myös siihen, miten vesipyörteet ovat voineet kasata dinosaurusten luita). Kirjoitukseen on jälkeenpäin lisätty lihavoinnit, jotta asia tulisi selvemmäksi:

 

Hän meni Etelä-Dakotan autiomaihin, joissa on kirkkaanvärisiä punaisia, keltaisia ja oranssisia kallioseinämiä ja kallionlohkareita. Jo muutamassa päivässä hän löysi kallionseinämästä joitakin luita, joiden hän arvioi olevan sellaisia, joita hän oli lähtenyt etsimään. Kun hän kaivoi kalliota luiden ympäriltä, hän totesi, että luut olivat eläimen rakenteen mukaisessa järjestyksessä. Ne eivät olleet kasassa kuten dinosauruksien luut usein ovat. Monet tällaiset kasat olivat ikäänkuin voimakkaan veden pyörteen tekemiä.

   Nyt nämä luut olivat sinisessä hiekkakivessä, joka on hyvin kovaa. Hiekkakivi oli poistettava tiehöylällä ja irrotettava räjäyttämällä. Brown ja hänen apulaisensa tekivät melkein seitsemän ja puoli metriä syvän kuopan luiden irti saamiseksi. Yhden suuren luurangon irrottaminen vei heiltä kaksi kesää. He eivät suinkaan poistaneet luita kivestä. He kuljettivat kivenlohkareet rautateitse museoon, missä tiedemiehet pystyivät veistämään kiviaineksen pois ja kokoamaan luurangon. Tämä tyrannilisko seisoo nyt museon näyttelyhallissa. (s. 72, "Dinosaurus" / Ruth Wheeler ja Harold G. Coffin)

 

 VIITTAUKSET:

 

1. Kalle Taipale: Levoton maapallo, s. 78

2. Toivo Seljavaara: Oliko vedenpaisumus ja Nooan arkki mahdollinen?, s. 5

3. Werner Keller: Raamattu on oikeassa, s. 29

4. Arno C. Gaebelein: Kristillisyys vaiko uskonto?, s. 48

5. Francis Hitching: Arvoitukselliset tapahtumat (The World Atlas of Mysteries), s. 165

6. siteeraus: Luominen 17, s. 39

7. J. Ashton: Evolution Impossible, Master Books, Green Forest AZ, 2012, s. 115, lainaa viitettä 1, s. 7

8. Carl Wieland: Kiviä ja luita (Stones and Bones), s. 12-14

 

 

 

 

 




free hit counters