|
Vedenpaisumus
Vedenpaisumuksen historiallisuuden puolesta on runsaasti todisteita luonnossa ja ihmisten perimätiedossa. Lue, miten valtavasti todisteita on
Sisällys:
Vedenpaisumusta on
usein pidetty pelkkänä taruna. Varsinkin kehitysoppiin uskovat ihmiset
kieltävät vedenpaisumuksen koskaan tapahtuneen. Heistä on mahdotonta, että
vesi olisi kerran peittänyt koko maapallon.
Mutta onko vedenpaisumus sittenkin totta? Jos teemme käytännön havaintoja
maaperästä, fossiileista ja ihmisten perimätiedosta, viittaavat ne
vedenpaisumukseen. Ne osoittavat suuren joukkotuhon tapahtuneen kerran
maapallolla. Seuraavassa tutkimme luettelomaisesti todisteita, jotka
viittaavat tähän valtavaan katastrofiin.
• On arvioitu,
että Etelä-Afrikan Karroossa olisi hautautuneena peräti 800 miljardin
selkärankaisen luurangot (Robert Broomin artikkeli tammikuun Science-lehdessä
v. 1959). Näin suuri hautalöytö osoittaa, ettei kyse voi olla mistään
luonnollisesta tapahtumasta. Eläinten on täytynyt tulla hyvin nopeasti
haudatuksi. Parhaiten hautautumiset ovat selitettävissä vedenpaisumuksen
kaltaisella joukkotuholla, joka voi nopeasti kasata maakerroksia eläinten
päälle.
• Alaskan ja
Siperian ikirouta pitää sisällään miljoonia tonneja eläinten luita. Useat
näistä eläimistä ovat olleet suuria nisäkkäitä, jotka eivät pärjäisi kylmissä
oloissa eivätkä myöskään itse voisi hautautua eli mennä maan sisään. Kuvaus
kirjasta "Maailman luonto" kertoo asiasta. Se osoittaa, miten nämä suuret
eläimet löytyvät maan uumenista yhdessä erilaisen kasvillisuuden kanssa:
... Arvoituksellisinta on, että ikirouta Alaskassa ja Siperiassa voi sisältää
huomattavia määriä luita ja lihaa, puoliksi lahonnutta kasvillisuutta ja muita
eliömaailman jäänteitä. Paikoin nämä muodostavat huomattavan osan koko
maa-aineksesta. Melkoinen osa jäänteistä on peräisin suurista eläimistä kuten
karvapeitteisistä sarvikuonoista, jättiläisleijonista, jättiläismajavista,
sukupuuttoon kuolleista suurista puhveleista, myskihäristä ja mammuteista sekä
karvaisista norsuista... Siksi on selvää, että Alaska ennen jäätymistään oli
ilmastoltaan paljon lämpimämpi.
• Osoituksena
suurista joukkohaudoista ovat Nebraskan Agate Springissä tavatut
sarvikuonojen, kameleiden, villisikojen sekä lukemattomien muiden eläinten
jäännökset. Asiantuntijoiden arvioiden mukaan alueella on hautautuneena yli
9000 suurikokoisen eläimen jäännökset.
• Venäjältä
Odessan lähettyviltä kaivettiin v. 1845 esiin eläinten jäännöksiä, joissa oli
yli 100 karhulle kuuluneet luut sekä runsaasti hevosten, karhujen, mammuttien,
sarvikuonojen, biisonien, hirvien, susien, hyeenoiden, erilaisten
hyönteissyöjien, jyrsijöiden, saukkojen, näätien ja kettujen luita. Ne olivat
sekaisin erilaisten kasvijäänteiden, lintujen mutta myös kalojen(!)
kanssa. Kalojen esiintyminen maaeläinten joukossa tuntuu on selvä viittaus
vedenpaisumukseen. Miten kalat voivat esiintyä maaeläinten kanssa samoissa
kerrostumissa?
• Italian
Palermosta on löydetty mäkiä, joissa on suuri määrä virtahevon luita. Koska
löytöjen joukossa on myös nuorten virtahepojen luita, eivät ne ole voineet
kuolla luonnollisella tavalla. Nuorten virtahepojen mukanaolo viittaa
katastrofiin.
• On tehty
luolalöytöjä mm. Englannin Yorkshiressa, Kiinassa, USA:n itärannikolla sekä
Alaskassa, joissa samoista luolista on löydetty jopa kymmenien erilaisten sekä
kasvis- että eläinsyöjien luurangot. Englannin Yorkshiresta löydettiin yhdestä
tippukiviluolasta elefantin, sarvikuonon, virtahevon, hevosen, peuran,
tiikerin, karhun, suden, hevosen, ketun, jäniksen, kanin sekä monien lintujen
luita. Yleensä nämä toisiaan syövät eläimet eivät missään tapauksessa
oleskelisi keskenään.
• Eräs esimerkki
suurista hautalöydöistä ovat Ranskasta yhdestä paikasta löydetyt enemmän kuin
10 000 hevosen luurangot.
• Löytöjä
laajoista dinosaurusten hautausmaista on myös tehty. Belgiasta on löydetty
useiden satojen, jopa tuhansien, pienten dinosaurusten luita noin 300 metriä
syvästä savikerrostumasta. USA:n Montanasta on paljastunut pieneltä alueelta
noin 10 000 sorsaliskon luut, ja Kanadan Albertasta on löydetty
sarvikuonoliskojen satapäisiä joukkohautoja. Lisäksi muita dinosauruksiin
liittyviä pienempiä hautalöytöjä on tehty eri puolilta maailmaa. On luultavaa,
että nämä eläimet ovat olleet osallisena samasta tuhosta, joka on kohdannut
maailmaa samanaikaisesti.
Yksi esimerkki
esiintyy myös tunnetun evoluutiotutkijan Björn Kurtenin kirjassa The Age of
Dinosaurus. Hän mainitsee, miten useita dinosaurusten fossiileita on
löydetty uimisasennossa pää taaksepäin vääntyneenä aivan kuin
kuolinkamppailussa.
Puunrunkofossiilit, joista monet ovat sekaisin ja ylösalaisin.
Aikaisemmin
todettiin, miten eri puolilta maailmaa on tavattu puunrunkofossiileja, jotka
sijaitsevat maan sisällä ja ulottuvat useiden eri kerrostumien läpi. Puiden
rungot ja tukit saattavat olla yhtenä sekamelskana liejun, luiden ja muun
töryn kanssa sekä ovat ylösalaisin juurineen, mikä kaikki todistaa suuresta
tuhosta. Jotta puunrunkofossiilit olisivat voineet syntyä ja säilyä, on niiden
täytynyt hautautua niiden ympärillä oleviin maakerroksiin hyvin nopeasti -
muuten niistä ei olisi jäänyt fossiileja jäljelle.
Fossiilien
synty.
Maaperässä olevat fossiilit ovat voimakas todiste vedenpaisumuksesta.
Maaperässä olevien fossiilien synty on selitettävissä vain siten, että muta-
ja liejuvyöryt ovat haudanneet jonkin elossa olevan tai juuri kuolleen kasvin
ja eläimen hyvin nopeasti. Jos hautautumista ei tapahdu nopeasti, ei
fossiilien synnylle jää mitään mahdollisuutta. Bakteerien hajotustoiminta sekä
raadon- tai kasvinsyöjät tuhoaisivat kasvin tai eläimen jo muutamassa
päivässä. Merkillepantavaa on se, ettei nykyään juuri muodostu fossiileja.
Tunnettu tutkimusmatkailija Nordenskjöld totesi, että Huippuvuorilta on
helpompi löytää jonkun vanhan jättiliskon jäänne kuin äskettäin hautautunut
hylje, joita siellä kuitenkin on miljoonittain.
Niinpä on
melkoinen ongelma selittää, miten suuret eläimet kuten mammutit,
dinosaurukset, sarvikuonot, virtahevot, hevoset sekä muut suuret eläimet ovat
joutuneet maa- ja mutamassojen alle, jos ei uskota vedenpaisumukseen.
Mammutteja yksistään arvellaan olevan maaperään hautautuneena noin 5 miljoonaa
yksilöä. Nykyisissä olosuhteissa tällaiset eläimet eivät hautautuisi maan
sisään, vaan ne mätänisivät nopeasti maan päällä tai raadonsyöjät söisivät ne.
Seuraava kuvaus (James D. Dana:"Manual of Geology", s. 141) osoittaa, miten
nopea hautautuminen on fossiloitumisen kannalta välttämätön:
Selkärankaiset eläimet, kuten kalat, matelijat jms. hajoavat kappaleiksi, kun
niiden pehmeät osat tulevat poistetuiksi. Niiden täytyy tulla haudatuiksi
pikaisesti kuoleman jälkeen, jotta ne välttäisivät tästä johtuvan tuhoutumisen
sekä muiden eläinten syötäväksi joutumisen.
ELÄVINÄ HAUTAUTUNEET.
Useat
fossiilit antavat siis todistuksen siitä, että ne ovat tulleet nopeasti
haudatuiksi.
Nopean
hautautumisen lisäksi on useita todisteita siitä, että eläimet ovat
hautautumishetkellään olleet vielä elossa. Seuraavassa muutamia esimerkkejä:
Kalafossiilit.
Maaperästä on löytynyt runsaasti kalafossiileja, joissa on merkkejä siitä,
että ne ovat hautautuneet elävinä ja nopeasti.
Ensinnäkin on
löydetty kalafossiileja, joilla on ollut ateria kesken: niillä on ollut toinen
pienempi kala suussaan, kun ne ovat äkisti joutuneet maamassojen yllättämäksi
ja peittyneet niiden alle. Toisin sanoen, jos kala on syömässä ateriaansa, ei
se ole kokemassa normaalia kuolemaa, vaan se on elänyt normaalia elämää,
kunnes on kokenut nopean hautautumisen.
Toiseksi on
tavattu suuri joukko kalafossiileja, joilla on ollut kaikki suomut tallella,
suu auki sekä kaikki evät levällään. Aina jos kaloissa tavataan tämäntapaisia
merkkejä, osoittavat ne, että niiden on täytynyt olla vielä elossa ja
taistella kohtaloaan vastaan, kunnes ovat joutuneet äkisti haudatuiksi.
Vedenpaisumuksessa tällainen nopea hautautuminen liejun alle olisi kaloille
kaikkein todennäköisin tapa kuolla. Esim. panssarikaloista, joita löydetään
vanhoista punaisista hiekkakivikerrostumista, on arviolta 9/10 sellaisessa
asennossa - ne ovat nostaneet kaksi sarveansa suorakulmaisesti päänsä
luulevylle vaaran merkkinä - että se osoittaa niiden kokeneen nopean
hautautumisen.
Eikä
kalafossiileja voi syntyä juuri muuta kuin edellä mainitulla tavalla.
Normaalioloissa kalat pilaantuvat nopeasti tai muut syövät ne. Kalojen
hautausmaissa voi kuitenkin olla miljoonittain kalafossiileja.
Kaksikuoriset
näkinkengät ja osterit.
On tavattu
kaksikuorisia näkinkenkiä ja ostereita, jotka kiinnisulkeutumisellaan
osoittavat, että ne ovat hautautuneet elävinä. Yleensä, kun nämä eläimet
kuolevat, herpaantuu niiltä välittömästi lihas, joka pitää niiden molempia
kuoria kiinni. Silloin hiekka ja savi pääsevät tunkeutumaan niiden sisuksiin.
Kuitenkin, kun
näitä fossiileja löydetään, tavataan ne melkein aina kuoret tiukasti kiinni
eikä niiden välissä ole juuri hiekkaa tai savea. Kuorien kiinni oleminen
osoittaa, että eläimet ovat hautautuneet vielä elossa ollessaan.
Mammutit.
Monien
muiden eläinten ohella on tehty suuria mammuttilöytöjä. On arvioitu, että
niitä olisi maahan hautautuneena jopa 5 miljoonaa yksilöä. Niiden jäännöksiä,
lähinnä syöksyhampaita, on kaivettu maasta tonneittain esiin, ja niitä on
käytetty jopa norsunluuteollisuuden raaka-aineeksi, eli mistään pienestä
löytyneestä määrästä ei voida puhua.
Merkillistä
näille monille mammuttilöydöille on, että ne on tavattu tiloista, jotka ovat
osoittaneet niiden olleen vielä hyväkuntoisia kokiessaan äkkikuoleman. Jotkut
niistä on tavattu seisovassa asennossa (!), toisilla on ollut suussa ja
vatsassaan yhä sulamatonta ruokaa. Lisäksi jotkut on tavattu täysin
kokonaisina ja vahingoittumattomina.
Kun tällaisia
löytöjä tehdään laajoilta alueilta, osoittaa se, ettei kyseessä voi olla
paikallinen kevättulva, hidas nälkäkuolema tai tavallinen kuolema, kuten on
selitetty. Mikään uniformitarianismi ei voi selittää satojen tuhansien
eläinten samanaikaista ja väkivaltaista kuolemaa eikä sitä, miten ne
hautaantuivat lieju- ja maakerroksiin. Vedenpaisumuksessa niin saattaisi
tapahtua.
Meren eliöitä ja meren jäänteitä vuorilla sekä kuivilla alueilla.
- (1 Moos 7:19) Ja
vedet nousivat nousemistaan maan päällä, niin että kaikki korkeat vuoret
kaiken taivaan alla peittyivät…
- (2 Piet 3:6) …ja
että niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen.
Eräitä parhaita
todisteita maailmanlaajuisesta vedenpaisumuksesta ovat maailman vuorilta ja
monilta nyt kuivilta alueilta löydetyt jäänteet, jotka ovat alkuaan merestä
peräisin. (Television luonto-ohjelmista löytyy vastaavia esimerkkejä.)
Näitä jäänteitä ei varmastikaan tavattaisi nykyisistä löytöpaikoista, ellei
meri olisi aiemmin peittänyt näitä alueita:
• Jo 500 vuotta
ennen ajanlaskun alkua Pythagoras löysi vuorilta meren eliöiden jäänteitä
(s. 11 "Planeetta Maa").
• Historioitsija
Herodotos kirjoitti noin sata vuotta myöhemmin, että Egyptin hiekka-aavikolta
voi kerätä simpukankuoria. Hän päätteli, että meri oli aikaisemmin ylettynyt
sinne saakka (s. 11 "Planeetta Maa"). Afrikan suurilta
hiekka-aavikoilta on löytynyt myös suurten merieläinten jäänteitä.
• Ksenofanes löysi
n. 500 eKr. merifossiileja kaukaa sisämaasta: hän löysi kalafossiileja
syrakusalaisesta kivilouhoksesta Sisiliasta, Maltalta sekä mantereelta. Hän
päätteli löytöjen perusteella, että meren oli aiemmin täytynyt peittää nämä
alueet (s. 17 Nils Edelman - Viisaita ja veijareita geologian maailmassa).
• Charles Darwin
törmäsi meren jäänteisiin. Hän löysi valaan luurangon Perun vuoristoalueelta.
• Albaro Alonzo
Barba, joka oli kaivospäällikkönä Petosissa, mainitsee v. 1640
kirjoittamassaan kirjassa löytäneensä erikoisia simpukankuoria kallioista
Potosin ja Oronesten väliltä Boliviassa 3000 metriä meren pinnan yläpuolelta
(s. 54 Nils Edelman - Viisaita ja veijareita geologian maailmassa).
• Saksalainen,
1700-luvulla elänyt geologi P.S. Pallas löysi Uralin ja Altain vuoristosta -
molemmat Venäjällä - kerrostuneita kalkkikiviä ja saviliuskeita, jotka
sisälsivät merieläinten ja -kasvien jäännöksiä (s. 125 Nils Edelman -
Viisaita ja veijareita geologian maailmassa).
• Himalajalta
useiden kilometrien korkeudelta on löydetty useiden mereneliöiden kuten
näkinkenkien, ammoniittien, belemniittien (ammoniittien ja belemniittiien
piti olla dinosaurusten aikalaisia), luukalojen, merililjojen, korallien
ja planktonien fossiileja sekä nykyisten merisiilien ja meritähtien
sukulaisia. Kirjassa "Maapallo ihmeiden planeetta" (s. 55) kerrotaan näistä
merielämän jäänteistä seuraavasti:
Harutaka Sakai
japanilaisesta Kyushun yliopistosta on käyttänyt vuosia Himalajan vuoriston
merellisten fossiilien tutkimiseen. Hän ja hänen ryhmänsä ovat luetteloineet
varsinaisen mesotsooisen kauden akvaarion. Hentoja merililjoja, nykyisten
merisiilien ja meritähtien sukulaisia, tavataan kallioseinämissä yli kolme
kilometriä merenpinnan yläpuolella. Ammoniitteja, belemniitteja, koralleja ja
planktonia esiintyy fossiileina vuorten kallioissa...
Kahden
kilometrin korkeudella geologit löysivät meren itsensä jättämän jäljen. Sen
aaltomainen kalliopinta vastaa muotoja, jotka jäävät hiekkaan matalan veden
laineista. Jopa Everestin huipulta tavataan keltaisia nauhoja kalkkikiveä,
joka syntyi veden alla lukemattomien merieläinten jäännöksistä.
• Himalajan
lisäksi Alpeilta, Andeilta ja Kalliovuorilta on tehty lukuisia löytöjä
näkinkengistä, äyriäisistä, ammoniiteista sekä juovista ja
saviliuskekerrostumista, jotka sisältävät merellisiä fossiileja. Toiset
löydöistä ovat useiden kilometrien korkeudella. Kuvaus Alpeilta osoittaa
merellisten fossiilien olemassaolon:
On syytä käydä
vielä hiukan lähemmin tarkastamaan vuorijonojen kivilajien alkuperäistä
luonnetta. Varsinaisissa Alpeissa se näkyy parhaiten säilyneenä pohjoisen ns.
Helvetialaisen vyöhykkeen kalkkialpeissa. Kalkkikivet ovat täällä voitolla.
Kun tarkastelemme täällä kiveä jonkin vuoren jyrkissä rinteissä tai huipulla -
jos sinne asti jaksamme kavuta -, niin löydämme siitä ennen pitkää
kivettyneitä eläinjäännöksiä, eläinfossiileja. Ne ovat täälläkin usein pahasti
venyneitä, litistyneitä ja särkyneitä, mutta kumminkin tapaa myös semmoisia
kappaleita, jotka voidaan lajilleen määrittää. Kaikki nuo fossiilit ovat
merieläinten kalkkikuoria tai runkoja. Niiden joukossa on spiraalikierteisiä
ammoniitteja ja varsinkin paljon kaksikuorisia simpukoita... Lukijan mieleen
on edellä olevan esityksen johdosta varmaankin tullut kysymys: Mikä merkitys
on sillä seikalla, että vuorijonoissa on niin paljon meren pohjalle
kerrostuneita sedimenttejä?... (s. 236,237 "Muuttuva maa", Pentti Eskola)
• Lähes
neljänneksen Kiinasta peittävä kalkkikivi, josta on tavattu korallien
jäänteitä, on alkuaan merellistä alkuperää (s. 97, 100 - 106 Maapallo
ihmeiden planeetta). Samanlaisia alueita on myös Jugoslaviassa ja
Alpeilla.
• Englannissa on
eräässä Snowdenvuorien liuskakivilouhoksessa noin 1400 jalkaa merenpinnan
yläpuolella suunnaton sora- ja hiekkakerros, joka on täynnä rantasimpukoiden
kuoria.
• Kalaliskojen eli
Ichtyosaurusten, jotka saattoivat kasvaa useita metriä pitkiksi, jäänteitä on
löydetty Englannista ja Saksasta savikerroksiin hautautuneina luineen ja
nahkoineen. Yksi tällaisen vesieläimen luuranko, jota on säilytetty Helsingin
yliopiston geologisen laitoksen kokoelmassa, on löydetty savikivestä
Wurttenbergin Holzmadenista. Se on 2,5 metrin pituinen ja erittäin hyvin
säilynyt. (s. 371 "Muuttuva maa", Pentti Eskola)
• Ranskan keskeltä
(Saint-Laon, Vienne) on löytynyt ammoniittien kuoria kalkkikivessä (s. 365
"Muuttuva maa", Pentti Eskola)
• Liskolinnusta (Archaeopteryx)
on löydetty kaksi fossiilia kalkkikivestä Solnhofenista Baijerista. Samasta
kivestä on löydetty hyvin säilyneitä muita kivettymiä, kuten hyönteisiä,
meduusoja, rapueläimiä, belemniittejä ja kaloja. (s. 372 "Muuttuva maa",
Pentti Eskola)
• Ns. Lontoon,
Pariisin ja Wienin altaat ovat entistä merenpohjaa. Esim. Pariisin altaassa on
kalkkikiveä, jonka pääasiallisesti muodostavat troopillisen meren
rikasmuotoiset nilviäiskuorikasautumat. (s. 377 "Muuttuva maa", Pentti
Eskola)
• Berliinin
ympäristössä on usean metrin paksuinen lietekerrostuma, jossa on sukupuuttoon
kuolleen kotilon Paludina diluviana kuoria sekä hauen jäänteitä. (s.
410 "Muuttuva maa", Pentti Eskola)
• Sellaiset alueet
kuin Syyria, Arabia, nykyinen Israelin alue sekä Egyptin seutu ovat aikanaan
olleet entistä merenpohjaa. (s. 401, 402 "Muuttuva maa", Pentti Eskola)
• Tunisiasta
Tozeurin kaupungin lähistöltä on löydettävissä vanhoja osterinkuorifossiileja.
(s. 90 "Kuinka mammutti pakastetaan", Björn Kurten)
• Faijumin
autiomaasta 60 kilometriä Kairosta lounaaseen, Djebel Qatranin korkean
jyrkänteen rinteeltä, on löydetty valaiden ja merilehmien jäänteitä. (s. 23
"Jääkausi", Björn Kurten)
• Maapallon eri
puolilta on löydetty kalakivettymien kerrostumia, joissa on satojatuhansia tai
miljoonia kaloja. Esim. Kaliforniassa Herringin fossiilikerrostumassa on
arvioitu olevan miljardi kalaa kymmenen neliökilometrin alueella. Samoin
Saksasta Kaspianmerelle ulottuvalla alueella sekä Italiassa, Skotlannissa,
Tanskassa (Stevn's Klintin liitukalliossa) ja Etelä-Espanjassa (Caravacan
kukkulat) on kalakivettymien kerroksia, joissa on ollut miljoonia kaloja.
Näiden kaikkien kuivien alueiden on aikanaan täytynyt olla meren peitossa,
muuten nämä kalalöydöt eivät olisi mahdollisia.
• Tunnettu
Burgessin saviliuskekerrostuma löydettiin v. 1909 Kalliovuorilta. Tämä
kerrostuma, joka sisälsi kymmeniätuhansia muinaisen merenpohjan kivettyneitä
eliöitä, on nykyään yli 2000 metrin korkeudella.
• Australian
luoteisosista (s. 96 Maapallo ihmeiden planeetta) ja Uudesta Guineasta
on löydetty koralleja sekä kalojen fossiileja.
• Pohjois-Amerikan
mantereelta on tavattu valaiden jäännöksiä kaukana merestä. Näitä löytöjä on
tehty mm. Ontariojärvellä, Vermontissa, Quebeckissa ja St. Lawrencessa. Meren
on täytynyt peittää nämä alueet.
• Useilla maapallon korkeilla paikoilla - Himalajalla sekä muissa korkeissa
vuoristoissa - voidaan havaita merkkejä muinaisista rantaviivoista ja veden
laineista. Samoja löytöjä on tehty Uudessa-Guineassa, Italiassa, Sisiliassa
sekä Britanniassa, Irlannissa, Islannissa, Huippuvuorilla, Novaja-Semljalla,
Franz Josefin maalla, Grönlannissa, laajalla alueella Pohjois-Amerikassa,
Etelä-napamaissa, Etelä-Amerikassa, Algeriassa, Espanjassa jne. (Tiedot
peräisin pääosin kirjasta "Maanpinnan muodot ja niiden synty", s. 99,100 /
Iivari Leiviskä)
Niin ikään
Suomesta ja Suomen lähialueilta on tehty useita muinaisrantalöytöjä.
Pyhätunturilla on kiviä, joissa hyvin näkyvät aallonmerkit. Samoin
"muinaisrantoja löytyy monien mäkien ja vaarojen rinteiltä. Eteläisessä
Suomessa tällaisia paikkoja ovat Korppoon Jurmo, Pyhtään kaunissaari ja
Säkylän Virttaankangas ja pohjoisempana esim. Lauhanvuori, Rokua ja
Aavasaksa". (Lainausmerkeissä oleva teksti on kirjasta "Jokamiehen
geologia", s. 96 / Kalle Taipale, Jouko T. Parviainen)
• Araratin
vuorilta 4500 metrin korkeudesta on tavattu tyynylaavaa, jota syntyy vain
vedenalaisissa tulivuorenpurkauksissa (Molen, M., Vårt ursprung?, 1991, s.
246)
• Eräs osoitus
vedenpaisumuksesta ovat merelliset sedimenttikalliot. Ne ovat paljon
yleisempiä kuin mitkään muut sedimenttikalliot yhteensä. Tähän havaintoon
viittasi jo geologian isäksi mainittu James Hutton yli kaksi vuosisataa
sitten:
Joudumme
päättelemään, että kaikki maan kerrostumat - - ovat syntyneet meren pohjalle
kasaantuneesta hiekasta ja sorasta, äyriäisten kuorista ja koralliaineista,
maasta ja savesta. (J. Hutton, The Theory of the Earth l, 26. 1785)
J.S. Shelton: Mantereilla merelliset sedimenttikalliot ovat paljon yleisempiä
ja laaja-alaisempia kuin mitkään muut sedimenttikalliot yhteensä. Tämä on eräs
niistä yksinkertaisista tosiasioista, joka vaatii selitystä ollen kaiken sen
ytimessä, joka liittyy ihmisen jatkuviin pyrkimyksiin ymmärtää geologisen
menneisyyden muuttuvaa geografiaa. (1)
KANSOJEN PERIMÄTIETO JA VEDENPAISUMUS.
Vedenpaisumuksesta ei tarvitse etsiä tietoa vain luonnosta; siitä todistaa
myös kansojen perimätieto. Eräiden arvioiden mukaan on olemassa noin puolisen
tuhatta vedenpaisumuskertomusta, joissa vesi mainitaan tuhon aiheuttajana.
Monet kertomuksista ovat värittyneet ja muuttuneet matkan varrella, mutta
olennaista kaikissa on, että vesi mainitaan tuhon aiheuttajana. Monissa niistä
mainitaan myös aiemmin vallinneesta kulta-ajasta, syntiinlankeemuksesta sekä
Baabelissa tapahtuneesta kielten sekoituksesta - asioista, joista Raamattukin
puhuu.
Kertomuksia
esiintyy hyvin erilaisten kansanheimojen parissa: babylonialaisten, Australian
alkuasukkaiden, Kiinan Miao-kansanheimon, afrikkalaisten efe-kääpiöiden,
Amerikan hopi-intiaanien Pohjois-Amerikan padago-heimon parissa sekä lukuisten
muiden kansojen parissa. Vedenpaisumuskertomusten yleismaailmallisuus viittaa
tämän tapahtuman historiallisuuteen:
Maailmasta
tunnetaan puolisen tuhatta eri kulttuuria, muiden muassa Kreikan, Kiinan,
Perun sekä Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen joukosta, joiden legendojen ja
myyttien kirjoon liittyy väkevä kertomus suuresta tulvasta, joka on muuttanut
kansan historian kulkua. Monissa tarinoissa selviytyjiä on harvalukuinen
joukko, aivan kuin Ukko-Nooan tapauksessa. Monesti tulvan aiheuttajina
pidettiin jumalia, jotka olivat syystä tai toisesta kyllästyneet ihmiskuntaan.
Väki oli kenties turmeltunutta, kuten Nooan aikana ja Pohjois-Amerikan
lounaisosien hopi-intiaanien tarussa tai oli käynyt liian monilukuiseksi ja
meluisaksi, kuten Gilgamesh-eepoksessa. (2)
Lenormant sanoo kirjassaan ”Beginning of History”:
“Meillä on tilaisuus todistaa, että vedenpaisumuskertomus on
yleismaailmallinen perimätieto ihmisperheen kaikissa haaroissa, ja niin varmaa
ja yhdenmukaista perimätiedollista asiaa kuin tämä, ei voitane pitää
kuviteltuna taruna. Sen täytyy olla todellisen ja peloittavan tapauksen
muisto, tapauksen, mikä teki niin voimakkaan vaikutuksen ihmissuvun
ensimmäisten vanhempien mieleen, etteivät heidän
jälkeläisensä voineet sitä milloinkaan unohtaa. (3)
Kaikenrotuisilla kansoilla on valtavasta tulvakatastrofista erilaisia
perimätietoja. Niinpä ovat kreikkalaiset kertoneet keskuudessaan
vedenpaisumustarinaa, jonka keskushenkilönä oli Deukalion; jo paljon ennen
Kolumbusta oli Amerikan mantereen alkuasukkailla kertomuksia, jotka olivat
säilyttäneet elävänä muiston suuresta tulvasta; myös Australiassa, Intiassa,
Polynesiassa, Tiibetissä, Kašmirissa ja Liettuassa on tulvakertomuksia
periytynyt sukupolvelta toiselle meidän päiviimme saakka. Olisivatko ne kaikki
vain satuja, vain tarinoita? Olisivatko ne kaikki keksittyjä? On
oletettavissa, että ne kaikki kuvastavat samaa valtavaa katastrofia. (4)
Jollei yleismaailmallinen vedenpaisumus olisi ollut todellisuutta, niin jotkut
kansanrodut olisivat panneet pelättävät tulivuorenpurkaukset, suuret
lumimyrskyt, kuivuudet... hävittämään heidän pahat esivanhempansa.
Vedenpaisumuskertomuksen yleismaailmallisuus on näin ollen sen
todenperäisyyden parhaita todisteita. Me voisimme sivuuttaa minkä tahansa
näistä taruista erillisenä ja pitää sitä ihmisen vilkkaan mielikuvituksen
tuotteena, mutta yhdessä, maailmanlaajuisesta näkökulmasta katsoen ne ovat
lähes vastaansanomattomat. (Earth-teos)
Seuraavaksi lisää viittauksia samaan aiheeseen. Menneet historioitsijat ovat
maininneet vedenpaisumuksen todellisena historiallisena tapahtumana. Nykyinen
historian uudelleen kirjoittaminen pyrkii sen sijaan muuttamaan ihmisen
mennyttä historiaa kieltämällä tämän suuren tulvakatastrofin ja lisäämällä
historiaan satojatuhansia ja miljoonia vuosia, joiden todenperäisyydestä ei
ole kovinkaan vakuuttavia todisteita.
• Historioitsija Josefus ja babylonialainen Berosus ovat maininneet Nooan
arkin jäännöksistä
• Kreikkalainen historioitsija Herodotos on viitannut Historia-teoksensa
viidennessä osassa skyyttalaisiin. Hän mainitsee heidät Jaafetin (Nooan pojan)
jälkeläisiksi (1 Moos 10:1,2: Tämä on kertomus Nooan poikien, Seemin,
Haamin ja Jaafetin, suvusta. Heille syntyi poikia vedenpaisumuksen jälkeen.
Jaafetin pojat olivat Goomer, Maagog, Maadai, Jaavan, Tuubal, Mesek ja Tiiras.)
• Gilgameshin kertomuksessa Utnapisthimille annettiin käsky rakentaa laiva:
”Oi Shuruppakin mies, Ubar-Tutun poika. Revi maahan talosi ja rakenna laiva,
luovu rikkaudesta, etsi kuolemanjälkeistä elämää, halveksi omaisuutta, pelasta
henkesi. Vie kaikkien elävien siemen laivaan, jonka rakennat. Mittaa sen
ulottuvuudet hyvin.”
• Assyrialaisessa vedenpaisumuskertomuksessa on kuvaus laivan rakentamisesta:
Tee tämän
mukainen laiva - -
- - Minä tuhoan
syntisen ja elämän.
- - Anna elämän
siemenen mennä sisään, kaiken siitä,
laivan
keskiosaan, laivan jonka teet.
Kuusisataa
kyynärää on sen pituus oleva
ja
kuusikymmentä kyynärää sen leveys ja korkeus.
- - Anna sen
mennä syvälle. –
Otin käskyn
vastaan ja sanoin Healle, Herralleni:
Kun saan
valmiiksi
sen
laivanrakennuksen, jonka käskit minun tehdä,
niin nuoret ja
vanhat minua ivaavat. (5)
• Atsteekit ovat viitanneet vedenpaisumukseen:
Kun maailma oli ollut olemassa 1716 vuotta tuli vedenpaisumus: ”Koko
ihmiskunta katosi ja hukkui ja huomasi muuttuneensa kaloiksi. Kaikki hävisi
yhdessä ainoassa päivässä”. Vain Nata ja tämän vaimo Nana pelastuivat, koska
Titlacahuan-jumala oli kehottanut heitä tekemään veneen sypressipuusta. (6)
• Babylonialaisesta Nippurin kaupungista löytyi 1890-luvulla savitaulu, joka
on vanhempi kuin Gilgamesh-eepos. Savitaulu on vähintään noin vuodelta 2100
eKr., koska niihin aikoihin löytöpaikkana toiminut kaupungin kirjasto
tuhottiin.
Kuvaus on hyvin samanlainen kuin Ensimmäisen Mooseksen kirjan kuvaus. Siinä
mainitaan vedenpaisumuksen tulemisesta ja kehotetaan rakentamaan iso alus
eloon säästettyjen kuljettamiseksi. Taulun tekstin käänsi assyriologin
asiantuntija Herman Hilprecht. Hakasuluissa olevia sanoja ei saa selville
tekstistä, mutta Hilprecht on liittänyt ne mukaan asiayhteyden perusteella:
(2) … [taivaan ja maan rajat minä] irrotan
(3) … [aikaansaan vedenpaisumuksen, ja] se lakaisee pois kaikki ihmiset yhtä
aikaa;
(4) … [mutta etsi sinä e]lämää ennen kuin vedenpaisumus tulee;
(5) … [Sillä kaikkien elävien olentojen ylle], niin monta kuin niitä onkin,
tuon hylkäyksen, tuhon, poispyyhkimisen
(6) …Rakenna iso alus ja
(7) …kokonaiskorkeus olkoon sen rakenteena
(8) …olkoon se asuntolaiva eloon säästettyjen kuljettamiseksi.
(9) …vahvalla kannella peitä (se).
(10) … [Alukseen] jonka teet
(11) … [siihen t]uo maaeläimet, taivaan linnut,
(12) … [ja maan matelijat, pari kustakin] joukon sijaan,
(13) …ja perhe… (7)
• Mitä tulee Egyptin ajanlaskuun, saattaa siinä olla vuosisatojen heitto.
Egyptiläisillä ei varhaisina aikoina ollut hallitsijaluetteloita, vaan ne
laati vuosisatoja myöhemmin (n. 270 eKr.) egyptiläinen pappi Manethon.
Virheenä hänen luetteloissaan on pidetty mm. sitä, että Manethon luuli
joidenkin kuninkaiden vaikuttaneen peräkkäin, vaikka heidän on todettu
hallinneen samanaikaisesti.
Kaikesta huolimatta Manethon vahvistaa Ensimmäisen Mooseksen kirjan
historiallisuuden. Hän ”kirjoitti, että ’vedenpaisumuksen jälkeen’ Haamille,
Nooan pojalle, syntyi ’Egyptos eli Misraim’, joka asettui ensimmäisenä
nykyisen Egyptin alueelle siihen aikaan, kun heimot alkoivat hajaantua”. (8)
Kirjainmerkit.
Raamatun mukaan kun Nooa meni arkkiin, oli siinä hänen lisäkseen vain
seitsemän muuta henkilöä eli yhteensä heitä oli kahdeksan (1 Moos 7:7 ja 1
Piet 3:20).
On kuitenkin
mielenkiintoista, että sama lukumäärä kahdeksan sekä viittaus
vedenpaisumukseen tulee esille jopa kirjainmerkeissä, varsinkin kiinalaisessa
kirjoitusjärjestelmässä. Kiinalaisessa kirjoitusjärjestelmässä laivasymboli
kuvaa alusta, jossa on kahdeksan ihmistä eli täsmälleen sama lukumäärä kuin
Nooan arkissa! Samoin tulvaa merkitsevässä kirjainmerkissäkin on luku
kahdeksan! Ei voi olla sattuma, että sama lukumäärä kahdeksan liittyy sekä
laivasymboliin että tulvaan. Yhteys johtuu varmasti siitä, että
kiinalaisillakin on säilynyt perimätieto samasta maailmanlaajuisesta tulvasta
kuin muilla kansoilla. Heidän parissaan on jo varhain uskottu yhteen ainoaan
taivaan Jumalaan:
Toinen esimerkki.
Kiinalainen laiva-symboli kuvaa alusta, jossa on kahdeksan ihmistä. Kahdeksan
ihmistä? Nooan arkki kuljetti juuri kahdeksan ihmistä turvaan.
…Kaikki
tutkijat eivät ole yhtä mieltä jokaisen symbolin täsmällisestä merkityksestä.
Joka tapauksessa kiinalaiset itse (samoin kuin monet japanilaiset, joilla on
käytännöllisesti katsoen sama kirjoitusjärjestelmä) ovat kiinnostuneet
tulkinnoista, joita lähetyssaarnaajat ovat heille esittäneet. Vaikka teoriat
eivät olisi täysin pitäviäkään, jo niistä keskusteleminen saattaa riittää
välittämään hengellisen totuuden uskottomille.
Olen itse
havainnut, että monien kiinalaisten ja japanilaisten sananjulistajien mielestä
nämä erilaiset symbolit muodostavat oivallisen kulkutien heidän kansansa
ajatteluun. (Don Richardson: Iankaikkisuus heidän sydämessään (Eternity in
their Hearts) s. 158,159)
Vanhurskas-sana.
Kiinalaisessa
kirjoitusjärjestelmässä on toinenkin erikoisuus: sana vanhurskas. Tämän sanan
kirjainmerkki koostuu kahdesta eri osasta: yläosa merkitsee karitsaa ja
alapuolella on persoonapronomini minä. Siten on ollut aikanaan
käsitys, ettei ihminen voi itsestään tulla vanhurskaaksi, vaan ollessaan
ainoastaan karitsan alapuolella, hän on vanhurskas. Kiinalainen
kirjoitusjärjestelmä opettaa siis samalla tavalla kuin Uusi testamenttikin.
Nytkin meidän on oltava Jumalan antaman Karitsan eli Jeesuksen Kristuksen
alapuolella, että olisimme vanhurskaita:
- (Joh 1:29)
Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: "Katso,
Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!
- (1 Kor 1:30)
Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut
meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja
lunastukseksi,
Hiilen
ja öljyn synnystä on tavallisesti opetettu, että ne ovat syntyneet hitaiden
prosessien tuloksina vuosimiljoonia sitten. Puhutaan erityisestä
hiilikaudesta, jolloin hiiltä olisi muodostunut poikkeuksellisen paljon.
Mutta miten
asia on? Ovatko nämä aineet syntyneet satoja miljoonia vuosia sitten ja onko
niiden muodostuminen kestänyt miljoonia vuosia? Jos katsomme asiaa seuraavien
seikkojen valossa, osoittavat ne pikemminkin niiden muodostuneen nopeasti ja
melko "lähimenneisyydessä", vain muutamia vuosituhansia sitten ja mitä
ilmeisimmin Raamatun mainitseman vedenpaisumuksen yhteydessä.
Hiiliesiintymien ja öljylähteiden ikä.
Todisteet hiili-
ja öljyesiintymien iästä eivät viittaa suuriin aikakausiin. Sen osoittavat
seuraavat kolme asiaa:
• Öljylähteiden
paine on niin kova (on tavallista, että öljy voi suihkuta ilmaan maahan
poratusta reiästä), etteivät ne voi olla enintään kuin 10 000 vuotta vanhoja.
(Chapters 12-13 of prehistory and earth models by Melvin A. Cook, Max Parrish
and company, 1966).
Jos lähteet
olisivat vuosimiljoonien ikäisiä, olisi paine niistä kadonnut jo ajat sitten.
• Kun
hiilikerrostumista "250 - 300 milj. vuoden takaa" on tavattu ihmisen
jalanjälkiä lukuisilta eri alueilta (mm. Meksicosta, Arizonasta, Illinoisista,
Uudesta Meksicosta ja Kentuckysta) sekä on löydetty ihmiselle kuuluvia
tavaroita ja ihmisfossiileja (!) samoista kerrostumista, on joko ihmisen
täytynyt olla maapallolla 300 miljoonaa vuotta sitten tai sitten
hiiliesiintymät ovat todella vain joitakin vuosituhansia vanhoja (Glashouver,
W.J.J., So entstand die Welt, Hänssler, 1980, ss. 115-6; Bowden, M.,
Ape-men-Fact or Fallacy?
Sovereign Publications, 1981; Barnes, F.A., The Case of the Bones in Stone,
Desert/February, 1975, p. 36-39).
On oletettavaa,
että jälkimmäinen vaihtoehto pitää paikkansa, koska kukaan tiedemieskään ei
usko ihmisen esiintyneen maapallolla 300 miljoonaa vuotta:
"Jos ihminen...
oli olemassa niinkin varhain kuin rautahiilikaudella missään muodossa, koko
geologinen tiede on niin täysin väärässä, että kaikkien geologien tulisi
sanoutua irti toimistaan ja ryhtyä rekkakuskeiksi. Niinpä ainakin toistaiseksi
tiede hylkää sen houkuttelevan vaihtoehdon, että ihminen olisi saanut nuo
jalanjäljet aikaan." (The Carboniferous Mystery", Scientific Monthly, vol.
162, jan. 1940, s. 14)
• Kolmas syy olla pitämättä hiili- ja öljykerrostumia miljoonien vuosien
ikäisinä, on niissä oleva radiohiili. Kun radiohiilen virallinen
puoliintumisaika on vain 5730 vuotta, ei sitä pitäisi olla yhtään jäljellä
miljoonien tai satojen miljoonien vuosien ikäisissä kerrostumissa. Kuitenkin
jo vuonna 1969 Radiocarbon-julkaisu mainitsi, miten radiohiilinäytteet
antoivat kivihiili-, öljy- ja luonnonkaasuista otetuille näytteille
radiohiili-iäksi alle 50 000 vuotta.
Syntynopeus.
Mitä
tulee öljyn ja hiilen muodostumiseen, ei senkään ole tarvinnut kestää pitkää
aikaa. Siitä osoituksena on, että Saksassa valmistettiin toisen maailmansodan
aikana öljyä kivi- sekä ruskohiilestä ja se onnistui hyvin. Siihen ei tarvittu
edes vuosikausia, vaan se tapahtui lyhyessä ajassa. Samoin laboratoriossa on
tonnista orgaanista jätettä pystytty valmistamaan tynnyrillinen öljyä ja vain
20 minuutissa (Machine design 14 may 1970).
Mitä sitten tulee hiilen muodostumiseen, on puuta ja muita
selluloosapitoisia aineita kyetty muuttamaan hiileksi tai hiilen kaltaiseksi
aineeksi vain muutamassa tunnissa. Se osoittaa, että kun olosuhteet ovat
oikeat, voi näitä aineita syntyä hyvin nopeasti. Ei vaadita miljoonia vuosia,
jotta niitä voisi muodostua. Vain teoriat evoluutiosta eli oletetusta
kehityksestä vaativat vuosimiljoonia. Seuraava esimerkki viittaa siihen, miten
kivihiilen synty on mahdollista nopeassa ajassa, vain muutamissa viikoissa.
Kirjoittaja osoittaa, että tämäntyyppiset tapahtumat ovat voineet toteutua
vedenpaisumuksen yhteydessä.
Argonnen Kansallislaboratoriossa (Yhdysvalloissa) tutkijat ovat osoittaneet,
että korkeatasoista mustaa kivihiiltä saadaan seuraavanlaisella menetelmällä:
otetaan ligniiniä (puun olennainen ainesosa) ja sekoitetaan siihen jonkin
verran happopitoista savea sekä vettä. Lämmitetään hapettomassa, umpinaisessa
kvartsisäiliössä vain 150 ºC:ssa ilman paineen lisäystä. Geologisesti
ajatellen tämä ei ole vielä lainkaan kuuma lämpötila – itse asiassa
ainesosissa ei ole mitään poikkeuksellista tai ”luonnonvastaista”. Prosessiin
ei kulu myöskään miljoonia vuosia vaan ainoastaan 4 - 36 viikkoa!
(…) Kuuluisa australialainen geologi Sir Edgeworth David kuvaili vuoden
1907 raportissaan pystyssä olevia hiiltyneitä puunrunkoja, jotka olivat
mustien kivihiilikerrosten välissä Newcastlessa (Australiassa). Niiden alaosat
olivat painuneet syvälle kivihiilikerrokseen, sitten runko meni suoraan
välissä olevan kerroksen läpi päätyen yläpuolella olevaan kivihiilikerrokseen!
Ajattele, että näitä asioita yritetään selittää kahdessa erillisessä suossa
tapahtuneilla hitailla prosesseilla, joiden välissä on ollut valtavia
ajanjaksoja. Kun ennakkoasenteena on ollut ”hidas ja asteittainen kehitys”, on
selvää, että tämä on estänyt ilmeisimmän selityksen kivihiilen alkuperästä eli
sen, että valtava veden aikaansaama luonnonmullistus on haudannut nopeasti
irti reväistyt kasvit.
Liikkuva vesi voi saada nopeasti aikaan suunnattoman paljon geologisia
muutoksia etenkin, jos vettä on paljon. Suurin osa ihmisistä luulee, että
näiden muutosten on pakko viedä miljoonia vuosia. (…)
Jotkut geologit (mukaan lukien monet ”miljooniin vuosiin” puhdasoppisesti
uskovat henkilöt) sanovat nykyään, että Grand Canyon muodostui samaan tapaan,
katastrofaalisesti, ja ettei se ole syntynyt Colorado-joen miljoonien vuosien
aikana tapahtuneen hitaan uurtamisen tuloksena.
Vuoden kestänyt, vuoret peittänyt vedenpaisumus, joka liittyi
maailmanlaajuisiin mullistuksiin, raastoi maan kamaraa, kun vettä (ja
väistämättömästi myös magmaa) syöksähteli ylöspäin kuukausien ajan (”syvyyden
lähteiden” puhkeaminen, 1 Moos 7:11) Tällainen pelottava katastrofi saisi
aikaan käsittämättömän määrän geologisia muutoksia. (9)
Todisteita
nopeasta synnystä.
Sen puolesta, että
hiili ja öljy ovat syntyneet nopeasti vedenpaisumuksen yhteydessä, eikä
hitaasti vuosimiljoonien aikana, puhuvat vielä seuraavat seikat:
• Hiilikerrosten
keskeltä on voitu tavata fossiileja, mm. puita, jotka lävistävät useita
kerrostumia. Vanha valokuva Saint-Etiennen kivihiililouhoksesta Ranskasta
osoittaa, miten viisi puunrunkoa lävistää kukin noin kymmenen kerrosta. Näitä
fossiileja ei voi syntyä ja esiintyä, jos hiilikerrostumat olisivat
muodostuneet vuosimiljoonien aikana.
• Eräs
mielenkiintoinen havainto on, että monissa maapallon hiilikerrostumissa
tavataan huomattavia määriä merieläinten kuorikerrostumia ja merieläinten
fossiileja ("A note on the occurrence of marine animal remains in a
lancashire coal ball", Geologigal magazine, 118:307, 1981 ja Weir, J. "Recent
studies of shell of the coal measures", Science progress, 38:445, 1950).
Tämäntyyppiset löydöt viittaavat selvästi vedenpaisumukseen. Se on kuljettanut
merieläimiä maakasvien sekaan ja aiheuttanut muuta samanlaista liikehdintää:
Prof. Price esittää tapauksia, jolloin 50 – 100 kivihiilikerrostumaa ovat
toistensa päällä siten, että juuri näitä syvänmeren fossiileja sisältäviä
kerrostumia on niiden välissä. Hän pitää tätä todistusta niin voimakkaana ja
vakuuttavana, ettei ole koskaan havainnut mitään järjellistä yritystä selittää
näitä tosiasioita Lyellin yhdenmukaisuusteorian pohjalta. (Wiljam Aittala:
Kaikkeuden sanoma, s. 198)
• Ongelmana hiilen
ja öljyn synnyssä on, ettei sitä nykyään tapahdu. Siksi niitä pidetään
uusiutumattomina luonnonvaroina. Niiden ei ole havaittu muodostuvan edes
trooppisissa maissa, vaikka olosuhteiden luulisi niissä olevan otollisia.
Päinvastoin, kasvit nopeasti mätänevät siellä eikä niistä muodostu mitään
öljyä tai hiiltä.
Ainut
mahdollisuus esim. hiilen synnylle on sellainen luonnonkatastrofi, joka äkisti
peittää kasvijätteen maamassojen alle, ja jättää sen kovaan paineeseen ja
hapettomaan tilaan, missä se ei pääse pilaantumaan. Kovaa painetta ja
hapetonta tilaa on pidetty välttämättömänä hiilen synnylle. Lisäksi bakteerit
eivät voi hajottaa kasvijätettä hapettomassa tilassa. Vedenpaisumus,
joka kasasi muta- ja maamassoja päällekkäin, voi parhaiten selittää tällaisen
tapahtuman. Seuraava lainaus suomalaisen geologin Pentti Eskolan kirjasta
"Muuttuva maa", s. 114, viittaa samaan asiaan. Siinä puhutaan, miten
kivihiilijuonteiden yhteydessä esiintyy savikiviä, jotka ovat vedestä
kerrostuneita. Lainaus viittaa selvästi vedenpaisumukseen, joka oli vain
joitakin vuosituhansia sitten:
"Kivihiilijuonteiden alla ja päällä on, kuten sanottu, säännöllisesti
savikiviä, ja näiden rakenteesta näkyy, että ne ovat vedestä kerrostuneita."
Kun on kyseessä dinosaurusten tuho, on sen usein ajateltu tapahtuneen
miljoonia vuosia sitten erityisen liitukauden loppuvaiheessa. On ajateltu,
että samanaikaisessa joukkotuhossa olisi ollut osallisena myös ammoniitteja,
belemniittejä sekä useita muita kasvi- ja eläinlajeja. Tuhon oletetaan
pyyhkäisseen pois suuren osan liitukauden eläimistä.
Pitääkö
edellinen käsitys paikkansa? Kuolivatko dinosaurukset joskus miljoonia vuosia
sitten ns. liitukaudella vai ovatko nekin kuolleet pääosin vedenpaisumuksessa,
josta Raamattu puhuu? Seuraavassa tutkimme asiaa ja pohdimme samalla
tavanomaisimpia teorioita, joita on esitetty:
Oliko tuhon
syynä kulkutauti ja virus tai munanryöstäjät?
Kun on esitetty
erilaisia vaihtoehtoja dinosaurusten tuhoon, on yksi sellainen ollut
kulkutauti tai virus, joka olisi tuhonnut ne. Toinen vaihtoehto on ollut, että
muut eläimet olisivat yhtäkkiä alkaneet syödä niiden munia.
Kummassakin
teoriassa on kuitenkin suuri ongelma, joka on, ettei kumpikaan niistä selitä
muiden kasvi- ja eläinlajien tuhoa samanaikaisesti. Onhan ajateltu, että
samanaikaisessa tuhossa piti kuolla joutsen-, kala ja lentoliskoja, kasveja ja
kasvinsyöjiä sekä ammoniitteja ja belemniittejä (Ammoniitit ja belemniitit
ovat merieläimiä, joita on löydetty myös Alppien ja Himalajan rinteiltä).
Mistä näiden muiden lajien tuho johtuu? Virukset eivät varmastikaan voi
olla syynä, koska miten virukset voisivat tuhota aivan erilaisia lajeja, meri-
ja maaeläimiä, jopa kasveja? Sellaisia viruksia ei tunneta.
Mitä sitten
tulee munansyöjiin, eivät nekään voi selittää useiden eri lajien samanaikaista
tuhoa, puhumattakaan kasveista. Ne eivät voisi aiheuttaa laajamittaista tuhoa
ja eri lajien sukupuuttoon kuolemista samanaikaisesti. Asialle täytyy löytyä
jokin parempi selitys.
Oliko
meteoriitti syynä tuhoon?
Yleisimpänä syynä
dinosaurusten tuhoon on pidetty meteoriittia, joka olisi nostanut valtaisan
pölypilven. On ajateltu, että pölypilvi olisi peittänyt auringon valon
pitkäksi aikaa, jolloin kasveja olisi kuollut ja myös kasveja syövät eläimet
olisivat nääntyneet nälkään.
Kun on kyseessä tämä teoria tai jokin hidas ilmastomuutos, on siinä
kuitenkin eräs ongelma. Tämä teoria kuten edellisetkään teoriat eivät voi
selittää sitä, miten nykyisin voidaan löytää dinosaurusten fossiileja sekä
kallioiden että vuorten sisältä. Niitä tavataan eri puolilta maailmaa kovien
kallioiden sisältä, joka on merkillistä. Se on merkillistä, koska eihän mikään
suuri eläin – ehkä 20 metriä pitkä - voi mitenkään mennä kovan kallion
sisälle. Aikakaan ei auta asiaa, koska jos odotettaisiin miljoonia vuosia
jonkun eläimen hautautumista maan sisään ja fossiloitumista, mätänisi se sitä
ennen kunnolla tai muut eläimet söisivät sen. Itse asiassa aina kun tapaamme
dinosaurus- ja muita fossiileja, on niiden täytynyt nopeasti hautautua liejun
ja mudan alle. Muulla tavalla niitä ei voi syntyä:
"On ilmeistä, että
jos kerrostumien muodostuminen tapahtuisi tällaisessa hitaassa tahdissa,
mitään fossiileja ei saattaisi säilyä, koskapa ne eivät hautautuisi
sedimentteihin ennen veden happojen vaikutuksesta tapahtuvaa hajoamista, tai
ennenkuin ne tuhoutuisivat ja särkyisivät kappaleiksi hankautuessaan ja
iskeytyessään matalien merten pohjaan. Ne voivat peittyä sedimentteihin vain
onnettomuudessa, missä ne hautaantuvat äkkiä."
(Geochronology or the Age of the Earth on the Basis of Sediments and Life",
Bulletin of the National Recearch Council No. 80, Washington D. C., 1931, s.
14)
Johtopäätös on,
että näiden ympäri maailmaa tavattavien dinosaurusten on täytynyt tulla
nopeasti muta- ja liejuvyöryjen hautaamiksi. Pehmeä lieju on aluksi tullut
niiden ympärille ja kovettunut sitten kovaksi samalla tavalla kuin sementti.
Vain tällä tavalla voidaan selittää dinosaurusten, mammuttien ja muiden
eläinten fossiilien synty. Vedenpaisumuksessa sellaista voisi varmasti
tapahtua.
Katsomme
kuvausta, joka antaa oikean käsityksen asiasta. Siinä osoitetaan dinosaurusten
löytyminen kovien kallioiden sisältä, mikä osoittaa, että niiden on täytynyt
tulla pehmeän liejun peittämäksi. Lieju on sitten kovettunut niiden ympärille.
Vain vedenpaisumuksessa, mutta ei normaalissa luonnon kiertokulussa, voisimme
odottaa tapahtuvan jotain sellaista (kirjoituksessa on viittaus myös
siihen, miten vesipyörteet ovat voineet kasata dinosaurusten luita).
Kirjoitukseen on jälkeenpäin lisätty lihavoinnit, jotta asia tulisi
selvemmäksi:
Hän meni
Etelä-Dakotan autiomaihin, joissa on kirkkaanvärisiä punaisia, keltaisia ja
oranssisia kallioseinämiä ja kallionlohkareita. Jo muutamassa päivässä hän
löysi kallionseinämästä joitakin luita, joiden hän arvioi olevan
sellaisia, joita hän oli lähtenyt etsimään. Kun hän kaivoi kalliota luiden
ympäriltä, hän totesi, että luut olivat eläimen rakenteen mukaisessa
järjestyksessä. Ne eivät olleet kasassa kuten dinosauruksien luut usein ovat.
Monet tällaiset kasat olivat ikäänkuin voimakkaan veden pyörteen tekemiä.
Nyt nämä
luut olivat sinisessä hiekkakivessä, joka on hyvin kovaa. Hiekkakivi oli
poistettava tiehöylällä ja irrotettava räjäyttämällä. Brown ja hänen
apulaisensa tekivät melkein seitsemän ja puoli metriä syvän kuopan luiden irti
saamiseksi. Yhden suuren luurangon irrottaminen vei heiltä kaksi kesää. He
eivät suinkaan poistaneet luita kivestä. He kuljettivat kivenlohkareet
rautateitse museoon, missä tiedemiehet pystyivät veistämään kiviaineksen pois
ja kokoamaan luurangon. Tämä tyrannilisko seisoo nyt museon näyttelyhallissa.
(s. 72, "Dinosaurus" / Ruth Wheeler ja Harold G. Coffin)
1. J.S. Shelton: Geology illustrated
2.
Kalle Taipale: Levoton maapallo, s. 78
3.
Toivo Seljavaara: Oliko vedenpaisumus ja Nooan arkki mahdollinen?, s. 5
4.
Werner Keller: Raamattu on oikeassa, s. 29
5.
Arno C. Gaebelein: Kristillisyys vaiko uskonto?, s. 48
6. Francis Hitching: Arvoitukselliset tapahtumat (The
World Atlas of Mysteries), s. 165
7. siteeraus: Luominen 17, s. 39
8. J. Ashton: Evolution Impossible, Master Books, Green
Forest AZ, 2012, s. 115, lainaa viitettä 1, s. 7
9. Carl Wieland: Kiviä ja luita (Stones and Bones), s.
12-14
Lisää aiheesta:
|
Jeesus on tie ja totuus ja elämä
Tartu kiinni iankaikkiseen elämään!
|
Lisää aiheesta:
|