Historian uudelleenkirjoittaminen eli taruihin kääntyminen

Yksi nykyajan piirre ovat valeuutiset. Sillä tarkoitetaan tiedonvälitystä, jossa vääristellään tosiasioita niin, että ihmisille syntyy väärä käsitys tapahtumista. Sitä voivat harjoittaa valtiot, tavalliset tiedotusvälineet että myös yksityiset ihmiset esim. netin kautta. Nykyaikana on monia kanavia, mitä ennen ei ollut ja joiden kautta tällaiset valheelliset uutiset voivat levitä.

   Samanlaista uutisointia on varmasti ollut ennenkin. Esim. hallitsijat ja heidän kirjurinsa ovat saattaneet kirjoittaa historiaa valikoiden ja yksipuolisesti. Saatetaan tuoda esille vain voitot ja saavutukset, mutta unohdetaan tappiot. Ikävistä asioista mieluummin vaietaan kuin että niitä tallennetaan muiden luettaviksi. Asiassa ei sinänsä ole mitään kummallista, koska jokainen haluaa tuoda itsestään esille vain myönteiset piirteet. Ikävistä asioista mieluiten vaietaan. Tämä on yleissääntö tällä alueella.

   Tästä on hyvä siirtyä todelliseen historian vääristelyyn ja sen uudelleenkirjoittamiseen. Sitäkin tapahtuu ja usein juuri alueella, jossa halutaan kieltää Jumalan teot historiassa. Tätä on esiintynyt kautta aikojen, ja siksi aioimme seuraavaksi ottaa esille muutamia esimerkkejä historian uudelleenkirjoittamisesta. Raamatun kielellä kysymys on valhetiedosta ja kääntymisestä taruihin:

- (1 Tim 6:20,21) Oi Timoteus, talleta se, mikä sinulle on uskottu, ja vältä tiedon nimellä kulkevan valhetiedon epäpyhiä ja tyhjiä puheita ja vastaväitteitä,

21 johon tunnustautuen muutamat ovat uskosta hairahtuneet. Armo olkoon teidän kanssanne!

- (2 Tim 4:3,4) Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia

4 ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.

1. Luomisen kieltäminen

Jos mennään ajassa 200 vuotta taaksepäin, uskoi lähes jokainen ihminen länsimaissa Jumalan luoneen maapallon ja kaiken muun ja ettei luomisesta ollut useampaa tuhatta vuotta. Vedenpaisumusta ja muita Raamatun kuvauksia pidettiin myös todellisena historiana.

   Muutos on kuitenkin tapahtunut. Se alkoi 1800-luvun alkupuolella, Darwinin Lajien synty vaikutti siihen voimakkaasti ja muutos on edelleen jatkunut. Suunta on se, että nykyaikana uskotaan yhä vähemmän Jumalan luomistyöhön. Sen sijaan tilalle ovat tulleet naturalistiset syntyteoriat sekä oletus miljoonien vuosien jatkuvasta evoluutiosta. Tämä on asia, jota voidaan pitää todellisena historian uudelleenkirjoittamisena. Historiaa on muokattu uudeksi, koska on hylätty Jumala luojana.

   Mutta onko tällä alueella perusteita historian uudelleenkirjoittamiselle? Tutkimme muutamia näistä uusista käsityksistä.

Voiko tyhjästä tulla mitään? Kun on hylätty Jumala luojana, on jouduttu selittämään mm. maailmankaikkeuden alku. Tällä hetkellä yleisin käsitys on alkuräjähdysteoria ja että kaikki alkoi itsestään tyhjästä eli tilasta, jossa ei ollut mitään. Sitä ennen ei ollut aikaa, avaruutta eikä energiaa. Tätä asiaa kuvaavat hyvin sellaiset kirjojen nimet kuin Tyhjästä syntynyt (Kari Enqvist, Jukka Maalampi) tai Universumi tyhjyydestä/A Universe from Nothing (Lawrence M. Krauss). Näissä kirjoissa ja julkaisuissa edellytetään kaiken syntyneen itsestään tyhjästä ja että maailmankaikkeuden alkutila oli kuuma ja tiheä.

   Voiko tyhjästä kuitenkaan syntyä mitään? Tätä asiaa voidaan ajatella. Jos ei ollut mitään, miten siitä voi tulla mitään? Miten olemattomuudesta tulee kivi tai miljoonat tähdet? Elottomat asiat kuten kivet, kalliot, pyörät, lentokoneet tai mikä tahansa muu eivät normaalisti ilmesty itsestään tyhjästä. Miksi maailmankaikkeus, joka on niitä monin verroin suurempi, muodostaisi poikkeuksen? Tämä teoria on vastoin logiikan ja luonnontieteen lakeja.

   Lisäksi yksi kärpänenkin on suurempi kuin ei mitään. Samoin pikkulintu, joka syö kärpäsen tai haukka, joka syö pikkulinnun, ovat suurempia kuin tyhjyys. Miten ne ovat voineet tulla tyhjästä tai miten kalat ja meri niiden ympärille tulevat tyhjästä? Miten tyhjyys pystyy itsestään tuottamaan eläviä olentoja ja sopivan ympäristön niitä varten? On maailman suurin ihme, jos luonnossa näkemämme asiat ovat syntyneet itsestään olemattomuudesta ja tyhjyydestä.

   Lisäksi kyseessä on matemaattinen mahdottomuus. Jos ei ole mitään, siitä ei voi itsestään tulla mitään. Jos nollan jakaa millä tahansa luvulla, seurauksena on aina nolla. David Berlinski, matemaatikko, on ottanut kantaa aiheeseen:

”Turha väittää, että ei mistään syntyy jotakin, kun kuka tahansa matemaatikko ymmärtää sen olevan pelkkää pötyä” (Ron Rosenbaum: ”Is the Big Bang Just a Big Hoax? David Berlinski Challenges Everyone.” New York Observer 7.7.1998)

Entä maailmankaikkeuden alkutila, jonka piti olla kuuma ja tiheä? Jos kyseessä on tyhjyys eli asia, jota ei ole edes olemassa, ei sillä voi olla ominaisuuksia. Mikään sellainen, jota ei ole olemassa, ei voi olla kuuma ja tiheä tai muuttua itsestään kuumaksi ja tiheäksi. Se on looginen mahdottomuus.

   Entä itse räjähdys? Syntyykö räjähdyksestä muuta kuin tuhoa? Tätä asiaa voi kokeilla. Jos laitetaan räjähdyspanos esim. kiinteän pallon sisälle, ei siitä synny mitään. Ainoastaan kappaleet pallosta leviävät joidenkin metrien säteelle, mutta muuta ei tapahdu. Siitä ei synny eläviä olentoja kuten elefantteja, ajattelevia ihmisiä, viserteleviä lintuja, kauniita kukkasia, isoja puita, perhosia, kaloja ja merta niiden ympärille tai planeettoja ja tähtiä eikä muutakaan. Tämä on kokemusperäistä tiedettä. Oletus, että alle nuppineulan kokoisesta tilasta ovat tulleet kaikki edelliset ja muut asiat, on siten vastoin käytännön tiedettä ja vastoin kaikkea tervettä järkeä. On mieletön ajatus, että kaikki maailman elävät olennot sekä elottomat kappaleet ovat tulleet pienestä pisteestä.

   Useat tutkijat asettavat kyseenalaiseksi koko alkuräjähdysteorian. He näkevät sen olevan vastoin todellista tiedettä. Kuvaavaa asialle on, että v. 2004 tätä teoriaa epäilleet sekulaarit tutkijat kirjoittivat avoimen kirjeen New Scientist-lehteen. Yli sata muuta kosmologia tuki kirjettä. Kirjeessä sanottiin: ”Avoin ajatustenvaihto puuttuu, epäilyä ja toisinajattelua ei suvaita. Millään muulla fysiikan alalla ei voi alati turvautua uusiin hypoteeseihin teorian ja havaintojen välisen kuilun umpeen kuromiseksi.”

   Seuraavat kommentit myös osoittavat, että historian uudelleenkirjoittaminen alkuräjähdyksen kautta on kyseenalainen käsitys. Siihen ei kannata uskoa:

Uusin tieto eroaa teorian ennusteesta riittävästi tappaakseen big bang-kosmologian (Fred Hoyle, The Big Bang in Astronomy, 92 New Scientist 521, 522-23 / 1981)

Vanhana kosmologina näen nykyisen havaintoaineiston kumoavan teoriat maailmankaikkeuden synnystä, kuten myös useat teoriat aurinkokunnan synnystä. (H. Bondi, Letter, 87 New Scientist 611 / 1980)

Siitä, onko big bang-oletus oikea vai ei, on keskusteltu huomattavan vähän …suuri joukko sen kanssa ristiriidassa olevia havaintoja selitetään lukuisilla perusteettomilla oletuksilla tai yksinkertaisesti sivuutetaan. (nobelisti H. Alfven, Cosmic Plasma 125 / 1981)

Fyysikko Eric Lerner:”alkuräjähdys on vain mielenkiintoinen taru, jota ylläpidetään tietyssä tarkoituksessa” (Eric Lerner: A Startling Refutation of the Dominant Theory of the Origin of the Universe, The Big Bang Never Happened, NY: Times Books, 1991).

Filosofi Roland Nash: …ei tarvitse olla teisti (Jumalaan uskova) kokeakseen ongelmalliseksi sen uskomuksen ymmärtämisen tai hyväksymisen, että maailmankaikkeus syntyi ilman syytä ei-mistään. (1)

Entä tavalliset taivaankappaleet kuten galaksit ja tähdet? Miten ne syntyivät, jos Jumala ei niitä luonut?

   Tässä tutkijat ovat varsin tietämättömiä. Vaikka kansantajuisissa kirjoissa tai TV-animaatioissa saatetaan esittää malleja galaksien ja tähtien synnystä itsestään, tosiasiassa tätä asiaa ei tunneta. Niiden on oletettu syntyneen kaasupilvestä, mutta kaasupilven tiivistyessä lämpötila nousee ja normaali kaasunpaine estää pilven romahtamisen kasaan. Kaasun olemukseen kuuluu, että se leviää koko ajan laajemmalle eikä mitään tiivistymistä tapahdu. Tämä on perustietoa koulun kemian tunneilta. Useat astronomit myöntävät asian ongelmallisuuden. Seuraavassa muutamia heidän kommenttejaan:

En halua väittää, että todella ymmärtäisimme galaksien syntyprosessin. Galaksien syntyteoria on yksi astrofysiikan suurista ratkaisemattomista ongelmista ja ratkaisu näyttää tänä päivänä olevan kaukana. (Steven Weinberg: Kolme ensimmäistä minuuttia, s. 88)

Kirjat ovat täynnä järkeväntuntuisia satuja, mutta valitettava totuus on, että emme tiedä, miten galaksit syntyivät. (L. John, Cosmology Now 85, 92 / 1976)

Suuri ongelma kuitenkin on: "Kuinka kaikki sai alkunsa?" Kuinka kaasu, josta galaksit syntyivät, alun perin kerääntyi yhteen, jotta tähtien syntyprosessi ja suuri kosminen sykli saattoivat käynnistyä?... Meidän on siksi löydettävä fysikaalisia mekanismeja, jotka synnyttävät tihentymiä maailmankaikkeuden tasaiseen aineeseen. Tämä kuulostaa kovin helpolta, mutta johtaa itse asiassa hyvin syvällisiin ongelmiin. (Malcolm S. Longair: Räjähtävä maailmankaikkeus, s. 93)

Pelottavaa siinä on se, että ellei kukaan meistä tietäisi etukäteen tähtien olevan olemassa, etulinjan tutkimus tarjoaisi paljon vakuuttavia syitä, miksi tähtiä ei voisi koskaan syntyä. (Neil deGrasse Tyson, Death by Black Hole: And Other Cosmic Quandaries, p. 187, W.W. Norton & Company, 2007)

Abraham Loeb: "Totuus on, että emme ymmärrä tähtien muodostumista perustavanlaatuisella tasolla." (Lainattu Marcus Chownin artikkelista Let there be light, New Scientist 157(2120):26-30, 7 February 1998)

Entä aurinkokunnan eli auringon, planeettojen ja kuiden synty? Niiden on oletettu syntyneen yhdestä kaasupilvestä, mutta kysymys on arvauksesta. Tutkijat myöntävät, että auringolla, planeetoilla ja kuilla on alkuhetki – muuten niiden sisäiset energiat olisivat ehtyneet aikojen kuluessa – mutta he joutuvat turvautumaan mielikuvitukseen etsiessään syytä niiden syntyyn. Kun he kieltävät Jumalan luomistyön, on heidän pakko etsiä tilalle jokin naturalistinen selitys näiden taivaankappaleiden synnylle.

   Siinä he kuitenkin ovat heikoilla mm. siksi, että planeettojen, kuiden ja auringon koostumus on täysin toisistaan poikkeava. Miten ne ovat syntyneet samasta kaasupilvestä, jos ne ovat aivan erilaisia koostumukseltaan? Esim. toiset planeetat koostuvat keveistä alkuaineista, kun taas toisissa on raskaampia alkuaineita.

   Monet tutkijat ovat olleet tarpeeksi rehellisiä myöntääkseen, että nykyiset naturalistiset aurinkokunnan syntyteoriat ovat ongelmallisia. Seuraavassa on muutamia heidän kommenttejaan. Nämä kommentit osoittavat, miten on kyseenalaista selittää koko elottoman maailman synty itsestään ilman Jumalaa. Historian uudelleenkirjoitukselle ei ole hyviä perusteita tällä alueella. On järkevämpää uskoa Jumalan luomistyöhön.

Ensiksikin huomaamme, että auringostamme irronnut materia ei ole lainkaan sopivaa muodostamaan sellaisia planeettoja kuin tuntemamme ovat. Ainekoostumus olisi toivottoman väärä. Toinen seikka tässä kontrastissa on, että aurinko on normaali [taivaankappale] ja maapallo kummajainen. Tähtien välinen kaasu ja useimmat tähdistä koostuvat samoista aineista kuin aurinko, ei kuten maapallo. Täytyy ymmärtää, että kosmisesti puhuen – huone, jossa istut, on tehty vääristä tarvikkeista. Itse olet harvinaisuus, kosmisen kokoojan kooste. (Fred C. Hoyle, Harper’s Magazine, April 1951)

Nykyäänkin, vaikka astrofysiikka on edistynyt suunnattomasti, monet teoriat aurinkokunnan alkuperästä ovat epätyydyttäviä. Tiedemiehet ovat yhä erimielisiä yksityiskohdista. Yleisesti hyväksyttyä teoriaa ei ole näkyvissä. (Jim Brooks: Näin alkoi elämä, s. 57)

"Kaikki esitetyt olettamukset aurinkokunnan alkuperästä sisältävät vakavia puutteita. Tämänhetkinen johtopäätös onkin, että aurinkokuntaa ei voi olla olemassa." (Jeffreys, H., The Earth: Its Origin, History and Physical Constitution, 6th edition, Cambridge University Press, 1976, p. 387)

Miten elämä sai alkunsa? Edellä käsiteltiin elottoman maailmankaikkeuden eli galaksien, tähtien, auringon, planeettojen ja kuiden syntyä. Todettiin, että tutkijoilla ei ole tietoa siitä, miten nämä taivaankappaleet syntyivät. He joutuvat umpikujaan, koska kieltävät Jumalan luomistyön.

   Entä elämän synty itsestään? Jos kyseessä on tosiasia, tulisi se osoittaa todeksi. Asian puolesta ei ole kuitenkaan yhtään todistetta. Tosi tiede osoittaa, että vain elämä saa aikaan elämää eikä tähän sääntöön ole löydetty yhtään poikkeusta. Tämä viittaa Luojaan, ei elämän syntyyn itsestään.

   Jokainen voi kuvitella tätä asiaa. Ei tarvita kuin maalaisjärkeä sen ymmärtämiseen, ettei kivi tai muu eloton aine muutu itsestään eläväksi, ala hengittämään, syömään, tuntemaan tunteita ja lisääntymään. Ainut, mitä voi tapahtua, on elottoman aineen muuttuminen kiinteäksi, nesteeksi ja kaasuksi ulkopuolisten lämpötilamuutosten myötä. Mitään muuta ei tapahdu. Tämä on todellista kokemusperäistä tiedettä.

   Jotta asia tulisi selväksi, lainaamme J. Morganin haastattelua Stanley Milleristä hänen elämänsä loppupuolella. Hän on tullut tunnetuksi elämänsyntyyn liittyvistä kokeista. J. Morgan kertoi haastattelusta:

”Hän suhtautui välinpitämättömästi kaikkiin ehdotuksiin elämän alkuperästä ja piti niitä ‘hölynpölynä’ tai ‘paperikemiana’. Hän suhtautui eräisiin hypoteeseihin niin halveksuen, että kun kysyin hänen mielipidettään niistä, hän vain puristeli päätään, huokaisi syvään ja hihitti – aivan kuin yrittääkseen torjua ihmiskunnan mielettömyyttä - - Hän myönsi, että tieteentekijät eivät ehkä koskaan tule tarkasti tietämään, milloin ja miten elämä sai alkunsa. ‘Me yritämme keskustella historiallisesta tapahtumasta, joka poikkeaa hyvin paljon tavanomaisesta tieteestä’, hän huomautti.” (2)

Luominen vai kehitys? Sitten kysymykseen nykyisten elämänmuotojen alkuperästä. Ovatko ne tulleet maan päälle luomisen vai pitkän kehityksen kautta ensimmäisestä alkusolusta? Ateistitiedemiehet torjuvat ylimielisesti luomisen, mutta onko heidän oma näkemyksensä asteittaisesta kehityksestä paikkansapitävä vai valhetta? Onko historian uudelleenkirjoitukselle perusteita tällä alueella?

   Tätä asiaa voidaan ajatella ja lähestyä todisteiden kautta. Todisteena on kaksi asiaa: fossiilit ja nykyinen luonto. Ne ovat ainoat todisteet, joiden puoleen voimme kääntyä.

   Mitä todisteiden pitäisi sitten osoittaa? Jos evoluutioteoria on tosi, pitäisi nähdä seuraavat asiat. Vastaavasti jos luominen pitää paikkansa, samoja asioita ei tulisi nähdä:

• Asteittainen kehitys fossiileissa

• Nykyluonnossa pitäisi esiintyä puolivalmiita ja kehittymäisillään olevia aisteja, jalkoja, siipiä ja välimuotoja

Mitä todisteet osoittavat? Asiasta ei ole epäselvyyttä. Ensinnäkin on tiedossa, että fossiileissa ei ole havaittavissa asteittaista kehitystä. Niistä ei voida havaita merkkejä asteittaisesta muutoksesta, joka todistaisi kaikkien lajien periytyneen samasta alkusolusta. Ne esiintyvät maaperässä aina valmiina ja täysin kehittyneenä, eikä niiden alapuolelta ole löydetty niitä edeltäviä yksinkertaisempia muotoja.

   Nykyluontoa tarkkailemalla voidaan havaita sama asia. Kaikki lajit ovat valmiita ja kehittyneitä, eikä niin, että niillä olisivat puoliksi kehittyneet aistit tai raajat. Ne eivät ole vasta kehittymäisillään ja puolivalmiita vaan täysin valmiita. Kumpikin näistä havainnoista – fossiilit ja nykyluonto - viittaavat siten selvääkin selvemmin luomiseen eikä asteittaiseen kehitykseen. Todisteet pitäisi ottaa sellaisenaan eikä tulkita niitä naturalistisen maailmankuvan kautta.

   Annetaan tiedemiesten itsensä puhua aiheesta. Seuraavat lainaukset osoittavat, miten todisteet asteittaisen kehityksen puolesta puuttuvat sekä fossiileissa että nykyluonnossa. Mukana on tunnetun ateistin Richard Dawkinsin kommentit. Nämä kommentit osoittavat, miten Darwin ja hänen seuraajansa ovat uudelleenkirjoittaneet historiaa väärin perustein. Todistusaineisto viittaa selvääkin selvemmin Jumalan luomistyöhön:

Fossiilit – ei asteittaista kehitystä havaittavissa

Richard Dawkins: Darwinin ajoista lähtien evoluution tutkijat ovat tienneet, että ikäjärjestykseen asetetut fossiilit eivät muodosta pienten, juuri ja juuri havaittavissa olevien muutosten sarjaa. - - Esimerkiksi 600 miljoonan vuoden takaiset kambrikauden kerrostumat ovat vanhimpia, joissa on fossiileja useimmista selkärankaisten pääjaksoista. Monet niistä ovat lisäksi jo varsin pitkälle kehittyneitä. Koska varhaisempia fossiileja ei ole, ne näyttävät ilmaantuneen näihin kerrostumiin tyhjästä… Koulukunnasta riippumatta kaikki evoluution kannattajat ovat kuitenkin sitä mieltä, että tällä kohdalla fossiililöydöissä on ammottava aukko. (3)

Stephen Jay Gould: Välittävien muotojen äärimmäinen harvinaisuus fossiiliaineistossa pysyy jatkuvasti paleontologien ammattisalaisuutena. Oppikirjojamme koristavat evoluutiopuut sisältävät tosiasia-aineistoa ainoastaan haarojensa päissä ja taitekohdissa. Loppu on päättelyä, olipa se sitten kuinka järkevää tahansa, ei fossiilien todistusta - - En halua millään tavalla halventaa asteittaisen evoluutionäkemyksen potentiaalista pätevyyttä. Haluan vain huomauttaa, ettei sitä koskaan ’ole havaittu’ kallioissa… (4)

Niles Eldredge: Me paleontologit olemme sanoneet, että elämän historia tukee [kertomusta asteittaisista sopeutumista edistävistä muutoksista], vaikka koko ajan tiedämme, ettei se tue sitä. (5)

Nykyluonto – eliöt eivät ole puolivalmiita vaan valmiita

Richard Dawkins: Havaintoihin perustuva tosiasia on, että jokainen laji ja jokainen jokaisessa lajissa oleva elin, jota on tähän mennessä tutkittu, on hyvä siinä, mitä se tekee. Lintujen, mehiläisten ja lepakoiden siivet ovat hyviä lentämisessä. Silmät ovat hyviä näkemisessä. Lehdet ovat hyviä yhteyttämisessä. Elämme planeetalla, jossa ympärillämme on kenties kymmenenmiljoonaa lajia, joista jokainen ilmaisee itsenäisesti vahvan harhan näennäisestä suunnittelusta. Kukin laji sopii hyvin erityiseen elämäntapaansa. (6)

2. Vedenpaisumuksen kieltäminen

Kun on kirjoitettu historiaa uusiksi, on yksi esimerkki vedenpaisumuksen kieltäminen. Nykytutkijat katsovat kaikkea evoluutiosilmälasien ja miljoonien vuosien kautta. He olettavat esim. kerrostumien syntyneen miljoonien vuosien prosesseissa, eivätkä pysty hyväksymään sitä käsitystä, että suurin osa kerrostumista olisi syntynyt pääosin yhdessä suuressa katastrofissa, vedenpaisumuksessa.

   Kelkka on kuitenkin muuttamassa suuntaansa. Yhä useammat tutkijat tiedemaailmassa alkavat hyväksyä sen käsityksen, että katastrofit ovat muokanneet maapalloamme ja että kerrostumat voivat syntyä hetkessä katastrofien kautta. He tosin eivät vieläkään usko vedenpaisumukseen vaan ajattelevat suuria katastrofeja olleen useampia. Niiden on oletettu tapahtuneen miljoonia vuosia sitten. Lainaus kirjasta Universumi sisällämme (Neil Shubin: The Universe Within,) kertoo näistä katastrofeista, joihin nykyään laajalti uskotaan:

Mitä pidempään Newell ja muut tutkijat keräsivät fossiiliaineistoa, sitä väistämättömämmältä eräs tosiasia alkoi näyttää. Kokonaisia eläinten ja kasvien maailmoja oli elänyt aikoja sitten, mutta ne olivat kaikki kadonneet nopeasti ja lähes samanaikaisesti eri puolilta planeettaa. Elämää ei ollut kohdannut vain yksi, vaan monta katastrofia… historiasta löytyy viisi ajanjaksoa, jolloin lajien määrä vähenee jyrkästi. Tunnetuin näistä on niin kutsuttu liitukauden joukkotuho noin 65 miljoonaa vuotta sitten. Dinosaurusten kanssa ikuisiksi ajoiksi katosivat merissä eläneet liskot, lentoliskot, ammoniitit ja sadat vähemmän tunnetut nilviäiset. Muut maailmanhistorian suurimmat joukkosukupuutot tapahtuivat 440, 375, 250 ja 200 miljoonaa vuotta sitten. Joka kerralla yleislinjat olivat samat: lajeja kaikkialta maapallolta katosi samaa aikaan. Yksi katastrofeista oli vähällä tuhota kaiken elämän planeetallamme: 250 miljoonaa vuotta sitten yli 90 prosenttia kaikista merissä eläneistä lajeista katosi lopullisesti. (7)

Miten edellistä tekstiä voidaan tulkita? Tutkijat ovat oikeassa, että katastrofit tuhoavat eläimistöä ja kasvistoa. Kuitenkaan ei ole mitään syytä uskoa tutkijoiden näkemykseen useista valtavista katastrofeista kymmeniä miljoonia vuosia sitten. Tuhoutuneet lajit ovat saattaneet elää samanaikaisesti maapallolla, mutta vain eri ekologisissa lokeroissa. Samoin ne ovat saattaneet tuhoutua pääosin yhdessä ja samassa katastrofissa, vedenpaisumuksessa. Sillä kuten nykyaikana on ekologisia lokeroita (merenpohja, meri, suo, kuiva maa, ylängöt…) on niitä ollut ennenkin. Nämä eri ekologisissa lokeroissa sijainneet eläimet ovat saattaneet kuolla yhdessä ja samassa katastrofissa, eikä niin, että on ollut useita maailmanlaajuisia katastrofeja. Kaikkea ei tarvitse katsoa evoluutiosilmälasien ja miljoonien vuosien kautta.   

   On mielenkiintoista, että sekulaaritutkijoiden ja geologien omista kirjoista löytyy kymmeniä viittauksia vedenpaisumukseen. He eivät usko sen koskaan tapahtuneen, mutta antavat silti vakuuttavia esimerkkejä siitä, miten nykyiset kuivat alueet ovat olleet meren alla menneisyydessä. Näissä kirjoissa, joihin olen itse törmännyt, on mainittu mm. siitä, miten Alpeilta, Mount Everestiltä Himalajan vuoristoista ja lukuisista muista vuoristoista löytyy jäänteitä merielämästä menneisyydessä. Voidaan pitää suurena hengellisenä sokeutena, kun tutkijat eivät pysty tekemään oikeita johtopäätöksiä todisteista, jotka ovat aivan heidän edessään. Syynä on varmasti se, että he uskovat uudelleenkirjoitettuun historiaan, mihin evoluutioteoria miljoonine vuosineen on heidät johtanut.

   (Lisähuomautus; katsoin äsken National Geographicin videota Sea Monsters. Se kertoi merieläimistä, joista toiset olivat kuolleet sukupuuttoon. Videossa näytettiin merieläinten löytöpaikkoja eli niiden fossiileja alueilla, jotka ovat nykyisin kaukana merestä: Kansas, Etelä Dakota, Australia sekä miten tientekijät löysivät ammoniitteja Texasista. Videossa myös kerrottiin eräistä merielämän jäänteistä, että ”ne löydettiin Kansasissa, joka on nykyään pääasiassa viljelysmaata. Mutta aikanaan Kansas oli valtavan meren alla.”

   Sitten toinen lisähuomautus; muistan katsoneeni jo vuosia sitten TV:stä dokumentin, jossa kerrottiin, miten nykyinen Saharan aavikko oli valtavan meren alla. Samantyyppisiä dokumentteja ja luonto-ohjelmia on esitetty TV:ssä lukuisia kertoja.)

   Seuraavassa on pari esimerkkiä tältä alueelta. Ensimmäinen esiintyy edellä mainitussa kirjassa, Universumi sisällämme, s. 69 (Neil Shubin: The Universe Within):

Korallien kauneus ei ole pelkästään upean vedenalaisen maailman muodostavissa suurissa riutoissa, vaan myös siinä, mitä ne kertovat meille menneisyydestä. Jos halkaisemme teiden varsilta löytyviä kiviä matkalla Teksasista Kanadaan, voimme löytää miljoonia vuosia sitten merissä kukoistaneita koralliriuttoja. Koko Chicagon kaupunki on rakennettu muinaisen koralliriutan päälle.

Jerry A. Coynen evoluutiota käsittelevässä kirjassa (Miksi evoluutio on totta / Why Evolution is true?, s. 127) kerrotaan samanlaisesta esimerkistä eli miten Darwin löysi korkealta Andeilta fossiloituneita simpukankuoria. Kirjoittaja myöntää vuoren olleen veden alla, mutta ei kuitenkaan usko vedenpaisumukseen:

Beaglella matkatessaan Darwin itse löysi korkealta Andeilta fossiloituneita simpukankuoria. Ne osoittivat, että se, mikä on nyt vuori, oli kerran veden alla.

Seuraavat kommentit jatkavat samasta aiheesta. Niissä myönnetään, että merelliset sedimentit ovat yleisiä mantereilla. Sitä ei kuitenkaan ole osattu yhdistää vedenpaisumukseen; varmasti siksi koska nämä tutkijat kieltävät vedenpaisumuksen mahdollisuuden. Ensimmäinen kommenteista on geologian isäksi mainitun James Huttonin kirjasta yli 200 vuoden takaa:

Joudumme päättelemään, että kaikki maan kerrostumat  - - ovat syntyneet meren pohjalle kasaantuneesta hiekasta ja sorasta, äyriäisten kuorista ja koralliaineista, maasta ja savesta. (J. Hutton, The Theory of the Earth l, 26. 1785)

J.S. Shelton: Mantereilla merelliset sedimenttikalliot ovat paljon yleisempiä ja laaja-alaisempia kuin mitkään muut sedimenttikalliot yhteensä. Tämä on eräs niistä yksinkertaisista tosiasioista, joka vaatii selitystä ollen kaiken sen ytimessä, joka liittyy ihmisen jatkuviin pyrkimyksiin ymmärtää geologisen menneisyyden muuttuvaa geografiaa. (8)

3. ”Dinosaurusten aikakausi" eli käsitys miljoonista vuosista

Kun on kyseessä evoluutioteoria, on yksi tämän teorian oletuksista, että erilaiset elämänmuodot ovat ilmaantuneet eriaikaisesti maapallolle. Aluksi oletetaan esiintyneen vain alkusoluja meressä, sitten ilmaantui monisoluisia ja yhä monimutkaisempia eliöitä, nekin aluksi vain meressä. Sitten ilmaantui maaelämää kuten sammakoita ja noin 200 miljoonaa vuotta sitten ensimmäisiä dinosauruksia ja lopulta myös ihmisiä. Tässä näkemyksessä ei oteta sitä mahdollisuutta huomioon, että kaikki nämä elämänmuodot olisivat eläneet maapallolla samanaikaisesti, mutta vain eri ekologisissa lokeroissa – aivan kuten nykyään on olemassa samanaikaisesti kaloja meressä, elämää kuivalla maalla sekä lintuja.

   Jos sitten pitäisi nimetä eläimet, jotka yleensä on yhdistetty miljooniin vuosiin, tulevat monille ensimmäisenä mieleen dinosaurukset, joiden on oletettu kuolleen sukupuuttoon n. 65 miljoonaa vuotta sitten. Onko tässä kuitenkin kysymys samanlaisesta historian uudelleenkirjoittamisesta, joista edellä on otettu esille muutamia esimerkkejä? Meidän ei tarvitse epäillä dinosaurusten olemassaoloa maapallolla, mutta voimme asettaa kyseenalaiseksi niiden esiintymisen miljoonia vuosia sitten. Tämä johtuu mm. seuraavista syistä.

   Toinen tärkeä havainto on, että dinosauruskerrostumista on löydetty ainakin 432 nisäkäslajia kuten majava, orava ja kädellisiä (Werner Carl, Living Fossils). Dinosaurusten luita on löydetty myös hevosen-, lehmän- ja lampaanluita muistuttavien luiden joukosta (Anderson, A., Tourism falls victim to tyrannosaurus, Nature, 1989, 338, 289 / Dinosaurus may have died quietly after all, 1984, New Scientist, 104, 9.), joten termi dinosaurusten aikakausi on harhaanjohtava. Samoin dinosauruskerrostumista on löydetty lintuja kuten papukaija, pingviini, huuhkaja, rantasipi, albatrossi, flamingo, kuikka, ankka ja merimetso. Dr Werner onkin lausunut: ”Museot eivät esittele näitä nykylintujen fossiileja eivätkä piirrä nykylintuja sulkineen dinosaurusympäristöjen kuvauksiinsa. Se on väärin. Periaatteessa aina kun T. Rex tai Triceratops kuvataan museon näyttelyssä, pitäisi kuvata myös ankkoja, kuikkia, flamingoja tai joitakin muista näistä nykyajan linnuista, joita on löydetty samoista kerrostumista dinosaurusten kanssa. Mutta näin ei tapahdu. En ole koskaan nähnyt ankkaa dinosauruksen kanssa luonnontieteellisessä museossa, oletko sinä? Pöllöä? Papukaijaa?”

   Entä dinosaurukset ja ihminen? Nykyaikana ei uskota ihmisten ja dinosaurusten eläneen samanaikaisesti, mutta on mielenkiintoista, että kansojen perimätiedossa mainitaan lohikäärmeistä, jotka muistuttavat dinosauruksia (dinosaurusnimitys keksittiin vasta 1840-luvulla). Seuraavat lainaukset kertovat lohikäärmekuvausten yleisyydestä.

Legendojen lohikäärmeet ovat, ihme kyllä, kuin todellisia eläimiä, jotka ovat eläneet menneisyydessä. Ne muistuttavat paljon suuria matelijoita (dinosauruksia), jotka hallitsivat maata paljon ennen kuin ihmisen on oletettu ilmaantuneen. Lohikäärmeet olivat yleensä pahoja ja tuhoavia. Jokainen kansa tunsi ne mytologiassaan. (The World Book Encyclopedia, vol. 5, 1973, s. 265)

Muistiinmerkityn historian alkuajoista lähtien lohikäärmeet ovat tulleet esiin kaikkialla: Assyrian ja Babylonian varhaisimmissa kertomuksissa sivistyksen kehityksestä, Vanhan testamentin juutalaishistoriassa, Kiinan ja Japanin vanhoissa teksteissä, Kreikan, Rooman ja varhaiskristittyjen mytologiassa, muinaisen Amerikan vertauskuvissa, Afrikan ja Intian myyteissä. On vaikea löytää yhteiskuntaa, joka ei olisi sisällyttänyt lohikäärmeitä legendaariseen historiaansa…Aristoteles, Plinius ja muut klassisen ajan kirjailijat väittivät lohikäärmetarinoiden perustuvan tosiasioihin eikä mielikuvitukseen. (9)

Suomalainen geologi Pentti Eskola kertoi jo vuosikymmeniä sitten kirjassaan Muuttuva maa, miten lohikäärmeiden kuvaukset muistuttavat dinosauruksia:

Liskoeläinten vaihtelevat muodot tuntuvat meistä niin huvittavilta sen vuoksi, että moni niistä etäisesti ja usein irvikuvamaisesti muistuttaa nykyajan vastaavanlaisissa olosuhteissa eläviä nisäkkäitä. Hirmuliskot kumminkin olivat yleensä niin peräti poikkeavia nykyajan elämänmuodoista, että niiden lähimmät vastineet ovat löydettävissä tarustojen lohikäärmeiden kuvauksista. Kumma kyllä, että niin on laita, sillä noiden tarujen laatijat eivät tietenkään olleet tutkineet kivettymiä eivätkä edes niistä mitään tienneet. (10)

Lohikäärmeet eivät esiinny vain ihmisten kuvauksissa vaan myös taiteessa. Lohikäärmeistä on kuvia sotakilvissä (Sutton Hoo) ja kirkkojen seinäornamenteissa (SS Mary and Hardulph, Englanti). Muinaisen Babylonin kaupungin Ishtarin portissa on kuvattu härkien ja leijonien lisäksi lohikäärmeitä. Varhaisissa Mesopotamialaisissa sylinterisineteissä esiintyy toisiaan kaulailevia lohikäärmeitä, joilla on lähes yhtä pitkät hännät kuin kaulat (Moortgat, A., The art of ancient Mesopotamia).

   Lohikäärmeistä mainitaan Raamatussa (Job 7:12: Olenko minä meri tai lohikäärme, että asetat vartioston minua vastaan?). Lisäksi tunnettu paleontologi Stephen J. Gould totesi Jobin kirjan behemotista, että ainoa eläin, mihin tämä kuvaus sopii, on dinosaurus (Pandans Tumme, s. 221, Ordfrontsförlag, 1987). Evolutionistina hän uskoi, että Jobin kirjan kirjoittajan on täytynyt saada tietonsa löydetyistä fossiileista. Kuitenkin tässä yhdessä Raamatun vanhimmassa kirjassa viitataan selvästi elävään eläimeen (Job 40:10-12: Katso Behemotia, jonka minä loin niinkuin sinutkin…).

   Lohikäärmeet tunnettiin vielä keskiajan alkupuolella. Suomalainen keskiaikatutkija Hannele Klemettilä mainitsee keskiaikaa käsittelevässä kirjassaan muutaman esimerkin:

Ritareiden elämäntapaa, kunniakäsityksiä ja arvomaailmaa ihannoitiin laajalti keskiajan kirjallisuudessa. Ritari-ihanteista ja urotöistä kerrottiin lauluissa, runoissa, ritariromaaneissa. Sankarit vapauttivat pulaan joutuneita neitoja, etsivät aarteita, tuhosivat lohikäärmeitä ja niin edelleen. (11)

1300-luvulla alkoi Eurooppaan syntyä myös maallisia ritarikuntia, joihin hallitsijat kutsuivat jäseniksi siniverisiä ystäviään ja liittolaisiaan. Tunnetuimpia olivat Unkarin Kaarle I:n 1325 perustama Pyhän Yrjön ritarikunta, Englannin Edvard III:n noin 1348 perustama Sukkanauharitarikunta, Milos Obilicin noin 1370 perustama Pyhän Yrjön Lohikäärmeen ritarikunta, Sigismund Luxemburgilaisen 1408 perustama Lohikäärmeen ritarikunta, Burgundin Filipin 1430 perustama Kultaisen Taljan ritarikunta ja Ranskan Ludvig XI:n 1469 perustama Pyhä Mikaelin ritarikunta. (12)

Erään uskomuksen mukaan kirotun sielun oli puhdistauduttava synneistä vaeltamalla seitsemän vuotta maan päällä ihmissuden hahmossa. Yleisesti arveltiin myös, että paholaiset suosivat erityisesti suden hahmoa lohikäärmeen, käärmeen ja apinan ohessa, vaikka saattoivat ottaa minkä tahansa haluamansa muodon. (13)

Entä vuosisatoja vanha kiinalainen horoskooppi? Siinä on 12 eläintä, joista 11 on nykyaikanakin tuttuja (rotta, härkä, tiikeri, jänis, käärme, hevonen, lammas, apina, kukko, koira ja sika). Sen sijaan 12. eläin on lohikäärme, jota ei nykyään ole. Hyvä kysymys on, että jos 11 eläintä ovat todellisia eläimiä, miksi lohikäärme olisi ollut taruolento? Eikö ole järkevä olettaa sen eläneen samanaikaisesti ihmisten kanssa, mutta kuolleen sukupuuttoon kuten monet muut eläimet? Ainoastaan oletus miljoonista vuosista ja historian uudelleenkirjoitus, jota nykyaikana harjoitetaan, voi estää näkemästä sitä ilmeistä tosiasiaa, että lohikäärmeet eli dinosaurukset ovat eläneet samanaikaisesti ensimmäisten ihmisten kanssa.

4. Ihminen maan päällä, eli käsitys ihmiskunnan pitkästä historiasta

Entä ihmisen historia maan päällä? Me saamme toistuvasti lukea tai katsoa tv-ohjelmista, miten ihmisen oletetaan periytyneen kaloista, sitten päästäisen kaltaisista olennoista ja lopulta apinankaltaisista olennoista. Näin ainakin oletetaan näissä kirjoituksissa tai ohjelmissa.

   Nämä oletukset kumoutuvat kuitenkin yhdellä tosiseikalla: fossiileissa ei ole havaittavissa asteittaista kehitystä. Tämän ovat myöntäneet useat eturivin paleontologit kuten jo todettiin. Eli jos ei ole tapahtunut asteittaista kehitystä, voidaan unohtaa ajatus ihmisen polveutumisesta yksinkertaisemmista olennoista vuosimiljoonien varrella.

   Entä sitten ihmisten oletetut apinamaiset esi-isät? Miten niihin pitää suhtautua?

   Tosiasiassa fossiililöydöt eivät kuitenkaan viittaa kuin kahteen luokkaan: ihmiseen ja tavallisiin apinoihin. Ensimmäistä luokkaa edustavat Homo Erectus/Ergaster, Neandertalinihmiset ja tavallinen nykyihminen. Jälkimmäistä luokkaa edustaa Australopithecus, joka sisältää lähes kaikki ”apinaihmisten” jäänteet (Lucy, Taungin kallo, Ardipithecus…).

   Miksi tällainen jako vain kahteen luokkaan? Siihen on selvät syynsä. Monet eturivin tutkijat ovat sanoneet suoraan, että Australopithecus-luokka muistuttaa selvästi enemmän nykyapinoita kuin tavallista ihmistä. Niiden kallon koko on vain noin kolmasosa tai neljäsosa nykyihmisen aivojen koosta ja ruumiinrakenne on samanlainen kuin nykyapinoilla.

   Toiseksi useat eturivin tutkijat ovat myöntäneet, että ei ole tarpeeksi eroa Homo Erectuksen, Neandertalinihmisen ja tavallisen nykyihmisen välillä. Tätä tukevat useat kulttuurilöydöt, kallon koko ja ruumiinrakenne. Eräät tutkijat, kuten Michiganin yliopiston Milford Wolpoff, ovat siksi jo pitkään sanoneet, ettei neandertalilaisia eikä erectuksia tulisi luokitella eri lajeiksi kuin meitä. Niitä tulisi pitää tavallisina ihmisinä. Merkittäväksi tämän evoluutioon uskovan paleontologin lausunnon tekee se, että hänen sanotaan nähneen enemmän kuin kukaan muu alkuperäistä hominideja koskevaa fossiiliaineistoa.

   Ihmisen ajoituksessa kohdataan ongelmia myös muiden löytöjen suhteen. Esim. hiilikerrostumista ”300 miljoonan vuoden” takaa on löydetty ihmisten tavaroita, jopa ihmisen jäänteitä (Glashouver, W.J.J., So entstand die Welt, Hänssler, 1980, ss. 115-6; Bowden, M., Ape-men-Fact or Fallacy? Sovereign Publications, 1981; Barnes, F.A., The Case of the Bones in Stone, Desert/February, 1975, s. 36-39.) Erich A. von Frange on kirjassaan Time Upside Down (1981) listannut lisää kivihiilestä löytyneitä esineitä.

   Samoin on tiedossa, että kivihiilessä, josta ihmisen jäänteitä ja tavaroita on löydetty, esiintyy radiohiiltä, jonka virallinen puoliintumisaika on vain 5730 vuotta. Radiocarbon-lehden mukaan ei ole löydetty yhtään sellaista kivihiiltä, josta puuttuisi radiohiiltä. (Lowe, D.C., Problems associated with use of coal as a source of ¹⁴C free background material, Radiocarbon 31(2):117-120,1989).

   Mihin nämä löydöt viittaavat? Ne osoittavat, että ihminen on elänyt maan päällä yhtä kauan kuin muutkin elämänmuodot ja ettei siitä ole aikaa kuin tuhansia vuosia. Nämä ovat käytännön havaintoja, jotka asettavat kyseenalaiseksi koko evoluution. Ne pitävät yhtä myös Jeesuksen sanojen kanssa, kun hän totesi, että ihminen luotiin jo luomakunnan alussa (Mark 10:6 Mutta luomakunnan alusta Jumala 'on luonut heidät mieheksi ja naiseksi / Matt 19:4: Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa ‘loi heidät mieheksi ja naiseksi’).

   Mikä on sitten todellista historiaa? Seuraavat lainaukset viittaavat tähän. Ne osoittavat, miten äkillisellä tavalla sivistys on ilmaantunut maailmaan, eikä siitä suinkaan ole miljoonia vuosia. Lausunnoista ensimmäisessä esiintyy radiohiilimenetelmän kehittäjä, professori W.F. Libby, joka sanoi aikanaan Science-lehdessä 3.3.1961 (s. 624), että todennettu historia ei ulotu kuin n. 5000 vuoden taakse. Hän puhui Egyptin hallitsijasuvuista, joissa niissäkin voi olla satojen vuosien virheitä. (Näin mainittiin mm. televisiosarjassa ”Faaraot ja kuninkaat”, joka esitettiin Suomen televisiossa v. 1996).

   Libby myös tähdensi, ettei kannata ottaa vakavasti väitteitä pitkistä ajanjaksoista. Tämä pitää yhtä sen kanssa, että maapallon useat alueet kuten Pohjois-Amerikka, Australia ja syrjäseudut ovat saaneet asutuksensa pääosin vasta viimeisten 200-300 vuoden aikana (On arvioitu, että esim. Australiassa oli vain 6000 asukasta koko valtavalla saarella vuonna 1800, Pohjois-Amerikassa oli 1700-luvun alkupuolella korkeintaan 3 miljoonaa asukasta ja Etelä-Amerikassa samaan aikaan 10 miljoonaa asukasta.). Ne olivat erittäin harvaanasuttuja 500 vuotta sitten, eikä muuallakaan ollut kuin murto-osa nykyisistä väkimääristä. Ei tarvitse mennä montaa vuosituhatta taaksepäin, kun tulee vastaan nollapiste, jolloin ei ollut yhtään asukasta maan päällä. Itse asiassa nykyinen väestömäärä voisi syntyä alle tuhannessa vuodessa.

W.FLibby: "Arnold [työtoveri] ja minä saimme ensimmäisen shokkimme todetessamme, että historia ulottuu vain 5000 vuotta taaksepäin... Usein sai lukea, että se ja se kulttuuri tai arkeologinen paikka on 20 000 vuotta vanha. Me opimme melko äkkiä, että näitä lukuja, näitä varhaisia aikamääriä ei tunneta tarkasti ja että Egyptin ensimmäisen dynastian aika on todellisuudessa vanhin joltisellakin varmuudella vahvistettu historiallinen aikamäärä." (14)

"Varhaisimmat muistiinmerkinnät, jotka meillä on ihmisen historiasta, ulottuvat vain noin 5000 vuotta taaksepäin." (The World book Encyclopedia, 1966, 6. osa, s. 12)

Äskeisissä kaivauksissa on yllättävimmäksi osoittautunut se äkillisyys, millä sivistys ilmaantui maailmaan. Tämä havainto on täysin vastoin sitä, mitä oli odotettu. Oli ajateltu, että kuta vanhempi aikakausi oli kysymyksessä, sitä alkukantaisemmaksi kaivausten suorittajat sen toteaisivat, kunnes kaikki sivistyksen jäljet katoaisivat ja alkuihminen ilmaantuisi. Näin ei ole tapahtunut Babyloniassa eikä Egyptissä, joissa ovat olleet vanhimmat tunnetut ihmisasutukset. (15)

Entä se käsitys, että ihminen on peräisin Afrikasta? Evolutionistit olettavat ensimmäisten ihmisten oleskelleen Afrikassa ja siirtyneen sieltä muualle, mutta tätäkin voidaan pitää historian uudelleenkirjoittamisena jälkikäteen.

   Mikä on sitten historiallinen ja oikea käsitys? Vuosikymmeniä sitten ymmärrettiin paljon selvemmin, että ihmisen alkukoti on Lähi-idästä, eikä Afrikasta. Tähän viittasivat kansojen perimätiedot, että ensimmäiset rakennukset rakennettiin tälle alueelle ja että maailman viljalajit ovat peräisin samalta seudulta. Tämä näkemys esiintyy myös Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa. Seuraava lainaus kertoo aiheesta lisää. Afrikka-käsitys, johon mm. Darwin uskoi, voidaan hylätä epätieteellisenä.

William Dawson vakuuttaa kirjassaan Modern Science, että hän ja muut etevät tiedemiehet ovat vakuuttuneita siitä, että Eufratin seudun, geologisesti katsoen, on täytynyt olla ainoa paikka, jossa ihminen on alussa voinut asua.

   Tri Amstrong sanoo miltei samaa kirjassaan Nature and Revelation: ”Missä on ihmiskunnan kehto? Tästä, samoin kuin rodun yhtenäisyyttä koskevasta kysymyksestä, ovat oppineet jokseenkin yhtä mieltä. Niiden korkealla sijaitsevien seutujen, joissa ovat Eufratin ja Tigriin alkulähteet, katsotaan olleen ihmiskunnan kehtona. Tämän todistavat monet seikat, mm. se, että melkein kaikkien kansanheimojen perimätiedot mainitsevat tämän maailmankolkan olleen heidän alkuperäinen kotinsa. Sen lisäksi ovat maailman kaikki ihmisravintona käytettävät viljalajit kotoisin sieltä. Ja myös geologiset tutkimukset johtavat samaan tulokseen.” (16)

5. Miten oli menneisyydessä? Antiikki, keskiaika, valistus

Eräs käsitys, jota ateistit mielellään viljelevät, on se, että kristillinen usko on ollut este tieteen ja yhteiskunnan kehitykselle, kun taas ateismi/naturalismi on vienyt sitä eteenpäin. Tässä yhteydessä ateistit ottavat mielellään esille antiikin, keskiajan ja valistuksen aikakaudet. He pitävät antiikkia jonkinlaisena kultakautena, samoin valistusta edistyksen aikakautena, mutta ajattelevat keskiajan olleen pysähtyneisyyden aikaa. Tätä käsitystä toivat esille varsinkin 1800-luvun kaksi kiistakirjoittajaa Andrew Dickson White (1832-1918) ja John William Draper (1811-1882). Heidän kirjoituksensa syntyivät Darwinin teorian vanavedessä.

   Mutta miten on? Onko tässäkin kysymys historian uudelleenkirjoittamisesta? Monet historioitsijat ovat eri mieltä edellisistä väitteistä. Syynä on se, että historiantutkijat ovat itse perehtyneet keskiajan tutkimukseen ja kuva on hyvin toisenlainen kuin mitä joissakin kansantajuisissa ateistien kirjoissa mainitaan. Tässä asiassa kannattaa kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin:

• Ensinnäkin antiikin yhteiskunnat. Ne eivät olleet mitään sekulaareja yhteiskuntia, vaan ne muistuttivat hyvin paljon hindulaista yhteiskuntaa tai afrikkalaisia yhteiskuntia vuosikymmeniä sitten. Siihen kuului epäjumalankuvia, maahisia, panteismiä ja animismia. Pohjoismaissakaan ei tarvitse mennä monta vuosisataa taaksepäin, kun tilanne oli sellainen. Kaikki eurooppalaiset yhteiskunnat olivat enemmän tai vähemmän samanlaisia.

   Hyvä lähtökohta sen ymmärtämiseen, millainen Eurooppa oli ennen kristillisen uskon ilmaantumista, on Apostolien tekojen luku 17. Siinä kerrotaan tilanteesta Ateenassa, kun Paavali saapui sinne:

- (Apt 17:16,22-30) Mutta Paavalin odottaessa heitä Ateenassa hänen henkensä hänessä kiivastui, kun hän näki, että kaupunki oli täynnä epäjumalankuvia.

22. Niin Paavali astui keskelle Areiopagia ja sanoi: "Ateenan miehet, minä näen kaikesta, että te suuresti kunnioitatte jumalia

23. Sillä kävellessäni ympäri ja katsellessani teidän pyhiä paikkojanne minä löysin myös alttarin, johon oli kirjoitettu: 'Tuntemattomalle jumalalle'. Mitä te siis tuntemattanne palvelette, sen minä teille ilmoitan.

24. Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä,

25. eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken.

26. Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat,

27. että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää - hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä;

28. sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: 'Sillä me olemme myös hänen sukuansa'.

29. Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema.

30. Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.

• Vaikka epäjumalanpalvelus oli yleistä Ateenassa Paavalin aikana, kaikesta huolimatta kreikkalaisten kaupunkivaltioiden kukoistuskaudella monet kreikkalaisista tiedemiehistä ja ajattelijoista uskoivat järjelliseen Luojaan, joka on tehnyt ihmisen ja luomakunnan. Monet nykypäivän naturalistit nostavat korkealle tämän ajankohdan, mutta eivät ota huomioon, että monet johtavista ajattelijoista omasivat jumalauskon. Heidän joukossaan olivat mm. Sokrates, Platon, Platonin oppilas Aristoteles, Pythagoras, Anaksagoras ja Empedokles. He olivat jumalauskon puolustajia Kreikassa antiikin aikana. Heidän ajattelunsa oli lähellä teististä, ei naturalistista maailmankuvaa, vaikka nykyajan naturalistista näkemystä kannattavat saattavat väittää toisin.

   Hyvä esimerkki luojauskosta on Sokrateen, logiikan isän, lausunto ihmisestä. Hän oli selvästi älykkään suunnittelun kannattaja. Ksenofonin muistelmissa hän viittaa ihmisessä oleviin yksityiskohtiin, joita ei voi pitää pelkkänä sattumana:

Oletko sitä mieltä, että hän, joka aikojen alussa teki ihmiset, antoi aistimet heidän hyödykseen, silmät jotta he näkisivät mikä on nähtävää, korvat jotta kuulisivat mikä kuultavaa. - - Eikö sinusta sekin osoita harkintaa, että silmät on suljettu luomilla kuin ovilla, jotka avautuvat kun silmiä tarvitaan, unessa menevät kiinni, ja jotta tuulet eivät niitä vioittaisi niihin laitettiin ripset kuin siivilät, ja silmien päälle levitettiin kulmakarvat räystääksi, jotta päästä tippuva hiki ei aiheuttaisi vahinkoa; kuulo puolestaan ottaa vastaan kaikki äänet, mutta ei tule koskaan täyteen; - - kun kaikki on näin suunnitelmallista, kysyn vielä, onko se sattuman vai harkinnan aikaansaannosta? (17)

• Kuten todettiin, pitävät ateistit antiikin aikaa kultakautena ja keskiaikaa sen vastakohtana. Kuitenkin ihmisoikeuksien suhteen asia oli päinvastoin. Esim. orjuus oli Rooman valtakunnassa ja antiikissa yleistä, mutta kristillinen usko toi muutoksen tilanteeseen. Orjuus katosi Euroopasta muutamia reuna-alueita lukuun ottamatta juuri keskiaikana.

   Samoin naisten ja tyttölasten asema oli huono antiikissa. Eräs esimerkki tästä oli tyttövauvojen heitteillejättö. Rooman valtakunnassa oli yleisenä tapana harjoittaa perhesuunnittelua jättämällä vastasyntyneitä heitteille, mikä koitui etenkin tyttöjen kohtaloksi. Tämän seurauksena miesten ja naisten suhdeluku oli vääristynyt, ja on arvioitu, että roomalaisessa yhteiskunnassa oli n. satakolmekymmentä miestä sataa naista kohti. Kun kristityt kielsivät abortin ja vastasyntyneiden tappamisen, vaikutti se naisten aseman parantumiseen ja muutti miesten ja naisten suhdelukua.

   Toinen esimerkki ovat lapsiavioliitot ja nuorena solmitut avioliitot. Antiikin yhteiskunnassa oli tavallista, että naiset joutuivat avioitumaan jo puberteetti-iässä tai sitä ennen. Kreikkalainen Cassius Dio, joka kirjoitti Rooman historian, totesi tytön olevan kypsä avioitumaan jo 12-vuotiaana: ”Tyttö, joka on avioitunut ennen 12 ikävuotta, tulee lailliseksi puolisoksi täyttäessään 12 vuotta.” Kristillinen usko vaikutti sen, että naiset saivat avioitua iäkkäämpinä ja valita itse puolisonsa.

   Kolmas esimerkki ovat naislesket, joiden asema oli huono antiikin maailmassa (aivan kuten nykyajan Intiassa, jossa naisleskiä on jopa poltettu). He olivat yksi avuttomimmista ja vähäosaisimmista ryhmistä, mutta kristillinen usko toi parannuksen heidänkin elämäänsä. Yhteisöä velvoitettiin huolehtimaan leskistä kuten heitteille jätetyistä lapsista. Tämä vaikutti kristillisen uskon leviämiseen Rooman valtakunnassa. Leskien asemasta puhutaan mm. Apostolien teoissa sekä kirjeissä (Apt 6:1, 1 Tim 5:3-16, Jaak 1:27)

• Edellä mainittiin, miten orjuus oli yleistä antiikin aikana ja miten se katosi keskiajalla.

   Milloin sitten orjuus alkoi uudelleen? Se ei alkanut suinkaan keskiajalla vaan renessanssin loppupuolella ja valistuksen aikana. Se oli laajimmillaan 1700-luvulla eli aikana, jota on pidetty valistuksen aikana. Kuitenkin mm. kveekarit ja metodistit vaikuttivat siihen, että orjuus kiellettiin uudelleen Englannissa ja muissa maissa. Se paransi ihmisoikeuksia:

Orjuus jatkui ja laajeni koko valistuksen kypsän kauden, 1700-luvun neljän viimeisen vuosikymmenen ajan. Vasta aivan vuosisadan lopulla tehtiin suurissa siirtomaavaltioissa ensimmäiset lakialoitteet orjakaupan lakkauttamisesta. Abolitionistinen liike syntyi Englannissa kahden kristillisen lahkon, kveekareiden ja metodistien aloitteesta. Niiden julistuksissa ja päätöksissä orjuus tuomittiin erityisenä syntinä eikä niinkään ihmisoikeuksien loukkauksena. (18)

•  Kuten todettiin, asettavat ateistit mielellään rinnakkain antiikin, keskiajan ja valistuksen. Kuitenkin ihmisoikeuksien kannalta monien ihmisryhmien asema oli huonompi antiikin ja valistuksen aikana kuin keskiajalla.

   Entä 1900-luku? Ateistit unohtavat usein ylivoimaisesti kaikkein pahimman vuosisadan eli 1900-luvun, jolloin tehtiin ihmiskunnan historian laajimmat ihmisoikeusrikkomukset. Stalinin, Hitlerin ja Maon toimesta sekä kommunistivaltioissa tapettiin näiden valtioiden omia kansalaisia kymmeniä miljoonia, eikä useilla ihmisryhmillä ollut lainkaan ihmisoikeuksia tai oikeutta elää. 1900-luku ja sen alkupuoli olivat tässä suhteessa historian pahinta aikaa.

      Ajan kehitys tulee hyvin ilmi muutamasta lainauksesta. Ne liittyvät Saksaan ja osoittavat, miten uskonnon ja Jumalan vastaisuus edelsi historian pahimpia ihmisoikeusrikkomuksia (myös kommunistimaille oli ominaista jumalavastaisuus). Ensimmäinen lainauksista on antropologi Max Müllerin lausunto vuodelta 1878, toinen on vuodelta 1891 olevasta kirjasta ja kolmas liittyy Karl Marxiin, joka totesi, että uskonnon kritiikki on Saksassa suoritettu loppuun. Lainaukset osoittavat, miten kristinuskosta luopumisen aalto lähti liikkeelle jo 1800-luvulla:

Antropologi Max Müller 1878: Joka päivä, joka viikko, joka neljännesvuosi luetuimmat aikakauslehdet kertovat kilvan, että uskonnon aika on ohi, että usko on hallusinaatio tai lasten sairaus ja että jumalat on vihdoinkin paljastettu ja poistettu aikansa eläneinä. (19)

Toisekseen olivat hyökkäykset entisaikoina vain pintapuolisen hajallisia; nyt ne ovat säännöllisesti järjestettyjä. Ranskalainen henki on pauhaava ja raju, mutta ei niin vaarallinen kuin saksalainen… Paljon pahempaa häiriötä kuin nuo ranskalaiset lavertelijat, ovat uskovaisten piireissä saaneet aikaan David Strauss ja hänen hengenheimolaisensa. Siitä asti, kuin ranskalainen henki teki Voltairen aikoina hapuilevia rynnäköitään kristinuskoa vastaan, on kristinuskon hylkääminen käynyt saksalaisen hengen filosofikoulua ja kehittynyt kokonaiseksi maailmankäsityksen järjestelmäksi, joka on todenperästä koettanut asettua kristinuskon sijaan. (Toht. Chr. Ernst Luthardt kirjassaan v. 1891) (20)

”Saksassa uskonnonkritiikki on olennaiselta osaltaan saatu päätökseen, ja uskonnon kritiikki on kaiken kritiikin edellytys.” (Karl Marx ”Hegelin oikeusfilosofian kritiikin” johdannossa)

Viimeinen lainauksista osoittaa, miten jumalavastaisuus oli yleistä 1920-1930-luvuilla Saksassa. Ihmisiä luopui runsain mitoin kirkoista ja ateismi voitti alaa. Kirja on julkaistu vuonna 1934:

Ajoittain on useissa maissa sodan jälkeen esiintynyt kirkosta luopumisen joukkoliikkeitä. Niinpä Saksassa v. 1920 erosi evankelisista kirkoista 305 000 henkeä. Tämä kirkosta pakeneminen on jatkunut. Vuonna 1930 luopui yksistään Berliinissä 59 225 henkilöä luterilaisesta kirkosta, puhumattakaan niistä katolisista ja juutalaisista, jotka hylkäsivät isiensä uskon… Meidän ei tarvitse paljon mainita yhdeksännentoista vuosisadan jumalankielteisten aatteiden leviämisestä. Riittää kun sanomme, että niiden luku on suunnattomasti kasvanut, jotka julkisesti tunnustavat tai hiljaisesti hyväksyvät Jumalan ehdottoman olemattomuuden. Jotkut oppineina pidetyt miehet väittävät nykyaikaisen tieteen tekevän uskon Jumalaan mahdottomaksi. He joko kokonaan lakkaavat uskomasta Jumalaan tai esittävät, että ”tiede vaatii uutta käsitystä Jumalasta”. Tämä Jumalan kieltäminen alkaa lasten keskuudessa koulussa. Muutamissa kaupungeissa tuhannet 6-14-vuotiaat lapset, aivan alaluokilta alkaen, ovat kulkeneet pitkin katuja kantaen seuraavanlaisia julisteita: ”Pois Jumala kouluista”, ”Alas jumala-taikausko”, ”Uskonto on nukutusainetta” jne. (21)

Entä sitten keskiaika? Sekään ei ollut mitään kulta-aikaa, koska sellaista ei ole ollut kuin paratiisissa ennen syntiinlankeemusta. Keskiajalla oli varmasti väärinkäytöksiä, kuten itsekkäitä ja pahoja hallitsijoita, itsekkäitä ja pahoja paaveja sekä muuta pahuutta. Verrattuna 1900-lukuun keskiaika oli kuitenkin monessa suhteessa rauhallista aikaa ja useiden ihmisryhmien asema oli oikeudellisesti parempi kuin mitä se oli 1900-luvulla.

   Lukuisat keskiaikatutkijat ovat kiinnittäneet huomiota samaan asiaan. He ovat tutustuneet keskiajan aineistoon ja kuva siitä on muuttunut. Seuraavassa on kahden suomalaisen keskiaikatutkijan (Hannele Klemettilä, Marko Nenonen) kommentit aiheesta. Ensimmäinen käsittelee yleisesti keskiaikaa ja toinen ns. noitavainoja, jotka eivät olleet yleisiä keskiajalla ja jotka ovat pääasiassa jälkipolvien luoma käsite:

Vuonna 1977 ranskalainen historioitsija Régine Pernoud pahoitteli, että keskiaikaan on lyöty brutaaliuden ja takapajuisuuden leima. Tätä samaa epäkohtaa ovat kommentoineet monet muutkin, suomalaisista keskiasiantuntijoista esimerkiksi Tuomas Heikkilä. Stereotyyppiset käsitykset istuvat yhä tiukassa. Uudet tutkimustulokset eivät popularisoinnin puutteen vuoksi saavuta laajempaa yleisöä…. Myöskään koulujen oppikirjat eivät pysy uusimman tutkimustiedon tasalla vaan tarjoilevat valitettavan usein vanhentuneita tietoja ja tulkintoja. (22)

Tutkijat ovat etsineet selityksiä noitavainoille, mutta mitä olivat noitavainot? Ne ovat jälkipolvien luoma käsite… Ylipäänsä kuva oikeudenkäynneistä on ollut väärä. Noitavainot eivät olleet keskiajalla, niissä ei tuomittu pelkästään naisia eikä kaikkia kidutettu tai edes tuomittu. Tuomittuja ei ollut satojatuhansia, miljoonista puhumattakaan. Kuolemaantuomittuja oli korkeintaan muutama kymmentuhat. Useimmat syytetyt vapautettiin. Useimmissa noitaoikeudenkäynneissä ei puhuttu seksistäkään mitään.

   Sellaista ilmiötä, jota tavanomaisten mielikuvien pohjalta kutsutaan noitavainoiksi, ei ole ollut. Tutkijat selittivät pitkään sitä, minkä olivat itse keksineet. Tasapainoisempi kuva noitavainoista tuli mahdolliseksi 1900-luvun lopulla, kun vuosikausien työn myötä kymmenet tutkijat kaivoivat ennakkoluulottomasti alkuperäisaineistoja. (23)

• Kuten todettiin, mediassa ja naturalististen tiedemiesten kirjoissa esiintyy jatkuvasti se käsitys, että kristillinen usko oli este tieteen kehitykselle. Uskoa Jumalaan ja tiedettä on pidetty toistensa vastakohtina.

   Tämä käsitys ei saa kuitenkaan tukea historiantutkimuksesta. Modernissa merkityksessä tiede on saanut alkunsa vain yhden kerran eli 1500-1700-lukujen Euroopassa, jossa vallitsi kristillinen teismi. Se ei saanut alkuansa sekulaarissa yhteiskunnassa, vaan nimenomaan yhteiskunnassa, jota kristillinen usko on inspiroinut. Lähes kaikki johtavat tieteentekijät uskoivat luomiseen. Heidän joukossaan olivat Francis Bacon, Robert Boyle, Isaac Newton, Johannes Kepler, Kopernikus, Galileo Galilei, Blaise Pascal, Michael Faraday, James Clerck Maxwell, John Ray, Louis Pasteur jne. He eivät olleet valistuksen vaan kristillisen teismin edustajia:

Nämä ovat yhden länsimaiden historian kaikkein pitkäaikaisimman ja tehokkaimman kiistakirjoituksiin perustuvan kampanjan käyttämiä iskulauseita. Mutta vaikka tällä kampanjalla on ollut hyvin merkittävä vaikutus älylliseen maailmaan yleisesti, se ei näytä tehneen mitään vaikutusta itse tieteentekijöihin. Tieteellisen vallankumouksen toteuttajat olivat tunnettuja uskostaan Jumalaan ja heidän edustamansa perinne on jatkunut tieteessä. Esimerkiksi lähes koko 1800-luvun ajan tieteen tekeminen pysyi yhtä paljon uskonnollisena kuin maallisena kutsumuksena – pyrkimykset Jumalan kätten työn ymmärtämiseen jatkuivat. (24)

Entä sitten vuosisadat ennen 1500-1700-lukuja? Yleinen käsitys on ollut, että nämä vuosisadat eli keskiaika olivat tietämättömyyden kautta, joka pysäytti tieteen ja kulttuurin kehityksen. Tiede alkoi uudelleen kehittyä vasta, kun kulttuuri vähitellen vapautui jumalauskon tukahduttavasta vaikutuksesta renessanssin ja valistuksen aikana. Näin on saatettu opettaa monissa aihetta käsittelevissä kirjoissa.

   Todellisuus on asiaan perehtyneiden tutkijoiden mielestä päinvastainen. Todellisuudessa tiede kehittyi huomattavasti antiikin ajoista. ”Pimeän keskiajan” varhaisvaiheista alkoi ”yksi ihmiskunnan kekseliäimmistä ajanjaksoista” (Jean Gimbel: The Medieval Machine: The Industrial Revolution in the Middle Ages, New York: Penguin Books, 1976 / ks. myös Lynn Whyte Jr., Medieval Technology and Social Change, Oxford University Press). Se merkitsi suurta ja jatkuvaa edistystä Rooman valtakuntaan nähden. Muutosta tapahtui mm. arkkitehtuurissa, konetekniikassa, agronomiassa ja uusien energialähteiden hyväksikäytössä. Keksintöjä olivat pyörillä kulkeva aura, vesipyörä, tuulimylly ja sen kehittäminen, hienokeramiikan ja lasituksen kehitys, mekaanisen kellon synty ja kehittäminen, linssien kehittäminen silmälaseiksi, magneettinen kompassi, vedenpumppausmenetelmät kaivosteknologiassa jne.

   Jos tieteellinen vallankumous tapahtui 1500-1700-lukujen Euroopassa, mikä sen sitten mahdollisti? Yksi syy olivat yliopistot, joita oli vuoteen 1500 mennessä Euroopassa noin kuusikymmentä. Nämä yliopistot eivät olleet sekularistien ja valtion ylläpitämiä yliopistoja, vaan ne syntyivät keskiaikaisen kirkon aktiivisella tuella, ja niissä luonnontieteen tutkimuksella ja tähtitieteellä oli huomattava asema. Niissä vallitsi huomattava tutkimuksen ja keskustelun vapaus, jota suosittiin. Näissä yliopistoissa oli satojatuhansia opiskelijoita, ja ne osaltaan valmistivat maaperää sille, että tieteellinen vallankumous oli mahdollinen Euroopassa 1500-1700-luvuilla. Tämä vallankumous ei syntynyt yhtäkkiä tyhjästä, vaan sitä edelsi sille suotuisa kehitys. Muissa maanosissa ei ollut yhtä laajaa koulutusta ja samanlaisia yliopistoja kuin Euroopassa, koska kristillinen usko ei ollut saanut niissä samanlaista sijaa. 

Keskiaika loi perustan länsimaisen yhteiskunnan suurimmalle saavutukselle: modernille tieteelle. Väite, jonka mukaan tiedettä ei ollut ennen ”renessanssia”, on yksinkertaisesti epätosi. Tutustuttuaan klassisten kreikkalaisten tutkimuksiin keskiajan oppineet kehittivät ajattelusysteemejä, jotka veivät tiedettä paljon antiikin saavutuksia pitemmälle. Yliopistot, joissa akateemista vapautta varjeltiin hallitsijoiden vallankäytöltä, perustettiin 1100-luvulla. Nämä instituutiot ovat aina tarjonneet turvapaikan tieteelliselle tutkimukselle. Jopa kristillinen teologia osoittautui ainutlaatuisen sopivaksi rohkaisemaan luonnon tutkimista, jonka uskottiin olevan Jumalan luomusta. (25)

Karkea käsitys keskiajasta kristinuskon aikaansaamana pysähtyneisyyden vuosituhantena on suurelta osin hävinnyt aikakautta tuntevien tutkijoiden parista, mutta se jatkaa elinvoimaisena tieteen historian popularisoijien parissa – ehkä siksi, että viimeaikaiset popularisoijat ovat epäkriittisesti luottaneet edeltäjiinsä sen sijaan, että he olisivat tutustuneet aiheesta tehtyyn tutkimukseen. (26)

Vishal Mangalwadi: Minun kotimaassani ei hindulaisissa ashrameissa ja buddhalaisissa luostareissa opetettu luonnontieteitä. Miksi sitten Euroopan kristillisissä yliopistoissa - yhtä lailla uskonnollisia laitoksia nekin - alettiin kehittää ja opettaa niitä? Raamatuntutkijoille selvisi, että "luonnonkirjan" lukeminen on tärkeämpää kuin kreikan- ja latinankielisten kirjojen lukeminen. Jälkimmäiset olivat ihmisten kirjoittamia, mutta edellisen kirjoittaja oli Jumala. Paracelcus kirjoitti, että ennen Galenokseen, Avicennaan ja Aristoteleeseen tutustumista olisi luettava luonnon kirjaa, tutustuttava "Jumalan itsensä kirjoittamaan, tekemään ja sitomaan" kirjastoon. (27)

6. Jeesus ja historian uudelleenkirjoittaminen

Sitten aivan erilaiseen aiheeseen eli Jeesukseen. Hän on Uuden testamentin päähenkilö ja koko kristillisen uskon ydin. On tavallista, että ihmiset hylkäävät uskon häneen liberaaliteologien vaikutuksesta. He kuuntelevat ja lukevat liberaaliteologien opetuksia ja se estää heitä kääntymästä Jumalan puoleen. He ajattelevat, että kun liberaaliteologit ovat esittäneet, että Jumalan ihmiseksi tulo, ylösnousemus tai toteutuneet profetiat ja ihmeet eivät ole olleet mahdollisia, kannattaa luottaa näihin epäuskoisiin teologeihin.

   Yksi esimerkki tutkijoiden asenteesta on suhtautuminen Jeesuksen neitseestäsyntymiseen. He ajattelevat, ettei sitä ole tapahtunut. Mistä tutkijat tietävät tämän? Eivät mistään, vaan kyseessä on heidän ennakkoasenteensa, jolla ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa.

   On tietysti totta, että neitseestäsyntyminen on aika epätodennäköinen tapahtuma. Kuitenkin kysymys on siitä, mikä on mahdollista Jumalalle. Voiko Jumala tulla ihmiseksi kuten Raamattu osoittaa Jeesuksen kohdalla tapahtuneen? Jos Jumala on olemassa, eikö tällaista voisi odottaa, jos hän haluaa lähestyä ihmisiä ja tehdä tahtonsa tiettäväksi?

   Mistä tässä on sitten kysymys? Siinä ei suinkaan ole kysymys tieteestä vaan naturalistisesta uskosta. Tutkijoiden naturalistinen ennakkoasenne vaikuttaa heidän ja heitä seuraavien ihmisten päätelmiin. He päättelevät oman maailmankatsomuksensa kautta, että ihmeet, myös Raamatussa mainitut ihmeet, eivät ole koskaan olleet mahdollisia. Jos tutkijat olisivat rehellisiä, myöntäisivät he tämän naturalistisen asenteensa, eivätkä pitäisi omaa maailmankatsomustaan tieteenä. Naturalismi itsessään ei ole tiedettä, kuten ei teismikään, vaan molemmat ovat uskoon perustuvia näkemyksiä. Tieteellisesti Raamatussa mainittuja ihmeitä ei voi kumota, eikä myöskään todistaa oikeiksi, koska emme voi palata menneisyyteen.

   Tärkeintä onkin se, ovatko silminnäkijät puhuneet totta. Jos he ovat puhuneet ja kirjoittaneet totta, ovat myös Raamatussa mainitut asiat tapahtuneet. On merkittävää, että apostolit ainakin väittivät pysyneensä totuudessa koko ajan. Se tulee ilmi seuraavista jakeista:

- (Luuk 1:1-4) Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista,

2. sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita,

3. niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus,

4. että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu.

- (Joh 19:35) Ja joka sen näki, on sen todistanut, ja hänen todistuksensa on tosi, ja hän tietää totta puhuvansa, että tekin uskoisitte.

- (Joh 21:24) Tämä on se opetuslapsi, joka todistaa näistä ja on nämä kirjoittanut; ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on tosi.

- (2 Piet 1:16) Sillä me emme seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan me olimme omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa.

Mikä sitten on seuraus siitä, että liberaaliteologit hylkäävät Raamatun ja historiallisen Jeesuksen? Eräs seuraus on se, että heistä on tullut myytinrakentajia ja tarinoidenkertojia. He ovat luoneet omanlaisensa kuvitteellisen Jeesuksen. Sillä kun he eivät ole ottaneet Raamattua sellaisenaan, ovat he joutuneet antamaan selityksen sille, miten kertomukset Jeesuksesta ovat kaikesta huolimatta saaneet alkunsa.

   Niinpä ei ole kummallista, kun monet liberaalit tutkijat ovat etsineet "historian Jeesusta" tai sitä "millainen hän todella oli", että he ovat päätyneet keskenään aivan ristiriitaisiin tuloksiin - tuloksiin jotka tosiasiassa kumoavat toisensa. Toiset ovat pitäneet Jeesusta poliittisena radikaalina, toiset Messias-tittelin tavoittelijana, toiset tavallisena uskollaparantajana, joita oli monta, toiset uskonnollisena nerona ja toiset taas viisaana opettajana, joka vähitellen yliluonnollistui seuraajiensa mielissä ja muuttui Jumalan Pojaksi.

   Edellisen pohjalta voidaan käsittää, ettei tutkijoiden Jeesus-kuvalla tarvitse olla mitään tekemistä todellisuuden kanssa eikä se saa myöskään tukea mistään luotettavasta historiallisesta aineistosta. Tutkijoiden käsitykset ovat ristiriidassa tärkeimpien lähteiden, evankeliumien kanssa. Lisäksi muutkaan varhaiset juutalaiset ja roomalaiset lähteet, arkeologia ja kirkkoisien maininnat eivät vahvista tutkijoiden käsityksiä vaan ne vahvistavat Uuden testamentin tekstien historiallisuutta ja paikkansapitävyyttä. Se tulee ilmi siitä, että Raamatun ulkopuolisissa lähteissä mainitaan hallitsijoiden, muiden henkilöiden ja paikkakuntien nimiä, joista useat on aluksi tiedetty vain Raamatun perusteella. Se on vahva todistus siitä, että nämä asiat ovat todella tapahtuneet.

   Pohjimmiltaan tässä asiassa on jälleen kysymys historian uudelleen kirjoittamisesta. Historiaa kirjoitetaan 2000 vuotta myöhemmin uudelleen, koska se ei sellaisenaan sovi tutkijoiden naturalistiseen ja epäuskoiseen ennakkoasenteeseen. Siinä ei ole kysymys tieteestä vaan satujen kertomisesta, joihin liberaaliteologit syyllistyvät.

   Liberaalitutkijoiden kannattaisi ottaa huomioon seuraavat Jeesuksen sanat. Ensinnäkin hän väitti tulleensa taivaasta, päinvastoin kuin muut ihmiset. Toiseksi hän osoitti, miten tärkeää on uskoa häneen ja mitä seurauksia on epäuskolla:

- (Joh 8:23,24) Ja hän sanoi heille: "Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä; te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta.

24 Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne."

Kysymys on valheista ja taruista. Edellä on käsitelty monta esimerkkiä historian uudelleenkirjoittamisesta eli miten historiaa on muutettu vuosisatoja jälkikäteen valheelliseen suuntaan.

   Mistä tällainen historian uudelleenkirjoittaminen sitten johtuu? Tähän on Raamatun perusteella yksi tärkeä vastaus: se johtuu yliluonnollisesta henkimaailmasta, joka eksyttää ihmistä. Tietysti mukana on myös ihmisen oma osuus, mutta pohjimmiltaan historian uudelleenkirjoittamisessa on kysymys pahan henkimaailman ja saatanan eksyttävästä vaikutuksesta ihmiskuntaa kohtaan. Nämä valheet ja tarut eivät esiinny kaikilla alueilla vaan koskevat pääosin Jumalaa ja Raamatun luotettavuutta. Kaiken tarkoituksena on estää ihmistä pelastumasta ja ymmärtämästä totuutta. Ihmiset uskovat valheita, jotka ovat peräisin saatanasta ja se vie heidät eroon yhä kauemmas Jumalasta. Tämä tulee ilmi seuraavissa jakeissa:

- (2 Kor 11:14) Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi.

- (2 Kor 4:3,4) Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat,

4. niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva.

- (Ef 2:2) joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa,

- (Joh 8:44) Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä.

- (1 Piet 5:8) Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.

Valheista voidaan kuitenkin vapautua ja siihen myös tämä kirjoitus on tähdännyt. Ennen kaikkea meidän on käännyttävä Jeesuksen Kristuksen puoleen, koska hän on itse totuus. Hän sanoi seuraavat sanat:

- (Joh 8:31,32) Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani;

32. ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi".

- (Joh 8:44-46) Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä.

45. Mutta minua te ette usko, sentähden että minä sanon totuuden.

46. Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin? Jos minä totuutta puhun, miksi ette minua usko?

- (Joh 14:6) Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.

Entä jos hän sittenkin on olemassa? Iso-Britanniasta on tunnettu ateistien kampanja, jossa busseja kiersi tämän maan suurimpia kaupunkeja. Bussien kyljissä luki: ”Jumalaa ei todennäköisesti ole olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä.”

   Sama kampanja järjestettiin myös Saksassa. Siellä bussin kylkeen liimattiin itsevarma teksti: ”Jumalaa ei ole. Tyytyväiseen elämään ei tarvita uskoa.” Kristityt eivät kuitenkaan jättäneet asiaa sikseen, vaan he vuokrasivat toisen bussin, ja sen kyljessä oli kysyvä teksti: ”Entä jos hän sittenkin on olemassa?” Huvittavaa ja median ilona oli, että molemmat bussit olivat usein pysäköitynä rinnakkain samoissa kaupungeissa. Jumala oli vahvasti puheenaiheena.

   Tästä on hyvä siirtyä jokaisen henkilökohtaiseen jumalasuhteeseen. Entä jos Jumala sittenkin on olemassa ja iankaikkisuus on olemassa? Entä jos meidän jokaisen on tehtävä tili itsestämme, emmekä voi vedota siihen, mitä jotkut muut ovat tehneet? Tämä on kirjoitettu kristinuskon kriitikoille mutta myös kaikille muille. Ota sen tähden huomioon, että joudumme kerran vastaamaan Jumalan eteen omasta elämästämme! Silloin kukaan ei voi vedota muiden tekemisiin ja mitä he ovat tehneet väärin. Kukin vastaa vain itsestään:

- (Room 14:12) Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme.

- (Ilm 20:12-15) Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.

13 Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.

14 Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.

15 Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.

Jokainen voi kuitenkin saada anteeksi. Jokainen voi saada armon, mutta hänen on käännyttävä Jeesuksen Kristuksen puoleen, koska vain hänen kauttaan voidaan päästä Jumalan yhteyteen ja saada lahjaksi iankaikkinen elämä. Älä sen tähden torju Jeesusta Kristusta, vaan käänny hänen puoleensa ja toivota hänet tervetulleeksi elämääsi:

- (14:6) Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.

- (Joh 10:9) Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen.

- (Joh 5:39,40) Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta;

40 ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.

Entä jos torjumme Jumalan armon ja Jeesuksen? Mitä jos emme välitä hänestä ja tulevasta elämästä? Onko siitä seurauksia? Vaikuttaako se iankaikkisuuteemme?

   Vastaus on, että joudumme silloin itse maksamaan synneistämme. Joudumme sovittamaan tuomiomme iankaikkisessa kadotuksessa – paikassa, josta ei ole poispääsyä. Olemme silloin kääntäneet selkämme ainoalle mahdollisuudelle pelastua ja päästä Jumalan paratiisiin. Älä sen tähden henkilökohtaisesti käännä selkääsi Jumalan armolle. Anna pelastaa itsesi jo tänä päivänä, ettet joutuisi myöhemmin katumaan. Se on paras ratkaisu mitä voit koskaan tehdä.

Ystäväni, jos olet kadotettu, ei se tapahdu syntiesi vuoksi, vaan se johtuu siitä, ettet ole ottanut vastaan sitä armahdusta, jota Jumala tarjoaa sinulle Poikansa kautta. Sen vuoksi se on oikeudenmukaista. Sillä jos hylkäät Jeesuksen, mitä Jumala voi tehdä? Sinähän työnnät syrjään ainoan pelastustoivosi. (35)

Pelastusrukous: Herra, Jeesus, käännyn sinun puoleesi. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä sinua vastaan ja etten ole elänyt sinun tahtosi mukaan. Tahdon kuitenkin kääntyä synneistäni ja seurata sinua koko sydämestäni. Ja uskon myös, että syntini ovat anteeksiannetut sinun sovitustyösi kautta ja että olen sinun kauttasi saanut iankaikkisen elämän. Kiitän siitä pelastuksesta, jonka olet minulle lahjoittanut. Amen.

Viittaukset:

1. Ronald Nash: ”Miracles and Conceptual Systems”, Douglas Geivettin & Gary Habermasin (toim.) teoksessa In Defence of Miracles (Grand Rapids, IVP, 1997), s. 122

2. J. Morgan: The End of Science: Facing the Limits of Knowledge in the Twilight of Scientific Age (1996). Reading: Addison-Wesley

3. Richard Dawkins: Sokea kelloseppä, s. 240,241

4. Stephen Jay Gould: The Panda’s Thumb, (1988), s. 182,183. New York: W.W. Norton & Co.

5. Niles Eldredge (1985): “Evolutionary Tempos and Modes: A Paleontological Perspective” teoksessa Godrey (toim.) What Darwin Began: Modern Darwinian and non-Darwinian Perspectives on Evolution

6. Richard Dawkins: Jumalharha (The God Delusion), s. 153

7. Neil Shubin: Universumi sisällämme (The Universe Within), s. 136,139

8. J.S. Shelton: Geology illustrated

9. Francis Hitching: Arvoitukselliset tapahtumat (The World Atlas of Mysteries), s. 159

10. Pentti Eskola: Muuttuva maa, s. 366

11. Hannele Klemettilä: Keskiajan julmuus, s. 67,68

12. Hannele Klemettilä: Keskiajan julmuus, s. 72

13. Hannele Klemettilä: Keskiajan julmuus, s. 281

14. Science, 3.3.1961, s. 624

15. P.J. Wiseman: New Discoveries in Babylonia About Genesis, 1949, s. 28.

16. Sidney Collett: Totuuden kirja (The Scripture of Truth), s. 175

17. Ksenofon: Sokrates (1985, Helsinki, Otava), s. 30

18. Pekka Isaksson & Jouko Jokisalo: Kallonmittaajia ja skinejä, s. 77

19. Lainaus Diogenes Alleni teoksessa Christian Belief in a Postmodern World, s.2

20. Toht. Chr. Ernst Luthard: Kristinuskon perustotuuksista, s. 2

21. L.H. Christian: Kylvöä ja satoa, s. 114,115

22. Hannele Klemettilä: Keskiajan julmuus, s. 331

23. Marko Nenonen: Noitavainot Euroopassa, ihmisen pahuus, s. 274,275

24.  Rodney Stark, (2004), s. 172

25. James Hannam: The Genesis of Science: How the Christian Middle Ages Launched the Scientific Revolution

26. Michael H. Shank: “That the Medieval Christian Church Suppressed the Growth of Science, teoksessa Numbers (toim.) 19-27

27. Vishal Mangalwadi: Kirja, joka muutti maailmasi (The Book that Made Your World), s. 265

28. Henrik Holappa: Minä perustin uusnatsijärjestön, s. 129

29. Henrik Holappa: Minä perustin uusnatsijärjestön, s. 151

30. Max Rainerin lausunto siteerattu teoksessa Burleigh, Third Reigh, s. 300

31. Leon Goldensohn: Nürnbergin haastattelut (The Nuremberg Interviews), s. 120

32. Ronald Boyd-MacMillan: Faith that Endures: The Essential Guide to the Persecuted Church (2006), Revell. USA

33. Pekka Sartola: Totuutena valhe, s. 279, 282

34.  Sit. kirjasta "Totuutena valhe", Pekka Sartola, s. 278

35. Oswald J. Smith: Maa johon kaipaan, s. 89

Lisää aiheesta: