|
|
Dinosaurusten jäljillä-ohjelmasarja tarkastelussa
Katso, miten maallinen luonto-ohjelma viittaa selvästi siihen, miten dinosaurukset saivat turmansa vedenpaisumuksessa!
Sisällys:Elivätkö dinosaurukset yli 66 miljoonaa vuotta sitten?Mitä dinosaurusten kaivauksista voidaan päätellä? Miksi nuorten ja vanhojen dinosaurusten on täytynyt tulla nopeasti haudatuksi?
Dinosauruksista tulee aina silloin tällöin ohjelmia TV:ssa. Yksi niistä on tänä vuonna esitetty ”Dinosaurusten jäljillä”-ohjelmasarja (Walking With Dinosaurs, BBC), jossa kerrotaan useista eri dinosaurusten löytöpaikoista ympäri maailmaa. Kaikki ohjelmat perustuvat siihen, että niissä vieraillaan näillä löytöpaikoilla ja katsotaan, miten paleontologit kaivavat esiin dinosaurusten jäännöksiä maaperästä ja kovasta kalliosta. Lisäksi jokaisessa jaksossa on kuvauksia ja fiktiota dinosaurusten arkielämästä. Nykytekniikka mahdollistaa sen, että nämä eläimet liikkuvat ohjelmissa. Aikaisemmin tähän ei ollut mahdollisuutta. Mitä näistä ohjelmista jäi mieleen? Otan esiin muutamia seikkoja, joihin kannattaa mielestäni kiinnittää huomiota. Niistä tärkeimpiä ovat kysymys siitä, milloin dinosaurukset elivät maapallolla ja toinen niiden tuhon syy.
Elivätkö dinosaurukset yli 66 miljoonaa vuotta sitten? Kun katsoo Dinosaurusten jäljillä -ohjelmasarjaa, esitetään jokaisen jakson alussa seuraava väite: ”Yli 66 miljoonaa vuotta sitten maapallolla elettiin dinosaurusten valtakautta”. Mistä tämä tiedetään näin tarkasti? Ei mistään. Dinosauruksissa ei ole lappuja tai merkintöjä siitä, että ne elivät niin kauan sitten. Kyseessä on filosofinen väite, joka perustuu evoluutioteoriaan ja sen geologiseen aikataulukkoon. Tämä aikataulukko laadittiin 1800-1900-luvuilla. Kuitenkin, jos otetaan vertailuun esim. dinosaurusten ja mammutin fossiilit, kukaan ihminen ei pysty tieteellisesti todistamaan fossiilien perusteella, että dinosaurukset elivät maan päällä yli 66 miljoonaa vuotta sitten, mutta mammutit vain reilut kymmenen tuhatta sitten. Sillä jos molempien lajien fossiilit ovat yhtä hyväkuntoisia ja yhtä lähellä maan pintaa, ei ole mitään perustetta väittää, että toisen lajin fossiilit olivat miljoonia vuosia vanhempia kuin toisen. Joka muuta väittää, menee todellisen tieteen ulkopuolelle. Lisäksi nämä lajit ovat saattaneet elää samanaikaisesti maapallolla, mutta vain eri ekologisilla alueilla, kuten nykyäänkin tapahtuu eri lajien suhteen. Ei ole mitään perusteita väittää, että ne elivät eri aikaan maapallolla. Ovatko dinosaurusten fossiilit sitten todella miljoonia vuosia vanhoja? Tätä näkemystä vastaan on useita seikkoja. Dinosaurusten fossiileista on tavattu mm. pehmytkudoksia, verisoluja [Morell, V., Dino DNA: The Hunt and the Hype, Science 261 (5118): 160-162, 1993], radiohiiltä (https://newgeology.us/presentation48.html) ja DNA:ta [Sarfati, J. DNA and bone cells found in dinosaur bone, J. Creation(1):10-12, 2013; creation.com/dino-dna, 11 december 2012]. Kaikki nämä ovat aineita, joiden ei pitäisi säilyä miljoonien vuosien ajan. Esim. radiohiilen virallinen puoliintumisaika on vain 5730 vuotta, ja DNA:n puoliintumisaika on sitäkin pienempi. Näitä aineita ei voi esiintyä yli 100 000 vuotta vanhoissa fossiileissa. Siksi dinosaurusten fossiilien on oltava paljon nuorempia. Paleontologien pitäisi kiinnittää enemmän huomiota näihin fossiilien sisäisiin mittareihin, jotka ovat paljon luotettavampia mittareita kuin 1800-1900-luvulla laadittu geologinen taulukko, joka on todettu useaan kertaan paikkansapitämättömäksi (mm. sen takia, että toistuvasti on löydetty ns. eläviä fossiileja, lajeja, joiden olisi pitänyt kuolla sukupuuttoon, mutta jotka edelleen elävät maapallolla). On tärkeää kiinnittää huomiota myös ihmisten mainintoihin lohikäärmeistä. Mitä nämä eläimet olivat, elleivät ne olleet dinosauruksia? Dinosaurusnimitys keksittiin vasta 1800-luvulla Darwinin aikalaisen Richard Owenin toimesta, mutta sitä ennen oli käytetty vuosisatojen ajan lohikäärme-sanaa. Useammat kansat ovat maininneet lohikäärmeistä vanhoissa kirjoituksissaan:
Legendojen lohikäärmeet ovat, ihme kyllä, kuin todellisia eläimiä, jotka ovat eläneet menneisyydessä. Ne muistuttavat paljon suuria matelijoita (dinosauruksia), jotka hallitsivat maata paljon ennen kuin ihmisen on oletettu ilmaantuneen. Lohikäärmeet olivat yleensä pahoja ja tuhoavia. Jokainen kansa tunsi ne mytologiassaan. (The World Book Encyclopedia, vol. 5, 1973, s. 265)
Hyvä esimerkki siitä, miten dinosaurukset ovat saattaneet olla tosiasiassa lohikäärmeitä, on kiinalainen kuukalenteri ja horoskooppi, jonka tiedetään olevan vuosisatoja vanha. Niinpä kun kiinalainen horoskooppi perustuu 12 eläinmerkkiin, jotka toistuvat 12 vuoden sykleissä, on mukana 12 eläintä. Niistä 11 on nykyaikanakin tuttuja: rotta, härkä, tiikeri, jänis, käärme, hevonen, lammas, apina, kukko, koira ja sika. Sen sijaan 12. eläin on lohikäärme, jota ei nykyään ole. Hyvä kysymys on, että jos 11 eläintä ovat olleet todellisia eläimiä, miksi lohikäärme olisi poikkeus ja taruolento? Eikö ole järkevämpi olettaa, että se eli muinoin samanaikaisesti ihmisten kanssa, mutta on kuollut sukupuuttoon kuten lukuisat muut eläimet? On hyvä jälleen muistaa, että dinosaurus-nimitys keksittiin vasta 1800-luvulla Richard Owenin toimesta. Sitä ennen käytettiin vuosisatojen ajan lohikäärme-nimitystä.
Mitä dinosaurusten kaivauksista voidaan päätellä? Miksi nuorten ja vanhojen dinosaurusten on täytynyt tulla nopeasti haudatuksi? Jos mennään takaisin ”Dinosaurusten jäljillä” -ohjelmasarjaan, tulee siinä toistuvasti esille se, kun tutkijat tavataan kaivamassa dinosaurusten fossiileja kallioiden ja maaperän uumenista. He yrittävät irrottaa fossiileja kovasta kalliosta, ja joskus se voi vaatia kuukausien työn. Mistä tämä johtuu? Tutkijat ovat ehkä harvoin pohtineet tätä asiaa, eli miksi dinosaurusten fossiileja tavataan kovien kallioiden sisältä. Miten ne ovat joutuneet sinne, koska eihän mikään suuri eläin – ehkä 20 metriä pitkä – voi mitenkään mennä kovan kallion sisälle? Aikakaan ei auta asiaa, koska jos odotettaisiin miljoonia vuosia jonkun eläimen hautautumista maan sisään ja fossiloitumista, mätänisi se sitä ennen kunnolla tai muut eläimet söisivät sen. Sillä tavalla ei synny dinosaurusten fossiileja eikä muitakaan fossiileja. Mitä edellisestä voidaan päätellä? Ainut mahdollisuus dinosaurusten fossiilien synnylle on, että nämä eläimet ovat jossain vaiheessa hautautuneet liejun ja mudan alle. Vain tämä mahdollistaa dinosaurusten fossiilien synnyn ja että niitä nyt kaivetaan esiin kallioiden sisältä. Mutta missä tapahtuu niin, että suuret eläimet jäävät nykypäivänä liejun alle ja hautautuvat sinne? Sitä ei tapahdu missään, eikä fossiileja synny. Kuitenkin menneisyydessä niin on tapahtunut. Merkillistä ohjelmasarjassa on, että sinä mainitaan useaan kertaan, että nuoret ja hyväkuntoiset yksilöt, joissa ei ole mitään vammoja tai puremajälkiä, ovat löytyneet kallioiden sisältä. Ne eivät kuolleet vanhuuteen tai joutuneet muiden syömäksi, vaan niiden on täytynyt kuolla muulla tavoin. Seuraavassa on muutamia lainauksia ohjelmista. Niissä viitataan nuoriin yksilöihin ja miten tietyiltä alueilta on saattanut löytyä suuria määriä luita sekaisin:
Useimmat dinosaurusten poikaset eivät ehtineet kasvaa täysikasvuisiksi… Tutkijoiden suorittamat kaivaukset lähestyvät loppuaan, mutta Colverin tarkka kuolinsyy on yhä tuntematon. ...Emme tiedä varmasti, miten Clover kuoli. Sen luista ei ole löydetty saalistuksen jälkiä. Vammoja tai puremajälkiä ei näy. Kuolinsyy on yhä arvoitus.
Luista voi kuitenkin päätellä, että se oli hädin tuskin aikuinen… Se olisi voinut elää kauemmin. Jos oletamme tyypilliseksi elinajaksi noin 30 vuotta, tämän yksilön elämä päättyi ennenaikaisesti.
Maasta paljastuu jatkuvasti uusia luita… Pienellä alueella on paljon luita...Luiden täytyy olla peräisin usealta yksilöltä… Vaikuttaa siltä, että kaikki paikalta löydetyt gastoniat ovat olleet suunnilleen samanikäisiä… Jäännösten perusteella eläimet ovat keskenkasvuisia. Ne ovat olleet kehittymässä nuorista aikuisiksi. Ne ovat olleet iässä, joka vastaa ihmisen teini-ikää…. Useamman nuoren yksilön löytäminen samasta paikasta kertoo jotain odottamatonta.
Nämä luut kuuluvat nuorelle yksilölle…. Tutkijat ovat löytäneet paikalta jopa kahdenkymmenenkuuden eri yksilön luita…. On vaikea määrittää, mikä luu kuuluu millekin yksilölle. Luita on niin paljon. Tässä on selvästi usean albertosauruksen joukkohauta. ...Yhdessä kuolleet albertosaurukset todennäköisesti elivätkin yhdessä.
En ole varmaan ennen nähnyt noin pientä luuta… Tässä laumassa on ollut tuhansia yksilöitä… On isoja aikuisia, pieniä poikasia ja kaikkea siltä väliltä. Kyseessä oli valtava lauma… Tutkijat eivät tiedä, miksi juuri tähän paikkaan on hautautunut näin suuri määrä dinosauruksia.
Tutkijat selvittävät nyt, mitä matkan lopussa on tapahtunut, ja miksi tänne on hautautunut näin suuri joukko dinosauruksia. … Kulmassa on iso rykelmä. Nuo kaksi ovat aivan kiinni toisissaan…. Luut ovat päällekkäin yhdessä kasassa. Kaikki on pelkkää luuta. Kiveä on välissä hyvin vähän. Luu muodostaa kiinteän massan. Tässäkin kohdassa voi nähdä erikokoisia kylkiluita. Luut ovat eri yksilöistä, koska niiden koko vaihtelee. ...Nuorten ja vanhojen yksilöiden luut ovat sekoittuneet toisiinsa. Maassa on jopa vielä enemmän luita kuin tutkijat aluksi uskoivat. ...Kun katsotaan luiden määrää tässä kuvaamassamme kohdassa, ja yhdistetään tiedot laatimaamme karttaan, neliömetriä kohden täällä on noin 100-300 luuta. Fossiilipitoinen kerros jatkuu vielä kilometrin. ...Löytöjen perusteella tutkijat arvelevat, että pachyrhinosauruksia on hautautunut tälle alueelle yhteensä kymmeniätuhansia. Tällaisen joukkokuoleman voisi selittää vain jokin hyvin tuhoisa tapahtuma. …
Mitä edellisestä voidaan päätellä? Ainut mahdollisuus dinosaurusten yhtäaikaiselle kuolemalle ja myös fossiilien synnylle on katastrofi, jossa lieju on haudannut alleen tuhansia dinosauruksia samanaikaisesti. Missä nykyään tapahtuu tällaisia katastrofeja, jossa suuret eläimet joutuvat yhtäkkiä haudatuiksi liejun alle? Ei niitä tapahdu. Sen sijaan Raamatussa mainittu vedenpaisumus selittää parhaiten tämän asian. Se ei tapahtunut 66 miljoonaa vuotta sitten, vaan vain joitakin vuosituhansia sitten. On turha yrittää keksiä muuta syytä dinosaurusten tuholle ja fossiloitumiselle kuin vedenpaisumus, koska vain tämänkaltainen tapahtuma voi selittää fossiilien synnyn. Olen aikaisemmin katsonut muita samanlaisia TV:ssa esitettyjä luonto-ohjelmia dinosauruksista, ja myös niissä on mainittu vesi tuhon aiheuttajaksi. Olen näistä ohjelmista kirjoittanut muissa kirjoituksissani. Yksi tällainen ohjelma oli ”Dinosaurusten tuho” (Dinosaur Apocalypset. Tuotanto: BBC/PBS/France Télévisions, Iso-Britannia, 2022.). Siinä mainittiin vedestä tuhon aiheuttajana Hell Creekin alueella. Se on yksi tunnetuimmista dinosaurusten löytöpaikoista:
Täällä sattui ehkä tulva tai mutavyöry, joka hautasi hetkessä kaiken alleen… Nyt puhutaan ihan eri luokan tsunamista. Se oli paljon korkeampi ja isompi kuin nykyajan tsunamit. … Sen korkeus oli ainakin kilometrin verran.
Kun vesi ja sen liikuttama lieju on todennäköisin dinosaurusten kuolinsyy sekä syy näiden eläinten fossilisoitumiselle, tulee sama näkemys esille ”Dinosaurusten jäljillä” -ohjelmasarjasta. Ensimmäisessä lainauksessa kerrotaan, miten pehmeän hiekka liittyy eläinten kuolemaan ja säilymiseen. Kun hiekka nyt on kovettunut, johtuu se tietysti siitä, että hiekan mukana on ollut vettä. Pelkkä kuiva hiekka ei kovetu samalla tavalla:
Tämä on varsinainen kultakaivos… Yhdeksän tonnia painavan hiekkakivilohkareen sisällä on kokonaisen utahraptorien ryhmän jäännökset. … Mukana on satoja täydellisesti säilyneitä hampaita, kynsiä ja luita…. Tässä lohkareessa on valtavasti aineistoa. … Parhaiten säilyneet luut ovat tässä hiekkaisessa kohdassa. Se viittaa siihen, että hiekka liittyy eläinten kuolemaan ja säilymiseen. … Nyt hiekka on kovettunut, mutta Jim uskoo, että petojen kuollessa se oli pehmeää…. Eläimet hautautuivat aineeseen, joka ne tappoi.
Toinen lainaus tuo vielä selvemmin esille, miten vesi on ollut tuhon aiheuttajana. Tutkijat ovat aivan oikeilla jäljillä. Saamansa koulutuksen takia, ja koska heillä on ateistinen maailmankuva, he eivät osaa yhdistää dinosaurusten ja muiden eläinten tuhoa vedenpaisumukseen. Se on kuitenkin ainut järkevä selitys näiden tapahtumien takana. Raamatun lisäksi vedenpaisumuksesta mainitaan sadoissa muissa vanhoissa kirjoituksissa, joten on täysin perusteltua pitää sitä historiallisena tapahtumana. Vedenpaisumuksesta todistaa myös se, että kaikilta korkeilta vuoristoilta on tavattu merielämän jäänteitä, jopa Mount Everestin huipulta. Kun seuraava lainaus kertoo voimakkaasta hyökytulvasta, todista sekin osaltaan tästä Raamatun mainitsemasta katastrofista:
Nostakaa sitä, haluan katsoa poikkileikkausta…. Paljastuu tärkeä todiste. ...Katsokaa. Mustat osat ovat hienoksi hajonneita kasveja. Jokin suuri voima on työntänyt mutaa liikkeelle, ja kasvit ovat repeytyneet noin. Tuo fossiili löytyi luiden luota. Nämä pyörteet kertovat, että täällä on sattunut jotain dramaattista veteen liittyvää. Vesi on pureutunut kiveen. Tämä on kuin fossiloitunut aalto. Täällä on tapahtunut jotain todella rajua. ...Kaikki todisteet viittaavat samaan johtopäätökseen. Nämä dinosaurukset ovat joutuneet tuhoisan hyökytulvan uhreiksi. ...Näin voimakkaasta tulvasta juuri mikään eläin ei olisi voinut selviytyä.
Lisää aiheesta:
Maa - elämän planeetta -ohjelma tarkastelussa. Maallinen tiedeohjelma tarkastelussa. Aiheena tarinoiden kertominen, maailmankuvan vaikutus tieteen tekemiseen sekä veden vaikutus tuhon aiheuttajana
|
Jeesus on tie ja totuus ja elämä
Tartu kiinni iankaikkiseen elämään!
|
Lisää aiheesta:
Maa - elämän planeetta -ohjelma tarkastelussa. Maallinen tiedeohjelma tarkastelussa. Aiheena tarinoiden kertominen, maailmankuvan vaikutus tieteen tekemiseen sekä veden vaikutus tuhon aiheuttajana
|
