TV-ohjelma ”Dinosaurusten tuho” tarkastelussa

Satuin näkemään TV:ssä esitetyn kaksiosaisen ohjelman nimeltään Dinosaurusten tuho (Dinosaur Apocalypset. Tuotanto: BBC/PBS/France Télévisions, Iso-Britannia, 2022.). Siinä tuotiin esille se tavallinen käsitys, että dinosaurukset kuolivat noin 65 miljoonaa vuotta sitten sukupuuttoon ns. liitukauden loppuvaiheessa. Syyksi tähän on esitetty asteroidia, joka iskeytyi maahan ja aiheutti dinosaurusten tuhon.

    Mitä tästä ohjelmasta jäi mieleen? Olen samaa mieltä, että dinosauruksia, kuten muuta elämää kohtasi tuho, mutta tuhon ajankohdasta ja syystä voidaan olla eri mieltä.

   Ensinnäkin dinosaurusten esiintyminen maan päällä. Elivätkö ne todella yli 65 miljoonaa vuotta sitten? En käsittele tätä aihetta tässä sen enempää, koska olen käsitellyt sitä muissa kirjoituksissani. Totean ainoastaan, että dinosaurusfossiileissa ei ole mitään merkintöjä tai lappuja siitä, että ne elivät silloin. Sen sijaan fossiileissa esiintyvät pehmytkudokset, radiohiili, DNA ja verisolut viittaavat vahvasti siihen, että niiden esiintymisestä maan päällä on korkeintaan muutamia tuhansia vuosia. Nämä asiat fossiileissa ovat todiste niiden äskettäisestä sukupuutosta eikä suinkaan miljoonia vuosia sitten tapahtuneesta sukupuutosta.

   Lisäksi tutkijoiden kannattaisi ottaa huomioon, että ihmisten perimätiedoissa on toistuvasti viitattu lohikäärmeisiin, jotka hyvin paljon muistuttavat dinosauruksia. Joku voi sanoa, että ne olivat vain tarueläimiä, mutta tosiasiassa lohikäärmekuvaukset olivat yleisiä useimpien kansojen keskuudessa, kuten seuraava lainaus osoittaa. Kyseessä on aivan varmasti kysymys sukupuuttoon kuolleista eläimistä, joiden olemassaolon varhaiset ihmiset saattoivat todistaa vain joitakin vuosituhansia sitten. Termi dinosaurus keksittiin vasta 1800-luvulla Richard Owenin toimesta.

"Legendojen lohikäärmeet ovat, ihme kyllä, kuin todellisia eläimiä, jotka ovat eläneet menneisyydessä. Ne muistuttavat paljon suuria matelijoita (dinosauruksia), jotka hallitsivat maata paljon ennen kuin ihmisen on oletettu ilmaantuneen. Lohikäärmeet olivat yleensä pahoja ja tuhoavia. Jokainen kansa tunsi ne mytologiassaan." (The World Book Encyclopedia, Vol. 5, 1973, s. 265)

Entä dinosaurusten tuhon syy? Ohjelmassa esitettiin tuhon syyksi asteroidia, joka iskeytyi maahan yli 65 miljoonaa vuotta sitten. Kuitenkin ohjelmassa myönnettiin, että ”kukaan ei kuitenkaan ole löytänyt dinosauruksen fossiilia, joka todistaisi niiden kuolleen törmäyksen seurauksena”. Toisin sanoen maahan pudonnut asteroidi on huono selitys dinosaurusten sukupuuttoon kuolemiselle.

   Sen sijaan ohjelmassa tuli esille paljon järkevämpi selitys dinosaurusten tuholle: vesi. Ohjelmassa kerrottiin ja tuotiin esille monta kertaa, että suuri tsunami olisi aiheuttanut Hell Creekin alueen dinosaurusten tuhon. Seuraavassa muutamia lainauksia ohjelmasta:

Tässä on Hell Creek -muodostuman makean veden ympäristöä. Neonpunaisen ja -vihreän sävyissä hohtava sirpale on peräisin spiraalimaisen merieläimen, ammoniitin, kuoresta. Tämä meriorganismi on joutunut makean veden ympäristöön, jonne se ei kuulu. Ammoniittien päätyminen tänne on arvoitus.

Kivikerrostuma on siis huokoinen ja noin metrin paksuinen. Se ja muut epätavalliset piirteet viittaavat Robertin mielestä poikkeukselliseen tapahtumaan. Täällä sattui ehkä tulva tai mutavyöry, joka hautasi hetkessä kaiken alleen.

Mitä nopeammin eläin hautautuu, tai jos hautautuminen on jopa sen kuolinsyy, sitä otollisemmat olosuhteet fossiloitumiselle syntyvät. … 99,9 % eläimistä ei fossiloidu

Siipisaurusten lisääntymismenetelmä oli selvästi menestyksekäs. Se viittaa siihen, että elämä oli normaalia, kunnes asteroiditörmäys muutti kaiken kauhealla tavalla.

Kävelivätkö nämä eläimet meressä? Ne olivat menossa juomaan pehmeältä rantapenkereeltä.

Robertin löytämien fossiilien määrä viittaa siihen, että vielä liitukauden lopullakin Tanis kuhisi elämää.

Robertin tiimi seuraa houkuttelevaa johtolankaketjua. Ensimmäinen johtolanka ovat joukkokuoleman kokeneiden kalojen fossiilit.   

Tässä on puuta. Sitä vasten on puristunut kalan raatoja sikin sokin.      

Tässä on kalafossiileja sikin sokin. Tässä on yksi ja sen vieressä toinen sampi näin päin. Lampisammen alla on toinen sampi. Sen ruumis menee puunrungon alle ja tulee näkyviin toiselta puolelta.

Kivikerrostuma on siis huokoinen ja noin metrin paksuinen. Se ja muut epätavalliset piirteet viittaavat Robertin mielestä poikkeukselliseen tapahtumaan. Täällä sattui ehkä tulva tai mutavyöry, joka hautasi hetkessä kaiken alleen.

Robertin teorian mukaan puunrunkojen sumaan jääneet ja pallosten ympäröimät kalat tempautuivat kuolemaan jouduttuaan jonkinlaiseen tulvaan ja hautautuivat nopeasti sedimenttiin. Siksi ne ovat säilyneet niin hyvin. Mikä tulva-aallon aiheutti? Yhden hypoteesin mukaan mereen iskeytynyt asteroidi aiheutti tsunamin. Nyt puhutaan ihan eri luokan tsunamista. Se oli paljon korkeampi ja isompi kuin nykyajan tsunamit. … Sen korkeus oli ainakin kilometrin verran.

Olisiko tsunami voinut aiheuttaa Tanisissa nähdyn kerrostumisen?

Mielestäni tutkijat ohjelmissa olivat aivan oikeilla jäljillä. Vesi todella oli osallisena dinosaurusten tuhoon. Näin ei ollut ainoastaan Hell Creekin alueella, josta ohjelmassa kerrottiin, vaan kaikkialla muuallakin. Hell Creek on ainoastaan yksi dinosaurusten löytöpaikoista, koska näiden eläinten jäänteitä on löydetty ympäri maapalloa. Itse asiassa näiden eläinten fossiileja, kuten muidenkaan eläinten fossiileja, ei olisi edes olemassa, elleivät liejuvyöryt olisi ensin haudanneet näitä eläimiä nopeasti mutaan. Vain sillä tavalla voidaan selittää kaikkien fossiilien synty, jota nykyään ei juuri havaita. Ohjelmassakin myönnettiin, että fossiilien synty on harvinainen tapahtuma: ”Mitä nopeammin eläin hautautuu, tai jos hautautuminen on jopa sen kuolinsyy, sitä otollisemmat olosuhteet fossiloitumiselle syntyvät. … 99,9 % eläimistä ei fossiloidu.”

   Toiseksi ohjelmassa kerrottiin, että merieläimiä kuten ammoniitteja ja kaloja löytyi puiden ja dinosaurusten kanssa samoista kerrostumista. Miten tämä on mahdollista? Miten merieläimet, maaeläimet sekä puut voivat esiintyä yhdessä ja samassa kerrostumassa? Ainut selitys on, että laaja tsunami on aiheuttanut tämän ilmiön, kuten ohjelmassa esitettiin. Ohjelmassa jopa todettiin tsunamin suuruudesta, että ”Sen korkeus oli ainakin kilometrin verran.”

   Mitä tahdon edellisellä sanoa? Jos puhutaan laajasta tsunamista, miksi ei voida suoraan puhua Raamatun mainitsemasta vedenpaisumuksesta tuhon aiheuttajana? Se on todennäköisin syy sekä dinosaurusten että muiden lajien tuholle. Tämä asia kannattaa ottaa huomioon, koska varhaisia vedenpaisumuskertomuksia on löydetty useita satoja, kuten seuraavat lainaukset osoittavat:

Maailmasta tunnetaan puolisen tuhatta eri kulttuuria, muiden muassa Kreikan, Kiinan, Perun sekä Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen joukosta, joiden legendojen ja myyttien kirjoon liittyy väkevä kertomus suuresta tulvasta, joka on muuttanut kansan historian kulkua. Monissa tarinoissa selviytyjiä on harvalukuinen joukko, aivan kuin Ukko-Nooan tapauksessa. Monesti tulvan aiheuttajina pidettiin jumalia, jotka olivat syystä tai toisesta kyllästyneet ihmiskuntaan. Väki oli kenties turmeltunutta, kuten Nooan aikana ja Pohjois-Amerikan lounaisosien hopi-intiaanien tarussa tai oli käynyt liian monilukuiseksi ja meluisaksi, kuten Gilgamesh-eepoksessa. (Kalle Taipale: Levoton maapallo, s. 78)

Lenormant sanoo kirjassaan ”Beginning of History”:

“Meillä on tilaisuus todistaa, että vedenpaisumuskertomus on yleismaailmallinen perimätieto ihmisperheen kaikissa haaroissa, ja niin varmaa ja yhdenmukaista perimätiedollista asiaa kuin tämä, ei voitane pitää kuviteltuna taruna. Sen täytyy olla todellisen ja peloittavan tapauksen muisto, tapauksen, mikä teki niin voimakkaan vaikutuksen ihmissuvun ensimmäisten vanhempien mieleen, etteivät heidän jälkeläisensä voineet sitä milloinkaan unohtaa. (Toivo Seljavaara: Oliko vedenpaisumus ja Nooan arkki mahdollinen?, s. 5)

Kaikenrotuisilla kansoilla on valtavasta tulvakatastrofista erilaisia perimätietoja. Niinpä ovat kreikkalaiset kertoneet keskuudessaan vedenpaisumustarinaa, jonka keskushenkilönä oli Deukalion; jo paljon ennen Kolumbusta oli Amerikan mantereen alkuasukkailla kertomuksia, jotka olivat säilyttäneet elävänä muiston suuresta tulvasta; myös Australiassa, Intiassa, Polynesiassa, Tiibetissä, Kašmirissa ja Liettuassa on tulvakertomuksia periytynyt sukupolvelta toiselle meidän päiviimme saakka. Olisivatko ne kaikki vain satuja, vain tarinoita? Olisivatko ne kaikki keksittyjä? On oletettavissa, että ne kaikki kuvastavat samaa valtavaa katastrofia. (Werner Keller: Raamattu on oikeassa, s. 29)

Toinen syy ovat merieläinten ja -kasvien jäänteet korkeilla vuoristoilla, mukaan lukien Himalajan Mount Everest ja muut korkeat vuoristot. Tässä on muutamia lainauksia aiheesta tiedemiesten omista kirjoista:

Beaglella matkatessaan Darwin itse löysi korkealta Andeilta fossiloituneita simpukankuoria. Ne osoittivat, että se, mikä on nyt vuori, oli kerran veden alla. (Jerry A. Coyne: Miksi evoluutio on totta, s. 127)

On syytä käydä vielä hiukan lähemmin tarkastamaan vuorijonojen kivilajien alkuperäistä luonnetta. Varsinaisissa Alpeissa se näkyy parhaiten säilyneenä pohjoisen ns. Helvetialaisen vyöhykkeen kalkkialpeissa. Kalkkikivet ovat täällä voitolla. Kun tarkastelemme täällä kiveä jonkin vuoren jyrkissä rinteissä tai huipulla - jos sinne asti jaksamme kavuta -, niin löydämme siitä ennen pitkää kivettyneitä eläinjäännöksiä, eläinfossiileja. Ne ovat täälläkin usein pahasti venyneitä, litistyneitä ja särkyneitä, mutta kumminkin tapaa myös semmoisia kappaleita, jotka voidaan lajilleen määrittää. Kaikki nuo fossiilit ovat merieläinten kalkkikuoria tai runkoja. Niiden joukossa on spiraalikierteisiä ammoniitteja ja varsinkin paljon kaksikuorisia simpukoita... Lukijan mieleen on edellä olevan esityksen johdosta varmaankin tullut kysymys: Mikä merkitys on sillä seikalla, että vuorijonoissa on niin paljon meren pohjalle kerrostuneita sedimenttejä?... (s. 236,237 Pentti Eskola: Muuttuva maa)

Harutaka Sakai japanilaisesta Kyushun yliopistosta on käyttänyt vuosia Himalajan vuoriston merellisten fossiilien tutkimiseen. Hän ja hänen ryhmänsä ovat luetteloineet varsinaisen mesotsooisen kauden akvaarion. Hentoja merililjoja, nykyisten merisiilien ja meritähtien sukulaisia, tavataan kallioseinämissä yli kolme kilometriä merenpinnan yläpuolella. Ammoniitteja, belemniitteja, koralleja ja planktonia esiintyy fossiileina vuorten kallioissa...

   Kahden kilometrin korkeudella geologit löysivät meren itsensä jättämän jäljen. Sen aaltomainen kalliopinta vastaa muotoja, jotka jäävät hiekkaan matalan veden laineista. Jopa Everestin huipulta tavataan keltaisia nauhoja kalkkikiveä, joka syntyi veden alla lukemattomien merieläinten jäännöksistä. (Maapallo ihmeiden planeetta, s. 55)

Mitä edellisestä voidaan päätellä? On turha puhua miljoonista vuosista, koska dinosaurusfossiilit itsessään eivät todista sellaisesta. Niissä olevat pehmytkudokset, radiohiili, DNA ja verisolut viittaavat selvääkin selvemmin vain lyhyisiin ajanjaksoihin. Sen sijaan nämä eläimet kuolivat pääasiassa Raamatun mainitsemassa vedenpaisumuksessa, vaikka niitä eli vielä tämänkin tapahtuman jälkeen. Siitä todistavat lohikäärmekuvaukset useiden kansojen keskuudessa.

    Tästä asiasta voitaisiin ottaa esille paljon muitakin esimerkkejä, mutta toivon edellisten esimerkkien osoittavan, että Raamatun kuvaus vedenpaisumuksesta on todellista historiaa, mutta miljoonat vuodet ovat mielikuvitusta. Ateistiset syntyteoriat maailmankaikkeuden ja elämän alusta ovat osa samanlaista mielikuvitusta, koska mitkään taivaankappaleet eivät voi syntyä itsestään, eikä elämä voi syntyä itsestään. Näistä ei ole ainuttakaan todistetta, jonka jopa useat ateistitiedemiehet ovat myöntäneet. Olen näistä asioista kirjoittanut useissa kirjoituksissani ja niissä on myös ateistitiedemiesten rehellisiä mielipiteitä. Toivon, että jokainen tutkisi näitä asioita tarkemmin. Itsekin olin aiemmin ateisti, joka uskoi ateistisiin syntyteorioihin ja miljooniin vuosiin. Nyt pidän niitä taruina, valheina ja satuina.