jooga ja kirkko, joogaajat kirkossa. hindulaisuuden tuominen kirkkoihin. hiljaisuuden jooga

Joogaajat kirkossa

Joogaajat kirkossa. Hindulaisuuden tuominen kirkkoihin. Ovatko joogaajat vastaanottaneet pelastuksen?

Seuraavassa on viesti, jonka lähetin muutamille Hiljaisuuden Jooga-liikkeen edustajille. Heidän toiminnastaan kirkon piirissä kerrottiin Kirkon seutu- lehdessä (9 / 2024, Jaana Kosunen: "Kehollista rukousta hiljaisuuden äärellä"). En itse aluksi ajatellut asiaa ja ohitin artikkelin, mutta eräs tuttava kehotti minua ottamaan yhteyttä näihin joogaajiin, koska olen jonkun verran perehtynyt aiheeseen. Sen takia seuraava viesti syntyi. Toivon, että kirjoitus saisi joogaajat pohtimaan heidän toimintansa juuria, ja vielä tärkeämpi on kysymys ihmisten pelastuksesta. Ovatko joogaajat todella pelastuneita, vai ovatko he omaksuneet vain kristinuskon kuoret? Uskon, että kirkon piirissä on paljon sellaisia ihmisiä, jotka ovat uskonnollisia, mutta ovat vielä pelastuksen ulkopuolella.

Hei! Satuin näkemään Kirkon seutu -lehdessä artikkelin joogan harjoittamisesta Renkomäen seurakuntakodilla. Ymmärrän, että olette varmasti saaneet kaikenlaista palautetta tästä asiasta, osa ehkä hyvinkin kielteisiä ja se voi herättää vastareaktion teissä. Me ihmiset olemme sellaisia, että helposti torjumme muiden palautteen, varsinkin jos se on osoitettu negatiivisella tavalla. Puolustelemme näkemyksiämme, vaikka saattaisimmekin olla väärässä.

Miksi sitten kirjoitan tästä aiheesta? Olen itse tutkinut aika paljon tätä aihetta. Olen taustaltani entinen ateisti, joka tutki aikanaan parapsykologiaa ja muita sellaisia aiheita. Nyt pidän entisiä näkemyksiäni valheina, joihin uskoin. Ajattelin olevani viisas, vaikka en tosiasiassa tiennyt asioista kovinkaan paljoa.

Niin, mitä tulee tähän jooga-asiaan, kyllä kyse on täysin hindulaisesta uskonnosta, ei kristillisestä uskosta. Ei tämä ole vain minun mielipiteeni, vaan jooga on todella hindulaisuuden harjoituksen keskeisin asia. Jooga ei ole vain voimistelua, rentoutusta tai hengitysharjoituksia, vaan joogan tarkoituksena on saattaa ihminen fyysisten harjoitusten avulla yhteyteen hindujumala Brahmanin kanssa - sana jooga tarkoittaa yhdistämistä ja liittämistä. Joogassa ei ole neutraaleja tekniikoita, vaan joogaharjoitukset on suunniteltu aiheuttamaan transsitila, jossa mieli on tyhjennetty ja näin saadaan yhteys kaikkeuden, Brahmanin kanssa:

”Kaikki joogapolut johdattavat lopulta samaan määränpäähän – Brahmaniin eli Jumalaan yhtymiseen – ja niiden kaikkien opetukset on sulautettava, jotta saavutettaisiin todellinen viisaus.” (The Sivanda Companion to YOGA, by Lucy Lindell, Fireside Books, 1983, p. 18)

Kysynkin, miksi yrittää tuoda kristilliseen uskoon hindulaisuutta? Ei se, että mukana on joitakin Raamatun kohtia tai hengellisiä lauluja, muuta tätä menetelmää kristilliseksi.

Jotta asia tulisi selvemmäksi, otan lainauksia Rabindranath R. Maharajin kirjasta Gurun kuolema (Death of a Guru). Hän kertoo siinä, miten jooga kuuluu hindulaisuuden ytimeen ja miten hän itse harjoitti sitä, kunnes hän tunsi yhä enemmän henkien läsnäoloa ja koki yliluonnollisia kokemuksia. Hänen tavoitteenaan oli joogan ja meditaation avulla yhtyä hindujumala Brahmaniin eli käsittää olevansa Jumala. Tämä on hindulaisuuden pääoppeja, jossa jooga hengitysharjoituksineen, asentoineen ja passiivinen mietiskely ovat avainasemassa:

Krishna oli opettanut Arjunalle, että mikään ei ollut tärkeämpää kuin joogan uuttera harjoittaminen. Tällä ”jumalallisella lautalla” saattoi ylittää tietämättömyyden ja inhottavimmatkin synnit ja päästä ikuiseen Autuuteen. Noin kymmenen vuoden ikäisestä lähtien harjoitin päivittäisen meditaationi lisäksi joogaa – asentoja, hengitysharjoituksia ja mietiskelyä – parvekkeella huoneeni ulkopuolella keskiyöstä puoli kahteen yöllä, kun kaikki muut nukkuivat. Suorotin joko Brumadhya Drishtin tai Madhyama Drishtin. Tämä keskittyminen ja hengitysharjoitukset siirsivät minut sellaisiin tajunnan maailmoihin, jotka eivät lainkaan muistuttaneet tavallista maailmaani.

Joogan avulla tunsin yhä enemmän henkien läsnäoloa. Ne johtivat minua ja antoivat minulle psyykkisiä voimia. Jumalat olivat todellisia… Jospa vain voisin saada Deonarinen ja muut hindut harjoittamaan joogaa ja mietiskelyä – silloin hekin tietäisivät totuuden omasta uskonnostaan. Minun ei pitänyt astua nirvanaan yksin. Guru on opettaja, joka johtaa toisia iankaikkiseen Autuuteen. (1)

Ainoa toivoni oli jooga, josta Krishna lupasi Gitassa, että se hälventäisi kaiken epätietoisuuden kirkastamalla minulle, että itse juuri olin Jumala. Toisinaan tämä sisäinen näky oli ilahduttanut ja kiihdyttänyt minua – olin tuntenut olevani niin lähellä Itsen tajuamista, että olin melkein saattanut nähdä itseni Brahmanina, kaiken Herrana. Melkein, mutta en aivan. Olin sanonut itselleni, että se oli totta ja uskotellut olevani Jumala, mutta sisäinen ristiriita oli ollut aina olemassa… mutta en ollut milloinkaan täysin kyennyt ylittämään kuilua, joka erotti minut ja muut luodut Luojasta. (2)

Eniten minua hämmästytti havainto, että koko huumeiden, kapinan ja rockmusiikin protestikulttuurin filosofia oli perusteiltaan hindulainen: samat valheet kaiken elämän ykseydestä, vegetarismista, kehittymisestä ylöspäin kohti maailmankaikkeuteen yhtymistä ja siitä, että jokainen sai valita minkä tien tahansa. Huomasin, etteivät tuhannet nuoret ihmiset vain tipahtaneet ja kääntyneet huumeisiin: he harrastivat transsendentaalista meditaatiota ja useita muita joogan muotoja. Heidän koko ajatusmaailmaansa hämärsi idän mystiikka. Melkein kaikki alkoivat hyväksyä inkarnaation, joka tappoi kaiken uskon Kristuksen ylösnousemukseen. Nämä kaksi ovat toistensa ehdottomia vastakohtia. Hitaasti ja yhä enemmän vakuuttuen vaarasta varmistuin siitä, että Saatana oli keksinyt erittäin älykkään juonen: hän solutti länteen idän mystiikkaa. Saatoin nähdä, että vain harvat kristityt ymmärsivät hänen suunnitelmansa ja olivat varautuneet vastustamaan sitä. Oliko Jumala valmistamassa minua, entistä hindua, soittamaan hälytyskelloa niille lännen miljoonille, jotka olivat lankeamassa idän filosofiaan, jonka tiesin vääräksi? Aloin rukoilla vakavasti saadakseni sen selville. (3)

Miksi sitten jooga tai esim. TM ovat haitallisia? Tärkein syy on, että ne avaavat oven henkivalloille. Ei sitä alussa huomaa, mutta jos ihminen aktiivisesti harjoittaa joogaa, passiivista mietiskelyä ja muuta sellaista, tapahtuu niin jossakin vaiheessa. Joskus se voi kestää vuosia. Jos ihmiset sekaantuvat suoraan noituuteen, tapahtuu kaikki paljon nopeammin.

Otan jälleen lainauksen kirjasta Gurun kuolema. Siinä Rabindranath R. Maharaj kertoo hätkähdyttävän tapauksen, miten hän suuttuessaan nosti raskaan painon, jota ei pystynyt normaalitilassa nostamaan. Hän oli vuosikausien joogan ja mietiskelyn seurauksena saanut elämäänsä riivaajahenkiä, jotka antoivat hänelle nämä voimat (vrt. Markuksen evankeliumin kuvaus gerasalaisesta riivatusta miehestä, jolla oli yliluonnolliset voimat, 5:1-4: Ja he tulivat toiselle puolelle järveä gerasalaisten alueelle. Ja kohta kun hän lähti venheestä, tuli häntä vastaan haudoista mies, joka oli saastaisen hengen vallassa. Hän asusti haudoissa, eikä kukaan enää voinut häntä kahleillakaan sitoa; sillä hän oli monta kertaa ollut sidottuna jalkanuoriin ja kahleisiin, mutta oli särkenyt kahleet ja katkonut jalkanuorat, eikä kukaan kyennyt häntä hillitsemään.)

”Senkin laiska olento!” hän motkotti. ”Yhtä laiska kuin isänsä!”

Kuin isäni? Huudahdin niin tuskaisesti, että itsekin pelästyin. Kukaan ei puhuisi hänestä tuohon sävyyn! Vuosien kätketty viha purkautui kuin tulivuori sisuksistani. Huomasin raskaat levypainot, joita Nana oli käyttänyt lihasharjoitteluun. Ne olivat tutulla paikallaan vain askeleen päässä. Sokeana raivosta, tuskin tietäen mitä tein, kumarruin alas… ja kun suoristin selkäni, olin tarttunut painotankoon toisesta päästä kuin krikettimailaan. Heilautin sitä olan takaa tätini päätä kohti. Kun painot heilahtivat kaaressa ylös, Krishna syöksyi epätoivoisesti takaani ja tarttui tangon toiseen päähän. Niin kuin lumous olisi särkynyt, yliluonnollinen voima katosi, ja painot putosivat inhottavasti mätkähtäen paksulle betonilattialle. Lattia meni säpäleiksi.

Tuntui siltä, että seisoin siinä ikuisuuden tuijottaen tätini tuhkanharmaisiin kasvoihin. Hänen suunsa oli jähmettynyt puoliraolleen sanattomaan huutoon. Minä vapisin kuin lehti tuulessa. Katsahdin painoihin, jotka olivat painuneet betonin sisään, sitten Krishnaan, joka typertyneenä seisoi takanani raskaasti hengittäen pelko silmissään, sitten takaisin tätini jähmettyneeseen ilmeeseen.

… Keskiyöllä, kun kaikki nukkuivat ja minun olisi pitänyt olla kuistilla etsimässä Autuutta joogan avulla, hiivin hiljaa huoneestani keittiöön ja portaita alas patiolle. Haparoin pimeässä seinää pitkin ja löysin painot siitä, mihin olin ne pudottanut. Minun oli varmistettava eräs asia. Kumarruin painojen yli, tartuin tankoon molemmin käsin – tällä kertaa keskeltä -, jännitin selkäni ja tempaisin kaikin voimin. En saanut painoja hievahtamaan tuumaakaan! Nyyhkytin kouristuksenomaisesti, kun nousin ylös portaita.

… Olin kauhuissani tapahtuneesta. Mutta miten voisin taata, ettei tämä paha voima ottaisi minua uudelleen hallintaansa – tällä kertaa kenties kohtalokkaammin seurauksin?
Kysymys kidutti minua. Keitä olivat nämä jumalat ja henget ja voimat, jotka kutsuin luokseni harjoittamalla nyasaa ja joogaa ja meditaatiota? Olivatko ne pahoja vai hyviä vai molempia – vai oliko kaikki mayaa ja minä hullu yrittäessäni saada siihen järkeä. (4)

Myöhemmin, kun Rabindranath R. Maharaj kääntyi Jeesuksen puoleen, hän törmäsi lännessä huumeidenkäyttäjiin, joilla oli samanlaisia kokemuksia kuin hänellä mietiskelyn ja joogan seurauksena. Hän näki, että molempien kokemusten takana olivat valhehenget, jotka saavat otteen ihmisestä.

Tällä tavoin aloin kohdata yhä useampi huumeiden käyttäjiä ja tein hämmästyttävän havainnon: joillakin heistä oli huumausaineiden vaikutuksesta samoja kokemuksia kuin minulla joogan ja meditaation ajoilta! Kuuntelin hämmästyneenä, kun he kuvailivat ”kaunista ja rahallista maailmaa”, johon he usein pääsivät LSD:llä; maailmaa, jonka psykedeeliset näyt ja värit olivat liiankin tuttuja minulle. tietysti monilla heistä oli myös huonoja matkoja, mutta useimmat huumeiden käyttäjät tuntuivat yhtä vastahakoisilta ottamaan huomioon näitä ilmeisiä varoituksia kuin itse olin ollut joogaa harjoittaessani.

”Minä en tarvinnut aineita nähdäkseni näkyjä toisista maailmoista tai yliluonnollisista olennoista tai tunteakseni ykseyttä maailmankaikkeuden kanssa tai tunteakseni, että olen Jumala”, sanoin heille. ”Minä saavutin sen kaiken transsendentaalisen meditaation avulla. Mutta se oli valhetta, pahojen henkien temppu, jolla ne saivat yliotteen minusta, kun vapautin mieleni omasta hallinnastani. Teitä petkutetaan. Ainoa tie siihen rauhaan ja tyydytykseen, jota te etsitte, on Kristus.” Kun tiesin, mistä puhuin ja olin kokenut tämän kaiken ilman huumeita, monet näistä huumeiden käyttäjistä ottivat sanani vakavasti. (5)

Kun luin lehtiartikkelia, mainittiin siinä myös ”avara hengellisyys”. En tiedä, mitä tällä tarkoitetaan täsmällisesti, mutta minulle tulee usein sellainen mielikuva, että kyseessä on samanlainen näkemys kuin uushenkisyydessä: ”kaikki tiet ja uskonnon muodot ovat samanarvoisia. Ei ole väliä mitä uskonnollisuuden muotoa harjoitat”. Nämä ihmiset haluavat esiintyä avaramielisinä, edistyksellisinä ja suvaitsevaisina, mutta kun heitä pyydetään harkitsemaan kääntymistä Jeesuksen Kristuksen puoleen, on vastauksena yleensä ärtyisyys tai vastustus. Heidän avaramielisyytensä loppuu siihen.

Tämä ”avaramielisyys” on ominaista myös hindulaisuudelle. Siinä kaikki tiet ovat samanarvoisia, kuten eräässä hindujen kirjassa (Bhagavadagita IV:11) sanotaan:

Oi Paartha, kuinka hyvänsä ihmiset lähestyvät Minua, siten Minä otan heidät vastaan; miltä tieltä he tullevatkin, se on myös Minun tieni.

Kysynkin, ovatko joogaa kirkkoon tuoneet ihmiset omaksuneet hindulaisen maailmankatsomuksen (ainakin tämä pätee siinä, että tuodaan kirkkoihin hindulaisen elämäntavan keskeisintä asiaa eli joogaa)? Tarkoittaako avaramielisyys sitä, että kaikki tiet ja uskomukset ovat samanarvoisia, kuten hindulaisuudessa opetetaan? Tätä en tiedä, mutta Jeesus itse opetti, että vain hän on ainoa tie pelastukseen ja Jumalan luo. Jeesus ei ollut avaramielinen tässä asiassa, vaikka varmasti oli rakkaudellisempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä:

- (Matt 7:13,14) Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät;

14 mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.

- (Joh 14:6) Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.

Kannattaa ottaa myös huomioon Jumalan tuomio niitä ihmisiä kohtaan, jotka johtavat muita harhaan. Eivätkö sellaisia ihmisiä ole juuri ne, jotka opettavat ihmisiä harjoittamaan joogaa, joka pitemmän päälle harjoitettuna johtaa pahojen henkien alaisuuteen, kuten kävi Rabindranath R. Maharajin elämässä? Jumala tietysti päättää jokaisen ihmisen tuomiosta, emmekä onneksi ole lähimmäistemme tuomareita. Itse kuitenkin ymmärrän, että joogan harjoittaminen ja siihen johtaminen vie ihmisiä vain kauemmas Jumalasta.

- (Matt 18:6,7) Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.

7 Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee!

- (Jaak 3:1) Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion.

Tästä on hyvä siirtyä pelastuksen asiaan. Ovatko joogaajat kirkon piirissä todella pelastuneet vai ovatko he sittenkin Jumalan valtakunnan ja pelastuksen ulkopuolella? En tunne joogaajia henkilökohtaisesti, joten en uskalla sanoa asiasta mitään varmaa. Uskon kuitenkin, että kirkon piirissä on monia sellaisia, jotka kyllä voivat tunnustaa Jumalan olemassaolon, rukoilla, laulaa virsiä ja osallistua hengelliseen toimintaan, mutta eivät silti ole koskaan todella pelastuneet. He ovat omaksuneet kristinuskonnon, mutta Jeesus on heidän sydämensä oven ulkopuolella (Ilm 3:20 Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.). Oswald J. Smith on kirjoittanut tällaisista ihmisistä:

Kaikkialla, minne menen, tapaan ihmisiä, jotka elävät väärässä kokemuksessa ja nojaavat väärälle perustukselle, uskoen olevansa pelastettuja, vaikka eivät olekaan. Tuhannet ja taas tuhannet kirkonjäsenet, sadat tunnustavat kristityt eivät kykene ilmoittamaan taivaallisen toivonsa perustetta. He ajattelevat, että heidän kohdallaan kaikki on hyvin; he luulevat olevansa valmiit kohtaamaan Jumalan, mutta kun heille esitetään muutamia yksinkertaisia kysymyksiä, heidän vastauksensa paljastavat, että he ovat yhtä tietämättömiä Jumalan pelastustiestä kuin Afrikan pakanat. Saatana on sokaissut heidän silmänsä, tukkinut heidän korvansa ja pimentänyt heidän ymmärryksensä niin, etteivät he huomaisi erehdystään ja kääntyisi. Miltei sysimusta yö verhoaa heidän sieluaan, ja vihollisen tehtävänä on pitää heidät tässä tilassa. Monet heistä ovat kirkon toimeliaita työntekijöitä, sen lautakuntien ja yhdistysten uskollisia jäseniä, hyviä, siveellisiä ja rehellisiä elämässään, mutta - pelastumattomia. (6)

Seuraavat henkilökohtaiset kuvaukset kertovat aiheesta lisää. Ihmisillä voi olla teoreettinen usko, jossa he uskovat Jumalan olemassaoloon, uskovat että Jeesus kuoli ristillä ja että hän on ylösnoussut sekä tunnustavat kristillisen uskon perusopit, mutta eivät kuitenkaan ole pelastuneet. Pelkkä uskonkappaleiden omaksuminen on eri asia kuin kääntyminen Jeesuksen puoleen, elämän luovuttaminen hänelle ja turvaaminen yksin häneen pelastuksen asiassa:

Charles G. Finney: Olen joutunut kohtaamaan tämän virheellisen käsityksen kristillisen uskon luonteesta usein sen jälkeen, kun sain saarnaoikeudet. Erityisesti varhaisina palveluvuosinani panin merkille, että ”uskonkappaleiden” uskomista painotettiin todella valtavasti, ja väitettiin, että usko oli Kristusta käsittelevien oppien uskomista horjumattomalla vakaudella. Tämän vuoksi uskon edellytyksenä vaadittiin evankeliumien oppien, oppien, OPPIEN hyväksymistä. Mutta minut oli johdatettu hyväksymään nämä opit älyllisesti ja vakaasti ennen kääntymystäni. Ja kun minulle sanottiin, että minun tuli uskoa, vastasin, että minä uskon – eikä mikään väite tai vakuutus voinut vakuuttaa minua siitä, etten olisi uskonut evankeliumia. Enkä kääntymykseni hetkeen saakka ollut enkä voinutkaan olla vakuuttunut virheestäni.

Kääntymykseni hetkellä tai kun ensimmäisen kerran harjoitin uskoa, näin tuhoisan erehdykseni. Havaitsin, että usko ei ole älyllinen vakaumus siitä, että Raamatun vakuuttamat totuudet Kristuksessa pitävät paikkansa, vaan että se on sydämen luottamusta Kristuksen persoonaan. Opin, että Jumalan todistuksen Kristuksesta täytyi johtaa minut luottamaan Kristukseen, uskomaan häneen Vapahtajanani, ja että pelkkä Kristuksen oppeihin uskominen oli kohtalokas virhe, joka väistämättä jätti minut synteihini. …Hänen halukkuuteensa ja kyvykkyyteensä kohdistuvan lujan älyllisen vakaumuksen lisäksi olisi oleellisen tärkeää mennä hänen luokseen, kääntyä hänen puoleensa, luottaa häneen… (7)

Niilo Yli-Vainio: Minä tulin pelastukseen 25-vuotiaana, mutta niin pitkälti kuin voin muistaa, olin uskonut Jumalaan. Olin uskonut kaiken, mitä Hänestä vain sanottiin. Uskoin, että Jeesus on kuollut ristillä ja että Hän on ylösnoussut. Uskoin, että on olemassa taivas ja helvetti. Kaiken lisäksi olin kuulunut kirkkoonkin 25 vuotta ja käynyt ehtoollisella ja vieläpä yrittänyt olla tosissani. Kunnioitin Jumalaa enemmän kuin mitään muuta. Ja kaikesta tästä ”uskostani” huolimatta olin pelastumaton, aivan kuten riivaajatkin.

Mikä tässä ”uskossani” oli vikana? Se oli järjellistä, älyllistä uskoa, joka oli minun päässäni mutta ei sydämessäni. (8)

Niilo Yli-Vainio: Olen toimintani aikana varmaan tuhansilta kysynyt, ovatko he uskovia. Tavallinen syntinen sanoo suoraan: - Eihän sitä vielä. Mutta käännynnäinen kiertelee ja kaartelee eikä anna suoraa vastausta suoraan kysymykseen. Hän haluaa käydä kristitystä, mutta sisäinen kokemus puuttuu kokonaan. Siksi hän ei oikein osaa valehdellakaan. Ei hän halua kieltää, mutta ei voi myöntääkään, kun jokin sisimmässä sanoo, että ei ole sitä varmuutta, josta on puhuttu. (9)

Messuihin osallistuminen, virsien laulaminen, rukoileminen tai kirkossa käyminen ei tee siten ketään Jumalan lapseksi. Tätä voitaisiin verrata siihen, että jos joku on autotallissa, ei hän muutu autoksi. Kummatkin asiat ovat yhtä mahdottomia.

Mistä sitten tunnistaa, että ihminen on omaksunut vain uskonnon, mutta ei ole pelastuksessa sisällä? Näen, että se ilmenee ainakin seuraavilla tavoilla:

• Ihminen ei ole huolissaan muiden pelastuksen puolesta eikä rukoile, että nämä pelastuisivat. Tämä on yksi tärkeimmistä merkeistä. Sen sijaan Paavali kirjoitti: Minä sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele – sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä – että minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni. Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta (Room 9:1-3) Samoin Paavali kirjoitti: Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat (Room 10:1).

• Kun ihminen ei ole huolissaan muiden pelastuksesta, sama pätee häneen itseensä. Hän ei ole koskaan ollut koko olemuksellaan Jumalan lain ja pyhyyden edessä, eikä ole nähnyt kadotettua tilaansa. Hän voi verrata itseään muihin, esim. alkoholisteihin ja rikollisiin, sekä ajatella olevansa kohtuullisen hyvä, mutta ei paremmuus muihin nähden vie ketään taivaaseen.

Vasta kun ihminen ymmärtää, että hän omine tekoineen on kadotettu ja matkalla helvettiin, alkaa hän olla oikeilla jäljillä. Hänen on hyvä ymmärtää, että hän on syyllistynyt suurimpaan syntiin, kun hän ei ole joka hetki rakastanut Jumalaa ja lähimmäistään. Sillä kun suurin käsky on rakastaa Jumalaa ja lähimmäistään koko sydämestään (Matt 22:36-40), täytyy suurimman synnin olla se, että ihminen ei ole noudattanut tätä joka hetki. Jumalan täytyy tuomita tällainen ihminen helvettiin, jos hän menee oman hyvyytensä ja vertailujensa varassa Jumalan eteen.

• Hän hylkää sanan (”Onko Jumala todella sanonut?” – 1 Moos 3:1) kuten Jeesuksen aikaiset fariseukset (Mark 7:13 Te teette Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissäännöllänne, jonka olette säätäneet. Ja paljon muuta samankaltaista te teette.). Nykyaikana se ilmenee mm. suhtautumisessa avioliittoon ja seksiin. Ei kunnioiteta sitä Jeesuksen ja apostolien opetusta, että seksi on oikein vain miehen ja vaimon avioliitossa, ei muualla (Matt 19:4,5 / 1 Kor 7:1-5). Samoin tällainen ihminen hylkää sen Raamatun opetuksen, että homoseksuaalisuuden harjoittaminen on synti, joka erottaa ihmisen Jumalasta (Room 1:24-28, 1 Kor 6:9-10, 1 Tim 1:8-10, Juuda 1:7, 3 Moos 18:22, 3 Moos 20:13).

• Hän ei kaipaa pyhyyttä elämäänsä ja vapautta kaikista synneistä ja vääristä asenteista. Hän on valmis jumalasuhteessaan ja saattaa elää menneessä kääntymyksessään. Sen sijaan Jeesus opetti: Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan (Matt 5:6).

Siinäpä siis oli muutamia esimerkkejä siitä, miten uskonnollisuus ilman Jeesusta Kristusta ja pelastusta voi ilmetä.

Mitä sitten ihmisen on tehtävä pelastuakseen? Tärkeintä on, että ihminen avaa oven Jeesukselle ja toivottaa hänet elämänsä Herraksi ja Vapahtajaksi, luovuttaen elämänsä hänelle ja luottaen yksin häneen pelastuksen asiassa. Kysymys ei ole kenenkään ihmisen hyvyydestä ja teoista, vaan suhteesta Jeesukseen. Onko ihminen todella vastaanottanut hänet elämäänsä ja haluaa sen jälkeen seurata Jeesusta koko sydämestään? On mahdollista, että Jeesus seisoo kaiken ihmisen uskonnollisuuden ulkopuolella, mutta ihminen on koko ajan erossa hänestä. Siksi on toivotettava Jeesus koko elämän Herraksi ja Vapahtajaksi. Jeesus itse opetti, miten meidän täytyy kääntyä hänen puoleensa sekä toivottaa hänet tervetulleeksi elämäämme:

- (Joh 5:39,40) Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta;

40 ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.

- (Joh 1:12) Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,

Toivonkin, ettei kukaan joogaa harjoittanut tai kukaan muu torjuisi Jeesusta. Silloin ihminen maksaa itse synneistään helvetissä. Jeesus on kantanut maailman kaikkien ihmisten synnit, mutta jos ihminen torjuu Jeesuksen ja hänen kauttaan tulevan syntien anteeksiantamuksen, tapahtuu näin. Siksi kenenkään ei pitäisi suhtautua välinpitämättömästi tähän asiaan. Jumalalla on hyvä suunnitelma ja tahto jokaista ihmistä kohtaan, mutta voimme itse torjua hänen rakkautensa, joka on tullut ilmi Jeesuksen Kristuksen kautta.

Pelastusrukous: Herra, Jeesus, käännyn sinun puoleesi. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä sinua vastaan ja etten ole elänyt sinun tahtosi mukaan. Tahdon kuitenkin kääntyä synneistäni ja seurata sinua koko sydämestäni. Ja uskon myös, että syntini ovat anteeksiannetut sinun sovitustyösi kautta ja että olen sinun kauttasi saanut iankaikkisen elämän. Kiitän siitä pelastuksesta, jonka olet minulle lahjoittanut. Amen.

Hei! Jos haluatte tutkia lisää esim. opetusta siitä, onko ihminen todella pelastunut, olen kirjoittanut siitä kotisivulleni (www.jariiivanainen.net) muutamissa kirjoituksissa (mm. Oletko tyhmä neitsyt, Teoreettinen usko, Uskonnollisuus vai usko?). Lisäksi olen kirjoittanut monista muista asioista kuten uushenkisyydestä, uskonnoista, evoluutioteoriasta ym. Kotisivuni löytyy myös nimelläni Jari Iivanainen hakukoneissa. Kaikkea hyvää teille toivottaen. Terveisin:

Jari Iivanainen

VIITTAUKSET:

1. Rabindranath R. Maharaj: Gurun kuolema (Death of a Guru), s. 87,88

2. Rabindranath R. Maharaj: Gurun kuolema (Death of a Guru), s. 97

3. Rabindranath R. Maharaj: Gurun kuolema (Death of a Guru), s. 162,163

4. Rabindranath R. Maharaj: Gurun kuolema (Death of a Guru), s. 99,100

5. Rabindranath R. Maharaj: Gurun kuolema (Death of a Guru), s. 160-162

6. Oswald J. Smith: Maa johon kaipaan, S. 26,27

7. Charles G. Finney: Voima korkeudesta (Power from on High), s. 126, 127

8. Niilo Yli-Vainio: Miten voisin pelastua, s. 34

9. Niilo Yli-Vainio: Kristitty vai käännynnäinen, s. 21

Lisää aiheesta: