|
|
|
Pelastettu vai ei?
Onko ihminen todella pelastunut vai onko hän edelleen pelastumaton? Kristillisessä toiminnassa mukana oleminen ei tarkoita, että ihminen on menossa taivaaseen.
Esipuhe Lakipainotteinen käsitys, jossa painopiste on käskyjen täyttämisessä Vanha harhaoppi Jumala vanhurskauttaa jumalattoman Lain ja evankeliumin välinen ero Laki osoittaa synnin ja ihmisen puutteellisuuden Oikea ja väärä synnintunto Katolilaiset ja pelastus Armopainotteinen käsitys ilman Jumalan pelkoa Uskoa historiallisiin tosiasioihin vai luottamuksen laittamista Kristuksen persoonaan? Usko ei jää yksin vaan teot seuraavat Anteeksiantamus ilman parannuksen tekemistä? Milloin ihmisen pitäisi olla huolissaan pelastuksestaan? Luopujat Epävarmuudessa olijat Pelastuksesta osalliseksi
Esipuhe. Tässä kirjoituksessa käsitellään pelastusta ja erilaisia ryhmiä suhteessa tähän asiaan. Nykyaikana on mielestäni paljon sellaista uskonnollisuutta, joka näyttää kristilliseltä uskolta, mutta jossa ihmisiltä puuttuu iankaikkinen elämä ja suhde Jumalaan. Sitä on joskus erittäin vaikea erottaa todellisesta kristillisestä uskosta. Ihmiset itsekään eivät tunnu olevan selvillä siitä, mikä heidän tilansa on. Ymmärrän niin, että tässä tilassa on myös monia pappeja ja piispoja. Ei kirkon työntekijänä toimiminen tai kirkkoon kuuluminen yksistään takaa, että ihminen on pelastunut. Ei myöskään se pelasta, että kirkon työntekijä uskoo Jeesuksen historiallisuuteen ja Raamatun tapahtumiin. Tällainen usko on myös riivaajilla. Sen sijaan pelastus voi tapahtua vain uudestisyntymisen kautta, mutta jos sitä ei ole tapahtunut menee pappi ja kirkon työntekijä kaikesta uskonnollisuudestaan huolimatta helvettiin. Jeesus varoitti siitä useaan kertaan. Aiheeseen liittyy useita Raamatun jakeita. Ne osoittavat, että ihminen voi vaikuttaa Jeesuksen seuraajalta, mutta ei todellisuudessa ole sitä. Ehkä ihmiset ovat kokeneet vain pinnallisen kääntymyksen, joka ei ole muuttanut heidän sisimpäänsä. Ehkä heitä on hoputettu pelastukseen sisälle ilman, että he ovat ensin huomanneet olevansa kadotettuja ja syyllisiä. Jeesusta on ikään kuin äänestetty yhtenä monista vaihtoehdoista, mutta ihminen ei ole koskaan ollut koko olemuksellaan Jumalan lain ja pyhyyden valossa. Siksi kaikki on jäänyt keskeneräiseksi ja pinnalliseksi. Esim. Arthur W. Pink on todennut osuvasti, että ”On joitakin ihmisiä, jotka sanovat olevansa pelastettuja, ennen kuin heillä on ollut mitään tuntoa siitä, että ovat kadotettuja” (1) Kuitenkin Jeesus voi pelastaa vain sellaisen ihmisen, joka on nähnyt oman mahdottomuutensa Jumalan edessä ja miten hän on kuin hukkuva ihminen, joka ei voi itse pelastaa itseään. Vasta kun ihminen on tässä tilassa, jossa hän näkee oman kadotuksenalaisen tilansa, tulee Jeesuksen sovitustyö hänelle tärkeäksi. Silloin Jeesus yksin voi pelastaa hänet, koska Hän tuli pelastamaan syntisiä, eli niitä, jotka tajuavat olevansa erossa Jumalasta ja menossa helvettiin:
- (Luuk 19:10) sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on".
- (Joh 3:16) Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Useat Raamatun jakeet Jeesuksen ja apostolien opetuksissa osoittavat siis sen, ettei kristillinen ulkokuori takaa sitä, että ihminen on todella pelastunut ja matkalla iankaikkiseen elämään. Nämä opetukset kannattaa ottaa vakavasti, ettei kukaan mene valmistautumattomana ja väärässä tilassa iankaikkisuuteen. Jumala ei tahdo, että kukaan hukkuu (1 Tim 2:4, 2 Piet 3:9), mutta siihen liittyy se, että me itse haluamme päästä oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa.
• Kymmenen neitsyen vertaus (Matt 25:1-13) osoittaa, miten kaikki kymmenen neitsyttä tunnustivat Jeesuksen Herraksi, mutta vain viisi heistä oli valmistautunut Jeesuksen tuloon. Jeesuksen sanat tyhmille neitsyille ovat seuraavassa: 'Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä' (Matt 25:12).
• Jeesuksen sanojen mukaan niitä on vähän, jotka pelastuvat. Eli kristillisiin kirkkoihin voi kuulua miljoonittain ihmisiä, mutta kuinka moni heistä on ulkopuolella pelastuksen? Ehkäpä useimmat. Seuraavissa Jeesuksen sanoissa on merkillepantavaa, että hän nimitti vääryyden tekijöiksi niitä, jotka jäivät pelastuksen ulkopuolelle:
- (Luuk 13:23-28) Ja joku kysyi häneltä: "Herra, onko niitä vähän, jotka pelastuvat? Niin hän sanoi heille: 24 "Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi. 25 Sen jälkeen kuin perheenisäntä on noussut ja sulkenut oven ja te rupeatte seisomaan ulkona ja kolkuttamaan ovea sanoen: 'Herra, avaa meille', vastaa hän ja sanoo teille: 'En minä tunne teitä enkä tiedä, mistä te olette'. 26 Silloin te rupeatte sanomaan: 'Mehän söimme ja joimme sinun seurassasi, ja meidän kaduillamme sinä opetit'. 27 Mutta hän on lausuva: 'Minä sanon teille: en tiedä, mistä te olette. Menkää pois minun tyköäni, kaikki te vääryyden tekijät.' 28 Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys, kun näette Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja kaikkien profeettain olevan Jumalan valtakunnassa, mutta huomaatte itsenne heitetyiksi ulos.
• Jotkut voivat tehdä myös ihmeitä Jeesuksen nimessä, kuten parantaa sairaita ja ajaa ulos riivaajia. Tämä on todella merkillistä, mutta Jeesus itse puhui siitä, vaikka hän lähetyskäskyssä kehotti tekemään samoja asioita. Kuitenkin erona todellisiin opetuslapsiin ja esim. apostoleihin on se, että näiden ihmisten sisin ei ollut muuttunut. Siksi Jeesus nimittää heidät viimeisellä tuomiolla laittomuuden tekijöiksi:
- (Matt 7:21-23) Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. 22 Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' 23 Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.
• Juudaksen esimerkki on eräs merkillisimmistä. Hän jätti kaiken seuratakseen Jeesusta, oli Jeesuksen valitsema, paransi sairaita, julisti Jumalan valtakuntaa, auttoi köyhiä ja vapautti ihmisiä, mutta silti hän ei ollut pelastunut. Tai ehkä hän oli alussa pelastunut, mutta kadotti pelastuksen ja joutui helvettiin. Jeesuksen sanojen mukaan olisi ollut Juudakselle parempi, jos hän ei olisi syntynyt:
- (Matt 26:24,25) Ihmisen Poika tosin menee pois, niinkuin hänestä on kirjoitettu, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta Ihmisen Poika kavalletaan! Parempi olisi sille ihmiselle, että hän ei olisi syntynyt." 25 Niin Juudas, joka hänet kavalsi, vastasi ja sanoi: "Rabbi, en kai minä ole se?" Hän sanoi hänelle: "Sinäpä sen sanoit".
- (Apt 1:15-19,25) Ja niinä päivinä Pietari nousi veljien keskellä, kun oli väkeä koolla noin sata kaksikymmentä henkeä, ja sanoi: 16 "Miehet, veljet, sen raamatunsanan piti käymän toteen, jonka Pyhä Henki on Daavidin suun kautta edeltä puhunut Juudaasta, joka rupesi niiden oppaaksi, jotka ottivat kiinni Jeesuksen. 17 Sillä hän oli meidän joukkoomme luettu ja oli saanut osalleen tämän viran. 18 Hän hankki itsellensä pellon väärintekonsa palkalla, ja hän suistui alas ja pakahtui keskeltä, niin että kaikki hänen sisälmyksensä valuivat ulos. 19 Ja se tuli kaikkien Jerusalemin asukasten tietoon; ja niin sitä peltoa kutsutaan heidän kielellään Akeldamaksi, se on: Veripelloksi. 25 ottamaan sen paikan tässä palveluksessa ja apostolinvirassa, josta Juudas vilpistyi pois, mennäkseen omaan paikkaansa".
• Ilmestyskirjassa on seurakuntia, joille Jeesus antaa vakavia varoituksia ja kehotuksia. Jostakin seurakunnasta Jeesus sanoi, että hän työntäisi sen lampunjalan pois paikaltaan, ellei se tekisi parannusta. Toisesta seurakunnasta hän totesi, että se oli kuollut, vaikka sitä pidettiin elävänä. Lisäksi hän mainitsi Laodikean seurakunnasta, että koska se oli penseä, oli hän hylkäävä sen. Esimerkit osoittavat, ettei kaikki kristillisyyden nimissä tapahtuva toiminta ole aina Jumalasta. Uskontoa voidaan harjoittaa ilman, että Jumala on toiminnassa mukana:
- (Ilm 2:4,5) Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi. 5 Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta.
- (Ilm 2:14-16) Mutta minulla on vähän sinua vastaan: sinulla on siellä niitä, jotka pitävät kiinni Bileamin opista, hänen, joka opetti Baalakia virittämään Israelin lapsille sen viettelyksen, että söisivät epäjumalille uhrattua ja haureutta harjoittaisivat. 15 Niin on myös sinulla niitä, jotka samoin pitävät kiinni nikolaiittain opista. 16 Tee siis parannus; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi pian ja sodin heitä vastaan suuni miekalla.
- (Ilm 2:20-22) Mutta se minulla on sinua vastaan, että sinä suvaitset tuota naista, Iisebeliä, joka sanoo itseään profeetaksi ja opettaa ja eksyttää minun palvelijoitani harjoittamaan haureutta ja syömään epäjumalille uhrattua. 21 Ja minä olen antanut hänelle aikaa parannuksen tekoon, mutta hän ei tahdo parannusta tehdä eikä luopua haureudestaan. 22 Katso, minä syöksen hänet tautivuoteeseen, ja ne, jotka hänen kanssaan tekevät huorin, minä syöksen suureen ahdistukseen, jos eivät tee parannusta ja luovu hänen teoistansa;
- (Ilm 3:1) "Ja Sardeen seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo hän, jolla on ne Jumalan seitsemän henkeä ja ne seitsemän tähteä: Minä tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut.
- (Ilm 3:13-16) Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.' 14 Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku: 15 Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! 16 Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos.
Siinäpä siis jakeita tärkeästä aiheesta. Ne ovat varoitukseksi meille, että ottaisimme nämä asiat vakavasti, ja että todella tietäisimme, olemmeko pelastuneita vai emme. Siksi esim. Paavali kehotti meitä koettelemaan itseämme, olemmeko todella uskossa:
- (2 Kor 13:5) Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.
Kun on kyseessä kristillisen uskon jäljitelmät ja aito kristillinen usko, käsitellään tätä aihetta loppukappaleissa. Itse ymmärrän, että jäljitelmien joukossa on erilaisia painotuksia ja ryhmiä, mutta karkea jako ovat lakipainotteiset ja armopainotteiset ryhmät. C.O. Rosenius on selostanut samaa asiaa:
Lakipainotteinen käsitys, jossa painopiste on käskyjen täyttämisessä. Käsittelemme aluksi sellaisia ihmisiä, jotka haluavat myöntää lain ja käskyjen tärkeyden, mutta eivät evankeliumia. He mieluusti hyväksyvät sen, että meidän tulee tehdä hyviä töitä, täyttää Jumalan käskyt, rakastaa lähimmäisiä ja uskoa Jumalaan, mutta he eivät ota tosissaan opetusta Kristuksen sijaiskärsimisestä ja -kuolemasta. He voivat kyllä puhua Jumalan armostakin ja että parhainkin vaellus on Jumalan armoa. He voivat myös selittää, että meidän on uskottava Kristukseen tullaksemme vanhurskaiksi. He eivät suoraan sano, että pelastumme tekojen ansiosta. Sen sijaan heille pelastus on ihmisen yhteistyön eli tekojen ja Jumalan armon sekoitus. Jumala täyttää armollaan sen, mitä ihmisen vaelluksesta jää puuttumaan. Tämä näkemys, jossa sotketaan laki ja armo sekä usko ja teot toisiinsa, tulee hyvin ilmi mormonien 3. uskonkappaleesta:
Me uskomme, että kaikki ihmiset voivat pelastua Kristuksen sovituksen ansiosta olemalla kuuliaiset evankeliumin laeille ja toimituksille.
Niinikään on Luther selostanut Galatalaiskirjeen selityksessään näkemystä, jossa ihminen ensin tekee voitavansa ja Jumala sitten antaa armonsa:
Oikea vanhurskautustapa ei siis ole se, että alat tehdä voitavaasi, - tätä puheenpartta sofistit ja skolastiset opettajat näet käyttävät. Jos ihminen, he sanovat, tekee voitavansa, niin Jumala ehdottomasti antaa hänelle armonsa. Tämä sanonta on sofistien tärkeimpiä ja aivan uskonkohdan veroinen. Kuitenkin he selvästi osoittaakseen, etteivät ymmärrä rahtustakaan Paavalin opista ja hänen evankeliumistaan, miedontavat tätä lausumaa seuraavasti: Sitä, että ihminen tekee voitavansa, ei saa käsittää ehdottomasti, matemaattiseen tapaan, vaan sopusoinnussa ihmisluonnon kanssa, toisin sanoen, riittää, jos ihminen toteuttaa sitä, minkä nuhteettomat ihmiset pitävät hyväksyttävänä; ei ole kysymys ehdottomasta tavasta, koska sellaista ei voi olla olemassa; on tarpeeksi, kun hipoo tuota ehdotonta, toisin sanoen, riittää, kun joku tekee sen verran – paastoaa tai tekee jotakin samantapaista – että se nuhteettomien ihmisten arvostelun mukaan saatetaan sanoa hyväksi; silloin on varmaan tuloksena armo, ei tosin kohtuudenmukaisuuteen perustuva sinänsä, vaan Jumalan pettämättömän hyvyyden perustuksella: hän on niin hyvä ja vanhurskas, ettei voi olla antamatta armoa vilpittömyyden palkaksi. Tästä on syntynyt tuo sananparsi: Ultra posse viri non vult Deus ulla requiri (Jumala ei vaadi ihmiseltä enempää kuin tämä voi tehdä).
Sama näkemys, jossa sotketaan evankeliumi ja laki, eli Kristuksen sovitustyö ja ihmisen teot toisiinsa, tulee esille John Bunyanin tunnetussa kirjassa "Kristityn vaellus" (s. 164,165). Nämä uskonnolliset ihmiset ajattelevat, että kun he ensin tekevät parhaansa, antaa Jumala lopulta armonsa Kristuksen tähden. Heille pelastus on ihmisen tekojen ja Jumalan armon sekoitus. Jumalan armo täyttää sen, mitä ihmisen teoista jää uupumaan. He eivät koskaan sano suoraan, että tulevat Jumalan eteen tekojensa turvin tai että kieltävät Kristuksen sovitustyön, mutta käytännössä niin tapahtuu. Lihavoinnit on lisätty seuraavaan lainaukseen:
Tietämätön: Luuletko minua niin tyhmäksi, etten tietäisi Jumalan näkevän enemmän kuin minä? Tai että tulisin Jumalan eteen parhaittenkaan tekojeni turvin? Kristitty: Mitä sitten ajattelet tästä asiasta? Tietämätön: Lyhyesti sanottuna ajattelen, että minun on uskottava Kristukseen tullakseni vanhurskaaksi. Kristitty: Mitä ihmettä? Ajattelet, että sinun on uskottava Kristukseen, vaikket tajua tarvitsevasi häntä. Et tajua perisyntiä etkä heikkouksiasi ja ajattelet itsestäsi ja teoistasi niin suuria, ettet muka tarvitse Kristuksen vanhurskautta Jumalan edessä. Kuinka sitten voit sanoa uskovasi Kristukseen? Tietämätön: Kyllä minä silti uskon. Kristitty: Miten sinä uskot? Tietämätön: Uskon, että Kristus kuoli syntisten puolesta ja että minut vapautetaan Jumalan edessä kirouksesta, kun hän armossaan hyväksyy lain noudattamiseni. Kristus siis tekee uskonnolliset tekoni Isälle otollisiksi omien ansioittensa tähden, ja niin minut vanhurskautetaan. Kristitty: Minä tahdon vastata tähän uskontunnustukseesi. 1. Sinun uskosi on kuviteltua; ei sellaista kuvata Jumalan Sanassa. 2. Sinun uskosi on väärää, koska se ottaa vanhurskauttamisen Kristuksen vanhurskaudesta ja liittää sen omaasi. 3. Tämän uskon mukaan Kristus ei vanhurskauta sinua, vaan hän vanhurskauttaa sinun tekosi ja vasta tekojesi tähden sinut, mikä on aivan väärin. 4. Siksi tämä usko on petollinen ja jättää sinut vihan alle Kaikkivaltiaan Jumalan päivänä. Todellinen vanhurskauttava usko saa sielun, joka lain edessä tuntee kadotetun tilansa, pakenemaan Kristuksen vanhurskauden turviin. Hänen vanhurskautensa ei ole armoteko, jolla hän muuttaisi sinun kuuliaisuutesi vanhurskaudeksi, vaan hän itse oli kuuliainen lain edessä tehdessään ja kärsiessään meidän puolestamme sen, mitä tarpeen oli. Tämä on se vanhurskaus, jonka oikea usko ottaa vastaan, ja kun sielu siihen verhoutuu, se astuu Jumalan eteen tahrattomana, hyväksyttynä ja vapaana tuomiosta. Tietämätön: Mitä? Pitäisikö meidän luottaa sellaiseen, mitä Kristus on tehnyt itsessään meidän ulkopuolellamme? Silloinhan himomme pääsisivät valloilleen ja me voisimme elää miten tahansa. Silloinhan Kristuksen vanhurskaus riittäisi vanhurskauttamaan meidät kaikesta, elimmepä miten tahansa, kun vain uskoisimme siihen. Kristitty: Tietämätön on nimesi, ja olet todella nimesi veroinen, sen todistaa tämä vastauksesi. Olet tietämätön siitä, mikä on todellinen vanhurskaus, ja tietämätön siitä, miten usko siihen voi pelastaa sinut Jumalan vihasta. Yhtä tietämätön olet myös siitä, mitä pelastava usko Kristuksen vanhurskauteen vaikuttaa, miten se voi voittaa sydämen Jumalalle Kristuksessa, rakastamaan hänen nimeään, hänen Sanaansa, teitään ja kansaansa, eikä suinkaan niinkuin sinä tietämättömänä kuvittelet.
Vanha harhaoppi. Kun lähdetään käsittelemään edellistä käsitystä, sotketaan siinä kaksi vastakkaista asiaa: laki ja armo, usko ja teot. Kuitenkin nämä ovat toisensa poissulkevia, vastakkaisia asioita Raamatun valossa. Ihminen pelastuu joko kokonaan lain kautta tai kokonaan armon kautta. Samoin usko eli luottaminen Kristukseen ja teot ovat toistensa vastakohtia Raamatun valossa. On kysymys suhteista 0 % / 100 %. Ei ole välimuotoa näiden vastakkaisuuksien välillä. Kuitenkin, koska olemme vajavaisia, on meille ainut vaihtoehto pelastua armon kautta. Kyseessä on Jumalan lahja. Se tulee ilmi seuraavissa jakeissa.
- (Ef 2:4,5) mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, 5. on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut -
- Ef 2:8,9) Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja – 9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
- (Apt 15:11) Mutta me uskomme Herran Jeesuksen armon kautta pelastuvamme, samalla tapaa kuin hekin."
- (Tiit 2:11) Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille
- (Room 3:24) ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
- (Room 6:23) Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
- (Ilm 21:6) Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.
- (Ilm 22:17) Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.
Samoin, koska olemme vajavaisia, voimme pelastua ainoastaan uskon kautta Kristuksen sovitustyön riittävyyteen, eikä siihen voi sotkea tekoja. Hyvät teot voivat kyllä seurata ja varmasti seuraavatkin pelastusta, jos usko on aitoa, mutta niiden asettaminen pelastuksen ehdoksi sulkee pois uskon. Raamattu erottaa nämä kaksi asiaa selvästi toisistaan ja painottaa, että vain uskon kautta Kristukseen ja hänen sovitustyöhönsä voimme pelastua:
- (Room 3:28) Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.
- (Room 4:2,3) Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu, on hänellä kerskaamista, mutta ei Jumalan edessä. 3. Sillä mitä Raamattu sanoo? "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi."
- (Room 4:5,6) mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi; 6. niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja:
- (Ef 2:8,9) Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - 9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
- (Gal 2:16) mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista.
- (Tiit 3:5) pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,
Kun vaaditaan pelastuksen saavuttamiseksi, paitsi uskoa Kristukseen, myös tekoja, on kyseessä vanha harhaoppi, jota vastaan alkuseurakunta joutui taistelemaan, ja jonka takia Paavali kirjoitti Galatalaiskirjeen. Silloinkin opetettiin, että Kristuksen lisäksi tarvittiin ympärileikkausta ja lain noudattamista, jotta ihminen voi pelastua. Apostolien teoissa kerrotaan näistä harhaopettajista, joille Kristuksen sovitustyö ei yksin riittänyt pelastukseen. Nykyajan uskonnollisuudessa ilmenee samoja piirteitä, jossa Kristuksen sovitustyön päälle asetetaan muita ehtoja, kuten tekoja tai että on kuuluttava johonkin määrättyyn seurakuntaan. Ei tilanne ole muuttunut apostolien ajoista yhtään:
- (Apt 15:1) Ja Juudeasta tuli sinne muutamia, jotka opettivat veljiä: "Ellette ympärileikkauta itseänne, niinkuin Mooses on säätänyt, ette voi pelastua."
Paavali jatkaa Galatalaiskirjeessä samasta aiheesta. Hän nuhteli galatalaisia siitä, että he kääntyivät valheapostolien julistamiin oppeihin, joissa usko Kristukseen ei yksinään riittänyt. Kristus on turhaan kuollut, jos vanhurskaus ja pelastus voidaan edes osittain saavuttaa lain kautta. Nämä Paavalin sanat ovat ajankohtaiset edelleen tänä päivänä.
- (Gal 3:1-5) Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna? 2. Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta? 3. Niinkö älyttömiä olette? Te alotitte Hengessä, lihassako nyt lopetatte? 4. Niin paljonko olette turhaan kärsineet? - jos se on turhaa ollut. 5. Joka siis antaa teille Hengen ja tekee voimallisia tekoja teidän keskuudessanne, saako hän sen aikaan lain tekojen vai uskossa kuulemisen kautta,
- (Gal 2:21) En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut.
Entä Martti Luther? Hän on ehkä perusteellisemmin kuin kukaan muu kirjoittanut aiheesta. Hän itse oli munkki, joka aluksi yrittää yhdistää tekoja Kristuksen sovitustyöhön, mutta huomasi sen mahdottomaksi. Kukaan ei saa varmuutta pelastuksesta tekojensa kautta. Luther oppi tämän omien kokemustensa kautta. Varsinkin Galatalaiskirjeen selityksessään hän on kirjoittanut tästä evankeliumin väärennöksestä, jossa sanoin voidaan tunnustaa Kristus vanhurskauttajaksi ja Vapahtajaksi, mutta todellisuudessa riistetään häneltä vanhurskautus- ja autuaaksi tekemisen kyky ja korvataan se itsevalituilla palvontamenoilla:
Mutta evankeliumin totuus on tämä: meidän vanhurskautemme on yksin uskosta, ilman lain tekoja. Evankeliumin valheellisuus eli väärennös on taas tämä: meidät vanhurskautetaan uskosta, mutta ei lain teoitta. Valheapostolit julistivat evankeliumia liittämällä siihen tämän ehdon. Samaa meikäläiset sofistit [ja paavilaiset] opettavat: on uskottava Kristukseen, ja usko on autuuden perustuksena, mutta se ei vanhurskauta, ellei rakkaus ole sitä ilmentänyt. Tämä ei ole evankeliumin totuutta, vaan jotakin sellaista, mikä näyttää evankeliumilta, on sitä olevinaan...
Tämä on aito kristillinen oppi: meidät vanhurskautetaan uskosta Kristukseen eikä lain teoista. Älköön sinua tässä asiassa vähääkään järkähdyttäkö sofistien jumalaton selitys, he kun sanovat uskon vanhurskaudeksi vasta silloin, kun sen lisäksi tulevat rakkaus ja hyvät teot. Tällä vahingollisella selityksellä he ovat pimentäneet ja turmelleet kaikkein parhaimmat raamatunkohdat. …Sitä siis on vältettävä kuin helvetillistä myrkkyä ja on pääteltävä Paavalin kanssa: me tulemme vanhurskaiksi yksinomaan uskosta, emme rakkauden ilmentämästä uskosta. Vanhurskautuksen tehoa ei näin ollen ole omistettava tuolle kelvollistavalle ilmentymälle, vaan uskolle, joka tarttuu Vapahtajaan, Kristukseen ja omistaa hänet sydämessään. Tämä usko vanhurskauttaa ilman ja ennen rakkautta.
Entä se väite, että jos ihminen uskoo Kristukseen, voi hän silloin tehdä mitä tahansa syntiä hyvällä omallatunnolla? Nämä ihmiset eivät ymmärrä, että jos saamme uudestisyntymän kautta Jumalalta uuden luonnon, ei kukaan silloin halua tahallaan tehdä syntiä. Usko Kristukseen vaikuttaa sen, että ihminen haluaa välttää syntiä, ei vain helvetin pelosta, vaan rakkaudesta Jumalaan, joka on antanut ihmiselle anteeksi hänen syntinsä. Eli meidät vanhurskautetaan yksin uskon kautta ilman tekoja, mutta sama usko tuottaa myös tekoja ja halua elää Jumalan tahdon mukaan, jos se on elävää; muussa tapauksessa se on kuollutta (Jaak 2:26). Niinpä Raamattu puhuu uskon teoista ja uskon kuuliaisuudesta. Samoin Hebrealaiskirjeen 11. luku kertoo, miten uskonsankarit uskon kautta tekivät suuria tekoja. Teot olivat seuraus siitä uskosta, joka oli heidän sydämissään:
- (2 Tess 1:11) Sitä varten me aina rukoilemmekin teidän puolestanne, että meidän Jumalamme katsoisi teidät kutsumisensa arvoisiksi ja voimallisesti saattaisi täydelliseksi kaiken teidän halunne hyvään ja teidän uskonne teot,
- (Room 1:5) jonka kautta me olemme saaneet armon ja apostolinviran, että syntyisi uskon kuuliaisuus hänen nimeänsä kohtaan kaikissa pakanakansoissa,
- (Hebr 11:6-11) Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät. 7. Uskon kautta rakensi Nooa, saatuaan ilmoituksen siitä, mikä ei vielä näkynyt, pyhässä pelossa arkin perhekuntansa pelastukseksi; ja uskonsa kautta hän tuomitsi maailman, ja hänestä tuli sen vanhurskauden perillinen, joka uskosta tulee. 8. Uskon kautta oli Aabraham kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan, jonka hän oli saava perinnöksi, ja hän lähti tietämättä, minne oli saapuva. 9. Uskon kautta hän eli muukalaisena lupauksen maassa niinkuin vieraassa maassa, asuen teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat saman lupauksen perillisiä; 10. sillä hän odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala. 11. Uskon kautta sai Saarakin voimaa suvun perustamiseen, vieläpä yli-ikäisenä, koska hän piti luotettavana sen, joka oli antanut lupauksen.
Jumala vanhurskauttaa jumalattoman. Kuten todettiin, on lakipainotteisessa käsityksessä painopiste käskyjen täyttämisessä ja tekemisessä. Ajatellaan, että kun ihminen ensin tekee parhaansa, Jumala lopulta antaa armonsa Kristuksen tähden. Kuitenkaan tämä käsitys ei yhtään poikkea siitä, miten muslimit tai kaikkien muiden uskontojen edustajat ajattelevat. Niissä kaikissa painopiste Jumalan armon saavuttamisessa on se, että ihminen ensin tekee tekoja, ja Jumala ehkä niiden seurauksena antaa armonsa. Mitään varmuutta ei näillä ihmisillä ole, mikä on ymmärrettävää, koska kukaan meistä ei ole täydellinen ja synnitön. Miksi tämä käsitys on väärä Raamatun valossa? Syy on yksinkertainen: Se syrjäyttää Jeesuksen Kristuksen aseman vanhurskautenamme ja pelastajamme. Eli jos pelastus on edes osittain tekojemme seurausta, ei Kristuksella ole enää asemaa pelastajana ja ainoana tienä Jumalan luokse. Monien lakipainotteisten ihmisten onkin vaikeaa ymmärtää Jeesuksen Kristuksen asemaa vanhurskautenamme. He saattavat usein pitää Jeesusta vain ihanteellisena esikuvana, mutta eivät ymmärrä hänen asemaansa pelastuksen välikappaleena. He ihmettelevät, miksi Jumala ei anna armoaan suoraan, vaan siihen tarvitaan Jeesusta Kristusta. Kuitenkin oleellista on hänen sijaiselämänsä ja -kuolemansa meidän kaikkien puolesta. Koska Jeesus Kristus oli Jumalan Poikana synnitön eläessään, tuli hänestä ristinkuolemansa kautta sijainen, joka kuoli syntiemme puolesta. Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa hänen kauttaan. Se antaa meille mahdollisuuden syntien anteeksisaamiseen. Jeesuksen asemaan vanhurskautenamme ja pelastajanamme viittaavat seuraavat jakeet. Jumalalle ei kelpaa mikään muu vanhurskaus kuin se, joka tulee hänen Poikansa kautta. Meidän oma vanhurskautemme sen sijaan on kuin tahrattu vaate Jumalalle (Jes 64:6 Kaikki me olimme kuin saastaiset, ja niinkuin tahrattu vaate oli kaikki meidän vanhurskautemme. Ja kaikki me olemme lakastuneet kuin lehdet, ja pahat tekomme heittelevät meitä niinkuin tuuli.):
- (Jer 23:6) Hänen päivinänsä pelastetaan Juuda ja Israel asuu turvassa. Ja tämä on hänen nimensä, jolla häntä kutsutaan: 'Herra on meidän vanhurskautemme'.
- (1 Kor 1:30) Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi,
- (2 Kor 5:19-21) Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. 20 Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. 21 Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.
- (Apt 4:11,12) Hän on 'se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut'. 12 Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman."
Kun lakipainotteinen ihminen painottaa tekemisiään – en ole niin paha kuin muut, olen rukoillut, olen pyrkinyt täyttämään Jumalan käskyjä, käyn kirkossa, olen lahjoittanut rahaa hyväntekeväisyyteen – on Raamatun opetus päinvastainen: Se on, että teot seuraavat uskoa, mikäli se on aitoa uskoa, mutta niillä ei voi vaikuttaa mitenkään pelastukseensa. Sen sijaan Raamattu opettaa, että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman. Mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa, että Jumala antaa armonsa ja vanhurskautensa ihmiselle yhdessä hetkessä, ei hänen hyvien tekojensa tähden, vaan armosta. Itse asiassa jokainen ihminen on luonnostaan Jumalan silmissä jumalaton ja paha, ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla” (Room 3:23).
- (Room 5:6) Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä.
- (Room 4:5) mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi; 6 niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja:
- (Room 3:28) Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.
- (Room 3:24) ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
Seuraavat esimerkit osoittavat, miten Jumala vanhurskauttaa jumalattoman eli pelastaa sellaisen ihmisen, jolla ei ole ansioita Jumalan edessä. Sellaisia me kaikki tosiasiassa olemme:
• Ryöväri ristillä pelastui yksinkertaisesti siten, kun hän uskoi Jeesukseen ja kääntyi hänen puoleensa. Hän ei voinut siinä vaiheessa tehdä hyviä tekoja, maksaa kymmenyksiä, käydä kirkossa tai vedota siihen, ettei ollut niin paha kuin muut. Jumala pelasti hänet yksin armosta:
- (Luuk 23:42,43) Ja hän sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi". 43 Niin Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa."
• Filippin vanginvartija on toinen tapaus. Hän ei ollut tehnyt valmistavia tekoja Jumalan armon saamiseen, ja Paavali kehotti häntä ainoastaan uskomaan eli luottamaan Kristukseen ja hänen työhönsä. Tämä riitti hänen pelastukseensa:
- (Apt 16:30,31) Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?" 31 Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi".
• Paavali on kolmas esimerkki. Hän oli pilkkaaja, vainooja ja väkivallantekijä, joten hän ei voinut vedota tekoihinsa. Sen sijaan hän sai armon heti käännyttyään Jeesuksen puoleen.
- (1 Tim 1:12,13) Minä kiitän häntä, joka minulle on voimaa antanut, Kristusta Jeesusta, meidän Herraamme, siitä, että hän katsoi minut uskolliseksi ja asetti palvelukseensa 13 minut, entisen pilkkaajan ja vainoojan ja väkivallantekijän. Mutta minä sain laupeuden, koska olin tehnyt sitä tietämättömänä, epäuskossa;
- (Tiit 3:4,5) Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, 5 pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,
Jeesuksen opetus fariseuksesta ja publikaanista osoittaa hyvin, mistä asiasta on kysymys. Fariseus puhui tekemisistään: rukouksesta, paastosta, kymmenysten antamisesta, ettei ollut huorintekijä eikä niin paha kuin muut ihmiset. Sen sijaan publikaani tiesi, ettei hänellä ollut mitään hyvää Jumalan eteen tuotavana. Siksi hän vetosi ainoastaan Jumalan armoon, jonka seurauksena hän lähti pyhäköstä vanhurskaampana kuin publikaani. Esimerkki osoittaa hyvin lakipainotteisten ihmisten ongelman. He eivät laita toivoaan yksin Jumalan armoon Jeesuksessa Kristuksessa, vaan puhuvat jatkuvasti tekemisistään. Sen tähden he pysyvät koko ajan pelastuksen ulkopuolella. Jeesus tuli pelastamaan syntisiä, eikä niitä, jotka luottavat omaan vanhurskauteensa (Luuk 5:32; En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen / Matt 5:20 Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan):
- (Luuk 18:9-14) Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen: 10 "Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani. 11 Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani. 12 Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.' 13 Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'. 14 Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään."
Lain ja evankeliumin välinen ero. Kuten todettiin, lakipainotteinen henkilö saattaa puhua Kristuksen vanhurskaudesta ja armosta, mutta käytännössä hän luottaa tekoihinsa: ”en ole niin paha kuin muut, olen rukoillut, olen pyrkinyt täyttämään Jumalan käskyjä, käyn kirkossa, olen lahjoittanut rahaa hyväntekeväisyyteen…”. Kaiken ytimenä ovat sanat ”minä ja mitä minä teen”. Ominaista hänelle myös on, että hän alentaa lain vaatimuksia niin, ettei se tuomitsisi häntä kokonaan. Sen seurauksena hänellä on itsetyytyväisyys, omavanhurskaus ja että hän elää väärässä varmuudessa. C.O. Rosenius on selostanut tällaista asennetta:
Mutta katsokaamme hiukan lähemmin, miten laki tehdään pelastustieksi. Jotta laki ei tuomitsisi ihmistä, hän yrittää tinkiä sen vaatimuksista ja tehdä sen helpommaksi ja lempeämmäksi. Sillä tavalla laki sopii paremmin yhteen sen kanssa, mitä ihminen itse tarkoittaa, ja joka tapauksessa sen kanssa, mihin hän itse pystyy. Tavallinen vastaväite on tämä: siihen tai siihen ei kukaan kuolevainen pysty, siksi ei Jumala myöskään voi vaatia sitä. Eihän hän voi vaatia enemmän kuin me voimme suorittaa! Tämä on taitava veto, koska täten voitaisiin välttää se, että ”suu tukitaan” (Room 3:19). (3)
Miksi lakipainotteinen henkilö toimii edellisenkaltaisella tavalla? Syy on se, ettei hän ymmärrä lain ja evankeliumin välistä eroa. Ensinnäkin laki tarkoittaa Jumalan omaa tahtoa ja luonnetta. Hän on täysin pyhä, täydellinen ja vanhurskas, eikä hänessä ole mitään pimeyttä. Ei hän alenna lain vaatimuksia, vaikka jotkut ihmiset tekisivät niin, tai odottaisivat hänen tekevän niin. Laki ei muutu, koska Jumala ei muutu. Hän vihaa aina syntiä, muuten hän ei olisi pyhä ja vanhurskas Jumala. Hänen täydellisyydestään kertovat useat Raamatun jakeet:
- (1 Joh 1:5) Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä.
- (3 Moos 11:45) Sillä minä olen Herra, joka olen johdattanut teidät Egyptin maasta, ja joka olen teidän Jumalanne; olkaa siis pyhät, sillä minä olen pyhä.
- (Matt 5:48) Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on."
Jumalan pyhyys ja viha syntiä kohtaan ilmenee useissa Raamatun jakeissa. Hän ei voi edes olla hyvä ja pyhä Jumala, jos hän ei reagoi lainkaan maailmassa olevaan pahuuteen, jos hän ei vihaa sitä, eikä tuomitse sitä. Tai miten voisimme kunnioittaa tuomaria, joka ei valvo lakia ja sanoo kaikista maailman vääryyksistä ja epäoikeudenmukaisuuksista, ettei niillä ole väliä? Hän olisi välinpitämätön, jos hän ei puolustaisi heikkojen oikeuksia eikä tuomitsisi sortajia. Ihmiset voisivat tehdä mitä tahansa ilman seurauksia. Kuitenkaan Raamatun Jumala ei ole tällainen, vaan hän vihaa pahaa ja tulee tuomitsemaan sen:
- (Room 1:18) Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa,
- (Room 3: 5 Mutta jos meidän vääryytemme tuo ilmi Jumalan vanhurskauden, mitä me siihen sanomme? Ei kaiketi Jumala ole väärä, kun hän rankaisee vihassansa? Minä puhun ihmisten tavalla. 6 Pois se! Sillä kuinka Jumala silloin voisi tuomita maailman?
- (Ef 5:6) Älköön kukaan pettäkö teitä tyhjillä puheilla, sillä semmoisten tähden kohtaa Jumalan viha tottelemattomuuden lapsia;
- (Kol 3:5) Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta, 6 sillä niiden tähden tulee Jumalan viha,
Mutta, mutta. Ei Jumala ole ainoastaan pyhä ja vanhurskas Jumala, joka vihaa syntiä. Hän on myös rakkaus, ja juuri tähän tulee evankeliumi avuksi. Laki (10 käskyä, vuorisaarna, muut kiellot ja varoitukset) osoittaa Jumalan pyhyyden, mutta evankeliumi osoittaa hänen rakkautensa. Eli evankeliumi kertoo, mitä Jumala teki Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta hyväksemme. Motiivina oli Jumalan rakkaus, jotta vajavaiset ja syntiset ihmiset voisivat saada syntinsä anteeksi.
- (Joh 3:16) Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
- (1 Joh 4:9,10) Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. 10. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
- (Room 5:8) Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.
Jumala ei siis tingi laista. Se pysyy aina täydellisenä ja voimassa, koska Jumala ei muutu. Sen sijaan Jumala ratkaisi oman pyhyytensä ja rakkautensa välisen ongelman siten, että Jumalan Poika Jeesus Kristus tuli maailmaan lainalaiseksi, eli täysin synnittömän elämän ja lopulta kuoli ristillä syntiemme tähden. Raamattu kertoo myös, että Jumala itse oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa. Tässä Jeesuksen Kristuksen sijaiselämässä ja -kuolemassa puolestamme on ratkaisu, miten Jumala saattaa yhteen meidän epätäydellisyytemme ja oman pyhyytensä. Niinpä jos laitamme toivomme ja luottamuksemme Jeesuksen Kristuksen kautta tulevaan uhriin, pääsemme osalliseksi syntien anteeksiantamuksesta. Sen sijaan, jos torjumme Jeesuksen, joudumme itse maksamaan synneistämme helvetissä:
- (Matt 5:17) Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.
- (Matt 20:28) niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä."
- (Room 8:3) Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa,
- (Gal 4:4,5) Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, 5 lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan.
- (2 Kor 5:19-21) Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. 20 Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. 21 Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.
Laki osoittaa synnin ja ihmisen puutteellisuuden. Kuten todettiin, eivät lakipainotteiset ihmiset ymmärrä Jumalan pyhyyttä ja lain merkitystä. He mittaavat kaikkea ihmisen mittapuulla ja ovat tyytyväisiä, kun eivät ole niin pahoja kuin muut, kun ovat luopuneet joistakin räikeistä synneistä, ja kun he ovat jonkin verran harjoittaneet rukousta, hyväntekeväisyyttä ja muita hyvänä pidettyjä tekoja. Ongelma kuitenkin on, että Jumala vaatii täydellisyyttä, ja laki on syytös ihmistä vastaan, eikä pelastuksen väline. Jotkut eivät ehkä ole niin pahoja kuin muut, mutta ei se pelastuksen kannalta hyödytä ihmistä. Jos esim. bussi ajaa rotkoon, on kuolleitten joukossa sekä suuria että pienempiä syntisiä. Silti heidän kohtalonsa on sama. Tai jos pitäisi uida Atlantin yli yhdellä kertaa ilman pysähdyksiä, voisivat jotkut päästä pidemmälle kuin muut, mutta mitä se hyödyttää, jos ei pääse perille asti? Kukaan ei selviytyisi siitä. Lain tarkoitus on siten muu kuin olla pelastuksen väline. Se osoittaa ihmiselle, ettei hän täytä Jumalan mittapuuta ja on sen tähden kirottu ja kadotettu. Laki on syytös ihmistä vastaan. Se osoittaa paatuneelle ja omavanhurskaalle, että hän on kuin hukkuva, joka ei voi pelastaa itseään. Vasta kun ihminen näkee oman kurjan tilansa, täyttää laki tarkoituksensa. Ihminen alkaa etsiä vanhurskautta, ei itsestään, vaan ulkopuolelta eli Kristuksen työstä ristillä. Silloin laki toimii oikein, jos se antaa meille synnintunnon ja johtaa Kristuksen luokse, kuten Paavali kirjoitti.
- (Jaak 2:10) Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin.
- (Room 3:23) Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
- (Room 3:9,10) Miten siis on? Olemmeko me parempia? Emme suinkaan. Mehän olemme edellä osoittaneet, että kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla, 10 niinkuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,
- (Gal 3:10-13) Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: "Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee". 11 Ja selvää on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta, koska "vanhurskas on elävä uskosta". 12 Mutta laki ei perustaudu uskoon, vaan: "Joka ne täyttää, on niistä elävä". 13 Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme – sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu" –
- (Room 3:19,20) Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä; 20 sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto.
- (Gal 3:21-24) Onko sitten laki vastoin Jumalan lupauksia? Pois se! Sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista. 22 Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat. 23 Mutta ennenkuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä. 24 Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme.
Jos ajatellaan tavallisia käskyjä, osoittavat ne puutteellisuutemme. Ensinnäkin kymmenes käsky kehottaa olemaan himoitsematta, mutta onko kukaan noudattanut tätä? Jeesus sanoi, että ”jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa” (Matt 5:28). Yhtä lailla naiset voivat syyllistyä samaan syntiin. Kukaan ei ole täydellinen. Onko joku joskus valehdellut tai lausunut väärän todistuksen lähimmäisestään? Meille kerrotaan, että kaikki valheeseen syyllistyneet ovat pelastuksen ulkopuolella ja joutuvat helvettiin: ”Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät” (Ilm 22:15). Oletko ollut ahne ja tavoitellut maallista mammonaa? Raamattu kertoo, että ahneus on epäjumalanpalvelusta: ”Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta (Kol 3:5). Samoin meille kerrotaan, että epäjumalanpalvelijat, joihin sisältyvät ahneet, ovat pelastuksen ulkopuolella: ”Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema" (Ilm 21:8). Entä ”Älä tapa”- käsky? Raamatun mukaan se, joka vihaa veljeänsä, on jo murhaaja. Jos et ole joka hetki rakastanut jokaista ihmistä, olet jo syyllistynyt tähän syntiin: ”Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi” (1 Joh 3:15). Oletko joskus varastanut tai ollut epärehellinen veroilmoituksessa? Raamattu osoittaa, että varkaat eivät peri Jumalan valtakuntaa: ”…eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa (1 Kor 6:10). Oletko joka hetki kunnioittanut isääsi ja äitiäsi kuten yksi kymmenestä käskystä sanoo? Vai oletko tuominnut heitä mielessäsi? Monet voivat olla katkeria vanhemmilleen eivätkä anna heille anteeksi. Ehkä selvimmin puutteemme tulevat esiin rakkauden kaksoiskäskyssä, jossa meidän tulee rakastaa Jumalaa ja lähimmäistämme joka hetki kaikesta sydämestämme, sielustamme ja mielestämme. Jos emme ole noudattaneet tätä joka hetki, olemme silloin syyllistyneet kaikkein suurimpaan syntiin yksinkertaisesti siksi, koska olemme rikkoneet suurinta käskyä vastaan.
- (Matt 22:35-40) ja eräs heistä, joka oli lainoppinut, kysyi häneltä kiusaten: 36 "Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?" 37 Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'. 38 Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. 39 Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'. 40 Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat."
Siinäpä siis oli syntejä, joihin olemme saattaneet syyllistyä. Ne osoittavat puutteemme hyvin selvästi. Emme ole tehneet sitä, mikä on oikein, ja siksi emme voi mennä Jumalan eteen omassa varassamme, vaan tarvitsemme Kristuksen täydellistä lahjavanhurskautta. Vain siten olemme kelvollisia Jumalan edessä, kuten Raamattu monin paikoin osoittaa. Laita sen tähden luottamuksesi Jeesukseen Kristukseen äläkä omaan vanhurskauteesi, joka ei kestä Jumalan edessä. Vain Jeesuksen Kristuksen kautta voit olla Jumalalle otollinen. Katsomme vielä lainausta, joka liittyy omavanhurskauteen. Monet vertaavat itseään muihin tai syyttävät seurakunnassa olevia ihmisiä. Se ei kuitenkaan Jumalan edessä auta ketään, koska synnitöntä ihmistä ei ole. Omavanhurskaan ihmisen on ensiksi nähtävä oma syntinsä, koska paremmuus muihin nähden ei vie ketään Jumalan yhteyteen. Vasta sen jälkeen, kun omavanhurskas ihminen ymmärtää oman tilansa Jumalan lain valossa, voi hän päästä oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa. Esimerkin on kertonut edesmennyt tunnettu julistaja David Pawson:
Mutta seikka, jolle Jumala ei voi mitään, on yleinen niin seurakunnan sisällä kuin sen ulkopuolellakin, ja se on omavanhurskaus. Jumala ei voi tehdä mitään omavanhurskaille ihmisille, jotka kuvittelevat olevansa hyviä, jotka pitävät itseään muita parempina, mutta jotka eivät ole lähelläkään Jumalan vaatimustasoa. He eivät huomaa sitä itse, koska he vertaavat aina itseään muihin, naapureihinsa, kadun toisella puolella asuviin. Niin kauan kuin vertaat itseäsi toisiin ihmisiin, ajattelet olevasi vanhurskas, mutta se on omavanhurskautta. Kävin leikkauttamassa tukkani parturissa ja ajattelin, että minun on aika puhua parturini kanssa. Leikatessaan hiuksiani hän sanoi tuosta noin vain: ”Olen yhtä hyvä kuin kuka tahansa, joka käy kirkossasi.” Sanoin: ”En usko, että voit sanoa noin, ennen kuin tunnet heidät paremmin; saatat olla oikeassa, mutta se ei auta sinua.” Hän kysyi: ”Miksi ei?” Vastasin: ”Oletko sinä yhtä hyvä kuin Jeesus?” Keskustelu pysähtyi siihen ja hän meni hiljaiseksi, ja sitten hän sanoi: ”No en ehkä aivan.” Se oli alkua sille, että hän näki itsensä sellaisena kuin hän todella on. Hän oli omavanhurskas mies, koska hän ajatteli olevansa hyvä verratessaan itseään toisiin ihmisiin. Niin tekevät todella monet. (4)
- (Room 3:19,20) Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä; 20 sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto.
Aiemmin todettiin, miten lakipainotteiset ihmiset ovat tyytyväisiä tilaansa. He voivat vertailla itseään ja vaellustaan muihin ja vetää siitä väärät johtopäätökset. He luulevat, että heille käy hyvin, kun he eivät ole niin pahoja kuin muut, vaikka he ovat synteineen koko ajan pelastuksen ulkopuolella. Yksi väärä tapa, miten tällainen ihminen voi pystyttää omaa vanhurskauttaan (Room 10:3 sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle), on myös jatkuva katumuksen tunteminen synneistään ja eräänlainen synnin- ja huonoudentunto. He pitävät tällaista tilaa hyvänä. He haluavat pysyä huonoudentunnossaan, saavat siitä eräänlaista lohtua sekä haluavat olla ikuisia etsijöitä, jotka eivät haluakaan päästä perille. He haluavat aina pysyä kurjan paikalla. Tämä on tekopyhyyttä. Millaista on sitten oikea synnintunto? Oikea synnintunto saa aikaan sen, ettei ihminen enää kestä tilaansa, vaan etsii siitä vapautusta, aivan kuten hukkuva etsii apua. Kun hän on epäonnistunut kaikessa omassa vanhurskaudessaan, katumuksessaan, rukouksessaan ja parempaan pyrkimisessä, alkaa hän etsiä pelastusta Kristuksesta, eikä mistään itsestään olevasta. Enempää synnintuntoa ei tarvita, jos se on johtanut ihmisen Kristuksen luo. Kristus voi pelastaa tällaisen ihmisen, mutta ei sellaista, joka vielä luottaa omaan hyvyyteensä, vanhurskauteensa tai huonoudentuntoonsa ja iloitsee jostakin uskonnollisesta tekemisestään. Pelastava usko on aitoa vain silloin, kun se menettää uskon itsemme hyvyyteen ja saa sen kohdistumaan Jeesukseen Kristukseen. Mitä sellaisen ihmisen tulisi tehdä, joka pitää synnin- ja huonoudentuntoaan hyvänä tilana? Hänen tulee kääntyä heti Jumalan puoleen ja tunnustaa tekopyhyytensä ja katumattomuutensa. Lisäksi hänen täytyy laittaa luottamuksensa Jeesuksen Kristukseen, eikä omaan uskonnonharjoitukseensa. Tällä tavalla hän voi saada varmuuden pelastuksesta, eikä hänen tarvitse olla ikuinen kurjassa tilassa oleva. Kaikki viivyttely tässä asiassa on kapinaa Jumalaa kohtaan.
Katolilaiset ja pelastus. Tässä lyhyt katsaus katoliseen kirkkoon. Se ja sen kehitys on oma tarinansa. Monet pitävät katolista kirkkoa kristillisenä, mutta sillä ei ole paljoa tekemistä sen kanssa. Se on usein täysin päinvastainen sen kanssa, mitä Jeesus ja apostolit opettivat. Totta kai katolisessa kirkossa on vielä joitakin pappeja elävässä uskossa, mutta mitä enemmän vuosisatoja on kulunut, sitä harvemmassa he ovat ja sitä enemmän kirkko on erkaantunut raamatullisesta uskosta (Näin on tapahtunut ja tapahtuu kaikille vanhoille kirkoille. Myös luterilainen kirkko kulkee samoja jalanjälkiä). Erkaantuminen raamatullisesta uskosta on toteutunut myös pelastuksen asiassa. Osoituksena paavin kirkon harhoista ja sen kapinasta Jumalaa kohtaan on se, että Maria on asetettu pelastuksen välineeksi. Maria on syrjäyttänyt Jeesuksen aseman ainoana välimiehenä ja ainoana tienä Jumalan yhteyteen (Joh 14:6 Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.”). Käytännössä se tarkoittaa, että katolilaiset rukoilevat Mariaa (tai muita pyhimyksiä) ja laittavat toivonsa häneen, eivätkä Jeesukseen.
Jumala on uskonut Marialle hyvien asioiden aarreaitan, jotta jokainen tietäisi, että hänen kauttansa on saatavissa kaikki toivo, kaikki armo ja kaikki pelastus. (Pius lX, Ubi Primum, sit. Mark Miravalle: Introduction to Mary. The Heart of Marian Doctrine and Devotion. Queenship Publishing Co., Santa Barbara 1993)
Miksi kirkko on lisännyt nämä sanat? Kirkko on nämä sanat lisännyt, jotta huutaisimme Jumalan äidiltä apua kaikissa tilanteissa ja etenkin anoisimme autuaallista kuoleman hetkeä. (Katolinen katekismus, 1953, s. 168)
Katolinen kirkko edustaa eräänlaista sekauskontoa. Siihen on sotkettu kristillistä sanastoa, mutta epäjumalanpalvelus on kaiken keskiössä. Marian palvonta ja rukoileminen on yksi esimerkki. Tästä sekauskonnosta ja epäjumalanpalveluksesta kertovat myös seuraavat lainaukset. Kun nykyaikana jotkut evankeliset kristityt tuntevat vetoa katolilaisuuteen, sen mystiikkaan ja liturgiaan, ovat he mielestäni selvästi menossa väärään suuntaan. Miksi pitäisi etsiä valoa sieltä, missä on voimakasta pimeyttä, epäjumalanpalvelusta ja vääriä pelastusteitä? Tämä ei ole syytös ketään kohtaan, mutta katolilaisten ihmisten on koettava todellinen uskoontulo ja uudestisyntyminen. Kun he vastaanottavat Jeesuksen elämäänsä, ei tarvita turhaa epäjumalanpalvontaa ja vääriä korvikkeita kuten pyhimysten rukoilemista.
Joskus on sanottu, että Haiti on 90-prosenttisesti katolinen 100-prosenttisesti voodoolainen. Väite ei tietenkään pidä täysin paikkaansa mutta korostaa kuitenkin sitä tosiasiaa, että Haitin uskonnollisen historian kaksijakoisuus ei ole koskaan ollut vastakkainasettelua kahden erillisen ihmisryhmän välillä. Lähes kaikki voodoon harjoittajat kutsuisivat itseään katolisiksi, ja useimmat katoliset harjoittavat voodoota. Haitin voodoo on sekoitus katolisuutta ja Länsi-Afrikan uskonnollisuutta, jossa palvotaan esi-isiä ja vanhemmat sallivat lastensa tulevan esi-isiensä ja muiden henkien valtaamiksi. (5)
Aivan toisella puolella maailmaa sijaitsevat Filippiinit, kansakunta, jossa kansankatolisuus vaikuttaa voimakkaasti. Siellä katoliset järjestävät vuosittaisia kulkueita ja villejä karnevaaleja juhlien mustaa nasaretilaista, taivaan kuningatarta ja monia erilaisia pyhimyksiä. ”Taivaan kuningatar” on epäjumala, joka mainitaan jo Vanhan testamentin aikana (Jer 7:18). Vatikaanin radio raportoi, että 12 miljoonaa filippiiniläistä oli kävellyt paljain jaloin karnevaalikulkueessa mustan nasaretilaisen patsaan mukana tammikuussa 2016. Raportissa jatketaan: ”Patsaan palvonta on peräisin 1600-luvulta, jolloin Filippiinit olivat Espanjan vallan alla.” Siinä mainitaan myös, että patsaalla on ”ihmeellinen aura”. (6)
Katolilaiset voivat harjoittaa myös katumusharjoituksia ja hyvitystekoja, joilla he yrittävät pyyhkiä pois syntivelkaansa. Tämä on kuitenkin turha yritys. Kuten edellä todettiin, ei Jumalalle kelpaa mikään muu sovitus kuin oman Poikansa kautta tullut sijaiselämä ja -kuolema puolestamme. Kaikki ihmisten hyvitysteot ja katumusharjoitukset vievät heidät helvettiin. Sinne vievät myös sakramentit, jos ihminen ei ole kääntynyt Jeesuksen puoleen. Itsessään ne eivät pelkästään pelasta. Katolilaisten tulisikin kysyä itseltään, miksi Jeesus yleensä kuoli ristillä, jos sillä ei ole mitään merkitystä. Jos omilla hyvitysteoilla voidaan poistaa synnit, oli Jeesuksen Kristuksen ristinkuolema turha (Gal 2:21 En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut). Katolilaiset pitävät valheena mm. seuraavia jakeita, kun he yrittävät teoillaan poistaa syntivelkansa, eivätkä luota Jeesukseen Kristukseen tässä asiassa:
- (1 Kor 15:3) Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan,
- (Gal 1:4) joka antoi itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden, pelastaaksensa meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta meidän Jumalamme ja Isämme tahdon mukaan!
- (Room 5:8) Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.
- (Room 8:32) Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?
- (Gal 2:20) ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
- (Gal 3:13) Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu" -
- (1 Tess 5:10) joka on kuollut meidän edestämme, että me, valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan.
- (1 Piet 3:18) Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä,
- (Hebr 6:20) jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt, tultuaan ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, iankaikkisesti.
Armopainotteinen käsitys ilman Jumalan pelkoa. Kuten totesin, on tyhmissä neitsyissä karkeasti sanottuna kaksi ryhmää: lakipainotteiset ja armopainotteiset. Lakipainotteinen ryhmä painottaa käskyjä ja Jumalan lain noudattamista, aivan kuten Jeesuksen aikaiset fariseukset tekivät ja jotka eivät alistuneet Jumalan vanhurskauden alle (Room 10:2,3). He mielellään tuovat esille, että meidän tulee täyttää käskyt, rakastaa lähimmäisiä ja noudattaa Raamatun ohjeita. Kuitenkaan he eivät ole koskaan menettäneet toivoaan omien tekojensa suhteen, vaan luottavat osaksi niihin ja muuttumiseensa. He ajattelevat, että Jumala hyväksyy Kristuksen tähden heidän tekonsa ja yrityksensä. Sen sijaan toinen eli armopainotteinen ryhmä omaa evankelisen käsityksen, jossa Jumala on armollinen, laupias ja rakastava, ja että Kristus kuoli syntisten tähden. Heidän on helppo uskoa Jumalan armoon ja että Jumala pitää heistä huolen koko elämän ajan. Kuitenkin heidän ongelmansa on, että heillä ei ole henkeä, joka pelkäisi Jumalaa. He elävät oman mielensä mukaan, ja Jumala on ikään kuin palvelija heidän tarpeilleen, eikä Herra, jota totellaan. He eivät pelkää tehdä syntiä armon varassa. He sen sijaan ajattelevat, että ”Jumalahan on joka tapauksessa armollinen, joten miksi olla asiasta huolissaan”. He eivät suostu lakiin, eivät halua kuulla Jumalan pyhyydestä ja vanhurskaudesta, parannuksen teosta tai että ”se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään” (Matt 7:14). He voivat pitää ahdasmielisenä opetusta, jossa painotetaan näitä Raamatun perusaiheita. John Bevere kertoo dramaattisen esimerkin eräässä kirjassaan. Kysymys on tunnetusta julistajasta, joka oli joutunut vankilaan rikostensa tähden ja oli tehnyt myös aviorikoksen. Sellissään hän kohtasi Jeesuksen. Merkillistä hänen tapauksessaan oli, että hän oli koko ajan rakastanut Jeesusta, mutta ei ollut pelännyt häntä. Mies totesi olevansa sen tähden matkalla helvettiin, kunnes hän aidosti pelastui. Lisäksi hän totesi, että on miljoonia samankaltaisia amerikkalaisia, jotka rakastavat Jeesusta, mutta eivät pelkää Jumalaa. Hekin ovat erossa Jumalasta, vaikka ulkopuolelta katsottuna he voivat näyttää kristityiltä.
Näistä raamatunkohdista tuli eläviä, kun vierailin erään tunnetun evankelistan luona vankilassa. Hän oli tunnetuin julistaja maailmassa 1980-luvulla. Hän oli tehnyt rikoksia maamme hallitusta vastaan sekä myös aviorikoksen. Mies oli ollut vankilassa lähes viisi vuotta, mutta rangaistuksensa alkuvaiheessa hän oli kohdannut Jeesuksen sellissään ja se oli muuttanut hänen elämänsä. Yksi kirjoistani oli koskettanut häntä syvästi, ja hän oli pyytänyt minua käymään luonaan. … Yksi hänen ensimmäisistä lausahduksistaan oli: ”John, ei Jumalan tuomio sulkenut minua tähän vankilaan. Hänen armonsa teki sen, sillä jos olisin jatkanut elämääni siten kuin silloin elin, olisin päätynyt helvettiin ikuisiksi ajoiksi.” Hänen sanansa löivät minut ällikällä. Hämmästelin hänen vilpittömyyttään ja nöyryyttään. Kuunneltuani häntä parikymmentä minuuttia, esitin kiusallisen kysymyksen. Tiesin, että hän oli rakastanut Jeesusta suuresti palvelutyönsä alkuaikoina ja oli palanut Jumalan tulta. Halusin tietää, miten hän oli kadottanut intohimonsa. Lopulta kysyin vain: ”Milloin lakkasit rakastamasta Jeesusta? Missä vaiheessa?” Etsin merkkejä rakkautemme menettämisestä häntä kohtaan, etenkin pastorina. ”En lakannut rakastamasta”, hän vastasi vakuuttavasti. Olin järkyttynyt ja hieman kauhistunut hänen vastauksestaan. Miten hän saattoi sanoa noin? Iskin takaisin. ”Mitä oikein tarkoitat? Sinähän teit aviorikoksen. Sinä sorruit petokseen – sinut pantiin vankilaan. Miten voit sanoa, että et lakannut rakastamasta Jeesusta?” Jälleen hän katsoi minua suoraan silmiin ja sanoi epäröimättä: ”Minä rakastin Jeesusta kaiken sen aikana.” Olin vaiti, ja olen varma, että kasvoni ilmaisivat valtavaa hämmennystä. Sitten hän sanoi: ”Minä rakastin Jeesusta, mutta en pelännyt häntä.” Seurasi useita minuutteja kestävä hiljaisuus. Hän antoi sanansa painua sydämeeni. Tunteet velloivat sisälläni. Hän mursi hiljaisuuden sanomalla vakavasti: ”Minun kaltaisiani amerikkalaisia on miljoonia. He rakastavat Jeesusta, mutta eivät pelkää Jumalaa.” (7)
Uskoa historiallisiin tosiasioihin vai luottamuksen laittamista Kristuksen persoonaan? Kun lähdetään käsittelemään tätä aihetta, on ensiksi syytä tehdä ero erilaisten uskojen välillä. Monilla on usko siihen, että Jeesus Kristus eli maan päällä, kuoli syntiemme tähden ja nousi kuolleista. He eivät yhtään epäile näitä Raamattuun talletettuja tapahtumia tai Raamatun muuta historiallisuutta. Ehkä he ovat kasvaneet kristityssä kodissa, ja sen seurauksena heidän on helppo luottaa Raamatun tapahtumien historiallisuuteen. Lisäksi he voivat vaivatta lausua seurakunnissa uskontunnustuksen ja pitää kaikkia sen väitteitä tosina. Tämä ei ole kuitenkaan pelastavaa uskoa. Riivaajillakin on usko Raamatun tapahtumien historiallisuuteen. Sen sijaan oikeaan uskoon kuuluu luottamuksen laittaminen Jeesuksen persoonaan eikä vain pelkkä usko hänestä esitettyihin väitteisiin. Ihminen laittaa koko elämänsä ja turvansa Jeesukseen pelastuksen asiassa. Monet voivat tehdä näin, kun lapset ovat sairaita, jos esiintyy rahaongelmia tai muita ajallisia ongelmia, mutta he eivät ole koskaan laittaneet toivoaan pelastuksen asiassa yksin Jeesukseen, turvanneet häneen, kääntyneet hänen puoleensa ja luovuttaneet koko elämäänsä hänelle.
Charles G. Finney: Olen joutunut kohtaamaan tämän virheellisen käsityksen kristillisen uskon luonteesta usein sen jälkeen, kun sain saarnaoikeudet. Erityisesti varhaisina palveluvuosinani panin merkille, että ”uskonkappaleiden” uskomista painotettiin todella valtavasti, ja väitettiin, että usko oli Kristusta käsittelevien oppien uskomista horjumattomalla vakaudella. Tämän vuoksi uskon edellytyksenä vaadittiin evankeliumien oppien, oppien, OPPIEN hyväksymistä. Mutta minut oli johdatettu hyväksymään nämä opit älyllisesti ja vakaasti ennen kääntymystäni. Ja kun minulle sanottiin, että minun tuli uskoa, vastasin, että minä uskon – eikä mikään väite tai vakuutus voinut vakuuttaa minua siitä, etten olisi uskonut evankeliumia. Enkä kääntymykseni hetkeen saakka ollut enkä voinutkaan olla vakuuttunut virheestäni. Kääntymykseni hetkellä tai kun ensimmäisen kerran harjoitin uskoa, näin tuhoisan erehdykseni. Havaitsin, että usko ei ole älyllinen vakaumus siitä, että Raamatun vakuuttamat totuudet Kristuksessa pitävät paikkansa, vaan että se on sydämen luottamusta Kristuksen persoonaan. Opin, että Jumalan todistuksen Kristuksesta täytyi johtaa minut luottamaan Kristukseen, uskomaan häneen Vapahtajanani, ja että pelkkä Kristuksen oppeihin uskominen oli kohtalokas virhe, joka väistämättä jätti minut synteihini. …Hänen halukkuuteensa ja kyvykkyyteensä kohdistuvan lujan älyllisen vakaumuksen lisäksi olisi oleellisen tärkeää mennä hänen luokseen, kääntyä hänen puoleensa, luottaa häneen…(8)
Miksi kaikki eivät ole ottaneet edellistä askelta, eli kääntyneet Jeesuksen puoleen, laittaneet luottamustaan häneen ja luovuttaneet koko elämäänsä hänelle? Syy on se, että laki ei ole koskaan saanut osoittaa heille, miten he itsessään ovat syntisiä, Jumalan vihan alla, kadotettuja ja erossa Jumalasta. Ehkä monet ovat nostaneet kätensä kokouksessa, kirjoittaneet nimensä ratkaisukorttiin tai lausuneet jopa pelastusrukouksen ennen kuin ovat kunnolla ymmärtäneet tilaansa Jumalan edessä. Siksi nämä ihmiset täytyisi johtaa tilaan, jossa he näkevät itsensä samanlaisina kuin Jumala heidät näkee: kadotettuina syntisinä, jotka menevät helvettiin ilman Kristuksen sovitustyötä. Heidät täytyy saada näkemään, että Jumala vaatii kuuliaisuutta ja rankaisee tottelemattomuudesta. Vain laki voi saada tämän aikaan, koska laki on kasvattaja Kristuksen luo (Gal 3:24 Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme.). Ilman lakia ihminen ei koe syyllisyydentuntoa ja kadotuksen alaista tilaansa, ja hän voi kokea valheellisen kääntymyksen. Lain saarnan täytyy ottaa väärät perustukset pois, ennen kuin evankeliumi voi olla avuksi. Pastori Rob Rufus on ottanut kantaa aiheeseen:
Jos pelastumattomia ihmisiä ei anneta lain huostaan, Pyhä Henki ei voi käyttää mitään johtaakseen heitä Kristuksen luokse, sillä ainoa asia, joka todella johtaa heidät Kristuksen luokse, on kymmenen käskyä – Jumalan laki! Jumalan laki on siis evankelioinnin välttämätön, puuttuva ainesosa. Elleivät pelastumattomat ihmiset kuule Jumalan lakia tai ymmärrä sen käskyjä, he ovat vaarassa tulla Kristuksen luokse ilman lakia ja vääristä syistä. Salli minun selittää – laki itsessään on voimaton pelastamaan, mutta se osoittaa meille, että tarvitsemme Pelastajaa. Ilman tätä ymmärrystä ihmiset saattavat tehdä pelkästään tunneperäisen päätöksen, joka ei perustu siihen, että he näkisivät todellisen tarpeensa. Niinpä todellisuudessa ainoastaan laki voi tuoda heidät Kristuksen luokse. (9)
Ongelma on, että me usein liian hätäisesti kehotamme ihmisiä uskomaan Kristukseen ja luottamaan häneen ennen kuin he ovat kunnolla tajunneet olevansa syyllisiä, kadotettuja ja erossa Jumalasta. Siksi kaikki voi jäädä pinnalliseksi. Tai sitten ihmisiä, jotka ovat herätyksen tilassa, mutta jotka eivät ole vielä ymmärtäneet syyllisyyttään Jumalan edessä, on kehotettu antautumaan Jumalalle. Charles G. Finney on kirjoittanut, miten tämä voi olla haitallista, jos ei ole ensin osoitettu lain kautta ihmisille heidän toivotonta tilaansa Jumalan edessä:
Sielujen auttajan pitäisi hyvin tarkasti erottaa toisistaan herännyt syntinen ja synnintunnossa oleva syntinen. Jos tapaat henkilön, joka on hiukan kiinnostunut hengellisistä asioista, älä pidä itsestään selvänä, että hän on synnintunnossa, äläkä siten menetä tilaisuutta osoittaa hänelle hänen syntisyytensä… Sinun tulee näyttää hänelle, että laki tuomitsee hänen ajatuksensa ja elämänsä… Paljon pahaa on saatu aikaan ja monissa on herätetty väärää toivoa, kun ei ole osattu erottaa herännyttä syntistä synnintunnossa olevasta ihmisestä. Tästä syystä on monille vastaheränneille kiiruhdettu sanomaan: ”Sinun täytyy tehdä parannus” tai ”Antaudu Jumalalle”, vaikka he eivät ole lainkaan vakuuttuneita syyllisyydestään, eikä heitä ole ohjattu tietämään, mitä Jumalalle antautuminen merkitsee. (10)
Mitä edellisestä voi päätellä? On erotettava toisistaan teoreettinen ja historiallinen usko siitä uskosta, joka panee luottamuksensa yksin Jeesukseen Kristukseen ja hänen sovitustyöhönsä, turvaa häneen ja jossa ihminen luovuttaa koko elämänsä Kristukselle. Vain jälkimmäinen on pelastavaa uskoa. Lisäksi tätä pelastavaa uskoa on aina edeltänyt se, että ihminen on lain valossa huomannut, miten hän itsessään on kadotettu, erossa Jumalasta ja Jumalan vihan alainen. Siksi hän ei näe muuta vaihtoehtoa kuin sanan lupaukset siitä, miten Jumala itse oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa. Usko ei ole varsinaisesti mitään voimakasta tunnetta, vaan luottamuksen laittamista mm. seuraavan kaltaisiin Sanan lupauksiin:
- (Joh 3:16) Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Usko ei jää yksin vaan teot seuraavat. Aiemmin todettiin, miten on harhaoppi se, että täytyy teoillaan vaikuttaa pelastukseen. Se ei onnistu, koska kukaan meistä ei ole täydellinen ja synnitön. Jumala ei anna armoaan siksi, että teemme ensin parhaamme, vaan siksi, että Kristus täytti lain ja oli synnitön, ja kun turvaamme häneen. Tämä usko eli luottaminen Kristukseen on ainoa tapa, miten voimme tulla vanhurskaiksi Jumalan edessä ja miten voimme päästä taivaaseen. Usko Kristukseen on riittävä myös maailman suurimmille syntisille, kun he kääntyvät Jumalan puoleen (esim. ristillä oleva ryöväri, joka kääntyi Jeesuksen puoleen, Luuk 23.39-44). Kukaan ei ole niin hyvä, että voisi itsestään käsin päästä taivaaseen, mutta toisaalta kukaan ei ole niin huono, ettei voisi Kristuksen kautta päästä sinne. Tässä on kristillisen uskon paradoksi. Jokainen ihminen, olkoon hän pieni tai suuri syntinen, on Kristukseen turvautuessaan täysin kelvollinen Jumalan edessä. Kun on kyseessä pelastava usko, on se kuitenkin toimivaa uskoa. Jos ihminen on kääntynyt Jumalan puoleen ja kokenut todellisen pelastuksen, ei hän halua tahallaan tehdä syntiä. Hän voi kyllä langeta ja usein me lankeamme heikkoutemme tähden, mutta hänen päämääränsä on olla Jumalalle kuuliainen. Jos ihmisellä ei ole tällaista päämäärää ja halua, on hänen uskonsa kuollutta, josta Jaakob kirjoitti (Jaak 2:26 Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut). Kuollut usko ei saa myönteistä muutosta aikaan ihmisessä, mutta elävä usko saa halun noudattaa Jumalan käskyjä, vaikka ihminen voikin olla kaukana täydellisyydestä (Paavalikin joutui myöntämään, että hänellä oli tahto hyvän tekemiseen, muttei hän aina onnistunut siinä, Room 7:18). Mm. seuraavat jakeet tuovat kuuliaisuuden merkityksen esille. Kuuliaisuus ja halu totella Jumalaa ei pelasta ketään, mutta jos sitä ei ole lainkaan, ei ihminen ole pelastunut:
- (Room 1:5) jonka kautta me olemme saaneet armon ja apostolinviran, että syntyisi uskon kuuliaisuus hänen nimeänsä kohtaan kaikissa pakanakansoissa,
- (Room 2:6-11) hänen, "joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan": 7 niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän, 8 mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus. 9 Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee, juutalaisen ensin, sitten myös kreikkalaisen; 10 mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvä on, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle! 11 Sillä Jumala ei katso henkilöön.
- (Room 16:26) mutta joka nyt on julkisaatettu ja profeetallisten kirjoitusten kautta iankaikkisen Jumalan käskystä tiettäväksi tehty kaikille kansoille uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi,
- (2 Tess 1:8) tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille.
- (Hebr 11:8) Uskon kautta oli Aabraham kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan, jonka hän oli saava perinnöksi, ja hän lähti tietämättä, minne oli saapuva.
- (Room 6:17) Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut,
- (Joh 3:36) Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä."
Seuraavassa on aiheeseen liittyvä John Beveren näky. Siinä kerrotaan lukemattomista ihmisistä, jotka odottavat pääsevänsä taivaaseen, mutta jotka eivät ole sisimmässään muuttuneet. Näky on yhteneväinen kymmenen neitsyttä- vertauksen kanssa (Matt 25:1-13), jossa tyhmät neitsyet tunnustivat Jeesuksen Herrakseen, mutta Jeesus ei kuitenkaan tuntenut heitä. Tässä näyssä kannattaa panna merkille, että näiltä ihmisiltä puuttui palava halu olla kuuliainen Isän tahdolle:
Sain rukouksessa pysäyttävän hengellisen näyn, joka muutti elämäni ja palvelutyöni suunnan. Näin suuren kansanjoukon, lukemattoman väkipaljouden, jollaista en ollut koskaan ennen nähnyt. Nuo ihmiset olivat kokoontuneet taivaan porttien ulkopuolelle ja odottivat pääsevänsä sisään ja kuulevansa Mestarin sanovan: ” 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti” (Matt 25:34). Sen sijaan he kuulivatkin Mestarin sanovan: ” 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut [laittomuuden tekijät, engl. käännös].” Näin heidän kasvoillaan hirvittävän järkytyksen, tuskan ja kauhun. He todella uskoivat olevansa menossa taivaaseen, koska he tunnustivat uskoa ja Jeesusta herranaan. He eivät kuitenkaan olleet ymmärtäneet synnin todellista merkitystä. Vaikka he halusivat taivaaseen, heiltä puuttui palava halu olla kuuliainen Isän tahdolle. (11)
Anteeksiantamus ilman parannuksen tekemistä? Kuten todettiin, on tyhmissä neitsyissä nähtävissä kaksi ryhmää: lakia ja käskyjä painottava ryhmä sekä armosta puhuvat. Mitä tulee jälkimmäiseen ryhmään, on sille ominaista väärän kuvan antaminen Jumalasta. On saatettu opettaa, että Jumala rakastaa aina ja varauksetta, hyväksyen jokaisen sellaisenaan. Jumalasta on tehty kaikkien kaveri ja kaiken suvaitseva Jumala, joka ei välitä ihmisten elämässä olevista epäjumalista ja pahuuksista. Yksi käskyistä sanoo: ”Älä tee itsellesi jumalankuvaa…” (2 Moos 20:4). Sen ei tarvitse tarkoittaa ainoastaan puisia, kivisiä ja metallisia jumalakuvia, vaan että me voimme luoda mielessämme omanlaisensa jumalan, joka suhtautuu suopeasti synninharjoittamiseemme: ”Sinun ei tarvitse muuttua, koska Jumala hyväksyy sinut sellaisenaan”. Ehkä ihmiset ovat kuulleet myös menestysopetusta, jossa Jumalalla on ihmeellinen suunnitelma elämämme varalle ja että hän tahtoo meidän menestyvän. Jumalasta on saatettu tehdä ihmisten hovimestari ja palvelija, eikä Herra. Mutta kuten todettiin, ei Jumala ole vain rakkaus (1 Joh 4:8: Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus), joka rakastaa meitä ja haluaa meille hyvää. Hän on myös täydellinen ja pyhä (1 Piet 1:16: Sillä kirjoitettu on: "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä"). Hän on valkeus, eikä hänessä ole mitään pimeyttä (1 Joh 1:5 Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä). Hän ei ole kaikkien kaveri, eikä suhtaudu lepsusti mihinkään syntiin, vaan vihaa kaikkea syntiä ja pahuutta. Ei hän tule hyväksymään sitä, jos joku tahallaan ja katumattomalla sydämellä jatkaa varastamista, panettelua, valehtelua, katkeruutta, huorin tekemistä ja muita syntejä. Ei hän anna anteeksi katumattomille, tai jos näin tapahtuisi, emme voisi pitää häntä hyvänä Jumalana. Mm. seuraavat jakeet osoittavat, että on vaarallista mennä Jumalan eteen katumattomalla sydämellä ja paaduttamalla itsensä. Vain Kristuksen kautta ja kun tunnustamme syntimme, voimme olla turvallisin mielin hänen edessään:
- (Hebr 10:26-31) Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, 27 vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat. 28 Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman: 29 kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä! 30 Sillä me tunnemme hänet, joka on sanonut: "Minun on kosto, minä olen maksava"; ja vielä: "Herra on tuomitseva kansansa". 31 Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin.
- (Hebr 12:28,29) Sentähden, koska me saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitolliset ja siten palvelkaamme Jumalaa, hänelle mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja pelolla; 29 sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli.
- (1 Joh 1:8,9) Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. 9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
Jos ihminen on elänyt vääryydessä ja pahuudessa, mitä hänen sitten tulisi tehdä? Raamatussa on tähän yksinkertainen vastaus: Meidän tulee tehdä parannus kaikesta tietoisesta synnistä ja tunnustaa syntimme Jumalalle. Oikea kääntyminen tarkoittaa, että me käännymme pois synnistä Jumalan puoleen. Kyllä me edelleen voimme synteihin langeta, mutta suunnan pitäisi jatkuvasti olla pois synnistä Jumalan puoleen. Ei kukaan meistä ansaitse syntien anteeksiantamusta parannuksen teon kautta, vaan se tapahtuu vain Kristuksen sovitustyön tähden. Kuitenkin jos mielenmuutosta syntiin nähden ei ole, ei ihminen peri Jumalan valtakuntaa, kuten Paavali kirjoitti (1 Kor 6:9,10: Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.). Mm. seuraavat jakeet tuovat esille parannuksenteon eli mielenmuutoksen merkityksen:
- (Luuk 13:2,3) Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Luuletteko, että nämä galilealaiset olivat syntisemmät kuin kaikki muut galilealaiset, koska he saivat kärsiä tämän? 3. Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.
- (Apt 17:29,30) Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema. 30. Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.
- (Apt 20:21) vaan olen todistanut sekä juutalaisille että kreikkalaisille parannusta kääntymyksessä Jumalan puoleen ja uskoa meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen.
- (Apt 26:19,20) Sentähden, kuningas Agrippa, minä en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä, 20 vaan saarnasin ensin sekä Damaskon että Jerusalemin asukkaille, ja sitten koko Juudean maalle ja pakanoille parannusta ja kääntymystä Jumalan puoleen, ja että he tekisivät parannuksen soveliaita tekoja.
- (Room 2:4,5) Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen? 5 Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi,
- (2 Piet 3:9) Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.
Mitä tulee edellä mainittuihin Raamatun jakeisiin, on sanottava suoraan, että ei parannuksen teko ja mielenmuutos tunnu aina miellyttävältä. Se voi olla inhottavaa itsekkyydellemme ja maineellekin. Jokainen meistä haluaisi mieluummin aina valita helpomman tien. Ihminen luonnostaan mieluummin pitäisi elämässään olevat pienemmät tai suuremmat synnit: avioliiton ulkopuoliset seksisuhteet, pornon katselun, viettäisi aikaa tuntikausia elokuvien parissa, anteeksiantamattomuuden, varastetut rahat, valehtelun ja ettei antaisi aikaansa Jumalalle tai Jumalan valtakunnan työhön. Tai sitten monilla on mahdollisuus tulla vainotuksi uskonsa tähden, eli ei Jumalan seuraaminen ja elämänsä luovuttaminen hänelle ole aina helppo valinta. Tunnettu edesmennyt julistaja Frank Mangs on kertonut esimerkin siitä, miten valinnan tekeminen Jumalan ja itsekkyyden välillä on hyvin vaikeaa. Se voi vaatia itsensä kieltämistä ja ehkä hyvän aseman menettämistä. Esimerkissä ollut mies valitsi pimeyden ja iankaikkisen eron Jumalasta:
Muistan miehen, joka ilta illalta istui kokoushuoneen seinänvieruspenkillä. Hänellä oli aina sama tuttu paikkansa. Hän oli vanhahko mies, mutta ensimmäistä kertaa elämässään hän oli mukana herätyskokouksissa. Kuunnellessaan hän itki usein. Hän häpesi kyyneleitään, sillä hänhän oli mies. Hän kuivasi ne salaa ja koetti näyttää huolettomalta, vaikka se onnistuksin huonosti. jumala etsi häntä voimakkaasti; mies olisi varmasti tullut kristityksi, ellei yksi ainoa asia olisi ollut tiellä. Muutamia vuosia aikaisemmin hän oli ollut erään suurehkon yhtiön johtajana. Kaupungissa oli aivan julkinen salaisuus, että hän oli menetellyt työssään epärehellisesti, vaikka hän ei ollut koskaan joutunutkaan syytteeseen rikoksestaan. Nyt mies seisoi hänen edessään, joka tutkii sydämet ja koettelee vaikuttimet ja joka on ihmisen salaisempien tekojen tuomari. Hän seisoi Jumalan edessä, ja hänen oli tehtävä valinta. Hän tiesi sen. Oli valittavana joko totuus, tunnustus ja köyhäintalo tai valhe, pimeys ja helvetti. Hän valitsi jälkimmäisen. Muistan hyvin, kun hänessä tapahtui muutos. Se näkyi päällepäin. Hän jatkoi kokouksissa käymistään. Hän piti yhä vanhan paikkansa seinänvierustapenkillä, mutta hän muistutti enemmän marmoripatsasta kuin elävää olentoa. Häntä ei liikuttanut enää mikään. Sana ja Henki eivät tehneet häneen mitään vaikutusta. Mutta sen sijaan vaikuttivat pimeyden voimat sitä väkevämmin. Hän tuli arvostelevaksi ja kovaksi. Hänestä tuli Pyhän Hengen työn julkinen pilkkaaja. Hän näytti tulleen leimatuksi jo ajassa kadotusta varten. Vähän myöhemmin hän syöksyi silmänräpäyksessä iäisyyteen onnettomuudessa. (12)
Charles G. Finney on kertonut toisen aiheeseen liittyvän esimerkin. Siinä ihmiset halusivat selvittää välinsä sekä Jumalan että ihmisten kanssa, aivan kuten Sakkeus teki Luukkaan evankeliumissa (Luuk 19:1-10: Ja hän tuli Jerikon kaupunkiin ja kulki sen läpi. Ja katso, siellä oli mies, nimeltä Sakkeus; ja hän oli publikaanien päämies ja oli rikas. Ja hän koetti saada nähdä Jeesusta, kuka hän oli, mutta ei voinut kansalta, kun oli varreltansa vähäinen. Niin hän juoksi edelle ja nousi metsäviikunapuuhun nähdäkseen hänet, sillä Jeesus oli kulkeva siitä ohitse. Ja tultuaan sille paikalle Jeesus katsahti ylös ja sanoi hänelle: "Sakkeus, tule nopeasti alas, sillä tänään minun pitää oleman sinun huoneessasi". Ja hän tuli nopeasti alas ja otti hänet iloiten vastaan. Ja sen nähdessään kaikki nurisivat sanoen: "Syntisen miehen luokse hän meni majailemaan". Mutta Sakkeus astui esiin ja sanoi Herralle: "Katso, Herra, puolet omaisuudestani minä annan köyhille, ja jos joltakulta olen jotakin petoksella ottanut, niin annan nelinkertaisesti takaisin". Niin Jeesus sanoi hänestä: "Tänään on pelastus tullut tälle huoneelle, koska hänkin on Aabrahamin poika; sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on".) Tuloksena oli, että ihmiset korvasivat sen, mitä olivat vääryydellä anastaneet:
Kertoessani herätysajoista olen jättänyt syrjään monet rikokset, joista niiden tekijät tulivat minulle kertomaan kysyen neuvoani. Monesti omassatunnossaan vaivaantuneet korvasivat, mitä olivat hankkineet joko suoranaisilla kavalluksilla tai itsekkäällä petollisuudella liikesuhteissaan, joskus tuhansia dollareita. Ensimmäinen talvi, minkä vietin Bostonissa, johti niinikään moniin tällaisiin paljastuksiin. Olin siellä saarnannut eräänä sunnuntaina aiheesta: ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty.” Ja iltapuolella saarnasin jakeen loppuosasta: ”Mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.” Muistan, että näiden kahden saarnan vaikutus oli harvinainen. Viikkokausia sen jälkeen tuli luokseni hengellistä neuvoa saamaan melkein kaikenikäisiä miehiä ja naisia, tunnustaen minulle tehneensä erilaisia kavalluksia ja miltei kaikenlaisia rikoksia. Nuoret miehet olivat kavaltaneet liikkeessä isänniltään, naiset olivat varastaneet kelloja ja melkein mitä naisten tavaroita tahansa. Tuntui todella, että Jumalan sana kävi sillä kertaa voimakkaasti omiintuntoihin niin voimakkaasti, että se paljasti oikean pahuudenpesän. Veisi varmaan tuntikausia, jos kertoisin rikoksista, jotka tulivat persoonalliseen tietooni syyllisten tekemien tunnustusten kautta. Mutta kaikissa näissä tapauksissa tuntuivat asianomaiset henkilöt perinpohjin katuvan tekoaan ja olivat valmiit korvauksiin parhaimman kykynsä mukaan. (13)
Jos vielä jatketaan samasta aiheesta, liittyy siihen Pelastusarmeijan perustajan, William Boothin ilmestys, jonka hän sai aivan elämänsä loppupuolella. Se kuvaa maailman ja kristikunnan tila päivää ennen Jeesuksen tulemusta. Siinä puhutaan, miten tullaan korvasyyhyyn saarnaamaan, miten on taivasta ilman helvettiä, pelastusiloa ilman uudestisyntymistä, sekä miten kristikunta on täynnä anteeksiantoa ilman parannuksen tekoa (aihe, jota juuri käsittelimme). On vaikea kiistää, etteikö kehitys olisi kulkenut Boothin saaman profetian suuntaan, sillä monet nykypapit kieltävät synnin ja helvetin sekä opettavat anteeksiantamusta ilman parannuksen tekemistä. Olemme yhteiskunnassa, jossa olemme ajautuneet yhä kauemmas perinteisestä kristillisestä julistuksesta ja käytöksestä.
1. "Silloin on politiikkaa ilman Jumalaa... Tulee päivä, jolloin koko läntisen maailman virallinen valtiopolitiikka on sellaista, että kukaan ei missään hallitsevissa tasoissa enää pelkää Jumalaa... uusi sukupolvi poliittisia johtajia hallitsee Eurooppaa, sukupolvi, joka ei pienessäkään määrässä pelkää enää Jumalaa; 2. Silloin on taivasta ilman helvettiä... Tulee päivä, jolloin tapahtuu suuri irrottautuminen siitä, mitä Raamattu nimittää 'täyden totuuden evankeliumiksi'. Silloin Raamatun profetian mukaisesti, 'korvasyyhyyn' saarnataan. Kuulijat määräävät, mitä saarnatuoleista julistetaan. Ja silloin yleinen määräys saarnatuoleille on tämä: 'puhukaa lempeitä, makeita sanoja; puhukaa taivaasta, jättäkää meidät vapaiksi, jotta emme joutuisi rasittumaan, kun saarnaatte helvetistä. 4. Päivä ennen Jeesuksen tuloa on täynnä pelastusiloa, ihmisillä, jotka eivät ole uudestisyntyneet ylhäältä. 5. On paljon uskontoa ilman Pyhää Henkeä (2 Tim 3:5 Juuda 18,19) 6. Kristikunta ilman Kristusta. Kristus ei ole siellä, missä 'VERI ja TULI' eivät ole voimassa - kieltäkää noista sanoista toinen, ja teillä on kristillisyyden muodot, mutta teillä ei ole Kristusta."
Milloin ihmisen pitäisi olla huolissaan pelastuksestaan? Tässä kirjoituksessa on käsitelty ns. tyhmiä neitsyitä eli ihmisiä, jotka voivat tunnustaa Jeesuksen Herrakseen ja uskovat olevansa menossa taivaaseen, mutta jotka sittenkään eivät ole pelastuneita ja uudestisyntyneitä. Mistä sitten voi tietää, että ihminen itse tai joku lähimmäinen elää tällaisessa väärässä harhaluulossa? Seuraavassa yritetään esittää muutamia selviä tunnusmerkkejä.
• Pidätkö itseäsi hyvänä ihmisenä? Ensimmäinen kysymys on yllättävä. Valhekäännynnäinen voi pitää itseään hyvänä ihmisenä tai ettei ole niin paha kuin muut. Kuitenkin, tämä on yksi selvimpiä merkkejä siitä, ettei laki ole saanut johdattaa ihmistä Kristuksen luo (Gal 3: 24 Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme.). Sillä kun laki tulee, näyttää se ihmiselle hänen syntinsä ja rikkomuksensa Jumalaa vastaan. Ihminen ei siinä vaiheessa puhu enää omasta hyvyydestään, vaan näkee syntinsä ja rikkomuksensa Jumalan täydellisen pyhyyden valossa – aivan kuten valo paljastaa huoneessa olevan pölyn, jota ei pimeässä aiemmin huomattu. Tätä synnin näkemistä itsessään ja ihmisen tilaa kuvaavat seuraavat jakeet. Ensimmäisinä Paavalin sanat itsestään:
- (Room 7:7,13,18) Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Pois se! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse". 13 Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Pois se! Vaan synti, että se synniksi nähtäisiin, on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman, että synti tulisi ylenmäärin synnilliseksi käskysanan kautta. 18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
- (Jes 6:5) Niin minä sanoin: "Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin."
Ilman lain valoa ihminen saattaa siis pitää itseään parempana kuin on, eikä hän siksi osaa turvautua Kristukseen ainoana vanhurskautenaan. Vasta kun hän näkee oman vanhurskautensa ja hyvyytensä samanlaisena kuin Jumala sen näkee, eli kuin tahrattuna vaatteena (Jes 64:6 Kaikki me olimme kuin saastaiset, ja niinkuin tahrattu vaate oli kaikki meidän vanhurskautemme. Ja kaikki me olemme lakastuneet kuin lehdet, ja pahat tekomme heittelevät meitä niinkuin tuuli.), ymmärtää hän etsiä Kristuksen täydellistä vanhurskautta turvakseen. Niiden, joilla on takanaan rikollinen tausta tai jotka ovat olleet julkisyntisiä, on usein helpompi ymmärtää tätä asiaa. He tietävät, etteivät he voi esitellä Jumalalle hyviä tekojaan. Siksi Jeesus totesi, että syntejään katuvat publikaanit ja portot menevät taivasten valtakuntaan todennäköisemmin kuin uskonnolliset ihmiset (Matt 21:31 Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon?" He sanoivat: "Ensimmäinen". Jeesus sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan.) John Bunyan on kirjoittanut aiheesta lisää kirjassaan ”Kristityn vaellus”. Hän mainitsee keskustelun muodossa, miten valhekäännynnäinen voi pitää itseään ja sydäntään hyvänä, koska hän ei ole nähnyt sitä Jumalan täydellisen lain valossa:
Sitten Kristitty osoitti sanansa Tietämättömälle:
-
Miten sinun laitasi on? Miten ovat Jumalan ja sinun sielusi väliset asiat? Kristitty: Millaisia? Kerro meille. Tietämätön: No, minä ajattelen Jumalaa ja Taivasta. Kristitty: Niin ajattelevat paholaisetkin ja kirotut sielut. Tietämätön: Mutta minä ajattelen kaivaten. Kristitty: Niin ajattelevat monet sellaiset, jotka eivät pääse perille. Laiskan sielu haluaa, saamatta mitään. Tietämätön: Mutta minä ajattelen ja jätän kaiken muun. Kristitty: Sitä epäilen, sillä kaiken jättäminen on vaikeaa, paljon vaikeampaa kuin monet aavistavatkaan. Mutta millä perusteella katsot jättäneesi kaiken Jumalan ja taivaan vuoksi? Tietämätön: Sydämeni todistaa sen minulle. Kristitty: Viisas sanoo: ”Omaan sydämeensä luottavainen on tyhmä.” Tietämätön: Niin sanotaan pahasta sydämestä, mutta minun sydämeni on hyvä (…) Sydämeni sanoo sen. Kristitty: Kysy ystävältäni, olenko minä varas! Vai sanoo sydämesi sen! Jollei Jumalan Sana sitä todista, muut todistukset ovat arvottomia (…) Tietämätön: Milloin meidän ajatuksemme omasta itsestämme pitävät yhtä Jumalan sanan kanssa? Kristitty: Silloin, kun lausumme itsestämme saman tuomion kuin Jumalan Sana. Selitän hiukan: Jumalan Sana sanoo luonnollisessa tilassa olevista ihmisistä, ettei ole yhtään vanhurskasta, ei yhtäkään, joka tekee hyvää. Se sanoo myös, että kaikki ihmisen sydämen ajatukset ovat kaiken aikaan ainoastaan pahat ja että ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka. Kun me siis ajattelemme itsestämme näin ja tajuamme sen, silloin meidän ajatuksemme ovat hyviä ja Jumalan sanan mukaisia. Tietämätön: Minä en ikinä usko, että sydämeni olisi noin paha. Kristitty: Siksi sinulla ei ole ikänäsi ollut ainuttakaan hyvää ajatusta itsestäsi. Mutta anna kun jatkan: Niin kuin Sana tuomitsee meidän sydämemme, samoin se tuomitsee myös meidän tiemme. Ja kun sydämemme ja tiemme pitävät yhtä Sanan lausuman tuomion kanssa, silloin molemmat ovat hyviä eli Jumalan Sanan mukaisia.
• Suhtaudutko kevyesti syntiin? Onko sinulla mielikuvitusjumala? Tämä aihe on jatkoa edelliselle. Kun valhekäännynnäinen ei näe elämäänsä Jumalan lain ja täydellisyyden valossa, suhtautuu hän myös omassa elämässä oleviin synteihin samoin. Jos itse olet taipuvainen puolustelemaan syntitapojasi tai et edes halua päästä niistä eroon, on tilasi huolestuttava. Tosikristittykin voi kyllä langeta syntiin, mutta hän ei koskaan sano sitä hyväksi tilaksi, ja hänellä on murhe siitä, ettei hän ole täysin vapaa synneistään. Hänen suuri toiveensa on päästä eroon syntitottumuksistaan – myös niistä synneistä, joita ei näe kukaan muu kuin Jumala. Monet saattavat pelätä syntiä vain ajallisten seurausten – maineen menetys, sairaus… – tai kadotuksen pelon takia, mutta Jumalaa pelkäävä ihminen siksi, ettei hän halua toimia Jumalaa vastaan. Tässä jumalakuvalla on merkitystä. Jos Jumalasi on pyhä ja haluat rakastaa häntä, et halua tehdä syntiä armon turvin. Sen sijaan, jos ajattelet Jumalasta päinvastoin eli sinulla on oman mielesi luoma mielikuvitusjumala, voit tehdä syntiä pelkäämättä Jumalan vihaa. Kannattaa muistaa, että Jeesus nimitti laittomuuden tekijöiksi niitä monia, jotka tunnustivat hänen nimeään, mutta jotka eivät kuitenkaan olleet pelastuneet (Matt 7:23).
• Janoatko vai etkö janoa vanhurskautta elämääsi? Kuten todettiin, ei todellinen kristitty halua tahallaan tehdä syntiä, vaan hän haluaa tehdä Jumalan tahdon ja rakastaa häntä. Hänen murheensa on, että hän on niin kaukana täydellisyydestä. Tämä johtaa siihen, että ihminen janoaa eli haluaa enemmän vanhurskautta elämäänsä ja ettei rikkoisi Jumalan tahtoa vastaan niin usein. Tähän liittyvät seuraavat Raamatun jakeet:
- (Matt 5:3,6) "Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. 6 Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.
Sen sijaan valhekäännynnäisen tavallinen ongelma on, että hän on täysin tyytyväinen sen hetkiseen elämäänsä ja hengellisyyteensä. Hän ei kaipaa Jumalan kosketusta, eikä janoa vanhurskautta elämäänsä, vaan on itseriittoinen. Tällaisten penseitten ihmisten tilaa kuvataan Ilmestyskirjan kolmannessa luvussa, jossa Jeesus seisoo ihmisten sydämen ulkopuolella ja odottaa ihmisten avaavan oven hänelle. Kuvaus sopii hyvin nykyajan seurakuntaan, jossa on paljon menestyspainotusta, jossa suhtaudutaan ylimielisesti Jeesuksen ja apostolien selviin opetuksiin, ja jossa painopiste on ihmisessä eikä Jumalassa.
- (Ilm 3:14-22) Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku: 15 Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! 16 Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos. 17 Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. 18 Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit. 19 Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus. 20 Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani. 21 Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa. 22 Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.'"
• Suhde Raamattuun: kritiikin kohde vai auktoriteetti? Kun ihminen kääntyy Jumalan puoleen, kokien uudestisyntymisen ja pelastuksen, on siitä yksi mielenkiintoinen seuraus: Raamattu tulee tällaiselle henkilölle eläväksi sanaksi eikä vain kuolleeksi kirjaimeksi. Esim. ateisti, joka aikaisemmin arvosteli Raamattua, kokee pelastuksensa jälkeen, että Raamattu on Jumalan puhetta ja Jumalan ilmoitus hänelle, eikä vain pelkkää ihmisten sanaa. Todelliselle kristitylle Raamattu on kuin Jumalan rakkauskirje meille, elämän leipä sekä kartta elämän eri vaiheissa. Jokainen uudestisyntynyt kristitty pyrkii alistumaan Jumalan sanan alle, eikä halua asettaa itseänsä sen yläpuolelle. Entä tyhmät neitsyet ja valhekääntymyksen kokeneet? Jotkut heistä voivat kyllä kunnioittaa Raamattua Jumalan sanana, mutta tyypillinen ajatus monille on, että Raamattu on ihmisten ajatuksia ja mielipiteitä Jumalasta. Raamatun ajatellaan heijastavan oman aikansa maailmankuvaa, eikä sitä voi pitää elämän ohjenuorana ja auktoriteettina nykypäivänä. Tällainen uskonnollisuus kysyy saatanan tavoin: ”Onko Jumala todellakin sanonut” (1 Moos 3:1), eli epäily ja kritiikki on tyypillistä tällaiselle uskonnollisuudelle. Toisaalta, vaikka valhekäännynnäinen pitäisikin Raamattua auktoriteettina, ei hän yleensä tunne voimakasta halua sen lukemiseen. Jos häneltä kysytään, milloin hän viimeksi luki Raamattua, hän saattaa myöntää, että siitä on kulunut aikaa. Miten tällainen uskonnollisuus suhtautuu moraaliasioihin? Sen mukaan ”käskyjä pitää päivittää” nykyaikaan. Siksi tällaisessa uskonnollisuudessa ei ole paljoa eroa kirkolla ja maailmalla; molemmissa vallitsee samanlainen moraali, ja sitä pidetään järkevänä. Sen vuoksi nykyaikana voidaan puolustella naimattomien parien yhdessä asumista, esiaviollista seksiä, homoseksuaalisia suhteita, helppoja avioeroja ja muita moraalisia virtauksia, jotka ovat suosittuja yhteiskunnassa. Ei nähdä enää tärkeäksi sitä opetusta, että kyseessä ovat synnit Jumalaa vastaan – synnit, jotka vievät ihmisen helvettiin. Tässä kannattaa muistaa edellä mainittu Pelastusarmeijan perustajan William Boothin profetia, jonka mukaan päivää ennen Jeesuksen tulemusta ”Kristikunta on täynnä anteeksiantamusta ilman parannuksen tekemistä. Kristikunnasta katoaa se Raamatun oppi, että anteeksisaamista synnistä ei voi olla ilman, että tehdään parannusta synnistä.” Boothin profetia kuvaa todella hyvin seurakunnan nykyistä tilaa varsinkin länsimaissa, jossa yksi Raamatun perusopetuksista eli parannuksen teko on hylätty yhteiskuntaan mukautumisen tähden. Emme kunnioita Jumalan sanan auktoriteettia kuten aikaisemmat sukupolvet tekivät. Seuraavat jakeet liittyvät aiheeseen. Ne kertovat valheopettajista ja eksyttäjistä. Monet papit ja piispat kuuluvat tähän joukkoon, koska he ovat ylimielisesti asettuneet Jeesuksen ja apostolien opetusten yläpuolelle moraaliasioissa ja muissakin opetuksissaan. He eivät ymmärrä omaa vastuutaan Jumalan edessä ja miten he johtavat ihmisiä poispäin Jumalasta ja helvettiin:
- (Apt 20:29) Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, 30 ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa. 31 Valvokaa sentähden ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itsekutakin.
- (Juuda 1:4) Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen.
- (2 Piet 2:1-7) Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon. 2 Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi; 3 ja ahneudessaan he valheellisilla sanoilla kiskovat teistä hyötyä; mutta jo ammoisista ajoista heidän tuomionsa valvoo, eikä heidän perikatonsa torku. 4 Sillä ei Jumala säästänyt enkeleitä, jotka syntiä tekivät, vaan syöksi heidät syvyyteen, pimeyden kuiluihin, ja hylkäsi heidät tuomiota varten säilytettäviksi. 5 Eikä hän säästänyt muinaista maailmaa, vaikka varjelikin Nooan, vanhurskauden saarnaajan, ynnä seitsemän muuta, vaan antoi vedenpaisumuksen tulla jumalattomain maailman päälle. 6 Ja hän poltti poroksi Sodoman ja Gomorran kaupungit ja tuomitsi ne häviöön, asettaen ne varoitukseksi niille, jotka vastedes jumalattomasti elävät. 7 Kuitenkin hän pelasti hurskaan Lootin, jota rietasten vaellus irstaudessa vaivasi;
Kun ihminen esiintyy Jumalan edustajana, kuten monet papit tekevät, mutta samanaikaisesti vastustaa Jumalan Sanassaan ilmoittavia selviä käskyjä, voidaan tälle toiminnalle antaa toinenkin nimi: tekopyhyys. Ihminen on tekopyhä teeskentelijä, vaikkei hän itse tiedostaisi sitä. Tätä esiintyi myös Jeesuksen aikana ja sitä ennen, ja meidän jokaisen on helppo syyllistyä siihen. Haluamme niin helposti ihmisten hyväksyntää, että olemme valmiit tinkimään Jumalan käskyistä, pitäen sydämemme kaukana Jumalasta:
- (Matt 15:6-9) Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden. 7 Te ulkokullatut, oikein teistä Esaias ennusti, sanoen: 8 Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; 9 mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä'."
- (Jes 29:13,14) Ja Herra sanoi: Koska tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan, mutta pitää sydämensä minusta kaukana, ja koska heidän jumalanpelkonsa on vain opittuja ihmiskäskyjä, 14 sentähden, katso, minä vielä teen tälle kansalle kummia tekoja – kummia ja ihmeitä, ja sen viisaitten viisaus häviää, ja sen ymmärtäväisten ymmärrys katoaa.
Vakavin ongelma, mikäli Jeesuksen ja apostolien sanat pitävät paikkansa, on, että uudestisyntymätön pappi johtaa muita harhaan ja kadotukseen. Se on väistämätön seuraus, jos Raamatun opetukset ovat totta ja ovat Jumalan ilmoitus meille, mutta ihminen nyt opettaa eri tavalla. Tällaisen ihmisen vastuulla ovat silloin ne ihmiset, joille hän opettaa väärin ja joita hän saattaa eroon Jumalasta ja hänen tarjoamastaan pelastuksesta. Katsomme lainausta, joka puhuu samasta aiheesta. Siinä on kysymys saarnaajasta tuonelassa, ja joka laati omat sääntönsä oikeasta ja väärästä, hyläten Jumalan Sanan. Olemmeko samanlaisia opettajia, jotka emme käännä ihmisten katsetta Jumalan ja Kristuksen puoleen vaan eroon hänestä?
Pysähdyimme jälleen erään tuli- ja tulikivionkalon luo. Onkalossa oli isokokoinen mies, jonka kuulin saarnaavan evankeliumia! Nyt en enää kysynyt mitään. Katsoin vain hämmästyneenä Jeesusta saadakseni vastauksen, sillä Hän tiesi aina ajatukseni. Ja Herrani vastasi: ”Kun hän oli maassa, hän oli evankeliumin saarnaaja.” Ihmettelin, mitä tämä mies teki tuonelassa… Mies levitti kätensä kuin olisi pidellyt kirjaa ja alkoi lukea sitä ikään kuin Raamattua. Mies luki kirjoituksen toisensa jälkeen, ja minä ajattelin, että se on hyvä. Jeesus sanoi miehelle suurta rakkautta äänessään: ”Rauha, ole hiljaa.” Välittömästi mies lopetti puhumisen ja kääntyi hitaasti katsomaan Jeesusta. Näin miehen sielun luisen hahmon sisällä. Hän sanoi Jeesukselle: ”Herra, nyt saarnaan totuuden kaikille ihmisille. Nyt, Herra, olen valmis menemään ja kertomaan kaikille tästä paikasta. Ollessani maassa en uskonut kadotuksen olemassaoloon – enkä myöskään Sinun toiseen tulemiseesi. Puhuin, mitä ihmiset halusivat kuulla ja muutin totuuden ihmiselle mieleiseksi julistukseksi. Laadin omat sääntöni taivaasta, oikeasta ja väärästä. Johdin monia harhaan ja aiheutin monien hairahtumisen Pyhästä Sanastasi. Monien luopuminen Sinusta on minun syytäni.” ”Mutta, Herra, nyt olen tehnyt parannuksen. Päästä minut pois, sitten menettelen Sinun tahtosi mukaan.” Jeesus vastasi saarnaajalle:
Et ainoastaan vääristänyt Jumalan Pyhää Sanaa, vaan valehtelit, ettet tiennyt totuutta. Elämän ilot olivat sinulle tärkeämpiä kuin totuus. Kävin itse luonasi ja yritin käännyttää sinua, mutta sinä käänsit selkäsi. Menit omaa tietäsi ja pidit paholaista herranasi. Sinä tiesit totuuden, mutta et kääntynyt takaisin minun luokseni. Olin olemassa kaiken aikaa. Odotin sinua. Kutsuin sinua. Halusin sinun tulevan takaisin luokseni, mutta sinä et suostunut. Ja nyt tuomio on annettu.
Jeesuksen kasvoista näkyi sääli. Tiesin, että jos mies olisi kuunnellut Pelastajan kutsua, hän ei olisi nyt täällä. Jeesus puhui taas:
Sinun olisi pitänyt kertoa totuus, niin olisit kääntänyt monia uskoon Jumalan Sanalla. Minun Sanani on kokonaan totta. Sinä tiesit ristin tien. Sinä tiesit vanhurskauden tien. Sinä tiesit, että olisi pitänyt puhua totuutta. Mutta saatana täytti sydämesi valheilla, ja sinä käännyit syntiin. Sinun olisi pitänyt katua vilpittömästi, ei puolittain. Nyt se on myöhäistä. (14)
• Huoli ihmisten pelastuksesta vai ei? Kun ihminen kääntyy Jumalan puoleen ja antaa pelastaa itsensä, on siitä välitön seuraus se, että hän alkaa kiinnostua muidenkin pelastuksesta. Hän yrittää tehdä jotakin sen eteen, että hänen lähimmäisensä pelastuvat. Se voi tapahtua evankeliumin levityksen kautta, tukemalla lähetystyötä tai rukoilemalla ihmisten pelastumisen puolesta. Esim. Paavalilla oli tämä halu voimakkaana (Room 9:1-3, 10:1: Minä sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele – sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä – että minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni. Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta… minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat.). Toisaalta jos ihmisellä ei ole yhtään huolta lähimmäistensä pelastuksesta, ei hän ole itsekään pelastunut. Entä tyhmät neitsyet ja valhekäännynnäiset? Heille on tyypillistä, että heillä ei ole halua rukoilla lähimmäistensä sielujen pelastumista; eiväthän he ole olleet kiinnostuneita edes oman sielunsa pelastuksesta. Heidän rukouksensa keskittyvät yleensä vain heidän itsensä tai lastensa hyvinvointiin ja menestykseen, mikäli he edes rukoilevat. He eivät innostu lähetystyöstä ja herätyskristillisyydestä (mitään muuta aitoa kristillisyyttä ei tosiasiassa ole kuin se. Kaikki muu on ihmisten uskonnollisuutta ilman Jumalaa), ovat usein taipuvaisia uskomaan universaaliin pelastukseen ja että Jeesus ei ole ainoa tie Jumalan luokse. Sen sijaan heidän mielenkiintonsa kohteena voivat olla usein vain yhteiskunnalliset aiheet kuten taistelu sortoa vastaan, ympäristö, tasa-arvo, rasismi, rauha, taistelu köyhyyttä vastaan, huoli lähimmäisestä. Heidän saarnansa ovat usein pohdintaa näistä aiheista. Eivät ne ole huonoja aiheita, mutta mihin unohtui ihmisten pelastuminen kadotuksesta ja synnistä? Lisäksi jos evankeliumi otetaan vastaan ja ihminen tekee parannuksen synneistään, korjaa se automaattisesti monia ongelmia itsestään: sosiaalisia ongelmia, ihmissuhdeongelmia, rikollisuutta. Näin tapahtui mm. Johannes Kastajan saarnan vaikutuksesta, kun hän kehotti ihmisiä kääntymään Jumalan puoleen ja hylkäämään syntinsä. Ihmisten piti jakaa ylimäärästään muille, olla käyttämättä hyväksi asemaansa (korruptio) tai olla vaatimatta korkeampia palkkoja. Kun ihmiset pääsivät oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa, sillä oli vaikutusta myös yhteiskunnallisesti. Kuitenkin kaiken ytimessä oli ja on ihmisen sielun pelastus:
- (Luuk 3:8-14,18) Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä, älkääkä ruvetko sanomaan mielessänne: 'Onhan meillä isänä Aabraham', sillä minä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille. 9 Jo on myös kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen." 10 Ja kansa kysyi häneltä sanoen: "Mitä meidän siis pitää tekemän?" 11 Hän vastasi ja sanoi heille: "Jolla on kaksi ihokasta, antakoon toisen sille, joka on ilman; ja jolla on ruokaa, tehköön samoin". 12 Niin tuli myös publikaaneja kastettaviksi, ja he sanoivat hänelle: "Opettaja, mitä meidän pitää tekemän?" 13 Hän sanoi heille: "Älkää vaatiko enempää, kuin mikä teille on säädetty". 14 Myös sotamiehet kysyivät häneltä sanoen: "Mitäs meidän pitää tekemän?" Ja hän sanoi heille: "Älkää kiskoko keneltäkään älkääkä kiristäkö, vaan tyytykää palkkaanne". 18 Antaen myös monia muita kehoituksia hän julisti kansalle evankeliumia.
• Pelastusvarmuus – onko sitä ja etsitäänkö sitä? Mitä tulee pelastusvarmuuteen, on se yksi kristillisen uskon perusasioista. Kysymys on siitä, onko Jumala todella antanut ihmiselle syntien anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän, ja voiko ihminen olla varma siitä. Miten pelastusvarmuus saavutetaan? Uskonnoissa lähdetään aina teoista. Ajatellaan, että kun ihminen ensin tekee parhaansa, Jumala ehkä sen seurauksena antaa armonsa. Tekojen kautta yritetään lähestyä Jumalaa ja odotetaan häneltä suopeata suhtautumista niihin. Kristillinen usko on kuitenkin poikkeus; siinä pannaan toivo siihen, mitä Jumala itse teki puolestamme Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Siinä luotetaan Sanan lupauksiin siitä, että Jumala sovitti meidät Jeesuksen ristintyön kautta, kun Jeesus ensiksi eli synnittömän elämän ja sen jälkeen antoi henkensä ristillä puolestamme. Kun ihminen laittaa luottamuksensa mm. seuraavan tyyppisiin Raamatun jakeisiin, eikä itseensä, voi hän kokea pelastusvarmuuden. Pelastava usko on luottamusta Sanan lupauksiin:
- (2 Kor 5:19) Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.
- (Kol 1:19-22) Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi 20 ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa. 21 Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, hän nyt on sovittanut 22 Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä, ei tekojen kautta, vaan sovituksen kautta, pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina
- (Joh 3:16,17) Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. 17 Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
Voiko ihminen olla pelastunut, vaikkei hän heti koe pelastusvarmuutta? Kyllä ehdottomasti voi. Monet ovat huomanneet kadotuksen alaisen tilansa, ovat kääntyneet Jeesuksen Kristuksen puoleen turvaten häneen, ovat luovuttaneet elämänsä hänelle, ja haluavat seurata häntä koko sydämestään. He ovat varmasti pelastuneita. Heidän ainut ongelmansa saattaa olla, että he eivät vielä ole ymmärtäneet Sanan lupauksia kunnolla, ja siksi he saattavat edelleen katsoa osittain itseensä ja muuttumiseensa pelastuksen asiassa. He tarvitsevat vain opetusta siitä, etteivät katso itseensä ja tunteisiinsa vaan ainoastaan Sanan lupauksiin, niin hekin saavuttavat varmuuden. Eri asia ovat kuitenkin tyhmät neitsyet, joilta puuttuu pelastusvarmuus, ja jotka eivät edes ole huolissaan siitä. He eivät edes halua päästä selvyyteen, vaan tyytyvät epämääräisyyteen. He saattavat sanoa, että kyseessä on heidän henkilökohtainen asiansa tai että on sopimatonta keskustella tällaisesta aiheesta. Jotkut voivat jopa todeta, että on röyhkeätä väittää olevansa Jumalan lapsi ja pelastunut. Syy tähän heidän käytökseensä on varmasti se, että he eivät ole koskaan olleet koko olemuksellaan Jumalan lain ja pyhyyden valossa. Siksi he eivät ole osanneet kaivata varmuutta syntien anteeksiantamuksesta, vaan tyytyvät epämääräiseen tilaan ja pitävät sitä nöyryytenä. Kuitenkin Raamatun selvä opetus on, että pelastuksesta voidaan olla varmoja. Esim. Jeesus kehotti opetuslapsia iloitsemaan siitä, että heidän nimensä ovat kirjoitettuina taivaissa (Luuk 10:20 Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.). Tällainen iloitseminen olisi mahdotonta, jos ei olisi varma asiasta. Toisaalta jos joku väittää, että pelastuksesta ei voi koskaan päästä varmuuteen, tekee tällainen ihminen epäuskollaan tyhjäksi kaikki Raamatun lupaukset syntien anteeksisaamisesta (esim. Apt 16:31: Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi".). Tällaisesta epäuskoisesta asenteesta Jeesus opetti seuraavasti. Hänen mukaansa ne ovat tuomittuja, jotka eivät usko Jumalan ainokaisen Pojan nimeen:
- (Joh 3:18) Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen
- (Joh 8:23,24) Ja hän sanoi heille: "Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä; te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta. 24 Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne."
Luopujat. Kun tässä kirjoituksessa on käsitelty tyhmiä neitsyitä ja niitä, jotka ovat kokeneet valheellisen kääntymyksen, on myös mahdollista menettää aito pelastus. Ihminen voi ajautua eroon Jumalasta. On varmasti tuhansia, jotka ovat vastanneet pelastuskutsuun evankelioimiskampanjoissa, mutta missä he nyt ovat? Kristillinen vaellus ei ole vain sitä, että ihminen yhden kerran kääntyy Jumalan puoleen, ja siinä sitten on kaikki. Sen sijaan on kyse koko elämän kestävästä Jeesuksen seuraamisesta ja valintojen tekemisestä. Pelastus on tietysti koko ajan Jeesuksessa ja ihminen saa olla kokoaikaisesti armon alla, mutta jos hän luopuu Jeesuksesta ja hänen seuraamisestaan, ajautuu hän pois pelastuksesta. Ihmisen nimi voidaan pyyhkiä pois elämän kirjasta. Useat jakeet varoittavat meitä tästä. Sellainen oppi, että jos ihminen on kerran pelastettu, hän on aina pelastettu, on ristiriidassa seuraavien jakeiden kanssa:
- (Hebr 10:38,39) mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen". 39 Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi.
- (Ilm 3: 5 Joka voittaa, se näin puetaan valkeihin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta, ja minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä.
- (Matt 24:13) Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.
- (Luuk 8:13,14) Ja mitkä kalliolle putosivat, ovat ne, jotka kuullessaan sanan ottavat sen ilolla vastaan, mutta joilla ei ole juurta: ainoastaan ajaksi he uskovat ja kiusauksen hetkellä luopuvat. 14 Mikä taas orjantappuroihin putosi, ne ovat ne, jotka kuulevat, mutta vaeltaessaan tukehtuvat tämän elämän huoliin, rikkauteen ja hekumoihin, eivätkä tuota kypsää hedelmää.
- (Luuk 12:45,46) Mutta jos palvelija sanoo sydämessään: 'Herrani tulo viivästyy', ja rupeaa lyömään palvelijoita ja palvelijattaria sekä syömään ja juomaan ja päihdyttämään itseänsä, 46 niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa, ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin uskottomille.
- (Joh 15:4-6) Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. 5 Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. 6 Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat.
- (Room 11:20-22) Oikein; epäuskonsa tähden ne taitettiin pois, mutta sinä pysyt uskosi kautta. Älä ole ylpeä, vaan pelkää. 21 Sillä jos Jumala ei ole säästänyt luonnollisia oksia, ei hän ole säästävä sinuakaan. 22 Katso siis Jumalan hyvyyttä ja ankaruutta: Jumalan ankaruutta langenneita kohtaan, mutta hänen hyvyyttänsä sinua kohtaan, jos hänen hyvyydessänsä pysyt; muutoin sinutkin hakataan pois.
- (2 Kor 11:3,4) Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan. 4 Sillä jos joku tulee ja saarnaa jotakin toista Jeesusta kuin sitä, jota me olemme saarnanneet, tai jos te saatte toisen hengen, kuin minkä olette saaneet, tai toisen evankeliumin, kuin minkä olette vastaanottaneet, niin sen te hyvin kärsitte.
- (Gal 5:4) Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta.
- (Gal 6:7,8) Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. 8 Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää.
- (1 Tim 1:18,19) Tämän käskyn minä annan sinun toimitettavaksesi, poikani Timoteus, aikaisempien, sinusta lausuttujen ennustusten mukaisesti, että niiden nojalla taistelisit jalon taistelun, 19 säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon, jonka eräät ovat hyljänneet ja uskossaan haaksirikkoon joutuneet.
- (1 Tim 6:20,21) Oi Timoteus, talleta se, mikä sinulle on uskottu, ja vältä tiedon nimellä kulkevan valhetiedon epäpyhiä ja tyhjiä puheita ja vastaväitteitä, 21 johon tunnustautuen muutamat ovat uskosta hairahtuneet. Armo olkoon teidän kanssanne!
- (Hebr 3:12-14) Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta, 13 vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: "tänä päivänä", ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi; 14 sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti.
- (1 Joh 2:19) Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme.
- (2 Piet 2:20-22) Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi. 21 Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä. 22 Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: "Koira palaa oksennukselleen", ja: "Pesty sika rypee rapakossa".
Miksi sitten
jotkut luopuvat? Ehkä syynä on evoluutioteoria tai liberaaliteologinen opetus,
jota he ovat kuulleet kouluissa. Tässä he kuitenkin menettelevät tyhmästi.
Kukaan ei ole koskaan voinut osoittaa, että elämä olisi voinut syntyä
itsestään. Samoin luonnonhistoriallisissa museoissa ei ole esimerkkejä
välimuodoista. Tämä viittaa selvääkin selvemmin Jumalan luomistyöhön. Valvomattomuus voi olla toinen syy luopumukselle. Hebrealaiskirjeessä sanotaan, että meidän pitäisi panna pois synti, joka niin helposti meidät kietoo (Hebr 12:1 Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa), ja tässä on hyvä neuvo. Meidän on niin helppo ajautua lavealle tielle ja vanhoihin syntitottumuksiin. Voimme alkaa leikkiä synnillä, koska olemme varmoja siitä, että meillä on pääsylippu taivaaseen. Emme ota huomioon, että Jeesuksen seuraaminen vaatii elinikäistä kurinalaisuutta ja Jumalan etsimistä. Toisaalta, jos kaikesta huolimatta lankeamme, on syytä nousta pian pystyyn ja tunnustaa syntinsä Jumalalle. Meidän kannattaa pitää myös kiusauksen lähteet tarpeeksi kaukana, eikä mennä niiden lähelle. Monilla on ongelmia television ja netin kanssa, ja silloin on parasta luopua niistä kokonaan tai käyttää niitä vain pakollisiin tarpeisiin, kuten laskujen maksuun. Tai jos jollakulla on ollut aiemmin vaikeuksia alkoholin kanssa, ei pitäisi uudelleen yrittää mitään ”hallittua” juomakäytäntöä. Monet ovat luisuneet pois Jumalan yhteydestä, kun eivät ole olleet varovaisia näiden asioiden kanssa. Saadaksemme paremman selvyyden käsiteltyyn aiheeseen, katsomme vielä edesmenneen julistajan, Frank Mangsin, 91-vuotiaana saamaa näkyä. Se tuo esille aiemmin käsiteltyjä aiheita, eli sen, miten monet voivat pitää itseään kristittyinä ja pelastuneina, vaikkeivat he ole sitä. Ehkä he ovat vain heränneet, mutta eivät koskaan ole menneet pelastukseen sisälle. Heillä on nimi ja tunnustus, mutta ei elämää. Lisäksi Mangsin näyssä kerrotaan niistä, jotka ovat vähitellen ajautuneet eroon kaidalta tieltä ja alkaneet leikkiä synnillä. He ovat luopuneet uskosta ja Jumalasta pienten askelten kautta:
Olisin mielelläni halunnut silmilläni seurata näiden ihmisten kulkua aina kotiin asti. Mutta en saanut. Minun oli pakko kääntää katseeni tien alkuun ja ahtaaseen porttiin. Ja siellä näin seisomassa suuren joukon. he olivat pysähtyneet aivan portin eteen. Ja merkillistä oli se, että monet heistä näyttivät olevan iloisia. He olivat iloisia siksi, että luulivat olevansa tiellä. Vaikka he eivät olleet koskaan menneet todelliseen kääntymykseen ahtaan portin kautta. …Olemme taanneet ihmisille heidän iankaikkisuutensa siksi, että heidät on kerran kastettu. Olemme taanneet, että etsivät sielut ovat syntyneet Hengestä, vaikka he ovat syntyneet vain ihmisen vaikutuksesta. Olemme sanoneet, että he ovat Jumalan lapsia vain siitä syystä, että he ovat ”kilttejä”. Meistä on tullut uskonnollisia puoskareita, jotka olemme etukäteen vakuuttaneet hengellisille etsijöille, että he ovat syntyneet Jumalasta. Vaikka he ovat vasta heränneet. ja me olemme joskus juuri tämän kautta rikkoneet hengellisen syntymäprosessin. Tämän tuloksena löytyy tänään joukoittain ihmisiä, jotka luulevat olevansa matkalla taivaaseen, vaikkeivat he sitä olekaan. Mutta Jeesus sanoi, että niin tulisi olemaan tämän aikakauden iltana. - Taivaan valtakunnassa tulee olemaan niin kuin kymmenen neitsyen kohdalla, jotka lähtivät vastaanottamaan ylkää. Viisi heistä oli ymmärtämätöntä. He eivät ottaneet öljyä mukaansa. Ei öljyä! Ei Henkeä! Ei myöskään toimivaa uskonelämää. Nimi ja tunnustus. Ja he luulivat, että se riittäisi. Mutta näin vielä enemmän. Näin ihmisiä, jotka olivat menneet portista, kokeneet uudestisyntymisen ihmeen ja lähteneet kulkemaan tietä, mutta jotka sitten olivat muuttaneet tien joksikin muuksi kuin se oli tarkoitettu. he olivat pysähtyneet ja tehneet tiestä lepopaikan sen sijaan, että olisivat pitäneet sitä matkareittinä. He eivät olleet pysähtyneet vanhuuden vuoksi. He olivat vain pysähtyneet kasvussa ja kehityksessään. He olivat pysähtyneet ja alkaneet elää muistoissa. Ja jotkut olivat vain pysähtyneet. Ja nukahtaneet. Mutta kaikki he olivat unohtaneet paavalilaisen käskyn: ”Vaikka olemme jo edistyneet matkassamme, vaeltakaamme yhä eteenpäin samaa tietä!” …Siinä missä Paavalia hallitsi pyhä köyhyys, siinä näitä ihmisiä hallitsee laodikealainen tyytyväisyys: - Meillä on kylliksi. Näin vielä muutakin. Näin ihmisiä, jotka olivat vetäytyneet pois keskellä tietä loistavan yliluonnollisen valon piiristä. He olivat vetäytyneet tien kummallakin puolella olevaan hämärään. Hämärään, jossa näky sekä synnistä että autuudesta oli pimeyden peitossa. Kaikki oli hämärää ja harmaata ja epätodellista. Ja tuo harmaa epätodellisuus teki mahdolliseksi sellaisen, mikä ei ollut mahdollista tien keskellä: leikittelyn sekä synnillä, puheella että teoilla. Ja näin tien kummallakin puolen olevasta pimeydestä tuleekin heidän suurin mielenkiinnon kohteensa. Heille on käynyt samoin kuin Israelille, joka alkoi uudestaan kuunnella Egyptin lihapatojen kutsua. Kuuntelemisesta kasvoi himo. Nälkä, joka vangitsi heidän ajatuksensa ja tunteensa. Se valtasi heidän unensa ja mielikuvansa. Ja niin he nyt kulkivat tien syrjässä, vaikka näyttivätkin edelleen olevan tiellä. Sitten tapahtui jotakin kammottavaa. Hiljaa kuin varjot he luisuivat pois tieltä, jossa ei ollut ojia eikä aitaa. Pois tieltä, jolle he kerran kyynelin ja rukouksin olivat pyrkineet. Pois valosta ja sisälle pimeyteen. Pois elämästä ja sisälle kuolemaan. Pois elävästä toivosta ja sisälle toivottomuuteen. Toivottomuuteen, jota he eivät tunteneet. Sillä he olivat kuolleita. He olivat kadottaneet kyvyn tajuta ja reagoida. He olivat kadottaneet kyvyn kokea hengellinen kriisi. Kun olin nähnyt kaiken tämän, vajosin hiljaa polvilleni ja puhkesin itkuun. Toivoin, että olisin edes puoli vuosisataa nuorempi kuin olin. Ja että minulla olisi mahdollisuus, paremmin kuin olin tehnyt, panostaa kaikkeni, jotta Jumalan Pyhä Henki saisi vapauden käyttää minua vielä enemmän kuin oli tapahtunut. (15)
Epävarmuudessa olijat. Kun ihminen kääntyy Jumalan puoleen, on hänellä pelastuksensa jälkeen kaksi luontoa; sekä vanha että uusi ihminen. Ihminen samanaikaisesti vihaa ja rakastaa syntiä. Hänellä on jatkuva, elämän loppuun asti kestävä taistelu lihan ja meissä asuvan Hengen välillä. Oikea kristitty ei halua tehdä liittoa synnin kanssa ja toivoo, ettei lankeaisi, mutta kiusauksen hetkellä hän saattaa nähdä synnin suloisena ja houkuttelevana. Sen seurauksena hän saattaa langeta, ja saa rauhan vasta, kun on päässyt synnistä irti ja kun on tunnustanut sen Jumalalle. Tällaista taistelua on monen elämässä. Eivät apostolitkaan, jotka olivat enemmän Hengellä täytettyjä kuin kaikki muut, olleet täysin vapaita synnistä helluntaikokemuksensa jälkeen. Meille kerrotaan Raamatussa mm. Pietarin pelosta ja ulkokultaisuudesta määrätyissä tilanteissa (Gal 2:11-13) tai miten Paavali ja Barnabas kiivastuivat toisiinsa (Apt 15:39). On valhetta sellainen käsitys, että he olivat synnittömiä pelastuksensa jälkeen. Sitä he eivät suinkaan olleet, eikä ole kukaan muukaan meistä. Sellainen, joka odottaa täydellisyyttä muilta, tulee jossain vaiheessa pettymään. Meidän tulisi laittaa toivomme Kristukseen, joka yksin on täydellinen, eikä ihmisiin. Entä ihmisen oma pelastusvarmuus? Monet kamppailevat sen kanssa, ja syy on yksinkertainen: he katsovat liikaa omaan puutteellisuuteensa eikä Kristukseen. Niin kauan kuin pidät katseesi omassa puutteellisuudessasi tai kuinka paljon olet muuttunut, et koe varmuutta. Vasta kun laki on saanut osoittaa, ettet voi itsesi kautta pelastaa itseäsi ja käännät katseesi Jeesukseen Kristukseen, saat varmuuden. Katso sen tähden Jeesukseen Kristukseen ja laita luottamuksesi Sanan lupauksiin siitä, miten hän on kantanut syntisi. Pelastusvarmuudessa ei ole kysymys tunteista, vaan että pitää luotettavina Sanan lupauksia siitä, miten Jumala sovitti meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta. Mm. seuraavat jakeet osoittavat, miten meidän tulee katsoa Jeesukseen Kristukseen eikä itseemme:
- (Joh 1:29) Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!
- (Apt 16:30,31) Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?" 31 Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi".
- (Gal 3:1) Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?
Jotkut ihmiset voivat myös pelätä tehneensä anteeksiantamattoman synnin. Kuitenkin ihminen, joka on huolissaan tästä asiasta ja omasta pelastuksestaan, ei ole syyllistynyt siihen. Vain sellainen ihminen, joka torjuu tietoisesti ja päättäväisesti Kristuksen, voi syyllistyä tähän syntiin. Sen sijaan ihminen, joka haluaa seurata Jeesusta Kristusta, joka tunnustaa Hänet Herrakseen ja joka haluaa elää Jumalan tahdon mukaan, ei ole tässä tilassa. Ihmisen täytyy vain kääntää katseensa itsestään ja puutteellisuudestaan Kristukseen eikä kuunnella saatanan valheellisia syytöksiä. Nämä syytökset ja valheet tulevat saatanalta, ei Jumalalta ja Jeesukselta Kristukselta, joka ei hylkää sellaista ihmistä, joka turvautuu häneen.
Pelastuksesta osalliseksi. Kuten todettiin, voi ihminen täyttää elämänsä kristillisyydellä, mutta Jeesus voi olla ihmisen ulkopuolella, koputtaen ihmisen sydämen ovelle. Tämä on erittäin mahdollista. On todennäköistä, että suurin osa ns. kristillisyydestä on juuri tällaista toimintaa, missä Jeesus ei ole koskaan saanut astua ihmisten elämään. Miljoonat ja miljoonat elävät tällaisessa tilassa, missä he eivät ole pelastuneet, vaan ovat lopulta tyhmiä neitsyitä, jotka eivät sittenkään ole menossa taivaaseen. Jeesus itse varoitti tästä mahdollisuudesta useaan kertaan, joten asia pitää ottaa vakavasti. Lisäksi herätysten aikana, kun ihmisten tunteet ovat voimakkaita, on mahdollista kokea jopa väärä kääntymys, joka ei kuitenkaan muuta ihmisten sisintä. Ihmiset voivat kokea helvetinpelkoa ja valheellisen synnintunnon, joka ei kuitenkaan esiinny sellaisena, mikä vastustaa Jumalan pyhyyttä. Saatana voi antaa ihmisille näitä valheellisia tunteita. En käsittele sitä tässä enempää, mutta esim. 1700-luvun herätyksissä mukana ollut Jonathan Edwards totesi kirjassaan Oikea hengellinen kokemus (Treatise concerning religious affections), että vasta ihmisten elämän hedelmä ja muuttuminen positiiviseen suuntaan todistaa sen, onko kääntymys aito. Edwards huomasi, ettei voimakas puhe hengellisistä kokemuksista takaa kääntymyksen aitoutta vaan ainoastaan hedelmä ja että ihminen on sitoutunut koko elämänsä ajan Jeesuksen seuraamiseen ja oikean tekemiseen. Jeesus itsekin totesi saman Vuorisaarnassaan (7:15-20: Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään.) Seuraavat jakeet tuovat hyvin esille, miten Jeesus Kristus voi seisoa ihmisen sydämen oven ulkopuolella. Ihmisen sisällä ja elämässä voi olla kristinuskon käytäntöjä ja toimintoja, mutta Jeesus ei ole saanut astua hänen sisimpäänsä.
- (2 Kor 13:5) Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.
- (Ilm 3:20-22) Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani. 21 Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa. 22 Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.'"
Jos Jeesus seisoo ihmisen sydämen oven ulkopuolella, mitä tällaisen henkilön tulee tehdä? Yksinkertainen vastaus on, että hänen tulee toivottaa Jeesus Kristus elämäänsä. Hänen tulee rukouksessa kääntyä Jeesuksen puoleen ja vastaanottaa hänet elämäänsä. Niinpä sinä, jolla on teoreettinen usko, älä jätä asiaa puolitiehen, vaan käänny Jeesuksen Kristuksen puoleen, luovuta itsesi hänelle ja ota pelastus vastaan. Raamatun mukaan, jos olet vastaanottanut Jeesuksen ja kääntynyt hänen puoleensa, on sinulla Jumalan lapseus ja iankaikkinen elämä:
- (Joh 1:12) Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
- (1 Joh 5:11-13) Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa. 12. Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää. 13. Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä.
Pelastusrukous: Herra, Jeesus, käännyn sinun puoleesi. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä sinua vastaan ja etten ole elänyt sinun tahtosi mukaan. Tahdon kuitenkin kääntyä synneistäni ja seurata sinua koko sydämestäni. Ja uskon myös, että syntini ovat anteeksiannetut sinun sovitustyösi kautta ja että olen sinun kauttasi saanut iankaikkisen elämän. Kiitän siitä pelastuksesta, jonka olet minulle lahjoittanut. Amen.
VIITTAUKSET:
1. Arthur W. Pink, An Exposition of the Sermon on the Mount (Grand Rapids: Baker, 1953), 424 2. C.O. Rosenius: Vanhurskaana Jeesuksessa (Rättfärdig i Jesus), s. 10 3. C.O. Rosenius: Tie Rauhaan (Vägledning till frid), s. 10 4. David Pawson: Vanhurskas Jumala ja vanhurskauden evankeliumi (The God and the Gospel of Rightteousness), s. 50,51 5. Per-Arne Imsen: Ei muita jumalia (Inga andra godar) / No other goods), s. 70 6. Per-Arne Imsen: Ei muita jumalia (Inga andra godar) / No other goods), s. 72 7. John Bevere: Hyvyys vai Jumala? (Good or God), s. 228-230 8. Charles G. Finney: Voima korkeudesta (Power from on High), s. 126, 127 9. Rob Rufus: Living in the Grace of God, United Kingdom: Authentic Media 2007 10. Charles G. Finney: kuinka voitat sieluja (How to win souls), s. 38-40 11. John Bevere: Turvapaikka (Under Cover), s. 47,48 12. Frank Mangs: Oletko kristitty, s. 79, 80 13. Charles G. Finney: Ihmeellisiä herätyksiä, s. 360, 361 14. Mary Baxter: Jumalan ilmoitus kadotuksesta (A Divine Revelation of Hell), s. 37-39 15. Frank Mangsin taivastestamentti, s. 143-145
Lisää aiheesta:
|
Jeesus on tie ja totuus ja elämä
Tartu kiinni iankaikkiseen elämään!
|
Lisää aiheesta:
|
