Nature

Jarin etusivulle | Jarin kirjoituksia

Jumalan torjuvat ihmiset

 

Kun katsomme Apostolien tekoja, näemme luvusta 13, miten Paavalin omat kansalaiset torjuivat evankeliumin Kristuksesta ja kääntymisen Jumalan puoleen. Senaikainen sukupolvi piti halpana iankaikkisen elämän lahjaa, jota heille tarjottiin. He suhtautuivat kielteisesti siihen ajatukseen, että Jumalan yhteyteen voi päästä hänen poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta:

 

- (Apt 13:45,46) Mutta nähdessään kansanjoukot juutalaiset tulivat kiihkoa täyteen ja väittelivät Paavalin puheita vastaan ja herjasivat.

46. Silloin Paavali ja Barnabas puhuivat rohkeasti ja sanoivat: "Teille oli Jumalan sana ensiksi puhuttava; mutta koska te työnnätte sen luotanne ettekä katso itseänne mahdollisiksi iankaikkiseen elämään, niin katso, me käännymme pakanain puoleen.

 

Myös nykypäivänä monet torjuvat Jumalan ja kristillisen uskon. Suuntaus viimeisen parin sadan vuoden aikana on ollut, että on kyseenalaistettu yhä enemmän kristillisen uskon perustotuuksia. Erityisesti Ensimmäinen Mooseksen kirja on ollut hyökkäysten kohteena. On ajateltu, että jos Darwinin evoluutioteoria on paikkansapitävä kuvaus menneisyydestä, silloin Raamatun kertomus ei voi olla totta. Tämä on aika looginen johtopäätös, koska kaksi aivan vastakkaista näkemystä eivät voi olla samanaikaisesti voimassa.

   Sen jälkeen kun Darwinin teoria omaksuttiin, on tullut monenlaisia muita näkemyksiä, jotka ovat hämärtäneet ihmisten näkemystä kristillisestä uskosta. Muutosta on tapahtunut hiljalleen, koska vielä joitakin vuosikymmeniä sitten kouluissa ja yhteiskunnassa opetettiin paljon enemmän tästä alueesta. Uskon perusasiat olivat ihmiselle selvempiä ja kristillistä opetusta kunnioitettiin. Nyt siitä on vähitellen luovuttu ja nämä opetukset on asetettu yhä enemmän kyseenalaiseksi. Muutosta siihen suuntaan on tapahtunut koko ajan.

   Seuraavilla riveillä käsitellään muutamia kristillisen uskon perustotuuksia ja syitä, miksi ihmiset torjuvat evankeliumin Jeesuksesta Kristuksesta ja iankaikkisesta elämästä. Tarkoitus on, että ihmiset voisivat paremmin ymmärtää näitä kristillisen uskon perustotuuksia ja että he pääsisivät Jumalan yhteyteen. Käsiteltävät aiheet ovat:

 

• Luominen ja alkuvaiheet

• Mitä tämän elämän jälkeen?

• Moraalikysymykset

• Välit kuntoon Jumalan kanssa

 

Luominen ja alkuvaiheet. Mitä tulee luomisen paikkansapitävyyteen, on tunnettua, että ateistitiedemiehet eivät usko siihen. He eivät usko Jumalan olemassaoloon, Jumalan luomistyöhön eikä varsinkaan siihen, että kaikki luotiin lyhyessä hetkessä vain joitakin vuosituhansia sitten. Sen sijaan nämä tiedemiehet uskovat maailmankaikkeuden syntyyn itsestään tyhjästä, että elämä syntyi itsestään ja että kaikki nykyiset lajit ovat peräisin samasta alkusolusta. Nämä ovat lyhyesti tiivistettynä ne perususkomukset, joihin nämä tiedemiehet uskovat.

   Entä näiden materialististen selitysten järkevyys? Jos materialistiset selitystavat ovat totta, pitäisi tiedemiesten antaa selitykset seuraaviin kysymyksiin. Niihin pitäisi olla helppo vastata, mikäli kyseessä ovat tieteelliset teoriat.

 

Miten tyhjästä voi syntyä mitään? Tiedemiesten pitäisi kertoa, miten tyhjästä voi syntyä mitään kuten oletetaan tapahtuneen alkuräjähdyksessä. Tämä käsitys on vastoin fysikaalisia lakeja ja tervettä järkeä. Koskaan ei ole havaittu, että kivet, kalliot, liikennemerkit tai muut esineet ilmaantuvat itsestään tyhjästä. Miksi maailmankaikkeus, joka on niitä moninkertaisesti suurempi, muodostaisi poikkeuksen? Miksi vain maailmankaikkeus pystyi ilmaantumaan tyhjästä, kun emme havaitse samaa muiden asioiden kohdalla? Tiedemiehet hylkäävät terveen järjen ja kääntyvät taruihin, kun he uskovat tällaisiin teorioihin. On järjetöntä pitäytyä tämänkaltaiseen valeteoriaan, jossa kaiken oletetaan syntyneen ilman syytä ei-mistään. Lisäksi kyseessä on matemaattinen mahdottomuus. Jos ei ole mitään, siitä ei voi itsestään tulla mitään. Jos nollan jakaa millä tahansa luvulla, seurauksena on aina nolla. David Berlinski, matemaatikko ja Roland Nash ovat ottaneet kantaa aiheeseen:

 

”Turha väittää, että ei mistään syntyy jotakin, kun kuka tahansa matemaatikko ymmärtää sen olevan pelkkää pötyä” (Ron Rosenbaum: ”Is the Big Bang Just a Big Hoax? David Berlinski Challenges Everyone.” New York Observer 7.7.1998)

 

Filosofi Roland Nash: …ei tarvitse olla teisti (Jumalaan uskova) kokeakseen ongelmalliseksi sen uskomuksen ymmärtämisen tai hyväksymisen, että maailmankaikkeus syntyi ilman syytä ei-mistään. (1)

 

Useat muut tutkijat asettavat kyseenalaiseksi koko alkuräjähdysteorian. He näkevät sen olevan vastoin todellista tiedettä. Kuvaavaa asialle on, että v. 2004 tätä teoriaa epäilleet sekulaarit tutkijat kirjoittivat avoimen kirjeen New Scientist-lehteen. Yli sata muuta kosmologia tuki kirjettä. Kirjeessä sanottiin: ”Avoin ajatustenvaihto puuttuu, epäilyä ja toisinajattelua ei suvaita. Millään muulla fysiikan alalla ei voi alati turvautua uusiin hypoteeseihin teorian ja havaintojen välisen kuilun umpeen kuromiseksi.”

   Seuraavat kommentit myös osoittavat, että alkuräjähdys on kyseenalainen käsitys. Siihen ei kannata uskoa:

 

Uusin tieto eroaa teorian ennusteesta riittävästi tappaakseen big bang-kosmologian (Fred Hoyle, The Big Bang in Astronomy, 92 New Scientist 521, 522-23 / 1981)

 

Vanhana kosmologina näen nykyisen havaintoaineiston kumoavan teoriat maailmankaikkeuden synnystä, kuten myös useat teoriat aurinkokunnan synnystä. (H. Bondi, Letter, 87 New Scientist 611 / 1980)

 

Siitä, onko big bang-oletus oikea vai ei, on keskusteltu huomattavan vähän …suuri joukko sen kanssa ristiriidassa olevia havaintoja selitetään lukuisilla perusteettomilla oletuksilla tai yksinkertaisesti sivuutetaan. (nobelisti H. Alfven, Cosmic Plasma 125 / 1981)

 

Fyysikko Eric Lerner: ”alkuräjähdys on vain mielenkiintoinen taru, jota ylläpidetään tietyssä tarkoituksessa” (Eric Lerner: A Startling Refutation of the Dominant Theory of the Origin of the Universe, The Big Bang Never Happened, NY: Times Books, 1991).

 

Miten elämä syntyi? Tiedemiesten pitäisi myös kertoa, miten elämä syntyi itsestään. Elämä ei voi olla ikuista, koska aurinko ei ole ollut aina olemassa. Ilman aurinkoahan lämpötila maapallolla olisi lähes -273 astetta, vesi olisi jäätyneenä ja olisi pimeätä. Sellaisissa olosuhteissa ei nykyinen elämä olisi mahdollista.

   Niinpä kun myönnetään, että elämällä on alku, pitäisi osoittaa konkreettisia todisteita sen puolesta, että se todella syntyi itsestään. Jos tähän ongelmaan ei pystytä antamaan selitystä, miksi ns. tiedekirjoissa kaikesta huolimatta esitetään, että elämä syntyi itsestään? Eikö kyseessä ole tietoinen valehtelu ja toiveajatteluun perustuva oletus?

   Tämä käsitys on myös vastoin sitä tieteellistä havaintoa, että jokaisen kasvin ja eläimen olemassaolo on riippuvainen aiemmasta elämästä. Ne eivät ole itseolevaisia, koska elämää syntyy vain jo olemassa olevasta elämästä. Tähän sääntöön ei ole löydetty yhtään poikkeusta, joten tämä viittaa selvästi (ensimmäisten kasvien ja eläinten kohdalla) maan ulkopuoliseen lähteeseen eli Jumalaan. Naturalistiset teoriat ovat siten heikolla pohjalla. Mitä enemmän tietoa on kertynyt, sitä vaikeammaksi ongelmaksi elämän synty itsestään on havaittu. Ainut järkevä selitys elämän olemassaololle onkin Jumalan luomistyö, johon seuraavat jakeet viittaavat. Vain kaikkivaltias Jumala voi on voinut saada aikaan maapallon monipuolisen elämän:

 

- (1 Moos 1:1) Alussa loi Jumala taivaan ja maan.

 

- (Room 1:19,20) sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.

20 Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,

 

- (Ilm 4:11) "Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut".

 

- (Ilm 10:5,6) Ja enkeli, jonka minä näin seisovan meren päällä ja maan päällä, kohotti oikean kätensä taivasta kohti

6 ja vannoi hänen kauttansa, joka elää aina ja iankaikkisesti, hänen, joka on luonut taivaan ja mitä siinä on, ja maan ja mitä siinä on, ja meren ja mitä siinä on, ettei enää ole oleva aikaa,

 

- (Ilm 14:7) Ja hän sanoi suurella äänellä: "Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet".

 

Hyvän käsityksen elämän synnyn ongelmasta itsestään antaa vielä Stanley Millerin lausunto. Miller on tullut tunnetuksi elämän syntyyn liittyvistä kokeistaan, joista on kerrottu tuhansissa kirjoissa. Kuitenkin Miller myönsi haastattelussa elämänsä loppupuolella, ettei tiede kenties koskaan löydä ratkaisua tähän ongelmaan:

 

Hän suhtautui välinpitämättömästi kaikkiin ehdotuksiin elämän alkuperästä ja piti niitä “hölynpölynä” tai “paperikemiana”. Hän suhtautui eräisiin hypoteeseihin niin halveksuen, että kun kysyin hänen mielipidettään niistä, hän vain puristeli päätään, huokaisi syvään ja hihitti – aivan kuin yrittääkseen torjua ihmiskunnan mielettömyyttä - - Hän myönsi, että tieteentekijät eivät ehkä koskaan tule tarkasti tietämään, milloin ja miten elämä sai alkunsa. “Me yritämme keskustella historiallisesta tapahtumasta, joka poikkeaa hyvin paljon tavanomaisesta tieteestä”, hän huomautti. (2)

 

Missä ovat välimuodot? Esipuheessa tuotiin esille, miten monet kyseenalaistavat kristillisen uskon Darwinin takia. He ajattelevat, että jos Darwinin opetukset ovat totta, silloin 1. Mooseksen kirjan on oltava väärässä. He ajattelevat, että elämä on kehittynyt yksinkertaisesta alkusolusta kohti nykyisiä monimutkaisia muotoja.

   Näiden ihmisten kannattaisi kuitenkin kyseenalaistaa Darwin ja evoluutioteorian perusedellytys eli ajatus siitä, että nykyiset monimutkaiset kasvit ja eläimet ovat peräisin yksinkertaisesta alkusolusta. Kysymys ei ole siitä, etteikö Darwin olisi tehnyt tarkkoja tai hienoja havaintoja. Hän varmasti teki niitä, mutta hänen perusolettamustaan (yksinkertaisesta monimutkaiseksi) ei ole voitu vieläkään todistaa oikeaksi. Darwinin esimerkit (peippojen nokat ym.) ja nykypäivänä esitetyt esimerkit (bakteerien vastustuskyky ym.) ovat sellaisia, joissa on kysymys vain muuntelusta peruslajien puitteissa. Se ei ole sama kuin yksinkertaisesta–monimutkaiseksi-teoria. Muutoksia kyllä tapahtuu, mutta sen on havaittu tapahtuvan tiettyjen rajojen puitteissa. Vuosikymmeniä kestäneet mutaatiokokeet ovat vahvistaneet lajien pysyvyyden. Myös jalostus on osoittanut, että muuntelulle on rajat, jotka tulevat hyvin pian vastaan ja joita ei voida ylittää.

   Entä välimuodot fossiileissa ja nykylajeissa? Tiedemiesten pitäisi kertoa, missä ovat nähtävillä välimuodot fossiilien välillä ja puoliksi kehittyneet siivet, kädet, jalat, aistit ja muut elimet. Sillä jos Darwinin teoria pitää paikkansa, pitäisi luonnossa ja fossiileissa (maasta on kaivettu yli sata miljoonaa fossiilia) olla runsaasti näitä siirtymämuotoja.

   Ongelma on kuitenkin siinä, että emme havaitse niitä, vaan lajit ovat täysin valmiita.

   Jopa tunnettu ateistitieteilijä, Richard Dawkins on myöntänyt, että nykyiset rakenteet ovat toimivia ja eliöt toimintakelpoisia, eikä niin, että ne olisivat puoliksi kehittyneitä. Dawkinsin kommentti viittaa vahvasti luomiseen ja siihen, että lajit olivat alusta alkaen valmiita eikä vain osittain kehittyneitä. Miksi muuten fossiileissa ja nykyeliöissä tavataan vain valmiiksi toimivia rakenteita?

 

Havaintoihin perustuva tosiasia on, että jokainen laji ja jokainen jokaisessa lajissa oleva elin, jota on tähän mennessä tutkittu, on hyvä siinä, mitä se tekee. Lintujen, mehiläisten ja lepakoiden siivet ovat hyviä lentämisessä. Silmät ovat hyviä näkemisessä. Lehdet ovat hyviä yhteyttämisessä. Elämme planeetalla, jossa ympärillämme on kenties kymmenenmiljoonaa lajia, joista jokainen ilmaisee itsenäisesti vahvan harhan näennäisestä suunnittelusta. Kukin laji sopii hyvin erityiseen elämäntapaansa. (3)

 

Hyvän kuvan välimuotojen puuttumisesta antavat seuraavat lausunnot. Ne käsittelevät sitä, mitä todisteita luonnonhistoriallisilla museoilla on evoluution puolesta tai mitä niillä ei tosiasiassa ole:

 

Tohtori Ethebridge, British Museumin paleontologi: Yhdeksän kymmenesosaa evolutionistien puheista on pelkkää hölynpölyä, joka ei perustu havaintoihin ja jota tosiasiat eivät ollenkaan tue. Tämä museo on täynnä todisteita heidän näkemyksensä äärimmäisestä virheellisyydestä. Koko tässä valtavassa museossa ei ole ainuttakaan todistuskappaletta lajien muuttumisesta. (4)

 

Yksikään viiden suuren paleontologisen museon virkailijoista ei voi esittää edes yksinkertaista esimerkkiä sellaisesta organismista, joka voisi olla todiste lajin asteittaisesta kehittymisestä toiseksi lajiksi. (Tri Luther Sunderlandin yhteenveto kirjassaan "Darwin's enigma”. Hän haastatteli useiden luonnonhistoriallisten museoiden edustajia ja oli näihin kirjeyhteydessä, jotta saisi selville, minkälainen todistuspohja museoilla oli evoluutio-opin puolesta. [5])

 

Seuraava lausunto jatkaa samasta aiheesta. Edesmennyt Dr Colin Patterson oli British Museumin (luonnonhistoria) vanhempi paleontologi – evoluution kannattaja ja fossiiliasiantuntija. Hän kirjoitti kirjan evoluutiosta – mutta kun joku kysyi häneltä, miksi hänen kirjassaan ei ollut yhtään kuvaa välimuodoista (siirtymävaiheessa olevista eliöistä), hän kirjoitti seuraavanlaisen vastauksen. Hän viittaa vastauksessaan maailman ehkä tunnetuimpaan paleontologiin, ateistitiedemies Stephen J. Gouldiin:

 

”Yhdyn täysin mielipiteeseesi koskien kehitysopillisten, siirtymävaiheessa olevien eliöiden kuvituksen puuttumista kirjassani. Jos olisin tietoinen ainoastakaan sellaisesta, fossiilista tai elävästä, olisin mielelläni sisällyttänyt ne kirjaani. Ehdotat, että täytyisi käyttää taiteilijaa havainnollistamaan sellaisia välimuotoja, mutta mistä hän saisi tiedot piirustuksiinsa? Rehellisesti sanottuna en voisi hankkia hänelle näitä tietoja, ja jos minun pitäisi jättää asia taiteilijan näkemyksen varaan, eikö se johtaisi lukijaa harhaan?

   Kirjoitin tekstin kirjaani neljä vuotta sitten [kirjassa hän kertoo uskovansa joihinkin välimuotoihin]. Jos minun pitäisi kirjoittaa se nyt, luulen, että kirja olisi melko erilainen. Gradualismi (vähittäinen muuttuminen) on käsite, johon uskon. Ei vain Darwinin arvovallan vuoksi, vaan koska käsitykseni genetiikasta tuntuu edellyttävän sitä. Kuitenkin on vaikea väittää [kuuluisaa fossiiliasiantuntijaa Stephen J.] Gouldia ja American museumin väkeä vastaan, kun he sanovat, että välimuotofossiileja ei ole olemassa. Paleontologina työskentelen paljon filosofisten ongelmien parissa tunnistaessani eliöiden muinaismuotoja fossiiliaineistosta. Sanot, että minun pitäisi vähintäänkin ’esittää valokuva fossiilista, josta tietty eliöryhmä kehittyi.’ Puhun suoraan – ei ole olemassa yhtäkään sellaista fossiilia, joka kelpaisi aukottomaksi todisteeksi.” (6)

 

Mitä tämän elämän jälkeen? Luominen oli ensimmäinen tärkeä aihe, jota edellä käsiteltiin. Se on yksi kristillisen uskon perusopetuksista, jota vastaan on paljon hyökätty Darwinin ajoista lähtien. Kuitenkin olemassa olevat todisteet viittaavat luomiseen paljon selkeämmin kuin naturalistisiin teorioihin. Mitkään tunnetut tieteen havainnot eivät tue sitä mahdollisuutta, että maailmankaikkeus ja elämä olisivat syntyneet itsestään tyhjästä. Myöskään ei ole voitu osoittaa, että kaikki nykyiset lajit ovat peräisin samasta alkusolusta. On järkevää olla uskomatta näihin naturalistisiin teorioihin, joiden puolesta ei ole kunnon todisteita.

   Toinen tärkeä aihe, johon jokaisen pitäisi miettiä vastausta, on kysymys siitä, mitä on tämän elämän jälkeen. Tällä alueella on kolme yleistä näkemystä, jotka ovat ristiriidassa toistensa kanssa. Uskomme todennäköisesti johonkin niistä. Nämä vaihtoehdot ovat:

 

1. Synnymme maan päälle yhä uudelleen ja uudelleen. Lisäksi eräiden opetusten mukaan voimme maanpäällisten ruumiillistumien väliaikoina olla henkiolentoina rajan takana.

2. Toinen vaihtoehto on, että elämä loppuu kuolemaan, eli kun ihmisen ruumis kuolee, siihen päättyy kaikki. Ei ole mitään sen jälkeen. Tämä vaihtoehto on ateistien suosima.

3. Kolmas vaihtoehto on, että elämä jatkuu jossakin muodossa kuoleman jälkeen. Se on myös Uuden testamentin opetus, koska kymmenissä tai jopa sadoissa jakeissa puhutaan siitä.

 

Mikä on oma näkemyksesi tästä aiheesta eli mihin vaihtoehtoon uskot? Jokaisella voi olla oma suosikkinsa, mutta varmastikaan tätä asiaa ei ratkaista mieltymystemme mukaan. Kysymys on viime kädessä totuudesta eivätkä kaikki vaihtoehdot voi olla samanaikaisesti voimassa. Siksi katsomme jokaista vaihtoehtoa erikseen.

 

1. Synnymmekö maan päälle yhä uudelleen? Jos ajatellaan vaihtoehtoa yksi, on siinä yksi ratkaisematon ongelma. Pelkästään se tekee tämän vaihtoehdon kyseenalaiseksi. Ongelma on, että jos olemme eläneet aikaisemmin maan päällä tai henkiolentoina rajan takana, miksi emme muista näistä ajoista mitään? Kyseessä pitäisi olla jokaisen oma henkilökohtainen kokemus, mutta miksi muistimme ei toimi? Kykenemme nykyisestä elämästä muistamaan jopa tuhansia tapahtumia, mutta ei näistä asioista. Se viittaa siihen, ettei ennen tätä elämää ole ollut mitään. Kyseessä täytyy olla valheellinen uskomus, koska konkreettiset todisteet puuttuvat. Jopa H.B. Blavatsky, teosofisen seuran perustaja, ja henkilö, joka ehkä eniten teki jälleensyntymisoppia tunnetuksi länsimaissa 1800-luvulla, myönsi, ettei hänellä ollut muistikuvia aikaisemmista elämistä.

 

2. Elämä loppuu kuolemaan. Toinen vaihtoehto on, että elämä loppuu kuolemaan. Ne, jotka uskovat tähän näkemykseen, eivät voi kuitenkaan todistaa sitä oikeaksi. Heillä ei ole henkilökohtaista tietoa aiheesta, vaan kyseessä on heidän oma todistamaton uskomuksensa. Tämä uskomus perustuu naturalistiseen maailmankatsomukseen, jossa materia on kaikki, mitä on olemassa. Siksi ei pidetä mahdollisena, että elämä voisi jatkua missään muodossa ruumiin kuoleman jälkeen. Samasta syystä nämä ihmiset eivät yleensä usko Jumalan tai henkimaailman olemassaoloon.

   Toisaalta jos elämä kaikesta huolimatta jatkuu ja ihminen on iankaikkisuusolento, ovat nämä ihmiset huonosti valmistautuneet tulevaisuutta varten. He ottavat aikamoisen riskin. He lähtevät ikään kuin tuntemattomalle alueelle tai pitkälle matkalle, jonka vaaroista heillä ei ole tietoa.

 

3. Elämä jatkuu. Jos kaksi edellistä vaihtoehtoa ovat vääriä, jää jäljelle se vaihtoehto, että ihminen on iankaikkisuusolento ja elämä jatkuu kuoleman jälkeen. Ajattele tätä! Kun edellisiä näkemyksiä ei ole voitu osoittaa todeksi, on erittäin mahdollista, että olemme iankaikkisuusolentoja. Tämä näkemys esiintyy myös monissa uskonnoissa. Esim. buddhalaisuudessa ja islamissa uskotaan helvettiin.

   Voiko iankaikkisuutta sitten osoittaa todeksi? Ei varsinaisesti suoraan. Eräs syy suhtautua vakavasti tähän vaihtoehtoon ovat kuitenkin kuolemanrajakokemukset. Monet ovat kertoneet, miten he ovat nähneet itselleen tehtäviä leikkaus- tai elvytystoimenpiteitä, kun heidän sydämensä on pysähtynyt. Se viittaa sielun erilliseen olemassaoloon ruumiista.

   Edellistä vakuuttavampia ovat ne kertomukset, joissa ihminen on ollut todellisesti kuolleena pitemmän aikaa, eikä käynyt vain kuoleman rajalla. Yksi tällainen kuvaus esiintyy Mel Tarin kirjassa Kuin väkevä tuulispää (Like a mighty wind). Siinä kerrotaan henkilöstä, joka oli ollut kuolleena pari päivää ja jonka ruumis löyhkäsi jo johtuen Indonesian trooppisista olosuhteista. Kuolleista herännyt henkilö kertoi sekä taivaasta että helvetistä:

 

"Kun saavuimme paikalle, huomasimme siellä olevan yli tuhat ihmistä. Vainaja oli ollut kuolleena kaksi päivää ja löyhkäsi pahoin. Trooppisessa maassamme kuollut alkaa mädäntyä kuuden tunnin kuluttua kuolemasta. Mutta kahden päivän jälkeen - voi, on lähes mahdotonta olla kolmeakymmentä metriä lähempänä ruumista. Haju on hirveä. Amerikassa ette voi ymmärtää tätä, koska teidän hautajaisissanne kaikki on järjestetty niin hyvin. Mutta se maksaakin teille 2000 dollaria. Indonesiassa meillä ei ole mahdollisuuksia saada kuollutta henkilöä näyttämään sievältä. Sikäläiset vainajat näyttävät suorastaan kauheilta kahden päivän kuluttua kuolemasta...

   Menimme ja seisahduimme tämän vainajan ympärille. Aloimme laulaa...

   Viidennenkään laulun aikana ei tapahtunut mitään. Mutta kuudennen laulun aikana mies alkoi liikutella varpaitaan - ja ryhmää alkoi pelottaa. Indonesiassa on tarina, että joskus kuolleet saattavat herätä henkiin. He tukehduttavat jonkun henkilön arkkunsa kannen väliin ja kuolevat sitten uudelleen. Kuitenkin jatkoimme laulamista. Kun lauloimme seitsemättä ja kahdeksatta laulua, kuollut veli heräsi, katseli ympärilleen ja hymyili.

   Hän ei tukehduttanut ketään. Hän vain avasi suunsa ja lausui: 'Jeesus on tuonut minut takaisin elämään. Veljet ja sisaret, tahdon kertoa teille jotakin. Ensiksi, elämä ei pääty kuollessa. Olen ollut kuolleena kaksi päivää ja olen kokenut sen. Helvetti ja taivas ovat todellisuuksia. Minä olen kokenut sen. Kolmas asia, jonka tahdon sanoa teille, on se, että ellette löydä Jeesusta tässä elämässä, ette koskaan pääse taivaaseen. Teidät tuomitaan silloin varmasti helvettiin.'"

 

Yhden kuvauksen tuonpuoleisesta elämästä voimme löytää 1600-luvulla eläneen saarnamiehen John Bunyanin kirjasta "Näkyjä taivaasta ja helvetistä" (Sama henkilö on kirjoittanut myös tunnetun "Kristityn vaellus"-kirjan, joka on yksi maailman levinneimmistä kirjoista.). Tässä kirjassa mainitaan eräästä kadotetusta henkilöstä, joka oli toistuvasti torjunut Jumalan armon ja kääntymyksen. Älä seuraa tämän henkilön esimerkkiä vaan anna pelastaa itsesi ja käänny ajoissa Jumalan puoleen!

 

"Oi, kirottua, kurjaa! Kirottu koko iäisyydeksi! Kuinka narrimaisesti olenkaan tehnyt itselleni! Mihin tyhmään mielettömyyteen olinkaan syyllinen valitessani synnin lyhyen nautinnon näin kalliin iankaikkisen vaivan hinnalla! Kuinka usein minulle sanottiinkaan, että niin tulisi käymään! Kuinka usein varoitettiinkaan jättämään synnin polut, jotka varmasti saattaisivat minut iankaikkisen kuoleman kammioihin! Mutta minä kuuron tavoin, en kallistanut korviani noille varoituksille, vaikka he varoittivat niin viisaasti. He sanoivat minulle usein, että minun lyhytaikainen nautintoni tulee pian vaihtumaan iankaikkiseen vaivaan. Ja nyt liian surullinen kokemukseni sanoo minulle sen, se sanoo sen todellakin, mutta on liian myöhäistä auttaa, sillä minun iankaikkinen osani on määrätty ainaiseksi.

   Miksi minulle oli annettu tilaisuus? Miksi minut oli varustettu kuolemattomalla sielulla? Miksi niin vähän välitin siitä? Oi, kuinka oma laiminlyöntini viiltääkään minua kuolettavasti, ja kuitenkin tiedän, etten voi enkä saa kuolla. Mutta elää kuolettavaa elämää on pahempaa kuin kymmenentuhatta kuolemaa, ja kuitenkin olisin kerran voinut tulla autetuksi tästä, mutta en tahtonut! Oi, tämä on se kalvava mato, joka ei koskaan kuole. Olisin kerran voinut olla onnellinen; kerran minulle tarjottiin pelastusta, mutta minä vastustin sitä. Jos se olisi tapahtunut vain kerran, ja olisin sitä vastustanut, olisi sekin ollut anteeksiantamaton tyhmyys, mutta sitä tarjottiin tuhatkin kertaa, ja kuitenkin yhtä usein (niin kurja minä olin) vastustin sitä. Kirottu synti, joka petollisella nautinnollaan lumoaa ihmiskuntaa iankaikkiseen perikatoon! Jumala kutsui minua usein, mutta yhtä usein minä vastustin. Hän ojensi kätensä, mutta en välittänyt siitä. Kuinka usein asetuinkaan Hänen käskyjään vastaan, kuinka usein vastustinkaan Hänen nuhteitaan! Mutta nyt on tilanne muuttunut, sillä nyt Hän seuraa minun onnettomuuttani ja pilkkaa häviötäni, joka on tullut minun osakseni. Hän olisi voinut auttaa minua silloin, mutta minä en tahtonut. Sen tähden nämä ainaiset tuskat, ovat vain palkka omista teoistani, joita olen tuomittu kärsimään." (John Bunyan: Näkyjä taivaasta ja helvetistä, s. 66-68)

 

MORAALIKYSYMYKSET. Sitten moraalikysymyksiin, joiden takia monet saattavat hylätä kristillisen uskon ja evankeliumin. Syy tähän ovat varsinkin viime vuosikymmeninä käydyt kiistat liittyen seksiin, aborttiin ja sukupuolivähemmistöihin. Näistä asioista ei ennen ollut niin paljoa erimielisyyksiä, mutta nyt niitä esiintyy. Tässä asiassa kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin:

 

Pohjimmiltaan kysymys oikeasta ja väärästä

 

- (Jes 5:20) Voi niitä, jotka sanovat pahan hyväksi ja hyvän pahaksi, jotka tekevät pimeyden valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi, jotka tekevät karvaan makeaksi ja makean karvaaksi!

 

Pohjimmiltaan useissa kiistoissa on kysymys oikeasta ja väärästä. Ovatko kaikki ihmisen tekemät teot oikein vai onko olemassa tekoja, jotka ovat väärin? Yleensä kaikki myöntävät, että on kaikkia koskevia moraalisia arvoja, mutta muutamissa asioissa voidaan kiistellä siitä, mikä kuuluu sille puolelle rajaa, joka erottaa siveellisen epäsiveellisestä. Niinpä maallistuneet ihmiset saattavat selittää:

 

• "Seksi ilman avioliittoa ei ole väärin"

• "Abortti ei ole väärä teko"

• "Homoseksuaalinen seksi ei ole väärin"

 

Sen sijaan kristitty, joka luottaa Jeesuksen ja apostolien opetukseen, pitää heidän opetustaan myös ylimpänä auktoriteettina. Niinpä oikean ja väärän rajaa etsitään heidän opetuksistaan kuten mm. seuraavista jaelistoista. Niissä määritellään tekoja, jotka ovat väärin ja erottavat meidät Jumalasta, jos tahallamme harjoitamme niitä. Muutkin ihmiset yleensä myöntävät suoraan, että esim. murhat ja varkaudet ovat jaelistoissa mainituista asioista väärin. He myöntävät niiden kuuluvan väärien asioitten joukkoon:

 

- (Gal 5:19-21) Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,

20. epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot,

21. kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.

 

- (1 Kor 6:9,10) Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,

10. eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.

 

- (Ilm 22:15) Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.

 

Kysymys ei ole siis siitä, että joku nykykristitty olisi muita parempi ja itse keksii, mikä on oikein ja väärin. Sen sijaan kysymys on niiden kirjoitusten luotettavuudesta, jotka tulivat Jeesuksen asettamien apostolien kautta. Ovatko ne totta vai valhetta? Kristitty uskoo ne todeksi, mutta maallistuneet ihmiset saattavat kieltää niiden olevan totta ja ajankohtaisia nykypäivänä. Tässä on pohjimmainen syy kiistojen olemassaololle.

 

Seuraukset. Jos ei oteta huomioon Raamattua ja hylätään Jeesuksen ja apostolien opetukset, voidaan tekojen seurauksista itsestään kuitenkin päätellä jotain. Sillä jos teoista on huonoja seurauksia, on teon itsessään silloin oltava paha. Niinpä jos tarkastellaan esim. uskomusta, että "seksi ilman avioliittoa ei ole väärin" eli "on oikein olla seksiyhteydessä ilman avioliittoa", on siitä seuraavanlaisia seurauksia:

 

• Jos harrastetaan monia irtosuhteita, leviävät taudit herkemmin. Esim. Afrikassa AIDS on tappanut satojatuhansia ihmisiä, koska tauti on päässyt leviämään irtosuhteiden kautta. Reilu 20 vuotta sitten AIDS levisi voimakkaasti myös USA:n homoseksuaalien parissa, koska heillä on tavallista kansaa enemmän seksisuhteita.

• Mitä enemmän on irtosuhteita, sitä todennäköisemmin perheet hajoavat. Uskottomuus ja puolison pettäminen ei ole hyväksi parisuhteelle vaan rikkoo liittoja. Lapset joutuvat myös kärsimään aikuisten valinnoista ja perheiden hajoamisesta. Tällä on vaikutusta myös taloudellisesti, koska yhteiskunnan sosiaalikulut lisääntyvät. Esim. USA:ssa v. 2008 tehty tutkimus osoitti, että avioerot ja avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset maksoivat veronmaksajille 112 miljardia dollaria vuosittain (Girgis et al 2012:46). Samoin Etelä-Suomen sanomat kertoi 31.10.2010 tilanteesta Suomessa: Lasten ja nuorten laitoshoitoon pian miljardi, Lasten ongelmat kärjistyneet rajusti sitten 1990-luvun alun...    Yhden lapsen laitoshoito maksaa jopa 100 000 euroa vuodessa.…  Lisäksi Aamulehti raportoi 3.3.2013: Syrjäytynyt nuori maksaa 1,8 miljoonaa. Jos yksikin saadaan takaisin yhteiskuntaan, tulos on plussalla.

• Syntyvien lasten kannalta vanhempien irtosuhteet eivät ole hyvä lähtökohta. Sillä jos vanhemmat eivät ole ensin kunnolla sitoutuneet toisiinsa, saattaa lapsen kohtalona usein olla abortti, adoptio tai kasvaminen yksinhuoltajavanhemman kanssa.

 

Entä homoseksuaalisuus ja transseksuaalisuus? Monet puolustavat vilpittömästi näitä taipumuksia ja marssivat niiden puolesta, mutta tosiasiassa niissä on kyse ajatuksista ja himoista, joita ihmisellä on mielessään. Jokaisella meistä on vääriä ajatuksia ja himoja, mutta Jumala kutsuu meitä elämään, jossa olemme yhä enemmän vapaita niistä. Valitettavasti olemme usein kaukana täydellisyydestä, mutta Jumalan malli on, että emme elä himojen ja väärien ajatusten mukaan:

 

- (Mark 7:21-23) Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat,

22. aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys.

23. Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen."

 

- (Matt 5:28) Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa.

 

- (Mark 4:18,19) Ja toisia ovat orjantappuroihin kylvetyt; nämä ovat ne, jotka kuulevat sanan,

19. mutta maailman huolet ja rikkauden viettelys ja muut himot pääsevät valtaan ja tukahuttavat sanan, ja se jää hedelmättömäksi.

 

- (Room 6:12) Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille,

 

- (Room 13:14) vaan pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät.

 

- (Gal 5:16) Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä.

 

- (Ef 4:22) että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten,

 

- (Kol 3:5) Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta,

 

- (1 Tim 6:9,10) Mutta ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen.

10. Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla.

 

- (2 Tim 2:22) Pakene nuoruuden himoja, harrasta vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa niiden kanssa, jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä.

 

- (1 Piet 1:14) Niinkuin kuuliaisten lasten tulee, älkää mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte,

 

- (2 Piet 3:3) Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan

 

- (1 Joh 2:16,17) Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta.

17. Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.

 

- (Jaak 1:14,15) Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee;

15. kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman.

 

- (Juuda 17,18) Mutta te, rakkaani, muistakaa nämä sanat, mitkä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat edeltäpäin puhuneet,

18. sanoen teille: "Viimeisenä aikana tulee pilkkaajia, jotka vaeltavat jumalattomuutensa himojen mukaan".

 

Usein himoissa ja vääristyneessä ajattelussa (esim. syömishäiriö anorexia nervosa on hyvä esimerkki vääristyneestä ajattelusta. Ihminen voi kuvitella olevansa lihava vaikka olisi äärimmäisen laiha) on taustalla määrättyjä tekijöitä kuten vaikeat ihmissuhteet, seksuaalinen hyväksikäyttö ja muut samanlaiset tekijät. Esim. naishomoseksualistien taipumusta voi selittää osaltaan se, että monilla heistä on puuttunut äiti lapsuudessa. Sen on havaittu olevan paljon yleisempää kuin muilla naisilla:

 

Marcel T. Saghirin ja Eli Robinsin (1973) tutkimus ei perustunut potilasotokseen vaan he rekrytoivat homoseksuaalit haastateltavat homojärjestöjen kautta. He havaitsivat, että 27 % lesboista ja 2 % heteronaisista oli kokenut äidin menetyksen ennen 10:tä ikävuottaan. Usein lesbonaisten ja heidän äitiensä välinen suhde oli katkennut tai sitä kuvasi etäisyys ja välinpitämättömyys. Sitä vastoin suhde isään oli läheisempi. (7)

 

Entä ns. sukupuolineutraali avioliitto ja sen eettisyys? Se on lasten kannalta ongelmallinen. Sillä niissä tapauksissa, joissa homoseksuaaliset parit aikovat hankkia lapsia (se on mahdollista mm. spermapankkien ja kohdunvuokrauksen kautta tai että jompikumpi homoseksuaaleista on ollut väliaikaisessa heteroseksuaalisessa suhteessa), merkitsee se lapsen erottamista biologisesta isästään ja äidistään syntymästään saakka pelkästään, koska aikuiset pitävät tällä tavalla määriteltyä avioliittoa oikeutenaan. Sukupuolineutraali avioliittolaki syrjii siten lapsia aikuisten kustannuksella. Aikuisten vapaudet asetetaan lasten perusoikeuksien edelle.

   Ne, jotka ovat itse kasvaneet homoseksuaalisessa perheessä, ovat myös kritisoineet käytäntöä, jossa lapselta riistetään oikeus isään tai äitiin tällä tavoin. Jean-Dominique Bunel, joka kasvoi lesboäitinsä ja tämän naiskumppanin kanssa, kertoo, miten hän koki asian. Hän kärsi isän puutteesta. Hän toisaalla myös kertoo, että jos sukupuolineutraali avioliitto olisi ollut voimassa jo hänen kasvuaikanaan, hän olisi haastanut valtion oikeuteen, koska se mahdollisti hänen lapsen oikeuksiensa loukkauksen:

 

Koin isän puutteen ikään kuin amputaationa… Kärsin isän puutteesta, hänen päivittäisen läsnäolonsa ja maskuliinisen luonteensa ja esimerkkinsä puutteesta, joka olisi tasapainottanut äitini suhdetta rakastajattareensa. Olin tietoinen tästä puutteesta hyvin varhain. (8)

 

Entä abortin eettisyys? Miksi monet puolustavat aborttia ja pitävät sitä hyvänä valintana määrätyissä tilanteissa? Miksi he seisovat tämän asian takana? Varmasti suurin syy on, että he eivät pidä aborttia vääränä tekona. Näiden ihmisten tulisi kuitenkin miettiä vastausta seuraaviin kysymyksiin:

 

- Pidätkö ihmisen surmaamista oikeana tekona?

- Miten perustelet, ettei kohdussa oleva sikiö ole ihminen?

 

Niinpä kun jotkut puolustavat aborttia, saattavat he selittää, ettei kohdussa oleva sikiö ole ihminen. He päätyvät tähän ratkaisuun siitä huolimatta, että sikiöllä on samat ruumiinjäsenet kuin syntyvällä vauvalla: silmät, kädet, jalat, suu, nenä... Eikö tässä hylätä selvät tieteelliset faktat? Eikö ole ilmeistä, että kohdussa oleva sikiö on sama ihminen, joka myöhemmässä vaiheessa syntyy eli tulee kohdun ulkopuolelle? Kannattaa myös muistaa, että jotkut keskosina syntyvät lapset eivät ole paljoakaan vanhempia kuin myöhään abortoidut lapset.

 

Jos on nimittäin niin, että kehittyvä sikiö vastaa moraalisesti lasta, silloin abortti vastaa moraalisesti lapsenmurhaa. Vain harva olisi sitä mieltä, että hallituksen pitäisi antaa vanhempien päättää itse, tappavatko he lapsensa… Niiden, jotka ovat valmiita puolustamaan naisten oikeutta päättää itse raskauden keskeyttämisestä, tulisi ottaa kantaa väitteeseen, jonka mukaan kehittyvä sikiö vastaa ihmistä, ja yrittää näyttää, miksi väite on väärä. Ei riitä, että sanoo, että lain tulisi olla neutraali moraalisissa ja uskonnollisissa kysymyksissä. Abortin sallimisen puolustaminen ei ole sen neutraalimpaa kuin sen kieltämisen vaatiminen. Kummallakin kannalla olevat olettavat taustalla piilevään moraaliseen ja uskonnolliseen kiistaan jonkin vastauksen. (9)

 

Ennakkoluulot kristillistä uskoa kohtaan. Edellä käsiteltiin – moraalikysymysten lisäksi - kahta kristillisen uskon perusasiaa: luomista ja elämän jatkumista kuoleman jälkeen. Ne ovat olennaisia kristillisen uskon ymmärtämisessä.

   Tai jos ihmiset eivät usko luomiseen, saattavat he epäillä myös Jumalan olemassaoloa. Nämä asiat kulkevat usein käsi kädessä. Miten Jumala voi olla olemassa, jos kaikki on syntynyt itsestään? Hänen olemassaolonsa on aika epätodennäköistä silloin.

   Tai jos ihmiset eivät usko kuolemanjälkeiseen elämään, eivät he etsi vastauksia kristillisestä uskosta. He eivät näe mitään tarvetta siihen, koska he ajattelevat kaiken päättyvän tämän elämän jälkeen. Mielikuva elämän päättymisestä estää heitä kääntymästä Jumalan puoleen.

   Ennakkoluulot kristillistä uskoa kohtaan ovat siis tavallisia ja syy siihen, miksi ihmiset torjuvat Jumalan. Heillä ei ole käsitystä siitä, mistä kaikessa on kysymys. Sen sijaan he voivat pitää itseään viisaina ja järkevinä, kun ovat omaksuneet torjuvan asenteen. He ovat varmoja nykyisissä käsityksissään eivätkä edes halua tutustua kristillisen uskon perusteisiin ja ottaa asioista selvää.

   Mistä kristillisessä uskossa on sitten kysymys? Se voidaan tiivistää yhteen asiaan, jota seuraavaksi käsitellään. Tämä asia on: Välit kuntoon Jumalan kanssa. Perehdymme tähän tärkeään aiheeseen.

 

Välit kuntoon Jumalan kanssa. Kun lukee Raamattua, tulee sen kaikilla sivuilla esiin eräs perusopetus: Jumala on olemassa. Siitä puhutaan Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta alkaen aina Ilmestyskirjaan saakka. Jumalan olemassaoloa pidetään itsestäänselvyytenä. Esim. maailmankaikkeuden ja elämän alku sekä niiden olemassaolo - yksi tämän kirjoituksen aiheista - viittaa Jumalan olemassaoloon. Jokainen voi päätellä tämän pelkästään loogisen ajattelun kautta.

   Edellinen ei kuitenkaan sisällä kaikkea. Raamatussa meille kerrotaan lisäksi, miten saada välit kuntoon Jumalan kanssa, syntien anteeksiantamus ja iankaikkinen elämä. Itse asiassa koko Uusi testamentti perustuu siihen käsitykseen, että ihminen on erossa Jumalasta ja kadotettu, mutta voi kokea edelliset asiat. Ainut seikka, joka estää niitä vastaanottamasta, on oma kielteinen tahtomme. Jos toimimme samoin kuin Paavalin omat kansalaiset aikanaan, kielteinen asenteemme pitää meidät erossa Jumalasta ja iankaikkisesta elämästä.

 

- (Apt 13:45,46) Mutta nähdessään kansanjoukot juutalaiset tulivat kiihkoa täyteen ja väittelivät Paavalin puheita vastaan ja herjasivat.

46. Silloin Paavali ja Barnabas puhuivat rohkeasti ja sanoivat: "Teille oli Jumalan sana ensiksi puhuttava; mutta koska te työnnätte sen luotanne ettekä katso itseänne mahdollisiksi iankaikkiseen elämään, niin katso, me käännymme pakanain puoleen.

 

Miten sitten ihminen voi päästä Jumalan yhteyteen, saada syntien anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän? Tähän on olemassa kolme yleistä vaihtoehtoa, joista vain yksi on oikea. Nämä vaihtoehdot ovat:

 

1. Hyväksyntä perustuu Jumalan luomistyöhön

2. Teot

3. Hyväksyntä perustuu Jumalan tekoon Jeesuksen Kristuksen kautta. Pelastus saadaan armon kautta.

 

1. Hyväksyntä perustuu Jumalan luomistyöhön. Monet kannattavat vaihtoehtoa yksi eli että Jumala antaa hyväksyntänsä luomistyön perusteella. Jokainen tie vie Jumalan yhteyteen. Ja jokainen ihminen maailmassa pelastuu automaattisesti, vaikka ei edes välittäisi Jumalasta tai harjoittaisi tahallista vääryyttä. Tämä näkemys on melko yleinen nyky-yhteiskunnassa.

   Edellinen ei kuitenkaan ole Uuden testamentin opetus. Meille opetetaan hyvin selvästi, että eivät kaikki pelastu automaattisesti. Jokainen voi kyllä saada syntinsä anteeksi, mutta jos henkilö itse ei kadu syntejään ja halua tehdä parannusta vääryyksistään, ei hän saa anteeksi. Muuten Jumala antaisi hyväksyntänsä vääryydelle. Sellaista ei voisi odottaa hyvältä Jumalalta. Muutamat jakeet liittyvät tähän aiheeseen. Ne osoittavat selvästi, että katumattomat synnintekijät joutuvat eroon Jumalasta. He joutuvat kadotukseen:

 

- (1 Kor 6:9,10) Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,

10. eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.

                                                                    

- (Ilm 21:6-8) Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.

7. Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani.

8. Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema."

 

- (Ilm 22:15) Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin!

15. Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.

 

2. Teot. Toinen vaihtoehto on, että ihminen pääsee Jumalan yhteyteen tekojensa kautta ja olemalla mahdollisimman hyvä. Tämä opetus on yleinen useimmissa uskonnoissa. Niissä monet pyrkivät saamaan Jumalan hyväksynnän itsensä kautta ja olemalla moraalisesti hyviä.

   Edellinen ei kuitenkaan ole kristillisen uskon opetus eikä se vie ketään Jumalan yhteyteen. Sillä hyvissä teoissa ja moraalissa – vaikka ne ovat arvokkaita ja hyviä asioita – on yksi suuri heikkous: ne eivät tuo pelastusvarmuutta kenellekään. Ihminen ei koskaan tiedä, onko hän tehnyt niitä tarpeeksi, onko hän tarpeeksi hyvä ja hyväksyykö Jumala hänen ponnistelunsa. Hän ei löydä varmuutta itseään tarkkailemalla tai tekemällä parhaansa. Tämä on tosiasia kaikissa suurissa uskonnoissa, mukaan lukien kristillisyys, jossa ei oteta vakavasti Jeesuksen Kristuksen sovitustyötä. Paul Little kertoo havaintonsa:

 

Pelastusvarmuutta ei islamilaisillakaan ole. Olen usein kysynyt hinduilta, muslimeilta ja buddhalaisilta, pääsevätkö he nirvanaan tai menevätkö he paratiisiin, kun he kuolevat. Kukaan heistä ei ole osannut vastata varmasti. He ovat pikemminkin viitanneet elämänsä epätäydellisyyteen, joka on esteenä tämän päämäärän toteutumiselle. (10)

 

Syy, miksi ihminen ei löydä pelastusvarmuutta itsestään, on yksinkertainen: olemme itsessämme synnillisiä ja epätäydellisiä olentoja kuten seuraavat jakeet osoittavat. Kun emme ole sataprosenttisen täydellisiä, on tältä pohjalta mahdoton löytää varmuutta:

 

- (Room 3:23) Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla

 

- (1 Joh 1:8) Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.

 

Seuraava lainaus osoittaa edelleen, miten syvä kuilu erottaa meidät Jumalan täydellisyydestä. Jotkut voivat kyllä olla hieman parempia kuin toiset, mutta sillä ei ole paljoakaan merkitystä. Kuilu on edelleen olemassa ja sitä on mahdoton ylittää. Teot eivät auta meitä Jumalan yhteyteen ja syntien anteeksiantamukseen, koska olemme niin kaukana täydellisyydestä. Lainauksessa tuodaan myös esille seuraavan kappaleen sanomaa, eli mikä on ratkaisu ihmisen puutteellisuuteen:

 

"Annahan, kun kerron sinulle yhden esimerkin: keskiverto ihminen pystyy hyppäämään, sanotaan vaikkapa kaksi metriä. Urheilua harrastanut hyväkuntoinen henkilö saattaa hypätä ehkä viisi metriä. Ja jos hän on olympiavoittaja, hän saattaa päästä yhdeksän metrin ennätyslukemiin, mutta tämän pitemmälle on jo melko lailla mahdoton hypätä meidän sukupolvemme aikana. Mutta oletetaan nyt, että seisomme kaikki kanjonin reunalla, jonka toiselle laidalle on matkaa 200 metriä. Yksikään meistä ei kykene hyppäämään tuon kuilun yli, vai mitä? Katsotaanpa nyt tätä samaa asiaa vertauksen muodossa. Jumala on tuon synniksi sanomamme kuilun toisella puolella. Hän tarkasteli meitä heinäsirkkaparkoja juuri sellaisina kuin olemme ja alkoi tuntea sääliä meitä kohtaan. Hän tiesi, että meidän oli aivan mahdoton päästä Hänen luokseen omine voiminemme; juuri tästä syystä Hän lähetti meille sillaksi oman Poikansa Jeesuksen. Jeesus on välimies Jumalan ja ihmisen välillä. Me voimme kulkea hänen kanssaan täysin turvallisesti, koska Hän omien sanojensa mukaan oli 'tie ja totuus ja elämä'! Tiedän, että on monia, jotka torjuvat tämän jumalallisen ratkaisun liian helppona. He yrittävät mieluummin tehdä jotakin omissa voimissaan pelastaakseen itsensä, mutta mitkään ihmisyritykset eivät kanna meitä Jumalan luo, kohtalonamme on pudota tuohon edessämme ammottavaan kuiluun!" (11)

 

3. Hyväksyntä perustuu Jumalan tekoon Jeesuksen Kristuksen kautta. Pelastus saadaan armon kautta. Kolmas vaihtoehto perustuu Jumalan tekoon ja että saamme vastaanottaa armon.

   Tässä pätee sama kuin luomiseen: Jumala on tehnyt valmiiksi kaiken. Kuten Jumala loi kaiken elollisen ja elottoman maailman, on hän pelastuksen suhteen tehnyt samoin. Hän ei jättänyt tätä asiaa vajavaisten ihmisten käsiin, vaan tuli itse ihmiseksi Jeesuksen Kristuksen kautta ja otti pois syntimme. Motiivina oli hänen rakkautensa ihmisiä kohtaan. Katsomme sekä luomiseen että Jumalan pelastustyöhön liittyviä jakeita:

 

Luominen: Jumala loi kaiken valmiiksi

 

- (1 Moos 1:1) Alussa loi Jumala taivaan ja maan.

 

- (Ilm 4:11) "Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut".

 

- (Ilm 10:5,6) Ja enkeli, jonka minä näin seisovan meren päällä ja maan päällä, kohotti oikean kätensä taivasta kohti

6. ja vannoi hänen kauttansa, joka elää aina ja iankaikkisesti, hänen, joka on luonut taivaan ja mitä siinä on, ja maan ja mitä siinä on, ja meren ja mitä siinä on, ettei enää ole oleva aikaa,

 

- (Ilm 14:7) Ja hän sanoi suurella äänellä: "Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet".

 

Pelastus: Jumala valmisti pelastuksen ihmisille

 

- (Joh 3:16,17) Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

17. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.

 

- (Room 5:6-8) Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä.

7. Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla.

8. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.

 

- (1 Joh 4:9,10) Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.

10. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

 

- (2 Kor 5:18-20) Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran.

19. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.

20. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.

 

Seuraavat jakeet jatkavat samaa aihetta. Ne osoittavat, että pelastus, syntien anteeksiantamus ja iankaikkinen elämä saadaan armosta, koska kyseessä on Jumalan antama lahja. Se ei perustu siihen kuinka hyvin joku on onnistunut. Siinä on hyvä sanoma kaikille, jotka ovat huomanneet oman puutteellisuutensa.

 

- (Ef 2:8,9) Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja

9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.

 

- (Room 3:24) ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.

 

- (Ilm 21:6) Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.

 

- (Ilm 22:17) Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.

 

Miten sitten ihminen voi käytännössä vastaanottaa syntien anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän? Tähän Uusi testamentti antaa selkeän vastauksen, ja siinä siirrymme kristillisen uskon perusopetukseen. Se tapahtuu Jeesuksen Kristuksen, Jumalan pojan kautta. Kun käännymme hänen puoleensa ja tunnustamme syntimme, saamme kaiken anteeksi ja iankaikkisen elämän. Asia on niin yksinkertainen. Älä sen tähden torju Jeesusta Kristusta vaan käänny hänen puoleensa! Katsomme muutamia aiheeseen liittyviä jakeita:

 

- (Joh 5:39,40) Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta;

40. ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.

 

- (Joh 14:1-6) "Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun.

2. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa?

3. Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.

4. Ja mihin minä menen - tien sinne te tiedätte."

5. Tuomas sanoi hänelle: "Herra, me emme tiedä, mihin sinä menet; kuinka sitten tietäisimme tien?"

6. Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.

 

- (Ilm 3:20) Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.

 

Niinpä jos olet toivottanut Jeesuksen Kristuksen elämääsi, on sinulla silloin Jumalan lapseus ja iankaikkinen elämä. Sinulla on tämä elämä huolimatta siitä, miltä sinusta tällä hetkellä tuntuu. Älä vain perusta pelastusvarmuuttasi omiin vaihteleviin tunteisiisi, vaan Raamatun sanaan ja Jeesukseen Kristukseen, koska eihän laivan ankkuriakaan heitetä koskaan laivan sisään vaan aina sen ulkopuolelle.

 

- (Joh 1:12) Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,

 

- (1 Joh 5:11-13) Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa.

12. Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.

13. Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä.

 

Pelastusrukous. Herra, Jeesus, käännyn sinun puoleesi. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä sinua vastaan ja etten ole elänyt sinun tahtosi mukaan. Tahdon kuitenkin kääntyä synneistäni ja seurata sinua koko sydämestäni. Ja uskon myös, että syntini ovat anteeksiannetut sinun sovitustyösi kautta ja että olen sinun kauttasi saanut iankaikkisen elämän. Kiitän siitä pelastuksesta, jonka olet minulle lahjoittanut. Amen.

 

 

Viittaukset:

1. Ronald Nash: ”Miracles and Conceptual Systems”, Douglas Geivettin & Gary Habermasin (toim.) teoksessa In Defence of Miracles (Grand Rapids, IVP, 1997), s. 122

2. J. Morgan: The End of Science: Facing the Limits of Knowledge in the Twilight of Scientific Age (1996). Reading: Addison-Wesley

3. Richard Dawkins: Jumalharha (The God Delusion), s. 153

4. Thoralf Gulbrandsen: Puuttuva rengas, s. 94

5. Sit. kirjasta "Taustaa tekijänoikeudesta maailmaan", Kimmo Pälikkö ja Markku Särelä, s. 19.

6. Carl Wieland: Kiviä ja luita (Stones and Bones), s. 15,16

7. Ari Puonti: Homoseksuaalisuus – hämmennyksestä selkeyteen, s. 101

8. Jean-Marc Guénois: “J’ai été élevé par deux femmes”, Le Figaro 1.10.2013

9. Michael J. Sandel: Oikeudenmukaisuus (Justice. What’s the Right Thing to Do?), s. 283,284

10. Paul Little: Tiedä miksi uskot (Know Why You Believe), s. 129.

11. Jakov Damkani: Siionin poika, s. 107,108