Etusivulle

Jarin kirjoituksia

 


 






Tartu kiinni
iankaikkiseen elämään!















Jeesus on tie ja
totuus ja elämä






Jumalan torjuvat ihmiset

 

 

Kun katsomme Apostolien tekoja, näemme luvusta 13, miten Paavalin omat kansalaiset torjuivat evankeliumin Kristuksesta ja kääntymisen Jumalan puoleen. Senaikainen sukupolvi piti halpana iankaikkisen elämän lahjaa, jota heille tarjottiin. He suhtautuivat kielteisesti siihen ajatukseen, että Jumalan yhteyteen voi päästä hänen poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta:

 

- (Apt 13:45,46) Mutta nähdessään kansanjoukot juutalaiset tulivat kiihkoa täyteen ja väittelivät Paavalin puheita vastaan ja herjasivat.

46. Silloin Paavali ja Barnabas puhuivat rohkeasti ja sanoivat: "Teille oli Jumalan sana ensiksi puhuttava; mutta koska te työnnätte sen luotanne ettekä katso itseänne mahdollisiksi iankaikkiseen elämään, niin katso, me käännymme pakanain puoleen.

 

Myös nykypäivänä monet torjuvat Jumalan ja kristillisen uskon. Suuntaus viimeisen parin sadan vuoden aikana on ollut, että on kyseenalaistettu yhä enemmän kristillisen uskon perustotuuksia. Erityisesti Ensimmäinen Mooseksen kirja on ollut hyökkäysten kohteena. On ajateltu, että jos Darwinin evoluutioteoria on paikkansapitävä kuvaus menneisyydestä, silloin Raamatun kertomus ei voi olla totta. Tämä on aika looginen johtopäätös, koska kaksi aivan vastakkaista näkemystä eivät voi olla samanaikaisesti voimassa.

   Sen jälkeen kun Darwinin teoria omaksuttiin, on tullut monenlaisia muita näkemyksiä, jotka ovat hämärtäneet ihmisten näkemystä kristillisestä uskosta. Muutosta on tapahtunut hiljalleen, koska vielä joitakin vuosikymmeniä sitten kouluissa ja yhteiskunnassa opetettiin paljon enemmän tästä alueesta. Uskon perusasiat olivat ihmiselle selvempiä ja kristillistä opetusta kunnioitettiin. Nyt siitä on vähitellen luovuttu ja nämä opetukset on asetettu yhä enemmän kyseenalaiseksi. Muutosta siihen suuntaan on tapahtunut koko ajan.

   Seuraavilla riveillä käsitellään muutamia kristillisen uskon perustotuuksia ja syitä, miksi ihmiset torjuvat evankeliumin Jeesuksesta Kristuksesta ja iankaikkisesta elämästä. Tarkoitus on, että ihmiset voisivat paremmin ymmärtää näitä kristillisen uskon perustotuuksia ja että he pääsisivät Jumalan yhteyteen. Käsiteltävät aiheet ovat:

 

• Luominen ja alkuvaiheet

• Mitä tämän elämän jälkeen?

• Välit kuntoon Jumalan kanssa

 

Luominen ja alkuvaiheet. Kun joku aloittaa Raamatun lukemisen, huomaa hän heti ensimmäiseksi, miten Raamattu edellyttää luomisen tapahtuneen. Ensimmäinen Mooseksen kirja kertoo, miten Jumala loi taivaat ja maan, elämän maan päälle sekä ihmisen asuttamaan maata. Lisäksi Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kerrotaan syntiinlankeemuksesta, jonka kautta synti tuli maailmaan ja ihminen joutui eroon Jumalasta. Tässä oli myös tärkein syy, miksi Jeesus Kristus tuli maailmaan; hän tuli korjaamaan syntiinlankeemuksen seuraukset ja saattamaan ihmiset uudelleen Jumalan yhteyteen.

   Monet kuitenkin torjuvat Jumalan sen takia, koska eivät usko Ensimmäisen Mooseksen kirjan historiallisuuteen. He torjuvat kristillisen uskon, koska eivät usko Jumalan luomistyöhön. He ajattelevat, että maailmankaikkeus on syntynyt itsestään tyhjästä, että elämä on syntynyt itsestään ja että nykyiset monimutkaiset elämänmuodot ovat pitkien prosessien tuloksena kehittyneet yksinkertaisesta alkusolusta. Näissä naturalistisissa teorioissa ei ole sijaa Jumalalle, mutta ovatko ne sittenkään päteviä ja tieteellisiä? Toimiiko ihminen viisaasti torjuessaan Jumalan näiden naturalististen teorioiden takia? Katsomme näitä teorioita.

 

Miten kaikki alkoi? Jokaisen pitäisi miettiä sitä, miten maailmankaikkeus alkoi. Sillä varma tosiasia on, että maapallo ei ole ollut aina olemassa eivätkä aurinko, tähdet ja galaksit ole olleet aina olemassa. Mikään niistä ei ole ikuinen vaan niillä on alkuhetkensä. Jos ne olisivat ikuisia, pitäisi niiden nyt olla lämpökuoleman tilassa. Kuitenkin, kun aurinko edelleen paistaa ja taivaankappaleet säteilevät energiaa, viittaa se niiden rajalliseen olemassaoloon ja alkuun. On täytynyt olla hetki, jolloin ne ovat syntyneet. Tämän voi todeta jokainen pelkästään loogisen päättelyn kautta.

   Miten sitten taivaankappaleet saivat alkunsa? Siihen ei ole kuin kaksi mahdollista vaihtoehtoa: ne ovat syntyneet itsestään tyhjästä tai persoonallinen ja yliluonnollinen olento on luonut ne. Jos kuitenkin tarkastellaan ensimmäistä vaihtoehtoa, on se loogisesti mahdoton. Sillä jotta maailmankaikkeus olisi voinut luoda itsensä, olisi sen täytynyt olla ensin olemassa. Sen olisi täytynyt olla olemassa ennen olemassaoloaan, mikä kuitenkin on mahdotonta. Olemattomuudesta, jolla ei ole mitään ominaisuuksia ja jossa ei ole mitään, millä olisi ominaisuuksia, ei voi syntyä mitään. Tai jos naturalistinen maailmankaikkeuden syntyteoria pitää paikkansa, miksi emme havaitse muiden asioiden ilmestyvän itsestään tyhjästä? Kalliot, kivet, liikennemerkit tai muut materialistiset asiat eivät koskaan ilmesty tyhjästä eteemme. Miksi vain maailmankaikkeus olisi poikkeus, kun samaa ei tapahdu muiden asioiden kohdalla? Kyseessä on looginen ristiriita. Joudumme hylkäämään todellisen tieteen ja terveen järjen, jos uskomme tällaiseen teoriaan.

 

Miten elämä alkoi? Entä elämän alku? Jokaisen pitäisi miettiä vastaus siihen, miten elämä alkoi. Sekään ei voi olla ikuista, koska aurinko ei ole ollut aina olemassa. Ilman aurinkoahan lämpötila maapallolla olisi lähes -273 astetta, vesi olisi jäätyneenä ja olisi pimeätä. Sellaisissa olosuhteissa ei nykyinen elämä olisi mahdollista.

   Elämän olemassaololle on jälleen olemassa vain kaksi vaihtoehtoa: se on syntynyt itsestään tai yliluonnollinen ja persoonallinen olento on luonut sen. Käytännön havainnot ovat kuitenkin ensimmäistä vaihtoehtoa vastaan. Kiven tai muun materian ei ole koskaan havaittu muuttuvan itsestään eläviksi olennoiksi. Se on mahdottomuus ja loogisesti järjetöntä, vaikka kuinka väitettäisiin vastaan. Niin ei tapahdu, vaikka odotettaisiin sata miljardia vuotta. Tai jos elämän synty itsestään on mahdollista, tulisi tutkijoiden osoittaa se todeksi. Jos he eivät tähän pysty, eikö heidän olisi silloin viisainta lopettaa mielikuvitusjuttujen ja tarujen kertominen? Elämän synty itsestään on tällainen taru.

   Kukaan ei ole siis voinut todistaa, että elämää voisi syntyä muusta kuin jo elollisista organismeista. Jokaisen kasvin ja eläimen olemassaolo on riippuvainen aiemmasta elämästä. Ne eivät ole itseolevaisia. Elämää syntyy vain jo olemassa olevasta elämästä. Tähän sääntöön ei ole löydetty yhtäkään poikkeusta.

   Niinpä kun elämällä maapallolla on oltava alku, eivätkä kasvit ja eläimet ole itseolevaisia, viittaa se siihen, että ensimmäisten elämänmuotojen on täytynyt saada alkunsa jostain muualta, ei maapallolta. Se tarkoittaa maapallon ulkopuolista lähdettä. Ainut järkevä selitys siihen on yliluonnollinen ja persoonallinen olento eli Jumala. Se on loogisin vaihtoehto elämälle maapallolla. Tämä on myös Raamatun opetus. Vain kaikkivaltias Jumala voi on voinut saada aikaan maapallon monipuolisen elämän:

 

- (1 Moos 1:1) Alussa loi Jumala taivaan ja maan.

 

- (Room 1:19,20) sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.
20. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,

 

- (Ilm 4:11) "Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut".

- (Ilm 10:5,6) Ja enkeli, jonka minä näin seisovan meren päällä ja maan päällä, kohotti oikean kätensä taivasta kohti
6. ja vannoi hänen kauttansa, joka elää aina ja iankaikkisesti, hänen, joka on luonut taivaan ja mitä siinä on, ja maan ja mitä siinä on, ja meren ja mitä siinä on, ettei enää ole oleva aikaa,
 

- (Ilm 14:7) Ja hän sanoi suurella äänellä: "Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet".

 

Oliko Darwin oikeassa? Esipuheessa tuotiin esille, miten monet kyseenalaistavat kristillisen uskon Darwinin takia. He ajattelevat, että jos Darwinin opetukset ovat totta, silloin 1. Mooseksen kirjan on oltava väärässä. He ajattelevat, että elämä on kehittynyt yksinkertaisesta alkusolusta kohti nykyisiä monimutkaisia muotoja.

   Näiden ihmisten kannattaisi kuitenkin kyseenalaistaa Darwin ja evoluutioteorian perusedellytys eli ajatus siitä, että nykyiset monimutkaiset kasvit ja eläimet ovat peräisin yksinkertaisesta alkusolusta. Kysymys ei ole siitä, etteikö Darwin olisi tehnyt tarkkoja tai hienoja havaintoja. Hän varmasti teki niitä, mutta hänen perusolettamustaan (yksinkertaisesta monimutkaiseksi) ei ole voitu vieläkään todistaa oikeaksi. Darwinin esimerkit (peippojen nokat ym.) ja nykypäivänä esitetyt esimerkit (bakteerien vastustuskyky ym.) ovat sellaisia, joissa on kysymys vain muuntelusta peruslajien puitteissa. Se ei ole sama kuin yksinkertaisesta–monimutkaiseksi-teoria. Muutoksia kyllä tapahtuu, mutta sen on havaittu tapahtuvan tiettyjen rajojen puitteissa. Vuosikymmeniä kestäneet mutaatiokokeet ovat vahvistaneet lajien pysyvyyden. Myös jalostus on osoittanut, että muuntelulle on rajat, jotka tulevat hyvin pian vastaan ja joita ei voida ylittää.

   Entä fossiilit? Katsomme muutamia kommentteja, jotka osoittavat, miten Darwinin teoriaa ei ole voitu todistaa fossiilien avulla. Fossiilit ovat ainoa viittaus menneisiin elämänmuotoihin eikä niissä ole todisteita Darwinin teorian paikkansapitävyydestä ja todellisista lajimuutoksista:

 

Stephen Jay Gould: Välittävien muotojen äärimmäinen harvinaisuus fossiiliaineistossa pysyy jatkuvasti paleontologien ammattisalaisuutena. Oppikirjojamme koristavat evoluutiopuut sisältävät tosiasia-aineistoa ainoastaan haarojensa päissä ja taitekohdissa. Loppu on päättelyä, olipa se sitten kuinka järkevää tahansa, ei fossiilien todistusta - - En halua millään tavalla halventaa asteittaisen evoluutionäkemyksen potentiaalista pätevyyttä. Haluan vain huomauttaa, ettei sitä koskaan ’ole havaittu’ kallioissa…

    … Useimpien fossiililajien historia sisältää kaksi piirrettä, jotka ovat yhteensopimattomia asteittaisen evoluutionäkemyksen kanssa: (1) Pysyvyys. Useimmilla lajeilla ei ole mitään tietynsuuntaista muutosta elinaikanaan maan päällä. Ne ilmaantuvat fossiiliaineistoon näyttäen hyvin samanlaisilta kuin kadotessaan sieltä. Morfologiset muutokset ovat yleensä rajoittuneita ja ilman tiettyä suuntaa. (2) Yhtäkkinen ilmaantuminen. Kullakin maantieteellisellä alueella laji ei saa alkuaan asteittain esi-isiensä jatkuvien muutosten seurauksena. Se ilmaantuu yhtäkkiä ja ’täysin muodostuneena’’. (1)

 

Menimmepä miten kauas tahansa maapallolla aikaisemmin eläneiden eläinten fossiilien sarjassa, emme tapaa jälkeäkään eläinmuodoista, jotka olisivat suurten ryhmien tai pääjaksojen välillä olevia muotoja… Eläinkunnan suurimmat ryhmät eivät sulaudu toisiinsa. Ne ovat ja ovat olleet kiinteitä alusta asti… Varhaisimmistakaan kerrostuneista kivilajeista ei tunneta yhtään eläintä, jota ei voitaisi kohta sijoittaa omaan pääjaksoonsa tai suureen ryhmäänsä… Tämä välimuotojen täydellinen puuttuminen eläinten suurten ryhmien väliltä voidaan tulkita vain yhdellä tavalla… Jos olemme halukkaat ottamaan tosiasiat sellaisina kuin ne ovat, meidän on uskottava, ettei sellaisia välimuotoja ole koskaan ollutkaan, eli toisin sanoen, nämä suuret ryhmät ovat aivan alusta asti olleet samassa suhteessa toisiinsa kuin ne ovat nykyään. (Austin H. Clark: The New Evolution, s. 189)

 

Mitä tämän elämän jälkeen? Luominen oli ensimmäinen tärkeä aihe, jota edellä käsiteltiin. Se on yksi kristillisen uskon perusopetuksista, jota vastaan on paljon hyökätty Darwinin ajoista lähtien. Kuitenkin olemassa olevat todisteet viittaavat luomiseen paljon selkeämmin kuin naturalistisiin teorioihin. Mitkään tunnetut tieteen havainnot eivät tue sitä mahdollisuutta, että maailmankaikkeus ja elämä olisivat syntyneet itsestään tyhjästä. Myöskään ei ole voitu osoittaa, että kaikki nykyiset lajit ovat peräisin samasta alkusolusta. On järkevää olla uskomatta näihin naturalistisiin teorioihin, joiden puolesta ei ole kunnon todisteita.

   Toinen tärkeä aihe, johon jokaisen pitäisi miettiä vastausta, on kysymys siitä, mitä on tämän elämän jälkeen. Tällä alueella on kolme yleistä näkemystä, jotka ovat ristiriidassa toistensa kanssa. Uskomme todennäköisesti johonkin niistä. Nämä vaihtoehdot ovat:

 

1. Synnymme maan päälle yhä uudelleen ja uudelleen. Lisäksi eräiden opetusten mukaan voimme maanpäällisten ruumiillistumien väliaikoina olla henkiolentoina rajan takana.

2. Toinen vaihtoehto on, että elämä loppuu kuolemaan, eli kun ihmisen ruumis kuolee, siihen päättyy kaikki. Ei ole mitään sen jälkeen. Tämä vaihtoehto on ateistien suosima.

3. Kolmas vaihtoehto on, että elämä jatkuu jossakin muodossa kuoleman jälkeen. Se on myös Uuden testamentin opetus, koska kymmenissä tai jopa sadoissa jakeissa puhutaan siitä.

 

Mikä on oma näkemyksesi tästä aiheesta eli mihin vaihtoehtoon uskot? Jokaisella voi olla oma suosikkinsa, mutta varmastikaan tätä asiaa ei ratkaista mieltymystemme mukaan. Kysymys on viime kädessä totuudesta eivätkä kaikki vaihtoehdot voi olla samanaikaisesti voimassa. Siksi katsomme jokaista vaihtoehtoa erikseen.

 

1. Synnymmekö maan päälle yhä uudelleen? Jos ajatellaan vaihtoehtoa yksi, on siinä yksi ratkaisematon ongelma. Pelkästään se tekee tämän vaihtoehdon kyseenalaiseksi. Ongelma on, että jos olemme eläneet aikaisemmin maan päällä tai henkiolentoina rajan takana, miksi emme muista näistä ajoista mitään? Kyseessä pitäisi olla jokaisen oma henkilökohtainen kokemus, mutta miksi muistimme ei toimi? Kykenemme nykyisestä elämästä muistamaan jopa tuhansia tapahtumia, mutta ei näistä asioista. Se viittaa siihen, ettei ennen tätä elämää ole ollut mitään. Kyseessä täytyy olla valheellinen uskomus, koska konkreettiset todisteet puuttuvat. Jopa H.B. Blavatsky, teosofisen seuran perustaja, ja henkilö, joka ehkä eniten teki jälleensyntymisoppia tunnetuksi länsimaissa 1800-luvulla, myönsi, ettei hänellä ollut muistikuvia aikaisemmista elämistä.

 

2. Elämä loppuu kuolemaan. Toinen vaihtoehto on, että elämä loppuu kuolemaan. Ne, jotka uskovat tähän näkemykseen, eivät voi kuitenkaan todistaa sitä oikeaksi. Heillä ei ole henkilökohtaista tietoa aiheesta, vaan kyseessä on heidän oma todistamaton uskomuksensa. Tämä uskomus perustuu naturalistiseen maailmankatsomukseen, jossa materia on kaikki, mitä on olemassa. Siksi ei pidetä mahdollisena, että elämä voisi jatkua missään muodossa ruumiin kuoleman jälkeen. Samasta syystä nämä ihmiset eivät yleensä usko Jumalan tai henkimaailman olemassaoloon.

   Toisaalta jos elämä kaikesta huolimatta jatkuu ja ihminen on iankaikkisuusolento, ovat nämä ihmiset huonosti valmistautuneet tulevaisuutta varten. He ottavat aikamoisen riskin. He lähtevät ikään kuin tuntemattomalle alueelle tai pitkälle matkalle, jonka vaaroista heillä ei ole tietoa.

 

3. Elämä jatkuu. Jos kaksi edellistä vaihtoehtoa ovat vääriä, jää jäljelle se vaihtoehto, että ihminen on iankaikkisuusolento ja elämä jatkuu kuoleman jälkeen. Ajattele tätä! Kun edellisiä näkemyksiä ei ole voitu osoittaa todeksi, on erittäin mahdollista, että olemme iankaikkisuusolentoja. Tämä näkemys esiintyy myös monissa uskonnoissa. Esim. buddhalaisuudessa ja islamissa uskotaan helvettiin.

   Voiko iankaikkisuutta sitten osoittaa todeksi? Ei varsinaisesti suoraan. Eräs syy suhtautua vakavasti tähän vaihtoehtoon ovat kuitenkin kuolemanrajakokemukset. Monet ovat kertoneet, miten he ovat nähneet itselleen tehtäviä leikkaus- tai elvytystoimenpiteitä, kun heidän sydämensä on pysähtynyt. Se viittaa sielun erilliseen olemassaoloon ruumiista.

   Edellistä vakuuttavampia ovat ne kertomukset, joissa ihminen on ollut todellisesti kuolleena pitemmän aikaa, eikä käynyt vain kuoleman rajalla. Yksi tällainen kuvaus esiintyy Mel Tarin kirjassa Kuin väkevä tuulispää (Like a mighty wind). Siinä kerrotaan henkilöstä, joka oli ollut kuolleena pari päivää ja jonka ruumis löyhkäsi jo johtuen Indonesian trooppisista olosuhteista. Kuolleista herännyt henkilö kertoi sekä taivaasta että helvetistä:

 

"Kun saavuimme paikalle, huomasimme siellä olevan yli tuhat ihmistä. Vainaja oli ollut kuolleena kaksi päivää ja löyhkäsi pahoin. Trooppisessa maassamme kuollut alkaa mädäntyä kuuden tunnin kuluttua kuolemasta. Mutta kahden päivän jälkeen - voi, on lähes mahdotonta olla kolmeakymmentä metriä lähempänä ruumista. Haju on hirveä. Amerikassa ette voi ymmärtää tätä, koska teidän hautajaisissanne kaikki on järjestetty niin hyvin. Mutta se maksaakin teille 2000 dollaria. Indonesiassa meillä ei ole mahdollisuuksia saada kuollutta henkilöä näyttämään sievältä. Sikäläiset vainajat näyttävät suorastaan kauheilta kahden päivän kuluttua kuolemasta...

   Menimme ja seisahduimme tämän vainajan ympärille. Aloimme laulaa...

   Viidennenkään laulun aikana ei tapahtunut mitään. Mutta kuudennen laulun aikana mies alkoi liikutella varpaitaan - ja ryhmää alkoi pelottaa. Indonesiassa on tarina, että joskus kuolleet saattavat herätä henkiin. He tukehduttavat jonkun henkilön arkkunsa kannen väliin ja kuolevat sitten uudelleen. Kuitenkin jatkoimme laulamista. Kun lauloimme seitsemättä ja kahdeksatta laulua, kuollut veli heräsi, katseli ympärilleen ja hymyili.

   Hän ei tukehduttanut ketään. Hän vain avasi suunsa ja lausui: 'Jeesus on tuonut minut takaisin elämään. Veljet ja sisaret, tahdon kertoa teille jotakin. Ensiksi, elämä ei pääty kuollessa. Olen ollut kuolleena kaksi päivää ja olen kokenut sen. Helvetti ja taivas ovat todellisuuksia. Minä olen kokenut sen. Kolmas asia, jonka tahdon sanoa teille, on se, että ellette löydä Jeesusta tässä elämässä, ette koskaan pääse taivaaseen. Teidät tuomitaan silloin varmasti helvettiin.'"

 

Yhden kuvauksen tuonpuoleisesta elämästä voimme löytää 1600-luvulla eläneen saarnamiehen John Bunyanin kirjasta "Näkyjä taivaasta ja helvetistä" (Sama henkilö on kirjoittanut myös tunnetun "Kristityn vaellus"-kirjan, joka on yksi maailman levinneimmistä kirjoista.). Tässä kirjassa mainitaan eräästä kadotetusta henkilöstä, joka oli toistuvasti torjunut Jumalan armon ja kääntymyksen. Älä seuraa tämän henkilön esimerkkiä vaan anna pelastaa itsesi ja käänny ajoissa Jumalan puoleen!

 

"Oi, kirottua, kurjaa! Kirottu koko iäisyydeksi! Kuinka narrimaisesti olenkaan tehnyt itselleni! Mihin tyhmään mielettömyyteen olinkaan syyllinen valitessani synnin lyhyen nautinnon näin kalliin iankaikkisen vaivan hinnalla! Kuinka usein minulle sanottiinkaan, että niin tulisi käymään! Kuinka usein varoitettiinkaan jättämään synnin polut, jotka varmasti saattaisivat minut iankaikkisen kuoleman kammioihin! Mutta minä kuuron tavoin, en kallistanut korviani noille varoituksille, vaikka he varoittivat niin viisaasti. He sanoivat minulle usein, että minun lyhytaikainen nautintoni tulee pian vaihtumaan iankaikkiseen vaivaan. Ja nyt liian surullinen kokemukseni sanoo minulle sen, se sanoo sen todellakin, mutta on liian myöhäistä auttaa, sillä minun iankaikkinen osani on määrätty ainaiseksi.

   Miksi minulle oli annettu tilaisuus? Miksi minut oli varustettu kuolemattomalla sielulla? Miksi niin vähän välitin siitä? Oi, kuinka oma laiminlyöntini viiltääkään minua kuolettavasti, ja kuitenkin tiedän, etten voi enkä saa kuolla. Mutta elää kuolettavaa elämää on pahempaa kuin kymmenentuhatta kuolemaa, ja kuitenkin olisin kerran voinut tulla autetuksi tästä, mutta en tahtonut! Oi, tämä on se kalvava mato, joka ei koskaan kuole. Olisin kerran voinut olla onnellinen; kerran minulle tarjottiin pelastusta, mutta minä vastustin sitä. Jos se olisi tapahtunut vain kerran, ja olisin sitä vastustanut, olisi sekin ollut anteeksiantamaton tyhmyys, mutta sitä tarjottiin tuhatkin kertaa, ja kuitenkin yhtä usein (niin kurja minä olin) vastustin sitä. Kirottu synti, joka petollisella nautinnollaan lumoaa ihmiskuntaa iankaikkiseen perikatoon! Jumala kutsui minua usein, mutta yhtä usein minä vastustin. Hän ojensi kätensä, mutta en välittänyt siitä. Kuinka usein asetuinkaan Hänen käskyjään vastaan, kuinka usein vastustinkaan Hänen nuhteitaan! Mutta nyt on tilanne muuttunut, sillä nyt Hän seuraa minun onnettomuuttani ja pilkkaa häviötäni, joka on tullut minun osakseni. Hän olisi voinut auttaa minua silloin, mutta minä en tahtonut. Sen tähden nämä ainaiset tuskat, ovat vain palkka omista teoistani, joita olen tuomittu kärsimään." (John Bunyan: Näkyjä taivaasta ja helvetistä, s. 66-68)

 

Ennakkoluulot kristillistä uskoa kohtaan. Edellä on käsitelty kahta kristillisen uskon perusasiaa: luomista ja elämän jatkumista kuoleman jälkeen. Ne ovat olennaisia kristillisen uskon ymmärtämisessä.

   Tai jos ihmiset eivät usko luomiseen, saattavat he epäillä myös Jumalan olemassaoloa. Nämä asiat kulkevat usein käsi kädessä. Miten Jumala voi olla olemassa, jos kaikki on syntynyt itsestään? Hänen olemassaolonsa on aika epätodennäköistä silloin.

   Tai jos ihmiset eivät usko kuolemanjälkeiseen elämään, eivät he etsi vastauksia kristillisestä uskosta. He eivät näe mitään tarvetta siihen, koska he ajattelevat kaiken päättyvän tämän elämän jälkeen. Mielikuva elämän päättymisestä estää heitä kääntymästä Jumalan puoleen.

   Ennakkoluulot kristillistä uskoa kohtaan ovat siis tavallisia ja syy siihen, miksi ihmiset torjuvat Jumalan. Heillä ei ole käsitystä siitä, mistä kaikessa on kysymys. Sen sijaan he voivat pitää itseään viisaina ja järkevinä, kun ovat omaksuneet torjuvan asenteen. He ovat varmoja nykyisissä käsityksissään eivätkä edes halua tutustua kristillisen uskon perusteisiin ja ottaa asioista selvää.

   Mistä kristillisessä uskossa on sitten kysymys? Se voidaan tiivistää yhteen asiaan, jota seuraavaksi käsitellään. Tämä asia on: Välit kuntoon Jumalan kanssa. Perehdymme tähän tärkeään aiheeseen.

 

Välit kuntoon Jumalan kanssa. Kun lukee Raamattua, tulee sen kaikilla sivuilla esiin eräs perusopetus: Jumala on olemassa. Siitä puhutaan Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta alkaen aina Ilmestyskirjaan saakka. Jumalan olemassaoloa pidetään itsestäänselvyytenä. Esim. maailmankaikkeuden ja elämän alku sekä niiden olemassaolo - yksi tämän kirjoituksen aiheista - viittaa Jumalan olemassaoloon. Jokainen voi päätellä tämän pelkästään loogisen ajattelun kautta.

   Edellinen ei kuitenkaan sisällä kaikkea. Raamatussa meille kerrotaan lisäksi, miten saada välit kuntoon Jumalan kanssa, syntien anteeksiantamus ja iankaikkinen elämä. Itse asiassa koko Uusi testamentti perustuu siihen käsitykseen, että ihminen on erossa Jumalasta ja kadotettu, mutta voi kokea edelliset asiat. Ainut seikka, joka estää niitä vastaanottamasta, on oma kielteinen tahtomme. Jos toimimme samoin kuin Paavalin omat kansalaiset aikanaan, kielteinen asenteemme pitää meidät erossa Jumalasta ja iankaikkisesta elämästä.

 

- (Apt 13:45,46) Mutta nähdessään kansanjoukot juutalaiset tulivat kiihkoa täyteen ja väittelivät Paavalin puheita vastaan ja herjasivat.

46. Silloin Paavali ja Barnabas puhuivat rohkeasti ja sanoivat: "Teille oli Jumalan sana ensiksi puhuttava; mutta koska te työnnätte sen luotanne ettekä katso itseänne mahdollisiksi iankaikkiseen elämään, niin katso, me käännymme pakanain puoleen.

 

Miten sitten ihminen voi päästä Jumalan yhteyteen, saada syntien anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän? Tähän on olemassa kolme yleistä vaihtoehtoa, joista vain yksi on oikea. Nämä vaihtoehdot ovat:

 

1. Hyväksyntä perustuu Jumalan luomistyöhön

2. Teot

3. Hyväksyntä perustuu Jumalan tekoon Jeesuksen Kristuksen kautta. Pelastus saadaan armon kautta.

 

1. Hyväksyntä perustuu Jumalan luomistyöhön. Monet kannattavat vaihtoehtoa yksi eli että Jumala antaa hyväksyntänsä luomistyön perusteella. Jokainen tie vie Jumalan yhteyteen. Ja jokainen ihminen maailmassa pelastuu automaattisesti, vaikka ei edes välittäisi Jumalasta tai harjoittaisi tahallista vääryyttä. Tämä näkemys on melko yleinen nyky-yhteiskunnassa.

   Edellinen ei kuitenkaan ole Uuden testamentin opetus. Meille opetetaan hyvin selvästi, että eivät kaikki pelastu automaattisesti. Jokainen voi kyllä saada syntinsä anteeksi, mutta jos henkilö itse ei kadu syntejään ja halua tehdä parannusta vääryyksistään, ei hän saa anteeksi. Muuten Jumala antaisi hyväksyntänsä vääryydelle. Sellaista ei voisi odottaa hyvältä Jumalalta. Muutamat jakeet liittyvät tähän aiheeseen. Ne osoittavat selvästi, että katumattomat synnintekijät joutuvat eroon Jumalasta. He joutuvat kadotukseen:

 

- (1 Kor 6:9,10) Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,

10. eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.

                                                                                                       

- (Ilm 21:6-8) Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.

7. Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani.

8. Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema."

 

- (Ilm 22:15) Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin!

15. Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.

 

2. Teot. Toinen vaihtoehto on, että ihminen pääsee Jumalan yhteyteen tekojensa kautta ja olemalla mahdollisimman hyvä. Tämä opetus on yleinen useimmissa uskonnoissa. Niissä monet pyrkivät saamaan Jumalan hyväksynnän itsensä kautta ja olemalla moraalisesti hyviä.

   Edellinen ei kuitenkaan ole kristillisen uskon opetus eikä se vie ketään Jumalan yhteyteen. Sillä hyvissä teoissa ja moraalissa – vaikka ne ovat arvokkaita ja hyviä asioita – on yksi suuri heikkous: ne eivät tuo pelastusvarmuutta kenellekään. Ihminen ei koskaan tiedä, onko hän tehnyt niitä tarpeeksi, onko hän tarpeeksi hyvä ja hyväksyykö Jumala hänen ponnistelunsa. Hän ei löydä varmuutta itseään tarkkailemalla tai tekemällä parhaansa. Tämä on tosiasia kaikissa suurissa uskonnoissa, mukaan lukien kristillisyys, jossa ei oteta vakavasti Jeesuksen Kristuksen sovitustyötä. Paul Little kertoo havaintonsa:

 

Pelastusvarmuutta ei islamilaisillakaan ole. Olen usein kysynyt hinduilta, muslimeilta ja buddhalaisilta, pääsevätkö he nirvanaan tai menevätkö he paratiisiin, kun he kuolevat. Kukaan heistä ei ole osannut vastata varmasti. He ovat pikemminkin viitanneet elämänsä epätäydellisyyteen, joka on esteenä tämän päämäärän toteutumiselle. (2)

 

Syy, miksi ihminen ei löydä pelastusvarmuutta itsestään, on yksinkertainen: olemme itsessämme synnillisiä ja epätäydellisiä olentoja kuten seuraavat jakeet osoittavat. Kun emme ole sataprosenttisen täydellisiä, on tältä pohjalta mahdoton löytää varmuutta:

 

- (Room 3:23) Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla

 

- (1 Joh 1:8) Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.

 

Seuraava lainaus osoittaa edelleen, miten syvä kuilu erottaa meidät Jumalan täydellisyydestä. Jotkut voivat kyllä olla hieman parempia kuin toiset, mutta sillä ei ole paljoakaan merkitystä. Kuilu on edelleen olemassa ja sitä on mahdoton ylittää. Teot eivät auta meitä Jumalan yhteyteen ja syntien anteeksiantamukseen, koska olemme niin kaukana täydellisyydestä. Lainauksessa tuodaan myös esille seuraavan kappaleen sanomaa, eli mikä on ratkaisu ihmisen puutteellisuuteen:

 

"Annahan, kun kerron sinulle yhden esimerkin: keskiverto ihminen pystyy hyppäämään, sanotaan vaikkapa kaksi metriä. Urheilua harrastanut hyväkuntoinen henkilö saattaa hypätä ehkä viisi metriä. Ja jos hän on olympiavoittaja, hän saattaa päästä yhdeksän metrin ennätyslukemiin, mutta tämän pitemmälle on jo melko lailla mahdoton hypätä meidän sukupolvemme aikana. Mutta oletetaan nyt, että seisomme kaikki kanjonin reunalla, jonka toiselle laidalle on matkaa 200 metriä. Yksikään meistä ei kykene hyppäämään tuon kuilun yli, vai mitä? Katsotaanpa nyt tätä samaa asiaa vertauksen muodossa. Jumala on tuon synniksi sanomamme kuilun toisella puolella. Hän tarkasteli meitä heinäsirkkaparkoja juuri sellaisina kuin olemme ja alkoi tuntea sääliä meitä kohtaan. Hän tiesi, että meidän oli aivan mahdoton päästä Hänen luokseen omine voiminemme; juuri tästä syystä Hän lähetti meille sillaksi oman Poikansa Jeesuksen. Jeesus on välimies Jumalan ja ihmisen välillä. Me voimme kulkea hänen kanssaan täysin turvallisesti, koska Hän omien sanojensa mukaan oli 'tie ja totuus ja elämä'! Tiedän, että on monia, jotka torjuvat tämän jumalallisen ratkaisun liian helppona. He yrittävät mieluummin tehdä jotakin omissa voimissaan pelastaakseen itsensä, mutta mitkään ihmisyritykset eivät kanna meitä Jumalan luo, kohtalonamme on pudota tuohon edessämme ammottavaan kuiluun!" (3)

 

3. Hyväksyntä perustuu Jumalan tekoon Jeesuksen Kristuksen kautta. Pelastus saadaan armon kautta. Kolmas vaihtoehto perustuu Jumalan tekoon ja että saamme vastaanottaa armon.

   Tässä pätee sama kuin luomiseen: Jumala on tehnyt valmiiksi kaiken. Kuten Jumala loi kaiken elollisen ja elottoman maailman, on hän pelastuksen suhteen tehnyt samoin. Hän ei jättänyt tätä asiaa vajavaisten ihmisten käsiin, vaan tuli itse ihmiseksi Jeesuksen Kristuksen kautta ja otti pois syntimme. Motiivina oli hänen rakkautensa ihmisiä kohtaan. Katsomme sekä luomiseen että Jumalan pelastustyöhön liittyviä jakeita:

 

Luominen: Jumala loi kaiken valmiiksi

 

- (1 Moos 1:1) Alussa loi Jumala taivaan ja maan.

 

- (Ilm 4:11) "Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut".

 

- (Ilm 10:5,6) Ja enkeli, jonka minä näin seisovan meren päällä ja maan päällä, kohotti oikean kätensä taivasta kohti

6. ja vannoi hänen kauttansa, joka elää aina ja iankaikkisesti, hänen, joka on luonut taivaan ja mitä siinä on, ja maan ja mitä siinä on, ja meren ja mitä siinä on, ettei enää ole oleva aikaa,

 

- (Ilm 14:7) Ja hän sanoi suurella äänellä: "Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet".

 

Pelastus: Jumala valmisti pelastuksen ihmisille

 

- (Joh 3:16,17) Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

17. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.

 

- (Room 5:6-8) Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä.

7. Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla.

8. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.

 

- (1 Joh 4:9,10) Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.

10. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

 

- (2 Kor 5:18-20) Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran.

19. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.

20. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.

 

Seuraavat jakeet jatkavat samaa aihetta. Ne osoittavat, että pelastus, syntien anteeksiantamus ja iankaikkinen elämä saadaan armosta, koska kyseessä on Jumalan antama lahja. Se ei perustu siihen kuinka hyvin joku on onnistunut. Siinä on hyvä sanoma kaikille, jotka ovat huomanneet oman puutteellisuutensa.

 

- (Ef 2:8,9) Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja

9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.

 

- (Room 3:24) ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.

 

- (Ilm 21:6) Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.

 

- (Ilm 22:17) Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.

 

Miten sitten ihminen voi käytännössä vastaanottaa syntien anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän? Tähän Uusi testamentti antaa selkeän vastauksen, ja siinä siirrymme kristillisen uskon perusopetukseen. Se tapahtuu Jeesuksen Kristuksen, Jumalan pojan kautta. Kun käännymme hänen puoleensa ja tunnustamme syntimme, saamme kaiken anteeksi ja iankaikkisen elämän. Asia on niin yksinkertainen. Älä sen tähden torju Jeesusta Kristusta vaan käänny hänen puoleensa! Katsomme muutamia aiheeseen liittyviä jakeita:

 

- (Joh 5:39,40) Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta;

40. ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.

 

- (Joh 14:1-6) "Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun.

2. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa?

3. Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.

4. Ja mihin minä menen - tien sinne te tiedätte."

5. Tuomas sanoi hänelle: "Herra, me emme tiedä, mihin sinä menet; kuinka sitten tietäisimme tien?"

6. Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.

 

- (Ilm 3:20) Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.

 

Niinpä jos olet toivottanut Jeesuksen Kristuksen elämääsi, on sinulla silloin Jumalan lapseus ja iankaikkinen elämä. Sinulla on tämä elämä huolimatta siitä, miltä sinusta tällä hetkellä tuntuu. Älä vain perusta pelastusvarmuuttasi omiin vaihteleviin tunteisiisi, vaan Raamatun sanaan ja Jeesukseen Kristukseen, koska eihän laivan ankkuriakaan heitetä koskaan laivan sisään vaan aina sen ulkopuolelle.

 

- (Joh 1:12) Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,

 

- (1 Joh 5:11-13) Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa.

12. Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.

13. Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä.

 

Pelastusrukous. Herra, Jeesus, käännyn sinun puoleesi. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä sinua vastaan ja etten ole elänyt sinun tahtosi mukaan. Tahdon kuitenkin kääntyä synneistäni ja seurata sinua koko sydämestäni. Ja uskon myös, että syntini ovat anteeksiannetut sinun sovitustyösi kautta ja että olen sinun kauttasi saanut iankaikkisen elämän. Kiitän siitä pelastuksesta, jonka olet minulle lahjoittanut. Amen.

 

 

 

VIITTAUKSET:

 

1. Stephen Jay Gould: The Panda’s Thumb, (1988), s. 182,183. New York: W.W. Norton & Co.

2. Paul Little: Tiedä miksi uskot (Know Why You Believe), s. 129

3. Jakov Damkani: Siionin poika, s. 107,108

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 




free hit counters