Etusivulle

Jarin kirjoituksia

 


 






Tartu kiinni
iankaikkiseen elämään!















Jeesus on tie ja
totuus ja elämä






 

Dawkins ja jumalharha

 

 

Joitakin vuosia sitten maailmankuulu tiedemies Richard Dawkins kirjoitti teoksen Jumalharha (The God Delusion). Se oli bestseller, joka aiheutti laajaa keskustelua ja varmasti sai monien mielet kielteiseksi Jumala-ajatukselle. Tämä oli myös yksi Dawkinsin Jumalharha-kirjan tavoite, koska hän kirjoitti sen esipuheessa: ”Jos tämä kirja toimii tarkoittamallani tavalla, sen avaavat uskonnolliset lukijat ovat ateisteja sen käsistään laskiessaan.”

   Tulevilla riveillä käsitellään tätä Dawkinsin tunnetuinta teosta sekä muuta hänen kirjallista tuotantoaan. Tarkoitus on käsitellä tavallisimpia vastaväitteitä, joita näissä kirjoissa mutta myös muualla arkielämässä esiintyy. Näihin Dawkinsin esittämiin näkemyksiin voi monien olla helppo yhtyä ja niitä on helppo ymmärtää (itsekin aiemmin ateistina ollessani ajatteluni oli samanlaista), mutta ovatko nämä näkemykset ja väitteet perusteltuja? Sitä lähdemme tutkimaan. Aloitamme tieteestä sekä evoluutiosta.

 

Dawkinsin suljettu maailmankaikkeus. Richard Dawkins viittaa kirjassaan Jumalharha toistuvasti siihen, ettei ole yliluonnollista. Hän pitää mahdottomana Jumalan olemassaoloa ja asettaa vastakkain uskonnollisen ja tieteellisen maailmankuvan. Hänen mielestään materia on kaikki, mitä on olemassa. Siksi maailmankaikkeus on suljettu; aivan kuin umpinainen laatikko, johon eivät voi vaikuttaa yliluonnolliset asiat tai Jumala. Ei pidetä mahdollisena, että ihmeitä voi tapahtua tai Jumala voi vaikuttaa maailmaan. Dawkins itse kuitenkin myöntää, ettei Jumalan olemassaolosta voi olla sataprosenttisen varma. Yksi hänen teoksensa Jumalharha otsikoista on: ”Miksi miltei varmasti Jumalaa ei ole?”

   Ateistista näkemystä on vaikea todistaa todeksi. Jos joku sanoo: ”Jumalaa ei ole”, se ei silti todista ettei Jumala olisi olemassa. Tai jos joku sanoo, ettei ihmeitä ole koskaan tapahtunut, se ei silti todista ettei niitä ole voinut tapahtua. Tällaiset ajatukset perustuvat vain ennakkokäsityksiin eikä siihen, mistä voidaan olla varmoja. Aina kun esitetään tällaisia väitteitä, pitäisi henkilöllä olla rajattomat tiedot kaikkeudesta. Kun väitetään: ”Tiedän, ettei ihmeitä ole voinut tapahtua ja ettei Jumalaa ole”, on se sama kuin jos joku sanoisi tietävänsä kaikki maailman asiat ja historian tapahtumat. Se edellyttäisi häneltä täydellistä ja tyhjentävää tietoa kaikista asioista, mutta kenelläkään ei voi olla sellaista tiedon tasoa. Myös Dawkins osittain myönsi sen, ettei voida olla sataprosenttisen varmoja siitä, ettei Jumalaa ole. Muuten hän ei olisi kirjoittanut: ”Miksi miltei varmasti Jumalaa ei ole?” 

   Seuraava kuva osoittaa tietomme rajallisuuden. Se osoittaa, miten on mahdotonta rajallisesta tiedosta käsin päätellä, ettei Jumalaa ole tai ettei ihmeitä ole tapahtunut. Jos henkilö tietää vain muutaman prosentin kaikesta tiedosta, siitä käsin hän ei voi kumota asioita, joita ei itse ole havainnut. Ne saattavat kuulua siihen alueeseen, mistä hän itse ei tiedä. Kuva myös osoittaa, että ateismi perustuu uskonnolliseen asenteeseen, koska se ottaa kantaa Jumalaan. Se perustuu uskoon siihen, ettei Jumalaa ole. Siinä ei ole kysymys varmasta tiedosta ja tieteestä vaan epäuskosta (vrt. Hebr 11:6: Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.). Jos olemme tarpeeksi rehellisiä, joudumme myöntämään, että tällä alueella kaikessa on kysymys uskosta tai agnostisismista. Ensimmäinen tarkoittaa luottamusta Jumalaan, jälkimmäinen maailmankatsomusta, jossa ihminen on epätietoinen Jumalan olemassaolosta:


 

 


 

Kenellä on todistamisen taakka? Richard Dawkins vetoaa kirjoissaan toistuvasti tieteellisyyteen. Hän väittää, että naturalistinen maailmankuva ilman uskoa Jumalaan on tieteellinen, mutta jumalausko ei ole sitä. Hän pitää näitä kahta asiaa vastakkaisina mm. väittäen eräässä kirjoituksessaan: ”Usko, jolla tarkoitetaan todistusaineiston perustaa vailla olevaa uskomusta, on kaikkien uskontojen pääpahe” (1)

   Richard Dawkins ja hänen kaltaisensa naturalistit rikkovat tätä periaatetta räikeästi kuitenkin yhdellä alueella: maailmankaikkeuden ja elämän alkuperää koskevissa kysymyksissä. Syy tähän on yksinkertainen; kukaan meistä ei ollut todistamassa näiden asioiden syntyä. On vain erilaisia teorioita siitä, miten ne saivat alkunsa, mutta tieteellisesti niiden syntyä on mahdoton todistaa. Emme voi palata menneisyyteen ja sieltä käsin tarkastella asioita, joten jokainen on tässä mielessä samassa asemassa ja veneessä, sekä luomiseen uskova että henkilö joka uskoo kaiken syntyneen itsestään. Tieteen rajojen ulkopuolelle jäävät mm. seuraavat asiat:

 

• Maailmankaikkeuden alku. Tällä hetkellä oletetaan, että maailmankaikkeus syntyi tyhjästä ja itsestään.

   Jos tämä teoria pitää paikkansa, miksi muut asiat kuten autot, liikennemerkit, kalliot ym. eivät ilmesty tyhjästä? Miksi maailmankaikkeus, joka on niitä moninkertaisesti suurempi, olisi kokenut poikkeuksen? Mikään havainto ei myöskään tue sitä näkemystä, että tyhjästä ilmestyminen itsestään olisi mahdollista. Kyseessä on ilmeinen ristiriita ja uskomus vailla perusteita.

 

• Galaksien synty perustuu uskoon. Tunnetut tiedemiehet ovat myöntäneet, että niiden synty on arvoitus:

 

En halua väittää että todella ymmärtäisimme galaksien syntyprosessin. Galaksien syntyteoria on yksi astrofysiikan suurista ratkaisemattomista ongelmista ja ratkaisu näyttää tänä päivänä olevan kaukana. (Steven Weinberg: Kolme ensimmäistä minuuttia, s. 88)

 

On melko noloa, ettei kukaan ole selittänyt niiden (galaksien) syntyä... Useimmat tähtitieteilijät ja kosmologit myöntävät avoimesti, ettei galaksien muodostumisesta ole olemassa tyydyttävää teoriaa. Toisin sanoen eräs maailmankaikkeuden keskeinen piirre on vailla selitystä. (W.R. Corliss: A Catalog of Astronomical Anomalies, Stars, Galaxies, Cosmos, s. 184, Sourcebook Project, 1987)

 

• Aurinkokunnan synty jää tieteen rajojen ulkopuolelle. Tiedemiehet myöntävät, että kaikissa teorioissa on vakavia puutteita:

 

Nykyäänkin, vaikka astrofysiikka on edistynyt suunnattomasti, monet teoriat aurinkokunnan alkuperästä ovat epätyydyttäviä. Tiedemiehet ovat yhä erimielisiä yksityiskohdista. Yleisesti hyväksyttyä teoriaa ei ole näkyvissä. (Jim Brooks: Näin alkoi elämä, s. 57)

 

Kaikki esitetyt olettamukset aurinkokunnan alkuperästä sisältävät vakavia puutteita. Tämänhetkinen johtopäätös onkin, että aurinkokuntaa ei voi olla olemassa. (Jeffreys, H., The Earth: Its Origin, History and Physical Constitution, 6th edition, Cambridge University Press, 1976, p. 387)

 

• Elämän synty on tieteen rajojen ulkopuolella. Richard Dawkins myöntää asian ongelmallisuuden kirjassaan Maailman hienoin esitys (s. 382,385) (The Greatest Show on Earth ). Hän uskoo luonnonvalintaan ja evoluutioon, mutta hänellä kuten kenelläkään naturalistilla, ei ole vastausta tähän ongelmaan, koska ei hyväksytä luomista:

 

Selvästi elämän alkusynty on harvinainen tapahtuma, mutta se on tapahtunut kerran, ja tämä pätee riippumatta siitä, pitääkö alkuperäistä alkusyntyä luonnollisena vai yliluonnollisena tapahtumana… Ennen tämän aiheen jättämistä on kuitenkin toistettava aikaisemmissa kirjoissani esittämäni varoitus. Emme oikeastaan tarvitse uskottavaa elämän syntyteoriaa ja on ehkä aihetta olla hieman huolissaan, jos liian uskottava teoria keksitään.

 

Kenellä sitten on todistamisen taakka: henkilöllä, joka uskoo Jumalan olemassaoloon ja luomiseen vai henkilöllä, joka uskoo kaiken syntyneen itsestään? Tähän naturalistit ja ateistit sanovat yleensä suoraan: ”Jos Jumala on olemassa, todista se meille!”. Asia voidaan kuitenkin kääntää myös toisinpäin; naturalisteilta ja ateisteilta voidaan kysyä: ”Jos Jumala ei ole olemassa, miten todistat maailmankaikkeuden ja elämän synnyn itsestään?” Todistamisen taakka kääntyy naturalistille ja ateistille, varsinkin koska tällainen henkilö yleensä väittää maailmankatsomuksensa olevan tieteellinen.

   Seuraava ateisti Bertrand Russellin kommentti liittyy aiheeseen. Se esiintyy Dawkinsin kirjassa Jumalharha, ja siinä osoitetaan, että väitteen esittäjä on velvollinen esittämään uskomuksensa todeksi. (Dawkins kirjoittaa siitä: ”Russellin olennainen väite on, että todistamisen taakka on uskojilla, ei niillä jotka eivät usko.”). Dawkinsin kirjassa tätä asiaa sovelletaan jumalauskoon, mutta yhtä hyvin sitä voidaan soveltaa naturalistiseen uskoon, että maailmankaikkeus ja elämä syntyivät itsestään. Naturalistien pitäisi antaa vastaus esim. elämän syntyyn ja osoittaa se todeksi, koska he vaativat samaa henkilöiltä, jotka eivät usko siihen vaan luomiseen.

 

Monet puhdasoppiset ihmiset puhuvat ikään kuin olisi skeptikoiden tehtävä todistaa yleiset opinkappaleet vääriksi, ei niinkään dogmaatikoiden tehtävä todistaa ne oikeiksi. Tämä on luonnollisesti virhe… (Bertrand Russel: Is there a God?”)

 

Jos naturalistit olisivat johdonmukaisia, tulisi heidän myöntää, että heidän näkemyksensä perustuu täysin uskoon, aivan kuten Jumalan luomistyöhön uskotaan. Molemmat ovat uskon asioita, joita emme voi todistaa jälkeenpäin. Seuraavat uskon tunnustukset kuvaavat hyvin tätä aihetta. Ensimmäinen uskontunnustus on Raamatun Heprealaiskirjeestä ja on teistinen näkemys. Jälkimmäinen uskontunnustus kuvaa naturalistista näkemystä:

 

Teismi:

- (Hebr 11:3) Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.

 

Naturalismi ja ateismi:

Uskon kautta me ymmärrämme, että maailmankaikkeus syntyi tyhjästä, että aine itsestään muodosti taivaankappaleet ja että elämä syntyi itsestään.

 

Evoluutio tarkastelussa. Richard Dawkins on innokas evoluution ja Darwinin kannattaja. Se tulee toistuvasti esiin hänen kirjoituksissaan. Hän pitää Darwinin teoriaa ja luonnonvalintaa riittävänä selityksenä sille, että nykyiset elämänmuodot ovat olemassa. Hän uskoo siihen käsitykseen, että yhdestä pienestä alkusolusta ovat tulleet kaikki eläimet ja kasvit. Hän uskoo tähän näkemykseen, vaikka kukaan ei ole pystynyt todistamaan, miten alkusolun synty itsestään olisi ollut mahdollista. Se on jäänyt ratkaisematta.

 

Mitä evoluutiolla tarkoitetaan? Kun lähdetään tutkimaan aihetta, ensimmäinen tarpeellinen kysymys on, mitä evoluutiolla tarkoitetaan. Tätä termiä saatetaan käyttää liian epämääräisesti. Toisinaan sillä kuvataan pelkkää muutosta luonnossa, mutta sillä saatetaan myös selittää monimutkaisten uusien rakenteiden kuten siipien, kuuloaistin ja näköaistin syntyä. Käytännössä evolutionistit käyttävätkin evoluutio-sanaa kahdesta aivan erilaisesta asiasta, jotka ovat:

 

Sopeutumat ovat ensimmäinen alue, johon saatetaan käyttää evoluutionimitystä. Se sisältää sellaisia asioita kuten bakteerien vastustuskyky, lintujen nokan koon vaihtelut, hyönteisten vastustuskyky hyönteismyrkyille, ylikalastuksen aiheuttamat muutokset kalojen kasvunopeudessa, koivumittarin tummat ja vaaleat värit. Kaikki nämä ovat esimerkkejä siitä, miten populaatio vastaa ympäristön muutoksiin, mutta ei niissä ole kyseessä uusien lajien syntyminen, koska bakteerit pysyvät edelleen bakteereina, koivumittarit koivumittareina sekä muut lajit samoina. Evoluutiokirjallisuudessa on lukuisia hyviä esimerkkejä tältä alueelta. Niitä on Darwinin kirjassa Lajien synty kuten muissakin alan kirjoissa.

 

Yksisoluisesta-ihmiseksi -teoria on toinen käsitys, joka evoluutiolle annetaan. Nimenomaan tämä alue, jossa oletetaan yksisoluisen eliön muuttuneen kaloiksi, matelijoiksi, linnuiksi, nisäkkäiksi ja ihmiseksi, aiheuttaa kiistoja. Sen sijaan sopeutumista, jotka olivat ensimmäinen evoluutiolle annettu selitys, ei ole yleensä erimielisyyttä. Sen myöntävät kaikki.

   Mielenkiintoista on, että kun evolutionistit haluavat todistaa yksisoluisesta-ihmiseksi -teorian todeksi, he käyttävät siihen esimerkkejä ensimmäisestä ryhmästä eli sopeutumien alueelta. Mistä tämä johtuu?

   Varmasti paras selitys on, ettei heillä ole todisteita todellisista lajimuutoksista vaan ainoastaan sopeutumista. Yli sata vuotta kestäneet kokeet bakteereilla ja banaanikärpäsillä sekä vuosisatoja kestänyt jalostus ovat myös osoittaneet, että on tietyt rajat, joiden yli ei päästä. Lajit eivät muutu toisiksi, vaan esimerkiksi bakteerit ja banaanikärpäset pysyvät edelleen bakteereina ja banaanikärpäsinä. Siksi meidän tulee erottaa toisistaan lajien sisällä tapahtuneet muutokset ja sopeutumat siitä käsityksestä, että kaikki nykyiset lajit ovat peräisin yhdestä kantamuodosta. Ne ovat kaksi eri asiaa, joista vain toiselle on vakuuttavia todisteita. Seuraavat kommentit liittyvät aiheeseen:

 

Voimme vain esittää arveluja siitä, mitkä motiivit saivat tieteentekijät omaksumaan yhteisen kantaisän käsitteen niin kritiikittömästi. Darvinismin voitto epäilemättä lisäsi tieteentekijöiden arvovaltaa, ja automaattisen prosessin idea sopi niin hyvin yhteen ajan hengen kanssa, että teoria sai jopa yllättävän paljon kannatusta uskonnollisilta johtajilta. Joka tapauksessa tieteentekijät hyväksyivät teorian ennen kuin sitä oli tiukasti testattu, ja sen jälkeen käyttivät arvovaltaansa vakuuttaakseen suurta yleisöä siitä, että luonnolliset prosessit ovat riittäviä tuottamaan ihmisen bakteerista ja bakteerin kemikaaliseoksesta. Evoluutiotiede alkoi etsiä sitä tukevaa todistusaineistoa ja alkoi keksiä selityksiä, jotka tekisivät kielteisen todistusaineiston tyhjäksi. (2)

 

Minulle vakuutetaan, että on olemassa evolutionisteja, jotka ovat kuvanneet miten tarpeelliset muutokset ovat voineet tapahtua. Kun kysyn mistä kirjoista kuvaukset löytyvät, en saa joko mitään vastausta tai saan viittauksia kirjoihin, joista ei näitä kuvauksia löydykään. Kaikki tuntuvat tietävän, että selitykset ovat olemassa, mutta vielä en ole löytänyt ketään, joka tietäisi missä (David Griffin, 2000, Religion And Scientific Naturalism, State University of New York Press)

 

Kun Richard Dawkins ja hänen kaltaisensa evolutionistit panevat luottamuksensa Darwiniin, on merkillepantavaa, ettei myöskään Darwin pystynyt esittämään kirjassaan Lajien synty yhtään esimerkkiä lajimuutoksista. Hänellä on hyviä esimerkkiä sopeutumista kuten Galapagos-saarten lintujen nokan koon vaihtelut, mutta häneltä puuttuivat todisteet lajimuutoksista. Darwin itsekin joutui myöntämään todisteiden puutteen. Eräässä kirjeessään hän lausui:

 

Olen itse asiassa väsynyt kertomaan ihmisille, etten väitä esittäväni suoraa todistusaineistoa yhden lajin muuttumisesta toiseksi lajiksi, vaan uskon tämän näkemyksen pääasiallisesti olevan oikea siksi, että niin monia ilmiöitä voidaan sen avulla ryhmitellä ja selittää. (3)

 

Mistä lajit ovat peräisin? Kun Dawkins ja hänen kaltaisensa naturalistit eivät usko luomiseen, joutuvat he selittämään sen, miksi tuhannet nykyiset lajit ovat olemassa. He myöntävät, että elämällä on alku (auringon rajallinen olemassaoloaika asettaa rajat myös elämälle), mutta olettavat elämän syntyneen itsestään (vaikka mikään käytännön havainto ei tue sitä) ja kehittyneen vähitellen nykyisiksi lajeiksi.

   Dawkins seuraa ajattelussaan uskollisesti Darwinin jalanjälkiä. Hän pitää kiinni siitä, että kehitys tapahtui asteittain eli miljoonien vuosien kuluessa. Hän uskoo ajan mahdollistavan sen, mikä muuten näyttää mahdottomalta. Aika mahdollistaa vedessä eläneen kalan muuttumisen ihmiseksi, joka kykenee puhumaan, juoksemaan, heittämään keihästä, ajamaan autolla ja käymään avaruudessa. Naturalistisessa ajattelussa ajasta onkin tullut jumala, joka kykenee tekemään mahdottomia ja ihmeellisiä asioita. Se on korvannut kaikkivaltiaan Jumalan, josta Raamattu kertoo.

   Seuraavissa kappaleissa tutkitaan lisää asteittaisen kehityksen ideaa ja miksi sitä on syytä kritisoida.

 

Lajit valmiita. Eräs syy suhtautua kriittisesti asteittaiseen kehitykseen, on se havainto, että nykyiset lajit ovat valmiita ja täysin kehittyneitä. Luonnossa ei havaita puoliksi kehittyneitä siipiä, käsiä, jalkoja tai aisteja, vaan ne ovat valmiissa muodossa. Evoluutioteoriassahan edellytetään, että kaikki eläimet kehittyvät jatkuvasti, ja siksi pitäisi kaikkialla nähdä puolivalmiita elimiä, mutta sitä ei havaita.

   Dawkins itsekin viittaa samaan asiaan kirjassaan Jumalharha (s. 153). Hän toteaa, että jokainen laji ja jokainen lajissa oleva elin, jota on tähän mennessä tutkittu, on hyvä siinä, mitä se tekee. Dawkins näkee myös vahvoja merkkejä suunnittelusta, vaikka yrittääkin selittää sen harhaksi. Hän yrittää kieltää ilmeisen tosiasian johtuen naturalistisesta maailmankuvastaan:

 

Havaintoihin perustuva tosiasia on, että jokainen laji ja jokainen jokaisessa lajissa oleva elin, jota on tähän mennessä tutkittu, on hyvä siinä, mitä se tekee. Lintujen, mehiläisten ja lepakoiden siivet ovat hyviä lentämisessä. Silmät ovat hyviä näkemisessä. Lehdet ovat hyviä yhteyttämisessä. Elämme planeetalla, jossa ympärillämme on kenties kymmenenmiljoonaa lajia, joista jokainen ilmaisee itsenäisesti vahvan harhan näennäisestä suunnittelusta. Kukin laji sopii hyvin erityiseen elämäntapaansa. (4)

 

Ei asteittaista kehitystä fossiileissa. Toinen syy suhtautua kriittisesti asteittaiseen kehitykseen on se havainto, ettei sitä ole havaittu fossiileissa. Dawkins itse ei ole paleontologi, jonka erityisalaa ovat fossiilit, mutta tässä voidaan käyttää apuna varsinaisten fossiilitutkijoiden havaintoja. Mm. Stephen Jay Gould, maailman ehkä tunnetuin fossiilitutkija, sekä hänen ystävänsä Niles Eldredge ovat kieltäneet sen, että fossiileissa olisi nähtävissä asteittaista kehitystä. Myös Dawkins itse viittaa samaan havaintoon, mutta vetoaa fossiiliaineiston puutteellisuuteen. Hän käyttää samaa argumenttia kuin Darwin aikanaan. Kuitenkin jos maasta on kaivettu kymmeniä miljoonia fossiileja eikä niissä ole havaittavissa välimuotoja ja asteittaista kehitystä, ei sitä esiinny varmasti niissäkään fossiileissa, jotka ovat vielä maan sisällä.

   Käytännössä nämä havainnot tarkoittavat, että puuttuvat tärkeimmät todisteet evoluution toteutumisen puolesta menneisyydessä. Jos fossiileissa ei ole nähtävissä merkkejä asteittaisesta kehityksestä, ei evoluutioteoria voi pitää paikkaansa. Tämä on totta huolimatta siitä, vaikka aikaa olisi ollut käytettävissä miljoonia vuosia. Todistusaineisto sopii paremmin siihen, että lajit ovat olleet erillisiä alusta alkaen, kuten luomismallissa edellytetään:

 

Stephen Jay Gould: Välittävien muotojen äärimmäinen harvinaisuus fossiiliaineistossa pysyy jatkuvasti paleontologien ammattisalaisuutena. Oppikirjojamme koristavat evoluutiopuut sisältävät tosiasia-aineistoa ainoastaan haarojensa päissä ja taitekohdissa. Loppu on päättelyä, olipa se sitten kuinka järkevää tahansa, ei fossiilien todistusta - - En halua millään tavalla halventaa asteittaisen evoluutionäkemyksen potentiaalista pätevyyttä. Haluan vain huomauttaa, ettei sitä koskaan ’ole havaittu’ kallioissa… (5)

 

Niles Eldredge: Me paleontologit olemme sanoneet, että elämän historia tukee [kertomusta asteittaisista sopeutumista edistävistä muutoksista], vaikka koko ajan tiedämme, ettei se tue sitä. (6)

 

Richard Dawkins: Darwinin ajoista lähtien evoluution tutkijat ovat tienneet, että ikäjärjestykseen asetetut fossiilit eivät muodosta pienten, juuri ja juuri havaittavissa olevien muutosten sarjaa. - - Esimerkiksi 600 miljoonan vuoden takaiset kambrikauden kerrostumat ovat vanhimpia, joissa on fossiileja useimmista selkärankaisten pääjaksoista. Monet niistä ovat lisäksi jo varsin pitkälle kehittyneitä. Koska varhaisempia fossiileja ei ole, ne näyttävät ilmaantuneen näihin kerrostumiin tyhjästä… Koulukunnasta riippumatta kaikki evoluution kannattajat ovat kuitenkin sitä mieltä, että tällä kohdalla fossiililöydöissä on ammottava aukko. (7)

 

Kambriräjähdys. Edellä tuotiin esille kaksi seikkaa, jotka ovat alkusolusta-ihmiseksi -teoriaa eli Darwinin evoluutioteoriaa vastaan. Sitä eivät tue käytännön havainnot nykyisistä lajeista, eivätkä fossiilitkaan tue asteittaista kehitystä. Sen sijaan havainnot sopivat paremmin luomismalliin, jossa lajit ovat olleet erillisiä alusta alkaen. Niin sanottu evoluutiopuu, jossa on kuvattu eliöiden sukulaisuussuhteet ensimmäisestä alkusolusta eli kantamuodosta alkaen, on yksinkertaisesti väärä. Havainnot tukevat paremmin luomismallia, jossa on tuhansia erillisiä puita (peruslajeja), joissa kussakin voi kyllä olla haarautumia eli pientä muuntelua. Todistusaineisto on luomismallin puolella.

   Sama asia voidaan havaita ns. kambriräjähdyksen kautta, johon myös Dawkins viittasi edellisessä lainauksessa. Se tarkoittaa, että monisoluinen elämä ilmestyi yhtäkkiä n. 550 miljoonaa vuotta sitten (evoluutioasteikon mukaan), eikä sen jälkeen ole tapahtunut mitään suuria muutoksia. Stephen Jay Gould selittää tätä merkillistä tapahtumaa. Hän toteaa, että muutaman miljoonan vuoden sisällä syntyivät kaikki eläinkunnan pääryhmät:

 

Paleontologit ovat tienneet jo kauan, ja hämmästelleet, että kaikki tärkeimmät eläinkunnan pääjaksot ilmestyivät nopeasti lyhyen ajanjakson aikana kambrikaudella… kaikki elämä, myös eläinten esi-isien, pysyi yksisoluisena viisi kuudesosaa nykyisestä historiasta, kunnes noin 550 miljoonaa vuotta sitten evoluutioräjähdys sai aikaan kaikki eläinkunnan pääryhmät vain muutaman miljoonan vuoden sisällä…

   Kambrikauden räjähdys on avaintapahtuma monisoluisten eläinten elämän historiassa. Mitä enemmän tutkimme jaksoa, sitä enemmän meihin tekevät vaikutuksen todisteet sen ainutlaatuisuudesta ja määräävästä vaikutuksesta myöhemmän elämän historian kulkuun. Tuolloin syntyneet anatomiset perusrakenteet ovat hallinneet elämää siitä lähtien ilman merkittäviä lisäyksiä. (8)

 

Mikä tekee kambriräjähdyksen ongelmalliseksi evoluution kannalta? Tähän on olemassa kaksi syytä, joista kumpikin tukee luomismallia mutta ei evoluutiomallia. Nämä syyt ovat:

 

Monimutkaisuus alussa. Se, että kambrikauden fossiilit ovat täysin valmiita, monimutkaisia sekä selvästi toisistaan erillisiä ja erilaisia, viittaa niiden luomiseen. Nämä ensimmäiset monisoluiset eivät ole yksinkertaisia tai puolivalmiita, kuten evoluutioteoriassa oletetaan, vaan yhtä monimutkaisia kuin nykyiset lajit. Ne eivät juuri eroa nykyisistä muodoista, paitsi ne lajit, jotka ovat kuolleet sukupuuttoon.

   Lisäksi kambrikauden fossiilien alapuolelta ei löydy niitä edeltäviä yksinkertaisempia esimuotoja. Jos evoluutiomalli pitäisi paikkansa, pitäisi yksinkertaisempia esimuotoja löytyä, mutta se on ollut mahdotonta. Havainnot tukevat selvästi luomismallia, jossa lajit olivat valmiita, monimutkaisia ja erillisiä alusta alkaen. Darwinkin joutui myöntämään kambriräjähdyksen ongelman. Hän ei ottanut todistusaineistoa sellaisenaan kuten hänen aikansa tunnetuimmat paleontologit, vaan yritti saada sen sopimaan teoriaansa:

 

On olemassa toinenkin samantapainen vaikeus, joka on paljon vakavampaa laatua. Tarkoitan sitä, että erinäisiin eläinkunnan pääjaksoihin kuuluvat lajit äkkiä esiintyvät alimmissa tunnetuissa kivettymäpitoisissa vuorilajeissa. - - Kysymykseen, miksi emme löydä rikkaita kivettymäpitoisia muodostumia, jotka kuuluisivat noihin varhaisimpiin, kambrista aikakautta vanhempiin aikakausiin, en voi antaa mitään tyydyttävää vastausta. - - Asiaan emme nykyään voi keksiä mitään selitystä, ja tätä seikkaa voidaan todellakin käyttää painavana todisteena esittämiäni mielipiteitä vastaan. - - se äkillinen tapa, kuinka erilaiset lajiryhmät esiintyvät eurooppalaisissa muodostumissa; kolmanneksi kivettymistä rikkaiden muodostumien miltei täydellinen puuttuminen kambristen kerrosten alapuolelta – kaikki nämä vaikeudet ovat varsin vakavaa laatua. On siis varsin hyvin käsitettävää, että etevimmät paleontologit, kuten Cuvier, Agassiz, Barrande, Pictet, Falconer, E. Forbes ym. ja kaikki suurimmat geologimme, kuten Lyell, Murchison, Sedwick ym. ovat yksimielisesti, useinpa kiivaastikin, pitäneet kiinni lajien muuttumattomuudesta. (9)

 

Lajirunsaus alussa ei sovi evoluutiomalliin. Sillä jos evoluutiomalli ja evoluutiopuu pitäisi paikkansa, olisi alussa pitänyt olla vain yksi alkusolu, josta vähitellen kehittyi muita lajeja. Lajimäärän olisi pitänyt lisääntyä koko ajan, mitä enemmän aikaa kuluu. Alun yhdestä ja muutamasta lajista olisi pitänyt ajan kuluessa tulla yhä runsaammin lajeja.

   Kambriräjähdys on kuitenkin vastoin edellistä havaintoa. Se osoittaa, että nimenomaan alussa oli lajirunsaus, mutta nyt lajeja on paljon vähemmän kuin ennen. Suuntaus on ollut, että lajeja kuolee koko ajan sukupuuttoon, eikä niitä voida palauttaa. Jos evoluutiomalli ja evoluutiopuu pitäisivät paikkansa, pitäisi kehityksen kulkea päinvastaiseen suuntaan, mutta niin ei tapahdu. Tämä sopii paremmin yhteen luomismallin kanssa, jossa alussa oli lajirunsaus.

 

Kuka on historian kieltäjä? Kun lukee evoluutiokirjallisuutta, on niissä olennaisena osana käsitys siitä, että eliöiden kehitys on tapahtunut kymmenien ja satojen miljoonien vuosien kuluessa. Tosin myönnetään, että vuosimiljoonien kuluessa on tapahtunut suuria katastrofeja esim. 250 ja 65 miljoonaa vuotta sitten. Näissä tuhoissa uskotaan hävinneen suurin osa senaikaisesta eliökunnasta.

   Myös Richard Dawkins kirjoittaa kirjoissaan miljoonista vuosista. Evoluutiota käsittelevässä kirjassaan Maailman hienoin esitys hän nimeää historiankieltäjiksi sellaiset henkilöt, jotka eivät usko evoluutioteoriaan ja pitkiin ajanjaksoihin maan päällä. Hän vertaa tätä holokaustin kieltämiseen:

 

Sanon evoluution kieltäjiä ”historiankieltäjiksi”, ja tarkoitan tällä niitä, jotka uskovat, että maailmankaikkeuden ikä mitataan tuhansissa vuosissa, ei niinkään tuhansissa miljoonissa vuosissa, ja jotka uskovat ihmisten kävelleen dinosaurusten rinnalla… Evoluutio on tosiasia… Evoluutiota puoltavat todisteet ovat vähintään yhtä vahvat kuin holokaustin todisteet, vaikka otettaisiin holokaustin omin silmin nähneet huomioon. (10)

 

Kysymys kuuluu, ovatko Richard Dawkins ja hänen kaltaisensa naturalistit itse historian kieltäjiä ja taruihin kääntyjiä (2 Tim 4:3,4: Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.), kun he kieltävät luomisen sekä vedenpaisumuksen? Sillä kun he eivät pysty todistamaan elämän syntyä itsestään mahdolliseksi, voidaan heidän kuvittelemansa tuhot esim. 250 ja 65 miljoonaa vuotta sitten selittää myös toisella ja historiallisella tavalla: vedenpaisumuksella. Kun vedenpaisumuskertomuksia on eräiden arvioiden mukaan jopa satoja, viittaa se tämän tapahtuman historiallisuuteen. On paljon järkevämpää uskoa siihen kuin geologisen taulukon vuosimiljooniin:

 

Maailmasta tunnetaan puolisen tuhatta eri kulttuuria, muiden muassa Kreikan, Kiinan, Perun sekä Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen joukosta, joiden legendojen ja myyttien kirjoon liittyy väkevä kertomus suuresta tulvasta, joka on muuttanut kansan historian kulkua. Monissa tarinoissa selviytyjiä on harvalukuinen joukko, aivan kuin Ukko-Nooan tapauksessa. Monesti tulvan aiheuttajina pidettiin jumalia, jotka olivat syystä tai toisesta kyllästyneet ihmiskuntaan. Väki oli kenties turmeltunutta, kuten Nooan aikana ja Pohjois-Amerikan lounaisosien hopi-intiaanien tarussa tai oli käynyt liian monilukuiseksi ja meluisaksi, kuten Gilgamesh-eepoksessa. (11)

 

Earth-teoksessa on kirjoitettu vedenpaisumuskertomuksista:

 

Jollei yleismaailmallinen vedenpaisumus olisi ollut todellisuutta, niin jotkut kansanrodut olisivat panneet pelättävät tulivuorenpurkaukset, suuret lumimyrskyt, kuivuudet... hävittämään heidän pahat esivanhempansa. Vedenpaisumuskertomuksen yleismaailmallisuus on näin ollen sen todenperäisyyden parhaita todisteita. Me voisimme sivuuttaa minkä tahansa näistä taruista erillisenä ja pitää sitä ihmisen vilkkaan mielikuvituksen tuotteena, mutta yhdessä, maailmanlaajuisesta näkökulmasta katsoen ne ovat lähes vastaansanomattomat.

 

Luonnossa näkyy myös merkkejä vedenpaisumuksesta, koska vesi on peittänyt alueita, jotka nyt ovat korkeita vuoristoja tai kuivaa maata. Seuraavat pari esimerkkiä löytyvät maailman korkeimmasta vuoristosta, sen korkeimmalta huipulta, Mount Everestiltä. Ensimmäinen lainaus on vuodelta 1938 olevasta kirjasta. Samanlaisia merkkejä merielämästä löytyy muistakin korkeista vuoristoista.

 

Himalajan jäätiköissä on härkien ja hevosten luita. Jäävyörymä, joka oli saanut alkunsa 5000 metrin korkeudessa olevalta jäätiköltä, toi tullessaan tuollaisia luita.

   Suuri englantilainen retkikunta, joka pääsi miltei Mount Everestin huipulle, löysi näissä korkeuksissa kivettyneitä kaloja, jotka makasivat vuorella. (12)

 

Harutaka Sakai japanilaisesta Kyushun yliopistosta on käyttänyt vuosia Himalajan vuoriston merellisten fossiilien tutkimiseen. Hän ja hänen ryhmänsä ovat luetteloineet varsinaisen mesotsooisen kauden akvaarion. Hentoja merililjoja, nykyisten merisiilien ja meritähtien sukulaisia, tavataan kallioseinämissä yli kolme kilometriä merenpinnan yläpuolella. Ammoniitteja, belemniitteja, koralleja ja planktonia esiintyy fossiileina vuorten kallioissa...

   Kahden kilometrin korkeudella geologit löysivät meren itsensä jättämän jäljen. Sen aaltomainen kalliopinta vastaa muotoja, jotka jäävät hiekkaan matalan veden laineista. Jopa Everestin huipulta tavataan keltaisia nauhoja kalkkikiveä, joka syntyi veden alla lukemattomien merieläinten jäännöksistä. (Maapallo ihmeiden planeetta, s. 55)

 

Jerry A. Coynen evoluutiota käsittelevässä kirjassa (Miksi evoluutio on totta, s. 127) kerrotaan, miten Darwin löysi korkealta Andeilta fossiloituneita simpukankuoria. Kirjoittaja myöntää vuoren olleen veden alla, mutta ei kuitenkaan usko vedenpaisumukseen:

 

Beaglella matkatessaan Darwin itse löysi korkealta Andeilta fossiloituneita simpukankuoria. Ne osoittivat, että se, mikä on nyt vuori, oli kerran veden alla.

 

Suomalainen geologi Pentti Eskola kirjoitti jo vuosikymmeniä sitten, miten Alpeilta voidaan löytää merieläinten jäännöksiä. Miten nämä merieläinten jäänteet voivat sijaita korkeilla vuorilla? Vakioselitys niiden sijaintiin yleensä on, että maan on täytynyt kohota menneistä ajoista, mutta on huomioitava, että vesi joka tapauksessa on peittänyt nämä alueet. Ne ovat olleet jossain vaiheessa meren alla.

   Ongelmalliseksi havainnot geologisen taulukon ja sen vuosimiljoonien kannalta tekee myös se, että vuorten rinteiltä löytyy jäänteitä eliöistä, joiden piti elää maapallon historian varhaisimpina kausina. Geologisen taulukon perusteella niiden pitäisi sijaita kymmenien kilometrien syvyydessä toisten kerrostumien alla. Kuitenkin ne sijaitsevat korkeilla vuorten rinteillä tai huipulla:

 

On syytä käydä vielä hiukan lähemmin tarkastamaan vuorijonojen kivilajien alkuperäistä luonnetta. Varsinaisissa Alpeissa se näkyy parhaiten säilyneenä pohjoisen ns. Helvetialaisen vyöhykkeen kalkkialpeissa. Kalkkikivet ovat täällä voitolla. Kun tarkastelemme täällä kiveä jonkin vuoren jyrkissä rinteissä tai huipulla - jos sinne asti jaksamme kavuta -, niin löydämme siitä ennen pitkää kivettyneitä eläinjäännöksiä, eläinfossiileja. Ne ovat täälläkin usein pahasti venyneitä, litistyneitä ja särkyneitä, mutta kumminkin tapaa myös semmoisia kappaleita, jotka voidaan lajilleen määrittää. Kaikki nuo fossiilit ovat merieläinten kalkkikuoria tai runkoja. Niiden joukossa on spiraalikierteisiä ammoniitteja ja varsinkin paljon kaksikuorisia simpukoita... Lukijan mieleen on edellä olevan esityksen johdosta varmaankin tullut kysymys: Mikä merkitys on sillä seikalla, että vuorijonoissa on niin paljon meren pohjalle kerrostuneita sedimenttejä?... (s. 236,237 "Muuttuva maa", Pentti Eskola)

 

Miten fossiilien sijaintia tulkitaan? Kun Richard Dawkins ja hänen kaltaisensa evolutionistit selittävät maapallon ja elämän menneisyyttä, on peruslähtökohtana yleensä se ajatus, että elämä alkoi merestä ja siirtyi sitten vähitellen maalle. Sen takia he uskovat, että merieläinten fossiilit (kambrikausi ja muut varhaisina pidetyt kaudet), kuten merenpohjassa elänyt trilobiitti edustavat vanhempaa ikää kuin kuivalla maalla eläneet nisäkkäät. Erona niiden esiintymiselle maapallolla pidetään satoja tai kymmeniä miljoonia vuosia. Stephen Jay Gould kertoo tästä näkemyksestä:

 

Esimerkiksi joka kerta, kun kerään fossiileja paleotsooisesta (550-225 miljoonaa vuotta vanhasta) kivestä, oletan, etten löydä fossiloituneita nisäkkäitä. Nisäkkäät nimittäin kehittyivät seuraavalla triaskaudella… Jos löytäisin paleotsooisista kerrostumista fossiloituneita nisäkkäitä, erityisesti sellaisia myöhään kehittyneitä eläimiä kuten lehmiä, kissoja, norsuja ja ihmisiä, evoluutioteoriamme olisi mennyttä kalua. (13)

 

On kuitenkin olemassa yksinkertainen syy sille, miksi fossiloituneita nisäkkäitä kuten lehmiä, kissoja, norsuja ja ihmisiä ei löydy ns. kambrikauden ja muiden varhaisina pidettyjen kausien kerrostumista. Se on se, että trilobiitit ja muut samanlaiset ns. kambrikauden eliöt edustavat merielämää, kun taas nisäkkäät kuten lehmät, kissat, norsut ja ihmiset liikkuvat kuivalla maalla. Näiden kahden vyöhykkeen välillä saattoi olla ja on nykypäivänäkin kymmenien tai satojen kilometrien ero. (Toisaalta dinosaurukset, joita on pidetty nuorempina kuin kambrikauden eliöitä mutta vanhempina kuin nisäkkäät, elivät kuivan ja merivyöhykkeen välissä. Ne liikkuivat alavammilla seuduilla kuin useimmat nisäkkäät. Ne elivät lähellä vettä.) Siksi ne eivät yleensä löydy samoista kerrostumista, koska eiväthän nykyäänkään merieläimet ja kuivan maan eläimet ole lähellä toisiaan. Ekologiset lokerot ja luontovyöhykkeet olivat totta sekä menneisyydessä että nykypäivänä.

 

Maailmankaikkeuden ikä. Entä maapallon ja maailmankaikkeuden ikä? Richard Dawkins ja hänen kaltaisensa naturalistit olettavat, että maailmankaikkeus sai alkunsa itsestään, ja syyksi yleensä selitetään alkuräjähdys 13,7 miljardia vuotta sitten. He uskovat tähän käsitykseen, vaikka kukaan ei ole voinut selittää, miten tyhjästä voi syntyä itsestään mitään. Tällaisessa käsityksessä ei ole mitään järkeä eikä sitä tue mikään käytännön havainto nykyajalta. Olemattomat asiat eivät ilmesty tyhjästä itsestään.

   Entä kun katselemme maailmankaikkeutta ja avaruutta? Yhtä hyvin voidaan sanoa, että maailmankaikkeus näyttää vain 6000-7000, eikä 13,7 miljardia vuotta vanhalta. Kukaan ei pysty todistamaan tätä asiaa tieteen menetelmin. Avaruutta ja maailmankaikkeutta katsomalla emme voi päätellä sen ikää. Toisaalta mitä vanhemmaksi maailmankaikkeus oletetaan, sitä todennäköisemmin tähdistä ja galaksista on loppunut polttoaine. Se, että tällä hetkellä näemme miljardien tähtien ja galaksien loistavan ja säteilevän valoa, sopii paremmin ajatukseen nuoresta kuin ikivanhasta maailmankaikkeudesta.

   Entä radioaktiivinen iänmääritys? Evolutionistit laittavat suuren luottamuksen näihin menetelmiin, mutta esim. radiohiilimenetelmällä päästään mielenkiintoisiin tuloksiin. Tällä menetelmällä mitataan vain orgaanisten näytteiden ikää, ja sen puoliintumisaika on n. 5600 vuotta, joten radiohiiltä ei pitäisi olla yhtään jäljellä 100 000-200 000 vuoden jälkeen. Kuitenkin on voitu havaita, että radiohiiltä esiintyy jopa kambrikauden eliöissä ja dinosauruksissa – yleensä radiohiilimittauksia ei edes tehdä näin vanhoina pidetyistä eliöistä. Se osoittaa, että elävän maailman historia ei voi mitenkään olla miljoonien vuosien ikäinen, puhumattakaan sadoista miljoonista vuosista:

 

1950-70-luvuilla radiohiilimittauksen antamiin arvoihin suhtauduttiin virallisissa piireissä kuitenkin varoen. Tämä johtui siitä, että vuoteen 1970 mennessä Radiocarbon-lehdessä julkaistuissa mittaustuloksissa lähes kaikissa mitatuissa näytteissä (yli 15.000 näytettä) todettiin olevan jäljellä 14C-isotooppia. Saatuja mittaustuloksia pidettiin epäuskottavina, koska näytteiden joukossa oli runsaasti miljoonia vuosia vanhoja fossiileja. Niiden ikä oli määritelty luotettavana pidetyn johtofossiili-taulukon mukaan. (14)

 

Hyvin vanhoiksi oletetuista fossiileista ei tehdä tavallisesti hiili-14-ajoituksia, koska niissä ei pitäisi olla yhtään radiohiiltä jäljellä. Radioaktiivisen hiilen puoliintumisaika on niin lyhyt, että se on käytännössä kaikki hajonnut alle 100 000 vuodessa.

   Vuoden 2012 elokuussa saksalainen tutkijaryhmä raportoi geofyysikkojen kokouksessa hiili-14-mittaustuloksista, jotka oli tehty monista dinosauruksen fossiloituneista luunäytteistä. Tulosten mukaan luunäytteet olivat 22 000-39 000 vuotta vanhoja! Esitelmä on ainakin kirjoitettaessa nähtävissä YouTubessa. (15a)

   Miten tulos otettiin vastaan? Kaksi kokouksen puheenjohtajaa, jotka eivät voineet hyväksyä tuloksia, poisti esityksen abstraktin konferenssin nettisivulta mainitsematta asiasta mitään tutkijoille. Tulokset ovat nähtävissä osoitteessa http://newgeology.us/presentation48.html. Tapaus kertoo miten naturalistinen paradigma vaikuttaa. Sen kanssa ristiriitaisia tuloksia on lähes mahdoton saada julkaistua naturalismin hallitsemassa tiedeyhteisössä. Mieluummin rusinat lentävät. (15)

 

Mikä on kristillisen uskon vaikutus? Richard Dawkinsin kirjoissa, varsinkin Jumalharhassa hyökätään voimakkaasti kristillistä uskoa kohtaan. Dawkins tosin käsittelee muitakin uskomuksia ja maailmanuskontoja, mutta eniten kuitenkin kristillistä uskoa, koska hän ajattelee tuntevansa sen parhaiten. Samaa aihetta käsitellään myös tässä kirjoituksessa tulevilla riveillä.

   Syitä, miksi Dawkins hyökkää kristillistä uskoa vastaan, on pääasiassa kaksi. Ne ovat:

 

1) Dawkins pitää kristillistä uskoa perusteettomana. Suurin syy tähän asenteeseen on varmasti Dawkinsin oma usko evoluutioteoriaan ja naturalistinen maailmankuva. Kuitenkin Dawkinsin kaltaiset henkilöt ovat heikoilla, kun he yrittävät selittää, miten maailmankaikkeus sai itsestään alkunsa tyhjästä ja miten elämä alkoi (käytännössä kysymys on luomisesta ja yrityksestä selittää se muulla tavoin). Joudutaan hylkäämään terve järki, kun uskotaan niiden syntyyn itsestään.

 

2) Toinen syy, miksi Dawkins suhtautuu kielteisesti kristilliseen uskoon, on se, että hän pitää sitä vahingollisena kuten muitakin uskontoja. Hän kritisoi Vanhan testamentin jumalakuvaa sekä ottaa esille esimerkkejä vääryyksistä ja kummallisuuksista, joita on tehty Jumalan nimissä. Dawkins on vakuuttunut, että jos jumalauskoa ei olisi, vaan kaikki olisivat ateisteja, maailma olisi paljon parempi paikka.

 

Oliko Jeesus hyvä vai paha?

 

- (Luuk 6:22) Autuaita olette te, kun ihmiset vihaavat teitä ja erottavat teidät yhteydestään ja herjaavat teitä ja pyyhkivät pois teidän nimenne ikäänkuin jonkin pahan - Ihmisen Pojan tähden.

 

Kun lähdetään tutkimaan aihetta, on hyvä lähtökohta Jeesuksen persoona ja elämä. Hän on ilman muuta Uuden testamentin keskeisin henkilö. Hänestä kertovat neljä evankeliumia. Lisäksi hän ja hänen ristinkuolemansa, ylösnousemuksensa ja hänen kauttaan tullut syntien sovitus ovat keskeisiä aiheita Uuden testamentin kirjeissä. Ilman häntä ei edes olisi mitään kristillistä uskoa. Siksi häntä ei voi ohittaa.

   Oliko Jeesus sitten hyvä vai paha? Richard Dawkins uskoo, ettei kristillinen usko ole hyvä asia, mutta sen tehdessään hän hyökkää Jeesusta vastaan. Kuitenkin Jeesuksen elämä ja opetus todistavat hänen hyvyydestään:

 

Jeesuksen elämä todistaa hänen hyvyydestään. Hän saattoi sanoa vastustajilleen: ”Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin? Jos minä totuutta puhun, miksi ette minua usko?” (Joh 8:46) Hänen hyvyyteensä viittaavat lisäksi sekä vastustajat että opetuslapset. Kun Dawkins väittää kristillistä uskoa pahaksi, pitäisi hänen osoittaa seuraavat lausunnot Jeesuksen hyvyydestä valheeksi:

 

- (Joh 8:28-30) Niin Jeesus sanoi heille: "Kun olette ylentäneet Ihmisen Pojan, silloin te ymmärrätte, että minä olen se, joka minä olen, ja etten minä itsestäni tee mitään, vaan puhun tätä sen mukaan, kuin minun Isäni on minulle opettanut.

29. Ja hän, joka on minut lähettänyt, on minun kanssani; hän ei ole jättänyt minua yksinäni, koska minä aina teen sitä, mikä hänelle on otollista."

30. Kun hän näin puhui, uskoivat monet häneen.

 

- (Hebr 4:15) Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.

 

- (1 Joh 3:5) Ja te tiedätte hänen ilmestyneen ottamaan pois synnit; ja hänessä ei ole syntiä.

 

- (2 Kor 5:21) Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.

 

- (Matt 22:16-18) Ja he lähettivät hänen luoksensa opetuslapsensa herodilaisten kanssa sanomaan: "Opettaja, me tiedämme, että sinä olet totinen ja opetat Jumalan tietä totuudessa, kenestäkään välittämättä, sillä sinä et katso henkilöön.

17. Sano siis meille: miten arvelet? Onko luvallista antaa keisarille veroa vai ei?"

18. Mutta Jeesus ymmärsi heidän pahuutensa ja sanoi: "Miksi kiusaatte minua, te ulkokullatut?

 

- (Matt 27:3-5) Kun Juudas, hänen kavaltajansa, näki, että hänet oli tuomittu, silloin hän katui ja toi takaisin ne kolmekymmentä hopearahaa ylipapeille ja vanhimmille

4. ja sanoi: "Minä tein synnin, kun kavalsin viattoman veren". Mutta he sanoivat: "Mitä se meihin koskee? Katso itse eteesi."

5. Ja hän viskasi hopearahat temppeliin, lähti sieltä, meni pois ja hirttäytyi.

 

- (Matt 27:17-19) Kun he nyt olivat koolla, sanoi Pilatus heille: "Kummanko tahdotte, että minä teille päästän, Barabbaanko vai Jeesuksen, jota sanotaan Kristukseksi?"

18. Sillä hän tiesi, että he kateudesta olivat antaneet hänet hänen käsiinsä.

19. Mutta kun hän istui tuomarinistuimella, lähetti hänen vaimonsa hänelle sanan: "Älä puutu siihen vanhurskaaseen mieheen, sillä minä olen tänä yönä unessa paljon kärsinyt hänen tähtensä".

 

Jeesuksen opetus kuten Vuorisaarna on yksi osoitus hänen hyvyydestään. Jos näitä opetuksia noudatettaisiin, olisi maailma paljon parempi paikka. Suurin käsky, johon Jeesus viittasi, on lähimmäisen rakastaminen, joka ulottui myös vihamiehiin. Apostolit noudattivat samaa linjaa. Jos Dawkins ja hänen kaltaisensa ateistit väittävät kristillistä uskoa vahingolliseksi, tulisi heidän osoittaa, mitä vikaa on seuraavissa opetuksissa:

 

- (Matt 22:35-40) ja eräs heistä, joka oli lainoppinut, kysyi häneltä kiusaten:

36. "Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?"

37. Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'.

38. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.

39. Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'.

40. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat."

 

- (Matt 5:44-46) Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat,

45. että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.

46. Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin?

47. Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin?

 

- (1 Kor 13:1-3,13) Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.

2. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.

3. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.

13. Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.

 

- (1 Joh 3:17,18) Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä ja hän näkee veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä?

18. Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.

 

Vanhan testamentin Jumala sekä opetus helvetistä. Richard Dawkins hyökkää voimakkaasti Vanhan testamentin jumalakuvaa vastaan, kuten hän kritisoi Uuden testamentin opetusta helvetistä. Suurin syy hänen hyökkäyksiinsä on varmasti se, ettei hän pidä Jumalaa oikeudenmukaisena. Hän ei usko Jumalaan, mutta näkee asian niin, että Vanhan testamentin kuvaukset yhteiskuntien tuomioista tai Uuden testamentin opetus helvetistä eivät edusta oikeudenmukaisuutta.

   Dawkinsin kommentit ovat varmasti ajatuksia herättäviä ja ne vetoavat moniin. Kuitenkin asialla on myös toinen puoli: Jos Jumala ei reagoi pahaan ja pidä sitä pahana, miten sellainen Jumala voi olla hyvä? Sillä jos Jumala hyväksyy pahan ja on välinpitämätön siitä, mitä tapahtuu, on hän tosiasiassa paha. Siksi vain sellainen Jumala, joka asettuu selvästi hyvän puolelle ja tuomitsee pahan, voi olla hyvä. Raamatun Jumala on tällainen.

   Osoituksena Jumalan vihasta pahuutta kohtaan ovat mm. kuvaukset siitä, kun hän tuomitsi kanaanilaiset, jotka polttivat lapsiansa tulessa, ja kun hän tuomitsi Nooan aikaisen väkivaltaisen sukupolven. Nämä tuomiot eivät tapahtuneet sattumalta tai mielivaltaisesti, vaan johtuivat ihmisten jatkuvasta pahuudesta ja katumattomuudesta.

   Uuden testamentin opetus helvetistä, joka on tarkoitettu nimenomaan katumattomille vääryydentekijöille, jatkaa samaa linjaa: väärintekijät joutuvat vastuuseen siitä väärästä, mitä he ovat tehneet muita kohtaan. Mikään ei tapahdu sattumalta. Nyky-yhteiskunnassakin noudatetaan yleensä samaa mallia, jossa rikoksen tekijät joutuvat hyvittämään vankilassa sen vääryyden, mitä he ovat tehneet muille.

   Asialla on myös toinen puoli. Kun Dawkins ja hänen kaltaisensa ateistit näkevät vain yhden puolen Jumalasta, eivät he ota huomioon, että Jumala haluaa hyvää ihmisille, eikä sitä, että he joutuvat helvettiin. Hän haluaa, että me pelastumme, että saamme iankaikkisen elämän ja anteeksi kaiken. Jumala on rakastanut jokaista ihmistä, ja juuri sitä varten Jeesus tuli maailmaan. Tämä on koko Uuden testamentin perussanoma, jota ei kannata torjua. Jokainen voi saada iankaikkisen elämän lahjaksi, ja ainut asia, joka voi estää meitä kokemasta sitä, on oma katumattomuutemme ja ettemme halua kääntyä Jumalan tykö Jeesuksen Kristuksen kautta. Jumalan puolelta kaikki on valmiina ja armo on tarjolla, mutta voimme itse pitää armon oven suljettuna:

 

- (1 Tim 2:3,4) Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme,

4. joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.

 

- (Joh 3:16) Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

 

- (1 Joh 4:9,10) Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.

10. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

 

- (Ilm 21:5,6) Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki". Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet".

6. Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.

 

- (Ilm 22:17) Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.

 

Kirkon virheet. Kun Dawkins kritisoi kristillistä kirkkoa ja Jumalan nimessä tehtyjä vääryyksiä, on hän aivan oikeassa kritiikissään. Ei sitä voi kieltää. Monia vääriä asioita ja kummallisuuksia on varmasti tehty ja näin häpäisty Jumalan nimi. Dawkins ja hänen kaltaisensa ateistit eivät kuitenkaan yleensä ota huomioon seuraavia aiheeseen liittyviä seikkoja:

 

Julmat sudet. Esim. Paavali osasi ennakoida, että hänen lähtönsä jälkeen tulisi julmia susia, jotka esiintyisivät kristittyinä, mutta jotka todellisuudessa olisivat kaukana Jumalasta. Myös Jeesus opetti, että väärät profeetat voidaan tuntea heidän hedelmistään. Tämä osoittaa, etteivät kaikki Jumalan nimessä esiintyvät ihmiset ole hänen yhteydessään.

 

- (Apt 20:29-31) Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä,

30. ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.

31. Valvokaa sentähden ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itsekutakin.

 

- (Matt 7:20-23) Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään.

21. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.

22. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'

23. Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.

 

- (Tiit 1:16) He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät, sillä he ovat inhottavia ja tottelemattomia ja kaikkiin hyviin tekoihin kelvottomia.

 

Kehotus parannukseen oli yksi perusopetuksista, mihin sekä Jeesus että apostolit kehottivat. Jos ihminen elää vastoin tätä opetusta, on todennäköistä, ettei hän koskaan ole tullut Jumalan yhteyteen. Ainakin se oli Jeesuksen ja alkuseurakunnan opetus:

 

- (Luuk 6:46) Miksi te huudatte minulle: ’Herra, Herra!’ ettekä tee, mitä minä sanon?

 

- (Luuk 13:2,3) Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Luuletteko, että nämä galilealaiset olivat syntisemmät kuin kaikki muut galilealaiset, koska he saivat kärsiä tämän?

3. Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.

 

- (1 Kor 6:9) Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö

 

Ihminen voi langeta. Vaikka joku olisikin kääntynyt Jumalan puoleen, se ei estä hänen lankeamistaan. Hän voi langeta esim. seksin alueella, rahan käytössä, ylpistyä tai kiivastua. Tai sitten saattaa esiintyä mielenterveyshäiriöistä kärsiviä ihmisiä, jotka voivat vahingoittaa itseään tai muita, koska kuulevat ”Jumalan äänen”. Media usein kirjoittaa tällaisista asioista herkutellen, mutta on otettava huomioon, ettei kaikki johdatus ole Jumalasta ja että kuka tahansa voi langeta. Olemme lopulta aika heikkoja ja voimme eksyä. Jokaisella ihmisellä on heikkouksia, mihin hän on altis lankeamaan, mikäli ei valvo tilaansa.

   Kuitenkaan kukaan ei voi vedota valtaistuimen edessä siihen, miten muut ovat toimineet väärin tai typerästi. Meidän on tehtävä tili vain omasta elämästämme ja käytöksestämme. Meidän tulisi ensisijaisesti huolehtia siitä, että oma elämämme on järjestyksessä.

 

- (Room 14:10-12) Mutta sinä, minkätähden sinä tuomitset veljeäsi? Taikka sinä toinen, minkätähden sinä halveksit veljeäsi? Sillä kaikki meidät asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen.

11. Sillä kirjoitettu on: "Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, minun edessäni pitää jokaisen polven notkistuman ja jokaisen kielen ylistämän Jumalaa".

12. Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme.

 

Historia. Kuten todettiin, on mahdollista, että jotkut toimivat väärin tai typerästi Jumalan nimissä. Näitä esimerkkejä löytyy varmasti, jos niitä lähtee etsimään.

   Kristillinen usko onkin lähes samanlainen asia kuin tiede ja politiikka. Kumpaakin voidaan käyttää väärin. Kuitenkaan kukaan ei hylkää tiedettä sen takia, että jotkut tiedemiehet ovat kehittäneet hermomyrkkyjä, tuhoaseita tai toimineet muulla tavoin moraalittomasti (esim. natsilääkärit). Samoin on politiikan laita. Siinäkin voidaan havaita sekä väärinkäytöksiä että suuria saavutuksia. Kuitenkaan emme hylkää politiikkaa pelkästään sen takia, että jotkut ovat väärinkäyttäneet asemaansa.

   Kristillisellä uskolla, jos se todella on aitoa, pitäisi kuitenkin olla myönteinen merkitys yhteiskunnalle useilla sektoreilla. Katsomme muutamia alueita.

 

Rikollisuus vähenee. Kun Jeesus ja apostolit julistivat: "Tehkää parannus" sekä kehottivat uskomaan evankeliumiin, tarkoittaa se sitä, että ihmisen tulee luopua vääryyksistään. Joskus se voi tarkoittaa ihmisten silmissä pieniä asioita kuten vääriä ajatuksia ja asenteita, mutta myös suurempia asioita kuten rikollisuutta eli varkauksia, väkivallan tekoja ja muusta rikollisuudesta luopumista. Käytännössä, jos ihminen tulee Jumalan koskettamaksi, sen pitäisikin aina saada aikaan myönteistä muutosta hänessä. Happamat ja katkerat henkilöt voivat muuttua myönteisemmiksi, narkomaani pystyy lopettamaan huumeiden käyttönsä ja varkaudet. Uhkapeluri saa muuta kiinnostusta kuin pelit tai terroristi voi lopettaa terroritoiminnan. Ne ovat muutoksia, jotka voivat vaikuttaa myönteisesti heidän itsensä ja muiden elämään. Jos usko on aitoa eikä pelkkää uskonnollisuutta, tällaiset muutokset ovat todennäköisiä.

   Charles G. Finney kertoo, miten näin tapahtui erään Jumalan liikehdinnän aikana 1800-luvulla:

 

Olen kertonut, että siveellinen tilanne muuttui suuresti tämän herätyksen kautta. Kaupunki oli uusi, aineellisesti kukoistava ja yritteliäs, mutta täynnä syntiä. Väestö oli erikoisen älykästä ja eteenpäin pyrkivää, mutta kun herätys pyyhkäisi läpi kaupungin saattaen suuret joukot sen huomatuimpaa väkeä, miehiä ja naisia kääntymykseen, tapahtui siellä järjestykseen, rauhallisuuteen ja siveellisyyteen nähden vallan ihmeellinen muutos.

   Juttelin monta vuotta myöhemmin erään lakimiehen kanssa, joka oli tullut tässä nyt käsiteltävänä olevassa herätyksessä kääntymykseen ja toimi rikosasioissa yleisenä syyttäjänä. Tämän virkansa kautta oli hänelle tämän kaupungin rikostilasto perinpohjin tuttu. Hän sanoi tästä herätyksen ajasta: ”Olen tutkinut rikosoikeuden asiakirjoja ja huomannut sen hämmästyttävän tosiseikan, että sillä välin kuin kaupunkimme on sitten herätyksen aikojen kasvanut kolme kertaa suuremmaksi, ei rikossyytteitä ole ollut edes kolmannesta siitä, mitä niitä oli ollut siihen asti. Näin ihmeellinen vaikutus oli herätyksellä yhteiskuntaamme.” … (16)

 

Kun rikollisuus vähenee, vähentää se myös yhteiskunnan kuluja. Huomattava osa yhteiskunnan kuluista menee väärien elämäntapojen seurauksien korjaamiseen. Näistä yksi alue on perheiden hajoaminen ja toinen alue rikollisuus, joka sekin usein liittyy perheiden hajoamiseen. Kuitenkin kun ihminen kääntyy Jumalan puoleen, ehkäisee se sekä perheiden hajoamista että vähentää rikollisuutta. Jos yksikin rikollinen lopettaa rikollisen uransa, voivat yhteiskunnan kulut vähentyä huomattavasti. Seuraava esimerkki kertoo hengellisestä vankilatyöstä, ja miten se on johtanut vankien rikollisen uran loppumiseen. Heistä on tullut veronmaksajia yhteiskunnalle sekä vähäosaisten auttajia. Monet ovat samalla vapautuneet alkoholista ja huumeista, jotka nekin ovat sekä vangille itselleen että yhteiskunnalle sosiaalimenojen muodossa suuri menoerä. On arvioitu, että esim. Suomessa alkoholista aiheutuu vuodessa suoraan miljardin euron kustannukset yhteiskunnalle ja epäsuorasti jopa viisi miljardia euroa (Kauppalehti 16.9.2011). Tuhannet ovat riippuvaisia alkoholista.

 

Vuosien saatossa on tullut lukuisa joukko vankeja uskoon, vain harvoista on kirjoitettu elämänkertoja tai lehtiartikkeleita… Raamattu sanoo, että ”Jeesus Kristus on kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen”, jopa taloudellisesti. Varmasti jokaisen vankilassa istuneen, varsinkin päihteiden käyttäjän, kukkaron pohjalle jää nyt enemmän ”lateja” kuin ennen, kun ne menivät kurkusta alas tai piikkinä suoneen. Mutta on siitä taloudellista hyötyä yhteiskunnallekin. Yksi vankipäivä maksaa yhteiskunnalle noin 150 euroa. Jos kuvitellaan nyt niin, että nämä 27 entistä vankia eivät olisikaan tulleet uskoon, vaan jatkaneet entistä latuaan ja kukin heistä olisi saanut 10 vuotta kakkua lisää lusittavaksi. Niin olisi valtion kassasta pitänyt löytyä lähes 15 miljoonan euron lisärahoitus, jotta heidät olisi voitu pitää muurien sisäpuolella. Puhumattakaan niistä kustannuksista mitä he olisivat ehtineet aiheuttamaan rikoksillaan muurien ulkopuolella ennen kiinni jäämistään. Nyt Jeesus on kääntänyt vaakakupin toiseen asentoon vaikuttamalla näiden ihmisten elämään niin, että heistä on tullut rehellistä työtä tekeviä veronmaksajia, vieläpä yhteiskunnan syrjäytyneiden ja vähäosaisten auttajia. (17)

 

Demokratia ja yhteiskunnan vakaus.

 

- (1 Tim 2:1,2) Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta,

2. kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa.

 

Ensimmäisessä kirjeessä Timoteukselle kehotetaan rukoilemaan mm. esivallan puolesta, että saataisiin viettää rauhallista elämää. Se on parempi kuin että yhteiskunnassa on epäjärjestys, rajoittamaton diktatuuri tai jatkuva kapinointi hallitsijoita vastaan. On parempi taloudelliselle ja muulle kehitykselle, että johtomiehet pyrkivät hyvään.

   Eräät tutkijat ovat todenneet, että nimenomaan kristillisellä lähetystyöllä on ollut myönteinen merkitys demokratian kehitykselle ja yhteiskunnan vakaudelle. Näin on voitu nähdä tapahtuneen Afrikan ja Aasian maissa. Siellä, missä on ollut aktiivista lähetystyötä, on nykypäivänä parempi tilanne kuin alueilla, missä lähetystyöntekijöiden vaikutus on ollut pienempi tai olematon. Se tulee esille sellaisissa asioissa kuin että lähetysalueilla talous on tänä päivänä kehittyneempää, terveystilanne suhteellisesti parempi, lapsikuolleisuus vähäisempää, korruptio alhaisempaa, lukutaito yleisempää ja koulutukseen pääsy helpompaa kuin muilla alueilla. Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa sama kehitys on tapahtunut jo aiemmin, ja siinäkin kristillisellä uskolla on varmasti ollut oma vaikutuksensa.

 

Tutkija: Lähetystyö synnytti demokratian

Texasin yliopiston apulaisprofessori Robert Woodberryn mukaan 1800- ja 1900-luvun alun protestanttisten lähetystyöntekijöiden vaikutus demokratian kehitykseen on ollut luultua merkittävämpi. Lähetystyöntekijät eivät olleetkaan demokratiakehityksen sivuroolissa, vaan he olivat oleellinen osa demokratian kehitystä monissa Afrikan ja Aasian maissa. Asiasta kertoo Christianity Today-lehti.

   Robert Woodberry on tutkinut lähetystyöntekijöiden ja demokratiaan vaikuttavien tekijöiden suhdetta lähes viidentoista vuoden ajan. Hänen mukaansa siellä, missä protestanttiset lähetystyöntekijät ovat vaikuttaneet keskeisesti. Siellä talous on tänä päivänä kehittyneempää ja terveystilanne suhteellisesti parempi kuin alueilla, joilla lähetystyöntekijöiden vaikutus on ollut pienempi tai olematon. Lähetystyöntekijöiden historiallisesti vahvoilla alueilla lapsikuolleisuus on tänä päivänä vähäisempää, korruptio alhaisempaa, lukutaito yleisempää ja koulutukseen pääsy helpompaa, erityisesti naisille…

   Robert Woodberryn mukaan myönteinen vaikutus oli nimenomaan protestanttisilla herätyskristityillä. Sen sijaan valtioiden palkkaamalla papistolla tai katolisilla lähetystyöntekijöillä ennen 1960-lukua ei ollut samanlaista vaikutusta.

  Protestanttiset lähetystyöntekijät olivat riippumattomia valtion kontrollista. ”Yksi keskeinen stereotypia lähetystyössä on, että se liittyi kolonialismiin. - - Mutta protestanttiset työntekijät, jotka eivät olleet valtion rahoittamia, suhtautuivat jatkuvasti hyvin kriittisesti kolonialismiin”, Woodberry sanoo Christianity Todaylle.

   Woodberryn pitkäjänteinen työ on saanut kehuja. Muun muassa Baylorin yliopiston tutkimusprofessori Philip Jenkins on todennut Woodberryn tutkimuksesta, että ”yritin vaikka kuinka etsiä siitä aukkoja, mutta teoria kestää. Sillä on tärkeä vaikutus kristinuskon maailmanlaajaan tutkimukseen.” Christianity Today-lehden mukaan jo yli kymmenen tutkimusta on vahvistanut Woodberryn löydöt. (18)

 

Orjuuden lakkautus. Kristillinen usko on vaikuttanut orjuuden lakkauttamiseen. Esim. antiikin maailmassa tämä tapa oli yleinen, mutta se katosi useilta alueilta keskiajalla kristillisen uskon levitessä. Richard Dawkinsin kotimaassa Englannissa kristillinen usko vaikutti myös orjuuden lakkauttamiseen. Tässä maassa oli voimakas herätys 1700-luvulla, ja John Wesley, tämän herätyksen ja metodistiliikkeen isä, oli tärkeitä hahmoja orjuuden vastaisessa taistelussa. On myös sanottu, että John Wesleyn vaikutuksesta Englanti säästyi samanlaiselta vallankumoukselta, joka kohtasi Ranskaa.

   Tärkeä hahmo oli myös William Wilberforce, joka teki useita lakialoitteita orjuuden lakkauttamiseksi. Hänen pastorinsa oli John Newton, joka oli entinen orjalaivan kapteeni, mutta joka koki kääntymyksen ja alkoi vastustaa orjuutta. John Newton on tunnettu myös hengellisestä laulustaan ”Armo suuri ihmeinen”. Hän rohkaisi Wilberforcea orjuuden vastaisessa taistelussa, kunnes nämä ponnistelut tuottivat tulosta.

 

Yhteiskunta, jonka johdossa oli enimmäkseen raamatullisiin periaatteisiin tukeutuneita kristittyjä aktivisteja ja ajattelijoita, oli tullut johtopäätökseen, että orjuus oli väärin. Brittiläinen parlamentin jäsen William Wilberforce teki ensimmäisen aloitteen orjuuden poistamiseksi vuonna 1789. Koska häntä motivoi raamatullinen käsitys, jonka mukaan kaikki ihmiset oli luotu Jumalan kuvaksi, hän teki alahuoneelle peräti yksitoista lakialoitetta orjuuden poistamiseksi, kunnes vuonna 1807 orjakauppa lakkautettiin. Lisäkampanjoinnin tuloksena poistettiin itse orjuus vuonna 1833. Britannia pyrki sen jälkeen suostuttelemaan muita valtioita lakkauttamaan orjuuden – hallitus maksoi yli miljoona puntaa Portugalille ja Espanjalle orjuuden poistamisesta ja antoi Ranskalle puolestaan sotilaallista apua. Brittiläinen laivasto käytti 50 vuoden aikana 40 miljoonaa puntaa. Tuona aikana se otti kiinni 1600 orjalaivaa ja vapautti 150 000 orjaa. (19)

 

Naisten asema. Yksi syytös kristillistä uskoa vastaan on, että se on patriarkaalista ja on heikentänyt naisten asemaa. Tämän syytöksen ovat esittäneet varsinkin feministiliikkeen jäsenet ja muut samanlaisen ajatustavan omaksuneet. Nämä ihmiset ajattelevat naisen aseman riippuvan siitä, että hän toimii täsmälleen samoin kuin mies (esim. naispappeus) eikä siinä, että hän on arvokas itsessään ja varsinkin Kristuksen kautta. Tässä näkökannassa naisen arvo mitataan vain hänen samankaltaisuudellaan miehen kanssa eikä hänen identiteetillään pelkästään naisena.

   Kuitenkin on ristiriitaista, että samat feministiliikkeen jäsenet, jotka väittävät edustavansa naista, ajavat voimakkaasti aborttia, joka on todellisen naisellisuuden hylkäämistä. Todelliseen naisellisuuteen ei kuulu lapsen tappaminen äidin kohtuun tai sen ulkopuolelle. Sen sijaan äidin ja lasten välinen läheinen suhde ja lapsista huolehtiminen on tervettä naisellisuutta. Nykyiset feministiliikkeen johtajat ovat unohtaneet sen.

   Toinen ongelma, mikä on seurannut feministiliikkeen voimakkaan toiminnan aikana, on yksinhuoltajaäitien määrän kasvu. Tämäkin asia on yleistynyt vasta nykyisen sukupolven aikana, kun on luovuttu kristillisistä periaatteista ja avioliiton pysyvyydestä. Monet naiset ovat suuremman taakan alla kuin he olivat ennen nykyisen feministiliikkeen aikakautta. Se ei ole helpottanut, vaan pahentanut heidän asemaansa.

   Entä se syytös, että kristillinen usko olisi heikentänyt naisten asemaa? Tämä ei pidä ollenkaan paikkaansa historian valossa. Asia on juuri päinvastoin, koska kristillinen usko vaikutti mm. lasten heitteillejätön (useimmiten tyttöjä) poistumiseen, paransi naisten asemaa avioliitossa sekä paransi naisleskien asemaa. Kristillisessä seurakunnassa naisten asema oli parempi sekä heidän osuutensa oli suurempi kuin roomalaisessa yhteiskunnassa yleensä.

 

Sosiologian ja vertailevan uskontotieteen professori Rodney Stark on kirjoittanut kirjan kristinuskon kasvusta ja menestyksestä sekä analysoinut naisten merkitystä kristinuskon leviämisessä. Starkin mukaan kristittyjen naisten asema oli hyvä kristinuskon varhaisvaiheista alkaen. He nauttivat korkeampaa statusta ja turvallisuutta kuin esimerkiksi roomalaiset kanssasisarensa, joiden asema oli taas huomattavasti korkeampi kreikkalaisten naisten. Kristillisissä yhteisöissä ei myöskään hyväksytty abortteja tai vastasyntyneiden tappamista – molemmat olivat ankarasti kiellettyjä. Niinpä kristinusko oli hyvin suosittua naisten keskuudessa, (Chadwick 1967; Brown, 1988) ja se levisi varsinkin yläluokkalaisten naisten kautta heidän miehilleen. (20)

 

Sitä paitsi on turha kieltää sitä, minkä jopa kristinuskon pakanalliset vastustajat avoimesti tunnustivat: että tämä uusi uskonto veti puoleensa epätavallisen paljon naisia ja että monet naiset saivat seurakunnan opeista sellaista lohtua, jota vanhat uskonnot eivät kyenneet antamaan. Kuten olen maininnut, Kelsos piti naisten suhteettoman suurta osuutta kristittyjen joukossa todisteena kristinuskon irrationaalisuudesta ja rahvaanomaisuudesta. Julianus moitti kirjoituksessaan Misopogon (Parranvihaaja) Antiokian miehiä siitä, että he antoivat vaimojensa tuhlata omaisuuttaan ”galilealaisille” ja köyhille, millä oli ollut se onneton seuraus, että kristittyjen ”ateismi” oli saanut osakseen yleistä ihailua. Ja niin edelleen. Varhaista kristinuskoa koskeva todistusaineisto ei suoraan sanoen jätä mitään sijaa epäilykselle siitä, etteikö tässä olisi kyse uskonnosta, joka veti voimakkaasti puoleensa naisia ja joka ei olisi levinnyt läheskään yhtä laajalle eikä yhtä nopeasti, jollei sillä olisi ollut piirissään niin paljon naisia. (21)

 

Sairaalat ja sosiaalityö. Richard Dawkins ja muut hänen kaltaisensa henkilöt eivät ymmärrä kristillisen uskon myönteistä merkitystä länsimaissa. He näkevät ne asiat, joissa ei ole noudatettu Jeesuksen ja apostolien opetuksia, mutta eivät pysty näkemään myönteisiä asioita.

   Kristillinen usko on kuitenkin vaikuttanut myönteisesti lukuisilla alueilla, mukaan lukien sosiaalityö. Köyhyys, sairaus, nälkä ja kodittomuus ovat suuria ongelmia monilla maailman alueilla, mutta ne yhteiskunnat, joissa on vallinnut kristillinen usko ja joissa on ollut hengellisiä herätyksiä, kärsivät niistä vähemmän. Mikään yhteiskunta ei tietenkään ole täydellinen, mutta jos maailmassa ei olisi evankeliumia, olisi paljon vähemmän sairaaloita sekä enemmän köyhiä ja nälkäisiä. Useimmat sairaalat maailmassa ovat saaneet alkunsa kristillisen uskon vaikutuksesta:

 

Keskiajalla pelkästään benediktiiniläiset ylläpitivät läntisessä Euroopassa yli kahtatuhatta sairaalaa. 1100-luku oli tässä suhteessa erityisen huomattava, varsinkin siellä, missä Johanniittain ritarikunta toimi. Esimerkiksi vuonna 1145 perustettiin Montpellieriin suuri Pyhän Hengen sairaala, josta tuli pian lääketieteellisen koulutuksen ja vuonna 1221 Montpellierin lääketieteellisen tiedekunnan keskus. Lääkinnällisen hoidon lisäksi nämä sairaalat tarjosivat ruokaa nälkäisille, huolehtivat leskistä ja orvoista ja jakoivat almuja kaikille tarvitseville. (22)

 

Vaikka kristillistä kirkkoa on arvosteltu paljon kautta koko historiansa, on se kuitenkin ollut edelläkävijä köyhien sairaanhoidossa, auttamassa vangittuja, kodittomia tai kuolevia ja parantamassa työolosuhteita. Intiassa parhaat sairaalat ja niiden yhteydessä toimivat oppilaitokset ovat seurausta kristillisestä lähetystyöstä jopa niin, että monet hindut käyttävät näitä sairaaloita enemmän kuin hallituksen ylläpitämiä tietäen saavansa sieltä parempaa hoitoa. On arvioitu, että toisen maailmansodan alkaessa Intian sairaanhoitajista 90 % oli kristittyjä, ja että 80 % heistä olisi saanut koulutuksensa lähetyssairaaloissa. (23)

 

Kirkossa huolehdittiin tämän puoleisen maailman asioista yhtä lailla kuin tulevankin; näytti siltä, että lähes kaikki se, mitä afrikkalaiset saivat aikaan, sai alkunsa kirkon lähetystyöstä. (Nelson Mandela omaelämäkerrassaan Pitkä tie vapauteen / Long Walk to Freedom)

 

Koulutus ja lukutaito. Kristillinen usko on muuttanut Eurooppaa myönteiseen suuntaan sivistyksen alueella. Lukutaito ja kirjakieli ovat syntyneet pääasiassa hurskaiden kristittyjen toimesta. Esim. täällä Suomessa Mikael Agricola, Suomen uskonpuhdistaja ja kirjallisuuden isä, painatti ensimmäisen ABC-kirjan sekä Uuden testamentin ja osia muista Raamatun kirjoista. Kansa oppi niiden kautta lukemaan. Lukuisissa muissa kansoissa läntisessä maailmassa kehitys on tapahtunut samanlaisen prosessin kautta:

 

Kristinusko loi läntisen sivistyksen. Jos Jeesuksen seuraajat olisivat jääneet hämäräksi juutalaiseksi lahkoksi, useimmat teistä eivät olisi oppineet lukemaan ja loput olisivat lukeneet käsin kopioiduista kääröistä. Ilman järkeen, edistykseen ja moraaliseen tasa-arvoon sitoutunutta teologiaa koko maailma olisi nykyään missä ei-eurooppalaiset yhteiskunnat olivat suunnilleen vuonna 1800: Maailma lukuisine astrologeineen ja alkemisteineen, mutta vailla tiedemiehiä. Despoottinen maailma ilman yliopistoja, pankkeja, tehtaita, silmälaseja, savupiippuja ja pianoja. Maailma, missä useimmat lapset eivät eläisi viiden vuoden ikään ja missä monet naiset kuolevat synnytykseen – maailma, joka todella eläisi ”pimeitä aikoja”. Moderni maailma syntyi vain kristityissä yhteiskunnissa. Ei islamin piirissä. Ei Aasiassa. Ei ”sekulaarissa” yhteiskunnassa – koska sellaista ei ole ollut. (24)

 

Onko ateismi hyödyllistä? Richard Dawkinsin Jumalharha-teoksen yksi perusolettamus on, että maailma olisi parempi, jos jumalauskoa ei olisi olemassa. Hän ottaa esille sellaisia konflikteja, joissa uskonto on ollut mukana, kuten Pohjois-Irlannin ongelma, serbien/kroaattien/muslimien joukkomurhat sekä israelilaisten ja palestiinalaisten väliset sodat:

 

Kuvittele John Lennonin kanssa maailma ilman uskontoa. Kuvittele, ettei ole itsemurhapommittajia, ei syyskyyn yhdeksättä, ei ristiretkiä, ei noitavainoja, ei ruutisalaliitoa, ei Intian jakoa, ei israelilaisten ja palestiinalaisten sotia, ei serbien/kroaattien/muslimien joukkomurhia, ei juutalaisten vainoa ”Kristuksen tappajina”, ei Pohjois-Irlannin ”ongelmia”, ei ”kunniamurhia”. (25)

 

Jos asiaa tarkastellaan pelkästään kristillisen uskon pohjalta, asia voidaan nähdä myös toisinpäin. Nimenomaan jumalauskon puute ja ettei uskota viimeiseen tuomioon, pitää yllä konflikteja.

   Esim. palestiinalaisten ja israelilaisten kriisi johtuu siitä, että hylätään opetus anteeksiantamisesta (Matt 6:15: mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.) ja vihollisen rakastamisesta (Matt 5:46: Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin?). Samoin kierre Balkanissa, Pohjois-Irlannissa ja muissa konflikteissa johtuu siitä, että ihmiset torjuvat ajatuksen Jumalan tuomiosta ja että joutuvat itse tilille tekemisistään. Jos he todella uskoisivat tuomioon tämän elämän jälkeen ja että on helvetti väärintekijöille, muuttaisivat he käytöstään. Tällaiset ihmiset usein käyttävät Jumalaa vain oman asiansa edistämiseen. Seuraava esimerkki Pohjois-Irlannista kuvaa asiaa:

 

Muistan, kuinka juttelin nuorten miesten porukalle heidän ollessaan matkalla Glasgow Rangersin kotiareenalle Ibroxin stadionille. He kannattelivat lakanaa, jossa luki ”Jumalan ja Pohjois-Irlannin puolesta”. (Juttu on liian typerä, että jaksaisin edes alkaa selittää, mitä tekemistä tällä on Glasgow’n ja jalkapallon kanssa.) Kysyin heiltä, uskoivatko he Jumalaan. ”Tiedä häntä – mutta me ollaan protestantteja!” ”Käyttekö kirkossa?” ”Ja – –t (voimasana piilotettu). Mehän käydään Ibroxin stadionilla, miksi meidän pitäisi kirkossa käydä?” (26)

 

Millainen yhteiskunta sitten olisi, jos se olisi täysin ateistinen, kuten Dawkins ja hänen kaltaisensa henkilöt toivovat?

   Viime vuosisata antaa jotain näyttöä siitä, mihin ateistinen maailmankatsomus voi johtaa pahimmillaan. Se oli yksi ihmiskunnan julmimpia vuosisatoja, ja pimeyden aika olisi sille paljon parempi nimitys kuin keskiajalle. Luopiokirkko ja Kristuksesta luopunut uskonnollisuus ei ole saanut niin paljon tuhoja aikaan monien vuosisatojen aikana kuin mitä tapahtui viime vuosisadalla ateismin vaikutuksesta. Tällaisesta kehityksestä vastasivat varsinkin maailman ainoat ateistiset valtiot kuten Stalinin Neuvostoliitto, Maon Kiina, Pol Potin Kambodža, Pohjois-Korea sekä niiden lisäksi Hitlerin Saksa.

 

[Mitä sanot niille, jotka syyttävät uskontoja?] Koettaisin saada heidät ajattelemaan tuota hirvittävää 1900-lukua, jonka aikana todistimme enemmän tuhoa kuin lukemattomina vuosisatoina ennen sitä. Mahdollisesti juutalaisten tuhoamisen ohella suurimmat rikokset tehtiin vain kahden avoimesti ateistisen valtion toimesta. Neuvostoliitto oli ateismin museoineen yksi ja Maon Kiina toinen. Molemmat olivat sotaisesti ateistisia. Ja mitä ne tekivät? Ne tappoivat 70 miljoonaa omaa kansalaistaan. Miksi emme koskaan kuule, että tämä on sitä, mitä ateismi tuottaa? Siinä on jotakin kieroa. Miksi niin ankarasti arvostellaan uskonnon syntejä (niin kuin pitääkin), mutta ei kiinnitetä huomiota ateismin synteihin. (27)

 

Jos tarkastellaan pelkästään kehitystä Euroopassa ennen toista maailmansotaa, edelsi sitä liberaaliteologian yleistyminen yliopistoissa, evoluutioteorian voittokulku sekä voimakas luopuminen kristillisestä uskosta. Tätä suuntausta edusti myös Hitlerin Saksa ja Hitler itse, joka kritisoi voimakkaasti kristillistä uskoa ja joka uskoi kehitysoppiin. Hitlerin asenteet tulevat hyvin esille mm. hänen sihteerinsä tekemissä muistelmissa, joihin myös Dawkins viittaa Jumalharha-kirjassaan. Lisäksi Hitler jakoi ystävilleen filosofi Nietzschen kirjoja. Tämä filosofi kielsi Jumalan olemassaolon.

   Osoitus siitä, millainen kehitys Euroopassa vallitsi ennen toista maailmansotaa, käy ilmi seuraavasta lainauksesta. Se kertoo, miten ihmiset luopuivat Jumalasta ja miten erottiin kirkoista. Kuvaus on vuodelta 1934, viisi vuotta ennen toista maailmansotaa. Olennaista lainauksessa on, että sen aikaiset oppineina pidetyt miehet väittivät nykyaikaisen tieteen tekevän uskon Jumalaan mahdottomaksi. He olivat todennäköisesti samankaltaisia evolutionisteja kuin Dawkins nykypäivänä. He uskoivat alkusolusta-ihmiseksi-teorian todistavan Jumalan olemassaolon mahdottomaksi, vaikka tälle teorialle ei löydy käytännön todisteita.

 

Ajoittain on useissa maissa sodan jälkeen esiintynyt kirkosta luopumisen joukkoliikkeitä. Niinpä Saksassa v. 1920 erosi evankelisista kirkoista 305 000 henkeä. Tämä kirkosta pakeneminen on jatkunut. Vuonna 1930 luopui yksistään Berliinissä 59 225 henkilöä luterilaisesta kirkosta, puhumattakaan niistä katolisista ja juutalaisista, jotka hylkäsivät isiensä uskon… Meidän ei tarvitse paljon mainita yhdeksännentoista vuosisadan jumalankielteisten aatteiden leviämisestä. Riittää kun sanomme, että niiden luku on suunnattomasti kasvanut, jotka julkisesti tunnustavat tai hiljaisesti hyväksyvät Jumalan ehdottoman olemattomuuden. Jotkut oppineina pidetyt miehet väittävät nykyaikaisen tieteen tekevän uskon Jumalaan mahdottomaksi. He joko kokonaan lakkaavat uskomasta Jumalaan tai esittävät, että ”tiede vaatii uutta käsitystä Jumalasta”. Tämä Jumalan kieltäminen alkaa lasten keskuudessa koulussa. Muutamissa kaupungeissa tuhannet 6-14-vuotiaat lapset, aivan alaluokilta alkaen, ovat kulkeneet pitkin katuja kantaen seuraavanlaisia julisteita: ”Pois Jumala kouluista”, ”Alas jumala-taikausko”, ”Uskonto on nukutusainetta” jne. (28)

 

Moraali. Richard Dawkins ottaa kantaa myös moraaliin. Hän on omaksunut ateistien keskuudessa yleisen kehitysajatuksen, jossa ihminen edistyy koko ajan myös moraalisesti. Hän ajattelee, että mitä enemmän ihminen irtautuu Jumalasta, sitä enemmän hän kehittyy myös moraalisella alueella. Hän uskoo näin, vaikka viime vuosisata osoitti päinvastaista. Pahimpiin syyllistyneet kansanjohtajat torjuivat jumalauskon ja uskoivat sen sijaan Darwinin evoluutioteoriaan, josta ei juuri voida johtaa myönteisiä moraalisia ohjeita. Ihmiset voivat olla hyviä, mutta myös kuolemanleirit ovat mahdollisia.

   Kun kristillisestä uskosta luovutaan, mikään ei takaa, että yhteiskunta kulkisi parempaan suuntaan. Kristilliseen uskoon kuuluu lähimmäisen rakkauden vaatimus, mutta kun ihmiset irtaantuvat tästä uskosta, alkaa heidän moraalinsakin muuttua. He voivat jonkun aikaa noudattaa tottumuksesta kristillisiä moraalisia ihanteita, mutta kun heillä ei ole perusteita uskolleen, alkaa heidän käytöksensäkin muuttua. Se on looginen seuraus ajatustavan muutoksesta.

   Moraalissa on todella tapahtunut muutosta, kun on irtauduttu kristillisestä uskosta, eikä muutos suinkaan ole ollut positiivinen niin kuin Dawkins ajattelee. Se on aiheuttanut lisääntyviä sosiaalisia kuluja yhteiskunnalle, ja varsinkin lapset ovat sijaiskärsijöitä aikuisten uudelle moraalille, jota he saattavat nimittää rakkaudeksi. (Esim. Etelä-Suomen sanomat raportoi 31.10.2010: Lasten ja nuorten laitoshoitoon pian miljardi, Lasten ongelmat kärjistyneet rajusti sitten 1990-luvun alun...    Yhden lapsen laitoshoito maksaa jopa 100 000 euroa vuodessa.../  Samoin Aamulehti raportoi 3.3.2013: Syrjäytynyt nuori maksaa 1,8 miljoonaa. Jos yksikin saadaan takaisin yhteiskuntaan, tulos on plussalla.) Siksi otamme muutamia esimerkkejä lapsiin liittyen.

 

Avioliiton ulkopuoliset suhteet. Kun seksuaalinen vallankumous alkoi 1960-luvun lopulla, niin pidettiin avioliiton ulkopuolisia seksisuhteita sitä ennen yleisesti väärinä. Esim. Suomessa vain noin 5 % lapsista syntyi avioliiton ulkopuolella. Lasten asema oli sosiaalisesti turvatumpi kuin nykyaikana.

   Seksuaalinen vallankumous kuitenkin muutti tilanteen. Haluttiin saada nautinto ennen sitoutumista, ja nimenomaan lapset joutuvat tästä kärsimään. Myös Dawkins kirjoittaa kirjassaan Jumalharha (s.273): ”Nauti seksielämästäsi kunhan siitä ei ole vahinkoa muille”, niin nimenomaan tätä avioliiton ulkopuoliset suhteet aiheuttavat sitoutumattomuuden takia, ja koska on mahdollisuus tulla raskaaksi. Kun tyttö tai nainen tulee raskaaksi lyhytaikaisen seurustelun kautta, tilanteessa onkin vain kolme vaihtoehtoa, jotka ovat:

 

1. Onnellisin vaihtoehto on, että vanhemmat sitoutuvat toisiinsa ja lapsilla on heti koti valmiina.

2. Toinen mahdollisuus on, että seurusteleva pari eroaa, mutta lapsi kuitenkin syntyy. Lapsi elää toisen vanhemman kanssa tai joutuu adoptoitavaksi.

3. Kolmas vaihtoehto on abortti, joka tosiasiassa on lasten tappamista, vaikka jotkut väittävät vastaan. Tällaiset ihmiset valehtelevat itselleen. Nykytekniikan avulla on mahdollista nähdä, miten 8-12 viikon ikäisillä sikiöillä, jolloin useimmat abortit tehdään, on samat ruumiinjäsenet kuin aikuisella ja vastasyntyneellä.

 

Avioerot ovat yleistyneet ja nekin ovat heikentäneet lasten asemaa. Vuosisata sitten Suomessa oli vain n. 125 eroa vuodessa, mutta nykyään lähes joka toinen avioliitto päättyy eroon. Sen seurauksena lapset joutuvat kasvamaan yksinhuoltajaperheissä, mikä on lapsen kannalta paljon huonompi vaihtoehto kuin kasvaa perheessä, jossa ovat paikalla molemmat lapsiaan rakastavat vanhemmat. Tilastot osoittavat, että rikkinäiset perheet ovat huono lähtökohta lapsille. Suuri syy tällaiseen kehitykseen on varmasti se, että on yleisesti luovuttu kristillisen uskon perusteista.

   Kirjassaan Avioeron perintö (The Unexpected Legacy of Divorce) Judith S. Wallerstein on tutkimusryhmänsä kanssa tehnyt perusteellista tutkimusta avioeron pitkäaikaisista seurauksista lapsille eli miten avioero on vaikuttanut aikuisuuteen saakka. Monet lapset vertasivat vanhempiensa avioeroa lapsuuden loppumiseen. Oli aika ennen eroa ja sen jälkeen. Maailma nähtiin eron jälkeen paljon vähemmän luotettavana ja turvallisena paikkana, koska ihmissuhteista läheisimpien varaan ei voi enää laskea. Lasten oli paljon helpompaa sopeutua tilanteeseen, jossa vanhemmat riitelevät keskenään tai ovat eri vuoteissa kuin että koko liitto hajoaa. Wallerstein selostaa bestseller-kirjassaan eron vaikutuksia. Hän ottaa kirjassa myös kantaa tapaamisoikeuksiin lasten silmin ja muihin käytännön ongelmiin, joita ero aiheuttaa:

 

Monet aikuiset, jotka ovat jääneet onnettoman avioliiton ansaan, olisivat yllättyneitä kuullessaan lastensa olevan suhteellisen tyytyväisiä. He eivät välitä, nukkuvatko äiti ja isä eri sängyissä niin kauan kuin perhe on yhdessä.

   Onneksemme tätä harhaluuloa vastaan on noustu viime vuosina. Vanhemmat, opettajat ja kaltaiseni tutkijat ovat saaneet selville, kuinka lapset kärsivät. 70-luvun euforia on antanut tietä ja olemme huolissamme naisten ja lasten köyhtymisestä, ahdistuksesta, joka hallitsee niiden vanhempien elämää, jotka eivät olisi tahtoneet luopua liitostaan, ja siitä, kuinka monet lapset eivät näytä toipuneen erosta. Eronjälkeisten perheiden lapset eivät näytä onnellisimmilta, terveemmiltä tai sopeutuneemmilta, vaikka heidän vanhempansa sitä olisivatkin…

   Kun aloitin tutkimukseni 70-luvun alussa, odotin, kuten kaikki muutkin, kohteideni selviävän erosta. Mutta ajan kuluessa aloin pelätä yhä enemmän, että ero on pitkäaikainen kriisi, joka vaikutti kokonaisen sukupolven psykologiseen profiiliin. Näin pieniä välähdyksiä tästä pitkäaikaisesta vaikutuksesta seuratessani lasten elämää teini-ikään ja nuoruusvuosiin, mutta vasta nyt, heidän ollessaan aikuisia, näen lopulta koko kuvan. Ero on elämää muuttava kokemus. Sen jälkeen lapsuus on erilainen, nuoruus on erilainen ja aikuisuus, johon kuuluu päätös, mennäkö itse naimisiin, on erilainen…

   Eräs monista avioeroa koskevista myyteistä kulttuurissamme on, että ero pelastaa lapset onnettomalta avioliitolta. Monet vanhemmat takertuvat tähän uskomukseen vähentääkseen syyllisyydentunnettaan. Kukaan ei tahdo satuttaa lastaan ja ajatus erosta ratkaisuna kaikkeen kipuun on aidosti auttava. On myös totta, että ero vapauttaa lapsen väkivaltaiselta tai julmalta liitolta (mistä lisää seitsemännessä luvussa). Tuhansille lapsille tekemissämme haastatteluissa yksi viesti nousee selvästi esiin: lapset eivät kerro olevansa onnellisempia. Sen sijaan he sanovat suoraan: ”Kun vanhempani erosivat, lapsuuteni päättyi.” (29)

 

Abortti hyväksyttiin seksuaalisen vallankumouksen vanavedessä. On merkillepantavaa, että siihen mennessä sitä pidettiin yleisesti vääränä valintana ja murhana. Esim. Maailman lääkäriliiton Geneven julistuksessa vuonna 1948, kun natsilääkärien epäeettinen toiminta oli paljastunut, lausuttiin: ”Pidän ihmiselämää hedelmöityksestä lähtien mitä suurimmassa arvossa, enkä uhkauksestakaan käytä lääkärintaitoani ihmisyyden lakeja vastaan.”

   Syy, miksi Dawkinsin kaltaiset henkilöt, kuten ei nykymediakaan, pidä aborttia vääränä, on se, että he kieltävät sikiön vastaavan moraalisesti lasta. Vaikka sikiöllä on täsmälleen samat ruumiinjäsenet jalat, kädet, silmät, suu, nenä jne., he väittävät, ettei äidin kohdussa oleva sikiö ole syntyvän lapsen veroinen. Jos he myöntäisivät kehittyvän sikiön vastaavan lasta, silloin he myös myöntäisivät abortin vastaavan moraalisesti lastenmurhaa:

 

Jos on nimittäin niin, että kehittyvä sikiö vastaa moraalisesti lasta, silloin abortti vastaa moraalisesti lapsenmurhaa. Vain harva olisi sitä mieltä, että hallituksen pitäisi antaa vanhempien päättää itse, tappavatko he lapsensa… Niiden, jotka ovat valmiita puolustamaan naisten oikeutta päättää itse raskauden keskeyttämisestä, tulisi ottaa kantaa väitteeseen, jonka mukaan kehittyvä sikiö vastaa ihmistä, ja yrittää näyttää, miksi väite on väärä. Ei riitä, että sanoo, että lain tulisi olla neutraali moraalisissa ja uskonnollisissa kysymyksissä. Abortin sallimisen puolustaminen ei ole sen neutraalimpaa kuin sen kieltämisen vaatiminen. Kummallakin kannalla olevat olettavat taustalla piilevään moraaliseen ja uskonnolliseen kiistaan jonkin vastauksen. (30)

 

Homoseksuaalisuus. Eräs syytös kristillisen uskon edustajia kohtaan on, että he eivät rakasta homoseksuaaleja. Väitetään, että jos ei suhtaudu myönteisellä tavalla homoseksuaalista elämäntapaa kohtaan, on se rakkaudettomuutta.

   Tässä asiassa tämän väitteen esittäjät ovat sekä oikeassa että väärässä. He ovat oikeassa siinä, että meidän tulee rakastaa ihmisiä, joiden arvomaailma on erilainen kuin omamme, ja että rakkautemme on usein jäänyt vajavaiseksi. Ei sitä voi kieltää.

   Väitteen esittäjät ovat kuitenkin väärässä siinä, että jos joku pitää jotakin elämäntapaa kuten varkauksia, ahneutta, avioliiton ulkopuolisia suhteita tai homoseksuaalisuuden harjoittamista vääränä, että se automaattisesti merkitsisi niiden ihmisten vihaamista, jotka näitä tekoja harjoittavat. Niin ei suinkaan ole, ja tässä nämä väitteen esittäjät ovat erehtyneet.

   Kysymys kuuluukin, kuuluuko homoseksuaalisuuden harjoittaminen oikeiden vai väärien tekojen luokkaan? Mediassa ei yleensä oteta edes kantaa tähän aiheeseen, ja suurin syy lienee se, että homoseksuaalisuutta pidetään synnynnäisenä asiana kuten ihonväriä. Siksi automaattisesti oletetaan sen olevan oikeata käytöstä. Kuitenkaan ei oteta huomioon, että monet homoseksualistit eivät itse usko taipumuksensa synnynnäisyyteen. Jotkut uskovat siihen, mutta monet kieltävät sen:

 

Luin kiinnostavan asiantuntijan tekemän tutkimuksen, jossa hän oli tehnyt kyselyn saadakseen selville, miten moni aktiivi homoseksuaali ajatteli syntyneensä tällaiseksi. Kahdeksankymmentäviisi prosenttia haastatelluista koki, että homoseksuaalisuus oli opittu käyttäytymismuoto, joka aiheutui kodin varhaisesta tuhoisasta vaikutuksesta ja toisen ihmisen kohdistamasta viettelyksestä.

   Kun nykyään tapaan homoseksuaalin ensimmäinen kysymykseni yleensä on: ”Kuka sytytti sinut tähän?” Kaikki voivat antaa vastauksen kysymykseeni. Sitten kysyn: ”Mitä sinulle ja seksuaalisuudellesi olisi tapahtunut, ellei tiesi olisi leikannut setäsi elämää? Tai jos serkkusi ei olisi ilmestynyt elämääsi? Tai jos isäpuoltasi ei olisi ollut? Miten olisi voinut käydä?” Silloin kellot alkavat soida. He sanovat: ”Ehkä, ehkä, ehkä.” (31)

 

Mikä on sitten homoseksuaalisuuden merkitys lasten kannalta? Homoseksualistit eivät voi saada keskenään lapsia, mutta se on mahdollista kolmella muulla tavalla. Kaikissa niistä lapsilta riistetään se mahdollisuus, että he saavat kasvaa fyysisten vanhempiensa kanssa. Kaksi isää tai kaksi äitiä eivät voi korvata lapsen tarvetta saada nähdä perheessään isän ja äidin malli. Lapsista tulee leikkikalu ja ikään kuin nukke aikuisten itsekkyydelle, jota he nimittävät rakkaudeksi.

 

• Melko tavallinen malli on, että äiti on naimisissa miehensä kanssa tai tulee raskaaksi jonkun muun miehen kanssa, mutta sitten eroaa miehestä. Hän alkaa elää lesbosuhteessa, johon hän vie lapsetkin mukaansa. Media ajaa tällaisia malleja voimakkaasti rakkauden nimissä.

 

• Toinen mahdollisuus on homo- tai lesboparin adoptio-oikeus. Tämä tulee todennäköisesti toteutumaan, koska homoseksuaalinen avioliitto on myötätuulessa sekä mediassa että yhä enemmän lainsäätäjien keskuudessa. Adoptio-oikeus seuraa vanavedessä.

 

• Hedelmöityshoidot ovat kolmas vaihtoehto. Myös tässä mallissa lapsilta riistetään mahdollisuus kahteen fyysiseen vanhempaan kodissa. Yksi äiti tai kaksi äitiä ei voi korvata lapsen tarvetta omaan fyysiseen isään. Hedelmöityshoidot tekee ongelmallisiksi myös se, että niissä tuhoutuu ylimääräisiä hedelmöittyneitä munasoluja. Ihmisen elämä alkaa, kun sukusolut yhtyvät ja hedelmöitys tapahtuu. Toinen ongelma on, että lapsi ei aina tiedä kuka hänen isänsä on. Hänellä jää tyhjiö sydämeensä, koska ei voi tavata omaa fyysistä isäänsä.

 

Alkoholi ja huumeet. Lasten kannalta alkoholi ja huumeet ovat vahingollisia, vaikka he eivät olisi itse käyttäneet näitä aineita. Kun lainsäädäntöä höllennetään, saatavuutta helpotetaan ja hintoja lasketaan, lisää se alkoholin kulutusta ja lapset joutuvat sijaiskärsijöiksi vanhempien aineiden käytölle. Tämä koskee sekä alkoholia että huumeita, joita on vaadittu yhä enemmän vapautettavaksi. Esim. Suomessa rikollisuus, pahoinpitelyt ja muut liikakäyttöön liittyvät ongelmat kasvoivat selvästi, kun keskiolut tuli tavallisiin kauppoihin 1960-luvun lopulla. Tämä merkitsi myös perheongelmien kasvua, johon aineiden käyttö johtaa. Lapsi voikin joutua kärsimään vanhempiensa aineiden käytöstä kahdella tavalla:

 

Syntyvät lapset ovat vaarassa alkoholin ja huumeiden käytön takia. Joka vuosi syntyy Suomessa n. 600 - 700 alkoholin vaurioittamaa lasta. Amfetamiinin käytön seurauksena lapsilla on aivovaurioita, sydänvikoja sekä suu- ja kitalakihalkioita. Ne, jotka haluavat lisätä aineiden helppoa saatavuutta, aiheuttavat syntyville lapsille riskin saada vahingollisia sairauksia.

 

Alkoholisti- tai narkomaaniperheessä kasvaminen on toinen tilanne, mihin lapset saattavat joutua. On selvää, ettei lapsille ole mikään ihannetilanne, jos vanhemmat käyttävät runsaasti alkoholia tai nauttivat huumeita. Sellaiset vanhemmat eivät kykene kovin hyvin huolehtimaan lapsistaan.

 

Miten sitten kristillinen usko vaikuttaa huumeiden ja alkoholin käyttöön? On voitu todeta, että Jeesus saa aikaan suuria tuloksia tällä alueella. Lukuisat alkoholistit ja narkomaanit voivat kertoa, miten he ovat vapautuneet aineiden käytöstä hänen avullaan. Siitä on yhteiskunnalle huomattavia taloudellisia säästöjä. Seuraava esimerkki kertoo Erik Edin-nimisestä henkilöstä, joka itse oli voimakas alkoholin orja, mutta joka käännyttyään Jumalan puoleen pääsi irti alkoholista ja alkoi auttaa muita alkoholisteja. Tuhannet pääsivät irti alkoholista hänen hengellisen auttamistyönsä kautta:

 

Oli vuosi 1954. Erik Edin tapasi Lewi Pethruksen ja näistä tapahtumista alkoi LP-säätiön toiminta Strandgårdenilla. Siellä alkoi mahtava työ alkoholistien auttamiseksi. Seuraavien kolmenkymmenen vuoden aikana työ kehittyi valtavaa vauhtia. Ruotsin Television tekemässä ohjelmassa kerrottiin, että Erik Edin oli pelastanut 10 000 ihmistä ja lisäksi heidän perheensä.

   Erik Edin palkittiin myös mitalilla ja hänet valittiin Ruotsin eduskuntaan. Häntä arvostettiin koko maassa, sillä hänen kauttaan oli pelastunut ja raitistunut eniten alkoholisteja. Mikään muu alkoholistien hoitolaitos ei päässyt lähellekään sellaisia tuloksi kuin Erik Edin. (32)

 

Ihmisen jumalausko

 

- (Saarn 3:11) Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua.

 

Kun lukee Dawkinsin Jumalharha-kirjaa, voi huomata, miten hän hyökkää voimakkaasti kaikkia uskonnon muotoja vastaan. Kuitenkin hän myöntää ja toteaa sen tosiasian, että uskonto on yleismaailmallinen asia. Kaikissa ihmisen kulttuureissa on jumaluskoa, mutta eläimillä ei ole mitään siihen verrattavaa. Eläimet eivät rukoile eikä niillä ole edes kieltä ja muita monimutkaisia kykyjä, joita ihmisillä on. Dawkins ei osaa yhdistää tätä siihen mahdollisuuteen, että ihminen alun perin luotiin Jumalan yhteyteen ja Jumalan kuvaksi (1 Moos 1:27: Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.). Miksi ihminen muuten niin paljon poikkeaa muusta luomakunnasta? Evoluutiolla, ja että kaikki elämä on peräisin yhdestä alkusolusta, ihmisen eroa eläimiin on vaikea selittää. Dawkins lausuu kirjassaan:

 

Jokaisella on lempiteoriansa siitä, mistä uskonto tulee ja miksi kaikilla ihmisen kulttuureilla on sellainen… Uskonnollista käyttäytymistä voidaan sanoa ihmisen universaaliksi samalla tavalla kuin heteroseksuaalista käyttäytymistä. Molempiin yleistyksiin on yksilöllisiä poikkeuksia, mutta nämä poikkeukset ymmärtävät liiankin hyvin säännön, josta he ovat poikenneet. Lajin universaalit piirteet edellyttävät darwiniaanisen selityksen. (33)

 

Dawkins myös hyökkää kyselemätöntä uskoa vastaan ymmärtämättä, että hänen kaltaisensa henkilöt syyllistyvät samaan. He eivät voi selittää elämän syntyä tai maailmankaikkeuden syntyä itsestään tyhjästä, vaan kyseessä on uskoon perustuva naturalistinen näkemys. Tämä tuotiin esille jo alkukappaleissa. Liikumme kaikki uskon alueella tämän aiheen kysymyksissä:

 

Kristinusko siinä kuin islamkin opettaa lapsille, että kyselemätön usko on hyve. Ei tarvitse puolustaa sitä, mitä uskoo. (34)

 

Yksi aihe, johon Dawkins ottaa kantaa, on myös totuus. Hän kirjoittaa siitä:

 

En halua tuomita ihmisten tunteita. Haluan kuitenkin selvästi tuoda keskustelussa esiin, mistä on kyse: tunteista vai totuudesta. Molemmat ovat tärkeitä, mutta ne eivät ole sama asia. (35)

 

Mitä tulee totuuteen, on se olennainen osa myös kristillistä uskoa. Itse asiassa se henkilöityy Jeesukseen Kristukseen. Hän sanoi olevansa totuus ja puhuvansa totuuden, joten meidän on otettava aiheeseen kantaa. Jos hän on puhunut totta esim. siinä, että hän on ainoa tie Jumalan yhteyteen, ei tätä voi ohittaa. Mm. seuraavat jakeet liittyvät hyvin aiheeseen:

 

- (Joh 14:6) Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.

 

- (Joh 8:45,46) Mutta minua te ette usko, sentähden että minä sanon totuuden.

46. Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin? Jos minä totuutta puhun, miksi ette minua usko?

 

- (Joh 1:17) Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.

 

Entä Jeesuksen Kristuksen merkitys? Tietenkään emme voi suoraan todistaa Jeesuksen suurta merkitystä, vaan kyseessä on uskon asia. Meidän kannattaa kuitenkin ottaa huomioon seuraavat Jeesuksen sanat. Hän totesi, että jos joku tahtoo tehdä Jumalan tahdon, tulee hän tuntemaan, ovatko Jeesuksen lausumat asiat totta. Meidän täytyy olla avoimia hänen sanoilleen, niin tulemme tuntemaan, ovatko ne totta. Jokainen etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Niinpä kun on kyseessä oma elämäsi, ole avoin Jeesuksen sanoille. Älä torju häntä ja hänen sanojaan vaan ota ne vakavasti:

 

- (Joh 7:17) Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani.

 

- (Matt 7:8) Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.

 

 

 

VIITTAUKSET:

 

1. Richard Dawkins: ”Is Science a Religion?”, The Humanist. January/February 1997, s. 26

2. Philip E. Johnson: Darwin on Trial, s. 152

3. Darwin, F & Seward A. C. toim. (1903, 1: 184): More letters of Charles Darwin. 2 vols. London: John Murray.

4. Richard Dawkins: Jumalharha (The God Delusion), s. 153

5. Stephen Jay Gould: The Panda’s Thumb, (1988), s. 182,183. New York: W.W. Norton & Co.

6. Niles Eldredge (1985): “Evolutionary Tempos and Modes: A Paleontological Perspective” teoksessa Godrey (toim.) What Darwin Began: Modern Darwinian and non-Darwinian Perspectives on Evolution

7. Richard Dawkins: Sokea kelloseppä, s. 240,241

8. Stephen Jay Gould: Hirmulisko heinäsuovassa (Dinosaur in a Haystack), s. 115,116,141

9. Charles Darwin: Lajien synty (The origin of species)

10. Richard Dawkins: Maailman hienoin esitys (The Greatest Show on Earth), s. 14,16

11. Kalle Taipale: Levoton maapallo, s. 78

12. Raamatullinen aikakauskirja, s. 17

13. Stephen Jay Gould: Hirmulisko heinäsuovassa (Dinosaur in a Haystack), s. 440

14. Kimmo Pälikkö: Taustaa 2, Kehitysopin kulisseista, s. 194

15a. http://creation.com/redirect.php?http://www. youtube.com/watch?v=QbdH3l1UjPQ

15. Matti Leisola: Evoluutiouskon ihmemaassa, s.146

16. Charles G. Finney: Ihmeellisiä herätyksiä, s. 245, 246

17. Harri Lampinen: Katkaistu kahle, s. 6,7

18. Matti Korhonen, Uusi tie 6.2.2014, s. 5.

19. David Robertson: Kirjeitä tohtori Dawkinsille (The Dawkins Letters), s. 121

20. Mia Puolimatka: Minkä arvoinen on ihminen?, s. 130

21. David Bentley Hart: Ateismin harhat (Atheist Delusions: The Christian Revolution and its Fashionable Enemies), s. 224,225

22. David Bentley Hart: Ateismin harhat (Atheist Delusions: The Christian Revolution and its Fashionable Enemies), s. 65

23. Lennart Saari: Haavoittunut planeetta, s. 104

24. Rodney Stark: The victory of reason. How Christianity led to freedom, capitalism and Western Success. New York, Random House (2005), s. 233

25. Richard Dawkins: Jumalharha (The God Delusion), s. 21,22

26. David Robertson: Kirjeitä tohtori Dawkinsille (The Dawkins Letters), s. 40

27. P. Cousineau: Conversations with Houston Smith on the spiritual life, s. 259

28. L.H. Christian: Kylvöä ja satoa, s. 114,115

29. Judith Wallerstein, Julia Lewis, Sandra Blakeslee: Avioeron perintö (The Unexpected Legacy of Divorce)

30. Michael J. Sandel: Oikeudenmukaisuus (Justice. What’s the Right Thing to Do?), s. 283,284

31. Bill Hybels: Kristityt seksihullussa kulttuurissa (Christians in a Sex Crazed Culture), s. 132

32. Carl-Gustav Severin: Rohkeasti täysin raitis (It Is Never Wrong To Be Totally Sober), s. 100

33. Richard Dawkins: Jumalharha (The God Delusion), s. 174,177

34. Richard Dawkins: Jumalharha (The God Delusion), s. 315

35. Richard Dawkins: Jumalharha (The God Delusion), s. 359

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 




free hit counters