Kuusi suurta valhetta

1. "Jumalaa ei ole olemassa"

Kuten todettiin, ovat valistusajattelu ja modernismi muuttaneet ihmisten mieliä. Tämän näkemyksen juuret ovat 1700-luvulla, ja sitä seuraavien vuosisatojen aikana se sai yhä hallitsevamman aseman länsimaissa. Yksi tärkeä etappi oli varsinkin Darwinin esittämän evoluutioteorian läpimurto. Muutamassa vuosikymmenessä alettiin uskoa, että maailmankaikkeus ja elämä siinä voidaan selittää ilman Jumalan osallisuutta asiaan. Teismi näytti vanhanaikaiselta maailmankatsomukselta.

   Tyypillisiä piirteitä valistusajattelussa ovatkin olleet mm. seuraavat seikat:

1. Usko ihmisen järkeen

2. Rajaton kehitysoptimismi

3. Oletus siitä, että jumalausko johtuu tiedonpuutteesta. Häntä tarvittiin aiemmin, kun etsittiin selitystä luonnonilmiöille. Mutta sitä mukaa kun tietomme luonnosta lisääntyy, vähenee myös tarve käyttää Jumalaa selityksenä.

Kenellä sitten on todistamisen taakka: ihmisellä, joka uskoo Jumalan olemassaoloon vai henkilö, joka ei usko siihen? Tähän naturalistit ja ateistit sanovat yleensä suoraan: ”Jos Jumala on olemassa, todista se meille!” Asia voidaan kuitenkin kääntää myös toisinpäin; naturalisteilta ja ateisteilta voidaan kysyä: ”Jos Jumalaa ei ole olemassa, miten todistat sen? Mistä tiedät, ettei Jumala kuulu siihen sektoriin, mistä sinulla ei ole tietoa? Hän voi olla ulkopuolella aistiemme.

   Kyseessä on samanlainen asia kuin jos joku kadottaa avaimensa kadulle. Hän etsii niitä katulampun alta, ”koska siinä on parempi valo ja koska pimeässä ei näe”. Kuitenkin on mahdollista, että kadonneet avaimet ovat sillä alueella pimeässä, mitä henkilö ei kykene näkemään. Samoin Jumala voi olla alueella, missä emme kykene häntä näkemään.

   Jos naturalistit ja ateistit olisivat johdonmukaisia, tulisi heidän myöntää, että heidän näkemyksensä perustuu täysin uskoon, aivan kuten usko Jumalan olemassaoloon. Heidän näkemyksensä ei ole tieteellinen, koska ehdottoman kielteinen väite (”Jumalaa ei ole olemassa”) edellyttää ehdottoman varmaa ja tyhjentävää tietoa. Sellaista ei ole kenelläkään naturalistilla ja ateistilla. Heidän tietonsa on rajallinen, ehkä vain muutama promille kaikesta tiedosta, tai ei sitäkään.

   Miten sitten tätä aihetta tulee lähestyä? Paras lähtökohta on asioiden todennäköisyys. Kumpi on todennäköisempi vaihtoehto: Jumala on olemassa vai häntä ei ole? Lähdemme tutkimaan tätä aihetta. Aluksi kiinnitämme huomiota maailmankaikkeuden ja elämän alkuun.

Maailmankaikkeuden ja elämän alku ovat kaksi asiaa, jotka vaativat selityksen. Tällä hetkellä tiedemiesten keskuudessa myönnetään yleisesti, että maailmankaikkeudella sekä elämällä siinä on alku. Seuraavassa muutamia kommentteja aiheesta:

Arthur Eddington (englantilainen astrofyysikko 1930-luvulla): Kun menemme ajassa taaksepäin, tulemme yhä järjestyneempään maailmaan. Lopulta päädymme ajanhetkeen, jossa kaikki aine ja energia on niin järjestyksessä kuin se vain voi olla. Sen pidemmälle menneisyyteen emme pääse. Olemme tulleet ajan ja avaruuden janalla ylittämättömään pisteeseen, jota voimme kutsua vain sanalla "alku"... (1)

William Jevons (englantilainen filosofi 1870-luvulla): Emme pääse jäljittämään maailmankaikkeuden lämpöhistoriaa loputtoman pitkälle menneisyyteen. Tietyssä kohdassa alamme saada mahdottomia tuloksia, jotka viittaavat sellaisiin lämpöjakaumiin, jotka eivät luonnonlakien mukaan voi olla peräisin mistään niitä edeltäneestä jakaumasta... Lämpöä koskeva teoria pakottaa meidät joko uskomaan, että maailma on luotu jonakin tiettynä hetkenä, tai sitten meidän on oletettava, että luonnonlait ovat ennen olleet toisenlaiset kuin nykyisin. (2)

Alkusyntyteoria, joka vallitsi 1700-luvulla, esitti että eliöitä syntyi elottomista aineista. Louis Pasteur todisti 1860-luvulla, ettei tämä pidä paikkaansa. Nykykäsityksen mukaan alkusyntyä on kylläkin tapahtunut, mutta ilmeisesti vain kerran. (Koulun biologia, lukiokurssi 2-3, 1987, Tast – Tyrväinen – Mattila – Nyberg, s. 172)

Ateistitiedemiehetkin siis myöntävät, että maailmankaikkeuden sekä elämän on täytynyt alkaa jossain vaiheessa. Tämä on helppo käsittää seuraavien syiden takia:

• Maailmankaikkeus on vääjäämättä menossa kohti lämpökuolemaa - kohti tilaa, jossa kaikki lämpötilaerot ovat kadonneet ja jossa käyttökelpoisen energian määrä vähenee ja lopulta loppuu.

   Tätä energian määrän vähenemistä voidaan verrata siihen, kun nuotiossa olevat puut palavat loppuun. Kun ne kerran palavat loppuun, ei niitä voida enää uudelleen polttaa - ne ovat käyttökelvottomia. Se osoittaa, miten käyttökelpoinen energia vähenee koko ajan, ja että jossakin täytyy olla ehdoton alku ja raja, jota pidemmälle ei päästä. Sitä voidaan nimittää nollahetkeksi. On täytynyt olla hetki, jolloin kello, joka raksuttaa kohti lämpökuolemaa, on lähtenyt käyntiin ja jolloin se pysähtyy. Tämä koskee sekä omaa aurinkoamme että muita taivaankappaleita, jotka edelleen säteilevät energiaa. Niillä täytyy olla alku.

• Myöskään elämä ei voi olla ikuista, koska auringon rajallinen olemassaoloaika asettaa tarkat rajoitukset elämälle. Aurinko ei ole voinut ikuisesti tuoda lämpöä ja valoa maan päälle; siksi ei ole voinut olla elämääkään. Ilman aurinkoa lämpötila olisi lähes - 273 °C, olisi pimeää ja vesi olisi jäätyneenä, eikä niissä olosuhteissa mikään tunnettu elämänmuoto voisi menestyä. Elämällä on siis oltava alku.

Jos ateistitiedemiehet myöntävät, että maailmankaikkeudella ja elämällä on alku, niin miten he yrittävät selittää nämä asiat? Kun Jumalaa ei oteta lukuun jäävät jäljelle vain seuraavat vaihtoehdot, eli maailmankaikkeus syntyi itsestään tyhjästä ja elämä syntyi itsestään. Kuitenkin molemmissa teorioissa on vakavia ongelmia:

Maailmankaikkeus syntyi itsestään tyhjästä. Ateistitiedemiehet siis uskovat, että maailmankaikkeus syntyi itsestään tyhjästä. Näin uskotaan tapahtuneen ns. alkuräjähdyksessä.

   Tämä on kuitenkin loogisesti mahdoton vaihtoehto, koska mikään, mitä ei ole olemassa, ei voi luoda itseään ja aiheuttaa olemassaoloaan. Se on mahdotonta. Ei tunneta yhtään tapausta, jossa niin olisi tapahtunut. Elottomat asiat kuten kivet, kalliot, pyörät, lentokoneet tai mikä tahansa muu eivät ilmesty itsestään tyhjästä. Miksi maailmankaikkeus, joka on niitä moninverroin suurempi, muodostaisi poikkeuksen? Tämä teoria on vastoin logiikan ja luonnontieteen lakeja.

Filosofi Roland Nash: …ei tarvitse olla teisti (Jumalaan uskova) kokeakseen ongelmalliseksi sen uskomuksen ymmärtämisen tai hyväksymisen, että maailmankaikkeus syntyi ilman syytä ei-mistään. (3)

Elämä syntyi itsestään. Entä naturalistinen elämänsyntyteoria? Myös tämä teoria on heikoilla, koska sen puolesta ei ole löydetty yhtään käytännön todistetta. Mitä enemmän tietoa on kertynyt, sitä vaikeammaksi elämän synnyn ongelma on havaittu vuosikymmenten kuluessa. Jotkut tiedemiehet myöntävät suoraan, ettei asiaa tulla koskaan ratkaisemaan.

   Seuraava lainaus liittyy aiheeseen. Siinä haastatellaan Stanley Milleriä hänen elämänsä loppupuolella. Hän on tullut tunnetuksi elämän syntyyn liittyvistä kokeistaan. J. Morgan kertoo haastattelussa:

Hän suhtautui välinpitämättömästi kaikkiin ehdotuksiin elämän alkuperästä ja piti niitä “hölynpölynä” tai “paperikemiana”. Hän suhtautui eräisiin hypoteeseihin niin halveksuen, että kun kysyin hänen mielipidettään niistä, hän vain puristeli päätään, huokaisi syvään ja hihitti – aivan kuin yrittääkseen torjua ihmiskunnan mielettömyyttä - - Hän myönsi, että tieteentekijät eivät ehkä koskaan tule tarkasti tietämään, milloin ja miten elämä sai alkunsa. “Me yritämme keskustella historiallisesta tapahtumasta, joka poikkeaa hyvin paljon tavanomaisesta tieteestä”, hän huomautti. (4)

Tämänhetkinen varma tieto myös on, että elämää voi syntyä vain elämästä. Kaikki elämä on riippuvaista aiemmasta elämästä. Tähän sääntöön ei ole löydetty yhtäkään poikkeusta, joten jos elämä on kerran alkanut maapallolla, mutta ei ole itseolevaista, täytyy elämän alkulähde olla maapallon ulkopuolella. Eikö silloin ole järkevää uskoa, että kyseessä on Jumala, joka on luonut kaiken, sekä elottoman maailmankaikkeuden että elämän? Tämä on loogisin vaihtoehto. Ongelma on siinä, että ihmiset eivät halua hyväksyä Jumalaa luojana eikä antaa kunniaa hänelle. Siksi he turvautuvat toisenlaisiin ja myös valheellisiin selityksiin.

- (1 Moos 1:1) Alussa loi Jumala taivaan ja maan.

- (Room 1:19-20) sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.

20. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,

- (Ilm 4:11) "Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut".

- (Ilm 10:5,6) Ja enkeli, jonka minä näin seisovan meren päällä ja maan päällä, kohotti oikean kätensä taivasta kohti
6. ja vannoi hänen kauttansa, joka elää aina ja iankaikkisesti, hänen, joka on luonut taivaan ja mitä siinä on, ja maan ja mitä siinä on, ja meren ja mitä siinä on, ettei enää ole oleva aikaa,

- (Ilm 14:7) Ja hän sanoi suurella äänellä: "Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet".

Muita todisteita Jumalasta. Jumalan olemassaolon puolesta on muitakin puoltavia tekijöitä kuin maailmankaikkeuden ja elämän olemassaolo sekä niiden alku. Muita todisteita ovat mm. tunteet, älykkyys, moraali ja uskonto. Tällaisia seikkoja on vaikea selittää persoonattomasta, elottomasta ja järjettömästä alkutilasta käsin, kuten naturalistisissa teorioissa edellytetään. Sen sijaan järkevämpi vaihtoehto on, että järki, persoonallisuus ja elämä olivat olemassa alusta alkaen, koska nämä ominaisuudet olivat Jumalassa. Niin oli jo ennen elämän olemassaoloa maan päällä. Naturalismista käsin on vaikea selittää monia ihmisen ja luomakunnan erikoispiirteitä:

Tunteet ovat viittaus persoonallisen Jumalan olemassaoloon, ja että erityisesti ihminen on saanut nämä ominaisuudet luomisen kautta. Naturalistisessa ja ateistisessa teoriassa oletetaan, että tunteemme ovat peräisin elottomasta, ei-älyllisestä ja persoonattomasta materiasta, mutta se on huono selitys. Uskooko kukaan itsekään, että kiven kaltainen eloton aine alkaa yhtäkkiä hymyillä, itkeä, nauraa, suuttua, rakastua, ihastua, pelätä tai tuntea sukupuolista halua? Näitä asioita on vaikea selittää naturalistisesta käsityksestä käsin.

Taiteellisuus ja kauneudentaju ovat erityisesti ihmiseen liittyviä ominaisuuksia ja myös viittaus persoonallisen Jumalan olemassaoloon. Miksi on runoutta, kirjallisuutta, musiikin kuuntelua, musiikin tuottamista, taidetta ja matemaattista lahjakkuutta? Tai miksi ihmisillä on kauneudentajua niin, että he panevat viehättäviä maalauksia seinille tai kuvaavat luontoa kameroilla ja katselevat siitä otettuja kuvia? Jos nämä asiat eivät ole heijastusta Jumalan rajattomasta luomistyöstä, niin mistä ne ovat peräisin? Tällaisia asioita on vaikea selittää naturalistisesta teoriasta käsin. On vaikea kuvitella, miten kivi ja muu eloton aine alkaa yhtäkkiä tuntea kauneudentajua, pitää musiikista ja alkaa kirjoittaa tarinoita. Järkevämpi selitys on, että nämä asiat ovat luomistyön kautta saatuja ominaisuuksia, joita ihminen voi kokea ja harjoittaa.

Älykkyys vaatii oman selityksensä. Miten se on voinut tulla kiven kaltaisesta elottomasta aineesta tai jostain nuppineulan kokoisesta tilasta alkuräjähdyksessä? Kiven kaltainen eloton aine ei voi tuottaa sitä informaatiota, joka esiintyy esim. ihmisen aivoissa. Parempi lähtökohta älykkyyden olemassaololle on, että sitä on ollut aina olemassa, ja että ihmisen äly on osa siitä suuremmasta älystä, jonka olemme saaneet yliluonnolliselta olennolta, Jumalalta. Meillä on älyä ja persoonallisuus, koska nämä asiat ovat olleet Jumalassa ennen meitä. Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi (1 Moos 1:27: Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.), ja se selittää hänen älynsä, persoonallisuutensa, puhekielen ja muut kykynsä.

   Carl Sagan on kirjoittanut ihmisen aivoista ja niiden monimutkaisuudesta seuraavasti. Tällaiset asiat eivät synny itsestään kiven kaltaisesta elottomasta aineesta:

Bitteinä ilmaistuna ihmisaivojen informaatiosisältö voidaan luultavasti rinnastaa neuronien välisten yhteyksien kokonaismäärään, joka on noin sata biljoonaa (10¹⁴) bittiä. Jos tämä informaatio kirjoitettaisiin ihmiskielellä, se käsittäisi noin 20 miljoonaa nidosta, yhtä monta kuin maailman suurin kirjasto. Meidän jokaisen päässä on kahtakymmentä miljoonaa kirjaa vastaava informaatio. Aivot on tavattoman suuri paikka hyvin pienessä tilassa. (5)

Moraali eli taju oikeasta ja väärästä on viittaus Jumalaan ja miten ihminen on luotu hänen kuvakseen. Se ei todista suoraan Jumalan olemassaoloa, mutta osoittaa ihmisen eron eläimiin. Jos ihmisen alkuperä olisi pelkästä aineesta, ei hän varmastikaan tekisi eroa erilaisten tekojen välillä. Pelkkä eloton aine ei voi tuottaa moraalia ja tajua oikeasta ja väärästä. Miten kivi, maa-aines tai jokin kaasu voisi vaikuttaa sen, että joku alkaa tuntea syyllisyyttä tekemisistään (Isä, joka on laiminlyönyt lapsiaan juomisen takia ja haluaa hyvittää sen), että joku alkaa tuntea katkeruutta muiden tekemisistä (“Hän varasti minulta, valehteli minusta, oli loukkaava minua kohtaan”) tai että joku tekee eron eri tekojen välille? Näille asioille täytyy löytyä parempi selitys kuin pelkkä materia.

   Mitä moraalista voidaan päätellä? Paras lähtökohta on, että moraalin ja etiikan alku on tuonpuoleinen ja perustuu Jumalan hyvään luonteeseen. Koska hän on hyvä ja täydellinen ja koska ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, selittää se moraalisten arvojen ja normien merkityksen. Materialistisesta maailmankuvasta käsin niitä on vaikea selittää, mutta teismi ja Jumalan olemassaolo on paras lähtökohta niiden esiintymiselle. Saman ovat myöntäneet useat naturalistitkin:

J.L. Mackie: ”Jos -- on olemassa - - moraalisia arvoja, ne tekevät Jumalan olemassaolon todennäköisemmäksi kuin mikä olisi tilanne ilman niitä. Niinpä on olemassa - - puolustettavissa oleva argumentti moraalista Jumalan olemassaoloon.” (6) 

Paul Draper: “Moraalinen maailma - - on hyvin todennäköinen teismin pohjalta” (7) 

Uskonto. Edellä on tuotu esille, miten maailmassa on ominaisuuksia, joita on vaikea selittää pelkästä kiven kaltaisesta elottomasta aineesta käsin. Kivi ei itsestään muutu liikkuvaksi, tuntevaksi, nauravaksi, ajattelevaksi, puhuvaksi tai syyllisyyttä vääristä teoista tuntevaksi olennoksi. Paljon parempi lähtökohta on se, että nämä ominaisuudet ovat peräisin Jumalalta, joka on laittanut ne ihmiseen ja koska ihminen alun perin luotiin Jumalan kuvaksi (syntiinlankeemuksessa tämä kuva vääristyi).

   Myös uskonto ja jumalakaipuu liittyvät samaan aiheeseen. Eläimillä ei ole uskonnollista tajuntaa, haaveita iankaikkisesta elämästä, tajua vastuusta Jumalalle eivätkä ne rukoile, mutta ihmisellä nämä ominaisuudet ovat. Naturalistit yrittävät selittää, että tällaiset asiat ovat syntyneet evoluution seurauksena, mutta paljon järkevämpi ajatus on, että Jumala on olemassa ja hän on laittanut meihin tämän ominaisuuden niin, että voimme olla yhteydessä Jumalaan ja rukoilla häntä. Raamattu todistaa, että rukous eli Jumalan avuksi huutaminen oli mukana jo ihmiskunnan alkuvaiheissa:

- (1 Moos 4:26) Ja myöskin Seetille syntyi poika, ja hän antoi hänelle nimen Enos. Siihen aikaan ruvettiin avuksi huutamaan Herran nimeä.

2. "Älykästä suunnittelua ei ole"

Ensimmäinen suuri valhe, mihin ihmiset uskoivat, oli Jumalan olemassaolon kieltäminen. Vaikka kaikkivaltiaan ja yliluonnollisen Jumalan olemassaoloa ei voi suoraan todistaa, on monia seikkoja, jotka puhuvat hänen olemassaolonsa puolesta. Sellaisia ovat mm. maailmankaikkeuden ja elämän alku, joita naturalistiset teoriat eivät pysty kunnolla selittämään. Lisäksi sellaiset piirteet kuten tunteet, älykkyys, kauneudentaju ja moraali ovat hyviä syitä uskoa persoonallisen Jumalan olemassaoloon.

   Sama asetelma nousee esille suhtautumisessa älykkääseen suunnitteluun. Kun naturalistit eivät myönnä yliluonnollisen Jumalan vaikutusta missään vaiheessa, suhtautuvat he kriittisesti myös älykkään suunnitelman ideaan (intelligent design). He suorastaan torjuvat sen, mitä voidaan pitää loogisena seurauksena heidän materialistisesta maailmankatsomuksestaan. He olettavat, että kosmoksen eli materian lisäksi ei ole Jumalaa, ja siksi he kieltävät myös älykkään suunnittelun. Tässä asiassa kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin:

• Eräs mielenkiintoinen piirre on, että kaikki naturalistit myöntävät älykkyyden ja suunnittelun merkityksen ihmisen valmistamissa tavaroissa kuten autot, raketit, pyörät, pesukoneet, kamerat ja muut laitteet. Heidänkin mielestään on ilmeistä, että näissä elottomissa laitteissa näkyy älykkään suunnittelun merkkejä.

   Sen sijaan, kun siirrytään elolliseen maailmaan ja ihmiseen, yrittävät naturalistit torjua saman asian. He uskovat, että kadulla seisova liikennemerkki on suunniteltu, mutta eivät elävät olennot.

   Yksi esimerkki on myös patsas, joka kuvaa ihmistä. Siinä on näkyvillä kädet, jalat, pää ja muu ruumis. Jokainen myöntää, että sen on suunnitellut ihminen ja että älykkyyttä on vaadittu sen tekemiseen. Tämä patsas ei ole syntynyt itsestään. Kuitenkin patsas, jota pidetään älykkään suunnittelun tuloksena, on mitätön tekele verrattuna todelliseen ihmiseen. Patsaalla ei ole verenkiertoa, sydäntä ja keuhkoja. Se ei tunne, haista, näe eikä kuule mitään. Se ei voi puhua eikä liikkua. Se ei voi syödä ruokaa eikä tuntea makuja suussaan. Se ei tunne rakkautta, vihaa, surua, iloa tai muita tunteita. Se ei voi myöskään lisääntyä, mikä on mahdollista tavallisille ihmisille.

   Mitä tämä merkitsee? Älykkään suunnittelun merkit ovat selvästi olemassa ja nähtävissä, mutta ihmisten hengellinen sokeus estää tätä näkemästä. Vaikka he luulevat olevansa viisaita ja älykkäitä, he ovat todellisuudessa hengellisen sokeuden vallassa.

   Tällaisilta ihmisiltä on syytä kysyä, eikö heidän ajattelussaan ole ilmeinen ristiriita? Miten kadulla paikallaan oleva liikennemerkki tai patsas voivat edustaa älykästä suunnittelua, mutta eivät elolliset olennot? Ihmisen suunnittelemat esineet ovat erittäin yksinkertaisia verrattuna kaikkiin elämänmuotoihin. Niinpä jos elottomissa esineissä myönnetään suunnittelun olemassaolo, eikö sama pitäisi tehdä myös elollisten olioiden kohdalla? Ne ovat paljon monimutkaisempia kuin yksikään ihmisen valmistama esine.

• Kun naturalismissa oletetaan, että argumentit älykkään suunnitelman puolesta eivät ole tiedettä, mutta argumentit sitä vastaan ovat tiedettä, on se itsessään järjetön ajatus. Mikä tekee älykkyyden myöntämisestä uskonnollisen näkemyksen ja sen kieltämisestä viisaan ja tieteellisen näkemyksen? Ei varmastikaan mikään. Kyseessä on ainoastaan ennakkoasenteeseen perustuva näkemys, josta halutaan pitää kiinni. Sillä ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa.

   Toisaalta arkielämässä ja käytännön työssä monet tiedemiehet toimivat vastoin naturalistista käsitystä. He myöntävät älykkyyden olemassaolon tai etsivät siitä merkkejä. Seuraavat esimerkit viittaavat tähän:

• Seti -projekti perustuu siihen, että avaruudesta etsitään älykkyyttä aivan kuten sitä on maan päällä. Oletuksena on, että muuallakin esiintyy älykästä elämää.

• Arkeologi etsii älykkyyden merkkejä kaivaessaan maata. Häntä eivät kiinnosta tavanomaiset kivet vaan sellaiset, joissa esiintyy kirjoitusta tai sitten hän etsii esineitä, joissa näkyy suunnittelun merkkejä.

• Teknologian alueella voidaan etsiä älykkäitä ideoita luonnosta. Esim. lintujen siivistä on saatu ideoita lentokoneiden siipien suunnitteluun. Toinen esimerkki ovat japanilaisten huippunopeiden junien keulat, jotka on suunniteltu kuningaskalastajan nokkaa mallina käyttäen. Näin junat on saatu hiljaisemmiksi, nopeammiksi ja ne kuluttavat vähemmän sähköä.

   Tuoreessa suomalaisessa tiedelehdessä (Tiede 3/2014) kerrotaan lisää esimerkkejä siitä, miten luonnosta on etsitty mallia teknologisessa suunnittelussa. Eräs artikkeli kertoo, miten ottamalla mallia simpukankuoren helmiäisestä kanadalaiset tutkijat saivat lasilevyn 200 kertaa tavallista iskunkestävämmäksi. Toinen artikkeli kertoo, miten granaattiomenan rakennetta matkimalla akuista saa entistä kestävämpiä. Tällaiset esimerkit viittaavat kaikki älykkääseen suunnitteluun luonnossa, ja miten sitä voidaan käyttää hyväksi.

Edelliset esimerkit osoittavat, etteivät naturalistit itsekään usko omiin väitteisiinsä. He voivat torjua älykkään suunnittelun tietoisella tasolla, mutta tiedostamattomalla tasolla he uskovat siihen.

   Ne, joilla on naturalistinen maailmankuva, myöntävätkin yleensä hyvin vastahakoisesti, että eläimissä, ihmisissä ja kasveissa näkyy älykästä suunnittelua. Heidän on vaikeata tunnustaa sitä, koska he ovat sitoutuneet naturalistiseen maailmankuvaan. Kuitenkin heidän kirjoissaan ja kommenteissaan tämä asia saattaa toisinaan tulla esille, kuten seuraavat kommentit osoittavat. He joutuvat ponnistelemaan ja valehtelemaan itselleen peittääkseen sen ilmeisen totuuden, että luonnon rakenteet eivät ole yksinkertaisia. Mm. Paavali kirjoitti Roomalaiskirjeessä osuvasti tällaisista ihmisistä, jotka eivät kunnioita Jumalaa ja jotka ovat tulleet tyhmiksi, vaikka ajattelevat olevansa viisaita. (Room 1:19-22): Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa, koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet.

Darwin: Toinen Jumalaan uskomisen peruste, joka liittyy järkeen eikä tunteisiin, näyttää minusta paljon painavammalta. On näet äärimmäisen vaikeaa tai suorastaan mahdotonta ajatella tämän suunnattoman ja ihmeellisen maailmankaikkeuden mukaan luettuna ihminen joka pystyy katselemaan kauas menneisyyteen ja kauas tulevaisuuteen, syntyneen sokean sattuman tai välttämättömyyden seurauksena. Pohtiessani tätä asiaa tunnen, että minun on pakko etsiä Ensimmäistä Syytä, jolla olisi älykäs, jollakin tavoin ihmismieleen verrattava mieli, ja siten minua voidaan nimittää teistiksi. (8)

Jerry Coyne: Jos yleensä on olemassa luontoa koskevia totuuksia, tällaisena totuutena on pidettävä sitä, että kasvit ja eläimet näyttävät olevan monimutkaisesti ja lähes täydellisesti suunniteltuja elämään elämäänsä. - - Mitä tästä kaikesta seuraa? Mestarimekaanikko tietenkin. - - Mitä enemmän opimme tuntemaan kasveja ja eläimiä, sitä enemmän ihmettelemme sitä, kuinka hyvin niiden rakenne sopii niiden elämäntapaan. Mikä olisi luonnollisempaa kuin päätellä, että tämä yhteensopivuus on seurausta tietoisesta suunnittelusta? Darwin kuitenkin katsoi ilmeisen tuolle puolen ja ehdotti – ja tukien sitä yksityiskohtaisella todistusaineistolla – kaksi ideaa, jotka ikuisesti karkottivat ajatuksen harkitusta suunnittelusta. Nämä ideat olivat evoluutio ja luonnonvalinta. (9)

Francis Crick: Biologien täytyy jatkuvasti pitää mielessään, että se, mitä he näkevät, ei ole suunniteltua vaan kehityksen tulosta. (10)

Richard Dawkins: Lehtiä syövä kirahvi, liitelevä albatrossi, syöksyn tekevä tervapääsky, kaarteleva haukka, merilevän seassa näkymätön raitalevähevonen, käännöksen jälkeen täyteen vauhtiin kiihdyttänyt gepardi, loikkiva gaselli – suunnittelun harha on intuitiivisesti niin järkevä, että on suorastaan ponnisteltava ajatellakseen kriittisesti ja voittaakseen naiivin intuition houkutukset. (11)

Miten naturalistisen maailmankuvan omaavat tiedemiehet yrittävät kiistää älykkään suunnittelun? Tavallinen tapa on, että he yrittävät kiinnittää huomiota rakenteisiin, jotka heidän mielestään eivät sovi älykkääseen suunnitteluun. Esim. seuraavassa lainauksessa arvostellaan ihmisen aivoja, vaikka ne todellisuudessa ovat tunnetuin monimutkaisin aine maailmankaikkeudessa. (Katso Carl Saganin aiempi kommentti aivojen monimutkaisuudesta) Monet tietokoneet ovat yksinkertaisia niihin verrattuna. Kirjoittajat eivät ehkä ole ajatelleet, että kun he arvostelevat aivojen rakennetta, he samalla asettavat omat ajatuksensa ja mielipiteensä kyseenalaiseksi. Miten he voivat luottaa johtopäätöksiinsä, jos ihmisen aivot ovat vain onneton tekele?

Aivot eivät ole huippuälykkään ja kaikkitietävän insinöörin tuote vaan – kaikkien evoluution tuotosten tavoin – olemassa olevista kehityksen tuottamista rakennusaineista koottu kaikkea muuta kuin hienostunut kyhäelmä. Ihmisaivot ovat tulos lyhytnäköisestä evoluutioprosessista, joka on ratkaissut senhetkisiä ongelmia pohtimatta lainkaan valikoituneiden rakenteiden tulevaa evolutiivista potentiaalia. Tämän vuoksi aivoista saattaa löytyä merkittäviä kehityksellisiä rajoitteita. (12)

Jos katsomme esim. eläimiä avoimin mielin, voimme varmasti huomata niissä älykästä suunnittelua. Ne eivät pystyisi syömään, liikkumaan ja lisääntymään, jos niillä ei olisi toimivaa ruuansulatusta, verenkiertoa, lisääntymismekanismia sekä toimivia raajoja. Ne eivät olisi edes elossa, jos näitä monimutkaisia ja älykkäitä rakenteita ei olisi valmiina.

   Entä ihminen? On vaikea kuvitella, miten nykyiset rakenteet voisivat toimia paremmin. Esim. kädellä voi kirjoittaa, piirtää, heittää palloa, työntää kuulaa, riippua puussa tai kantaa tavaroita. Toinen esimerkki on pää, jossa on monimutkaisia elimiä kuten silmät, aivot (ajattelu), nenä, suu ja korvat. Suun kautta voimme myös puhua, laulaa, syödä ja hengittää sekä tuntea ruuan maun. Kolmas esimerkki on lisääntyminen. Siihen liittyy kiinnostuksen herääminen toiseen sukupuoleen, sukupuolielinten yhteensopivuus, sukusolujen yhteensopivuus, jotta hedelmöitys voi tapahtua, hedelmöittyneen munasolun kasvu äidin kohdussa n. kolmen kilon vauvaksi sekä synnytyksen jälkeinen ravinnon saanti äidin rinnoista. On vaikea kuvitella, miten tällaisia asioita voisi suunnitella paremmin.

   Samoin on vaikea kuvitella, miten ihminen olisi pystynyt suunnittelemaan esim. linnun tai lepakon siiven paremmaksi kuin mitä ne nyt ovat. Todiste tästä on myös se, että lentokoneteollisuudessa on etsitty ideoita lintujen siivistä. Paljon loogisempaa on uskoa, että nämä rakenteet sekä järki, tunteet, persoonallisuus ja aistit ovat olleet valmiina luomisen kautta. On ylimielinen ajatus hylätä ajatus älykkyydestä jo alusta alkaen. Kukaan ei pysty tai ei ole pystynyt osoittamaan, miten kiven sirun kaltaisesta elottomasta aineesta voi tulla eläviä olentoja, joilla on tunteet, järki ja jotka ovat rakenteeltaan monimutkaisia. Se, että uskoo tällaisten asioiden syntyneen itsestään, ei ole viisasta.

   Seuraava lainaus liittyy aiheeseen. Tunnettu ateisti Richard Dawkins myöntää, että nykyiset rakenteet ovat toimivia ja eliöt toimintakelpoisia. Tähän ei ole löydetty poikkeuksia. Eikö tämä ole selvä todiste suunnitteluargumentin puolesta ja että se oli mukana alusta alkaen? Muuten eläimet ja kasvit eivät voisi olla edes elossa. Tällainen havainto sopii huonosti evoluutioteoriaan, mutta hyvin luomismalliin:

Havaintoihin perustuva tosiasia on, että jokainen laji ja jokainen jokaisessa lajissa oleva elin, jota on tähän mennessä tutkittu, on hyvä siinä, mitä se tekee. Lintujen, mehiläisten ja lepakoiden siivet ovat hyviä lentämisessä. Silmät ovat hyviä näkemisessä. Lehdet ovat hyviä yhteyttämisessä. Elämme planeetalla, jossa ympärillämme on kenties kymmenenmiljoonaa lajia, joista jokainen ilmaisee itsenäisesti vahvan harhan näennäisestä suunnittelusta. Kukin laji sopii hyvin erityiseen elämäntapaansa. (13)

3. "Lajit ovat peräisin samasta alkusolusta"

Aiemmissa kappaleissa on tuotu esille kaksi suurta valhetta eli Jumalan olemassaolon ja älykkään suunnittelun kieltäminen. On todettu, että nämä naturalistiset käsitykset eivät ole kovin järkeviä.

   Miksi sitten Jumalan olemassaolo ja älykäs suunnittelu on tahdottu kieltää? Eräs suuri syy on evoluutioteoria. Kun Charles Darwin kansantajuisti tämän teorian, löi se itsensä läpi muutamassa vuosikymmenessä. Se johti siihen, että hylättiin ajatus Jumalan olemassaolosta tai Jumalan asema luojana kyseenalaistettiin. Alettiin uskoa, ettei Jumalan luomistyötä ole koskaan tapahtunut tai ettei se ainakaan voinut tapahtua nopeasti ja vain muutamia vuosituhansia sitten. Sen sijaan tilalle tuli oletus siitä, että nykyiset lajit ovat kehittyneet itsestään yksinkertaisesta alkusolusta. Tämä näkökulma hitaasta kehityksestä vuosimiljoonien aikana tulee jatkuvasti esiin mm. luonto-ohjelmissa. Ohjelmat ovat pieni osoitus siitä, miten maailmankuvat ovat muuttuneet viimeisten vuosikymmenten aikana.

   Entä evoluutioteorian paikkansapitävyys? Onko se totta vai valhetta? Tässä asiassa kannattaa kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin:

Kambriräjähdys – lajit valmiita alusta alkaen. Kun lähdetään tutkimaan evoluutioteoriaa, on hyvä lähtökohta ns. kambriräjähdys. Evoluutiokirjallisuudessa se tarkoittaa sitä, että monisoluinen elämä ilmestyi yhtäkkiä n. 550 miljoonaa vuotta sitten (evoluutioasteikon mukaan) eikä sen jälkeen ole tapahtunut mitään suuria muutoksia. Stephen Jay Gould selittää tätä merkillistä tapahtumaa. Hän toteaa, että muutaman miljoonan vuoden sisällä syntyivät kaikki eläinkunnan pääryhmät:

Paleontologit ovat tienneet jo kauan, ja hämmästelleet, että kaikki tärkeimmät eläinkunnan pääjaksot ilmestyivät nopeasti lyhyen ajanjakson aikana kambrikaudella… kaikki elämä, myös eläinten esi-isien, pysyi yksisoluisena viisi kuudesosaa nykyisestä historiasta, kunnes noin 550 miljoonaa vuotta sitten evoluutioräjähdys sai aikaan kaikki eläinkunnan pääryhmät vain muutaman miljoonan vuoden sisällä…

   Kambrikauden räjähdys on avaintapahtuma monisoluisten eläinten elämän historiassa. Mitä enemmän tutkimme jaksoa, sitä enemmän meihin tekevät vaikutuksen todisteet sen ainutlaatuisuudesta ja määräävästä vaikutuksesta myöhemmän elämän historian kulkuun. Tuolloin syntyneet anatomiset perusrakenteet ovat hallinneet elämää siitä lähtien ilman merkittäviä lisäyksiä. (14)

Kambrikauden fossiileihin erikoistunut paleontologi Harry Whittington jatkaa samasta aiheesta. Hän on kambrikauden fossiileja tutkittuaan kyseenalaistanut perinteisen evoluutiopuun, jossa kaikki nykyiset lajit ovat peräisin yhdestä ja samasta alkusolusta. (Yksi tärkeimmistä ja ensimmäisistä evoluutiopuista on Ernst Haeckelin laatima. Hän on tullut tunnetuksi sikiökuvaväärennöksistä, jotka hän joutui myöntämään väärennökseksi. Haeckelin evoluutiopuu on ollut pohjana myös myöhemmille evoluutiopuille. Hänen evoluutiopuussaan elämän uskottiin alkaneen monera-alkulimasta, joka todettiin myöhemmin, v. 1875, huijaukseksi. Sen todettiin olevan kipsin ja alkoholin sekoitus.) Hän kirjoitti kirjassaan The Burgess Shale (s.131) vuonna 1985, miten eläinlajeilla on todennäköisemmin ollut monta alkua. Hänen näkemyksensä on yhtäpitävä luomismallin kanssa, jossa lajit luotiin toisistaan erillisiksi alusta alkaen:

Suhtaudun skeptisesti niihin kaavakuviin, jotka kuvaavat aika-akselilla eläinkunnan elämän haarautunutta moninaisuutta ja joiden alaosassa kuvataan yksi lähtökohtainen eläinlaji… Eläimet ovat voineet saada alkunsa useammin kuin kerran, eri alueilla ja eri aikoina.

Myös Richard Dawkins, tunnettu jumalankieltäjä, on viitannut kambriräjähdykseen. Hän myöntää, että monimutkaiset fossiilit näyttävät ilmaantuneen kerrostumiin tyhjästä, eikä niiden alapuolella ole niitä edeltäviä varhaisempia ja yksinkertaisia fossiileja. Hän kuitenkin vetoaa fossiiliaineiston puutteellisuuteen eli käyttää samaa argumenttia kuin Darwin aikanaan:

Darwinin ajoista lähtien evoluution tutkijat ovat tienneet, että ikäjärjestykseen asetetut fossiilit eivät muodosta pienten, juuri ja juuri havaittavissa olevien muutosten sarjaa. - - Esimerkiksi 600 miljoonan vuoden takaiset kambrikauden kerrostumat ovat vanhimpia, joissa on fossiileja useimmista selkärankaisten pääjaksoista. Monet niistä ovat lisäksi jo varsin pitkälle kehittyneitä. Koska varhaisempia fossiileja ei ole, ne näyttävät ilmaantuneen näihin kerrostumiin tyhjästä… Koulukunnasta riippumatta kaikki evoluution kannattajat ovat kuitenkin sitä mieltä, että tällä kohdalla fossiililöydöissä on ammottava aukko. (15)

Mikä tekee kambriräjähdyksen ongelmalliseksi evoluution kannalta? Tähän on olemassa kaksi syytä, joista kumpikin tukee luomismallia mutta ei evoluutiomallia. Nämä syyt ovat:

Monimutkaisuus alussa. Se, että kambrikauden fossiilit ovat täysin valmiita, monimutkaisia sekä selvästi toisistaan erillisiä ja erilaisia, viittaa niiden luomiseen. Nämä ensimmäiset monisoluiset eivät ole yksinkertaisia tai puolivalmiita, kuten evoluutioteoriassa oletetaan, vaan yhtä monimutkaisia kuin nykyiset lajit. Ne eivät juuri eroa nykyisistä muodoista, paitsi ne lajit, jotka ovat kuolleet sukupuuttoon.

   Lisäksi kambrikauden fossiilien alapuolelta ei löydy niitä edeltäviä yksinkertaisempia esimuotoja. Jos evoluutiomalli pitäisi paikkansa, pitäisi yksinkertaisempia esimuotoja löytyä, mutta se on ollut mahdotonta. Havainnot tukevat selvästi luomismallia, jossa lajit olivat valmiita, monimutkaisia ja erillisiä alusta alkaen.

Lajirunsaus alussa. Jos evoluutiomalli ja evoluutiopuu pitäisi paikkansa, olisi alussa pitänyt olla vain yksi alkusolu, josta vähitellen kehittyi muita lajeja. Lajimäärän olisi pitänyt lisääntyä koko ajan, mitä enemmän aikaa kuluu. Alun yhdestä ja muutamasta lajista olisi pitänyt ajan kuluessa tulla yhä runsaammin lajeja.

   Kambriräjähdys on vastoin edellistä havaintoa. Se osoittaa, että nimenomaan alussa oli lajirunsaus, mutta nyt lajeja on paljon vähemmän kuin ennen. Suuntaus on ollut, että lajeja kuolee koko ajan sukupuuttoon, eikä niitä voida palauttaa. Jos evoluutiomalli pitäisi paikkansa, pitäisi kehityksen kulkea päinvastaiseen suuntaan, mutta niin ei tapahdu. Tämä sopii paremmin yhteen luomismallin kanssa, jossa alussa oli lajirunsaus. Perinteinen evoluutiopuu ei voi pitää paikkaansa. Parempi vaihtoehto on, että puita on ollut satoja tai tuhansia, joissa kussakin on oksia. Nämä oksat kuvaavat muutoksia ja erilaistumista, joka on mahdollista perinnöllisyyden rajoissa.

Ei asteittaista kehitystä fossiileissa. Toinen syy suhtautua kriittisesti yksinkertaisesta-monimutkaiseksi -teoriaan on se havainto, että se on ristiriidassa fossiiliaineiston kanssa. Mm. Stephen Jay Gould, maailman ehkä tunnetuin fossiilitutkija, sekä hänen ystävänsä Niles Eldredge ovat kieltäneet sen, että fossiileissa olisi nähtävissä asteittaista kehitystä. Myös Dawkinsin edellinen kommentti kertoi, että ”fossiilit eivät muodosta pienten, juuri ja juuri havaittavissa olevien muutosten sarjaa”.

   Käytännössä nämä havainnot tarkoittavat, että puuttuvat tärkeimmät todisteet evoluution toteutumisen puolesta menneisyydessä. Jos fossiileissa ei ole nähtävissä merkkejä asteittaisesta kehityksestä, ei evoluutioteoria voi pitää paikkaansa. Tämä on totta huolimatta siitä, vaikka aikaa olisi ollut käytettävissä miljoonia vuosia. Todistusaineisto sopii paremmin siihen, että lajit ovat olleet erillisiä alusta alkaen, kuten luomismallissa edellytetään:

Stephen Jay Gould: Välittävien muotojen äärimmäinen harvinaisuus fossiiliaineistossa pysyy jatkuvasti paleontologien ammattisalaisuutena. Oppikirjojamme koristavat evoluutiopuut sisältävät tosiasia-aineistoa ainoastaan haarojensa päissä ja taitekohdissa. Loppu on päättelyä, olipa se sitten kuinka järkevää tahansa, ei fossiilien todistusta - - En halua millään tavalla halventaa asteittaisen evoluutionäkemyksen potentiaalista pätevyyttä. Haluan vain huomauttaa, ettei sitä koskaan ’ole havaittu’ kallioissa… (16)

Niles Eldredge: Me paleontologit olemme sanoneet, että elämän historia tukee [kertomusta asteittaisista sopeutumista edistävistä muutoksista], vaikka koko ajan tiedämme, ettei se tue sitä. (17)

Jopa Darwin itse totesi sen aikaisesta fossiiliaineistosta, ettei se tukenut hänen teoriaansa. Siksi hän vetosi fossiiliaineiston puutteellisuuteen:

Ne, jotka uskovat, että geologinen kertomus on jotakuinkin täydellinen, hylännevät ilman muuta teoriani (18).

Mutta koska teoriamme mukaan on täytynyt olla olemassa lukemattomia välimuotoja, miksi emme löydä maan povesta lukemattomia kivettyneitä välimuotoja? – – arvelen syyksi välimuotojen puuttumiseen sen, että geologian aikakirjat ovat verrattoman paljon epätäydellisemmät kuin yleensä otaksutaan. (19)

Mutta minä en olisi milloinkaan voinut edes aavistaakaan, kuinka köyhä parhaiten säilyneidenkin geologisten kerrosten antama kertomus on, jollei lukemattomien välimuotojen puuttuminen lajien väliltä, jotka elivät kunkin muodostuman alku- ja loppukaudella, olisi pannut teoriaani niin kovalle koetukselle. (20)

Seuraavat kommentit jatkavat samasta aiheesta. Museoissa on miljoonia fossiileja, mutta niistä on mahdoton havaita asteittaista muuttumista lajista toiseksi. Jos todistusaineisto otetaan sellaisenaan, tukee se ajatusta siitä, että lajit luotiin heti valmiiksi ja toisistaan erillisiksi. Näinhän Raamatun luomiskertomuksessa edellytetään:

Tohtori Ethebridge, British Museumin paleontologi: Yhdeksän kymmenesosaa evolutionistien puheista on pelkkää hölynpölyä, joka ei perustu havaintoihin ja jota tosiasiat eivät ollenkaan tue. Tämä museo on täynnä todisteita heidän näkemyksensä äärimmäisestä virheellisyydestä. Koko tässä valtavassa museossa ei ole ainuttakaan todistuskappaletta lajien muuttumisesta. (21)

Yksikään viiden suuren paleontologisen museon virkailijoista ei voi esittää edes yksinkertaista esimerkkiä sellaisesta organismista, joka voisi olla todiste lajin asteittaisesta kehittymisestä toiseksi lajiksi. (Tri Luther Sunderlandin yhteenveto kirjassaan "Darwin's enigma”. Hän haastatteli useiden luonnonhistoriallisten museoiden edustajia ja oli näihin kirjeyhteydessä, jotta saisi selville, minkälainen todistuspohja museoilla oli evoluutio-opin puolesta. [22])

Entä nykyluonto? Nykyluontoa tarkkailemalla voidaan havaita sama asia. Kaikki lajit ovat valmiita ja kehittyneitä, eikä niin, että niillä olisivat puoliksi kehittyneet aistit tai raajat. Ne eivät ole vasta kehittymäisillään ja puolivalmiita vaan täysin valmiita. Kumpikin näistä havainnoista – fossiilit ja nykyluonto - viittaavat siten selvääkin selvemmin luomiseen eikä asteittaiseen kehitykseen. Todisteet pitäisi ottaa sellaisenaan eikä tulkita niitä naturalistisen maailmankuvan kautta.

   Annetaan tunnetun ateistin Richard Dawkinsin puhua aiheesta. Otamme uudestaan esille hänen kommenttinsa siitä, miten jokainen laji ja jokainen jokaisessa lajissa oleva elin ovat valmiita ja täydellisiä. Tämä on vahva viittaus luomiseen:

Havaintoihin perustuva tosiasia on, että jokainen laji ja jokainen jokaisessa lajissa oleva elin, jota on tähän mennessä tutkittu, on hyvä siinä, mitä se tekee. Lintujen, mehiläisten ja lepakoiden siivet ovat hyviä lentämisessä. Silmät ovat hyviä näkemisessä. Lehdet ovat hyviä yhteyttämisessä. Elämme planeetalla, jossa ympärillämme on kenties kymmenenmiljoonaa lajia, joista jokainen ilmaisee itsenäisesti vahvan harhan näennäisestä suunnittelusta. Kukin laji sopii hyvin erityiseen elämäntapaansa. (13)

Darwinin kirja Lajien synty. Kun Darwin julkaisi Lajien synty -kirjansa 1859, vaikutti se sekä tiedemaailmaan että muiden ihmisten maailmankuvaan. Evoluutioteoria ja siihen liittyvät pitkät ajanjaksot hyväksyttiin yleisesti ja niitä alettiin pitää tieteellisenä totuutena. Alettiin uskoa, että elämä kehittyi yksinkertaisesta alkusolusta kohti nykyisiä monimutkaisia muotoja, ja että aikaa siihen on kulunut miljoonia vuosia.

   Perusta nykyiselle evoluutioteorialle on siis Darwinin kirjassa Lajien synty. Ilman sitä evoluutioteoria ei olisi tullut niin hyväksytyksi kuin mitä se tuli.

   Merkillistä kuitenkin on, että Darwinilla ei ole kirjassaan yhtään esimerkkiä todellisista lajimuutoksista. Kirja, jonka pitäisi nimensä mukaisesti selittää lajien synty (yksinkertaisesta monimutkaiseksi), ei tuo niitä esille. Darwin oli kyllä tarkka havainnoitsija; hän toi esille hyviä esimerkkejä muutoksista peruslajien puitteissa, mutta ei pystynyt osoittamaan todellisia lajimuutoksia. Hän itse joutui myöntämään, ettei hänellä ollut suoraa todistusaineistoa:

Olen itse asiassa väsynyt kertomaan ihmisille, etten väitä esittäväni suoraa todistusaineistoa yhden lajin muuttumisesta toiseksi lajiksi, vaan uskon tämän näkemyksen pääasiallisesti olevan oikea siksi, että niin monia ilmiöitä voidaan sen avulla ryhmitellä ja selittää. (23)

Seuraavat kommentit jatkavat samasta aiheesta. Ne osoittavat, ettei Darwinilla ollut todisteita siirtymämuodoista. Hänen esimerkkinsä rajoittuivat vain muunteluun peruslajien puitteissa, joka on aivan eri asia kuin käsitys, että kaikki nykyiset elämänmuodot ovat peräisin samasta alkusolusta. Kirja, jonka pitäisi selittää lajien synty ja antaa siitä esimerkkejä, ei siten anna vastausta asiaan.

   Ensimmäinen kommenteista on tunnetun evolutionistin Jerry A. Coynen. Hänkin myöntää, ettei Darwin voinut esittää Lajien synty -kirjassaan siirtymämuotoja, mutta että nykyaikainen paleontologia (fossiilit) vahvistaisi Darwinin teorian. Kuitenkin Coyne itse osittain kumoaa sen, mitä itse sanoo. Myös aiemmat kommentit osoittivat, että paleontologia kumoaa Darwinin teorian, ei vahvista sitä.

Vaikka Darwin ei Lajien synnyssä voinut osoittaa siirtymämuotoja, hän olisi ollut ilahtunut siitä, miten nykyaikaisen paleontologian hedelmät ovat vahvistaneet hänen teoriaansa

… Mitä pidetään fossiilisena todisteena huomattavasta evolutiivisesta siirtymästä? Evoluutioteorian mukaan minkä tahansa kahden lajin, vaikka kuinka erilaisen, taustalla on yksi kantalaji, josta ne ovat polveutuneet. Tätä lajia voitaisiin kutsua ”puuttuvaksi renkaaksi”. Kuten olemme nähneet, mahdollisuus löytää tällainen yksittäinen kantalaji fossiilien joukosta on olematon. Tallentunutta fossiiliaineistoa on yksinkertaisesti liian vähän, jotta kantalajien löytymistä olisi perusteltua odottaa. (24)

Encyclopedia Britannica: On painotettava, ettei Darwin koskaan väittänyt pystyneensä todistamaan evoluutiota tai lajien alkuperää. Hän väitti, että jos evoluutio on tapahtunut, monet selittämättömät tosiasiat saavat selityksensä. Evoluution puolesta puhuva todistusaineisto on siis epäsuoraa.

Viime aikoina on myönnetty, että Darwinin ”todisteet” olivat oikeastaan filosofisia ilman suurempaa tieteellistä perustaa. Lainaan vaikutusvaltaista evolutionistia Ernst Mayria (Harvardin yliopisto): ”Täytyy myöntää, että kaksi Darwinin vastustajien vastaväitettä on päteviä. Ensinnäkin Darwin antoi kiusallisen vähän konkreettisia todisteita tärkeimpien väitteidensä tueksi.” (Nature 248, 22. maaliskuuta 1974, s. 285) Evoluution todisteet eivät koskaan ole olleet vahvat, eivätkä ne ole edelleenkään. (25)

Nykytilanteen ehkä kaikkein hämmästyttävin puoli on tämä: vaikka Darwinia kohdellaan joukkotiedotusvälineissä maallisena pyhimyksenä ja vaikka evoluutioteoriaa pidetään voittamattomana haasteena uskonnollisille väitteille, johtavat biologit pitävät itsestään selvyytenä, että lajien synty on vielä selittämättä. Nature-aikakauslehdessä Eörs Szathmary kirjoitti arvion Jeffrey Schwartzin pyrkimyksestä rakentaa sellainen teoria ja hän aloitti arvionsa näin: ”Lajien synty on kauan kiehtonut biologeja. Vaikka tämä on Darwinin pääteoksen otsake, hänen teoksensa ei tarjoa ratkaisua ongelmaan. Tarjoaako Jeffrey Schwart ratkaisun? Pelkään, että yleisesti ottaen hän ei tee sitä. (26)

”On perin ironista, että kirja, joka on tullut tunnetuksi siitä, että se selittää lajien synnyn, ei selitäkään sitä millään tavoin.” (Christopher Booker, Times-lehden kirjoittaja viitatessaan Darwinin pääteokseen Lajien synty) (27)

Vaikka evolutionistit eivät voi osoittaa todisteita todellisista lajimuutoksista fossiileissa tai nykyaikana, ovat he kuitenkin oikeassa yhdessä asiassa: evoluution puolesta on todella todisteita. Kysymys on nimenomaan siitä, millä tavoin evoluutio määritellään. Jos sillä tarkoitetaan muutoksia peruslajien puitteissa, myöntävät kaikki tämän. Näissä lajeissa todella tapahtuu luonnonvalintaa ja evoluutiota. Siitä on hyviä esimerkkejä Darwinin kirjoissa sekä muussa evoluutiokirjallisuudessa. Yleensä mainitaan mm. bakteerien vastustuskyky, koivumittarin erilaiset värit tai Galapagos-saarten peipot. Ne ovat kaikki muuntelua peruslajien puitteissa, koska kyseiset lajit ovat alussa ja lopussa bakteereita, koivumittareita ja peippoja. Niissä on kysymys sopeutumista erilaisiin elinympäristöihin mutta ei todellisista lajimuutoksista.

   Tällä alueella tulisikin tarkalleen määritellä, mitä evoluutiolla tarkoitetaan. Tarkoitetaanko sillä yksisoluisesta-ihmiseksi -teoriaa vai ainoastaan sopeutumia. Jälkimmäisen asian kaikki myöntävät, mutta ensimmäiselle käsitykselle ei ole todisteita.

   Mielenkiintoista on, että kun evolutionistit haluavat todistaa yksisoluisesta-ihmiseksi -teorian todeksi, he käyttävät siihen esimerkkejä ensimmäisestä ryhmästä eli sopeutumien alueelta. Mistä tämä johtuu?

   Varmasti paras selitys on, ettei heillä ole todisteita todellisista lajimuutoksista vaan ainoastaan sopeutumista. Yli sata vuotta kestäneet kokeet bakteereilla ja banaanikärpäsillä sekä vuosisatoja kestänyt jalostus ovat myös osoittaneet, että on tietyt rajat, joiden yli ei päästä. Lajit eivät muutu toisiksi, vaan esimerkiksi bakteerit ja banaanikärpäset pysyvät edelleen bakteereina ja banaanikärpäsinä. Siksi meidän tulee erottaa toisistaan lajien sisällä tapahtuneet muutokset ja sopeutumat siitä käsityksestä, että kaikki nykyiset lajit ovat peräisin yhdestä kantamuodosta. Ne ovat kaksi eri asiaa, joista vain toiselle on vakuuttavia todisteita.

Voimme vain esittää arveluja siitä, mitkä motiivit saivat tieteentekijät omaksumaan yhteisen kantaisän käsitteen niin kritiikittömästi. Darvinismin voitto epäilemättä lisäsi tieteentekijöiden arvovaltaa, ja automaattisen prosessin idea sopi niin hyvin yhteen ajan hengen kanssa, että teoria sai jopa yllättävän paljon kannatusta uskonnollisilta johtajilta. Joka tapauksessa tieteentekijät hyväksyivät teorian ennen kuin sitä oli tiukasti testattu, ja sen jälkeen käyttivät arvovaltaansa vakuuttaakseen suurta yleisöä siitä, että luonnolliset prosessit ovat riittäviä tuottamaan ihmisen bakteerista ja bakteerin kemikaaliseoksesta. Evoluutiotiede alkoi etsiä sitä tukevaa todistusaineistoa ja alkoi keksiä selityksiä, jotka tekisivät kielteisen todistusaineiston tyhjäksi. (28)

David Griffin: Minulle vakuutetaan, että on olemassa evolutionisteja, jotka ovat kuvanneet miten tarpeelliset muutokset ovat voineet tapahtua. Kun kysyn mistä kirjoista kuvaukset löytyvät, en saa joko mitään vastausta tai saan viittauksia kirjoihin, joista ei näitä kuvauksia löydykään. Kaikki tuntuvat tietävän, että selitykset ovat olemassa, mutta vielä en ole löytänyt ketään, joka tietäisi missä (29)

Kuten todettiin, on bakteereilla ja banaanikärpäsillä tehty kokeita jo yli vuosisadan ajan. Nämä kokeet ovat toistuvasti osoittaneet, että mutaatiotapahtumat rajoittuvat kapeitten rajojen sisälle. Evoluutio pysähtyy, jos eliölle hyödyllinen muutos vaatii useampaa kuin kahta samanaikaista ja toisiaan täydentävää mutaatiota [Ralph Seelke (2005) ”What Can Evolution Really Do? How Microbes Can Help Us Find the Answer?” Uncommon Dissent Forum, August 2005, Greenville, SC.   /  Behe, MJ (2010) Experimental evolution, loss-of-function mutations, and ”the first rule of adaptive evolution.” Q Rev Biol 85:419-445. http:dx.doi.org/10.1086/ 656902]. Sen pidemmälle ei ole päästy. Jos nykyisyyttä käytetään menneisyyden avaimena, voimme tehdä sen johtopäätöksen, että aikaisemminkin mutaatiotapahtumat ovat rajoittuneet yhtä kapealle sektorille. Kokeellinen todistusaineisto viittaa pieniin muutoksiin, mutta ei siihen, että esim. bakteerit olisivat muuttuneet toisiksi lajeiksi.

Brittiläinen bakteriologi Alan Linton: Tieteentekijät hylkäävät teoriat, jotka osoitetaan epätosiksi. Tältä pohjalta Elredge väittää, ettei 150 vuoden jälkeen tiede ole onnistunut kumoamaan evoluutioteoriaa ja siksi ”evoluutioteoria on voittanut. Toisin sanoen, evoluutioteoria lepää sen varassa, ettei tiede ole osoittanut teoriaa vääräksi. Hän uskoo, että evoluutioteoria voidaan testata tieteellisesti.

   Mutta missä on kokeellinen todistusaineisto? Tieteellisessä kirjallisuudessa ei ole mitään todistusaineistoa siitä, että yksi laji olisi kehittynyt toisesta lajista. Bakteerit ovat kaikkein yksinkertaisimpia esimerkkejä itsenäisestä elämästä ja ne sopivat ihanteellisen hyvin tällaiseen tutkimukseen. Yhden sukupolven elinikä on 20 – 30 minuuttia. Populaatio saavutetaan 18 tunnissa. Kuitenkaan bakteriologian 150 vuoden historia ei tarjoa mitään todistusaineistoa siitä, että yksi bakteerilaji olisi muuttunut toiseksi lajiksi huolimatta siitä, että populaatio on altistettu voimakkaille kemiallisille ja fysikaalisille mutageeneille ja että ainoastaan bakteereilla on kromosomien ulkopuolisia DNA-molekyylejä (plasmideja), jotka voivat siirtyä bakteerisuvusta toiseen. Koska ei ole mitään todistusaineistoa lajimuutoksista yksisoluisen elämän kaikkein yksinkertaisimmissa muodoissa, ei ole hämmästyttävää, ettei ole mitään todistusaineistoa evoluutiosta esitumallisista aitotumallisiksi soluiksi, puhumattakaan korkeampien monisoluisten organismien välisistä lajimuutoksista. (30)

4. "Miljoonat ja miljardit vuodet ovat totta"

Jos perinteinen evoluutioteoria (kaikki lajit ovat peräisin samasta alkusolusta) on valhe, koska sen puolesta ei ole suoria todisteita, miksi tämä valheellinen teoria on saanut kannatusta ja se on hyväksytty?

   Eräs syy on oletus miljardeista ja miljoonista vuosista. On ajateltu, että mikä muutoin olisi mahdotonta ja jota tapahtuu vain sadussa, muuttuu mahdolliseksi pitkien ajanjaksojen myötä. Niinpä jos tyttö suutelee sammakkoa ja se muuttuu mieheksi, pidetään sitä vain satuna. Kuitenkin sama asia on tiedettä, jos siihen varataan tarpeeksi aikaa eli 300 miljoonaa vuotta, koska siinä ajassa sammakon on oletettu muuttuneen ihmiseksi. Näin ainakin oletetaan perinteisessä evoluutioteoriassa.

   Kysymys kuitenkin kuuluu, ovatko myös miljoonat ja miljardit vuodet valhetta? Tässä asiassa kannattaa kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin:

Avaruus. Mitä tulee maailmankaikkeuden ja avaruuden ikään, perustuu se ajatukseen alkuräjähdyksestä, jonka uskotaan tapahtuneen noin 13,8 miljardia vuotta sitten. Tässä teoriassa oletetaan, että kaikki aine oli tiivistynyt alle nuppineulan kokoiseen tilaan, joka sitten räjähti (ajatus nuppineulan kokoisesta tilasta tulee esille useissa asiaa käsittelevissä kirjoissa)

   Kuitenkin jos tämä asia on pelkkää mielikuvitusta – niin kuin se on, koska mitään ei voi syntyä tyhjästä – ei luvulla 13,8 miljardia vuotta ole mitään merkitystä. Se on luku, jonka voi hylätä saman tien. On järjetöntä uskoa siihen, että nuppineulan kokoisesta tilasta ovat itsestään tulleet mm. seuraavat asiat:

• Norsu ja ruoho, jota norsu syö

• Lujaa juokseva gepardi

• Karjuvia leijonia

• Lintuja, jotka osaavat lentää ja visertää

• Hyttysiä, joita linnut voivat syödä

• Kaloja ja meri niiden ympärille

• Kauniita ja tuoksuvia kukkia sekä kymmeniä metrejä korkeita puita

• Miljardeja galakseja, tähtiä ja planeettoja

• Aurinko, joka lämmittää ja antaa valoa

• Ihmisiä, jotka voivat puhua ja tuntea tunteita: itkeä, nauraa, vihastua, pelätä, surra, ihastua ja rakastua

• Hyvältä maistuvia mansikoita, banaaneja, mustikoita, herneitä, viinirypäleitä ja pähkinöitä

Entä avaruuden konkreettinen ikä, jos alkuräjähdys onkin vain mielikuvitusta? Jos katsomme avaruuteen, emme voi siitä suoraan nähdä sen ikää. Kuitenkin paljon todennäköisempää on, että maailmankaikkeus on hyvin nuori kuin että se on hyvin vanha. Sillä kun voimme nähdä avaruudessa miljoonia tähtiä ja galakseja, jotka säteilevät valoa, viittaavat ne nuoreen maailmankaikkeuteen. Tai jos maailmankaikkeus todella olisi miljoonia tai miljardeja vuosia vanha, olisi se todennäköisesti hyvin pimeä paikka, koska tähdet ja galaksit olisivat lakanneet säteilemästä avaruudessa. Se, että ne kuitenkin edelleen säteilevät, viittaa nuoreen maailmankaikkeuteen.

   Entä oma aurinkomme? Jotkut tiedemiehet ovat myöntäneet rehellisesti, etteivät he tiedä sen ikää. He ovat myös myöntäneet, että auringon ikä on sidottu maapallon oletettuun ikään ja että tässä asiassa on etsitty todisteita paleontologian puolelta. Seuraavassa on muutamia kommentteja aiheesta tunnetuilta tähtitieteilijöiltä. Aurinkoa ja avaruutta katselemalla emme voi tietää niiden ikää:

Eddington: Tällaisessa tärkeässä kysymyksessä meidän ei pitäisi sokeasti luottaa yksin astronomisiin argumentteihin vaan kääntyä sisartieteiden muihin, ehkä vakuuttavampiin todisteisiin… Vanhimpien kallioiden iäksi on todettu noin 1200 miljoonaa vuotta… Auringon täytyy tietenkin olla paljon vanhempi kuin maa ja sen kalliot.

George Gamov v. 1953: Aurinkomme on nyt vain 3 tai 4 miljardin vuoden ikäinen… Mistä syystä?… koska maan arvioitu ikä on tätä suuruusluokkaa.

Aurinkoasiantuntija John Eddy: On mahdollista, että aurinko olisi 4,5 miljardia vuotta vanha. Kuitenkin, eräiden uusien, odottamattoman ristiriitaisten tulosten, kiihkeiden uudelleen laskemisten ja teoreettisten tarkistusten perusteella epäilen, että saattaisimme (maapallon ja auringon iässä) liikkua jopa piispa Ussherin arvion mukaisissa lukemissa. En usko, että tulossa on paljonkaan havainnollisia astronomisia todisteita tätä vastaan. Astrofyysikot katsovat nyt paleontologian puoleen määrittäessään aurinkokunnan ikää.

Maapallo. Edellä todettiin, ettei avaruuden ikä ole tutkijoiden tiedossa. Siitä ei ole varmoja tietoja vaan pelkkiä oletuksia.

   Entä maapallon ikä? Monilla on se käsitys, että sen ikä on määritelty joistakin maapallon omista kivistä ja siitä on saatu ikä 4,5 miljardia vuotta.

   Edellinen ei kuitenkaan pidä paikkaansa, koska maapallon ikä on määritelty meteoriittikivestä. Syy tähän on ollut, että maapallon on uskottu muodostuneen samaan aikaan meteoriittien kanssa. Kuitenkaan maapallolta itseltään ei ole edes löydetty ainuttakaan yhtä vanhaksi määriteltyä kiveä kuin edellinen luku 4,5 miljardia vuotta. Vanhimmiksi määritellyt kivet ovat olleet alle 4 miljardia vuotta.

   Kivien radioaktiivisuusmittauksissa on kuitenkin lukuisia pulmia, joista otetaan esille muutamia. Kivien pitoisuudet voidaan kyllä mitata tarkasti, mutta on kyseenalaista liittää niitä kivien ikään.

Pitoisuudet kivien eri osissa. Eräs tärkeä huomio on, että radioaktiivisten kivien eri osista voidaan saada erilaisia tuloksia, eli erilaisia pitoisuuksia, joka tarkoittaa myös erimittaisia ikiä. Esim. tunnetusta Allende-meteoriitista on saatu useita erilaisia tuloksia ikien vaihdellessa 4480 miljoonasta 10400 miljoonaan vuoteen. Tämä osoittaa, miten hyvin pienellä alueella samassa kappaleessa voi olla erilaisia pitoisuuksia. On epävarmaa liittää kivien pitoisuudet niiden ikään.

Tuoreiden kivien vanhat iät. Toinen vakava ongelma kivien radioaktiivisuusmittauksissa on, että melko tuoreet kivet ovat voineet antaa miljoonien tai jopa miljardien vuosien ikiä.

   Yksi dramaattisimpia esimerkkejä on Havaijin Hualalain tulivuoren laavakivistä mitatut pitoisuudet, jotka vaihtelivat 160 miljoonan - 3 miljardin vuoden välillä, eli nämä tulokset tai pitoisuudet ovat lähellä maapallon vanhimpia mitattuja kiviä. Ongelmana kuitenkin oli, että Hualalain tulivuoren purkaus oli vuosina 1800 ja 1801, joten ikivanhoiksi määritellyt kivet olivat todellisuudessa vain alle 200 vuotta vanhoja. Kun tällaisia ristiriitaisuuksia esiintyy mittauksissa, ei niitä voi pitää luotettavina. Toinen havainto on, että jos kaikki kivet olivat todellisuudessa vain alle 200 vuotta vanhoja, miksi niiden ikähaitari oli niin suuri? Tämä osoittaa, miten epäluotettavia kivistä tehtävät mittaukset ovat. Hualalain mittaukset antoivat seuraavanlaisia tuloksia:

1. 160 milj. vuotta

2. 791 milj. vuotta

3. 960 milj. vuotta

4. 1500 milj. vuotta

5. 1580 milj. vuotta

6. 2040 milj. vuotta

7. 2470 milj. vuotta

8. 2960 milj. vuotta

Kun menetelmät ovat ristiriidassa toistensa kanssa. Eräs mielenkiintoinen havainto on, että iänmääritysmenetelmät voivat antaa keskenään ristiriitaisia tuloksia. Tarkin menetelmä tällä alueella on radiohiilen avulla tehtävä mittaus, ja nimenomaan tämä menetelmä on ristiriidassa geologisen taulukon ja muiden menetelmien kanssa. Sen osoittaa seuraava esimerkki, jossa kiviaines ja puu olivat yhteydessä toisiinsa. Puun iäksi saatiin radiohiilimenetelmällä vain tuhansia vuosia mutta kiven iäksi miljoonia vuosia. Kun esiintyy tällaisia ristiriitaisuuksia, on selvä, että varsinkin kivistä tehtävät mittaukset ovat epäluotettavalla pohjalla. Ne antavat evoluution kannalta sopivan suuria ikiä, mutta niillä ei välttämättä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Olemme julkaisseet yksityiskohtaisia raportteja, joissa puu, joka löytyi “250 miljoonan vuoden ikäisestä” hiekkakivestä tai “kymmenien miljoonien vuosien ikäisestä” vulkaanisesta kivestä, sai radiohiili-iänmäärityksessä iäkseen vain tuhansia vuosia. Kun ... geologit ottavat näytteitä vulkaanisesta kivestä, jonka tiedetään purkautuneen tulivuoresta historiallisina aikoina ja lähettävät niitä arvossa pidettyihin radiometrisen iänmäärityksen laboratorioihin, “iänmääritys” antaa lähes poikkeuksetta tulokseksi miljoonia vuosia. Tämä viittaa vahvasti siihen, että iänmäärityksen taustalla olevat oletukset ovat virheellisiä. (31)

Maasta löydetyt fossiilit. Edellä todettiin, ettei todellisuudessa tiedetä avaruuden eikä maapallon kivien ikää. Ne voivat olla yhtä hyvin vain tuhansia eikä miljoonia vuosia vanhoja. Tätä on mahdotonta todistaa, vaikka jotkut voivat väittää vastaan.

   Entä maasta löydettävien fossiilien kuten dinosaurusfossiilien ikä? On tärkeää painottaa, että niidenkään tarkkaa ikää ei voida määrittää. Fossiilit itsessään eivät kerro mitään, eikä niissä ole lappuja siitä, milloin ne ovat eläneet maan päällä. Tämän voi huomata jokainen, joka ottaa fossiilin käteensä. Fossiilin perusteella on mahdotonta päätellä, milloin se on elänyt maan päällä:

”Ei ole ihmistä maan päällä, joka tietäisi tarpeeksi kallioista ja fossiileista kyetäkseen millään tavalla osoittamaan, että joku määrätty fossiililaji on todella oleellisesti vanhempi tai nuorempi kuin joku toinen laji. Toisin sanoen, ei ole ketään, joka voi todella osoittaa, että Kambrikauden trilobiitti on vanhempi kuin Liitukauden dinosaurus taikka Tertiäärikauden imettäväinen. Geologia on kaikkea muuta kuin eksaktista tiedettä.” (32)

Vaikka ei voida tarkkaan tietää, minä hetkenä esim. kambrikauden eliöt tai muut ns. ikivanhat lajit kuolivat sukupuuttoon, on selviä osoituksia siitä, ettei siitä voi olla vuosimiljoonia. Yksi tällainen seikka on radiohiilen esiintyminen fossiileissa. Sillä kun evoluutioteoria käsittelee nimenomaan elollisten olioiden kehitystä satojen miljoonien vuosien aikana, niin on tämä mahdollista osoittaa vääräksi, jos fossiileissa on jäljellä radiohiiltä. Sillä kun radiohiilimenetelmällä mitataan elollisten eliöiden jäänteitä ja radiohiilen virallinen puoliintumisaika on 5730 vuotta, ei sitä pitäisi olla yhtään jäljellä 100 000 - 200 000 vuoden jälkeen.

   Tosiasia kuitenkin on, että radiohiiltä tavataan toistuvasti ikivanhoiksi luokitelluista fossiileista sekä kivihiilestä, öljystä, luonnonkaasusta, syvänmeren kerrostumien vanhimmista elämänmuodoista (kambrikauden fossiileista), jopa dinosauruksista ja timanteista. Tällaiset löydöt eivät olisi mitenkään mahdollisia, jos kysymys olisi kymmenistä tai sadoista miljoonista vuosista. Radiocarbon-julkaisu v. 1969 tarkasteli 15 000 radiohiiliajoituksen tuloksia todeten mm., että

• 9671 näytteestä (puita, eläimiä ja ihmisiä) vain 1146 (12 %) antoi radiohiili-iäksi enemmän kuin 12530 vuotta

• ainoastaan kolmessa tapauksessa iäksi oli määritelty ’ääretön’.

• jotkut kivihiili-, öljy- ja luonnonkaasuista otetut näytteet antoivat radiohiili-iäksi alle 50 000 vuotta.

• syvänmeren kerrostumien oletetusti vanhimpia elämänmuotoja edustavat näytteet antoivat iäksi n. 40 000 vuotta. (33)

Tosiasia siis on, että radiohiiltä on löydetty kivihiilikerrostumista, öljylähteistä sekä mm. kambrikauden fossiileista. Kun radiohiilen virallinen puoliintumisaika on vain 5730 vuotta, ei sitä pitäisi olla yhtään jäljellä, jos nämä näytteet ovat miljoonien vuosien takaa. Ainut mahdollisuus on, että eliöiden kuolinaika on ollut paljon lähempänä nykyhetkeä eli tuhansien, ei miljoonien vuosien päässä.

   Sama ongelma on dinosaurusten suhteen. Yleensä dinosauruksista ei ole edes tehty radiohiilimittauksia, koska dinosaurusten fossiileja on pidetty liian vanhoina radiohiilimittausten kannalta. Kuitenkin muutamia mittauksia on tehty ja yllätys on ollut, että radiohiiltä on edelleen jäljellä. Tämä kuten edelliset havainnot viittaavat siihen, ettei näiden olentojen sukupuuttoon kuolemisesta voi olla miljoonia vuosia.

Hyvin vanhoiksi oletetuista fossiileista ei tehdä tavallisesti hiili-14-ajoituksia, koska niissä ei pitäisi olla yhtään radiohiiltä jäljellä. Radioaktiivisen hiilen puoliintumisaika on niin lyhyt, että se on käytännössä kaikki hajonnut alle 100 000 vuodessa.

   Vuoden 2012 elokuussa saksalainen tutkijaryhmä raportoi geofyysikkojen kokouksessa hiili-14-mittaustuloksista, jotka oli tehty monista dinosauruksen fossiloituneista luunäytteistä. Tulosten mukaan luunäytteet olivat 22 000-39 000 vuotta vanhoja! Esitelmä on ainakin kirjoitettaessa nähtävissä YouTubessa. ⁽³⁴⁾

   Miten tulos otettiin vastaan? Kaksi kokouksen puheenjohtajaa, jotka eivät voineet hyväksyä tuloksia, poisti esityksen abstraktin konferenssin nettisivulta mainitsematta asiasta mitään tutkijoille. Tulokset ovat nähtävissä osoitteessa

Dinosauruksista on tehty radiohiilen lisäksi muita löytöjä, jotka ovat pitkiä ajanjaksoja vastaan. Tällaisia ovat mm. kivettymättömät luut, valkuaisaineet ja DNA:

Kivettymättömät luut. Mitä tulee dinosaurusten luulöytöihin, on merkillepantavaa, että useat niiden luut ovat vielä kivettymättömiä ja niiden ainepitoisuudet ovat täysin vastanneet tuoreita luita. Se on erikoista, koska luidenhan pitäisi olla kymmeniä miljoonia vuosia vanhoja. Tällaiset luulöydöt osoittavat, että teoriat vuosimiljoonien ikäisistä dinosaurusfossiileista on syytä unohtaa. Niiden täytyy todellisuudessa olla vain muutamia tuhansia vuosia vanhoja:

C. Barreto on työryhmänsä kanssa tutkinut nuorten dinosaurusten luita (Science, 262:2020-2023). On jännittävää todeta, että tutkitut, evoluutioteorian mukaan 72-84 miljoonan vuoden ikäisiksi arvioidut luut eivät ole kivettyneet. Niiden kalsiumin ja fosforin pitoisuuden suhde on samanlainen kuin nykyisissä luissa. Alkuperäinen julkaisu paljastaa luiden hienosti säilyneet mikroskooppiset yksityiskohdat. (36)

Kollageeni ja muut valkuaisaineet. Dinosaurusten jäänteistä on voitu eristää valkuaisaineita kuten kollageeni, albumiini ja osteokalsiini. Mielenkiintoista on, että näitä aineita ei aina tavata edes nykyajalta peräisin olevista eläinfossiileista. Esim. eräästä mammutin luunäytteestä, joka arvioitiin 13 000 vuoden ikäiseksi, kaikki kollageeni oli jo hävinnyt (Science, 1978, 200, 1275). Kuitenkin dinosaurusfossiileista on voitu eristää kollageenia. Biochemist-ammattilehden mukaan kollageeni ei voi säilyä edes kolmea miljoonaa vuotta ihanteellisessa nollan celcius-asteen lämpötilassa ⁽³⁷⁾.

DNA. Muutamissa uutisissa on kerrottu, miten DNA:ta on löydetty dinosauruksista, vaikka samaa ainetta ei tavata aina edes mammuteista tai ihmisfossiileista. Vaikeaksi DNA-löydöt evoluutioteorian kannalta tekee se, että DNA:n puoliintumisajaksi on laskettu vain 521 vuotta [Näin kertoi Yle uutiset (yle.fi > Uutiset > Tiede, 13.10.2012) uutisessa nimeltään ”DNA:n säilyvyyden takaraja selvisi”] ja että 10 000 vuoden kuluttua sitä ei pitäisi olla jäljellä ollenkaan (Nature, 1 Aug, 1991, vol 352). Kuitenkin sitä kuten muita nopeasti hajoavia aineita on tavattu dinosaurusten fossiileista. Jos kyse on miljoonia vuosia sitten eläneistä eläimistä, ei sen pitäisi olla mahdollista.

5. "Raamattu ei ole historiallisesti luotettava"

Aiemmissa kappaleissa on käsitelty mm. evoluutioteoriaa ja elämän syntyä. On todettu, että naturalistisissa teorioissa on vakavia puutteita. Ne eivät pysty antamaan vastausta elämän syntyyn ja mikä on nykyisten lajien alkuperä. Paljon järkevämpää on uskoa Jumalan luomistyöhön kuin näihin todistamattomiin teorioihin, jotka ovat vastoin käytännön havaintoja.

   Kaikesta huolimatta Darwinin kautta suosion saanut evoluutioteoria on ratkaisevasti vaikuttanut ihmisten käsityksiin. Se yhdessä liberaaliteologian kanssa on saanut ihmiset epäilemään Jumalan luomistyötä sekä muuta Raamatun historiallisuutta, kuten evankeliumien luotettavuutta. Tässä asiassa kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin:

Naturalismi taustalla. On tavallista, että luomisen kieltävät tiedemiehet ja liberaaliteologit sanovat näkemyksensä perustuvan järkeen. He ajattelevat, että heidän näkemyksensä on tieteellinen, mutta päinvastaisella tavalla ajattelevien kanta on uskonnollinen. He uskovat olevansa neutraaleja tieteen edustajia.

   Edellinen näkemys on kuitenkin valheellinen, ja siihen on yksinkertainen syy: me emme voi todistaa menneisyyden tapahtumia kuten itsestään syntyä, johon nämä henkilöt uskovat, koska emme voi palata menneisyyteen. Myös luomisen todistaminen on jälkeenpäin mahdotonta. Tieteen rajat tulevat tässä vastaan.

   Niinpä vastakkain on kaksi uskoon perustuvaa näkemystä: naturalismi ja teismi. Naturalismissa uskotaan ainoastaan kosmoksen eli materian olemassaoloon ja että elämä syntyi sekä kehittyi itsestään. Sen sijaan teismissä oletetaan, että kosmoksen lisäksi on Jumala, joka on luonut kaiken. Kumpikaan ei ole tieteellinen näkemys, vaikka ihminen itse saattaa ajatella olevansa tieteellinen ja järkevä.

   Mihin nyt kannattaa kiinnittää huomiota, on se, että naturalistisesti ajattelevat henkilöt yhdistävät oman näkemyksensä tieteeseen. He ovat sitoutuneet naturalismiin huolimatta siitä, mitä tutkimustulokset osoittavat. Vaikka elämän syntyä ei ole todistettu eikä ole voitu osoittaa esimerkkejä todellisista lajimuutoksista, he silti pitäytyvät naturalistisessa maailmankatsomuksessa ja näissä näkemyksissä. Se käy hyvin ilmi muutamasta lausunnosta:

George Wald: Mitä tulee elämän syntyyn maapallollamme, on vain kaksi mahdollisuutta: luominen tai itsestään syntyminen (evoluutio). Ei ole olemassa mitään kolmatta vaihtoehtoa. Itsestään syntyminen todistettiin vääräksi 100 vuotta sitten, mutta se johtaa meidät yhteen ainoaan vaihtoehtoon: yliluonnolliseen luomiseen. Emme voi hyväksyä sitä filosofisilla perusteilla (henkilökohtaisista syistä), ja siksi me valitsemme uskon mahdottomaan: että elämä sai alkunsa itsestään sattuman kautta. (38)

L.T. More: Mitä enemmän joku paleontologiaa tutkii, sitä enemmän hän tulee vakuuttuneeksi siitä, että evoluutio perustuu ainoastaan uskoon; täsmälleen samanlaiseen uskoon, joka on oltava silloin, kun kohtaamme uskonnon suuret mysteerit. Ainoa vaihtoehto on oppi erityisestä luomisesta, mikä voi olla totta, mutta irrationaalista. (39)

Sir Arthur Keith: Kehitystä ei ole todistettu eikä se ole todistettavissa. Uskomme siihen, koska ainoa vaihtoehto on erityinen luominen, jota ei voi ajatella. (39)

D. Watson: Itse evoluutio on eläintieteilijöiden hyväksymä, ei sen tähden, että sen olisi havaittu tapahtuvan… tai että tämä voitaisiin todistaa loogisen ja yhtäpitävän todistusaineiston pohjalta, vaan koska vaihtoehto on erityinen luominen, ja tätä ei voi ajatella. (39)

Miten sitten naturalismi vaikuttaa Raamatun tutkimukseen? Lyhyesti sanottuna ne liberaalitutkijat, jotka ovat sitoutuneet naturalismiin, hylkäävät epätieteellisinä kaikki sellaiset kohdat, joissa mainitaan Jumalan puuttuminen maailman tapahtumiin. He selittävät kaiken materialistisesta viitekehyksestä käsin, ja siksi ei ole voinut olla Jumalan luomistyötä kuudessa päivässä, toteutuneita profetioita, neitseestäsyntymistä tai Jeesuksen ihmetekoja. Niitä pidetään epätieteellisinä, koska maailmankaikkeus on suljettu kaikelta ulkopuoliselta ja yliluonnolliselta vaikutukselta eikä luonnonlakeja voida rikkoa. Sitä pidetään mahdottomana.

   Kyse ei ole siitä, että liberaaliteologeilla olisi jotakin uutta aineistoa käytettävissään, jota ei muilla ole, vaan siitä, että naturalismi ohjaa heidän tutkimustyötään. Tämä tulee hyvin ilmi tunnetun Jeesus-seminaarin edustajan J.D. Crossanin lausunnosta. Hän sanoi Chicago Tribune Magazinessa:

Minusta fysiikan lait ovat aina olleet samoja, niin ensimmäisellä vuosisadalla kuin nytkin. (40)

Pari muuta lainausta viittaa samaan suuntaan. Tunnetut liberaalitutkijat ovat vakuuttuneita, ettei voi esiintyä ihmeitä eikä mitään yliluonnollista:

David Friedrich Strauss: Kun siis kohtaamme kertomuksen tietyistä ilmiöistä tai tapahtumista, joista joko selvästi sanotaan tai oletetaan, että ne ovat suoraan Jumalan tai yliluonnollisia voimia omaavan ihmisen vaikuttamia, tällainen kertomus on tältä osin todettava epähistorialliseksi. (41)

Adolf von Harnack: Olemme täysin vakuuttuneita siitä, että se, mikä tapahtuu ajassa ja tilassa, tapahtuu luonnonlakien alaisuudessa. Mitään Luonnon järjestystä rikkovia "ihmeitä" ei voi tapahtua. (42)

Yksi hyvä esimerkki liberaaliteologien ja naturalistien asennoitumisesta on suhde vedenpaisumukseen. Seuraavissa lainauksissa kerrotaan, miten kansoilla on säilynyt perimätietona kertomus vedenpaisumuksesta. Eräiden arvioiden mukaan tällaisia kertomuksia on lähes 500 kappaletta (Lukumäärällä ei ole merkitystä. Vaikka vedenpaisumuskertomuksia olisi 5000, ei sillä olisi merkitystä naturalisteille.). Tällaisilla seikoilla ei ole kuitenkaan mitään vaikutusta naturalisteihin, koska he ovat ennakolta torjuneet vedenpaisumuksen mahdollisuuden. Tuskin mikään todistusaineisto saa heitä uskomaan, että vedenpaisumus on tapahtunut:

Maailmasta tunnetaan puolisen tuhatta eri kulttuuria, muiden muassa Kreikan, Kiinan, Perun sekä Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen joukosta, joiden legendojen ja myyttien kirjoon liittyy väkevä kertomus suuresta tulvasta, joka on muuttanut kansan historian kulkua. Monissa tarinoissa selviytyjiä on harvalukuinen joukko, aivan kuin Ukko-Nooan tapauksessa. Monesti tulvan aiheuttajina pidettiin jumalia, jotka olivat syystä tai toisesta kyllästyneet ihmiskuntaan. Väki oli kenties turmeltunutta, kuten Nooan aikana ja Pohjois-Amerikan lounaisosien hopi-intiaanien tarussa tai oli käynyt liian monilukuiseksi ja meluisaksi, kuten Gilgamesh-eepoksessa. (43)

Lenormant sanoo kirjassaan ”Beginning of History”:

“Meillä on tilaisuus todistaa, että vedenpaisumuskertomus on yleismaailmallinen perimätieto ihmisperheen kaikissa haaroissa, ja niin varmaa ja yhdenmukaista perimätiedollista asiaa kuin tämä, ei voitane pitää kuviteltuna taruna. Sen täytyy olla todellisen ja peloittavan tapauksen muisto, tapauksen, mikä teki niin voimakkaan vaikutuksen ihmissuvun ensimmäisten vanhempien mieleen, etteivät heidän jälkeläisensä voineet sitä milloinkaan unohtaa. (44)

Kaikenrotuisilla kansoilla on valtavasta tulvakatastrofista erilaisia perimätietoja. Niinpä ovat kreikkalaiset kertoneet keskuudessaan vedenpaisumustarinaa, jonka keskushenkilönä oli Deukalion; jo paljon ennen Kolumbusta oli Amerikan mantereen alkuasukkailla kertomuksia, jotka olivat säilyttäneet elävänä muiston suuresta tulvasta; myös Australiassa, Intiassa, Polynesiassa, Tiibetissä, Kašmirissa ja Liettuassa on tulvakertomuksia periytynyt sukupolvelta toiselle meidän päiviimme saakka. Olisivatko ne kaikki vain satuja, vain tarinoita? Olisivatko ne kaikki keksittyjä? On oletettavissa, että ne kaikki kuvastavat samaa valtavaa katastrofia. (45)

Luonnossa näkyy myös merkkejä vedenpaisumuksesta, koska vesi on peittänyt alueita, jotka nyt ovat korkeita vuoristoja tai kuivaa maata. Seuraavat pari esimerkkiä löytyvät maailman korkeimmasta vuoristosta, sen korkeimmalta huipulta, Mount Everestiltä. Ensimmäinen lainaus on vuodelta 1938 olevasta kirjasta. Samanlaisia merkkejä merielämästä löytyy muistakin korkeista vuoristoista. Tätäkään naturalistiset tutkijat eivät yhdistä vedenpaisumukseen maailmankuvansa takia

Himalajan jäätiköissä on härkien ja hevosten luita. Jäävyörymä, joka oli saanut alkunsa 5000 metrin korkeudessa olevalta jäätiköltä, toi tullessaan tuollaisia luita.

   Suuri englantilainen retkikunta, joka pääsi miltei Mount Everestin huipulle, löysi näissä korkeuksissa kivettyneitä kaloja, jotka makasivat vuorella. (46)

Harutaka Sakai japanilaisesta Kyushun yliopistosta on käyttänyt vuosia Himalajan vuoriston merellisten fossiilien tutkimiseen. Hän ja hänen ryhmänsä ovat luetteloineet varsinaisen mesotsooisen kauden akvaarion. Hentoja merililjoja, nykyisten merisiilien ja meritähtien sukulaisia, tavataan kallioseinämissä yli kolme kilometriä merenpinnan yläpuolella. Ammoniitteja, belemniitteja, koralleja ja planktonia esiintyy fossiileina vuorten kallioissa...

   Kahden kilometrin korkeudella geologit löysivät meren itsensä jättämän jäljen. Sen aaltomainen kalliopinta vastaa muotoja, jotka jäävät hiekkaan matalan veden laineista. Jopa Everestin huipulta tavataan keltaisia nauhoja kalkkikiveä, joka syntyi veden alla lukemattomien merieläinten jäännöksistä. (Maapallo ihmeiden planeetta, s. 55)

Kolmas esimerkki liittyy Alppeihin. Suomalainen geologi kirjoitti jo vuosikymmeniä sitten, miten merieliöiden jäänteitä on mahdollista löytää Alpeilta:

On syytä käydä vielä hiukan lähemmin tarkastamaan vuorijonojen kivilajien alkuperäistä luonnetta. Varsinaisissa Alpeissa se näkyy parhaiten säilyneenä pohjoisen ns. Helvetialaisen vyöhykkeen kalkkialpeissa. Kalkkikivet ovat täällä voitolla. Kun tarkastelemme täällä kiveä jonkin vuoren jyrkissä rinteissä tai huipulla - jos sinne asti jaksamme kavuta -, niin löydämme siitä ennen pitkää kivettyneitä eläinjäännöksiä, eläinfossiileja. Ne ovat täälläkin usein pahasti venyneitä, litistyneitä ja särkyneitä, mutta kumminkin tapaa myös semmoisia kappaleita, jotka voidaan lajilleen määrittää. Kaikki nuo fossiilit ovat merieläinten kalkkikuoria tai runkoja. Niiden joukossa on spiraalikierteisiä ammoniitteja ja varsinkin paljon kaksikuorisia simpukoita... Lukijan mieleen on edellä olevan esityksen johdosta varmaankin tullut kysymys: Mikä merkitys on sillä seikalla, että vuorijonoissa on niin paljon meren pohjalle kerrostuneita sedimenttejä?... (s. 236,237 "Muuttuva maa", Pentti Eskola)

Jerry A. Coynen evoluutiota käsittelevässä kirjassa (Miksi evoluutio on totta, s. 127) kerrotaan, miten Darwin löysi korkealta Andeilta fossiloituneita simpukankuoria. Kirjoittaja myöntää vuoren olleen veden alla, mutta ei kuitenkaan usko vedenpaisumukseen:

Beaglella matkatessaan Darwin itse löysi korkealta Andeilta fossiloituneita simpukankuoria. Ne osoittivat, että se, mikä on nyt vuori, oli kerran veden alla.

Seuraavat kommentit jatkavat samasta aiheesta. Niissä myönnetään, että merelliset sedimentit ovat yleisiä mantereilla. Sitä ei kuitenkaan ole osattu yhdistää vedenpaisumukseen; varmasti siksi koska nämä tutkijat kieltävät vedenpaisumuksen mahdollisuuden. Ensimmäinen kommenteista on geologian isäksi mainitun James Huttonin kirjasta yli 200 vuoden takaa:

Joudumme päättelemään, että kaikki maan kerrostumat  - - ovat syntyneet meren pohjalle kasaantuneesta hiekasta ja sorasta, äyriäisten kuorista ja koralliaineista, maasta ja savesta. (J. Hutton, The Theory of the Earth l, 26. 1785)

J.S. Shelton: Mantereilla merelliset sedimenttikalliot ovat paljon yleisempiä ja laaja-alaisempia kuin mitkään muut sedimenttikalliot yhteensä. Tämä on eräs niistä yksinkertaisista tosiasioista, joka vaatii selitystä ollen kaiken sen ytimessä, joka liittyy ihmisen jatkuviin pyrkimyksiin ymmärtää geologisen menneisyyden muuttuvaa geografiaa. (47)

Tekstien luotettavuus. Kun ovat kyseessä esim. evankeliumeissa olevat tapahtumat, on totta, että niissä mainitaan ihmeitä – asia, joka on kompastuskivi monille naturalistisille liberaalitutkijoille. Kuitenkin jos nämä tapahtumat ovat todellista historiaa, kuuluvat ne tieteen ja tosiasioiden, eivät tarujen alueelle. Tutkijat itse kääntyvät taruihin, mikäli he yrittävät kieltää todelliset historialliset tapahtumat oman naturalistisen maailmankatsomuksensa takia.

   On tietenkin totta, ettei mitään historiasta voi todistaa jälkeenpäin aukottomasti, ja tämä pätee myös Raamatussa ja Uudessa testamentissa mainittuihin tapahtumiin. Kuitenkin on hyviä syitä pitää näitä tapahtumia historiallisina. Se johtuu mm. seuraavista tekijöistä:

Silminnäkijät. Kaikkein tieteellisin tapa historian alueella ja kun kirjoitetaan asioita muistiin, ovat silminnäkijöiden havainnot. Ei ole olemassa sen parempaa ja tieteellisempää tapaa, koska ainoastaan silminnäkijät voivat antaa luotettavaa tietoa.

   Tämä ehto toteutuu hyvin Uuden testamentin evankeliumeissa. Kirjoittajat itse olivat silminnäkijöitä tai sitten he olivat haastatelleet silminnäkijöitä. Tätä parempaa pohjaa evankeliumien luotettavuudelle ei voi olla:

- (2 Piet 1:16) Sillä me emme seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan me olimme omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa.

- (Joh 1:14) Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.

- (1 Joh 1:1-3) Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta -

2. ja elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille -

3. minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa.

- (Luuk 1:1-4) Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista,

2. sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita,

3. niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus,

4. että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu.

Apostolien teoissa käy myös ilmi, miten Luukas, kirjoittaja, oli itse näkemässä ja kokemassa tapahtumia. Hän kirjoitti me-muodossa, koska hän oli tapahtumissa mukana:

- (Apt 27:1-8) Kun oli päätetty, että meidän oli purjehtiminen Italiaan, annettiin Paavali ja muutamat muut vangit erään Julius nimisen, keisarilliseen sotaväenosastoon kuuluvan sadanpäämiehen haltuun.

2. Ja me astuimme adramyttiläiseen laivaan, jonka oli määrä purjehtia Aasian rannikkopaikkoihin, ja lähdimme merelle, ja seurassamme oli Aristarkus, makedonialainen Tessalonikasta.

3. Seuraavana päivänä laskimme Siidoniin. Ja Julius kohteli Paavalia ystävällisesti ja salli hänen mennä ystäviensä luo hoitoa saamaan.

4. Ja sieltä laskettuamme merelle purjehdimme Kypron suojaan, koska tuulet olivat vastaiset.

5. Ja kun olimme merta purjehtien sivuuttaneet Kilikian ja Pamfylian, tulimme Myrraan, joka on Lykiassa.

6. Siellä sadanpäämies tapasi aleksandrialaisen laivan, jonka oli määrä purjehtia Italiaan, ja siirsi meidät siihen.

7. Ja monta päivää me purjehdimme hitaasti ja pääsimme vaivoin Knidon kohdalle. Ja kun tuulelta emme päässeet sinne, purjehdimme Salmonen nenitse Kreetan suojaan.

8. Ja vaivoin kuljettuamme liki sen rantaa saavuimme erääseen paikkaan, jonka nimi oli Kauniit Satamat ja jonka lähellä Lasaian kaupunki oli.

Totuuden puhuminen. Monet liberaaliteologit väittävät, että evankeliumit eivät voi olla totta, koska opetuslapset kirjoittivat ne ja koska ne syntyivät opetuslasten halusta korottaa Jeesusta.

   Edellinen näkemys on kuitenkin helppo kumota yhdellä seikalla: kysymys ei ole siitä, että opetuslapset kirjoittivat, vaan ovatko he kirjoittaneet totta. Vain se ratkaisee, eikä muulla ole merkitystä. Mm. seuraavat jakeet viittaavat siihen, että pyrittiin pysymään totuudessa:

- (Joh 19:35) Ja joka sen näki, on sen todistanut, ja hänen todistuksensa on tosi, ja hän tietää totta puhuvansa, että tekin uskoisitte.

- (Joh 21:24) Tämä on se opetuslapsi, joka todistaa näistä ja on nämä kirjoittanut; ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on tosi.

- (2 Piet 1:16) Sillä me emme seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan me olimme omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa.

Toiseksi on huomattava, että evankeliumit käsittelevät suuria julkisia tapahtumia ja niissä oli mukana tunnettuja henkilöitä, kuten hallitsijoita ja ylipappeja (Herodes Suuri, Pilatus, ylipappi Kaifas ja hänen appensa Hannas, suuren neuvoston jäsen Joosef Arimatialainen, Herodes Agrippa, Gamaliel, käskynhaltija Sergius Paulus, käskynhaltija Gallion, maaherra Feeliks ja maaherra Festus, kuningas Agrippa...). Apostolit saattoivat myös vedota siihen, että asiat olivat tapahtuneet julkisesti ja olivat muillekin tuttuja. Tällaiset seikat osoittavat, että kyse on historiallista tapahtumista.

   Niinpä kun evankeliumit kirjoitettiin tilanteessa, jossa esiintyi vihamielistä suhtautumista kristillistä uskoa kohtaan, olisi vastustajien ollut helppo kumota kirjoitetut asiat, mikäli ne eivät olleet totta. Hekin olivat olleet silminnäkijöitä.

   Toisaalta se tosiasia, että kristillinen usko levisi voimakkaasti ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla, osoittaa, että evankeliumeissa on kysymys historiallisista tapahtumista, jotka olivat kaikkien tiedossa. Muuten kristillisen uskon olisi ollut mahdotonta levitä niin nopeasti.

- (Matt 4:24, 25) Ja maine hänestä levisi koko Syyriaan, ja hänen luoksensa tuotiin kaikki sairastavaiset, monenlaisten tautien ja vaivojen rasittamat, riivatut, kuunvaihetautiset ja halvatut; ja hän paransi heidät.

25. Ja häntä seurasi suuri kansan paljous Galileasta ja Dekapolista ja Jerusalemista ja Juudeasta ja Jordanin tuolta puolen.

- (Mark 3:8) ja Jerusalemista ja Idumeasta ja Jordanin tuolta puolen ja Tyyron ja Siidonin ympäristöltä tuli paljon kansaa hänen tykönsä, kun he kuulivat, kuinka suuria tekoja hän teki

- (Matt 14:16, 20, 21) Mutta Jeesus sanoi heille: "Ei heidän tarvitse mennä pois; antakaa te heille syödä."

20. Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi. Sitten he keräsivät jääneet palaset, kaksitoista täyttä vakallista.

21. Ja niitä, jotka aterioivat, oli noin viisituhatta miestä, paitsi naisia ja lapsia.

- (Matt 16:9-11) Ettekö vielä käsitä? Ja ettekö muista niitä viittä leipää viidelletuhannelle ja kuinka monta vakallista otitte talteen,

10. ettekä niitä seitsemää leipää neljälletuhannelle ja kuinka monta vasullista otitte talteen?

11. Kuinka te ette käsitä, etten minä puhunut teille leivästä? Vaan kavahtakaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta."

- (Apt 2:22, 40, 41) Te Israelin miehet, kuulkaa nämä sanat: Jeesuksen, Nasaretilaisen, sen miehen, josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja merkeillä, joita Jumala hänen kauttansa teki teidän keskellänne, niinkuin te itse tiedätte,

40. Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta."

41. Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.

- (Apt 26:24-26) Mutta kun hän näin puolustautui, sanoi Festus suurella äänellä: "Sinä olet hullu, Paavali, suuri oppi hulluttaa sinut."

25. Mutta Paavali sanoi: "En ole hullu, korkea-arvoinen Festus, vaan puhun totuuden ja toimen sanoja.

26. Kuningas kyllä nämä tietää, jonka tähden minä puhunkin hänelle rohkeasti. Sillä minä en usko minkään näistä asioista olevan häneltä salassa; eiväthän nämä ole missään syrjäsopessa tapahtuneet.

- (Apt 10:37,38) sen sanan, joka lähtien Galileasta on levinnyt koko Juudeaan, sen kasteen jälkeen, jota Johannes saarnasi, sen te tiedätte;

38. te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli hänen kanssansa.

Muut lähteet. Entä Raamatun ulkopuoliset lähteet? On mielenkiintoista havaita, että vaikka emme käyttäisi mitään Uuden testamentin kirjoituksia tai muuta kristillistä materiaalia, voisimme ei-kristillisistä lähteistä saada selville Jeesuksen elämän pääpiirteet. Maalliset lähteet tuovat esille samoja piirteitä Jeesuksen ja alkuseurakunnan elämästä kuin mitä Uusi testamentti esittää. Tämä osoittaa, miten Uuden testamentin tapahtumat ovat olleet yleisessä tiedossa. Ne eivät tapahtuneet missään syrjäsopessa, kuten Paavali aikanaan puhui Festukselle. (Apt 26:24-26) Mutta kun hän näin puolustautui, sanoi Festus suurella äänellä: "Sinä olet hullu, Paavali, suuri oppi hulluttaa sinut." Mutta Paavali sanoi: "En ole hullu, korkea-arvoinen Festus, vaan puhun totuuden ja toimen sanoja. Kuningas kyllä nämä tietää, jonka tähden minä puhunkin hänelle rohkeasti. Sillä minä en usko minkään näistä asioista olevan häneltä salassa; eiväthän nämä ole missään syrjäsopessa tapahtuneet).

• Jeesus oli viisauden täyttämä ihminen, mikäli häntä yleensä voidaan ihmiseksi kutsua (Josefus).

• Jeesus tunnettiin nimellä Jeesus Nasaretilainen (Talmud).

• Hän sanoi, ettei ollut tullut kumoamaan, vaan täyttämään lain (Talmud).

• Hän oli opettaja (Josefus, Talmud).

• Hänellä oli opetuslapsia (Talmud).

• Hän teki ihmeitä (Josefus, Talmud).

• Hänen opetuslapsensa paransivat sairaita ja tekivät ihmeitä (Talmud).

• Pilatus (26-36 jKr) tuomitsi hänet kuolemaan (Tacitus, Josefus) vaikutusvaltaisten juutalaisten miesten yllytyksestä (Josefus) ja keisari Tiberiuksen (14-37 jKr) hallituskaudella (Tacitus).

• Hänet tuomittiin kuolemaan ristillä (Josefus, Tacitus, Thallus, Talmud).

• Hänen ristiinnaulitsemisensa yhteydessä vallitsi pimeys (Thallus).

• Hänet ristiinnaulittiin pääsiäisen yhteydessä (Talmud).

• Hän nousi ylös (Josefus).

• Jeesuksen seuraajat pitivät häntä Jumalana ja lauloivat ylistysvirsiä hänelle (Plinius nuorempi).

• Hänellä oli juutalaisia ja kreikkalaisia seuraajia (Josefus).

• Usko Kristukseen oli kotoisin Juudeasta (Tacitus, Josefus), josta se oli levinnyt Roomaan asti (Tacitus).

• Jeesuksen seuraajia nimitettiin kristityiksi (Josefus, Tacitus, Suetonius, Plinius nuorempi).

• Jeesuksella oli Jaakob-niminen veli (Josefus).

• Jeesusta kutsuttiin Kristukseksi eli Messiaaksi (Josefus).

Se, että Uuden testamentin ja Raamatun tapahtumat ovat totta, saa siis vahvistusta muista lähteistä. Arkeologia, historioitsijoiden muistiinpanot sekä kirkkoisien maininnat ovat toistuvasti tukeneet Raamatun historiallisuutta. Niissä mainitaan kymmenien hallitsijoiden, muiden henkilöiden ja paikkakuntien nimiä, joista useat on aluksi tiedetty vain Raamatun perusteella. Se on vahva todistus siitä, että nämä asiat ovat todella tapahtuneet.

   Seuraava lainaus viittaa Luukkaan tarkkuuteen historioitsijana (muut evankeliumit kertovat samoista asioista). Jos hän oli tarkka kuvatessaan suhteellisen merkityksettömiä yksityiskohtia – joiden paikkansapitävyys voidaan vahvistaa muista lähteistä – miksi hän ei olisi ollut tarkka myös ihmeiden tai niiden asioiden kuvaamisessa, joille ei saada ulkopuolista vahvistusta? Ainoastaan naturalistinen ennakkoasenne, jollainen epäuskoisilla teologeilla on, estää hyväksymästä tätä käsitystä.

Arkeologia tekee eräässä mielessä juuri sitä. Jos muinaiset historialliset yksityiskohdat ovat osoittautuneet kerta kerran jälkeen oikeiksi, se lisää luottamustamme myös niihin kyseisen historioitsijan kirjoituksiin, joita ei voi samalla tavalla tarkastaa.

   Pyysin, että McRay kertoisi asiantuntijan mielipiteensä. – Vahvistaako vai heikentääkö arkeologia Uuden testamentin luotettavuutta, kun arkeologian tutkijat tarkastavat kirjoitusten sisältämiä yksityiskohtia?

   Mcrayn vastaus tuli ilman aikailua. – Uuden testamentin luotettavuus kasvaa tutkimusten myötä, siitä ei ole epäilystäkään. Aivan niin kuin minkä tahansa muinaisen dokumentin luotettavuutta edistää se, kun kaivausten edetessä todetaan, että kirjoittaja on antanut oikeita tietoja jostakin paikasta tai tapahtumasta…

   – Sekä liberaalien että konservatiivisten tutkijoiden yleinen mielipide on, että Luukas oli historiankirjoittajana hyvin tarkka, vastasi McRay. – Hän oli oppinut, hän oli kaunopuheinen, hänen kreikkansa lähenteli klassista tasoa, hän kirjoitti kuten koulutettu mies, ja arkeologiset löydöt ovat kerta toisensa jälkeen osoittaneet, että Luukas oli tarkka siinä, mitä kirjoitti.

   McRay lisäsi, että monissa satamatarinaa vastaavissa tapauksissa tutkijat olivat aluksi luulleet joitakin Luukkaan viittauksia vääriksi, mutta myöhemmät löydöt ovat vahvistaneet, että hän on kirjoittanut tiedot oikein… Eräs etevä arkeologi tutki huolellisesti Luukkaan maininnat kolmestakymmenestäkahdesta maasta, viidestäkymmenestäneljästä kaupungista ja yhdeksästä saaresta eikä löytänyt yhtään virhettä. (48)

A.N. Sherwin-White, klassisen ajan historian tutkija, ja jota on pidetty etevimpänä roomalaisen lain tuntijana, on tutkinut erityisesti Apostolien tekoja (Roman Society and Roman law in the New testament, Oxford: Oxford university press, 1963, s. 173). Hän toteaa, että yritykset kieltää sen luotettavuus näyttävät pakostikin mielettömiltä. Luukas kirjoitti Apostolien tekojen lisäksi yhden evankeliumeista:

Apostolien tekojen historiallinen tarkkuus on osoittautunut ällistyttäväksi... kaikki yritykset kieltää Apostolien tekojen perustavaa laatua oleva historiallisuus edes pienissä yksityiskohdissa näyttävät nyt pakostikin mielettömiltä. Rooman historian tutkijat ovat jo pitkään pitäneet sitä itsestäänselvänä.

Muutamat tutkijat ja arkeologit ovat ottaneet kantaa siihen, miten arkeologiset löydöt vahvistavat Raamatun historiallisuutta:

Keith N. Schoville: "On tärkeää ymmärtää, että arkeologisista kaivauksista on saatu suuri määrä todisteita, jotka osoittavat täysin selvästi, ettei Raamattu ole hurskasta väärentelyä. Tähän mennessä yhtäkään Raamatun historiallista kohtaa ei ole voitu todistaa vääräksi niiden todisteiden perusteella, joita on saatu arkeologisista tutkimuksista." (49)

Nelson Glueck: "Voidaan sanoa ehdottoman varmasti, ettei yksikään arkeologinen löytö ole koskaan asettanut mitään raamatunkohtaa kyseenalaiseksi. On tehty kymmeniä arkeologisia löytöjä, jotka vahvistavat Raamatun historialliset lausunnot joko pääpiirteissään taikka yksityiskohtaisesti." (50)

Kuten todettiin, ovat evankeliumit ja muut Raamatun tekstit saaneet kerta toisensa jälkeen vahvistuksen arkeologiasta ja muista historiallisista löydöistä. Voidaan hyvin päätellä, että kysymys on historiallisista tapahtumista.

   Kertauksen vuoksi on hyvä ottaa muutamia esimerkkejä tältä alueelta. Ne kertovat henkilöistä tai paikoista, joiden olemassaoloa ja historiallisuutta epäiltiin pitkän aikaa, koska niistä oli vähän tai ei lainkaan tietoja muissa lähteissä. Myöhemmät kaivaukset ja löydöt kuitenkin antoivat vahvistuksen sille, että kyse oli historiallisista henkilöistä tai paikoista. Esimerkeissä kerrotaan tutuista Raamatun nimistä:

Belsassar. Tämän kuninkaan, joka esiintyy Danielin kirjassa, olemassaoloa epäiltiin pitkään. Väitettiin, ettei Belsassar-nimistä henkilöä ole koskaan ollut olemassa. Kriitikot olivat asiasta varmoja. Tänään Raamatun kertomus kuitenkin myönnetään todeksi. Tässä on kysymys tieteestä ja totuudesta.

Nasaret. Pitkään epäiltiin Nasaret-nimisen kaupungin olemassaoloa, koska siitä ei mainittu esim. Vanhassa testamentissa mitään. Vuonna 1955 suoritetut kaivaukset osoittivat kuitenkin, että tämä kaupunki oli olemassa Galileassa huomattavasti ennen Jeesuksen syntymää. Asiaa pohtiessaan Anthony Harvey kirjoitti: ”Tämä pikku tapahtuma ei tosiaankaan ole ainut laatuaan. Se on vain yksi esimerkki siitä, kuinka arkeologia on viime vuosikymmeninä lisännyt evankeliumikertomusten luotettavuutta.” (51)

Ylipappi Kaifas oli henkilö, joka mainitaan evankeliumeissa monta kertaa. Hän oli yksi Jeesuksen vastustajista. Mielenkiintoista on, että hänen luuarkkunsa ja muita arkkuja löytyi vahingossa Jerusalemin lähistöltä, kun työmiehet rakensivat tietä. Jukka Norvanto kertoo tästä löydöstä:

Arkeologit kutsuttiin paikalle ja pian selvisi, että arkut olivat 1. vuosisadalta ja kuuluivat varakkaille ihmisille. Ajoitus oli helppoa, koska arkuista löytyi rahoja, joista näkee usein jopa vuosiluvun, jolloin raha on painettu. Eikä siinä kaikki. Arkuissa oli myös niiden sisällä olevien ihmisten nimet.

   Suurin uutinen oli se, että yhdessä arkuista oli Kaifaan nimi. Ja kun muista lähteistä tiedetään, että ainoa sen niminen kuuluisuus tuolta ajalta eli n. 40-luvulta jKr. oli Raamatussakin mainittu ylipappi Kaifas, niin suurta epäilystä ei ole siitä, etteikö löytynyt ihminen olisi ollut samainen Raamatun henkilö. Tämä oli, muuten, ensimmäinen kerta, jolloin joku Raamatun henkilö tai ainakin se, mitä hänestä on jäljellä, on löytynyt. Toki tuolta ajalta on löytynyt useitakin Raamatun ulkopuolisia mainintoja monestakin Raamatun henkilöstä kuten Pilatuksesta, Johannes Kastajasta tai vaikkapa Jaakobista, Jeesuksen velipuolesta. Mutta Kaifas on ainoa, joka on itse löytynyt. (52)

Pilatus. Eräs kohta, jota liberaaliteologit pitkään epäilivät, oli Luukas 3:1, jossa kerrotaan Lysanias-nimisestä henkilöstä Abilenen neljännysruhtinaana. Heidän mukaansa Lysanias oli elänyt 50 vuotta aiemmin ja että Luukas väittää hänen virheellisesti eläneen Jeesuksen aikana.

   Arkeologit löysivät kuitenkin myöhemmin kaiverruksen, jossa mainitaan toinen Lysanias, joka oli Abilenen neljännysruhtinaana. Samannimisiä henkilöitä oli kaksi. Tämä osoitti, että Luukas oli oikeassa ja luotettava tiedon lähde, mutta skeptikkojen tiedot olivat puutteellisia.

   Samassa Luukkaan evankeliumin kohdassa sekä muualla evankeliumeissa kerrotaan myös Juudean maaherra Pilatuksesta. Hän oli henkilö, joka lopulta tuomitsi Jeesuksen kuolemaan. Michael J. Howard kertoo, miten tämän henkilön historiallisuus sai vahvistusta eräästä kivilöydöstä Kesareassa. Kivessä oli Pilatuksen nimi:

1900 vuoden ajan Pilatus oli olemassa vain evankeliumien sivuilla ja roomalaisten sekä juutalaisten historioitsijoiden epämääräisissä muistikuvissa. Hänen elämästään ei tiedetty juuri mitään. Jotkut sanoivat, ettei häntä ole ollutkaan. Mutta vuonna 1961 eräs italialainen arkeologiretkikunta työskenteli vanhan roomalaisen teatterin raunioilla Kesareassa. Muuan työmies käänsi kiven, jota oli käytetty eräässä portaikossa. Kääntöpuolella oli seuraava osittain kulunut latinankielinen teksti: Caesariensibus Tiberium Pontius Pilatus Praefectus Iudaeae.’ (Kesarean asukkaille Tiberiusta [kunnioittaen] Pontius Pilatus Juudean prefekti) Tämän jälkeen Pilatuksen olemassaoloa ei ollut enää aihetta epäillä. - - Piirtokirjoitukset tarjosivat nyt ensimmäistä kertaa todisteita sen ihmisen elämästä, joka määräsi Kristuksen ristiinnaulittavaksi – vieläpä samalta ajalta, jolloin hän eli. (53)

6. "Jumalasta ei voida tietää mitään"

Kirjoituksen alussa lähdettiin liikkeelle Jumalan olemassaolosta. Todettiin, että on hyviä syitä uskoa Jumalan olemassaoloon. Varsinkin luomakunnan olemassaolo todistaa Luojan eli Jumalan olemassaolosta. Naturalismiin perustuva alkuräjähdysteoria ei pysty selittämään sitä, miten nuppineulan kokoisesta tilasta ovat tulleet sellaiset asiat kuin galaksit, tähdet, planeetat, ihmiset, kalliot, meret, linnut, puut, elefantit ja kaikki mitä on olemassa. Ei ole viisasta uskoa, että kaikki on syntynyt itsestään tyhjästä. Tämän ymmärtämiseen ei tarvita yliopistokoulutusta vaan ainoastaan tavallista maalaisjärkeä.

   Voiko sitten Jumalasta tietää mitään, jos hän on olemassa? Yksi yleinen käsitys ja väite on, että emme voi tietää mitään, mutta tämä väite voidaan kyseenalaistaa. Loogisen päättelyn avulla jokainen meistä voi tehdä johtopäätöksiä. Ne antavat paljon tietoa, mikäli haluamme sitä etsiä.

Elävä. Jumalan on oltava elävä, koska maailmassakin on elämää. Käytännön kokemus ja tieto on, että elämä syntyy vain elämästä, eikä tähän sääntöön ole löydetty yhtäkään poikkeusta. Niinpä kun elämä maan päällä ei ole ikuista (aurinko ei ole voinut paistaa ikuisesti, koska muuten sen energiavarastot olisivat ehtyneet), viittaa se maapallon ulkopuoliseen lähteeseen eli Jumalaan. Hänen on täytynyt ja täytyy olla elävä, että elämä maapallolla olisi mahdollista.

Voimakas. Jumalan täytyy olla voimakas. Mikään pikkujumala tai ihminen ei voi tehdä galakseja, tähtiä ja planeettoja tai ladata aurinkoa sillä energialla, joka säteilee lämpöä ja valoa maan päälle. Mikään edellisistä asioista ei onnistu ihmiselle – jokainen voi sitä yrittää – ja kuitenkin ne kaikki ovat saaneet alkunsa jossain vaiheessa. Ainut järkevä selitys on, että kaikkivaltias ja voimakas Jumala on luonut ne.

Älykkyys. Kuten todettiin, voi ihminen suunnitella autoja, lentokoneita ja teknisiä välineitä. Se on osoitus hänen älykkyydestään. Toisaalta jos ihminen on älykäs ja älykkyyttä on maailmassa, täytyy sillä olla alkulähde. Naturalistit yrittävät selittää, että älykkyys on syntynyt itsestään kiven kaltaisesta elottomasta aineesta, mutta se on huono selitys. Paljon järkevämpi selitys on, että älykkyyttä on ollut ennen meitä, koska on olemassa älykäs Jumala.

Persoona. Jumalan täytyy olla persoona, koska maan päälläkin on persoonia, ja koska ihmiset voivat kokea tunteita, ajatella ja olla yhteydessä keskenään (kieli). Tällaisetkaan asiat eivät synny itsestään kiven kaltaisesta elottomasta aineesta, mutta persoonallinen ja kaikkivaltias Jumala on voinut laittaa nämä ominaisuudet ensimmäisiin ihmisiin ja sitä kautta heidän jälkeläisiinsä.

Jumala on luoja. Edellä on tuotu esille monia Jumalan piirteitä, kuten että hän on elävä, voimakas, älykäs ja persoonallinen olento.

   Yksi asia, mitä on jo käsitelty, on myös se, että hänen on oltava luoja. Elämän ja maailmankaikkeuden olemassaoloa ei voi selittää millään muulla tavalla kuin että ne ovat syntyneet kaikkivaltiaan Luojan toimesta. Itsestään ne eivät ole voineet syntyä, vaikka naturalistisissa teorioissa niin oletetaan. Mm. seuraavat jakeet viittaavat Jumalaan luojana:

- (Matt 19:4) Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi'

- (Room 1:25) nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen.

- (Ef 3:9) ja saattaa kaikille ilmeiseksi, mitä on sen salaisuuden taloudenhoito, joka ikuisista ajoista asti on ollut kätkettynä Jumalassa, kaiken Luojassa

- (Mark 13:19) Sillä niinä päivinä on oleva ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut hamasta luomakunnan alusta, jonka Jumala on luonut, tähän asti, eikä milloinkaan tule.

- (Ps 19:2) Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja.

- (Room 1:19-22) sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.

20. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,

21. koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.

22. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet

Moraalinen olento. Jumala on myös moraalinen olento. Mistä niin voi päätellä? Eräs osoitus on se, että me ihmiset olemme moraalisia olentoja ja teemme valintoja arkipäivän toimissa. Tunnemme, että monet asiat ovat oikeita ja meidän tulisi noudattaa niitä, mutta usein voimme tuntea vastahakoisuutta niiden tekemiseen. Jokainen luonnostaan tietää, mikä on oikeaa käytöstä ja kuinka lähimmäistä tulee kohdella, vaikka voimmekin paaduttaa itsemme. Tätä sisäistä aistia ja ymmärrystä, joka kehottaa meitä tekemään oikeita valintoja, on usein nimitetty omaksitunnoksi. Tämä asia tulee hyvin ilmi seuraavissa jakeissa. Paavali kirjoittaa, että lain teot – käsitys oikeasta ja väärästä – on kirjoitettu ihmisten sydämiin:

- (Room 2:14-16) Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki

15. ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä -

16. sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan.

Jotta asia tulisi selväksi, katsomme toista asiaan liittyvää lainausta. Loren Cunningham, joka on vieraillut maailman jokaisessa maassa, kertoo, miten käsitys oikeasta ja väärästä on yleinen kaikilla kansoilla – huolimatta siitä, ovatko nämä ihmiset olleet tekemisissä muun sivistyksen tai Raamatun kanssa. Ihminen luonnostaan tietää eron oikean ja väärän käytöksen välillä, vaikka voikin paaduttaa sydämensä:

Olen tavannut ihmisiä jokaisesta maailman maasta ja nähnyt sen, että ajatus rakkaudesta, vastuullisuudesta, oikeasta ja väärästä, omastatunnosta ja moraalista on olemassa kaikissa kulttuureissa. Jokaisessa kielessä on käsite oikealle ja väärälle. Näin on ollut jo ennen minkäänlaista kontaktia muun sivistyksen tai Raamatun kanssa. (54)

Edellisestä voidaan päätellä, että jos ihminen on moraalinen olento ja tietää eron oikean ja väärän käytöksen välillä, on myös Jumalan oltava moraalinen olento. Tämän voi ymmärtää pelkästään loogisen päättelyn kautta. Moraalisuus eli käsitys oikeasta ja väärästä ei voi syntyä kiven kaltaisesta elottomasta aineesta, mutta Jumala on voinut laittaa tämän ominaisuuden ihmisiin, koska ihminen luotiin alun perin Jumalan kuvaksi: 

- (1 Moos 1:26,27) Ja Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat".

27 Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.

Muutakin voidaan tietää

Jumalasta.

- (Hebr 1:1,2) Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta,

2. on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut

Edellä on tuotu esille muutamia sellaisia asioita, jotka kertovat Jumalan piirteistä. Hänen täytyy olla elävä, voimakas, älykäs, persoonallinen, moraalin on oltava hänelle tärkeä asia ja hän on luoja. Tämän voi päätellä jokainen pelkästään loogisen ajattelun kautta.

   On kuitenkin muitakin asioita, joita voimme tietää Jumalasta. Meitä ei ole jätetty oman viisautemme varaan tällä alueella, vaan Jumala on jo ilmoittanut itsestään oman Poikansa ja hänen asettamiensa apostolien kautta. Meidän ei tarvitse olla tekemisissä tuntemattoman Jumalan kanssa, vaan itsensä ilmoittaneen Jumalan kanssa. Tästä mm. Paavali puhui, kun hän julisti Jumalan pelastussanomaa ateenalaisille:

- (Apt 17:15-34) Ja Paavalin saattajat veivät hänet Ateenaan saakka, ja saatuaan vietäväksi Silaalle ja Timoteukselle käskyn mitä pikimmin tulla hänen luoksensa, he lähtivät sieltä pois.

16. Mutta Paavalin odottaessa heitä Ateenassa hänen henkensä hänessä kiivastui, kun hän näki, että kaupunki oli täynnä epäjumalankuvia.

17. Niin hän keskusteli synagoogassa juutalaisten ja jumalaapelkääväisten kanssa ja torilla joka päivä niiden kanssa, joita hän siellä tapasi.

18. Ja muutamat epikurolaiset ja stoalaiset filosofit väittelivät hänen kanssansa; ja toiset sanoivat: "Mitähän tuo lavertelija oikein tahtoo sanoa?" Toiset taas sanoivat: "Näkyy olevan vieraiden jumalien julistaja", koska hän julisti heille evankeliumia Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta.

19. Ja he ottivat hänet ja veivät Areiopagille ja sanoivat: "Voimmeko saada tietää, mikä se uusi oppi on, jota sinä ilmoitat?

20. Sillä outoja asioita sinä tuot meidän korvaimme kuulla. Me siis tahdomme tietää, mitä ne oikein ovat."

21. Sillä ateenalaisilla ja siellä oleskelevilla muukalaisilla ei kenelläkään ollut aikaa muuhun kuin uutta puhumaan ja uutta kuulemaan.

22. Niin Paavali astui keskelle Areiopagia ja sanoi: "Ateenan miehet, minä näen kaikesta, että te suuresti kunnioitatte jumalia.

23. Sillä kävellessäni ympäri ja katsellessani teidän pyhiä paikkojanne minä löysin myös alttarin, johon oli kirjoitettu: 'Tuntemattomalle jumalalle'. Mitä te siis tuntemattanne palvelette, sen minä teille ilmoitan.

24. Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä,

25. eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken.

26. Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat,

27. että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää - hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä;

28. sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: 'Sillä me olemme myös hänen sukuansa'.

29. Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema.

30. Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.

31. Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista."

32. Kuullessaan kuolleitten ylösnousemuksesta toiset ivasivat, toiset taas sanoivat: "Me tahdomme kuulla sinulta tästä vielä toistekin".

33. Ja niin Paavali lähti heidän keskeltänsä.

34. Mutta muutamat liittyivät häneen ja uskoivat; niiden joukossa oli Dionysius, Areiopagin jäsen, ja eräs nainen, nimeltä Damaris, sekä muita heidän kanssansa.

Mitä sitten Jumalasta voidaan tietää Raamatun ilmoituksen perusteella? Tällä alueella Raamatusta nousee esille kaksi tärkeää asiaa:

• Jumalan rakkaus ihmisiä kohtaan

• Jumalan viha vääryyttä ja syntiä kohtaan

Jumalan rakkaus ihmisiä kohtaan. Ensinnäkin on Jumalan rakkaus ihmisiä kohtaan, jonka melkein kaikki hyväksyvät, ja se onkin hieno asia. Raamatun perusteella Jumala on todellakin rakkaus (1 Joh 4:8 …sillä Jumala on rakkaus.), eli rakastava Jumala, joka haluaa meille parasta ja haluaa ihmisiä yhteyteensä. Yksi osoitus siitä on mm. puhekielen olemassaolo. Me voimme kommunikoida – ei ainoastaan ihmisten kanssa – vaan myös Jumalan kanssa. Se tapahtuu rukouksen kautta. Sen kautta me voimme sydämestämme kääntyä taivaallisen Jumalan puoleen ja kertoa huolemme hänelle, ja ennen kaikkea sen, että haluamme itse päästä hänen yhteyteensä.

   Jumalan hyvästä tahdosta ja rakkaudesta ihmisiä kohtaan kertovat mm. seuraavat jakeet:

- (Luuk 2:13,14) Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat:

14. "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"

- (1 Tim 2:3,4) Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme,

4. joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.

Miten sitten Jumalan rakkaus on tullut esille? Tästä nimenomaan Uusi testamentti kertoo meille. Sillä kun ihminen itsessään on puutteellinen Jumalan edessä ja koska vain Jumala voi sovittaa ihmisten synnit, niin kertoo Uusi testamentti, miten Jeesus Kristus, Jumalan Poika tuli maailmaan ja otti pois syntimme. Itse asiassa Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa, kuten Korinttolaiskirjeessä kerrotaan. Jumala oli aloitteentekijä ja mahdollisti sen, että voimme saada syntimme anteeksi ja iankaikkisen elämän. Motiivina oli hänen rakkautensa meitä kohtaan. Katsomme aiheeseen liittyviä jakeita:

- (2 Kor 5:19-21) Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.

20. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.

21. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.

- (Joh 3:16) Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

- (1 Joh 4:9,10) Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.

10. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

- (Room 5:8) Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.

Kun Jumala on valmistanut pelastuksen valmiiksi ihmisille, tarkoittaa se myös sitä, että pelastus saadaan armon kautta eli lahjaksi. Meidän ei kannata torjua tätä lahjaa:

- (Ef 2:8,9) Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -

9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.

- (Joh 4:10) Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos sinä tietäisit Jumalan lahjan, ja kuka se on, joka sinulle sanoo: 'Anna minulle juoda', niin sinä pyytäisit häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä."

- (Ilm 21:6) Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.

- (Ilm 22:17) Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.

Jumalan viha vääryyttä ja syntiä kohtaan. Jo edellä tuotiin esille, että kun ihminen on moraalinen olento, on myös Jumalan oltava sitä. Tämän voi päätellä pelkästään loogisen ajattelun kautta ilman erityistä ilmoitusta.

   Sama asia tulee esille Raamatussa. Jumala on todellakin moraalinen olento, joka vihaa vääryyttä ja syntiä. Hänellä on pyhyys eli viha syntiä kohtaan sekä rakkaus ihmisiin kuten seuraavat jakeet osoittavat. Niissä ei ole mitään ristiriitaa. Esim. tavallinen perheenäiti voi kokea samoin. Äidillä voi olla rakkaus lapsiaan kohtaan sekä viha sitä kohtaan, mikäli joku yrittää vahingoittaa hänen lapsiaan. Näissä asioissa ei ole mitään ristiriitaa.

- (1 Joh 1:5) Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä.

- (1 Joh 4:8) Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.

Jumala on siis valkeus, jossa ei ole mitään pimeyttä. Vaikka hän haluaa parastamme, on hän myös pyhä ja vanhurskas tuomari, joka vihaa vääryyttä ja tulee tuomitsemaan sen. Esimerkkejä Jumalan vihasta syntiä kohtaan on lukuisia. Historiallisia esimerkkejä ovat mm. Nooan aikainen sukupolvi, Sodoma ja Gomorra, kanaanilaiset sekä Israelin ja Juudan valtiot. Niitä ei kohdannut tuho sattumalta, vaan koska pahuus näissä yhteiskunnissa oli saavuttanut suuret mittasuhteet.

   Entä Uuden testamentin puoli? Tärkein esimerkki Jumalan vihasta on iankaikkinen helvetti, jonne joutuu jokainen katumaton ihminen. Jos tämä asia ei olisi totta, miksi esim. Jeesus puhui siitä paljon?

- (Matt 8:11,12) Ja minä sanon teille: monet tulevat idästä ja lännestä ja aterioitsevat Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa;

12. mutta valtakunnan lapset heitetään ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys."

- (Fil 3:18,19) Sillä monet, joista usein olen sen teille sanonut ja nyt aivan itkien sanon, vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina;

19. heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä.

- (2 Tess 1:9) Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta,

- (Ilm 20:12-15) Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.

13. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.

14. Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.

15. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.

Seuraava lainaus liittyy aiheeseen. Monilla on väärä käsitys Jumalasta, koska he eivät ymmärrä hänen vihaavan vääryyttä ja tuomitsevan katumattomat ihmiset helvettiin. Ja itse asiassa ainoastaan sellainen Jumala voi olla hyvä, joka reagoi pahaan kielteisesti. Jos hän ei vastusta pahaa ja tuomitse sitä, ei hän ole hyvä Jumala.

Jumalalla on muitakin piirteitä kuin rakkaus. Hän on myös oikeudenmukainen, vanhurskas ja pyhä.

   Ajattele esimerkin vuoksi, että joku tunkeutuisi väkivalloin kotiisi, pahoinpitelisi puolisosi ja tappaisi lapsesi. Myöhemmin keskustelet poliisin kanssa ja kysyt: ”Saitteko syyllisen kiinni?” ”Kyllä saimme, mutta me päästimme hänet vapaaksi”, poliisit vastaavat. Kun sitten alat järkyttyneenä ihmettelemään, miten moinen on mahdollista, saisit kuulla vastaukseksi: ”Niin, katsohan me olemme rakkauden valtio!” Rakkauden valtio! Mihin unohtui oikeudenmukaisuus?

   Mielestäni on jotenkin outoa, että monet valittavat sitä, miksei Jumala tee mitään maailmassa olevalle pahalle. Kun sitten sanomme, että hän tekee – hän tuomitsee katumattomat pahantekijät helvettiin – hän ei saisikaan tehdä niin, koska on rakkaus! Monien käsitys Jumalasta ei vastaa sitä kuvaa, jonka Raamattu hänestä antaa. Hänen rakkautensa ja oikeudenmukaisuutensa eivät ole joko-tai-vaihtoehtoja. Molemmat ovat saman Jumalan olemuksen määreitä. Kun Jumala armahtaa katuvan syntisen, hän ilmaisee rakkauttaan. Kun hän tuomitsee katumattoman syntisen helvettiin, hän ilmaisee oikeudenmukaisuuttaan. (55)

Toisaalta kun Jumala on tuomari, on loogista, että hän lopullisesti määrittelee sen, mikä on oikein ja väärin. Moraalia eivät määrittele Saddam Hussein, Hitler, playboy, murtovarkauksia tekevä henkilö tai esim. gallupkyselyt, vaan kaikkivaltias Jumala. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys, mikäli oletetaan Jumalan olemassaolo.

   Nykyaikana monet voivat suhtautua suopeasti esim. avioliiton ulkopuolisiin seksisuhteisiin tai homoseksuaalisiin suhteisiin, mutta Uuden testamentin selvä opetus on, että ne ovat väärin ja vievät eroon Jumalasta. Jotkut voivat kiistää tämän, mutta mistä he tietävät Jeesusta ja hänen asettamiaan apostoleja paremmin, mitä on rajan takana? Meidän kannattaisi ottaa vakavasti heidän kauttaan tulleet varoitukset kuten mm. seuraavat jakeet:

- (1 Kor 6:9,10) Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,

10. eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.

Katumattomuus esteenä. Edellä on tuotu esille kaksi tärkeää Jumalan ominaisuutta: hänen rakkautensa ihmisiä kohtaan sekä hänen pyhyytensä eli miten hän vihaa vääryyttä ja syntiä. Nämä ominaisuudet eivät ole ristiriidassa keskenään, vaan voivat olla samanaikaisesti voimassa, kuten edellä todettiin.

   Miten nämä asiat liittyvät ihmisen jumalasuhteeseen? Jos Jumala vihaa vääryyttä ja rakastaa ihmisiä, minkälainen ihminen voi sitten saada syntinsä anteeksi ja päästä taivaaseen? Koskeeko se kaikkia vai ainoastaan niitä, jotka kääntyvät Jumalan puoleen ja katuvat syntejään?

   Raamatun selvä vastaus edelliseen on, että kaikki ihmiset eivät pääse taivaaseen. Niin ei tule käymään, vaan tietyt ihmiset eli katumattomat jäävät ulkopuolelle.

   Onkin hyvä ymmärtää, että Jumala, joka antaisi anteeksi katumattomille synnintekijöille, ei voisi koskaan olla mikään hyvä Jumala. Hän olisi silloin yhtä paha kuin pahuus, jonka hän hyväksyy, jos hän katsoisi kaikkea vain sormien läpi. Samoin hän olisi moraalisesti jopa ihmisiä alempana, koska meissähän pahuus aiheuttaa vastareaktion ja voi herättää oikeudentajumme sekä suuttumuksen vääryyksien takia. Jos Jumala siis toimisi välinpitämättömästi ja hyväksyisi kaiken, ei hän voisi olla mikään oikeamielinen Jumala. Hän antaisi silloin suostumuksensa pahalle ja sellaista ei voisi odottaa häneltä. Siksi emme voi odottaa, että hän avaisi taivaan portin ovet katumattomille ihmisille:

En ole samaa mieltä kuin ne, jotka selittävät, että taivas on oleva kaikille avoinna. Samalla kun kiitän Jumalaa siitä, että hän ei ole pannut meitä lähimmäistemme tuomariksi, katson kuitenkin Raamatun selvästi opettavan, että on sellaisia, jotka jätetään pyhän kaupungin ulkopuolelle, kun heidän elämänsä täällä alhaalla on päättynyt. Eräs ystäväni kertoi minulle kauan sitten nuoresta naisesta, joka uskotteli itselleen, ettei Jumala milloinkaan sulkisi taivaan portteja ainoaltakaan ihmissielulta.

   Tuo nuori nainen huvitti eräänä päivänä pientä veljentytärtänsä kertomalla hänelle sadun ”Lapsista metsässä”. Kun hän lopetti sadun, kysyi lapsi huolestuneesti: ”Pääsivätkö kaikki lapset taivaaseen?” ”Pääsivät, rakkaani”, vastasi täti. ”Entä miten kävi pahojen setien? kysyi lapsi. ”Oh, minä luulen, että Jumala otti heidätkin taivaaseen.” ”Mutta eivätkö he siellä uudestaan surmaa lapsia” tiedusti pienokainen levottomasti. Kysymyksen käytännöllinen luonne oli liiaksi tädin filosofialle, ja hän näki nyt, niin kuin ei milloinkaan ennen, sen mahdottomuuden, että oikeamielinen Jumala menettelisi siten. (56)

Seuraava kysymys on, miten taivaaseen voi päästä ja mikä on meidän osuutemme siinä, jos tämä asia ei automaattisesti tule jokaisen kohdalle. Onko siihen selvää vastausta?

   Vastaus edelliseen tietysti on, että jos katumattomat vääryydentekijät eivät saa anteeksi ja pääse taivaaseen, voivat vastaavasti ihmiset, joilla on aito katumus ja kääntymys Jumalan puoleen, saada täydellisen anteeksiannon ja päästä taivaaseen. Asia on näin yksinkertainen.

   Jeesuksen esittämä kuvaus tuhlaajapojasta on eräs esimerkki. Se on kertomus henkilöstä, joka sai anteeksi, vaikka olikin kääntänyt selkänsä isälleen. Raamattu kertoo, että kun poika katui, kääntyi isänsä puoleen ja tunnusti vääryytensä, seuraus kaikesta oli, että hänen isänsä armahti häntä ja otti hänet vastaan.

- (Luuk 15:17-20) Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään!

18. Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi

19. enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.'

20. Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.

- (1 Joh 1:9) Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

Tänäkin päivänä on samalla tavalla. Jos käännymme taivaallisen Jumalan puoleen, voimme kokea vastaavaa. ”Jumala ei katso henkilöön” (Room 2:11) ja siksi kuka tahansa voi kokea samaa kuin tuhlaajapoika; hänet otetaan kerran vastaan taivasten valtakunnassa riippumatta siitä, millainen hänen menneisyytensä on ollut. Ehtona vain on, että käännymme ensin Jumalan puoleen ja tunnustamme olleemme väärässä. Saamme silloin heti kaiken anteeksi. Ongelmana monien katumattomien ihmisten elämässä on juuri se, että he eivät koskaan ota tätä askelta. He eivät käänny Jumalan puoleen, pyydä uutta elämää ja siksi he eivät voi kokea syntien anteeksisaamista. Se jää heiltä kokematta. Älä sen tähden itse toimi näin, vaan käänny Jumalan puoleen tunnustaen olleesi erossa hänestä. Anna Jumalan pelastaa itsesi, ettet joudu myöhemmin katumaan:

"Oi, kirottua, kurjaa! Kirottu koko iäisyydeksi! Kuinka narrimaisesti olenkaan tehnyt itselleni! Mihin tyhmään mielettömyyteen olinkaan syyllinen valitessani synnin lyhyen nautinnon näin kalliin iankaikkisen vaivan hinnalla! Kuinka usein minulle sanottiinkaan, että niin tulisi käymään! Kuinka usein varoitettiinkaan jättämään synnin polut, jotka varmasti saattaisivat minut iankaikkisen kuoleman kammioihin! Mutta minä kuuron tavoin, en kallistanut korviani noille varoituksille, vaikka he varoittivat niin viisaasti. He sanoivat minulle usein, että minun lyhytaikainen nautintoni tulee pian vaihtumaan iankaikkiseen vaivaan. Ja nyt liian surullinen kokemukseni sanoo minulle sen, se sanoo sen todellakin, mutta on liian myöhäistä auttaa, sillä minun iankaikkinen osani on määrätty ainaiseksi.

   Miksi minulle oli annettu tilaisuus? Miksi minut oli varustettu kuolemattomalla sielulla? Miksi niin vähän välitin siitä? Oi, kuinka oma laiminlyöntini viiltääkään minua kuolettavasti, ja kuitenkin tiedän, etten voi enkä saa kuolla. Mutta elää kuolettavaa elämää on pahempaa kuin kymmenentuhatta kuolemaa, ja kuitenkin olisin kerran voinut tulla autetuksi tästä, mutta en tahtonut! Oi, tämä on se kalvava mato, joka ei koskaan kuole. Olisin kerran voinut olla onnellinen; kerran minulle tarjottiin pelastusta, mutta minä vastustin sitä. Jos se olisi tapahtunut vain kerran, ja olisin sitä vastustanut, olisi sekin ollut anteeksiantamaton tyhmyys, mutta sitä tarjottiin tuhatkin kertaa, ja kuitenkin yhtä usein (niin kurja minä olin) vastustin sitä. Kirottu synti, joka petollisella nautinnollaan lumoaa ihmiskuntaa iankaikkiseen perikatoon! Jumala kutsui minua usein, mutta yhtä usein minä vastustin. Hän ojensi kätensä, mutta en välittänyt siitä. Kuinka usein asetuinkaan Hänen käskyjään vastaan, kuinka usein vastustinkaan Hänen nuhteitaan! Mutta nyt on tilanne muuttunut, sillä nyt Hän seuraa minun onnettomuuttani ja pilkkaa häviötäni, joka on tullut minun osakseni. Hän olisi voinut auttaa minua silloin, mutta minä en tahtonut. Sen tähden nämä ainaiset tuskat, ovat vain palkka omista teoistani, joita olen tuomittu kärsimään." (John Bunyan: Näkyjä taivaasta ja helvetistä, s. 66-68)

ARMON VASTAANOTTAMINEN. Kun edellä todettiin, että kaikki on tehty puolestamme ja taivaaseen pääsee vain armosta sekä Jeesuksen Kristuksen kautta, on sillä merkitystä myös elämäämme. Meidän on käännyttävä Jumalan puoleen ja vastaanotettava armo. Meidän täytyy kääntyä Jeesuksen Kristuksen puoleen voidaksemme pelastua ja päästäksemme taivaaseen. Vain vastaanottamalla hänet voimme kerran olla perillä taivaassa.

- (Apt 16:30,31) Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?"

31. Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi".

- (Joh 6:67-69) Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: "Tahdotteko tekin mennä pois?"

68. Simon Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat;

69. ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä."

- (Joh 5:39,40) Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta;

40. ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.

Entä jos torjumme Jumalan armon ja Jeesuksen? Mitä jos emme välitä hänestä ja tulevasta elämästä? Onko siitä seurauksia? Vaikuttaako se iankaikkisuuteemme?

   Vastaus on, että joudumme silloin itse maksamaan synneistämme. Joudumme sovittamaan tuomiomme iankaikkisessa kadotuksessa – paikassa, josta ei ole poispääsyä. Olemme silloin kääntäneet selkämme ainoalle mahdollisuudelle pelastua ja päästä Jumalan paratiisiin. Älä sentähden henkilökohtaisesti käännä selkääsi Jumalan armolle. Anna pelastaa itsesi jo tänä päivänä, ettet joutuisi myöhemmin katumaan. Se on paras ratkaisu mitä voit koskaan tehdä.

Vuonna 1892 Wilson ja Porter tuomittiin hirtettäviksi postiryöstöstä. Porter teloitettiin, mutta Wilson armahdettiin. Hän hylkäsi armahduksensa, ja korkeimman oikeuden ylituomari John Marshall jätti jälkimaailmalle tämän päätöksen: Armahdus on teko, jonka laillistumiseksi vapauttaminen on välttämätön, eikä vapauttaminen ole täydellinen ilman sen vastaanottamista. Sen voi silloin torjua se henkilö, jolle se on tarjottu; ja jos se torjutaan, me emme ole havainneet tuomioistuimella olevan valtaa panna sitä pakolla täytäntöön hänen suhteensa.”

   Vastuu, kuten näet, on sinun. Jos et hyväksy Jumalan armahdusta, Hän ei pakota sinua tekemään sitä. ”Kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta?” (Hebr 2:3) (57)

Ystäväni, jos olet kadotettu, ei se tapahdu syntiesi vuoksi, vaan se johtuu siitä, ettet ole ottanut vastaan sitä armahdusta, jota Jumala tarjoaa sinulle Poikansa kautta. Sen vuoksi se on oikeudenmukaista. Sillä jos hylkäät Jeesuksen, mitä Jumala voi tehdä? Sinähän työnnät syrjään ainoan pelastustoivosi. (58)

Pelastusrukous: Herra, Jeesus, käännyn sinun puoleesi. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä sinua vastaan ja etten ole elänyt sinun tahtosi mukaan. Tahdon kuitenkin kääntyä synneistäni ja seurata sinua koko sydämestäni. Ja uskon myös, että syntini ovat anteeksiannetut sinun sovitustyösi kautta ja että olen sinun kauttasi saanut iankaikkisen elämän. Kiitän siitä pelastuksesta, jonka olet minulle lahjoittanut. Amen.

Viittaukset:

1. John D. Barrow: Maailmankaikkeuden alku, s. 37

2. John D. Barrow: Maailmankaikkeuden alku, s. 36,37

3. Ronald Nash: ”Miracles and Conceptual Systems”, Douglas Geivettin & Gary Habermasin (toim.) teoksessa In Defence of Miracles (Grand Rapids, IVP, 1997), s. 122

4. J. Morgan: The End of Science: Facing the Limits of Knowledge in the Twilight of Scientific Age (1996). Reading: Addison-Wesley

5. Carl Sagan: Kosmos (Askild & Kärnekull Förlag, 1981), s. 277

6. J.L.Mackie: The Miracle of Theism. Oxford: Clarendon Press, 1982.

7. Paul Copan: “The Moral Argument” teoksessa Paul Copan & Paul K. Moser (toim.) The Rationality of Theism. London: Routledge, 2003.

8. Charles Darwin: Elämäni, s. 55,56

9. Jerry A. Coyne: Why Evolution is True

10. Francis Crick: What Mad Pursuit: a Personal View of Scientific Discovery (1988), s. 138

11. Richard Dawkins: Maailman hienoin esitys, evolution todisteet (The Greatest Show on Earth, The Evidence for Evolution), s. 342

12. Ylikoski Petri & Kokkonen Tomi: Evoluutio ja ihmisluonto, s. 194

13. Richard Dawkins: Jumalharha (The God Delusion), s. 153

14. Stephen Jay Gould: Hirmulisko heinäsuovassa (Dinosaur in a Haystack), s. 115,116,141

15. Richard Dawkins: Sokea kelloseppä, s. 240,241

16. Stephen Jay Gould: The Panda’s Thumb, (1988), s. 182,183. New York: W.W. Norton & Co.

17. Niles Eldredge (1985): “Evolutionary Tempos and Modes: A Paleontological Perspective” teoksessa Godrey (toim.) What Darwin Began: Modern Darwinian and non-Darwinian Perspectives on Evolution

18. Charles Darwin: Lajien synty (The origin of species), s. 457

19. Charles Darwin: Lajien synty (The origin of species), s. 222

20. Charles Darwin: Lajien synty (The origin of species), s. 446

21. Thoralf Gulbrandsen: Puuttuva rengas, s. 94

22. Sit. kirjasta "Taustaa tekijänoikeudesta maailmaan", Kimmo Pälikkö ja Markku Särelä, s. 19.

23. Darwin, F & Seward A. C. toim. (1903, 1: 184): More letters of Charles Darwin. 2 vols. London: John Murray.

24. Jerry A. Coyne: Miksi evoluutio on totta, s. 60

25. Marvin L. Lubenow: Myytti apinaihmisestä (Bones of Contention), s. 257

26. Rodney Stark, s. 184

27. Christopher Booker: “The Evolution of a Theory”, The Star, Johannesburg, 20.4.1982, s. 19

28. Philip E. Johnson: Darwin on Trial, s. 152

29. David Griffin, 2000, Religion And Scientific Naturalism, State University of New York Press)

30. Alan Linton: ”Scant Search for the Maker”, Times Higher Education Supplement, April 20, 2001

31. Carl Wieland: Kiviä ja luita (Stones and Bones), s. 34

32. George Mc Cready Price: New Geology, lainaus A.M Rehnwinkelin kirjasta Flood, s. 267, 278

33. Tiedot sivulta: www.kreationismi.fi

34. http://creation.com/redirect.php?http://www. youtube.com/

watch?v=QbdH3l1UjPQ

35. Matti Leisola: Evoluutiouskon ihmemaassa, s.146

36. Pekka Reinikainen: Dinosaurusten arvoitus ja Raamattu, s. 63

37. Nielsen-March, C., Biomolecules in fossil remains: Multidisciplinary approach to endurance, The Biochemist 24(3):12-14, June 2002; www.biochemist.org/bio/02403/0012/024030012.pdf

38. Dennis Lindsay: ”The Dinosaur Dilemma”, Christ for the Nations, Vol. 35, No. 8, November, 1982, pp. 4-5, 14.

39. Usko ja tiede, toim. Pauli Ojala, s. 190

40. J.D. Crossan, lainaus J. Lyonin artikkelissa ”Gospel Truth…”, Chicago Tribune Magazine, 17.7.1994, s. 8

41. David Friedrich Strauss: The Life of Jesus Critically Examined. London: SCM, 1973

42. Adolf von Harnack: "What is Christianity?, s. 28-29, New York, Putnam, 1901

43. Kalle Taipale: Levoton maapallo, s. 78

44. Toivo Seljavaara: Oliko vedenpaisumus ja Nooan arkki mahdollinen?, s. 5

45. Werner Keller: Raamattu on oikeassa, s. 29

46. Raamatullinen aikakauskirja, s. 17

47. J.S. Shelton: Geology illustrated

48. Lee Strobel: Tapaus Kristus (The Case for Christ), s. 132-134,136

49. Keith N. Schoville: "Biblical Archaeology in Focus" (Grand Rapids, Mich.: Baker Book House, 1978, s. 156)

50. Nelson Glueck: Rivers of the desert, 1959, s. 31

51. John Young / David Wilkinson: Käsittely jatkuu (The Case Against Christ), s. 133

52. Jukka Norvanto: Raamattu elämään, Alussa 1 Moos 1-5, s. 23

53. Michael J. Howard: Unearthing Ponius Pilate, The Sun, Baltimore, Maryland, USA, 24.3.1980, s. B1, B2

54. Loren Cunningham / Janice Rogers: Kirja joka muuttaa kansat (The Book that Transforms Nations), s. 133

55. Pasi Turusen nettisivu

56. D.L. Moody: Kristinuskon rikkaus, s. 114

57. Oswald J. Smith: Jumalan pelastus, s. 35

58. Oswald J. Smith:Maa johon kaipaan, s. 89

Lisää aiheesta:

Richard Dawkins on tunnettu jumalakielteisyydestään, josta osoituksena on Jumalharha-kirja. Lue, ovatko Dawkinsin argumentit järkeviä vai ei

Skepsis-yhdistyksen tieteellisyys vai epätieteellisyys? Lue, miten Skepsiksen edustajat eivät ole tieteellisiä, vaikka saattavat ajatella niin

Henkilökohtainen kirje vapaa-ajattelijoille, eli käsitellään vapaa-ajattelijoiden maailmankuvaa ja toimintaa Jumalaa vastaan

Vapaa-ajattelijat pitävät itseään järkevinä kieltäessään Jumalan. Onko vapaa-ajattelijoiden argumenteissa järkeä vai ei? Lue ja ota selvää!

Onko Jumala hyvä ja oikeudenmukainen, vai ei? Monet eivät käsitä, että Jeesus oli ja on taivaallisen Jumalan täydellinen kuva

Lue, miten Raamatun pohjalta syntynyt kristillinen usko on vaikuttanut myönteisesti kansakuntien kehitykseen. Monet ovat sokeita tälle tosiasialle

Ihmisillä on monenlaisia vastaväitteitä kristillistä uskoa ja Jumalaa kohtaan. Lue, onko näissä vastaväitteissä ja ennakkokäsityksissä järkeä

Tavallisimmat syyt ja vastaväitteet, joiden takia ihmiset kääntävät selkänsä Jumalalle ja pelastukselle. Lue, miksi ne ovat huonoja tekosyitä

Nykyaikana ihmiset länsimaissa torjuvat Jumalan, koska eivät usko luomiseen tai ovat eri mieltä moraalikysymyksistä

Jumalan olemassaolon todisteet. Lue, miten luonto, käsitys oikeasta ja väärästä sekä lukuisat muut seikat viittaavat Luojan eli Jumalan olemassaoloon