1. ”Olen tieteellinen”

Käsitys omasta tieteellisyydestä ja viisaudesta on yksi syy, miksi monet kääntävät selkänsä Jumalalle ja kristilliselle uskolle. Ihminen haluaa ajatella, että hänellä on tieteellinen näkemys, että hän on raitis ja järkevä, ja että hänen näkemyksensä on puolueeton, intohimoton ja tosiasioihin perustuva. Kukaan ei ainakaan halua myöntää, että hän on mikään uskonnollinen fanaatikko tai esim. fundamentalisti, jota nimitystä jotkut lehdet ja toimittajat mielellään käyttävät (monet niputtavat yhteen kaiken uskonnollisuuden ja myös Islamin tähän joukkoon). Melkein jokainen erottaa uskon ja tieteen toisistaan, ja että ihminen itse on vapaa kaikista ennakkoluuloista ja mieltymyksistä. Erään vapaa-ajattelijan kirjoitus kuvaa hyvin sellaista asennetta, jossa ihminen pitää itseään tieteellisenä:

Toivon lyhyesti sanoen, että saataisiin ihmiset ajattelemaan tieteellisesti.

   Yleensä näyttää siltä, että suurin osa ihmisistä koettaa tulla toimeen mahdollisimman vähällä ajattelemisella… Tieteellisen ajattelutavan olennaisimpana sisällyksenä on vapaus ennakkoluuloista, mieltymyksistä ja kiintymyksistä. Tiedemiehen tavoitteena on aina totuus, välittämättä vähääkään siitä, miten epämiellyttävä se saattaa olla tai missä määrin se saattaa aiheuttaa hämminkiä ihmisten kesken, joiden omaksumat uskomukset se osoittaa erheellisiksi. (1)

Entä miten tieteellisyys ymmärretään? Melkein aina sillä tarkoitetaan sitä ateistista filosofiaa, johon kuuluu maailmankaikkeuden synty itsestään, elämän synty itsestään sekä käsitys siitä, että kaikki nykyiset lajit ovat kehittyneet yksinkertaisesta alkusolusta, joka oli meressä. Kun joku sanoo olevansa tieteellinen, on kysymys yleensä näistä teorioista, jotka käsittelevät menneisyyttä. Emme tässä lähde kovin syvällisesti käsittelemään niiden paikkansapitävyyttä. Sen sijaan lähestymme aihetta toisesta näkökulmasta.

Tieteellisyys vai usko? Jos lähdetään siitä ajatuksesta, että jonkun maailmankatsomus on tieteellinen eikä perustu lainkaan uskoon, onko sellaista ihmistä olemassa? Kuinka moni toimii vain tosiasioiden varassa tieteen alueella ja tavallisessa elämässä, mutta ei käytä uskoaan? Onko mahdollista löytää sellaista henkilöä?

   Jos rehellisiä ollaan, ei kukaan käytännössä toimi ilman uskoa. Tieteen alueella se ilmenee siinä, että luotetaan muiden uskottavuuteen ja tietoihin. Heidän käsityksiään pidetään luotettavina, koska heidän ajatellaan olevan perillä asioista. Tavallisen elämän alueella on aivan samoin. Siinäkin me luotamme toisten sanaan ja pidämme sitä totena. Me tarkistamme henkilökohtaisesti vain pienen osan asioista, jotka omaksumme tosina.

   Kaikki siis uskovat, eikä kukaan ole puolueettomalla maaperällä. Jokainen ihminen uskoo johonkin; myös se, joka uskoo perustavansa kaiken tosiasioiden varaan. Täysin tieteellistä ihmistä ei ole olemassa, koska se on mahdotonta.

   Seuraavat esimerkit tuovat esille uskon merkityksen ja sen esiintymisen arkielämässä:

• Tyttö luottaa äitinsä sanaan, että saa uuden mekon. Se on uskoa.

• Ihmiset uskovat, että sellainen paikka kuin Etelämanner on olemassa, vaikka hyvin harva on siellä käynyt.

• Kun lehdissä on kaupan mainoksia, uskotaan niihin ja mennään ostoksille niiden perusteella.

• Historia on alue, josta tiedämme kaiken toisten sanan nojalla. Esim. Napoleonin ja Caesarin olemassaoloa ei voi enää todistaa aukottomasti ja tieteellisesti, vaan joudutaan luottamaan muiden sanaan. Se on uskoa, johon jokainen joutuu nojautumaan.

• Maailmankaikkeuden, elämän ja ihmisen alkuperää koskevat kysymykset kuuluvat uskon alueelle. Kukaan meistä ei ollut todistamassa näiden asioiden syntyä. On vain erilaisia teorioita siitä, miten ne saivat alkunsa, mutta tieteellisesti niiden syntyä on mahdoton todistaa.

   Niinpä kun otetaan käsittelyyn kolme peruspylvästä – maailmankaikkeuden alku, elämän alku ja evoluutio-opetus – ns. tieteellisessä maailmankuvassa, päädytään seuraaviin johtopäätöksiin:

• Käsitys siitä, miten maailmankaikkeus sai alkunsa, perustuu uskoon. Kaksi yleisintä käsitystä ovat sen synty itsestään tai että maailmankaikkeus on Jumalan aikaansaannosta. Ongelmana on, että emme voi todistaa kumpaakaan näistä käsityksistä tieteellisesti, koska emme voi palata menneisyyteen. Jos joku on tieteellinen tällä alueella, olisi hänen todellisuudessa pitänyt olla katsomassa maailmankaikkeuden alkuhetkiä, mutta se on mahdotonta. Siksi me uskomme jompaankumpaan teoriaan, mutta aukottomia todisteita ei ole kenelläkään. Jos muuta väitämme, olemme erehtyneet.

• Elämän synty on samanlainen asia. Kukaan ei ollut todistamassa sitä. Siksi myös tämä käsitys perustuu uskoon. Toistaiseksi ei ole pienintäkään todistusta sen puolesta, että elämä olisi voinut saada itsestään alkunsa.

• Evoluutioteoria perustuu uskoon siihen, että menneisyydessä on tapahtunut kehitystä yksinkertaisista elämänmuodoista kohti monimutkaisempia muotoja. Kukaan ei ole ollut todistamassa sitä, onko niin todella tapahtunut. Monet tunnetut paleontologit ovat kieltäneet jyrkästi sen, että fossiiliaineistossa esiintyisi välimuotoja perusryhmien välillä.

Voiko apinan aivoihin luottaa? Kun esiintyy näkemyksiä tieteellisyydestä, tarkoitetaan sillä tavallisesti kehitysoppia, jonka opetuksia ovat kehitys yksinkertaisista elämänmuodoista ja ihmisen polveutuminen apinankaltaisista olennoista. Tai jos mennään tarpeeksi pitkälle evolutionistisessa ajatusmallissa, johtaa se siihen, että ihminenkin on syntynyt alkuräjähdyksen seurauksena pienestä nuppineulan kokoisesta tilasta. Näin saatetaan ajatella tässä naturalistisessa ajatusmallissa.

   Mutta samassa ajattelutavassa on suuri ongelma: miten voi luottaa ihmisen arvioihin, jos hän on peräisin apinasta tai vieläkin alkeellisemmasta elämänmuodosta? Jos hänen aivonsa ja ajattelunsa ovat seurausta vain sattumanvaraisista prosesseista, onko mielekästä antaa arvoa sellaiselle tiedolle? Eikö hänen järjellisyydeltään katoa pohja, jos se on peräisin jostain apinankaltaisesta olennosta tai jopa alkuräjähdyksestä? Järjellinen päättely, käsitys omasta tieteellisyydestä ja älykkyydestä on kyseenalaista, jos ihmisen tausta on sellainen. Kyseessä voi olla suuri itsepetos ja harhautumisen vaara. Emme voi luottaa tieteellisyyteemme, jos alkuperämme on järjetön ja persoonaton. Joka muuta väittää, ei itse ole tieteellinen.

Muistan kuinka eräässä seminaarissa nuori mies sanoi: ”En voi uskoa luomiseen, uskon alkuräjähdykseen. Olemme vain sattuman ja umpimähkäisten tapahtumien tulosta. Ei ole Jumalaa. Mitä sanot siihen?”

   Vastasin: ”No, jos olemme sattuman tulosta, myös aivosi ovat sattuman tulosta. Siksi ajattelumallisi, jotka määrittävät logiikkasi, ovat myös sattuman tulosta. Jos logiikkasi on tulosta satunnaisista tapahtumasarjoista, et voi olla varma siitä, että se on kehittynyt oikealla tavalla. Sinä et voi olla varma edes siitä oletko kysymässä oikeita kysymyksiä, koska et voi luottaa omaan logiikkaasi.”

   Hän oli sanaton. Myöhemmin hän tuli luokseni ja kysyi parhaita aiheeseen liittyviä kirjoja sanoen, että hänen täytyisi ajatella vakavasti tätä asiaa. Hän oli alkanut ymmärtää, että ilman absoluuttia (Jumalaa) hänellä ei olisi mitään. (2)

Kysymys Jumalan olemassaolosta. Kun ihmisellä on ”tieteellinen maailmankuva”, voi hän kieltää myös Jumalan olemassaolon. Tässä ateistisessa näkemyksessä esitetään itsevarmasti, ettei ole mitään Jumalaa, joka on luonut kaiken, ja johon ihminen voi olla yhteydessä. Uskoa Jumalaan pidetään vain toiveajatteluna, johon järkevät ja tieteelliset ihmiset eivät sorru.

   On selvä, että tätä ateistista näkemystä on vaikea todistaa todeksi. Jos joku sanoo: ”Jumalaa ei ole”, se ei silti todista, ettei Jumala olisi olemassa. Kysymys on uskonnollisesta ennakkoasenteesta, ei varmasta tiedosta, koska kenelläkään ei ole rajatonta tietoa kaikkeudesta. Se edellyttäisi täydellistä ja tyhjentävää tietoa kaikista asioista, mutta se on meille mahdotonta. Mistä henkilö tietää, ettei Jumala jää siihen sektoriin, mistä hänellä itsellään ei ole mitään tietoa? Se on hyvin mahdollista, koska jokainen ihminen on rajallinen olento. Siksi meille jää jäljelle vain usko tai epäusko Jumalan olemassaoloon.

   Raamatun mukaan Jumalasta voidaan kuitenkin tietää jotain. Se tulee ilmi ainakin kolmella alueella, joita aiomme katsoa.

Luonto, sen kauneus ja monimutkaisuus todistavat Luojasta. Samoin ihmisen persoonallisuus, järki, tunteet sekä ero eläimiin on yhteensopiva Raamatun kuvauksen kanssa. Nämä eivät ole aukottomia jumalatodisteita, mutta niistä voidaan päätellä se Raamatun opetus, että Jumala on luonut kaiken ja tehnyt ihmisen omaksi kuvakseen. Nämä todisteet sopivat paremmin teistiseen maailmankatsomukseen kuin siihen, että kaiken alku on persoonaton, järjetön ja sattumanvarainen.

- (Ps 19:2) Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja.

- (Room 1:19,20) sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.

20. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,

Entä se mahdollisuus, että luonto ei ole syntynyt kaikkivaltiaan Jumalan kädestä? Tässä ateistisessa mallissa kohdataan suuria ongelmia, joihin ei ole löytynyt ratkaisua. Raamatun malli kaikkivaltiaasta Luojasta on paljon järkevämmältä tuntuva käsitys.

• Alkuräjähdysteoria on yksi uskomattomimmista teorioista. Ajatus, että nuppineulan kokoisesta tilasta ovat tulleet sadat miljoonat galaksit ja tähdet, maapallo ja muut planeetat, meret, kalliot, kirahvit, elefantit, ihminen, kukat, puut, perhoset, linnut, hyttyset, kalat ja muu luomakunta, on täysin järjetön idea. Tähän asiaan voidaan uskoa, mutta kovin viisaalta teorialta se ei vaikuta.

• Kuten todettiin, ei elämän syntyä ole voitu todistaa. Mitä enemmän tietoa on kertynyt, sitä suuremmaksi ongelmaksi asia on havaittu.

• Välimuotojen puuttuminen viittaa siihen, että lajit ovat olleet erillisiä alusta alkaen. Tämä tosiasia sopii paremmin yhteen Raamatun kuvauksen kuin ateistisen mallin kanssa.

Historia. Historiantutkimus on toistuvasti vahvistanut Raamatun kuvausten paikkansapitävyyden. Ainakin 30 Uuden testamentin henkilöä mainitaan muissa lähteissä, joten kysymys on historiallisista henkilöistä ja asioista. Tämä ei tietenkään itsessään todista Raamatun sisäistä opetusta todeksi, mutta antaa hyvän syyn ottaa asioista selvää.

Jumalan ilmoitus.   Entä suoremmat todisteet Jumalan olemassaolon puolesta? Ne, jotka ovat ateisteja ja agnostikkoja, esittävät usein sen väitteen, että jos Jumala on olemassa, miksei hän paljasta itseään meille? ”Näytä meille Jumala, niin me uskomme”, he sanovat.

   Raamatun ilmoitus on kuitenkin siinä, että hän on jo tehnyt sen. Koko Uuden testamentin ilmoitus perustuu siihen, että Jumala tuli ihmiseksi Jeesuksen Kristuksen kautta, eli synnittömän elämän ihmisenä, vei syntimme ristille ja avasi meille pääsyn yhteyteensä. Jumala teki aloitteen ja lähestyi meitä ihmisen muodossa kuten Uusi testamentti osoittaa. Jeesus itse sanoi, ettei hän ollut tästä maailmasta niin kuin muut ihmiset, ja että hän oli tullut taivaasta tekemään Isänsä tahdon. Tämä asia, Jumalan ilmoitus, ilmenee hyvin seuraavissa jakeissa:

- (Hebr 1:1,2) Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta,

2. on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut

- (Joh 1:18) Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut.

- (2 Kor 5:19,20) Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.

20. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.

Jumala on siis jo ilmoittanut itsensä ja tehnyt tiettäväksi suunnitelmansa ja tahtonsa jokaista ihmistä kohtaan.

   Yksi asia estää kuitenkin ihmisiä ymmärtämästä tätä asiaa: epäusko. Kun Hebrealaiskirje sanoo, että ilman uskoa on mahdoton olla otollinen, on tämä totta ateisteista ja agnostikoista, jotka eivät halua uskoa Raamatun ilmoitukseen.

   Jumala on kyllä ilmoittanut itsensä ja on Raamatun mukaan olemassa, mutta epäusko ja asenne, jossa ihminen ei edes halua löytää totuutta – monet sulkevat etukäteen pois sen mahdollisuuden, että Jumala voisi ilmoittaa itsestään – estää heitä pääsemästä selvyyteen ja varmuuteen. Kun Jeesus sanoi, että ”etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan” (Matt 7:8), eivät monet ole valmiita edes etsimään. Silloin heidän on mahdotonta mitään löytääkään. Raamattu puhuu vääristä asenteista, epäuskosta, uskosta ja Jumalan löytämisestä seuraavalla tavalla. Onko sinulla epäuskoinen sydän niin, että torjut etukäteen sen mahdollisuuden, että Jumala on olemassa ja että hän haluaa ihmisen yhteyteensä:

- (Hebr 3:12) Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta,

- (Ilm 21:8) Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema."

- (Hebr 11:6) Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.

- (1 Joh 5:10) Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessänsä; joka ei usko Jumalaa, tekee hänet valhettelijaksi, koska hän ei usko sitä todistusta, jonka Jumala on todistanut Pojastansa.

- (Hebr 4:2) Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat.

- (2 Kor 5:7) sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä.

- (Room 4:3-5) Sillä mitä Raamattu sanoo? "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi".

4. Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta,

5. mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;

- (Mark 4:39,40) Ja herättyään hän nuhteli tuulta ja sanoi järvelle: "Vaikene, ole hiljaa". Niin tuuli asettui, ja tuli aivan tyven.

40. Ja hän sanoi heille: "Miksi olette niin pelkureita? Kuinka teillä ei ole uskoa?"

2. Kirkon virheet

Pettymys kristillisyyttä ja sen edustajia kohtaan on eräs syy, miksi ihmiset hylkäävät uskon ja Jumalan. Syynä voi olla pettymys johonkin läheiseen ihmiseen tai pettymys kirkkoa ja ”ahdasmielistä uskonnollisuutta” kohtaan. Monet eivät sen tähden voi sietää lainkaan puhetta uskosta ja Jumalasta, vaan torjuvat sen jyrkästi ja kapinoivat sitä vastaan.

   Mitä sitten tulee puutteellisuuteen ihmisissä, on totta, että sitä esiintyy. On totta, että harvat ovat hyviä esimerkkejä ja vielä harvemmat voivat sanoa Paavalin sanoin: ”Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja” (1 Kor 11:1). Samoin uskonnollisuuskin voi olla sellaista, mikä ei edes lainkaan sisällä hengellistä elämää, vaan voi olla ulkokultaisuutta. Sitä vastaan taisteltiin jo alkuseurakunnan aikana ja mm. Johannes Kastaja sanoi määrätyille ihmisille:

- (Matt 3:7-9) Mutta nähdessään paljon fariseuksia ja saddukeuksia tulevan kasteelle hän sanoi heille: "Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaista vihaa?

8. Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä,

9. älkääkä luulko saattavanne sanoa mielessänne: 'Onhan meillä isänä Aabraham'; sillä minä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille.

Jos kuitenkin otetaan esille kirkkojen virheet ja vääryydet, joita on tehty Jumalan nimissä vuosisatojen aikana, niin täytyy ottaa huomioon, mitä Jeesus ja ensimmäiset opetuslapset ovat opettaneet ja sanoneet. Jos katsotaan heidän sanojaan, käy niistä hyvin selville, että ”väärät eivät peri Jumalan valtakuntaa” ja ettei Jeesus ole koskaan tuntenut näitä väärintekijöitä. Samoin Paavali ennusti tällaisen kehityksen tapahtuvan lähtönsä jälkeen. Hän totesi, että silloin nousisi julmia susia, jotka eivät laumaa säästäisi.

   Toisin sanoen edellinen merkitsee, etteivät kaikki ihmiset, jotka ovat esiintyneet Jumalan ja Jeesuksen nimessä, ole sittenkään hänen omiaan, vaikka he toisin olisivat väittäneet (tai kuten Paavali sanoi, Tiit 1:16: He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät…) Jeesus sanoi vääristä profeetoista, että ”heidän hedelmistään te tunnette heidät” (Matt 7:16), ja tämä on varmasti totta jokaisesta ihmisestä:

- (Apt 20:29-31) Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä,

30. ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.

31. Valvokaa sentähden ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itsekutakin.

- (Matt 7:21-23) Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.

22. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'

23. Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.

- (1 Kor 6:9) Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö…

Kuitenkin on hyvä huomata, että vaikka joku olisikin kääntynyt Jumalan puoleen, voi hänenkin elämässään olla vielä paljon vajavaisuutta. On eri tasoilla olevia ihmisiä ja esim. korinttolaiset olivat vielä pieniä lapsia Kristuksessa, koska Paavali kirjoitti, miten heidän keskuudessaan oli kateutta, riitaa ja muuta ongelmakäytöstä. Toisaalta Paavali saattoi kuitenkin itse sanoa muille: ”Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana”, Fil 3:17:

- (1 Kor 3:1-3) Niinpä, veljet, minun ei käynyt puhuminen teille niinkuin hengellisille, vaan niinkuin lihallisille, niinkuin pienille lapsille Kristuksessa.

2. Maitoa minä juotin teille, en antanut ruokaa, sillä sitä ette silloin sietäneet, ettekä vielä nytkään siedä;

3. olettehan vielä lihallisia. Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin?

Tili vain itsestämme. Toiseksi kun vedotaan kirkkojen tekemiin vääryyksiin historian aikana, kannattaa huomata, että jokainen meistä vastaa lopulta vain omista tekemisistään, ei muiden. Eli vaikka onkin totta, että on tehty monia vääriä asioita, emme voi varmastikaan vedota muiden virheisiin ja väärintekoihin ja sillä puolustella omaa käytöstämme. Jos laitamme oman elämämme kuntoon ja otamme ensin ”malan” pois omasta elämästämme (Matt 7:5 Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä.), on siinäkin jo paljon tehtävää:

- (Joh 21:21,22) Kun Pietari hänet näki, sanoi hän Jeesukselle: "Herra, kuinka sitten tämän käy?"

22. Jeesus sanoi hänelle: "Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua."

- (Room 14:12) Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme.

- (Room 2:6) hänen, "joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan"

- (Ilm 20:12-15) Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.

13. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.

14. Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.

15. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.

Jumalan vaikutus yhteiskuntaan. Kun kritisoidaan ns. kristillisyyttä, on siinä varmasti paljon aihetta, kuten todettiin. Sellaiset syytökset eivät ole aiheettomia.

   Tärkeätä on kuitenkin nähdä se, että kun Jumala koskettaa ihmistä, pitäisi tällaisen henkilön elämän muuttua. Jos se ei muutu yhtään paremmaksi, ja hän edelleen tappaa, varastaa ja rikkoo lakeja, on tämä ihminen eksyksissä, kuten edelliset jakeet osoittivat.

   Seuraava esimerkki kuitenkin kuvaa, mitä voi tapahtua, kun Jumala vaikuttaa voimakkaammin yhteiskuntaan. Hän muuttaa silloin monien elämän. Kyseessä ei ole mikään isoveli-valvontayhteiskunta, joista on esimerkkejä historiassa, vaan siitä, että laajat kansanjoukot ovat sisäisesti muuttuneet. Kuvaus on 1800-luvulta:

Olen kertonut, että siveellinen tilanne muuttui suuresti tämän herätyksen kautta. Kaupunki oli uusi, aineellisesti kukoistava ja yritteliäs, mutta täynnä syntiä. Väestö oli erikoisen älykästä ja eteenpäin pyrkivää, mutta kun herätys pyyhkäisi läpi kaupungin saattaen suuret joukot sen huomatuimpaa väkeä, miehiä ja naisia kääntymykseen, tapahtui siellä järjestykseen, rauhallisuuteen ja siveellisyyteen nähden vallan ihmeellinen muutos.

   Juttelin monta vuotta myöhemmin erään lakimiehen kanssa, joka oli tullut tässä nyt käsiteltävänä olevassa herätyksessä kääntymykseen ja toimi rikosasioissa yleisenä syyttäjänä. Tämän virkansa kautta oli hänelle tämän kaupungin rikostilasto perinpohjin tuttu. Hän sanoi tästä herätyksen ajasta: ”Olen tutkinut rikosoikeuden asiakirjoja ja huomannut sen hämmästyttävän tosiseikan, että sillä välin kuin kaupunkimme on sitten herätyksen aikojen kasvanut kolme kertaa suuremmaksi, ei rikossyytteitä ole ollut edes kolmannesta siitä, mitä niitä oli ollut siihen asti. Näin ihmeellinen vaikutus oli herätyksellä yhteiskuntaamme.” …

   … Niin julkinen kuin persoonallinen vastustus väheni asteettain. Rochesterissa en siitä mitään tietänyt. Pelastuksella oli suuri vuoksiaikansa, herätykset olivat niin voimakkaita ja liikkuivat niin laajalti ja ihmiset ennättivät tutustua sekä niihin itseensä ja niiden tuloksiin siksi paljon, että heitä peloitti ryhtyä niitä vastustamaan niin kuin aikaisemmin. Papit niinikään ymmärsivät niitä paremmin, ja jumalattomat tulivat vakuutetuiksi siitä, että ne olivat Jumalan tekoja. Tämä käsitys niistä tuli miltei yleiseksi, niin ilmiselvä oli enimpäin kääntymysten terve luonne, niin todella uudistuneita, ”uusia luomuksia”, olivat kääntyneet, niin perinpohjainen muutos tapahtui sekä yksilöissä että yhteiskunnissa ja niin pysyviä ja epäämättömiä olivat hedelmät. (3)

3. Pahuus maailmassa

Kun on perusteltu kielteisyyttä hengellisille asioille, on yksi syy kirkkojen virheiden ohella maailmassa vallitseva pahuus. On ajateltu, ettei Jumalaa voi olla olemassa, koska maailmassa on niin paljon pahuutta ja kärsimystä, ja koska oikeudenmukaisuus ei toteudu. Monien on ollut vaikea sovittaa nämä asiat yhteen Jumalan olemassaolon ja rakkauden kanssa kuten seuraava lainaus osoittaa:

Mutta tämä on oikeastaan vain osa suuremmasta ongelmasta. Minun on nimittäin vaikea suhtautua ajatukseen rakkauden Jumalasta. Ei ongelmana ole pelkästään kirkon piirissä esiintyvä pahuus, vaan pahuus koko maailmassa. Jos Jumala loi tämän maailman ja jos Hän välittää siitä, miksi maailmassa on niin pahuksen paljon kärsimystä? Vastasit kirjeessäsi, ettei Jumalaa voi pitää vastuullisena siitä, koska Hän on antanut ihmiselle vapauden valita oikean ja väärän välillä. Mutta minä olen sitä mieltä, ettei tätä kysymystä voi ohittaa noin helposti. Kun ihminen valinnanvapaudessaan päättää tehdä pahaa ja siitä seuraa tuskaa ja kärsimystä viattomille ihmisille, silloin Jumala ei kerta kaikkiaan voi olla sellainen ”rakastava” Jumala jollaiseksi sinä Häntä väität! (4)

Tämä asia kuitenkin todistaa Raamatun sanan todeksi. Sillä kun katsomme Raamattua, puhutaan jo sen alkuluvuissa syntiinlankeemuksesta, joka toi synnin maailmaan. Kun ihminen eli alun perin ihmeellisen sopusoinnun kanssa yhdessä eläinten kanssa, muuttui tilanne, kun syntiinlankeemus tapahtui. Silloin ihmisen järki pimeni, hänen tahtonsa taipui pahaan ja hän menetti omantunnon rauhan. Jumalan kuva ihmisessä myös turmeltui ja synti sekä kuolema tulivat maailmaan, kuten Roomalaiskirjeessä osoitetaan. On vaikea kiistää, etteikö maailma olisi siinä tilassa kuin Raamatussa osoitetaan:

- (Room 5:12) Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet

Syntiinlankeemus on siis todellisuutta maailmassa. Se ilmenee pahuudessa, kärsimyksessä, itsekkyydessä ja kuolemassa, jotka ovat sen seurauksia. Auschwitz ja Ruanda eivät olisi varmastikaan tapahtuneet, jos maailma ei todella olisi pahan vallassa, kuten Johannes kirjoitti (1 Joh 5:19). Samoin se ilmenee siinä, että yhteiskunnissa tarvitaan poliisi- ja asevoimia. Niitä tarvitaan, koska ei luoteta ihmisen hyvyyteen. Kysymys ei ole vain kasvatuksesta ja olosuhteista vaan perisynnistä, joka asuu meissä. Näin Raamattu monin paikoin opettaa. Käytännön todistusaineisto on liian suuri, jotta syntiinlankeemus voitaisiin kieltää. Seuraava esimerkki jatkaa samasta aiheesta:

- Professori Joad oli evankeliumin älykäs ja sukkelasanainen vastustaja, pastori keskeytti hänet. Muistan miten Englannissa ollessani kirkkoherra saarnasi aiheesta ”Jumala, paholainen ja professori C.E.M. Joad”.

   Kaikki purskahtivat nauruun.

   Michael jatkoi puhettaan:

- Professori Joad oli sitä mieltä, että ihmisluonnossa ei ole mitään vikaa, jota korkeampi sivistys, paremmat mahdollisuudet ja parempi ympäristö eivät parantaisi.

   Sitten tuli sota. Kun Joad mietiskeli tuskan ja hävityksen kurjuutta, hän tuli siihen tulokseen, että senhetkiset tapahtumat ja historiakin ovat pitkä kertomus ihmisen epäinhimillisyydestä toisia ihmisiä kohtaan. Hän tuli huomaamaan, että teologeilla oli eräs yhteinen näkemys, jota filosofit eivät korostaneet, nimittäin se, että ihmisluonteessa on jotain vikaa, ja tuota vikaa voitiin kutsua nimellä perisynti. Näistä lähtökohdista Joad eteni synnistä pelastumisen tarpeeseen ja Vapahtajasta Jumalaan, joka lähetti hänet sovittamaan ihmisten synnit. Joad koki älyllisen kääntymyksen kristinuskoon ja hänestä tuli anglikaanisen kirkon jäsen. ”Korkeampi sivistys, paremmat mahdollisuudet ja parempi elinympäristö”, hän lopulta sanoi, ”eivät ole nykyäänkään saaneet aikaan parempaa yhteiskuntaa, kuten hyvinvointimaiden kasvavat rikostilastot osoittavat.” (5)

Jumalan tahto ja ihmisen. Kun Jeesus oli maan päällä ja opetti opetuslapsille Isä meidän -rukouksen, oli yksi sen perusajatuksista, että Jumalan tahto saisi toteutua myös maan päällä. Hän kehotti opetuslapsiaan rukoilemaan sitä, koska se kuului Jumalan suunnitelmaan ja koska toistaiseksi hänen tahtonsa toteutui täydellisesti vain taivaassa:

- (Matt 6:10) tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa;

Edellisenkaltaisessa asetelmassa on myös yksi suurin syy kärsimyksiin maailmassa. Syy on se, että täällä maailmassa ei toteudu Jumalan tahto vaan ihmisen! Kun taivaassa ei ole pahuutta ja kärsimystä eikä muita ongelmia, niin maailmassa niitä on ja pääasiassa ihmisten pahuuden takia. Täällä ihmiset valitsevat tehdä väärin sen sijaan, että he voisivat vähentää pahuutta maailmasta. Pelkästään jos noudatettaisiin Jeesuksen Vuorisaarnassa esittämiä ohjeita vihamiesten rakastamisesta sekä tehtäisiin parannus kuten Johannes Kastaja ja Jeesus sekä apostolit opettivat, olisi maailma parempi paikka. Kuitenkaan näitä ohjeita ei aina noudateta, ja siksi maailma ei juuri voi muodostua nykyistä paremmaksi. Jumalan tahto ei toteudu ihmisten elämässä emmekä me halua aina muuttua paremmiksi:

- (Matt 3:1,2) Niinä päivinä tuli Johannes Kastaja ja saarnasi Juudean erämaassa

2. ja sanoi: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle".

- (Apt 26:19,20) Sentähden, kuningas Agrippa, minä en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä,

20. vaan saarnasin ensin sekä Damaskon että Jerusalemin asukkaille, ja sitten koko Juudean maalle ja pakanoille parannusta ja kääntymystä Jumalan puoleen, ja että he tekisivät parannuksen soveliaita tekoja.

- (Matt 25:42-45) Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda;

43. minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.'

44. Silloin hekin vastaavat sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?'

45. Silloin hän vastaa heille ja sanoo: 'Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle'.

Tila vain väliaikainen. Vaikka maailmassa on pahuutta eikä Jumalan tahto usein toteudu, niin hyvä puoli asiassa on, että nykyinen tila maailmassa on vain väliaikainen. Sodat, kärsimykset ja sairaudet, joiden takia monien on vaikea uskoa rakastavaan Jumalaan, ovat sittenkin vain väliaikainen vaihe ennen täydellisyyttä. Me voimme Raamatusta nähdä, miten syntiinlankeemuksen kaikki seuraukset poistetaan, luomakunta uudistetaan ja tullaan luomaan uudet taivaat ja uusi maa, joissa ei ole enää kipua, sairautta ja murhetta, koska kaikki entinen on mennyt. Myös kuolema kukistetaan vihollisista viimeisenä eikä se enää voi häiritä ketään. Jeesuksen omien sanojen mukaan hän on tie tähän valtakuntaan:

- (Joh 10:9) Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu…

- (1 Kor 15:24-26) sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman.

25. Sillä hänen pitää hallitseman "siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle".

26. Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema.

- (Ilm 21:1-6) Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.

2. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.

3. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;

4. ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."

5. Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki". Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet".

6. Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.

4. Millainen Jumala on?

Yksi kompastuskivi monille ihmisille, ja joka tässä yhteydessä on hyvä ottaa esille, voivat olla myös Vanhan testamentin puolella esiintyvät sodat sekä käsitys siitä, millainen Jumala on. Seuraava entisen agnostikon kirjoitus on hyvä esimerkki ajatusmallista, joka monilla esiintyy:

Ja sitten eräs toinen ongelma. Olet puhunut hyvin paljon Jumalan rakkaudesta jne. Mutta muistaakseni Vanhan testamentin Jumala on aivan toisenlainen! Eikös Hän tuhonnut koko planeetan lähettämällä vedenpaisumuksen? Aika kiukkuinen tyyppi! Ja eikös Hän määrännyt, että kanaanilaiset on hävitettävä – naiset ja lapset mukaan lukien? Ja eikös Hän polttanut Sodoman ja Gomorran tuhkaksi? Ei oikein kuulosta siltä kuin asialla olisi ollut sinun rakastava Jumalasi. (6)

Mitä sitten voidaan vastata edelliseen rehelliseen ajatukseen, on hyvä ottaa huomioon ainakin seuraavat näkökohdat. Ne voivat tuoda uuden näkökulman asiaan:

Historiankirjoitus. Ensiksi on hyvä huomata, että kun Raamattu kertoo monista sodista ja muista tapahtumista, on se kuin mikä tahansa historian kirja, vaikka onkin Jumalan sanaa. Se tuo esille nämä tapahtumat ja osoittaa ihmiskunnan alkuhistorian asioita aivan samalla tavoin kuin muutkin historiankirjat tekevät; paitsi että nämä tapahtumat sijoittuvat Raamatussa useiden vuosisatojen ajanjaksolle.

   Miksi sitten sotia ja muita vastaavia asioita tuodaan esille Vanhan testamentin puolella, johtuu se tietysti siitä yksinkertaisesta syystä, että yleensä historiankirjat tekevät niin. Ne harvemmin kertovat rauhallisista ja normaaleista ajanjaksoista, mutta sitäkin enemmän kriisikausista.

   Toinen maailmansota on kohtalaisen tuore esimerkki. Siitä on kirjoitettu monin verroin enemmän kuin sitä edeltäneistä parista vuosikymmenestä, vaikka se kesti vain joitakin vuosia. Se osoittaa, miten yleensä poikkeukselliset tapahtumat (myös Raamatun ihmeet ovat niitä) kirjataan paremmin ylös kuin normaalien ja rauhallisten aikojen tapahtumat. Raamattu ei ole tässä suhteessa poikkeus.

Syntivelka. Toiseksi on hyvä nähdä, että kun Raamatussa kerrotaan Sodomasta ja kanaanilaisista, niin johtui näiden kansojen tuomio niiden omasta pahuudesta. Kun kanaanilaisista tiedetään, että he polttivat lapsiansa elävältä tulessa (5 Moos 12:31, 2 Aikak 28:3), ja olivat muutenkin pahaa kansaa, ei tuomio kohdannut heitä sattumalta. Syy oli se, että näiden ihmisten pahuus oli saavuttanut lakipisteensä ja syntivelka oli tullut täyteen. Vastaavasti myös israelilaiset vihoittivat myöhemmin Jumalan ja joutuivat kärsimään siitä. Sama asia, syntivelan täyttyminen, on mahdollista myös nykyisessä yhteiskunnassa, koska täälläkin on ajauduttu jo hyvin pitkälle pahuudessa:

- (1 Moos 15:16) Ja neljännessä polvessa sinun jälkeläisesi palaavat tänne takaisin; sillä amorilaisten syntivelka ei ole vielä täysi.

Käsitys Jumalasta. Kun edellä mainitussa lainauksessa entinen agnostikko kritisoi rehellisesti käsitystä siitä, millainen Jumala on, on hyvä nähdä tämä asia ennen kaikkea Uuden testamentin valossa.

   Sillä kun katsomme Uutta testamenttia, on Jeesus sen mukaan Jumalan olemuksen kuva (Hebr 1:3) ja jossa Jumala ilmoitti itsensä täydellisesti. Jeesus sanoi: ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän” (Joh 14:9) ja tähän meidän tulee uskoa. Samoin Raamatussa muualla todetaan, että ”Jumala on rakkaus” (1 Joh 4:8).

   Sen tähden, kun halutaan tietää, millainen Jumala on, ovat parhaita jakeita ennen kaikkea sellaiset kohdat, joissa kerrotaan Jeesuksesta, hänen luonteestaan ja mitä hän on sanonut. Katsomme asiaa seuraavien jakeiden valossa:

- (Joh 14:8,9) Filippus sanoi hänelle: "Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme".

9. Jeesus sanoi hänelle: "Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: 'Näytä meille Isä'?

- (Matt 11:28-30) Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.

29. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.

30. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä."

- (Matt 22:15,16) Silloin fariseukset menivät ja neuvottelivat, kuinka saisivat hänet sanoissa solmituksi.

16. Ja he lähettivät hänen luoksensa opetuslapsensa herodilaisten kanssa sanomaan: "Opettaja, me tiedämme, että sinä olet totinen ja opetat Jumalan tietä totuudessa, kenestäkään välittämättä, sillä sinä et katso henkilöön.

- (Luuk 15:1) Ja kaikki publikaanit ja syntiset tulivat hänen tykönsä kuulemaan häntä.

2. Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat ja sanoivat: "Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan".

- (Joh 10:10,11) Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.

11. Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä.

- (1 Joh 4:8,16) Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.

16. Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.

5. Mitä rakkaus on?

Yksi syy, miksi ihmiset torjuvat evankeliumin sanoman, on käsitys siitä, mikä on rakkautta ja mikä ei. Monet saattavat loukkaantua joko tiettyjen ihmisten asenteisiin tai sitten siihen, jos heille puhuu jonkin asian synnillisyydestä. He sanovat heti: ”Älä tuomitse” sekä ”ei pidä olla ahdasmielisiä”. Näiden asenteidensa takia he torjuvat koko evankeliumin sanoman.

   Yksi saman alueen aihe on myös homoseksuaalisuus – asia jota usein perustellaan suvaitsevaisuudella ja rakkaudella. On sanottu, että ei kai siinä mitään väärää ole, jos kaksi aikuista ihmistä on suhteessa toistensa kanssa, vaikka ovatkin samaa sukupuolta. Seuraava lainaus kuvaa tällaista asennetta:

Teimme silti virheitä. Huomasimme esimerkiksi, että homoseksualismia vastaan saarnaaminen sai aikaan täysin kielteisen reaktion. Kaupungissa, joka oli ollut kautta historian kuuluisa suojelevasta asenteestaan yhteiskunnan vähemmistöjä kohtaan, homoseksualismin tuomitseva julistuksemme loukkasi amsterdamilaisten halua suojella heikompaa. Me loukkasimme kadunmiehen oikeustajua. Osana tuota seksuaalista vapautumista eräälle kaupungin toreista on pystytetty muistomerkki homoseksualismille. Seksuaalinen vapaus on viety räikeisiin äärimmäisyyksiin Amsterdamissa, jota pidetään Euroopan homoseksualismin pääkaupunkina. Joka viikonloppu arvioidaan kymmenen- viidenkymmenen tuhannen homoseksuaalin miehen ja naisen saapuvan Amsterdamiin sen kuuluisan yöelämän ja tapahtuminen vuoksi. Myös heteroseksuaalit, isoäidit mukaan lukien, reagoivat voimakkaasti, kun puhuimme homoseksualismin harjoittamista vastaan ja kun korostimme, että se osoittaa kuinka kauas Amsterdamin kaupunki on kulkeutunut Jumalan asettamista normeista. (7)

Jumalan rakkaus. Kun lähdetään tutkimaan asiaa, on se hyvä aloittaa rakkaudesta, koska on totta, että sitä tarvitsee niin homoseksuaali kuin jokainen ihminen eikä sitä voi kiistää. Kukapa ei haluaisi olla hyväksytty ja pidetty? Tämä perustarve on jokaisella ihmisellä ja on hyvä, että se täyttyy. Sitä olisi hyvä kokea jo kohdusta alkaen. Monien homoseksualistienkin taustalla on usein traumaattisia ihmissuhteita (miehillä yleensä huono isäsuhde, torjunta kavereiden taholta, seksuaalista hyväksikäyttöä ja naisilla yleensä puutteellinen äitisuhde).

   Kuitenkin, kun katsomme Uutta testamenttia, on sen koko ydin juuri siinä, että meitä on rakastettu ilman ehtoja. Lukuisat jakeet osoittavat, että kun olimme erossa Jumalasta, hänen vihollisiaan ja syntisiä, on meitä rakastettu hänen taholtaan. Se sulkee sisäänsä niin homoseksuaalit kuin kaikkein pahimmat ja pienimmät syntiset. Jokainen ihminen saa olla saman rakkauden kohde kuten voimme huomata:

- (Room 5:8) Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.

- (Room 5:10) Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut;

- (Joh 3:16) Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

Mikä on totuus? Vaikka maailman jokainen ihminen – myös homoseksualistit – saa olla Jumalan rakkauden kohteena, on tärkeätä kuitenkin ottaa esille kysymys siitä, mikä on totuus ja onko tekemillämme teoilla merkitystä. Sitä ei juuri tule esille maallisissa tiedotusvälineissä.

   Tämä kysymys on tärkeä. Sillä jos Raamatun ja varsinkin Uuden testamentin sanoma on totta, osoittaa se meille, että haureelliset, avionrikkojat, murhaajat, mutta myös miehimykset eli homoseksuaalisuuden harjoittajat – jollaista elämäntapaa meidän yhteiskunnassamme usein puolustellaan rakkaudella – eivät peri Jumalan valtakuntaa. Hyvä kysymys siis on, kuinka totta mm. seuraavat jakeet ovat ja kuinka moni ottaa nämä sanat vakavasti? Jos ne ovat totta ja kaikesta huolimatta hylkäämme ne, emmekö silloin menettele tyhmästi? Virheemme muutenkin on, että ajattelemme asioita hyvin lyhytnäköisesti vain nautintojen kannalta emmekä pohdi iankaikkisuutta:

- 1 (Kor 6:9,10) Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,

10. eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.

Mitä edellinen asia sitten merkitsee käytännössä, niin on selvä, ettei katumaton ihminen voi päästä Jumalan yhteyteen ja taivaaseen. Kun Jeesus ja apostolit kehottivat mielenmuutokseen ja luopumaan synneistä (Matt 4:17 Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle"), on nämä sanat syytä ottaa vakavasti eikä tehdä turhaksi niitä. Monien ongelma on juuri siinä, että he eivät koskaan ajattele koko asiaa tai myönnä tehneensä syntejä. He eivät myönnä homoseksuaalisuutta tai avioliiton ulkopuolisia suhteita synniksi ja juuri se estää heitä saamasta anteeksi. Sillä vaikka Jeesus on syntisten Vapahtaja ja armo on tullut hänen kauttaan, ei se hyödytä yhtään sellaista ihmistä, joka väittää olevansa synnitön eikä myönnä tehneensä mitään väärin. Isä meidän -rukouksessa, joka monille on tuttu, kehotetaan rukoilemaan syntien anteeksiantamusta, mutta siitä on hyötyä meille vain silloin, kun ensin myönnämme, että olemme tehneet jotain syntiä. Tämä on lähtökohta todelliselle anteeksiantamukselle:

- (Luuk 11:4) ja anna meille meidän syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle velallisellemme; äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta."

- (1 Joh 1:8-10) Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.

9. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

10. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.

Edelleen on hyvä huomata, että Jumalan rakkaus ja armo, joka on ilmestynyt meille Jeesuksen Kristuksen kautta, voi muuttaa koko elämämme. Se koskee niin homoseksuaalisuutta kuin myös muita riippuvaisuuksia ja himoja kuten vapautuminen alkoholismista, tupakasta, vihasta, pornoriippuvuudesta… Kaikista näistä asioista voidaan päästä irti. Jos sanotaan, ettei se ole mahdollista, niin silloin väitetään seuraavia Jeesuksen sanoja valheeksi. Käytäntö ainakin osoittaa, että monet ovat vapautuneet edellisistä asioista. Olemmeko itse valmiita muuttumaan ja lähtemään mukaan tähän prosessiin:

- (Joh 8:36) Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.

6. Miksi on kadotus?

Kadotus on yksi asia, johon monet voivat kompastua. Heistä on vaikea käsittää sen olemassaoloa eivätkä he voi ymmärtää, miksi Jumala lähettää joitakin ihmisiä sinne ikuiseen tuomioon.

   Tällä alueella on kuitenkin hyvä ottaa huomioon seuraavia seikkoja, jotka ovat tärkeitä asian kannalta:

Jumalan hyvyys. Monen on siis vaikea hyväksyä ajatusta kadotuksesta. He voivat pitää sitä epäoikeudenmukaisena ja ajatella, miten se sopii yhteen Jumalan hyvyyden kanssa. He saattavat voimakkaasti taistella tätä ajatusta vastaan.

   Sama asia voidaan kuitenkin nähdä myös siten, että Jumala ei olisi hyvä Jumala, jos hän antaisi anteeksi katumattomille vääryydentekijöille. Sillä jos vääryydentekijät, diktaattorit ja tyrannit, jotka nauttivat pahuudestaan - ehkä kiduttavat muita - eivätkä haluakaan muuttua, saisivat anteeksi, eikö se olisi vääryyden hyväksymistä? Eikö Jumala silloin antaisi suostumuksensa siihen, että nämä vääryydentekijät ovat tehneet pahaa muille? Miten sellainen Jumala voi olla hyvä, joka hyväksyy pahan ja joka antaa pahan saada voiton hyvästä? Sellaista ei voisi odottaa täydellisen hyvältä Jumalalta.

   Juuri tuomiopäivän ja kadotuksen olemassaolo väärintekijöille saa uskomaan hyvyyden voittoon ja Jumalan hyvyyteen. Jos ei olisi mitään lopullista tuomiopäivää, jolloin epäoikeudenmukaiset saavat tuomionsa, ja ne jotka ovat kärsineet epäoikeudenmukaisesti, saavat hyvityksensä, ei Jumala olisi mikään hyvä Jumala - muutenhan hän hyväksyisi vääryyden ja antaisi sille suostumuksensa. Se että tuomiopäivä kuitenkin on, on osoituksena hyvyyden voitosta ja ettei paha saa lopullista sijaa. Se osoittaa, että Jumala on hyvän puolella pahaa vastaan.

Kenenkään ei tarvitse joutua kadotukseen. Toiseksi on hyvä ymmärtää, ettei kenenkään tarvitse joutua kadotukseen. Jumala on rakkaus (1 Joh 4:8) eikä tahdo kenenkään joutuvan tähän paikkaan. Itse asiassa koko evankeliumin ydinopetus on siinä, että Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan (Luuk 19:10: sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on.) ja että synnit heitettiin hänen päälleen (Jes 53:6: …Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.) Kuka tahansa ihminen saa olla vapaa kadotustuomiosta Jeesuksen sovitustyön kautta, jos vain kääntyy hänen puoleensa ja katuu syntejään. Jokainen meistä voi saada iankaikkisen elämän lahjaksi:

- (1 Tim 2:3,4) Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme,

4. joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.

- (Joh 3:16) Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

- (Luuk 15:3-7) Niin hän puhui heille tämän vertauksen sanoen:

4. "Jos jollakin teistä on sata lammasta ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää erämaahan ja mene etsimään kadonnutta, kunnes hän sen löytää?

5. Ja löydettyään hän panee sen hartioillensa iloiten.

6. Ja kun hän tulee kotiin, kutsuu hän kokoon ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin lampaani, joka oli kadonnut.'

7. Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.

- (Hes 18:23,32) Olisiko minulle mieleen jumalattoman kuolema, sanoo Herra, Herra; eikö se, että hän kääntyy pois teiltänsä ja elää?

32. Sillä ei ole minulle mieleen kuolevan kuolema, sanoo Herra, Herra. Siis kääntykää, niin te saatte elää."

Ainut syy, miksi monet eivät pelastu, on, että he kääntävät selkänsä Jumalan armolle ja kutsulle, kun hän vetää heitä puoleensa. Luukas 14:15-18 osoittaa sen: Tämän kuullessaan eräs pöytäkumppaneista sanoi hänelle: "Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa!"  Niin hän sanoi hänelle: "Eräs mies laittoi suuret illalliset ja kutsui monta. Ja illallisajan tullessa hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: 'Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina.' Mutta he rupesivat kaikki järjestään estelemään…

   Tunnettu suomalainen saarnaaja Niilo-Ylivainio kirjoitti aikanaan samasta asiasta. Hän osoitti, miten ihmiset saattavat suhtautua yliolkaisesti Jumalan kutsuun ja miten hän yritti itse saada heidät ymmärtämään sen vakavuuden:

"Epäselvyys jäytää minua päivin ja öin. Sitä riittää.

   Mutta enemmän vielä jäytävät helvettiin menijät. Minä näen ihmisten jonon, kansanjoukon joka menee vaan. Huuda niille, selitä niille, opeta niille, yritä huitoa ja selostaa, että te menette tuhoon! Niin mitä tapahtuu? Ne menee vaan! Ne kävelee vaan! Ne luisuu vaan! Ne nauraa ja kävelee kohti helvetin portteja!

   Sinä ajattelet nyt 'vanhaa Niiloa', sen näkee sun naamastas. Sinä ajattelet, että niinhän mies puhuit ja saarnasitkin, ja mitä siitä seurasi.

   Minun luontoni on armahtava, on se ollut sitä aina. Minä niin rakastaisin ihmiset taivaaseen, jos se auttaisi. Mutta kun olin nuorempi, minä yritin säikäyttää ihmiset uskoon.

   Hyvää minä tarkoitin.

   Ihmiset sanovat, että julistus oli kovaa ja ankaraa, niinkuin se olikin. Hyvää minä tarkoitin. Ajattelin, että jos ihmisille oikein kuvaa tuomion kauheuden ja helvetin kuumuuden, niin ne siitä tokenee järkiinsä.

   Sitten yritin vielä pitkittää ratkaisuhetkeä. Kyselin ja kyselin, maanittelin, koetin voittaa aikaa ja antaa viimeiseen saakka mahdollisuuden...

   Kyllä niitä pelastui säikäyttämälläkin. Moniin se tepsi. Ne käsittivät, ettei tuo rahan takia pelottele, että se on tosissaan. Kovuudella, jos se on suoraa puhetta, on paikkansa. Minä olin kova, koska minulla oli hätä. Ajattelin, että se on nyt minusta kiinni, meneekö tämä väki taivaaseen vai helvettiin.

   Se oli sillä tavalla rehellistä työtä, että ihmisille rehellisesti kerrottiin, mihin ne olivat menossa. Se rehellisyys otti lujille. Se vei minulta jo nuorena voimat ja terveyden." (8)

1800-luvulla vaikuttanut Charles G. Finney kirjoitti samasta asiasta. Hän osoitti, minkälaista kohtelua Jumala sai ihmisiltä, vaikka hän oli lähettänyt ainoan Poikansa ja rakasti heitä. Monet ihmiset ovat suhtautuneet samalla tavalla kuin esimerkissä esiintyvät ihmiset. He ovat jatkuvasti torjuneet Jumalan rakkauden:

Minulla oli taskuraamattuni kädessä ja luin siitä tämän tekstin: "Niin Jumala rakasti maailmaa, että hän antoi ainokaisen Poikansa, jotta kuka ikinä Häneen uskoo, se ei hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän." En muista paljoa siitä, mitä sanoin, mutta sen tiedän, että mielessäni ahersi ennen kaikkea, millaista kohtelua Jumala saa ihmisiltä palkaksi rakkaudestaan. Tämä ajatus koski kovin omaan sydämeeni; siksi vuodatinkin heille koko sydämeni, kyynelten virratessa silmistäni.

   Näin siellä useita miehiä, joiden suusta olin kuullut edellisenä päivänä kauheata pilkkaa. Viittasin heihin kokouksessa ja kerroin, mitä he olivat sanoneet ja kuinka olivat toinen toiselleen Jumalan kadotustuomiota huutaneet. Purin heihin koko sydämeni. Sanoin, että he "haukkuivat pitkin katuja jumalanpilkkaa kuin helvetinkoirat", ja että olin tullut tänne kuin "helvetin partaalle". Kaikki tiesivät sanani tosiksi, ja se pani heidät vapisemaan. Mutta he eivät näyttäneet loukkaantuneilta, vaan itkivät niinkuin itsekin. Tuskinpa oli kuivaa silmää koko huoneessa.

   Ravintoloitsija oli kieltäytynyt avaamasta kokoushuonetta aamulla. Mutta tämän ensimmäisen kokouksen jälkeen hän nousi ja sanoi avaavansa sen iltapäivällä.

   Ihmiset hajaantuivat ja veivät tiedon joka haaralle, ja iltapuolella oli kokoushuone miltei yhtä täynnä kuin koulu aamulla. Kaikki, jotka kynnelle kykenivät, olivat kokouksessa, ja Herra salli minun hyökätä heihin aivan ihmeellisellä tavalla. Saarnani tuntui olevan heille aivan uutta. Minusta itsestänikin tuntui tosiaan kuin olisin antanut sataa heidän päälleen rakeita ja rakkautta samalla kertaa eli toisin sanoen, rakeita kaikessa rakkaudessa. Pilkka ja häpäisy, jota he aivan kuin kasaamalla kasasivat Jumalan nimelle, näytti paisuttavan rakkauteni Häneen äärimmäiseksi tuskaksi. Nuhtelin ja kuritin heitä koko sydämestäni ja kuitenkin tuntien niin suurta myötätuntoa heitä kohtaan, etteivät he voineet siitä erehtyä. En ole koskaan kuullut heidän moittineen minua liiallisesta ankaruudesta, enkä ole kuitenkaan koskaan eläissäni puhunut luullakseni niin ankarasti.

   Tämän päivän työ johti siihen, että suuret joukot väestöstä tulivat kääntymykseen. Siitä lähtien, ilmoitinpa kokouksen missä tai milloin tahansa, tulivat ihmiset kuulemaan. Työ alkoi heti ja edistyi voimakkaasti. Saarnasin kahdesti kylän kirkossa, välillä pidin rukouskokouksen ja tavallisesti saarnasin jossakin lähistön koulussa kello viideltä iltapäivällä. (9)

Kutsu uuteen elämään. Edellä on tuotu esille niitä vastaväitteitä, joita ihmiset ottavat esille, kun heille yrittää puhua evankeliumista ja iankaikkisesta elämästä. Ne ovat tavallisia vastaväitteitä ja viisailta tuntuvia ajatuksia, joilla on saatettu torjua kaikki hengelliset asiat ja kääntyminen Jumalan puoleen. Niiden kautta on saatettu tehdä tyhjäksi se hyvä ajatus ja evankeliumin perusasia, että Jumala haluaa pelastaa meidät ja saattaa iankaikkiseen valtakuntaansa.

   Hänen puoleltaan kaikki onkin jo valmiina ja voimme saada iankaikkisen elämän lahjaksi, mutta voimme itse torjua hänen kutsunsa ja rakkautensa. Se on mahdollista, jos käännämme selkämme hänen iankaikkisen elämän lahjalleen:

- (Luuk 14:15-18) Tämän kuullessaan eräs pöytäkumppaneista sanoi hänelle: "Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa!"

16. Niin hän sanoi hänelle: "Eräs mies laittoi suuret illalliset ja kutsui monta.

17. Ja illallisajan tullessa hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: 'Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina'.

18. Mutta he rupesivat kaikki järjestään estelemään…

- (Ilm 21:6) Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.

- (Ilm 22:17) Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.

Seuraavassa aiotaan lyhyesti selvittää sitä, miten sinä itse voit pelastua ja vastata Jumalan kutsuun niin, ettet torju sitä. Siihen liittyy seuraavia seikkoja:

1. Käänny Jeesuksen puoleen ja luovuta elämäsi hänelle. Ensimmäinen vaihe uudestisyntymisessä ja pelastuksesta osalliseksi tulemisessa on kääntyminen Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen puoleen. Siinä voit kertoa olevasi syntinen, joka tarvitset pelastusta ja että tahdot Jumalan suunnitelman toteutuvan elämäsi varalle. Sinun ei tarvitse ensin yrittää tulla paremmaksi, vaan etsiydy hänen luokseen sellaisenasi, puutteittesi kanssa. Raamatun mukaan Jeesuksessa on iankaikkinen elämä ja siksi meidän täytyy kääntyä hänen puoleensa, jotta pääsemme siitä osalliseksi:

- (Joh 5:40) ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.

- (Joh 6:68,69) Simon Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat;

69. ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä."

- (Joh 10:9) Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu,

2. Vastaanottaminen. Kun vain Jeesuksessa Kristuksessa on iankaikkinen elämä, on luonnollista, että sinun on pyydettävä häntä elämääsi. Voit yksinkertaisesti sanoa: "Herra, Jeesus, tule elämääni!. Raamatun mukaan hän jo seisoo sydämemme oven ulkopuolella, saadakseen astua elämäämme:

- (Ilm 3:20) Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.

Niinpä jos olet vastaanottanut hänet elämääsi, on sinulla silloin Jumalan lapseus, iankaikkinen elämä ja olet uudestisyntynyt - riippumatta tunteistasi - kuten seuraavat jakeet osoittavat:

- (Joh 1:12,13) Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,

13. jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.

- (1 Joh 5:11-13) Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa.

12. Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.

13. Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä.

Pelastusrukous: Herra, Jeesus, käännyn sinun puoleesi. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä sinua vastaan ja etten ole elänyt sinun tahtosi mukaan. Tahdon kuitenkin kääntyä synneistäni ja seurata sinua koko sydämestäni. Ja uskon myös, että syntini ovat anteeksiannetut sinun sovitustyösi kautta ja että olen sinun kauttasi saanut iankaikkisen elämän. Kiitän siitä pelastuksesta, jonka olet minulle lahjoittanut. Amen.

Viittaukset:

1. V.T. Aaltonen: Miksi en ole kristitty, s. 199, 200

2. Ken Ham: Valhe, evoluutio, The Lie: Evolution, s. 44

3. Charles G. Finney: Ihmeellisiä herätyksiä, s. 245, 246, 249

4. Gregory A. Boyd ja Edward K. Boyd: Epäilijän kirjeet, s. 26,27

5. J. Edwin Orr: 100 kysymystä Jumalasta (100 Questions about God), s. 59 - 60

6. Gregory A. Boyd ja Edward K. Boyd: Epäilijän kirjeet, s. 169

7. Floyd Mcclung: Elämää helvetin esikartanoissa, s. 186,187

8. Mauno Saari: Saarnaaja, s. 268,269

9. Charles G. Finney: Ihmeellisiä herätyksiä, s. 81,82

Lisää aiheesta:

Kuusi argumenttia, jotka esiintyvät Jumalan torjuvien ihmisten kirjallisuudessa. Lue, miksi niihin ei kannata uskoa, ja miksi ne perustuvat valheeseen

Skepsis-yhdistyksen tieteellisyys vai epätieteellisyys? Lue, miten Skepsiksen edustajat eivät ole tieteellisiä, vaikka saattavat ajatella niin

Richard Dawkins on tunnettu jumalakielteisyydestään, josta osoituksena on Jumalharha-kirja. Lue, ovatko Dawkinsin argumentit järkeviä vai ei

Onko Jumala hyvä ja oikeudenmukainen, vai ei? Monet eivät käsitä, että Jeesus oli ja on taivaallisen Jumalan täydellinen kuva

Lue, miten Raamatun pohjalta syntynyt kristillinen usko on vaikuttanut myönteisesti kansakuntiin. Monet ovat sokeita tälle tosiasialle

Tavallisimmat syyt ja vastaväitteet, joiden takia ihmiset kääntävät selkänsä Jumalalle ja pelastukselle. Lue, miksi ne ovat huonoja tekosyitä

Nykyaikana ihmiset länsimaissa torjuvat Jumalan, koska eivät usko luomiseen tai ovat eri mieltä moraalikysymyksistä