HARHAOPPI NUMERO
YKSI
Kun tässä kirjoituksessa
puhutaan harhaopista numero yksi kristittyjen parissa, on kyseessä ns. väärä
henkien erottamisen lahja, henkien erottamisen lahjan jäljitelmä. Sillä
tarkoitetaan sellaista ”lahjaa”, jossa ihminen itse pitää itseään
”tarkkanäköisenä” ja että hänellä on ”varma tieto”, kun hän todellisuudessa on
sellaisen sokeuden vallassa, ettei kykene erottamaan Jumalan työtä muissa, vaan
pitää sitä vihollisesta lähtöisin olevana. Hän ei näe, mitä Jumala tekee
auttaakseen muita, vaan näkee ainoastaan heidän virheensä, ei sitä, mikä on
oikein. Hän toimii samoin kuin fariseukset, jotka eivät ymmärtäneet Jumalan
työtä, vaan syyttivät Jeesusta ja sanoivat hänen ajavan riivaajia Beelsebulin
voimalla.
Rick Joyner on kirjoittanut hyvin tästä jäljitelmälahjasta. Hän
esittää, että todellinen henkien erottamisen lahja voi toimia vain rakkauden
kautta. Samoin hän esittää, että kritiikki sellaiselta henkilöltä, joka ei
rakasta arvostelemaansa ryhmää tai ihmistä, tulisi jättää omaan arvoonsa:
Uskonnollisuuden
henkeen liittyy yleensä väärä henkien erottamisen lahja, joka on epäluulon ja
pelon motivoima. Tämä valheellinen lahja näkee mielellään sen, mitä toisissa on
vikana, sen sijaan että se näkisi, mitä Jumala tekee, niin että näitä ihmisiä
voitaisiin auttaa eteenpäin. Tällaista henkien erottamista käyttäen
uskonnollisuuden henki voi aiheuttaa seurakunnalle mitä suurinta vahinkoa. Sen
teot jättävät lähes aina jälkeensä enemmän vahinkoa ja hajaannusta kuin
parantumista, sovitusta ja rakentamista. Sen viisaus on peräisin hyvän- ja
pahantiedon puusta, ja vaikka tieto voikin pitää paikkansa, se tuodaan
sellaisessa hengessä, joka tappaa.
Epäluulo juontaa juurensa
sellaisista asioista kuin hylkäämisestä, alueellisista suojelupyrkimyksistä tai
yleisestä epävarmuudesta. Todellinen henkien erottamisen lahja voi toimia vain
rakkauden kautta. Mikä tahansa muu motiivi vääristää hengellisen näkökyvyn.
Aina, kun joku tuomitsee tai kritisoi toista ihmistä tai ryhmää, meidän tulisi
jättää se huomiotta, kunnes tiedämme, että kritiikin esittäjä todella rakastaa
tuota ihmistä tai ryhmää ja on panostanut heidän palvelemiseensa. (1)
Kaikki voivat erehtyä. Ensimmäinen erehdys ennen pelastustamme ja sen
jälkeen piilee siinä, että pidämme itseämme erehtymättöminä. Voimme ajatella,
että kun olemme pelastuneet, pystymme tarkasti arvioimaan asioita ja olemme
aina oikeassa. Emme ota huomioon erehtymisen mahdollisuutta omassa elämässämme.
Voimme kyllä ajatella, miten muut pelastuneet voivat erehtyä arvioinneissaan, mutta
itse emme ota sitä mahdollisuutta huomioon. ”Muut voivat kyllä tehdä virheitä
ja erehtyä arvioinneissaan, mutta en minä, joka olen niin tarkkanäköinen
verrattuna muihin”.
Tällainen asenne perustuu ylpeyteen. Siinä ihminen korottaa
itsensä Jumalan vertaiseksi ja ajattelee omaavansa täydellisen tiedon, mikä ei
pidä paikkaansa. Kenelläkään meistä ei ole sataprosenttista tietoa, ja jos
muuta ajattelemme, olemme erehtyneet. Silloin pidämme mm. seuraavia Raamatun
jakeita väärinä. Ne osoittavat, että suuret apostolit erehtyivät ja heidän
tietonsa ja profetoimisensa olivat vajavaisia. Jos se oli sitä silloin, emme
varmastikaan ole edenneet yhtään pidemmälle.
-
(1 Kor 13:9) Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on
vajavaista.
-
(Jaak 3:2) Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku
ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös
koko ruumiinsa.
Seurakunnan historia
osoittaa, että myös tunnetut Jumalan miehet ovat erehtyneet arvioinneissaan
toistuvasti. He ovat pitäneet jotakin Jumalan antamaa liikehdintää vääränä
eivätkä ole ymmärtäneet sitä. Hyviä esimerkkejä ovat F.B. Meyer ja Oswald
Chambers. He olivat molemmat tunnettuja Jumalan miehiä ja kirjailijoita, mutta
eivät ymmärtäneet helluntaiherätystä Jumalasta lähtöisin olevaksi. He pitivät
sitä silloin vääränä. Kuitenkin historia osoittaa heidän omat arvionsa vääriksi
ja miten he erehtyivät. He eivät olleet oikeassa, vaikka niin ajattelivat. Se
osoittaa myös, että kuka tahansa voi erehtyä yksinkertaisesti siksi, koska
olemme erehtyväisiä arvioissamme.
Katsomme lainausta, joka liittyy samaan asiaan. Se on n. 100
vuoden takaa ja siinä tunnettu Jumalan mies A.B. Simpson istuu kokouksessa.
Hänelläkin oli ollut samanlainen käsitys kuin edellä mainituilla henkilöillä.
Frank Bartlemanin kirjassa (Azusa.katu 312) kerrotaan, miten hän liikuttui
syvästi ja sai uuden näkökulman asiaan. Ehkä hänen käsityksensä muuttui:
Seuraavana
iltana konventissa aloitettiin koko yön kestävä kokous. Nuori tyttö koki
voiman, ja hänen sielunsa temmattiin valtaistuimen luo. Hän lauloi sanatonta
sävelmää, joka tuntui tulevan toisesta elämästä, niin taivaallisen ihanaa se
oli. Se oli kotoisin eri maailmasta. En ole ennen enkä jälkeen kuullut sen
vertaista. Itse A.B. Simpson oli siellä tuona iltana, ja laulu teki häneen
valtavan vaikutuksen. Hän oli paljolti ollut vastustamassa helluntailaista
toimintaa. Selvästikin Jumala antoi hänelle tässä todistuksen. (2)
Huomionarvoiset
seikat
Kuten edellä todettiin, voi
kuka tahansa erehtyä. Jos vääriin arvioihin ovat syyllistyneet tunnetut Jumalan
miehet, on se mahdollista muidenkin kohdalla. On väärää itsevarmuutta ajatella,
ettei koskaan erehtyisi. Seuraava lainaus puhuu samasta asiasta. Se osoittaa,
miten monet voivat ”tarkkanäköisyydessään” olla aivan varmoja asiasta, vaikka
todellisuudessa ovat itse hengellisen sokeuden, jopa uskonnollisen vihan
vallassa. On todennäköistä, että juuri tämäntyyppinen hengellinen sokeus on
suurin eksyttäjä Jumalan ihmisten parissa, ja jakaa seurakuntia ja kristillisiä
piirejä. Kuka tahansa voi joutua sellaisen asenteen valtaan, mutta siitä
voidaan myös vapautua:
Noissa vaiheissa elämässäni ei ollut sijaa toisinajattelijoille eikä
liioin rakkaudelle. Oli vain kova opillisen täydellisyyden vaatimus.
Vaatimukseni takana ei suinkaan ollut Jumala, vaan oma uskonnollinen lihani.
Tuossa tilassa kaikki sellainen hengellisyys, joka poikkesi omasta
standardistani, oli minusta hyvin epäilyttävää. Niinpä saarnasin ahkerasti
muita kristillisiä piirejä vastaan ja sellaisia hengellisyyden muotoja vastaan,
joita en ymmärtänyt. Opinvartijan roolini, vaikkakin se oli ylevästi omaksuttu,
ei suinkaan noussut hengellisen elämäni täyteyden pohjalta saati sitten
profeetallisen näkökyvyn pohjalta, vaan kapea-alaisen ja epäselvän hengellisen
näyn sekä samanaikaisen pätemisen tarpeeni pohjalta.
…On ollut järkytys havaita jälkeenpäin,
miten olin valmis leimaamaan suuret joukot eläviä seurakuntia ja Jumalan
palvelijoita tyhjän veroisiksi ja pahemmiksikin sen aikaisen näkyni (tai sen
puutteen) sekä toisen käden tietojen perusteella. En myöskään kyennyt henkien
erottamiseen omassa sydämessäni ja palvelustoimessani. (3)
Mutta mihin asioihin
kannattaa kiinnittää huomiota, kun arvioi jotakin toimintaa ja henkilöitä,
jotka esiintyvät Jumalan nimissä? Millaiset asiat kannattaa huomioida, kun
tekee arvioita niistä? Tätä asiaa yritämme seuraavaksi lyhyesti tarkastella.
Oikea oppi. Kun tekee arvioita, oikea käsitys uskon perusasioista
on tietysti tärkeä. Niiden pitää esiintyä toiminnassa. Siihen kuuluvat
sellaiset asiat kuin Raamatun inspiraatio, miten Jeesus on ainoa tie
pelastukseen, hänen ristinsä sovitus, hänen ruumiillinen ylösnousemuksensa,
fyysinen paluu, hänen jumaluutensa, pelastus armon kautta ilman tekoja,
syntiinlankeemus sekä miten ihminen kadotettu ja toivoton ilman Kristusta. Jos
nämä eivät ole esillä ja pelastuksen perusta ei ole Jeesus Kristus, ei toiminta
varmastikaan ole Jumalasta. Sen sijaan, jos ne esiintyvät ja niitä painotetaan
kirjoituksissa ja puheissa, ei sellaista pidä heti hylätä.
Myönteiset ja kielteiset
seikat. Yksi hyvin tavallinen virhe
arvioinneissa on, että kiinnitetään huomiota vain väärinkäytöksiin ja
kielteisiin seikkoihin, mutta ei huomioida myönteisiä puolia. Myönteisistä
seikoista ei haluta ottaa selvää, tai sitten ennakkoasenne on sellainen, että
niitä ei oteta edes huomioon. Silloin ei voi olla kokonaisnäkemystä asiasta.
Siksi pitää katsoa kokonaisuutta eikä pysytellä ennakkoasenteen
vallassa. Pitää lukea runsaasti kirjallisuutta, tutkia informaatiota ja etsiä
niistä myönteisiä seikkoja kielteisten lisäksi. Molemmat puolet pitää
huomioida. Se tarkoittaa, että jos muut opettavat uskon perusasioista aivan
samoin, jotkut tekevät parannuksen ja ihmisten elämässä on näkyvissä muutosta
hyvään suuntaan, pitää sellaiset tekijät huomioida kielteisten lisäksi. Paavali
kirjoitti:
-
(1 Tess 5:21) mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on
Muiden neuvot. Yksi virhe joidenkin kristittyjen elämässä on, että he
eivät kuuntele muiden neuvoja. He eivät ota niitä huomioon, koska pitävät omaa
näkemystään parhaimpana ja objektiivisimpana.
Mutta kuten todettiin, voimme helposti esiintyä tarkkanäköisinä
ja erehtymättöminä ja olla silti väärässä. Se on mahdollista, vaikka ihminen
olisi pelastunut ja ollut vuosikymmeniä uskossa. Kaikki voivat syyllistyä
siihen kuten historia on toistuvasti osoittanut. Edellä mainittu kuvaus A.B.
Simpsonista on yksi esimerkki.
Joskus on siis syytä kysyä muiden mielipiteitä ja neuvoja.
Joissakin asioissa voimme olla heitä tarkkanäköisempiä ja viisaampia, mutta he
saattavat nähdä toiset asiat selkeämmin ja paremmin.
Smith Wigglesworth kertoo erään tapauksen, mihin tällainen väärä
asenne voi johtaa. Kysymys on johdatuksesta, jossa henkilö ajatteli kuulevansa
Jumalan äänen, mutta ei ottanut huomioon muiden neuvoja:
... Tässä kohtaa
tiedot eivät pitäneet paikkaansa. Yksikään pankki ei ollut ollut auki puoli
kahdeksalta, ja tutkimukset osoittivat, että mainittu pankki ei edes
ollut koko paikkakunnalla.
Miten tämä sanoma vaikutti? Nuori nainen
kallisti sille korvansa. Hän kiinnitti siihen niin paljon huomiota, että hän ei
kuunnellut ketään muuta.
Kerron sinulle, mikä vaara tässä on: Jos
sinun kanssasi ei voi keskustella, sinä olet väärässä. Jos sinä olet oikeassa
ja kaikki muut ovat väärässä, mutta jos sinä et siedä sitä, että asiaa
tutkitaan, tai jos sinun totuutesi ei kestä päivänvaloa, niin sinä olet
väärässä, kuka tahansa oletkin! Säästyt monelta ikävyydeltä, jos otat huomioon,
mitä muut sanovat. Älä sano jyrkästi: "Kyllä minä tiedän. MINÄ TIEDÄN,
että minä olen oikeassa." (4)
Hedelmä. Hedelmä on asia, johon täytyy kiinnittää huomiota,
koska Jeesus sanoi: ”Heidän hedelmistään te tunnette heidät” (Matt 7:16). Se
tarkoittaa, että jos ihmisen elämässä on näkyvissä jatkuvaa synnissä elämistä
eikä näy merkkejä kristillisestä luonteesta, kannattaa olla varovainen.
Päinvastoin tietysti on, jos luonnostaan kiivaassa henkilössä esiintyy
lempeyttä, luonnostaan ylpeässä nöyryyttä ja hätäisessä henkilössä
rauhallisuutta, ovat ne hyviä merkkejä.
Entä muut muutokset ihmisten elämässä? Jos useat ihmiset
kokouksissa muuttuvat seuraavaan suuntaan, voidaan niitä pitää hyvinä
merkkeinä. Ne osoittavat, että toiminta on Jumalasta. (Tärkeää kuitenkin on
painottaa, että saatana voi tuoda kokouksiin pahojen henkien pettämiä
henkilöitä kuten spiritistejä, ja se voi aiheuttaa sekaannusta Jumalan työssä.
Frank Bartleman kertoo tällaisista tapauksista kirjassaan Azusa-katu 312).
- ymmärrys Kristuksen ja hänen ristin työnsä
merkityksestä
- halu lukea Raamattua
- vapautuminen syntitottumuksista, katkeruudesta
ja himoista
- ihminen tuntee oman turmeluksensa ja
syntisyytensä: ylpeys, ärtyisyys, rakkaudettomuus, himo…
- ihminen nöyrtyy eikä pidä itseään muita
parempana
- hätä muiden pelastuksesta
- rukouselämä voimistuu
- syvempi rakkaus Jumalaa ja ihmisiä kohtaan
- halu tehdä kaikessa Jumalan tahto (Room 7:22:
sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin)
Hyökkäykset muita vastaan.
Vielä on hyvä huomata yksi
hengellisen työntekijän koetinkivi, joka on suhtautuminen muita
jumalanpalvelijoita ja eri tavalla ajattelevia kristittyjä vastaan. Siinä on
mahdollista, että ei toimita rakkaudessa kuten Paavali opetti. Sellainen asenne
voi tarkoittaa kiivaita hyökkäyksiä muita jumalanpalvelijoita kohtaan, että
ruoditaan heidän virheitään lehtien palstoilla, tiedotusvälineissä ja
pienemmissä puitteissa sekä yleisesti heidän mustaamistaan
Jos
ihminen on Jumalan käytössä, on todennäköistä, että hänestä puhutaan pahaa,
kuten Paavali oli hyvässä maineessa ja pahassa. On aina ihmisiä, jotka
valitsevat mieluummin valheen ja nauttivat siitä, vaikka Raamattu osoittaa
sellaisten ihmisten joutuvan tulijärveen (Ilm 21:8, 22:15).
Mitä tämä sitten tarkoittaa? Ainakin se tarkoittaa sitä, että
pitää tarkistaa asiat henkilöltä itseltään (Onko näin, tarkoititko tätä?) eikä
levittää niitä muualle. Jeesuksen neuvo Matteuksen 18. luvussa osoittaa tämän.
Jotkut hyökkäykset saattavat johtua myös kateudesta. Se perustuu
siihen, että joillakin muilla on enemmän kuin henkilöllä itsellään, ja se tekee
hänet rauhattomaksi ja vihaiseksi. Saulin asenne Daavidiin on siitä
esimerkkinä:
-
(1 Sam 18:7-9) Ja karkeloivat naiset virittivät laulun ja sanoivat: "Saul
voitti tuhat, mutta Daavid kymmenen tuhatta".
8.
Silloin Saul vihastui kovin, sillä hän pani sen puheen pahakseen, ja hän sanoi:
"Daavidille he antavat kymmenen tuhatta, ja minulle he antavat tuhat; nyt
puuttuu häneltä enää vain kuninkuus".
9.
Ja Saul katsoi karsain silmin Daavidia siitä päivästä alkaen.
Seuraava lainaus puhuu
samasta asiasta. Se osoittaa, miten jopa pelastunut ihminen voi joutua
sellaisen asenteen valtaan. Hän ei ymmärrä, että hyökkäyksillään muita vastaan
hän alentaa omaa arvoaan iankaikkisuudessa:
”Minusta tuli niin ylpeä elämäni lopulla, etten voinut kuvitella Herran
tekevän mitään merkittävää, ellei hän tehnyt sitä minun kauttani. Aloin kajota
Herran voideltuihin ja vahingoittaa hänen profeettojaan. Olin itsekkään ylpeä,
kun Herra käytti jotakuta minun opetuslapsistani, ja tulin kateelliseksi, kun
Herra toimi kenen tahansa oman palvelutyöni ulkopuolella olevan kautta. Minulla
oli tapana etsiä heistä mitä tahansa vikaa paljastaakseni heidät. En tiennyt,
että joka kerta näin tehdessäni alensin lisää omaa arvoasemaani.”
”En ollenkaan tiennyt, että olit tehnyt
mitään tuollaisia”, sanoin yllättyneenä.
”En tehnyt sitä itse, mutta yllytin
alaisiani ottamaan selvää muista ja tekemään likaisen työni. Sain heidät
nuuskimaan maat ja mannut, jotta löytyisi jokin virhe tai synti toisten
elämästä, niin että he paljastuisivat. Minusta tuli pahinta, mitä ihmisestä voi
maan päällä tulla – kompastuskivi, joka tuotti muita kompastuskiviä. Me
kylvimme pelkoa ja hajaannusta kautta seurakunnan, kaikki totuuden
puolustamisen nimessä. Omavanhurskaudessani kuljin kohti perikatoa. Suuressa
armossaan Herra salli minuun iskeä sairauden, joka aiheutti hitaan ja
nöyryyttävän kuoleman. Juuri ennen kuolemaani tulin järkiini ja tein
parannuksen. Olen hyvin kiitollinen että ylipäänsä olen täällä. Saatan olla
yksi hänen vähimmistään täällä, mutta se on paljon enemmän kuin ansaitsen. En
millään voinut lähteä tästä huoneesta ennen kuin minulla oli mahdollisuus
pyytää anteeksi niiltä teistä, joille tein vääryyttä pahasti.
…”Ja me aina tyynnytimme itseämme
tosiaankin ajattelemalla, että teimme Jumalalle palveluksen hyökkäämällä hänen
omia lapsiaan vastaan” kuului tämän miehen ymmärtävä ääni. ”Sinun on hyvä
tajuta tämä täällä, koska voit mennä takaisin. Ole hyvä ja varoita opetuslapsiani
heitä uhkaavasta tuhosta, elleivät he tee parannusta. Monet heistä on kutsuttu
olemaan kuninkaita täällä, mutta jos he eivät tee parannusta, he kohtaavat
kaikista pahimman tuomion – kompastuskivien tuomion… (5)
Jos toiset erehtyvät. Arvioitaessa hengellistä toimintaa, voimme mennä
kahteen äärimmäisyyteen. Toinen on se, että pidetään sellaistakin Jumalan
työnä, mikä ei sitä ole. Pidetään esim. pelastuneina sellaisia ihmisiä, jotka
rukoilevat Mariaa ja turvautuvat pyhimysten tekoihin, mutta eivät yksin
Kristukseen. Tällaiseen ovat taipuvaiset varsinkin leppoisat ihmiset, joilla ei
ole kovin tarkkaa analysointikykyä. He hyväntahtoisuudessaan saattavat pitää
sellaisiakin kristittyinä, jotka eivät ole uudestisyntyneet eivätkä ymmärrä
pelastusta. Jeesuksen sanat ovat myös hyvä osoitus tästä asiasta:
-
(Matt 7:21-23) Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse
taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
22.
Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta
ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi
kautta tehneet monta voimallista tekoa?'
23.
Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut;
menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.
Toinen äärimmäisyys on se,
josta tässä kirjoituksessa on puhuttu. Se tarkoittaa, että pelastunut ihminen
ei ymmärrä Jumalan työtä muissa, vaikka nämä olisivat yhtä lailla pelastuneita.
Hän saattaa pitää eksytyksenä kaikkea, mikä liittyy näihin ihmisiin ja heidän
opetukseensa. Sellainen asenne on hyvin tavallista oman vajavaisen
ymmärryksemme tähden.
Usko,
Toivo ja Rakkaus, jotka olivat kasvaneet joka tasolla niin kuin aseemmekin,
olivat nyt niin suuria, että tiesin kaukana taistelualueen takana olevien
ihmisten voivan nähdä heidät. Heidän kirkkautensa säteili jopa vankien
joukkoon, jotka olivat yhä suuren haaskalintuparven alla. Olin hyvin
rohkaistunut siitä, että heidät voitiin nyt nähdä. Ehkäpä vihollisen käyttämät
kristityt ja sen hallussa olevat vangit nyt ymmärtäisivät, että me emme olleet
vihollinen, vaan että vihollinen oli itse asiassa käyttänyt heitä.
Näin ei kuitenkaan käynyt, ainakaan vielä.
Ne vihollisleirissä olevat, jotka alkoivat nähdä Uskon, Toivon ja Rakkauden
valoa, alkoivat nimittää heitä ”valkeuden enkeleiksi”, jotka lähetettiin
eksyttämään heikot tai arvostelukyvyttömät. Silloin tiesin, että petos ja
orjuus, jossa he olivat, oli paljon suurempi kuin olin tajunnut.
Kuitenkin ne, jotka eivät kuuluneet
kumpaankaan näistä armeijoista, eli ne, jotka eivät olleet kristittyjä, näkivät
heidän kirkkautensa ja alkoivat lähestyä vuorta nähdäkseen paremmin. Ne, jotka
tulivat lähemmäksi katsomaan heitä, alkoivat myös ymmärtää, mistä taistelussa
todella oli ollut kyse. Tämä rohkaisi suuresti. (6)
Entä sitten, jos toiset
kristityt ovat erehtyneet jossakin? Mitä silloin tulee tehdä?
Vastaus on, että meidän tulee ottaa asioista selvää mm. edellä
mainittujen periaatteiden valossa. Lisäksi, jos se on mahdollista, voidaan
keskustella näiden ihmisten kanssa kahden kesken aivan kuten Priskilla ja
Akylas selittivät Apollokselle tarkemmin Jumalan tien:
-
(Apt 18:24-26) Ja Efesoon saapui eräs juutalainen, nimeltä Apollos, syntyisin
Aleksandriasta, puhetaitoinen mies ja väkevä raamatuissa.
25.
Tälle oli opetettu Herran tie, ja hän puhui palavana hengessä ja opetti tarkoin
Jeesuksesta, mutta tunsi ainoastaan Johanneksen kasteen.
26.
Hän rupesi rohkeasti puhumaan synagoogassa. Mutta kun Priskilla ja Akylas
olivat häntä kuunnelleet, ottivat he hänet luokseen ja selvittivät hänelle
tarkemmin Jumalan tien.
VIITTAUKSET:
1. Rick Joyner: Viimeisten päivien taistelu
(Overcoming Evil in the Last Days), s. 125
2. Frank Bartleman: Azusa-katu
312 (Azusa Street), s. 166
3. Veikko Pekki: Täynnä iloa ja Pyhää Henkeä, s. 21
4. Smith Wigglesworth:
Hengen huuto, s. 55
5. Rick Joyner: Petos,
taistelu, voitto (Final Quest), s. 95-97
5. Rick Joyner: Petos,
taistelu, voitto (Final Quest), s. 27,28
