Etusivulle

Jarin kirjoituksia

 


 






Tartu kiinni
iankaikkiseen elämään!















Jeesus on tie ja
totuus ja elämä






 

Harhaoppi numero yksi

 

 

Kun tässä kirjoituksessa puhutaan harhaopista numero yksi kristittyjen parissa, on kyseessä ns. väärä henkien erottamisen lahja, henkien erottamisen lahjan jäljitelmä. Sillä tarkoitetaan sellaista ”lahjaa”, jossa ihminen itse pitää itseään ”tarkkanäköisenä” ja että hänellä on ”varma tieto”, kun hän todellisuudessa on sellaisen sokeuden vallassa, ettei kykene erottamaan Jumalan työtä muissa, vaan pitää sitä vihollisesta lähtöisin olevana. Hän ei näe, mitä Jumala tekee auttaakseen muita, vaan näkee ainoastaan heidän virheensä, ei sitä, mikä on oikein. Hän toimii samoin kuin fariseukset, jotka eivät ymmärtäneet Jumalan työtä, vaan syyttivät Jeesusta ja sanoivat hänen ajavan riivaajia Beelsebulin voimalla.

   Rick Joyner on kirjoittanut hyvin tästä jäljitelmälahjasta. Hän esittää, että todellinen henkien erottamisen lahja voi toimia vain rakkauden kautta. Samoin hän esittää, että kritiikki sellaiselta henkilöltä, joka ei rakasta arvostelemaansa ryhmää tai ihmistä, tulisi jättää omaan arvoonsa:

 

Uskonnollisuuden henkeen liittyy yleensä väärä henkien erottamisen lahja, joka on epäluulon ja pelon motivoima. Tämä valheellinen lahja näkee mielellään sen, mitä toisissa on vikana, sen sijaan että se näkisi, mitä Jumala tekee, niin että näitä ihmisiä voitaisiin auttaa eteenpäin. Tällaista henkien erottamista käyttäen uskonnollisuuden henki voi aiheuttaa seurakunnalle mitä suurinta vahinkoa. Sen teot jättävät lähes aina jälkeensä enemmän vahinkoa ja hajaannusta kuin parantumista, sovitusta ja rakentamista. Sen viisaus on peräisin hyvän- ja pahantiedon puusta, ja vaikka tieto voikin pitää paikkansa, se tuodaan sellaisessa hengessä, joka tappaa.

   Epäluulo juontaa juurensa sellaisista asioista kuin hylkäämisestä, alueellisista suojelupyrkimyksistä tai yleisestä epävarmuudesta. Todellinen henkien erottamisen lahja voi toimia vain rakkauden kautta. Mikä tahansa muu motiivi vääristää hengellisen näkökyvyn. Aina, kun joku tuomitsee tai kritisoi toista ihmistä tai ryhmää, meidän tulisi jättää se huomiotta, kunnes tiedämme, että kritiikin esittäjä todella rakastaa tuota ihmistä tai ryhmää ja on panostanut heidän palvelemiseensa. (1)

 

Kaikki voivat erehtyä. Ensimmäinen erehdys ennen pelastustamme ja sen jälkeen piilee siinä, että pidämme itseämme erehtymättöminä. Voimme ajatella, että kun olemme pelastuneet, pystymme tarkasti arvioimaan asioita ja olemme aina oikeassa. Emme ota huomioon erehtymisen mahdollisuutta omassa elämässämme. Voimme kyllä ajatella, miten muut pelastuneet voivat erehtyä arvioinneissaan, mutta itse emme ota sitä mahdollisuutta huomioon. ”Muut voivat kyllä tehdä virheitä ja erehtyä arvioinneissaan, mutta en minä, joka olen niin tarkkanäköinen verrattuna muihin”.

   Tällainen asenne perustuu ylpeyteen. Siinä ihminen korottaa itsensä Jumalan vertaiseksi ja ajattelee omaavansa täydellisen tiedon, mikä ei pidä paikkaansa. Kenelläkään meistä ei ole sataprosenttista tietoa, ja jos muuta ajattelemme, olemme erehtyneet. Silloin pidämme mm. seuraavia Raamatun jakeita väärinä. Ne osoittavat, että suuret apostolit erehtyivät ja heidän tietonsa ja profetoimisensa olivat vajavaisia. Jos se oli sitä silloin, emme varmastikaan ole edenneet yhtään pidemmälle.

 

- (1 Kor 13:9) Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.

 

- (Jaak 3:2) Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa.

 

Seurakunnan historia osoittaa, että myös tunnetut Jumalan miehet ovat erehtyneet arvioinneissaan toistuvasti. He ovat pitäneet jotakin Jumalan antamaa liikehdintää vääränä eivätkä ole ymmärtäneet sitä. Hyviä esimerkkejä ovat F.B. Meyer ja Oswald Chambers. He olivat molemmat tunnettuja Jumalan miehiä ja kirjailijoita, mutta eivät ymmärtäneet helluntaiherätystä Jumalasta lähtöisin olevaksi. He pitivät sitä vääränä. Kuitenkin historia osoittaa heidän omat arvionsa vääriksi ja miten he erehtyivät. He eivät olleet oikeassa, vaikka niin ajattelivat. Se osoittaa myös, että kuka tahansa voi erehtyä yksinkertaisesti siksi, koska olemme erehtyväisiä arvioissamme.

   Katsomme lainausta, joka liittyy samaan asiaan. Se on n. 100 vuoden takaa ja siinä tunnettu Jumalan mies A.B. Simpson istuu kokouksessa. Hänelläkin oli ollut samanlainen käsitys kuin edellä mainituilla henkilöillä. Frank Bartlemanin kirjassa (Azusa.katu 312) kerrotaan, miten hän liikuttui syvästi ja sai uuden näkökulman asiaan. Ehkä hänen käsityksensä muuttui:

 

Seuraavana iltana konventissa aloitettiin koko yön kestävä kokous. Nuori tyttö koki voiman, ja hänen sielunsa temmattiin valtaistuimen luo. Hän lauloi sanatonta sävelmää, joka tuntui tulevan toisesta elämästä, niin taivaallisen ihanaa se oli. Se oli kotoisin eri maailmasta. En ole ennen enkä jälkeen kuullut sen vertaista. Itse A.B. Simpson oli siellä tuona iltana, ja laulu teki häneen valtavan vaikutuksen. Hän oli paljolti ollut vastustamassa helluntailaista toimintaa. Selvästikin Jumala antoi hänelle tässä todistuksen. (2)

 

Huomionarvoiset seikat. Kuten edellä todettiin, voi kuka tahansa erehtyä. Jos vääriin arvioihin ovat syyllistyneet tunnetut Jumalan miehet, on se mahdollista muidenkin kohdalla. On väärää itsevarmuutta ajatella, ettei koskaan erehtyisi. Seuraava lainaus puhuu samasta asiasta. Se osoittaa, miten monet voivat ”tarkkanäköisyydessään” olla aivan varmoja asiasta, vaikka todellisuudessa ovat itse hengellisen sokeuden, jopa uskonnollisen vihan vallassa. On todennäköistä, että juuri tämäntyyppinen hengellinen sokeus on suurin eksyttäjä Jumalan ihmisten parissa, ja jakaa seurakuntia ja kristillisiä piirejä. Kuka tahansa voi joutua sellaisen asenteen valtaan, mutta siitä voidaan myös vapautua:

 

Noissa vaiheissa elämässäni ei ollut sijaa toisinajattelijoille eikä liioin rakkaudelle. Oli vain kova opillisen täydellisyyden vaatimus. Vaatimukseni takana ei suinkaan ollut Jumala, vaan oma uskonnollinen lihani. Tuossa tilassa kaikki sellainen hengellisyys, joka poikkesi omasta standardistani, oli minusta hyvin epäilyttävää. Niinpä saarnasin ahkerasti muita kristillisiä piirejä vastaan ja sellaisia hengellisyyden muotoja vastaan, joita en ymmärtänyt. Opinvartijan roolini, vaikkakin se oli ylevästi omaksuttu, ei suinkaan noussut hengellisen elämäni täyteyden pohjalta saati sitten profeetallisen näkökyvyn pohjalta, vaan kapea-alaisen ja epäselvän hengellisen näyn sekä samanaikaisen pätemisen tarpeeni pohjalta.

   …On ollut järkytys havaita jälkeenpäin, miten olin valmis leimaamaan suuret joukot eläviä seurakuntia ja Jumalan palvelijoita tyhjän veroisiksi ja pahemmiksikin sen aikaisen näkyni (tai sen puutteen) sekä toisen käden tietojen perusteella. En myöskään kyennyt henkien erottamiseen omassa sydämessäni ja palvelustoimessani. (3)

 

Mutta mihin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota, kun arvioi jotakin toimintaa ja henkilöitä, jotka esiintyvät Jumalan nimissä? Millaiset asiat kannattaa huomioida, kun tekee arvioita niistä? Tätä asiaa yritämme seuraavaksi lyhyesti tarkastella.

 

Oikea oppi. Kun tekee arvioita, oikea käsitys uskon perusasioista on tietysti tärkeä. Niiden pitää esiintyä toiminnassa. Siihen kuuluvat sellaiset asiat kuin Raamatun inspiraatio, miten Jeesus on ainoa tie pelastukseen, hänen ristinsä sovitus, hänen ruumiillinen ylösnousemuksensa, fyysinen paluu, hänen jumaluutensa, pelastus armon kautta ilman tekoja, syntiinlankeemus sekä miten ihminen on kadotettu ja toivoton ilman Kristusta. Jos nämä eivät ole esillä ja pelastuksen perusta ei ole Jeesus Kristus, ei toiminta varmastikaan ole Jumalasta. Sen sijaan, jos ne esiintyvät ja niitä painotetaan kirjoituksissa ja puheissa, ei sellaista pidä heti hylätä.

 

Myönteiset ja kielteiset seikat. Yksi hyvin tavallinen virhe arvioinneissa on, että kiinnitetään huomiota vain väärinkäytöksiin ja kielteisiin seikkoihin, mutta ei huomioida myönteisiä puolia. Myönteisistä seikoista ei haluta ottaa selvää, tai sitten ennakkoasenne on sellainen, että niitä ei oteta edes huomioon. Silloin ei voi olla kokonaisnäkemystä asiasta.

   Siksi pitää katsoa kokonaisuutta eikä pysytellä ennakkoasenteen vallassa. Pitää lukea runsaasti kirjallisuutta, tutkia informaatiota ja etsiä niistä myönteisiä seikkoja kielteisten lisäksi. Molemmat puolet pitää huomioida. Se tarkoittaa, että jos muut opettavat uskon perusasioista aivan samoin, jotkut tekevät parannuksen ja ihmisten elämässä on näkyvissä muutosta hyvään suuntaan, pitää sellaiset tekijät huomioida kielteisten lisäksi. Paavali kirjoitti:

 

- (1 Tess 5:21) mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on

 

Muiden neuvot. Yksi virhe joidenkin kristittyjen elämässä on, että he eivät kuuntele muiden neuvoja. He eivät ota niitä huomioon, koska pitävät omaa näkemystään parhaimpana ja objektiivisimpana.

   Mutta kuten todettiin, voimme helposti esiintyä tarkkanäköisinä ja erehtymättöminä ja olla silti väärässä. Se on mahdollista, vaikka ihminen olisi pelastunut ja ollut vuosikymmeniä uskossa. Kaikki voivat syyllistyä siihen kuten historia on toistuvasti osoittanut. Edellä mainittu kuvaus A.B. Simpsonista on yksi esimerkki.

   Joskus on siis syytä kysyä muiden mielipiteitä ja neuvoja. Joissakin asioissa voimme olla heitä tarkkanäköisempiä ja viisaampia, mutta he saattavat nähdä toiset asiat selkeämmin ja paremmin.

   Smith Wigglesworth kertoo erään tapauksen, mihin tällainen väärä asenne voi johtaa. Kysymys on johdatuksesta, jossa henkilö ajatteli kuulevansa Jumalan äänen, mutta ei ottanut huomioon muiden neuvoja:

 

... Tässä kohtaa tiedot eivät pitäneet paikkaansa. Yksikään pankki ei ollut ollut auki puoli kahdeksalta, ja tutkimukset osoittivat, että mainittu pankki ei edes ollut koko paikkakunnalla.

   Miten tämä sanoma vaikutti? Nuori nainen kallisti sille korvansa. Hän kiinnitti siihen niin paljon huomiota, että hän ei kuunnellut ketään muuta.

   Kerron sinulle, mikä vaara tässä on: Jos sinun kanssasi ei voi keskustella, sinä olet väärässä. Jos sinä olet oikeassa ja kaikki muut ovat väärässä, mutta jos sinä et siedä sitä, että asiaa tutkitaan, tai jos sinun totuutesi ei kestä päivänvaloa, niin sinä olet väärässä, kuka tahansa oletkin! Säästyt monelta ikävyydeltä, jos otat huomioon, mitä muut sanovat. Älä sano jyrkästi: "Kyllä minä tiedän. Minä tiedän, että minä olen oikeassa." (4)

 

Hedelmä. Hedelmä on asia, johon täytyy kiinnittää huomiota, koska Jeesus sanoi: ”Heidän hedelmistään te tunnette heidät” (Matt 7:16). Se tarkoittaa, että jos ihmisen elämässä on näkyvissä jatkuvaa synnissä elämistä eikä näy merkkejä kristillisestä luonteesta, kannattaa olla varovainen. Päinvastoin tietysti on, jos luonnostaan kiivaassa henkilössä esiintyy lempeyttä, luonnostaan ylpeässä nöyryyttä ja hätäisessä henkilössä rauhallisuutta, ovat ne hyviä merkkejä.

   Entä muut muutokset ihmisten elämässä? Jos useat ihmiset kokouksissa muuttuvat seuraavaan suuntaan, voidaan niitä pitää hyvinä merkkeinä. Ne osoittavat, että toiminta on Jumalasta. (Tärkeää kuitenkin on painottaa, että saatana voi tuoda kokouksiin pahojen henkien pettämiä henkilöitä kuten spiritistejä, ja se voi aiheuttaa sekaannusta Jumalan työssä. Frank Bartleman kertoo tällaisista tapauksista kirjassaan Azusa-katu 312).

 

• ymmärrys Kristuksen ja hänen ristin työnsä merkityksestä

• halu lukea Raamattua

• vapautuminen syntitottumuksista, katkeruudesta ja himoista

• ihminen tuntee oman turmeluksensa ja syntisyytensä: ylpeys, ärtyisyys, rakkaudettomuus, himo…

• ihminen nöyrtyy eikä pidä itseään muita parempana

• hätä muiden pelastuksesta

• rukouselämä voimistuu

• syvempi rakkaus Jumalaa ja ihmisiä kohtaan

• halu tehdä kaikessa Jumalan tahto (Room 7:22: sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin)

 

Hyökkäykset muita vastaan. Vielä on hyvä huomata yksi hengellisen työntekijän koetinkivi, joka on suhtautuminen muita jumalanpalvelijoita ja eri tavalla ajattelevia kristittyjä vastaan. Siinä on mahdollista, että ei toimita rakkaudessa kuten Paavali opetti. Sellainen asenne voi tarkoittaa kiivaita hyökkäyksiä muita jumalanpalvelijoita kohtaan, että ruoditaan heidän virheitään lehtien palstoilla, tiedotusvälineissä ja pienemmissä puitteissa sekä yleisesti heidän mustaamistaan

   Jos ihminen on Jumalan käytössä, on todennäköistä, että hänestä puhutaan pahaa, kuten Paavali oli hyvässä maineessa ja pahassa. On aina ihmisiä, jotka valitsevat mieluummin valheen ja nauttivat siitä, vaikka Raamattu osoittaa sellaisten ihmisten joutuvan tulijärveen (Ilm 21:8, 22:15).

   Mitä tämä sitten tarkoittaa? Ainakin se tarkoittaa sitä, että pitää tarkistaa asiat henkilöltä itseltään (Onko näin, tarkoititko tätä?) eikä levittää niitä muualle. Jeesuksen neuvo Matteuksen 18. luvussa osoittaa tämän.

   Jotkut hyökkäykset saattavat johtua myös kateudesta. Se perustuu siihen, että joillakin muilla on enemmän kuin henkilöllä itsellään, ja se tekee hänet rauhattomaksi ja vihaiseksi. Saulin asenne Daavidiin on siitä esimerkkinä:

 

- (1 Sam 18:7-9) Ja karkeloivat naiset virittivät laulun ja sanoivat: "Saul voitti tuhat, mutta Daavid kymmenen tuhatta".

8. Silloin Saul vihastui kovin, sillä hän pani sen puheen pahakseen, ja hän sanoi: "Daavidille he antavat kymmenen tuhatta, ja minulle he antavat tuhat; nyt puuttuu häneltä enää vain kuninkuus".

9. Ja Saul katsoi karsain silmin Daavidia siitä päivästä alkaen.

 

Seuraava lainaus puhuu samasta asiasta. Se osoittaa, miten jopa pelastunut ihminen voi joutua sellaisen asenteen valtaan. Hän ei ymmärrä, että hyökkäyksillään muita vastaan hän alentaa omaa arvoaan iankaikkisuudessa:

 

”Minusta tuli niin ylpeä elämäni lopulla, etten voinut kuvitella Herran tekevän mitään merkittävää, ellei hän tehnyt sitä minun kauttani. Aloin kajota Herran voideltuihin ja vahingoittaa hänen profeettojaan. Olin itsekkään ylpeä, kun Herra käytti jotakuta minun opetuslapsistani, ja tulin kateelliseksi, kun Herra toimi kenen tahansa oman palvelutyöni ulkopuolella olevan kautta. Minulla oli tapana etsiä heistä mitä tahansa vikaa paljastaakseni heidät. En tiennyt, että joka kerta näin tehdessäni alensin lisää omaa arvoasemaani.”

   ”En ollenkaan tiennyt, että olit tehnyt mitään tuollaisia”, sanoin yllättyneenä.

   ”En tehnyt sitä itse, mutta yllytin alaisiani ottamaan selvää muista ja tekemään likaisen työni. Sain heidät nuuskimaan maat ja mannut, jotta löytyisi jokin virhe tai synti toisten elämästä, niin että he paljastuisivat. Minusta tuli pahinta, mitä ihmisestä voi maan päällä tulla – kompastuskivi, joka tuotti muita kompastuskiviä. Me kylvimme pelkoa ja hajaannusta kautta seurakunnan, kaikki totuuden puolustamisen nimessä. Omavanhurskaudessani kuljin kohti perikatoa. Suuressa armossaan Herra salli minuun iskeä sairauden, joka aiheutti hitaan ja nöyryyttävän kuoleman. Juuri ennen kuolemaani tulin järkiini ja tein parannuksen. Olen hyvin kiitollinen että ylipäänsä olen täällä. Saatan olla yksi hänen vähimmistään täällä, mutta se on paljon enemmän kuin ansaitsen. En millään voinut lähteä tästä huoneesta ennen kuin minulla oli mahdollisuus pyytää anteeksi niiltä teistä, joille tein vääryyttä pahasti.

   …”Ja me aina tyynnytimme itseämme tosiaankin ajattelemalla, että teimme Jumalalle palveluksen hyökkäämällä hänen omia lapsiaan vastaan” kuului tämän miehen ymmärtävä ääni. ”Sinun on hyvä tajuta tämä täällä, koska voit mennä takaisin. Ole hyvä ja varoita opetuslapsiani heitä uhkaavasta tuhosta, elleivät he tee parannusta. Monet heistä on kutsuttu olemaan kuninkaita täällä, mutta jos he eivät tee parannusta, he kohtaavat kaikista pahimman tuomion – kompastuskivien tuomion… (5)

 

Jos toiset erehtyvät. Arvioitaessa hengellistä toimintaa, voimme mennä kahteen äärimmäisyyteen. Toinen on se, että pidetään sellaistakin Jumalan työnä, mikä ei sitä ole. Pidetään esim. pelastuneina sellaisia ihmisiä, jotka rukoilevat Mariaa ja turvautuvat pyhimysten tekoihin, mutta eivät yksin Kristukseen. Tällaiseen ovat taipuvaiset varsinkin leppoisat ihmiset, joilla ei ole kovin tarkkaa analysointikykyä. He hyväntahtoisuudessaan saattavat pitää sellaisiakin kristittyinä, jotka eivät ole uudestisyntyneet eivätkä ymmärrä pelastusta. Jeesuksen sanat ovat myös hyvä osoitus tästä asiasta:

 

- (Matt 7:21-23) Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.

22. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'

23. Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.

 

Toinen äärimmäisyys on se, josta tässä kirjoituksessa on puhuttu. Se tarkoittaa, että pelastunut ihminen ei ymmärrä Jumalan työtä muissa, vaikka nämä olisivat yhtä lailla pelastuneita. Hän saattaa pitää eksytyksenä kaikkea, mikä liittyy näihin ihmisiin ja heidän opetukseensa. Sellainen asenne on hyvin tavallista oman vajavaisen ymmärryksemme tähden.

 

Usko, Toivo ja Rakkaus, jotka olivat kasvaneet joka tasolla niin kuin aseemmekin, olivat nyt niin suuria, että tiesin kaukana taistelualueen takana olevien ihmisten voivan nähdä heidät. Heidän kirkkautensa säteili jopa vankien joukkoon, jotka olivat yhä suuren haaskalintuparven alla. Olin hyvin rohkaistunut siitä, että heidät voitiin nyt nähdä. Ehkäpä vihollisen käyttämät kristityt ja sen hallussa olevat vangit nyt ymmärtäisivät, että me emme olleet vihollinen, vaan että vihollinen oli itse asiassa käyttänyt heitä.

   Näin ei kuitenkaan käynyt, ainakaan vielä. Ne vihollisleirissä olevat, jotka alkoivat nähdä Uskon, Toivon ja Rakkauden valoa, alkoivat nimittää heitä ”valkeuden enkeleiksi”, jotka lähetettiin eksyttämään heikot tai arvostelukyvyttömät. Silloin tiesin, että petos ja orjuus, jossa he olivat, oli paljon suurempi kuin olin tajunnut.

   Kuitenkin ne, jotka eivät kuuluneet kumpaankaan näistä armeijoista, eli ne, jotka eivät olleet kristittyjä, näkivät heidän kirkkautensa ja alkoivat lähestyä vuorta nähdäkseen paremmin. Ne, jotka tulivat lähemmäksi katsomaan heitä, alkoivat myös ymmärtää, mistä taistelussa todella oli ollut kyse. Tämä rohkaisi suuresti. (6)

 

Entä sitten, jos toiset kristityt ovat erehtyneet jossakin? Mitä silloin tulee tehdä?

   Vastaus on, että meidän tulee ottaa asioista selvää mm. edellä mainittujen periaatteiden valossa. Lisäksi, jos se on mahdollista, voidaan keskustella näiden ihmisten kanssa kahden kesken aivan kuten Priskilla ja Akylas selittivät Apollokselle tarkemmin Jumalan tien:

 

- (Apt 18:24-26) Ja Efesoon saapui eräs juutalainen, nimeltä Apollos, syntyisin Aleksandriasta, puhetaitoinen mies ja väkevä raamatuissa.

25. Tälle oli opetettu Herran tie, ja hän puhui palavana hengessä ja opetti tarkoin Jeesuksesta, mutta tunsi ainoastaan Johanneksen kasteen.

26. Hän rupesi rohkeasti puhumaan synagoogassa. Mutta kun Priskilla ja Akylas olivat häntä kuunnelleet, ottivat he hänet luokseen ja selvittivät hänelle tarkemmin Jumalan tien.

 

 

 

VIITTAUKSET:

 

1. Rick Joyner: Viimeisten päivien taistelu (Overcoming Evil in the Last Days), s. 125

2. Frank Bartleman: Azusa-katu 312 (Azusa Street), s. 166

3. Veikko Pekki: Täynnä iloa ja Pyhää Henkeä, s. 21

4. Smith Wigglesworth: Hengen huuto, s. 55

5. Rick Joyner: Petos, taistelu, voitto (Final Quest), s. 95-97

6. Rick Joyner: Petos, taistelu, voitto (Final Quest), s. 27,28

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 




shopify analytics ecommerce