Terve kristillinen usko

Terve kristillinen usko; mitä asioita se pitää sisällään? Muutamia tärkeimpiä tekijöitä

Sisällys:
1. Oletko todella pelastunut?
2. Liikaa virikkeitä
3. Sanan merkitys
4. Rukous
5. Rakkauden merkitys
6. Seuraatko Jeesusta vai ihmisiä?
7. Kunnioittakaa kaikkia (1 Piet 2:17)

Esivalta - älä sekaannu kapinallisten seuraan

Aviosuhde ja perhe

Kunnioitus hengellisiä johtajia kohtaan

8. Vääristymiä seurakunnassa

Lakihenkisyys ja laittomuus

Paholaiskeskeisyys

Vääristynyt menestyksen evankeliumi

Profetian lahja – väärinkäyttö

9. Kun jotakin alkaa tapahtua

Kaksi äärimmäisyyttä

Kaikki toiminta ei ole Jumalasta

10. Tapahtuuko muutosta?

Tämän kirjoituksen aiheena on terve kristillinen usko. Tarkoitus on tutkia kristillistä uskoa ja mitä asioita siihen pitäisi sisältyä, jotta se pysyy terveillä linjoilla. En kirjoita tätä aihetta ketään sormella osoittaen, koska olen jo pitkään ajatellut, ettei oma hengellinen elämänikään ole sellaista kuin se voisi olla. Joillakin alueilla voin kylläkin olla kohtalainen esimerkki, mutta monilla alueilla en ole ollut. Elämäni ei ole samalla tasolla kuin mikä apostoleilla oli ja hengellinen kasvuni on ollut varsin hidasta. En voi sanoa Paavalin tavoin: ”Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja (1 Kor 11:1).

    Ymmärrän, että suurin syy nykyiseen seurakunnan tilaan länsimaissa on se, että emme ole kokeneet samanlaista helluntaita kuin apostolit, jotka syvällisesti uudistuivat tässä tapahtumassa. Kyllä he sitäkin ennen olivat tehneet hengellistä työtä, mm. parantaneet sairaita, mutta helluntain jälkeen he uudistuivat sisäisesti, heistä tuli rohkeampia, rakastavampia ja armolahjat toimivat voimakkaammin.

    Toisaalta ei alkuseurakuntakaan ollut täydellinen. Siitä osoituksena ovat kirjeet, joita on kirjoitettu eri seurakunnille. Niinä aikoina esiintyi valheapostoleja, oli väärää lakiopetusta, esiintyi syntejä sekä jakaantumista seurakunnissa, joten ei silloinkaan oltu täydellisiä. Kirjeissä apostolit yrittivät ohjata seurakuntaa oikeaan suuntaan, mutta me tiedämme, että mitä kauemmas ajallisesti mentiin apostoleista, sitä enemmän harhoja ja syntejä on seurakuntaan tullut. Tämä on länsimaisten seurakuntien nykyinen tila.

   Joka tapauksessa nyt lähdemme tutkimaan tätä aluetta. Aloitamme kysymyksellä siitä, onko ihminen todella pelastunut.

1. Oletko todella pelastunut?

- (2 Kor 13: 5) Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.

Kun puhutaan terveestä uskosta, edellyttää se tietysti sitä, että ihminen on pelastunut. Kuitenkin on varmasti tuhansia, jotka eivät ole kokeneet tätä. Tällainen ihminen voi olla seurakunnan jäsen ja uskoa kaiken, mitä Raamatussa on kirjoitettu. Samoin hän voi rukoilla, osallistua kristilliseen toimintaan, hyväksyä kristillisen opin ja toimia jopa pappina, mutta olla silti pelastumaton.

   Seuraava kuvaus kertoo eräästä tällaisesta henkilöstä, joka kasvoi seurakunnan piirissä, muttei ollut todella pelastunut. Myöhemmin hän tuli pelastuksesta osalliseksi:

Ajattelin varhaisnuoruuteni vuosia, kun olin aktiivisesti mukana kristillisessä toiminnassa. Oikeastaan en ollut tuntenut Jeesusta. En ainakaan loppuaikoina. Olin ollut vain osa kristillistä kulttuuria ja muotomenoa, mikä pikkuhiljaa oli alkanut tuntua petollisen mukavalta. Elin sellaisessa, mikä on paljon satanismia vaarallisempaa: penseässä kristinuskossa. Minua sanottiin uskovaiseksi, ja minulla oli oikeanlainen kristillinen kasvatus. Mutta minulla ei ollut minkäänlaista henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen Kristukseen.

   Uskoni ei siihen aikaan perustunut suhteeseen HÄNEN kanssaan, vaan suhteeseen seurakuntaan, hengelliseen toimintaan ja kristilliseen elinympäristön. En tuonut Jumalan eteen sydäntäni, vaan hyvin harjoitellun esityksen. (1)

Mistä sitten erottaa teoreettisen uskon todellisesta pelastavasta uskosta? Miten voi tietää, ettei kuulu tyhmien neitsyiden joukkoon ja niiden joukkoon, joille Jeesus tulee sanomaan: ”Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät” (Matt 7:23)? Itse ymmärrän tähän kuuluvan seuraavia seikkoja:

• Ihmisellä saattaa olla teoreettinen usko, jossa hän hyväksyy Jeesuksen sovitustyön ja uskoo Jeesukseen kuolleen hänen syntiensä edestä. Kuitenkaan näiden asioiden ymmärtäminen ei tuo itsessään kellekään pelastusta. Todelliseen uskoon kuuluu myös se, että ihminen itse kääntyy Jeesuksen puoleen, huutaa häntä avukseen, kertoo haluavansa seurata Jeesusta koko sydämestään ja laittaa pelastuksen asiassa koko toivonsa yksin Jeesukseen Kristukseen, eikä mihinkään itsessään olevaan. Pelkkä teoreettinen tieto ja opetus Jeesuksen sovitustyöstä ei hyödytä yhtään, jos ihminen ei itse ota askelta Jeesuksen puoleen. Hän itse opetti: ”Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta; ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän” (Joh 5:39,40).

• Jos ihmisellä on teoreettinen usko, hän voi kyllä rukoilla, mutta rukousaiheet keskittyvät yleensä häneen itseensä ja perheeseensä: että hän menestyisi työssä, että lapset olisivat terveitä, että raha-asiat korjaantuisivat jne. Eivät nämä ole huonoja rukousaiheita, mutta todelliseen uskoon kuuluu aina hätä muiden iankaikkisesta pelastuksesta ja rukous heidän puolestaan. Jos ihmisen rukous keskittyy pelkästään hänen itsensä ympärille ja maallisiin aiheisiin, ei hän varmastikaan ole pelastunut. Halu rukoilla ihmisten pelastumisen puolesta ja lisätä rukousta kuuluvat aidon uskonelämän tunnusmerkkeihin.

- (Room 10:1) Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat.

• Yksi selvimmistä merkeistä on suhtautuminen Jumalan sanaan, Raamattuun. Yksi nykyajan esimerkki tästä on, että ihminen torjuu Jeesuksen ja apostolien selvät opetukset seksuaalisuudesta, eli että seksi kuuluu vain miehen ja vaimon väliseen avioliittoon, eikä muihin heterosuhteisiin tai homosuhteisiin (Matt 19:4,5, 1 Kor 7:1-5). Tällainen ihminen, joka puolustaa ja ajaa avioliiton ulkopuolisia seksisuhteita tai homoseksuaalista käytöstä, ei todennäköisesti ole elävässä uskossa. Tämän perusteella voisi päätellä, että esim. Suomen luterilaisen kirkon papeista ehkä noin 30 % ei ole koskaan ottanut vastaan pelastusta (Jumala yksin tietää ihmisten sydämet emmekä onneksi ole toisten tuomareita), koska he torjuvat Jeesuksen ja apostolien selvät opetukset. He muokkaavat niitä oman mielensä mukaan, jotta ne ”sopisivat paremmin nykyaikaan”. He ovat kuten Jeesuksen aikaiset fariseukset, jotka tekivät tyhjäksi Jumalan sanan, ja joille Jeesus sanoi: ”Te teette Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissäännöllänne, jonka olette säätäneet. Ja paljon muuta samankaltaista te teette" (Mark 7:13).

    Sen sijaan elävään uskoon kuuluu se, että ihmisille tulee halu lukea Raamattua ja pitää sitä Jumalan sanana. Ennen kääntymystään useimmat ovat saattaneet ajatella aivan päinvastoin.

• Synnintunnon puute on monien ihmisten ongelma, koska he eivät ole koskaan nähneet itseään Jumalan lain valossa. He eivät ole nähneet itseään syntisinä, lainrikkojina ja kadotuksen ansainneina, vaan tämä valmistava vaihe pelastukseen on jäänyt heiltä kokematta.

   Kuitenkin synnintunnon täytyy jossain vaiheessa ilmetä. Se ei itsessään pelasta eikä se aina ilmene niin voimakkaasti, mutta se kuuluu pelastuksen valmistusvaiheisiin, koska Pyhä Henki ”näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion” (Joh 16:8) ja ”lain kautta tulee synnin tunto” (Room 3:20). Tässä tilassa asiat, jotka eivät ennen vaivanneet ihmisen omaatuntoa, alkavat painaa mieltä. Ihminen näkee kadotetun tilansa ja miten hän on erossa Jumalasta. Hän ymmärtää, ettei hän itsestään käsin voi ansaita pelastusta. Sen seurauksena ihminen haluaa tehdä parannusta sekä etsiä anteeksiantamusta synneilleen. Luther on selostanut tätä eräässä saarnassaan:

Oikea katumus alkaa, kun omatunto kiivaasti syyttää sinua ja sydän tosissaan pelkää Jumalan vihaa ja tuomiota – ei vain karkeita ja ilmeisiä syntejä vaan myös epäuskoa, halveksuntaa ja tottelemattomuutta Jumalaa kohtaan…  Kaiken tämän takia olet syyllinen Jumalan edessä ja tiedät, että olet ansainnut hänen vihansa niin, että sinut pitäisi iankaikkisesti heittää pois hänen kasvojensa edestä ja sinun pitäisi palaa helvetin tulessa.

   Tämä katumus ei siis koske yksityisiä tekoja, jotka ovat ristiriidassa Jumalan kymmenen käskyn kanssa niin, että ihminen kaikesta huolimansa luulee voivansa löytää jotakin hyvää itsestään. Ei, katumus koskee koko persoonaasi, koko olemustasi. Se tahtoo näyttää sinulle, että olet Jumalan vihan alainen ja helvettiin tuomittu. Katumus voi alkaa määrätystä synnistä, kuten Daavidin omatunto syytti häntä murhasta ja aviorikoksesta. Mutta oikea katumus tulee sitten käsittämään koko elämäsi ja sanomaan sinulle, että olet Jumalan vihan alainen ja helvetin lapsi. Silloin sydämesi pelästyy niin, että koko maailma tulee liian ahtaaksi sinulle. (2)

Charles H. Spurgeon on selostanut aihetta lisää. Ongelmana on, että saatamme hoputtaa ihmisiä pelastukseen sisälle silloinkin, kun he ovat vailla syyllisyyden tuntoa ja pelastuksen tarvetta eivätkä ymmärrä olevansa kadotettuja. Ihmiset voivat ikään kuin ajatella, että he tekevät Jumalalle palveluksen alentuessaan vastaanottamaan pelastuksen. Kuitenkin heidän silmänsä ovat kuivat eikä ole näkyvissä merkkejä synnintunnosta tai katumuksesta. He tietävät vain älyllisesti olevansa syntisiä, mutta he eivät tunne syntejä, jotka syyttäisivät heitä. Kaikki voi jäädä pinnalliseksi, eikä todellista kääntymystä ole tapahtunut.

Charles H. Spurgeon: Tosin saamme näinä aikoina kuulla puhuttavan ihmisistä, jotka paranevat ennen haavoittumistaan ja jotka saavat varmuuden vanhurskautuksestaan, vaikka eivät milloinkaan ole itkeneet kadotettua tilaansa. Me kuitenkin epäilemme tuollaisten paranemisten ja vanhurskautusten arvoa. Sillä tämä asian järjestys ei pidä yhtä totuuden kanssa. Jumala ei milloinkaan pue ihmistä, ennen kuin hän on ensin riisunut heidät. Ei hän myöskään virvoita heitä evankeliumilla, ennen kuin hän ensin on lyönyt heitä lailla. Kun siis tapaat henkilöitä, joissa et voi nähdä merkkiäkään synnin toteennäyttämisestä, niin voit olla aivan varma, että Pyhä Henki ei ole vaikuttanut heihin, sillä ”kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion”. (3)

• Yksi elävän uskon tunnusmerkeistä on, että ihminen saa Jumalalta uuden luonnon niin, että ihminen haluaa tehdä Jumalan tahdon (Room 7:22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin). Kyllä me voimme langeta, ja olla ajoittain hakoteillä, mutta jos ihminen on todella pelastunut, haluaa hän päästä eroon kaikesta synnistä ja vääryydestä elämässään. Jos tätä halua Jumalan mielen mukaiseen elämään ei ole, ei ihminen ole varmastikaan pelastunut.

   Saadaksemme paremman kuvan asiaan, katsomme John Beveren näkyä. Se osoittaa, miten ihminen voi pitää itseään kristittynä ja pelastuneena, mutta olla silti pelastuksen ja taivaan porttien ulkopuolella. Syynä näiden ihmisten tilaan on varmasti se, että he eivät ole koskaan katuneet syntejään ja halunneet muuttua sisimmässään. He eivät ole antaneet Jumalan toimia elämässään tai ehkä he jossain vaiheessa ovat vähitellen erkaantuneet hänestä. Näillä ihmisillä on kysymys vain teoreettisesta uskosta, mutta he eivät ole pelastuksessa sisällä:

Sain rukouksessa pysäyttävän hengellisen näyn, joka muutti elämäni ja palvelutyöni suunnan. Näin suuren kansanjoukon, lukemattoman väkipaljouden, jollaista en ollut koskaan ennen nähnyt. Nuo ihmiset olivat kokoontuneet taivaan porttien ulkopuolelle ja odottivat pääsevänsä sisään ja kuulevansa Mestarin sanovan: ” 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti” (Matt 25:34). Sen sijaan he kuulivatkin Mestarin sanovan: ” 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut [laittomuuden tekijät, engl. käännös].” Näin heidän kasvoillaan hirvittävän järkytyksen, tuskan ja kauhun. He todella uskoivat olevansa menossa taivaaseen, koska he tunnustivat uskoa ja Jeesusta herranaan. He eivät kuitenkaan olleet ymmärtäneet synnin todellista merkitystä. Vaikka he halusivat taivaaseen, heiltä puuttui palava halu olla kuuliainen Isän tahdolle. (4)

2. Liikaa virikkeitä

Jeesus opetti hänen seuraamisestaan, että ”Ei kukaan voi palvella kahta herraa” (Matt 6:24) sekä ”joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias. Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen” (Matt 10:38,39).

   Tässä on hyvä koetinkivi terveelliselle kristilliselle elämälle ja uskolle. Onko meillä oikea tärkeysjärjestys elämässämme niin, että Jumala ja Jeesus ovat ykkössijalla? Sillä nykyaikana varsinkin TV ja netti ovat suuri este monien elämässä. Se ilmenee kahdella tavalla. Ensinnäkin me kulutamme niiden parissa helposti liikaa aikaa. Toiseksi me saamme niiden kautta vääriä elämänmalleja (pornon katselu, väkivalta ym.), jotka ovat selvästi Jumalan tahdon vastaisia. Hyvin harva on niin vahva, että osaa rajoittaa TV:n ja netin käyttöä vain tarpeelliseen ja välttämättömään, kuten laskujen maksuun, vaan tämä alue riistäytyy helposti hallinnastamme. Voimme myös ajatella, että voimme tehdä myöhemmin (huomenna tai viikon päästä) parannusta ja tunnustaa sitten syntimme, mutta emme juuri nyt. Tämä on kuitenkin vaarallinen tie, jossa on helppo paaduttaa itsensä. Kun ihminen kerran lähtee tälle tielle, voi se viedä kokonaan eroon Jumalasta ja lopulta helvettiin. Meidän kannattaa ottaa huomioon mm. seuraavat aiheeseen liittyvät jakeet:

- (1 Joh 2:15-17) Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä.

16 Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta.

17 Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.

- (Ilm 2:21) Ja minä olen antanut hänelle aikaa parannuksen tekoon, mutta hän ei tahdo parannusta tehdä eikä luopua haureudestaan.

- (2 Piet 2:20-33) Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi.

21 Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä.

22 Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: "Koira palaa oksennukselleen", ja: "Pesty sika rypee rapakossa".

- (Hebr 12:1) Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa,

Miten tässä asiassa pitäisi edetä? Ongelmana on, että meillä on liikaa virikkeitä lähellämme ja niiden kautta tulevia kiusauksia. Siksi, jos mahdollista, luovu television ja netin käytöstä, etteivät ne sido elämääsi! Mitä lähellämme kiusaukset ovat, sitä helpompi niihin on langeta (esim. entisen alkoholistin ei kannata ottaa saunakaljoja eikä leikkiä alkoholin kanssa. Moni on jäänyt uudestaan kiinni alkoholiin, kun ei ole ollut varuillaan). Kun ihmisen vireystila on heikko, hän on väsynyt ja masentunut, on niin helppoa mennä television ja netin ääreen aikaa kuluttamaan sekä antaa periksi kiusauksille. Menneinä aikoina ei ollut samanlaisia virikkeitä, vaan elämä oli yksinkertaisempaa. En tarkoita, että meidän pitäisi palata johonkin luostarielämään, mutta varovainen kannattaa olla. Samoin kannattaa pitää kiusausten lähteet mahdollisimman kaukana. Mitä kauempana ne ovat, sitä helpompi on pysytellä niistä erossa. Donald Gee on kertonut hyvän vertauksen aiheesta:

Tiedän ihmisiä, jotka ajattelevat, että kun he ovat Pyhällä Hengellä täytetyt, he ovat silloin varmasti turvassa ja voivat mennä hyvin lähelle synnin kiusausta lankeamatta. Se on kuitenkin hyvin vaarallinen erehdys…

   Meillä on vanha kertomus Englannissa, miten eräs jalosukuinen mies vanhaan aikaan tahtoi ottaa palvelukseensa uuden ajurin. Tuli kolme miestä, jotka hakivat tätä paikkaa. Hän kysyi ensimmäiseltä: ”Kuinka läheltä sinä voit ajaa tuota kuilua putoamatta sinne?” ”Voin ajaa noin kymmenen metrin päästä.” Sitten tuli toinen ja tältä isäntä samoin kysyi: ”Minä voin ajaa noin 5 metrin päästä”, ja tämän sanottuaan hän ajatteli, että kyllä kai minä sen paikan saan. Sitten tuli kolmas, ja isäntä uudisti saman kysymyksen. Mies vastasi: ”Minä koetan pysyä siitä niin kaukana kuin mahdollista.” ”Sinä olet juuri se mies, jota minä tarvitsen.” Ja heti paikalla hän otti hänet palvelukseensa. Samoin on myös laita, kun käsittelemme syntikysymystä. Ei tässä ole kysymys siitä, kuinka lähelle sinä voit mennä kiusausta, vaan kysymys on siitä, kuinka kaukana siitä voit pysyä. (5)

3. Sanan merkitys

- (1 Tim 6:3-5) Jos joku muuta oppia opettaa eikä pitäydy meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin eikä siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen,

4 niin hän on paisunut eikä ymmärrä mitään, vaan on riitakysymyksien ja sanakiistojen kipeä, joista syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, pahoja epäluuloja,

5 alituisia kinastuksia niiden ihmisten kesken, jotka ovat turmeltuneet mieleltään ja totuuden menettäneet ja jotka pitävät jumalisuutta keinona voiton saamiseen.

- (Tiit 1:9) hänen tulee pysyä kiinni opinmukaisessa, luotettavassa sanassa, että olisi kykenevä sekä neuvomaan terveellä opilla että kumoamaan vastaansanojain väitteet.

Aiemmin mainittiin, miten suhtautuminen Sanaan on yksi koetinkivi. Jos ihminen ei ole uskossa, hän todennäköisesti hylkää Jeesuksen ja apostolien selkeät opetukset. Nykyaikana se ilmenee siinä, että kiistetään Raamatun historiallisuus, kiistetään Jumalan luomistyö ja kiistetään Jeesuksen ja apostolien moraaliopetukset.

    Jos tutkitaan Raamatun historiallisuutta, on sen puolesta kuitenkin valtavasti todisteita. Kymmenet Raamatun henkilöt löytyvät Raamatun ulkopuolisista lähteistä, kymmeniä Raamatussa mainittuja paikkoja on kaivettu esiin ja esim. vedenpaisumuksesta todistavat meren jäänteet kaikissa korkeissa vuoristoissa; Himalaja (jopa Mount Everestiltä on löydetty merielämän jäänteitä), Alpit, Andit jne. On turha väittää, etteikö Raamattu kertoisi historiallisista tapahtumista. Liberaaliteologit ovat hengellisen sokeuden (ja usein myös ylpeyden) vallassa, kun he eivät näe näiden tapahtumien historiallisuutta.

    Entä luominen, josta Ensimmäinen Mooseksen kirja kertoo? Ateistitiedemiehet yrittävät kieltää tämän Raamatun opetuksen, mutta ovatko he oikeassa vai väärässä? Mielestäni tästä asiasta ei ole mitään epäselvyyttä. He ovat väärässä ja kääntyneet valheisiin ja taruihin, kun he uskovat todistamattomiin ateistiteorioihin (Vrt. Paavalin sanat ja profetia: Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin, 2 Tim 4:3,4). Tässä asiassa kannattaa kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin:

• Ateistitiedemiehet eivät tiedä, miten taivaankappaleet ovat syntyneet. Heillä on erilaisia teorioita, mutta ne kaikki perustuvat mielikuvitukseen ja arvailuun. Ne ovat ateistisia selitysmalleja ja arvauksia, mutta ei niillä ole tieteellistä pohjaa, koska kukaan ei ole koskaan havainnut taivaankappaleiden syntymistä itsestään.

   Tiedemiehet kyllä myöntävät, että maailmankaikkeudella on alku, mutta sen pidemmälle he eivät pääse. Jos he olisivat rehellisiä, he myöntäisivät, etteivät he tiedä tätä asiaa. Tai vielä järkevämpiä he olisivat, jos ottaisivat Jumalan huomioon, koska vain hänen kauttaan nykyisenkaltainen maailma on voinut syntyä.

• Ateistitiedemiehet eivät tiedä, miten elämä syntyi. Tämä on ymmärrettävää, koska elämä ei voi mitenkään syntyä itsestään elottomasta aineesta. Se on mahdottomuus. Vain Jumala on voinut saada aikaan elämää.

• Ateistitiedemiehet eivät pysty osoittamaan, että kaikki lajit ovat peräisin samasta alkusolusta. Tämä teoria esiintyy toistuvasti luonto-ohjelmissa ja koulukirjoissa, mutta sitä ei ole koskaan osoitettu oikeaksi. Tunnetut paleontologit ovat myöntäneet, ettei fossiiliaineistossa ole mitään havaintoja asteittaisesta kehityksestä, vaikka Darwinin teoria sitä vaatii.

    Teoria asteittaisesta kehityksestä kumoutuu myös sillä tosiseikalla, että kaikki nykyeläimet ja fossiilit on havaittu aina täysin valmiina ja kehittyneenä. Ei ole löydetty yhtään aikuista yksilöä, joka olisi puoliksi kehittynyt. Tämä kumoaa selvääkin selvemmin Darwinin teorian, jonka mukaan kaikki nykyiset lajit ovat peräisin samasta alkusolusta.

• Ateistitiedemiehet torjuvat älykkään suunnittelun. Kuitenkin he myöntävät älykkään suunnittelun ihmisen tekemissä esineissä. Esim. Lahdessa on jalkapalloilija Jari Litmasen patsas, ja jokainen myöntää, että sen syntyyn on vaadittu älykästä suunnittelua.

   Kuitenkin tavallinen ihminen on suunnilleen miljoonaa luokkaa monimutkaisempi kuin joku patsas. Eloton patsas ei pysty liikkumaan, ei osaa puhua, syödä, lisääntyä, nähdä, kuulla, haistaa tai tuntea tunteita. Siksi on järjetöntä kieltää älykkään suunnittelun osuus ihmisessä ja luonnossa, kuten ateistitiedemiehet tekevät. Tämä ajatusmalli johtuu heidän hengellisestä sokeudestaan.

• Jos otetaan käsittelyyn luomisesta kulunut aika, puhuvat ateistit yleisesti miljoonista vuosista. Kuitenkin jos verrataan esim. ihmisen, mammuttien ja dinosaurusten esiintymistä maapallolla, ei ole mitään tieteellistä keinoa osoittaa, että joku niistä olisi toisia oleellisesti vanhempi tai nuorempi. Jos dinosaurusten, mammuttien ja ihmisten fossiilit ovat samassa kunnossa ja yhtä lähellä maan pintaa, kuka pystyy sanomaan, että dinosauruksen fossiili olisi miljoonia vuosia vanhempi? Tähän ei pysty kukaan, koska fossiileissa ei ole lappuja niiden iästä. Yhtä hyvin kyseiset lajit ovat voineet elää samanaikaisesti maapallolla, mutta vain eri ekologisissa lokeroissa. Nykyäänkin on ekologisia lokeroita erilaisine eläimineen ja kasveineen.

Siinäpä oli asiaa luomisesta ja Raamatun historiasta. Meillä on hyvät syyt uskoa, että Raamattu on historiallinen kirja ja että Jumala on luonut kaiken. Ne, jotka väittävät vastaan, eivät ota huomioon ilmeisiä tosiasioita eivätkä ymmärrä, miten heikolla pohjalla ateistiset maailmankaikkeuden ja elämän syntyteoriat ovat.

   Sama ilmenee nykyaikana monien suhtautumisessa Jeesuksen ja apostolien moraaliopetuksiin. He eivät hyväksy, että avioero on väärin (”Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonaan merkki." Ja hän jätti heidät ja meni pois”, Matt 16:4) tai että kaikki seksi miehen ja vaimon avioliiton ulkopuolella on väärin; esiaviollinen seksi, puolison pettäminen tai homoseksuaalisuus (”mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä. Täyttäköön mies velvollisuutensa vaimoansa kohtaan, ja samoin vaimo miestänsä kohtaan”, 1 Kor 7:2.) Samoin monet hyväksyvät lasten surmaamisen abortissa tai eutanasian, vaikka Raamattu opettaa: ”Älä tapa” (Matt 19:18: Hän sanoi hänelle: "Mitkä?" Jeesus sanoi: "Nämä: 'Älä tapa', 'Älä tee huorin', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta'). Nykyaikana on menty ja mennään yhä kauemmas siitä moraaliopetuksesta, jota Jeesus ja apostolit edustivat.

   Entä Sanan käyttö johdatuksessa? Me voimme helposti asettaa näyt, ilmestykset, enkelit tai unet tärkeämmiksi kuin Jeesuksen ja apostolien opetukset, mutta niin ei saisi tapahtua. Useimmat harhat ovat saaneet alkunsa, kun on pantu liikaa painoa muille asioille kuin Jeesuksen ja apostolien opetukselle. Jumala ei koskaan johdata meitä vastoin hänen Sanaansa (Silti meidän kannattaa varoa irti temmattuja Raamatun jakeita. Sanan pääperiaatteiden, ei yksittäisten jakeiden, tulisi olla johtotähtenä. Kannattaa muistaa, että saatanakin voi käyttää yksittäisiä Raamatun jakeita, kuten tapahtui Jeesuksen kiusauksessa erämaassa, Matt 4:1-11. Saatana voi helposti yllyttää ja työntää ihmistä tekoihin, joihin Jumala ei ole häntä kutsunut. Tällaista pitäisi varoa.)

   Nykyaikana puhutaan paljon myös enkeleistä, mutta Jumalan enkelit eivät koskaan ilmesty ihmisen tahdosta eivätkä ne ole jatkuvasti ohjaamassa ihmistä johonkin suuntaan. Sen sijaan henkioppaat ja (valhe)-enkelit ovat tavallisia New Age-liikkeessä. Kyllä Raamattukin tietysti puhuu enkeleistä, mutta jatkuva enkelien ja henkioppaiden läsnäolo viittaa aina eksyttäviin henkiolentoihin, riivaajahenkiin. Useimmiten ne ovat ilmestyneet sellaisille ihmisille, jotka ovat vuosikausia harjoittaneet jotain passiivista mietiskelyn muotoa (TM ym. mietiskelyn muodot). Esim. useimmat Japanin uskonnoista ovat saaneet alkunsa passiivisen mietiskelyn kautta. Samoin Buddha ja Muhammed harjoittivat mietiskelyä ennen kuin saivat ilmestyksensä.

    Enkeli-ilmestykset olivat myös mormonien johtohenkilön, Joseph Smithin taustalla. Hänen enkeleiltä saamassaan opetuksessaan oli monia asioita, jotka ovat tuttuja kristillisessä uskossa, kuten myös Muhammedin ilmestyksissä, mutta silti kyseessä oli valheellinen ilmoitus. Meidän kannattaisi olla varalla sen suhteen, jos profetian kautta tai ilmestysten kautta aletaan tuoda esille joitakin täysin uusia oppeja. Paavali varoitti tällaisesta:

- (Gal 1:6-8) Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin,

7 joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin.

8 Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.

- (Kol 2:18) Älköön teiltä riistäkö voittopalkintoanne kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvelemiseen ja pöyhkeilee näyistään ja on lihallisen mielensä turhaan paisuttama

19 eikä pitäydy häneen, joka on pää ja josta koko ruumis, nivelten ja jänteiden avulla koossa pysyen, kasvaa Jumalan antamaa kasvua.

- 2 (Tess 2:15) Niin seisokaa siis, veljet, lujina ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olette oppineet joko meidän puheestamme tai kirjeestämme.

Yksi osa-alue liittyen Raamatun Sanaan on julistus. Sen tulisi perustua siihen, mitä Raamattu kertoo. Varsinkin Jeesuksen sovitustyö, mielenmuutos syntiin nähden ja pelastuminen ovat asioita, joita tulisi opettaa. Apostolitkin keskittyivät samoihin asioihin. Emme tee väärin, jos noudatamme samaa linjaa.

    Billy Graham on hyvä esimerkki julistajasta, joka käytti julistuksessaan paljon Raamattua. Hänen julistuksensa oli hyvin yksinkertaista ja ymmärrettävää sisältäen runsaasti Raamatun jakeita. Käänne hänen julistuksessaan tapahtui ennen Los Angelesin kokouksia, jolloin hän siirtyi paljosta kertomusten viljelemisestä runsaampaan Raamatun käyttöön. Graham itse on kertonut:

Kuinka ymmärtämätön olinkaan aikaisemmin ollut. Olin tehnyt paljon työtä valmistaessani saarnojani, olin sijoittanut niihin kuvauksia ja kokemuksia omasta elämästäni: Olihan Jumala kyllä siunannut senkin työn. Mutta kuinka toisella tavalla hän siunasikaan nyt yksinkertaisen Raamatun sanan tässä kokoussarjassa. ’Sana sanoo! … Raamattu sanoo!’ Jouduin sellaiselle kohdalle, etten enää voinut käyttää entisiä saarnojani. Tutkiessani Jumalan sanaa 6-8 tuntia päivittäin sain ottaa uudet saarnani Jumalalta. Ne olivat aivan kuin sydämeen painetut… Jätin kaikki kuvaukset pois ja niiden sijasta käytin joka ilta saarnatessani 25-100 raamatunkohtaa. Tulin huomaamaan, etteivät ihmiset voi vastustaa sydämeen tunkeutuvaa Jumalan sanaa. Kenties kysyt: kuuntelivatko ihmiset? Kaikkialla ihmiset janoavat Jumalan sanaa. (6)

Toinen esimerkki Raamatun käytöstä on 1800-luvulla elänyt tunnettu julistaja D.L. Moody. Hän oli ahkera rukouksen mies, mutta hän oppi, että Sana on se siemen, joka synnyttää uskon (vrt. Room 10:17 Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta. / 1 Piet 1:23 te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.) Hän sai oppia sen Henry Moorehousen kautta, kun tämä julisti Sanaa tuoden esille sen rikkauksia. Moodyn elämänkerrassa kerrotaan, miten Moody koki muutoksen ja oppi Sanan merkityksen. Lisäksi hänen julistuksensa muuttui enemmän sellaiseksi, että Jumalan rakkaus syntisiin tuli voimakkaammin esille:

Moody… Kun katsomme syvemmälle hänen sisimpäänsä ja seurailemme hänen hengellisen elämänsä sykintää, voimme panna merkille, että hän oli ennen kaikkea nöyrä ja harras rukoilija.

… Tullakseen käyttökelpoiseksi Jumalan aseeksi Moody tarvitsi myös erityisen Raamattu-herätyksen.

   Hän oli v. 1867 ollut pari päivää kestävällä puhujamatkalla. Kotiin Chicagoon palattuaan hän lähti sunnuntaiaamuna kirkkoon saadakseen kuulla Englannista saapuneen vieraan puhuvan.

   Tämä vieras, sananjulistaja Henry Moorehouse oli hänen poissaollessaan tullut kaupunkiin ja ensimmäisen kerran esiintynyt kuulijakunnalle torstai-iltana.

…Sunnuntai-iltana oli kirkossa jälleen tilaisuus. Moorehouse puhui taas samasta aiheesta ja tempasi kuulijat mukaansa.

 - Sydämeni alkoi sulaa, kertoo Moody, - enkä voinut pidättää kyyneleitäni.

   Koko viikon ajan Moorehouse joka ilta puhui samasta tekstistä yhä ammentaen Sanan rikkauksista aivan kuin ehtymättömänä pulppuilevasta, raikkaasta lähteestä. Viimeisenä iltana hän päätti puheensa seuraavin sanoin:

 - Jos ensi yönä kuolisin ja menisin taivaaseen sekä kohtaisin siellä enkeli Gabrielin, joka seisoo Jumalan kasvojen edessä, ja kysyisin häneltä, kuinka suuresti Jumala on rakastanut syntisiä, niin luulen, että hän vastaisi: ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.”

   Kokoussarjan päätyttyä Moorehouse sanoi Moodylle:

 - Kuulkaahan, Moody, te purjehditte harhaan!

- Mitä minun on tehtävä? Miten on Raamattua tutkittava, jotta sen lähteet avautuisivat minulle kaikessa rikkaudessaan?

 - Jos muutatte kurssia ja julistatte ihmisille Jumalan sanaa omien ajatustenne asemesta, voi teistä tulla hänen väkevä aseensa.

   Ja lisäksi hän antoi Moodylle suoranaisia neuvoja ja ohjeita, jotka Moody otti nöyrästi vastaan. Se tiesi taas uutta käännettä hänen elämässään. Hänestä tuli ahkera raamatuntutkija. Ja hänen julistuksensa nojautui nyt kokonaan Raamatun sanaan ja sai uuden sisällön.

 - Minulla oli ollut tapana saarnata, hän kertoi tästä elämänsä taitekohdasta, - että Jumala seisoo syntisen takana kädessään kaksiteräinen miekka, valmiina hakkaamaan tämän maahan. En enää puhu sillä tavoin. Nyt julistan, että Jumala seisoo syntisen takana rakastavana ja armahtavana ja että se on syntinen, joka tahtoo paeta tätä rakkauden Jumalaa. (7)

4. Rukous

Yksi terveen kristillisen uskon perustekijöistä on rukous ja että siihen varataan aikaa.

Sanan kautta Jumala puhuu meille, mutta rukouksessa me puhumme Jumalalle, kääntyen hänen puoleensa. Molempia niistä tarvitaan hengellisessä elämässä. Ongelmana kuitenkin on, kuten aiemmin todettiin, että moni täyttää elämänsä väärillä ja turhilla asioilla kuten TV:n katsomisella. TV ja nykyaikana netti ovat suurimpia ajan varastajia. Ei ole ihme, jos kristittyjen rukouselämä näivettyy, jos he kuluttavat tuntikausia näiden asioiden ääressä. On vaikea keskittyä rukoukseen, jos televisio on samanaikaisesti päällä.

    David Wilkerson teki aikanaan valinnan tällä alueella, 1950-luvun lopussa. Silloin TV-ohjelmat olivat paljon puhtaampia hengeltään verrattuna nykyiseen tarjontaan, mutta Wilkerson huomasi, että TV sitoi hänen hengellistä elämäänsä. Kirjassaan Risti ja linkkuveitsi (The Cross and the Switcbblade) hän kertoi, miten hän myi television ja pyrki asettamaan rukouksen sen tilalle. Tunnettua on, mitä tästä seurasi. Hän meni New Yorkiin, jossa tuhannet pelastuivat ja narkomaanit pääsivät irti tottumuksistaan. Tätä tuskin olisi tapahtunut, jos hän olisi jatkanut entiseen malliin eikä olisi varannut aikaa rukoukseen:

”Kuinkahan monta tuntia vietän iltaisin tuon kuvaruudun edessä?” tuumin itsekseni. ”Vähintään kaksi tuntia. Mutta Herra, mitä tapahtuisi, jos myisin tuon televisioni ja viettäisin sen ajan rukoillen?” Olin perheessämme ainoa henkilö, joka katseli tuota ruutua.

    Mitä todella tapahtuisi, jos viettäisin kaksi tuntia rukouksessa joka ilta? Se oli ilahduttava ajatus. Aseta rukous television sijaan, ja katso mitä tapahtuu! (8)

Miksi sitten tulee rukoilla Jumalaa? Eikö hän voi toteuttaa hyvän tahtonsa maan päällä ilman rukouksiamme? Kyllä varmasti voisi, mutta Jumala käyttää ihmisiä välikappaleena tahtonsa toteuttamisessa. Hän on antanut evankeliumin julistuksen ihmisille ja rukouksen hän on antanut edistämään hengellistä työtä. Hän ei yleensä puutu ihmisten asioihin, ellei sitä erikseen pyydetä. Siksi meidän pitää kääntyä rukouksessa Jumalan puoleen, jos haluamme hänen vaikuttavan elämäämme ja yhteiskuntaamme maan päällä.

    Jeesuksen opetus Isä meidän-rukouksessa tuo asian hyvin esille. Jumalan tahto ei toteudu automaattisesti maan päällä, vaan sitä tulee rukoilla. Muuten emme voi odottaa Jumalan apua ja kosketusta:

- (Matt 6:9,10) Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi;

10 tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa;

Rukouksessa avaintekijä on kestävyys. Rukouksen tulisi olla kestävää niin, että samat asiat viedään Jumalan eteen kerta toisensa jälkeen. Vaikka rukouksesta ei ole ollut mitään tuloksia toistaiseksi, ei rukousta tulisi lopettaa kesken. Tätä mallia opetti Jeesus itse sekä apostolit. Meidän ei tule väsyä eikä lannistua, vaan jatkaa rukousta kaikesta huolimatta. Lannistuminen on yksi suurimmista syistä, miksi rukous jää kesken:

- (Luuk 18:1-7) Ja hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä.

2. Hän sanoi: "Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei peljännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä.

3. Ja siinä kaupungissa oli leskivaimo, joka vähän väliä tuli hänen luoksensa ja sanoi: 'Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan.'

4. Mutta pitkään aikaan hän ei tahtonut. Vaan sitten hän sanoi mielessään: 'Vaikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä,

5. niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, minä autan hänet oikeuteensa, ettei hän lopulta tulisi ja kävisi minun silmilleni.'"

6. Niin Herra sanoi: "Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo!

7. Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa?

- (Luuk 11:5-8) Ja hän sanoi heille: "Jos jollakin teistä on ystävä ja hän menee hänen luoksensa yösydännä ja sanoo hänelle: 'Ystäväni, lainaa minulle kolme leipää,

6. sillä eräs ystäväni on matkallaan tullut minun luokseni, eikä minulla ole, mitä panna hänen eteensä';

7. ja toinen sisältä vastaa ja sanoo: 'Älä minua vaivaa; ovi on jo suljettu, ja lapseni ovat minun kanssani vuoteessa; en minä voi nousta antamaan sinulle'

8. minä sanon teille: vaikka hän ei nousekaan antamaan hänelle sentähden, että hän on hänen ystävänsä, nousee hän kuitenkin sentähden, että toinen ei hellitä, ja antaa hänelle niin paljon, kuin hän tarvitsee.

- (Kol 4:2) Olkaa kestäväiset rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa,

Menneistä herätyksistä voidaan myös oppia. Meillä on helposti sellainen käsitys, että herätysten keskellä olleet olivat jonkinlaisia superihmisiä, mutta se on täysin virheellinen käsitys. He ovat olleet yhtä vajavaisia kuin itsekin olemme, mutta taustalla on usein ollut kestävää ja hellittämätöntä rukousta. Usein tilanne on saattanut vaikuttaa toivottomalta, mutta kun rukousta on jatkettu vuosikausia, on se lopulta tuottanut tuloksen.

   Yksi esimerkki tältä alueelta on William Seymour, joka on tullut tunnetuksi Azusa-kadun herätyksestä, joka alkoi reilut sata vuotta sitten. Ennen herätyksen puhkeamista hän rukoili ensin viisi tuntia päivässä, sitten hän kasvatti rukousaikaansa kuuteen tuntiin ja myöhemmin Los Angelesiin saavuttuaan hän rukoili jo kahdeksan tuntia päivässä (Cecil M. Robeck, Jr: ”Seymour had prayed five hours each day for two and half years…”, Ch.3, (p. 93).

   T.B Barratt, edesmennyt helluntaiapostoli, jonka kautta herätys alkoi Norjassa ja levisi muualle, on toinen esimerkki. Hänkin oli julistanut evankeliumia vuosien ajan, mutta oli janonnut ja rukoillut vuosien ajan syvempää Jumalan työtä ja pysyvää voittoa omassa elämässään. Hänen elämänkerrassaan (Martin Ski: T.B. Barratt – helluntaiapostoli / Døpt I Ånd og ild) kerrotaan hänen hengellisestä janostaan: Hän tunnustaa, että tämä koettelemuksen vuosi Yhdysvalloissa oli taivuttanut hänet syvälle Jumalan eteen. Vuosia kestänyt sisäinen kaipaus ja ulkoiset olosuhteet olivat johtaneet hänet kriisin huippukohtaan. Hengellä täyttymisen jano oli ”melkein sietämätön”.

   Kolmas esimerkki hengellisestä janosta on Rodney M. Howard-Browne. Hän kertoo eräässä kirjassaan, miten hänen vanhempansa rukoilivat joskus jopa iltaseitsemästä aamukahteen saakka, joten hän sai kasvaa rukouksen ilmapiirissä. Kuitenkin hän kertoo samassa kirjassaan myös omasta hengellisestä janostaan seuraavasti:

Tiesin, että saatavilla oli enemmän, paljon enemmän. Seuraavien vuosien aikana aloin kokea nälkää Jumalan puoleen. Heinäkuussa 1979 huusin Jumalan puoleen silkan epätoivon vallassa. Halusin hänen ilmaisevan itsensä minulle ja minussa. Olin nälkäinen.

   … Kun alat tällä tavoin epätoivoisesti kaivata Pyhää Henkeä elämässäsi, niin ettet halua mitään muuta, silloin Hän tulee. Nälkäisissä ja janoisissa sydämissä on jotakin sellaista, joka saa Jumalan voiman liikkumaan ohitse kansajoukkojen juuri sellaiseen asumukseen. (9)

Mitä edellisestä voidaan oppia? Itse ymmärrän niin, että sitkeää rukousta ja hengellistä janoa tarvitaan. Jokainen voi kyllä vastaanottaa Pyhän Hengen lahjan heti yksinkertaisesti pyytämällä, mutta on eri asia rukoilla Jumalalta laajempaa Pyhän Hengen vuodatusta yhteiskunnan ylle, ja se vaatii pitempiaikaista rukousta. Kyse ei ole vain muutaman minuutin anomisesta, vaan pitkäaikaisesta rukoilemisesta, jossa halutaan Jumalan vaikuttavan yhteiskuntaan Pyhän Henkensä kautta. Ilman sitä kaikki hengellinen työ on jokseenkin hyödytöntä.

   Vielä yksi esimerkki tältä alueelta on Evan Roberts, joka on tunnettu Walesin herätyksestä. Kerrotaan, että joku ulkomainen evankelista tuli Walesiin tutkimaan herätystä siellä ja joka sanoi: ”Tulin tänne Walesiin kaivamaan esille Walesin herätyksen salaisuuden.”

   Evan Roberts, joka kuuli miehen puhuvan, tähtäsi oitis vierasta sormellaan ja huusi: ”Ei siinä ole mitään salaisuutta! Pyytäkää, niin teille annetaan!”

   Mitä tämä merkitsee? Kyse ei ole superihmisistä, lahjakkuudesta tai mistään sellaisesta, vaan että asioita ollaan vuosikausia tai vuosikymmeniä rukoiltu, ja sitten on saatu lopulta vastaus. Rukouksen siemeniä pitää kylvää tai niitä on kylvetty, jotta voidaan niittää satoa myöhemmin. Kyseessä on sama laki kuin maanviljelyssä. On turha odottaa satoa, jos ei ole ensin tehty kylvötyötä.

   Seuraava lainaus kertoo lisää Evan Robertsin henkilökohtaisesta rukouselämästä ennen herätystä. Ei ollut sattumaa, että hän oli Jumalan käytössä, koska hän oli ahkerasti rukoillut Jumalaa vuosien ajan:

Evan Roberts kirjoittaa: ”Kolmetoista vuotta minä rukoilin Pyhää Henkeä. Alkuun pääsin siten, että Davies, diakoni, sanoi minulle iltakokouksessa: ’Muista olla uskollinen. Entäpä jos Henki vuodatettaisiin sinun poissa ollessasi. Älä unohda Tuomasta! Miten paljon hän menettikään!’ – Sanoin itsekseni: ’Haluan saada Hengen’. Huonoista ilmoista ja muista vaikeuksista välittämättä kävin kokouksissa. Katsellessani toisten poikien laivaleikkejä vuorovedessä tunsin joskus kiusausta liittyä heihin, mutta sitten kehoitin itseäni: ’Muista ratkaisuasi!’ – ja niin saatoin jatkaa eteenpäin. Kävin uskollisesti kokouksissa ja rukoilin herätystä 10 tai 11 täyttä vuotta. Yksin Pyhä Henki sai minut näin toimimaan.” (10)

Eräs esimerkki tältä alueelta on vielä Charles Finneyn kertoma kuvaus. Kyse on kaupungista, jossa Pyhän Hengen läsnäolo oli niin voimakas, että ihmiset tulivat synnintuntoon ja pelastukseen. Heidän kanssaan ei tarvinnut väitellä, koska Jumala itse näytti ihmisille heidän tilansa. Finney kertoo sitä ennen eräästä naisesta, joka oli rukoillut sitä ennen, ja tällä oli varmasti vaikutusta kaupungin ilmapiirin syntyyn.

… Mr. Aiken, presbyteeriseurakunnan pastori toimitti hautauksen. Häneltä kuulin, että hänen seurakunnassaan ja Utican kaupungissa oli alkanut ilmetä rukouksenhenkeä. Muuan seurakunnan huomatuimmista naisista oli niin sielussaan vaivaantunut seurakunnan tilasta ja kaupungin jumalattomuudesta, että hän oli rukoillut kaksi päivää ja yötä melkein lakkaamatta, kunnes oli ihan näännyksissä. Hänen sielunsa todella teki työtä, niin että hänen voimansa menivät siihen määrin, ettei hän kestänyt enää sisäistä taakkaansa, jollei saanut kanssaan rukoilemaan jotakuta, jonka rukouksiin hän saattoi nojata ja joka kantoi hänen toivomuksensa Jumalalle.

   Ymmärsin tämän ja sanoin Mr. Aikenille, että nyt työ alkaa tämän naisen sydämestä. Sen hän tietysti myönsi ja toivoi, että tulisin heti hänen seurakuntaansa alkamaan hänen kerallaan. Niin teinkin piakkoin, ja työ pääsi alkuun. Sen teho tuntui välittömästi, ja Pyhän Hengen vaikutus täytti koko seudun. Kokouksissa oli väkeä joka ilta tungoksiin asti, ja työ levisi voimakkaasti varsinkin molempiin presbyteeriseurakuntiin. Jaoin aikani niiden välillä.

… Niin tästä kaupungin suurimmasta hotellista tuli hengellisen työn keskus, ja monet kääntyivät siellä. Postivaunut pysähtyivät hotellin luo läpiajaessaan, ja niin valtava oli Jumalan vaikutus koko yhteiskunnassa, että kuulin monien ihmisten, jotka jäivät sinne vain aterioimaan tai yöksi, tulleen kovaan synninhätään ja kääntymykseen, ennen kuin lähtivät kaupungista. Niin Romessa kuin täällä oli aivan yleinen ilmiö, ettei kukaan voinut olla kaupungissa tai kulkea sen läpi tuntematta Jumalan läsnäoloa; niin tuntui Hänen vaikutuksensa läpitunkevan nämä seudut ja Jumalan elämä elähdyttävän koko ilmapiiriä. (11)

5. Rakkauden merkitys

Kristillisessä elämässä voidaan usein painottaa vääriä asioita: näkyjä, unia, ilmestyksiä tai ihmeitä. Kyllä nämäkin asiat voivat kuulua kristilliseen uskoon, mutta ne eivät ole sen ydin. Esim. saatananpalvojat ja okkultistit voivat tehdä samoja asioita. Heillä voi olla demonisesta lähteestä oleva kielilläpuhumisen lahja tai muita okkultistisia ilmiöitä, joten eivät ihmeet ole kristillisen uskon yksinoikeus. Jeesushan totesi aikanaan (Matt 24:24,25) ”Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin. Katso, minä olen sen teille edeltä sanonut.” Samoin Paavali ennusti (2 Tess 2:9,10): ”tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.”

   Yksi esimerkki on myös Juudas, joka teki ihmeitä. Hän oli ajamassa pois riivaajia sekä paransi sairaita yhdessä muiden opetuslasten kanssa, mutta jokainen tietää lopputuloksen hänen kohdallaan; hänen elämänsä joutui haaksirikkoon.

   Vielä merkillisiä ovat Jeesuksen sanat niistä, jotka tekevät ihmeitä hänen nimessään, mutta joita Jeesus ei itse ole koskaan tuntenut. Kysymys kuuluu, tekivätkö he näitä ihmeitä Pyhän Hengen voimalla vai vihollisen voimalla. Sitä meille ei kerrota, mutta Jeesus ei kuitenkaan tuntenut heitä (Matt 7:21-23): ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.”

   Mikä on sitten kristillisen uskon ydin sen lisäksi, että meidän tulee uskoa Jeesukseen Kristukseen? Se on tietysti rakkaus Jumalaan ja ihmisiin. Ei ole mitään korkeampaa tasoa kuin rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiään enemmän. John Wesley on opettanut aiheesta:

Olisi hyvä, jos olisitte täysin tietoisia tästä. ”Taivasten taivas on rakkaus”. Uskonnossa ei ole mitään suurempaa; itse asiassa siinä ei ole mitään muuta, jos etsit jotain muuta kuin rakkautta, olet kulkemassa harhaan, pois kuninkaan tieltä. Ja kun kysyt muilta: ”Oletko saanut sen tai tuon siunauksen?”, ja jos tarkoitat jotain muuta kuin ”lisää rakkautta”, tarkoitat väärää asiaa; johdat heitä harhaan, suuntaamaan väärälle polulle.

Välttäkää kritisoimasta ja tuomitsemasta, erityisesti varokaa ajattelemasta, että ihmiset, jotka aina vaikuttavat olevan teitä vastaan (mielipiteissään tai teoissaan), olisivat sokeita, kuolleita langenneita tai ”vihollisia”, ja varokaa nimittämästä heitä näillä adjektiiveilla.

Voimme nähdä saman asian seuraavista Raamatun opetuksista. Me painotamme liian usein epäoleellisia asioita, mutta unohdamme tärkeimmän eli hyvän rakkaudellisen ja kunnioittavan suhteen lähimmäisiin, sekä uskoviin että ei-uskoviin. Silloin tosiasiassa hylkäämme Raamatun keskeisimmän opetuksen. Tämän asian merkitys tulee ilmi lukuisissa esimerkeissä:

• Suurin käsky on Jeesuksen mukaan se, että ihminen rakastaa Jumalaa ja lähimmäistään koko sydämestään. Ei ole mitään suurempaa tai parempaa, mitä ihminen voisi tehdä. Paavali opetti myös sitä, että rakkaus on lain keskeisin opetus:

- (Matt 22:35-40) ja eräs heistä, joka oli lainoppinut, kysyi häneltä kiusaten:

36 "Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?"

37 Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'.

38 Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.

39 Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'.

40 Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat."

- (1 Tim 1:5-7) Mutta käskyn päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta.

6 Muutamat ovat hairahtuneet niistä pois ja poikenneet turhiin jaarituksiin,

7 tahtoen olla lainopettajia, vaikka eivät ymmärrä, mitä puhuvat ja minkä varmaksi väittävät.

- (Room 13:8) Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt.

Gal 5:14 Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".

Lisäksi Jeesus opetti rakastamaan jopa vihamiehiä. Jos tätä noudatetaan, olisi maailma paljon parempi paikka. Ei olisi sotia eikä vihamielisyyttä. Jokainen ihminen kyllä helposti rakastaa niitä, jotka häntäkin rakastavat, kuten Jeesus opetti, mutta hän ei pitänyt tätä mitenkään ihmeellisenä:

- (Matt 5:43-48) Te olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi'.

44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat,

45 että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.

46 Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin?

47 Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin?

48 Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on."

• Se, että Jumala on rakkaus ja että rakkaus on ensimmäinen Hengen hedelmistä, todistaa Jumalan olemuksesta ja mikä on tärkeää hänelle.

- (1 Joh 4:7,8) Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.

8 Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.

- (Gal 5:22,23) Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.

23 Sellaista vastaan ei ole laki.

• Uskonnollisuus ilman rakkautta tulee hyvin esille fariseusten elämästä. Heillä oli uskonnon muodot ja oikea oppi (Matt 23:1-3: Silloin Jeesus puhui kansalle ja opetuslapsilleen sanoen: "Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset. Sentähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee.), mutta he unohtivat sen, mikä laissa oli tärkeintä. Jeesus nuhteli heitä tästä. Yhtä lailla Jeesuksen nuhtelu koskee nykypäivän ihmisiä, jos kiinnitämme huomiota vain Raamatun oppeihin, mutta emme ihmisten rakastamiseen:

- (Matt 23:23-28) Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te annatte kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden! Näitä tulisi noudattaa, eikä noitakaan sikseen jättää.

24 Te sokeat taluttajat, jotka siivilöitte hyttysen, mutta nielette kamelin!

25 Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisältä ne ovat täynnä ryöstöä ja hillittömyyttä!

26 Sinä sokea fariseus, puhdista ensin maljan sisus, että sen ulkopuolikin tulisi puhtaaksi!

27 Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te olette valkeiksi kalkittujen hautojen kaltaisia: ulkoa ne kyllä näyttävät kauniilta, mutta ovat sisältä täynnä kuolleitten luita ja kaikkea saastaa!

28 Samoin tekin ulkoa kyllä näytätte ihmisten silmissä hurskailta, mutta sisältä te olette täynnä ulkokultaisuutta ja laittomuutta.

• Kuten todettiin, eivät ihmeet, parantumiset tai tarkat ennustukset ole kristillisen uskon ydin. Esim. Paavalin elämässä oli näitä asioita (Room 15:17-19), mutta ei hän pitänyt niitä tärkeimpänä, vaan rakkautta ihmisiin. Muuten hän ei olisi kirjoittanut seuraavalla tavalla:

- (1 Kor 13:1,2) Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.

2 Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.

Paavali rakkaus ihmisiin ilmenee hyvin seuraavissa jakeissa. Hän saattoi kirjoittaa, miten hän ja hänen elämänsä oli esikuvana muille. Hyvin harva voi väittää samaa Paavalin tavoin:

- (2 Kor 12:14,15) Katso, kolmannen kerran minä nyt olen valmis tulemaan teidän tykönne, enkä ole oleva teille rasitukseksi; sillä minä en etsi teidän omaanne, vaan teitä itseänne. Eiväthän lapset ole velvolliset kokoamaan tavaraa vanhemmilleen, vaan vanhemmat lapsilleen.

15. Ja minä olen mielelläni uhraava kaikki, uhraava itsenikin, teidän sielujenne hyväksi. Senkötähden, että teitä näin suuresti rakastan, minä saan teiltä vähemmän vastarakkautta?

- (2 Kor 2:3,4) Ja juuri sen minä kirjoitin sitä varten, etten tullessani saisi murhetta niistä, joista minun piti saada iloa, koska minulla on teihin kaikkiin se luottamus, että minun iloni on kaikkien teidän ilonne.

4. Sillä suuressa sydämen ahdistuksessa ja hädässä minä kirjoitin teille monin kyynelin, en sitä varten, että te murheellisiksi tulisitte, vaan että tuntisitte sen erinomaisen rakkauden, joka minulla on teihin.

- (2 Tim 3:10,11) Mutta sinä olet seurannut minun opetustani, vaellustani, aivoitustani, uskoani, pitkämielisyyttäni, rakkauttani, kärsivällisyyttäni,

11. vainoissa ja kärsimyksissä, samanlaisissa kuin minun osakseni tuli Antiokiassa, Ikonionissa ja Lystrassa. Mimmoisia vainoja olenkaan kärsinyt, ja kaikista Herra on minut pelastanut!

- (Fil 3:17) Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana.

• Pyhän Hengen täyteyden parhaimpana merkkinä pidetään usein kielilläpuhumista, mutta se ei ole sen paras todiste, koska okkultistitkin voivat puhua demonisilla kielillä. On tietysti totta, että kielilläpuhuminen oli usein seuraus Hengellä täyttymisestä alkuseurakunnan aikana, mutta vielä parempi osoitus Hengen täyteydestä on rakkaus. Tämä toteutui mm. Paavalin elämässä, kuten edelliset jakeet osoittavat. Samoin se on toteutunut joidenkin muiden todellisten Jumalan palvelijoiden elämässä. Seuraavassa tunnetun 1800-luvun saarnaajan, D.L. Moodyn kokemus (Moody ei ilmeisestikään puhunut koskaan kielillä, koska hänen ystävänsä R.A Torrey kertoi kirjassaan Pyhän Hengen kaste / The Baptism with the Holy Spirit, ettei tuntenut ketään aikalaistaan, joka olisi puhunut kielillä) sekä helluntaiapostoli T.B. Barrattin kokemus. Molemmat saivat kokemuksensa kautta suuremman rakkauden ihmisiin:

D.L Moody: Siunaus tuli päälleni kuin salaman välähdys. Muistan, miten kävelin New Yorkin kaduilla, ja aivan siellä kadulla Jumalan voima tuntui tulevan päälleni niin ihmeellisellä tavalla, että minun oli pyydettävä Jumalaa pidättelemään kättään. Minut täytettiin Jumalan hyvyyden tunteella, ja tunsin kuin olisin voinut ottaa koko maailman sydämelleni. (12)

T.B. Barratt: Se tapahtui eilen, sunnuntaina, 7:ntenä lokakuuta klo 5:n ja 6:n välillä iltapäivällä, ja nyt te saatte kuulla, mikä on johtanut tähän. Minun sielussani palaa! Minusta tuntuu, että olen maailman onnellisin mies. Kaikki on tullut uudeksi. Olen täynnä iloa ja rauhaa ja rakkautta Jumalaan ja ihmisiin! Kaikkina päivinä Hän on johtanut minua, ja sisimpäni on jatkuvasti huutanut: Eteenpäin! Eteenpäin! Aina vaikeasta sairaudestani lähtien, yli 20 vuotta sitten, on ollut voimia, hyviä voimia, jotka ovat ajaneet minua eteenpäin. Pyhityskysymys on ollut minun rakkain aiheeni; ja olen taistellut pyhyysajatuksen puolesta, vaikka en itse ole sitä kokenut.

   Mutta kuinka pahaksi tunsinkaan itseni omissa silmissäni Jumalan puhtauden ja pyhyyden edessä! Näin kunnianhimoni, itsekkyyteni, omapäisyyteni, lihallisuuteni. Oi Jumalani, minä näin niin paljon, niin paljon sellaista, minkä täytyi murehduttaa Pyhää Henkeä! Minut murrettiin ja taivutettiin maahan kerta toisensa jälkeen. (13)

• Joskus ilmaantuu tuomioprofetioita, joissa luvataan tuhoa jollekin yhteiskunnalle tai kaupungille. Samoin saatetaan väittää, että jokin maajäristys tai tuho, esim. Kaakkois-Aasiassa vuosia sitten tapahtunut tsunami, olisivat olleet syntien seurausta.

    Tällä alueella kannattaa kuitenkin olla hyvin varovainen. Useimmiten tuhot eivät välttämättä liity lainkaan siihen, että jokin ryhmä olisi ollut syntisempi kuin joku toinen. Esim. tsunami Kaakkoisasiassa 2004 kohtasi myös monia köyhiä intialaisia kalastajia, jotka olivat kristittyjä. Lisäksi Jeesus varoitti yhdistämästä kaikkia tuhoja tai onnettomuuksia ihmisten syntisyyteen, vaan kehotti jokaista ihmistä itseään tekemään parannuksen:

- (Luuk 13:1-5) 1 Samaan aikaan oli saapuvilla muutamia, jotka kertoivat hänelle niistä galilealaisista, joiden veren Pilatus oli sekoittanut heidän uhriensa vereen.

2 Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Luuletteko, että nämä galilealaiset olivat syntisemmät kuin kaikki muut galilealaiset, koska he saivat kärsiä tämän?

3 Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.

4 Taikka ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun torni Siloassa kaatui heidän päällensä, luuletteko, että he olivat syyllisemmät kuin kaikki muut ihmiset, jotka Jerusalemissa asuvat?

5 Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte."

Toiseksi kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että esim. Jeesus, vaikka hän ennusti Jerusalemin tuhon, hän itki kaupungin kohtaloa (Luuk 19:41 Ja kun hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki hän sitä). Hänellä ei ollut kova sydän vaan hän tunsi sydämessään murhetta ihmisten paatumuksesta ja Jerusalemin kohtalosta. Jeesus myös nuhteli kahta opetuslasta, jotka halusivat kutsua tulen taivaasta hävittämään paikkakunnan, jossa Jeesusta ei otettu vastaan (Luuk 9:51-56).

    Entä sitten Paavali? Meille kerrotaan, että hänkin tunsi murhetta ihmisten tilan tähden. Hän ei ollut kova ja katkera kuten väärät profeetat, vaan hänellä oli huoli ihmisten kohtaloista. Se tulee ilmi hyvin seuraavissa jakeissa:

- (Room 9:1-3) Minä sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele - sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä -

2. että minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni.

3. Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta,

- (Fil 3:17-19) Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana.

18 Sillä monet, joista usein olen sen teille sanonut ja nyt aivan itkien sanon, vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina;

19 heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä.

- (Apt 20:29-31) 29 Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä,

30 ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.

31 Valvokaa sentähden ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itsekutakin.

Tästä on hyvä siirtyä julistukseen, jossa rakkauden tulisi myös ilmetä. Kukaan meistä ei voi puristaa itsestään samanlaista rakkautta, mikä Paavalilla oli, koska kyseessä on Pyhän Hengen kautta tuleva armo, mutta ei meidän koviakaan tule olla. Myötätuntoisuus ihmisiä, ei heidän syntejään kohtaan, tulisi tulla selvästi ilmi. Tästä esimerkkinä on Paavalin lisäksi mm. George Whitefield, John Wesleyn työkaveri 1700-luvulla, aikansa lahjakkain saarnaaja, mutta joka usein itki saarnojensa aikana. Syynä oli hänen myötätuntonsa ihmisiä kohtaan. Tällainen rakkaus, mikä Whitefieldillä oli, on harvinainen nykypäivänä. Siksi ei ole yllätys, jos puheet eivät kosketa ihmisiä.

   Saarnaajien ruhtinaana tunnettu, 1800-luvulla elänyt Charles H. Spurgeon on ottanut saman asian esille. Hän painottaa, miten on hirvittävää, jos joku puhuu kylmästi ja välinpitämättömästi jumalattomien tuomiosta. Sellaisilta henkilöiltä on hävinnyt kaikki inhimillinen ystävällisyys ja hyvyys, eikä sillä voi saavuttaa muita.

On hirvittävää, kun ihmisestä tulee niin puhdasoppinen, että hän voi puhua kylmästi ja välinpitämättömästi jumalattomien tuomiosta. Vaikkei hän ehkä suorastaan ylistäkään Jumalaa siitä, niin hän ei kuitenkaan tunne sydämentuskaa ajatellessaan miljoonien ihmisten hukkumista. Tämä on hirvittävää!

   Inhoan kuulla sellaisten miesten puhuvan Herran tuomioista, joiden kylmät kasvot ja töykeä ääni ilmaisevat kuivaa oikeaoppisuutta. Heistä on kuivunut kaikki inhimillinen ystävällisyys ja hyvyys. Saarnaaja, jolta itseltään puuttuu tunteita, ei voi synnyttää niitä toisissa. Ihmiset istuvat kuunnellen hänen kuivaa ja elotonta esitystään, kunnes alkavat arvostella häntä ”terveeksi” Heistä tulee myös itsestään ”terveitä”, eikä minun ole tarvis lisätä, että he myös nukahtavat ”terveeseen” uneen. Se elämä, mikä heissä on ollut, on kadonnut heidän vainutessaan eksytystä ja koettaessaan tehdä hurskaista miehistä syntisiä yhden ainoan sanan tähden. Kunpa me emme milloinkaan tulisi kastetuksi tuollaisessa hengessä! (14)

• Ei-uskovien kohtaaminen ja rakastaminen on yksi avainasia. Jos kyseessä ovat esim. epäuskoiset papit, homoseksuaalit. palestiinalaiset tai muukalaiset, hyvä kysymys on, rakastaako uskova todella heitä sydämestään. Ei meidän tarvitse ihmisten syntejä ja väärinkäytöksiä rakastaa, vaan ihmistä itseään. Siinä on aika iso ero. On vaikea tavoittaa ulkopuolisia ihmisiä, jos ei tunne mitään myötätuntoa heitä kohtaan. Kyseessä on synti, johon voimme helposti syyllistyä. Emme silloin toimi kuten Jeesus, joka oli syntisten ystävä ja joka otti heitä vastaan. (Monissa seurakunnissa on juuri se ongelma, ettei osata vastaanottaa uusia ihmisiä. Ihmisten on vaikea kotiutua seurakuntiin, jos heillä ei ole siellä hyviä ystävyyssuhteita):

- (Luuk 7:31-35) Mihin minä siis vertaan tämän sukupolven ihmiset, ja kenen kaltaisia he ovat?

32 He ovat lasten kaltaisia, jotka istuvat torilla ja huutavat toisilleen ja sanovat: 'Me soitimme teille huilua, ja te ette karkeloineet; me veisasimme itkuvirsiä, ja te ette itkeneet'.

33 Sillä Johannes Kastaja on tullut, ei syö leipää eikä juo viiniä, ja te sanotte: 'Hänessä on riivaaja'.

34 Ihmisen Poika on tullut, syö ja juo, ja te sanotte: 'Katso syömäriä ja viininjuojaa, publikaanien ja syntisten ystävää!'

35 Ja viisaus on kaikkien lastensa puolelta oikeaksi näytetty."

- (Luuk 15:1-7) 1 Ja kaikki publikaanit ja syntiset tulivat hänen tykönsä kuulemaan häntä.

2 Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat ja sanoivat: "Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan".

3 Niin hän puhui heille tämän vertauksen sanoen:

4 "Jos jollakin teistä on sata lammasta ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää erämaahan ja mene etsimään kadonnutta, kunnes hän sen löytää?

5 Ja löydettyään hän panee sen hartioillensa iloiten.

6 Ja kun hän tulee kotiin, kutsuu hän kokoon ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin lampaani, joka oli kadonnut'.

7 Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.

Tapani Suonto kertoo kirjassaan Valmistu Jumalan käyttöön eräästä tavasta ihmisten kohtaamisessa. Kyseessä ovat homoseksuaalit, jotka usein ovat syvästi epäluuloisia kristillistä seurakuntaa kohtaan, ja usein syynä voi olla kristittyjen väärä asenne. Kuitenkin monet homoseksuaaleista ovat avoimia evankeliumin sanomalle ja vastaanottavat sen, jos se oikein esitetään:

Teimme vuosia evankelioimistyötä Helsingin keskustaan perustetussa kahvilassamme. Iso Roobertinkadulla sijaitseva Gospel Garden oli auki kapakkayleisöä vasten myöhään yöhön. Tavoitimme suuret joukot tavallista ravintolayleisöä, nuorisoa ja homoja. Monena yönä koko kristillinen yökerhomme – kuten paikkaa pienellä huumorilla mainostimme – oli täynnä helsinkiläisiä homoja. Monien puolesta saimme rukoilla henkilökohtaisesti. Työkeskuksessamme toimi kaikessa hiljaisuudessa myös uskoontulleiden homoseksualistien piiri, jossa seksuaalista ongelmista kärsivät miehet ja naiset tukivat toisiaan, rukoilivat toistensa puolesta ja etsivät elämäänsä vastauksia Raamatusta. Monet heistä olivat saaneet kokea suurta apua Jumalalta vaikeuksiinsa.

   … Meidän kristittyjen on uskomattoman vaikeaa hyväksyä, että Jeesus lähetti meidät rakastamaan syntisiä ihmisiä, jollaisia me itsekin olemme. (15)

6. Seuraatko Jeesusta vai ihmisiä?

Kun en vielä ollut uskossa, oli yksi syy kielteisyydelleni Jumalaa kohtaan vääryydet, joita oli tapahtunut kirkon piirissä vuosisatojen aikana. Torjuin Jumalan ja kristillisen uskon sen takia, mitä jotkut kirkon ihmiset olivat tehneet väärin. En tiennyt siihen aikaan, että Paavali oli ennustanut tällaisen kehityksen jo 2000 vuotta sitten, sillä hän puhui efesolaisille (Apt 20:29-31:) ”Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa. Valvokaa sentähden ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itsekutakin.”

    Lisäksi en ymmärtänyt, että esim. katolisessa kirkossa, jossa on tapahtunut lukuisia vääryyksiä kuten lasten seksuaalista hyväksikäyttöä, suurin osa papeista ei ole ollut elävässä uskossa (tämä on kaikkien vanhojen kirkkojen ongelma). Sen osoittaa se, että heillä on vääriä pelastusteitä kuten Maria ja pyhimysten ansiot, hyvitysteot, kiirastulen puhdistava vaikutus jne. Niinpä, ollessani kielteinen Jumalaa kohtaan, se johtui siitä, että olin loukkaantunut ihmisiin, jotka eivät edes olleet elävässä uskossa. Lisäksi en ottanut huomioon, että meidän on tehtävä tili vain omasta elämästämme, emmekä voi vedota siihen, mitä muut ovat tehneet.

    Mutta, mutta. Kyllä elävässä uskossa olevatkin voivat tehdä virheitä ja langeta. (Esim. Lonnie Frisbee, joka on tullut tunnetuksi hippiherätyksestä 1960-luvun loppupuolella, kuoli lopulta AIDSiin homoseksuaalisten suhteiden takia). Emme ole vielä taivaassa ja meillä on synnillinen luonto, joka säilyy loppuun asti. Aarre on saviastiassa (2 Kor 4:7), mutta saviastia ei ole täydellinen. Synti riippuu meissä aina jossakin määrin kiinni (Room 7:21) emmekä ole siitä sataprosenttisen vapaita. Puutteellisuus ilmeni myös apostolien elämässä. Vaikka esim. Paavali saattoi sanoa, ”Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja” (1 Kor 11:1), kaikesta huolimatta hänkin oli epätäydellinen. Esim. Apostolien teoissa kerrotaan, kuinka hän ja Barnabas kiivastuivat toisiinsa (Apt 15:39). Samoin meille kerrotaan Paavalin kirjeessä galatalaisille, miten Pietari pelkäsi ja lankesi ulkokultaisuuteen (Gal 2:11-13). Näin tapahtui huolimatta siitä, että Pietari oli aikoinaan voimakkaasti täyttynyt Pyhällä Hengellä. Tämä osoittaa, ettei edes kerran koettu voimakas Pyhän Hengen kaste varjele synniltä. Meillä on aina kiusaukset jäljellä ja lankeaminen on mahdollista. Jeesus on ainoa, joka ei kiusausten edessä langennut syntiin. Hän oli ”kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä” (Hebr 4:15).

   Mitä tästä voidaan päätellä? Monet korottavat liikaa hengellisiä johtajia, jotka ovat valokeilassa, mutta pettyvät heti ja hylkäävät ehkä kristillisen uskon, kun nämä lankeavat. Tällöin sinun on hyvä kysyä itseltäsi: seuraatko sinä Jeesusta vai epätäydellisiä ihmisiä? Onko uskosi puutteellisissa ihmisissä vai Jumalan pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, joka kuoli syntiesi tähden? Tämä kysymys on hyvä esittää, koska joskus ihmiset suuntaavat uskonsa aivan vääriin kohteisiin Jeesuksen Kristuksen sijasta.

    Miksi sitten ihmiset lankeavat? Tavallisin syy on varomattomuus synnin suhteen, kuten edellä todettiin. Ihmiset menevät liian lähelle synnin kiusauksia ja lankeavat. Toisaalta meidän kannattaa kiinnittää huomiota siihen, mitä Jeesus ja apostolit opettivat. Kun monilla on kompastuksia eri elämänsä alueilla, johtuu se pohjimmiltaan siitä, että ei kunnioiteta Jeesuksen ja apostolien opetuksia. Useimmat lankeemukset liittyvät seksuaalisuuteen, rahaan ja menestyksen kautta tulevaan ylpeyteen. Tässä asiassa kannattaa kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin:

• Ensinnäkin seksuaalisuus. Monet ovat langenneet tällä alueella. Pornon katselu, joka tulee esille netin ja television kautta, on yksi osa-alue tästä. Jos ihminen on ollut syvästi riippuvainen pornosta, on parasta luopua sekä netistä että televisiosta. Muuten ihminen on alituisesti alttiina kiusauksille.

    Lisäksi monet hengelliset johtajat ovat olleet varomattomia sielunhoidossa ja tavatessaan vastakkaisen sukupuolen edustajia. He ovat sen seurauksena saattaneet langeta ja ottaa eron vaimostaan. He eivät ota huomioon, että Jumala tuomitsee avionrikkojat. Kyllä aviorikoskin voidaan tietysti saada anteeksi, mutta on aina vaarallista, jos ihminen tahallaan tekee aviorikoksen ja vieläpä puolustelee sitä. Jotkut jopa saattavat sanoa, että Jumala johdattaa heidät uuteen avioliittoon, ”koska entinen puoliso ei ollut tarpeeksi hengellinen”. Tämä on kuitenkin valhetta, koska Jumala ei koskaan johdata meitä vastoin sanaansa, eli rikkomaan avioliittoa ja heti perään uudelleenavioitumaan (toisaalta jos lasten tai oma henki on vaarassa, silloin on ehkä parasta muuttaa pois):

- (Hebr 13:4) Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee

- (1 Kor 6:9,10) Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,

10 eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.

• Ahneus ja rahan himo

- (1 Tim 6:6-10) Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa.

7 Sillä me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi täältä mitään viedä;

8 mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin.

9 Mutta ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen.

10 Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla.

Ahneus, rahan himo sekä ylellinen elämäntyyli on joidenkin ongelma. En usko, että meidän tulee ihailla köyhyyttä tai olla kateellisia kellekään. Ei köyhyydessä ole mitään ihailtavaa, eikä meidän pidä sitä tavoitella. Päinvastoin olisi parempi, jos yhteiskunnassa on hyvin toimeentulevia ja rikkaita, koska he voivat parhaiten auttaa muita ihmisiä taloudellisesti sekä edistää evankeliumin työtä. Samoin olisi hyvä, että jokainen pastori ja hengellisen työn tekijä saisi kohtuullisen palkan työstään. Ei ole kunniaksi, jos isot seurakunnat eivät maksa työntekijöilleen tarpeeksi, että he kykenisivät elättämään perheensä (1 Kor 9:14 Samoin myös Herra on säätänyt, että evankeliumin julistajain tulee saada evankeliumista elatuksensa.).

    Ahneus on kuitenkin toinen asia, josta mm. Paavali meitä varoitti edellisissä jakeissa. (Paavali myös opetti, ettei seurakunnan kaitsijan tule olla rahanahne, 1 Tim 3:3). Tämä koskee sekä köyhiä että rikkaita. Paavali neuvoi meitä yksinkertaiseen elämäntapaan, ei ahneuteen. Se tarkoittaa varmasti myös rehellisyyttä liikeasioissa, veroilmoituksen teossa ja ettei varasta mitään työpaikalta tai muualta.

   Tästä voi siirtyä kysymykseen siitä, missä meidän sydämemme on. Onko se pelkästään maallisissa asioissa vai taivaallisissa. Joskus voi kysyä tätä myös joidenkin hengellisten työntekijöiden kohdalla. Mistä ylellinen elämäntyyli, kalliit loistoautot, luksustalot, yksityiset lentokoneet tai että vaaditaan viisinumeroisia kokouspalkkioita, ovat osoituksena? Ainakin itse ajattelen, että näiden ihmisten sydän on kiinni näissä asioissa. Heidän aarteensa on tässä maailmassa, eikä tulevassa. Jeesushan opetti, että mihin ihmisen sydän on kiinnittyneenä, siinä on hänen aarteensa. Kyllä tähän voivat köyhätkin syyllistyä, jokainen meistä:

- (Matt 6:19-21) Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.

20 Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta.

21 Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.

• Ylpeys. Yksi hengellisen elämän koetinkivi on taistelu ylpeyden ja nöyryyden välillä. Ylpeys oli saatanan lankeemuksen syy (Jes 14), ja useimmat meistä lankeavat helposti siihen. Esim. Niilo Yli-Vainio, jota Jumala käytti herätyksen välikappaleena Suomessa ja ulkomailla, totesi seuraavasti. Hänen mukaansa ihmisen on helpompi kestää lottovoitto ja ministerinhattu kuin että hän on Jumalan käytössä. Itse hän joutui käymään monia koetuksia lävitse ennen kuin hän ymmärsi, ettei voi omin voimin saada mitään aikaan. Vasta sitten hän oli Jumalan käytössä suuremmassa määrin.

Voi miten monta asiaa mies kestää paremmin kuin sen, että Jumala sitä käyttää.

   Kuule, se kestää ennemmin rahaa ja menestystä. Se kestää helpommin lottovoiton ja ministerinhatun kuin sen, että Jumala tekee siitä työkalun. Tämän vuoksi moni henkilö tulee mahdottomaksi, ja tämän vuoksi moni mies sortuu, eikä todellista herätystä tule. (16).

Tavallisesti ylpeys seuraa siitä, että ihminen ei ole oppinut tuntemaan omaa avuttomuuttaan Jumalan työssä. Voi vaatia vuosia tai vuosikymmeniä, ennen kuin ihminen nöyrtyy, eikä pidä itseään muita parempana. Näin tapahtui mm. Mooseksen kohdalla, joka joutui asumaan 40 vuotta erämaassa, ennen kuin ymmärsi avuttomuutensa. Näiden koetusten seurauksena häntä kutsuttiin nöyrimmäksi ihmiseksi maan päällä (4 Moos 12:3 Mutta Mooses oli sangen nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä.).

   Toisaalta vastakääntyneet ja vähän aikaa uskossa olleet ovat suuremmassa vaarassa, koska heillä ei ole tarpeeksi itsetuntemusta eikä käsitystä omasta voimattomuudestaan. Siksi Paavali varoitti siitä, ettei seurakunnan kaitsijan tulisi olla äsken kääntynyt, koska ylpeys saattaa olla seurauksena (1 Tim 3:6 Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi.).

   Tavallisesti ylpeys seuraa suuria voittoja. Voitonhuumassa, kun ihminen alkaa katsoa omaa lahjakkuuttaan ja saamiaan siunauksia, ehkä voimatekoja tai armolahjojen käyttöä sekä suuria joukkoja, hän unohtaa valppautensa ja tulee varomattomaksi. Saatana pääsee silloin hyökkäämään takaapäin, eikä ihminen aluksi huomaa sitä. Sen seurauksena hän saattaa joutua kaikenlaisiin eksytyksiin, joista hän aiemmin varjeltui. Kaiken alkusyy on se, että hän siirsi katseensa siunausten antajasta itseensä sekä ihmisiltä saamaansa ihailuun. Hän ei muista, että Jumala on ylpeitä vastaan eikä anna kunniaansa muille. Useimpien ihmisten on helpompi kestää erämaassa olemista kuin että Jumala siunaa heitä.

- (Hebr 12:2) silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.

- (Fil 2:3) ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne

- (1 Piet 5:5) Samoin te, nuoremmat, olkaa vanhemmille alamaiset ja pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen, sillä "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon".

- (Jes 42:8) Minä, Herra, se on minun nimeni, minä en anna kunniaani toiselle enkä ylistystäni epäjumalille.

Frank Bartleman, joka oli mukana Azusa-kadun herätyksessä yli sata vuotta sitten, on ottanut kantaa aiheeseen. Hän puhui itsekorostuksesta, itsetyytyväisyydestä, muiden ihailusta, itsetietoisuudesta ja kehujen metsästyksestä sekä miten ne ovat esteenä Jumalan työlle. Hän havaitsi sellaista monissa seurakunnissa ja mainitsi, että eniten aikamme uskonelämä tuntuu kaipaavan nöyrän ja lempeän Kristuksen todellisia seuraajia.

Paholaisella ei ole omaatuntoa eikä lihalla järkeä. Monet eivät ole koskaan oppineet nöyrää kunnioitusta, kohteliaisuutta eivätkä mitään muutakaan edes tavallisessa kanssakäymisessä. Itsekorostuksen henki on yksi maailman iljettävimpiä asioita… Epäilemättä vähäisinkin itsetyytyväisyys uskon työssä on suurin este Jumalan armon ja siunauksen saamiselle. Sitä pitää karttaa kuin käärmettä… Monet haluavat mielellään haalia ’voimaa’ jokaisesta lähteestä, jonka käsiinsä saavat, tehdäkseen ihmetekoja ja saadakseen ihmisten mielenkiinnon ja ihailun kohdistumaan itseensä. Sillä tavalla he riistävät kunnian Kristukselta ja pelkästään esittävät ihmisen töitä. Eniten aikamme uskonelämä tuntuu kaipaavan nöyrän ja lempeän Kristuksen todellisia seuraajia.

   …Usko saa aikaan eniten, rakkaus tekee eniten työtä, nöyryys kestää eniten.  Jumalan antama ilmoitus tulee nöyryyttämään ihmisiä. Se joka pyrkii saamaan aikaan paljon jälkeä ja tekemään urotekoja, tulee epäonnistumaan. Itsetietoinen teeskentelijä on häviäjä. Jos minä pääsee tunkeutumaan ylimmäksi, kaikki muu on pilalla. Erinomaisuutta mitataan turhamaisen minän mittapuulla. Kehujen metsästäjä on kadottanut Jumalan. Itsetietoisuuden on väistyttävä. Tiedostamme liikaa myös kanssaihmiset. Tarvitsemme Jumala-tietoisuutta.

    Nöyryys, ei erehtymättömyys, sopii langenneille olennoille. Vesi etsii matalia paikkoja. Kaiken huippuna saatana houkuttelee ihmistä uskomaan omaan erehtymättömyyteensä. (17)

7. Kunnioittakaa kaikkia (1 Piet 2:17)

Yksi terveen kristillisen uskon ominaisuus on kunnioitus: kunnioitus esivaltaa ja lakeja kohtaan, kunnioitus perheessä ja ihmissuhteissa sekä kunnioitus seurakunnan johtajia kohtaan.

   Nykyaikana on menty yhä kauemmas Jumalan tahdosta tällä alueella. On ilmaantunut kapinallisuuden muotoja, jotka eivät olisi kauhistuttaneet ainoastaan seurakuntaa, vaan myös yhteiskuntaa vielä viime vuosisadan alussa. Kunnioitus on murentunut vähitellen niin, että maamme johtajia ei enää kunnioiteta. Samoin se ilmenee siinä, kuinka lapset kohtelevat vanhempiaan tai kuinka puhutaan pastoreista ja seurakuntien johtajista. Maailmanhistorian isättömin sukupolvi kunnioittaa yhä vähemmän auktoriteetteja. Tässä asiassa kannattaa kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin:

Esivalta - älä sekaannu kapinallisten seuraan. Esivallan ja lakien totteleminen on yksi terveen kristillisen uskon piirre. Esivalta on Jumalan asettama järjestys (Room 13:1), ja siksi kapinallisuus, tihutyöt, väkivalta ja rikollisuus ovat vastoin Jumalan tahtoa. Tietysti on tilanteita, joissa esivalta voi käskeä tekemään väärin, kuten on saattanut tapahtua historian aikana (esim. natsi-Saksan aikana monet vetosivat siihen, että he vain seurasivat ylempiensä käskyjä). Silloin ei tulisi totella, vaan Jumalan tahto on aina ensisijainen.

    Jumalan työtä ei saisi myöskään edistää kapinallisilla tavoilla tai väkivalloin. Jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat (Matt 26:52). Jeesuksen seuraaminen perustuu aina vapaaehtoisuuteen, ei pakkoon. Hän ei pakota ketään seuraamaan itseään, eikä meidänkään tulisi toimia niin muita kohtaan. Evankeliumi on hyvä sanoma syntien anteeksiantamuksesta, ei mikään lakikokoelma epäuskoisille. Sanan saarna ja opetus sekä kestävä rukous on se tapa, millä vihollisen valheet murtuvat. Apostolit toimivat näin ja Jumalan valtakunnan työ edistyi. Muuta ei tarvita, ja kaikki muu on poikkeamista Jumalan tahdosta.

   Lisäksi, jos kristillinen usko on aitoa, pitäisi sen johtaa rikollisuuden vähenemiseen. Näin onkin aina tapahtunut herätyksissä. Esim. Charles Finney kertoi herätyksestä 1800-luvulla, jossa rikollisuus laski eräässä kaupungissa kymmeniä prosentteja. Saman pitäisi tapahtua yksittäisen ihmisen kohdatessa Jumalan. Sen pitäisi vaikuttaa, että hän luopuu rikollisesta elämästään. Kunnioitus esivaltaa ja lakeja kohtaan tulee ilmi mm. seuraavissa jakeissa.

- (Room 13:1-7) Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on. Sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta; ne, jotka ovat, ovat Jumalan asettamat.

2 Sentähden, joka asettuu esivaltaa vastaan, se nousee Jumalan säätämystä vastaan; mutta jotka nousevat vastaan, tuottavat itsellensä tuomion.

3 Sillä hallitusmiehet eivät ole niiden pelkona, jotka tekevät hyvää, vaan niiden, jotka tekevät pahaa. Jos siis tahdot olla esivaltaa pelkäämättä, niin tee sitä, mikä hyvää on, ja sinä saat siltä kiitoksen;

4 sillä se on Jumalan palvelija, sinulle hyväksi. Mutta jos pahaa teet, niin pelkää; sillä se ei miekkaa turhaan kanna, koska se on Jumalan palvelija, kostaja sen rankaisemiseksi, joka pahaa tekee.

5 Siksi tulee olla alamainen, ei ainoastaan rangaistuksen tähden, vaan myös omantunnon tähden.

6 Sentähdenhän te verojakin maksatte. Sillä he ovat Jumalan palvelusmiehiä, ahkeroiden virassansa juuri sitä varten.

7 Antakaa kaikille, mitä annettava on: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia.

- (1 Piet 2:13,14) Olkaa alamaiset kaikelle inhimilliselle järjestykselle Herran tähden, niin hyvin kuninkaalle, joka on ylin,

14 kuin käskynhaltijoille, jotka hän on lähettänyt pahaa tekeville rangaistukseksi, mutta hyvää tekeville kiitokseksi;

- (Matt 26:52) Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Pistä miekkasi tuppeen; sillä kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat.

- (San 24:21,22) Pelkää, poikani, Herraa ja kuningasta, älä sekaannu kapinallisten seuraan.

22 Sillä yhtäkkiä tulee heille onnettomuus, tuomio – kuka tietää milloin – toisille niinkuin toisillekin.

- (Ef 4:28) Joka on varastanut, älköön enää varastako, vaan tehköön ennemmin työtä ja toimittakoon käsillään sitä, mikä hyvää on, että hänellä olisi, mitä antaa tarvitsevalle.

Kuuliaisuus lakeja kohtaan on yksi puoli asiasta, mutta asiaan kuuluu myös kunnioitus johtajia kohtaan. Valitettavasti seurakunta on usein syyllistynyt kaikkien niiden leimaamiseen ja herjaamiseen, jotka eivät tunne Herraa. Jos johtajia pidetään liian liberaaleina, jotkut voivat sanoa, että nämä eivät ansaitse heidän kunnioitustaan. He eivät ymmärrä, että hallintoviranomaisten ja johtajien parjaaminen ei ole koskaan jumalinen teko. Riidanhaluinen ja epäkunnioittava asenne pitää heidät vain kauempana Jumalasta. Jos he uskovat, ettemme arvosta heitä ihmisinä, he suhtautuvat epäluuloisesti siihen, mitä yritämme sanoa. Jumala kehotti meitä rukoilemaan ja kiittämään valtaapitävien puolesta, ei parjaamaan ja arvostelemaan heitä. Sama asenne pitäisi ilmetä kaikkia niitä kohtaan, jotka ovat esimiesasemassa (opettajat, valmentajat, työnantajat…):

- (1 Tim 2:1-4) Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta,

2 kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa.

3 Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme,

4 joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.

- (1 Piet 2:17) Kunnioittakaa kaikkia, rakastakaa veljiä, peljätkää Jumalaa, kunnioittakaa kuningasta.

- (Apt 23:5) Ja Paavali sanoi: "En tiennyt, veljet, että hän on ylimmäinen pappi; sillä kirjoitettu on: 'Kansasi ruhtinasta älä kiroa'".

- (Tiit 3:1,2) Muistuta heitä olemaan hallituksille ja esivalloille alamaiset, kuuliaiset, kaikkiin hyviin tekoihin valmiit,

2 etteivät ketään herjaa, eivät riitele, vaan ovat lempeitä ja osoittavat kaikkea sävyisyyttä kaikkia ihmisiä kohtaan.

Entä työnantajat? Yksi meidän aikamme ominaisuus ovat lakot ja napina palkoista. On totta, että joissakin maissa työnantajat eivät maksaa kohtuullista korvausta työläisilleen. Siitä esim. Jaakob varoitti (Jaak 5:4 Katso, työmiesten palkka, jonka te vainioittenne niittäjiltä olette pidättäneet, huutaa, ja leikkuumiesten valitukset ovat tulleet Herran Sebaotin korviin.). Kuitenkin länsimaissa on toistuvasti lakkoja, joissa vaaditaan lisää palkkaa ja etuja, vaikka nykyiselläkin palkalla tullaan toimeen, tai ollaan tukilakossa muiden puolesta. Tämä on kapinallisuutta, josta Raamattu meitä varoittaa. Lisäksi jatkuvien palkkavaatimusten haitta on, että työnantajilla ei ole enää varaa palkata työntekijöitä. Se lisää työttömyyttä.

    Kannattaa myös muistaa historian esimerkit. Napina, eli israelilaisten valittaminen, oli yksi syy siihen, miksi useimmat heistä eivät päässeet perille luvattuun maahan. Jumala vihastui siihen, että ihmiset jatkuvasti napisivat ja nousivat johtajiaan vastaan:

- (1 Kor 10:10) Älkääkä napisko, niinkuin muutamat heistä napisivat ja saivat surmansa tuhoojalta.

11 Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut.

- (Juuda 1:16) He ovat napisijoita, kohtalonsa nurkujia ja vaeltavat himojensa mukaan; heidän suunsa puhuu pöyhkeitä, ja he mielistelevät ihmisiä oman etunsa tähden.

- (Tiit 2:9,10) Kehoita palvelijoita olemaan isännilleen kaikessa alamaisia, heille mieliksi, etteivät vastustele,

10 etteivät näpistele, vaan kaikin tavoin osoittavat vilpitöntä uskollisuutta, että he Jumalan, meidän vapahtajamme, opin kaikessa kaunistaisivat.

- (Luuk 3:12-14) Niin tuli myös publikaaneja kastettaviksi, ja he sanoivat hänelle: "Opettaja, mitä meidän pitää tekemän?"

13 Hän sanoi heille: "Älkää vaatiko enempää, kuin mikä teille on säädetty".

14 Myös sotamiehet kysyivät häneltä sanoen: "Mitäs meidän pitää tekemän?" Ja hän sanoi heille: "Älkää kiskoko keneltäkään älkääkä kiristäkö, vaan tyytykää palkkaanne".

Aviosuhde ja perhe. Yksi nykyajan piirre on feminismi ja naisten vapautusliike. Ei kaikki tämä ole huonoa, mutta asiassa on mukana paljon itsekkyyttä ja asioita, jotka tuhoavat ja vahingoittavat. Nykyaikana on tavallista syyttää esim. Raamatun maailmankuvaa patriarkaalisuudesta, mutta onko nykyinen feminismin painotuksen aikakausi parempi? Ei ainakaan näytä siltä. Kun avioliitot hajoavat, lapsia tapetaan äidin kohtuun ja kun ihmiset kiroavat toisiaan keskustelupalstoilla, ei voida puhua edistyksestä. Niinpä feminismin nousu ei ole tekijä, joka voisi viedä yhteiskuntaa parempaan suuntaan.

   Mikä on sitten Jumalan malli perheessä? Se on se, että miehen tulee rakastaa vaimoaan ja vaimon kunnioittaa miestään, ilman ehtoja. Se tarkoittaa, ettei miehen rakkaus vaimoansa kohtaan saa riippua vaimon käytöksestä, eikä vaimon kunnioitus miestään kohtaan saa johtua miehen käytöksestä. Mies ei saa olla itsekäs vaimoaan kohtaan, vaan hänen tulee etsiä vaimonsa parasta ja tehdä vaimo tyytyväiseksi. Samoin vaimon tulee toimia miestään kohtaan. Näitä asioita ei kuitenkaan pidä vaatia toiselta, vaan jokaisen tulisi keskittyä vain omaan osaansa; miten minä voin tehdä toisen tyytyväiseksi ja onnelliseksi? Muuten mennään harhaan.

    Lisäksi Jumalan mallissa mies on tarkoitettu vaimon pääksi eli johtajaksi. Tätä nykyinen feministiliike voimakkaasti vastustaa, mutta turhaan, koska kyseessä on Jumalan antama järjestys. Se merkitsee sitä, että mies on se, jonka lopulta pitäisi tehdä suurimmat päätökset, jos yksimielisyyttä ei synny (ei tietenkään itsekkäästi toimien). Sellaisessa perheessä, jossa vaimo johtaa ja hallitsee ja jossa miestä ei kunnioiteta perheen päänä, ei ole rauhaa ja siunausta. Tässä asiassa kannattaa kiinnittää huomiota seuraaviin jakeisiin aiheesta. Esim. Pietari kirjoitti vaimoille, joiden miehet eivät ole sanalle kuuliaisia (näin saattaa olla myös joidenkin uskovien miesten kohdalla joillakin alueilla). Hän kehotti vaimoja kaikesta huolimatta olemaan alamaisia miehilleen ja kunnioittamaan heitä:

- (1 Piet 3:1) Samoin te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin,

- (Ef 5:22-24) Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle;

23 sillä mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja.

24 Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset.

33 Mutta myös teistä kukin kohdaltaan rakastakoon vaimoaan niinkuin itseänsä; mutta vaimo kunnioittakoon miestänsä.

- (Kol 3:18,19) Vaimot, olkaa miehillenne alamaiset, niinkuin sopii Herrassa.

19 Miehet, rakastakaa vaimojanne, älkääkä olko heitä kohtaan katkerat.

- (1 Piet 3:5-7) Sillä näin myös muinoin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan, kaunistivat itsensä ja olivat miehillensä alamaiset;

6 niin oli Saara kuuliainen Aabrahamille, kutsuen häntä herraksi; ja hänen lapsikseen te olette tulleet, kun teette sitä, mikä hyvää on, ettekä anna minkään itseänne peljättää.

7 Samoin te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niinkuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niinkuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi.

Entä vanhempien rooli? He voivat tehdä monenlaisia virheitä. Ääripäässä on kaikentyyppinen väkivalta: fyysinen, psyykkinen ja seksuaalinen. Tällainen toiminta jättää usein syvät arvet lasten sisimpään. Voi kestää vuosia ennen kuin niistä toivutaan ja vapaudutaan. Kuitenkin tavallisempia virheitä ovat seuraavat toimintatavat. Niissä syynä ei aina ole rakkauden puute, vaan ajattelemattomuus eli vanhemmat eivät ajattele asioita lasten kannalta:

• Jotkut ovat emotionaalisesti jäykkiä ja kylmiä niin, että tunteet ovat hillittyjä ja he suhtautuvat kriittisesti arkipäivän iloihin ja lapsen tekemisiin. Tällaiset vanhemmat eivät kannusta, vaan lannistavat lapsiaan.

• Jotkut vanhemmat voivat painottaa kuuliaisuutta kasvatuksessaan ja antavat lapsille saneluratkaisuja, mutta laiminlyövät lämpimän suhteen lapseen. Lämpimän suhteen tulee aina olla perusta, jolle rakennetaan. Ei lapsi ole halukas tottelemaan, jos muu suhde jää etäiseksi ja kylmäksi. John Bevere kirjoitti eräässä kirjassaan:

Toimin nuorisopastorina, kun kaksi vanhinta lastamme olivat pikkulapsi-iässä. Tuossa asemassa minulle avautui ikkuna monien perheiden koteihin. Pastorina osallistuin sielunhoitoon, eikä kestänyt kauaakaan, ennen kuin huomasin tietyn mallin. Havaitsin, että vanhemmat, jotka keskittyivät arvostelemaan lastensa kielteistä käyttäytymistä, huomasivat lastensa muuttuvan yhä huonompaan suuntaan. Jos taas vanhemmat puhuivat Jumalan lupauksia lastensa elämään, he saivat nähdä, että heidän lapsistaan loppujen lopuksi tuli sitä, mitä heistä sanottiin. (18)

• Toiset eivät arvosta lapsiaan niin, että kuuntelisivat heitä ja heidän ongelmiaan, keskittyen kuunteluun sekä kunnioittaen lasten mielipiteitä. Tai sitten he eivät anna lapsille riittävästi aikaa. Harrastukset tai hengellinen työ voi olla etusijalla lapsiin nähden. Monet lapset ovat saattaneet katkeroitua, kun vanhemmat viettävät enemmän aikaa seurakunnan työn parissa kuin lastensa parissa. Hengellinen työ on hyvä asia, mutta oikea järjestys on ensin jumalasuhde, sitten puoliso, sitten lapset, ja sen jälkeen hengellinen työ.

• Jotkut uskovat vanhemmat ovat lakihenkisiä antaen väärän kuvan Jumalasta. He ovat itse lakisuhteessa Jumalan kanssa ja saattavat opettaa, että Jumalan rakkaus ja hyväksyntä riippuu lapsen käytöksestä ja onnistumisesta. Tämä on valhetta, koska Jumala rakastaa aina. Jeesuksen kautta syntien anteeksiantamus on voimassa koko ajan epäonnistumisistamme huolimatta.

• Liian suuren numeron tekeminen epäoleellisista asioista kuten pukeutuminen, hiusmuoti tai millaista lasten huoneessa on, voi olla joidenkin vanhempien ongelma.

• Vanhemman omalla esimerkillä on vaikutusta. Jos vanhempi itse on rakkaudeton, kova, kurittaa lapsia vihanpuuskassaan, ei varaa aikaa lapselle, arvostelee muita selän takana, tai ei näe omia virheitään eikä tunnusta niitä, on todennäköistä, että lapset kääntävät selkänsä vanhempiensa arvoille ja tulevat kapinalliseksi.

Siinäpä siis oli virheitä, joihin vanhemmat voivat syyllistyä. Ei lasten kasvatus ole mikään helppo asia, ja toisilla on ehkä omien negatiivisten lapsuudenkokemustensa ja hankalamman perusluonteen takia muita huonommat lähtökohdat tälle alueelle. Ihmisen menneisyys ja syntymässä saatu perusluonne vaikuttavat suuresti lasten kasvatukseen.

    Mutta mikä on sitten lasten ja nuorten osuus? Se on kunnioitus vanhempia kohtaan huolimatta siitä, millaisia he ovat. Ei täydellisiä vanhempia ole, ja monet lapset ja nuoret voivat pettyä vanhempiensa tekemisiin. Kaikesta huolimatta Jumalan käsky lapsille ja nuorille on kunnioittaa vanhempiaan ilman ehtoja sekä totella heitä (eri asia on, jos he pyytävät tekemään jotain selvästi väärää, mutta tämä on harvinaista normaalien vanhempien kohdalla):

- (Ef 6:1-4) Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa, sillä se on oikein.

2 "Kunnioita isääsi ja äitiäsi" – tämä on ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus –

3 "että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä".

4 Ja te isät, älkää kiihoittako lapsianne vihaan, vaan kasvattakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa.

- (Kol 3: 20,21) Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset kaikessa, sillä se on otollista Herrassa.

21 Isät, älkää kiihoittako lapsianne, etteivät he kävisi aroiksi.

Yksi osa-alue on anteeksiantamus. Aikuiset lapset voivat olla katkeria vanhempiaan kohtaan sekä kantavat mielessään syytöksiä niin, että eivät anna vanhemmilleen anteeksi. Tässä he kuitenkin tekevät väärin. Kysy itseltäsi, haluatko oikeutta vai armoa. Jos haluat oikeutta, silloin joudut maksamaan myös omista synneistäsi Jumalalle. Et voi pelastua. Sen sijaan, jos haluat armoa Jumalalta, on sinun luovuttava mielessäsi olevista syytöksistä ja arvostelusta sekä annettava anteeksi. Nämä asiat ovat sidoksissa toisiinsa. Et ehkä heti voita kaikkia kielteisiä tunteitasi, mutta tee päätös siunata vanhempiasi, eikä kirota heitä. Vähitellen tunteesi voivat muuttua myönteisemmiksi:

- (Luuk 6:37) Älkääkä tuomitko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan.

- (1 Piet 3:9) Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte.

Kunnioitus hengellisiä johtajia kohtaan. Kuten todettiin, tulee meidän kunnioittaa maallisia johtajia, vaikka heidän arvonsa ovat erilaisia kuin omamme. Samoin tulee noudattaa yhteiskunnan lakeja, mikäli ne eivät ole selvästi Jumalan tahtoa vastaan.

    Yhtä lailla meidän tulee kunnioittaa hengellisiä johtajia huolimatta heidän epätäydellisyydestään. Se ei tarkoita, että ei voisi esittää näkemyksiään ja huolenaiheitaan johtajille, mutta epäkunnioittavaa asennetta ja panettelua on varottava (vrt. Jeesuksen sanat niistä, jotka alkavat lyödä kanssapalvelijoitaan Matt 24:48-51). Paholainen on veljien syyttäjä (Ilm 12:10), ja monet toimivat samassa roolissa, kun he kokevat tyytymättömyyttä seurakunnan johtajia ja heidän toimintatapojaan kohtaan. He toimivat kuten Koorah, Daatan ja Abiram, jotka nousivat kapinaan Moosesta vastaan ja saivat muitakin yllytettyä siihen (4 Moos 16). Me tiedämme, miten Jumala vihastui heidän kapinalliseen asenteeseensa. (Michael Howard toteaa kirjassaan Tottelemattomuuden hinta, s. 29, että ”Useimmat seurakunnat hajoavat tai niissä alkaa ilmetä tyytymättömyyttä siitä syystä, että joku ajattelee itsestään enemmän kuin ajatella sopii ja luulee, että pystyy parempaan kuin seurakunnan nimitetyt johtajat”). Meidän ei tulisi olla osallisia näiden kapinoitsijoiden syntiin, vaan kunnioittaa seurakuntien johtajia heidän epätäydellisyydestään huolimatta. Se on Jumalan tahto:

- (1 Tess 5:12,13) Mutta me pyydämme teitä, veljet, antamaan tunnustuksenne niille, jotka tekevät työtä teidän keskuudessanne ja ovat teidän johtajanne Herrassa ja neuvovat teitä,

13 sekä pitämään heitä erinomaisen rakkaina heidän työnsä tähden. Eläkää rauhassa keskenänne.

- (Hebr 13:7) Muistakaa johtajianne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa; katsokaa, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt, ja seuratkaa heidän uskoansa.

- (1 Tim 5:17-19) Vanhimpia, jotka seurakuntaa hyvin hoitavat, pidettäköön kahdenkertaisen kunnian ansainneina, varsinkin niitä, jotka sanassa ja opetuksessa työtä tekevät.

18 Sillä Raamattu sanoo: "Älä sido puivan härän suuta", ja: "Työmies on palkkansa ansainnut".

19 Älä ota huomioosi syytettä vanhinta vastaan, ellei ole kahta tai kolmea todistajaa.

Entä jos seurakunnan pastori on tehnyt vankeustuomioon oikeuttavia rikoksia tai elää avoimessa synnissä eikä tahdo tehdä parannusta? Sellaisten johtajien alaisuuteen ei varmastikaan pidä jäädä, vaan on paras lähteä pois, jos muutosta ei tapahdu. Tässä ei ole kysymys vain epätäydellisyydestä, jota jokaisessa meissä on, vaan synnistä, joka erottaa Jumalasta. Epätäydellisyys, valantaviat ja luonteenheikkoudet ovat aivan eri asia kuin tahallinen ja jatkuva synti. Epätäydellisyyttä (kuten Pietarin taipumus ihmispelkoon määrätyissä tilanteissa tai kun Paavali ja Barnabas kiivastuivat toisiinsa, tai kun joku pastori ei sielunhoidossa ymmärrä tarpeeksi hyvin ihmisten ongelmia) esiintyy aina, koska emme ole vielä taivaassa ja saaneet synnitöntä luontoa.

    Kaikesta huolimatta on tietyt kriteerit ja ihanteet, millainen seurakunnan kaitsijan tulisi olla. Niihin on viitannut Paavali muutamassa kirjeessään sekä Pietari. Paavali mainitsi mm. sen, että seurakunnan kaitsijan tulisi olla raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, lempeä, eikä riitaisa, rahanahne tai itserakas (1 Tim 3:1-7, Tiit 1:6-9). Samoin Pietari viittasi siihen, ettei oikeaan hengelliseen johtajuuteen kuulu hallita muita (”ei herroina hallitsen”) vaan olla itse esikuvana ja hyvänä mallina muille. Siinä on varsin kattava luettelo, jossa moni voi tuntea vajavaisuutta, mutta kyseessä on ihanne, johon tulisi pyrkiä.

- (1 Tim 3:1-7) Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen.

2 Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan,

3 ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne,

4 vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina;

5 sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta?

6 Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi.

7 Ja hänellä tulee myös olla hyvä todistus ulkopuolella olevilta, ettei hän joutuisi häväistyksen alaiseksi eikä perkeleen paulaan.

- (Tiit 1:6-9) jos missä olisi joku nuhteeton, yhden vaimon mies, jonka lapset ovat uskovia, eivät irstaudesta syytettyjä eivätkä niskoittelevia.

7 Sillä seurakunnan kaitsijan on, niinkuin Jumalan huoneenhaltijan tulee, oltava nuhteeton, ei itserakas, ei pikavihainen, ei juomari, ei tappelija, ei häpeällisen voiton pyytäjä,

8 vaan vieraanvarainen, hyvää rakastava, maltillinen, oikeamielinen, pyhä, itsensähillitseväinen;

9 hänen tulee pysyä kiinni opinmukaisessa, luotettavassa sanassa, että olisi kykenevä sekä neuvomaan terveellä opilla että kumoamaan vastaansanojain väitteet.

- (1 Piet 5:1-4) Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehoitan, minä, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen, joka vastedes on ilmestyvä:

2 kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta,

3 ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina,

4 niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen.

Miten sitten erottaa valhepaimenet todellisista Jumalan asettamista työntekijöistä? Yksi ero on tietysti siinä, ettei valhepaimen täytä lainkaan edellisessä luetteloissa olevia kriteerejä. Jos henkilö on riitaisa, rahanahne, itserakas ja vallanhimoinen, eikä ole raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen tai lempeä, ei hän ole Jumalan asettama työntekijä. Kyllä jokainen voi tietysti langeta edellisiin asioihin, ja jokaisessa voi olla joitakin edellisistä huonoista piirteistä, mutta Jumalan asettama henkilö haluaa vastustaa ahneutta, vallanhimoa ja muita haitallisia piirteitään itsessään. Hän ei tahallaan halua vahingoittaa muita eikä käyttää väärin asemaansa, kuten ovat tehneet ne, jotka eivät ole Jumalan kutsumia työntekijöitä.

    Eri asia ovat lahkot. Joskus kristillinen seurakuntakin voi muodostua lahkoksi, jos sen johtoon asettuu henkilö, joka käyttää asemaansa väärin. Näin tapahtui esim. keskiajalla, kun paavius oli voimakkaammillaan ja vallanhimoiset paavit alkoivat hallita muita. Se on täysin vastoin edellistä Pietarin opetusta, jossa hän sanoi: ”ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina” (1 Piet 5:3). Malli tällaisesta vallanhimoisesta johtajasta löytyy myös Kolmannesta Johanneksen kirjeestä, jossa esiintyy Diotrefes-niminen henkilö:

- (3 Joh 1:9,10) Minä kirjoitin seurakunnalle; mutta Diotrefes, joka haluaa olla ensimmäinen heidän joukossaan, ei ota meitä vastaan.

10 Sentähden minä, jos tulen, muistutan hänen teoistansa, mitä hän tekee, kun pahoilla sanoilla meistä juoruaa; ja vielä siihenkään tyytymättä, hän ei itse ota veljiä vastaan, vaan estää niitäkin, jotka tahtovat sen tehdä, ja ajaa heidät pois seurakunnasta.

Mitkä sitten ovat lahkojen ominaisuuksia? Yleensä niissä on seuraavia piirteitä:

• Epäraamatulliset ilmestykset, joita tavallisesti liikkeen "guru" tai johtaja saa henkioppaiden tai enkeleiden kautta, ovat tavallisia. Eräs esimerkki on Joseph Smith, mormonikirkon perustaja.

• Sanan hylkääminen on tyypillistä lahkoille. Esim. Jim Jones oli yksi tällainen lahkojohtaja. Hänestä sanotaan, että hän heitti Raamatun lattialle ja totesi seuraajilleen, että ei enää tarvita tätä kirjaa, koska hän pystyi välittämään heille suoraa ja korkeampaa tietoa. Tämän lahkon jäsenet tekivät lopulta joukkoitsemurhan, vaikka yksi kymmenestä käskystä sanoo: ”Älä tapa”. Muiden ja itsensä tappaminen on väärin.

   Harhaoppisille liikkeille on ominaista myös se, että on muita ”ilmestyksiä” ja oppilähteitä, joiden arvovalta on sama tai suurempi kuin Raamatulla. Mormoneille on Mormonin kirja tällainen lähde.

• Pelastus on mahdollista vain liikkeen piirissä, ja mm. Jehovan todistajat ovat omaksuneet tämän opin. Tämä on valhe, koska pelastus on Jeesuksessa Kristuksessa eikä minkään liikkeen piirissä.

• Kaikki liikkeen ulkopuolelta tuleva opetus on kielletty, ja on voimakas me-he –vastakkain asettelu. Ryhmä voi pitää itseään ainoana todellisena Jumalan seuraajana. Lahko antaa jäsenilleen tunteen, että he ovat erityisesti Jumalan suosiossa, mitä voi pitää hengellisenä ylpeytenä.

• Jäsenten eristäytyminen tai eristäminen täysin yhteiskunnasta ja omasta perheestä. Paavali kirjoitti (1 Tim 5:8): Mutta jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan ei perhekuntalaisistaan, niin hän on kieltänyt uskon ja on uskotonta pahempi.

• Seksuaalisuuden ylikorostus tai sen täydellinen kieltäminen.

• Ruoka- ja pukeutumissäännöt ja lakihenkinen opetus, jossa ihminen vaikuttaa teoillaan pelastukseen.

• Auktoritaarinen johtajakäsitys. Esim. moonilaisuudessa sen johtaja Sun Myung Moon määräsi seuraajiensa avioliitoistakin, eli kenen kanssa kukin meni naimisiin. Tällainen asetelma on täysin vastoin oikeata johtajuutta. Raamatun mukaan meidän tulee kyllä kunnioittaa johtajia, mutta täydellinen alamaisuus kuuluu yksin Jumalalle. Oikea paimenuus ei ole herroina hallitsemista vaan esikuvana olemista.

• Maailmanlopun odotus ja siihen liittyvät ennustukset tarkkoine päivämäärineen. Ryhmä uskoo olevansa ainoa, joka selviää tulossa olevasta koetuksesta. Raamatun mukaan kukaan ei voi tietää Jeesuksen tulemuksen tarkkaa hetkeä (Matt 24:36).

• Liikkeestä eroaminen on vaikeaa. Jäsenet eivät uskalla lähteä ryhmästä pelon takia. Helvetillä uhkaaminen ja mustamaalaaminen on tavallista.

• Ryhmä vaati täydellistä omistautumista ja että ihminen antaa sille kaiken aikansa ja omaisuutensa eikä mene minnekään muualle.

• Johtajien hedelmä ei ole hyvä. He eivät ole esimerkkinä nöyryydestä, rakkaudesta ja vilpittömyydestä, joka oli ominaista Paavalille, Pietarille sekä tietysti Jeesukselle Kristukselle, joka pesi seuraajiensa jalat, joka ei tullut palveltavaksi vaan palvelemaan (Mark 10:45), ja joka oli hiljainen ja nöyrä sydämeltä (Matt 11:29).

   Sen sijaan väärä johtaja käyttää asemaansa hyväksi saadakseen valtaa, rahaa tai seksiä. Hän ohjailee ja manipuloi seuraajiensa elämää, on usein synkkä ja kiivasluonteinen vaikka voi toisissa yhteyksissä vaikuttaa hurmaavalta, hän hyökkää vastustajiaan vastaan mustamaalaten heitä, esittää syytöksiä muita kohtaan, hän ei kirkasta Jeesusta Kristusta vaan itseään haluten olla huomion keskipisteenä, hän käyttää Raamattua lyömäaseena ja voi lausua uhkaavia profetioita, mikäli joku ei tottele hänen määräyksiään. Esim. Jeesus sekä Pietari ja Paavali ovat viitanneet tällaisiin vääriin profeettoihin, valheapostoleihin, valheprofeettoihin ja valheveljiin, jotka Jeesuksen sanojen mukaan voidaan tuntea heidän huonosta hedelmästään. Tällaisia henkilöitä esiintyi jo apostolien aikana:

- (Matt 7:15) Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.

16 Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?

- (Matt 24:24) Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.

- (Apt 20: 29-31) Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä,

30 ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.

31 Valvokaa sentähden ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itsekutakin.

- (2 Piet 2:1-3) Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon.

2 Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi;

3 ja ahneudessaan he valheellisilla sanoilla kiskovat teistä hyötyä; mutta jo ammoisista ajoista heidän tuomionsa valvoo, eikä heidän perikatonsa torku.

- (2 Kor 11:13-15) Sillä semmoiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi.

14 Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi.

15 Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen.

- (2 Kor 11:26) olen usein ollut matkoilla, vaaroissa virtojen vesillä, vaaroissa rosvojen keskellä, vaaroissa heimoni puolelta, vaaroissa pakanain puolelta, vaaroissa kaupungeissa, vaaroissa erämaassa, vaaroissa merellä, vaaroissa valheveljien keskellä;

- (Gal 2:4) Noiden pariimme luikertaneiden valheveljien tähden, jotka orjuuttaakseen meitä olivat hiipineet vakoilemaan vapauttamme, mikä meillä on Kristuksessa Jeesuksessa,

- (1 Joh 2:19) Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme.

8. Vääristymiä seurakunnassa

 Seuraavaksi katsotaan lyhyesti joitakin vääristymiä tai ylilyöntejä kristillisissä seurakunnissa – asioita, joihin meidän on helppo ajautua ja syyllistyä. Kyseessä ovat virtaukset, joista jotkut ovat esiintyneet viimeisten vuosikymmenten aikana. Aloitamme lakihenkisyydestä ja laittomuudesta.

Lakihenkisyys ja laittomuus. Jos mennään joitakin vuosisatoja taaksepäin, oli yksi yleisimmistä virtauksista lakihenkisyys ja että pelastukseen voidaan vaikuttaa hyvitysteoilla ja ihmisten ponnistuksilla. Tämä väärä teologia kaatui paljolti Lutherin opetusten ja uskonpuhdistuksen kautta. Ihmiset oppivat ymmärtämään, että vanhurskaus on Jumalalta saatu lahja, eikä siihen voi vaikuttaa omilla teoillaan. Sen saa heti lahjana vastaan.

    Kuitenkaan väärä lakiopetus ei ole kokonaan kadonnut. Tavallista on lain ja armon sekoitus, jossa perustana on toki usko Jumalaan ja Jeesuksen sovitustyöhön, mutta samalla opetetaan, että armoa ei pidä ottaa itsestäänselvyytenä. Yksi esimerkki tästä on sellainen julistus, että jos ihminen tekee syntiä ja elää synnissä juuri sillä hetkellä, kun Jeesus saapuu, hän voi menettää pelastuksen. Ajatellaan, että syntiin lankeaminen voi viedä pelastuksen ihmisiltä.

    Edellinen on kuitenkin vaarallinen ja valheellinen opetus. Sen seuraus on, että se saa uskovan ihmisen epäilemään Jumalan rakkautta itseään kohtaan ja saa hänet pelon valtaan. Se vie pelastusvarmuuden.

    Kuitenkin pelastus perustuu täysin armoon. Jos ihminen on vastaanottanut Jeesuksen Kristuksen ja haluaa seurata häntä, hän on koko ajan armon alla, vaikka olisi langennut syntiin. Muutenhan pelastuksemme perustuisi tekoihin, jos meidän pitäisi olla synnittömiä koko loppuelämän ajan. Se ei tarkoita, että kenenkään pitäisi suosia syntiä elämässään, mutta jos pelastus perustuu osittainkin omaan onnistumiseemme synnin voittamisessa, ei kenelläkään ole mahdollisuutta pelastua. Pelastus on alusta loppuun asti armoa, eikä siihen voi lisätä mitään:

- (Ef 2:8,9) Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja –

9 ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.

- (Room 5:1,2) Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,

2 jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.

Pelastuksen perusta ei siis koskaan ole itsessämme, vaan armossa, joka on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.  Vain tällä tavalla, siirtämällä katseemme omasta itsestämme ja epätäydellisyydestämme Jeesukseen Kristukseen ja hänen sovitustyöhönsä, voimme kokea pelastusvarmuuden.

   Tämä koskee myös niitä, jotka turhaan pelkäävät tehneensä anteeksiantamattoman synnin eli Pyhän Hengen pilkan. Et ole syyllistynyt sellaiseen, mikäli todella haluat Jeesuksen olevan Herrasi ja haluat seurata häntä. Se todistaa, että Pyhä Henki vaikuttaa sinussa. Älä sen tähden usko saatanan valheisiin tällä alueella, vaan pidä katseesi Jeesuksessa Kristuksessa, joka on kuollut kaikkien syntiesi tähden ja jotta sinulla olisi iankaikkinen elämä. Mm. seuraavat jakeet viittaavat tähän aiheeseen:

- (Joh 1:29) Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!

- (Gal 3:1) Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?

- (Hebr 3:1) Sentähden, pyhät veljet, jotka olette taivaallisesta kutsumuksesta osalliset, kiinnittäkää mielenne meidän tunnustuksemme apostoliin ja ylimmäiseen pappiin, Jeesukseen,

Entä laittomuus seurakunnassa? Lakihenkisyys sekä lain ja armon sekoitus julistuksessa on yksi ongelma seurakunnissa, mutta yleinen ongelma on myös laittomuus. Se ei tarkoita pelkästään sitä, että ihminen lankeaa syntiin, vaan että hän elää jatkuvasti sydän paatuneena, eikä halua tehdä parannusta synneistään. Hän voi elää aviorikollisessa suhteessa, esiaviollisessa seksisuhteessa, homoseksuaalisuudessa, varastaa jatkuvasti muilta, ei suostu antamaan anteeksi, juoruaa tahallaan muista tai tekee muita vastaavia syntejä.

    Myös tämä on vaarallinen tie. Ei kukaan tietenkään pelastu tekojen tai parannuksen teon kautta, vaan Jeesuksen Kristuksen kautta, mutta paatuminen ja jatkuva laittomuudessa eläminen pitää ihmisen erossa Jumalasta. Ei Jumala anna anteeksi katumattomille syntisille, vaan ainoastaan niille, jotka katuvat syntejään. Väärät eivät peri Jumalan valtakuntaa, kuten Paavali kirjoitti:

- (1 Kor 6:9,10) Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,

10 eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.

Mikä on sitten ratkaisu asiaan? Ihmisen, joka on elänyt sydän paatuneena, täytyy katua syntejään ja tunnustaa ne Jumalalle. Näin yksinkertainen asia on. Hän ei ansaitse pelastusta katumuksensa kautta, vaan se tapahtuu yksin Jeesuksen Kristuksen kautta ja kun ihminen vastaanottaa hänet ja hänen kauttaan tulevan armon elämäänsä. Kuitenkin syntien tunnustus ja mielenmuutos syntiin nähden kuuluu siihen prosessiin, jossa ihminen pääsee oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa:

- (Apt 3:19) Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois,

- (San 28:13) Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.

- (1 Joh 1:9) Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

Paholaiskeskeisyys. Nykyaikana on yleinen naturalistinen maailmankuva, jossa kielletään kaiken yliluonnollisen olemassaolo. Tämä vaikuttaa myös kristillisellä kentällä, jossa ei noteerata pahojen henkien vaikutusta ihmisten elämään.

    Kuitenkin lähetystyössä alueilla, joissa noituus on jatkunut vuosisatojen ajan, pahat henget ovat todellinen ongelma. Ihmiset eivät saa apua pelkästä sosiaalisesta työstä, vaan tarvitaan opetusta siitä, että Jeesus kukisti ristillä paholaisen ja siksi jokainen Jeesukseen uskova voi käskeä kaikkia vihollisen voimia lähtemään, ja ne lähtevät. Tämä sanoma on riemullinen niille, jotka koko elämänsä ajan ovat olleet vihollisen kahleissa, kuten on noituuden kyllästämissä maissa. Avaintekijä tällaisessa vapautumisessa on aina ensin alamaisuus Jumalalle eli parannuksen teko ja syntien tunnustaminen. Se on perusta, jolta voidaan vastustaa vihollisen voimia, jos ne ovat ongelmien taustalla. Tosin usein mitään erillistä käskyä vihollisen voimille ei tarvitse edes antaa, jos ihminen murtuu Jumalan edessä ja katuu aidosti syntejään. Ihminen voi vapautua pelkästään sen kautta, koska maaperä viholliselta on viety pois:

- (Jaak 4:7) Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee.

Kuitenkin tällä alueella on mahdollista mennä liiallisuuksiin. Ns. hengellinen sodankäynti, jossa puhutaan enemmän paholaisesta ja paholaiselle kuin Jumalasta ja Jumalalle, on esimerkki tästä. Jotkut voivat keskittyä viholliselle puhumiseen tuntien ajan joka päivä, etsiä riivaajahenkiä joka puolelta tai pitää kaikkia sairauksia ja ongelmia vihollisen aiheuttamina. Tämä on kuitenkin Raamatun valossa väärä ja liioiteltu opetus, koska useimmat sairaudet johtuvat luonnollisista syistä, ja ihmisen himot johtuvat hänen lihastaan. Ei tietenkään täysin voi sulkea pois vihollisen vaikutusta ihmisten elämään, jos taustalla on vuosikausia kestänyttä kärsimystä, jolle ei tunnu löytyvän syytä. Silloin voidaan todella tarvita pahojen henkien karkotusta, mutta silloinkaan pahat henget eivät aina ole ihmisen sisällä, vaan ihmisen ulkopuolella. Perkele on kiusaaja, jota meidän on vastustettava pahana päivänä, mutta ei jatkuvasti tule keskittyä siihen.

- (Ef 6:13) Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä.

Mikä on seuraus siitä, että ihmiset keskittyvät liikaa paholaiseen? Seuraus on, että he näkevät sielunvihollisen suurena ja pelottavana mutta Jumalan hyvin pienenä ja avuttomana. Jotkut ovat ajatelleet olevansa myös vihollisen sitomia, ja ovat joutuneet suurten pelkojen valtaan ajatellessaan, että vihollinen asuu heissä. Se on vienyt heidän mielenrauhansa.

   Lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että opetuslapset Apostolien teoissa eivät keskittyneet sitomaan demoniruhtinaita joillakin alueilla tai puhuneet jatkuvasti paholaiselle. Sen sijaan meille kerrotaan, että he keskittyivät rukoilemaan Jumalaa sekä julistivat evankeliumia. Tämä on oikea järjestys ja malli hengellisessä työssä. Jeesuksen antamassa lähetyskäskyssä olennaista on myös evankeliumin julistaminen, eikä keskittyminen paholaiseen:

- (Mark 16:15,16,20) Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.

16 Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.

20 Mutta he lähtivät ja saarnasivat kaikkialla, ja Herra vaikutti heidän kanssansa ja vahvisti sanan sitä seuraavien merkkien kautta.

- (Apt 6:4) Mutta me tahdomme pysyä rukouksessa ja sanan palveluksessa."

- (Apt 4:24, 29, 30) Sen kuultuansa he yksimielisesti korottivat äänensä Jumalan puoleen ja sanoivat: "Herra, sinä, joka olet tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on!

29 Ja nyt, Herra, katso heidän uhkauksiansa ja anna palvelijaisi kaikella rohkeudella puhua sinun sanaasi;

30 ja ojenna kätesi, niin että sairaat parantuvat ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu sinun pyhän Poikasi Jeesuksen nimen kautta."

Vääristynyt menestyksen evankeliumi. Kuten aiemmin todettiin, voidaan hengellisessä elämässä painottaa vääriä asioita. Jotkut voivat esim. pitää kristillisyyden ytimenä unia, näkyjä, ilmestyksiä ja ihmeitä, vaikka Raamatun valossa tärkeintä on evankeliumi Jeesuksen Kristuksen työstä sekä oikea suhde ja rakkaus Jumalaan ja ihmisiin. Muut asiat ovat vähemmän tärkeitä ja epäoleellisia.

    Yksi väärä painotus hengellisellä kentällä on myös ns. menestyksen evankeliumi, jossa painopiste on aineellisessa menestyksessä, onnellisessa elämässä ja terveydessä. Tässä ei tarkoiteta sitä, että nämä asiat olisivat huonoja, päinvastoin, vaan sitä, että ihmisen uskonelämän tasoa mitataan näillä mittareilla. Jos olet köyhä, et ole onnellinen ja olet sairas, on uskossasi jotain vikaa. Uskosta tehdään eräänlainen suoritus, jossa vain riittävän uskon omaavat menestyvät. Jotkut saattavat myös opettaa, että ihmisen elämässä on jotain syntiä, jos hän ei heti parane tai saavuta menestystä. Tällaiset ihmiset ovat kuin kolme Jobin ystävää, jotka alkoivat syyttää Jobia hänen sairauksistaan ja vaikeuksistaan, eivätkä ymmärtäneet taustatekijöitä. Jumala vihastui näihin Jobin ystäviin heidän väärän asenteensa johdosta (Job 42:7 Mutta senjälkeen kuin Herra oli puhunut Jobille nämä sanat, sanoi Herra teemanilaiselle Elifaalle: "Minun vihani on syttynyt sinua ja sinun kahta ystävääsi kohtaan, koska ette ole puhuneet minusta oikein niinkuin minun palvelijani Job.)

   Mikä tässä opetuksessa mättää? Se ei toimi kaikilla alueilla eikä kaikissa elämän tilanteissa. Jumala voi kyllä parantaa ihmisen, huolehtia hänen aineellisista tarpeistaan rukousvastausten ja ihmeiden kautta sekä antaa siunauksiaan. Monet ovat esim. parantuneet, kun he ovat laittaneet luottamuksensa ja uskonsa Jumalan lupauksiin siitä, miten Jeesus syntien lisäksi kantoi myös sairautemme ristille. Näitä asioita tulee edelleen opettaa, että ihmiset voisivat helpommin luottaa Jumalan lupauksiin.

   Kuitenkin, vaikka ihmisellä olisi maailman suurin usko, se ei takaa, että hän olisi aina terve ja aineellisesti menestynyt. Esim. Smith Wigglesworth, joka sai herättää useita henkilöitä kuolleista ja jonka kokouksissa tuhannet parantuivat, kärsi itse joistakin sairauksista useita vuosia. Hän kyllä koki omassa elämässään parantumisia monta kertaa, mutta joutui joskus odottamaan pitkän aikaa ennen kuin niin tapahtui. Seuraavassa on lainaus hänen elämänkerrastaan. Hän sai olla välikappaleena muiden parantumisessa, vaikka itse oli sairaampi kuin monet, joiden puolesta hän rukoili:

... Parantumisihmeitä tapahtui, kun Smith Wigglesworth rukoili Jeesuksen Kristuksen nimeen. Itse hän oli sairaampi kuin monet, joiden puolesta hän rukoili, mutta omaan vaivaansa hän ei saanut lievitystä... Sveitsissä hän palavana tulenliekkinä kulki seurakunnasta toiseen. Syntyi herätystä. Sieluja pelastui, ja ihmiset parantuivat kaikenlaisista sairauksista. Suuret kokoussalit olivat täynnä kansaa, ja kaikki saivat kokea Jumalan siunausta... (19)

Entä alkuseurakunnan aika? Silloin tapahtui suuria ihmeitä ja ihmisillä oli varmasti uskoa, mutta kyllä heidän keskuudessaan silti oli köyhyyttä ja monet sairastivat. Esim. Paavali eli toisinaan puutteessa ja nälässä, toisinaan yltäkylläisyydessä. Hänellä oli kumpiakin vaiheita elämässään, vaikka hänellä varmasti oli uskoa enemmän kuin tämän päivän uskovilla. Paavali todennäköisesti myös koki ajoittain jonkinlaista ruumiillista sairautta, mikäli näin voidaan päätellä Galatalaiskirjeestä. Lisäksi meille kerrotaan muita esimerkkejä samalta alueelta. Alkuseurakunnan aikana ei oltu täysin vapaita näistä asioista, mutta esim. köyhyydessä olevia pyrittiin auttamaan. Näin nykyseurakunnassakin pitäisi tehdä.

   Lisäksi mennään pahasti harhaan, jos seurakunnassa voivat olla vain rikkaat, menestyneet ja terveet. Tämä on täysin vastoin sitä opetusta ja asennetta, mitä Jeesus ja apostolit edustivat. Esim. Jaakob varoitti (Jaak 2:1-4, 9): ”Veljeni, älköön teidän uskonne meidän kirkastettuun Herraamme, Jeesukseen Kristukseen, olko sellainen, joka katsoo henkilöön. Sillä jos kokoukseenne tulee mies, kultasormus sormessa ja loistavassa puvussa, ja tulee myös köyhä ryysyissä, ja te katsotte loistavapukuisen puoleen ja sanotte: "Istu sinä tähän mukavasti", ja köyhälle sanotte: "Seiso sinä tuossa", tahi: "Istu tähän jalkajakkarani viereen", niin ettekö ole joutuneet ristiriitaan itsenne kanssa, ja eikö teistä ole tullut väärämielisiä tuomareita? …mutta jos te henkilöön katsotte, niin teette syntiä, ja laki näyttää teille, että olette lainrikkojia.” Seuraavassa siis jakeita tältä alueelta:

- (Fil 4:11,12) Ei niin, että minä puutteen vuoksi tätä sanon; sillä minä olen oppinut oloihini tyytymään.

12 Osaan elää niukkuudessa, osaan myös elää runsaudessa; kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin minä olen tottunut; sekä olemaan ravittuna että näkemään nälkää, elämään sekä runsaudessa että puutteessa.

- (Gal 4:13,14) Tiedättehän, että ruumiillinen heikkous oli syynä siihen, että minä ensi kerralla julistin teille evankeliumia,

14 ja tiedätte, mikä kiusaus teillä oli minun ruumiillisesta tilastani; ette minua halveksineet ettekä vieroneet, vaan otitte minut vastaan niinkuin Jumalan enkelin, jopa niinkuin Kristuksen Jeesuksen.

- (Gal 2:10) Meidän oli vain muistaminen köyhiä, ja juuri sitä minä olenkin ahkeroinut tehdä.

- (Room 15:25, 26) Mutta nyt minä matkustan Jerusalemiin viemään pyhille avustusta.

26 Sillä Makedonia ja Akaia ovat halunneet kerätä yhteisen lahjan niille Jerusalemin pyhille, jotka ovat köyhyydessä.

Seuraavat jakeet viittaavat vielä siihen, miten alkuseurakunnan aikana monet sairastivat, vaikka monet saivatkin avun. Sairaus voi tulla jokaiselle, ja siitä voi parantua Jumalan lupausten kautta, mutta joskus sitä voi joutua odottamaan pidemmän aikaa. Emme voi tarkalleen määrätä aikaa parantumiselle tai milloin Jumala toimii. Olemme aina riippuvaisia hänestä. Uskon tunnustus ja luottaminen lupauksiin on hyvä asia, mutta kaikki muu on Jumalan kädessä. (Eli usko itsessään ei saa aikaan parantumista, vaan Jumala on se, joka parantaa. Muutkin Raamatussa mainitut ihmeet, kuten veden päällä kävely ja kuolleiden herättäminen eivät tapahtuneet siksi, että jotkut suuret uskon ihmiset päättivät tehdä niin. Sen sijaan ne tapahtuivat siksi, että oli Jumalan aika, ja ihmiset pääsivät selville tästä. Muuten ne eivät olisi tapahtuneet.)

   Lisäksi ei kannata unohtaa tavallisen lääketieteen apua. Jos parantumista ei ole tullut rukouksen kautta, voi ihminen saada avun lääkäreiden tai lääkkeiden kautta. Jotkut ovat voineet sairastua vakavasti tai jopa kuolla, kun ennenaikaisesti ovat luopuneet lääkkeistä tai eivät ole menneet sairaalaan. Kyllä lääkkeet voi sitten jättää pois, kun parantuminen on tapahtunut. Niistä ei kannata luopua liian hätäisesti.

- (Fil 2:25-27) Katson kuitenkin välttämättömäksi palauttaa luoksenne veljeni, työkumppanini ja taistelutoverini Epafrodituksen, teidän lähettinne ja auttajan minun tarpeissani.

26 Sillä hän ikävöi teitä kaikkia ja on kovin levoton siitä, että olitte kuulleet hänen sairastavan.

27 Ja hän olikin sairaana, kuoleman kielissä; mutta Jumala armahti häntä, eikä ainoastaan häntä, vaan myös minua, etten saisi murhetta murheen päälle

- (2 Tim 4:20) Erastus jäi Korinttoon, mutta Trofimuksen minä jätin Miletoon sairastamaan.

- (1 Kor 11:30) Sentähden onkin teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois.

- (1 Tim 5:23) Älä enää juo vain vettä, vaan käytä vähän viiniä vatsasi tähden ja usein uudistuvien vaivojesi vuoksi.

Profetian lahja - väärinkäyttö

- (1 Kor 14:1) Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää saamaan hengellisiä lahjoja, mutta varsinkin profetoimisen lahjaa.

Kun katsomme Paavalin Ensimmäistä kirjettä Korinttolaisille ja yllä olevaa kohtaa, kehotti hän siinä rakkauden lisäksi tavoittelemaan hengellisiä lahjoja, varsinkin profetoimisen lahjaa. Näiden asioiden rukoileminen pitäisi olla yhtenä osana rukouslistassamme. Meidän kannattaa jatkuvasti rukoilla niitä, koska kyseessä on Jumalan tahto ja niiden kautta ihmiset voivat saada apua ja siunausta. On väärin, jos hylkäämme tämän alueen muutamien väärinkäytösten takia tai sen uskomuksen takia, että lahjat ovat lakanneet. Kyllä Jumala edelleen jakaa ihmisille näitä lahjoja, mutta niitä pitäisi rukoilla, kuten Paavali kehotti.

   Kaikki ennustukset ja profetiat eivät kuitenkaan ole Jumalasta, eikä kannata juosta jokaisen ennustuksen perässä. Ne voivat olla myös ihmisestä itsestään tai paholaisesta. Tätä esiintyi jo Vanhan testamentin aikana ja apostolien aikana, eikä nykyaika ole poikkeus. Mm. seuraavat jakeet kertovat, miten jotkut olivat profeettoja oman sydämensä voimasta, jotkut ennustivat Baalin nimessä, joten heissä varmasti vaikutti vihollisen henki. Lisäksi Apostolien teoissa kerrotaan palvelijattaresta, jossa oli tietäjähenki ja joka ennusti muille. Me voimme nähdä, että ennustukset ja profetiat voivat tulla useasta lähteestä.

- (Jer 23:16) Näin sanoo Herra Sebaot: Älkää kuulko profeettain sanoja, noiden, jotka teille ennustavat täyttäen teidät tyhjillä toiveilla: oman sydämensä näkyjä he puhuvat, mutta eivät sitä, mikä tulee Herran suusta.

21 "Minä en ole lähettänyt noita profeettoja, mutta silti he juoksevat. Minä en ole puhunut heille, mutta kuitenkin he ennustavat.

- (Hes 13:2,3) "Ihmislapsi, ennusta Israelin ennustavista profeetoista ja sano noille, jotka ovat profeettoja oman sydämensä voimasta: Kuulkaa Herran sana.

3 Näin sanoo Herra, Herra: Voi profeettahoukkia, jotka seuraavat omaa henkeänsä ja sitä, mitä eivät ole nähneet!

- (Jer 2: 8) Papit eivät kysyneet: 'Missä on Herra?' Lainkäyttäjät eivät minua tunteneet, ja paimenet luopuivat minusta; profeetat ennustivat Baalin nimessä ja seurasivat niitä, joista ei apua ole.

- (Apt 16:16) Ja tapahtui meidän mennessämme rukouspaikkaan, että meitä vastaan tuli eräs palvelijatar, jossa oli tietäjähenki ja joka tuotti paljon tuloja isännilleen ennustamisellaan.

Entä Uuden testamentin varoitukset? Jeesus ja apostolit toistuvasti varoittivat vääristä profeetoista, jotka eksyttävät monta, joten nämä varoitukset pitäisi ottaa vakavasti. Ei pelkästään se, että joku tietää ihmisten salattuja asioita todista siitä, että hän on Jumalan profeetta. Tämä on mahdollista myös valheprofeetoille, koska heillä voi olla tietäjähenki sisällään. Parempi todiste on hedelmä ihmisten elämässä, kuten Jeesus opetti. Onko ihmisessä nöyryyttä, rakkautta, armeliaisuutta, sävyisyyttä ja murhetta syntien tähden vai onko hän kova, ylpeä, itseään korostava, rakkaudeton ja johtaa ihmisiä syntiin (vrt. Jer 23:22 Jos he olisivat seisoneet minun neuvottelussani, niin he julistaisivat minun sanani kansalleni ja kääntäisivät heidät pois heidän pahalta tieltään ja pahoista teoistansa.)? Esim. Iisebelistä, joka esiintyy Ilmestyskirjassa, kerrotaan, miten hän johti ihmisiä epäjumalanpalvelukseen ja harjoittamaan haureutta, joten hän ei varmastikaan ollut Jumalasta, koska johti ihmisiä poispäin Jumalasta:

- (Matt 24:11) Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta.

- (Matt 7:15-17) Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.

16 Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?

17 Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä.

- (Matt 7:21-23) Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.

22 Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'

23 Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.

- (2 Piet 2:1) Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon.

2 Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi;

3 ja ahneudessaan he valheellisilla sanoilla kiskovat teistä hyötyä; mutta jo ammoisista ajoista heidän tuomionsa valvoo, eikä heidän perikatonsa torku.

- (1 Joh 4:1-3) Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.

2 Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta;

3 ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa.

- (Ilm 2:20) Mutta se minulla on sinua vastaan, että sinä suvaitset tuota naista, Iisebeliä, joka sanoo itseään profeetaksi ja opettaa ja eksyttää minun palvelijoitani harjoittamaan haureutta ja syömään epäjumalille uhrattua.

Kuten todettiin, oikea profetia ei johda koskaan syntiin, vaan Jumalan luo. Se ei johdata perheiden hajoamiseen tai hajota seurakuntia. Oikea profetia on myös ”rakennukseksi ja kehoitukseksi ja lohdutukseksi” (1 Kor 14:3), joten se ei johdata ihmistä ahdistukseen ja turhiin pelkoihin, vaan se yrittää nostaa ihmisiä ja kannustaa heitä oikeaan suuntaan sekä luottavaisuuteen Jumalaa kohtaan. Lisäksi oikea profetia ei ennustele tarkkaa Jeesuksen tulemuksen hetkeä, koska Jeesus itse opetti (Matt 24:42): ”Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee.”

    Toinen tärkeä asia profetian lahjassa on, että se ei saisi koskaan olla johdatuksen pääväline. Jumalan normaali toimintatapa on, että hän laittaa jonkin asian ensin ihmisen sisimpään ennen kuin puhuu siitä muiden kautta. Oikea profetia yleensä vain vahvistaa sen, mitä ihminen on kokenut jo pitkään sydämessään. Sen tähden, jos saat profetian asiasta, mitä et ole aikaisemmin itse kokenut sydämessäsi, älä lähde seuraamaan profetiaa! Älä lähde hengelliseen työhön profetian perusteella tai mene naimisiin toisten profetioiden perusteella tai älä ota uskaliaita askelia vain sen perusteella, mitä muut ovat profetoineet! Monet haaksirikot ihmisten elämässä johtuvat siitä, että he innostuvat profetiasta tai lähtevät toteuttamaan sitä itse, vaikka heidän sydämensä ei ole aiemmin tuntenut mitään halua samaan suuntaan, esim. hengelliseen työhön. Mm. John Bevere kuvaa merkittävässä kirjassaan ”Näinkö sanoo Herra” (Thus saith the Lord?) useita esimerkkejä siitä, miten väärät profetiat ja niiden kuunteleminen on johtanut ihmisten elämän haaksirikkoon. Syy on se, että on annettu liian suuri arvo tälle lahjalle tai sen jäljitelmälle. Kuitenkaan meidän ei tule halveksia profetian lahjaa, kuten Paavali opetti, vaan koetella ja arvostella profetiat (1 Tess 5:20,21: profetoimista älkää halveksuko, mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on).

9. Kun jotakin alkaa tapahtua

Jos mennään taaksepäin ja tutkitaan seurakunnan historiaa, voidaan löytää herätyksiä mutta myös monenlaisia ylilyöntejä ja harhautumia. On ajauduttu harhaan, koska ei ole noudatettu Jeesuksen ja apostolien opetuksia.

   Sama on mahdollista nykyaikanakin. Toistamme helposti samat virheet, joita aikaisemmin on tehty, jos emme pysy Jeesuksen ja apostolien opetuksissa ja käytännöissä. Terveen kristillisen uskon piirre on, että pysymme niissä rajoissa ja painotuksissa, jotka he asettivat. Tässä asiassa kannattaa kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin:

Kaksi äärimmäisyyttä. Kun elettiin aikaa ennen Toista Maailmansotaa, oli ajalle ominaista kaksi äärilaidan virtausta: fasismi/natsismi sekä kommunismi. Molemmat äärilaidat olivat nosteessa ja tavalliset puolueet ja perinteiset arvot menettivät arvostustaan. Kuitenkaan samanlainen kehitys ei jäänyt vain 1920- ja 1930-luvulle, vaan vastaavia piirteitä on nykyaikana, kun perinteiset arvot menettävät merkitystään, ja tilalle tulee yhä enemmän äärimmäisyyksiä sekä vastakkainasettelua eri ryhmien ja valtioiden välillä. Historia näyttää toistavan itseään.

   Entä toiminta seurakunnassa? Me voimme siinäkin mennä äärimmäisyyksiin.

   Yksi osa-alue tästä ovat tunteet ja suhtautuminen niihin. Sillä alueella on kaksi äärilaitaa: fanaattisuus ja muodollinen, rutikuiva uskonto. Yleensä on havaittu, että kun joissakin Jumalan liikehdinnöissä tapahtuu ylilyöntejä ja väärinkäytöksiä, kuten niissä aina tapahtuu, mennään pian toiseen äärilaitaan, jossa suhtaudutaan kielteisesti kaikkiin tunneilmiöihin. Palataan vanhaan rutikuivaan uskontoon, jossa ei ole sijaa tunteille tai armolahjojen käytölle. Vaarana on Hengen sammuttaminen, josta Paavali varoitti. Se on synti, johon vain uskovat voivat syyllistyä:

- (1 Tess 5:19-21) Henkeä älkää sammuttako,

20 profetoimista älkää halveksuko,

21 mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on;

Mutta mikä on tunteiden osuus kristillisessä uskossa? Kyllä ne kuuluvat siihen. Esim. Pietari, kun oli langennut Jeesuksen kieltämiseen, itki oman syntinsä takia (Matt 26:75 Niin Pietari muisti Jeesuksen sanat, jotka hän oli sanonut: "Ennenkuin kukko laulaa, sinä kolmesti minut kiellät". Ja hän meni ulos ja itki katkerasti.). Sama ilmiö on yleinen ihmisten kääntyessä Jumalan puoleen. He voivat tuntea surua synneistään ja mitä ovat tehneet väärin. Toisaalta, kun he ymmärtävät Jumalan armon itseään kohtaan, herättää se vastakkaisia tunteita.

    Entä Hengen hedelmä? Se on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen (Gal 5:22), joten on mahdotonta, että tunteet eivät kuuluisi kristilliseen elämään. Ei voi olla kristillistä elämää eikä muutakaan elämää ilman tunteita. Se on mahdotonta. Vain kuolleet ovat tunteettomia.

    Kuitenkaan mikään tunne itsessään ei todista elävästä uskosta. Ihmiset voivat seurakunnassa itkeä, nauraa tai omata muita tunteenilmaisuja, mutta maailman ihmisetkin voivat itkeä ja nauraa, kun he katsovat jotakin näytelmää ja TV-ohjelmaa. Eivät tunteet itsessään todista mitään. Ihastusta, hurmioitumista ja tunteiden korkeaa lentoa voi esiintyä sielläkin, missä ei ole uskoa. Myös ihmeitä voi tapahtua muissa uskonnoissa, kuten faaraon taikurit matkivat Moosesta.   

    Entä julistus seurakunnissa? Oikea julistus, jos se pitää sisällään lain ja evankeliumin, voi herättää tunteita. Kun ihminen näkee lain valossa syntinsä, miten hän syntiensä kanssa on kapinassa Jumalaa kohtaan ja että hän on menossa helvettiin, herättää se varmasti tunteita. Samoin se, kun ihmiselle kirkastuu Jeesuksen sovitustyö, ja että kaikki synnit voidaan saada anteeksi armon kautta, herättää sekin tunteita. Jos tunteita ei ole yhtään, on kyseenalaista, onko pelastusta tapahtunut.

    Tunteet voivat kuitenkin viedä harhaan. On mahdollista, että joissakin kokouksissa painotus ei ole ristin sanomassa ja miten ihminen ilman Jeesusta on toivottamassa tilanteessa (vrt. Paavalin sanat, 1 Kor 2:2: Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna.), vaan pääpaino voi olla liikuttavissa kertomuksissa, toistuvassa kuorolaulussa ja muissa kikoissa, joilla ihmiset yritetään saada vastaamaan kutsuun tulla eteen. Ihminen ehkä tekee tällöin ratkaisun, koska hänen tunteisiinsa on vedottu liikuttavien kertomusten kautta, mutta on hyvä kysyä, onko hän todella vastaanottanut elämän. Ehkä monet tällaiset pelastumiset eivät ole aitoja. Mm. Watchman Nee on kirjassaan Sielun piilevä voima (The Latent Power of the Soul) ottanut esille tämänkaltaiset kokoukset, joissa yritetään liikuttaa tunteita, mutta julistuksessa ei ole mukana lakia ja evankeliumia.

   Mikä on sitten Raamatun neuvo tällä alueella? Meidän ei tule torjua tunteita, Jumalan Hengen toimintaa eikä armolahjoja, mutta noudattaa kohtuullisuutta ja pyrkiä tasapainoiseen käytökseen niin, ettemme olisi loukkaukseksi muille. Epäraitis esiintyminen, turha kovaäänisyys, siveettömyys ja epäjärjestys ei ole Jumalan malli meille. Tästä apostolit ovat opettaneet. Mm. Paavali mainitsi, ettei hän käytöksellään antanut aihetta pahennukseen, ettei tulisi olla loukkaukseksi muille, ettei Henkeä tulisi sammuttaa, mutta kaikki tulisi koetella ja että kaikki tapahtukoon säädyllisesti ja järjestyksessä:

- (2 Kor 6:3) Me emme missään kohden anna aihetta pahennukseen, ettei virkaamme moitittaisi,

- (1 Kor 8:9) Katsokaa kuitenkin, ettei tämä vapautenne koidu heikoille loukkaukseksi.

- (Fil 1:9, 10) Ja sitä minä rukoilen, että teidän rakkautenne tulisi yhä runsaammaksi tiedossa ja kaikessa käsittämisessä,

10 voidaksenne tutkia, mikä paras on, että te Kristuksen päivään saakka olisitte puhtaat ettekä kenellekään loukkaukseksi,

- (1 Tim 2:8, 9) Minä tahdon siis, että miehet rukoilevat, joka paikassa kohottaen pyhät kädet ilman vihaa ja epäilystä;

9 niin myös, että naiset ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat itseään kainosti ja siveästi, ei palmikoiduilla hiuksilla, ei kullalla, ei helmillä eikä kallisarvoisilla vaatteilla,

- (1 Piet 4: 15, 16) Älköön näet kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tahi sentähden, että sekaantuu hänelle kuulumattomiin;

16 mutta jos hän kärsii kristittynä, älköön hävetkö, vaan ylistäköön sen nimensä tähden Jumalaa.

- (1 Kor 14:39, 40) Sentähden, veljeni, harrastakaa profetoimista älkääkä estäkö kielillä puhumasta.

40 Mutta kaikki tapahtukoon säädyllisesti ja järjestyksessä.

- (1 Tess 5:19-21) Henkeä älkää sammuttako,

20 profetoimista älkää halveksuko,

21 mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on;

- (2 Tim 1:6, 7) Siitä syystä minä sinua muistutan virittämään palavaksi Jumalan armolahjan, joka sinussa on minun kätteni päällepanemisen kautta.

7 Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen.

- (1 Tim 4:14-16) Älä laiminlyö armolahjaa, joka sinussa on ja joka sinulle annettiin profetian kautta, vanhinten pannessa kätensä sinun päällesi.

15 Harrasta näitä, elä näissä, että edistymisesi olisi kaikkien nähtävissä.

16 Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä; sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat.

Vaikka meidän tulee varoa sammuttamasta Henkeä, ei se tarkoita, että ei voisi olla mitään kontrollia. Kyllä sitä voi olla. Ei täydellinen yksinvaltius ole hyvä vaihtoehto, mutta ei täydellinen epäjärjestyskään. Esim. Charles Wesley toimi siten, että hän ei kiinnittänyt huomiota siihen, jos ihmiset olivat hiljaa, mutta poisti paikalta metelöivät henkilöt. Samoin kehotus hiljaisuuteen niin että saarnan häiritseminen ei jatkuisi, voi olla tarpeen. Ajoittain on hyvä olla ohjailua, kuten mm. Paavali opetti edellisissä jakeissa.

   Samanlaisen näkökulman asiaan on tuonut George Jeffreys vuonna 1933. Hän korostaa, miten tärkeää on sopiva kontrolli ilmiöiden suhteen, ettei seurakunta hajoaisi. Hän eli helluntaiherätyksen dynaamisia alkuaikoja ja varoitti täydellisestä epäjärjestyksestä:

Herätys on käynnistynyt – Henki laskeutuu taivaasta, siitä ovat todistuksina ihmeelliset armolahjat, ja kaikki on liikkeessä. Sitten irrotetaan kädet kunnon ohjaimista viisaiden päiden tyrmistykseksi, ja voiman ja lahjojen sallitaan levitä valtoimenaan. Uuden testamentin mallin mukainen seurakunnan tasapaino järkkyy, eikä kestä kauan, kun mukaan astuu asiaton emotionalismi, jota seuraavat liialliset fyysiset voimat, ja tuloksena on, että seurakunta aikaa myöten hajoaa palasiksi… Dynaamisuuden aitoutta ei voi asettaa kyseenalaiseksi, sillä siinä ei ole mitään väärää. Ongelma aiheutui, kun ei otettu huomioon kontrollin tarvetta, joka niin selkeästi paljastuu Raamatusta. Vastuussa olijat huomasivat liian myöhään, ettei Raamatun mukaisessa kontrollissa ole todellista orjuutta, eikä kontrolloimattomassa vallassa mitään todellista vapautta. (20)

Charles Finney on vielä ottanut kantaa aiheeseen. Hän oli 1800-luvulla elänyt julistaja, jonka kautta tapahtui useita herätyksiä. Hän painotti, että voimakkaat tunteet ja innostus eivät ole varma mittari. Niihin ei voi luottaa, jos ihminen ei ole ymmärtänyt totuutta:

Meidän ei tarvitse pelätä minkäänlaista innostusta, jonka pelkkä totuuden ymmärtäminen aiheuttaa, ja joka vastaa järjen voimien tervettä työskentelyä. Tuhoisaa on se, mikä ylittää tämän… Kun näen tapauksia, joissa innostus on poikkeuksellisen suuri, olen oppinut kysymään niin tyynesti ja ystävällisesti kuin pystyn, niitä käsityksiä totuudesta, jotka ihmisen mielessä sillä hetkellä pyörivät. Silloin kykenen arvioimaan tämän totuuden luonteen. Jos se on todella peräisin Pyhän Hengen selkeistä näkemyksistä Jumalan luonnosta ja Hänen valtakuntansa suurista totuuksista, ihmisen mieli on täynnä näitä totuuksia, ja hän ilmoittaa ne spontaanisti, kun hänellä on kyky ilmaista ne. Mutta kun huomio näyttää kiintyneen ihmisen omiin tunteisiin, ja kun nämä henkilöt eivät pysty ilmoittamaan järkevää syytä, miksi he tuntevat niin, heidän tilaansa ei juuri voi luottaa. (21)

Kaikki toiminta ei ole Jumalasta. Seurakunnan toiminnassa on helppo mennä vääriin painotuksiin, kuten todettiin. Yksi tällainen asia varsinkin herätysten aikana on, että tehdään armolahjoista ja ilmiöistä ikään kuin vaskikäärme, jonka Mooses teki, mutta jota sitten alettiin palvoa. Kuningas Hiskia lopulta hävitti sen jatkuvan väärän palvonnan seurauksena (2 Kun 18:4 Hän poisti uhrikukkulat, murskasi patsaat, hakkasi maahan asera-karsikon ja löi palasiksi vaskikäärmeen, jonka Mooses oli tehnyt; sillä niihin aikoihin asti israelilaiset olivat polttaneet uhreja sille; sitä kutsuttiin nimellä Nehustan.)

   Niinpä seurakunnissa saatetaan puhua enemmän armolahjoista ja Pyhästä Hengestä kuin Jeesuksesta, vaikka Pyhä Henki on annettu todistamaan Jeesuksesta Kristuksesta ja kirkastamaan häntä (Joh 16:14 Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.). Evankeliumin sanoman keskiössä eivät enää ole Jeesus ja hänen sovitustyönsä, vaan erikoiset kokemukset, ihmeet tai Pyhä Henki. Frank Bartleman, joka koki helluntaiherätyksen alkuajat ja kirjoitti niistä, on varoittanut tästä:

Kaikki keskittyy Jeesuksen ympärille. Emme saa asettaa voimaa, armolahjoja, Pyhää Henkeä, emme itse asiassa mitään Jeesuksen edelle. Lähetys, joka korottaa vaikka Pyhän Hengenkin Herran Jeesuksen yläpuolelle, on matkalla harhaan, fanaattisuuden kareille. (22)

Lisäksi, kun on kyseessä toiminta seurakunnassa ja erilaiset ilmiöt, kuten kaatuminen, nauru, itku tai vapina, ei kaikki ole Jumalasta. On kolme lähdettä, mistä ne voivat tulla: ihmisen liha, saatana ja Pyhä Henki.

   Ensinnäkin ihmisen liha. Se voi helposti sekaantua kaikkeen hengelliseen toimintaan. Ylpeys, pelko, halu saada kiitosta ja huomiota tai muu väärä motivaatio voi tulla mukaan hengelliseen toimintaan ja sotkea sitä. Vaikka ihminen itse haluaisi olla vapaa näistä asioista, ei se aina ole helppoa, koska olemme keskeneräisiä, matkalla täydellisyyteen. Frank Bartleman, joka oli mukana Azuza-kadun herätyksessä viime vuosisadan alussa, kirjoitti tästä aiheesta kirjassaan Azusa-katu 312 (Azusa Street). Hän havaitsi, miten jotkut ajautuivat tyhjiin näytöksiin. He eivät olleet Hengen johdatuksessa, vaan antoivat lihalleen vallan:

Ajoittain ilmeni esityksiä, joissa ei tuntenut olevan nimeksikään Hengen johdatusta. Sellaiset hapertuivat tyhjiin. Toisinaan taas kokoukset olivat varsin voimallisia. Mutta aina tuntui olevan kiusausta tyhjiin näytöksiin, aivan kuin nykyäänkin. Siihen ei tarvita mitään erityistä ristiä, ei kuolemista itsekkäästä elämästä. Siksi ”esittäminen” on aina suosiossa. (23)

Ilmiöiden takana saattaa olla myös paholainen. Esim. Frank Bartleman kertoi kirjassaan Azusa-katu 312 (Azusa Street), miten helluntaiherätyksen alkuvaiheissa ”jopa spiritualistit ja hypnoosiin uskovat tulivat kokeilemaan vaikutusmahdollisuuksiaan”. Lisäksi Paavali varoitti valheapostoleista ja petollisista työntekijöistä sekä saatanasta, joka tekeytyy valkeuden enkeliksi (2 Kor 11: 13-15): Sillä semmoiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi. Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi. Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen.

   Toinen mahdollisuus on, että ennestään sidottu ihminen tulee kokoukseen ja hänessä vaikuttavat pahat voimat hänen tahtomattaan. Esim. Jeesuksen saapuessa joihinkin paikkoihin, tulivat paholaisen voimat rauhattomiksi ja usein ilmaisivat itsensä. Näin tapahtui synagogassa ja muissa paikoissa:

- (Mark 1:23-26) Ja heidän synagoogassaan oli juuri silloin mies, jossa oli saastainen henki; ja se huusi

24 sanoen: "Mitä sinulla on meidän kanssamme tekemistä, Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut meitä tuhoamaan? Minä tunnen sinut, kuka olet, sinä Jumalan Pyhä."

25 Niin Jeesus nuhteli sitä sanoen: "Vaikene ja lähde hänestä".

26 Ja saastainen henki kouristi häntä ja lähti hänestä huutaen suurella äänellä.

- (Matt 8:28,29) Kun hän tuli toiselle rannalle, gadaralaisten alueelle, tuli häntä vastaan kaksi riivattua, jotka olivat haudoista lähteneet ja olivat kovin raivoisia, niin ettei kukaan voinut sitä tietä kulkea.

29 Ja katso, he huusivat sanoen: "Mitä sinulla on meidän kanssamme tekemistä, sinä Jumalan Poika? Oletko tullut tänne vaivaamaan meitä ennen aikaa?"

Donald Gee, edesmennyt tunnettu helluntaiopettaja, on kertonut aiheesta lisää. Hän totesi vuosikymmeniä sitten, miten paholainen yrittää sekoittaa Jumalan työtä sidottujen ihmisten kautta. Hän kertoi, että niin voi tapahtua, koska valo paljastaa pimeyden: ”Jotkut ihmettelevät, miksi pahojen henkien voima ilmenee tässä herätyksessä, mutta missä ikinä Jumala toimii, niin siellä myös saatana itsensä ilmaisee. Siinä on syy, miksi kokouksissa, joissa Pyhä Henki toimii, saamme nähdä myös saatanan toimivan; valo aina paljastaa pimeyden. Me tahdomme kuitenkin, että Jumala yhä voimakkaammin vaikuttaisi, mutta olkaamme silloin valmiit myös näkemään, että saatanakin toimii. Sentähden annankin teille tänään tällaista opetusta.” (24)

    Mistä sitten voi tietää, onko ilmiön takana pahat henget vai Jumala. Joillakin ihmisillä saattaa olla henkien erottamisen lahja ja se auttaa asiassa. Kuitenkin John Arnott on kertonut, että asian voi havaita myös sitä kautta, miten ihminen vastaa kysymyksiin tai reagoi rukoukseen. Jos ihmisessä vaikuttaa Pyhä Henki, hän kykenee vastaamaan kysymyksiin, mutta demonit suhtautuvat vihamielisesti kysymyksiin ja rukoukseen:

Miten tiedämme, onko jokin ilmiö demoninen vai ei? Juuri tässä tarvitaan henkien erottamisen lahjaa, mutta se ei tavallisesti ole vaikeaa. Kun Pyhä Henki toimii ihmisissä, voimme silti puhua heidän kanssaan. Kysymme: ”Miten voit? Mitä tapahtuu?” Heillä on vapaus vastata, kertoa meille, mitä heidän sisällään tapahtuu, miten Herra toimii heissä.

   Mutta demonit suhtautuvat vihamielisesti kysymyksiin ja rukoukseen. Ne uhkaavat niitä, jotka rukoilevat ihmisen puolesta. Ne tuovat itsensä voimakkaasti julki ja hyökkäävät joskus sielunhoitoryhmää vastaan. Siksi eron osoittaminen ei tavallisesti ole vaikeaa. (25)

Kolmas mahdollisuus on, että saatana pettää pelastunutta tai pelastumatonta ihmistä. Tämä on erittäin mahdollista, ja mm. Jessie Penn-Lewis on kertonut kirjassaan Pyhien sota (War on the Saints), miten näin tapahtui Walesin herätyksessä. Ihmiset, jotka vilpittömästi halusivat oppia tuntemaan Jumalan, eivät ymmärtäneet Jumalan johdatuksen periaatteita.

   Olen tästä aiheesta kirjoittanut enemmän Asiaa johdatuksesta-kirjoituksessani. Ominaista väärälle johdatukselle on, että se korottaa ihmistä (”saat erikoisjohdatusta”, olet lähempänä Jumalaa kuin kukaan muu”, ”sinulle uskotaan salaisuuksia, joita muille ei kerrota”), voi saattaa ihmisen voimakkaaseen ahdistukseen ja epätoivoon suhteessaan Jumalaan (esim. syytös anteeksiantamattomasta synnistä), on pakonomaista (varo pakonomaisia julkisia tunnustuksia!), vaatii tekemään äkkinäisiä päätöksiä (myy heti kaikki omaisuutesi ja ala elämään uskosta!), häpäisee usein ihmisen muiden silmissä (esim. kehotus pukeutua kuluneisiin vaatteisiin nöyryyden merkiksi), sen viesteissä on usein ristiriitaisuuksia, se vaatii mielen ja ruumiin passiivisuutta (Esim. meedioille on ominaista mielen ja ruumiin passiivisuuden tavoittelu, jotta pahat henget voivat toimia ja puhua heidän kauttaan. Jumala ei kuitenkaan koskaan halua mielemme ja ruumiimme passiivisuutta, vaan että valppautemme ja kykymme ovat täydessä toiminnassa. Mielen tyhjentäminen, jota tapahtuu itämaisessa mietiskelyssä, hypnoosissa ja spiritismissä, on vastoin Jumalan toimintaperiaatteita). Lisäksi väärään johdatukseen voivat liittyä henkioppaat ja enkelit, jotka ovat tavallisia New Age-liikkeessä. Nykyään puhutaan jatkuvasti enkeleistä, mutta enkelin tai henkioppaan jatkuva läsnäolo viittaa aina pahoihin henkiin, jotka voivat esiintyä myös Pyhänä Henkenä tai Jeesuksena (Me tottelemme taivaassa olevaa Jumalaa ja rukoilemme häntä. Pyhä Henki auttaa tässä, mutta rukouksen pitäisi kohdistua taivaassa olevalle Isälle tai Jeesukselle).

    Nöyryys ja että ihminen kuuntelee muiden ohjeita, varjelee pahimmalta eksytykseltä. Seurakunnissa on opettajia ja kokeneempia henkilöitä, joiden neuvot kannattaa ottaa huomioon. Jos ajattelet, että olet ”erikoisessa johdatuksessa” ja ettei sinun siksi tarvitse kuunnella muita, olet vaarassa joutua eksyksiin. ”Kopeus käy kukistumisen edellä, ylpeys lankeemuksen edellä” (San 16:18).

    John Wesley, joka sai olla suuren herätyksen välikappaleena 1700-luvulla, on opettanut aiheesta sekä kertonut omia kokemuksiaan siitä, kuinka jotkut ihmiset menivät harhaan, eivätkä halunneet kuunnella muiden neuvoja. Älä seuraa tällaisten ihmisten esimerkkiä!

Silloin kun vielä olin Lontoossa, minulla oli syytä toivoa, että nämä ihmiset pysyisivät sekä nöyrinä, että vakaina, mutta melkein heti kun olin poistunut kaupungista, kiihkoilu alkoi. Pari-kolme ihmistä alkoi pitää oman mielikuvituksensa tuotteita Jumalalta saatuina vaikutelmina ja olettaa, etteivät he koskaan kuolisi. Nämä henkilöt levittivät ahkerasti ajatuksiaan ja yrittivät saada muut ajattelemaan samoin; he saivat aikaan paljon melua ja hämmennystä. Pian tämän jälkeen samat henkilöt ja muutama muu heidän kanssaan sortuivat ylilyönteihin; he kuvittelivat, etteivät he voisi joutua kiusaukseen, tuntea enää kipua ja että heillä oli profetian lahja ja henkien erottamisen lahja.

    Palatessani syksyllä Lontooseen ojensin heitä: jotkin ottivat onkeensa, mutta toiset eivät kuunnelleet opetusta. Samaan aikaan valtava syytetulva kohtasi minua lähes joka puolella, koska hillitsin näitä fanaatikkoja. He kritisoivat minua, ja toiset haukkuivat minua sen vuoksi, että heidän mukaansa en hillinnyt näitä kiihkoilijoita. Nämä tapahtumat eivät kuitenkaan pysäyttäneet Jumalan kättä, vaan yhä useammat syntiset tulivat katumukseen, ja lähes joka päivä muutamia kääntyi Jumalan puoleen ja toiset taas alkoivat rakastaa Häntä koko sydämestään.

Samoihin aikoihin 5-6 vilpittömästi asiaansa uskovaa fanaatikkoa ennusti, että maailmanloppu tulisi 28. helmikuuta. Kiistin heidän oppinsa heti ja kaikin mahdollisin tavoin, sekä julkisesti että yksityisesti. Saarnasin erityisesti tästä aiheesta sekä West Streetillä että Spitalfieldissä. Varoitin metodistiyhteisöä moneen kertaan ja puhuin yksityisesti niin monelle kuin pystyin. Työni kantoi hedelmää: nämä kiihkoilijat saivat käännytettyä puolelleen vain muutamia, ehkä alle 30 ihmistä koko metodistiyhteisöstä. Mutta he pitivät kovaa meteliä. Näiden fanaatikkojen vuoksi arvostelijani, jotka muutenkin käyttivät jokaisen tilaisuuden hyökätäkseen minua vastaan, saivat lisää vettä myllyynsä.

Mikä on toinen neuvo, jonka antaisit heille?

Vastaus: Varokaa fanaattisuutta, liiallista intomielisyyttä, joka on ylpeyden tytär. Pysytelkää mahdollisimman kaukana siitä! Älä anna mielikuvituksesi laukata rajattomasti. Älä pidä asioita Jumalalta tulevina, ellet ole ehtinyt punnita niitä. Älä muitta mutkitta oleta, että unet, äänet, kuvat, näyt tai ilmestykset olisivat Jumalalta.

Muutaman ihmisen käytöksen perusteella ei pidä kritisoida sitä suurta joukkoa, joka koostuu vakavamielisistä, pyhityksen suhteen erittäin esimerkillistä ihmisistä. Silti vastustus on ollut suurta, tuki vähäistä – olisi pitänyt olla aivan päinvastoin. Näiden muutamien ihmisten harhaanjohtavan kiihkoilun vuoksi monien uskon ja pyhyyden etsintä on hankaloitunut ja jotkut, jotka ensin etenivät hyvää vauhtia, ovat kääntyneet polulta pois.

Tuohon aikaan eräs ystävä, joka asui kauempana Lontoosta, kirjoitti minulle seuraavasti:

Älä ole turhan hermostunut siitä, että Saatana kylvää rikkaviljaa Kristuksen vehnän joukkoon. Niin on aina ollut, varsinkin aikoina, jolloin Jumalan Hengen vuodatus on erityisen suurta. Saatana jatkaa rikkaviljan kylvämistä, kunnes hänet pannaan kahleisiin tuhanneksi vuodeksi. Siihen asti saatana yrittää vastustaa Kristuksen työtä jäljittelemällä sitä.

10. Tapahtuuko muutosta?

Kuten todettiin, voidaan kristillisyyden tärkeimpänä ilmenemismuotona pitää näkyjä, ilmestyksiä, ihmeitä, voimakkaita tunteita ja innostusta.

    Nämä eivät kuitenkaan ole kristillisen uskon ydin, koska samoja asioita voi esiintyä muuallakin. Lisäksi kannattaa muistaa Juudaksen esimerkki. Hän oli yksi kahdestatoista opetuslapsesta, rukoili sairasten puolesta ja ajoi ulos riivaajia muiden opetuslasten kanssa, mutta kaikki tiedämme lopputuloksen ja miten hänelle kävi. Kysymys kuuluu, oliko Juudas jossakin vaiheessa ottanut pelastuksen vastaan ja sitten menetti sen, vai oliko hän koko ajan pelastumaton. Sitä on vaikea sanoa suoraan. Ehkä Juudas oli sellainen opetuslapsi, joihin Jeesus viittasi Vuorisaarnassa ja jotka tekivät ihmeitä hänen nimessään, mutta joita Jeesus ei tunnustanut omikseen. Hän nimitti heitä laittomuuden tekijöiksi:

- (Matt 7: 20-23) Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään.

21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.

22 Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'

23 Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.

Usein seurakunnan kokouksissa saattaa ilmetä itkua, naurua ja toiset voivat kaatua rukoiltaessa, ja jotkut voivat loukkaantua tähän. Tällaiset ilmiöt eivät kuitenkaan ole asian ydin, eikä niitä pidä tavoitella, vaan tärkeintä on sisäinen muutos ihmisessä. Kokemukset itsessään ovat lyhytaikaisia, mutta muuttavatko ne ihmisen? Tapahtuuko niiden seurauksena, että hän muuttuu sisäisesti parempaan suuntaan? Jos niin ei tapahdu, ovat kokemukset arvottomia ja merkityksettömiä.

   Paras esimerkki tältä alueelta on Saulus eli apostoli Paavali. Kun hän kaatui maahan, hän kohtasi myös Jumalan ja muuttui sen seurauksena. Hänen elämänsä malli oli hyvä, koska hän säilytti uskon loppuun asti ja kantoi hyvää hedelmää niin, että saattoi olla esikuvana muille. Paavalin esimerkki osoittaa, että fyysiset ilmiöt voivat joskus valmistaa tietä sille, että ihmisen jumalasuhde korjautuu. Muuten niillä ei ole merkitystä.

   Lopputulos myös ratkaisee. Vanhan testamentin puolelta me tiedämme, miten kuningas Saul kohtasi Jumalan ja hänelle sanottiin: ”Sinä muutut toiseksi mieheksi” (1 Sam 10:6 Ja Herran henki tulee sinuun, ja sinäkin joudut hurmoksiin niinkuin hekin; ja sinä muutut toiseksi mieheksi.), mutta myöhemmin hän luopui Jumalasta ja ajautui kysymään neuvoa naiselta, jonka kautta vaikutti vihollisen henki. Hänen elämänsä lopputulos ei ollut hyvä.

   Mistä sitten tietää, onko ihminen todella pelastunut ja muuttunut? Tärkein kriteeri eivät ole näyt, ihmeet ja hurmiotilat, vaan sitä ovat Jeesuksen sanat eli ”Heidän hedelmistään te tunnette heidät” (Matt 7:16). Tämä ei tarkoita täydellisyyttä, koska esim. vastapelastunut ja nuori uskova voi olla vielä varsin vajavainen vaelluksessaan. Hedelmän laatua voi kuitenkin jonkun verran arvioida. Jos ihminen elää toisin kuin aikaisemmin, eli jättää rikollisen tai epärehellisen elämän, etsii Jumalaa, on rehellinen, oppivainen, tasapainoinen käytökseltään sekä pyrkii välttämään syntiä, ovat ne hyviä merkkejä. Tärkein kriteeri on varsinkin pyhemmän sydämen ja pyhemmän elämän kaipuu.

   Toisaalta, jos ihmisen toimintatavoissa, puheessa ja luonteessa ei ilmene muutosta parempaan, on hänen kääntymyksensä kuvittelua, vaikka hän puheellaan väittäisi muuta (”He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät, sillä he ovat inhottavia ja tottelemattomia ja kaikkiin hyviin tekoihin kelvottomia”, Tiit 1:16). Eli jos joku väittää olevansa täydellinen, osoittakoon hän sen hyvillä teoilla (vrt. Paavalin sanat, Tiit 3:14: Oppikoot meikäläisetkin, tarpeen vaatiessa, harjoittamaan hyviä tekoja, etteivät jäisi hedelmättömiksi.), hyvällä luonteella, armeliaisuudella muita kohtaan, nöyryydellä, rakkaudella muita kohtaan ja rakkaudella Jumalaa kohtaan. Esim. Jonathan Edwards, joka oli herätyksessä mukana 1700-luvulla, huomasi sen, että suuret puheet, synnintunto, helvetinpelko, suuri into tai erikoiset kokemukset eivät todista uskoa aidoksi. Paholainen voi jäljitellä kaikkia niitä, mutta todellisen uskon seuraus on sisäinen muutos, joka ilmenee hyvänä hedelmänä. Edwards kirjoitti siitä, miten hänen aikanaan jotkut ”kääntymykseen tulleet” eivät sittenkään olleet kokeneet todellista muutosta:

Se ei todista, että joku on todellinen kristitty, että hän antaa liikuttavan todistuksen tunteistaan ja kokemuksistaan. Mikä tahansa, mikä muistuttaa Jumalan työtä, on liikuttavaa uskovalle. Uskovat rakastavat nähdä syntisten kääntyvän. Ei olekaan yllättävää, että sydämemme saavat kosketuksen, kun joku tunnustaa kääntymisensä, ja antaa vakuuttavantuntuisen selonteon kokemuksistaan. Ja sittenkään se ei todista, että hänen kääntymisensä on aito.

   Kirjoitukset kehottavat meitä arvioimaan ihmisiä elämänsä, ei puheensa perusteella...

   Ihmiset, jotka väittävät, että he ovat kääntyneet (niin sanoakseni) näyttävät kauniilta ja tuoksuvat hyvältä ja antavat liikuttavia selontekoja kokemuksistaan. Kuitenkin se kaikki saattaa raueta tyhjiin. Puhe ei todista mitään...

Mitä sitten meidän tulisi ajatella henkilöstä, joka sanoo kokeneensa kääntymyksen, mutta jonka uskonnolliset tunteet kuolevat pian pois, jättäen hänet paljolti samaksi henkilöksi kuin hän oli aiemminkin? Hän näyttää niin itsekkäältä, maailmalliselta, tyhmältä, riettaalta ja epäkristilliseltä kuin ikinä. Tämä puhuu häntä vastaan lujempaa kuin mikään uskonnollinen kokemus voi puhua hänen puolestaan. Jeesuksessa Kristuksessa ei ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, ei dramaattinen kokemus tai hiljainen, ei hieno todistus tai huono, merkitse mitään. Ainoa asia, joka merkitsee, on uusi luomus... (26)

Jos epäilet, oletko pelastunut, älä jätä asiaa siihen! Luovuta koko elämäsi Jumalalle ja Jeesukselle Kristukselle! Laita kaikki toivosi Jeesuksen Kristuksen sovitustyöhön, eikä mihinkään itsessäsi olevaan! Vain Jeesuksen Kristuksen kautta, kun käännyt hänen puoleensa ja toivotat hänet tervetulleeksi elämääsi, sekä Herraksesi että Vapahtajaksesi, voit kokea pelastuksen. Voit rukoilla esim. seuraavalla tavalla:

Pelastusrukous. Herra, Jeesus, käännyn sinun puoleesi. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä sinua vastaan ja etten ole elänyt sinun tahtosi mukaan. Tahdon kuitenkin kääntyä synneistäni ja seurata sinua koko sydämestäni. Ja uskon myös, että syntini ovat anteeksiannetut sinun sovitustyösi kautta ja että olen sinun kauttasi saanut iankaikkisen elämän. Kiitän siitä pelastuksesta, jonka olet minulle lahjoittanut. Amen.

VIITTAUKSET:

1. David Åleskjær: Ennen sataa lunta helvetissä (Snø i helvete), s. 98,99

2. C.O. Rosenius: Tie rauhaan (Vägledning till frid), s. 30

3. Charles H. Spurgeon: Sielujenvoittaja (The Soul-Winner), s. 20,21

4. John Bevere: Turvapaikka (Under Cover), s. 47,48

5. Donald Gee: Pyhän Hengen työ, s. 83,84

6. Uuras Saarnivaara: Tulta maan päälle, s. 196

7. Yrjö Karilas: Sytyttävän sanoman mies, s. 51, 82-84

8. David Wilkerson: Risti ja linkkuveitsi (The Cross and the Switcbblade), s. 11

9. Rodney M. Howard-Browne: Voitelu Jumalalta (The Touch of God), s. 91

10. Oswald J. Smith: Herätys jota tarvitsemme (The Revival We Need)

11. Charles G. Finney: Ihmeellisiä herätyksiä, s. 149, 151

12. Dwight L. Moody – elämäkerta

13. Martin Ski: T.B. Barratt – Helluntaiapostoli (Døpt I Ånd og ild), S. 108-110

14. Charles H. Spurgeon: Sielujenvoittaja (The Soul-Winner), s. 16,17

15. Tapani Suonto: Valmistu Jumalan käyttöön, s. 14

16. Mauno Saari: Saarnaaja, s. 273

17. Frank Bartleman: Azusa-katu 312 (Azusa Street), s. 78, 125, 133, 229

18. John Bevere: Kunnioitus palkitaan (Honor’s Reward)

19. Stanley Howard Frodsham: Smith Wigglesworth, s. 146

20. Dave Roberts: Tuli on irti (The ’Toronto’ Blessing), s. 233

21. Charles G. Finney: Ajatuksia herätyksestä (Reflections on Revival), s. 49-51

22. Frank Bartleman: Azusa-katu 312 (Azusa Street), s. 159

23. Frank Bartleman: Azusa-katu 312 (Azusa Street)

24. Donald Gee: Hengen lahjoista, s. 79

25. John Arnott: Isän siunaus, totuus Torontosta (The Father’s Blessing), s. 172

26.  Jonathan Edwards: Oikea hengellinen kokemus, s. 37,58,77

Lisää aiheesta:

Asiaa johdatuksesta. Miten voidaan erottaa väärä johdatus oikeasta, eli miten Jumala johdattaa ja millä tavalla valhehenget vievät harhaan?

Harha-askeleet. Mistä voi tunnistaa, ovatko opetus, johdatus tai kokemukset Jumalasta vai valhehengistä? Harha-askeleita on syytä välttää.

Mikä voima sinussa vaikuttaa? On mahdollista, että ihminen ajattelee toimivansa Jumalan voimassa, mutta ei toimikaan. Mitä piirteitä liittyy tällaiseen väärästä lähteestä olevaan voiteluun?

Harhaoppi numero yksi. Henkien erottamista vai hengellistä sokeutta? Lue, miten jokainen uskova saattaa erehtyä arvioinneissaan, vaikka voi pitää itseään tarkkanäköisenä

Miten suhtautua ilmiöihin? Ovatko ilmiöt seurakunnassa Pyhästä Hengestä, ihmisestä itsestään vai paholaisesta? Sisäinen muutos on yksi kriteeri

Jeesus on

tie ja totuus

 ja elämä

Tartu kiinni iankaikkiseen elämään!

Lisää aiheesta:

Asiaa johdatuksesta. Miten voidaan erottaa väärä johdatus oikeasta, eli miten Jumala johdattaa ja millä tavalla valhehenget vievät harhaan?

Harha-askeleet. Mistä voi tunnistaa, ovatko opetus, johdatus tai kokemukset Jumalasta vai valhehengistä? Harha-askeleita on syytä välttää.

Mikä voima sinussa vaikuttaa? On mahdollista, että ihminen ajattelee toimivansa Jumalan voimassa, mutta ei toimikaan. Mitä piirteitä liittyy tällaiseen väärästä lähteestä olevaan voiteluun?

Harhaoppi numero yksi. Henkien erottamista vai hengellistä sokeutta? Lue, miten jokainen uskova saattaa erehtyä arvioinneissaan, vaikka voi pitää itseään tarkkanäköisenä

Miten suhtautua ilmiöihin? Ovatko ilmiöt seurakunnassa Pyhästä Hengestä, ihmisestä itsestään vai paholaisesta? Sisäinen muutos on yksi kriteeri