Etusivulle
Jarin kirjoituksia


 


 






Tartu kiinni
iankaikkiseen elämään!
















Jeesus on tie ja
totuus ja elämä







 

Seuraava kirje lähetettiin Seta-järjestön edustajille. Se liittyy lähinnä lasten asemaan ja aikuisten valintoihin. Samasta aiheesta on kirjoitettu kirjoituksessa Sukupuolineutraali avioliitto ja lapset.

 

 

 

 

Arvoisat Seta-järjestön edustajat!

 

Olen entinen ateisti ja evoluutiouskova, mutta nyt uskon Jeesukseen Kristukseen. Tältä pohjalta myös kirjoitan.

   Kun aiemmin olin siinä uskossa, että maailmankaikkeus ja elämä ovat syntyneet itsestään ja että elämää maapallolla on ollut satoja miljoonia vuosia, pidän nyt entisiä käsityksiäni taruina, valheina ja satuina. Aiemmin ajattelin olevani viisas uskoessani näihin ajatuksiin, mutta nyt ne tuntuvat hölmöiltä. Minulla oli vain pinnallinen käsitys koko aiheesta. Olen näistä asioista kirjoittanut myös kotisivulleni. Jos tahdotte enemmän tutustua evoluutiojuttuihin, voitte lukea niitä sieltä. Hyviä lähtökohtia ovat mm. seuraavat kirjoitukset:

- Milloin dinosaurukset elivät?

- Miksi ihmisen kehitystä ei ole ollut

- Mielikuvat pääosassa

 

Olen kirjoittanut muutamissa kirjoituksissani myös teille tärkeästä aiheesta, homoseksuaalisuudesta. Itse ymmärrän, että homoseksuaalisuudessa on kyse tunnevajauksesta, joka on syntynyt lapsuudessa ja nuoruudessa.   Kun on tutkittu tätä aluetta, on voitu havaita, että seuraavat taustatekijät ovat olleet tavallisia homoseksuaalien elämässä (trans-jutut sisältävät usein samanlaisia tekijöitä). Katsomme ensin miesten elämää:

 

- Isän torjunta. Monilla miehillä on ollut lapsuudessaan tavallista vaikeampi isäsuhde. Isä on voinut olla kiivasluonteinen, etäinen ja välinpitämätön, tai poika on voinut menettää isänsä varhaisessa vaiheessa.

 

- Muut miespuoliset henkilöt. Henkilö on voinut kokea torjuntaa koulutovereiden taholta tai hänellä on ollut veljiä, jotka ovat täyttäneet odotukset ja menestyneet paremmin.

 

- Äidin vaikutus. Jos äiti haukkuu puolisoaan, on se haitallista. Samoin, jos hän erottaa lapset isästään ja sitoo heidät itseensä, on sen havaittu olevan haitallinen tekijä.

 

- Vanhemmat ovat toivoneet tyttöä pojan sijasta ja ilmaisevat pettymyksensä, koska toive ei toteutunut.

 

- Hyväksikäyttö samaa sukupuolta olevan henkilön taholta on tavallista.

 

Entä naisten homoseksuaalisuus? Siinä tärkein tekijä näyttää olevan tytön vaikea suhde äitiinsä tai että hän on menettänyt äitinsä lapsuudessa. Eräässä tutkimuksessa havaittiin seuraavaa:

 

Marcel T. Saghirin ja Eli Robinsin (1973) tutkimus ei perustunut potilasotokseen vaan he rekrytoivat homoseksuaalit haastateltavat homojärjestöjen kautta. He havaitsivat, että 27 % lesboista ja 2 % heteronaisista oli kokenut äidin menetyksen ennen 10:tä ikävuottaan. Usein lesbonaisten ja heidän äitiensä välinen suhde oli katkennut tai sitä kuvasi etäisyys ja välinpitämättömyys. Sitä vastoin suhde isään oli läheisempi. (1)

 

Sielunhoitotyössä ollut henkilö on viitannut samaan suuntaan:

 

Ymmärsin nyt sen emotionaalisen puutteen, jonka vuoksi Lisa oli erityisen haavoittuva ja oli helposti päätynyt lesbo-opettajansa syliin. Lesbolainen käyttäytyminen (paitsi jos on kyse hysteerisestä persoonallisuudesta) ei seksuaalineuroosina ole läheskään niin monimutkainen kuin miesten homoseksuaalinen käyttäytyminen. Kokemukseni mukaan se johtuu yleensä tarpeesta päästä äidin syliin, tarpeesta, joka ei lapsuudessa ole täyttynyt ollenkaan tai ainakaan tarpeeksi. (2)

 

Ymmärrän siis, että homoseksuaalisuudessa on kyse tunnevajauksesta, joka on syntynyt lapsuudessa ja nuoruudessa. Kyseessä on luonnollinen tarve saada hyväksyntää samalta sukupuolelta – hyväksyntää ja kaveruutta, joka ihmiseltä on kuitenkin jäänyt puuttumaan. Tässä hyväksynnän kaipuussa ei mielestäni ole mitään väärää ja olisi hyvä, jos tämä tarve täyttyisi hyvillä ystävyyssuhteilla. Valitettavasti niin ei aina käy, koska elämme epätäydellisessä maailmassa.

   Näen kuitenkin myös, että oikean ja väärän raja ylitetään siinä vaiheessa, kun himo astuu mukaan ja mennään seksuaalisuhteisiin. Raamatun valossa seksi on oikein vain miehen ja vaimon välillä, mutta muut seksuaalisuhteet – olkoot ne hetero tai homoseksuaalisuhteita – ovat väärin. Se tulee ilmi mm. seuraavista jakeista:

 

- (1 Kor 6:9,10) Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,

10. eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.

 

- (1 Kor 7:1-5) Mutta mitä siihen tulee, mistä kirjoititte, niin hyvä on miehelle olla naiseen ryhtymättä;

2. mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä.

3. Täyttäköön mies velvollisuutensa vaimoansa kohtaan, ja samoin vaimo miestänsä kohtaan.

4. Vaimon ruumis ei ole hänen omassa, vaan hänen miehensä vallassa; samoin ei miehenkään ruumis ole hänen omassa, vaan vaimon vallassa.

5. Älkää vetäytykö pois toisistanne, paitsi ehkä keskinäisestä sopimuksesta joksikin ajaksi, niin että olisitte vapaat rukoukseen ja sitten taas tulisitte yhteen, ettei saatana teitä kiusaisi teidän hillittömyytenne tähden.

 

Ymmärrän tietysti, että teillä voi olla vastenmielisyys hengellisiä asioita kohtaan, mutta ehkäpä edelliset jakeet ovat sittenkin totta. Ainakin ne kannattaisi ottaa huomioon. Ymmärrän myös, että monet ovat taitamattomasti puhuneet näistä asioista, enkä itsekään väitä olevani muita parempi. Pyydän kuitenkin, että annatte anteeksi puutteellisuuden. Olen itse kaukana täydellisyydestä ja niin ovat useat muutkin.

   Kehottaisinkin nykyihmisten sijasta tutustumaan Jeesukseen ja lukemaan hänestä, joka varmasti rakasti ihmisiä. Hän on tie Jumalan yhteyteen (Joh 14:6: Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.), syntien anteeksiantamukseen (Apt 13:38: Olkoon siis teille tiettävä, miehet ja veljet, että hänen kauttansa julistetaan teille syntien anteeksiantamus) ja hän on hyvä paimen (Joh 10:11: Minä olen se hyvä paimen…). Kuitenkin hän myös sanoi, että jokaisen olisi tehtävä parannus. Jos paadutamme itsemme, ei meille käy hyvin:

 

- (Luuk 13:3) … mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.

 

Tärkein syy, miksi kirjoitan teille, ovat kuitenkin ihmisoikeudet. On tunnettua, että Seta ja homoseksuaalijärjestöt pyrkivät esiintymään ihmisoikeuksien edustajina, mutta itse näen, että lasten kohdalla tämä ei ole toteutunut. Kyseessä ovat nimenomaan sellaiset homoseksuaaliset parisuhteet, joissa lapsia hankitaan keinotekoisin menetelmin (hedelmöityshoidot, spermapankit, kohdunvuokraus) tai väliaikaisten heterosuhteiden kautta. Kummassakin ongelmana on, että lapsi jää tilanteeseen, jossa häneltä puuttuu ainakin toinen biologisista vanhemmistaan kodissa. Lapsesta tehdään isätön tai äiditön vain siksi, että aikuisten mielihalut toteutuisivat. Tässä asiassa kannattaa kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin:

 

Lasten identiteettiongelmat ja kaipuu puuttuvan vanhemman puoleen. Jos lapsi hankitaan keinotekoisin menetelmin tai lyhytaikaisten heterosuhteiden kautta homoseksuaalisessa parisuhteessa, on seuraus siis se, että lapselta puuttuu ainakin toinen biologisista vanhemmistaan, isä tai äiti. Lapselta riistetään tarkoituksella jompikumpi vanhemmista ja mahdollisuus kasvaa molempien biologisten vanhempien hoivassa.

   Mitkä sitten ovat seuraukset siitä, että aikuisten vapaus ja seksuaaliset mieltymykset menevät lasten perusoikeuden edelle, eli mahdollisuuden tuntea biologiset vanhempansa ja kasvaa heidän hoidossaan?

   Tästä asiasta on riittävästi tietoa, koska useat hylätyt lapset ovat ilmaisseet avoimesti puuttuvan vanhemman, isän tai äidin kaipuuta. Mm. televisio-ohjelmat ovat usein kertoneet siitä, miten lapset haluavat löytää sen biologisen vanhempansa, jota he eivät ole tavanneet ja joka on kadonnut heidän elämästään. Heillä on kaipuu löytää omat juurensa ja tavata se biologinen isä tai äiti, joka heiltä on kadoksissa.

   Seuraavat lainaukset viittaavat aiheeseen. Ne osoittavat, minkälaisia identiteettiongelmia lapsille voi seurata hedelmöityshoitojen seurauksena. Monet tätä kautta syntyneet lapset ovat kertoneet avoimesti identiteettiongelmistaan ja kaipuusta tavata biologinen isänsä (sperman lahjoittaja), jota he eivät ole koskaan nähneet.

 

Katrina Clark syntyi yksinäiselle äidille, joka käytti keinohedelmöitystä ja tuntematonta luovuttajaa. Äiti kertoi aina avoimesti tyttärelleen asiasta ja heillä oli läheinen ja rakkaudellinen suhde. Kasvaessaan vanhemmaksi tytär alkoi kuitenkin kamppailla identiteettikysymysten kanssa ja alkoi tarkkailla ystäviään, joilla oli molemmat vanhemmat. Washington Post -lehdelle 20 vuoden iässä kirjoittamassaan kolumnissa hän kirjoittaa: ”Silloin tyhjyyden tunne otti minut valtaansa. Ymmärsin olevani eräässä mielessä kummallisuus. Minulla ei koskaan tulisi olemaan isää. Ymmärsin lopulta, mitä tarkoittaa olla nimettömän luovuttajan avulla tuotettu lapsi, ja vihasin sitä.” (3)

 

Alkuperäoikeuksien loukkaaminen tuottaa vakavia identiteettiongelmia, kuten ulkopuolisen luovuttajan avulla alkunsa saanut 22-vuotias Narelle Grech toteaa: ”Mielestäni osoittaa tietämättömyyttä ja julmuutta, että aikuiset luovat ulkopuolisten luovuttajien avulla lapsia, vaikka he tietävät, etteivät nämä lapset pysty jäljittämään biologisia äitejään. - - Miten kukaan voi ottaa toiselta vapauden tuntea itsensä. Tämä on ollut elämäni eräs kaikkein eniten ihmisyyttä loukkaavista kokemuksista. Yksi pahimmista tunteista on päivittäin peiliin katsoessani joutua kyseenalaistamaan monia asioita. - - Eräänä päivänä maailma tulee inholla katsomaan näitä ihmiskokeita.” (Grech; sit. Somerville 2007:184.)

   Heather Barwick kirjoittaa isän poissaolon luoneen hänen valtavan aukon: ”Joka päivä minuun koski isän ikävästä. Rakastin äitini kumppania, mutta toinen äiti ei voinut korvata isäni menetystä.” (4)

 

Menetelmien eettisyys. Kun tuotetaan lapsia keinotekoisin menetelmin, ovat ne eettisesti kyseenalaisia.

   Esim. hedelmöityshoitojen ongelma on, että niissä tuotetaan hedelmöittyneitä munasoluja, joista monet ovat ylimääräisiä. Tämä johtaa niiden kuolemaan, joten kyseessä on abortti varhaisessa vaiheessa.

   Kohdunvuokraus on myös ongelmallista, koska siinä käytetään hyväksi kehitysmaiden naisten köyhyyttä. Siinä on kyseessä eräänlainen ihmiskaupan muoto, jossa ostetaan ja myydään lapsia. Lisäksi se tuottaa lapsille, niin kuin myös hedelmöityshoidot, vaikeita identiteettiongelmia kuten jo aiemmin todettiin.. Lapselta puuttuu alusta asti kodista ainakin toinen hänen biologisista vanhemmistaan, jonka parissa hän saisi kasvaa. Lapsi joutuu elämään ilman toista biologista vanhempaansa aikuisten valintojen takia.

 

Julia Bindel, joka on lesbofeministi ja on vuosien ajan taistellut homoseksuaalien oikeuksien puolesta, kritisoi kohdunvuokrauksen ”pimeää puolta”: ”Sen lisääntyvä käyttö homoseksuaalien parissa ei ole voitto vapaudelle. Päinvastoin, homoseksuaalien lapsivallankumous on johtanut häiritsevään luisuun kohti naisten raakaa hyväksikäyttöä. Näitä usein kehitysmaista tulevia naisia painostetaan tai myydään vuokraamaan kohtunsa, jotta rikkaat länsimaalaiset saisivat itsekkäät halunsa tyydytettyä. Tähän julmuuteen liittyy suurisuuntainen tekopyhyys. Eurooppalaiset ja amerikkalaiset, jotka kauhistuisivat ajatusta ihmis- tai seksikauppaan osallistumisesta, ovat itse osallisia groteskissa ’lisääntymiskaupassa’.” (Bindel 2015.)

… Edelmanin (2015: 148-149) mielestä kohdunvuokrauksen epäinhimillisten käytänteiden todelliset kasvot paljastuvat tulevaisuudessa: ”Tässä on ennustukseni. Lapset, joita on ostettu ja myyty ja tuotettu aikuisten oikkujen tyydyttämiseksi, saavat äänensä kuuluviin tulevaisuudessa. He sijoittavat kertomuksen uuteen viitekehykseen. Tulevaisuuden luokkahuoneissa tullaan näyttämään filmiaineistoa Pride kulkueista, aivan kuten me nykyään näytämme filmejä Nürnbergin joukkokokouksista. Opettajat selittävät: ’Kyllä, ihmiset ostivat ja myivät naisia ja lapsia.’ Lapset tulevat kuuntelemaan tätä silmät suurina hämmästyksestä aivan kuten tämän päivän oppilaat katsellessaan noita kauheita sotilasparaateja.” (5)

 

Sukupuolen tärkeys aikuiselle, entä lapset? Kun puhutaan sukupuolineutraalista avioliitosta ja lapsista, on ominaista, että  aikuisille sukupuolta pidetään tärkeänä tekijänä, mutta lapsille sitä ei pidetä tärkeänä. Ei pidetä tärkeänä, että lapsella on eri sukupuolta olevat vanhemmat. Anthony Esolen on kiinnittänyt huomiota tähän epäjohdonmukaisuuteen, jossa aikuisten tunteet ja mielihalut ovat tärkeämpiä kuin lasten:

 

Emme voi sanoa yhtä aikaa: ’Lapsen vanhempien sukupuolella ei ole merkitystä’, ja heti perään sanoa, että aikuisen vuodekumppanin sukupuolella on niin paljon merkitystä, että hän ei voi mitenkään mukauttaa elämäntapaansa luonnon mukaiseksi. Poika ei tarvitse isää, koska sukupuolella ei ole väliä. Mutta hänen äitinsä tarvitsee ’vaimon’, eikä hänen voida mitenkään odottaa ottavan itselleen miestä, koska tässä tapauksessa sukupuolella on enemmän merkitystä kuin millään muulla tässä maailmassa. (6)

 

Entä sitten käsitteet rakkaus ja tasa-arvo, jotka tavallisesti tulevat esiin keskusteltaessa sukupuolineutraalista avioliitosta. Onko asia todella näin eli onko kysymys uhrautuvasta rakkaudesta vai onko kysymys todellisuudessa itsekkyydestä, koska hylätään lasten oikeus isään ja äitiin? Lesbokodissa kasvanut Robert Oscar Lopez on kiinnittänyt huomiota tällaiseen retoriikkaan:

 

Saamme usein kuulla, että samaa sukupuolta olevilla pareilla on rakastavat kodit ja että he rakastavat lapsia. Minua tämä ei vakuuta, koska rakkaus merkitsee sitä, että teet uhrauksia toisen ihmisen puolesta sen sijaan, että odotat toisten uhrautuvan sinun puolestasi. Jos olet homoseksuaali ja rakastat lasta, sinä joko uhraat homoutesi ja kasvatat lapsen kodissa, jossa hänellä on äiti ja isä, tai luovut vanhemmuuden unelmasta ja hyväksyt sen, että adoptiolapsille annetaan koti, jossa heillä on sekä äiti että isä. Jos lapsi on orpo, erityislapsi tai valtion laitokseen hylätty asukki, tarvitsee tällainen lapsi äidin ja isän enemmän kuin kukaan muu, sillä hän tarvitsee vakautta ja normaaliutta oman traumansa takia. Et voi pyytää lasta sinun takiasi uhraamaan jotakin niin yleismaailmallista kuin äidin ja isän. (7)

 

Pyydänkin teitä, arvoisat Seta-liikkeen edustajat, auttamaan lapsia ja tekemään todellista ihmisoikeustyötä heidän puolestaan. Tiedotusvälineissä teitä kunnioitetaan ja arvostetaan, mutta harva puhuu lasten oikeuksien puolesta. Toivonkin, että te tartutte asiaan ja otatte huomioon myös lasten ihmisoikeudet, eli oikeuden isään ja äitiin. Muussa tapauksessa moni voi tulkita asian niin, että Seta marssii vain itsekkäiden himojen puolesta, eikä lasten asemalla ole merkitystä.

 

 

Teitä kunnioittaen

Jari Iivanainen

Lahti

 

 

Liite

 

Arvokkaat Seta-järjestön jäsenet! Otan tähän loppuun ennustuksen, joka liittyy myös teihin itseenne ja toimintaanne, ja joka on 43 vuoden takaa. Se on David Wilkersonin tunnetusta Näky-kirjasta. Tässä kirjassa ennustettiin jo vuosikymmeniä sitten nykyinen kehitys, eli miten homoseksuaalinen käytös tulee saamaan hyväksynnän yhteiskunnan ja kirkon piirissä. Tässä mielessä toiveenne ja tavoitteenne tulevat toteutumaan. Nämä asiat tuntuivat erittäin kaukaisilta vuonna 1973, mutta nyt ne alkavat olla todellisuutta. Seuraavaksi siis vuoteen 1973, jolloin David Wilkerson sai näkynsä siitä, mitä tulee tapahtumaan.

 

Näen tämän ylikirkon ”ymmärtämyksen” valepuvussa hyväksyvän homoseksualistit ja lesbolaiset jäsenikseen. Kirkon johtajat puolustavat homoseksualistista ja lesbolaista rakkautta eivätkä vain toivota sitä tervetulleeksi, vaan rohkaisevat harjoittamaan sitä.

   Homoseksualisti- ja lesbolaispappeja asetetaan virkoihin ja heille annetaan vaikutusvaltaisia paikkoja tässä kirkkounionissa, ja heitä tervehditään uudenlaisina uranuurtajina, jotka esittävät uusia käsityksiä rakkaudesta ja evankeliumista.

   Näen melkein jokaiseen suureen kaupunkiin Yhdysvalloissa ja kaikkialla maailmassa tulevan homoseksualistisia ja lesbolaisia kirkkoja, jotka pitävät huolta vain omista hengellisistä tarpeistaan ja jotka järjestynyt uskonto täysin tunnustaa ja joita se tukee. Opinto-ohjelmaan kuuluu pyhäkoulun ja kirkon kirjallisuutta, joka esittää lapsille ja teini-ikäisille, että homoseksuaalisuus on normaali ja hyväksyttävä kristityn seksuaalielämän muoto.

   Kaikkein murheellisinta on se, että näen tulevan päivän, jolloin homoseksualistit eivät enää etsi apua kirkolta. Sen sijaan ylikirkko puolustaa ja ihailee heitä heidän rohkeutensa vuoksi ja siitä syystä, että he haluavat olla erilaisia. Tämä superkirkko mukautuu ihmisen lihan heikkouksiin ja lähtee rohkaisemaan ihmiskuntaa synnissään. Syyllisyyskomplekseista syytetään vanhanaikaisia synnin tuomitsevia saarnaajia, koska nämä sanovat suoraan, mitä ajattelevat niiden ihmisten teoista, joiden pitäisi saada apua ja neuvoa. Uudenlaisin opetuksin yritetään valistaa ihmisiä elämään ongelmiensa kanssa ja jopa nauttimaan heikkouksistaan ”Jumalan lahjoina”.

 

On olemassa kaksi voimaa, jotka estävät homoseksualisteja antautumasta täydellisesti syntiinsä: yhteiskunta ei hyväksy heitä ja kirkko vastustaa heitä opetuksillaan. Mutta nämä esteet häviävät, kun yhteiskunta ei enää vastusta heidän syntiään eikä pidä sitä epänormaalina, vaan rohkaisee heitä siinä, ja kun kirkko ei enää saarnaa heidän synnistään, vaan tukee heitä heidän sukupuolisissa toiminnoissaan. Tulvaportit ovat auki, ja homoseksualisteja rohkaistaan jatkamaan synnissään. Näyssäni olen nähnyt, että nämä kaksi estettä pyyhitään pois tieltä, ja kun ne otetaan pois, seuraa kaaos.

   Uskokaa minua, kun kerron, että ei ole kovinkaan kaukana se aika, jolloin saatte lehdestä lukea, miten villit homoseksualistijoukot ovat hyökänneet viattomien lasten kimppuun puistoissa ja kaupungin kaduilla. Joukkoraiskaukset tulevat, aivan niin kuin niistä on ennustettu evankeliumeissa. Näen niiden tulevan meidän sukupolvemme aikana…

   Voitte odottaa useita homoseksuaalisia skandaaleja erittäin arvovaltaisissa paikoissa. Homoseksualistien yhteisöstä tulee niin sotaisa ja röyhkeä, että he hyvin pian pöyhkeilevät synnillään TV-ohjelmissa.

 

 

 

 

 

 

VIITTAUKSET:

 

1. Ari Puonti: Homoseksuaalisuus – hämmennyksestä selkeyteen, s. 101

2. Leanne Payne: Särkynyt minäkuva, s.30

3. Tapio Puolimatka: Yhteiskuntakoe lapsilla?, s. 109

4 Tapio Puolimatka: Jälkikristillisen maailman kauhut, s. 95

5 Tapio Puolimatka: Jälkikristillisen maailman kauhut, s. 100

6. Anthony Esolen: Defending Marriage: Twelve Arguments for Sanity (2014), Charlotte, NC: Saint Benedict Press, s. 149

7. Robert Oscar Lopez, s. 114