NAISET JA HENGELLINEN TYÖ
Tässä
kirjoituksessa käsitellään naisen asemaa seurakunnassa. Tarkoitus on tutkia,
mitä siitä on kirjoitettu Raamatussa eli esille otetaan jakeita, jotka jollakin
tavalla liittyvät aiheeseen. Niitä käydään lävitse sekä Uuden että Vanhan
testamentin puolelta. Samalla tuodaan esille joitakin käytännön esimerkkejä.
Sitä ennen käsitellään kuitenkin suurinta
tarvettamme, olimme sitten hengellisen työn tekijöitä tai emme. Tämän asian on
hyvä olla kunnossa jokaisen elämässä, koska sen rinnalla kaikki muut asiat ovat
vähäpätöisiä.
SUURIN
TARPEEMME – PELASTUMINEN. Kun on kyseessä hengellinen elämä ja iankaikkisuus, on ensinnäkin
tärkeää, että olemme uudestisyntyneet, uskossa, saaneet synnit anteeksi ja että
meillä on yhteys Jumalan kanssa. Tämä koskee niin hengellisen työn tekijöitä
kuin niitä, jotka eivät sitä ole. Sillä se, että joku on seurakunnan jäsen, ei
takaa, että hän on kokenut nämä asiat, vaan hän voi olla kaiken ulkopuolella ja
matkalla kadotukseen. Me voimme olla seurakunnan jäseniä, meillä voi olla
pappiskoulutus tai voimme olla uskovan kodin lapsia, mutta voimme silti olla
Jumalan valtakunnan ulkopuolella. Samoin meillä voi olla voimakkaita mielipiteitä
hengellisistä asioista ja naisen asemasta seurakunnassa, mutta emme silti
ymmärrä, mitä pelastava usko on.
Katsomme lainausta, joka puhuu samasta
aiheesta. Niilo Yli-Vainio kirjoitti ihmisistä, jotka haluavat käydä
kristitystä, mutta joilta puuttuu sisäinen kokemus kokonaan. He eivät pysty
vastaamaan selvästi, ovatko he uskossa ja pelastuneita.
Olen
toimintani aikana varmaan tuhansilta kysynyt, ovatko he uskovia. Tavallinen
syntinen sanoo suoraan: - Eihän sitä vielä. Mutta käännynnäinen kiertelee ja
kaartelee eikä anna suoraa vastausta suoraan kysymykseen. Hän haluaa käydä
kristitystä, mutta sisäinen kokemus puuttuu kokonaan. Siksi hän ei oikein osaa valehdellakaan.
Ei hän halua kieltää, mutta ei voi myöntääkään, kun jokin sisimmässä sanoo,
että ei ole sitä varmuutta, josta on puhuttu.
Usein käännynnäinen perustaa uskonsa isänsä
tai äitinsä oletettuun uskoon, kirkkoon tai johonkin kristilliseen toimintaan
tai tekoihin kuten lapsikasteeseen tai ehtoollisella käyntiin. (1)
Oletko
uskossa?
Edellisen
pohjalta on hyvä kysyä itseltään seuraava kysymys: ”Oletko uskossa?”. Tämä
kysymys nimittäin tehtiin muutamille tunnetuille kirkon jäsenille ja vaikuttajille
(Kotimaa 26. 7. 2007) eivätkä kaikki voineet antaa siihen selvää vastausta. Se
osoittaa, että uskon asiat olivat näille ihmisille sittenkin vielä hämärän
peitossa.
Mutta miten kukaan voi toimia hengellisen
työn tekijänä, jos ei pysty vastaamaan myönteisesti edes tähän perusasiaan?
Esim. herännäisyys ja muut herätysliikkeet syntyivät juuri siitä, että ihmiset
halusivat saada henkilökohtaisen selvyyden asiaan. Paavo Ruotsalainen ja muut
herännäisyyden johtajat eivät varmastikaan nyt olisi tunnettuja, jos he
olisivat jättäneet asian puolitiehen. He halusivat tietää, miten pelastua ja
olla uskossa, koska onhan kirjoitettu: Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa
(2 Kor 13:5).
Sentähden, mitä tulee omaan elämääsi, kysy itseltäsi, oletko
todella uskossa, saanut syntisi anteeksi, onko sinulla pelastusvarmuus ja
Kristus sydämessäsi vai onko uskosi vain teoreettista ja älyllistä? Nämä
kysymykset on hyvä esittää itselleen, koska mitä hyödyttää ottaa kantaa
hengellisiin asioihin ja naisen asemaan seurakunnassa, jos ei ymmärrä vielä uskon
perusasioita ja ole pelastuksen sisäpuolella. Meidän on ensin itse päästävä
selvyyteen, jotta voimme neuvoa toisia.
Katsomme toista lainausta, joka puhuu älyllisestä uskosta ja
luottavasta uskosta. Siinä tehdään ero näiden kahden asian välillä. Kertomuksen
henkilö oli pitkän aikaa teoreettisessa ja älyllisessä uskossa, mutta sitten
hän huomasi, ettei sellainen itsessään johtanut Jumalan yhteyteen. Mieti
sinäkin omassa elämässäsi, mikä tämänhetkinen tilasi on Jumalan edessä. Kerro Jumalalle
oma nykyinen tilasi, miten olet vastustanut hänen tahtoaan pelastaa sinut, ja
että haluat nyt päästä varmuuteen pelastuksesta. Älä jätä puolitiehen asiaa,
joka vaikuttaa iankaikkiseen kohtaloosi:
…Tämän
vuoksi uskon edellytyksenä vaadittiin evankeliumien oppien, oppien, OPPIEN
hyväksymistä. Mutta minut oli johdatettu hyväksymään nämä opit älyllisesti ja
vakaasti ennen kääntymystäni. Ja kun minulle sanottiin, että minun tuli uskoa,
vastasin, että minä uskon – eikä mikään väite tai vakuutus voinut vakuuttaa
minua siitä, etten olisi uskonut evankeliumia. Enkä kääntymykseni hetkeen
saakka ollut enkä voinutkaan olla vakuuttunut virheestäni.
Kääntymykseni hetkellä tai kun ensimmäisen
kerran harjoitin uskoa, näin tuhoisan erehdykseni. Havaitsin, että usko ei ole
älyllinen vakaumus siitä, että Raamatun vakuuttamat totuudet Kristuksessa
pitävät paikkansa, vaan että se on sydämen luottamusta Kristuksen
persoonaan. Opin, että Jumalan todistuksen Kristuksesta täytyi johtaa minut
luottamaan Kristukseen, uskomaan häneen Vapahtajanani, ja että pelkkä
Kristuksen oppeihin uskominen oli kohtalokas virhe, joka väistämättä jätti
minut synteihini. …Hänen halukkuuteensa ja kyvykkyyteensä kohdistuvan lujan
älyllisen vakaumuksen lisäksi olisi oleellisen tärkeää mennä hänen luokseen,
kääntyä hänen puoleensa, luottaa häneen…(2)
Luku
1 - Naiset seurakunnassa
