Uudistu rukouksessa!

Esipuhe

Tiedätkö, että rukouksen tiellä voi olla esteitä, jotka estävät meitä rukoilemasta luottavaisesti ja kestäväisesti? Vaikka olisimme vastaanottaneet Kristuksen elämäämme ja saaneet pelastua, ei rukouksen alkaminen, luottavaisuus sekä kestäväisyys siinä ole aina niin yksinkertaista, vaan tielle voi tulla monia turhia esteitä.

   Joskus syynä voi olla se, että emme ymmärrä oikeaa asemaamme Jumalan edessä Kristuksen kautta. Vaikka Kristuksen pitäisi olla vanhurskautemme, ja hänen kauttaan voimme lähestyä Jumalaa, niin emme ymmärrä tai sisäistä kunnolla tätä tärkeää perusasiaa. Saatamme tuijottaa omaan itseemme ja vajavaisuutemme, emmekä siksi pysty lainkaan odottamaan, että Jumala vastaisi juuri meidän rukoukseemme. Muiden "pyhempien ihmisten" rukouksiin odotamme hänen vastaavan, mutta itseltämme voi puuttua luottamus tällä alueella.

   Esteenä rukoukselle voi olla myös väärä opetus, eli sellaiset asiat kuin rukouksen suunta ja kuinka monta kertaa tulee rukoilla. Jos olemme saaneet väärää opetusta näillä alueilla, voi se viedä meidät turhille harhapoluille tai lamauttaa koko rukouksen. Jos unohdamme Jumalan, jota rukoilemme, olevan taivaassa, tai ajattelemme aina vain yhden rukouskerran riittävän, on hyvin mahdollista, että rukouksemme lamaantuu. Se muuttaa silloin muotoaan ja jää vain sanaksi muiden joukossa, mikä ei suinkaan ole tarkoitus.

   Aiomme seuraavilla riveillä pohtia tätä tärkeää asiaa ja myös sitä, miten on tärkeää rukoilla kestävästi. Tarkoitus on, että opittaisiin rukoilemaan luottavaisesti ja kestäväisesti, ja että voitaisiin poistaa turhat esteet rukouksen tieltä. Jos näin tapahtuu, muuttuu rukous helpommaksi.

Rukous tapahtuu Jeesuksen nimessä. Isä ottaa meidät vastaan Jeesuksen nimen, eikä oman nimemme kautta

Otollisuutemme Jumalan edessä perustuu Jeesuksen vanhurskauteen. Siksi voimme lähestyä Jumalaa luottavaisesti rukouksessa

Kolmas tärkeä asia on Jeesuksen vanhurskaus. Jos Jeesus on saanut astua elämäämme ja tulla Vapahtajaksemme, olemme samanaikaisesti saaneet hänen vanhurskautensa. Se merkitsee, että otollisuutemme Jumalan edessä ei enää riipu itsestämme, vaan Jeesuksesta, joka on täyttänyt kaikki Jumalan vaatimukset ja lain. Hän on vanhurskautemme, ja olemme tosiasiassa yhtä vanhurskaita ja yhtä otollisia Isän edessä kuin hän itse on.

   Sen tähden parasta on lopettaa turha itsemme ja puutteidemme tarkkailu, ja katsoa häneen vanhurskautenamme. Jos tämän teemme, ei meille varmastikaan tuota vaikeuksia lähestyä Jumalaa luottavaisesti rukouksessa:

- (1 Kor 1:30,31) Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi,

31. että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: "Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra."

- (Room 3:26) jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.

- (Room 5:1) Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.

- (Room 5:19) sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi.

Lisäksi kun on kyseessä Kristuksen vanhurskaus, ei ole mitään eroa ihmisten välillä. Silloin ei ole eroa esim. Paavalin ja nykyisten uskovien välillä; samoin Elia, suuri uskonsankari, ei ollut yhtään sen vanhurskaampi kuin kukaan meistäkään. Jumala kuuli hänen rukouksensa hänen vajavaisuudestaan huolimatta:

- (Jaak 5:16-18) Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.

17. Elias oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin, ja hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi; eikä satanut maan päällä kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen.

18. Ja hän rukoili uudestaan, ja taivas antoi sateen, ja maa kasvoi hedelmänsä.

Jumala kuulee rukoukset

Tärkeää rukouksessa on ymmärtää se, että Jumala kuulee rukouksemme. Hyvin tavallista rukoillessa on, että kiinnitämme kaiken huomion omaan itseemme tai uskoomme - onko minulla tarpeeksi uskoa, että Jumala voi vastata – sen sijaan, että yksinkertaisesti odottaisimme Jumalan kuulevan rukouksemme ja vastaavan niihin. Saatamme pyöriä itsetarkkailun kehässä ja miettiä omaa elämäämme sekä uskomme määrää, mikä ei lopulta auta mitään.

   Miten tämä ongelma voidaan voittaa, ei siihen auta muu kuin se, että emme tuijota itseämme ja uskoamme, vaan Jumalan lupauksia. Kun Raamatussa on monia paikkoja, joissa kerrotaan hänen kuulevan ja vastaavan rukouksiin, kannattaa niihin luottaa. Meidän on kiinnitettävä huomio niihin eikä omaan itseemme tai uskoomme:

- (1 Moos 17:20) Mutta myös Ismaelista minä olen kuullut sinun rukouksesi; katso, minä siunaan häntä ja teen hänet hedelmälliseksi ja annan hänen lisääntyä ylen runsaasti. Hänestä on polveutuva kaksitoista ruhtinasta, ja minä teen hänestä suuren kansan.

- (1 Sam 1:27) Tätä poikaa minä rukoilin; Herra antoi minulle, mitä häneltä pyysin.

- (2 Sam 22:7) Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa.

- (2 Kun 19:20) Niin Jesaja, Aamoksen poika, lähetti Hiskialle tämän sanan: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Mitä sinä olet minulta Sanheribin, Assurin kuninkaan, tähden rukoillut, sen minä olen kuullut.

- (2 Aikak 30:27) Ja leeviläiset papit nousivat ja siunasivat kansan; ja heidän äänensä tuli kuulluksi, ja heidän rukouksensa tuli Herran pyhään asumukseen, taivaaseen.

- (Esra 8:23) Niin me paastosimme ja anoimme tätä Jumalaltamme, ja hän kuuli meidän rukouksemme.

- (Ps 66:19,20) Mutta Jumala kuuli minua ja otti vaarin minun rukoukseni äänestä.

20. Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hyljännyt minun rukoustani eikä ottanut minulta pois armoansa.

- (Ps 6:10) Herra kuulee minun anomiseni, Herra ottaa minun rukoukseni vastaan.

- (Ps 65:3) Sinä kuulet rukouksen: sinun tykösi tulee kaikki liha.

- (Matt 7:7,8) Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.

8. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.

- (Joh 14:13,14) ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa.

14. Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen.

- (Matt 7:11) Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat!

- (1 Piet 3:12) Sillä Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän rukouksiansa, mutta Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan."

- (1 Joh 5:14) Ja tämä on se uskallus, joka meillä on häneen, että jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä.    

Väärä opetus voi estää meitä rukoilemasta oikealla tavalla. Pahimmillaan se voi viedä aivan harhateille tai lamauttaa koko rukouksen. Erityisesti rukouksen suunnalla on merkitystä ja toinen asia, joka kannattaa huomioida, on se, kuinka monta kertaa tarvitsee rukoilla samaa asiaa.

Mihin rukous kohdistuu – kohdistuuko se paholaiseen vai käännymmekö taivaassa olevan Jumalan puoleen?

Yksi tärkeä alue rukouksessa on sen suunta. Olisi tärkeää, että rukouksemme suuntautuisi aina Jumalaan, ei mihinkään muuhun. Joskus on mahdollista, että ihmiset keskittyvät enemmän paholaiseen ja pahoihin henkiin kuin Jumalaan. Tällaiset ihmiset ovat saattaneet nähdä kaikki ongelmat saatanan aiheuttamiksi ja ihmisten pelastumisenkin siitä riippuvaiseksi, jonka tähden he ovat kääntyneet enemmän paholaisen kuin Jumalan puoleen.

   Siihen heitä on saattanut johtaa opetus ns. hengellisestä sodankäynnistä, jossa "rukousta" on yritetty käyttää taisteluvälineenä ja auktoriteetin harjoittamisen välineenä paholaista vastaan, kun taas tavanomainen Jumalalta anominen on hylätty. Tämän tähden monet saattavat kuluttaa tuntikausia viholliselle puhumiseen ja joutua syviin ahdistuksiin, koska menevät väärille alueille.

   Ovatko nämä ihmiset kuitenkin menneet harhaan? Jos tutkitaan Raamattua, ei sieltä löydy opetusta siitä, että meidän pitäisi keskittyä tuntikausiksi paholaiseen ja sen ajattelemiseen. Sen sijaan kyllä osoitetaan, että rukouksen suunta on aina taivaassa oleva Jumala. Kun käännymme hänen puoleensa, voimme odottaa saavamme myös rukousvastauksia.

  Paavalikin, kun halusi maanmiestensä pelastuvan, ei keskittynyt viholliseen, vaan hän rukoili Jumalaa näiden ihmisten edestä (Room 10:1). Hänen esimerkkinsä kuten muut esimerkit osoittavat, että jos rukoilemme taivaassa olevaa Jumalaa, emme joudu harhaan. Monet suuret sielujenvoittajatkaan maailmassa eivät ole keskittyneet paholaiseen, vaan he ovat rukoilleet Jumalaa, viettäneet aikaa hänen kanssaan ja toimineet sitten Pyhän Hengen täyteydestä käsin - siinä on ollut heidän voimansa salaisuus.

- (Esra 8:23) Niin me paastosimme ja anoimme tätä Jumalaltamme, ja hän kuuli meidän rukouksemme.

- (Room 10:1) Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat.

- (Apt 12:5) Niin pidettiin siis Pietaria vankeudessa; mutta seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen edestänsä.

- (Matt 6:9) Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi;

- (Matt 9:38) Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.

- (Dan 9:3,4) Ja minä käänsin kasvoni Herran Jumalan puoleen hartaassa rukouksessa ja anomisessa, paastossa, säkissä ja tuhassa.

4. Minä rukoilin Herraa, Jumalaani, tunnustin ja sanoin: "Oi Herra, sinä suuri ja peljättävä Jumala, joka pidät liiton ja säilytät laupeuden niille, jotka sinua rakastavat ja noudattavat sinun käskyjäsi.

Lisäksi jos tutkitaan menneitä suuria herätyksiä, osoittavat ne selvästi, että rukous on niissä ollut tärkein tekijä. Nämä herätykset eivät ole syntyneet siten, että on keskitytty viholliseen ja hänen korottamiseensa, vaan siten, että on etsitty Jumalaa kestävästi rukouksessa.

   Charles G. Finney, jota Jumala käytti monissa herätyksissä, kertoo elämänkerrassaan, miten rukous oli tärkein välikappale herätyksissä. Vihollisen linnakkeet murtuivat, kun ihmiset ensin rukoilivat Jumalaa. Voimme odottaa, että jos nytkin tehdään samalla tavalla, Jumala alkaa toimia ja ihmiset tulevat myönteisiksi evankeliumin sanomalle:

Olen sanonut useampaan kertaan, että herätyksissä vallitseva rukouksenhenki oli niissä huomattavana piirteenä... Rukouksen kuulemisia tapahtui joka puolella niin silmiinnähtävän paljon, että kaikkien täytyi tulla vakuutetuiksi, että Jumala aivan päivittäin ja hetkittäin vastasi rukouksiin.

Asiantila oli nyttemmin Stephentownissa sellainen, että minun oli siirryttävä sinne asumaan. Niin teinkin. Minut oli sillävälin vallannut voimakas rukouksenhenki, niinkuin jo jonkun aikaa oli ollut tuon neidin laita. Rukouksen voima pian levisi ja kasvoi, ja sitä mukaan työkin voimistui, niin että Herran sana iski maahan väkevimmätkin miehet tehden heistä aivan avuttomia. Voisin mainita useita tällaisia tapahtumia.

En ole vielä puhunut tässä herätyksessä vallinneesta rukoushengestä, jota en saa jättää mainitsematta...

Välikappaleinani oli herätyksissa yksinkertainen saarna ja rukous, jota runsaasti käytettiin niin yksityisesti kuin yhteyspiireissä ja julkisissa rujouskokouksissa. Paljon painoa pantiin rukoukseen päävälikappaleena herätyksen edistämiseksi.

Kuten olen kertonut, olivat välikappaleina herätyksen kulussa rukouskokoukset, henkilökohtainen puhuttelu ja luonakäynnit, lentolehtisten jakaminen ja maallikoiden, niin miesten kuin naisten, tarmokkaat ponnistukset. Mikäli tiedän, eivät papit missään asettuneet sitä vastaan. Uskon, että he yleensä olivat sille myötätuntoisia. Mutta rukouksen voimaan oli yleensä niin suuri luottamus, että ihmiset tuntuivat varsin suuressa määrin panevan rukouskokoukset saarnatilaisuuksien edelle. Yleisenä vaikutelmana näytti olevan: "Me olemme saaneet neuvoa ja ohjausta, kunnes olemme paatuneet, nyt on meidän aika rukoilla." Rukoukset tulivat alati kuulluiksi ja niin hämmästyttävällä tavalla, että se herätti yleensäkin ihmisten huomiota kautta maan. Näimme selvästi, että vastauksena rukouksiin taivaan ikkunat avattiin ja Pyhän Hengen vuodatus tuli kuin virta ylitsemme.(2)

Riittääkö yksi kerta, kun rukoillaan?

Toinen väärä käsitys ihmisillä voi olla rukouksesta se, että tarvitsee rukoilla vain yksi kerta, niin saamme heti vastauksen. Esim. muiden pelastumisen puolesta on saatettu opettaa tällä tavoin.

   Mutta pitääkö tämä käsitys paikkansa eli riittääkö yksi rukouskerta aina? Katsomme asiaa seuraavien esimerkkien valossa:

Jeesus esimerkkinä. Hän rukoili samaa asiaa useamman kerran

Yksi esimerkki henkilöstä, joka rukoili useamman kerran saman asian puolesta, on Jeesus itse. Ollessaan Öljymäellä, hän rukoili saman asian puolesta, ei vain yhtä kertaa, vaan kolme eri kertaa - sen hän teki etsiessään Isän tahdon toteutumista omalla kohdallaan. Eli kun Jeesus on antanut muille tällaisen mallin, emme varmastikaan menettele väärin, jos noudatamme sitä.

   Toisaalta Jeesuksesta on kerrottu, että hän saattoi viettää koko yön rukoillen Jumalaa. On epätodennäköistä, että hän tänä aikana olisi rukoillut miljoonan eri asian puolesta, vaan todennäköisemmin hän keskittyi määrättyihin rukousaiheisiin, joita hänellä oli. Hän mm. rukoili, ettei Pietarin usko raukeaisi tyhjiin:

- (Matt 26: 44) Ja hän jätti heidät, meni taas ja rukoili kolmannen kerran ja sanoi samat sanat uudestaan.

- (Luuk 6:12) Niin tapahtui niinä päivinä, että hän lähti vuorelle rukoilemaan; ja hän oli siellä kaiken yötä rukoillen Jumalaa.

- (Luuk 22:31,32) Simon, Simon, katso, saatana on tavoitellut teitä valtaansa, seuloakseen teitä niinkuin nisuja;

32. mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään. Ja kun sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäsi."

Raamatun esimerkit kestävästä rukouksesta

Kun Jeesus opetti rukouksesta, painotti hän kestävää rukousta, josta vertaus leskivaimosta ja väärästä tuomarista on hyvä esimerkki.

   Merkillepantavaa vertauksessa on se, että leskivaimo yhä uudelleen toi saman asian väärän tuomarin eteen. Hän ei tuonut jatkuvasti uusia asioita tuomarille, vaan ainoastaan sen asian, mikä hänen mieltään painoi. Seurauksena naisen hellittämättömyydestä ja että hän vaivasi tuomaria jatkuvasti samalla asialla oli, että hän lopulta sai myönteisen vastauksen. Aivan samoin me, kun tuomme samat asiat yhä uudelleen Jumalan eteen rukouksessa, voimme odottaa saavamme vastauksia:

- (Luuk 18:1-7) Ja hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä.

2. Hän sanoi: "Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei peljännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä.

3. Ja siinä kaupungissa oli leskivaimo, joka vähän väliä tuli hänen luoksensa ja sanoi: 'Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan.'

4. Mutta pitkään aikaan hän ei tahtonut. Vaan sitten hän sanoi mielessään: 'Vaikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä,

5. niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, minä autan hänet oikeuteensa, ettei hän lopulta tulisi ja kävisi minun silmilleni.'"

6. Niin Herra sanoi: "Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo!

7. Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa?

Muiden pelastuminen on asia, jossa tarvitaan kestävää rukousta ja jossa samat rukousaiheet tuodaan yhä uudelleen Jumalan eteen

Sillä vaikka jokainen ihminen voi heti henkilökohtaisesti ottaa vastaan lahjaksi sellaiset asiat kuin pelastuksen, Pyhän Hengen kasteen ja ruumiin terveyden Jeesuksen täytetyn työn perusteella (Meidän ei tarvitse miljoonaa kertaa rukoilla "Pelasta minut!", vaan ottaa pelastus Jumalalta lahjana vastaan; Ilm 22:17), on silti eri asia, kun rukoillaan muiden ihmisten pelastumisen puolesta tai kun rukoillaan armolahjoja. Nämä asiat kuten kaikki herätykset ovat tavallisesti vain pitkällisen rukouksen tuloksia.

   Joskus muiden pelastumista joudutaan rukoilemaan kuukausia tai jopa vuosikymmeniä ennen kuin sen nähdään toteutuvan käytännössä. Esim. George Müller, joka vastaanotti tuhansia rukousvastauksia, joutui parin henkilön kohdalla odottamaan jopa vuosikymmeniä, ennen kuin he pelastuivat. Hän toi samat henkilöt Jumalan eteen päivittäin vuosien ajan, mutta he pelastuivat vasta hänen kuolemansa jälkeen. Müller on oiva esimerkki rukouksen kestävyydestä:

"Koko suuri salaisuus on siinä, ettei hellitä, ennen kuin rukousvastaus tulee. Viidenkymmenenkahden vuoden aikana olen joka päivä rukoillut kahden miehen puolesta, jotka ovat erään nuoruudenystäväni poikia. He eivät ole vielä pelastuneet, mutta kyllä he pelastuvat! Kuinka saattaisi käydä toisin? Lepään Jehovan pettämättömällä lupauksella. Jumalan lasten suuri virhe on siinä, etteivät he ole kestäviä rukouksessa. He eivät pysy lujina. Jos he tahtoisivat jotakin saada Jumalan kunniaksi, niin he rukoilisivat, kunnes he saisivat sen. Oi, kuinka hyvä, lempeä, armollinen ja alentuvainen meitä kohtaan onkaan Hän, jonka kanssa olemme tekemisissä! Hän on antanut minulle arvottomalle monin verroin enemmän, kuin mitä olen voinut rukoilla tahi edes ajatella! Olen vain heikko, syntinen miesraukka. Mutta hän on kuullut rukoukseni kymmenettuhannet kerrat ja käyttänyt minua välikappaleena johtamaan kymmeniätuhansia ihmisiä totuuden tielle. Sanon kymmeniätuhansia sekä tässä että muissa maissa. Nämä arvottomat huulet ovat julistaneet evankeliumia suurille joukoille, ja monet, monet ovat uskoneet iankaikkiseksi elämäkseen." (3)

Ennen kuin voi alkaa rukoilla, täytyy siihen keskittyä ja ennen kaikkea varata aikaa sitä varten. Esim. David Wilkerson totesi Näky-kirjassaan jo v. 1974, että tulevaisuuden pääsynti kristittyjen keskuudessa tulisi olemaan vapaa-ajan väärinkäyttö; he eivät käyttäisi aikaa Jumalan kanssa oleskeluun ja rukoukseen. Televisio ja muut turhat vapaa-ajan viettotavat varastaisivat ajan tärkeimmältä. 

   Niinpä sinun on varattava aikaa rukoukseen. Luovu turhista tekemisistä ja ala rukoilla esim. lähimmäistesi pelastuksen puolesta. Aluksi se voi tuntua vaikealta, jos et ole tottunut siihen, mutta varmasti heidän pelastumisensa iankaikkiselta kadotukselta on arvokkaampi asia kuin mikään muu täällä maan päällä:

- (San 24:11) Pelasta ne, joita kuolemaan viedään, pysäytä ne, jotka surmapaikalle hoippuvat.

- (Room 10:1) Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat.

Oswald J. Smith on kirjoittanut niistä ongelmista, joita me kohtaamme rukousta aloittaessamme. Lisäksi hän puhuu rukouksen merkityksestä, ja miten se saatetaan korvata omilla lahjoilla, kyvyillä ja puuhasteluilla. Yksin kestävä rukous voi johtaa siihen, mitä ei pelkillä luonnollisilla kyvyillä voida saada aikaan:

Mutta kristitty, joka käy esirukouksen tehtävään, kulkee aivan erilaisen kokemuksen kautta. Saatana tekee silloin kaikkensa, mitä voimallaan voi, estääkseen ja tukkiakseen tien. Hänen läsnäolonsa ja vastustuksensa on tietoisesti todettavissa.

   Masennuskin voi silloin osua tiellemme. Yhä uudelleen meistä tuntuu, että olemme valmiit luopumaan. Eipä ihme, että Herra esitti vertauksen ystävästä, joka tuli keskiyöllä toisen kotiin. Peräänantamattomuus on yksi tärkeimmistä ennakkoehdoista. Me rukoilemme määrätyn ajan, ja sitten, koska vastausta ei kuulu, me masennumme ja luovumme. Näin saatana käyttää erästä menestyksekkäintä asettaan meitä vastaan ja murtaa meidän päätöksemme tulla esirukoilijoiksi.

   Sitten kun kaikki muu on epäonnistunut, saatana panee työtaakkaa meidän harteillemme. Hän näkisi meidän mieluummin työskentelevän kuin rukoilevan hetkeäkään. Hän tietää aivan hyvin, että työ ilman rukousta on voimatonta ja hedelmätöntä. Näin ollen, jos hän vain voi saada meidät pysymään kiireisinä, niin että meillä ei ole aikaa rukoilla, hän saavuttaa tarkoituksensa...

   Esirukous on kristityn tehokkain ase. Mikään ei vedä vertoja sen voimalle. Se panee asiat tapahtumaan, kun kaikki muu on epäonnistunut; ja on kummallista, että me käännymme muiden apulähteiden puoleen saadaksemme aikaan sellaista, mikä voidaan saavuttaa vain rukouksen avulla. Jumala on antanut tämän mahtavan aseen meidän käsiimme, ja Hän odottaa meidän käyttävän sitä. Kuinka pettynyt Hänen täytyykään olla, kun me panemme sen sivuun ja korvaamme sen luonnollisilla apukeinoilla tehdessämme yliluonnollista työtä. (4)

Muistilistat voivat olla avuksi kestävään rukoukseen

Jos rukous tuntuu sinusta vaikealta pitemmän aikaa, voi muistilistoista olla apua. Voit kirjoittaa paperille kaikki ne rukousaiheet ja henkilöt, joiden puolesta rukoilet, ja sen jälkeen rukoilla jokaista niitä vuorollaan esim. 5-10 minuuttia. Kun olet käynyt tämän "kierroksen" loppuun, voit aloittaa sen yhä uudestaan tai pitää välillä taukoa.

   (Sama menetelmä eli muistilista, joka jaetaan osanottajille, voi olla toimiva vaihtoehto myös suuremmissa rukouskokouksissa. Esim. Yonggi Cho kertoo kirjassaan "Kokemuksiani rukouksesta", s.34, miten se toimii heidän kokouksissaan.)

   Rukous- ja muistilista voidaan laatia mm. seuraavan tyyppisistä asioista:

• Sukulaisten pelastuminen: puoliso, lapset, sisarukset, vanhemmat, isovanhemmat, lapsenlapset, serkut, tädit, sedät ja heidän perheensä.

• Naapurien ja ystävien pelastuminen.

• Työkaverien pelastuminen.

• Kansan johtohenkilöiden ja kaupungin johtohenkilöiden puolesta ja että he pelastuisivat. Tiedotusvälineiden edustajien puolesta myös. Esivallan puolesta rukoileminen tulisi olla yksi tärkeimpiä rukousaiheita:

- (Jer 29:7) Ja harrastakaa sen kaupungin menestystä, johon minä olen teidät siirtänyt, ja rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidän menestyksenne.

- (1 Tim 2:1-4) Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta,

2. kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa.

3. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme,

4. joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.

• Naapurikansojen puolesta ja että ihmisiä niissä pelastuisi.

• Lähetystyön puolesta.

• Hengellisen työn puolesta, mitä tehdään sekä seurakunnan johtohenkilöiden puolesta. Paavali kirjoitti:

- (Kol 4:2-4) Olkaa kestäväiset rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa,

3. rukoillen samalla meidänkin edestämme, että Jumala avaisi meille sanan oven puhuaksemme Kristuksen salaisuutta, jonka tähden minä myös olen sidottuna,

4. että minä sen ilmoittaisin, niinkuin minun tulee puhua.

- (Ef 6:18-20) Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta;

19. ja minunkin puolestani, että minulle, kun suuni avaan, annettaisiin oikeat sanat rohkeasti julistaakseni evankeliumin salaisuutta,

20. jonka tähden minä olen lähettiläänä kahleissa, että minä siitä rohkeasti puhuisin, niinkuin minun puhua tulee.

- (2 Tess 3:1) Sitten vielä, veljet, rukoilkaa meidän edestämme, että Herran sana nopeasti leviäisi ja tulisi kirkastetuksi muuallakin niinkuin teidän keskuudessanne

• Hiljattain uskoontulleiden puolesta ja että he kasvaisivat uskossa.

• Omat henkilökohtaiset ja perheen tarpeet sekä johdatus hengellisiin ja maallisiin asioihin.

Edellisissä kappaleissa on käsitelty rukousta, sen tarkoitusta ja miten on tärkeää, että siihen varataan aikaa. Silti rukouksen ohella voidaan harjoittaa paastoa, joka on tavallaan katkeamatonta ja sanatonta rukousta. Siinä me rukoilemme ja etsimme Jumalan tahtoa silloinkin, kun emme lausu sitä ääneen. Paaston olisi hyvä olla yksi osa hengellistä elämäämme, mutta valitettavasti se ei ole sitä aina ollut. Nykyajan seurakunnassa tämä alue on ollut paljolti laiminlyöty.

Jeesus ja opetuslapset paastosivat. Myös vanhan liiton puolella paastottiin

Jos kuitenkin katsotaan alkuseurakunnan aikaa, oli paasto siellä käytössä. Jeesus sanoi, että hänen poismentyään opetuslapset paastoaisivat. Hän varoitti meitä myös ulkokultaisuudesta paastotessamme. Vieläpä hän sanoi, ettei tietynlaisia ihmisiä voida vapauttaa kuin rukouksen ja paaston kautta. Pelkästään nämä Jeesuksen sanat osoittavat, että paasto varmasti oli käytössä siihen aikaan:

- (Matt 9:14,15) Silloin Johanneksen opetuslapset tulivat hänen tykönsä ja sanoivat: "Me ja fariseukset paastoamme paljon; miksi sinun opetuslapsesi eivät paastoa?"

15. Niin Jeesus sanoi heille: "Eiväthän häävieraat voi surra, niinkauan kuin ylkä on heidän kanssaan? Mutta päivät tulevat, jolloin ylkä otetaan heiltä pois, ja silloin he paastoavat.

- (Matt 6:16) Ja kun paastoatte, älkää olko synkännäköisiä niinkuin ulkokullatut; sillä he tekevät kasvonsa surkeiksi, että ihmiset näkisivät heidän paastoavan. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.

- (Mark 9:28,29) Ja kun Jeesus oli mennyt huoneeseen, niin hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä eriksensä: "Miksi emme me voineet ajaa sitä ulos?"

29. Hän sanoi heille: "Tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla."

Lisäksi hyvä esimerkki on apostoli Paavali, joka harjoitti paastoa elämässään. Hän teki sitä yksityisesti mutta myös yhdessä - ilmeisesti sopimuksesta - muiden kanssa. Niin ikään Apostolien teoissa on kerrottu, että ennen kuin Paavali ja Barnabas lähtivät ensimmäiselle lähetysmatkalleen, oli sitä edeltänyt rukous ja paasto:

- (2 Kor 11:27) ollut työssä ja vaivassa; paljon valvonut, kärsinyt nälkää ja janoa, paljon paastonnut, kärsinyt vilua ja alastomuutta.

- (Apt 13:1-4) Ja Antiokian seurakunnassa oli profeettoja ja opettajia: Barnabas ja Simeon, jota kutsuttiin Nigeriksi, ja Lukius, kyreneläinen, ja Manaen, neljännysruhtinas Herodeksen kasvinkumppani, ja Saulus.

2. Ja heidän toimittaessaan palvelusta Herralle ja paastotessaan Pyhä Henki sanoi: "Erottakaa minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut."

3. Silloin he paastosivat ja rukoilivat ja panivat kätensä heidän päällensä ja laskivat heidät menemään.

4. Niin he Pyhän Hengen lähettäminä menivät Seleukiaan ja purjehtivat sieltä Kyproon.

Paasto ei esiinny ainoastaan Uuden testamentin puolella, vaan jo vanhan liiton puolella sitä käytettiin useissa erikoistilanteissa. Esim. Jooel kehottaa ihmisiä kuuluttamaan pyhän paaston ja huutamaan Herran puoleen. Samoin voimme löytää muita viittauksia paastoon.

   Yksi mielenkiintoisimmista on Niiniven tilanne. Kun tässä kaupungissa kuulutettiin paasto ja käännyttiin Jumalan puoleen, väistyi tuomio kaupungin yltä ja se sai lisää jatkoaikaa. Ehkä sama pätee moneen nykyajan kaupunkiin maailmassa:

- (Jooel 1:14) Kuuluttakaa pyhä paasto, kutsukaa koolle juhlakokous, kootkaa vanhimmat ja kaikki maan asukkaat Herran, teidän Jumalanne, huoneeseen ja huutakaa Herran puoleen.

- (Joona 3:5,10) Niin Niiniven miehet uskoivat Jumalaan, kuuluttivat paaston ja pukeutuivat säkkeihin, niin suuret kuin pienet.

10. Kun Jumala näki heidän tekonsa, että he kääntyivät pois pahalta tieltänsä, niin Jumala katui sitä pahaa, minkä hän oli sanonut tekevänsä heille, eikä tehnyt sitä.

n tuleva alas.

- (Esra 8:21,23) Minä kuulutin siellä Ahava-joella paaston, että me nöyrtyisimme Jumalamme edessä ja anoisimme häneltä suotuisaa matkaa itsellemme, vaimoillemme ja lapsillemme ja kaikelle omaisuudellemme.

23. Niin me paastosimme ja anoimme tätä Jumalaltamme, ja hän kuuli meidän rukouksemme.

- (Neh 1:4) Tämän kuultuani minä istuin monta päivää itkien ja murehtien, ja minä paastosin ja rukoilin taivaan Jumalan edessä.

- (Dan 9:3, 21-23) Ja minä käänsin kasvoni Herran Jumalan puoleen hartaassa rukouksessa ja anomisessa, paastossa, säkissä ja tuhassa.

21. Ja kun minä vielä puhuin rukouksessa, tuli se mies, Gabriel, jonka minä olin nähnyt ennen näyssä, kiiruusti kiitäen minun tyköni ehtoouhrin aikana.

22. Ja hän opetti minua, puhui minulle ja sanoi: "Daniel, nyt minä olen lähtenyt neuvomaan sinua ymmärrykseen.

23. Kun sinä aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä olen tullut sitä ilmoittamaan; sillä sinä olet otollinen. Käsitä siis se sana ja ymmärrä näky.

Paaston merkitys terveydelle ja milloin ei paastoa?

Paasto voi hyvin edistää terveyttä. Varsinkin länsimaissa, jossa ihmiset ahtavat itsensä täyteen ruokaa, on paasto hyödyllistä. On todettu, että suuri osa sairauksista länsimaissa saa alkunsa liiasta syömisestä, mutta heti ihmisten rajoittaessa syöntiään, alkaa heidän terveytensä kohentua. Esim. sellaiset sairaudet kuin sydän- ja verisuonitaudit, aikuisiän diabetes ja syöpä voivat johtua liikasyömisestä. Paasto tai ainakin ruokamäärän vähentäminen on järkevää tällaisessa tilanteessa.

   On kuitenkin tilanteita ja sairauksia, joissa paastoa ei yleensä suositella, koska siitä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Tällaisia tilanteita voivat olla sokeritaudit, jotka vaativat insuliinihoitoa, raskaus- ja imetysaika, vakava sydän- tai verisuonisairaus, mikäli maksan tai munuaisten toiminnassa on vajavaisuutta, kilpirauhasen liika- tai vajaa toiminta, mikäli ihmisellä on vakavia mielenterveyshäiriötä ja psykooseja, kasvuikäisten paastoja - varsinkaan pitempiä - ei yleensä suositella, lisäksi mikäli ei ole aiempaa kokemusta paastosta, on hyvä aloittaa yhden tai korkeintaan kolmen päivän paastolla. Sen tähden, jos sinulla on kyseisiä vaivoja, on sinun ehkä syytä luopua paastosta tai harjoittaa puolipaastoa. Jos et ole varma omasta tilanteestasi, kannattaa sinun tarkistaa asia lääkäriltä, joka tuntee tilanteesi.

Paaston lopetus

Paaston lopetukseen liittyy tiettyjä sääntöjä. Mitä pitempi paasto on kyseessä, sitä tärkeämpää on sen oikea lopettaminen. Se pitäisi aina lopettaa luonnonmehulla (ensimmäiset ateriat pelkästään sitä), erittäin kevyellä hedelmä- ja kasvisravinnolla, ohuella vellillä ja marjakeitoilla, joita syödään sitä useampia päiviä, mitä pitempään paasto on kestänyt. (Yleensä siirtymävaiheeksi tavalliseen ravintoon suositellaan vähintään yhtä viikkoa pitemmän paaston jälkeen.) Jos liian pian siirrytään vahvaan ruokaan, voi se olla haitallista, jopa vaarallista ja aiheuttaa sairaustiloja. Sen tähden esim. 1-2 päivän paastot säännöllisin väliajoin suoritettuna ovat helpompia, koska niiden jälkeen ei tarvitse juuri lainkaan huolehtia siitä mitä syö.

Haluatko nähdä ihmisten pelastuvan ympärilläsi ja muutoksen tapahtuvan yhteiskunnassa? Monet haluavat näin ja se on paras toive, mikä kenelläkään voi olla. Mutta mikäli haluamme näiden asioiden toteutuvan, olisi meidän anottava riittävästi ja toistuvasti. Jos rukouksemme ovat vain muutaman minuutin huokauksia kestävän rukouksen sijasta, voi vastaus viipyä.

Rukous ja Jumalan toiminta ovat yhteydessä toisiinsa. Jos ei kylvä rukouksen siemeniä, ei voi odottaa saavansa tuloksia. Esimerkkejä historiasta

Rukousta voi verrata kuin siemenen kylvämiseen. Jos kylvämme siemeniä vähän, saamme väin vähän satoa. Jos kylvämme siemeniä enemmän, saamme satoakin enemmän kuten maanviljelyksessä. Rukousten kuuleminen on suhteessa siihen määrään, miten paljon olemme kylväneet "rukouksen siemeniä". Meidän täytyy anoa, että meille annetaan:

- (Jaak 4:2) Te himoitsette, eikä teillä kuitenkaan ole; te tapatte ja kiivailette, ettekä voi saavuttaa; te riitelette ja taistelette. Teillä ei ole, sentähden ettette ano.

- (Matt 7:7,8) Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.

8. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.

Kun rukous on kestävää, voidaan siihen odottaa vastauksia. Historiasta tältä alueelta löytyy useita esimerkkejä. Kun ihmiset ovat sitkeästi rukoilleet vuosien ajan, ovat he lopulta saaneet nähdä rukoustensa toteutuvan käytännössä.

   D.L.Moody on kertonut, että hänen aikanaan Englannissa herätys ei alkanut sattumalta vaan sai alkunsa sairaan naisen rukouksista, naisen, jolla oli listallaan 55 nimeä. Kun tämä nainen ei kyennyt tekemään mitään muuta, alkoi hän rukoilla ihmisten puolesta. Pian seurauksena oli, että ihmisiä alkoi tulla kääntymykseen ja rukoushuoneet täyttyivät etsivistä. Myös nämä 55 henkilöä pelastuivat. Naisen rukoukset tulivat kuulluiksi.

   Rukous ja herätys kulkevat aina käsi kädessä toistensa kanssa. Seuraavassa on muutamia esimerkkejä historiasta sekä asiaan liittyviä Raamatun paikkoja. Ehkä ne saavat sinut ja muut rukoilemaan entistä enemmän:

Charles G. Finneyllä oli sellainen rukouksen taakka. Kerta toisensa jälkeen hän meni metsiin tai johonkin muuhun yksinäiseen paikkaan ja oli siellä kuolemantuskissa Jumalan edessä. Toisinaan hän ei kyennyt pukemaan anomuksiaan sanoiksi. Hän kertoo meille, että hän saattoi vain vaikeroida ja itkeä; niin suunnaton oli se taakka, joka lepäsi hänen päällään. Ei ihme, että Jumala käytti häntä. Ei ihme, että hänestä tuli kaikkien aikojen suurin herätyssaarnaaja. Ei ihme, että Jumala kirkasti itseään hänen saarnatyössään. Finney tiesi, miten koetaan tuskaa rukouksessa.

   Jokainen Jumalan käyttämä mies on ollut rukouksen mies. Jos et ole koskaan oppinut, miten on rukoiltava, jos et ole koskaan oppinut, kuinka painiskellaan Jumalan kanssa, jos et ole koskaan oppinut, miten koetaan tuskaa, jos et tiedä mitään sielun synnytystuskista, silloin et myöskään tiedä, mitä merkitsee saada hengellisiä tuloksia. Jos haluat nähdä Jumalan kirkastettuna julistustyössäsi, sinun on ensin tultava rukouksen mieheksi. (5)

Sillä välin olin ahkerasti rukouksissa ja huomasin, että rukouksenhenki vallitsi varsinkin seurakunnan naisjäsenissä...

   Seuraavalla viikolla luullakseni pistäydyin hänen kotiinsa ja tapasin hänen miehensä kalpeana ja levottomana. Hän sanoi minulle: "Finney, luulen vaimoni kuolevan. Hän ei saa yön eikä päivän lepoa, vaan antautuu kokonaan rukoukseen. Hän on koko päivän ollut huoneessaan rukoilemassa, voihkien ja taistellen, ja minä pelkään, että tämä menee aivan yli hänen voimiensa." Kuullessaan minun ääneni olohuoneesta, hän tuli sänkykamarista kasvoillaan taivaallinen loiste, ja huudahti: "Mr Finney, Herra on tullut! Tämä työ on leviävä koko seutuun, yllämme on armon pilvi, ja me saamme nähdä sellaisen armotyön, ettemme ole ennen sellaista nähneet." Hänen miehensä näytti hämmästyneeltä eikä tiennyt mitä sanoa. Se oli hänelle uutta, mutta ei minulle. Olin nähnyt ennen samanlaista ja uskoin rukouksen tulleen kuulluksi, niin, olin siitä mielessäni aivan varma. (6)

Tiedän, mistä puhun, sillä olen nähnyt näin tapahtuvan mitä vaikeimmissa olosuhteissa. Esim. suuri herätys Rochesterin alueella alkoi erittäin epäedullisissa olosuhteissa. Siellä oli kuitenkin muutamia uskovia, joilla oli väkevä rukouksenhenki, ja tämä vahvisti meitä saarnaajia uskomaan, että Jumala sittenkin oli asiassa mukana. Jatkaessamme työtämme saatoimme havaita, että saatanan vastustuksen kasvaessa Jumalan Hengen ote samassa suhteessa terävöityi, kunnes kaikki esteet murskaava herätysaalto lopulta vyöryi tämän kaupunkiyhdyskunnan ylitse. (7)

Monet meistä muistanevat ne ihmeelliset asiat, joita Jumala teki Korealle muutamia vuosia sitten yksinomaan rukouksen vuoksi. Muutamat lähetyssaarnaajat päättivät kokoontua yhteen rukoilemaan joka päivä puolen päivän aikaan. Kuukauden kuluttua eräs veli ehdotti, ettei rukouskokouksia jatkettaisi, "koska mitään ei ollut tapahtunut". "Rukoilkaamme kukin kotonamme sen mukaan kuin meille sopii", hän sanoi. Muut kuitenkin vastustivat ehdotusta ja sanoivat, että heidänhän tulisi päinvastoin viettää enemmän aikaa rukouksessa. Niinpä he pitivät edelleen päivittäisiä rukouskokouksiaan neljän kuukauden ajan. Sitten siunaus alkoi yhtäkkiä vuotaa. Jumalanpalvelukset keskeytyivät siellä täällä itkuun ja syntien tunnustamiseen. Lopulta puhkesi suuri herätys...

   Eräs lähetyssaarnaaja julisti: "Maksoi vaivan viettää useita kuukausia rukouksessa, sillä kun Jumala antoi Pyhän Hengen, hän sai puolessa päivässä aikaan enemmän kuin kaikki lähetyssaarnaajat olisivat yhdessä voineet saada aikaan puolessa vuodessa." (8)

Kiinasta kotoisin olevalla pastori Ding Li Meillä oli rukouslistallaan 1100 opiskelijan nimi. Hänen rukoustensa välityksellä oli satoja voitettu Kristukselle. Näiden kääntymys oli niin perinpohjainen, että heitä lähti kymmenittäin hengelliseen työhön.

   Olisi helppoa kertoa lisää näitä hämmästyttäviä ja innostavia kertomuksia rukouksin saadusta siunauksesta. Mutta ei ole tarpeen tehdä niin. Minä tiedän, että Jumala haluaa minun rukoilevan. MInä tiedän, että Jumala haluaa sinun rukoilevan. (9)

E.M. Bounds: Rukousta on jatkettava koskaan uupumattomalla tarmolla, peräänantamattomuudella ja pettämättömällä rohkeudella. (10)

George Whitefield: Päiviä, jopa viikkoja olen viettänyt suullani maassa maaten äänettömässä ja äänekkäässä rukouksessa. (11)

A.T. Pierson: Helluntaipäivästä lähtien ei missään maassa ole ollut ainoatakaan hengellistä heräämistä, joka ei olisi alkanut yhteisellä rukouksella, vaikka vain kahden tai kolmen kesken; ei liioin sellainen ulos- ja ylöspäin suuntautuva liike ole jatkunut, jos rukouskokoukset on laiminlyöty. (12)

Yonggi Cho: Pastorit ja evankelistat ovat kysyneet minulta, miten heidänkin seurakuntansa voisi kasvaa niin kuin Koreassa on tapahtunut. He menevät kuitenkin kokousten jälkeen ulos syömään ja viettävät monta tuntia seurustellen. Aamulla he ovat niin väsyneitä, ettei rukoilemisesta tule mitään. Olen monien vuosien aikana nähnyt tällaista kaikkialla maailmassa...

   Korean herätystä ei saa pitää itsestäänselvyytenä. Vuosia sitten tutkin kirkkohistoriaa ja tajusin, että ei kannata rukoilla pelkästään sitä, että herätys alkaisi vaan tulisi rukoilla myös sitä, että herätys jatkuisi. Länsimaissa on herätystä aina alettu pitää muutaman vuoden kuluttua itsestäänselvyytenä. Niinpä ihmiset unohtavat juuri sen tärkeimmän, mikä sai herätyksen aikaan: he unohtavat rukouksen. Kun jatkuva ja palava rukous unohdetaan, herätyksen käyttövoima loppuu. Jatkuvuus pitää herätystä vielä jonkin aikaa yllä, ja sitten se sammuu...

   Kun Pyhä Henki synnyttää herätyksen vastauksena rukouksiin, herätyksen käyttövoimaa on pidettävä yllä, jotta herätys ei sammuisi. Jos rukous unohtuu, siirrytään käyttövoimasta jatkuvuuteen ja lopulta Jumalan erityinen apu loppuu. (13)

Yonggi Cho: Jotta herätys puhkeaisi ja jatkuisi, on rukoiltava ja paastottava. Tätä seikkaa en pysty riittävästi korostamaan, niin tärkeätä se on. (14)

Yonggi Cho: Olin nuori ja kokematon, joten jälleen kerran turvauduin rukoukseen. Rukoilin hyvin, hyvin paljon, ja Jumala alkoi toimia. Anoppini oli erityinen rukouselämäni innoituksen lähde tuohon aikaan. Hän piti erityisellä tavalla huolen siitä, etten nukkunut aamuisin yli 4:30:n, sillä meillä Koreassa harrastetaan aamurukouksia.

   Meillä kaikkien odotetaan nousevan ylös klo 4:30 ja rukoilevan. Erityisesti pastorin ei pidä nukkua tuon ajan yli. (15)

John Wesley: Kannattakaa hervonneita käsiä uskoen ja rukoillen; tukekaa horjuvia polvia. Onko teillä rukous- ja paastopäiviä? Rientäkää armoistuimelle ja jatkakaa siellä hellittämättömästi, ja siunaus on tuleva alas. (16)

Jumalan Henki voi siunata kahta, kun hän ei voi siunata yhtä. Aabraham ei yksin voinut toimittaa pelastusta Sodoman ja Gomorran kaupungeille, vaikka hänen rukouksensa painoivat kuin tuhat kiloa Jumalan vaa'assa. Mutta siellä oli hänen veljenpoikansa Loot, joka oli kaikkein suurimpia raukkoja, mitä voi ajatella. Hänellä ei ollut enempää kuin 15 grammaa rukousta itsessään, mutta tuo mitätön paino oli kuitenkin kylliksi painamaan alas vaakakupin, niin että Sooar säästettiin. Pane siis sinun 15 grammaasi suurten pyhien rukouksiin, sillä ne voivat tarvita sitä. (17)

- (Luuk 18:1-7) Ja hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä.

2. Hän sanoi: "Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei peljännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä.

3. Ja siinä kaupungissa oli leskivaimo, joka vähän väliä tuli hänen luoksensa ja sanoi: 'Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan.'

4. Mutta pitkään aikaan hän ei tahtonut. Vaan sitten hän sanoi mielessään: 'Vaikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä,

5. niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, minä autan hänet oikeuteensa, ettei hän lopulta tulisi ja kävisi minun silmilleni.'"

6. Niin Herra sanoi: "Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo!

7. Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa?

- (Luuk 11:5-8) Ja hän sanoi heille: "Jos jollakin teistä on ystävä ja hän menee hänen luoksensa yösydännä ja sanoo hänelle: 'Ystäväni, lainaa minulle kolme leipää,

6. sillä eräs ystäväni on matkallaan tullut minun luokseni, eikä minulla ole, mitä panna hänen eteensä';

7. ja toinen sisältä vastaa ja sanoo: 'Älä minua vaivaa; ovi on jo suljettu, ja lapseni ovat minun kanssani vuoteessa; en minä voi nousta antamaan sinulle'

8. minä sanon teille: vaikka hän ei nousekaan antamaan hänelle sentähden, että hän on hänen ystävänsä, nousee hän kuitenkin sentähden, että toinen ei hellitä, ja antaa hänelle niin paljon, kuin hän tarvitsee.

- (Luuk 2:36,37) Ja oli naisprofeetta, Hanna, Fanuelin tytär, Asserin sukukuntaa. Hän oli jo tullut iälliseksi. Mentyään neitsyenä naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa seitsemän vuotta,

37. ja oli nyt leski, kahdeksankymmenen neljän vuoden ikäinen. Hän ei poistunut pyhäköstä, vaan palveli siellä Jumalaa paastoilla ja rukouksilla yötä ja päivää.

- (Ps 119:147) Jo ennen aamun valkenemista minä huudan, sinun sanoihisi minä panen toivoni., sinun sanoihisi minä panen toivoni.

- (Matt 18:19,20) Vielä minä sanon teille: jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat, niin he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa.

20. Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä."

- (Joh 14:13,14) ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa.

14. Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen.

- (Mark 11:24) Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva.

- (Fil 4:6) Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,

Viittaukset:

1. Watchman Nee: Elämän rikkaus Kristuksessa, s. 11

2. Charles G. Finney: Ihmeellisiä herätyksiä

3. Charles Price: Ihmeitätekevä usko, s.37

4. Oswald J. Smith: Ketä Jumala käyttää, s.126-128

5. Sama

6. Charles G. Finney: Ihmeellisiä herätyksiä

7. Charles G. Finney: Kun herätys tulee)

8. Tuntematon Kristitty: Rukoileva kristitty, s.33,34

9. Sama , s.36

10. Leonard Ravenhill: Miksi herätys viipyy?, s.13

11. Sama, s.13

12. Sama, s.121

13. Yonggi Cho: Opeta minua rukoilemaan, s.14,15

14. Yonggi Cho: Opeta minua rukoilemaan, s.101

15. David Yonggi Cho: Kokemuksiani rukouksesta, s.36

16. Leonard Ravenhill: Miksi herätys viipyy?, s.8

17. C.H. Spurgeon: Sielujenvoittaja