Nature

Jarin etusivulle | Jarin kirjoituksia

Nykyihmisen uskomuksia

 

 

 

Naturalismi ja usko ihmisen kehitykseen ovat nykyajan virtauksia länsimaissa. Mutta kuka on konservatiivi ja kuka ei? Asiaa voi katsoa eri puolilta

 

 

Tässä kirjoituksessa tuodaan esille joitakin uskomuksia, joita nyky-yhteiskunnassa esiintyy. Niihin törmää, kun keskustelee ihmisten kanssa tai kun seuraa tiedotusvälineitä. Toistuvasti niissä esiintyvät samantyyppiset ajatusrakennelmat ja ajatukset, joita saatetaan painottaa. Nämä uskomukset tietysti vaihtelevat ihmisestä toiseen, mutta monet ovat yleisiä ja yhteisiä useimmille. Seuraavaksi lähdemme tutkimaan tätä aluetta. Tutkittavia aiheita ovat:

 

Sisällys:
1. Naturalismi eli suljettu maailmankaikkeus
2. Usko kehitykseen ja ihmisen viisauteen
3. Kuka on konservatiivi?
4. Käsitys Jumalasta

 

 

1. Suljettu maailmankaikkeus

 

Yksi nykyajan uskomuksista on naturalismi. Se on maailmankatsomus, johon ovat taipuvaisia useat itseään tieteellisinä pitävät ihmiset ja joka on tyypillinen länsimaisessa yhteiskunnassa. Sen tärkein piirre on, että aine on kaikki mitä on olemassa. Maailmankaikkeus on suljettu järjestelmä, joten naturalismissa ei tunnusteta yliluonnollista maailmaa ja Jumalaa. Myös ihmeet ovat mahdottomia, joten tällaiset ihmiset eivät usko Raamatun kuvauksiin parantumisista, veden päällä kävelystä tai toteutuneisiin profetioihin. Näitä asioita pidetään mahdottomina, koska ne eivät sovi naturalistiseen maailmankuvaan. Monet liberaaliteologit ovat esimerkkinä tällaisesta ajatustavasta.

   Jokainen meistä on kuitenkin oman aikansa lapsi – myös ne, joilla on naturalistinen maailmankatsomus. Kukaan meistä ei elä tyhjiössä ja myös naturalistit ovat omaksuneet näkemyksensä ympäröivästä yhteiskunnasta ja nykyisestä ajasta. Heidän käsityksensä ei ole sen viisaampi ja tieteellisempi, vaan se pohjautuu filosofiseen näkemykseen. Se tarkoittaa näkemystä, jossa lähtökohdat ovat ateistiset ja agnostiset, ja yliluonnollinen aines suljetaan pois jo lähtövaiheessa. Sitä mahdollisuutta ei edes pohdita, että tämä naturalistinen lähestymistapa ja maailmankatsomus voisi olla väärä. Ei oteta huomioon erehtymisen mahdollisuutta.

   Hyvä kuvaus naturalistisesta asenteesta löytyy Apostolien teoista. Siinä Paavali julisti kreikkalaisille filosofeille ja muille ihmisille Jeesuksen ylösnousemuksesta, mutta osa heistä suhtautui epäillen ja ivaillen asiaan. Heistä se tuntui täysin epäuskottavalta. Sama asenne on yleinen nytkin, kun kielletään yliluonnollinen todellisuus.

 

- (Apt 17:18, 32-34) Ja muutamat epikurolaiset ja stoalaiset filosofit väittelivät hänen kanssansa; ja toiset sanoivat: "Mitähän tuo lavertelija oikein tahtoo sanoa?" Toiset taas sanoivat: "Näkyy olevan vieraiden jumalien julistaja", koska hän julisti heille evankeliumia Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta.

32. Kuullessaan kuolleitten ylösnousemuksesta toiset ivasivat, toiset taas sanoivat: "Me tahdomme kuulla sinulta tästä vielä toistekin".

33. Ja niin Paavali lähti heidän keskeltänsä.

34. Mutta muutamat liittyivät häneen ja uskoivat; niiden joukossa oli Dionysius, Areiopagin jäsen, ja eräs nainen, nimeltä Damaris, sekä muita heidän kanssansa.

 

Toinen samanlainen kuvaus löytyy Apostolien teoista. Tällä kertaa Paavali kohtaa saddukeuksia ja fariseuksia, joista ensimmäiset eivät lainkaan uskoneet ylösnousemukseen tai enkeleihin ja henkeen, mutta fariseukset tunnustivat samat asiat. Saddukeukset ovat edelläkävijöitä nykyisille naturalisteille ja heidän käsityksensä ovat lähes samanlaiset:

 

- (Apt 23:6-10) Mutta koska Paavali tiesi osan heistä olevan saddukeuksia ja toisen osan fariseuksia, huusi hän neuvoston edessä: "Miehet, veljet, minä olen fariseus, fariseusten jälkeläinen; toivon ja kuolleitten ylösnousemuksen tähden minä olen tuomittavana".

7. Tuskin hän oli tämän sanonut, niin nousi riita fariseusten ja saddukeusten kesken, ja kokous jakautui.

8. Sillä saddukeukset sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ei enkeliä eikä henkeä, mutta fariseukset tunnustavat kumpaisetkin.

9. Ja syntyi suuri huuto, ja muutamat kirjanoppineet fariseusten puolueesta nousivat ja väittelivät kiivaasti ja sanoivat: "Emme löydä mitään pahaa tässä miehessä; entäpä jos henki tai enkeli on hänelle puhunut?"

10. Ja kun riita yhä kiihtyi, pelkäsi päällikkö, että he repisivät Paavalin kappaleiksi, ja käski sotaväen tulla alas ja temmata hänet heidän keskeltään ja viedä hänet kasarmiin.

 

Onko laatikko suljettu? Oletuksena naturalistisessa maailmankatsomuksessa siis on, että maailmankaikkeus on suljettu; aivan kuin umpinainen laatikko, johon eivät voi vaikuttaa yliluonnolliset asiat tai Jumala. Ei pidetä mahdollisena, että ihmeitä voi tapahtua tai Jumala voi vaikuttaa maailmaan. Siksi Uuden testamentin kuvausten näistä asioista uskotaan pohjautuvan senaikaiseen maailmankuvaan, mutta ettei sama ajatusmalli toimi enää meidän ajassamme. Nyt siitä on vapauduttu, koska ajatellaan, että ollaan paremmin selvillä asioista. Nyt tiedetään, ettei yliluonnollisia asioita ole todellisuudessa tapahtunut.

   On selvä, että tätä näkemystä on vaikea todistaa todeksi. Jos joku sanoo: ”Jumalaa ei ole”, se ei silti todista ettei hän olisi olemassa. Tai jos joku sanoo, ettei ihmeitä ole koskaan tapahtunut, se ei silti todista ettei niitä ole voinut tapahtua. Tällaiset ajatukset perustuvat vain ennakkokäsityksiin eikä siihen, mistä voidaan olla varmoja. Aina kun esitetään tällaisia väitteitä, pitäisi henkilöllä olla rajattomat tiedot kaikkeudesta. Kun väitetään: ”Tiedän, ettei ihmeitä ole voinut tapahtua ja ettei Jumalaa ole”, on se sama kuin jos joku sanoisi tietävänsä kaikki maailman asiat ja historian tapahtumat. Se edellyttäisi häneltä täydellistä ja tyhjentävää tietoa kaikista asioista, mutta kenelläkään ei voi olla sellaista tiedon tasoa.

   Seuraava kuva osoittaa tietomme rajallisuuden. Se osoittaa, miten on mahdotonta rajallisesta tiedosta käsin päätellä, ettei Jumalaa ole tai ettei ihmeitä ole tapahtunut. Jos henkilö tietää vain muutaman prosentin kaikesta tiedosta, siitä käsin hän ei voi kumota asioita, joita ei itse ole havainnut. Ne saattavat kuulua siihen alueeseen, mistä hän itse ei tiedä.

 

 

 

 

2. Usko kehitykseen ja ihmisen viisauteen

 

Usko kehitykseen ja ihmisen viisauteen on eräs tavallinen nyky-yhteiskunnassa esiintyvä piirre. Se tarkoittaa eräänlaista edistysuskoa, jossa uskotaan ihmiskunnan kehittyvän jatkuvasti ja täydellistyvän, kunhan siihen varataan tarpeeksi aikaa. Tämä valistususko, modernismi, joka sai alkunsa 1700-luvulla, pohjautuu lähes rajattomaan uskoon ihmiseen, mutta torjuu Jumalan ilmoituksen. Tärkeää osaa näyttelee erityisesti Darwinin teoria, jossa kehitysajatus tulee esille.

   Lisäksi yksityisesti monet pitävät itseään viisaina ja järkevinä. He uskovat omien käsitystensä järkevyyteen ja että ne perustuvat tosiasioihin. Ominaista on, että lähes jokainen pitää ajatuksiaan ja käsityksiään erehtymättöminä. He eivät yhtään epäile niiden luotettavuutta.

   Saadaksemme kuvan tästä alueesta, katsomme ensin Darwinin esille tuomaa evoluutioteoriaa. Se on tärkeää, koska nykyinen kehitysajatus on paljolti riippuvainen tästä teoriasta. 

                                                                   

Oliko Darwin oikeassa? Kuten todettiin, monet uskovat kehitykseen, jolla tarkoitetaan tavallisesti Darwinin evoluutioteoriaa. Ajatellaan, että kaikki on kehittynyt yksinkertaisesta alkusolusta tai elämänmuodoista niin, että nykypäivänä voidaan nähdä tuhansia monimutkaisia elämänmuotoja. Tämä on tiivistetysti ajatus, joka kehitysteoriassa esiintyy. Lisäksi voitaneen sanoa, että koko teoria lepää Darwinin ajatusten varassa. Jos hän oli oikeassa, on tiede kulkenut oikeaan suuntaan 150 vuoden ajan. Jos hän oli väärässä, ovat muut eksyneet hänen mukanaan.

   Entä todisteet? On todettava, että evoluutiota ja kehitystä todella tapahtuu, mutta sen on aina havaittu toteutuvan määrättyjen rajojen sisällä. Niissä on kyse ns. mikroevoluutiosta, muuntelusta joka tapahtuu perusryhmien sisällä, mutta ei makroevoluutiosta, joka saisi aikaan uusia lajeja. Tämä on yleisesti tiedossa.

   Hämmästyttävää kyllä, Darwinkaan ei pystynyt esittämään yhtään esimerkkiä makroevoluutioista eli todellisista lajimuutoksista. Niitä ei ole hänen tunnetuimmassa kirjassaan ”Lajien synty”, vaikka se tunnetaan sillä nimellä eikä muussakaan kirjallisuudessa. Esimerkit, joita Darwin tarkkana havainnoitsijana esitti, rajoittuvat aina muutoksiin ja vaihteluun perusryhmien sisällä kuten peippoihin, joita hän Galapagossaarilla tutki. Niissä ei ole kysymys makroevoluutiosta, uusien lajien synnystä.

   Seuraava lainaus tuo esille saman ajatuksen. Se on Darwinin eräästä kirjeestä, jossa hän myöntää, ettei hänellä ollut suoraa todistusaineistoa yhden lajin muuttumisesta toiseksi lajiksi. Hän oli alun perin tehnyt liian suuret johtopäätökset tavallisesta muuntelusta ja vaihtelusta perusryhmien sisällä:

 

Olen itse asiassa väsynyt kertomaan ihmisille, etten väitä esittäväni suoraa todistusaineistoa yhden lajin muuttumisesta toiseksi lajiksi, vaan uskon tämän näkemyksen pääasiallisesti olevan oikea siksi, että niin monia ilmiöitä voidaan sen avulla ryhmitellä ja selittää. (1)

 

Darwin ei siis voinut esittää esimerkkejä makroevoluutiosta, todellisista lajimuutoksista. Hänen esimerkkinsä rajoittuivat vain vähäiseen muunteluun, jota tapahtui esim. Galapagossaarien peipoissa.

    Seuraava lainaus tuo esille saman ongelman. Se osoittaa, miten makroevoluution vaatimat välimuodot ovat kyseenalaisia tai niitä ei ole lainkaan. Jos Darwin ja hänen teoriansa ovat totta, ei tällaisia ongelmia pitäisi olla, mutta niitä esiintyy toistuvasti tai pysyvästi. Paras johtopäätös fossiileiden perusteella on, että lajit ovat olleet valmiita ja erillisiä alusta alkaen. Se viittaa selvästi luomiseen.

 

Edesmennyt Dr Colin Patterson oli British Museumin (luonnonhistoria) vanhempi paleontologi – evoluution kannattaja ja fossiiliasiantuntija. Hän kirjoitti merkittävän kirjan evoluutiosta – mutta kun joku kysyi häneltä, miksi hänen kirjassaan ei ollut yhtään kuvaa välimuodoista (siirtymävaiheessa olevista eliöistä), hän kirjoitti seuraavanlaisen vastauksen:

 

   ”Yhdyn täysin mielipiteeseesi koskien kehitysopillisten, siirtymävaiheessa olevien eliöiden kuvituksen puuttumista kirjassani. Jos olisin tietoinen ainoastakaan sellaisesta, fossiilista tai elävästä, olisin mielelläni sisällyttänyt ne kirjaani. Ehdotat, että täytyisi käyttää taiteilijaa havainnollistamaan sellaisia välimuotoja, mutta mistä hän saisi tiedot piirustuksiinsa? Rehellisesti sanottuna en voisi hankkia hänelle näitä tietoja, ja jos minun pitäisi jättää asia taiteilijan näkemyksen varaan, eikö se johtaisi lukijaa harhaan?

   Kirjoitin tekstin kirjaani neljä vuotta sitten [kirjassa hän kertoo uskovansa joihinkin välimuotoihin]. Jos minun pitäisi kirjoittaa se nyt, luulen, että kirja olisi melko erilainen. Gradualismi (vähittäinen muuttuminen) on käsite, johon uskon. Ei vain Darwinin arvovallan vuoksi, vaan koska käsitykseni genetiikasta tuntuu edellyttävän sitä. Kuitenkin on vaikea väittää [kuuluisaa fossiiliasiantuntijaa Stephen J.] Gouldia ja American museumin väkeä vastaan, kun he sanovat, että välimuotofossiileja ei ole olemassa. Paleontologina työskentelen paljon filosofisten ongelmien parissa tunnistaessani eliöiden muinaismuotoja fossiiliaineistosta. Sanot, että minun pitäisi vähintäänkin ’esittää valokuva fossiilista, josta tietty eliöryhmä kehittyi.’ Puhun suoraan – ei ole olemassa yhtäkään sellaista fossiilia, joka kelpaisi aukottomaksi todisteeksi.” (2)

 

Onko ihmisen tieto ja viisaus luotettavaa? Kun meillä on ajatus kehityksestä sekä erilaisia käsityksiä ja viisailta tuntuvia ajatuksia, on toiseksi syytä kysyä, kuinka luotettavia ne ovat. Jos älylliset kykymme ovat peräisin alkeellisista elämänmuodoista, kuten Darwinin kehitysteoriassa oletetaan, tai jopa alkuräjähdyksestä, onko mielekästä luottaa sellaiseen tietoon ja viisauteen? Tämä sen takia, koska sattumanvarainen kehitys ei voi antaa vahvaa pohjaa ihmisen käsityksille, vaikka hän itse voi pitää niitä viisaina. Jos kaiken alku on persoonaton, järjelliseltä päättelyltä katoaa pohja. Silloin on syytä epäillä kaikkia ajatuksiamme ja niiden järkevyyttä. Emme voi olettaa, että kenenkään älylliset kyvyt ovat luotettavia. Ne voivat tuottaa yhtä hyvin valheellista kuin todenmukaista tietoa.

   Jos kaiken alku on sattumanvaraisessa synnyssä ja kehityksessä, joudumme kohtaamaan tämän ongelman. Jos älylliset kykymme eivät ole peräisin persoonalliselta Jumalalta, joka on ne ihmiselle antanut, on silloin kyseenalaista luottaa mihinkään tietoon ja ihmisen viisauteen. Hänen oletettu viisautensa voi olla harhapäättelyä. Tämän joutui myöntämään myös Darwin. Hän totesi, että jos ihminen on kehittynyt alemmista elämänmuodoista, eivät hänen vakaumuksensa ehkä ole luotettavia. Järjellinen päättely ja käsitys omasta viisaudesta ei voi olla varmalla pohjalla, mikäli ihmisen alku on sattumanvaraisissa prosesseissa:

 

Minussa herää aina hirvittävä epäilys, onko ihmismielen muodostamilla vakaumuksilla mitään arvoa, ovatko ne ollenkaan luotettavia, ottaen huomioon, että ihmismieli on kehittynyt alempien eläinten mielistä. Luottaisiko kukaan apinan mielessä kehittyneisiin vakaumuksiin, jos sen mielessä on yleensä mitään vakaumuksia. (3)

 

 

3. Kuka on konservatiivi

 

Tiedotusvälineissä on tavallista, että jos joku uskoo luomiseen tai esim. siihen, että homoseksuaalisuus on himo ja synti, josta voidaan vapautua ja josta tulee tehdä parannus, niin häntä nimitetään mm. äärikonservatiiviksi. Siihen ovat taipuvaisia monet ennakkoluuloiset toimittajat, jotka saattavat pitää omia käsityksiään parhaimpana ja järkevimpänä.

   Tietysti on totta, että jos joku uskoo luomiseen tai Jumalan ilmoitukseen Raamatun kautta, hän on konservatiivi eräässä mielessä. Hän on sellainen, koska luottaa asioihin, jotka on kirjoitettu vuosisatoja sitten. Hän pitää niitä totena, vaikka kyse on vanhoista asioista. Sitä voidaan nimittää konservatiivisuudeksi.

   Kuitenkin olemme kaikki samassa veneessä ja eräänlaisia konservatiiveja tulkitessamme historian tapahtumia. Se johtuu siitä, että meistä jokainen tavallisesti luottaa historian tapahtumiin ja pitää niitä totena. Se on yleinen käytäntö eikä siitä ole juuri poikkeuksia. Tämä asenne tulee ilmi seuraavissa esimerkeissä:

- Pidämme totena, että Aleksanteri Suuri valloitti suuren osan maailmaa, koska siitä on säilynyt tietoja nykyaikaan.

 

- Luotamme, että Caesariin liittyvät historian tiedot ovat paikkansapitäviä.

 

- Uskomme, että Napoleon on elänyt, koska hänet mainitaan eri lähteissä.

 

Kaikki ovat siis konservatiiveja eräässä mielessä. He ovat sellaisia, koska luottavat tapahtumiin, joista on mainittu vanhoissa historianlähteissä. Toiset näistä henkilöistä luottavat ainoastaan maallisiin lähteisiin, kun taas toiset pitävät luotettavana myös Raamatun kirjoituksia ja siinä olevia opetuksia. On kysymys erilaisista lähteistä, joita pidetään luotettavina.

    Kysymys siitä, mikä on konservatiivista ja mikä ei riippuu myös ajankohdasta, jossa elämme. Vaikka nykyaikana on muodikasta puhua esim. seksuaalivähemmistöistä myönteisesti, niin vielä 1900-luvun alkupuolella esiintyivät aivan toisenlaiset virtaukset. Silloin, sata vuotta sitten mm. kommunismi edusti uutta, modernia ja radikaalia ajatustapaa ja levisi moniin maihin, mutta nykyään sama ajattelutapa ei ole kovinkaan suosiossa. Maat toisensa jälkeen ovat luopuneet kommunismista. Tämä aatesuuntaus oli suosiossa noin yhden ihmisiän verran.

   Kaikki riippuu siis ajankohdasta, jossa elämme. On mahdollista. että nykyajan virtaukset tuntuvat naurettavilta ja typeriltä niistä, jotka elävät meidän jälkeemme. Tämä on tavallinen havainto historiasta. Jokainen sukupolvi voi pitää omia näkemyksiään parhaimpana, mutta myöhemmin samat näkemykset ja ideologiat voivat menettää suosionsa.

   Kysyä myös voidaan, kannattaako kaikkiin virtauksiin mennä mukaan? Radikaalit ja uudet ideologiat eivät aina ole hyödyksi ja voivat aiheuttaa vahinkoa ihmisille. Siksi on useimmiten järkevämpää pysyttäytyä vanhoissa arvoissa, jotka on todettu hyödyllisiksi ja kestäviksi. Ne, jotka pitävät itseään moderneina ja edistyksellisinä, ajavat usein asioita, jotka eivät ole hyödyksi yhteiskunnalle. Seuraava lainaus liittyy hyvin aiheeseen. Kaikki uusi ei ole aina hyvää vaan se voi muodostua vahingolliseksi:

 

Media esittää liberaalit ja konservatiivit vastapooleina, vaikka todellisuudessa arvokonservatiivi ja klassinen liberaali ovat useimmissa kysymyksissä varsin lähellä toisiaan. Suvaitsevaiston propagandassa konservatiivi on jonkinlainen protofasisti, joka on vain askeleen päässä natsismista. Natsismia voi kuitenkin luonnehtia konservatismin sijaan pikemminkin radikaaliksi ideologiaksi, joka joutui ensin siirtämään syrjään sellaisia konservatiivisia instituutioita kuin kirkon ja klassiset käsitykset ihmisarvosta.

   Konservatiivit taistelivat natseja vastaan – vai eikö Winston Churchill ollut konservatiivi? Kaikkien hämmästykseksi Saksa rakensi pian sodan jälkeen vakaan demokratian ja talousihmeen, jonka perustana olivat konservatiiviset arvot. Liittotasavallan ensimmäinen kansleri oli konservatiivipuolueesta CDU ja hänen vaalilauseensa vuonna 1957 oli Keine Experimente – Ei (yhteiskunnallisia) kokeiluja. Konservatismi oli kansallissosialismin vastainen aate ennen vuotta 1933, vuosina 1933-1945 ja vuoden 1945 jälkeen. (4)

 

Vielä yhden näkökulman ”konservatiivisuuteen” saamme, kun luemme Raamatun ja varsinkin Uuden testamentin kirjoituksia. On mielenkiintoista, että nämä vanhat kirjoitukset puhuvat meille myös tästä aiheesta, vaikkakin eri sanoilla. Löydämme toistuvasti Uuden testamentin sivuilta jakeita, jotka kehottavat meitä vapautumaan ”konservatiivisuudestamme”, joka tarkoittaa entisestä väärästä elämäntavastamme. Se tulee ilmi siinä, että meidän tulee uudestisyntyä, tehdä parannus, muuttua ja että Jumala luo uudet taivaan ja uuden maan. Nämä kaikki ovat asioita, jotka sotivat konservatiivisuutta ja vanhaa elämäntapaa vastaan. Olemmeko valmiit vastaamaan tähän haasteeseen?

 

Uudestisyntyminen. Jeesus puhui uudestisyntymisestä uskonnolliselle Nikodeemukselle. Hän sanoi, että jos joku ei uudestisynny ylhäältä, hän ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa:

 

- (Joh 3:1-3) Mutta oli mies, fariseusten joukosta, nimeltä Nikodeemus, juutalaisten hallitusmiehiä.

2. Hän tuli Jeesuksen tykö yöllä ja sanoi hänelle: "Rabbi, me tiedämme, että sinun opettajaksi tulemisesi on Jumalasta, sillä ei kukaan voi tehdä niitä tunnustekoja, joita sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssansa."

3. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa".

 

Parannus on asia, joka toistuvasti esiintyy mm. Jeesuksen ja Johannes Kastajan saarnoissa, mutta myös apostolien opetuksessa. Se tietysti tarkoittaa, että vanha, väärä elämäntapa on hyljättävä:

 

- (Matt 3:1,2) Niinä päivinä tuli Johannes Kastaja ja saarnasi Juudean erämaassa

2. ja sanoi: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle".

 

- (Luuk 13:2-5) Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Luuletteko, että nämä galilealaiset olivat syntisemmät kuin kaikki muut galilealaiset, koska he saivat kärsiä tämän?

3. Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.

4. Taikka ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun torni Siloassa kaatui heidän päällensä, luuletteko, että he olivat syyllisemmät kuin kaikki muut ihmiset, jotka Jerusalemissa asuvat?

5. Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte."

 

- (Apt 17:29,30) Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema.

30. Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.

 

Muutoksesta puhuvat mm. seuraavat jakeet:

 

- (2 Kor 3:18) Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.

 

- (Room 12:2) Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.

 

Uudet taivaat ja uusi maa. Paras asia, mikä esiintyy Ilmestyskirjassa, on Jumalan lupaus uudesta taivaasta ja maasta. Sinne voi jokainen ihminen päästä, jos hän janoaa iankaikkista elämää ja kääntyy Jumalan puoleen. Toisaalta jos pysymme synneissämme ja pidämme halpana Jumalan armon, joudumme silloin kadotukseen:

 

- (Ilm 21:1-8) Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.
2. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.

3. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;

4. ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."

5. Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki". Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet".

6. Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.

7. Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani.

8. Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema."

 

 

4. Käsitys Jumalasta

 

Yksi hyvin tavallinen käsitys on, että Jumala on vain rakkauden Jumala. Jos ihminen uskoo Jumalan olemassaoloon, hän ajattelee mielellään, että Jumala on vain rakastava ja hyvä sekä täynnä armoa. Hän näkee vain nämä Jumalan hyvät puolet ja ajattelee itse olevansa hyvä pataa Jumalan kanssa. Tällaiseen asenteeseen ovat taipuvaisia varsinkin liberaalit uskonnolliset ihmiset, jotka eivät halua näyttää ahdasmielisiltä, vaan esiintyvät avaramielisinä, edistyksellisinä ja suvaitsevaisina. Tavallisesti tällaiset henkilöt ovat suuressa suosiossa tiedotusvälineiden keskuudessa.

   Kysymys on kuitenkin siitä, mikä on totuus ja mikä ihmisen omaa toiveajattelua. Sillä jos otetaan Raamatun opetus lukuun, tulevat siitä molemmat puolet esille. Jumala on tietysti rakkaus (1 Joh 4:8: …sillä Jumala on rakkaus.) kuten monissa jakeissa osoitetaan, mutta hän on myös tuomari, joka tuomitsee syntisen kadotukseen, jos tämä ei tee parannusta. Tämä asia tulee niin usein esille, ettei sitä kannata ohittaa vain sen takia, että se tuntuu ahdasmieliseltä. Kysymys on siitä, onko asia totta vai ei. Tämä asia, Jumalan viha, tulee esille mm. seuraavissa jakeissa. Ne osoittavat sen, ettei Jumala edes voisi olla hyvä Jumala, jos hän ei asettuisi hyvän puolelle pahaa vastaan. Välinpitämätön Jumala, joka ummistaa silmänsä pahalta eikä reagoi siihen mitenkään, ei voisi olla sellainen.

 

- (Room 1:18) Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa,

 

- (Hebr 10:30,31) Sillä me tunnemme hänet, joka on sanonut: "Minun on kosto, minä olen maksava"; ja vielä: "Herra on tuomitseva kansansa".
31. Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin.

 

- (Ilm 20:12-15) Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.

13. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.

14. Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.

15. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.

 

Onneksi meille on osoitettu myös toinen puoli Jumalasta. Vaikka hän on täydellinen (Matt 5:48: Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on.") ja valkeus (1 Joh 1:5: Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä.), on hän myös rakastava Jumala, joka tahtoo parastamme. Hän haluaa, että kaikki tulevat pelastukseen ja ettei kukaan hukkuisi. Se tulee ilmi seuraavista jakeista:

 

- (1 Tim 2:3,4) Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme,

4. joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.

 

- (2 Piet 3:9) …sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.

 

Parhaiten rakkaus ilmenee siinä, mitä Jeesus on tehnyt puolestamme, jotta voisimme saada syntimme anteeksi ja iankaikkisen elämän. Jumala rakasti meitä niin paljon, että tahtoi pelastumistamme ja sitä varten Jeesus tuli. Katsomme joitakin Raamatun jakeita:

 

- (Joh 3:16) Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

17. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.

 

- (1 Joh 4:9,10) Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.
10. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

 

ANNA PELASTAA ITSESI!

 

Jos olet ollut erossa Jumalasta tai et ole lainkaan uskonut häneen, voit myös sinä pelastua ja saada syntisi anteeksi. Katsomme seuraavaksi, mitä asioita siihen sisältyy.

 

Oikea tieto on ensimmäinen tärkeä aihe. Siinä voidaan nähdä kaksi tärkeää asiaa. Ne ovat, että ihminen ei voi pelastaa itseänsä ja että Jeesus on tullut pelastamaan meidät:

 

Ihminen ei voi pelastaa itseänsä. Se tarkoittaa, että jokainen meistä on itsessään kadotettu, syntinen ja kuin hukkuva, jonka on mahdoton parantaa tilaansa itsestään käsin, koska olemme niin puutteellisia. Se tulee ilmi seuraavissa jakeissa:

 

- (Room 3:23) Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla

 

- (1 Joh 1:8) Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.

 

- (Joh 7:19) … Ja kukaan teistä ei lakia täytä.

 

Jeesus on tullut pelastamaan ihmisiä. Ratkaisu edelliseen toivottomaan tilaan on se, että Jeesus tuli pelastamaan ihmisiä. Hän on tullut välimieheksi ja sillaksi Jumalan sekä ihmisen välille. Kenenkään ei enää itsestään käsin tarvitse ansaita pelastusta ja Jumalan hyväksyntää, koska hän teki sen puolestamme:

 

- (Luuk 19:10) sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on".

 

- (1 Joh 4:9,10) Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.

10. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

 

- (Hebr 8:6) Mutta tämä taas on saanut niin paljoa jalomman viran, kuin hän on myös paremman liiton välimies, liiton, joka on paremmille lupauksille perustettu.

 

- (1 Piet 3:18) Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä,

 

Elämän luovuttaminen Jumalalle on toinen tärkeä aihe. Se tarkoittaa, että ihmisen tulee tehdä parannus synneistään ja kääntyä koko sydämestään Jumalan puoleen. Monet uskonnolliset ihmiset jättävät tämän vaiheen väliin, mutta se on välttämätöntä, koska katumattomat synnintekijät eivät tule perimään Jumalan valtakuntaa:

 

- (1 Kor 6:9,10) Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,

10. eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.

 

Luottamus. Kun ihminen on havainnut, ettei voi pelastaa itseänsä ja kun hän haluaa ilman ehtoja luovuttaa elämänsä Jumalalle, ei se vielä pelasta häntä.

   Sen sijaan pelastus tapahtuu silloin, kun panemme pelastuksen asiassa koko luottamuksen Jeesukseen emmekä enää usko itseemme. Pelastuksen perusta on ulkopuolella, siinä mitä hän on tehnyt puolestamme. Kun katsomme häneen, saamme kokea pelastuksen:

 

- (Joh 1:29) Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!

 

- (Apt 16:30,31) Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?"

31. Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi".

 

- (Joh 3:16) Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

 

Jos edelliset asiat ovat koskettaneet sinua ja haluat todella kokea pelastuksen, voit lausua seuraavan rukouksen:

 

PELASTUSRUKOUS. Herra, Jeesus, käännyn sinun puoleesi. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä sinua vastaan ja etten ole elänyt sinun tahtosi mukaan. Tahdon kuitenkin kääntyä synneistäni ja seurata sinua koko sydämestäni. Ja uskon myös, että syntini ovat anteeksiannetut sinun sovitustyösi kautta ja että olen sinun kauttasi saanut iankaikkisen elämän. Kiitän siitä pelastuksesta, jonka olet minulle lahjoittanut. Amen.

 

 

 

VIITTAUKSET:

 

1. Darwin, F & Seward A. C. toim. (1903, 1: 184): More letters of Charles Darwin. 2 vols. London: John Murray.

2. Carl Wieland: Kiviä ja luita (Stones and Bones), s. 15,16

3. Charles Darwin: The Life and Letter of Charles Darwin Including an Autobiographical Chapter. (1887, 1: 315-316), Toim. Fancis Darwin. London: John Murray.

4. Timo Vihavainen, Marko Hamilo, Joonas Konstig: Mitä mieltä Suomessa saa olla, s. 17,18

 

 

 

Lisää aiheesta:

Vaikka todisteet kumoavat evoluutioteorian ja viittaavat älykkääseen suunnitteluun, eivät tiedemiehet myönnä tätä naturalistisen maailmankuvansa takia

Ateistit väittävät usein omaavansa tieteellisen maailmankuvan. Tämä maailmankuva perustuu kuitenkin uskoon ja on ristiriidassa todisteiden kanssa

Tiedeuskovat ajattelevat kantansa edustavan  tiedettä, järkeä ja kriittistä ajattelua. Kuitenkin he turvatutuvat uskoon selittäessään kaiken alkuperää

Ihmisillä on mielikuva, että tiede on osoittanut todeksi kaikkeuden ja elämän synnyn itsestään sekä kehitysopin. Nämä mielikuvat perustuvat kuitenkin valheeseen

Fundamentalisti on taikasana, jota monet käyttävät torjuessaan Jumalan. He luulevat olevansa tieteellisiä, vaikka perustautuvat uskoon

 


 

 

 

 

 

 

 

 

Jeesus on

tie ja totuus

 ja elämä

 

 

  

 

Tartu kiinni iankaikkiseen elämään!

 

Lisää aiheesta:

Vaikka todisteet kumoavat evoluutioteorian ja viittaavat älykkääseen suunnitteluun, eivät tiedemiehet myönnä tätä naturalistisen maailmankuvansa takia

Ateistit väittävät usein omaavansa tieteellisen maailmankuvan. Tämä maailmankuva perustuu kuitenkin uskoon ja on ristiriidassa todisteiden kanssa

Tiedeuskovat ajattelevat kantansa edustavan  tiedettä, järkeä ja kriittistä ajattelua. Kuitenkin he turvautuvat uskoon selittäessään kaiken alkuperää

Ihmisillä on mielikuva, että tiede on osoittanut todeksi kaikkeuden ja elämän synnyn itsestään sekä kehitysopin. Nämä mielikuvat perustuvat kuitenkin valheeseen

Fundamentalisti on taikasana, jota monet käyttävät torjuessaan Jumalan. He luulevat olevansa tieteellisiä, vaikka perustautuvat uskoon