1. Naturalismi tarkastelussa

Kun Neuvostoliitto oli voimissaan, oli yhteiskunnan vallitseva suuntaus marxismi-leninismi yhdessä ateismin ja darvinismin kanssa. Tätä suuntausta pidettiin tieteellisenä ja se vaikutti oppikirjojen sisältöön ja kaikkeen koulutukseen. Lapset opetettiin pienestä pitäen hyväksymään ateistinen ja marxismi-leninistinen ideologia eikä sitä saanut kyseenalaistaa. Ideologian ylläpitäminen johti myös siihen, että kaikenlaisen hengellisen opetuksen levittäminen oli kiellettyä ja Raamattu oli kiellettyjen kirjojen joukossa. Eräässä kommunistipuolueen ohjelmaehdotuksessa sanottiin:

Puolue käyttää ideologisen kasvatuksen keinoja kasvattaakseen ihmisiä tieteellis-materialistisen maailmankatsomuksen hengessä ja voittaakseen uskonnolliset ennakkoluulot… Tässä tehtävässä on etsittävä tukea modernin tieteen saavutuksista, jotka ilmoittavat yhä täydellisemmin maailmankuvan, antavat ihmiselle yhä suuremman vallan luontoon eivätkä jätä mielikuvitustarinoille yliluonnollisista voimista mitään sijaa. (1)

Nykyaikana monissa länsimaisissa yliopistoissa on samanlainen ilmapiiri kuin menneessä Neuvostoliitossa. Monet tiedemiehet väittävät olevansa puolueettomia ja tieteellisiä, mutta tosiasiassa he ovat omaksuneet naturalistisen maailmankatsomuksen, jossa maailmankaikkeus on suljettu. Se tarkoittaa, ettei oteta Jumalaa lukuun maailmankaikkeuden alkuvaiheissa eikä muulloinkaan. Siihen ei aina suoraan viitata eikä sitä sanota avoimesti, mutta se on taustalla ajattelussa ja johtopäätöksissä. Sana Jumala ei ole kovin yleinen yliopistopiireissä. Tässä mielessä nykyinen yliopisto länsimaissa muistuttaa entistä neuvostojärjestelmää.

   Yksi osoitus naturalismista on käsitys tieteen ja uskon välisestä taistelusta. Tässä näkemyksessä yritetään jyrkästi torjua näkemys siitä, että Jumala on luonut maailmankaikkeuden ja elämän. Varsinkin nuoren maailmankaikkeuden ajatusta vastaan hyökätään. Samoin hyökätään älykkään suunnitelman ideaa vastaan. Jos puhuu näistä asioista, on seuraus hiukan samanlainen kuin Paavalin julistaessa Efesossa. Ihmiset eivät ottaneet sanaa vastaan eivätkä halunneet ottaa selvää asioista:

- (Apt 19:23-30) Tähän aikaan syntyi sangen suuri melu siitä tiestä.

24. Sillä eräs hopeaseppä, nimeltä Demetrius, joka valmisti hopeaisia Artemiin temppeleitä, hankki sillä ammattilaisille melkoisia tuloja.

25. Hän kutsui kokoon nämä sekä muut, jotka sellaista työtä tekivät, ja sanoi: "Miehet, te tiedätte, että meillä on hyvä toimeentulomme tästä työstä;

26. mutta nyt te näette ja kuulette, että tuo Paavali on, ei ainoastaan Efesossa, vaan melkein koko Aasiassa, uskotellut ja vietellyt paljon kansaa, sanoen, etteivät ne ole jumalia, jotka käsillä tehdään.

27. Ja nyt uhkaa se vaara, että ei ainoastaan tämä meidän elinkeinomme joudu halveksituksi, vaan myöskin, että suuren Artemis jumalattaren temppeliä ei pidetä minäkään ja että hän menettää mahtavuutensa, hän, jota koko Aasia ja koko maanpiiri palvelee."

28. Kun he sen kuulivat, tulivat he vihaa täyteen ja huusivat sanoen: "Suuri on efesolaisten Artemis!"

29. Ja koko kaupunki joutui sekasortoon, ja he ryntäsivät kaikki yhdessä näytelmäpaikkaan ja tempasivat mukaansa Gaiuksen ja Aristarkuksen, kaksi makedonialaista, jotka olivat Paavalin matkatovereita.

30. Ja kun Paavali tahtoi mennä kansanjoukkoon, eivät opetuslapset sitä sallineet.

Matti Leisola on kuvannut mielenkiintoisessa kirjassaan Evoluutiouskon ihmemaassa sitä, minkälaista suhtautuminen tiedemiespiireissä ja muualla voi olla, jos asettaa kyseenalaiseksi naturalistisen käsityksen maailmankaikkeuden ja elämän alkuvaiheista. Kirjan otsikkoina ovat sellaiset aiheet kuin ”professorit kiinnostuvat, rehtorit pelästyvät, kustantajat epäröivät, Yle varoo ja varoittaa, skeptikot hermostuvat, darvinistit pelottelevat”. Hyvin harva on valmis tutkimaan uskomustensa perusteita:

En ole kuitenkaan aina ajatellut näin; nuorena opiskelijana naureskelin kristityille ja heidän yrityksilleen laittaa Jumala tieteen aukkoihin. Kieltäydyin kuuntelemasta heidän perustelujaan ja sijoitin itse materialistiset selitykset näihin aukkoihin. Yleensä tätä niin sanottua ”aukkojen jumala” -argumenttia käytetään teistejä vastaan, mutta se sopii molempiin suuntiin, koska tietomme on aina vajavaista. Parempi vaihtoehto onkin arvioida sopiiko todistusaineisto paremmin naturalistiseen vai teistiseen näkemykseen. Oma tieni pois naturalistisesta evoluutiouskosta oli vaivalloinen ja pitkä.

   Kuvaan tässä kirjassa oman ajatteluni kehitystä yli 40 vuoden aikana. Käsittelen myös torjuntamekanismeja, vihaa, ennakkoluuloja, halveksuntaa, pelkoja, valtapeliä ja vainoja, joita jokainen vallitsevaa evoluutioparadigmaa – ja sen taustalla olevaa naturalistista maailmankuvaa – vastaan nouseva saa kokea. Olen monesti kohdannut uskonnotonta uskonkiihkoilua, jota edustavat henkilöt eivät ole valmiita luopumaan omista näkemyksistään todistusaineiston sitä vaatiessa. Itse asiassa todistusaineisto ja avoin keskustelu ei heitä edes kiinnosta.

   Evoluution älyllisen kriisin osoittaa se, että samaan aikaan, kun kriittiset tutkijat tekevät täsmällisesti argumentoituja tutkimuksia evoluutiomekanismin suorituskyvystä ja niiden rajoituksista, evoluution kiihkeät kannattajat turvautuvat yhä useammin tunteenomaisiin mielikuviin, ylimielisiin sutkauksiin, sensuuriin ja suoranaiseen pilkkaan. Yksi kirjani tavoite on osoittaa miten voimakkaasti naturalistinen evoluutioparadigma ohjaa sekä biologisten havaintojen että maapallon historian tulkintaa. (2)

Kuten todettiin, on naturalistinen maailmankatsomus vallitseva näkemys yliopistopiireissä. Siihen ei aina suoraan viitata eikä sitä sanota avoimesti, mutta se on taustalla ajattelussa ja johtopäätöksissä. Tässä näkemyksessä on Jumala selityksenä suljettu kaiken ulkopuolelle. Ei hyväksytä Jumalan vaikutusta missään vaiheessa. Sen sijaan uskotaan, että maailmankaikkeus sai itsestään alkunsa kuten myös elämä ja kaikki nykyiset kasvi- ja eläinlajit. Tätä ajatustapaa pidetään tieteellisenä, kriittisenä ja edistyksellisenä. Vastakohtana sille on luomisusko, jota nämä ihmiset pitävät vanhanaikaisena, ennakkoluuloisena, uskonnollisena ja puolueellisena näkemyksenä. Naturalismin yhdistämisessä tieteeseen on kuitenkin muutamia perustavanlaatuisia ongelmia. Niitä katsomme seuraavaksi.

Onko naturalismi tiedettä? Kuten todettiin, naturalistiset tiedemiehet uskovat edustavansa tiedettä, kun he hyväksyvät naturalistisen selityksen maailmankaikkeuden alkuvaiheista.

   Tässä he ovat kuitenkin väärässä. He ovat omaksuneet yhden maailmankatsomuksen muiden joukossa, eikä sillä ole mitään tekemistä tieteen kanssa. On väärin yhdistää naturalistinen maailmankatsomus tieteeseen. Mistä tämä johtuu?

   Syy on yksinkertainen: kukaan ei ole nähnyt maailmankaikkeuden alkua eikä elämän syntyä, koska nämä tapahtumat ovat suorien havaintojen ulkopuolella. Niinpä kun naturalistiset tiedemiehet määrittelevät oman kantansa tieteelliseksi ja vastakkaisen näkemyksen uskonnolliseksi, ovat he väärässä. Myös heillä on uskonnollinen kanta ja uskonnollinen maailmankatsomus. He uskovat aineen itsestään kehittyneen taivaankappaleiksi ja synnyttäneen elämää, kun taas teismissä oletetaan Jumalan olevan kaiken takana. Nämä kaksi näkemystä voidaan tiivistää seuraavanlaisissa uskontunnustuksissa. Ensimmäinen niistä on Heprealaiskirjeestä ja teistinen näkemys:

 Teismi:

- (Hebr 11:3) Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.

Naturalismi ja ateismi:

Uskon kautta me ymmärrämme, että maailmankaikkeus syntyi tyhjästä, että aine itsestään muodosti taivaankappaleet ja että elämä syntyi itsestään.

Kun tiedemiehet ja muut ovat omaksuneet uskon kautta naturalistisen maailmankatsomuksen, he ovat kuitenkin harvoin tutustuneet uskonsa perusteisiin (Kirjoittaja voi sanoa tästä jotain oman kokemuksensa perusteella. Olin ennen ateisti.). Heidän näkemyksensä voi perustua muutamiin koulukirjatietoihin tai luonto-ohjelmiin, mutta yleensä he eivät ole yrittäneet selvittää, kuinka luotettavia nämä käsitykset ovat. He ovat omaksuneet naturalistisen käsityksen, koska ovat syntyneet sellaiseen kulttuuriin, jossa sitä opetetaan. Matti Leisola kertoo oman kokemuksensa siitä, miten näin on tapahtunut tiedemaailmassa. Naturalismi ja evoluutioteoria on hyväksytty ilman kunnollista perehtymistä evoluutioteorian perusteisiin:

Yllätyin, että kansainvälisesti tunnettu biokemisti hyväksyi evoluutioteorian, ilman että oli koskaan ajatellut sitä tarkemmin. Keskustelumme aiheesta jatkuivat samana vuonna Sveitsissä ja myöhemmin Suomessa. Olen keskustellut satojen tutkijakollegoiden kanssa eri puolilla maailmaa samasta aiheesta, enkä ole tavannut vielä yhtään ihmistä, joka olisi kunnolla perehtynyt evoluutioteorian perusteisiin. Kohtaan usein seuraavan väitteen: ”Koko tiedeyhteisö pitää evoluutioteoriaa varmana asiana.” Totuus asiassa on aivan toinen; vain pieni osa tiedeyhteisöä on vakavasti edes ajatellut asiaa. He ovat omaksuneet evoluution osana länsimaista tiedeopetusta. (3)

Naturalismi ja yhteys panteismiin. Maailmassa on erilaisia filosofisia näkemyksiä, joista panteismi on yksi. Tässä maailmankatsomuksessa oletetaan, että luonto ja jumala ovat yhtä ja ettei voi olla mitään niiden ulkopuolella. Luomakunnan oletetaan saaneen alkunsa samasta persoonattomasta jumaluudesta. Mm. hindulaisuudessa esiintyy tämä näkemys, jossa luonto ja jumala samaistetaan toisiinsa. Luonnonkansojen animismi, jossa henkiä nähdään kaikissa esineissä, on lähes samanlainen näkemys.

   Rabi Maharaj, entinen hinduguru, kertoo aiheesta lisää. Hänen oli vaikea sisäistää sitä hindukäsitystä, että luoja ja luomakunta ovat yksi ja sama:

Kolmantena oppikouluvuotenani koin sisäisen ristiriitani yhä syvenevän. Tajusin, että Jumala on Luoja; hän on erillinen ja irrallaan maailmankaikkeudesta, jonka hän on luonut. Tämä taju, joka oli ollut osa minua jo pikkupoikavuosistani alkaen, oli selvästi päinvastainen kuin hinduismin antama selitys, että Luoja ja luomakunta olivat yksi ja sama… Todellinen ristiriita oli kahden vastakkaisen jumalakuvan välillä: oliko kaikki olevainen Jumalaa vai voiko hän luoda kallion tai ihmisen ilman, että se oli osa häntä itseään? (4)

Entä ateistinen naturalismi? Mielenkiintoista on, että se ei paljoakaan poikkea panteismistä. Tiedemiehet, jotka väittävät edustavansa tiedettä, antavat aineelle usein yliluonnollisia ja ihmeellisiä ominaisuuksia aivan kuten panteismissä. He esim. selittävät, miten materia sai aikaan elämää, vaikka kenelläkään ei ole kokemusperäistä tietoa siitä. Samoin he voivat antaa lukuisia samanlaisia selityksiä, missä luonto luo uutta ja synnyttää monimutkaisia rakenteita. Seuraavassa on muutamia esimerkkejä. Tällaista kielenkäyttöä ja tarinointia esiintyy toistuvasti luonto-ohjelmissa ja evoluutiokirjallisuudessa. Niissä aineelle annetaan sellaisia ominaisuuksia, jotka ovat perinteisesti kuuluneet vain kaikkivaltiaalle Jumalalle:

• Maailmankaikkeus sai aikaan oman olemassaolonsa

• Tähdet ja planeetat muodostuivat materiasta itsestään

• Luonto keksi tavan valmistaa aminohappoja ja elämän rakennusaineita

• Luonto sai aikaan ensimmäisen solun, joka alkoi kehityksensä kohti ihmistä

• Luonto keksi tavan, miten yksisoluiset eliöt muuttuvat monisoluisiksi

• Luonto sai aikaan trilobiitin monimutkaiset silmät

• Luonto keksi, miten suvuton lisääntyminen saattoi muuttua suvulliseksi lisääntymiseksi

• Luonto kehitti koiran tarkan hajuaistin, lintujen suunnistuskyvyn ja lepakoiden kaikuluotaussysteemin

• Luonto teki gepardista nopean

• Luonto sai aikaan siivet, jotka mahdollistavat liikkeen ilmassa

Kun naturalistisen maailmankatsomuksen omaavat tiedemiehet ovat antaneet aineelle yliluonnollisia ominaisuuksia, ovat he myös myöntäneet ihmeiden mahdollisuuden. Tässä yhteydessä he eivät kuitenkaan puhu yliluonnollisesta kaikkivaltiaasta Jumalasta, vaan olettavat kaiken tapahtuneen itsestään. He ajautuvat lähes samanlaiseen käsitykseen kuin mitä panteismissäkin esiintyy, eli antavat luonnolle ja aineelle jumalallisia piirteitä. Richard Dawkins tuo esiin tällaisen näkemyksen kirjassaan Sokea kelloseppä (s. 156,172). Hän selittää elämän syntyä ja ihmisen tietoisuuden kehittymistä:

On ilmeistä, ettei näin pieni todennäköisyys anna meille juuri lainkaan toivoa siitä, että laboratoriossamme tapahtuisi elämän syntymisen ihme. Jos kuitenkin oletamme, että elämä on syntynyt maailmankaikkeudessa vain kerran, teoriamme sallii hyvin suuria onnenpotkuja, koska maailmankaikkeudessa on hyvin paljon planeettoja, joilla elämä olisi voinut syntyä. Tällainen oletus on oikeutettu, koska elämää todistettavasti on olemassa…

   Esitän väitteen, joka on ristiriitainen, mutta juuri sen takia mitä kiinnostavin. Väitän, että luonnontieteilijöinä meidän pitäisi olla nykyistä huolestuneempia, jos ihmisen tietoisuuden kehittymiseen ei näyttäisi liittyvän ihmettä. Arkielämämme näkökulmasta katsoen aivan ilmeinen ihme on juuri se osa teoriaa, jota haemme elämän syntyä selittäessämme.

2. Älykkään suunnittelun kieltäminen on älytöntä

Naturalistisessa maailmankatsomuksessa ja teismissä on yksi olennainen ero: naturalismissa oletetaan, että on olemassa ainoastaan kosmos eli materia. Teismissä sen sijaan oletetaan, että kosmoksen lisäksi on Jumala. Siinä on tiivistettynä ero naturalismin ja teismin välillä.

   Sama asetelma nousee esille suhtautumisessa älykkääseen suunnitteluun. Kun naturalistit eivät myönnä yliluonnollisen Jumalan vaikutusta missään vaiheessa, suhtautuvat he kriittisesti myös älykkään suunnitelman ideaan (intelligent design). He suorastaan torjuvat sen, mitä voidaan pitää loogisena seurauksena heidän materialistisesta maailmankatsomuksestaan. Tässä asiassa kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin:

• Kun naturalismissa oletetaan, että argumentit älykkään suunnitelman puolesta eivät ole tiedettä, mutta argumentit sitä vastaan ovat tiedettä, on se itsessään järjetön ajatus. Mikä tekee älykkyyden myöntämisestä uskonnollisen näkemyksen ja sen kieltämisestä viisaan ja tieteellisen näkemyksen? Ei varmastikaan mikään. Kyseessä on ainoastaan ennakkoasenteeseen perustuva näkemys, josta halutaan pitää kiinni. Sillä ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa.

   Toisaalta arkielämässä ja käytännön työssä monet tiedemiehet toimivat vastoin naturalistista käsitystä. He myöntävät älykkyyden olemassaolon tai etsivät siitä merkkejä:

- Seti -projekti perustuu siihen, että avaruudesta etsitään älykkyyttä aivan kuten sitä on maan päällä. Oletuksena on, että muuallakin esiintyy älykästä elämää.

- Arkeologi etsii älykkyyden merkkejä kaivaessaan maata. Häntä eivät kiinnosta tavanomaiset kivet vaan sellaiset, joissa esiintyy kirjoitusta tai sitten hän etsii esineitä, joissa näkyy suunnittelun merkkejä.

- Teknologian alueella voidaan etsiä älykkäitä ideoita luonnosta. Esim. lintujen siivistä on saatu ideoita lentokoneiden siipien suunnitteluun. Toinen esimerkki ovat japanilaisten huippunopeiden junien keulat, jotka on suunniteltu kuningaskalastajan nokkaa mallina käyttäen. Näin junat on saatu hiljaisemmiksi, nopeammiksi ja ne kuluttavat vähemmän sähköä.

   Tuoreessa suomalaisessa tiedelehdessä (Tiede 3/2014) kerrotaan lisää esimerkkejä siitä, miten luonnosta on etsitty mallia teknologisessa suunnittelussa. Eräs artikkeli kertoo, miten ottamalla mallia simpukankuoren helmiäisestä kanadalaiset tutkijat saivat lasilevyn 200 kertaa tavallista iskunkestävämmäksi. Toinen artikkeli kertoo, miten granaattiomenan rakennetta matkimalla akuista saa entistä kestävämpiä. Tällaiset esimerkit viittaavat kaikki älykkääseen suunnitteluun luonnossa, ja miten sitä voidaan käyttää hyväksi.

• Naturalistisessa käsityksessä oletetaan, että alkutila oli persoonaton ja järjetön. Tätä käsitystä pidetään järkevänä ja tieteellisenä, vaikka se on ristiriidassa esim. kambriräjähdyksen kanssa. Kambriräjähdys, jonka oletetaan evoluutioasteikon mukaan tapahtuneen n. 530 miljoonaa vuotta sitten, osoittaa elämän olleen alusta alkaen monimutkaista ja älykästä. Nämä havainnot ovat siten ristiriidassa sen kanssa, että alkutila oli vailla älyä ja persoonaton.

   Entä sitten, jos kaikki on todella saanut alkunsa vailla älyä olevasta tilasta kuten alkuräjähdyksessä? Tai jos ihminen on kehittynyt apinan kaltaisista olennoista, kuten evoluutioteoriassa oletetaan? Silloin perustavanlaatuinen ongelma on, miten voimme luottaa järkeemme ja havaintoihimme. Vaikka kuinka pitäisimme itseämme järkevinä ja tieteellisinä – kuten naturalistiset tiedemiehet ja melkein jokainen ihminen tekee – on melko kyseenalaista luottaa sellaisiin tietoihin. Alkuräjähdyksen kaltaisesta tilasta kehittyneet aivot ja ajatukset eivät voi olla kovin luotettavia Tämä ongelma nousee esiin naturalistisessa käsityksessä, jossa kaiken oletetaan alkaneen vailla älyä olevasta tilasta.

   Toinen ongelma on, mistä informaatio ja äly tulivat, jos niitä ei ollut alussa? Esim. DNA-koodi on niin monimutkainen, että on mahdotonta selittää sen syntyneen alkuräjähdyksen kaltaisesta elottomasta tilasta. Nykyiset tietokoneohjelmat ovat yksinkertaisia sen rinnalla. Microsoftin perustaja Bill Gates on todennut, että ”DNA on kuin tietokoneen ohjelma, mutta paljon edistyneempi kuin mikään ohjelma, minkä olemme koskaan kehittäneet.” (5)

   Mistä tämä informaatio tuli? Jos emme hyväksy älykkyyttä heti alusta alkaen Jumalan luomistyön kautta, on sen syntymistä vaikea selittää muulla tavoin. Tämä ongelma on edelleen ajankohtainen eikä sille ole löytynyt ratkaisua. Matti Leisola kertoo aiheesta:

En usko, että evoluutioteoria antaa oikeaa kuvaa luonnon historiasta. Olen seurannut alan kirjallisuutta vuodesta 1970 lähtien. Ennen Savonlinnassa vuonna 2009 järjestettyä keskustelutilaisuutta, josta kerron tarkemmin luvussa 9, luin Jerry Coynen kirjan Why evolution is true, Petter Portinin ja Timo Vuorisalon toimittaman teoksen Evoluutio nyt, sekä Ilkka Hanskin, Ilkka Niiniluodon ja Ilari Hetemäen toimittaman kirjan Kaikki evoluutiosta. Mikään näistä kolmesta kirjasta ei antanut vastausta ainoaan oleelliseen evoluutiokysymykseen: Miten syntyy evoluution edellyttämä uusi informaatio? Kirjojen esimerkit käsittelivät luonnollista muuntelua ja näennäistodisteita, jotka voi tulkita monin eri tavoin. (6)

• Ne, joilla on naturalistinen maailmankuva, myöntävät yleensä vastahakoisesti, että eläimissä, ihmisissä ja kasveissa näkyy älykästä suunnittelua. Heidän on vaikeata tunnustaa sitä, koska he ovat sitoutuneet naturalistiseen maailmankuvaan. Kuitenkin heidän kirjoissaan ja kommenteissaan tämä asia saattaa toisinaan tulla esille. He joutuvat ponnistelemaan ja valehtelemaan itselleen peittääkseen sen ilmeisen totuuden, että luonnon rakenteet eivät ole yksinkertaisia. Mm. Paavali kirjoitti osuvasti tällaisista ihmisistä Roomalaiskirjeessä (Room 1:19-22): Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa, koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet.

   Seuraavassa on muutamia kommentteja tunnetuilta evolutionisteilta. He myöntävät rakenteiden näyttävän suunnitelluilta, mutta kieltävät sillä olevan mitään yhteyttä suunnittelijan eli Jumalan kanssa.

Darwin: Toinen Jumalaan uskomisen peruste, joka liittyy järkeen eikä tunteisiin, näyttää minusta paljon painavammalta. On näet äärimmäisen vaikeaa tai suorastaan mahdotonta ajatella tämän suunnattoman ja ihmeellisen maailmankaikkeuden mukaan luettuna ihminen joka pystyy katselemaan kauas menneisyyteen ja kauas tulevaisuuteen, syntyneen sokean sattuman tai välttämättömyyden seurauksena. Pohtiessani tätä asiaa tunnen, että minun on pakko etsiä Ensimmäistä Syytä, jolla olisi älykäs, jollakin tavoin ihmismieleen verrattava mieli, ja siten minua voidaan nimittää teistiksi. (7)

Jerry Coyne: Jos yleensä on olemassa luontoa koskevia totuuksia, tällaisena totuutena on pidettävä sitä, että kasvit ja eläimet näyttävät olevan monimutkaisesti ja lähes täydellisesti suunniteltuja elämään elämäänsä. - - Mitä tästä kaikesta seuraa? Mestarimekaanikko tietenkin. - - Mitä enemmän opimme tuntemaan kasveja ja eläimiä, sitä enemmän ihmettelemme sitä, kuinka hyvin niiden rakenne sopii niiden elämäntapaan. Mikä olisi luonnollisempaa kuin päätellä, että tämä yhteensopivuus on seurausta tietoisesta suunnittelusta? Darwin kuitenkin katsoi ilmeisen tuolle puolen ja ehdotti – ja tukien sitä yksityiskohtaisella todistusaineistolla – kaksi ideaa, jotka ikuisesti karkottivat ajatuksen harkitusta suunnittelusta. Nämä ideat olivat evoluutio ja luonnonvalinta. (8)

Francis Crick: Biologien täytyy jatkuvasti pitää mielessään, että se, mitä he näkevät, ei ole suunniteltua vaan kehityksen tulosta. (9)

Richard Dawkins: Lehtiä syövä kirahvi, liitelevä albatrossi, syöksyn tekevä tervapääsky, kaarteleva haukka, merilevän seassa näkymätön raitalevähevonen, käännöksen jälkeen täyteen vauhtiin kiihdyttänyt gepardi, loikkiva gaselli – suunnittelun harha on intuitiivisesti niin järkevä, että on suorastaan ponnisteltava ajatellakseen kriittisesti ja voittaakseen naiivin intuition houkutukset. (10)

Miten naturalistisen maailmankuvan omaavat tiedemiehet yrittävät kiistää älykkään suunnittelun? Tavallinen tapa on, että he yrittävät kiinnittää huomiota rakenteisiin, jotka heidän mielestään eivät sovi älykkääseen suunnitteluun. Esim. seuraavassa lainauksessa arvostellaan ihmisen aivoja, vaikka ne todellisuudessa ovat tunnetuin monimutkaisin aine maailmankaikkeudessa. Monet tietokoneet ovat yksinkertaisia niihin verrattuna. Kirjoittajat eivät ehkä ole ajatelleet, että kun he arvostelevat aivojen rakennetta, he samalla asettavat omat ajatuksensa ja mielipiteensä kyseenalaiseksi. Miten he voivat luottaa johtopäätöksiinsä, jos ihmisen aivot ovat vain onneton tekele?

Aivot eivät ole huippuälykkään ja kaikkitietävän insinöörin tuote vaan – kaikkien evoluution tuotosten tavoin – olemassa olevista kehityksen tuottamista rakennusaineista koottu kaikkea muuta kuin hienostunut kyhäelmä. Ihmisaivot ovat tulos lyhytnäköisestä evoluutioprosessista, joka on ratkaissut senhetkisiä ongelmia pohtimatta lainkaan valikoituneiden rakenteiden tulevaa evolutiivista potentiaalia. Tämän vuoksi aivoista saattaa löytyä merkittäviä kehityksellisiä rajoitteita. (11)

Jos katsomme esim. eläimiä avoimin mielin, voimme varmasti huomata niissä älykästä suunnittelua. Ne eivät pystyisi syömään, liikkumaan ja lisääntymään, jos niillä ei olisi toimivaa ruuansulatusta, verenkiertoa, lisääntymismekanismia sekä toimivia raajoja. Ne eivät olisi edes elossa, jos näitä monimutkaisia ja älykkäitä rakenteita ei olisi valmiina.

   Entä ihminen? On vaikea kuvitella, miten nykyiset rakenteet voisivat toimia paremmin. Esim. kädellä voi kirjoittaa, piirtää, heittää palloa, työntää kuulaa, riippua puussa tai kantaa tavaroita. Toinen esimerkki on pää, jossa on monimutkaisia elimiä kuten silmät, aivot (ajattelu), nenä, suu ja korvat. Suun kautta voimme myös puhua, laulaa, syödä ja hengittää sekä tuntea ruuan maun. Kolmas esimerkki on lisääntyminen. Siihen liittyy kiinnostuksen herääminen toiseen sukupuoleen, sukupuolielinten yhteensopivuus, sukusolujen yhteensopivuus, jotta hedelmöitys voi tapahtua, hedelmöittyneen munasolun kasvu äidin kohdussa n. kolmen kilon vauvaksi sekä synnytyksen jälkeinen ravinnon saanti äidin rinnoista. On vaikea kuvitella, miten tällaisia asioita voisi suunnitella paremmin.

   Seuraava lainaus viittaa samaan aiheeseen. On vaikea kuvitella, miten ihminen olisi pystynyt suunnittelemaan esim. linnun tai lepakon siiven paremmaksi kuin mitä ne nyt ovat. Paljon loogisempaa on uskoa, että nämä rakenteet sekä järki, tunteet, persoonallisuus ja aistit ovat olleet valmiina luomisen kautta. On ylimielinen ajatus hylätä ajatus älykkyydestä jo alusta alkaen. Kukaan ei pysty tai ei ole pystynyt osoittamaan, miten kiven sirun kaltaisesta elottomasta aineesta voi tulla eläviä olentoja, joilla on tunteet, järki ja jotka ovat rakenteeltaan monimutkaisia. Se, että uskoo tällaisten asioiden syntyneen itsestään, ei ole viisasta.

Vuoden 1988 Britannica tietosanakirjan osassa 18 on kehitysoppia koskevassa luvussa mm. seuraava asiantuntijalausunto: ”Käytännön näkökulmasta katsottuna on käsittämätöntä, että kilpikonna voi uida, hevonen juosta, ihminen kirjoittaa ja lintu tai lepakko lentää rakenteilla, jotka perustuvat samankaltaisiin luuston rakenteisiin. Insinööri voisi suunnitella sopivammat jäsenet kutakin tarkoitusta varten. Mutta jos hyväksytään, että kaikki nämä luustot ovat periytyneet yhteisestä kantamuodosta ja muotoutuneet vain erilaisten kehitysvaiheiden myötä, samankaltaisille rakenteille voidaan löytää järkevä peruste.” Lausuma sai Paul Nelsonin arvostelemaan tätä kehitysopillista näkemystä seuraavasti: ”Ha! Esitelkää minulle insinööri, joka pystyy suunnittelemaan paremman rakenteen kuin mitä lepakon tai linnun siipi on! Näyttäkää minulle insinööri, joka pystyy suunnittelemaan torakalle paremman jalan! Ajatus on mieletön. Mistä tämän tyyppisten ajatusten esittelijät tulevat? Me olemme todella kaukana siitä osaamisesta, jota on vaadittu eläinten rakenteiden tekemiseen – olemme maailmankaikkeuden toisella puolella, miljoonien valovuosien päässä, miljoonien. Me emme edes tajua kysymyksen pakottavuutta.

   Ajatelkaa: torakan jalka korjaa itsensä, aistii ympäristönsä tarkemmin kuin mikään robotti, on varustettu kauttaaltaan tuntokarvoilla ja rasitusaistimilla, tilareseptoreilla jne., joista emme pysty arvioimaan kuin murto-osan. Torakka ei tarvitse polttoainetta, sähkövirtaa tai paineilmaa. Vain hiukan jätettä, josta kasvamalla muodostuu jalan yleisrakenne, joka lujuusominaisuuksiltaan saa titaanin tuntumaan muovailuvahalta. Jos torakka olisi ihmisen kokoinen, se etenisi helposti n. 300 km:n tuntinopeudella. Tätä vertailua voisi jatkaa loputtomiin… Tietosanakirjan kirjoittaja ei todennäköisesti tajua mitä kirjoittaa – sanoa tällaista hakuteoksessa on todella tyhmää… Insinöörinä olen tässä kirjoittajassa havainnut korkeinta mahdollista älyllistä ylimielisyyttä”. (gnelson@falstaff.mae.cwru.edu,) (12)

3. Tieteen vallankumous ei alkanut sekularistien toimesta

Kuten aiemmin todettiin, mediassa ja naturalistissa tiedemiespiireissä esitetään usein näkemys uskon ja tieteen välisestä konfliktista. Ajatellaan, että usko Jumalaan ja tiede ovat toistensa vastakohtia. Tässä ajatuksessa tieteen oletetaan olleen voimakasta Kreikassa ja edistyneen uudelleen vasta, kun se valistuksen aikana irtautui ilmoitususkonnosta ja alkoi nojautua järkeen ja havaintoihin. Varsinkin Darwinin merkitystä pidetään tärkeänä tieteellisen maailmankuvan lopulliselle voitolle.

Millaista Euroopassa oli ennen? Kun monet naturalistiset tiedemiehet ajattelevat, että kristillinen ilmoitususko on ollut esteenä tieteen kehitykselle, eivät he ota huomioon, millainen Eurooppa oli aikaisemmin. Se muistutti hyvin paljon hindulaista yhteiskuntaa tai afrikkalaisia yhteiskuntia vuosikymmeniä sitten. Siihen kuului epäjumalankuvia, maahisia, panteismiä ja animismia. Pohjoismaissakaan ei tarvitse mennä monta vuosisataa taaksepäin, kun tilanne oli sellainen.

   Hyvä lähtökohta sen ymmärtämiseen, millainen Eurooppa oli ennen kristillisen uskon ilmaantumista, on Apostolien tekojen luku 17. Siinä kerrotaan tilanteesta Ateenassa, kun Paavali saapui sinne:

- (Apt 17:16,22-30) Mutta Paavalin odottaessa heitä Ateenassa hänen henkensä hänessä kiivastui, kun hän näki, että kaupunki oli täynnä epäjumalankuvia.

22. Niin Paavali astui keskelle Areiopagia ja sanoi: "Ateenan miehet, minä näen kaikesta, että te suuresti kunnioitatte jumalia.

23. Sillä kävellessäni ympäri ja katsellessani teidän pyhiä paikkojanne minä löysin myös alttarin, johon oli kirjoitettu: 'Tuntemattomalle jumalalle'. Mitä te siis tuntemattanne palvelette, sen minä teille ilmoitan.

24. Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä,

25. eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken.

26. Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat,

27. että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää - hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä;

28. sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: 'Sillä me olemme myös hänen sukuansa'.

29. Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema.

30. Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.

Kristillinen usko siis muutti Eurooppaa myönteiseen suuntaan. Esim. lukutaito ja kirjakieli ovat syntyneet pääasiassa hurskaiden kristittyjen toimesta. Esim. täällä Suomessa Mikael Agricola, Suomen uskonpuhdistaja ja kirjallisuuden isä, painatti ensimmäisen ABC-kirjan sekä Uuden testamentin ja osia muista Raamatun kirjoista. Kansa oppi niiden kautta lukemaan. Lukuisissa muissa kansoissa läntisessä maailmassa kehitys on tapahtunut samanlaisen prosessin kautta:

Kristinusko loi läntisen sivistyksen. Jos Jeesuksen seuraajat olisivat jääneet hämäräksi juutalaiseksi lahkoksi, useimmat teistä eivät olisi oppineet lukemaan ja loput olisivat lukeneet käsin kopioiduista kääröistä. Ilman järkeen, edistykseen ja moraaliseen tasa-arvoon sitoutunutta teologiaa koko maailma olisi nykyään missä ei-eurooppalaiset yhteiskunnat olivat suunnilleen vuonna 1800: Maailma lukuisine astrologeineen ja alkemisteineen, mutta vailla tiedemiehiä. Despoottinen maailma ilman yliopistoja, pankkeja, tehtaita, silmälaseja, savupiippuja ja pianoja. Maailma, missä useimmat lapset eivät eläisi viiden vuoden ikään ja missä monet naiset kuolevat synnytykseen – maailma, joka todella eläisi ”pimeitä aikoja”. Moderni maailma syntyi vain kristityissä yhteiskunnissa. Ei islamin piirissä. Ei Aasiassa. Ei ”sekulaarissa” yhteiskunnassa – koska sellaista ei ole ollut. (13)

Kreikka ja tiede. Edellä todettiin, miten epäjumalanpalvelus oli yleistä Ateenassa Paavalin aikana. Apostolien teot osoittavat tämän.

   Kuitenkin on merkillepantavaa, että kreikkalaisten kaupunkivaltioiden kukoistuskaudella monet kreikkalaisista tiedemiehistä ja ajattelijoista uskoivat järjelliseen Luojaan, joka on tehnyt ihmisen ja luomakunnan. Monet nykypäivän naturalistit nostavat korkealle tämän ajankohdan, mutta eivät ota huomioon, että monet johtavista ajattelijoista omasivat jumalauskon. Heidän joukossaan olivat mm. Sokrates, Platon, Platonin oppilas Aristoteles, Pythagoras, Anaksagoras ja Empedokles. He olivat jumalauskon puolustajia Kreikassa antiikin aikana. Heidän ajattelunsa oli lähellä teististä, ei naturalistista maailmankuvaa, vaikka nykyajan naturalistista näkemystä kannattavat saattavat väittää toisin.

   Hyvä esimerkki luojauskosta on Sokrateen, logiikan isän, lausunto ihmisestä. Hän oli selvästi älykkään suunnittelun kannattaja. Ksenofonin muistelmissa hän viittaa ihmisessä oleviin yksityiskohtiin, joita ei voi pitää pelkkänä sattumana:

Oletko sitä mieltä, että hän, joka aikojen alussa teki ihmiset, antoi aistimet heidän hyödykseen, silmät jotta he näkisivät mikä on nähtävää, korvat jotta kuulisivat mikä kuultavaa. - - Eikö sinusta sekin osoita harkintaa, että silmät on suljettu luomilla kuin ovilla, jotka avautuvat kun silmiä tarvitaan, unessa menevät kiinni, ja jotta tuulet eivät niitä vioittaisi niihin laitettiin ripset kuin siivilät, ja silmien päälle levitettiin kulmakarvat räystääksi, jotta päästä tippuva hiki ei aiheuttaisi vahinkoa; kuulo puolestaan ottaa vastaan kaikki äänet, mutta ei tule koskaan täyteen; - - kun kaikki on näin suunnitelmallista, kysyn vielä, onko se sattuman vai harkinnan aikaansaannosta? (14)

Tieteellinen vallankumous Euroopassa. Kuten todettiin, mediassa ja naturalististen tiedemiesten kirjoissa esiintyy jatkuvasti se käsitys, että kristillinen usko oli este tieteen kehitykselle. Uskoa Jumalaan ja tiedettä on pidetty toistensa vastakohtina.

   Tämä käsitys ei saa kuitenkaan tukea historiantutkimuksesta. Modernissa merkityksessä tiede on saanut alkunsa vain yhden kerran eli 1500-1700-lukujen Euroopassa, jossa vallitsi kristillinen teismi. Se ei saanut alkuansa sekulaarissa yhteiskunnassa, vaan nimenomaan yhteiskunnassa, jota kristillinen usko on inspiroinut. Lähes kaikki johtavat tieteentekijät uskoivat luomiseen. Heidän joukossaan olivat Francis Bacon, Robert Boyle, Isaac Newton, Johannes Kepler, Kopernikus, Galileo Galilei, Blaise Pascal, Michael Faraday, James Clerck Maxwell, John Ray, Louis Pasteur jne. He eivät olleet valistuksen vaan kristillisen teismin edustajia:

Nämä ovat yhden länsimaiden historian kaikkein pitkäaikaisimman ja tehokkaimman kiistakirjoituksiin perustuvan kampanjan käyttämiä iskulauseita. Mutta vaikka tällä kampanjalla on ollut hyvin merkittävä vaikutus älylliseen maailmaan yleisesti, se ei näytä tehneen mitään vaikutusta itse tieteentekijöihin. Tieteellisen vallankumouksen toteuttajat olivat tunnettuja uskostaan Jumalaan ja heidän edustamansa perinne on jatkunut tieteessä. Esimerkiksi lähes koko 1800-luvun ajan tieteen tekeminen pysyi yhtä paljon uskonnollisena kuin maallisena kutsumuksena – pyrkimykset Jumalan kätten työn ymmärtämiseen jatkuivat. (15)

Muutamat kommentit viittaavat siihen, miten usko Jumalaan oli tavallista näiden tunnettujen tieteentekijöiden elämässä. Se tulee ilmi heidän muistelmissaan ja kirjoituksissaan:

Johannes Kepler: Mielestäni syyt moniin maailmankaikkeuden piirteisiin voidaan johtaa Jumalan rakkaudesta ihmiseen. Varmastikaan kukaan ei halua kieltää sitä, että rakentaessaan maailmankaikkeutta asuinpaikaksi Jumala ajatteli sen tulevaa asukasta yhä uudelleen ja uudelleen. Sillä ihminen on koko luomakunnan ja maailmankaikkeuden päämäärä. (16)

Isaac Newton, 1600-luvun tunnetuin tieteentekijä: Kun kirjoitin tutkielmani Järjestelmästämme, kohdistin huomioni sellaisiin periaatteisiin, jotka saisivat ihmiset uskomaan Jumalaan. Mikään ei voi ilahduttaa minua enemmän kuin havaita tutkielmani olevan hyödyllinen tuota tarkoitusta varten. (17)

Robert Boyle, modernin kemian perustaja: Luonnon viisas ja mahtava Luoja, jonka läpitunkeva katse tavoittaa koko universumin ja tutkii kaikki sen osat yhdessä hetkessä, loi alussa aineelliset kappaleet järjestelmäksi ja asetti niitä hallitsemaan liikkeen lait asettamiensa päämäärien mukaisesti ja teki maailman - - hyvin valmistetun kellon kaltaiseksi. (18)

John Ray, Englannin luonnontieteen isä: Vapaalle ihmiselle ei ole arvokkaampaa ja miellyttävämpää tehtävää kuin pohtia luonnon kauniita töitä ja kunnioittaa Jumalan ääretöntä viisautta ja hyvyyttä. (19)

Entä sitten vuosisadat ennen 1500-1700-lukuja? Yleinen käsitys on ollut, että nämä vuosisadat eli keskiaika olivat tietämättömyyden kautta, joka pysäytti tieteen ja kulttuurin kehityksen. Tiede alkoi uudelleen kehittyä vasta, kun kulttuuri vähitellen vapautui jumalauskon tukahduttavasta vaikutuksesta renessanssin ja valistuksen aikana. Näin on saatettu opettaa monissa aihetta käsittelevissä kirjoissa.

   Todellisuus on asiaan perehtyneiden tutkijoiden mielestä päinvastainen. Todellisuudessa tiede kehittyi huomattavasti antiikin ajoista. ”Pimeän keskiajan” varhaisvaiheista alkoi ”yksi ihmiskunnan kekseliäimmistä ajanjaksoista” (Jean Gimbel: The Medieval Machine: The Industrial Revolution in the Middle Ages, New York: Penguin Books, 1976 / ks. myös Lynn Whyte Jr., Medieval Technology and Social Change, Oxford University Press). Se merkitsi suurta ja jatkuvaa edistystä Rooman valtakuntaan nähden. Muutosta tapahtui mm. arkkitehtuurissa, konetekniikassa, agronomiassa ja uusien energialähteiden hyväksikäytössä. Keksintöjä olivat pyörillä kulkeva aura, vesipyörä, tuulimylly ja sen kehittäminen, hienokeramiikan ja lasituksen kehitys, mekaanisen kellon synty ja kehittäminen, linssien kehittäminen silmälaseiksi, magneettinen kompassi, vedenpumppausmenetelmät kaivosteknologiassa jne.

   Eräs osoitus kehityksestä ovat yliopistot, joita oli vuoteen 1500 mennessä Euroopassa noin kuusikymmentä. Ne syntyivät keskiaikaisen kirkon aktiivisella tuella, ja niissä luonnontieteen tutkimuksella ja tähtitieteellä oli huomattava asema. Niissä vallitsi huomattava tutkimuksen ja keskustelun vapaus, jota suosittiin. Näissä yliopistoissa oli satojatuhansia opiskelijoita, ja ne osaltaan valmistivat maaperää sille, että tieteellinen vallankumous oli mahdollinen Euroopassa 1500-1700-luvuilla. Se ei syntynyt yhtäkkiä tyhjästä, vaan sitä edelsi sille suotuisa kehitys:

Keskiaika loi perustan länsimaisen yhteiskunnan suurimmalle saavutukselle: modernille tieteelle. Väite, jonka mukaan tiedettä ei ollut ennen ”renessanssia”, on yksinkertaisesti epätosi. Tutustuttuaan klassisten kreikkalaisten tutkimuksiin keskiajan oppineet kehittivät ajattelusysteemejä, jotka veivät tiedettä paljon antiikin saavutuksia pitemmälle. Yliopistot, joissa akateemista vapautta varjeltiin hallitsijoiden vallankäytöltä, perustettiin 1100-luvulla. Nämä instituutiot ovat aina tarjonneet turvapaikan tieteelliselle tutkimukselle. Jopa kristillinen teologia osoittautui ainutlaatuisen sopivaksi rohkaisemaan luonnon tutkimista, jonka uskottiin olevan Jumalan luomusta. (20)

Karkea käsitys keskiajasta kristinuskon aikaansaamana pysähtyneisyyden vuosituhantena on suurelta osin hävinnyt aikakautta tuntevien tutkijoiden parista, mutta se jatkaa elinvoimaisena tieteen historian popularisoijien parissa – ehkä siksi, että viimeaikaiset popularisoijat ovat epäkriittisesti luottaneet edeltäjiinsä sen sijaan, että he olisivat tutustuneet aiheesta tehtyyn tutkimukseen. (21)

4. Galileo Galilei ja aurinkokeskeisyys

Yksi tavallisimpia syitä, millä naturalistiset tiedemiehet torjuvat jumalauskon, on tapaus Galileo Galilei ja aurinkokeskeisyys. He näkevät sen esimerkkinä siitä, miten ennakkoluuloton tiedemies nousee taikauskoista uskonnon maailmaa vastaan. Kuitenkaan nämä henkilöt eivät ota huomioon seuraavia seikkoja:

• Maakeskeinen maailmankäsitys ei suinkaan ole kristillistä perintöä, vaan se periytyi antiikista. Sen takana oli kreikkalainen tiedemies Ptolemaios ja hänen astronomiaa käsittelevä teoksensa. Se vaikutti astronomeihin vuosisatojen ajaksi:

Ptolemaioksen maailmankäsitys loi pohjan yleisesti hyväksytylle oletukselle, että Maa on maailmankaikkeuden keskipisteessä ja pysyy paikallaan… Ptolemaios viimeisteli maakeskisen mallinsa vuonna 150 jKr. teoksessaan Hẻ megalẻ syntaxis (Suuri kokoelma) Siitä tuli astronomian vaikutusvaltaisin teos vuosisadoiksi. Itse asiassa jokainen eurooppalainen astronomi sai siitä vaikutteita eikä kukaan heistä vakavissaan asettanut maakeskistä maailmankaikkeuden mallia kyseenalaiseksi. (Simon Sing: Big Bang, s. 36,38)

• Litteän maan myytti on samanlainen asia kuin Galilein ympärillä käytävä kiista. Monet luulevat, että tämä ajatus oli yleinen keskiajalla ja että se olisi korvautunut vasta valistuksen tullessa, mutta se on aivan virheellinen käsitys. Sen sijaan litteän maan myytti sai sijaa vasta 1800-luvulla, kun ateistikirjailija Washington Irving kirjoitti siitä kirjassaan The Legend of Sleepy Hollow. 1800-luvun lopulla tämä ajatus, kuten oletus uskon ja tieteen välisestä taistelusta, levisi, kun darvinistista propagandaa levittävät henkilöt käyttivät sitä kirjoituksissaan. Tunnettu ateistipaleontologi Stephen Jay Gould kuvaa kirjassaan Hirmulisko heinäsuovassa (Dinosaur in a Haystack), s. 57-60, miten hän itsekin törmäsi tähän valheelliseen ajatukseen:

Myös minä opin aikoinaan, että suurin osa pimeän keskiajan kirkollisista oppineista oli kumonnut Aristoteleen ajatuksen pallon muotoisesta maasta ja kuvannut maamme litteäksi tai korkeintaan hieman kaarevaksi lautaseksi…Kirjoitan tämän esseen osoittaakseni, että merkittävin tällainen tarina tieteestä – se että varhais- ja myöhäiskeskiajalla maapalloa olisi yksinkertaisesti pidetty litteänä – on täysin myyttinen. Kun lisäksi jäljitämme tämän sadun alkuperän 1800-luvulle, saamme kaksinkertaisen oppitunnin virheellisten jaotteluiden vaaroista… 1800-luvun keksintö litteästä maapallosta syntyi puolestaan tukemaan toista epäilyttävää ja haitallista erottelua, joka liittyy toiseen legendaan historiallisesta edistyksestä – oletettuun sotaan tieteen ja uskonnon välillä…Oppineiden keskuudessa ei koskaan vallinnut ”litteän maapallon pimeää aikaa”… Kreikkalainen tieto pallomaisuudesta ei hävinnyt koskaan, ja kaikki keskiajan suurimmat oppineet hyväksyivät maapallon pyöreyden kosmologisena tosiasiana.

• Kun on esitetty, että Galileo Galilein tapauksessa oli kyse uskon ja tieteen välisestä taistelusta, ei oteta huomioon, että Galileo itse oli harras katolilainen, joka kirjoituksissaan kunnioitti Jumalaa. Hän piti ihmistä Jumalan kuvaksi luotuna, ja siksi ihmisellä on kyky saada maailmankaikkeudesta luotettavaa tietoa.

   Entä Kopernikus, joka keksi aurinkokeskeisen maailmankaikkeuden jo ennen Galileo Galileita? Hän oli taustaltaan katolilainen pappi, joka sai apua tutkimuksiinsa nuorelta luterilaiselta tutkijalta nimeltään Georg Joachim von Lauchen. Tämä matkusti tapaamaan Kopernikusta ja vaikutti siihen, että Kopernikuksen aurinkokeskeistä maailmankuvaa käsittelevä teos De revolutionibus orbium coelestium julkaistiin vuonna 1543.

   Johannes Kepler oli myös ratkaisevassa osassa aurinkokeskeisen maailmankuvan esiintulossa. Hän oli taustaltaan luterilainen ja oli kirjeyhteydessä Galileo Galilein kanssa. Keplerin laskelmat osoittivat, että planeetat liikkuivat elliptisiä ratoja ympyräratojen sijasta.

• Kun on esitetty, että Galileo Galilein tapauksessa oli kyse uskon ja tieteen konfliktista, ei oteta huomioon, että sekä tieteen että uskon edustajat jakautuivat suhtautumisessaan Galileon teoriaan. Jotkut kirkonmiehet olivat hänen puolellaan, toiset vastaan. Samoin jotkut tiedemiehet vastustivat hänen ajatuksiaan. Näin on aina uusien teorioiden ilmaantuessa.

   Aurinkokeskeisen mallin ymmärtäminen saattoi tuntua ja voi edelleen tuntua havaintojen vastaiselta. Esim. almanakoissa ja sanomalehdissä ei puhuta nykyäänkään maan, vaan auringon nousu- ja laskuajoista. Meistä näyttää siltä, että aurinko liikkuu, mutta maa pysyy paikallaan. Emme tunne jatkuvaa tuulta liikkeen johdosta tai että maa karkaisi jalkojemme alta. Tässä suhteessa on ymmärrettävää, että mielipiteet aurinkokeskeisyydestä jakautuivat vuosisatoja sitten. Yksi syy, miksi Galileo Galilei oli muita paremmassa asemassa, oli myös teleskooppi, joka oli aikansa tehokkain ja jota kaikilla ei ollut käytössä. Se oli uusi keksintö, joka vaikutti aurinkokeskeisen mallin esiintuloon.

• Kun on esitetty, että kirkko vainosi tutkijoita ns. pimeän keskiajan aikana, ei tämä pidä yhtä tosiasioiden kanssa. Australialainen skeptikko Tim O'Neill on ottanut kantaa tällaiseen väitteeseen: "Ei ole vaikeaa potkaista tätä pötypuhetta palasiksi, eritoten kun sitä puhuvat ihmiset eivät tiedä juuri mitään historiasta. He ovat vain omaksuneet nämä kummalliset ajatukset nettisivustoilta ja suosituista kirjoista. Nämä väitteet kaatuvat saman tien, kun niitä lyödään kiistattomilla todisteilla. Minusta on hauska nujertaa näiden puheiden levittäjät täydellisesti pyytämällä heitä nimeämään yhden - ainoastaan yhden - tiedemiehen, joka poltettiin roviolla tai jota vainottiin tai painostettiin tutkimuksensa takia keskiajalla. He eivät koskaan osaa antaa yhtään nimeä... Siinä vaiheessa kun luettelen keskiajan tiedemiehiä - Albertus Magnus, Robert Grosseteste, Roger Bacon, John Peckham, Duns Scotus, Thomas Bradwardine, Walter Burley, William Heytesbury, Richard Swineshead, John Dumbleton, Richard of Wallingford, Nicholas Oresme, Jean Buridan ja Nicolaus Cusanus - ja kysyn, miksi nämä miehet kaikessa rauhassa edistivät keskiajan tiedettä kirkon häiritsemättä heitä, vastustajani tavallisesti raapivat hämmästyneinä päätään miettien, mikä oikein meni vikaan." (22)

5. Mitä Darwin sai aikaan?

Aiemmin todettiin, miten mediassa ja naturalistissa tiedemiespiireissä esitetään usein näkemys, että usko Jumalaan ja tiede ovat toistensa vastakohtia. Tässä ajatuksessa tieteen oletetaan edistyneen vasta kun se irtaantui ilmoitususkonnosta ja alkoi nojautua järkeen ja havaintoihin. Varsinkin Darwinin merkitystä pidetään tärkeänä tieteellisen maailmankuvan voitolle. Hänen väitetään kääntäneen tieteen ja uskonnon pitkään jatkuneen kamppailun lopullisesti tieteen hyväksi. Tässä asiassa kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin:

• Kun naturalistiset tiedemiehet jatkuvasti selittävät, että tieteen tulisi perustua järkeen ja havaintoihin, ja että Darwin edusti tällaista näkökantaa, ovat he osittain oikeassa, osittain väärässä. He ovat oikeassa siinä, että Darwin oli perusteellinen luonnontutkija, joka teki tarkkoja havaintoja luonnosta, perehtyi aiheeseensa ja osasi kirjoittaa tutkimuksistaan. Sitä ei voi kiistää kukaan, joka on lukenut hänen pääteoksensa Lajien synty.

   He ovat kuitenkin väärässä siinä, että hyväksyvät Darwinin oletuksen lajimuutoksista. Syy on yksinkertainen: Darwin ei pystynyt teoksessaan Lajien synty osoittamaan yhtään esimerkkiä lajimuutoksista – asia, jonka ovat myöntäneet useat Darwinin kirjan lukeneet evolutionistit. Hänellä ei ollut mitään suoraa todistusaineistoa lajimuutosten puolesta, aivan kuten nykyaikana ei tiedetä miten elämä olisi voinut syntyä itsestään. Hänen mainiot esimerkkinsä kuten lintujen nokan koon vaihtelut ovat vain tavallista muuntelua peruslajien puitteissa. Ne eivät millään tavalla todista alkusolusta-ihmiseksi -teoriaa todeksi.

   Jos Darwin olisi opettanut sillä tavalla, että yhden sukupuun (evoluutionäkemys, jossa oletetaan nykyisten elämänmuotojen kehittyneen samasta alkusolusta) sijasta olisi ollut satoja sukupuita, ja että jokaisessa puussa on oksia ja haarautumia, olisi hän ollut lähempänä totuutta. Muuntelua kyllä tapahtuu, kuten Darwin todisti, mutta vain peruslajien puitteissa. Havainnot sopivat paremmin luomismalliin kuin siihen, että nykyiset elämänmuodot ovat peräisin yhdestä alkusolusta eli yhdestä kantamuodosta:

Voimme vain esittää arveluja siitä, mitkä motiivit saivat tieteentekijät omaksumaan yhteisen kantaisän käsitteen niin kritiikittömästi. Darvinismin voitto epäilemättä lisäsi tieteentekijöiden arvovaltaa, ja automaattisen prosessin idea sopi niin hyvin yhteen ajan hengen kanssa, että teoria sai jopa yllättävän paljon kannatusta uskonnollisilta johtajilta. Joka tapauksessa tieteentekijät hyväksyivät teorian ennen kuin sitä oli tiukasti testattu, ja sen jälkeen käyttivät arvovaltaansa vakuuttaakseen suurta yleisöä siitä, että luonnolliset prosessit ovat riittäviä tuottamaan ihmisen bakteerista ja bakteerin kemikaaliseoksesta. Evoluutiotiede alkoi etsiä sitä tukevaa todistusaineistoa ja alkoi keksiä selityksiä, jotka tekisivät kielteisen todistusaineiston tyhjäksi. (23)

• On huomattava, että Darwinin vaikutus rajoittui vain kapealle sektorille, eli kyseessä on menneisyyteen liittyvä uskomus. Sillä ei ole mitään tekemistä muun tieteen tai teknologian kehityksen kanssa. Näissä asioissa oltiin edistytty ennen Darwinia ja Darwinin jälkeen. Esim. Darwinin oma kotimaa Englanti oli maailman kehittynein maa teknologisesti jo ennen Darwinia, joten näillä kahdella asialla ei ole yhteyttä keskenään.

   Lisäksi edistys oli suurinta nimenomaan sellaisissa yhteiskunnissa, joissa kristillinen usko oli yleistä ja voimakasta. Englanti oli yksi sellainen maa. Darwin itsekin opiskeli teologiaa ennen kuin ryhtyi kokoaikaiseksi tutkijaksi.

   Entä Darwinin vaikutus biologian läpimurtoihin ja biologiseen tutkimukseen? Näillä asioilla ei näytä olevan mitään yhteyttä keskenään. Sen sijaan Darwinin evoluutioteoriasta on tullut aikamme luomismyytti, joka on korvannut uskon Jumalaan:

Penn State yliopiston professori Philip S. Skell tutki biologian suuria läpimurtoja 1900-luvulla ja haastatteli yli seitsemääkymmentä huomattavaa biologia pyrkien saamaan selville darvinistisen teorian merkityksen tutkimusta ohjaavana tekijänä. Hän päätyi näkemykseen, ettei darvinismilla ole biologian tutkimuksessa ohjaavaa merkitystä. Teoriaan viitataan vasta sitten, kun tutkimuksellinen läpimurto on jo tehty, ja sitä käytetään lähinnä mielenkiintoisena selittävänä kertomuksena…

   David Berlinskin mukaan darvinismin tieteellinen merkitys on vähäpätöinen. Sen varsinainen merkitys on toimia aikamme luomismyyttinä. ”Jos Darwinin evoluutioteorialla onkin vain vähän annettavaa tieteiden sisällölle, sillä on paljon annettavaa niiden ideologialle. Se toimii aikamme luomismyyttinä, joka antaa luonnolle ominaisuuksia, jotka aikaisemmin luettiin Jumalalle kuuluviksi…” (24)

• Jos Darwin ei saanut aikaan tieteellistä vallankumousta, mikä sitten oli hänen vaikutusalansa?

   Yksinkertaisin selitys on, että Darwin syrjäytti Jumalan ja älykkään suunnittelun ihmisten mielistä. Siihen asti oli yleisesti uskottu, että Jumala on kaiken takana, mutta Darwin teoriansa kautta johti ihmiset ajattelemaan, että asia oli päinvastoin. Kysymys oli ajatteluvallankumouksesta, jossa Jumala syrjäytettiin Luojan asemasta.

   Ilmeisesti Darwin itsekin aavisti teoriansa vallankumouksellisuuden ja viivytteli sen julkaisemista vuosikausia. Hän osasi odottaa, että hänen esittämänsä materialistinen teoria pyyhkisi pois jumala-ajatuksen ihmisten mielistä. Darwin julkaisi kirjansa vasta, kun Alfred Wallace oli aikeissa julkaista oman teoksensa samasta ideasta.

   Kun Darwinin teoria poisti Jumalan ihmisten mielistä, poisti se myös tuomion. Enää ei uskottu, että teoilla on seurausta tämän elämän jälkeen, vaan ajateltiin kaiken päättyvän fyysiseen kuolemaan ilman tilintekoa. Myöskään ei uskottu, että on olemassa mitään kaikkia sitovaa, Jumalasta lähtöisin olevaa moraalia. Usko molempiin menetettiin.

   Viime vuosisata antaa näyttöä siitä, mitä saa aikaan ajattelu, jossa torjutaan opetus Jumalan tuomiosta. Se ei johtanut ihmisiä parempaan elämään vaan raakalaismaisuuteen ja lähimmäisten julmaan kohteluun. Lenin, Stalin, Hitler, Mao ja lukuisat kommunistijohtajat ovat esimerkkejä tästä. He uskoivat Darwinin teoriaan, joka poisti heidän mielestään käsityksen tilinteosta tämän elämän jälkeen. Jos heillä ja miljoonilla muilla olisi ollut uskoa siihen, että kukin ihminen tuomitaan tekojensa mukaan, olisivat he varmasti toimineet toisin. Se, mitä ajattelemme alkuperästämme sekä tuonpuoleisesta, vaikuttaa käytökseemme:

Jos sinusta on vaikea uskoa evoluution liittyvän yllämainittuihin asioihin, muutama historian perusesimerkki osoittaa tämän yhteyden selvästi. Itse asiassa en ole vielä tavannut yhtäkään asioista perillä olevaa evolutionistia, joka olisi kanssani eri mieltä näiden moraalikysymysten ja evoluution välisestä yhteydestä. He eivät välttämättä ole sitä mieltä, että näin olisi kuulunut tapahtua, mutta he myöntävät ihmisten soveltaneen evoluutiota tällä tavoin. On tärkeää, ettet käsitä väärin mitä olen nyt sanomassa. Toki pahoja ja Jumalan vastaisia filosofioita oli olemassa jo ennen darvinistista evoluutiota. Ihmiset tekivät abortteja ennen kuin Darwin kansantajuisti näkemyksensä evoluutiosta. Kuitenkin se mitä ihmiset uskovat alkuperästään vaikuttaa heidän maailmankatsomukseensa. Kun ihmiset hylkäävät luomistyön tehneen Jumalan, se vaikuttaa siihen, kuinka he suhtautuvat itseensä, muihin ja maailmaamme. (25)

6. Tekeekö aika kaiken mahdolliseksi?

Aiemmin tuotiin esille, miten lukuisat tiedemiehet ovat omaksuneet naturalistisen maailmankatsomuksen ja evoluutioteorian uskon kautta, mutta ovat harvoin tutustuneet uskonsa perusteisiin. Heidän näkemyksensä voi perustua muutamiin koulukirjatietoihin tai luonto-ohjelmiin, mutta yleensä he eivät ole yrittäneet selvittää, kuinka luotettavia nämä käsitykset ovat.

   Yksi tavallinen käsitys tiedemaailmassa myös on, että aika tekee kaiken mahdolliseksi. Vaikka nämä tiedemiehet eivät usko persoonalliseen Jumalaan, antavat he ajalle samanlaisia ominaisuuksia kuin Jumalalle. He selittävät, että ”kun vain varataan tarpeeksi aikaa, mitä tahansa voi tapahtua.” Esim.:

• Maailmankaikkeus voi syntyä tyhjästä (alkuräjähdys), vaikka ainutkaan käytännön havainto nykyaikana ei viittaa sellaiseen. Jos maailmankaikkeus on todella ilmestynyt tyhjästä itsestään, kuten naturalistisessa teoriassa oletetaan, miksi emme nyt havaitse samaa? Kukaan ei ole nähnyt autojen, lintujen, norsujen, kallioiden tai leijonien ilmaantuvan tyhjästä. Kuitenkin maailmankaikkeuden, joka on niitä moninkertaisesti suurempi, oletetaan kokeneen niin. Kyseessä on suuri naturalistinen taikatemppu ja ihme.

• Elämä voi syntyä itsestään, vaikka tätäkään ei tue mikään käytännön havainto. Kokemus yli sadan vuoden ajalta on osoittanut, miten vaikea ongelma on. Kivet tai muut materiaalit eivät muutu itsestään eläviksi, vaikka varattaisiin sata miljardia vuotta aikaa. Kyseessä on naturalistinen oletus, jolle ei löydy käytännön todisteita.

• Lajit voivat muuttua toisiksi, vaikka esim. Darwin, joka teki tämän näkemyksen tunnetuksi, ei pystynyt esittämään yhtään esimerkkiä tunnetuimmassa teoksessaan Lajien synty. Esimerkit, joita Darwinin kirjassa sekä muussa alan kirjallisuudessa esitetään, liittyvät tavalliseen muunteluun peruslajien puitteissa. Todistusaineisto nykyajalta ja fossiileista viittaa siihen, miten eliöt ja kasvit ovat olleet valmiita alusta asti. Ne eivät ole puolivalmiita, vaikka Darwinin teoria niin edellyttää. Tunnetut fossiilitutkijat Stephen J. Gould sekä Niles Eldredge pitivät todistusaineistoa niin selvästi Darwinin esittämää asteittaista kehitystä vastaan, että he esittivät oman punktualismiksi kutsutun evoluutiomallin (Lajimuutokset ovat tapahtuneet niin nopeasti ja suppeilla alueilla, ettei niistä ole säilynyt fossiileja). Sillä he yrittivät kiertää sen tosiasian, ettei fossiileista löydy välimuotoja.

Stephen Jay Gould: Välittävien muotojen äärimmäinen harvinaisuus fossiiliaineistossa pysyy jatkuvasti paleontologien ammattisalaisuutena. Oppikirjojamme koristavat evoluutiopuut sisältävät tosiasia-aineistoa ainoastaan haarojensa päissä ja taitekohdissa. Loppu on päättelyä, olipa se sitten kuinka järkevää tahansa, ei fossiilien todistusta - - En halua millään tavalla halventaa asteittaisen evoluutionäkemyksen potentiaalista pätevyyttä. Haluan vain huomauttaa, ettei sitä koskaan ’ole havaittu’ kallioissa… (26)

Niles Eldredge: Me paleontologit olemme sanoneet, että elämän historia tukee [kertomusta asteittaisista sopeutumista edistävistä muutoksista], vaikka koko ajan tiedämme, ettei se tue sitä. (27)

• Evoluutioteoriassa oletetaan, että kaikki nykyiset lajit ovat polveutuneet yhdestä kantamuodosta. Siitä on laadittu erilaisia evoluutiopuita, joista ensimmäiset jo 1800-luvulla. Ongelmana kuitenkin on, kuten todettiin, että fossiileista ja nykyisistä lajeista ei ole havaittavissa asteittaista kehitystä. Todistusaineisto sopii selvästi paremmin luomismalliin, jossa lajit ovat olleet koko ajan toisistaan erillisiä ja valmiita. Tämä todistusaineisto pitäisi ottaa sellaisenaan eikä yrittää väkisin saada sitä sopimaan evoluutioteoriaan.

   Toiseksi kun evoluutiopuita laaditaan, perustuvat ne puhtaasti mielikuvitukseen. Elämän synty-ongelma on ratkaisematta. Samoin on mahdotonta jälkeenpäin tietää, mitkä fossiilit ovat olleet sukulaisuus- tai polveutumissuhteessa keskenään. Fossiilit ja eliöt on laitettu sellaiseen järjestykseen, jonka halutaan sopivan evoluutiomalliin, mutta jota ei todellisuudessa voida todistaa oikeaksi. Maailman tunnetuimman tiedelehden (Nature) toimittaja Henry Gee myönsi tämän. Olemme heikoilla, jos yritämme selvittää eliöiden kehitysketjuja jälkikäteen:

Yksikään fossiili ei ole hautautunut syntymätodistuksen kanssa. Ajanjaksot, jotka erottavat fossiileja ovat niin valtavia, että emme voi sanoa mitään varmaa niiden yhteydestä toisiinsa sukulaisuus- tai polveutumismielessä. Jokainen fossiili on yksinäinen piste, jolla ei ole mitään tunnettua yhteyttä mihinkään muuhun fossiiliin, jotka kaikki kelluvat suunnattomassa aukkojen meressä… Ottaa joukko fossiileja ja väittää niiden muodostavan kehitysketjun, ei ole testattavissa oleva tieteellinen hypoteesi vaan toteamus, jolla on sama painoarvo kuin iltasadulla – viihdyttävä, ehkä opettavainen, mutta ei tieteellinen. (28)

• Osoituksena siitä, miten pysyviä lajirajat ovat, ovat bakteereilla ja banaanikärpäsillä tehdyt kokeet. Ne eivät ole muuttuneet toisiksi lajeiksi, vaan ovat pysyneet koko ajan samoina, vaikka kokeita on tehty jo 150 vuoden ajan. Esimerkkinä tästä ovat Richard Lenskyn työryhmän 20 vuoden aikana tehdyt kokeet E. Coli-bakteereilla, joissa syntyi 44 000 sukupolvea. Näissä kokeissa suurin muutos oli, että E.coli-bakteeri pystyi käyttämään ravintonaan sitruunahappoa. Evolutionistit pitivät sitä todisteena evoluutiosta (Tiedelehti New Scientist kertoi: ”Merkittävä evoluutioinnovaatio on juuri syntynyt tutkijoiden silmien edessä. Ensimmäisen kerran evoluutio on saatu kiinni itse teossa näin mutkikkaan uuden ominaisuuden tuottamisessa” , (29), mutta todellisuudessa kyseessä oli vain pieni mikroevolutiivinen muutos. E. coli-bakteerit olivat edelleen samaa lajia eivätkä ne muuttuneet toisiksi bakteereiksi, puhumattakaan muiksi lajeiksi. Tiedekirjallisuudessa esiintyvät esimerkit ovat siten evoluutiota ja muuntelua määrättyjen rajojen puitteissa. Todellisia lajimuutoksia eli makroevoluutiota ei ole voitu osoittaa todeksi.

Minulle vakuutetaan, että on olemassa evolutionisteja, jotka ovat kuvanneet miten tarpeelliset muutokset ovat voineet tapahtua. Kun kysyn mistä kirjoista kuvaukset löytyvät, en saa joko mitään vastausta tai saan viittauksia kirjoihin, joista ei näitä kuvauksia löydykään. Kaikki tuntuvat tietävän, että selitykset ovat olemassa, mutta vielä en ole löytänyt ketään, joka tietäisi missä (David Griffin, 2000, Religion And Scientific Naturalism, State University of New York Press)

Olen pyytänyt ihmisiä selittämään makroevoluution minulle, enkä silti ymmärrä sitä. Ymmärrän useimpia ihmisiä paremmin, miten molekyylit liittyvät toisiinsa, ja mitä ne voivat ja eivät voi tehdä. En ymmärrä, kuinka makroevoluutio tapahtuu. Ymmärrän, kuinka pienet muutokset tapahtuvat. Mutta en ymmärrä kuinka uudenlaisia elimiä voisi kehittyä näin. (Jim Tour. Hän kuuluu maailman kymmenen eniten siteeratun ja julkaisseen kemistin joukkoon) (30)

Lisää ajasta. Kun on esitetty ajatus, että aika tekee kaiken mahdolliseksi, perustuu se näkemykseen, että aikaa on ollut käytettävissä miljoonia tai jopa miljardeja vuosia. Oletetaan, että pitkät ajanjaksot automaattisesti mahdollistavat sen, mikä muuten olisi mahdotonta tai epätodennäköistä. Ajasta tehdään jumala, joka kykenee saamaan aikaan elämää ja muuttamaan lajit toisiksi.

   Pitkät ajanjaksot ovat myös geologisen taulukon perusta. Tässä taulukossa oletetaan, että maapallolla on ollut eripituisia kausia, jolloin on esiintynyt vain tietynlaista elämää. Esim. kambrikauden eliöiden kuten trilobiittien, joiden asuinpaikka oli meressä, uskotaan esiintyneen n. 500 miljoonaa vuotta sitten, kun taas dinosaurusten uskotaan esiintyneen maapallolla n. 250-65 miljoonaa vuotta sitten. Ei pidetä mahdollisena, että ne olisivat esiintyneet samaan aikaan ihmisen kanssa.

   Pitkät ajanjaksot voidaan kuitenkin kyseenalaistaa. Jos pidetään kiinni siitä näkemyksestä, että kambrikauden eliöt ja dinosaurukset elivät eri aikaan kuin ihmiset, silloin ei pitäisi esiintyä ainuttakaan löytöä, joka on ristiriidassa tämän näkemyksen kanssa. Yksikin löytö riittää osoittamaan geologisen taulukon vääräksi.

   Hyvä lähtökohta on tutkia ihmiseen liittyviä löytöjä. Jos löytyy ihmisen valmistamia tavaroita tai jälkiä kerrostumista, jotka on määritelty ikivanhoiksi, viittaa se siihen, että ihminen on elänyt kymmeniä-satoja miljoonia vuosia sitten tai sitten kerrostumat ja fossiilit ovat todellisuudessa vain vuosituhansien ikäisiä. Jälkimmäinen vaihtoehto on kuitenkin todennäköisempi, koska juuri kukaan ei usko ihmisen eläneen esim. sata miljoonaa vuotta sitten. Mm. seuraavia löytöjä on tehty. Ne ovat ristiriidassa geologisen taulukon kanssa:

• Selvästi ihmisen jalanjälkiä muistuttavia jalanjälkiä on löydetty useilta eri alueilta ja kerrostumista, joiden ikä on määritelty useaksi sadaksi miljoonaksi vuodeksi. Tällaisia löytöjä ei pitäisi esiintyä yhtään, jos geologinen taulukko on oikeassa. Yksikin väärässä paikassa oleva löytö riittää osoittamaan taulukon vääräksi.

Jos ihminen... oli olemassa niinkin varhain kuin rautahiilikaudella missään muodossa, koko geologinen tiede on niin täysin väärässä, että kaikkien geologien tulisi sanoutua irti toimistaan ja ryhtyä rekkakuskeiksi. Niinpä ainakin toistaiseksi tiede hylkää sen houkuttelevan vaihtoehdon, että ihminen olisi saanut nuo jalanjäljet aikaan." (The Carboniferous Mystery", Scientific Monthly, vol. 162, Jan. 1940, s. 14)

• On löytöjä, jotka osoittavat ihmisten ja trilobiittien olleen samaan aikaan maan päällä, vaikka trilobiittien piti elää n. 600-250 miljoonaa vuotta sitten kambrikaudella. Yleensä trilobiitteja, merenpohjan eläimiä, sekä ihmiseen liittyviä löytöjä ei tehdä samoista kerrostumista. Mistä tämä johtuu?

   Evolutionistit selittävät sen johtuvan siitä, että trilobiitit ja ihminen elivät eri aikaan maapallolla, mutta sille on myös yksinkertaisempi selitys: ekologiset lokerot. Sillä kuten nykyään merieläimet ovat kaukana maan päällä elävistä ihmisistä, on samoin ollut menneisyydessä. Kyse ei tarvitse olla siitä, että ne olisivat eläneet eri aikaan, vaan ainoastaan eri alueilla, ehkä kymmenien tai satojen kilometrien päässä toisistaan. Siksi niitä ei yleensä löydy samoista kerrostumista. Muutamat löydöt kuitenkin osoittavan niiden eläneen samanaikaisesti:

William Meister teki hämmästyttävän löydön kesäkuun 1. päivänä 1968 Utahissa. Hän löysi useita trilobiittien fossiileita fossiloituneesta ihmisen sandaalinjäljestä! Mutta geologisen kerrossarjan perusteella järjestettyjen kehitysopillisten kausien mukaan trilobiitit kuolivat sukupuuttoon noin 230 miljoonaa vuotta ennen ihmisen ilmestymistä!

   … Geologi, tohtori Clifford Burdick löysi lisätodisteita tukemaan olettamusta ihmisen ja trilobiittien samanaikaisesta elämisestä. Hän löysi paljasjalkaisen lapsen jalanjälkiä, joista yhdessä oli litistynyt trilobiitti. (31)

• Mielenkiintoisia ovat ne löydöt, joissa ihmiselle kuuluvia tavaroita tai jopa luurankoja on löydetty kivihiilikerrostumista. Tavallinen käsitys on, että nämä kerrostumat muodostuivat erityisellä hiilikaudella n. 300 miljoonaa vuotta sitten, mutta silti niistä on tehty ihmiseen liittyviä löytöjä. Samoin dinosaurusten fossiileja on löydetty hiilikerrostumista. Se, että esiintyy yksikin tällainen löytö, riittää osoittamaan geologisen taulukon vääräksi.

Pronssinen, noin 15 cm:n korkuinen kilistin (varsikello) löytyi kivihiilen sisältä. Länsi-Virginiassa toimivan kivihiilikaivoksen hiiliä käytettiin yleisesti myös paikallisten asukkaiden lämmitystarpeeseen. Uuniin liian suuret kivihiilen kappaleet rikottiin kotona vasaralla sopivaan kokoon. Yllätys oli suuri, kun hiilimurikan sisältä ilmestyi pronssinen kilistin. Hiilikerrostuma, josta louhitut hiilet haettiin, on määritelty syntyneen kivihiilikaudella, noin 300 miljoonaa vuotta sitten. (32)

Entä dinosauruslöydöt? Monet naturalistiset tiedemiehet haluavat uskoa, että dinosaurukset elivät kymmeniä miljoonia vuosia sitten ja eri aikaan ihmisten kanssa. Kuitenkin lukuisissa kansantarinoissa kerrotaan suurista lohikäärmeistä ja liskoista, jotka muistuttavat dinosauruksia. Jotkut väittävät tätä sattumaksi, mutta todennäköisempi selitys on, että varhaiset ihmiset elivät samaan aikaan näiden eläinten kanssa.

   Kuvauksia, joiden pohjana voi olla vanha muistitieto, löytyy useiden eri kansojen keskuudesta, niin että mm. englantilaisessa, irlantilaisessa, tanskalaisessa, norjalaisessa, saksalaisessa, kreikkalaisessa, roomalaisessa, egyptiläisessä ja babylonialaisessa kirjallisuudessa mainitaan lohikäärmeistä. The World Book Encyclopedia (Vol. 5, 1973, s. 265) selostaa näitä kertomuksia.

Legendojen lohikäärmeet ovat, ihme kyllä, kuin todellisia eläimiä, jotka ovat eläneet menneisyydessä. Ne muistuttavat paljon suuria matelijoita (dinosauruksia), jotka hallitsivat maata paljon ennen kuin ihmisen on oletettu ilmaantuneen. Lohikäärmeet olivat yleensä pahoja ja tuhoavia. Jokainen kansa tunsi ne mytologiassaan.

Eräs mielenkiintoinen kommentti löytyy arvostetulta edesmenneeltä fossiilitutkija Stephen Jay Gouldilta, joka oli marxilainen ateisti. Hän totesi, että kun Jobin kirjassa puhutaan Behemotista, niin ainoa eläin, mihin tämä kuvaus sopii, on dinosaurus (Pandans Tumme, s. 221, Ordfrontsförlag, 1987). Evolutionistina hän uskoi, että Jobin kirjan kirjoittajan on täytynyt saada tietonsa löydetyistä fossiileista. Kuitenkin tässä yhdessä Raamatun vanhimmassa kirjassa viitataan selvästi elävään eläimeen: Katso Behemotia, jonka minä loin niinkuin sinutkin... (Job 40:10-12)

• Jo aiemmin todettiin, miten ihmisen jalanjälkiä on löydetty kerrostumista, joita on pidetty satoja miljoonia vuosia vanhoina. Samanlainen ongelma on, että ihmisen jalanjälkiä on löydetty dinosauruskerrostumista useilta alueilta kuten Meksikosta, Uudesta Meksikosta, Arizonasta, Missourista, Kentuckysta, Illinoisista, Texasista ja muualta Yhdysvalloista. Tällaisia löytöjä ei pitäisi esiintyä yhtään, jos geologinen taulukko vuosimiljoonineen pitää paikkansa. Löydöt viittaavat ihmisten ja dinosaurusten samanaikaiseen esiintymiseen maapallolla.

Monet tunnetut tieteelliset tosiasiat herättävät vakavia epäilyjä geologista kerrossarjaa ja geologisia aikakausia kohtaan. Yksi tällainen esimerkki voisi olla samanaikaisten ihmisjälkien ja dinosaurusten jälkien löytyminen Meksikosta, Uudesta Meksikosta, Arizonasta, Missourista, Kentuckysta, Illinoisista ja muualtakin Yhdysvalloista. Näitä jälkiä esiintyy laajalla alueella, ja ne paljastuvat yleensä vain tulvien tai maansiirtokoneiden jäljiltä. Luotettavat paleontologit ovat huolellisesti tutkineet ne ja varmistaneet niiden aitouden, eikä niitä voida ohittaa petoksina. Lisäksi Arizonasta ja entisen Rhodesian alueelta on löydetty ihmisen piirtämiä dinosaurusten kuvia luolien ja kanjonien seinämistä. (33)

• Hyvin säilyneet dinosaurusfossiilit ovat suuri arvoitus, mikäli ne ovat 65-200 miljoonaa vuotta vanhoja. Syy on siinä, että niissä on aineita, joiden ei pitäisi säilyä luonnossa satojatuhansia vuosia, puhumattakaan miljoonista vuosista. On löydetty mm. Tyrannosaurus Rexin punasoluja sisältävä jalan luu, verisuonia ja proteiineja kuten kollageeni, albumiini, osteokalsiini sekä DNA. DNA:ta on eristetty mm. Tyrannosaurus Rexin luuaineksesta (Helsingin sanomat 26.9.1994) sekä dinosauruksen munista Kiinassa (Helsingin sanomat 17.3.1995). Vaikeaksi DNA-löydöt evoluutioteorian kannalta tekee se, että sen oletetaan säilyvän luonnossa vain tuhansia tai enintään kymmeniätuhansia vuosia, lämpötilasta riippuen. Tähän on päädytty tutkimalla mm. Egyptin muumioita, joissa DNA on jo muuttunutta. Se, että DNA:ta, valkuaisaineita ja muita huonosti säilyviä aineita kuitenkin esiintyy, viittaa niiden nuoreen ikään. On mahdotonta, että nämä aineet olisivat säilyneet kymmenien miljoonien vuosien ajan:

Toisaalta tiedetään, että biomolekyylit eivät voi säilyä yli 100.000 vuotta (Bada, J et al. 1999. Preservation of key biomolecules in the fossil record: current knowledge and future challenges. Philosophical Transactions of the Royal Society B: Biological Sciences. 354, [1379]). Tämä on kokemusperäisen tieteen tutkimustulos. Fossiileista voidaan usein eristää kollageenia, joka on eläinkudoksen biomolekyyli eli tyypillinen rakennevalkuaisaine. Kyseisestä valkuaisaineesta tiedetään, että se hajoaa luissa nopeasti, eikä sitä voi havaita kuin rippeitä 30.000 vuoden kuluttua, aivan kuivia erityisolosuhteita lukuun ottamatta. Hell Creekin alueella varmasti sataa ajoittain. Näin ollen kollageenia ei pitäisi löytyä ”68 miljoonan” vuoden ikäisestä maaperässä lojuneesta luusta. (34)

Mikäli havainnot dinosaurusten luista eristetyistä valkuaisaineista kuten albumiinista, kollageenista ja osteokalsiinista sekä DNA:sta pitävät paikkansa, eikä meillä ole mitään syytä epäillä tutkijoiden huolellisuutta, on luut ajoitettava näiden tutkimusten perusteella uudelleen korkeintaan 40 000-50 000 vuoden ikäisiksi, sillä kyseisten aineiden korkeinta mahdollista säilymisaikaa luonnossa ei voi ylittää. (35)

Samanlainen ongelma kuin DNA ja valkuaisaineiden esiintyminen dinosaurusten jäänteissä, on niissä oleva radiohiili. Sen puoliintumisaika on noin 5700 vuotta, joten sitä ei pitäisi olla yhtään jäljellä 100 000-200 000 vuoden jälkeen. Se, että radiohiiltä kuitenkin löytyy dinosaurusfossiileista, kuten sitä on löydetty kambrikauden eliöistä, viittaa niiden nuoreen ikään. Mitkään niistä eivät voi olla miljoonia vuosia vanhoja:

Hyvin vanhoiksi oletetuista fossiileista ei tehdä tavallisesti hiili-14-ajoituksia, koska niissä ei pitäisi olla yhtään radiohiiltä jäljellä. Radioaktiivisen hiilen puoliintumisaika on niin lyhyt, että se on käytännössä kaikki hajonnut alle 100 000 vuodessa.

   Vuoden 2012 elokuussa saksalainen tutkijaryhmä raportoi geofyysikkojen kokouksessa hiili-14-mittaustuloksista, jotka oli tehty monista dinosauruksen fossiloituneista luunäytteistä. Tulosten mukaan luunäytteet olivat 22 000-39 000 vuotta vanhoja! Esitelmä on ainakin kirjoitettaessa nähtävissä YouTubessa. ⁽³⁶⁾

   Miten tulos otettiin vastaan? Kaksi kokouksen puheenjohtajaa, jotka eivät voineet hyväksyä tuloksia, poisti esityksen abstraktin konferenssin nettisivulta mainitsematta asiasta mitään tutkijoille. Tulokset ovat nähtävissä osoitteessa http://newgeology.us/presentation48.html. Tapaus kertoo miten naturalistinen paradigma vaikuttaa. Sen kanssa ristiriitaisia tuloksia on lähes mahdoton saada julkaistua naturalismin hallitsemassa tiedeyhteisössä. Mieluummin rusinat lentävät. (37)

Viittaukset:

1. Ostprobleme nro 20/1961 s. 647

2. Matti Leisola: Evoluutiouskon ihmemaassa, s. 11,12

3. Matti Leisola: Evoluutiouskon ihmemaassa, s. 187

4. Rabindranath R. Maharaj: Gurun kuolema (Death of a Guru), s. 96,97

5. Bill Gates: The Road Ahead. Boulder (1996), CO: Blue Penguin, s. 228

6. Matti Leisola: Evoluutiouskon ihmemaassa, s. 11

7. Charles Darwin: Elämäni, s. 55,56

8. Jerry A. Coyne: Why Evolution is True

9. Francis Crick: What Mad Pursuit: a Personal View of Scientific Discovery (1988), s. 138

10. Richard Dawkins: Maailman hienoin esitys, evolution todisteet (The Greatest Show on Earth, The Evidence for Evolution), s. 342

11. Ylikoski Petri & Kokkonen Tomi: Evoluutio ja ihmisluonto, s. 194

12. Kimmo Pälikkö: Taustaa 2, kehitysopin kulisseista, s. 41,42

13. Rodney Stark: The victory of reason. How Christianity led to freedom, capitalism and Western Success. New York, Random House (2005), s. 233

14. Ksenofon: Sokrates (1985, Helsinki, Otava), s. 30

15. Rodney Stark, (2004), s. 172

16. Mysterium Cosmographicum

17. The Correspondence of Isaac Newton, toim. H.W. urnbull & J.F.Scott & A.R.Hall & L. Tilling. 7 vols. Cambridge: Cambridge University Press, 3:233

18. Tapio Puolimatka: Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa, s. 364

19. The Wisdom of God manifested in the Works of Creation, 1691

20. James Hannam: The Genesis of Science: How the Christian Middle Ages Launched the Scientific Revolution

21. Michael H. Shank: “That the Medieval Christian Church Suppressed the Growth of Science, teoksessa Numbers (toim.) 19-27

22. O'Neill, T., The Dark Age Myth: An atheist reviews God's Philosophers, strangenotions.com, 17 October 2009

23. Philip E. Johnson: Darwin on Trial, s. 152

24. Tapio Puolimatka: Usko, tiede ja evoluutio, s. 629

25. Ken Ham: Valhe, evoluutio, The Lie: Evolution, s. 112,113

26. Stephen Jay Gould: The Panda’s Thumb, (1988), s. 182,183. New York: W.W. Norton & Co.

27. Niles Eldredge (1985): “Evolutionary Tempos and Modes: A Paleontological Perspective” teoksessa Godrey (toim.) What Darwin Began: Modern Darwinian and non-Darwinian Perspectives on Evolution

28. Henry Gee (1999) In Search of Deep Time: Beyond the Fossil Record to a New History of Life, Free Press, s. 272

29. http://www.newscientist.com/article/dn14094_bacteria-make-major-evolutionary-shift-in-the-lab.html#.Ublu9NhjHyY

30. Eric Berger: (2010) The Laws of Science, Houston Chronicle 3.1.2010

31. Scott M. Huse: Evoluution romahdus, s. 25

32. Kimmo Pälikkö: Taustaa 3, Alusta viimeiseen aikaan, s. 23

33. Scott M. Huse: Evoluution romahdus, s. 24

34. Pekka Reinikainen: Darwin vai älykäs suunnitelma?, s. 88

35. Pekka Reinikainen: Dinosaurusten arvoitus ja Raamattu, s. 111

36. http://creation.com/redirect.php?http://

www. youtube.com/watch?v=QbdH3l1UjPQ

37. Matti Leisola: Evoluutiouskon ihmemaassa, s.146

Lisää aiheesta:

Ateistit väittävät usein omaavansa tieteellisen maailmankuvan. Tämä maailmankuva perustuu kuitenkin uskoon ja on ristiriidassa todisteiden kanssa

Tiedeuskovat ajattelevat kantansa edustavan  tiedettä, järkeä ja kriittistä ajattelua. Kuitenkin he turvatutuvat uskoon selittäessään kaiken alkuperää

Maailmankatsomukset puntarissa: naturalismi / ateismi, panteismi, polyteismi ja teismi. Lue, miksi kristillinen teismi on järkevä maailmankatsomus

Kehittyikö ihminen apinamaisista alkuihmisistä vai luotiinko hänet? Lue, miten evolutionistien omat löydöt kumoavat käsityksen ihmisen kehityksestä

Ihmisillä on mielikuva, että tiede on osoittanut todeksi kaikkeuden ja elämän synnyn itsestään sekä kehitysopin. Nämä mielikuvat perustuvat kuitenkin valheeseen

Fundamentalisti on taikasana, jota monet käyttävät torjuessaan Jumalan. He luulevat olevansa tieteellisiä, vaikka perustautuvat uskoon

Naturalismi ja usko ihmisen kehitykseen ovat nykyajan virtauksia länsimaissa. Mutta kuka on konservatiivi ja kuka ei? Asiaa voi katsoa eri puolilta

Maapallon ja elämän lyhyt historia - tästä pääset tutkimaan aihetta lisää