TAIKASANA
Seuraavassa on joitakin yleisöosastolla julkaistuja tai
sinne lähetettyjä kirjoituksia, jotka käsittelevät tiedettä ja uskoa. Niissä
tuodaan esille, miten maailmankatsomus voi ohjata tutkimusta ja miten usko
tieteen alueella on mahdollista aivan kuten hengellisellä kentälläkin:
Kirjoituksista ensimmäinen julkaistiin Etelä-Suomen
Sanomissa 12.5.2008:
USKO JA MAALAISJÄRKI
ESS:ssä oli 27. 4 kirjoitus, jossa käsiteltiin
luomiskäsityksen asemaa kouluissa ja pidettiin siihen uskomista normaaliin
tapaan epätieteellisenä, niin kuin ”viisaat ihmiset” yleensä tekevät.
Mutta mikä
on tieteellistä ja mikä uskon asiaa? Paavali sanoi suoraan Hebrealaiskirjeessä,
että ”Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan
sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä” (Hebr
11:3), eli hän tunnusti uskon osuuden asioiden ymmärtämisessä. Hän sanoi, että
vain uskon kautta me voimme nähdä näkyväisen syntyneen näkymättömästä.
Kuitenkin
sattumanvaraiseen alkuun ja kehitykseen uskova on myös sataprosenttisesti uskon
varassa. Tämä on tosiasia, jota ei voi kiistää. Sillä kun ovat kyseessä
kehitysteorian kivijalat tai sen perustus, eli alkuräjähdys ja alkusynty, emme
voi kumpaakaan todistaa laboratoriossa, vaan ne perustuvat uskoon ihmisten
mielissä. Jälkimmäistä on kyllä yritetty aikaansaada laboratorioissa, mutta
siinä on täysin epäonnistuttu. Kukaan tiedemies ei ole päässyt lähellekään
elämän synnyn ratkaisussa, eli siihen uskotaan vaikkeivät käytännön havainnot
tue sitä. Usko asiaan on vain ihmisten sisällä. Itse asiassa useat ns.
tieteelliset asiat perustuvat uskoon aivan kuten hengellinen elämäkin ja usko
yliluonnolliseen Jumalaan. Kysymys on vain siitä, kumpaa vaihtoehtoa pidämme
realistisempana, uskoa sattumanvaraiseen syntyyn vai luomiseen, koska
kumpaakaan emme voi aukottomasti todistaa jälkikäteen.
Tässä
asiassa onkin hyvä käyttää maalaisjärkeä, koska sillä tavalla voi päästä
ainakin vähän eteenpäin. Niinpä kun kysytään tavalliselta kansanmieheltä,
kuinka mahdollisena hän pitää, että esim. tavallisesta kiven sirusta (alkuräjähdysteoriassa
oletetaan kaiken syntyneen nuppineulan kokoisesta tilasta) voisi syntyä
uusi nykyisenkaltainen maailmankaikkeus, jossa olisi kymmeniä miljardeja
galakseja, satoja miljardeja tähtiä, nykyisen kaltainen aurinko, planeetat,
meri ja vesi, kalliot, ihminen, linnut, elefantit, hyttyset jne., niin mitä hän
vastaisi? Miten järkevänä hän pitäisi koko asiaa, kun hänellä olisi kivensiru
kädessään? Eikö hän todennäköisesti vastaisi seuraavalla tavalla:
- Älä hulluja puhu, se on aivan mahdoton ajatus. Ei pienestä
sirusta voi syntyä sellaista. Miten kukaan voi uskoa moiseen hullutukseen?
Jari Iivanainen
Allaoleva kirjoitus julkaistiin Etelä Suomen Sanomat
-lehdessä 31.3.2009. Se käsittelee evoluutioaihetta ja siihen liittyvää
keskustelua:
EVOLUUTIOJUTTU
Herra X puhui evoluutiosta ja kreationismista, ja oli turhautunut
siitä, että jotkut eivät usko evoluutioon.
Itse voin kertoa,
että olen törmännyt aivan samaan seinään, kun olen toiminut päinvastaisesta
näkökannasta eli luomisuskosta käsin, ja kun olen yrittänyt todistaa sitä
järkeväksi mm. kotisivullani. Ennen ajattelin, että jos yrittää mahdollisimman
loogisesti ja vakuuttavasti tuoda tosiasiat esille, niin ihmiset ovat
voitettavissa, mutta nyt ymmärrän, ettei asia ole niin yksinkertainen. Se ei
vaan onnistu. Sensijaan keskustelu loppuu yleensä viimeistään siihen, kun
evolutionisti ottaa esiin ylimielisen hymyn ja lausuu taikasanan:
”fundamentalisti”, ja niin luomiseen uskova poistuu lannistuneena tilanteesta.
Niin yleensä tapahtuu.
Mielestäni
molemmat näkökannat perustuvat kuitenkin uskoon, eli uskomme joko luomiseen tai
evoluutioon. Kumpaakaan niistä ei voi todistaa todeksi yksinkertaisesti siitä
syystä, että menneitä olosuhteita ei voi palauttaa. Se on mahdotonta, koska
emme voi enää käydä menneisyydessä tarkastamassa asiaa. Voimme ainoastaan tehdä
päätelmiä niiden tietojen valossa, joita meillä on, ja itse olen sitä mieltä,
että ne soveltuvat selvästi paremmin luomismalliin.
Jari Iivanainen
