TAIKASANA
Seuraavassa on joitakin
yleisöosastolla julkaistuja tai sinne lähetettyjä kirjoituksia, jotka
käsittelevät tiedettä ja uskoa. Niissä tuodaan esille, miten maailmankatsomus
voi ohjata tutkimusta ja miten usko tieteen alueella on mahdollista aivan kuten
hengellisellä kentälläkin:
Allaoleva kirjoitus
julkaistiin Etelä Suomen Sanomat -lehdessä 31.3.2009. Se käsittelee
evoluutioaihetta ja siihen liittyvää keskustelua:
TAIKASANA
Herra X puhui evoluutiosta
ja kreationismista, ja oli turhautunut siitä, että jotkut eivät usko evoluutioon.
Itse voin kertoa, että olen törmännyt aivan samaan seinään, kun
olen toiminut päinvastaisesta näkökannasta eli luomisuskosta käsin, ja kun olen
yrittänyt todistaa sitä järkeväksi mm. kotisivullani. Ennen ajattelin, että jos
yrittää mahdollisimman loogisesti ja vakuuttavasti tuoda tosiasiat esille, niin
ihmiset ovat voitettavissa, mutta nyt ymmärrän, ettei asia ole niin
yksinkertainen. Se ei vaan onnistu. Sensijaan keskustelu loppuu yleensä
viimeistään siihen, kun evolutionisti ottaa esiin ylimielisen hymyn ja lausuu taikasanan:
”fundamentalisti”, ja niin luomiseen uskova poistuu lannistuneena tilanteesta.
Niin yleensä tapahtuu.
Mielestäni molemmat näkökannat perustuvat kuitenkin uskoon, eli
uskomme joko luomiseen tai evoluutioon. Kumpaakaan niistä ei voi todistaa
todeksi yksinkertaisesti siitä syystä, että menneitä olosuhteita ei voi
palauttaa. Se on mahdotonta, koska emme voi enää käydä menneisyydessä
tarkastamassa asiaa. Voimme ainoastaan tehdä päätelmiä niiden tietojen valossa,
joita meillä on, ja itse olen sitä mieltä, että ne soveltuvat selvästi paremmin
luomismalliin.
Jari Iivanainen
Allaoleva kirjoitus
julkaistiin Etelä-Suomen Sanomissa 12.5.2008:
USKO JA MAALAISJÄRKI
ESS:ssä oli 27. 4 kirjoitus,
jossa käsiteltiin luomiskäsityksen asemaa kouluissa ja pidettiin siihen
uskomista normaaliin tapaan epätieteellisenä, niin kuin ”viisaat ihmiset”
yleensä tekevät.
Mutta mikä on tieteellistä ja mikä uskon asiaa? Paavali sanoi
suoraan Hebrealaiskirjeessä, että ”Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma
on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt
näkyväisestä” (Hebr 11:3), eli hän tunnusti uskon osuuden asioiden
ymmärtämisessä. Hän sanoi, että vain uskon kautta me voimme nähdä näkyväisen
syntyneen näkymättömästä.
Kuitenkin sattumanvaraiseen alkuun ja kehitykseen uskova on myös
sataprosenttisesti uskon varassa. Tämä on tosiasia, jota ei voi kiistää. Sillä
kun ovat kyseessä kehitysteorian kivijalat tai sen perustus, eli alkuräjähdys
ja alkusynty, emme voi kumpaakaan todistaa laboratoriossa, vaan ne perustuvat
uskoon ihmisten mielissä. Jälkimmäistä on kyllä yritetty aikaansaada
laboratorioissa, mutta siinä on täysin epäonnistuttu. Kukaan tiedemies ei ole
päässyt lähellekään elämän synnyn ratkaisussa, eli siihen uskotaan vaikkeivät
käytännön havainnot tue sitä. Usko asiaan on vain ihmisten sisällä. Itse
asiassa useat ns. tieteelliset asiat perustuvat uskoon aivan kuten hengellinen
elämäkin ja usko yliluonnolliseen Jumalaan. Kysymys on vain siitä, kumpaa
vaihtoehtoa pidämme realistisempana, uskoa sattumanvaraiseen syntyyn vai
luomiseen, koska kumpaakaan emme voi aukottomasti todistaa jälkikäteen.
Tässä asiassa onkin hyvä käyttää maalaisjärkeä, koska sillä
tavalla voi päästä ainakin vähän eteenpäin. Niinpä kun kysytään tavalliselta
kansanmieheltä, kuinka mahdollisena hän pitää, että esim. tavallisesta kiven
sirusta (alkuräjähdysteoriassa oletetaan kaiken syntyneen nuppineulan
kokoisesta tilasta) voisi syntyä uusi nykyisenkaltainen maailmankaikkeus,
jossa olisi kymmeniä miljardeja galakseja, satoja miljardeja tähtiä, nykyisen kaltainen
aurinko, planeetat, meri ja vesi, kalliot, ihminen, linnut, elefantit, hyttyset
jne., niin mitä hän vastaisi? Miten järkevänä hän pitäisi koko asiaa, kun
hänellä olisi kivensiru kädessään? Eikö hän todennäköisesti vastaisi
seuraavalla tavalla:
- Älä hulluja puhu, se on
aivan mahdoton ajatus. Ei pienestä sirusta voi syntyä sellaista. Miten kukaan
voi uskoa moiseen hullutukseen?
Jari Iivanainen
