Etusivulle

Jarin kirjoituksia

 


 






Tartu kiinni
iankaikkiseen elämään!















Jeesus on tie ja
totuus ja elämä






 

Vapaa-ajattelu tarkastelussa

 

 

Tässä kirjoituksessa otetaan esille muutamia vapaa-ajattelijoiden esittämiä ajatuksia. Ne perustuvat pääosin Vapaa Ajattelija-lehden muutamaan vuosikertaan. Tarkoitus on tutkia lehdissä esitettyjä ajatuksia ja väitteitä. Asian tekee helpoksi se, että kirjoittajan oma tausta on samanlainen kuin useimpien vapaa-ajattelijoiden. Ennen kuin käännyin Jeesuksen puoleen, olin ateisti ja evoluutiouskova. Olin kyllä pienempänä käynyt pyhäkoulussa muutamia kertoja, mutta myöhemmin ateistinen elämänkatsomus ja jumalakielteisyys saivat sijaa elämässäni. Ateistisia näkemyksiä muistan perustelleeni lähinnä seuraavalla kolmella syyllä. Useimmat vapaa-ajattelijat ja ateistit käyttävät niitä edelleen.

 

1. Kärsimys ja pahuus maailmassa

2. Kirkon virheet

3. Käsitys omasta tieteellisyydestä ja että evoluutioteoria on osoittanut luomisen vääräksi

 

Jumalan olemassaolo. Tärkeimpiä teemoja, mitä tulee esille vapaa-ajattelijoiden lehdissä ja heidän ajattelussaan, on Jumalan olemassaolon kieltäminen. He pitävät jumalaa vain ihmismielen ja ajatuksen tuotteena. Siksi ei voi olla mitään jumalaa, joka on erillään maailmankaikkeudesta ja on luonut sen. Sitä pidetään mahdottomana ajatuksena.

   Tämä vapaa-ajattelijoiden ja ateistien esittämä näkemys on kuitenkin samanlainen uskonnollinen olettamus kuin usko Jumalaan. Mistä ateisti voi olla varma, ettei Jumala kuulu sille sektorille ja alueelle, mistä hänellä itsellään ei ole tietoa? Seuraava kuva havainnollistaa asiaa. Jos henkilö tietää vain muutaman prosentin kaikesta tiedosta, siitä käsin hän ei voi kumota asioita, joita ei itse ole havainnut. Jumala voi olla sellainen asia.
 


 

Ihmeitä ei ole tapahtunut. Vapaa-ajattelijat viittaavat lehdissään toistuvasti tieteellisyyteen ja ettei ole yliluonnollista. Sen takia esim. Raamatun kuvaukset parantumisista, veden päällä kävelystä tai toteutuneista profetioista eivät voi pitää paikkaansa. Niitä pidetään mahdottomina ja niiden ajatellaan heijastavan sen aikaisten herkkäuskoisten ihmisten maailmankuvaa. Nyt siitä on pääosin vapauduttu, koska tiede osoittaa yliluonnollisen mahdottomaksi.

   Tässä näkemyksessä on kuitenkin kysymys samasta asiasta kuin edellisessä kappaleessa. Mistä vapaa-ajattelija tai ateisti voi tietää, että hänen tietonsa on täydellinen? Miten hän voi tietää, ettei yliluonnollista ole tai ettei Jumala voi puuttua maailmaan tapahtumiin? Ehkä nämä asiat kuuluvat juuri siihen sektoriin ja alueelle, josta hänellä itsellään ei ole henkilökohtaista kokemusta kuten edellisessä kuvassa osoitettiin.

   Tässä näkemyksessä on kysymys naturalistisesta maailmankuvasta, jossa aine on kaikki, mitä on olemassa. Ei pidetä mahdollisena, että on mitään sen ulkopuolella, vaan maailmankaikkeutta pidetään suljettuna järjestelmänä, ikään kuin laatikkona. Kysymys ei ole tieteestä, koska jos esim. Jeesuksen ja apostolien kautta tapahtuneet parantumiset, kuolleista herättämiset ja muut ihmeet ovat totta, ovat ne silloin myös tiedettä. Se on looginen seuraus, jos ne ovat historiallisia tapahtumia. Tiede ja ihmeet eivät sulje pois toisiaan.

   Entä mihin todisteet viittaavat? Kun vapaa-ajattelijat sanovat, ettei ole voinut tapahtua esim. Uudessa testamentissa mainittuja ihmeellisiä asioita, viittaavat kuitenkin muutamat ulkopuoliset lähteet niihin:

 

• Historioitsija Josefus sekä Talmud ovat maininneet Jeesuksen tekemistä ihmeistä.

• Talmud kertoo, miten  opetuslapset paransivat sairaita ja tekivät ihmeitä

Kvadratuksen katkelmassa mainitaan,  miten muutamat Jeesuksen kautta terveytensä saaneet ja kuolleista nousseet ihmiset olivat vielä silloin elossa. Kyseessä olivat yleisesti tunnetut tapahtumat.

 

Uskontojen virheet ovat toistuva teema vapaa-ajattelijoiden lehdissä. Uskontoja pidetään vahingollisina ja vedotaan mm. kirkkojen tekemiin vääryyksiin vuosisatojen aikana. Itsekin käytin samaa argumenttia jumalakielteisyydelleni.

   Kuitenkaan vapaa-ajattelijat ja ateistit eivät ota huomioon seuraavia seikkoja jumalakielteisyydessään:

 

- Kun vapaa-ajattelijat ja ateistit hyökkäävät kaikkea hengellistä vastaan, ensimmäinen virhe, mihin he syyllistyvät, on kyvyttömyys tehdä eroa uskonnollisten ryhmien ja uskontojen välillä, vaikka he odottavat muiden osaavan tehdä eron ateistien välillä. He itse tuskin haluavat kuulua samaan joukkoon, missä esim. Stalin, Mao, Pol Pot ja muut ateismin ääriedustajat ovat olleet. Toisin sanoen he soveltavat erilaista logiikkaa uskonnollisiin ryhmiin kuin mitä he soveltavat ateisteihin. He ovat tässä epäjohdonmukaisia. Uskontoja (kuten ei ateistisiakaan ryhmiä) ei voi laittaa yhteen nippuun ikään kuin olisi kysymys yhtenäisestä ilmiöstä. John C. Lennox on selittänyt aihetta:

 

Uusateistien kyvyttömyys tehdä eroa uskontojen välillä on perin hullunkurista, sillä he odottavat selvästi, että kaikki muut osaavat tehdä eron ateistien välillä. Julistauduttuaan rauhaa rakastaviksi ihmisiksi he eivät itse haluaisi joutua mielivaltaisesti samaan lokeroon oman maailman-katsomuksensa väkivaltaisten ääriedustajien kuten Stalinin, Maon ja Pol Potin kanssa. Miksi uusateistit eivät siis varoita, että lempeä ja maltillinen ateismi saattaa tarjota uskon ilmapiirin, jossa jyrkkä ateismi kukoistaa luonnollisella tavalla kuten viime vuosisadalla kävi? Jos uusateistien omaa liiallisen yksinkertaistamisen tekniikkaa soveltaisi heihin itseensä, kiivaita vastalauseita ei tarvitsisi odotella kauan.

   Tämä melko räikeä epäjohdonmukaisuus – odotus, että ulkopuoliset erottelevat ateistit toisistaan samalla kun uusateistit itse kieltäytyvät jyrkästi erottelemasta uskonnollisia ryhmiä toisistaan – ei vähääkään vahvista uusateistien sanoman älyllistä uskottavuutta. (1)

 

Lisäksi vapaa-ajattelijat eivät ota huomioon seuraavia seikkoja torjuessaan kristillisen uskon:

 

• että väärät eivät peri Jumalan valtakuntaa: Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö… (1 Kor 6:9)

• että Jeesus kieltäytyy tunnustamasta väärintekijöitä: Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'. (Matt 7:23)

• että Jeesus, Johannes Kastaja ja apostolit julistivat parannusta. Jeesus myös sanoi, että ”ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte” (Luuk 13:3).

• että Jeesus varoitti miekkaan tarttumisesta ja kehotti vihamiesten rakastamiseen (Matt 26:52, 5:43,44).

• Monet eivät ota huomioon Paavalin sanoja, joissa hän varoitti julmista susista, jotka tulisivat hänen lähtönsä jälkeen. Näissä Paavalin sanoissa ilmenee hyvin historian kehitys. Ne kuvaavat niitä vuosisatoja ja Jumalan nimessä tehtyjä vääryyksiä, joita on tapahtunut. On mahdotonta kiistää, etteikö Paavali olisi osunut oikeaan. Lisäksi Paavali osoitti, että teot voivat todistaa ihmistä vastaan. Hän saattoi myös itse sanoa muille: ”Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana”, Fil 3:17.

 

- (Apt 20:29-31) Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä,

30. ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.

31. Valvokaa sentähden ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itsekutakin.

 

- (Tiit 1:16) He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät, sillä he ovat inhottavia ja tottelemattomia ja kaikkiin hyviin tekoihin kelvottomia.

 

• Monet vääryydet ovat tapahtuneet katolisen ja ortodoksisen kirkon kautta. Nämä kirkot tai useimmat niiden jäsenet ovat kuitenkin paljolti luopuneet uskosta Jeesukseen ja korvanneet sen Marialla ja pyhimyksillä (Tämä tuli ilmi mm. siinä, kun Pussy Riot-yhtye lauloi Venäjän pre-sidentti Putinista. Siinä sanat osoitettiin Marialle). Kysymys ei ole enää kristillisestä uskosta vaan jostain muusta. Monet vapaa-ajattelijat eivät ymmärrä eroa näiden asioiden välillä.

   Ateistit ja vapaa-ajattelijat harvoin tekevät eroa myöskään kristillisen uskon ja esim. islamin välillä, kuten jo todettiin. Kuitenkin niissä on suuri ero. Jos noudatetaan Jeesuksen ja apostolien opetuksia, pitäisi sen vaikutus olla positiivinen ihmissuhteissa ja yhteiskunnassa.

   Jopa Richard Dawkins, tunnettu ateisti ja jumalankieltäjä, on myöntänyt sen jälkeen, kun hän kirjoitti Jumalharha-teoksensa (The God Delusion), että kristinusko saattaa toimia suojavallina jotakin pahempaa vastaan:

 

Sikäli kuin tiedän, rakennuksia räjäytteleviä kristittyjä ei ole. Tietääkseni ei ole myöskään kristittyjä itsemurhapommittajia. En ole tietoinen yhdestäkään suuresta kristinuskon oppisuunnasta, joka uskoisi, että uskosta luopumisen rangaistus on kuolema. Minulla on ristiriitaisia tunteita kristinuskon heikkenemisestä, sillä kristinusko saattaa toimia suojavallina jotakin pahempaa vastaan. (2)

 

Mihin ateismi sitten johtaa? Monet ihmiset, jotka ovat kääntyneet Jumalan ja Jeesuksen puoleen, voivat todistaa, miten he ovat vapautuneet huumeista ja alkoholista, lopettaneet varastamisen, kavaltamisen, puolison pettämisen tai muita asioita, joita yleisesti pidetään negatiivisina ja haitallisina yhteiskunnalle. Usko Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen on saanut heissä myönteistä muutosta aikaan.

   Onko ateismi samanlainen myönteinen muutosvoima yhteiskunnalle? Monet vapaa-ajattelijat ja ateistit ovat vakuuttuneita, että niin on. He ajattelevat, että jos ateismi olisi yhteiskunnan vallitseva katsomus ja kaikki olisivat ateisteja, johdattaisi se yhteiskuntaa parempaan suuntaan. Useimmat sodat katoaisivat ja ongelmat yhteiskunnissa vähentyisivät. Niin monet vapaa-ajattelijat ja ateistit haluavat ainakin uskoa.

   Kaikki eivät kuitenkaan ole samaa mieltä heidän kanssaan. Esim. kreikkalainen Platon ei ollut samaa mieltä nykyajan ateistien kanssa, vaan hän piti jyrkkää ateismia valtiolle vaarallisena ajatuksena. Hän kirjoitti siitä eräässä viimeisistä dialogeistaan, Lait-dialogissa.

   Myös viime vuosisata antaa näyttöä siitä, mihin ateistinen maailmankatsomus voi johtaa pahimmillaan. Se oli yksi ihmiskunnan julmimpia vuosisatoja, ja pimeyden aika olisi sille paljon parempi nimitys kuin keskiajalle. Luopiokirkko ja Kristuksesta luopunut uskonnollisuus ei ole saanut niin paljon tuhoja aikaan monien vuosisatojen aikana kuin mitä tapahtui viime vuosisadalla ateismin vaikutuksesta. Tunnettuja ovat mm. Stalinin, Hitlerin, Maon ja Pol Potin hallinnot sekä lukuisat kommunistivaltiot, joissa ateismi on ollut virallinen oppi.

 

[Mitä sanot niille, jotka syyttävät uskontoja?] Koettaisin saada heidät ajattelemaan tuota hirvittävää 1900-lukua, jonka aikana todistimme enemmän tuhoa kuin lukemattomina vuosisatoina ennen sitä. Mahdollisesti juutalaisten tuhoamisen ohella suurimmat rikokset tehtiin vain kahden avoimesti ateistisen valtion toimesta. Neuvostoliitto oli ateismin museoineen yksi ja Maon Kiina toinen. Molemmat olivat sotaisesti ateistisia. Ja mitä ne tekivät? Ne tappoivat 70 miljoonaa omaa kansalaistaan. Miksi emme koskaan kuule, että tämä on sitä, mitä ateismi tuottaa? Siinä on jotakin kieroa. Miksi niin ankarasti arvostellaan uskonnon syntejä (niin kuin pitääkin), mutta ei kiinnitetä huomiota ateismin synteihin. (3)

 

Tri Paul Johnston, brittiläinen historioitsija: ”1900-luvulle ominaista ja sen kauhujen pääsyy on se, että suurta ruumiillista voimaa ovat hankkineet ihmiset, jotka eivät pelkää Jumalaa ja jotka eivät usko minkään ehdottoman käytössäännöstön rajoittavan itseään.” (4)

 

Alexandr Solzenitsyn: Yli puolivuosisataa sitten ollessani vielä lapsi muistan kuulleeni usean vanhuksen selittävän Venäjän kohtaamia onnettomuuksia tähän tapaan: ”Ihmiset ovat unohtaneet Jumalan; sen seurausta tämä kaikki on.” Sen jälkeen olen yli 50 vuoden ajan tutkinut Venäjän vallankumousta; sinä aikana olen lukenut satoja kirjoja, kerännyt henkilökohtaisia kertomuksia ja olen itsekin kirjoittanut kahdeksan teosta noiden vaiheiden selvittämiseksi. Mutta jos minua pyydettäisiin tiivistämään mahdollisimman lyhyeen pääsyy hirvittävään vallankumoukseen, joka nielaisi n. 60 miljoonaa ihmistä kansastamme kitaansa, en voisi sanoa sitä tarkemmin muuten kuin toistamalla: Ihmiset ovat unohtaneet Jumalan; sen seurausta tämä kaikki on.” (5)

 

Kiistakysymykset. Vapaa-ajattelijat ja ateistit haluavat yleensä antaa terveen ja tasapainoisen kuvan itsestään. He pitävät itseään järkevinä, edistyksellisinä ja suvaitsevaisina. Viimeisellä näistä asioista eli suvaitsevaisuudella he yleensä tarkoittavat myönteistä suhtautumista mm. aborttiin, naispappeuteen ja homoseksuaalisuuteen. Tämän tyyppiset teemat esiintyvät usein heidän lehdissään. Jos ajattelemme näitä asioita tarkemmin, kannattaa kuitenkin ottaa huomioon seuraavat seikat:

 

Abortti on lapsen tappamista, vaikka kuinka väitettäisiin vastaan. Siinä vaiheessa, kun useimmat abortit tehdään (n. 7-8 viikon iässä), on abortoiduilla sikiöillä samat ruumiinjäsenet kuin vastasyntyneillä vauvoilla tai aikuisilla. Heillä on kädet, jalat, silmät, nenä, suu ja yksilölliset sormenjäljet. Samoin heillä on oma sydän ja sydänäänet kuten aikuisella ja oma verenkierto. Kyseessä on ihmisyksilö, joka kasvaa äidin kohdussa.

   Entä jos joku tulee raskaaksi vastoin tahtoaan – esim. raiskauksen kautta (ei-toivotuista raskauksista muutama prosentti on tapahtunut raiskauksen kautta)? On totta, että tällaisessa tilanteessa ei pitäisi suhtautua välinpitämättömästi ihmisten tunteisiin, kuten voi helposti tapahtua. Kuitenkin voi kysyä, onko lasten surmaaminen oikea tapa päästä pois tilanteesta? Esim. adoptio voi olla yksi ratkaisu ongelmaan.

 

Naispappeus on asia, jossa on kahdenlaista näkemystä seurakunnissa (myös ns. konservatiivisissa seurakunnissa). Toiset näkevät, että se on tarkoitettu myös naisille, mutta toiset päättelevät mm. 1. Timoteus 3. luvun perusteella (Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan), että se on rajattu vain miehille. Kuitenkin molemmat ryhmät yleensä painottavat miesten ja naisten aktiivisuutta hengellisessä työssä; jokaisen työpanosta tarvitaan hengellisellä kentällä. Lisäksi ihmisen pitää olla uudestisyntynyt, muuten hän on väärällä pohjalla eikä voi johdattaa toisia iankaikkiseen elämään.

   Entä jos joku vapaa-ajattelija tai ateisti ei ymmärrä jonkun kielteistä kantaa naispappeuteen? Onko järkevää kieltää Jumala ja hengellinen elämä tämän perusteella? Jos iankaikkinen elämä on todella totta, ei se varmastikaan ole viisasta. Raamatun mukaan Jumalalla on hyvä suunnitelma ja tahto meitä kohtaan (1 Tim 2:3,4: Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.), mutta voimme omilla verukkeillamme tehdä sen tyhjäksi.

 

Homoseksuaalisuus ja myönteinen suhtautuminen siihen esiintyy jossakin määrin vapaa-ajattelijoiden lehdissä kuten maallisessa mediassakin. Vapaa-ajattelijat pitävät tätä asiaa hyvänä ja yleensä synnynnäisenä asiana kuten ihonväri. Jos joku muu näkee asian toisin, on se heidän mielestään kuin ihmisten sortamista ihonvärin perusteella.

   Miten tätä asiaa tulee lähestyä? Tärkeintä on ajatella asioita iankaikkisuuden kannalta. Jos on totta, että olemme iankaikkisuusolentoja ja homoseksuaalisuuden tahallinen harjoittaminen kuuluu niiden monien syntien joukkoon (1 Kor 6:9,10: Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.), joka pitää meidät erossa Jumalasta, eikö tämä kannata ottaa huomioon? Vapaa-ajattelijat eivät usko, että käytöksemme ja valintamme vaikuttavat iankaikkisuuteen, mutta sitä kannattaisi pohtia vakavasti. Jos iankaikkisuuden todennäköisyys on edes yksi prosentti, kannattaa sekin huomioida.

   Toiseksi jos uskoo iankaikkisuuteen ja siltä pohjalta varoittaa ihmisiä vääristä valinnoista, ei sitä voi pitää rakkaudettomuutena. Kyseessä on samanlainen asia kuin että jotakuta varoitetaan heikoista jäistä: ”Älä ihmeessä mene heikoille jäille! Sinulle voi käydä huonosti!” Se tarkoittaa, että ihmistä rakastetaan, mutta varoitetaan hänen käytöksensä huonoista seurauksista.

   Entä homoseksuaalisuuden synnynnäisyys? Onko se synnynnäistä kuten ihonväri? Monet homoseksualistit eivät myönnä tätä. Jotkut homoseksualistit voivat kyllä puhua jyrkästi synnynnäisyyden puolesta, mutta moni on myös eri mieltä. He ajattelevat, että haitallisilla olosuhteilla ja reagoimisella niihin on oma osuutensa taipumusten syntyyn. Tämä oli yleinen näkemys myös psykologiassa muutamia vuosikymmeniä sitten.

 

Luin kiinnostavan asiantuntijan tekemän tutkimuksen, jossa hän oli tehnyt kyselyn saadakseen selville, miten moni aktiivi homoseksuaali ajatteli syntyneensä tällaiseksi. Kahdeksankymmentäviisi prosenttia haastatelluista koki, että homoseksuaalisuus oli opittu käyttäytymismuoto, joka aiheutui kodin varhaisesta tuhoisasta vaikutuksesta ja toisen ihmisen kohdistamasta viettelyksestä.

   Kun nykyään tapaan homoseksuaalin ensimmäinen kysymykseni yleensä on: ”Kuka sytytti sinut tähän?” Kaikki voivat antaa vastauksen kysymykseeni. Sitten kysyn: ”Mitä sinulle ja seksuaalisuudellesi olisi tapahtunut, ellei tiesi olisi leikannut setäsi elämää? Tai jos serkkusi ei olisi ilmestynyt elämääsi? Tai jos isäpuoltasi ei olisi ollut? Miten olisi voinut käydä?” Silloin kellot alkavat soida. He sanovat: ”Ehkä, ehkä, ehkä.” (6)

 

Tieteellinen maailmankuva ja käsitys omasta tieteellisyydestä tulee toistuvasti esille vapaa-ajattelijoiden lehdissä. He asettavat vastakkain uskon ja järjen sekä tieteellisen ja uskonnollisen maailmankatsomuksen. Itse he ajattelevat edustavansa nimenomaan järkeä ja tieteellisyyttä, ja että heidän näkemyksensä perustuu varmoihin tosiasioihin. Heillä on aivan samanlainen näkemys kuin itselläni oli ateistina ja evoluutiouskovana ollessani. Sama asenne ilmenee hyvin myös vapaa-ajattelija V.T. Aaltosen kirjassa Miksi en ole kristitty? (s.199,200):

 

Toivon lyhyesti sanoen, että saataisiin ihmiset ajattelemaan tieteellisesti.

   Yleensä näyttää siltä, että suurin osa ihmisistä koettaa tulla toimeen mahdollisimman vähällä ajattelemisella… Tieteellisen ajattelutavan olennaisimpana sisällyksenä on vapaus ennakkoluuloista, mieltymyksistä ja kiintymyksistä. Tiedemiehen tavoitteena on aina totuus, välittämättä vähääkään siitä, miten epämiellyttävä se saattaa olla tai missä määrin se saattaa aiheuttaa hämminkiä ihmisten kesken, joiden omaksumat uskomukset se osoittaa erheellisiksi.

 

Tieteellinen vai uskoon perustuva näkemys? Kun vapaa-ajattelijat ovat sitä mieltä, että heillä on tieteellinen maailmankatsomus, se ei pidä paikkaansa. Vai kuinka moni toimii vain tosiasioiden varassa tieteen alueella ja tavallisessa elämässä, mutta ei käytä uskoaan? Onko mahdollista löytää sellaista henkilöä?

   Jos rehellisiä ollaan, ei kukaan käytännössä toimi ilman uskoa. Tieteen alueella se ilmenee siinä, että luotetaan muiden uskottavuuteen ja tietoihin. Heidän käsityksiään pidetään luotettavina, koska heidän ajatellaan olevan perillä asioista. Tavallisen elämän alueella on aivan samoin. Siinäkin me luotamme toisten sanaan ja pidämme sitä totena. Me tarkistamme henkilökohtaisesti vain pienen osan asioista, jotka omaksumme tosina.

   Seuraavat esimerkit tuovat esille uskon merkityksen ja sen esiintymisen arkielämässä. Täysin tieteellistä ihmistä ei ole olemassa, koska se on mahdotonta.

 

• Tyttö luottaa äitinsä sanaan, että saa uuden mekon. Se on uskoa.

• Ihmiset uskovat, että sellainen paikka kuin Etelämanner on olemassa, vaikka hyvin harva on siellä käynyt.

• Kun lehdissä on kaupan mainoksia, uskotaan niihin ja mennään ostoksille niiden perusteella.

• Historia on alue, josta tiedämme kaiken toisten sanan nojalla. Esim. Napoleonin ja Caesarin olemassaoloa ei voi enää todistaa aukottomasti ja tieteellisesti, vaan joudutaan luottamaan muiden sanaan. Se on uskoa, johon jokainen joutuu nojautumaan.

 

Usko ja menneisyyden tulkinnat. Kun vapaa-ajattelijat painottavat tieteellistä maailmankuvaansa, tarkoittavat he sillä yleensä sattumanvaraista elämänsyntyä ja kehitystä sekä sitä edeltäviä maailmankaikkeuden, aurinkokunnan ja maapallon syntyä itsestään. He ajattelevat, että tällainen ajatusmalli perustuu vain pelkkiin tosiasioihin, eikä siinä ole sijaa uskolle.

   Asia ei kuitenkaan ole näin, ja siihen on yksinkertainen syy: emme voi todistaa menneisyyden tapahtumia. Se tarkoittaa, että maailmankaikkeuden, elämän ja ihmisen alkuperää koskevat kysymykset kuuluvat kaikki uskon alueelle. Kukaan meistä ei ollut todistamassa näiden asioiden syntyä. On vain erilaisia teorioita siitä, miten ne saivat alkunsa, mutta tieteellisesti niiden syntyä on mahdoton todistaa. Emme voi palata menneisyyteen ja sieltä käsin tarkastella asioita, joten jokainen on tässä mielessä samassa asemassa ja veneessä. Vapaa-ajattelijat ja ateistit eivät voi todistaa oikeaksi mm. seuraavia asioita ja teorioita. Kaikissa niissä voidaan osoittaa suuria puutteita:

 

• Maailmankaikkeuden synty perustuu uskoon. Tällä hetkellä yleisin teoria on alkuräjähdysteoria, jossa kaikki alkoi nuppineulan kokoisesta tilasta.

   Kyseessä on samanlainen asia kuin jos joku väittää, että hänellä on tulitikkurasia (se on paljon suurempi kuin nuppineula), josta tulee esiin kaikenlaisia sitä suurempia ja monimutkaisempia asioita kuten: Norsu ja ruoho jota norsu syö, lujaa juokseva gepardi, karjuvia leijonia, lintuja jotka osaavat lentää ja visertää, hyttysiä joita linnut voivat syödä, kaloja ja meri niiden ympärille, kauniita ja tuoksuvia kukkia sekä kymmeniä metrejä korkeita puita, miljardeja galakseja, tähtiä ja planeettoja, aurinko joka lämmittää ja antaa valoa, ihmisiä jotka voivat puhua ja tuntea tunteita: itkeä, nauraa, vihastua, pelätä, surra, ihastua ja rakastua sekä hyvältä maistuvia mansikoita, banaaneja, mustikoita, herneitä, viinirypäleitä ja pähkinöitä. Jos epäilee tällaisia väitteitä, joita alkuräjähdysteoriat ja muut kaikkeuden alkuun liittyvät teoriat edellyttävät, ei siinä varmastikaan voi tehdä suurta virhettä.

Galaksien synty perustuu uskoon. Tunnetut astronomit ovat myöntäneet, että niiden synty on arvoitus

Elämän synty perustuu uskoon. Tätä asiaa ei ole voitu todistaa edes laboratoriossa. Mitä enemmän asiaa on tutkittu, sitä ongelmallisemmaksi se on muodostunut.

Aurinkokunnan synty perustuu uskoon. Tiedemiehet myöntävät, että kaikissa teorioissa on vakavia puutteita. Ongelmia tuottavat planeettojen, kuiden ja auringon aivan erilaiset koostumukset ja liikkeet.

 

Suurin ristiriita, mikä tulee esille teistisessä ja naturalistisessa maailmankuvassa, onkin käsitys siitä, miten tulkitaan menneisyyttä. Kysymys on kahdesta erilaisesta menneisyyden tulkinnasta. Toisessa uskotaan kaiken syntyneen itsestään ja toisessa taas uskotaan, että kaikella on tekijänsä. Ateismi ja teismi ovat molemmat uskoon perustuvia näkemyksiä. Teismiin perustuva näkemys tulee hyvin esille mm. seuraavista Paavalin sanoista.

 

- (Hebr 11:3) Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.

 

Mihin todisteet viittaavat? Aiemmin todettiin, miten teistisessä ja naturalistisessa maailmankuvassa suurin kiista koskee menneisyyden tulkintaa: Onko kaikki syntynyt itsestään vai onko kaikella tekijänsä? David Pawson käsittelee vertauksen avulla näitä näkemyksiä sekä kahta muuta vaihtoehtoa maailmankaikkeuden olemassaololle. Vain yksi vaihtoehdoista on oikea. Järkevin on viimeinen vaihtoehto eli Jumala on luonut kaiken. Esim. vaihtoehto 2 ei voi pitää paikkansa, koska taivaankappaleet säteilevät edelleen energiaa. Ne eivät voi olla ikuisia vaan niillä on oltava alku. Muuten energiavarastot olisivat jo ehtyneet. Vaihtoehto 3 ei voi myöskään pitää paikkaansa, koska mitään ei voi syntyä itsestään ja tyhjästä. Pelkkä olematon ei voi aiheuttaa olemassaoloaan. Se on täysi mahdottomuus ja logiikan vastaista:

 

Oletetaanpa, että olet tutkimassa autiota seutua neljän ystäväsi kanssa, kun törmäätte loisteliaaseen palatsiin. Jokainen ystävistäsi tarjoutuu selittämään sen olemassaolon. ”Se on pelkkä kangastus”, sanoo heistä ensimmäinen – senkin jälkeen kun olet iskenyt hänen päätään rakennuksen jykeviin seiniin.

   ”Se on aina ollut siinä”, ehdottaa toinen. ”Se on yhtä vanha kuin maakin.”

   ”Se on tullut siihen itsestään”, ehdottaa kolmas, ”ihmeellisten sattumien summana.”

   ”Sen on rakentanut kuuluisa arkkitehti”, sanoo neljäs. ”Olen itse tavannut hänet.”

   Ketä heistä uskoisit?

    Raamatussa sanotaan: ”Hänen -- ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan” (Room 1:20). Toisin sanoen niiden olemassaolo on todiste hänen olemassaolostaan. Joten se, joka voi katsella ympärillään olevaa maailmankaikkeutta sanoen, ettei Jumalaa ole, on kieltänyt oman järkensä ja suostutellut itsensä poikkeamaan totuudesta. Avaamatta Raamattua ollenkaan voi nähdä jotakin Jumala-sanan sisällöstä. Näkyvissä olevien asioiden takana täytyy olla niitä mahtavampi voima. Ja ihmiset ovat aina uskoneet, että se voima on Jumala. (7)

 

Jos ajatellaan pelkästään tieteelliseltä kannalta elämän ja maailmankaikkeuden syntyä, on järkevin vaihtoehto se, että ne on luonut yliluonnollinen ja älykäs Jumala. Se selittää parhaiten esim. älykkyyden, tunteiden, aistien ja kauneudentajun olemassaolon. Tai miten eloton aine, esim. kivi voi tulla itsestään älykkääksi ja alkaa yhtäkkiä tuntea voimakkaita tunteita: suuttua, nauraa, itkeä, iloita, pelätä, ihastua? Se on varmasti mahdotonta, vaikka jotkut tiedemiehet väittävät vastaan.

   Se, että Jumala on luonut maailman, kuten Raamatussa kuvataan, saa vahvistusta muista lähteistä. Kansojen perimätiedossa tai vanhoissa kertomuksissa viitataan samanlaiseen luomisjärjestykseen, jota ei voine pitää sattumana. Kiinalaisen Miao-kansan perimätiedossa jopa mainitaan, että ensin luotiin mies ja vasta sitten tehtiin vaimo aiemmin luodusta miehestä. Se on samoin kuin mitä Raamattu opettaa.

   Vielä vahvempi todistus on 7-päiväinen viikko, joka on ollut yleinen kaikilla kansoilla varhaisesta alkaen – se on ihmiskunnan yhteistä perintöä. Mistä muusta tämä kansoille yhteinen piirre voisi johtua muuta kuin siitä, että Jumala todella loi kaiken seitsemässä päivässä kuten Raamattu kuvaa.

 

Maan päällä Hän teki loasta miehen, Näin luodusta miehestä Hän muodosti vaimon. Sitten patriarkka Loka teki kivistä vaa'an arvioiden maan painon pohjaan asti, laskien taivaankappaleiden massan, mietiskeli jumaluuden, Jumalan teitä. Patriarkka Loalle syntyi patriarkka Se-teh. Patriarkka Se-tehlle syntyi poika Lusu, ja Lusulla oli Kehlo ja hänelle syntyi Lama. Patriarkka Lamalle syntyi mies Nuah. Hänen vaimonsa nimi oli esiäiti Kau Po-lu-en. Heidän poikansa olivat: Lo-Han, Lo-Shen ja Jah-hu. Näin maa alkoi täyttyä heimoista ja perheistä. Luomisessa saivat osuutensa suvut ja kansat. (8)

 

Raamatun luomiskertomukseenkin on olemassa merkillisiä liittymäkohtia kansojen muinaistaruissa. Niinpä luemme eräästä intialaisten vanhimmista pyhistä kirjoista: ”Hän, joka oli iankaikkisuudesta, loi ensiksi veden henkensä kautta, jonka tähden häntä kutsutaan vesillä liikkuvaksi” (vert. 1 Moos 1:2). ”Kun hän, jonka valta on käsittämätön, oli maailman luonut, hän vaihtoi toiminnan lepoon” (vert. 1 Moos 2:2). (9)

 

Näin kertovat persialaisten vanhat kirjat: ”Näkyvä maailma, taivas ja maa, luotiin kuudessa ajassa. Ensiksi loi Ormuzd (s.o. hyvän Jumala) valkeuden taivaan ja maan välille. Sitten veden, joka peitti koko maan. Sitten tuli kuiva maa. Edelleen luotiin kaikenlaiset puut. Viidenneksi tulivat eläimet. Viimein tulivat ihmiset.” (10)

 

"Me havaitsemme ammoisista ajoista tiedon seitsenpäiväisestä viikosta kaikkien kansojen tietoisuudessa - etiopialaisten, arabialaisten, intialaisten keskuudessa - sanalla sanoen kaikki kansat idässä ovat kaikkina aikoina käyttäneet tätä seitsenpäiväistä viikkoa, mikä on vaikeata selittää myöntämättä, että tämä tieto on saatu ihmiskunnan yhteisiltä esi-isiltä." (11)

 

Entä vedenpaisumuksen historiallisuus? Vapaa-ajattelijat ja monet itseään tieteellisinä pitävät ihmiset epäilevät sen historiallisuutta, mutta sen puolesta on runsaasti todisteita sekä luonnossa (merieläinten jäänteet korkeissa vuoristoissa ym.) että kansojen perimätiedossa. Jälkimmäiseen, kansojen perimätietoon viittaavat seuraavat lainaukset:

 

Maailmasta tunnetaan puolisen tuhatta eri kulttuuria, muiden muassa Kreikan, Kiinan, Perun sekä Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen joukosta, joiden legendojen ja myyttien kirjoon liittyy väkevä kertomus suuresta tulvasta, joka on muuttanut kansan historian kulkua. Monissa tarinoissa selviytyjiä on harvalukuinen joukko, aivan kuin Ukko-Nooan tapauksessa. Monesti tulvan aiheuttajina pidettiin jumalia, jotka olivat syystä tai toisesta kyllästyneet ihmiskuntaan. Väki oli kenties turmeltunutta, kuten Nooan aikana ja Pohjois-Amerikan lounaisosien hopi-intiaanien tarussa tai oli käynyt liian monilukuiseksi ja meluisaksi, kuten Gilgamesh-eepoksessa. (12)

 

Lenormant sanoo kirjassaan ”Beginning of History”:

“Meillä on tilaisuus todistaa, että vedenpaisumuskertomus on yleismaailmallinen perimätieto ihmisperheen kaikissa haaroissa, ja niin varmaa ja yhdenmukaista perimätiedollista asiaa kuin tämä, ei voitane pitää kuviteltuna taruna. Sen täytyy olla todellisen ja peloittavan tapauksen muisto, tapauksen, mikä teki niin voimakkaan vaikutuksen ihmissuvun ensimmäisten vanhempien mieleen, etteivät heidän jälkeläisensä voineet sitä milloinkaan unohtaa. (13)

 

Kaikenrotuisilla kansoilla on valtavasta tulvakatastrofista erilaisia perimätietoja. Niinpä ovat kreikkalaiset kertoneet keskuudessaan vedenpaisumustarinaa, jonka keskushenkilönä oli Deukalion; jo paljon ennen Kolumbusta oli Amerikan mantereen alkuasukkailla kertomuksia, jotka olivat säilyttäneet elävänä muiston suuresta tulvasta; myös Australiassa, Intiassa, Polynesiassa, Tiibetissä, Kašmirissa ja Liettuassa on tulvakertomuksia periytynyt sukupolvelta toiselle meidän päiviimme saakka. Olisivatko ne kaikki vain satuja, vain tarinoita? Olisivatko ne kaikki keksittyjä? On oletettavissa, että ne kaikki kuvastavat samaa valtavaa katastrofia. (14)

 

Kysymyksiä vapaa-ajattelijoille

 

- (Joh 7:17) Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani.

 

- (Matt 7:8) Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.

 

Vapaa-ajattelija V.T. Aaltonen kirjoitti aikanaan kirjassaan Miksi en ole kristitty? (s. 201) siitä, miten hyvin harva on ajatellut näkemystensä alkuperää. Hän mainitsi, miten jotkut voivat puolustaa mielipiteitään, uskoansa ja käsityksiään pitäen niitä oikeina, mutta eivät ole koskaan edes pohtineet niiden paikkansapitävyyttä:

 

Moniko esim. on koskaan oikeastaan ajatellut, mistä hän on saanut mielipiteensä, käsityksensä tai uskonsa, joita hän on valmis puolustamaan ainoina oikeina? Meille on yleensä paljon tärkeämpää keksiä ja löytää todisteita, jotka osoittavat, ettei meillä ole mitään syytä muuttaa käsityksiämme.

 

Ymmärtääkseni monet vapaa-ajattelijat ovat juuri edellisenkaltaisessa tilanteessa, jota V.T. Aaltonen kuvaili. Kuinka moni on edes pohtinut näkemystensä alkuperää ja paikkansapitävyyttä? Voin itse sanoa tästä jotakin, sillä ateistina ja evoluutiouskovana ollessani en koskaan kyseenalaistanut näkemyksiäni. En pohtinut esim. evoluutioteorian paikkansapitävyyttä tai yrittänyt ottaa selvää sen heikkouksista. Uskoin tähän teoriaan, vaikka tiesin siitä oikeastaan vain koulukirjojen muutamien mainintojen ja luonto-ohjelmien perusteella. Käytin sitä ja muita melko heikosti perusteltuja argumentteja syynä jumalakielteisyyteeni. Uskon, että yli 99 % vapaa-ajattelijoista ja ateisteista on samassa tilanteessa kuin itse aikanaan olin.

   Miten tästä tilanteesta päästään eteenpäin? Kun vapaa-ajattelijat ovat varmoja näkemystensä oikeellisuudesta, kannattaisi heidän mielestäni pohtia asioita toiselta ja vastakkaiselta näkökannalta. Heidän kannattaisi pohtia mm. seuraavia asioita:

 

Onko mahdollista, että Jumala on olemassa? Vapaa-ajattelijat ja ateistit ovat vakuuttuneita, ettei Jumalaa ole. Sen perusteena he käyttävät samoja argumentteja kuin itsekin aikanaan käytin kuten

 

1. Käsitys omasta tieteellisyydestä ja että evoluutioteoria on osoittanut luomisen vääräksi

2. Kärsimys ja pahuus maailmassa

3. Kirkon virheet

 

Entä jos asiat olisivat toisinpäin? Jos voitaisiin todistaa, ettei evoluutioteoria pidä paikkaansa, ettei maailmassa olisi lainkaan kärsimystä ja pahuutta, eivätkä kirkkojen jäsenet olisi koskaan tehneet mitään vääryyksiä? Uskoisivatko vapaa-ajattelijat silloin Jumalaan? Jos asiat olisivat päinvastoin, pitäisivätkö he tätä todisteena Jumalasta vai pysyisivätkö he edelleen nykyisissä näkemyksissään? Tai mikä olisi sellainen asia, joka saisi heidät uskomaan Jumalaan? Seuraava lainaus havainnollistaa asiaa:

 

… Oletuksen pohjana on useimmiten sydämen valinta, joka ei anna minkäänlaisten todisteiden vaikuttaa itseensä.

   Tämä tuli ilmi eräässä kristittyjen ja marxilaisten välisessä keskustelussa, jossa olin mukana. Kun marxilaisilta kysyttiin, mikä olisi heille riittävä todiste persoonallisen Jumalan olemassaolosta, huoneeseen laskeutui syvä hiljaisuus. Kukaan ei osannut keksiä mitään sellaista tapaa, jolla Jumala voisi todistaa olemassaolonsa. Miksi? Koska he olivat etukäteen sydämessään päättäneet, että he eivät palvele Jumalaa. Siksi he eivät myöskään voineet tunnustaa Hänen olemassaoloaan. He yksinkertaisesti alistivat järkensä tahdolleen ja kieltäytyivät katsomasta mitään todisteita. (15)

 

Eikö ole yhtään seikkaa, joka olisi evoluutioteoriaa ja naturalistista maailmankaikkeuden syntyteoriaa vastaan? Vapaa-ajattelijat ja ateistit ovat yleisesti sitä mieltä, että maailmankaikkeus ja elämä siinä ovat syntyneet itsestään nuppineulan kokoisesta tilasta alkuräjähdyksessä. Samoin he uskovat evoluutioteoriaan. Heidän kannattaisi kuitenkin pohtia vakavasti sitä mahdollisuutta, että nämä teoriat ovat valheellisia. Eivätkö he tiedä yhtään seikkaa, joka todistaisi niitä vastaan? Ainakin seuraavia seikkoja kannattaisi pohtia:

 

• Voivatko kala ja meri sen ympärille muodostua kuumasta ja tiheästä alkuräjähdyksen tilasta, jonka tilavuus on vain nuppineulan koko?

• Voivatko elefantit, ihminen, strutsit ja muut linnut, nopeat gepardit, inisevät hyttyset, muurahaiset, valaat ja kirahvit tulla samasta nuppineulan kokoisesta tilasta?

• Voivatko kymmenien metrien puut, hyvältä tuoksuvat kukat sekä miljardit galaksit, tähdet ja planeetat tulla samasta nuppineulan kokoisesta tilasta?

• Miten tunteet – ilo, suru, toivo, pelko, viha, rakkaus, ihastuminen – voivat syntyä elottomasta aineesta kuten kivestä? Miten aistit kuten näkö-, kuulo-, haju-, maku- ja tuntoaisti voivat syntyä elottomasta aineesta?

• Jos elämän synty itsestään on mahdollinen, miksi sitä ei ole vielä todistettu? Mitä enemmän tietoa on kertynyt, sitä vaikeammaksi ongelma on muodostunut.

• Jos evoluutioteoria on totta, miksi välimuotoja perusryhmien väliltä ei ole löydetty. Useat tunnetut paleontologit ovat kieltäneet niiden olemassaolon.

 

Entä jos sittenkin on kuolemanjälkeistä elämää? Vapaa-ajattelijat esittävät lehdissään sen ajatuksen, ettei ole kuolemanjälkeistä elämää, ei taivasta eikä helvettiä. He pitävät molempia ihmisen mielikuvituksen tuotteena.

   Vapaa-ajattelijoiden kannattaisi kuitenkin ottaa iankaikkisen elämän mahdollisuus huomioon. Jos sen todennäköisyys on edes yksi prosentti, on se jo paljon. Mistä vapaa-ajattelija voi tietää, etteikö rajan takana ole mitään? Jos hän itse on elänyt ainoastaan maan päällä muutamia vuosikymmeniä, ei hän siltä pohjalta voi olla asiasta varma. Hän ei voi todistaa näkemystään oikeaksi.

   Parempi asiantuntija iankaikkisen elämän suhteen on Jeesus. Hän puhui taivaasta ja helvetistä. Jos pitää paikkansa, että hän on taivaasta tullut Jumalan Poika, kuten hän itse sanoi, tuntee hän myös varmasti, mitä on rajan takana. Kysymys on siitä, kuinka realistisia ja totta hänen väitteensä ovat. Vapaa-ajattelijat eivät niihin usko, mutta heidän kannattaisi suhtautua niihin vakavammin. Muutamat jakeet osoittavat, miten Jeesuksen alkuperä on taivaallinen:

 

- (Joh 8:23,24) Ja hän sanoi heille: "Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä; te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta.

24. Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne."

 

- (Joh 17:3-5) Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.

4. Minä olen kirkastanut sinut maan päällä: minä olen täyttänyt sen työn, jonka sinä annoit minun tehtäväkseni.

5. Ja nyt, Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennenkuin maailma olikaan.

 

- (Joh 6:38-43,47) Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt.

39. Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä.

40. Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä."

41. Niin juutalaiset nurisivat häntä vastaan, koska hän sanoi: "Minä olen se leipä, joka on tullut alas taivaasta";

42. ja he sanoivat: "Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika, jonka isän ja äidin me tunnemme? Kuinka hän sitten sanoo: 'Minä olen tullut alas taivaasta'?"

43. Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Älkää nurisko keskenänne.

47. Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä.

 

Mikä on tarpeeksi hyvää? Vapaa-ajattelijat tuovat useissa lehdissään esille ajatuksen, että hyvää ja moraalista elämää voi viettää myös ilman uskonkappaleita. Ei tarvitse uskoa Jumalaan ja Jeesukseen, jotta olisi hyvä ihminen.

   Vapaa-ajattelijat ovat varmasti oikeassa näkemyksessään. Jos mittapuuna käytetään vain ihmisten mittareita, voivat monet heistä elää melko nuhteetonta elämää. Ei sitä voi kieltää.

   Toinen asia kuitenkin on, jos Jumala on olemassa ja hän vaatii täydellisyyttä. Silloin ihmisten kaikki teot näyttävät mitättömiltä. Tai kuten Raamattu sanoo: kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat synnin alla. Täysin synnitöntä ihmistä ei löydy.

 

- (Room 3:23) Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla

 

- (Room 3:9) Miten siis on? Olemmeko me parempia? Emme suinkaan. Mehän olemme edellä osoittaneet, että kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla,

 

- (1 Joh 1:8) Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.

 

Mikä on sitten ratkaisu ihmisten puutteellisuuteen? Vapaa-ajattelijat halveksivat Jeesuksen ristintyötä muutamissa lehdissään (Fil 3:18: Sillä monet, joista usein olen sen teille sanonut ja nyt aivan itkien sanon, vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina), mutta juuri sitä kautta löytyy apu ihmisten epätäydellisyyteen. Hän täytti kuilun, joka on epätäydellisten ihmisten ja Jumalan välillä. Hän tuli välimieheksi, jotta me voimme päästä Jumalan yhteyteen. Jokainen vapaa-ajattelija, jumalankieltäjä tai kuka tahansa voi kokea saman ja saada syntinsä anteeksi. Jeesuksen merkitys välimiehenä ja tienä Jumalan luo tulee esille mm. seuraavissa jakeissa. Kaikessa motiivina on Jumalan rakkaus ihmisiä kohtaan ja että hän tahtoo pelastaa heidät:

 

- (Joh 3:16) Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

 

- (Hebr 8:6) Mutta tämä taas on saanut niin paljoa jalomman viran, kuin hän on myös paremman liiton välimies, liiton, joka on paremmille lupauksille perustettu.

 

- (Joh 14:6) Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.

 

- (Joh 10:9) Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen.

 

Niinpä jos sinä itse haluat saada iankaikkisen elämän ja syntisi anteeksi, ymmärrä Jeesuksen merkitys välimiehenä! Sinun on käännyttävä hänen puoleensa ja vastaanotettava hänet elämääsi, niin saat iankaikkisen elämän. Älä torju häntä, vaan luovuta itsesi hänelle ja toivota hänet tervetulleeksi.

  

- (Joh 5:39,40) Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta;

40. ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.

 

- (Ilm 3:20) Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.

 

Niinpä jos olet vastaanottanut hänet elämääsi, on sinulla silloin Jumalan lapseus ja iankaikkinen elämä. Sinulla on tämä elämä huolimatta siitä, miltä sinusta tällä hetkellä tuntuu. Älä vain perusta pelastusvarmuuttasi omiin vaihteleviin tunteisiisi, vaan Raamatun sanaan ja Jeesukseen Kristukseen, koska eihän laivan ankkuriakaan heitetä koskaan laivan sisään vaan aina sen ulkopuolelle.

 

- (Joh 1:12) Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,

 

- (1 Joh 5:11-13) Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa.

12. Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.

13. Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä.

 

Pelastusrukous. Herra, Jeesus, käännyn sinun puoleesi. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä sinua vastaan ja etten ole elänyt sinun tahtosi mukaan. Tahdon kuitenkin kääntyä synneistäni ja seurata sinua koko sydämestäni. Ja uskon myös, että syntini ovat anteeksiannetut sinun sovitustyösi kautta ja että olen sinun kauttasi saanut iankaikkisen elämän. Kiitän siitä pelastuksesta, jonka olet minulle lahjoittanut. Amen.

    

 

     

 

VIITTAUKSET:

             

1. John C. Lennox: Tähtäimessä Jumala (Gunning for God, Why the new atheists are missing the target), s. 79

2. Sitaatti Ruth Gledhilliltä, The Times, 2. huhtikuuta 2010

3. P. Cousineau: Conversations with Houston Smith on the spiritual life, s. 259

4. Michael Green & Gordon Carckner: Kymmenen myyttiä kristinuskosta, s. 18

5. Jukka Norvanto: Raamattu elämään, Alussa 1 Moos 1-5, s. 34

6. Bill Hybels: Kristityt seksihullussa kulttuurissa (Christians in a Sex Crazed Culture), s. 132

7. David Pawson: Kristillinen usko avautuu (Christianity Explained), s. 13

8. E.V. Koskinen: Alusta loppuun, s. 12

9. Fr. Bettex: Raamatun ensimmäinen lehti, s. 4

10. Fr. Bettex: Raamatun ensimmäinen lehti, s. 4

11.Tri John Kitto kirjassa Encyclopedia of Biblical Literature, II, hakusana "Sabbath", s. 655

12. Kalle Taipale: Levoton maapallo, s. 78

13. Toivo Seljavaara: Oliko vedenpaisumus ja Nooan arkki mahdollinen?, s. 5

14. Werner Keller: Raamattu on oikeassa, s. 29

15. Ajankohtainen 3, toimittanut Daniel Nylund

 

 

 

 

 

 

 

 

 




shopify analytics ecommerce