Kuka hän on? – Jeesuksen jumaluus
Jeesuksen jumaluuteen ja iankaikkiseen olemassaoloon viittaavat sadat Raamatun jakeet. On syytä uskoa, että hän on taivaasta tullut Jumalan Poika ja Jumala
Tiivistelmä
Kirjoitus osoittaa Jeesuksen jumaluuden ja ainutlaatuisen aseman seuraavien ydinkohtien kautta: 1. Jeesuksen teot ja luonne: Synnittömyys, neitseestäsyntyminen, valta antaa syntejä anteeksi sekä voima vapauttaa ihmisiä riippuvuuksista todistavat yliluonnollisesta alkuperästä. 2. Jeesuksen omat väitteet ja opetus: Jeesus puhui jumalallisella vallalla, käytti itsestään nimityksiä kuten Jumalan Poika ja Ihmisen Poika, sekä osoitti olevansa kaikkialla läsnäoleva Tuomari ja Messias. 3. Pelastus ja iankaikkisuus: Syntien sovitus, kuoleman voittaminen ylösnousemuksessa ja lupaus iankaikkisesta elämästä ovat mahdollisia vain Jumalalle. 4. Vääjäämätön johtopäätös: Jeesus ei voi olla pelkkä moraalinen opettaja tai profeetta, sillä hänen omat identiteettiväitteensä tekevät hänestä joko valehtelijan tai todellisen Jumalan.
Sisällys:
- Esipuhe
-
-
Jeesuksen valta antaa anteeksi ihmisten synnit viittaa hänen jumaluuteensa
-
Neitseestäsyntyminen eli erilainen syntyminen tähän maailmaan on osoitus Jeesuksen jumaluudesta
-
Johannes Kastajan sanat viittaavat Jeesuksen korkeaan asemaan
-
Jeesus puhui niin kuin se, jolla valta on, eli niin kuin Jumala
-
Jeesus on sapatin herra ja enemmän kuin kuningas Salomo, Israelin suurin kuningas
-
Jos joku vastaanottaa Jeesuksen, hän vastaanottaa myös Isän Jumalan.
-
Joka on nähnyt Jeesuksen, on nähnyt Isän Jumalan – tämä viittaa Jeesuksen ja Isän Jumalan yhteyteen
-
Jeesuksen toinen tulemus kirkkaudessaan ja voimassaan on osoitus hänen jumalallisesta asemastaan
-
Jeesuksen oleminen kaikkien ihmisten tuomarina on osoitus hänen jumaluudestaan
-
Jeesuksen lupaus läsnäolosta kaikkialla, missä häntä rukoillaan, viittaa hänen jumaluuteensa
-
Se että Jeesus Kristus voi asua ihmisessä Henkensä kautta, on osoitus hänen jumalallisuudestaan
-
Paavalin muuttunut elämä, kun hän kohtasi ylösnousseen Jeesuksen, todistaa Jeesuksen jumaluudesta
-
Se, että maailma ja kaikki muu on luotu Jeesuksen kautta, osoittaa hänen jumaluutensa.
-
Jeesuksen nimitys itsestään maailman valkeutena on osoitus hänen jumalallisesta asemastaan
-
Kun Jeesus on ennustuksissa luvattu Messias, erottaa se hänet kaikista muista ihmisistä
-
Jeesus on uuden iankaikkisen valtakunnan kuningas. Tämä voi viitata vain Jumalaan
-
Jeesuksen läheinen suhde Isään on osoitus Jeesuksen erilaisesta asemasta muihin ihmisiin verrattuna
-
Se, että Jeesus on mennyt Isän Jumalan oikealle puolelle, viittaa hänen korkeaan arvoasemaansa
-
Se, että Jumalan lupaukset toteutuvat Jeesuksessa Kristuksessa, viittaa hänen jumaluuteensa
-
Kun Jeesuksesta käytetään nimitystä Ensimmäinen ja Viimeinen, viittaa se hänen jumaluuteensa
-
Yhteinen valtaistuin Isän Jumalan kanssa viittaa Jeesuksen korkeaan asemaan ja jumaluuteen
Esipuhe
Mielenkiintoinen aihe, jota aiomme käsitellä tässä kirjoituksessa, on Jeesuksen Kristuksen persoona ja olemus, erityisesti hänen jumaluutensa. Voidaan sanoa, että hän ja hänen työnsä ovat se perustus, jolla kristillinen usko lepää. Jos hän ei ole se, mitä hän sanoi itsestään, ja jos hän ei tehnyt sitä, mitä hän sanoi tulleensa tekemään, niin uskollamme ei ole perustusta. Jos hänet otetaan pois kristillisestä uskosta, niin ei jää jäljelle kuin pelkät uskonnollisuuden kuoret, sen ydin puuttuu.
Pohja Jeesuksen aseman ymmärtämiselle on Uuden testamentin luotettavuus. Se edellyttää kahta asiaa: silminnäkijähavainnot ja totuuden kertominen
Ennen kuin tutkimme Jeesuksen jumaluutta, on sitä ennen hyvä käsitellä Raamatun tai erityisesti Uuden testamentin luotettavuutta, koska sen kirjoitukset ovat tärkein dokumentti Jeesuksesta. Ei ole mitään muita lähteitä, jotka kertoisivat yhtä tarkasti hänen elämästään sekä olisivat silminnäkijäkuvauksia. Jotkut tutkijat kyllä mielellään tarttuvat sellaisiin lähteisiin kuin Tuomaan evankeliumi, Pietarin evankeliumi tai Juudaan evankeliumi, mutta ominaista niille on, että ne on kirjoitettu jopa vuosisata tai pari vuosisataa todellisten tapahtumien jälkeen eikä niissä ole silminnäkijäkuvauksen tuntua. Ne eivät ole koskaan olleet yleisesti tunnustettuja tai edes tunnettuja, kun taas Uuden testamentin kuvaukset ovat olleet sitä aina. Kuvaavaa sille on, että Uudesta testamentista on säilynyt ainakin yli 24 000 Uuden testamentin tai sen osan käsikirjoitusversiota kreikkalaisina ja muina varhaisina versioina (100-400 jKr.). Tämä lukumäärä on valtavan suuri, kun vertaa, että antiikin ajan tekstien osalta on toisena Homeroksen Ilias, josta on olemassa vain 643 säilynyttä dokumenttia - ero on lähes 40-kertainen. Caesarin Gallian sodastakin on vain 10 säilynyttä dokumenttia, joka on tavattoman pieni määrä Uuteen testamenttiin verrattuna, eikä kukaan silti epäile tämän teoksen luotettavuutta.
Jos etsitään perusteita sille, että Uuden testamentin kuvaukset Jeesuksen elämästä ovat luotettavia, täytyy silloin toteutua kahden tärkeän asian. Ne ovat:
Silminnäkijähavainnot
Ensimmäinen asia on, että kuvaukset perustuvat suoriin silminnäkijähavaintoihin. Se tarkoittaa, että kuvaukset ovat silminnäkijöiden itsensä laatimia tai niissä on haastateltu sellaisia henkilöitä. Tämä kriteeri toteutuu Uuden testamentin kirjoituksissa:
- (2 Piet 1:16) Sillä me emme seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan me olimme omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa.
- (Joh 1:14) Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.
- (1 Joh 1:1-3) Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta -
2. ja elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille -
3. minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa.
- (Luuk 1:1-4) Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista,
2. sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita,
3. niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus,
4. että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu.
Totuuden kertominen
Toinen asia on, että kirjoittajat ovat puhuneet totta siinä, mitä he tietävät ja ovat nähneet. Myös tämä asia tulee esille, kun lukee Pietarin ja Johanneksen sanoja.
Saman asian vahvistaa se, että useat apostolit menettivät henkensä evankeliumin ja Jeesuksen tähden. Jos kyseessä oli tietoinen valhe alusta alkaen, niin ei varmastikaan olisi tapahtunut. Kukaan tuskin olisi valmis kärsimään ja kuolemaan tietoisen valheen takia, josta ei henkilölle itselleen olisi mitään hyötyä.
- (2 Piet 1:16) Sillä me emme seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan me olimme omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa.
- (Joh 21:24) Tämä on se opetuslapsi, joka todistaa näistä ja on nämä kirjoittanut; ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on tosi.
Entä Raamatun ulkopuoliset lähteet? Ne vahvistavat Uuden testamentin kuvauksen Jeesuksesta
On mielenkiintoista havaita, että vaikka emme käyttäisi mitään Uuden testamentin kirjoituksia tai muuta kristillistä materiaalia, voisimme ei-kristillisistä lähteistä saada selville Jeesuksen elämän pääpiirteet. Maalliset lähteet tuovat esille samoja piirteitä Jeesuksen ja alkuseurakunnan elämästä kuin mitä Uusi testamentti esittää. Tämä osoittaa, miten Uuden testamentin tapahtumat ovat olleet yleisessä tiedossa. Ne eivät tapahtuneet missään syrjäsopessa, kuten Paavali aikanaan puhui Festukselle. (Apt 26:24-26: Mutta kun hän näin puolustautui, sanoi Festus suurella äänellä: "Sinä olet hullu, Paavali, suuri oppi hulluttaa sinut." Mutta Paavali sanoi: "En ole hullu, korkea-arvoinen Festus, vaan puhun totuuden ja toimen sanoja. Kuningas kyllä nämä tietää, jonka tähden minä puhunkin hänelle rohkeasti. Sillä minä en usko minkään näistä asioista olevan häneltä salassa; eiväthän nämä ole missään syrjäsopessa tapahtuneet). Raamatun ulkopuoliset lähteet antavat Jeesuksesta seuraavan kuvan:
• Jeesus oli viisauden täyttämä ihminen, mikäli häntä yleensä voidaan ihmiseksi kutsua (Josefus).
• Jeesus tunnettiin nimellä Jeesus Nasaretilainen (Talmud).
• Hän sanoi, ettei ollut tullut kumoamaan, vaan täyttämään lain (Talmud).
• Hän oli opettaja (Josefus, Talmud).
• Hänellä oli opetuslapsia (Talmud).
• Hän teki ihmeitä (Josefus, Talmud).
• Hänen opetuslapsensa paransivat sairaita ja tekivät ihmeitä (Talmud).
• Pilatus (26-36 jKr) tuomitsi hänet kuolemaan (Tacitus, Josefus) vaikutusvaltaisten juutalaisten miesten yllytyksestä (Josefus) ja keisari Tiberiuksen (14-37 jKr) hallituskaudella (Tacitus).
• Hänet tuomittiin kuolemaan ristillä (Josefus, Tacitus, Thallus, Talmud).
• Hänen ristiinnaulitsemisensa yhteydessä vallitsi pimeys (Thallus).
• Hänet ristiinnaulittiin pääsiäisen yhteydessä (Talmud).
• Hän nousi ylös (Josefus).
• Jeesuksen seuraajat pitivät häntä Jumalana ja lauloivat ylistysvirsiä hänelle (Plinius nuorempi).
• Hänellä oli juutalaisia ja kreikkalaisia seuraajia (Josefus).
• Usko Kristukseen oli kotoisin Juudeasta (Tacitus, Josefus), josta se oli levinnyt Roomaan asti (Tacitus).
• Jeesuksen seuraajia nimitettiin kristityiksi (Josefus, Tacitus, Suetonius, Plinius nuorempi).
• Jeesuksella oli Jaakob-niminen veli (Josefus).
• Jeesusta kutsuttiin Kristukseksi eli Messiaaksi (Josefus).
ASIOITA, JOTKA VIITTAAVAT JEESUKSEN JUMALUUTEEN
Nyt lähdemme tutkimaan niitä seikkoja, joiden voidaan katsoa viittaavaan Jeesuksen jumaluuteen. Siihen kuuluvat mm. seuraavat asiat:
Jeesuksen synnittömyys viittaa hänen jumaluuteensa
Yksi hyvä lähtökohta Jeesuksen jumaluuden tarkastelulle on Johanneksen evankeliumin kahdeksas luku. Sen alussa kerrotaan, miten Jeesus kohtasi kirjanoppineita ja fariseuksia. He toivat hänen luokseen aviorikoksesta kiinniotetun naisen ja yrittivät päästä Jeesusta syyttämään. Tilanne ratkesi yksinkertaisesti sillä, että Jeesus kehotti sitä kuulijoista heittämään ensimmäisen kiven, joka oli synnitön. Sen seurauksena kaikki lähtivät pois. Heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi:
- (Joh 8:1-9) Mutta Jeesus meni Öljymäelle.
2. Ja varhain aamulla hän taas saapui pyhäkköön, ja kaikki kansa tuli hänen luoksensa; ja hän istuutui ja opetti heitä.
3. Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat hänet keskelle
4. ja sanoivat Jeesukselle: "Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä.
5. Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?"
6. Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä, päästäkseen häntä syyttämään. Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan.
7. Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä".
8. Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan.
9. Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti; ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen, joka seisoi hänen edessään.
Kuitenkin samassa luvussa tulee uudelleen esille kysymys synnittömyydestä. Aluksi Jeesus puhuu siitä, miten hän aina tekee sitä, mikä on Isälle otollista, mutta myöhemmin hän heitti aikalaisilleen suoran kysymyksen: ”Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin?” Hän itse piti itseään synnittömänä, kun kaikki muut olivat syntisiä. Jos itse esittäisimme samanlaisen väitteen, hyvin pian ne, jotka tuntisivat meidät, nostaisivat kätensä ja osoittaisivat virheemme. He toisivat esille puutteemme eikä väitteillämme olisi uskottavuutta. Jeesuksen tapauksessa asia on kuitenkin toisin:
- (Joh 8:28-30) Niin Jeesus sanoi heille: "Kun olette ylentäneet Ihmisen Pojan, silloin te ymmärrätte, että minä olen se, joka minä olen, ja etten minä itsestäni tee mitään, vaan puhun tätä sen mukaan, kuin minun Isäni on minulle opettanut.
29. Ja hän, joka on minut lähettänyt, on minun kanssani; hän ei ole jättänyt minua yksinäni, koska minä aina teen sitä, mikä hänelle on otollista."
30. Kun hän näin puhui, uskoivat monet häneen.
- (Joh 8:45-47) Mutta minua te ette usko, sentähden että minä sanon totuuden.
46. Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin? Jos minä totuutta puhun, miksi ette minua usko?
47. Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat. Sentähden te ette kuule, koska ette ole Jumalasta."
Toinen todistus Jeesuksen synnittömyydestä ovat opetuslasten ja vihamiesten kommentit. Opetuslasten kirjoituksissa hänen synnittömyyttään pidetään itsestään selvänä. Kuitenkin myös ne, jotka eivät kannattaneet häntä, antoivat samanlaisen todistuksen. Katsomme joitakin asiaan liittyviä jakeita:
Opetuslapset
- (Hebr 4:15) Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.
- (Hebr 7:26) Senkaltainen ylimmäinen pappi meille sopikin: pyhä, viaton, tahraton, syntisistä erotettu ja taivaita korkeammaksi tullut,
- (1 Piet 2:21,22) Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä,
22. joka "ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut",
- (1 Joh 3:5) Ja te tiedätte hänen ilmestyneen ottamaan pois synnit; ja hänessä ei ole syntiä.
- (2 Kor 5:21) Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.
Muut
- (Matt 22:16-18) Ja he lähettivät hänen luoksensa opetuslapsensa herodilaisten kanssa sanomaan: "Opettaja, me tiedämme, että sinä olet totinen ja opetat Jumalan tietä totuudessa, kenestäkään välittämättä, sillä sinä et katso henkilöön.
17. Sano siis meille: miten arvelet? Onko luvallista antaa keisarille veroa vai ei?"
18. Mutta Jeesus ymmärsi heidän pahuutensa ja sanoi: "Miksi kiusaatte minua, te ulkokullatut?
- (Matt 27:3-5) Kun Juudas, hänen kavaltajansa, näki, että hänet oli tuomittu, silloin hän katui ja toi takaisin ne kolmekymmentä hopearahaa ylipapeille ja vanhimmille
4. ja sanoi: "Minä tein synnin, kun kavalsin viattoman veren". Mutta he sanoivat: "Mitä se meihin koskee? Katso itse eteesi."
5. Ja hän viskasi hopearahat temppeliin, lähti sieltä, meni pois ja hirttäytyi.
- (Matt 27:17-19) Kun he nyt olivat koolla, sanoi Pilatus heille: "Kummanko tahdotte, että minä teille päästän, Barabbaanko vai Jeesuksen, jota sanotaan Kristukseksi?"
18. Sillä hän tiesi, että he kateudesta olivat antaneet hänet hänen käsiinsä.
19. Mutta kun hän istui tuomarinistuimella, lähetti hänen vaimonsa hänelle sanan: "Älä puutu siihen vanhurskaaseen mieheen, sillä minä olen tänä yönä unessa paljon kärsinyt hänen tähtensä".
- (Luuk 23:39-41) Niin toinen pahantekijöistä, jotka siinä riippuivat, herjasi häntä: "Etkö sinä ole Kristus? Auta itseäsi ja meitä."
40. Mutta toinen vastasi ja nuhteli häntä sanoen: "Etkö sinä edes pelkää Jumalaa, sinä, joka olet saman rangaistuksen alainen?
41. Me tosin kärsimme oikeuden mukaan, sillä me saamme, mitä meidän tekomme ansaitsevat; mutta tämä ei ole mitään pahaa tehnyt."
- (Luuk 23:46,47) Ja Jeesus huusi suurella äänellä ja sanoi: "Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni". Ja sen sanottuaan hän antoi henkensä.
47. Mutta kun sadanpäämies näki, mitä tapahtui, kunnioitti hän Jumalaa ja sanoi: "Totisesti, tämä oli vanhurskas mies".
- (Joh 18:37,38) Niin Pilatus sanoi hänelle: "Sinä siis kuitenkin olet kuningas?" Jeesus vastasi: "Sinäpä sen sanot, että minä olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut, että minä todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minun ääneni."
38. Pilatus sanoi hänelle: "Mikä on totuus?" Ja sen sanottuaan hän taas meni ulos juutalaisten luo ja sanoi heille: "Minä en löydä hänessä yhtäkään syytä.
Jeesuksen valta antaa anteeksi ihmisten synnit viittaa hänen jumaluuteensa
Yksi osoitus Jeesuksen jumaluudesta on, että hän antoi syntejä anteeksi. Asian ydin on siinä, että jos joku rikkoo meitä vastaan, voimme antaa vain hänelle anteeksi, mutta jos paikalle tulee kolmas henkilö, joka sanoo: ”Annan sinulle anteeksi”, on sellainen voimakas lausunto. Ainoa, joka voi sanoa jotakin sellaista ja tarkoittaa sitä, on Jumala itse. Se johtuu siitä, että synti, vaikka se kohdistuu toiseen henkilöön, on ennen kaikkea Jumalan ja hänen lakiensa rikkomista. Vain hän itse voi antaa anteeksi sellaiset rikkomukset.
Saman asian ymmärsivät myös paikalla olleet juutalaiset. He käsittivät heti, että vain Jumala voi antaa anteeksi syntejä, ja siksi Jeesuksen sanat tuntuivat heistä jumalanpilkalta. Löydämme samanlaisen tapauksen kahdesta eri tilanteesta:
- (Mark 2:1-12) Ja muutamien päivien perästä hän taas meni Kapernaumiin; ja kun kuultiin hänen olevan kotona,
2. kokoontui paljon väkeä, niin etteivät he enää mahtuneet oven edustallekaan. Ja hän puhui heille sanaa.
3. Ja he tulivat tuoden hänen tykönsä halvattua, jota kantamassa oli neljä miestä.
4. Ja kun he väentungokselta eivät päässeet häntä tuomaan hänen tykönsä, purkivat he katon siltä kohdalta, missä hän oli, ja kaivettuaan aukon laskivat alas vuoteen, jossa halvattu makasi.
5. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, sanoi hän halvatulle: "Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi".
6. Mutta siellä istui muutamia kirjanoppineita, ja he ajattelivat sydämessään:
7. "Kuinka tämä näin puhuu? Hän pilkkaa Jumalaa. Kuka voi antaa syntejä anteeksi paitsi Jumala yksin?"
8. Ja heti Jeesus tunsi hengessänsä, että he mielessään niin ajattelivat, ja sanoi heille: "Miksi ajattelette sellaista sydämessänne?
9. Kumpi on helpompaa, sanoako halvatulle: 'Sinun syntisi annetaan anteeksi', vai sanoa: 'Nouse, ota vuoteesi ja käy'?
10. Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin" - hän sanoi halvatulle -
11. "minä sanon sinulle: nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi."
12. Silloin hän nousi, otti kohta vuoteensa ja meni ulos kaikkien nähden, niin että kaikki hämmästyivät ja ylistivät Jumalaa sanoen: "Tämänkaltaista emme ole ikinä nähneet".
- (Luuk 7:47-50) Sentähden minä sanon sinulle: tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän."
48. Sitten hän sanoi naiselle: "Sinun syntisi ovat anteeksi annetut".
49. Niin ateriakumppanit rupesivat ajattelemaan mielessänsä: "Kuka tämä on, joka synnitkin anteeksi antaa?"
50. Mutta hän sanoi naiselle: "Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan".