Etusivulle

Jarin kirjoituksia

 


 






Tartu kiinni
iankaikkiseen elämään!















Jeesus on tie ja
totuus ja elämä






 

Kuolemanraja-

kokemukset

ja kadotus

 

 

Luultavasti useimpia ihmisiä kiinnostaa, mitä on tämän elämän jälkeen ja kuoleman rajan takana. Tämän takia he saattavat etsiä tietoa spiritismi-istunnoista tai vaikka kirjoista, joissa pohditaan samaa aluetta. Monilla on myös erityisiä henkilökohtaisia kuolemanrajakokemuksia - eli kokemuksia, jolloin heidän sydämensä saattaa pysähtyä sairaalassa tai onnettomuuden yhteydessä, ja jolloin he saattavat nähdä itsensä ikäänkuin ulkopuolelta, nähdä itselleen tehtäviä elvytystoimenpiteitä sekä nähdä ehkä koko leikkaussalin. Jotkut ovat saattaneet kokemustensa yhteydessä nähdä myös valo-olennon, joka tuntuu olevan täynnä "myötätuntoa ja rakkautta".

   Suurin keskustelu tällä alueella liittyy yleensä siihen, ovatko kaikki kuolemanrajakokemukset myönteisiä ja käykö kaikille rajan takana hyvin huolimatta heidän eletystä elämästään ja uskonnostaan. Monet tutkijat haluavat ajatella näin, mutta pitääkö se paikkansa? Aiommekin tulevilla riveillä lähteä tutkimaan tätä asiaa. Useat havainnot ja esimerkit, joita seuraavassa luetellaan, näyttävät viittaavan siihen, ettei kaikille käy hyvin.

 

Ei lopullinen kuolema. Ensimmäinen huomioitava asia on se, ettei kuolemanrajakokemus ole mikään lopullinen kuolema, vaan ainoastaan sen rajalla käyminen. Ne ihmiset, jotka kertovat kokemuksistaan "kuoleman tuolla puolen" eivät ole varsinaisesti kuolleet, vaan he ovat tulleet ruumiiseensa takaisin (ellei sitten ole kysymys näyistä, joissa he voivat nähdä itsensä ruumiin ulkopuolelta erillisenä henkilönä). Nämä ihmiset eivät siis ole palanneet kuolleista, vaan ainoastaan pelastuneet käytyään hyvin lähellä sitä. Heidän ruumiin ulkopuolinen kokemuksensa - jos kyseessä on sellainen - ei ole sama kuin todellinen kuolema, josta ei enää palata ruumiiseen.

   Samaa asiaa selostaa tohtori Michael Sabom kirjassaan "Recollections of Death". Hän tuo esille sen, ettei rajalla käyminen ole varsinainen kuolema. Hän tekee eron näiden kahden asian välillä:

 

... en voi tietenkään sanoa varmasti, että kuolemanraja-kokemukset olisivat esimakua siitä, mitä lopullisen fyysisen kuoleman hetkellä tapahtuu. Ne on koettu ihmisen elämänvoiman hiipuessa. Niiden kertojat eivät ole palanneet kuolleista, vaan pelastuneet käytyään hyvin lähellä kuolemaa. Niinpä kysymyksessä ovat tarkasti ottaen kuoleman rajan mutta ei itse kuoleman kohtaamiset. Minä arvelen, että kuolemanrajakokemus heijastaa mielen ja aivojen eroamista toisistaan, mutta minua askarruttaa, miksi se tapahtuu juuri kuoleman lähestyessä. Voisiko fyysisistä aivoista eroava mieli olla itse asiassa "sielu", joka joidenkin uskonnollisten opinkappaleiden mukaan elää edelleen ruumiin kuoltua? (1)

 

Kaikki eivät koe. Toinen tärkeä asia kuolemanraja-kokemuksissa, mikäli niihin liittyy todellisia ruumiin ulkopuolisia kokemuksia, on se, että kaikki eivät niitä koe. Vaikka monien ihmisten sydän on ollut pysähtyneenä ja he ovat joutuneet samaan fyysiseen tilaan, niin arviolta vain reilulla 20 prosentilla potilaista on ruumiistapoistumisia. Vielä harvempi heistä näkee myöskään mitään valo-olentoja.

   Hyvä kysymys on, miksi luku ei ole tasan 100 %? Miksi kaikki eivät koe näitä ilmiöitä? Mikä mahtaa olla syynä siihen, vai ovatko jotkut näistä ilmiöistä vain sisäisiä näkyjä, kuten jotkut ovat esittäneet. Tätä viimeistä vaihtoehtoa ei voi ainakaan sulkea pois, koska joillakin ihmisillä on todella kyky nähdä itsensä ruumiin ulkopuolelta erillisenä henkilönä (Oikeastaan tavalliset unetkin muistuttavat hyvin paljon tätä tilaa, koska me voimme nähdä itsemme niissä jopa lentävän tai tekevän muita erikoisia asioita). He ovat ehkä saaneet nämä kokemuksensa parapsykologisten kokeilujen seurauksena, mutta ovat yleensä vapautuneet niistä uskoontulon myötä:

 

Esimerkiksi eräs lähistöllä asuva nuorimies soitti minulle pyytääkseen apua ongelmaan, joka koski nk. ruumiistapoistumisilmiötä (OOBE-ilmiö). Nämä kokemukset alkoivat sen jälkeen, kun hän osallistui ohjelmaan, joka mainoksen mukaan auttaisi ihmistä kehittämään piileviä kykyjään ja saavuttamaan elämänsä päämäärät. Kurssin vetäjä vakuutti ensi tapaamisessa, ettei kyseessä ollut harhaoppinen kultti eikä se itse asiassa mitenkään liittynyt uskontoon. ... Mutta mitä syvemmälle nuorimies pääsi ryhmän opetuksen mukana, sitä oudompia kokemuksia hänellä alkoi ilmetä. Kun hän kysyi ryhmän johtajalta näistä oudoista ilmiöstä, hänelle sanottiin, ettei hänen pidä välittää niistä - sellaiset ovat yleisiä.

   Nuorukainen tunnusti joutuneensa eksytyksen uhriksi ja hylkäsi voimat, jotka oli tietämättään kutsunut elämäänsä. Hän antoi itsensä uudelleen Jeesuksen Kristuksen ja Raamatun totuuden alaisuuteen. Silloin ruumiistapoistumisilmiöt loppuivat. (2)

 

Valo-olennon henkilöllisyys. Kun on kyseessä valo-olennon henkilöllisyys, joka joissakin kuolemanrajakoke-muksissa esiintyy, ja joka tuntuu olevan täynnä "myötätuntoa ja rakkautta", niin monet eivät ota huomioon petoksen mahdollisuutta. He eivät ajattele, että valo-olento, joka tuntuu rakastavalta, voisi pettää heitä.

   Tämä mahdollisuus on kuitenkin hyvä ottaa huomioon, koska Raamatussa niin monissa paikoissa puhutaan pahasta henkimaailmasta ja perkeleestä, joka voi eksyttää meitä. Se voi esiintyä valon enkelinä ja näin johtaa meitä harhaan. Lisäksi on mahdollista, että petos voi ulottua ruumiin ulkopuoliseen tilaankin, eikä vain normaalitilaan - ei liene eroa niiden välillä. Ilmeisesti kaiken tarkoituksena on saada meidät ajattelemaan, että kaikki on hyvin kohdallam-me ja menemme joka tapauksessa taivaaseen, vaikka olisimme eläneet kuinka pahasti tahansa. Eli tarkoituksena on tuudittaa meidät väärään luuloon ja kuvitelmaan.

 

- (2 Kor 11:14) Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi.

 

- (1 Joh 4:1-3) Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.

2. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta;

3. ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa.

 

Saman asian tuo esille Randall N. Baer kirjassaan "Päättymätön painajainen" (Alkuperäisteos "Inside in the New age"), s. 82,83. Hän kirjoitti, miten hänen valoa täynnä olevat erikoiset kokemuksensa saattoivatkin ehkä olla pimeyden lähteestä:

 

Sitten oli aika käsitellä kokemaani järkytystä, että valo, joka oli näyttäytynyt niin taivaallisena, olikin todellisuudessa kaikkinielevän pimeyden jäljitelmää. Kuinka se oli mahdollista? Saattoivatko kaikki suuresti arvostamani henkioppaiden opetukset, kaikki ihmeelliset mystiset kokemukseni ja lukemani hienot kirjat, kaikki idän mystiikan valaistuneet ja kunnioitettujen uuden aikakauden ystävieni kokemukset olla vain suurta harhaa?

   ... Useimmat uusaikalaiset eivät halua myöntää, että heidän kokemuksissaan olisi mitään väärää. Itse olin juuri tällainen, mutta kauhistuttavan kokemukseni vuoksi olin nyt valmis myöntämään petoksen mahdollisuuden.

 

Myös kielteisiä kokemuksia. Kun jotkut tutkijat ovat siinä käsityksessä, että kaikille käy kuoleman jälkeen hyvin ja että kaikki pääsevät hyvään paikkaan taivaaseen, on hyvä huomata, ettei se pidä yhtä kaikkien kuolemanrajakokemusten kanssa. Sillä vaikka monet kuolemanrajakokemukset valo-olentoineen voivat näyttää myönteisiltä, esiintyy joukossa myös kielteisiä kokemuksia.

   Esim. Maurice Rawlings, joka on elvyttänyt kliinisesti kuolleita vuosikymmenien ajan, toteaa kahdessa kirjassaan, että lähes joka toisella elvytyksen jälkeen haastatelluilla on ollut tuskallisia ja piinallisia kokemuksia (Samoin toteaa tohtori Charles Garfiel Robert Kastenbaumin kirjassa "Is there life after death?"). Hän totesi, että usein nämä tuskalliset kokemukset painuvat nopeasti alitajuntaan, mutta jos potilaita haastateltaisiin välittömästi elvytyksen jälkeen, löydettäisiin pahoja kokemuksia todennäköisesti yhtä paljon kuin hyviä. Hän kirjoittaa eräästä tällaisesta tapauksesta kirjassaan "Kuoleman tuolla puolen" (s. 12,13):

 

"Ennen kuin keräsin aineistoa tätä kirjaa varten, pidin henkilökohtaisesti useimpia kuolemanjälkeisiä kokemuksia mielikuvituksen tai arvelujen tuotteina. Useimmat kuulemani tai lukemani tapaukset olivat mielestäni hapenpuutteesta johtuvia mielen euforisia harhailuja. Sitten eräänä iltana vuonna 1977 elvytin kauhistunutta potilasta, joka sanoi olevansa helvetissä. Hän rukoili minua vetämään hänet pois helvetistä ja estämään hänen kuolemansa. Kun tajusin, miten aidon ja äärimmäisen pelon vallassa hän oli, minäkin pelästyin. Myöhemmin kohtaamani potilaat, joilla on ollut näitä pelottavia kokemuksia, ovat herättäneet minussa pakottavan tarpeen kirjoittaa tämä kirja. Nyt olen varma, että kuolemanjälkeistä elämää on eivätkä kaikki kuolemanjälkeiset olotilat ole hyviä."

 

Kuolinvuodekokemukset. Eräs syy epäillä valo-olentojen henkilöllisyyttä ja monia myönteisiä kokemuksia on se, että monet tapahtumat kuolinvuoteiden ääriltä ovat olleet negatiivisia ja jotkut ovat nähneet jopa kadotuksen. Historian kirjoista tiedetään sellaisten tunnettujen henkilöiden kuin Voltairen, Ranskan kuningas Kaarle lX:n, kuningatar Elizabethin (1603), Ethan Allenin, Thomas Paynen, David Humen ja Edward Gibbonin kokeneen kammottavan kuoleman. Esim. Voltairen tiedetään viettäneen viimeiset elinkuukautensa sellaisessa tilassa, että häntä hoitanut sairaanhoitaja vannoi, ettei enää milloinkaan hoitaisi kuolevaa Jumalan kieltäjää.

   Yksi tällainen kuvaus löytyy myös 1800-luvulla eläneen evankelista Charles G. Finneyn kirjasta "Ihmeellisiä herätyksiä" (s. 59,60). Hän kirjoitti eräästä naisesta:

 

"Herätyksen aikana kiintyi huomioni erääseen sairaaseen naiseen, joka oli ollut babtistiseurakunnan jäsen ja oli hyvin tunnettu paikkakunnalla, mutta ihmiset eivät oikein luottaneet hänen hurskauteensa. Keuhkotauti riudutti häntä nopeasti, ja minut kutsuttiin häntä tervehtimään. Menin siis, ja minulla oli pitkä keskustelu hänen kanssaan. Hän kertoi minulle tyttönä näkemänsä unen, joka sai hänet ajattelemaan, että hänen syntinsä olivat anteeksi annetut. Siihen hän sitten perustui, eivätkä mitkään todistelut voineet häntä siitä järkyttää. Koetin vakuuttaa hänelle, ettei tuo uni suinkaan ollut merkkinä hänen kääntymyksestään. Sanoin hänelle suoraan hänen tuttaviensa vakuuttaneen, ettei hän ollut koskaan viettänyt kristillistä elämää eikä osoittanut kristillistä mielenlaatua. Minä olin tullut koettaakseni saada hänet luopumaan väärästä toivostaan ja tutkiakseni, eikö hän haluaisi ottaa vastaan Jeesusta Kristusta pelastuksekseen. Suhtauduin häneen hyvin ystävällisesti, mutta tein silti tarkoitukseni hänelle selväksi. Hän loukkautui kuitenkin suuresti ja minun lähdettyäni valitti, että minä olin tahtonut riistää häneltä hänen toivonsa ja saattaa hänen mielensä ahdistukseen, sekä, että oli julmaa näin ahdistaa sairasta ihmistä ja häiritä hänen mielensä rauhaa. Pian sen jälkeen hän kuoli. Kuoleman lähestyessä hän sai sellaisen näkemyksen Jumalasta ja siitä pyhyydestä, joka sen asukkailla täytyy olla, että hän huusi tuskasta sanoen olevansa menossa helvettiin. Tässä tilassa hän kuulemani mukaan kuoli."

 

Takaisin palaaminen. Joskus on tapahtunut, että ihmiset ovat olleet kuolleita pitempiäkin aikoja ja palanneet sitten elämään. Erään tällaisen tapauksen selostaa Mel Tari kirjassaan "Kuin väkevä tuulispää" (s. 77-80). Hän kertoo miehestä, joka oli ehtinyt olla kuolleena kaksi päivää ja hänen ruumiinsa alkoi jo mädäntyä, mutta joka kuitenkin heräsi henkiin:

 

"Kun saavuimme paikalle, huomasimme siellä olevan yli tuhat ihmistä. Vainaja oli ollut kuolleena kaksi päivää ja löyhkäsi pahoin. Trooppisessa maassamme kuollut alkaa mädäntyä kuuden tunnin kuluttua kuolemasta. Mutta kahden päivän jälkeen - voi, on lähes mahdotonta olla kolmeakymmentä metriä lähempänä ruumista. Haju on hirveä. Amerikassa ette voi ymmärtää tätä, koska teidän hautajaisissanne kaikki on järjestetty niin hyvin. Mutta se maksaakin teille 2000 dollaria. Indonesiassa meillä ei ole mahdollisuuksia saada kuollutta henkilöä näyttämään sievältä. Sikäläiset vainajat näyttävät suorastaan kauheilta kahden päivän kuluttua kuolemasta...

   Menimme ja seisahduimme tämän vainajan ympärille. Aloimme laulaa...

   Viidennenkään laulun aikana ei tapahtunut mitään. Mutta kuudennen laulun aikana mies alkoi liikutella varpaitaan - ja ryhmää alkoi pelottaa. Indonesiassa on tarina, että joskus kuolleet saattavat herätä henkiin. He tukehduttavat jonkun henkilön arkkunsa kannen väliin ja kuolevat sitten uudelleen. Kuitenkin jatkoimme laulamista. Kun lauloimme seitsemättä ja kahdeksatta laulua, kuollut veli heräsi, katseli ympärilleen ja hymyili.

   Hän ei tukehduttanut ketään. Hän vain avasi suunsa ja lausui: 'Jeesus on tuonut minut takaisin elämään. Veljet ja sisaret, tahdon kertoa teille jotakin. Ensiksi, elämä ei pääty kuollessa. Olen ollut kuolleena kaksi päivää ja olen kokenut sen. Helvetti ja taivas ovat todellisuuksia. Minä olen kokenut sen. Kolmas asia, jonka tahdon sanoa teille, on se, että ellette löydä Jeesusta tässä elämässä, ette koskaan pääse taivaaseen. Teidät tuomitaan silloin varmasti helvettiin.'"

 

- Yhden kuvauksen tuonpuoleisesta elämästä voimme löytää 1600-luvulla eläneen saarnamiehen John Bunyanin kirjasta "Näkyjä taivaasta ja helvetistä" (Sama henkilö on kirjoittanut myös tunnetun "Kristityn vaellus"-kirjan, joka on yksi maailman levinneimmistä kirjoista.). Tässä kirjassa mainitaan eräästä kadotetusta henkilöstä. Tämä henkilö kertoo:

 

"Miksi minulle oli annettu tilaisuus? Miksi minut oli varustettu kuolemattomalla sielulla? Miksi niin vähän välitin siitä? Oi, kuinka oma laiminlyöntini viiltääkään minua kuolettavasti, ja kuitenkin tiedän, etten voi enkä saa kuolla. Mutta elää kuolettavaa elämää on pahempaa kuin kymmenentuhatta kuolemaa, ja kuitenkin olisin kerran voinut tulla autetuksi tästä, mutta en tahtonut! Oi, tämä on se kalvava mato, joka ei koskaan kuole. Olisin kerran voinut olla onnellinen; kerran minulle tarjottiin pelastusta, mutta minä vastustin sitä. Jos se olisi tapahtunut vain kerran, ja olisin sitä vastustanut, olisi sekin ollut anteeksiantamaton tyhmyys, mutta sitä tarjottiin tuhatkin kertaa, ja kuitenkin yhtä usein (niin kurja minä olin) vastustin sitä. Kirottu synti, joka petollisella nautinnollaan lumoaa ihmiskuntaa iankaikkiseen perikatoon! Jumala kutsui minua usein, mutta yhtä usein minä vastustin. Hän ojensi kätensä, mutta en välittänyt siitä. Kuinka usein asetuinkaan Hänen käskyjään vastaan, kuinka usein vastustinkaan Hänen nuhteitaan! Mutta nyt on tilanne muuttunut, sillä nyt Hän seuraa minun onnettomuuttani ja pilkkaa häviötäni, joka on tullut minun osakseni. Hän olisi voinut auttaa minua silloin, mutta minä en tahtonut. Sen tähden nämä ainaiset tuskat, ovat vain palkka omista teoistani, joita olen tuomittu kärsimään."

 

Yhteenveto. Olemme edellä käsitelleet sitä mahdollisuutta, että kadotus sittenkin on olemassa. Kun tähän asiaan viittaavat sekä suuret uskonnot (Buddhalaisuus, taolaisuus ja islam ovat sellaisia uskontoja, joissa uskotaan kadotukseen. Myös karmakäsite, joka esiintyy hindulaisuu-dessa ja johon monet tutkijat uskovat, viittaa tilintekoon ja on ristiriidassa "rakastavan ja kaiken anteeksiantavan" valo-olennon kanssa.) että myös Jeesuksen sanat, jotka on lausuttu jo lähes 2000 vuotta sitten, kannattaa tämä asia ottaa huomioon. Jeesus sanoikin tästä asiasta, mutta myös siitä, miten hänen tarkoituksensa oli tulla pelastamaan ihmisiä:

 

- (Matt 7:13) Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät;

 

- (Matt 13:40-42) Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa.

41. Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka tekevät laittomuutta,

42. ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.

 

- (Ilm 20:12-15) Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.

13. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.

14. Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.

15. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.

 

- (Joh 12:47) Ja jos joku kuulee minun sanani eikä niitä noudata, niin häntä en minä tuomitse; sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman.

 

- (Luuk 19:10) sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on."

 

Kysymys on siitä, että kuinka todennäköisenä pidämme tämän asian mahdollisuutta ja sitä, että väärintekijät joutuvat vastaamaan teoistaan. Onko sen todennäköisyys ehkä 10 %, 30 % tai enemmänkin? Tai jos sen todennäköisyys on vain yhden prosentin luokkaa, eikö tämäkin pieni mahdollisuus kannata ottaa huomioon, kun on kuitenkin kysymys iankaikkisuudestamme?

 

Jumalan tahto ihmisen kohdalla. Vaikka on kadotus, on asiassa myös toinen puoli; asian toinen puoli on se, ettei kenenkään tarvitse joutua kadotukseen, vaan me voimme pelastua tästä paikasta ja päästä taivaaseen. Sillä Jumala, joka rakastaa syntisiä - sellaisia me kaikki olemme olleet - ei tahdo yhdenkään ihmisen joutuvan kadotukseen, vaan että kaikki tulisivat pelastukseen ja parannukseen. Hän haluaa, että ihmiset kääntyvät hänen puoleensa ja antavat pelastaa itsensä:

 

- (1 Tim 2:3,4) Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme,

4. joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.

 

- (Joh 3:16) Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

 

- (Luuk 15:3-7) Niin hän puhui heille tämän vertauksen sanoen:

4. "Jos jollakin teistä on sata lammasta ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää erämaahan ja mene etsimään kadonnutta, kunnes hän sen löytää?

5. Ja löydettyään hän panee sen hartioillensa iloiten.

6. Ja kun hän tulee kotiin, kutsuu hän kokoon ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin lampaani, joka oli kadonnut.'

7. Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.

 

- (Hes 18:23,32) Olisiko minulle mieleen jumalattoman kuolema, sanoo Herra, Herra; eikö se, että hän kääntyy pois teiltänsä ja elää?

32. Sillä ei ole minulle mieleen kuolevan kuolema, sanoo Herra, Herra. Siis kääntykää, niin te saatte elää."

 

Kaikki on lahjaa. Kun Jumala haluaa jokaisen ihmisen taivaaseen, on hän tehnyt kaiken valmiiksi sitä varten. Hän lähetti Poikansa Jeesuksen meidän pelastuksemme takia (Joh 3:16: Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.). Jos sentähden henkilökohtaisesti käännyt hänen puoleensa ja pyydät häntä elämääsi (Voit esim. sanoa: "Herra Jeesus, tule elämääni ja anna syntini anteeksi...), saat sinä silloin iankaikkisen elämän ja Jumalan lapseuden lahjaksi. Edellytys on vain se, että me ensin käännymme hänen puoleensa emmekä torju armoa, joka on tullut hänen kauttaan:

 

- (Joh 5:40) ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.

 

- (Apt 13:38) Olkoon siis teille tiettävä, miehet ja veljet, että hänen kauttansa julistetaan teille syntien anteeksiantamus

 

- (Joh 1:17) Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.

 

- (2 Kor 6:1) Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi

 

 

VIITTAUKSET:

 

1. Sit. kirjasta: "Kuolemastako uusi elämä", D. Scott Rogo, s. 92,93

2. Timothy M. Warner: Taistelurukous, s. 20

 

 




shopify analytics ecommerce