KUOLEMANRAJAKOKEMUKSET JA
KADOTUS
Luultavasti useimpia
ihmisiä kiinnostaa, mitä on tämän elämän jälkeen ja kuoleman rajan takana.
Tämän takia he saattavat etsiä tietoa spiritismi-istunnoista tai vaikka
kirjoista, joissa pohditaan samaa aluetta. Monilla on myös erityisiä
henkilökohtaisia kuolemanrajakokemuksia - eli kokemuksia, jolloin heidän
sydämensä saattaa pysähtyä sairaalassa tai onnettomuuden yhteydessä, ja jolloin
he saattavat nähdä itsensä ikäänkuin ulkopuolelta, nähdä itselleen tehtäviä
elvytystoimenpiteitä sekä nähdä ehkä koko leikkaussalin. Jotkut ovat saattaneet
kokemustensa yhteydessä nähdä myös valo-olennon, joka tuntuu olevan täynnä
"myötätuntoa ja rakkautta".
Suurin keskustelu tällä alueella liittyy yleensä siihen, että
ovatko kaikki kuolemanrajakokemukset myönteisiä ja käykö kaikille rajan takana
hyvin huolimatta heidän eletystä elämästään ja uskonnostaan. Monet tutkijat
haluavat ajatella näin, mutta pitääkö se paikkansa? Aiommekin tulevilla
riveillä lähteä tutkimaan tätä asiaa. Useat havainnot ja esimerkit, joita
seuraavassa luetellaan, näyttävät viittaavan siihen, ettei kaikille välttämättä
käy hyvin.
Ei lopullinen kuolema. Ensimmäinen huomioitava asia on se, ettei
kuolemanrajakokemus ole mikään lopullinen kuolema, vaan ainoastaan sen rajalla
käyminen. Ne ihmiset, jotka kertovat kokemuksistaan "kuoleman tuolla
puolen" eivät ole varsinaisesti kuolleet, vaan he ovat tulleet
ruumiiseensa takaisin (ellei sitten ole kysymys näyistä, joissa he voivat
nähdä itsensä ruumiin ulkopuolelta erillisenä henkilönä). Nämä ihmiset
eivät siis ole palanneet kuolleista, vaan ainoastaan pelastuneet käytyään hyvin
lähellä sitä. Heidän ruumiin ulkopuolinen kokemuksensa - jos kyseessä on
sellainen - ei ole sama kuin todellinen kuolema, josta ei enää palata ruumiiseen.
Samaa asiaa selostaa myös tohtori Michael Sabom kirjassaan
"Recollections of Death". Hän tuo esille sen, ettei rajalla käyminen
ole varsinainen kuolema. Hän tekee eron näiden kahden asian välillä:
... en voi tietenkään
sanoa varmasti, että kuolemanrajakokemukset olisivat esimakua siitä, mitä
lopullisen fyysisen kuoleman hetkellä tapahtuu. Ne on koettu ihmisen
elämänvoiman hiipuessa. Niiden kertojat eivät ole palanneet kuolleista, vaan
pelastuneet käytyään hyvin lähellä kuolemaa. Niinpä kysymyksessä ovat tarkasti
ottaen kuoleman rajan mutta ei itse kuoleman kohtaamiset. Minä arvelen, että
kuolemanrajakokemus heijastaa mielen ja aivojen eroamista toisistaan, mutta
minua askarruttaa, miksi se tapahtuu juuri kuoleman lähestyessä. Voisiko
fyysisistä aivoista eroava mieli olla itse asiassa "sielu", joka
joidenkin uskonnollisten opinkappaleiden mukaan elää edelleen ruumiin kuoltua?
(1)
Kaikki eivät koe. Toinen tärkeä asia kuolemanrajakokemuksissa, mikäli
niihin liittyy todellisia ruumiin ulkopuolisia kokemuksia, on se, että kaikki
eivät niitä koe. Sillä vaikka monien ihmisten sydän on ollut pysähtyneenä ja he
ovat joutuneet samaan fyysiseen tilaan, niin arviolta vain reilulla 20
prosentilla potilaista on ruumiistapoistumisia. Vielä harvempi heistä näkee myöskään
mitään valo-olentoja.
Hyvä kysymys on, että miksi luku ei ole tasan 100 % eli miksi
kaikki eivät koe näitä ilmiöitä? Mikä mahtaa olla syynä siihen, vai ovatko
jotkut näistä ilmiöistä vain sisäisiä näkyjä, kuten jotkut ovat esittäneet.
Tätä viimeistä vaihtoehtoa ei voi ainakaan sulkea pois, koska joillakin
ihmisillä on todella kyky nähdä itsensä ruumiin ulkopuolelta erillisenä
henkilönä (Oikeastaan tavalliset unetkin muistuttavat hyvin paljon tätä
tilaa, koska me voimme nähdä itsemme niissä jopa lentävän tai tekevän muita
erikoisia asioita). He ovat ehkä saaneet nämä kokemuksensa
parapsykologisten kokeilujen seurauksena, mutta ovat yleensä vapautuneet niistä
uskoontulon myötä:
Esimerkiksi eräs
lähistöllä asuva nuorimies soitti minulle pyytääkseen apua ongelmaan, joka
koski nk. ruumiistapoistumisilmiötä (OOBE-ilmiö). Nämä kokemukset alkoivat sen
jälkeen, kun hän osallistui ohjelmaan, joka mainoksen mukaan auttaisi ihmistä
kehittämään piileviä kykyjään ja saavuttamaan elämänsä päämäärät. Kurssin vetäjä
vakuutti ensi tapaamisessa, ettei kyseessä ollut harhaoppinen kultti eikä se
itse asiassa mitenkään liittynyt uskontoon. ... Mutta mitä syvemmälle nuorimies
pääsi ryhmän opetuksen mukana, sitä oudompia kokemuksia hänellä alkoi ilmetä.
Kun hän kysyi ryhmän johtajalta näistä oudoista ilmiöstä, hänelle sanottiin,
ettei hänen pidä välittää niistä - sellaiset ovat yleisiä.
Nuorukainen tunnusti joutuneensa eksytyksen
uhriksi ja hylkäsi voimat, jotka oli tietämättään kutsunut elämäänsä. Hän antoi
itsensä uudelleen Jeesuksen Kristuksen ja Raamatun totuuden alaisuuteen.
Silloin ruumiistapoistumisilmiöt loppuivat. (2)
Valo-olennon
henkilöllisyys. Kun on kyseessä
valo-olennon henkilöllisyys, joka joissakin kuolemanrajakokemuksissa esiintyy,
ja joka tuntuu olevan täynnä "myötätuntoa ja rakkautta", niin monet
eivät ota huomioon petoksen mahdollisuutta. He eivät ajattele, että
valo-olento, joka tuntuu rakastavalta, voisi pettää heitä.
Tämä mahdollisuus on kuitenkin hyvä ottaa huomioon, koska
Raamatussa niin monissa paikoissa puhutaan pahasta henkimaailmasta ja
perkeleestä, joka voi eksyttää meitä. Se voi myös esiintyä valon enkelinä ja
näin johtaa meitä harhaan. Lisäksi on mahdollista, että petos voi ulottua
ruumiin ulkopuoliseen tilaankin, eikä vain normaalitilaan - ei liene eroa
niiden välillä. Ilmeisesti kaiken tarkoituksena on saada meidät ajattelemaan,
että kaikki on hyvin kohdallamme ja menemme joka tapauksessa taivaaseen, vaikka
olisimme eläneet kuinka pahasti tahansa. Eli tarkoituksena on tuudittaa meidät väärään
luuloon ja kuvitelmaan.
- (2 Kor 11:14) Eikä
ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi.
- (1 Joh 4:1-3)
Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne
Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.
2. Tästä te tunnette
Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan
tulleeksi, on Jumalasta;
3. ja yksikään henki,
joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka
olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa.
Saman asian tuo esille
Randall N. Baer kirjassaan "Päättymätön painajainen" (Alkuperäisteos
"Inside in the New age"), s. 82,83. Hän kirjoitti, miten hänen valoa
täynnä olevat erikoiset kokemuksensa saattoivatkin ehkä olla pimeyden
lähteestä:
Sitten oli aika
käsitellä kokemaani järkytystä, että valo, joka oli näyttäytynyt niin
taivaallisena, olikin todellisuudessa kaikkinielevän pimeyden jäljitelmää.
Kuinka se oli mahdollista? Saattoivatko kaikki suuresti arvostamani
henkioppaiden opetukset, kaikki ihmeelliset mystiset kokemukseni ja lukemani
hienot kirjat, kaikki idän mystiikan valaistuneet ja kunnioitettujen uuden
aikakauden ystävieni kokemukset olla vain suurta harhaa?
... Useimmat uusaikalaiset eivät halua
myöntää, että heidän kokemuksissaan olisi mitään väärää. Itse olin juuri
tällainen, mutta kauhistuttavan kokemukseni vuoksi olin nyt valmis myöntämään
petoksen mahdollisuuden.
Myös kielteisiä
kokemuksia. Kun jotkut tutkijat ovat
siinä käsityksessä, että kaikille käy kuoleman jälkeen hyvin ja että kaikki
pääsevät hyvään paikkaan taivaaseen, on hyvä huomata, ettei se pidä yhtä
kaikkien kuolemanrajakokemusten kanssa. Sillä vaikka monet
kuolemanrajakokemukset valo-olentoineen voivat näyttää myönteisiltä, niin
esiintyy joukossa myös kielteisiä kokemuksia.
Esim. Maurice Rawlings, joka on elvyttänyt kliinisesti kuolleita
vuosikymmenien ajan, toteaa kahdessa kirjassaan, että lähes joka toisella
elvytyksen jälkeen haastatelluilla on ollut tuskallisia ja piinallisia
kokemuksia (Samoin toteaa tohtori Charles Garfiel Robert Kastenbaumin
kirjassa "Is there life after death?"). Hän totesi, että usein
nämä tuskalliset kokemukset painuvat nopeasti alitajuntaan, mutta jos potilaita
haastateltaisiin välittömästi elvytyksen jälkeen, löydettäisiin pahoja
kokemuksia todennäköisesti yhtä paljon kuin hyviä. Hän kirjoittaa eräästä
tällaisesta tapauksesta kirjassaan "Kuoleman tuolla puolen" (s.
12,13):
"Ennen kuin
keräsin aineistoa tätä kirjaa varten, pidin henkilökohtaisesti useimpia
kuolemanjälkeisiä kokemuksia mielikuvituksen tai arvelujen tuotteina. Useimmat
kuulemani tai lukemani tapaukset olivat mielestäni hapenpuutteesta johtuvia
mielen euforisia harhailuja. Sitten eräänä iltana vuonna 1977 elvytin
kauhistunutta potilasta, joka sanoi olevansa helvetissä. Hän rukoili minua
vetämään hänet pois helvetistä ja estämään hänen kuolemansa. Kun tajusin, miten
aidon ja äärimmäisen pelon vallassa hän oli, minäkin pelästyin. Myöhemmin
kohtaamani potilaat, joilla on ollut näitä pelottavia kokemuksia, ovat
herättäneet minussa pakottavan tarpeen kirjoittaa tämä kirja. Nyt olen varma,
että kuolemanjälkeistä elämää on eivätkä kaikki kuolemanjälkeiset olotilat ole
hyviä."
Kuolinvuodekokemukset. Eräs syy epäillä valo-olentojen henkilöllisyyttä ja
monia myönteisiä kokemuksia on se, että monet tapahtumat kuolinvuoteiden
ääriltä ovat usein olleet negatiivisia ja jotkut ovat nähneet jopa kadotuksen.
Historian kirjoista tiedetään sellaisten tunnettujen henkilöiden kuin
Voltairen, Ranskan kuningas Kaarle lX:n, kuningatar Elizabethin (1603), Ethan
Allenin, Thomas Paynen, David Humen ja Edward Gibbonin kokeneen kammottavan
kuoleman. Esim. Voltairen tiedetään viettäneen viimeiset elinkuukautensa
sellaisessa tilassa, että häntä hoitanut sairaanhoitaja vannoi, ettei enää
milloinkaan hoitaisi kuolevaa Jumalan kieltäjää.
Yksi tällainen kuvaus löytyy myös 1800-luvulla eläneen
evankelista Charles G. Finneyn kirjasta "Ihmeellisiä herätyksiä" (s.
59,60). Hän kirjoitti eräästä naisesta:
"Herätyksen
aikana kiintyi huomioni erääseen sairaaseen naiseen, joka oli ollut
babtistiseurakunnan jäsen ja oli hyvin tunnettu paikkakunnalla, mutta ihmiset
eivät oikein luottaneet hänen hurskauteensa. Keuhkotauti riudutti häntä nopeasti,
ja minut kutsuttiin häntä tervehtimään. Menin siis, ja minulla oli pitkä
keskustelu hänen kanssaan. Hän kertoi minulle tyttönä näkemänsä unen, joka sai
hänet ajattelemaan, että hänen syntinsä olivat anteeksi annetut. Siihen hän
sitten perustui, eivätkä mitkään todistelut voineet häntä siitä järkyttää.
Koetin vakuuttaa hänelle, ettei tuo uni suinkaan ollut merkkinä hänen
kääntymyksestään. Sanoin hänelle suoraan hänen tuttaviensa vakuuttaneen, ettei
hän ollut koskaan viettänyt kristillistä elämää eikä osoittanut kristillistä
mielenlaatua. Minä olin tullut koettaakseni saada hänet luopumaan väärästä
toivostaan ja tutkiakseni, eikö hän haluaisi ottaa vastaan Jeesusta Kristusta
pelastuksekseen. Suhtauduin häneen hyvin ystävällisesti, mutta tein silti
tarkoitukseni hänelle selväksi. Hän loukkautui kuitenkin suuresti ja minun
lähdettyäni valitti, että minä olin tahtonut riistää häneltä hänen toivonsa ja
saattaa hänen mielensä ahdistukseen, sekä, että oli julmaa näin ahdistaa
sairasta ihmistä ja häiritä hänen mielensä rauhaa. Pian sen jälkeen hän kuoli.
Kuoleman lähestyessä hän sai sellaisen näkemyksen Jumalasta ja siitä
pyhyydestä, joka sen asukkailla täytyy olla, että hän huusi tuskasta sanoen
olevansa menossa helvettiin. Tässä tilassa hän kuulemani mukaan kuoli."
Takaisin palaaminen. Joskus on tapahtunut, että ihmiset ovat olleet
kuolleita pitempiäkin aikoja ja palanneet sitten elämään. Erään tällaisen
tapauksen selostaa Mel Tari kirjassaan "Kuin väkevä tuulispää" (s.
77-80). Hän kertoo miehestä, joka oli ehtinyt olla kuolleena kaksi päivää ja
hänen ruumiinsa alkoi jo mädäntyä, mutta joka kuitenkin heräsi henkiin:
"Kun saavuimme
paikalle, huomasimme siellä olevan yli tuhat ihmistä. Vainaja oli ollut
kuolleena kaksi päivää ja löyhkäsi pahoin. Trooppisessa maassamme kuollut alkaa
mädäntyä kuuden tunnin kuluttua kuolemasta. Mutta kahden päivän jälkeen - voi,
on lähes mahdotonta olla kolmeakymmentä metriä lähempänä ruumista. Haju on
hirveä. Amerikassa ette voi ymmärtää tätä, koska teidän hautajaisissanne kaikki
on järjestetty niin hyvin. Mutta se maksaakin teille 2000 dollaria.
Indonesiassa meillä ei ole mahdollisuuksia saada kuollutta henkilöä näyttämään
sievältä. Sikäläiset vainajat näyttävät suorastaan kauheilta kahden päivän
kuluttua kuolemasta...
Menimme ja seisahduimme tämän vainajan
ympärille. Aloimme laulaa...
Viidennenkään laulun aikana ei tapahtunut
mitään. Mutta kuudennen laulun aikana mies alkoi liikutella varpaitaan - ja
ryhmää alkoi pelottaa. Indonesiassa on tarina, että joskus kuolleet saattavat
herätä henkiin. He tukehduttavat jonkun henkilön arkkunsa kannen väliin ja
kuolevat sitten uudelleen. Kuitenkin jatkoimme laulamista. Kun lauloimme
seitsemättä ja kahdeksatta laulua, kuollut veli heräsi, katseli ympärilleen ja
hymyili.
Hän ei tukehduttanut ketään. Hän vain avasi
suunsa ja lausui: 'Jeesus on tuonut minut takaisin elämään. Veljet ja sisaret,
tahdon kertoa teille jotakin. Ensiksi, elämä ei pääty kuollessa. Olen ollut
kuolleena kaksi päivää ja olen kokenut sen. Helvetti ja taivas ovat todellisuuksia.
Minä olen kokenut sen. Kolmas asia, jonka tahdon sanoa teille, on se, että
ellette löydä Jeesusta tässä elämässä, ette koskaan pääse taivaaseen. Teidät
tuomitaan silloin varmasti helvettiin.'"
- Yhden kuvauksen tuonpuoleisesta
elämästä voimme löytää 1600-luvulla eläneen saarnamiehen John Bunyanin kirjasta
"Näkyjä taivaasta ja helvetistä" (Sama henkilö on kirjoittanut myös
tunnetun "Kristityn vaellus"-kirjan, joka on yksi maailman
levinneimmistä kirjoista.). Tässä kirjassa mainitaan eräästä kadotetusta
henkilöstä. Tämä henkilö kertoo:
"Miksi minulle
oli annettu tilaisuus? Miksi minut oli varustettu kuolemattomalla sielulla?
Miksi niin vähän välitin siitä? Oi, kuinka oma laiminlyöntini viiltääkään minua
kuolettavasti, ja kuitenkin tiedän, etten voi enkä saa kuolla. Mutta elää
kuolettavaa elämää on pahempaa kuin kymmenentuhatta kuolemaa, ja kuitenkin
olisin kerran voinut tulla autetuksi tästä, mutta en tahtonut! Oi, tämä on se
kalvava mato, joka ei koskaan kuole. Olisin kerran voinut olla onnellinen;
kerran minulle tarjottiin pelastusta, mutta minä vastustin sitä. Jos se olisi
tapahtunut vain kerran, ja olisin sitä vastustanut, olisi sekin ollut
anteeksiantamaton tyhmyys, mutta sitä tarjottiin tuhatkin kertaa, ja kuitenkin
yhtä usein (niin kurja minä olin) vastustin sitä. Kirottu synti, joka
petollisella nautinnollaan lumoaa ihmiskuntaa iankaikkiseen perikatoon! Jumala
kutsui minua usein, mutta yhtä usein minä vastustin. Hän ojensi kätensä, mutta
en välittänyt siitä. Kuinka usein asetuinkaan Hänen käskyjään vastaan, kuinka
usein vastustinkaan Hänen nuhteitaan! Mutta nyt on tilanne muuttunut, sillä nyt
Hän seuraa minun onnettomuuttani ja pilkkaa häviötäni, joka on tullut minun
osakseni. Hän olisi voinut auttaa minua silloin, mutta minä en tahtonut. Sen
tähden nämä ainaiset tuskat, ovat vain palkka omista teoistani, joita olen
tuomittu kärsimään."
YHTEENVETO. Olemme edellä käsitelleet sitä mahdollisuutta, että
kadotus sittenkin on olemassa. Kun tähän asiaan viittaavat sekä suuret uskonnot
(Buddhalaisuus, taolaisuus ja islam ovat sellaisia uskontoja, joissa
uskotaan kadotukseen. Myös karmakäsite, joka esiintyy hindulaisuudessa ja johon
monet tutkijat uskovat, viittaa tilintekoon ja on ristiriidassa
"rakastavan ja kaiken anteeksiantavan" valo-olennon kanssa.) että
myös Jeesuksen sanat, jotka on lausuttu jo lähes 2000 vuotta sitten, kannattaa
tämä asia ottaa huomioon. Jeesus sanoikin tästä asiasta, mutta myös siitä,
miten hänen tarkoituksensa oli tulla pelastamaan ihmisiä:
- (Matt 7:13) Menkää
ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka
vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät;
- (Matt 13:40-42)
Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman
lopussa.
41. Ihmisen Poika
lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat
pahennukseksi ja jotka tekevät laittomuutta,
42. ja heittävät
heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.
- (Ilm 20:12-15) Ja
minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja
kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet
tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.
13. Ja meri antoi ne
kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka
niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.
14. Ja Kuolema
ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.
15. Ja joka ei
ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.
- (Joh 12:47) Ja jos
joku kuulee minun sanani eikä niitä noudata, niin häntä en minä tuomitse; sillä
en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman.
- (Luuk 19:10) sillä
Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on."
Kysymys onkin siitä, että
kuinka todennäköisenä pidämme tämän asian mahdollisuutta ja sitä, että
väärintekijät joutuvat vastaamaan teoistaan. Onko sen todennäköisyys ehkä 10 %,
30 % tai enemmänkin? Tai jos sen todennäköisyys on vain yhden prosentin
luokkaa, eikö tämäkin pieni mahdollisuus kannata ottaa huomioon, kun on
kuitenkin kysymys iankaikkisuudestamme?
JUMALAN TAHTO IHMISEN
KOHDALLA. Vaikka on kadotus, on
asiassa myös toinen puoli; asian toinen puoli on se, ettei kenenkään tarvitse
joutua kadotukseen, vaan me voimme pelastua tästä paikasta ja päästä
taivaaseen. Sillä Jumala, joka rakastaa syntisiä - sellaisia me kaikki olemme
olleet - ei tahdo yhdenkään ihmisen joutuvan kadotukseen, vaan että kaikki
tulisivat pelastukseen ja parannukseen. Hän haluaa, että ihmiset kääntyvät
hänen puoleensa ja antavat pelastaa itsensä:
- (1 Tim 2:3,4) Sillä
se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme,
4. joka tahtoo,
että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.
- (Joh 3:16) Sillä
niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen
Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä
olisi iankaikkinen elämä.
- (Luuk 15:3-7) Niin
hän puhui heille tämän vertauksen sanoen:
4. "Jos jollakin
teistä on sata lammasta ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän jätä niitä
yhdeksääkymmentä yhdeksää erämaahan ja mene etsimään kadonnutta,
kunnes hän sen löytää?
5. Ja
löydettyään hän panee sen hartioillensa iloiten.
6. Ja kun hän tulee
kotiin, kutsuu hän kokoon ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: 'Iloitkaa
minun kanssani, sillä minä löysin lampaani, joka oli kadonnut.'
7. Minä sanon
teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee
parannuksen, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka
eivät parannusta tarvitse.
- (Hes 18:23,32) Olisiko
minulle mieleen jumalattoman kuolema, sanoo Herra, Herra; eikö se, että hän
kääntyy pois teiltänsä ja elää?
32. Sillä ei ole
minulle mieleen kuolevan kuolema, sanoo Herra, Herra. Siis kääntykää, niin te
saatte elää."
KAIKKI ON LAHJAA. Kun Jumala haluaa jokaisen ihmisen taivaaseen, siis
myös sinut, on hän tehnyt kaiken valmiiksi sitä varten; eli hän lähetti
Poikansa Jeesuksen meidän pelastuksemme takia (Joh 3:16: Sillä niin on
Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa,
ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi
iankaikkinen elämä.). Jos sentähden henkilökohtaisesti käännyt hänen
puoleensa ja pyydät häntä elämääsi (Voit esim. sanoa: "Herra Jeesus, tule
elämääni ja anna syntini anteeksi...), saat sinä silloin iankaikkisen elämän ja
Jumalan lapseuden lahjaksi. Edellytys on vain se, että me ensin käännymme hänen
puoleensa emmekä torju armoa, joka on tullut hänen kauttaan:
- (Joh 5:40) ja te
ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.
- (Apt 13:38) Olkoon
siis teille tiettävä, miehet ja veljet, että hänen kauttansa julistetaan
teille syntien anteeksiantamus
- (Joh 1:17) Sillä
laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut
Jeesuksen Kristuksen kautta.
- (2 Kor 6:1) Hänen
työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon
niin, ettei se jää turhaksi.
VIITTAUKSET:
1. Sit. kirjasta: "Kuolemastako uusi elämä", D. Scott
Rogo, s. 92,93
2. Timothy M. Warner:
Taistelurukous, s. 20
