Vapaudu menneistä!
Menneisyyden raskaat kokemukset ja muistot ohjaavat ihmisten elämää ja minäkuvaa. Lue, mitä askeleita liittyy vapautumiseen menneisyyden taakoista
Tiivistelmä
Kirjoitus analysoi menneisyyden taakoista vapautumista seuraavien ydinkohtien kautta: 1. Esipuhe ja menneisyyden taakat: Monet kantavat mukanaan vuosien takaisia kolhuja, kuten hylkäämistä tai väkivaltaa, mutta Kristuksen ristintyön ansiosta kenenkään ei tarvitse jäädä menneisyytensä vangiksi. 2. Miten sinua kohdeltiin: Lapsuuden ja nuoruuden vaikeat kokemukset ovat yleisiä, ja niiden tunnistaminen on ensimmäinen askel toipumiseen. 3. Menneisyyden vaikutukset: Traumaattiset kokemukset voivat vääristää suhdetta Jumalaan, synnyttää katkeruutta muita kohtaan sekä johtaa itsensä tuomitsemiseen. 4. Luopuminen syytöksistä muita kohtaan: Anteeksiantaminen on tunteista riippumaton päätös, joka vapauttaa ihmisen ja avaa tien Jumalan anteeksiantamukselle ja parantumiselle. 5. Luopuminen itsesyytöksistä: Itsensä tuomitseminen on synti, ja ihmisen tulee oppia antamaan anteeksi myös itselleen sekä valitsemaan kiitollisuus napinan sijaan. 6. Totuus Kristuksessa ja vapauteen astuminen: Todellinen vapaus ja uusi identiteetti löytyvät ymmärtämällä oma asema Jumalan perheväessä ja antamalla kipeät muistot sekä siteet Jeesuksen sovitustyön parannettaviksi.
Sisällys:
Esipuhe
Monilla ihmisillä on masennuksen henki (Jes 61:3) menneiden kokemusten
seurauksena. He kantavat sisällään vuosikausia sitten sattuneita tapahtumia eivätkä ole päässeet niistä eroon. Kyse voi olla aiemmin koetusta seksuaalisesta hyväksikäytöstä, hylkäämisestä ja torjunnasta, fyysisestä väkivallasta, ei-toivottuna syntymisestä tai muusta traumaattisesta kokemuksesta. Ne kaikki voivat yhä edelleen olla raskaina muistoina ihmisen sisimmässä ja vaikuttaa hänen nykyiseen elämäänsä.
Hyvä asia kuitenkin on, että meidän ei tarvitse jäädä menneisyytemme vangeiksi. Jos olemme vastaanottaneet Kristuksen elämäämme, tulee perintömme häneltä, ei menneisyydestä. Olemme hänen ristintyönsä vaikutuksen alaisuudessa eikä siinä mitä meille on tapahtunut.
Tie vapauteen tulee lähinnä kahta kautta. Ensinnäkin on oma osuutemme, jossa luovumme katkeruudesta ja syytöksistä eli annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä kohtaan rikkoneet. Toiseksi meidän on ymmärrettävä asemamme ja identiteettimme Kristuksessa. Jos ymmärrämme asemamme Kristuksen kautta ja lisäksi uskomme tähän totuuteen, tulemme kokemaan vapautta, myös menneisyydestä.
Tulevilla riveillä käsitellään juuri näitä asioita ja askeleita, joita meidän on otettava, jotta emme juuttuisi menneisyyteen.
1. Miten sinua kohdeltiin? Menneisyys voi olla mukana nykyisyydessä ja ihminen voi edelleen kantaa niitä negatiivisia tapahtumia, joita hänelle on tapahtunut vuosia tai jopa vuosikymmeniä aikaisemmin
Kysymys siitä, miten sinua kohdeltiin, on tärkeä. Se on tärkeä koska ihmisellä voi nyt olla ahdistunut mieli ja masennus sen takia, mitä hän on aiemmin kokenut. Menneisyys voi olla mukana nykyisyydessä ja ihminen voi edelleen kantaa niitä negatiivisia tapahtumia, joita hänelle on tapahtunut vuosia tai jopa vuosikymmeniä aikaisemmin.
On kuitenkin hyvä huomioida, että kolhut menneisyydessä ja kokemuksemme eivät ole mitään ainutlaatuisia. Ne ovat hyvin tavallisia, ja jos katsomme ympärillemme, voimme nähdä monia, jotka ovat joutuneet käymään läpi vastaavaa, jopa pahempaa. Donald Bubna teki saman havainnon omassa palvelutyössään. Hän havaitsi, ettei hän ollut maailman ainoa samalla tavalla kärsinyt ihminen:
Myöhemmin, nuorena aikuisena ensimmäisessä papinvirassani tein suurimmat rohkaisua koskevat löytöni. Ensin luulin, että tuskalliset lapsuusajan kamppailuni olivat ainutlaatuisia. En ollut tajunnut, että toisilla oli samanlaisia haavoja. Vasta sitten kun ihmisiä alkoi tulla luokseni sielunhoitoon, tajusin, että kokemukseni eivät olleetkaan täysin poikkeuksellisia. Kun aloin kertoa jotakin menneisyydestäni ihmisille, se näytti auttavan heitä, kun he tajusivat, että heillä oli valinnan mahdollisuus. Sen sijaan että säälisivät itseään, he voisivat antaa Jumalan lohdutuksen tulla elämäänsä niin että heistä voisi tulla lohdutuksen ja rohkaisun lähde toisille. Ja niin huomasin, melkein vahingossa, että minun omista ongelmistani ja Jumalalta saamistani vastauksista oli itse asiassa tullut avun lähde toisille. (1)
Kun pysytään elämän vaikeissa ja tuskallisissa kokemuksissa, on syytä tutkia seuraavaa listaa. Siinä on lueteltu tavallisimpia, varsinkin lapsuuden ja nuoruuden vaikeita tilanteita, joita voidaan joutua käymään läpi. Ehkä tunnistat omat kokemuksesi tästä listasta:
• Olitko ei-toivottu tai "vahinko"? Eivätkö vanhempasi tai äitisi halunneet saada lasta? Tai onko sinulle sanottu, että jos et olisi syntynyt, ei vanhempiesi olisi tarvinnut mennä yhteen?
• Ehkä olit väärää sukupuolta, niin että vanhempasi toivoivat tyttöä pojan sijaan tai poikaa tytön sijaan. Kenties sinua yritettiin alitajuisesti pakottaa toisen sukupuolen rooliin.
• Kasvoitko kodissa, jossa oli jatkuvaa riitelyä ja taistelua vanhempien kesken ja jossa koit alituista pelkoa ja ahdistusta odottaessasi vanhempien seuraavaa riitaa?
• Oliko jompikumpi vanhemmistasi alkoholisti ja juovuspäissään väkivaltainen? Häpesitkö kotiolojasi ja vanhempiesi alkoholismia?
• Oliko vanhempiesi asenne sellainen, että siihen kuului huutaminen, katseen ja äänensävyn kylmyys, ärtyisyys ja aggressiivisuus?
• Kärsitkö jommankumman vanhemman jatkuvasta poissaolosta kotoa? Oliko hän täysin keskittynyt työhönsä, niin ettei häneltä jäänyt aikaa perheelleen? Tai ovatko vanhempasi olleet täysin välinpitämättömiä menoistasi ja tekemisistäsi? Tai ehkä olet menettänyt jommankumman vanhemmistasi kuoleman, avioeron tai pitkällisen sairauden kautta.
• Jouduitko insestin eli seksuaalisen väkivallan kohteeksi jonkun läheisen sukulaisen taholta?
• Vertailtiinko sinua siskoosi tai veljeesi tai johonkuhun muuhun ja sanottiin, mikset voi olla kuin hän? Suosittiinko sisarustasi enemmän kuin sinua?
• Saitko usein kuulla lausuntoja kuten: "Sinä et osaa mitään, et pysty mihinkään eikä sinusta ikinä tule mitään"? Saitko huuto- ja moiteryöppyjä heti jos epäonnistuit? Eivätkö mitkään suoritukset tai koulun arvosanat riittäneet?
• Jäivätkö sinulta halaukset, taputukset ja hellyys puuttumaan etkä koskaan päässyt vanhempiesi syliin?
• Ulkonäköön liittyvät huomautukset ja nimittelyt ovat tavallisia kotona ja koulussa. Nimittelyt voivat jäädä vuosiksi ihmisen sisimpään.
• Koitko jääväsi koulussa ulkopuolelle muiden tekemisten tai jouduitko suoranaisen koulukiusaamisen kohteeksi? Tai ehkä olit opettajasi epäsuosiossa.
• Myös aikuisiässä voi tulla kolhuja työpaikalla tai seksuaalisen ja muun väkivallan kautta.
2. Miten menneisyys voi vaikuttaa?
Jos ihmisellä on kolhuja menneisyydestään, voivat ne muokata hänen nykyistä arkeansa. Ne voivat paljon vaikuttaa siihen, millaiseksi hän näkee nykyisen elämänsä ja millaiseksi se muodostuu.
Yleensä on kolme pääjuurta tai asiaa, joissa menneisyys on vahvasti mukana. Niiden jokaisen takana ovat melkein aina traumaattiset kokemukset ja hylkääminen, erityisesti tärkeiden ihmisten taholta. Nämä alueet ovat:
1. Puutteellinen uskonvanhurskauden ja Jumalan armon ymmärtäminen.
2. Kyvyttömyys antaa muille anteeksi eli katkeruus.
3. Itsensä tuomitseminen
Monet sielunhoitotyötä tekevät henkilöt ovat myös havainneet, miten ihmisillä on ongelmia näillä kolmella alueella:
Leanne Payne: Henkilökohtaiselle parantumiselle ja eheytymiselle on olemassa kolme suurta estettä - kyvyttömyys vastaanottaa anteeksianto, kyvyttömyys antaa anteeksi toisille ja kyvyttömyys tärkeän itsehyväksynnän omaksumiseen. Me voitamme nämä esteet, kun kadumme kaikesta sydämestämme, otamme anteeksiannon vastaan ja sanoudumme irti paholaisesta ja hänen kaikista töistään. (2)
David A. Seamands: Monta vuotta sitten ajauduin sellaiseen johtopäätökseen, että herätyskristillisillä uskovilla on useimpiin tunne-elämän ongelmiin pääasiassa kaksi syytä: kyvyttömyys ymmärtää, vastaanottaa ja elää todeksi Jumalan ehdotonta armoa ja anteeksiantamusta ja kyvyttömyys osoittaa tuota ehdotonta rakkautta, anteeksiantamusta ja armoa muille ihmisille. (3)
Sven Reichmann: Olemme aiemmin puhuneet siitä, kuinka synnillä voi olla ihmisen elämässä syvät juuret. Katkeruus ja itsensä tuomitseminen ovat kaksi tyypillistä synnin juurta, jotka tapaamme samanaikaisesti tuhlaajapojan veljen olemuksessa. Itse asiassa nämä juuret esiintyvät varsin usein yhdessä. Katkeruus tuottaa kapinaa ja vihaa ympäristöä kohtaan, itsensä tuomitseminen synnyttää samoja tunteita omaa itseä kohtaan. (4)
Kun nämä kolme aluetta eli suhde Jumalaan, katkeruus lähimmäistä kohtaan ja ihmisen vääristynyt suhde itseensä tulevat hyvin usein esiin, on syytä tutkia kutakin niistä erikseen. Niitä on syytä tutkia niin, ettei meillä ole vääristynyt suhde millään kolmella alueella.
Suhde jumalaan
Suhteessa Jumalaan, kun ihminen kääntyy Jumalan puoleen, voi hänen traumaattinen menneisyytensä vaikuttaa sen, että hänen on vaikea uskoa Jumalan rakkauteen. Hän voi kyllä uskoa Jumalan rakastavan muita, mutta ei itseään. Kun hän ei koe saaneensa hyväksyntää esim. vanhemmiltaan tai on kokenut sen olevan ehdollista ja suorituksista riippuvaa, ajattelee hän Jumalastakin aivan samalla tavalla.
Tyypillisimmillään ankara ja vaativa jumalakuva, joka ihmisellä on, voi johtaa ns. lainalaisuuden tilaan. Tilaan kuuluu mm. se, että ihminen voi tunnustaa samoja syntejä yhä uudelleen ja uudelleen ymmärtämättä, että hän Kristuksen vastaanottaessaan on saanut ne jo anteeksi. Samoin ihmistä voi jatkuvasti ahdistaa sisäinen ääni, joka pakottaa ja vaatii häntä tekoihin, joiden kautta hän toivoo saavansa hyväksynnän: "Mikset todista enemmän, mikset rukoile enemmän, Jumala ei hyväksy sinua, jos et pysty parempaan jne..."
Parannuskeino edellisenkaltaiseen lainalaisuuden tilaan on tietenkin Jumalan armo. Ehdoton ja täysi armahdus Jeesuksen Kristuksen kautta. Sen ymmärtäminen ja uskominen vapauttaa ihmisen tästä tilasta.
Mielenkiintoista on, että esim. Keniassa, kun ihmiset kääntyvät kristityiksi, ei heillä ole vastaavia ongelmia Jumalan hyväksynnän ymmärtämisessä. Mauri Viksten arveli sen johtuvan siitä, että lapsilla on tässä maassa läheisempi suhde vanhempiinsa. Kun heitä kannetaan sylissä, he oppivat ymmärtämään, että he ovat vanhempiensa hyväksynnän kohteina:
Suomessa sielunhoitoon pyrkivistä suuri osa on nimenomaan sellaisia ihmisiä, joilla ei ole varsinaisesti mitään syntiä tunnustettavanaan, on vain tuollainen yleinen viheliäisyyden tunto ja tekemättä jääneet hyvät työt. Ryhdistäytymisen kehotukset vain lisäävät tuota ahdistusta. On ollut mielenkiintoista havaita, että Kenian maaseudulla ei yleensä esiinny tämäntyyppisen sielunhoidon tarvetta. Syynä ei varmaankaan ole tehokkaampi Raamatun opetus, sillä sehän on vielä lapsenkengissään monilla Afrikan maaseutupaikkakunnilla, joissa kuitenkin ovat maan suurimmat seurakunnat.
Etsiessäni vastausta tähän mielessäni outoon ilmiöön kiinnitin huomioni afrikkalaisiin äiteihin, jotka kantavat aina lapsiaan mukanaan. Kun äiti menee peltoaan kuokkimaan, niin lapsi keinuu selässä. Lapselle syntyy hyväksyttynä olevan turvallisuuden tunne. Kun lapsi varttuu ja tulee henkilökohtaiseen uskoon, hänen on helppo uskoa, että Jumalakin hyväksyy hänet. (5)
Katkeruus muita kohtaan
Kun ihminen on käynyt läpi tuskallisia kokemuksia ja kokenut hylkäämistä joidenkin läheisten ihmisten taholta, on sen toinen seuraus tavallisesti katkeruus ja viha. Katkeruus, kauna ja syytökset niitä ihmisiä vastaan, jotka ovat häntä loukanneet. Ihminen voi jäädä hautomaan menneitä asioita yhä uudelleen ja uudelleen ja olla konkreettisesti kiinni menneisyydessä.
Ongelmallista katkeruudessa on, että sitä ei usein huomata tai tunnusteta synniksi. Ihminen voi kaiken koetun jälkeen ajatella, että hänellä on oikeus olla katkera, koska häntä on niin kaltoin kohdeltu. Mutta juuri kaunasta kiinni pitäminen on se, mikä estää meitä vapautumasta. Jos vain antaisimme anteeksi, voisimme päästä irti menneisyydestä ja muistakin asioista. Sven Reichmann on kirjoittanut:
Sävyisä, kärsivällinen sydän on vapaa kaikesta katkeruudesta, ja sellainen sydän on Salomon mukaan koko ruumiin elämä. Uskomattoman paljon sairautta, kärsimystä ja kurjuutta johtuu siitä, että katkeruuden juuri versoo elämässämme. Kun se revitään pois, ihminen vapautuu monesta sellaisesta synnistä, jonka suhteen hän jo kauan sitten on menettänyt toivonsa. (6)
Eräs puoli katkeruudessa on, että se voi siirtyä vihana ja epäluulona ulkopuolisiin ihmisiin eli henkilöihin, jotka eivät ole meitä koskaan loukanneet. Niin voi tapahtua avioliitossa.
Siten jos vaimolla on ollut huono isäsuhde, voi hän siirtää negatiiviset tunteensa tulevaan puolisoonsa. (Vastaavasti miehen huonosta äitisuhteesta voi olla samat seuraukset.) Hän ei ehkä tietoisesti halua olla miestään vastaan, mutta on mahdollista, että hän syvällä sisimmässään tuntee epäluuloa ja vihaa tätä kohtaan, koska isäkään ei hänestä välittänyt. Myös jos nainen on pienenä kokenut seksuaalista väkivaltaa ja insestiä, voi se syventää kuilua. Se voi estää häntä luomasta hyvää seksuaalisuhdetta miehensä kanssa sekä aiheuttaa seksuaalista kylmyyttä. Menneisyys voi pahasti tulla suhteen väliin.
Kuitenkin on olemassa toivo myös edellisenkaltaisiin tilanteisiin, ja toivo on anteeksiantamuksessa. Jos ihminen tiedostaa vihansa, sen juuret sekä haluaa antaa anteeksi, ei menneisyys voi samalla tavalla haitata häntä. Hänen täytyy luopua syytöksistään vanhempiansa - kuten tietysti myös puolisoaan - vastaan, jotta hänen aviosuhteensa voi parantua.
Itsensä tuomitseminen
Kolmas seuraus siitä, että ihmistä on kohdeltu kaltoin menneisyydessä ja ettei häntä ole hyväksytty omana itsenään, on, että hän alkaa halveksia itseään. Hän voi alkaa syyttää ja halveksia itseään eli kääntää vihan itseensä päin. Sellaiset syytökset kuin "sinusta ei ole mihinkään, kukaan ei rakasta sinua - ei Jumalakaan, kuka oikein luulet olevasi, sinulla ei ole oikeutta elää jne..." voivat olla tavallisia. Jos ihmistä ei ole hyväksytty, on hänen vaikea oppia itseäänkään hyväksymään ja se voi purkautua edellisenkaltaisina syytöksinä.
Eräät tutkijat ovat tässä yhteydessä puhuneet ihmisen minäkuvasta eli siitä kuvasta, mikä meillä jokaisella on itsestämme. On todettu, että tämä kuva hyvin pitkälti ohjaa käytöstämme ja ajatteluamme. Jos meillä on myönteinen minäkuva, joka on muodostunut myönteisestä palautteesta, on meidän helppo tulla toimeen itsemme ja muiden kanssa. Mutta jos olemme negatiivisten kokemusten kautta saaneet huonon minäkuvan, on se paljon vaikeampaa. Valitettavaa vain on, että olemme usein sen negatiivisen kuvan vankina, joka meille on muodostunut joistakin aiemmista huonoista kokemuksista kuin sen kautta, mitä nyt olemme.
Jos ihmiselle on joidenkin tuskallisten kokemusten jälkeen syntynyt itsensätuomitsemisen juuri ja huono itsensä arvostaminen, voi siitä versoa mitä erilaisimpia asioita. Ne voivat olla seurausta siitä, että emme arvosta itseämme. Seuraavassa on lueteltu joitakin tavallisimpia sellaisia seikkoja
• Jännittyneisyys muiden ihmisten parissa
• Pelko siitä, mitä muut ajattelevat
• Kiusaantuneisuus omasta ulkonäöstä ja ruumiista
• Yritys korvata omia puutteita saavutusten ja suoritusten kautta
• Tuntee olevansa huonompi kuin muut
• Itsesääli
• Itsemurha-ajatukset
• Ihmisen vaikea uskoa, että kukaan voisi tosissaan rakastaa häntä
• Tulevaisuuden pelko ja pahimman mahdollisen odottaminen
• Läheisyyden pelko ja pelko siitä, ettei tule hyväksytyksi omana itsenään
• Työnarkomania voi olla seuraus huonosta itsensä hyväksymisestä. Kalevi Lehtinen on kertonut, miten hän huomasi kamppailevansa tämän asian kanssa:
Ajaessaan takaisin kotiin, Kalevi huomasi, ettei häntä ahdistanut ajatus syövästä laisinkaan. Hämmästyksekseen hän koki kummallista huojentumista pelkästä ajatuksesta, että hänellä olisi syöpä. Se olisi kunniakas tapa päästä kaikesta, erityisesti väsymyksestä ja jatkuvasta riittämättömyydentunteesta, hän mietti.
Kun Kalevin kanssa keskustelee noista vuosista, tajuaa että hän on sen jälkeen käynyt monta asiaa itsensä kanssa lävitse.
Hän tiedostaa itsevihansa, joka liittyy läheisesti hänen työtahtiinsa. Itseviha on ollut hänen syntinsä ja kiusauksensa lapsuudesta lähtien.
Työnarkomania tulee itsevihasta, Kalevi uskoo nykyisin saatuaan jo välimatkaa omiin kokemuksiinsa.
Ihmisen täytyy tuhota ja rankaista itseään työpanoksella, jolla samalla ostaa hyväksymistä. Itsensä ja toisten hyväksymistä.
Itsevihalla ei tarvitse olla mitään rajoja, siksi se tulee niin lähelle kuolemaa. Siksi moni menehtyy. Kalevilla raja tuli vastaan silloin seitsemän vuotta sitten, kun hän tajusi olevansa enemmän kuin halukas kuolemaan syöpään.
Hän todella vihasi itseään, vaikka hänen julkinen kuvansa ei antanut ulospäin siitä paljonkaan viitteitä. Hän vihasi itseään loputtoman depressionsa ja tuskansa takia, jota turhaan yritti hukuttaa mielettömään työntekoon. Mikä kaikki vain lisäsi stressiä ja mahalaukun haavoja.
Kalevi tiedosti itse tilansa. Hän tiesi kantavansa taakkanaan lapsuudesta asti nousevia syyllisyyksiä ja häpeää. Hän oli myös tiedostanut syvän itsetuhon vietin, joka jo joskus aikaisemminkin oli pannut hänet kaipaamaan kuolemaa ja lopullista sisäisen tuskan sammumista. (7)
• Syömishäiriöt voivat olla merkki itsensä huonosta hyväksymisestä. Siten liikasyöminen voi olla merkki rakkauden- ja tunnustuksennälästä sekä riittämättömyydentunteista.
Anoreksia nervosa, jota esiintyy eniten teini-ikäisillä tytöillä, on samanlainen oire. Siinä ihmisen kuva itsestään on niin häiriintynyt, että vaikka anorektikko voi nähdä itsensä peilistä aivan luurankomaisen laihana, pitää hän itseään liian lihavana. Usein taustalla ovat muiden vahingolliset huomautukset siitä, miten "sinä olet liian lihava". Se voi johtaa voimakkaaseen laihduttamiseen:
"Minulla todettiin anoreksia nervosa, kun olin juuri täyttänyt 14 vuotta.
Se lähti alkuun laihduttamisesta. Olin liian lihava: kiloja oli 60 ja senttejä 159. Pojat kiusasivat läskiksi..."
"Minä olin yläasteella 8. luokalla, kun terveydenhoitaja totesi punnituksessa minun lihonneen muutaman kilon. Minun mielestäni hän sanoi sen pahasti.
Se oli viimeinen sysäys anoreksia nervosaan.
Aloitin heti laihduttamisen, päätin ettei minulle enää päästä niin huomauttamaan. Olin omasta mielestäni pulska, mutta muut olivat kyllä eri mieltä...
Koko ajan oli tunne, ettei kukaan hyväksy minua. Kun ei arvosta itseään yhtään, ei silloin voi uskoa että kukaan muukaan arvostaa. En päästänyt ketään lähelleni. Kuuntelin kyllä kavereiden puheita, mutta itse en avautunut...
Oma arvo tuntui olevan kiinni arvosanoista koulussa. En halunnut ylpeillä numeroillani, mutta aina kun tuli vähän huonompi numero, kaikki sortui. Kokeen jälkeen tuli aina itku, kun pelkäsin sen menneen pieleen. Itsekritiikki oli kova...
Kai yksi syy sairastumiseeni oli se, että olen henkisesti herkkä ja haavoittuva. Se sattui purkautumaan anoreksiana." (8)
• Pakeneminen haavemaailmaan ja valheellisuuteen on voimakasta.
• Alkoholi tai huumeet voivat olla yksi pakokeino. Niiden kautta voidaan yrittää päästä edes hetkeksi eroon arvottomuuden, epävarmuuden ja turvattomuuden tunteista. Seuraava naisen kertoma rehellinen esimerkki kuvaa tätä:
Naisen vastaus oli kuin kaikua Jobin epätoivosta: "Kun en kerta kaikkiaan pidä itsestäni! Minussa ei ole mitään hyvää! Ja useimmat meistä juopoista ja narkomaaneista tuntevat samoin! He käyttävät huumeita ja alkoholia vain voidakseen elää itsensä kanssa. Eivät he ole langenneet niin alas yhteiskunnan, seurakunnan eikä vanhempiensa takia - vain oman itsensä takia." (9)
• Homoseksuaalisuus voi olla yksi seuraus huonosta itsensä hyväksymisestä sekä määrätynlaisista taustatekijöistä, joita ihmisellä on ollut elämässään.
3. Luovu syytöksistä muita kohtaan!
Jos ihmistä on kohdeltu huonosti menneisyydessä, ei sitä kannata murehtia. Jokainen voi päästä vapaaksi, jos vain luovuttaa elämänsä Jumalalle ja Kristukselle. Ihminen voi parantua ja eheytyä niin, etteivät vanhat ikävät asiat enää vaivaa häntä.
Kuitenkin se edellyttää valintaa. Meidän on tahdottava antaa anteeksi ja luovuttava kaikista syytöksistä muita kohtaan. Jumalan edessä kukaan ei ole vain uhri, vaan olemme itse yhtä syyllisiä. Emme voi perustella katkeruuttamme tai muita syntejämme sillä, että meitä joskus aiemmin on kohdeltu huonosti, koska asenteemme on aivan yhtä väärin kuin vastustajamme teot meitä kohtaan.
Anna siis anteeksi ja luovu kaikista syytöksistä muita kohtaan, että voit eheytyä!
Miksi kannattaa antaa anteeksi?
Jos etsitään syitä, miksi kannattaa luopua syytöksistä muita kohtaan eli antaa anteeksi ja armahtaa ihmisiä, voidaan mainita ainakin kolme tärkeää syytä. Varmasti syitä löytyisi enemmänkin, mutta ehkä nämä ovat tärkeimpiä. Syyt ovat:
Anteeksiantamattomuus voi pidättää Jumalan anteeksiannon
Tärkein syy antaa anteeksi on tietenkin se, että se on Jumalan tahto ja oikein. Jumala haluaa, että annamme ihmisille anteeksi emmekä kanna heille kaunaa. Jeesus edellytti anteeksiantamusta Isä meidän- rukouksessa, samoin anteeksiantamus on edellytys sille, että Jumala antaa meille anteeksi. Jos kieltäydymme antamasta muille anteeksi, ei Jumalakaan anna meille anteeksi:
- (Matt 6:12) ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme.
- (Matt 6:14,15)Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi;
15. mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.
- (Matt 18:32-35) Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit;
33. eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?'
34. Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijan käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa.
35. Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi."
Itsensä onnettomaksi tekeminen
- (1 Kor 13:4,5) Rakkaus...
5. ... ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa.
Toinen syy antaa anteeksi on, että ihminen tekee itsensä onnettomaksi, jos hän kieltäytyy siitä. Vihan hautominen, katkeroituminen ja kärsimänsä pahan muisteleminen on yksi varmimpia tapoja tehdä olonsa kurjaksi ja itsensä onnettomaksi.
Rauhan saaminen ei kuitenkaan koskaan löydy syntilistoja luettelemalla tai maailman pahuutta valittamalla. Tällainen toiminta tekee jokaisen vain entistä surkeammaksi ja masentuneemmaksi eikä se ota huomioon myöskään sitä, että maailma on syntiinlankeemuksen tilassa ja menee lopun aikana yhä huonompaan suuntaan. Katso siksi vain Jeesukseen, eikä puutteellisiin ihmisiin, ja seuraa häntä:
- (Joh 21:21,22) Kun Pietari hänet näki, sanoi hän Jeesukselle: "Herra, kuinka sitten tämän käy?"
22. Jeesus sanoi hänelle: "Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua."
Parantuminen ja anteeksianto. Anteeksiantamattomuus voi estää parantumisen
Eräs hyvä syy antaa anteeksi on, että anteeksiantamattomuus voi estää parantumisen. Jos ihmisellä on sydämessään katkeruuden juuri, jota ei ole huomioitu ja tunnustettu Jumalalle, voi parantuminen viipyä. (Se ei tarkoita, että jokaisen parantumattomuuden takana olisi sama syy. Ei kannata yleistää asioita.)
Ilmeisesti sama pätee myös mielensairauksiin, joiden takana on usein syviä traumaattisia kokemuksia muiden ihmisten aiheuttamina. Tässäkin tapauksessa anteeksianto voi johtaa parantumiseen ja vapautumiseen. Seuraavassa on kolmen eri kirjailijan kertomaa esimerkkiä tältä alueelta. Nämä esimerkit osoittavat, miten tärkeä merkitys on anteeksiantamuksella:
David A. Seamands: Minulla oli poikasena astma. Nuoruusvuosinani se kehittyi pahemmaksi ja ensimmäinen vuoteni collegessa oli niin vaikea, että en pystynyt ottamaan osaa kevätlukukauden tentteihin. Rukoilin lakkaamatta paranemista, muut ihmiset rukoilivat puolestani ja kerran paranemisekseni minut voideltiin ja tehtiin kättenpäällepaneminen. Noihin rukouksiin ei vastattu.
Vuosia myöhemmin varhaisaamuisen hiljentymiseni aikana Jumala näytti minulle hartauskirjan lauseella, että minun tarvitsi saada parannus muistoilleni. Se merkitsi, että minun piti antaa anteeksi jollekulle syvemmällä tasolla kuin koskaan ennen. Muutaman päivän jouduin tutkimaan sisintäni ja rukoilemaan. En lainkaan rukoillut astmani takia. Annoin vain Hengen hoitaa pois kaiken kaunan ja kipeät muistot. On vaikea uskoa, mutta astmaa minulla ei ole ollut siitä päivästä lähtien! Niin, suuri määrä rukouksia oli kohonnut ylös astmani takia, mutta en ollut valmis vastaanottamaan Jumalan vastausta, ennen kuin syvällisempi ongelmani oli selvitetty. Se pätee moneen muuhunkin elämän alueeseen, joilla rukouksiimme ei aina vastata. (10)
Nicky Cruz: Onko näille viattomille uhreille toivoa?
Kerron sinulle nuoresta tytöstä, Sharonista, joka tuli erääseen keskukseemme pyytämään apua.
Kun hän käveli sisään ovesta, hänen päällään riippui ilmiselvästi syyllisyyden ja häpeän tumma pilvi.
Hän tuli koulukuraattorinsa kanssa, joka esitteli hänet työntekijöillemme. Aistin siinä samassa luottamuspulan läpitunkemattoman muurin. Oli melkein mahdotonta saada häneen katsekontaktia.
Istuuduimme kaikki ja yritimme lieventää Sharonin jännitystä. Kun hän katsahti minuun, hänen kasvonsa olivat täynnä ahdistusta ja hänen silmänsä olivat itkusta turvoksissa.
"Minä vihaan isääni", hän puuskahti kiukkuisesti.
Tiesin heti, että Sharon oli insestin uhri. Tunsin sydämessäni kipua, aivan kuin minua olisi pistetty puukolla.
Olin nähnyt liian monien tällaisten viehättävien tyttöjen melkein tuhoutuvan sisäisesti "isien pahojen tekojen" vuoksi. Rukoilimme hänen puolestaan ja pyysimme Jumalalta ihmettä.
Vähempi ei riittäisi.
Yritimme tiiviisti monta päivää, jotta voittaisimme Sharonin luottamuksen. Eräässä iltatilaisuudessa Pyhä Henki teki lopulta läpimurron. Kun Sharon pyysi Jeesusta tulemaan sydämeensä, hän alkoi itkeä hillittömästi. Kasvot, jotka olivat olleet täynnä häpeää, alkoivat siinä samassa säteillä Kristuksen iloa ja rauhaa. Kun Sharon sanoi: "Nyt minä rakastan isääni", tiesimme, että oli tapahtunut ihme, jota olimme rukoilleet.
Anteeksiantamus on ainoa tie parantua kokonaan tällaisista tunnevammoista.
Heti kun Sharon otti Kristuksen vastaan, hänessä syntyi rakkaus.
Ja siitä rakkaudesta syntyi anteeksiantamus.
Olen huomannut, että insestin uhreja kalvaa katkeruus ahdistelijoita kohtaan. He eivät voi parantua, ennen kuin katkeruuden tilalle tulee aito anteeksiantamus. (11)
Neil T. Anderson: Tapasin Daisyn ollessani juuri valmistunut ja toimiessani erään hyvin suuren seurakunnan opiskelijatyössä...
Mutta kun ryhmän vetäjä kuuli, että Daisy oli ollut viiden vuoden aikana kolme kertaa mielisairaalassa vainoharhaisen skitsofrenian vuoksi, hän koki olevansa täysin riittämätön auttamaan häntä. Hän pyysi minulta, että tapaisin Daisyn. Vaikka en ole saanut muodollista koulutusta tältä sielunhoidon alueelta, suostuin puhumaan Daisyn kanssa...
Aloimme tavata viikoittain. Oletin hänen vaikeuksiensa johtuvan joko hänen elämästään sattuneesta moraalisesta lankeamisesta tai jonkin sellaisen kohteeksi joutumisesta tai okkultismiin osallistumisesta. Kyselin häneltä moraalisista kysymyksistä enkä löytänyt mitään ongelmaa. Kysyin oliko hän koskaan ollut mukana okkultismissa. Hän ei ollut koskaan edes lukenut kirjaa kyseisestä aiheesta. Nyt raavin jo todella päätäni, koska en pystynyt selvittämään hänen vakavien ja selkeiden hengellisten ristiriitojensa lähdettä.
Eräänä päivänä aloimme sitten puhua hänen perheestään...
"Puhutaan isästäsi", ehdotin.
"En aio puhua isästä", Daisy napautti. "Jos puhut isästä, minä häivyn."
"Odotahan Daisy. Jos et puhu isästäsi täällä, missä voit sitten puhua hänestä? Jos et käsittele näitä tunne-elämän kysymyksiä täällä, missä pystyt käsittelemään niitä?" ...
Daisy alkoi kohdata ratkaisemattomat tunteensa isäänsä kohtaan ja tehdä työtä anteeksiantamuksen kanssa. Tässä olikin hänen ongelmansa ydin. Muutamassa kuukaudessa tämä nuori nainen, jonka kohdalla psykiatrit olivat heittäneet toivonsa, edistyi huimasti ja ryhtyi tekemään seurakuntamme lapsityötä. (12)
Miten voidaan luopua syytöksistä?
Jos halutaan luopua syytöksistä eli antaa anteeksi, voi se onnistua. Kannattaa huomioida mm. seuraavia tekijöitä:
Anteeksiantaminen on päätös, ei tunne
Ensinnäkin anteeksiantaminen on aina päätös, ei tunne. Siinä ei tarvitse odottaa erikoisia rakastavia tunteita, vaan ihminen voi heti tehdä tahdon valinnan ja antaa anteeksi. Tunteet voivat kyllä seurata myöhemmin, mutta ne eivät ole asialle välttämättömiä. Matt 18:ssa olevaa henkilöä kutsuttiin pahaksi palvelijaksi sen tähden, että hän ei tahtonut antaa anteeksi. Kyse ei ollut siitä, ettei hän tuntenut mitään positiivisia tunteita, vaan siitä, ettei hän tahtonut oikealla tavalla:
- (Matt 18:29-33) Niin hänen kanssapalvelijansa lankesi maahan ja pyysi häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle'.
30. Mutta hän ei tahtonut, vaan meni ja heitti hänet vankeuteen, kunnes hän maksaisi velkansa.
31. Kun nyt hänen kanssapalvelijansa näkivät, mitä tapahtui, tulivat he kovin murheellisiksi ja menivät ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitä oli tapahtunut.
32. Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken velan, koska sitä minulta pyysit;
33. eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?'
Odota ihmettä!
Syytöksistä luopuminen itsestään käsin voi olla aika vaikeaa, mahdotontakin. Ne voivat yhä uudelleen palata ihmisen mieleen niin että hän hautoo samoja asioita uudelleen.
Jos kuitenkin olet tässä tilanteessa, tulee tähän avuksi Jumalan armo. Hän voi tehdä sen, mikä ihmiselle on mahdotonta. Sinun täytyy vain kääntyä hänen puoleensa ja odottaa sitten ihmettä eli että hän poistaa syyttävät ajatukset mielestäsi. Seuraava käytännön esimerkki kuvaa tätä hyvin:
Oletko katkera? Et voi unohtaa sinulle tehtyä vääryyttä. Anna Kristuksen anteeksiantamuksen täyttää sydämesi. Omista se uskon kautta ja toimi sen mukaan.
Veli Magnusson-vainaja kertoi eräästä opettajasta, joka kristillisyydestään huolimatta tahtoi menettää kärsivällisyytensä vallattomien oppilaittensa kanssa. Kuitenkin hän olisi halunnut näyttää tosi valoa oppilailleen, ja hän kärsi tästä heikkoudestaan rukoillen ja taistellen. Kerran hän taas oli menettämäisillään kärsivällisyytensä, ja hän huokaisi ylöspäin. Silloin hänelle selvisi tämä valoisa, ihana totuus: Kristus on minun kärsivällisyyteni. Hän uskoi sen ja toimi sen mukaan, ja voitto tuli. Tämä on sitä elämän vanhurskautta, joka vuotaa Jumalasta uskon perusteella, Fil 3:9. (13)
Etsi juurta! Tuomitsemiseen on helppo syyllistyä
- (Hebr 12:15) ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi.
Usein katkeruudessa on ongelmana, ettei sitä huomata eikä tunnusteta Jumalalle. Meillä voi olla syyttävä ja tuomitseva ja muita halveksiva asenne ilman että sitä kunnolla havaitsemme. Meillä voi olla samanlainen asenne kuin Matt 18. luvun armottomalla palvelijalla, joka sanoi "Maksa, minkä olet velkaa" (Matt 18:28).
Siten lapset voivat sydämessään tuomita vanhempiaan, mies vaimoaan ja vaimo miestään ilman että he ymmärtävät tehdä asiasta parannusta. Sellainen vaativa ja tuomitseva mieli, jota Hebrealaiskirjeessä kuvataan katkeruuden juureksi, ei tietenkään voi tuottaa mitään hyvää hedelmää. Vasta jos ihminen havaitsee väärän juuren ja tunnustaa sen syntinä Jumalalle, voi hän vapautua. Seuraavaa esimerkki kuvaa hyvin, millaista on katkeruudesta johtuva tuomitseminen ihmisen elämässä:
"Yhtäkkiä sydämeni täytti kiitollisuus miehestäni", hän sanoi. "Oudointa oli, että olin koko ajan ajatellut syyn olevan miehessäni. Olin vihainen, koska hän ei ikinä pyytänyt anteeksi eikä myöntänyt olevansa pahoillaan mistään. Vasta nyt tajuan, että olin ymmärtänyt asian aivan väärin. Minähän olin itsekäs ja vaativainen ja tarvitsin anteeksiantamusta." (14)
Valitse kiitollisuus!
On hyvin tyypillistä, että kun meille on sattunut loukkaavia tilanteita, muutumme katkeriksi ja alamme syyttää ihmisiä. Me itse asiassa valitsemme olla katkeria sen sijaan, että voisimme olla kiitollisia.
Niinpä jos ihmisen on mahdollista valita olla katkera, on hänen varmasti mahdollista valita olla myös kiitollinen. Hän voi valita kiitollisuuden sen sijaan että hän toimisi normaalilla tavalla. Aina kun ihmiselle nousee katkera, syyttävä tai napiseva ajatus, voi hän pyrkiä kiitollisuuteen. Tämä pätee varmasti menneisiin hylkäämisiin että myös nykyelämän tilanteisiin ja huoliin. Sen tähden sinäkin voit valita kiitollisuuden ja kiittää sekä menneistä että nykyisistä ja alkaa myös siunata ihmisiä sen sijaan että jatkuvasti valittaisit heidän vikojaan. Kiitollisuus on Raamatussa tärkeä asia ja siihen viittaavat mm. seuraavat jakeet:
- (1 Kor 10:10) Älkääkä napisko, niinkuin muutamat heistä napisivat...
- (1 Tess 5:18) Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.
- (Ef 5:20) Kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.
- (Ps 50:23) Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua, joka ottaa tiestänsä vaarin, sen minä annan nähdä Jumalan autuuden.
- (Ps 118:24) Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt; riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä.
- (Kol 2:6,7) Niinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä,
7. juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niinkuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen.
4. Luovu myös itsesyytöksistä!
Edellisessä luvussa käsiteltiin katkeruutta ja tuomitsemista, joka suuntautuu ulkopuolella oleviin ihmisiin.
Kuitenkin, kuten jo todettiin, voi viha kääntyä myös ihmistä itseään vastaan. On mahdollista, että ihminen alkaa halveksia ja vihata itseään, koska hänetkin on aiemmin hylätty. Se voi ilmetä sellaisina sanontoina kuin "kukaan ei välitä sinusta, olet erehdys - sinulla ei ole oikeutta elää, senkin inhottava retku, kuka oikein luulet olevasi, olet maailman surkein ihminen jne..."
Usein nämä kaksi juurta, katkeruus ja itsensä tuomitseminen, kulkevat käsi kädessä ja ovat peräisin menneisyyden kokemuksista. Sven Reichmann on kirjoittanut molemmista juurista:
On helppoa yhdistää tuhlaajapojan veljen kokemus uskonnolliseen pettymykseen. Täsmälleen samanlainen jakautuneisuus voi syntyä ihmisen sisimpään kaikenlaisten pettymysten jälkeen. On tavallista, että ihminen, jota ei ole lapsena rakastettu, tuntee katkeruutta vanhempiaan kohtaan. Usein hän myös tuomitsee ja hylkää itsensä, kuten muut ovat aiemmin hänet hylänneet. Katkeruus ja itsensä tuomitseminen elävät tuon ihmisen sisimmässä yhtaikaa ja muodostavat sinne noidankehän, josta on vaikea vapautua. (15)
Mutta miten voidaan vapautua itsensä tuomitsemisen juuresta? Siihen yritämme löytää vastauksen seuraavilla riveillä.
Itsensä tuomitseminen on synti
- (Room 14:10) Mutta sinä, minkätähden sinä tuomitset veljeäsi? Taikka sinä toinen, minkätähden sinä halveksit veljeäsi?...
Ennen kuin voit vapautua itsensä tuomitsemisesta, on sinun nähtävä, että se on synti. Sillä kun Raamattu kehottaa lähimmäisen rakastamiseen ja arvostamiseen eikä halveksimaan heitä, ei varmastikaan ole oikein syyttää ja halveksia itseäänkään. Onhan luonnollista, että jos lähimmäisen halveksiminen ja kiroaminen on väärin, on se samaa myös, jos se kohdistuu itseemme. Meidän on Jumalan ja lähimmäistemme lisäksi rakastettava ja arvostettava myös itseämme. Ylpeys ja itsekkyys on tietysti eri asia:
- (Matt 22:36-39) "Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?"
37. Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'.
38. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.
39. Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'.
Niinpä jos sinulla on itsevihan, itsesäälin tai itsemurhan ajatuksia, on sinun nähtävä ne synniksi Jumalan edessä. Sinun on tunnustettava nämä asiat voidaksesi vapautua. Saat myös heti silloin anteeksi:
- (Ps 32:5) Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani; minä sanoin: "Minä tunnustan Herralle rikokseni", ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani. Sela.
Napina vai kiitollisuus ulkonäöstä?
Oman tunnustuksensa mukaan monet ihmiset ovat täysin onnettomia. He ovat liian lihavia, liian laihoja, liian rumia, liian tyhmiä, heillä on liian hermostunut luonne tai he ovat täysin kyvyttömiä. Harva on tyytyväinen ulkonäköönsä, olemukseensa ja kykyihinsä.
Raamattu kuitenkin osoittaa, että emme ole itse vastuussa itsestämme, vaan Jumala on meidät luonut. Hän on halunnut meidän syntyvän - vaikka ihminen olisi ollut ei-toivottu - ja suunnitellut meidät juuri sellaiseksi jo äidin kohdussa. Ulkonäkömme on osa hänen suunnitelmaansa:
- (Room 9:20) Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: "Miksi minusta tällaisen teit?"
- (Job 39:35 / 40:10) Tahtooko vikoilija riidellä Kaikkivaltiasta vastaan? Jumalan syyttäjä vastatkoon tähän!"...
10. Katso Behemotia, jonka minä loin niinkuin sinutkin; se syö ruohoa niinkuin raavas.
- (Jer 1:5) "Jo ennenkuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin, ja ennenkuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin; minä asetin sinut kansojen profeetaksi".
Niinpä jos alamme arvostella muiden tai omaa ulkonäköämme, arvostelemme itse asiassa Jumalan luomistyötä. Voitko sen tähden olla kiitollinen ja kiittää vaikka peilin edessä siitä, että Jumala on tehnyt sinut juuri sellaiseksi kuin mitä olet?
- (Ps 139:13,14) Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.
14. Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää.
Onko kaikkien pidettävä sinusta?
Eräs pääsyy siihen, miksi teemme itsemme onnettomiksi, on, että etsimme muiden hyväksyntää ja arvostusta liikaa. Ajattelemme, että kaikkien on pidettävä itsestämme ja arvostettava meitä, ja jos näin ei tapahtuisi, se olisi kauheata. Seuraava esimerkki kuvaa tällaista ajatustapaa:
Olen koko elämäni yrittänyt tulla hyväksytyksi. Olen aina etsimässä rakkautta. En saa koskaan sitä kylliksi. Keskitän kaiken huomioni hyväksymisen saamiseen toisilta ihmisiltä. Pelkään, ettei minua hyväksytä. Siksi minun täytyy ansaita se. Yritän hymyillä ihmisille, lepyttää heitä, olla kiltti heille, palvella heitä. Varsinaisesti kuitenkin pelkään kuollakseni, että minut torjutaan, ja siksi minun täytyy koko ajan olla varmistumassa siitä, että muut ihmiset pitävät minusta. Mutta tämä kaikki näännyttää minut kuoliaaksi. Nyt en enää jaksa. (16)
Mutta onko kaikkien todella pidettävä itsestämme? Se, että emme voisi olla onnellisia ilman hyväksyntää, on varmasti valhe, johon me turhaan uskomme. Vaikka ihminen ei saisi keneltäkään hyväksyntää, eikö hän silti voisi iloita ja olla tyytyväinen elämässään? Paavali, jolla oli paljon koetuksia elämässään, kehottikin meitä iloitsemaan eikä surkuttelemaan kohtaloamme. Hän kirjoitti:
- (Fil 4:4) Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!
- (Fil 3:1) Sitten vielä, veljeni, iloitkaa Herrassa! Samoista asioista teille kirjoittaminen ei minua kyllästytä, ja teille se on turvaksi.
Lisäksi, jos asetamme ihmiskiitoksen ja kunnian etsimisen päämääräksemme elämässämme, on se synti. Aina kun ajattelemme vain muiden ihailua ja arvostusta, ei siitä jää Jumalan ajattelemiselle enää juuri mitään:
- (Matt 16:26) Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?
- (Joh 5:44) Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toiseltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee häneltä, joka yksin on Jumala?
- (Luuk 6:26) Voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää! Sillä niin tekivät heidän isänsä väärille profeetoille.
Ajattele muitakin!
- (Room 12:3) Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut.
Jos sinulla on itsensä tuomitsemisen juuri, on hyvin todennäköistä, että sinulla on myös se ongelma, että ajattelet liikaa itseäsi eli olet itsekeskeinen. Saatat ajatella, ettei kukaan ole kokenut vastaavaa ja ettei ketään ole kohdeltu yhtä huonosti kuin sinua on kohdeltu tai ettei kukaan ole niin huono kuin sinä olet.
Mutta on hyvä todeta, ettei edellinen varmastikaan pidä paikkaansa ja ettet sinä ole maailman ainoa kärsivä ihminen. Maailmassa on miljoonia ihmisiä, jotka ovat kärsineet ja joita on häväisty ja pilkattu yhtä lailla. Hekin saattavat elää samanlaisissa ajatuksissa ja väheksyä itseään kuten sinä.
Epäsuosioon joutuminen, pilkattuna oleminen tai masennus on itse asiassa hyvin tavallinen kokemus. Meidän ei tarvitse katsoa kuin Raamattua ja löydämme jo sieltä, miten Job ja Jeesus joutuivat pilkatuiksi. Tämä tapahtui jo vuosisatoja aikaisemmin ennen kuin olimme edes syntyneet:
- (Job 16:20) Ystäväni pitävät minua pilkkanansa - Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo...
- (Job 19:17-19) Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.
18. Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.
19. Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.
- (Matt 27:31) Ja kun he olivat häntä pilkanneet, riisuivat he häneltä vaipan, pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa ja veivät hänet pois ristiinnaulittavaksi.
Sen tähden, kun ongelmamme eivät ole epätavallisia, ei meidän pitäisi antaa turhan itsensä tuijottelun pilata elämäämme. Sen sijaan jokaisen kannattaa kiinnittää huomionsa Jumalan valtakunnan etsimiseen ja ihmisiin, jotka eivät vielä tunne Jumalaa, koska monet joutuvat kadotukseen, jos emme välitä heidän sieluistaan.
Me voimme alkaa ainakin rukoilla heidän puolestaan. Vaikka emme olisi hyviä puhujia ja todistajia, voimme ainakin rukoilla näiden ihmisten puolesta. Kun rukoilemme muiden puolesta, on siitä myös se etu, että emme niin paljon ajattele koko aikaa itseämme. Paavalilla oli juuri tällainen oikea mieli, että hän ajatteli hyvin paljon muiden pelastusta. Siksi hän rukoili hyvin paljon heidän puolestaan:
- (Room 9:1-3) Minä sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele - sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä -
2. että minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni.
3. Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta,
- (Room 10:1) Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat.
Anna anteeksi myös itsellesi!
Hyvin tavallista monien ihmisten elämässä on, että he eivät pysty tai halua antaa itselleen anteeksi. He syyttävät itseään menneistä asioista yhä uudelleen ja uudelleen eivätkä katso tulevaisuuteen.
Kuitenkin jos jokin asia on jo tapahtunut, niin mitä hyödyttää murehtia sellaisia menneisyyden tai tulevaisuuden asioita, joita ei voi muuttaa. Murehtiminenhan on vain turhaa energian tuhlausta ja ajankäyttöä, jonka ajan voisi yhtä hyvin käyttää johonkin hyödyllisempään. Meidän on puhuttava itsellemme "järkeä" kuten Daavidkin puhui itselleen:
- (Ps 42:6) Miksi murehdit minun sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta.
- (Fil 4:6) Älkää mistään murehtiko...
- (Luuk 12:25,26) Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?
26. Jos siis ette voi sitäkään, mikä vähintä on, mitä te murehditte muusta?
Toisaalta, jos kieltäydymme antamasta itsellemme anteeksi, vaikka Jumala on jo antanut meille anteeksi, on se aivan yhtä väärin kuin jos kantaisimme edelleen kaunaa muille ihmisille. Meidän on siis annettava anteeksi sekä heille että myös itsellemme:
- (Kol 3:13) kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.
- (Matt 18:33) eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?'
Seuraava esimerkki on osoitus siitä, miten on syytä antaa anteeksi sekä muille että myös itsellemme, jos Jumala on sen jo tehnyt. Anna siis anteeksi itsellesi ja lopeta itsesi syyttely:
Syyllisyys paistoi tytön kasvoilta. Ja jotta tilanne olisi ollut mahdollisimman hankala, tytön mies istui huoneen takapenkissä ja odotti vaimoaan. Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä hän ajatteli meidän keskustelustamme.
- Minulla on sinulle hyvä uutinen, sanoin tytölle.
- Tiedätkö, mitä Kristus teki synnille, kun Hän kuoli meidän puolestamme? kysyin.
- Hän antoi synnit anteeksi, tyttö vastasi.
- Miten suuren osan synneistä? kysyin.
- Kaiken.
- Kuinka monta miehesi ja sinun syntiä oli mukana? kysyin.
- Kaikki, tyttö vastasi.
- Jos Jumala kerran on antanut anteeksi sekä sinulle että miehellesi, eikö sinunkin pitäisi jo antaa anteeksi itsellesi ja miehellesi?
- No. En ole koskaan ajatellut asiaa noin, tyttö sanoi. - Nyt minä tosiaan annan anteeksi. Kiitos Herralle! (17)
5. Mikä on totuus sinusta Kristuksessa?
Erittäin oleellista hengellisessä elämässämme on, että ymmärrämme oikean asemamme Kristuksen kautta. Monien itseään tuomitsevien ihmisten ongelma on se, että he määrittävät minäkuvansa ja jumalasuhteensa menneiden kokemustensa kautta eikä sen kautta, mitä he ovat Raamatun sanan valossa ja Kristuksen kautta.
Identiteettimme ymmärtäminen onkin yksi Raamatun tärkeimpiä opetuksia. Kun ymmärrämme asemamme Kristuksessa, voi se edistää suuresti hengellistä elämäämme. Valitettavaa on, että kun ihmisiä autetaan, lähdetään usein väärästä päästä; yritetään ehkä muuttaa heidän käytöstään ennen kuin heillä on kunnolla perusta selvillä. Sillä perustan, varsinkin sen, että ihminen Kristuksen vastaanottaessaan on armahdettu ja hyväksytty, on ensin oltava selvillä, vasta sitten tulevat muut asiat.
Joka tapauksessa, jos olet vastaanottanut Jeesuksen Kristuksen elämääsi, on seuraava luettelo totta sinusta. Se on totta huolimatta siitä, miltä sinusta tuntuu juuri nyt. Lue luettelo tarkkaan, lopeta itsesi syyttely ja usko Raamatun sana siitä, mitä se puhuu sinusta Kristuksessa. Jos uskomme sanan eli totuuden, on se Jeesuksen sanojen mukaan tekevä meidät myös vapaiksi (Joh 8:31,32).
Pelastukseen liittyvät kohdat
Sinä olet pelastunut armon kautta:
- (Ef 2:8,9) Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - 9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
- (Ef 2:4,5) mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut,
5. on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut.
- (Apt 15:11) Mutta me uskomme Herran Jeesuksen armon kautta pelastuvamme, samalla tapaa kuin hekin.
Sen lisäksi, että olet pelastunut armosta, olet parhaillaan eli koko ajan armon alla. Se tarkoittaa, että olet yhtä otollinen silloin kun rukoilet 8 tuntia päivässä tai olet langennut. Saavutuksesi tai lankeemuksesi eivät muuta tätä tilaa mihinkään:
- (Room 5:1,2) Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,
2. jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.
- (Room 6:14,15) Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.
15. Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!
- (Fil 1:7) Ja oikein onkin, että minä näin ajattelen teitä kaikkia, koska te olette minun sydämessäni, te, jotka sekä ollessani kahleissa että evankeliumia puolustaessani ja vahvistaessani olette kaikki minun kanssani armosta osalliset.
- (1 Piet 2:10) te, jotka ennen "ette olleet kansa", mutta nyt olette "Jumalan kansa", jotka ennen "ette olleet armahdetut", mutta nyt "olette armahdetut".
- (1 Piet 5:12) Silvanuksen, uskollisen veljen, kautta - jona häntä pidän - olen lyhyesti teille tämän kirjoittanut, kehoittaen teitä ja vakuuttaen, että se armo, jossa te olette, on Jumalan totinen armo.
Laki syytöksineen ja kadotustuomio on poistettu yltäsi:
- (Kol 2 :13,14) ... teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset,
14. ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin.
- (Gal 3:13) Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu".
- (Room 6:14,15) Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.
15. Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!
- (Room 7:6) mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.
- (Room 8:1) Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
Jumala ei enää syytä sinua, vaan on puolellasi. Saatana voi kyllä syyttää, mutta hän on valehtelija:
- (Room 8:31-34) Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?
32. Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?
33. Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.
34. Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.
- (1 Joh 2:1) Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas.
- (Sak 3:1) Ja hän näytti minulle ylimmäisen papin Joosuan seisomassa Herran enkelin edessä ja saatanan seisomassa hänen oikealla puolellaan, häntä syyttämässä.
Kristus on lunastanut sinut:
- (1 Kor 6:20) Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.
- (Gal 3:13) Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu".
Kristuksessa oleminen
- (1 Kor 1:30) Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi,
- (Ef 2:13) mutta nyt, kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te, jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä.
- (Ef 5:30) sillä me olemme hänen ruumiinsa jäseniä.
Raamatun mukaan, jos olet vastaanottanut Kristuksen elämääsi, olet myös hänessä kuten edelliset jakeet osoittavat. Sinun olemisesi hänessä ei riipu itsestäsi, vaan se on Jumalasta kuten 1 Kor 1:30 osoittaa.
Mutta mitä tämä kaikki merkitsee käytännössä? Siihen on helppo vastata. Käytännössä se merkitsee, että kaikki mikä on totta Kristuksesta, on totta sinustakin. Seuraavat asiat ovat totta sinusta:
Jumala on mielistynyt sinuun kuten Jeesukseen:
- (Matt 3:17) Ja katso, taivaista kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt."
Olet yhtä vanhurskas kuin Jeesus, koska olet hänessä. Sinun ei tarvitse enää itsestäsi käsin yrittää olla vanhurskas:
- (1 Kor 1:30) Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi,
- (Room 4:25, 5:1) joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden.
1. Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,
Olet Kristuksen kautta yhtä pyhä kuin hän on:
- (Fil 4:21) Tervehdys jokaiselle pyhälle Kristuksessa Jeesuksessa. Tervehdyksen lähettävät teille minun kanssani olevat veljet.
- (1 Kor 3:16,17) Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?
17. Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette.
Jumalan perheväkeen kuuluminen
Sinä kuulut Jumalan perheväkeen siten, että...
Jumala on isäsi aivan kuin hän on Jeesuksen Isä:
- (Mark 14:36) ja sanoi: "Abba, Isä, kaikki on mahdollista sinulle; ota pois minulta tämä malja. Mutta ei, mitä minä tahdon, vaan mitä sinä!"
- (Room 8:15) Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!"
- (Gal 4:6) Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!"
Olet Jumalan lapsi, koska olet vastaanottanut Jeesuksen elämääsi. Samalla olet Kristuksen kanssaperillinen:
- (Joh 1:12) Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
- (Gal 4:5-7) lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan.
6. Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!"
7. Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta.
- (Room 8:15-17) Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!"
16. Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.
17. Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.
- (1 Joh 3:1,2) Katsokaa, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. Sentähden ei maailma tunne meitä, sillä se ei tunne häntä.
2. Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on.
Jeesus on veljesi:
- (Joh 20:17) Jeesus sanoi hänelle: "Älä minuun koske, sillä en minä ole vielä mennyt ylös Isäni tykö; mutta mene minun veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö."
Jumalan luonne
Henkilöille, joilla on ollut ankara lapsuus ja varsinkin huono isäsuhde eli ankara tai etäinen isä, on tavallista, että he ajattelevat Jumalasta samalla tavalla kuin omasta maallisesta isästään. He siirtävät menneisyyden kokemukset jumalasuhteeseensa.
Kuitenkin jos olemme vastaanottaneet Kristuksen elämäämme, on Jumala meille silloin Kristuksen kautta rakastava ja armollinen Isä sekä lohdutuksen Jumala kuten seuraavat jakeet osoittavat. Voit uskoa näiden jakeiden olevan totta myös omalla kohdallasi:
- (2 Kor 13:11) Lopuksi, veljet, iloitkaa, tulkaa täydellisiksi, ottakaa vastaan kehoituksia, olkaa yhtä mieltä, eläkää sovussa, niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne...
- (Ef 2:4) mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut.
- (1 Piet 5:10) Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava.
- (2 Kor 1:3,4) Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala,
4. joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.
Paras esimerkki taivaallisesta Isästä on Jeesus itse. Hän sanoi, että joka on nähnyt hänet, on nähnyt Isän. Hän oli ja on Isän täydellinen kuva (Hebr 1:3) ja hänen edustajansa maan päällä. Siten kun luemme Raamatusta Jeesuksesta, voimme hänen kauttaan nähdä, millainen on taivaallinen Isämme:
- (Joh 14:7-10) Jos te olisitte tunteneet minut, niin te tuntisitte myös minun Isäni; tästälähin te tunnette hänet, ja te olette nähneet hänet."
8. Filippus sanoi hänelle: "Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme."
9. Jeesus sanoi hänelle: "Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: 'Näytä meille Isä'?
10. Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen.
Muita jakeita, jotka koskevat sinua
Raamatussa on myös lukuisia muita jakeita, jotka koskevat sinua, mikäli olet vastaanottanut Kristuksen elämääsi. Seuraavassa niitä käydään luettelomaisesti läpi:
Jumala on rakastanut sinua:
- (Joh 3:16) Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
- (Room 5:8) Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.
- (1 Joh 4:10) Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
Jumala on valinnut sinut:
- (Ef 1:4) niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa.
- (1 Kor 1:28) ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on.
Jumala tahtoi syntymistäsi:
- (Ilm 4:11) "Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut."
Olet Jumalan ystävä:
- (Joh 15:15) En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen Herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni.
Mikään ei erota sinua Jumalan rakkaudesta:
- (Room 8:38,39) Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat,
39. ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa meidän Herrassamme.
Jumala on kanssasi:
- (Ps 23:1-4) Daavidin virsi. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
2. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.
3. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden.
4. Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.
- (Hebr 13:5) Älkää olko vaelluksessanne ahneita; tyytykää siihen, mitä teillä on; sillä hän itse on sanonut: "En minä sinua hylkää enkä sinua jätä".
Jumala on turvasi:
- (Ps 56:4,5) Mutta sinä päivänä, jota minä pelkään, minä turvaan sinuun.
5. Jumalaan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa, Jumalaan minä turvaan enkä pelkää. Mitä liha minulle tekisi?
- (Apt 23:11) Mutta seuraavana yönä Herra seisoi Paavalin tykönä ja sanoi: "Ole turvallisella mielellä, sillä niinkuin sinä olet todistanut minusta Jerusalemissa, niin sinun pitää todistaman minusta myös Roomassa".
Jeesus on puolustajasi, esirukoilijasi ja paimenesi:
- (1 Joh 2:1) Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas.
- (Room 8:34) Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.
- (Joh 10:11) Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä.
Saat uuden kirkkauden ruumiin ylösnousemuksessa:
- (Fil 3:21) joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi.
Tulet viettämään iankaikkisuuden Jumalan kanssa, joka rakastaa sinua:
- (Ilm 21:3,4) Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;
4. Ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."
- (Room 8:18) Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.
- (2 Kor 4:17,18) Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti,
18. meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.
6. Muistot menneisyydestä voivat edelleen vaivata ihmistä. Vapaus Kristuksessa
Edellisissä kappaleissa on puhuttu siitä, miten monilla ihmisillä voi olla masennuksen henki (Jes 61:3) menneiden kokemusten seurauksena. He saattavat kantaa sisällään vuosikausia sitten sattuneita tapahtumia eivätkä ole päässeet niistä eroon. Kyse voi olla aiemmin koetusta seksuaalisesta hyväksikäytöstä, hylkäämisestä ja torjunnasta, fyysisestä väkivallasta, ei-toivottuna syntymisestä, traumaattisesta syntymäkokemuksesta, vaikeasta onnettomuudesta tai sotakokemuksesta.
Ne kaikki voivat edelleen olla raskaina muistoina ihmisen sisimmässä, aiheuttaen painajaisunia ja pelkoja joille ei tunnu olevan mitään syytä.
(Myös voimakas korkean paikan pelko tai pelko koiria, hissejä kohtaan voi juontaa juurensa menneisyyden kokemuksista. Leanne Payne kertoo kirjassaan "Särkynyt minäkuva" miehestä, jonka avaran paikan kammo johtui hänen traumaattisesta syntymäkokemuksestaan, jossa hän oli vähällä tukehtua ja jossa koki voimakasta fyysistä kipua. Mies vapautui rukouksen kautta.).
Samoin moni sellainen ihminen, jota nykyään sanotaan jakomielitautiseksi tai mielisairaaksi, kuuluu tähän ryhmään. Heillä monista on raskaita menneisyyden kokemuksia ja sitä kautta särjetty sydän (Jes 61:1).
Yhtä kaikki kun ihmisillä on raskaita menneisyyden kokemuksia, on ehkä syytä rukoilla erikseen niiden puolesta eli luovuttaa ja antaa ne Jumalalle. Jos henkilöllä yhä edelleen on ikäviä muistikuvia ja painajaisunia, jotka vaivaavat häntä, voi sellainen olla tarpeen. Seuraava esimerkki kuvaa sellaista tilannetta, miten ikävät muistot voivat edelleen painaa ihmistä. Monet ovat samassa tilassa:
Hyvin usein keskustellessani ihmisten kanssa, joita on syvästi loukattu ja jotka ovat täynnä vihaa ja tuskaa, he katsovat minuun kivettynein kasvoin, vailla tunteen häivähdystäkään. Mutta tapahtuu muutos, kun selvittelen asiaa syvemmältä ja kysyn: "Mikä on pahin mielikuva, jonka muistat? Se joka useimmiten nousee mieleen ja tuottaa sinulle tuskaa?" Aluksi se on vain värähdys, sitten silmät alkavat täyttyä kyynelistä, pian vedet tulvivat poskille ja ennen pitkää vahvat, rotevat miehetkin vapisevat tuskasta ja vihasta. (18)
Elämän luovuttaminen Jumalalle ja anteeksianto
Ensimmäinen vaihe vapautumisessa on aina elämän luovuttaminen Jumalalle ja Jeesukselle sekä anteeksianto. Meidän pitää pyytää Jeesusta sydämeemme (Joh 1:12) ja luovuttaa elämämme hänelle. Pelastusrukous voidaan lausua seuraavalla tavalla:
Herra, Jumala, käännyn sinun puoleesi Herran Jeesuksen nimessä. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä sinua vastaan ja etten ole elänyt sinun tahtosi mukaan. Tahdon kuitenkin kääntyä synneistäni ja seurata sinua koko sydämestäni. Ja uskon myös, että syntini ovat anteeksiannetut Jeesuksen sovitustyön kautta ja että olen hänen kauttaan saanut iankaikkisen elämän. Kiitän siitä pelastuksesta, jonka olet hänessä minulle lahjoittanut. Amen.
Toiseksi kun elämä on luovutettu Jumalalle ja tahdotaan seurata hänen tahtoaan, voidaan seuraavaksi miettiä niitä ihmisiä, joille ei vielä ole annettu anteeksi. Tätä asiaa käsiteltiin jo aiemmissa kappaleissa, mutta jos sitä ei ole vielä tehty, voi sen tehdä nyt. Tämän askeleen ottaminen on tärkeä, koska jos sitä ei tehdä tai ei haluta luovuttaa elämää Jumalalle, miten voidaan odottaa hänenkään auttavan itseämme? Ihmisen väärä asenne voi estää avun saamisen. Tunnusta siksi Jumalalle katkeruutesi muita kohtaan ja saat puhdistuksen Jeesuksen sovitustyön kautta:
- (1 Joh 1:9) Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
Siteiden katkaisu
- (Jaak 4:7) Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee.
Sen jälkeen, kun on annettu anteeksi muille ja tunnustettu muut mieleen tulevat synnit (itseviha, itsesääli, itsemurha-ajatukset ja muut saman alueen synnit on myös syytä tunnustaa), voidaan yksinkertaisesti sanoutua irti kaikista masennuksen, ahdistuksen, pelon, katkeruuden, itsevihan... aiheuttamista voimista ja käskeä niitä poistumaan Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Samoin jos tiedetään, että on väärän riippuvuuden ja väärän syyllisyyden siteitä esim. itsensä ja vanhempien välillä, voidaan ikään kuin näkymättömillä saksilla ja miekalla katkaista kaikki väärän riippuvuuden siteet itsensä ja muiden väliltä Jeesuksen nimessä. Jokainen meistä voi miettiä mielessään, millä alueella näitä siteitä ja kahleita on itsensä ja muiden välillä.
Siteiden katkaisu voi tapahtua esim. seuraavalla tavalla:
"Jeesuksen Kristuksen nimessä minä käsken kaikkia pelon sekavuuden, katkeruuden, itsevihan, väärän seksuaalisuuden... aiheuttamia voimia poistumaan itsestäni ja ympäriltäni. Teillä ei ole enää mitään oikeutta minuun, koska olen tunnustanut näihin alueisiin liittyvät synnit ja Jeesus Kristus on nyt minun Herrani.
Samalla sanoudun irti kaikista väärän riippuvuuden ja väärän syyllisyyden siteistä, joita on minun ja ________ välillä. Katkaisen nämä siteet Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Asioiden antaminen Jumalalle
Kun sinulle nousee mieleesi tuskallisia muistikuvia menneisyydestä, ei sinun tarvitse niitä itse hautoa, vaan voit luovuttaa ne Jeesukselle. Sillä hän on sanonut, että jos olemme raskautettuja, voimme tulla hänen tykönsä. Hän antaa levon ja rauhan:
- (1 Piet 5:7) ja "heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen".
- (Matt 11:28) Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.
- (Joh 14:27) Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.
- (Ps 147:3) Hän parantaa ne, joilla on särjetty sydän, ja sitoo heidän haavansa.
Jeesus, joka paransi ruumiillisesti sairaita, tuli sitomaan myös särjettyjä sydämiä, lohduttamaan kaikkia murheellisia, antamaan iloöljyä murheen sijaan ja ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan. Niinpä kenenkään ei tarvitse itse karistaa ikäviä muistoja mielestään, vaan voidaan odottaa, että Jeesus tekee sen puolestamme. Odota sen tähden hänen ihmettään omalla kohdallasi:
- (Jes 61:1-3, vrt Luuk 4:17-21) Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettämään minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta,
2. julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia murheellisia,
3. panemaan Siionin murheellisten päähän - antamaan heille - juhlapäähineen tuhkan sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan; ja heidän nimensä on oleva "vanhurskauden tammet", "Herran istutus", hänen kirkkautensa ilmoitukseksi.
- (Hebr 2:18) Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.
- (Joh 8:36) Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.
Parantuminen Jeesuksen sovitustyön kautta
Perusta, jonka kautta voit saada vapauden eli rauhan kipeistä muistoistasi, on Jeesuksen sovitustyö. Hän ei kuollut ainoastaan syntiemme edestä, vaan hankki myös rauhan ja ruumiin terveyden. Vapautuksemme on itse asiassa tapahtunut ja menneisyyden haavat hoidettu jo 2000 vuotta sitten eikä meidän itse tarvitse tehdä enää mitään asian eteen.
Käytännössä se merkitsee, että samoin kuin voimme kiittää syntiemme sovituksesta, voimme kiittää myös siitä, miten Jeesus otti kipeät muistomme ja ruumiin sairaudet päälleen. Rangaistus kohtasi häntä, että voisimme olla vapaat niistä.
Kiitä sen tähden näistä asioista Jumalaa, vaikket vielä sillä hetkellä tuntisi mitään. Kyseessä on uskon, ei tunteen asia, eli että uskot ja luotat siihen, mitä Raamattu sanoo Jeesuksen tehneen puolestasi:
- (Jes 53:4-6,10) Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
5. mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
6. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.
10. Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa.
Prosessi
- (Fil 1:6) varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka.
Menneisyydestä vapautumisessa rukous voi johtaa usein nopeaankin tulokseen. Silti parantuminen on myös pitkäaikainen prosessi kuten koko muuttumisemme. Tavallisesti jos koetaan tunne-elämän parantumista, koetaan myös Jumalan uudistavaa työtä samanaikaisesti - nämä asiat kulkevat käsi kädessä.
Yhtenä kanavana Jumala voi käyttää myös muiden myönteisiä reaktioita. Jos ihminen odottaa tulevansa hylätyksi, mutta saa kokea hyväksyntää, edistää se varmasti eheytymistä. Seuraavat esimerkit kuvaavat, mikä merkitys voi olla toisten ihmisten myönteisellä vaikutuksella:
Paul Tournier: Olen vakuuttunut, että yhdeksän kymmenestä psykiatrin asiakkaasta ei tarvitse psykiatria. He tarvitsevat jonkun, joka rakastaa heitä Kristuksen rakkaudella... ja he paranevat (19)
Eräs opiskelijaryhmä oli suureksi avuksi Erikin sisäisessä kasvussa. Ryhmä koostui eri alojen opiskelijoista ja kokoontui yliopiston kahvilassa melkein päivittäin. Siihen kuului sekä tyttöjä että poikia. Erikin säästöbudjetin mukaan kahvi ja viineri olivat turhaa ylellisyyttä, mutta hauskassa seurassa hänkin joskus sortui kiusaukseen. Ryhmällä oli oma pöytänsä yliopiston kuppilassa. Sen ääressä vietettiin joskus pitkiä rupeamia luentojen välillä, kerrottiin vitsejä, rupateltiin milloin mistäkin, joskus jopa pohdittiin jonkun esille ottamaa pulmakysymystä. Sukupuolten välinen jännite antoi oman leimansa näille yhdessäoloille; ne olivat eräänlaista kollektiivista seurustelua toisen sukupuolen kanssa.
- Se ryhmä purki estojani. Oli vapauttavaa huomata tulevansa hyväksytyksi ryhmässä, johon itse en alun perin katsonut kuuluvani. Ehkä ensimmäisen kerran elämässäni en ollut henkisesti karkuteillä vaan läsnä ryhmässä, osa sitä. Koin samantapaista, mitä monet kokevat ryhmäterapiassa: toisten avulla alkaa nähdä itsensä uudella tavalla, löytää uusia puolia itsestään. (20)
Muut alueet vapautumisessa
Joskus ihminen voi olla sidottu myös muiden kuin kipeiden hylkäämiskokemusten takia. Sillä jos hän on osallistunut spiritismiin (Ks. 5 Moos 18:10-12), automaattikirjoitukseen, selvänäkemiseen, ennustamiseen, astrologiaan, hypnoosiin, henkiparantamiseen, joogaan, transsendentaaliseen mietiskelyyn tai yleensä ei-kristillisiin liikkeisiin, on silloin syytä tunnustaa näiden alueiden synnit Jumalalle, hävittää niihin liittyvät esineet (Apt 19:17-19) ja sanoutua niistä irti.
Samoin jos tietää suvussaan tapahtuneen samoja asioita, voi olla sidottu ja rasituksen alaisena sen takia, mitä he ovat tehneet. Siinäkin tapauksessa nämä asiat voidaan tuoda Jumalan eteen ja sanoutua niistä irti.
Niistä voidaan sanoutua irti mm. seuraavalla tavalla:
"Herra, Isä, anna anteeksi, että olen osallistunut spiritismiin... Kiitos, että annat minulle anteeksi ja puhdistat minut kaikesta vääryydestä sinun Poikasi Jeesuksen veren kautta. Rukoilen myös, että otat minulta pois kaikki väärät yhteydet henkimaailmaan eli kaiken sen, mikä ei ole sinusta. Jeesuksen nimessä, aamen."
"Saatana ja te demonit, olen tunnustanut Jumalalle sen, että olen osallistunut spiritismiin.... Nyt teillä ei ole enää mitään laillista oikeutta näillä alueilla, koska Jeesuksen veren kautta olen saanut Jumalalta nämä asiat anteeksi. Sen tähden käsken nyt Jeesuksen Kristuksen nimessä teitä poistumaan elämästäni, ettekä koskaan saa palata!"
Sanoudun myös irti kaikista esivanhempieni ja vanhempieni harjoittamista synneistä kuten... ja luovutan elämäni Jeesukselle Kristukselle, joka on nyt Herrani ja Vapahtajani. Käsken kaikkia vääriä voimia ja Jumalan vihollisia, jotka ovat suvussa periytyneet, poistumaan elämästäni nyt heti Jeesuksen Kristuksen nimessä!"
Viittaukset:
1. Donald Bubna: Rohkaisun voima, s.24
2. Leanne Payne: Kuunteleva rukous, s.108
3. David A. Seamands: Kristitty ja tunteet, s.41
4. Sven Reichmann: Vapauteen kutsutut, s.113
5. Mauri Viksten: Ahdistuksesta avaralle,
6. Sven Reichmann: Vapauteen kutsutut, s.64,69
7. Olli Valtonen: Tänään Kalevi Lehtinen, s.75, 76
8. Eeva Riihonen: Syömishäiriöitä, s.115, 130, 132, 133
9. David Wilkerson: Itsemurha, lopullinen ratkaisu?, s.80
10. David A. Seamands: Kasva aikuseksi, s.102
11. Nicky Cruz: Juoksu jatkuu, s.32
12. Neil T. Anderson: Vapauttava totuus, s.181-184
13. Veikko Lähde: Kestääkö perustus?, s.46
14. Merlin Carothers: Taivasta maan päälle, s.32
15. Sven Reichmann: Vapauteen kutsutut, s.115
16. Atle Roness: Uskalla olla oma itsesi, s.17
17. Hal Lindsey: Maaplaneetan vapautus, s. 206
18. David A. Seamands: Kristitty ja tunteet, s. 60
19. James Bryan Smith: Rakkauden varassa, s.178
20. Saara Karppinen: Kasvun tie, Erik Ewalds, s.68
Usein kysytyt kysymykset (UKK)
Voiko menneisyys todella seurata ihmistä nykyisyyteen?
Kyllä voi, sillä menneisyyden negatiiviset ja raskaat kokemukset voivat jäädä vaikuttamaan ihmisen sisimpään vuosiksi tai jopa vuosikymmeniksi. Nämä kokemukset muokkaavat usein salakavalasti ihmisen nykyistä arkea, mielialaa ja minäkuvaa. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, ettei kenenkään tarvitse jäädä menneisyytensä vangiksi, vaan Kristuksessa on tarjolla täysi vapaus.
Miten traumaattiset kokemukset voivat vääristää suhdetta Jumalaan?
Jos ihminen on kokenut nuoruudessaan hylkäämistä tai ehdollista hyväksyntää, hänen voi olla vaikea uskoa Jumalan pyyteettömään rakkauteen. Hän saattaa alkaa nähdä Jumalan ankarana ja vaativana tuomarina, jolloin elämä ajautuu suorituskeskeiseen lainalaisuuden tilaan. Tällöin ihminen pyrkii omilla teoillaan ansaitsemaan hyväksyntää, vaikka todellisuudessa täysi armahdus on jo saatu Kristuksen kautta.
Mitä vaaroja katkeruus ja muita kohtaan osoitetut syytökset tuovat mukanaan?
Katkeruus ja kaunasta kiinni pitäminen sitovat ihmisen konkreettisesti kiinni menneisyyden tuskallisiin tapahtumiin ja estävät häntä vapautumasta. Lisäksi hautautumaan jäänyt viha ja epäluulo voivat ajan myötä siirtyä täysin ulkopuolisiin ihmisiin, mikä vahingoittaa esimerkiksi nykyisiä ihmissuhteita ja avioliittoa. Monien sielunhoitajien mukaan katkeruuden juuri voi olla myös useiden fyysisten ja henkisten sairauksien taustalla.
Miksi anteeksiantaminen on välttämätöntä ihmisen oman parantumisen kannalta?
Anteeksiantamattomuus toimii usein suurena esteenä henkilökohtaiselle eheytykselle ja voi jopa pidättää Jumalan oman anteeksiannon kokemisen. Kun ihminen kieltäytyy antamasta anteeksi, hän tekee ennen kaikkea itsestään onnettoman ja pitää omat haavansa auki. Anteeksianto katkaisee katkeruuden kierteen ja avaa tien Jumalan yliluonnölliselle parantavalle työlle.
Onko anteeksiantaminen pelkkä tunne, ja miten se käytännössä tehdään?
Anteeksiantaminen ei ole tunne, vaan se on tahdonvoimainen päätös luopua syytöksistä ja vaatimuksista toista ihmistä kohtaan. Tunteet eivät välttämättä muutu heti, mutta kun päätös on tehty, Jumala voi alkaa hoitamaan ihmisen rikkinäistä tunne-elämää. Kun teemme tämän tietoisen valinnan, voimme jäädä odottamaan ihmettä ja sisäistä vapautumista.
Miksi itsensä tuomitsemista pidetään kirjoituksessa syntinä?
Itsensä tuomitseminen on syntiä, koska siinä ihminen asettuu Jumalan sanan yläpuolelle ja kieltäytyy hyväksymästä sitä armoa, jonka Jumala on jo lahjoittanut. Se on itsensä satuttamista ja kapinaa Luojaa vastaan, joka on luonut meidät omaksi kuvakseen. Kun tuomitsemme itsemme, emme suostu elämään todeksi sitä täydellistä uskonvanhurskautta, joka meille kuuluu Kristuksessa.
Miten kiitollisuus ja napina liittyvät omaan ulkonäköömme?
Monet kärsivät ulkonäköön liittyvistä traumoista ja menneisyyden nimittelyistä, mikä johtaa jatkuvaan tyytymättömyyteen ja napinaan. Ratkaisu tähän on valita tietoisesti kiitollisuus siitä, millaisiksi Jumala on meidät luonut. Kun suuntaamme katseemme pois omista puutteistamme ja opimme ajattelemaan myös muiden tarpeita, vapaudumme itsekeskeisestä itsesäälistä.
Mitä tarkoittaa oman menneisyyden ja itsensä anteeksiantaminen?
Itselleen anteeksiantaminen tarkoittaa sitä, että suostuu päästämään irti omista menneisyyden virheistään, lankeemuksistaan ja epäonnistumisistaan. Se on sen tosiasian hyväksymistä, että Jumala on pyyhkinyt rikkomuksemme pois eikä muistele niitä enää. Kun Jumala ei meitä syytä, ei meilläkään ole oikeutta jatkaa itsemme piiskaamista ja syyllisyydessä rypemistä.
Mikä on uskovan todellinen identiteetti ja totuus Kristuksessa?
Todellinen totuus ihmisestä paljastuu Raamatun pelastukseen liittyvistä kohdista, jotka osoittavat meidän kuuluvan Jumalan perheväkeen. Kristuksessa olemisen kautta meillä on täysin uusi asema, jossa perintömme ja arvomme tulevat suoraan Häneltä, eivät menneistä kolhuistamme. Kun ymmärrämme Jumalan hyvän ja rakastavan luonteen, voimme luottaa siihen, että olemme täysin hyväksyttyjä ja rakastettuja juuri sellaisina kuin olemme.
Miten lopullinen vapautuminen muistoista ja menneisyyden siteistä tapahtuu?
Lopullinen vapautuminen on usein prosessi, joka alkaa elämän ja kipeiden asioiden kokonaisvaltaisella luovuttamisella Jumalan käsiin. Se voi vaatia vanhojen henkisten ja emotionaalisten siteiden tietoista katkaisemista sekä asioiden jättämistä Jeesuksen sovitustyön hoidettavaksi. Kun tuomme haavamme valoon ja suostumme tähän prosessiin, Jeesuksen haavojen kautta meille virtaa täydellinen sisäinen parantuminen ja vapaus.
Lisää aiheesta:
