Media ja Jumala vastakkain
Mediassa kiistetään usein Jumalan asema luojana sekä hyökätään kristillistä moraalia vastaan. Ovatko esitetyt väitteet järkeviä vai ei? Lue aiheesta
Kirjoitus analysoi median välittämiä käsityksiä ja kristillistä maailmankatsomusta muutamien pääteemojen kautta: 1. Kristillinen usko ja tiede: Havaintojen ja laboratoriokokeiden välillä ei ole ristiriitaa, vaan kyse on menneisyyden tulkinnasta. Alkuräjähdys ja evoluutioteoria ovat naturalistisia uskomuksia, joita pidetään yllä mediassa todisteiden puutteesta huolimatta. 2. Kristillinen moraali nykyaikana: Oikean ja väärän rajoja siirretään jatkuvasti, mikä näkyy kiistoina abortista ja seksuaalisuudesta. Moraali on Jumalan ihmiseen asettama ominaisuus, joka viittaa tulevaan tuomioon. 3. Kristillisyys ja politiikka sekä median rooli: Maailmankatsomus ohjaa aina päätöksentekoa. Kristillisen näkemyksen hylkääminen johtaa johonkin muuhun maailmankatsomukseen kuten natsismiin viime vuosisadalla. 4. Nykyajan moraalinen rappio ja kristillisestä uskosta luopuminen näkyy television viihteessä usein turhina puheina, väkivaltana ja haureellisuutena median toimiessa eksyttäjänä.
1. Edustaako kristillinen usko tieteenvastaisuutta, kuten mediassa saatetaan esittää?
3. Kristillisyys ja politiikka, voiko niitä yhdistää keskenään?
Kun elettiin apostolien ja
ensimmäisten seurakuntien aikaa, oli tavallista, että apostolien julistamaa
evankeliumia vastustettiin. Siihen syyllistyivät heidän omat kansalaisensa
että monet muut. Vastaanotto ei ollut aina suopea vaan kohtasi voimakasta
torjuntaa. Hyvä esimerkki on Apostolien tekojen 13. luvusta, jossa kerrotaan
Paavalin omien kansalaisten vastustuksesta. He torjuivat iankaikkisen elämän:
- (Apt 13:45,46) Mutta
nähdessään kansanjoukot juutalaiset tulivat kiihkoa täyteen ja
väittelivät Paavalin puheita vastaan ja herjasivat.
46. Silloin Paavali ja Barnabas
puhuivat rohkeasti ja sanoivat: "Teille oli Jumalan sana ensiksi puhuttava;
mutta koska te työnnätte sen luotanne ettekä katso itseänne mahdollisiksi
iankaikkiseen elämään, niin katso, me käännymme pakanain puoleen.
Tilanne ei ole muuttunut yhtään
edellisestä esimerkistä. Myös nykypäivänä esiintyy samanlaista vastustusta ja
ennakkoluuloja kristillistä uskoa kohtaan. Elämme yhteiskunnassa, jossa ollaan
melko vähän kiinnostuneita siitä tai sitten ihmisten asenteet ovat
negatiivisia tätä aihetta kohtaan.
Tässä
kirjoituksessa käsitellään yhtä suurimmista vaikutuskanavista ihmisten mieliin
eli median vaikutusta. Tarkoitus on käsitellä hiukan sitä, miten kristillinen
usko esiintyy tiedotusvälineissä. Otamme esille muutamia nimenomaan sellaisia
seikkoja, joista tulee esille ennakkoluuloisuus ja vastustus kristillistä
uskoa kohtaan. Aloitamme tieteellisyydestä.
Yksi hyvin tyypillinen käsitys
mediassa on, että usko luomiseen edustaa vanhentunutta ja epätieteellistä
näkemystä, kun taas evoluutiokäsitys edustaa tiedettä. Niinpä median edustajat
pitävät uskoa luomiseen uskonnollisena ja epätieteellisenä kantana mutta
evoluutioteoriaa havaintoihin perustuvana, puolueettomana näkemyksenä.
Yleissääntö on, että mediassa raportoidaan näin, koska useimmat toimittajat
ovat omaksuneet naturalistisen maailmankatsomuksen ja koska he uskovat
evoluutioteorian olevan tosi.
Hyvä esimerkki
naturalistisesta ennakkoasenteesta löytyy seuraavasta lainauksesta.
Kirjoittaja kuvaa, miten mediassa tieteen edustajana pidetään henkilöä, jonka
maailmankuva pohjautuu ateistiseen uskonnollisuuteen. Ajatellaan, että jos
henkilö uskoo evoluutioteoriaan ja kaiken sattumanvaraiseen syntyyn, niin
tällainen henkilö edustaa tiedettä. Ei ymmärretä, että asia voi olla
päinvastoin:
Skepsiksen hallituksen edustaja
siis lupautui joulukuussa pari viikkoa lausunnon antamisen jälkeen
perustelemaan julkilausumaansa Savonlinnan suuressa uskontokeskustelussa ja
siihen liittyvässä seminaarissa 13. – 14.3.2009. Puolitoista viikkoa ennen
tapahtumaa hän kuitenkin perui osallistumisensa. Raportoidessaan ateistien
vetäytymisestä paikallinen Itä-Savo -lehti kirjoitti 3.3.2009 ”tieteen
edustajien” vetäytyneen väittelystä. Tämä kertoo siitä, että aikamme
mielikuvat samaistavat tieteellisyyden ateistiseen uskonnollisuuteen.
Väittelystä vetäytynyt Skepsiksen hallituksen jäsen oli koulutukseltaan
ylioppilas, vapaa toimittaja ja tietokirjailija, jolla ei ole yhtään
julkaistua tieteellistä artikkelia missään kansainvälisessä vertaisarvioidussa
aikakausjulkaisussa. Toisella puolella luomisteoriaa puolustamassa oli
professori Matti Leisola, jolla on 120 kansainvälistä vertaisarvioitua
luonnontieteellistä artikkelia. Kuitenkin Itä-Savo
-lehden luoman mielikuvan mukaan kyseinen ylioppilas on tieteen edustaja ja
kyseinen kansainvälisesti tunnettu luonnontieteilijä puolestaan ei. (1)
Kun lähdetään käsittelemään
tätä aihetta ja tieteellisyyttä, täytyy ymmärtää, että kiistassa on kysymys
menneisyydestä – nimenomaan teorioista, jotka koskevat maailmankaikkeuden
alkua, elämän syntyä ja kehitystä. Ainoastaan nämä maailmankaikkeuden ja
elämän alkuun liittyvät käsitykset – onko kaikki syntynyt itsestään vai
Jumalan toimesta – jakavat mielipiteitä. Mitään ristiriitaa ei ole siinä
tieteessä, joka toteutuu nykyajan teknillisessä kehityksessä, havainnoissa
luonnosta sekä fysiikan ja kemian kokeissa laboratoriossa. Ateistiset
tiedemiehet sotkevat usein nämä asiat toisiinsa, ehkä tarkoituksella, eivätkä
median edustajatkaan ole saattaneet sen syvemmin pohtia asiaa. Vain menneisyys
ja sen tulkinta aiheuttaa ristiriitoja, eivät muut alueet. Esim. Yhdysvallat,
jossa suuri enemmistö (n. 70-90 %) on aina uskonut luomiseen, on ollut johtava
maa useilla tieteen alueilla viimeisen parin sadan vuoden aikana. Se osoittaa,
että usko luomiseen ja tiede eivät sulje pois toisiaan. Ne voivat kulkea
rinnakkain.
Kuten todettiin, mediassa
esiintyy yleisenä se käsitys, että ateistinen teoria maailmankaikkeuden ja
elämän alkuvaiheista edustaa tiedettä. Pidetään selvänä näiden kahden asian
yhteyttä.
Tämä on kuitenkin
valheellinen käsitys. Tiedettä voi kyllä olla se, kun yritetään tutkia ja
selvittää näitä asioita, mutta on erheellistä väittää, että ateistinen teoria
on osoitettu tieteellisesti todeksi. Niin ei ole koskaan tapahtunut, ja siihen
on yksinkertainen syy: emme voi todistaa menneisyyden tapahtumia.
Maailmankaikkeuden ja elämän alkuperää koskevat kysymykset kuuluvat kaikki
uskon alueelle. On erilaisia teorioita siitä, miten ne saivat alkunsa, mutta
tieteellisesti niiden syntyä on mahdotonta todistaa, koska emme voi palata
menneisyyteen. Niinpä kun TV:ssä esitetään animaatioita maailmankaikkeuden
alkuvaiheista, maapallon synnystä ja elämän synnystä, ovat ne enemmän
mielikuvitukseen kuin tieteelliseen tietoon perustuvia käsityksiä. Niitä ei
voida osoittaa oikeiksi, eikä kenelläkään ole esim. tietoa siitä, miten elämän
on mahdollista syntyä itsestään.
Entä luominen?
Myös se on menneisyyteen liittyvä uskomus. Sitäkään ei voi jälkeenpäin
todistaa todeksi. Jokainen voi kuitenkin miettiä, kumpi on loogisempi
vaihtoehto: voiko kaikki syntyä itsestään vai tarvitaanko siihen
yliluonnollista Jumalaa? Kumpi on todennäköisempää? Ainakin kannattaisi ottaa
huomioon, että naturalistinen teoria on heikoilla mm. seuraavissa asioissa:
Naturalistinen käsitys kaiken
alusta perustuu siihen, että maailmankaikkeus syntyi itsestään tyhjästä tai
nuppineulan kokoisesta tilasta (ajatus nuppineulasta esiintyy useissa
tieteellisissä julkaisuissa). Niin uskotaan tapahtuneen alkuräjähdyksessä.
Kysymys kuuluu,
että jos koko maailmankaikkeus on tullut tyhjästä tai "nuppineulasta", miksi
muut asiat eivät ilmesty samalla tavoin "nuppineulasta"? Miksi pienemmät asiat
kuten kivet, lentokoneet tai autot eivät ilmesty samalla tavoin tyhjästä?
Miksi vain maailmankaikkeus muodostaisi poikkeuksen? Kyseessä on looginen
ristiriita. Tämä teoria on vastoin tieteen ja käytännön havaintoja sekä
vastoin kaikkea tervettä maalaisjärkeä.
Entä elämä? On todettu, että
kaikki nykyinen elämä maapallolla on riippuvainen aiemmista elämänmuodoista.
Tähän sääntöön ei ole löydetty yhtäkään poikkeusta. Kasvit ja eläimet eivät
ole itsestään olevaisia, vaan niiden olemassaolo riippuu siitä, että on ollut
elämää ennen niitä.
Toisaalta, kun on
selvästi tiedossa, että elämällä maapallolla on oltava alku (Se ei voi olla
ikuista, koska auringolla on rajallinen olemassaoloaika. Se ei ole voinut aina
paistaa maan päälle.), viittaa se siihen, että elämällä on oltava
maapallon ulkopuolinen lähde. Ainut järkevä selitys siihen on yliluonnollinen
Jumala, joka on maailman ulkopuolella ja joka on elämän lähde. Vai miten
muuten voidaan selittää se, että kaikki nykyiset tunnetut elämänmuodot ovat
riippuvaisia aiemmasta elämästä? Vaihtoehdot ovat vähissä, kun yritetään etsiä
vastausta tähän kysymykseen. Jos elämän synty itsestään olisi mahdollista,
olisi tiedemiesten jo aika esittää kunnon todisteet asian puolesta. Muussa
tapauksessa he kertovat vain sadunkaltaisia tarinoita, joihin tavalliset
ihmiset ja media saattavat uskoa.
Todistusaineiston vähyys tai
täydellinen puute on usein ominaista niille, jotka kannattavat naturalistista
teoriaa maailmankaikkeuden alkuvaiheista. Sama pätee myös ihmisen kehitystä
koskevaan aineistoon, jota tässä ei kovin syvällisesti käsitellä.
Eräs esimerkki
tästä alueesta on kuitenkin Nebraskan ihminen. Sitä käytettiin todisteena
suuressa ”apinaoikeudenkäynnissä” v. 1925. Mediassa tämä asia kääntyi
evoluutioteorian suureksi voitoksi, vaikka tosiasiassa todisteena tästä
ihmisestä oli vain yksi hammas. Myöhemmin sen todettiin kuuluvan sukupuuttoon
kuolleelle sialle! Nebraskan ihminen osoittaa hyvin, miten media vaikuttaa
mieliimme ja miten uskomme tiedemiesten väitteisiin, vaikka niiltä puuttuisi
kokonaan luotettava pohja.
Evolutionistit käyttivät
Nebraskan ihmistä todisteena kuuluisassa Scopes-evoluutio-oikeudenkäynnissä
Daytonassa, Tennesseessä, vuonna 1925. William Jennings Bryan joutui
vastakkain ”suurten tieteen asiantuntijoiden” kolonnan kanssa, joka
hämmästytti hänet Nebraskan ihmisen ”faktoilla”. Herra Bryanilla ei ollut
muuta vastausta kuin mielipiteensä siitä, että todistusaineisto oli liian
niukka, ja hän pyysi lisäaikaa. ”Asiantuntijat” tietysti ivasivat ja
pilkkasivat häntä. Kuka hän oli kyseenalaistamaan maailman suurimpien miesten
auktoriteettia?
Mutta mikä
oikeastaan oli Nebraskan ihmisen tieteellinen todistusaineisto? Vastaus on
hammas. Aivan oikein: Harold Cook oli löytänyt yhden ainoan hampaan! Maailman
huipputiedemiehet tutkivat tämän hampaan ja arvioivat sen olevan varma todiste
siitä, että Amerikassa on asustanut esihistoriallinen ihmisrotu. Miten
klassinen esimerkki ylivilkkaasta mielikuvituksesta!
Vuosia
Scopes-oikeudenkäynnin jälkeen löydettiin sen eläimen koko luuranko, josta
alkuperäinen hammas oli peräisin. Ilmeni, että hammas, jonka perusteella
Nebraskan ihminen oli konstruoitu, kuului sukupuuttoon kuolleelle sialle.
”Asiantuntijat”… loivat kokonaisen ihmisrodun sian hampaasta! (2)
Naturalistisessa
maailmankatsomuksessa ja teismissä on yksi olennainen ero: naturalismissa
oletetaan, että on olemassa ainoastaan kosmos eli materia. Teismissä sen
sijaan oletetaan, että kosmoksen lisäksi on Jumala. Siinä on tiivistettynä ero
naturalismin ja teismin välillä.
Sama asetelma
nousee esille suhtautumisessa älykkääseen suunnitteluun. Kun naturalistit ja
useat median edustajat eivät myönnä yliluonnollisen Jumalan vaikutusta missään
vaiheessa, suhtautuvat he kriittisesti myös älykkään suunnitelman ideaan
(intelligent design). He suorastaan torjuvat sen, mitä voidaan pitää loogisena
seurauksena heidän materialistisesta maailmankatsomuksestaan. Kuitenkin, kun
naturalismissa oletetaan, että argumentit älykkään suunnitelman puolesta eivät
ole tiedettä, mutta argumentit sitä vastaan ovat tiedettä, on se itsessään
järjetön ajatus. Mikä tekee älykkyyden myöntämisestä uskonnollisen näkemyksen
ja sen kieltämisestä viisaan ja tieteellisen näkemyksen? Ei varmastikaan
mikään. Kyseessä on ainoastaan ennakkoasenteeseen perustuva näkemys, josta
halutaan pitää kiinni. Sillä ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa.
Toisaalta
arkielämässä ja käytännön työssä monet tiedemiehet toimivat vastoin
naturalistista käsitystä. He myöntävät älykkyyden olemassaolon tai etsivät
siitä merkkejä:
-
Seti -projekti perustuu siihen,
että avaruudesta etsitään älykkyyttä aivan kuten sitä on maan päällä.
Oletuksena on, että muuallakin esiintyy älykästä elämää.
- Arkeologi etsii älykkyyden
merkkejä kaivaessaan maata. Häntä eivät kiinnosta tavanomaiset kivet vaan
sellaiset, joissa esiintyy kirjoitusta tai sitten hän etsii esineitä, joissa
näkyy suunnittelun merkkejä.
- Teknologian alueella voidaan
etsiä älykkäitä ideoita luonnosta. Esim. lintujen siivistä on saatu ideoita
lentokoneiden siipien suunnitteluun. Toinen esimerkki ovat japanilaisten
huippunopeiden junien keulat, jotka on suunniteltu kuningaskalastajan nokkaa
mallina käyttäen. Näin junat on saatu hiljaisemmiksi, nopeammiksi ja ne
kuluttavat vähemmän sähköä.
Tuoreessa
suomalaisessa tiedelehdessä (Tiede 3/2014) kerrotaan lisää esimerkkejä siitä,
miten luonnosta on etsitty mallia teknologisessa suunnittelussa. Eräs
artikkeli kertoo, miten ottamalla mallia simpukankuoren helmiäisestä
kanadalaiset tutkijat saivat lasilevyn 200 kertaa tavallista
iskunkestävämmäksi. Toinen artikkeli kertoo, miten granaattiomenan rakennetta
matkimalla akuista saa entistä kestävämpiä. Tällaiset esimerkit viittaavat
kaikki älykkääseen suunnitteluun luonnossa, ja miten sitä voidaan käyttää
hyväksi.
Niinpä kun on kyseessä
älykkyyden ja älykkään suunnittelun olemassaolo, on se ilmeistä. On järjetöntä
kieltää sen olemassaoloa, koska sitä on joka puolella luontoa nähtävissä.
Kasvit ja eläimet eivät voisi olla edes elossa, jos niissä ei olisi valmiina
älykkääseen suunnitteluun perustuvia rakenteita. Muussa tapauksessa ne
kuolisivat heti.
Kaikesta
huolimatta jotkut tiedemiehet jopa ajattelevat, että he olisivat itse
pystyneet suunnittelemaan parempia rakenneratkaisuja, kuten seuraavassa
lainauksessa osoitetaan. Kuitenkin on paljon loogisempaa uskoa, että järki,
tunteet, persoonallisuus ja aistit ovat olleet valmiina luomisen kautta. On
ylimielinen ajatus hylätä ajatus älykkyydestä jo alusta alkaen. Kukaan ei
pysty tai ei ole pystynyt osoittamaan, miten kiven sirun kaltaisesta
elottomasta aineesta voi tulla eläviä olentoja, joilla on tunteet, järki ja
jotka ovat rakenteeltaan monimutkaisia. Se, että uskoo tällaisten asioiden
syntyneen itsestään, ei ole viisasta.
Vuoden 1988 Britannica
tietosanakirjan osassa 18 on kehitysoppia koskevassa luvussa mm. seuraava
asiantuntijalausunto: ”Käytännön näkökulmasta katsottuna on käsittämätöntä,
että kilpikonna voi uida, hevonen juosta, ihminen kirjoittaa ja lintu tai
lepakko lentää rakenteilla, jotka perustuvat samankaltaisiin luuston
rakenteisiin. Insinööri voisi suunnitella sopivammat jäsenet kutakin
tarkoitusta varten. Mutta jos hyväksytään, että kaikki nämä luustot ovat
periytyneet yhteisestä kantamuodosta ja muotoutuneet vain erilaisten
kehitysvaiheiden myötä, samankaltaisille rakenteille voidaan löytää järkevä
peruste.” Lausuma sai Paul Nelsonin arvostelemaan tätä kehitysopillista
näkemystä seuraavasti: ”Ha! Esitelkää minulle insinööri, joka pystyy
suunnittelemaan paremman rakenteen kuin mitä lepakon tai linnun siipi on!
Näyttäkää minulle insinööri, joka pystyy suunnittelemaan torakalle paremman
jalan! Ajatus on mieletön. Mistä tämän tyyppisten ajatusten esittelijät
tulevat? Me olemme todella kaukana siitä osaamisesta, jota on vaadittu
eläinten rakenteiden tekemiseen – olemme maailmankaikkeuden toisella puolella,
miljoonien valovuosien päässä, miljoonien. Me emme edes tajua kysymyksen
pakottavuutta.
Ajatelkaa: torakan
jalka korjaa itsensä, aistii ympäristönsä tarkemmin kuin mikään robotti, on
varustettu kauttaaltaan tuntokarvoilla ja rasitusaistimilla, tilareseptoreilla
jne., joista emme pysty arvioimaan kuin murto-osan. Torakka ei tarvitse
polttoainetta, sähkövirtaa tai paineilmaa. Vain hiukan jätettä, josta
kasvamalla muodostuu jalan yleisrakenne, joka lujuusominaisuuksiltaan saa
titaanin tuntumaan muovailuvahalta. Jos torakka olisi ihmisen kokoinen, se
etenisi helposti n. 300 km:n tuntinopeudella. Tätä vertailua voisi jatkaa
loputtomiin… Tietosanakirjan kirjoittaja ei todennäköisesti tajua mitä
kirjoittaa – sanoa tällaista hakuteoksessa on todella tyhmää… Insinöörinä olen
tässä kirjoittajassa havainnut korkeinta mahdollista älyllistä
ylimielisyyttä”. (gnelson@falstaff.mae.cwru.edu,)
(3)
Ei
uskota, että elämä maapallolla voisi olla vain tuhansia vuosia vanha.
Yhdestä asiasta
ateistiset tiedemiehet ovat kuitenkin yhtä mieltä Raamatun kanssa: he
myöntävät, että ihmisen historiallinen aika ei ulotu kuin n. 5000 vuoden
päähän. Se on sikäli merkillistä, että samana ajanjaksona ilmestyivät myös
ensimmäiset kaupungit, rakennukset, tiedot matemaattisista kaavoista ja
lukuisat muut ihmisen kulttuuriin liittyvät asiat. Voiko tätä yhteyttä pitää
pelkkänä sattumana?
Samat tiedemiehet
eivät myöskään ota huomioon seuraavia seikkoja, jotka asettavat miljoonat
vuodet kyseenalaisiksi:
- Ihmisen luurankojen
jäännöksiä ja ihmiselle kuuluvia tavaroita on löydetty hiilikerrostumista,
jotka on määritelty satoja miljoonia vuosia vanhoiksi. Samoin ihmisen
jalanjälkiä on löydetty kerrostumista, joita on pidetty lähes yhtä vanhoina.
Tällaiset löydöt osoittavat, että geologinen taulukko vuosimiljoonineen on
pahasti pielessä.
- On tehty löytöjä, joiden
mukaan trilobiitit ja ihminen ovat eläneet samanaikaisesti. Trilobiitteja on
löydetty mm. ihmisen jalanjäljistä. Yleinen käsitys on ollut, että trilobiitit
kuolivat sukupuuttoon n. 250 miljoonaa vuotta sitten:
William Meister teki
hämmästyttävän löydön kesäkuun 1. päivänä 1968 Utahissa. Hän löysi useita
trilobiittien fossiileita fossiloituneesta ihmisen sandaalinjäljestä! Mutta
geologisen kerrossarjan perusteella järjestettyjen kehitysopillisten kausien
mukaan trilobiitit kuolivat sukupuuttoon noin 230 miljoonaa vuotta ennen
ihmisen ilmestymistä!
… Geologi, tohtori
Clifford Burdick löysi lisätodisteita tukemaan olettamusta ihmisen ja
trilobiittien samanaikaisesta elämisestä. Hän löysi paljasjalkaisen lapsen
jalanjälkiä, joista yhdessä oli litistynyt trilobiitti. (4)
- Nykyaikana ei uskota
dinosaurusten eläneen samanaikaisesti ihmisten kanssa. Kuitenkin lähes
kaikilla kansoilla on kertomuksia lohikäärmeistä, jotka muistuttavat
dinosauruksia (dinosaurus-nimitys keksittiin vasta 1840-luvulla). Pari
lainausta osoittaa sen.
Liskoeläinten vaihtelevat
muodot tuntuvat meistä niin huvittavilta sen vuoksi, että moni niistä
etäisesti ja usein irvikuvamaisesti muistuttaa nykyajan vastaavanlaisissa
olosuhteissa eläviä nisäkkäitä. Hirmuliskot kumminkin olivat yleensä niin
peräti poikkeavia nykyajan elämänmuodoista, että niiden lähimmät vastineet
ovat löydettävissä tarustojen lohikäärmeiden kuvauksista. Kumma kyllä, että
niin on laita, sillä noiden tarujen laatijat eivät tietenkään olleet tutkineet
kivettymiä eivätkä edes niistä mitään tienneet. (Pentti Eskola: Muuttuva maa,
s. 366)
"Legendojen lohikäärmeet ovat,
ihme kyllä, kuin todellisia eläimiä, jotka ovat eläneet menneisyydessä. Ne
muistuttavat paljon suuria matelijoita (dinosauruksia), jotka hallitsivat
maata paljon ennen kuin ihmisen on oletettu ilmaantuneen. Lohikäärmeet olivat
yleensä pahoja ja tuhoavia. Jokainen kansa tunsi ne mytologiassaan." (The
World Book Encyclopedia, Vol. 5, 1973, s. 265)
Erikoista myös on, että yksi
maailman johtavista paleontologeista Stephen Jay Gould totesi Jobin kirjan
(Job 40,41) kuvaavan dinosauruksia, mutta arveli Jobin kirjan aikalaisten
saaneen ideansa dinosaurusten fossiileista (Pandans Tumme, s. 221,
Ordfrontsförlag, 1987). Hän ei ottanut huomioon, että Jobin kirjassa näistä
olennoista puhutaan elävinä, ei kuolleina. Niihin kehotetaan jopa katsomaan.
Muut Raamatun jakeet puhuvat myös lohikäärmeistä:
- (Job 40:10-13)
Katso Behemotia, jonka minä loin niinkuin sinutkin; se syö
ruohoa niinkuin raavas.
11. Katso, sen voima on
lanteissa, sen väkevyys vatsalihaksissa.
12. Se ojentaa jäykäksi
häntänsä kuin setripuun, sen reisijänteet ovat lujiksi punotut.
13. Sen luut ovat
niinkuin vaskiputket, sen nikamat niinkuin raudasta taotut.
- (Job 7:12)
Olenko minä meri tai lohikäärme, että asetat
vartioston minua vastaan?
- (Job 26:12,13) Voimallansa
hän kuohutti meren, ja taidollansa hän ruhjoi Rahabin.
13. Hänen henkäyksestään
kirkastui taivas; hänen kätensä lävisti
kiitävän lohikäärmeen.
- (Neh 2:13) Ja minä lähdin yöllä Laaksoportista Lohikäärmelähteelle
päin ja Lantaportille ja tarkastelin Jerusalemin maahanrevittyjä muureja ja
sen tulella poltettuja portteja.
- (Jes 51:9) Heräjä, heräjä,
pukeudu voimaan, sinä Herran käsivarsi; heräjä niinkuin muinaisina päivinä,
ammoisten sukupolvien aikoina. Etkö sinä ole se, joka löit Rahabin kuoliaaksi,
joka lävistit lohikäärmeen?
- (Jer 51:34) Nebukadressar,
Baabelin kuningas, on minut syönyt, hävittänyt minut, pannut syrjään kuin
tyhjän astian; hän on niellyt minut niinkuin lohikäärme,
täyttänyt vatsansa minun herkuillani ja huuhtonut minut pois.
Moraalikysymykset ovat usein esillä mediassa. Kuten monet hyökkäävät
evoluutioteorian kyseenalaistamista vastaan, hyökkäävät he myös kristillistä
moraalia vastaan. Se tulee ilmi mm. sellaisissa asioissa kuin abortti ja
homoseksuaalisuus. He ajattelevat kristillisen käsityksen, joka nousee
Raamatusta, edustavan vanhoillista ja ahdasmielistä maailmankuvaa. He eivät
usko, että Jeesuksen ja apostolien opetukset ovat ajankohtaisia.
Kun lähdetään selvittämään tätä
aihetta, on ensin syytä käsitellä tekojen oikeellisuutta. Ihmisten tekemät
teot voidaan luokitella kahteen luokkaan. Nämä vaihtoehdot, jotka liittyvät
moraaliin, ovat:
• Kaikki, mitä ihmiset tekevät,
on oikein
• On tekoja, jotka selvästi
ovat väärin
Kumpi edellisistä
vaihtoehdoista on totta? Ne, jotka eivät usko Raamatun opetuksiin kuten
Kymmeneen käskyyn ja Jeesuksen vuorisaarnaan, saattavat aluksi kallistua
ensimmäisen vaihtoehdon puolelle. Kuitenkin, kun heiltä kysyy, hyväksyvätkö he
kidutuksen, lasten seksuaalisen hyväksikäytön tai että heiltä itseltään
varastetaan, he yleensä vastaavat kieltävästi. Se osoittaa, että he
käytännössä uskovat kaikkia koskevien ja objektiivisten arvojen olemassaoloon.
He eivät ole asiaa ehkä syvemmin ajatelleet, mutta pitävät joitakin tekoja
selvästi väärinä. William Lane Craig on tehnyt aiheesta oman havaintonsa
keskustellessaan ihmisten kanssa. Hänkin tuo ilmi sen, miten ihmisillä on usko
objektiivisiin moraalisiin arvoihin:
Tästä pääsemme toiseen
premissiin, jonka mukaan objektiivisia arvoja ja velvollisuuksia on
olemassa. Alun perin arvelin, että tämä olisi argumentin kiistanalaisin
premissi. Väittelyissäni ateististen filosofien kanssa olen kuitenkin
todennut, ettei sitä kiistä juuri kukaan. Yliopistoissa tehdyt tutkimukset
osoittavat ehkä vastoin odotuksia, että professorit ovat taipuvaisempia
uskomaan objektiivisiin moraalisiin arvoihin kuin opiskelijat ja että
filosofian professorit ovat taipuvaisempia uskomaan objektiivisiin moraalisiin
arvoihin kuin professorit keskimäärin!
…Olen todennut,
että vaikka ihmiset väittävät kannattavansa relativismia, heistä 95 prosenttia
voi hyvin nopeasti vakuuttua siitä, että objektiivisia moraalisia arvoja on
sittenkin olemassa. Sitä varten tarvitsee vain esittää muutamia esimerkkejä ja
antaa heidän itse valita kantansa. Kysy, mitä he ajattelevat hindujen sati-käytännöstä,
jossa leski poltetaan elävältä miehensä hautajaisroviolla, tai muinaisesta
kiinalaisesta tavasta, jossa naisista tehtiin loppuiäkseen raajarikkoja
sitomalla heidän jalkansa tiukasti lapsuudessa niin, että ne muistuttivat
lootuksenkukkia. Erityisen selvästi asia ymmärretään silloin kun esimerkkinä
käytetään moraalisia julmuuksia, joita on tehty uskonnon nimissä. Kysy heiltä,
mitä he ajattelevat ristiretkistä ja inkvisitiosta. Kysy heiltä, onko heistä
oikein, että katoliset papit käyttävät seksuaalisesti hyväksi nuoria poikia ja
että kirkko yrittää peitellä heidän tekojaan. Jos olet tekemisissä vilpittömän
etsijän kanssa, voin taata, että lähes aina hän on lopulta kanssasi samaa
mieltä siitä, että objektiivisia moraalisia arvoja ja velvollisuuksia on
olemassa. (5)
Miten edellinen asia liittyy
käsiteltävän aiheeseen? Lyhyesti sanottuna kysymys on siitä, mihin luokkaan
luokitellaan abortti, avioliiton ulkopuoliset suhteet, homoseksuaalinen käytös
ja muut vastaavat asiat. Kuuluvatko ne oikeiden vai väärien asioiden luokkaan
kuten kristillinen usko opettaa. Siitä johtuvat erilaiset mielipiteet
nykyaikana. Kysymys ei ole siitä, etteikö ihmisillä olisi moraalisia arvoja,
vaan siitä, miten he luokittelevat näitä asioita. Toiset pitävät edellisiä
asioita oikeana, toiset vääränä, ja se aiheuttaa ristiriitoja. James W. Sire
on selostanut asiaa:
Kuitenkaan emme
suhteellisuudessammekaan pääse eron tunteesta, että jotkut asiat ovat
”oikeita” tai ”luonnollisia” ja toiset eivät. Vuosikausia suurin osa
yhteiskuntaa piti homoseksuaalisuutta siveettömänä. Nykyään monet ihmiset
kiistävät tämän. Mutta he eivät kiistä sitä sillä perusteella, että mitään
moraalisia kategorioita ei ole, vaan siksi, että tämän homoseksuaalisuuden
alueen olisi pitänyt kuulua toiselle puolelle sitä rajaa, joka erottaa
siveellisen epäsiveellisestä. Homoseksualistit eivät yleensä suvaitse
insestiä! Niinpä se, että ihmisten moraaliset arviot ovat erilaisia, ei muuta
muuksi sitä tosiasiaa, että jatkuvasti teemme moraalisia arvioita ja elämme
niiden mukaan tai niiden vastaisesti. Jokainen elää moraalisessa
maailmankaikkeudessa, ja loppujen lopuksi jokainen vähänkin miettiessään
tietää tämän eikä haluaisi asiaa muuttaa. (6)
Toiseksi on syytä kysyä, mistä
lähteestä moraali eli käsitys oikeasta ja väärästä on peräisin. Siihen on
olemassa kaksi vaihtoehtoa:
• Moraalin alkuperä on kokonaan
ihmisestä. Se on kehittynyt evoluutioprosessin seurauksena, ja ihminen on
vähitellen tullut tietoiseksi siitä, mikä on oikeaa ja järkevää käytöstä.
• Toinen vaihtoehto on, että
moraali on Jumalan ihmiseen laittama synnynnäinen ominaisuus. Tai kuten
Paavali kirjoitti, että lain teot – käsitys oikeasta ja väärästä – on
kirjoitettu ihmisten sydämiin. Hän yhdistää tämän asian tuomiopäivään, joten
asiaan on syytä suhtautua vakavasti. Ymmärryksemme oikeasta ja väärästä
osoittaa, miten on loogista uskoa tuomiopäivään kuoleman jälkeen:
- (Room 2:14-16) Sillä kun
pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he,
vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki
15. ja osoittavat, että
lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa
myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat
heitä -
16. sinä päivänä, jona
Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta,
minun evankeliumini mukaan.
On tärkeää huomata, että
käsitys oikeasta ja väärästä on yleinen kaikilla kansoilla. Se osoittaa, että
ihminen luonnostaan tietää eron niiden välillä, vaikka voikin paaduttaa
sydämensä. Loren Cunningham, joka on vieraillut maailman jokaisessa maassa,
kertoo havaintonsa tästä aiheesta. Hänen havaintonsa todistaa edelliset
Paavalin sanat paikkansapitäviksi:
Olen tavannut ihmisiä
jokaisesta maailman maasta ja nähnyt sen, että ajatus rakkaudesta,
vastuullisuudesta, oikeasta ja väärästä, omastatunnosta ja moraalista on
olemassa kaikissa kulttuureissa. Jokaisessa kielessä on käsite oikealle ja
väärälle. Näin on ollut jo ennen minkäänlaista kontaktia muun sivistyksen tai
Raamatun kanssa. (7)
Kumpi edellisistä
vaihtoehdoista on sitten oikea? Ne, jotka ovat omaksuneet naturalistisen
maailmankatsomuksen, kallistuvat ensimmäisen vaihtoehdon puolelle, mutta
paljon järkevämpää on uskoa, että moraali on Jumalan ihmiseen laittama
synnynnäinen ominaisuus. Esim. eläimillä ei ole moraalia, käsitystä oikeasta
ja väärästä. Niillä ei ole myöskään kieltä, rukousta, uskonnollisuutta tai
korkeatasoista älyä, mutta ihmisellä nämä ominaisuudet ovat. Mistä se johtuu?
Evolutionistit opettavat kaiken evoluutiosta ja sattumasta johtuvaksi, mutta
eikö ole järkevämpää uskoa, että ihminen luotiin Jumalan kuvaksi ja siksi
hänellä on nämä ominaisuudet?
- (1 Moos 1:26,27) Ja Jumala
sanoi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja
vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja
kaikki matelijat, jotka maassa matelevat".
27. Ja Jumala loi ihmisen
omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi
heidät.
Asialla on myös toinen puoli.
Jos kaikilla ihmisillä on käsitys oikeasta ja väärästä, on se eräs viittaus
Jumalan olemassaoloon ja tuomioon. Tätä ei voi tietenkään suoraan todistaa,
mutta se on erittäin todennäköistä. Voimme olettaa, että Jumala haluaa
viestittää meille: ”Minä olen eräänä päivänä tuomitseva jokaisen ihmisen.
Siksi olen laittanut käsityksen oikeasta ja väärästä heidän sisimpäänsä.”
Lisäksi hän itse varmasti määrittelee lopullisesti tuomion perusteet. Se
tarkoittaa, että jos esim. abortti on murha (älä tapa!) tai seksisuhteet
miehen ja vaimon välisen suhteen ulkopuolella (sekä hetero- että
homoseksuaalisuhteet) ovat väärin niin kuin Raamattu osoittaa, silloin meidät
myös tuomitaan näiden tekojen mukaan. Kukaan ei kylläkään ansaitse
iankaikkista elämää luopumalla näistä vääryyksistä, mutta voi sen menettää
harjoittamalla niitä tahallaan.
Mediassa ei oteta
koskaan tätä puolta huomioon. Ei ajatella, että moraali on Jumalasta, että
ihminen on iankaikkisuusolento ja että meidät tuomitaan tekojemme mukaan. Tämä
on kuitenkin oleellisen tärkeää keskusteltaessa abortista,
homoseksuaalisuudesta, muusta seksuaalisuudesta sekä muista
moraalikysymyksistä.
- (1 Kor 6:9,10)
Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää
eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei
avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,
10. eivät varkaat, ei ahneet,
ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan
valtakuntaa.
- (Luuk 13:2,3)
Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Luuletteko, että nämä galilealaiset
olivat syntisemmät kuin kaikki muut galilealaiset, koska he saivat kärsiä
tämän?
3. Eivät olleet, sanon minä
teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.
- (Ilm 22:15)
Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja
murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja
tekevät.
Kun tutkimme sitä, miten
mediassa käsitellään avioliiton ulkopuolisia suhteita, homoseksuaalisia
suhteita tai aborttia, puhutaan niiden yhteydessä usein rakkaudesta,
tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista. Ei oteta lainkaan huomioon, että nämä teot
kuuluisivat väärien tekojen luokkaan ja että niillä on iankaikkisia
seurauksia. Myöskään ei oteta huomioon seuraavia tekijöitä:
Kuten todettiin, on
aborttia puolusteltu ihmisoikeuksilla ja että naisella on oikeus päättää
omasta ruumiistaan.
Mikä on totuus
abortista? Vaikuttaa siltä, että tämän asian puolustelijat valehtelevat
itselleen. Sillä ”abortissa ei ole kyseessä vain äidin ruumis, vaan myös
toisen ihmisen, lapsen, ruumis ja henki. Sikiö on elämänsä alusta alkaen uusi
yksilö, joka on saanut geneettiset aiheet sekä isästä että äidistä. Hän ei ole
missään kehityksensä vaiheessa äitinsä ruumiin osa. Hänellä on oma
elimistönsä, oma suljettu verenkiertonsa, oma sydämen lyöntirytmi, omat
veriryhmäominaisuudet, jotka voivat aiheuttaa immuunireaktioita äidissä, oma
aivoaaltorakenne.” (8)
Lisäksi on
tiedossa, että syntymätön lapsi on hyvin samannäköinen kuin se lapsi, jonka
omaiset ja ystävät näkevät ensimmäisen kerran. Vain koko on pienempi, mutta
abortoidussa sikiössä on samat ruumiinjäsenet kuin syntyneillä vauvoilla:
kädet, jalat, suu, nenä, silmät (Ks. You tube-video: Äänetön huuto).
Gynekologi, joka tietää, mitä abortissa tapahtuu, kertoo:
Aborttia ei voi tehdä silmät
ummessa. Täytyy varmistautua siitä, että kohdusta tulee kaikki pois ja laskea,
että sieltä tulee tarpeeksi kättä ja jalkaa, rintakehää ja aivoa. Sitten kun
potilas herää narkoosista ja kysyy, että olisiko se ollut tyttö vai poika, on
minun kestokykyni raja saavutettu ja silloin minä tavallisesti kävelen pois. –
Jos minä teen toimenpiteen, jossa aivan selvästi tapan elävän olennon, minusta
on hömpötystä puhua orastavan elämän tuhoamisesta. Tappamista se on, ja
tappamisena minä sen koen.” (9)
Hyvän kuvan nykytilanteesta
antaa seuraava lainaus. Se kertoo, miten aborttia puolustavat järjestöt
lähettävät provokaattoreita sotkemaan kriisiraskauskeskusten päivittäistä
työtä. Ne yrittävät etsiä vikoja toiminnasta, joita varmasti löytyy, koska
ihmiset ovat epätäydellisiä.
Samanlaista
soluttautumistoimintaa ovat harjoittaneet jotkut homoseksuaalisuusjärjestöt
eheytymistoimintaa vastaan. Niiden jäseniä loukkaa se, jos joku
homoseksuaalisuudessa elänyt haluaa irti entisestä elämäntavastaan. Tällaiset
esimerkit osoittavat, mihin kehitys menee, kun ei uskota Jumalaan luojana ja
tuomarina. Provokaattoreille myötätuntoinen media vaikuttaa siihen, että
asenteemme muuttuvat myötämielisiksi asioille, joita ennen pidettiin selvästi
vääränä
Pikkuomantunnon viettelyn
vastatoimi on houkutella se takaisin. Ovatko ihmiset joutuneet väärän
myötätunnon valtaan? Näytä heille aito myötätunto. Paras kuvaus on
kriisiraskauskeskusten päivittäinen työ, jossa vakavasti ahdistuneet naiset
voivat puhua toisten naisten, vapaaehtoisten, kanssa, joilla ei ole mitään
taloudellista motiivia käyttää hyväkseen heidän ahdinkoaan ja jotka pyrkivät
vain osoittamaan heille rakkautta. Keskukset tarjoavat ilmaiseksi palveluja
kuten raskaustestejä, lääketieteellisiä lähetteitä, informaatiota abortista ja
adoptoinnista, elämäntavan neuvontaa, pitkäaikaista ohjausta, vaatteita ja
tarvikkeita sekä äidille että lapselle, tietoa kirkon ja yhteiskunnan
palveluista, synnytysvalmennusta, vanhemmuuden opetusta, apua perheen yhteen
saattamiseen ja abortin jälkeisiä keskusteluryhmiä. Kaikista näistä hyvistä
töistä ne saavat osakseen perättömiä uutisointeja ”he välittävät vain
sikiöstä, eivät äidistä”, ”heti kun lapsi on syntynyt, he unohtavat hänet”,
”he kieltävät naisia ottamasta aborttia, mutta eivät anna heille mitään
tukea”. Aborttia puolustavat organisaatiot lähettävät näihin keskuksiin
säännöllisesti provokaattoreita, jotka teeskentelevät etsivänsä apua, mutta
joiden tarkoitus on saada neuvojat puhumaan tai käyttäytymään sopimattomasti.
Näin epätoivoisesti vääryys pyrkii oikeuttamaan itsensä! Kuitenkin
kriisiraskauskeskusten hiljaisella lempeydellä on todennäköisesti ollut
enemmän vaikutusta siihen, mitä tavalliset ihmiset ajattelevat abortista kuin
kaikella sillä, mitä aiheesta on kirjoitettu, ja niiden antama esikuva
henkilökohtaisesta ja uhrautuvasta rakkaudesta panee valtion sosiaalisten
järjestelmien massatuotetun ”myötätunnon” häpeään. (10)
Ehkä suurin syy siihen, miksi homoseksuaalisuuteen suhtaudutaan myönteisesti
mediassa, on se, että tätä asiaa pidetään synnynnäisenä. Ajatellaan, että
kyseessä on ihonvärin kaltainen ominaisuus, joten eikö ole oikein puolustaa
ihmisiä tällä perusteella? Eikö ole oikein tukea ihmisiä heidän seksuaalisissa
valinnoissaan?
Mikä on totuus
aiheesta? Monet homoseksuaalit itse kieltävät asian synnynnäisyyden. Jotkut
voivat väittää asiaa synnynnäiseksi, mutta useat myöntävät, että saman
sukupuolen seksuaalisella viettelyllä ja olosuhteilla on ollut merkitystä
heidän taipumustensa synnyssä. Nämä olivat yleisiä käsityksiä myös
psykologiassa muutamia vuosikymmeniä sitten.
Kyseessä on siten
samanlainen asia kuin katkeruus tai miksi rikolliset tulevat yleensä
tietynlaisista olosuhteista. Kukaan ei voi valita kasvuolosuhteitaan ja mitä
hänelle on tehty, mutta jokainen ihminen voi jossakin määrin itse valita,
haluaako hän antaa anteeksi, tuleeko hänestä rikollinen tai
homoseksuaalisuuden harjoittaja. Hänellä voi olla kiusaus näihin asioihin,
mutta hän voi valita, miten hän haluaa elää:
Luin kiinnostavan asiantuntijan
tekemän tutkimuksen, jossa hän oli tehnyt kyselyn saadakseen selville, miten
moni aktiivi homoseksuaali ajatteli syntyneensä tällaiseksi.
Kahdeksankymmentäviisi prosenttia haastatelluista koki, että homoseksuaalisuus
oli opittu käyttäytymismuoto, joka aiheutui kodin varhaisesta tuhoisasta
vaikutuksesta ja toisen ihmisen kohdistamasta viettelyksestä.
Kun nykyään tapaan
homoseksuaalin ensimmäinen kysymykseni yleensä on: ”Kuka sytytti sinut tähän?”
Kaikki voivat antaa vastauksen kysymykseeni. Sitten kysyn: ”Mitä sinulle ja
seksuaalisuudellesi olisi tapahtunut, ellei tiesi olisi leikannut setäsi
elämää? Tai jos serkkusi ei olisi ilmestynyt elämääsi? Tai jos isäpuoltasi ei
olisi ollut? Miten olisi voinut käydä?” Silloin kellot alkavat soida. He
sanovat: ”Ehkä, ehkä, ehkä.” (11)
Ole ei kuitenkaan usko, että
olisi olemassa jonkinlainen ”homogeeni”. Hän uskoo, että homoseksuaalisten
tunteiden syyt ovat monimutkaisemmat, ja viittaa muun muassa siihen, että hän
tuntee monia identtisiä kaksosia, joista toinen on homoseksuaali mutta toinen
ei.
Omalla
kohdallaankin Ole uskoo vaikuttaneita tekijöitä olleen useita. Merkitystä on
ollut muun muassa lapsuuden mutkikkaalla ja huonolla isäsuhteella.
Ole ei säästele
sanojaan, kun hän kertoo lapsuudenaikaisesta isäsuhteestaan. Lapsena hän koki
isän poissaolevaksi. Lisäksi Ole pelkäsi isää. Isä saattoi saada voimakkaita
raivokohtauksia, ja jokusen kerran Ole koki isän nöyryyttävän häntä
julkisesti. Ole sanoo kiertelemättä, että hän inhosi isää. (12)
Harri on kiinnostunut
tiedotusvälineissä käytävästä homokeskustelusta, samoin kuin
homoseksuaalisuutta koskevasta tutkimuksesta. Hän on vakuuttunut siitä, ettei
homoudella juuri ole tekemistä synnynnäisten seikkojen kanssa. Hän perustelee
kantaansa muun muassa sillä, että on usein helppo saada selville, miksi
ihmisillä on homoseksuaalisia tunteita. Yleensä he ovat seksuaalisen
väkivallan uhreja tai heillä on vaikea suhde vanhempiinsa tai ikätovereihinsa.
”Se on vakuuttanut
minut siitä, ettei ensi sijassa ole kysymys geeneistä. Ei se minusta silti
mahdotonta ole, että joillakin ihmisillä voi olla geenejä, joiden takia he
saavat helpommin homoseksuaaleja tunteita”, Harri sanoo. (13)
Omalla kohdallaan Tepi uskoo
homoseksuaalisuuden johtuvan siitä, että hänellä on jonkinlainen tunnevajaus,
jota hän yrittää täyttää. Tepi sanoo pelänneensä lapsena isää ja hänellä on
vieläkin ”semmonen kammo miehiä kohtaan”. Tepi sanoo etsivänsä naisista äitiä.
Vaikka Tepi miettii syitä lesbouteensa, hän kuitenkin samassa yhteydessä
toteaa naisiin ihastumisestaan:
”ku se on niinku menny jotenki järisyttävän luonnollisesti, mä oon joskus
oikein ihmetelly, et miten se voi mennä silleen. Toisaalta hän uskoo, että
tähänkin on olemassa jokin syy.
Tepi ei usko, että
homoseksuaalisuus johtuisi geeneistä tai että ihminen voisi olla syntymästään
asti homo tai lesbo. Hänen mielestään ihminen kasvaa homoksi tai lesboksi,
myös ilman mitään erityisiä häiriöitä. (14)
Minua niin kuin monia homoja
tietysti askarruttaa, mistä homoseksuaalisuus johtuu. Olen sitä mieltä, että
lapsen persoonallisuus muotoutuu kolmen ensimmäisen ikävuoden aikana, myös
seksuaalisesti. Tähän vaikuttavat sekä ympäristö että ihmisen biologia. En
usko lainkaan siihen, että homoseksuaalisuus olisi periytyvää.
Sukulaismiehelleni homouteni on kova pala nimenomaan siksi, että he pelkäävät
sen periytyvyyttä. (15)
Mediassa kritisoidaan usein sitä, että sekoitetaan kristillinen usko
politiikkaan. Ajatellaan, että on sopimatonta puhua uskosta poliittisten
päätösten yhteydessä. Sitä saatetaan pitää amerikkalaisena fundamentalismina
tai suhtaudutaan siihen muuten vain torjuvasti.
Ovatko nämä
ihmiset kuitenkaan ajatelleet asiaa kovin syvällisesti? Ovatko he ottaneet
huomioon seuraavia seikkoja?
Ensinnäkin jokaisella ihmisellä
on maailmankatsomus. Sellaista ihmistä ei olekaan, jolla ei olisi jotain
maailmankatsomusta, jonka mukaan hän arvioi asioita. Jos jollain ei ole
kristillinen maailmankatsomus, täyttää jokin muu näkemys hänen mielensä.
Hänellä on jokin näkemys, vakaumus ja maailmankuva, ja hän toimii sen mukaan.
Tältä pohjalta syntyvät myös kaikki poliittiset päätökset. Se voi merkitä
politiikan kentällä mm. sitä, että joku ajaa luonnonsuojelun asiaa, koska
kokee sen arvokkaaksi. Tai jollakin on mielessään työväen aate ja työläisten
oikeudet, jotka hän kokee tärkeiksi. Kaikilla on tavoitteita, joihin he
pyrkivät, koska heillä on maailmankatsomus ja koska he kokevat ajamansa asiat
arvokkaaksi. Ihmistä ilman maailmankatsomusta ei ole. Myös marxismi-leninismi,
joka aikanaan hallitsi lähes puolta maailmaa, on syntynyt tällä tavoin. Niinpä
jos kristillinen maailmankatsomus ei ohjaa ihmisen ja poliitikon elämää, tulee
sen tilalle jokin toinen maailmankatsomus.
Useimmilla poliitikoilla on
varmasti hyviä tavoitteita. Kaikissa puolueissa on myös poliitikkoja, jotka
ovat lahjakkaita talousasioissa, sosiaaliasioissa tai muilla alueilla. On
hyvä, jos heidän lahjakkuuttaan ja asiantuntemustaan käytetään hyväksi hyvien
asioiden saattamisessa voimaan. Lahjakkaimmat ja asiantuntevimmat henkilöt
pitäisi löytää joka tehtävään.
Ei ole kuitenkaan
aivan sama, mikä maailmankatsomus ihmistä hallitsee. Kun hylätään kristillinen
maailmankatsomus, tulee tilalle toisenlainen maailmankatsomus. Se voi ilmetä
seuraavilla tavoilla:
1. Näkemys Jumalasta
vääristyy tai hylätään kokonaan usko Jumalaan. Ei uskota Jumalaan luojana
ja tuomarina. Niinpä epäusko Jumalan tuomioon ja oletus, ettei ihminen ole
kenellekään vastuussa tekemisistään tämän elämän jälkeen, saattaa vaikuttaa
hänen käytökseensä. Hän saattaa ajatella, ettei hän joudu koskaan tilille
tekemisistään ja vääryyksistään muita kohtaan.
2. Näkemys ihmisestä
vääristyy. Ei nähdä, että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia ja arvokkaita
Jumalan edessä, koska heidät on tehty Jumalan kuviksi. Se voi johtaa ihmisten
luokitteluun arvokkaisiin ja vähemmän arvokkaisiin rodun, toimintakyvyn tai
muun ominaisuuden perusteella. Se voi johtaa myös siihen, ettei kunnioiteta
muita poliittisia kantoja edustavia henkilöitä.
Viimeinen vuosisata on antanut
hyviä näyttöjä siitä, mitä maailmankatsomus merkitsee. Myös Hitler ja Stalin
harjoittivat politiikkaa, mutta heidän elämässään Jumala ei ollut keskiössä.
Esim. Hitler jakoi ystävilleen filosofi Friedrich Nietzschen kirjoja. Tämä
filosofi puhui kirjoissaan mm. Jumalan kuolemasta ja yli-ihmisestä.
Kumpikin näistä
henkilöistä, Hitler ja Stalin, uskoi myös evoluutioon, vaikkei tämän teorian
perusoletusta ”yksinkertaisesta - monimutkaiseksi” ole voitu vieläkään
osoittaa todeksi. Myöskään elämän syntyä ei ole voitu osoittaa todeksi.
Niinpä Stalinin
elämänkerrassa, jonka on kirjoittanut Stalinin hyvä ystävä E. Yaroslavsky,
kerrotaan, kuinka uskonnollisen kasvatuksen saanut ja teologiaa opiskellut
Stalin tulee ateistiksi luettuaan Darwinin teoksen. Se tapahtui 13-vuotiaana.
Sen jälkeen hän alkoi käännyttää ystäviäänkin ”uuteen uskoon” lainaamalla
heille Darwinin kirjoja. Tämä osoittaa, ettei ole aivan sama, mikä
maailmankatsomus ihmistä hallitsee. Jälkeenpäin voi arvuutella, mitä olisi
tapahtunut, jos Darwinin kirjaa ei olisi ollut tai Stalin ei olisi saanut sitä
käsiinsä. Ehkä historia olisi muodostunut aivan toisenlaiseksi.
Entä Hitler? Myös
hän oli evoluutioteorian kannattaja. Juuri ennen toista maailmansotaa Hitler
julisti eräässä puheessaan: ”[Kuka tahansa] joka on pohtinut maailman
järjestystä, ymmärtää, että se perustuu sodan kaltaiseen luonnonvalintaan.”
(16)
P. Hoffman
kirjoitti kirjassaan Hitler’s Personal Security lisää tästä aiheesta:
Hitler uskoi darvinististen
periaatteiden mukaiseen taisteluun ihmiselämässä, jonka pakottamana kaikkien
ihmisten täytyy yrittää hallita toisiaan. Ilman taistelua he rappioituisivat
ja tuhoutuisivat… Jopa oman tappionsa edessä huhtikuussa Hitler ilmaisi
uskonsa vahvimpien eloonjäämiseen ja julisti slaavilaisten ihmisten
todistaneen olevansa vahvempia. (17)
Kuten todettiin alussa, eivät median edustajat yleensä usko Raamattuun. Heille
se edustaa vanhentunutta maailmankuvaa, joka ei pidä paikkaansa. Heidän
mielestään nykyajan moderni ja edistyksellinen ihminen on järkevä hylätessään
ne opetukset, joita Jeesus ja apostolit toivat esille. Sen takia monet heistä
suhtautuvat kielteisesti kaikkeen kristilliseen opetukseen ja käsityksiin.
Heillä ei ole uskoa näihin asioihin. Jotkut voivat myös etsiä virheitä niistä
ihmisistä, jotka edustavat kristillisyyttä. Se on helppoa, koska kukaan ei ole
täydellinen.
Entä jos Raamatun
ja varsinkin Uuden testamentin opetus on totta? Entä jos nykyihmiset ovat
väärässä mutta Jeesus ja apostolit oikeassa? Siinä tapauksessa useat ihmiset
ovat menneet harhaan. Lisäksi tiedotusvälineiden edustajat ja mediahenkilöt
ovat vakavan paikan edessä. He ovat johdattaneet ihmisiä eroon Jumalasta ja
suosineet vääriä elämäntapoja ja opetuksia. Se on voinut ilmetä mm.
seuraavilla alueilla:
- (Matt 12:34-37) Te
kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te saattaisitte hyvää puhua, kun itse olette
pahoja? Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.
35 Hyvä ihminen tuo hyvän
runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa.
36 Mutta minä sanon
teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän
tekemän tili tuomiopäivänä.
37 Sillä sanoistasi sinut
julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi."
- (Ef 5:6)
Älköön kukaan pettäkö teitä tyhjillä puheilla, sillä semmoisten tähden kohtaa
Jumalan viha tottelemattomuuden lapsia;
- (Jaak 4:11,12)
Älkää panetelko toisianne, veljet. Joka veljeään panettelee tai
veljensä tuomitsee, se panettelee lakia ja tuomitsee lain; mutta jos sinä
tuomitset lain, niin et ole lain noudattaja, vaan sen tuomari.
12. Yksi on lainsäätäjä ja
tuomari, hän, joka voi pelastaa ja hukuttaa; mutta kuka olet sinä, joka
tuomitset lähimmäisesi?
Pieni lainaus osoittaa, miten
median edustajat toisinaan toimivat. He syyllistyvät juoruiluun tai
panetteluun, mikä voi tuhota ihmisten elämän tai ehkä hengellisen
palvelustyön. Heidän puheensa vaikuttaa kuin syöpä kuten Paavali kirjoitti
eräistä aikansa ihmisistä (2 Tim 2:16-18: Mutta pysy erilläsi epäpyhistä ja
tyhjistä puheista, sillä niiden puhujat menevät yhä pitemmälle
jumalattomuudessa, ja heidän puheensa jäytää ympäristöään niinkuin syöpä…ja he
turmelevat useiden uskon.). Se voi myrkyttää yhteiskunnan hengellisen ja
muun ilmapiirin. Etsiessään kohujuttua epätäydellisistä ihmisistä ja
yrittäessään saada ihmisten huomiota jutuillaan, toimittajat voivat unohtaa
ihmiset niiden takana:
Mies kertoi toimittajista,
jotka olivat kirjoittaneet skandaalijuttuja toisistaan, ja siitä, millaisen
lopun heistä monet olivat saaneet. Samalla hän pyysi, etten kertoisi eteenpäin
nimiä. Sen lupauksen olen pitänyt. Niitä totuuksia, jotka tulivat esille
keskustelumme aikana, en ole kuitenkaan voinut koskaan unohtaa. Mies ilmaisi
asian tähän tapaan: ”Me mediaväki ajattelemme, että olemme kaiken arvostelun
yläpuolella. Pidämme itseämme usein ylevänä rotuna, joka saa lehdistönvapauden
tinkimättömän vaatimuksen suojissa sanoa aivan mitä haluaa.”
”Unohdamme
kuitenkin ihmiset sanojen takana”, hän lisäsi. ”Meille tarkoitus pyhittää
keinot. On samantekevää, kuinka paljon niiden henkilöiden perhe, vaimo, lapset
ja omaiset joutuvat kärsimään, joista kirjoitamme.” Näin tapahtui siitä
huolimatta, että asiat olivat hänen mielestään silloin Norjassa paremmin kuin
monessa muussa maassa.
Tämän miehen
”journalistiikan luento” sai minut ajattelemaan kylvämistä ja leikkaamista.
Joskus elämä pysäyttää meidät. Sekä Raamatussa että antiikin maailmassa
vallitsee harvinainen yksimielisyys käsitteestä nemesis, jumalten kosto, eli
toisin sanoen se, minkä teemme toisille, tapahtuu meille itsellemme. (18)
Joka ilta voidaan nähdä kymmeniä
väkivallantekoja tai murhia, jotka antavat ihmisille vääriä malleja. Vaikka
väkivalta tapahtuu virtuaalitodellisuudessa kuten tietokonepelissä, on se
kuudennen käskyn (Älä tapa!) rikkomista. Tällaisella aineistolla on
varmasti vaikutusta jokaisen sisimpään. Väkivalta ja seksiviihde turruttaa
jokaisen. Monet nykyaikana tapahtuneet pahoinpitelyt ovat raaistuneet, johon
osasyynä voidaan pitää television vaikutusta.
Ne vievät kuitenkin ihmisen eroon
Jumalasta ja kadotukseen. Niinpä kun näillä kanavilla suositaan vääriä
elämäntapoja ja -malleja, on se haitaksi niitä seuraaville ihmisille. He
joutuvat väärien tapojen lumoon ja menettävät sielunsa. Näin tapahtuu, mikäli
esim. seuraavat Uuden testamentin jakeet ovat totta. Niissä puhutaan
haureellisuudesta ja himoista mutta myös aviorikoksista ja pettämisestä. Kun
median edustajat tuovat ohjelmissaan esille elämäntapoja ja -malleja, joita
Jumala vihaa, ovat he silloin vastakkain Jumalan kanssa. Vai mitä muuta
voitaisiin seuraavien jakeiden perusteella päätellä? Jos myös itse katsomme
yliolkaisesti näitä opetuksia seuraavissa jakeissa, olemme aivan samassa
tilanteessa:
- (Matt 16:4)
Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä, mutta
sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonaan merkki." Ja hän jätti heidät ja
meni pois.
- (Hebr 13:4) Avioliitto
pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna;
sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee.
- (Jaak 1;14,15) Vaan jokaista
kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee;
15. kun sitten himo on tullut
raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se
kuoleman.
- (Hoos 5:4)
Heidän tekonsa eivät salli heidän kääntyä Jumalansa puoleen, sillä
haureuden henki on heidän sisimmässänsä eivätkä he tunne Herraa.
- (Ilm 2:21)
Ja minä olen antanut hänelle aikaa parannuksen tekoon, mutta hän ei tahdo
parannusta tehdä eikä luopua haureudestaan.
Kuten todettiin, jos Raamattu ja varsinkin Uusi testamentti ovat totta, ovat
useimmat median edustajat vakavan paikan edessä. Se johtuu siitä, että he ovat
johdattaneet ihmisiä eroon Jumalasta ja suosineet vääriä elämäntapoja ja
opetuksia. Jos Jeesuksen ja apostolien opetukset ovat totta, he käytännössä
johtavat muita helvettiin. Tavallinenkin ihminen voi syyllistyä moniin
virheisiin, mutta ohjelmien tekijät ja levittäjät vaikuttavat oman elämänsä
lisäksi miljooniin ihmisiin. Siksi heidän vastuunsa Jumalan edessä on
moninkertainen. Näin voimme nähdä mm. seuraavista jakeista:
- (Luuk 12:47,48) Ja sitä
palvelijaa, joka tiesi herransa tahdon, mutta ei tehnyt valmistuksia eikä
toiminut hänen tahtonsa mukaan, rangaistaan monilla lyönneillä.
48. Sitä taas, joka ei tiennyt,
mutta teki semmoista, mikä lyöntejä ansaitsee, rangaistaan vain muutamilla
lyönneillä. Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon
vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään.
- (Jaak 3:1) Veljeni,
älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me
saamme sitä kovemman tuomion.
- (Matt 18:6,7) Mutta joka
viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että
myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren
syvyyteen.
7. Voi maailmaa
viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla; mutta voi sitä ihmistä,
jonka kautta viettelys tulee!
Viittaukset:
1.
Tapio Puolimatka: Tiedekeskustelun avoimuuskoe, s. 97,98
2. Scott M. Huse: Evoluution romahdus, s. 101,102
3.
Kimmo Pälikkö: Taustaa 2, kehitysopin kulisseista, s. 41,42
4. Scott M. Huse: Evoluution romahdus, s. 25
5. William Lane Craig: Valveilla (On Guard), s. 148,149
6.
James W. Sire: Missä maailmassa? Maailmankatsomusten perusteet
puntarissa (The Universe Next Door.
A Basic World View Catalog), s. 36,37
7. Loren Cunningham / Janice Rogers: Kirja joka muuttaa
kansat (The Book that Transforms Nations), s. 133
8.
Michael Harry, Ulla Järvilehto, Markus J. Viljanen: Anna lapsen elää,
s. 23
9. Suomen
kuvalehti, n:o 15, 10.4.1970
10.
J. Budziszewski: Tätä emme voi olla tietämättä (What We Can’t Not Know.
A Guide), s. 279
11. Bill Hybels: Kristityt seksihullussa kulttuurissa
(Christians in a Sex Crazed Culture), s. 132
12.
Espen Ottosen: Minun homoseksuaalit ystäväni (”Mine homofile venner”),
s. 104
13.
Espen Ottosen: Minun homoseksuaalit ystäväni (”Mine homofile venner”),
s. 131
14.
Lesboidentiteetti ja kristillisyys, s. 87, Seta julkaisut
15.
Sinikka Pellinen: Homoseksuaalinen identiteetti ja kristillinen usko,
s. 77, Teron kertomus
16. Malise Ruthven: Fundamentalismi (Fundamentalism: A
Very Short Introduction), s. 32
17. Peter Hoffman: Hitler’s Personal Security, s. 264
18. Emmanuel Minos: Ovet suljetaan (Det Har Ringt For
Tredje Gang), s. 69, 70
Tosiasiassa kristillinen usko ei ole ristiriidassa nykytieteen, empiiristen havaintojen tai laboratoriokokeiden kanssa. Todellinen ristiriita vallitsee siinä, miten menneisyyttä selitetään ja tulkitaan eri maailmankatsomusten kautta. Kyseessä on vastakkainasettelu kahden menneisyyteen liittyvän uskomuksen välillä, joista kumpaakaan ei voida suoraan todistaa tieteellisesti kokeellisella metodilla.
Alkuräjähdysteoria on vastoin kaikkia nykyisiä luonnontieteellisiä havaintoja sekä tervettä maalaisjärkeä. Aineen ja maailmankaikkeuden syntyä itsestään tyhjästä ei voida osoittaa todeksi. Siitä huolimatta sitä pidetään yllä naturalistisena uskomuksena ja ainoana sallittuna selitysmallina vallitsevassa mediassa.
Elämällä on kiistatta oltava alku, mutta tiede ei ole löytänyt yhtäkään todistetta sen puolesta, että elämä voisi syntyä itsestään elottomasta aineesta. Solujen ja elämän monimutkaiset rakenteet vaativat toimiakseen älyä ja suunnittelua. Spontaani elämän synty onkin pelkkä todistamaton oletus, jota pidetään yllä pelkkien mielikuvien avulla.
Vuoden 1925 kuuluisa apinaoikeudenkäynti kääntyi julkisuudessa evoluutioteorian voitoksi väärien mielikuvien vuoksi. Tosiasiassa oikeudenkäynnissä suurena todisteena käytetty 'Nebraskan ihminen' osoittautui myöhemmin täydeksi virheeksi, sillä löydetty hammas kuului todellisuudessa sukupuuttoon kuolleelle sialle. Tämä osoittaa, kuinka heppoisin perustein evoluutiomallia on ajettu yhteiskuntaan.
Älykäs suunnittelu kielletään ateistitiedemiesten toimesta ja mediassa puhtaasti heidän naturalistisen ja materialistisen maailmankuvansa takia, ei siksi etteikö todisteita olisi. Kuitenkin ihmisten valmistamat hienoimmatkin tavarat ovat äärettömän yksinkertaisia verrattuna luonnon uskomattomiin rakenteisiin. Tiedemiehet itsekin jatkuvasti etsivät ja kopioivat luonnosta ideoita parantaakseen omia keksintöjään.
Mediassa ei aina hyökätä niinkään luomista sinänsä vastaan, vaan nimenomaan Raamatun ilmoittamaa, äskettäin tapahtunutta luomista vastaan. Pitkät aikakaudet ja miljoonat vuodet ovat ateistisen mallin elinehto, jotta evoluutio näyttäisi mahdolliselta. Lukuisat luonnossa ja avaruudessa tehtävät todelliset havainnot kuitenkin sotivat näitä miljoonia vuosia vastaan.
Jeesuksen ja apostolien opetukseen pohjautuva kristillinen moraali ei ole vanhentunutta, vaikka media sen sellaiseksi maalaakin. Nykyaikana yhteiskunnassa on siirretty oikean ja väärän rajoja yhä liberaalimpaan suuntaan, mikä on suurin syy nykyisiin moraalikiistoihin. Tämä näkyy selvästi esimerkiksi keskusteluissa seksuaalisuuden oikeista rajoista tai siitä, onko abortti oikein.
Moraali ja käsitys oikeasta ja väärästä ei ole sokean evoluution tai pelkän ihmisen oman kehityksen tuote, vaan se on Jumalan meihin luoma ominaisuus ja omatunto. Koska tämä moraalilaki on asetettu meihin ulkopuolelta, se toimii epäsuorana ja vahvana viittauksena Jumalan olemassaoloon. Samalla se muistuttaa ihmistä siitä, että olemme tilivelvollisia Luojallemme ja että edessä on tuleva tuomio.
Kyllä voi, sillä jokaisella ihmisellä ja päättäjällä on aina jokin maailmankatsomus, jonka kautta hän arvioi asioita tai tekee politiikkaa. Ei ole laisinkaan yhdentekevää, mikä maailmankatsomus yhteiskuntaa ja sen johtajia vallitsee, kuten viime vuosisadan synkkä historia totalitaarisine järjestelmineen osoitti. Jos kristillinen maailmankatsomus hylätään, tilalle tulee järjestelmä, jossa hylätään viimeinen tuomio ja vastuu teoista, jolloin myös ihmiskuva vääristyy.
Media toimii nykyajassa voimakkaana eksyttäjänä, joka hukuttaa Jumalan äänen ja Raamatun totuuden alleen. Nykyisillä TV-kanavilla ja viihdeohjelmissa turhat puheet, raaka väkivalta sekä haureellisuus ja himojen mukaan eläminen ovat tyypillisiä ja ihannoituja pääaiheita. Uuden moraalin nimissä puhutaan usein rakkaudesta ja ihmisoikeuksista, mutta media jättää kokonaan huomiotta sen, että monet näistä teoista ovat edelleen synnillisiä ja vääriä Jumalan silmissä.
Tiivistelmä
Sisällys:
Esipuhe
1. Edustaako kristillinen usko tieteenvastaisuutta, kuten mediassa saatetaan esittää?
Tosiasiassa ei ole ristiriitaa nykytieteessä, tieteen havainnoissa ja laboratoriokokeissa. Ristiriita on siinä, miten menneisyyttä selitetään ja tulkitaan.
Vastakkain on kaksi menneisyyteen liittyvää uskomusta. Ovatko maailmankaikkeus ja elämä syntyneet itsestään vai Jumalan luomistyön seurauksena? Näitä asioita ei voi todistaa tieteellisesti, koska menneisyyteen ei voi palata. Voidaan ainoastaan päätellä, mihin suuntaan todisteet viittaavat
Alkuräjähdysteoria on vastoin kaikkia nykyhavaintoja ja vastoin tervettä maalaisjärkeä
Elämällä on oltava alku, mutta ei ole löydetty yhtään todistetta sen puolesta, että elämä olisi voinut syntyä itsestään
1925 oli ns. apinaoikeudenkäynti, joka kääntyi evoluutioteorian voitoksi. Tosiasiassa todisteena käytetty Nebraskan ihminen koostui vain yhdestä hampaasta, jonka myöhemmin todettiin kuuluvan sukupuuttoon kuolleelle sialle
Ateistitiedemiesten toimesta ja mediassa yleensä kielletään älykäs suunnittelu luonnossa heidän naturalistisen maailmankuvansa takia. Kuitenkin ihmisten valmistamat tavarat ovat äärettömän yksinkertaisia verrattuna luonnon rakenteisiin, joista tiedemiehet itsekin etsivät ideoita parantaakseen valmistamiaan tavaroita
Mediassa ei aina hyökätä niinkään luomista vastaan, vaan äskettäin tapahtuvaa luomista vastaan, vaikka lukuisat seikat ovat miljoonia vuosia vastaan
2. Onko kristillinen moraali, jota pohjautuu Jeesuksen ja apostolien opetukseen, vanhentunutta, kuten mediassa usein esitetään?
Ovatko kaikki teot oikein vai onko edelleen vääriä tekoja? Nykyaikana on siirretty oikean ja väärän rajaa yhä enemmän, ja se on syy, miksi on kiistoja moraalikysymyksistä, kuten seksuaalisuuden oikeista rajoista tai onko abortti oikein
Onko moraali eli käsitys oikeasta ja väärästä ihmisestä ja evoluution seuraus vai onko se Jumalan meihin laittama ominaisuus?
Jos käsitys oikeasta ja väärästä on Jumalan meihin laittama ominaisuus, on se epäsuora viittaus Jumalan olemassaoloon ja tulevaan tuomioon
Muita näkökulmia. Mediassa puhutaan uuden moraalin yhteydessä usein rakkaudesta, tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista, mutta ei oteta huomioon, että jotkut teot ovat edelleen vääriä Jumalan silmissä
Onko abortti naisen oikeutta päättää omasta ruumiistaan vai murha?
Onko homoseksuaalisuus synnynnäistä?
3. Kristillisyys ja politiikka, voiko niitä yhdistää keskenään?
Jokaisella on maailmankatsomus, jonka mukaan hän arvioi asioita tai tekee politiikkaa
Ei ole yhdentekevää, mikä maailmankatsomus ihmistä vallitsee, kuten viime vuosisata osoitti. Jos hylätään kristillinen maailmankatsomus, tulee tilalle muu maailmankatsomus, kuten natsismi tai kommunismi
Media ja Jumala vastakkain
Turhat puheet ovat TV-kanavilla tavallisia
Kun Jeesuksen sanojen mukaan
meidän on tehtävä tili jopa jokaisesta turhasta sanasta, tapahtuu tätä
TV-kanavilla usein. Niissä on kiroilua, Jumalan pilkkaa tai muita turhia
puheita. Kuitenkin sama asia toistuu myös omassa elämässämme. Emme aina muista
tai usko, että olemme vastuussa puheistamme. Niin ainakin seuraavat jakeet
osoittavat:
Väkivalta on tyypillistä TV-ohjelmissa
Haureellisuus ja himojen mukaan eläminen ovat tyypillisiä TV-ohjelmien aiheita
Media eksyttäjänä
Usein kysytyt kysymykset (UKK)
Edustaako kristillinen usko tieteenvastaisuutta, kuten mediassa saatetaan esittää?
Miten alkuräjähdysteoriaan tulisi suhtautua?
Onko elämän spontaanista synnystä olemassa tieteellisiä todisteita?
Mitä vuoden 1925 ns. apinaoikeudenkäynti opettaa evoluution todisteista?
Miksi älykäs suunnittelu luonnossa kielletään tiedemaailmassa ja mediassa?
Miksi media hyökkää erityisesti äskettäin tapahtunutta luomista vastaan?
Onko kristillinen moraali vanhentunutta, ja miksi yhteiskunnassa kiistellään moraalista?
Mistä ihmisen käsitys oikeasta ja väärästä on peräisin, ja mitä se merkitsee?
Voiko kristillisyyttä ja politiikkaa yhdistää keskenään?
Miten media toimii nykyään ihmisten eksyttäjänä suhteessa Jumalaan?
Lisää aiheesta:

