Etusivulle

Jarin kirjoituksia

 


 






Tartu kiinni
iankaikkiseen elämään!















Jeesus on tie ja
totuus ja elämä






 

Ihmiskunnan alkuhistoria

 

 

Tässä kirjoituksessa käsitellään ihmiskunnan alkuhistoriaa Raamatun valossa. Siinä puhutaan mm. luomisesta, ihmisen erityisasemasta, syntiinlankeemuksesta, vedenpaisumuksesta ja kieltensekoituksesta, jotka kuuluvat oleellisina osina ihmiskunnan alkuvaiheisiin. Ne ovat osa ihmiskunnan alkuhistoriaa, joista on tietoa muissakin lähteissä.

   Monille juuri edelliset asiat ovat ongelmallisia. He ajattelevat, etteivät ne voi pitää paikkaansa. Siksi he torjuvat kaikenlaiset puheet hengellisistä asioista ja Jumalasta. He eivät ota niitä vastaan, koska uskovat Darwinin teoriaan ja miljooniin vuosiin.

   Seuraavaksi lähdemme tutkimaan tätä aluetta. Jo etukäteen voidaan todeta, että monet todisteet sopivat paremmin yhteen sen kuvan kanssa, minkä Raamattu esittää kuin sen kanssa, mitä yleisesti uskotaan. On erittäin järkevää luottaa Raamatun ilmoitukseen myös näissä asioissa. Todisteita on sen verran riittävästi, että niiden perusteella voidaan vetää oikeita johtopäätöksiä maailman ja ihmiskunnan alusta.

 

1. Luominen

2. Lajiensa mukaan

3. Ihmisen erityisasema

4. Syntiinlankeemus

5. Vedenpaisumus

6. Ihmisen puhekyky, kieltensekoitus ja Baabelin torni

 

1. Luominen

 

- (1 Moos 1:1) Alussa loi Jumala taivaan ja maan

 

- (Room 1:19-22) sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.

20. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,

21. koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.

22. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet

 

- (Apt 17:22-27) Niin Paavali astui keskelle Areiopagia ja sanoi: "Ateenan miehet, minä näen kaikesta, että te suuresti kunnioitatte jumalia.

23. Sillä kävellessäni ympäri ja katsellessani teidän pyhiä paikkojanne minä löysin myös alttarin, johon oli kirjoitettu: 'Tuntemattomalle jumalalle'. Mitä te siis tuntemattanne palvelette, sen minä teille ilmoitan.

24. Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä,

25. eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken.

26. Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat,

27. että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää - hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä;

 

Kun lähdemme liikkeelle Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta, edellyttää se, että Jumala on luonut kaiken: taivaan ja maan sekä eläimet ja kasvit niihin. Me itse sekä maailmankaikkeus, jonka näemme ympärillämme, ei ole syntynyt itsestään vaan Jumalan kädestä. Muuten nämä asiat eivät olisi olemassa Raamatun mukaan.

   Millaisia todisteita voimme löytää luomisen puolesta? Millaisia ne ovat ja kuinka vakuuttavia ne ovat, vai onko kysymys pelkästä teoreettisesta vaihtoehdosta? Sitä lähdemme seuraavaksi tutkimaan.

 

Jotakin on olemassa. Ensinnäkin se seikka, että jotakin on olemassa, viittaa luomiseen. Jos tehdään tyhjäksi Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa mainittu luominen, ei silloin pitäisi olla mitään olemassa; ei elotonta eikä elävää maailmaa. Ei pitäisi olla tähtiä, kuuta, aurinkoa joka lämmittää, vuoria, meriä, vettä, ihmistä, leijonia, kirahveja, elefantteja, hyttysiä, lintuja, perhosia, matoja, kaloja, puita, kukkasia, porkkanoita, omenia, mansikoita, appelsiineja eikä mitään muutakaan. Kaikkien näiden ja muiden asioiden pitäisi olla olemattomia, jos luomista ei ole koskaan tapahtunut.

   Ongelma on kuitenkin siinä, että jotakin on olemassa ja edelliset asiat ovat myös olemassa. Se on niin suuri, mutta myös jokapäiväinen seikka, ettei sitä usein edes ajatella. Tällaiset yksinkertaiset tosiasiat edessämme pitäisi saada meidät heräämään unestamme. Niitä ei saisi pitää itsestäänselvyyksinä:

 

Ensimmäinen seikka, jonka jokainen meistä tajuaa ennen kuin alkaa ensinkään edes ajatella, on se, että jotakin on olemassa. Toisin sanoen kaikki maailmankatsomukset olettavat, että jotakin on olemassa sen sijaan, että mitään ei olisi. Tämä otaksuma on alkeellisuudessaan niin perustava, että monet meistä eivät ole siitä edes tietoisia. Pidämme sitä liian itsestään selvänä, että sitä kannattaisi edes mainita. Tietysti jotakin on olemassa! Niin todella onkin. Ja siinäpä se! Ellemme tätä oivalla, emme pääse mihinkään. Kuitenkin tämä seikka saattaa olla äärimmäisen merkittävä, kuten monet yksinkertaiset ”tosiasiat”, jotka ovat suoraan nenämme edessä. (1)

 

Mitään ei voi syntyä itsestään. Kun jotakin on olemassa, on seuraavaksi hyvä huomata, että nykyisellä maailmankaikkeudella ja elämällä on täytynyt olla alku ja etteivät ne ole voineet syntyä itsestään. On täytynyt olla hetki, jolloin aurinko on alkanut paistaa maan päälle ja elämä sykkiä, koska ikuisia nämä asiat eivät voi olla. Muuten esim. auringon energiavarastot olisivat loppuneet ajat sitten, ja lämpötila maapallolla olisi -273 astetta, joka on mahdoton elämälle. Ainut mahdollisuus on, että auringolla, elämällä ja maailmankaikkeudella on täytynyt olla alkuhetkensä jossakin menneisyydessä – se on asia, joka selvästi viittaa luomiseen:

 

”Jos joku haluaa kosmoksen olemassaolosta päätellä, että sillä täytyy olla jokin alkusyy, hänen päättelynsä ei ole missään kohdin ristiriidassa tieteellisen tietomme kanssa. Yhdelläkään tiedemiehellä ei ole käytettävissään ainoatakaan todistetta tai minkäänlaista tosiasiaa, jolla voisi vastustaa sellaista johtopäätöstä. Tämä on totta siinäkin tapauksessa, että alkusyytä täytyisi etsiä kolmiulotteisen maailmamme ulkopuolelta.” (Kvanttimekaniikan uranuurtaja ja fysiikan nobelisti Werner Heisenburg, 1901-1976) (2)

 

On tietysti totta, että useat tiedemiehet eivät usko maailmankaikkeuden, maapallon sekä elämän siinä saaneen alkunsa luomisen kautta, josta Ensimmäinen Mooseksen kirja kertoo. He kyllä poikkeuksetta myöntävät, että maailmankaikkeudella sekä elämällä on alku, mutta ajattelevat kaiken syntyneen itsestään ilman Jumalan osallisuutta asiaan. He ovat selostaneet, miten pelkästään luonnolliset syyt ja sattuma ovat aikaansaaneet nykyisen maailmankaikkeuden ja elämän. Tässä materialistisessa maailmankatsomuksessa ei ole sijaa Jumalalle.

   Mutta mihin tosiasiat viittaavat? Jos kaiken syntyminen itsestään on niin yksinkertaista, niin missä ovat todisteet spontaanista elämänsynnystä? Eikö tosiasia ole, kuten jokainen asioihin perehtynyt tiedemies tietää, ettei elämän synnyn ongelmaa ole ratkaistu? Laboratorioissa on kyllä yritetty saada selvyyttä asiaan, mutta siinä on täysin epäonnistuttu. Edelleen on syvä kuilu elävän ja elottoman aineen välillä eikä asiassa ole yhtään edistytty viimeisen sadan vuoden aikana.

   Johtopäätös siis on, että on erittäin järkevää uskoa luomiseen, joka mainitaan Raamatun alussa. Siihen on paljon järkevämpää uskoa kuin kaiken syntymiseen itsestään, koska onhan johdonmukaisempaa, että kaikella on tekijänsä. Tai jos itsestään synty on tieteellistä, pitäisi todisteet sen puolesta tuoda esiin, muuten kaikki on vain pelkkää puhetta ja sanahelinää, paljon melua tyhjästä. Kysymys ei ole tieteestä, vaan sokeasta uskosta asiaan, jota ei voida todistaa ja jolle ei löydy todisteita. On tietysti totta, ettei luomistakaan voi todistaa, koska menneitä olosuhteita ei voi palauttaa, mutta ainakin on järkevämpää uskoa siihen. Se on järkevämpää, koska se on ainoa mahdollinen vaihtoehto itsestään synnyn rinnalla eikä todisteita jälkimmäisen puolesta ole kuitenkaan voitu tuoda esiin.

 

Paul Davies: Kun aloin kirjoittaa tätä kirjaa, olin vakuuttunut, että tiede oli selvittämäisillään elämän synnyn mysteerin. – Olen käyttänyt vuoden tai kaksi tämän alan tutkimiseen ja olen nyt sitä mieltä, että tiedoissamme on valtava aukko. Meillä on luonnollisesti hyvä käsitys elämän synnyn ajasta ja paikasta, mutta itse tapahtumaketjun ymmärtämiseen on vielä pitkä matka. Tämä ymmärryksemme aukko ei ole pelkkää tietämättömyyttä joistakin teknisistä yksityiskohdista, vaan se on merkittävä käsitteellinen puute. …Monet tutkijat varovat väittämästä julkisesti, että elämän synty on mysteeri, vaikka suljettujen ovien takana he myöntävät avoimesti olevansa hämmentyneitä… (3)

 

Harvardin yliopiston biologian professori Andy Knoll: Yrittäessämme koota yhteen sen, mitä tiedämme elämän syvähistoriasta maaplaneetalla, elämän alkuperästä ja sen muodostumisen vaiheista, jotka johtivat ympärillämme näkyvään biologiaan, joudumme myöntämään, että se on hämärän peitossa. Emme tiedä, kuinka elämä alkoi tällä planeetalla. Emme tiedä tarkalleen, milloin se alkoi, emmekä tiedä missä olosuhteissa. (4)

 

2. Lajiensa mukaan

 

- (1 Moos 1:25) Jumala teki metsäeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja karjaeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikki maan matelijat, kunkin lajinsa mukaan. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.

 

Toinen seikka, mihin voidaan kiinnittää huomiota Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa, on, että Jumala teki eri eläimet ja kasvit lajiensa mukaan. Toisin sanoen jos Jumala on tehnyt nämä kasvit ja eläimet, ei Darwinin tunnetuksi tekemä evoluutioteoria voi silloin pitää paikkaansa. Jompikumpi näistä vaihtoehdoista on silloin väärä.

   Entä sitten todisteet? Viittaavatko ne Darwinin teoriaan, jonka mukaan elämä on alkanut yksinkertaisesta solusta ja kehittynyt sitten yhä kohti monimutkaisempia muotoja, vai viittaavatko ne siihen, että peruslajit olivat valmiina jo alusta alkaen?

   Vastaus on, että todisteita Darwinin teorian puolesta on yhtä vaikea löytää kuin todisteita spontaanin elämänsynnyn puolesta. Kaikki ne esimerkit, joilla yleensä on perusteltu lajien muutosta – Darwinin peipot, koivumittarit, vastustuskykyiset bakteerit – ovat aina muutosta ja vaihtelua vain lajien sisällä, mutta kyseessä ei ole kokonaan uuden lajin synty. Tällaisella pienellä vaihtelulla, jota on havaittavissa, ei voida perustella makroevoluutiota eli lajien muuttumista toiseksi. Todisteet sen puolesta puuttuvat edelleen, vaikka eräät tutkijat eivät halua tätä hyväksyä.

   On hyvä huomata, ettei Darwinkaan tuonut kirjassaan ”Lajien synty” esille yhtään esimerkkiä uuden lajin synnystä, vaikka kirja tunnetaan sillä nimellä. Hän ei siihen pystynyt, vaan osoitti hyviä esimerkkejä tavallisesta vaihtelusta mm. linnuissa, aivan kuten ihmisissä voi esiintyä valtavia eroja ulkonäössä, koossa ja kallonmuodossa. Esimerkit ns. evoluutiossa rajoittuvat aina tälle alueelle. Encyclopedia Britannica toteaa asiasta:

 

On painotettava, ettei Darwin koskaan väittänyt pystyneensä todistamaan evoluutiota tai lajien alkuperää. Hän väitti, että jos evoluutio on tapahtunut, monet selittämättömät tosiasiat saavat selityksensä. Evoluution puolesta puhuva todistusaineisto on siis epäsuoraa.

 

Katsomme muutamia lainauksia, jotka selvästi osoittavat, miten on syytä uskoa peruslajien olleen valmiina heti alusta alkaen kuten Ensimmäinen Mooseksen kirja osoittaa. Sillä kun välimuotoja ei löydy fossiiliaineistosta eikä nykyisestä eläimistöstä, ja sata vuotta kestäneet mutaatiokokeet bakteereilla ja banaanikärpäsillä eivät ole tuottaneet mitään tulosta, ei silloin jää muuta vaihtoehtoa kuin se, jonka Raamattu osoittaa. Perusryhmät ovat olleet valmiita alusta alkaen. Tätä monien evolutionistien on uskomattoman vaikea myöntää, mutta jos todisteet osoittavat toista, on ne syytä tuoda kaikkien nähtäville esim. valokuvan muodossa (välimuodot sekä tietysti todisteet elämän synnystä). Asia on niin yksinkertainen.

   Johtopäätös siis on, että on erittäin perusteltua uskoa eri peruslajien olleen erillisiä alusta alkaen kuten Ensimmäinen Mooseksen kirja osoittaa. Kasvit ja eläimet tehtiin omiksi lajeikseen, eikä niin, että ne kehittyivät sellaisiksi asteittaisen kehityksen kautta, kuten Darwinin teoriassa esitetään:

 

Brittiläinen bakteriologi Alan Linton: Tieteentekijät hylkäävät teoriat, jotka osoitetaan epätosiksi. Tältä pohjalta Elredge väittää, ettei 150 vuoden jälkeen tiede ole onnistunut kumoamaan evoluutioteoriaa ja siksi ”evoluutioteoria on voittanut. Toisin sanoen, evoluutioteoria lepää sen varassa, ettei tiede ole osoittanut teoriaa vääräksi. Hän uskoo, että evoluutioteoria voidaan testata tieteellisesti.

   Mutta missä on kokeellinen todistusaineisto? Tieteellisessä kirjallisuudessa ei ole mitään todistusaineistoa siitä, että yksi laji olisi kehittynyt toisesta lajista. Bakteerit ovat kaikkein yksinkertaisimpia esimerkkejä itsenäisestä elämästä ja ne sopivat ihanteellisen hyvin tällaiseen tutkimukseen. Yhden sukupolven elinikä on 20 – 30 minuuttia. Populaatio saavutetaan 18 tunnissa. Kuitenkaan bakteriologian 150 vuoden historia ei tarjoa mitään todistusaineistoa siitä, että yksi bakteerilaji olisi muuttunut toiseksi lajiksi huolimatta siitä, että populaatio on altistettu voimakkaille kemiallisille ja fysikaalisille mutageeneille ja että ainoastaan bakteereilla on kromosomien ulkopuolisia DNA-molekyylejä (plasmideja), jotka voivat siirtyä bakteerisuvusta toiseen. Koska ei ole mitään todistusaineistoa lajimuutoksista yksisoluisen elämän kaikkein yksinkertaisimmissa muodoissa, ei ole hämmästyttävää, ettei ole mitään todistusaineistoa evoluutiosta esitumallisista aitotumallisiksi soluiksi, puhumattakaan korkeampien monisoluisten organismien välisistä lajimuutoksista. (5)

 

Paleontologi Stephen Jay Gould: Välittävien muotojen äärimmäinen harvinaisuus fossiiliaineistossa pysyy jatkuvasti paleontologien ammattisalaisuutena. Oppikirjojamme koristavat evoluutiopuut sisältävät tosiasia-aineistoa ainoastaan haarojensa päissä ja taitekohdissa. Loppu on päättelyä, olipa se sitten kuinka järkevää tahansa, ei fossiilien todistusta - - En halua millään tavalla halventaa asteittaisen evoluutionäkemyksen potentiaalista pätevyyttä. Haluan vain huomauttaa, ettei sitä koskaan ’ole havaittu’ kallioissa…

    … Useimpien fossiililajien historia sisältää kaksi piirrettä, jotka ovat yhteensopimattomia asteittaisen evoluutionäkemyksen kanssa: (1) Pysyvyys. Useimmilla lajeilla ei ole mitään tietynsuuntaista muutosta elinaikanaan maan päällä. Ne ilmaantuvat fossiiliaineistoon näyttäen hyvin samanlaisilta kuin kadotessaan sieltä. Morfologiset muutokset ovat yleensä rajoittuneita ja ilman tiettyä suuntaa. (2) Yhtäkkinen ilmaantuminen. Kullakin maantieteellisellä alueella laji ei saa alkuaan asteittain esi-isiensä jatkuvien muutosten seurauksena. Se ilmaantuu yhtäkkiä ja ’täysin muodostuneena’’. (6)

 

Niles Eldredge: Me paleontologit olemme sanoneet, että elämän historia tukee [kertomusta asteittaisista sopeutumista edistävistä muutoksista], vaikka koko ajan tiedämme, ettei se tue sitä.

… Näyttää siltä, että jokainen uusi sukupolvi tuottaa muutaman nuoren paleontologin, jotka ovat innokkaita dokumentoimaan esimerkkejä evolutiivisista muutoksista fossiileissa. He ovat tietenkin aina etsineet muutoksia, jotka ovat luonteeltaan asteittaisia ja kehittyviä. Useimmiten heidän ponnistelunsa ovat jääneet vaille palkintoa – heidän fossiilinsa eivät ole ilmentäneet odotettua mallia, vaan ne ovat pysyneet lähes muuttumattomina - - Tämä erikoislaatuinen pysyvyys näytti kehityksellistä muutosta etsivästä paleontologista ikään kuin mitään evoluutiota ei olisi tapahtunut. Niinpä tutkimuksia, jotka dokumentoivat konservatiivista pysyvyyttä asteittaisen evolutiivisen muutoksen sijasta, pidettiin epäonnistuneina ja useimmiten niitä ei edes julkaistu. Useimmat paleontologit olivat tietoisia pysyvyydestä ja muutoksen puutteesta, jota kutsumme nimellä stasis. (7)

 

3. Ihmisen erityisasema. Kolmanneksi voidaan kiinnittää huomio ihmisen erikoisasemaan muun luomakunnan joukossa. Ihminen ei ole samalla tasolla eläinten kanssa, eikä ole polveutunut joistakin apinankaltaisista olennoista kuten on opetettu evoluutioteoriassa. Sellaisia mainintoja ihmisen alkuperästä ei esiintyne vanhoissa nuolenpääkirjoi-tuksissa, muissa teksteissä ja ihmisten perimätiedossa. Sen sijaan niissä mainitaan useaan kertaan ihmisen luomisesta, syntiinlankeemuksesta, vedenpaisumuksesta, jopa kieltensekoituksesta, joista Ensimmäinen Mooseksen kirja kertoo. Nämä tarinat ovat lähempänä Raamatun kirjoituksia, vaikka niissä onkin jonkin verran eroja.

   Miten ihmisen erityisasema sitten ilmenee ja miten hän poikkeaa muusta luomakunnasta? Se tulee ilmi mm. seuraavilla tavoilla:

   Ensiksi voidaan mainita se, että meidät luotiin Jumalan kuvaksi. Me olemme jollakin tavalla Jumalan kaltaisia niin, että me

 

olemme persoonallisia, koska Jumala on persoona.

meillä on kyky asettua itsemme ulkopuolelle

meillä on itsetajunta ja äly, joka on eläinten yläpuolella

meillä on luovuus eli kyky suunnitella ja tehdä monimutkaisia asioita  

meillä on moraali eli kyky ymmärtää oikea ja paha

 

Jumalan kuva on siis selvästi nähtävissä vielä ihmisessä, vaikka se moraaliselta kannalta onkin vääristynyt syntiinlankeemuksessa. Me olemme saaneet sen perintönä jo luomisesta lähtien:

 

- (1 Moos 5:1,2) Tämä on Aadamin sukuluettelo. Kun Jumala loi ihmisen, teki hän hänet Jumalan kaltaiseksi.

2. Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi ja siunasi heidät ja antoi heille nimen ihminen, silloin kun heidät luotiin.

 

Nykyaikana ero ilmenee siinä, että ihminen rakentaa, lentää lentokoneella ja raketeilla, kirjoittaa, harjoittaa maanviljelystä, puhuu sekä käyttää useita teknisiä ratkaisuja. Jos ihmisen alkuperä ei poikkeaisi muista eläimistä tai se sai alkunsa jostain alkusolusta tai jopa nuppineulan kokoisesta tilasta alkuräjähdyksessä, eivät edellä mainitut asiat olisi varmastikaan mahdollisia. Niitä olisi vaikea selittää pelkällä sattumalla. Todennäköisempi on se vaihtoehto ja Raamatun opetus, että ihminen on erityisasemassa Jumalan silmissä ja erillään eläimistä.

   Ihmisen erityisasema Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa ilmenee myös siinä, että hän antoi nimet muille eläimille, mitä tapahtuu nykypäivänäkin. Eläimet ja ihminen olivat mukana jo luomakunnan alkuvaiheissa (Mark 10:6: Mutta luomakunnan alusta Jumala on luonut heidät mieheksi ja naiseksi) ja ihminen nimesi kaikki eläimet. Tämä on oikea historiallinen järjestys tapahtumille ja on osoituksena ihmisen erosta muuhun luomakuntaan ja eläimiin nähden. Kysymys on erosta, joka oli olemassa jo alusta, luomisesta lähtien:

 

- (1 Moos 2:19) Ja Herra Jumala teki maasta kaikki metsän eläimet ja kaikki taivaan linnut ja toi ne ihmisen eteen nähdäkseen, kuinka hän ne nimittäisi; ja niinkuin ihminen nimitti kunkin elävän olennon, niin oli sen nimi oleva.

 

- (Jaak 3:7,8) Sillä kaiken luonnon, sekä petojen että lintujen, sekä matelijain että merieläinten luonnon, voi ihmisluonto kesyttää ja onkin kesyttänyt;

8. mutta kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä.

 

4. Syntiinlankeemus. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa, sen kolmannessa luvussa, mainitaan syntiinlankeemus, jonka monet rationalistit haluavat kieltää.

   Huomattavaa kuitenkin on, että maailmassa esiintyy sairautta, kärsimystä, kuolemaa ja pahuutta, jotka ovat tämän tapahtuman seurauksia. Maailma ei ole sellainen paratiisi kuin monet toivovat, vaan se on hyvin epätäydellinen ja vikaan mennyt maailma kuten Ensimmäinen Mooseksen kirja osoittaa. Sillä kun ihminen eli alun perin ihmeellisen sopusoinnun kanssa yhdessä eläinten kanssa, muuttui tilanne, kun syntiinlankeemus tapahtui. Ihmisen järki pimeni, hänen tahtonsa taipui pahaan ja hän menetti omantunnon rauhan. Jumalan kuva ihmisessä myös turmeltui, ja synti sekä kuolema tulivat maailmaan. On vaikea kiistää, etteikö maailma olisi siinä tilassa kuin Raamatussa osoitetaan:

 

- (Room 5:12) Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet -

 

On merkillepantavaa, että monilla kansoilla on samanlaisia kertomuksia menneestä kulta-ajasta, jolloin kaikki meni hyvin. Se osoittaa, ettei paratiisikertomus ole ominainen vain kristillisyydelle ja juutalaisuudelle, vaan se ilmenee muissakin uskonnoissa ja kulttuureissa. Kysymys on ihmiskunnan yhteisestä perimätiedosta, koska sitä tavataan eri puolilla maailmaa.

 

   Burmassa asuvien karenien perimätieto kertoo syntiinlankeemuksesta. Se on hyvin samanlainen kuin Raamatun kertomus. Eräässä heidän lauluistaan mainitaan, miten Y'wa eli tosi Jumala aluksi loi maailman (luominen), osoitti sitten "koetinhedelmän", mutta Mu-kaw-lee petti kaksi ihmistä. Tällöin ihmiset tulivat alttiiksi sairaudelle, vanhenemiselle ja kuolemalle. Kuvaus ei paljoa eroa Ensimmäisen Mooseksen kirjan kertomuksesta:

 

Aluksi Y'wa antoi maailmalle muodon.Hän osoitti ruuan ja juoman. Hän osoitti "koetinhedelmän". Hän antoi tarkat käskyt. Mu-kaw-lee petti kaksi ihmistä. Hän sai heidät syömään koetinhedelmää. He eivät totelleet; eivät uskoneet Y'waa... Kun he söivät koetinhedelmää, he tulivat alttiiksi sairaudelle, vanhenemiselle ja kuolemalle (8)

 

Syntiinlankeemus on siis todellisuutta maailmassa. Se ilmenee pahuudessa, kärsimyksessä, itsekkyydessä ja kuolemassa, jotka ovat sen seurauksia. Samoin poliisi- ja asevoimien tarve yhteiskunnassa osoittaa syntiinlankeemuksen todeksi. Niitä tarvitaan, koska ei luoteta ihmisen hyvyyteen. Kysymys ei ole vain kasvatuksesta ja olosuhteista vaan perisynnistä, joka asuu meissä. Käytännön todistusaineisto on liian suuri, jotta syntiinlankeemus voitaisiin kieltää:

 

 - Professori Joad oli evankeliumin älykäs ja sukkelasanainen vastustaja, pastori keskeytti hänet. Muistan miten Englannissa ollessani kirkkoherra saarnasi aiheesta ”Jumala, paholainen ja professori C.E.M. Joad”.

   Kaikki purskahtivat nauruun.

   Michael jatkoi puhettaan:

- Professori Joad oli sitä mieltä, että ihmisluonnossa ei ole mitään vikaa, jota korkeampi sivistys, paremmat mahdollisuudet ja parempi ympäristö eivät parantaisi.

   Sitten tuli sota. Kun Joad mietiskeli tuskan ja hävityksen kurjuutta, hän tuli siihen tulokseen, että senhetkiset tapahtumat ja historiakin ovat pitkä kertomus ihmisen epäinhimillisyydestä toisia ihmisiä kohtaan. Hän tuli huomaamaan, että teologeilla oli eräs yhteinen näkemys, jota filosofit eivät korostaneet, nimittäin se, että ihmisluonteessa on jotain vikaa, ja tuota vikaa voitiin kutsua nimellä perisynti. Näistä lähtökohdista Joad eteni synnistä pelastumisen tarpeeseen ja Vapahtajasta Jumalaan, joka lähetti hänet sovittamaan ihmisten synnit. Joad koki älyllisen kääntymyksen kristinuskoon ja hänestä tuli anglikaanisen kirkon jäsen. ”Korkeampi sivistys, paremmat mahdollisuudet ja parempi elinympäristö”, hän lopulta sanoi, ”eivät ole nykyäänkään saaneet aikaan parempaa yhteiskuntaa, kuten hyvinvointimaiden kasvavat rikostilastot osoittavat.” (9)

 

5. Vedenpaisumus. Yksi huomattava tapahtuma, josta Ensimmäinen Mooseksen kirja kertoo, on vedenpaisumus. Siinä edellytetään, että kyseessä on historiallinen tapahtuma, ei vain pelkkä tarina kuten monet rationalistit ajattelevat. Lisäksi Jeesuskin puhui vedenpaisumuksesta ja Nooan päivistä. Hän piti itsestään selvänä, että ne olivat tosia ja historiallisia tapahtumia. Jos ne eivät olisi olleet sitä, olisi hänen täytynyt erehtyä puheissaan:

 

- (Matt 24:37-39) Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva.

38. Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin,

39. eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva.

 

Entä mihin todisteet viittaavat? Onko vedenpaisumusta ollut ja todistavatko mitkään seikat sen puolesta vai onko se pelkkä kertomus?

   Vastaus on, että todisteita on tuhansittain, jos niitä haluaa etsiä. Niitä on sekä ihmisten perimätiedossa että luonnossa. Niistä voidaan ottaa esille seuraavia seikkoja:

 

Vedenpaisumuskertomuksia on tavattu ympäri maailmaa ainakin 140-150 kappaletta, joka viittaa sen historiallisuuteen ja miten kansoilla on ollut tietoa siitä. Monet näistä kertomuksista ovat tietenkin värittyneet ja muuttuneet matkan aikana, mutta olennaista niissä kaikissa on, että vesi mainitaan tuhon aiheuttajana. Vastaavia kertomuksia esim. jääkaudesta ei tunnettane yhtään. Lisäksi samoissa kansantarinoissa kerrotaan syntiinlankeemuksesta, ihmisen luomisesta ja kielten sekoituksesta, joten on syytä uskoa niiden olevan historiallisia tapahtumia ja osa ihmiskunnan alkuhistoriaa:

 

Jollei yleismaailmallinen vedenpaisumus olisi ollut todellisuutta, niin jotkut kansanrodut olisivat panneet pelättävät tulivuorenpurkaukset, suuret lumimyrskyt, kuivuudet... hävittämään heidän pahat esivanhempansa. Vedenpaisumuskertomuksen yleismaailmallisuus on näin ollen sen todenperäisyyden parhaita todisteita. Me voisimme sivuuttaa minkä tahansa näistä taruista erillisenä ja pitää sitä ihmisen vilkkaan mielikuvituksen tuotteena, mutta yhdessä, maailmanlaajuisesta näkökulmasta katsoen ne ovat lähes vastaansanomattomat. (Earth-teos)

 

Edelleen on melkein kaikilla kansoilla yhtäpitävä kertomus vedenpaisumuksesta. Tässä suhteessa on sangen ihmeellistä, miten maapallon vastakkaisilla äärillä asuvat kansat kuitenkin niin tarkkaan kertovat samaa, suuresta tulvasta, joka peitti kaikki vuoret, suuresta laivasta, jossa pelastui kahdeksan tai neljä ihmistä, vieläpä monessa yksityiskohdassaan yhtäpitävästi. Niinpä tapasivat eurooppalaiset Pohjois-Amerikassa intiaaniheimon, joka pitää villiä kyyhkystä pyhänä lintuna eikä tapa sitä; ja kun heiltä kysyttiin syytä tähän, niin he selittivät, että juuri tämä lintu suuren tulvan aikana toi heidän isälleen pajupuunlehden suureen laivaan. Pajupuunlehti on muodoltaan, kooltaan ja väriltään hyvin öljypuun lehden näköinen. Eikö tämä selvästi todista samaa muinaiskertomusta Nooasta ja hänen pojistaan? (10) 

 

Merenjäänteet nyt kuivilla alueilla – usein tuhansien kilometrien päässä merestä – ovat osoituksena siitä, että vesi on peittänyt nämä alueet. Niitä tavataan kaikilla kuudella mantereella ja kaikissa korkeissa vuoristoissa (Himalaja, Andit, Alpit, Kalliovuoret, Ural, Altai…), joten se on selvä osoitus vedenpaisumuksesta. Seuraavat pari kuvausta maallisten geologien kirjoista ovat osoituksena asiasta. Vastaavia esimerkkejä esiintyy paljon samantyyppisissä kirjoissa, mutta tutkijat eivät ole osanneet tai halunneet yhdistää niitä vedenpaisumukseen maailmankatsomuksensa takia (Sellaisen henkilön olisi hyvä kysyä itseltään, mitkä ovat riittäviä todisteita, jotta hän muuttaisi käsityksensä asiasta. Jos sitä eivät ole kaikilla korkeilla vuorilla olevat meren jäänteet, niin mitkä sitä ovat?):

 

Harutaka Sakai japanilaisesta Kyushun yliopistosta on käyttänyt vuosia Himalajan vuoriston merellisten fossiilien tutkimiseen. Hän ja hänen ryhmänsä ovat luetteloineet varsinaisen mesotsooisen kauden akvaarion. Hentoja merililjoja, nykyisten merisiilien ja meritähtien sukulaisia, tavataan kallioseinämissä yli kolme kilometriä merenpinnan yläpuolella. Ammoniitteja, belemniitteja, koralleja ja planktonia esiintyy fossiileina vuorten kallioissa...

   Kahden kilometrin korkeudella geologit löysivät meren itsensä jättämän jäljen. Sen aaltomainen kalliopinta vastaa muotoja, jotka jäävät hiekkaan matalan veden laineista. Jopa Everestin huipulta tavataan keltaisia nauhoja kalkkikiveä, joka syntyi veden alla lukemattomien merieläinten jäännöksistä. (Maapallo ihmeiden planeetta, s. 55)

 

On syytä käydä vielä hiukan lähemmin tarkastamaan vuorijonojen kivilajien alkuperäistä luonnetta. Varsinaisissa Alpeissa se näkyy parhaiten säilyneenä pohjoisen ns. Helvetialaisen vyöhykkeen kalkkialpeissa. Kalkkikivet ovat täällä voitolla. Kun tarkastelemme täällä kiveä jonkin vuoren jyrkissä rinteissä tai huipulla - jos sinne asti jaksamme kavuta -, niin löydämme siitä ennen pitkää kivettyneitä eläinjäännöksiä, eläinfossiileja. Ne ovat täälläkin usein pahasti venyneitä, litistyneitä ja särkyneitä, mutta kumminkin tapaa myös semmoisia kappaleita, jotka voidaan lajilleen määrittää. Kaikki nuo fossiilit ovat merieläinten kalkkikuoria tai runkoja. Niiden joukossa on spiraalikierteisiä ammoniitteja ja varsinkin paljon kaksikuorisia simpukoita... Lukijan mieleen on edellä olevan esityksen johdosta varmaankin tullut kysymys: Mikä merkitys on sillä seikalla, että vuorijonoissa on niin paljon meren pohjalle kerrostuneita sedimenttejä?... (s. 236,237 "Muuttuva maa", Pentti Eskola)

 

6. Ihmisen puhekyky, kieltensekoitus ja baabelin torni. Eräs erottava tekijä ihmisen ja eläinten välillä on kieli ja puhe. Kun eläimillä ei ole puhekykyä ja siihen liittyvää kielenkäyttöä, niin ihmisellä se esiintyy. Kun on tutkittu maailman kansanheimoja, on tehty havainto, ettei ole olemassa yhtään heimoa, jolla ei olisi sanastossaan tuhansia sanoja ja omaa monimutkaista järjestelmää sanojen käytössä eli kielioppia. Siitä ei tunneta yhtäkään poikkeusta. Jopa kaikkien ”alkukantaisten” kansojen kielenkäyttö on hyvin korkeatasoista, usein jopa korkeatasoisempaa kuin monien nykyisten ”sivistyskansojen”. Siksi on syytä uskoa, että kieli ja puhekyky ovat alun perin olleet valmiina ihmisellä eivätkä ole kehityksen tulos kuten Darwinin kehitysteoriassa edellytetään. Se sopii yhteen Raamatun kuvauksen kanssa, jossa mainitaan ihmisellä olleen nämä ominaisuudet alusta alkaen. Samaan aikaan ilmaantuivat maailmaan myös sellaiset asiat kuin rakennusten teko ja kaupunkien rakentaminen, metallien käyttö, keramiikka sekä maanviljelys. Niistä ei ole miljoonia tai satojatuhansia vuosia, vaan ne ovat verrattain ”tuoreita” asioita, vain joidenkin vuosituhansien päässä.

   Samaan johtopäätökseen – että ihmisen puhekyky on ollut valmiina alusta alkaen - ovat tulleet eräät evoluutiotutkijat kallon 1470 perusteella. Se johtuu siitä, että sen sisällä on todisteita Brocan alueesta eli siitä osasta aivoja, joka liittyy ihmisen puheeseen. Kallon on oletettu kuuluneen yhdelle ihmisen varhaisista esi-isistä:

 

Kaksi Yhdysvaltojen eturivin ihmisaivojen evoluution asiantuntijaa – Dean Falk (New Yorkin valtionyliopisto, Albany) ja Ralph Holloway (Columbian yliopisto) – ovat yleensä eri mieltä asioista, mutta jopa he ovat samaa mieltä siitä, että Brocan alue on havaittavissa Itä-Turkanasta peräisin olevassa kallossa, joka tunnetaan numerolla 1470. Philip Tobias… tunnettu eteläafrikkalainen aivojen asiantuntija, on samaa mieltä. Siis jos puhekyvyn vaatimat aivot ovat oleellinen asia, niin ilmeisesti ihmisellä on ollut ne alusta alkaen. (11)

 

Kieltensekoitus ja baabelin torni

 

- (1 Moos 11:1,4, 6-9) Ja kaikessa maassa oli yksi kieli ja yksi puheenparsi.

Ja Herra sanoi: "Katso, he ovat yksi kansa, ja heillä kaikilla on yksi kieli, ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Ja nyt ei heille ole mahdotonta mikään, mitä aikovatkin tehdä.

4. Ja he sanoivat: "Tulkaa, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen, ja tehkäämme itsellemme nimi, ettemme hajaantuisi yli kaiken maan".

6. Ja Herra sanoi: "Katso, he ovat yksi kansa, ja heillä kaikilla on yksi kieli, ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Ja nyt ei heille ole mahdotonta mikään, mitä aikovatkin tehdä.

7. Tulkaa, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä, niin ettei toinen ymmärrä toisen kieltä."

8. Ja niin Herra hajotti heidät sieltä yli kaiken maan, niin että he lakkasivat kaupunkia rakentamasta.

9. Siitä tuli sen nimeksi Baabel, koska Herra siellä sekoitti kaiken maan kielen; ja sieltä Herra hajotti heidät yli kaiken maan.

 

Kun Ensimmäinen Mooseksen kirja tuo esille ihmisen puhekyvyn, mainitsee se myös kieltensekoituksesta ja Baabelin tornista sen 11. luvussa. Monet tiedemiehet pitävät näitä asioina vain tarinoina, mutta tosiasiassa on hyviä syitä uskoa niiden historiallisuuteen.

   Yksi syy on tietysti se, että maailmassa on lukemattomia kieliä kuten voi olettaakin Ensimmäisen Mooseksen kirjan perusteella. Ei ole vain yhtä kieltä tai muutamia, vaan niitä on jopa tuhansia, joka sopii yhteen Raamatun kuvauksen kanssa. On tietysti mahdollista, että kaikki nykyiset kielet eivät ole suoraa seurausta kieltensekoituksesta. Osa kielistä on voinut olla yhtä ja samaa kieltä, mutta kun ihmiset ovat hajaantuneet toisistaan, on niistä voinut tulla sen verran erilaisia, että niitä nykyään pidetään eri kielinä. Tällaisia sukulaiskieliä on paljon olemassa. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että monet kielet eroavat toisistaan hyvin paljon, eikä niillä ole juuri mitään yhteistä.

   Kielten moninaisuuteen viittasi myös Paavali, kun hän puhui armolahjoista lähes 2000 vuotta sitten:

 

- (1 Kor 14:10,11) Maailmassa on, kuka tietää, kuinka monta eri kieltä, mutta ei ainoatakaan, jonka äänet eivät ole ymmärrettävissä.

11. Mutta jos en tiedä sanojen merkitystä, olen minä puhujalle muukalainen, ja puhuja on minulle muukalainen.

 

Mielenkiintoinen vastine kielten se-koitukselle on helluntain tapahtuma. Silloin ihmiset puhuivat monilla kielillä, koska saivat kielilläpuhumisen lahjan. Paikalla olleet ymmärsivät heidän puheensa:

 

- (Apt 2:1-13) Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla.

2. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat.

3. Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle.

4. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi.

5. Ja Jerusalemissa asui juutalaisia, jumalaapelkääväisiä miehiä, kaikkinaisista kansoista, mitä taivaan alla on.

6. Ja kun tämä ääni kuului, niin kokoontui paljon kansaa; ja he tulivat ymmälle, sillä kukin kuuli heidän puhuvan hänen omaa kieltänsä.

7. Ja he hämmästyivät ja ihmettelivät sanoen: "Katso, eivätkö nämä kaikki, jotka puhuvat, ole galilealaisia?

8. Kuinka me sitten kuulemme kukin sen maan kieltä, jossa olemme syntyneet?

9. Me parttilaiset ja meedialaiset ja eelamilaiset ja me, jotka asumme Mesopotamiassa, Juudeassa ja Kappadokiassa, Pontossa ja Aasiassa,

10. Frygiassa ja Pamfyliassa, Egyptissä ja Kyrenen puoleisen Liibyan alueilla, ja täällä oleskelevat roomalaiset, juutalaiset ja käännynnäiset,

11. kreetalaiset ja arabialaiset, me kuulemme kukin heidän puhuvan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja."

12. Ja he olivat kaikki hämmästyksissään eivätkä tienneet, mitä ajatella, ja sanoivat toinen toisellensa: "Mitä tämä mahtaakaan olla?"

13. Mutta toiset pilkkasivat heitä ja sanoivat: "He ovat täynnä makeata viiniä".

 

Kieltensekoitus ja Baabelin torni mainitaan monissa lähteissä. Seuraavassa muutamia esimerkkejä:

 

Meksikon historiasta (Mexican antiquity, 9. osa, s. 321) on säilynyt kertomus, josta voidaan löytää monia yhtymäkohtia Raamatun tekstiin. Siinä kuvataan vedenpaisumusta, ihmisten lisääntymistä sen jälkeen, tornin rakentamista sekä kielten sekoitusta. Erikoinen yhtymäkohta on myös se, että vuoret olivat 15 kyynärän korkuisen veden peitossa ja vallassa, aivan kuten Ensimmäisessä Mooseksen kirjassakin mainitaan (1 Moos 7:20):

 

Pelottavat sateet ja salamat taivaasta hävittivät ihmiset ja myös koko maan ilman mitään poikkeusta, ja korkeimmatkin vuoret olivat viidentoista kyynärän korkuisen veden peitossa ja vallassa. Vedenpaisumuksen jälkeen ihmiset lisääntyivät maan päällä ja rakensivat sangen korkean zacualin (tornin) etsiäkseen siitä turvaa siltä varalta, että toinen maailma hävitettäisiin. Pian sen jälkeen heidän kielensä sekoitettiin, ja kun he eivät kyenneet ymmärtämään toisiaan, he hajaantuivat maan eri osiin. (12)

 

Yksi viittaus kielten sekoitukseen on Baabelista löydetty kertomus, jossa puhutaan tornin tuhoutumisesta ja kielten sekoituksesta Raamattua muistuttavalla tavalla. Ainut suurempi ero on se, että tarina kerrotaan monijumalisesti.

   Mielenkiintoista sekä tässä että edellisessä kertomuksessa (joka myös Raamatussa esiintyy) on ihmisten hajaantuminen eri puolille maapalloa, koska he eivät enää ymmärtäneet toisiaan. Sama asutusliike ja ihmisten lisääntyminen on jatkunut näihin päiviin asti niin, että sellaiset alueet kuin Pohjois- ja Etelä-Amerikka sekä Australia ovat tulleet pääosin asutetuiksi vasta viimeisen 200-300 vuoden aikana. Sitä ennen ne olivat melko harvaan asuttuja. Se osoittaa, ettei ihminen ole ollut kovin kauaa maan päällä. Jos ihminen olisi ollut maan päällä satojatuhansia tai miljoonia vuosia sitten, olisi maapallo tullut tiuhaan asutetuksi jo ajat sitten, mutta niin ei suinkaan ole.

 

Tämän temppelin rakentaminen loukkasi Jumalia. Yhdessä yössä he heittivät maahan, mitä oli rakennettu. He hajoittivat heidät eri maihin ja tekivät heidän puheensa oudoksi. He estivät työn edistymisen. (13)

 

Kun sumerilaisia on pidetty ensimmäisenä tunnettuna historiallisena kansana Lähi-idässä, on heiltäkin säilynyt tietoa ihmiskunnan alkutapahtumista. Niistä on yksi heidän runonsa, joka liittyy ihmiskunnan alkuhistoriaan. Siinä puhutaan ajasta ennen kielten sekoitusta, kun kaikki ihmiset ylistivät ylijumala Enliliä yhdellä kielellä. Sekin sopii yhteen sen Raamatun kuvauksen kanssa, että aluksi ” kaikessa maassa oli yksi kieli ja yksi puheenparsi” (1 Moos 11:1):

 

Olipa kerran aika, jolloin ei ollut käärmettä, ei ollut skorpionia, ei ollut hyeenaa, ei ollut leijonaa, ei ollut pelkoa, ei ollut kauhua, ihmisellä ei ollut kilpailijaa. Olipa kerran aika, jolloin Suburin ja Hamazin maat (sittemmin) monikielinen Sumer, prinsiyden jumalallisten lakien suuri maa, Uri, jolla oli kaikki, mikä asiaan kuuluu, Martun maa, joka lepäsi turvallisuudessa, koko maailma, ihmiset kaikki yhdessä ylistivät ylijumala Enliliä yhdellä kielellä. (14)

 

Eräs erikoinen viittaus muinaiseen Baabelin torniin löytyy Nabopolassarilta, joka oli Uus-babylonialaisen valtakunnan perustaja (626-605 eKr.) ja kuulun Nebukadnessarin isä. Hänen lausunnossaan puhutaan Baabelin tornista ja sen rakentamisesta:

 

Siihen aikaan käski Marduk minua pystyttämään Baabelin tornin, joka oli muinoin tuhoutunut, laskemaan maahan lujan perustuksen tornin huipun yltäessä taivaaseeen.

 

Hänen poikansa Nebukadnessar on jatkanut samasta asiasta ja puhunut tornin kilpailemisesta taivaan kanssa:

 

Minä rakensin edelleen Etemenankin tornille niin että se kilpaili taivaan kanssa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 




shopify analytics ecommerce