Vanhan testamentin apokryfikirjat, Raamatun luotettavuus, arkeologia

Vanhan testamentin apokryfikirjat ja

Raamatun historia

Samat henkilöt ja tapahtumat, jotka on mainittu Raamatun sivuilla, esiintyvät muissakin lähteissä, kuten Vanhan testamentin apokryfikirjat. Lue tästä lisää

Kun ovat kyseessä naturalistiset teoriat maailmankaikkeuden ja elämän alkuvaiheista, on niille ominaista selvien tieteellisten todisteiden puuttuminen. Niinpä kun Jumala hylätään luojana, joudutaan turvautumaan teorioihin, jotka ovat mielikuvitukseen perustuvia. Tällaisia teorioita ovat maailmankaikkeuden synty tyhjästä, galaksien synty itsestään, aurinkokunnan ja maapallon synty itsestään ja elämän synty. Ei ole ainuttakaan todistetta sen puolesta, että nämä asiat olisivat voineet syntyä itsestään ilman elävää Jumalaa. Näitä naturalismiin perustuvia mielikuvitusteorioita tarvitaan vain siksi, että ateistitiedemiehet eivät hyväksy sitä selvää tosiasiaa, että Jumala on luonut kaiken.

Entä Raamatun historia? Mitään historiallista asiaa ei voi tietenkään todistaa jälkikäteen yhtä aukottomasti kuin laboratoriossa testattavia kokeita. Silti Raamatun historiallisuuden puolesta on runsaasti todisteita. Tuhannet arkeologiset ja tekstilöydöt sekä merkit luonnossa osoittavat Raamatun perustuvan todelliseen historiaan. Tämä pätee myös Ensimmäisen Mooseksen kirjan yhteentoista ensimmäiseen lukuun, joissa mainitaan vedenpaisumuksesta ja kieltensekoituksesta. Ne eivät ole tarukertomuksia vaan samoista asioista kerrotaan muissakin lähteissä. Kyseessä ovat historialliset tapahtumat, kuten on koko Raamatun laita, niiden mukana Jeesuksesta kertovat evankeliumit.

Seuraavilla riveillä tutkitaan Vanhan testamentin apokryfikirjoja. Ne eivät kuulu Raamattuun eivätkä ole samanarvoisina pidettyjä, mutta niissä on paljon mielenkiintoista ja hyödyllistä luettavaa. Niiden suurin arvo on ehkä juuri siinä, että ne tukevat Raamatun todellista historiaa. Ne viittaavat samoihin tapahtumiin, henkilöihin ja paikkoihin, joista Raamattukin mainitsee, joten on syytä pitää Raamatun kuvauksia todellisena historiana. Siksi lähdemme tutkimaan näitä Vanhan testamentin apokryfikirjoja.

Jumala loi ihmisen. Jos lukee evoluutiokirjallisuutta, mainitaan niissä ihmisen kehittyneen apinankaltaisista olennoista.

Mihin todisteet sitten viittaavat? Todellisuudessa fossiileissa ei tunneta muuta kuin kaksi luokkaa: ihminen ja tavalliset apinat. Ensimmäistä luokkaa edustavat Homo Erectus, Neandertalinihmiset ja tavallinen nykyihminen. Jälkimmäistä luokkaa edustaa Australopithecus, joka sisältää lähes kaikki ”apinaihmisten” jäänteet.

Miksi tällainen jako vain kahteen luokkaan? Siihen on selvät syynsä. Monet eturivin tutkijat ovat sanoneet suoraan, että Australopithecus-luokka muistuttaa selvästi enemmän nykyapinoita kuin tavallista ihmistä. Niiden kallon koko on yleensä vain neljäsosa nykyihmisen aivojen koosta (esim. tunnettu Lucy) ja ruumiinrakenne on samanlainen kuin nykyapinoilla.

Toiseksi useat eturivin tutkijat ovat myöntäneet, että ei ole tarpeeksi eroa Homo Erectuksen, Neandertalinihmisen ja tavallisen nykyihmisen välillä. Tätä tukevat useat kulttuurilöydöt, kallon koko ja ruumiinrakenne. Eräät tutkijat, kuten Michiganin yliopiston Milford Wolpoff, ovat siksi jo pitkään sanoneet, ettei neandertalilaisia eikä erectuksia tulisi luokitella eri lajeiksi kuin meitä. Niitä tulisi pitää tavallisina ihmisinä. Merkittäväksi tämän evoluutioon uskovan paleontologin lausunnon tekee se, että hänen sanotaan nähneen enemmän kuin kukaan muu alkuperäistä hominideja koskevaa fossiiliaineistoa.

Entä mitä Vanhan testamentin apokryfit kertovat ihmisen alkuperästä? Niissä mainitaan samoin kuin Raamatussakin, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Hän loi Aadamin ja Eevan, joista koko ihmissuku on periytynyt. Tämä on todellista historiaa:

- (Viis 2:23) Sillä Jumala loi ihmisen katoamattomuuteen ja teki hänet oman olemuksensa kuvaksi.

- (Viis 10:1-3) Se suojeli maailman isää, joka ensiksi tehtiin, joka luotiin yksinänsä, ja pelasti hänet hänen lankeemuksestansa
2. sekä antoi hänelle voiman vallita kaikkea.
3. Mutta kun sitten väärämielinen mies vihassansa siitä luopui, joutui hän perikatoon veljenmurhavimmansa tähden.

- (Tobias 8:6) Sinä loit Aadamin ja annoit hänelle Eevan, hänen vaimonsa, avuksi ja tueksi. Heistä on ihmissuku saanut alkunsa. Sinä sanoit: 'Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, tehkäämme hänelle apu, joka on hänen kaltaisensa'.

- (Siirak 14:14) Hän teki alussa ihmisen ja jätti hänet hänen vapaan tahtonsa valtaan.

- (Siirak 17:1-13) Herra loi ihmisen maasta ja palauttaa hänet siihen jälleen.
2. Hän sääti heille luetut päivät ja määrätyn ajan ja antoi heidän valtaansa kaiken, mitä maan päällä on.
3. Hän puki heidät voimalla heidän olemuksensa mukaisesti ja teki heidät oman kuvansa mukaan.
4. Hän pani kaikkeen lihaan pelon heitä kohtaan ja asetti heidät vallitsemaan maaeläimiä ja siivekkäitä.
6. Hän antoi heille vapaat tahdon ja kielen ja silmät, korvat ja sydämen, millä ajatella.
7. Hän täytti heidät taidolla ja ymmärryksellä ja osoitti heille hyvän ja pahan.
8. Hän asetti oman silmänsä heidän sydämiinsä näyttääkseen heille tekojensa suuruuden,
9. että he julistaisivat hänen suuria tekojansa
10. ja ylistäisivät hänen pyhää nimeänsä.
11. Hän lisäsi heille taitoa ja antoi heidän omaksensa lain, joka on elämäksi.
12. Hän teki heidän kanssansa iankaikkisen liiton ja osoitti heille oikeutensa.
13. Heidän silmänsä näkivät hänen valtasuuruutensa kunnian, ja heidän korvansa kuulivat hänen kunniansa äänen.

- (Siirak 33:10,11) Myös ihmiset ovat kaikki tomusta, ja Aadam luotiin maasta.
11. Suuressa viisaudessaan Herra on tehnyt heidät erilaisiksi ja säätänyt heidän vaihtelevat tiensä.

- (Siirak 40:1) Suuri työn vaiva on luotu jokaiselle ihmiselle, ja raskas ies on Aadamin lasten kannettavana siitä päivästä asti, jona he äidin kohdusta lähtevät, hamaan siihen päivään, jona he palajavat kaikkien äidin helmaan.

- (Siirak 49:16) Seem ja Seet olivat kunniassa ihmisten kesken, mutta Aadam ylitse kaikkien eläväin luotujen.

Syntiinlankeemus. Monet kysyvät, mistä pahuus ja kärsimys maailmassa johtuvat? Raamattu antaa tähän yksinkertaisen vastauksen: syntiinlankeemus. Käytännön todistusaineisto todistaa tämän puolesta, mutta siihen on viitattu myös kansojen perimätiedossa. Lisäksi Vanhan testamentin apokryfikirjat viittaavat samaan tapahtumaan. Tämä on todellista historiaa päinvastoin kuin oletukset miljoonista vuosista ja hitaasta kehityksestä.

- (Viis 2:23,24) Sillä Jumala loi ihmisen katoamattomuuteen ja teki hänet oman olemuksensa kuvaksi.

24. Mutta perkeleen kateudesta tuli kuolema maailmaan, ja ne, jotka hänen omansa ovat, saavat sen kokea.

- (Siirak 14:17) Kaikki liha vanhenee kuin vaate, sillä tämä on liitto hamasta ikiajoista: "Sinun pitää kuolemalla kuoleman."

- (Siirak 25:24) Naisesta on synnin alku, ja hänen tähtensä me kaikki kuolemme.

Vedenpaisumus. Kuten todettiin, uskovat ateistitiedemiehet miljooniin vuosiin ja hitaaseen kehitykseen. He myös uskovat, että maan kerrostumat ovat hitaasti, kymmenien miljoonien vuosien ajan, kerrostuneet toistensa päälle.

Maan kerrostumat – suurin osa niistä – voidaan selittää kuitenkin yksinkertaisemmalla tavalla: vedenpaisumuksella. Tai jos kerrostumat olisivat vuosimiljoonien kuluessa kerrostuneet toistensa päälle, pitäisi jokaisen kerrostuman rajapinnassa näkyä selvät merkit eroosiosta. Esim. yksi rankkasade voi uurtaa syvät uurteet maanpintaan, ja jos otetaan mukaan miljoonat vuodet, pitäisi tällaisia uurteita olla runsaasti. Kuitenkaan uurteita eikä merkkejä eroosiosta havaita kerrostumien rajapinnoissa. Mistä tämä johtuu? Siihen on yksinkertainen selitys: kerrostumat ovat kertyneet toistensa päälle niin nopeasti, ettei eroosiota ole ehtinyt tapahtua. Tällaista nopeaa kerrosten kertymistä toistensa päälle voisi tapahtua juuri vedenpaisumuksen kaltaisessa katastrofissa. Nykyään tiedemiehet itsekin myöntävät, että kerrostumien synty on todennäköisintä katastrofeissa. Näin tapahtuikin esim. St. Helensin tuhossa 1980-luvulla. Silloin muodostui toistasataa metriä uusia kerrostumia vain muutamissa päivissä.

Entä muut todisteet vedenpaisumuksesta? Tällaisia todisteita ovat kaikilta korkeilta vuorilta (Himalaja, Andit, Alpit…) löydetyt merieläinten ja -kasvien jäänteet. Jos tämä ei riitä todisteeksi vedenpaisumuksesta, mikä sitten riittää? Lisäksi vedenpaisumuksesta todistaa noin puolituhatta vedenpaisumuskertomusta, joita on löydetty eri puolilta maailmaa. Myös Vanhan testamentin apokryfit kertovat samasta tapahtumasta:

- (Viis 10: 4) Kun maa hänen tähtensä joutui vedenpaisumuksen valtaan, pelasti sen jälleen viisaus ohjaten vanhurskasta hauraan puun varassa.

- (Viis 14: 6) Sillä kun ylpeät jättiläiset muinoin hukkuivat, niin hän, joka oli maailman toivo, pelastui haahdessa ja jätti maailmalle uuden sukukunnan siemenen, kun sinun kätesi ohjasi hänen kulkunsa.

- (Siirak 40:10) Laittomien varalle on tämä kaikki luotu, ja niitten tähden tuli vedenpaisumus.

- (Siirak 44:17,18) Nooa havaittiin täydelliseksi, vanhurskaaksi. Vihan aikana hän tuli lunnaiksi: sentähden jäi maan päälle jäännös, silloin kun vedenpaisumus oli.

18. Hänen kanssaan tehtiin iankaikkiset liitot, ettei kaikkea lihaa enää tuhota vedenpaisumuksella.

Kielten sekoitus on asia, johon viitataan kansojen perimätiedossa, mutta siihen sekä vedenpaisumukseen viitataan myös Vanhan testamentin apokryfikirjoissa.

- (Viis 10:4,5) Kun maa hänen tähtensä joutui vedenpaisumuksen valtaan, pelasti sen jälleen viisaus ohjaten vanhurskasta hauraan puun varassa.
5. Se myöskin, senjälkeen kuin kansat sekoitettiin, koska ne olivat yksimieliset pahuudessa, otti hurskaan huostaansa ja säilytti nuhteetonna Jumalan edessä, piti hänet lujana sitä rakkauttakin vastaan, jota hän poikaansa kohtaan tunsi.

Eenok oli yksi varhaisista pyhistä, ja hänet otettiin maasta ylös taivaaseen. Siirakin kirjassa on viitattu häneen:

- (Siirak 44:16) Eenok oli Herralle otollinen, ja hänet otettiin pois; hän oli parannuksen esikuva tuleville polville.

- (Siirak 49:14) Ei ole yhtään luotu maan päälle Eenokin vertaista, sillä hänetkin otettiin maasta ylös taivaaseen.

Jättiläiset. Raamattu kertoo, miten ennen vedenpaisumusta ja sen jälkeen eli jättiläisiä. Goljatkin oli yksi heistä. Myös seuraavissa Vanhan testamentin apokryfikirjoissa viitataan heihin:

- (Siirak 16:7) Hän ei armahtanut muinaisia jättiläisiä, jotka väkevyydessään hänestä luopuivat.

- (Baaruk 3:26-28) Siellä syntyivät jättiläiset, kuuluisat ikiajoista: väkevät vartaloltaan, sotataitoiset.

27. Mutta ei heitä Jumala valinnut eikä antanut heille viisauden tietä,

28. Ja niin he hukkuivat, koska ei heillä ollut ymmärrystä, hukkuivat järjettömyytensä tähden.

- (1 Makk 4:29,30) Ja he kulkivat Idumeaan ja leiriytyivät Beetsuuriin, mutta Juudas lähti heitä vastaan johdossansa kymmenentuhatta miestä.
30. Kun hän näki tuon vahvan sotajoukon, niin hän rukoili ja sanoi: "Ole kiitetty, sinä Israelin pelastaja, joka olet tehnyt tyhjäksi jättiläisen hyökkäyksen palvelijasi Daavidin käden kautta ja antanut filistealaisten sotajoukon Joonatanin, Saulin pojan, ja hänen aseenkantajansa käsiin.

Lohikäärmeet. Mitä tulee dinosaurusten elinaikaan maapallolla, meille kerrotaan toistuvasti TV-ohjelmissa ja lehdissä, että ne kuolivat sukupuuttoon yli 65 miljoonaa vuotta sitten.

Tämä käsitys ei voi kuitenkaan pitää paikkaansa. Dinosauruksen fossiileissa on paljon sisäisiä mittareita, jotka todistavat miljoonia vuosia vastaan. Niiden luiden sisältä on löytynyt verisoluja [Morell, V., Dino DNA: The Hunt and the Hype, Science 261 (5118): 160-162, 1993], hemoglobiinia, pehmytkudoksia, hauraita proteiineja sekä DNA:ta [Sarfati, J. DNA and bone cells found in dinosaur bone, J. Creation(1):10-12, 2013; creation.com/dino-dna, 11 december 2012] ja radiohiiltä (http://newgeology.us /presentation48.html). Erikoisiksi nämä löydöt tekee se, että esim. radiohiilen virallinen puoliintumisaika on vain 5730 vuotta ja DNA:n puoliintumisajan on laskettu olevan 521 vuotta (puoliintumisajasta kerrottiin uutisessa nimeltään DNA:n säilyvyyden takaraja selvisi – haaveet dinosaurusten kloonaamisesta raukesivat; yle.fi > Uutiset > Tiede, 13.10.2012). Niinpä jos DNA:ta on edelleen jäljellä dinosaurusfossiileissa, kuten niistä on tavattu radiohiiltä, ei fossiilien ikä voi olla kuin enintään muutamia vuosituhansia.

Entä ihmisten kuvaukset dinosauruksista? Tämä nimitys – dinosaurus – keksittiin vasta 1800-luvulla, mutta vanhoissa kansantarinoissa kerrotaan suurista lohikäärmeistä ja liskoista, jotka muistuttavat dinosauruksia. The World Book Encyclopedia (Vol. 5, 1973, s. 265) selostaa näitä kertomuksia: ”Legendojen lohikäärmeet ovat, ihme kyllä, kuin todellisia eläimiä, jotka ovat eläneet menneisyydessä. Ne muistuttavat paljon suuria matelijoita (dinosauruksia), jotka hallitsivat maata paljon ennen kuin ihmisen on oletettu ilmaantuneen. Lohikäärmeet olivat yleensä pahoja ja tuhoavia. Jokainen kansa tunsi ne mytologiassaan.”

Yksi esimerkki siitä, miten dinosaurukset ovat saattaneet olla tosiasiassa lohikäärmeitä, on myös kiinalainen horoskooppi. Sen tiedetään olevan vuosisatoja vanha. Niinpä kun kiinalainen horoskooppi perustuu 12 eläinmerkkiin, jotka toistuvat 12 vuoden sykleissä, on mukana 12 eläintä. Niistä 11 on nykyaikanakin tuttuja: rotta, härkä, tiikeri, jänis, käärme, hevonen, lammas, apina, kukko, koira ja sika. Sen sijaan 12. eläin on lohikäärme, jota ei nykyään ole. Hyvä kysymys on, että jos 11 eläintä ovat olleet todellisia eläimiä, miksi lohikäärme olisi poikkeus ja taruolento? Eikö ole järkevämpi olettaa, että se eli muinoin samanaikaisesti ihmisten kanssa, mutta on kuollut sukupuuttoon kuten lukuisat muut eläimet? On hyvä jälleen muistaa, että dinosaurus-nimitys keksittiin vasta 1800-luvulla Richard Owenin toimesta. Sitä ennen käytettiin vuosisatojen ajan lohikäärme-nimitystä.

Myös Raamatussa mainitaan lohikäärme-nimitys useita kertoja (esim. Job 7:12: Olenko minä meri tai lohikäärme, että asetat vartioston minua vastaan?). Tähän liittyen mielenkiintoinen kommentti aiheesta löytyy arvostetulta edesmenneeltä fossiilitutkija Stephen Jay Gouldilta, joka oli marxilainen ateisti. Hän totesi, että kun Jobin kirjassa puhutaan Behemotista, niin ainoa eläin, mihin tämä kuvaus sopii, on dinosaurus (Pandans Tumme, s. 221, Ordfrontsförlag, 1987). Evolutionistina hän uskoi, että Jobin kirjan kirjoittajan on täytynyt saada tietonsa löydetyistä fossiileista. Kuitenkin tässä yhdessä Raamatun vanhimmassa kirjassa viitataan selvästi elävään eläimeen (Job 40:10-12: Katso Behemotia, jonka minä loin niinkuin sinutkin…).

Entä Vanhan testamentin apokryfikirjat? Niissäkin viitataan useita kertoja lohikäärmeisiin ja niitä pidetään todellisina eläiminä eikä taruolentoina. Siirakin kirjassa kirjoittaja kertoo, että asuisi mieluummin leijonan ja lohikäärmeen kanssa kuin yhdessä pahan vaimon kanssa. Lisäyksiä Esterin kirjassa kerrotaan Mardokain (Raamatun Mordokai) unesta, kun hän näki kaksi suurta lohikäärmettä. Tämä osoittaa, että nämä eläimet saattoivat kasvaa suurikokoisiksi.

- (Siirak 25:16) Ennemmin asuisin yhdessä leijonan ja lohikäärmeen kanssa, kuin asuisin yhdessä pahan vaimon kanssa.

- (Viis 16:10) mutta sinun lapsiasi eivät voittaneet edes myrkkyä syöksevien lohikäärmeiden hampaat, sillä sinun laupeutesi tuli väliin ja paransi heidät.

- (Siirak 43:25) Ja siinä on käsittämättömiä ja ihmeteltäviä luomuksia: kirjava moninaisuus kaikkinaisia eläviä, luotuja merihirviöitä.

- (Lisäyksiä Esterin kirjaan 1:1,4,5) Suuren kuninkaan Artakserkseen toisena hallitusvuotena, niisan-kuun ensimmäisenä päivänä, näki Mardokai unen. Hän oli Jaairin poika, joka oli Siimein poika, joka Kiisin poika, Benjaminin sukukuntaa.

4. Ja hänen unensa oli tällainen: Katso oli jylinä ja melu, ukkonen ja maanjäristys, hämminki maassa.

5. Ja katso, tuli kaksi suurta lohikäärmettä, molemmat valmiina taisteluun. Ja niillä oli suuri ääni.

- (Lisäyksiä Danielin kirjaan, Beel ja lohikäärme 1:23-30) Oli myös suuri lohikäärme, ja babylonilaiset palvelivat sitä.
24. Ja kuningas sanoi Danielille: Et kai sinä väitä, että tämäkin on vaskea? Katso, se elää, syö ja juo. Sinä et voi väittää, ettei se ole elävä Jumala. Siis rukoile sitä”.

25. Mutta Daniel sanoi: Herraa, Jumalaani, minä rukoilen, sillä hän on elävä Jumala.

26. Mutta anna sinä, kuningas, minulle valta, niin minä tapan lohikäärmeen ilman miekkaa ja sauvaa.” Kuningas sanoi: ”Minä annan sinulle vallan”.

27. Niin Daniel otti pikeä ja rasvaa ja karvoja, keitti ne sekaisin ja teki kakkuja ja heitti ne lohikäärmeen kitaan. Ne syötyään lohikäärme pakahtui kahtia. Ja Daniel sanoi: ”Katsokaa jumalianne!”

28. Kun babylonialaiset sen kuulivat, närkästyivät he ja ryhtyivät kapinaan kuningasta vastaan ja sanoivat: ”Kuningas on tullut juutalaiseksi: Beelin hän on kukistanut, lohikäärmeen tappanut ja papit teurastanut”.

29. Ja he tulivat kuninkaan eteen ja sanoivat: ”Luovuta meille Daniel; mutta ellet, niin me tapamme sinut ja perheesi”.

30. Kun kuningas näki, että he kovasti ahdistivat häntä, niin hän taipui pakkoon ja luovutti heille Danielin.

Aabraham, Iisak ja Jaakob mainitaan Raamatun lisäksi Vanhan testamentin apokryfikirjoissa. He ovat olleet todellisia historiallisia henkilöitä, koska juutalaiset ovat pitäneet heitä esi-isinään. Se tulee esille seuraavissa maininnoissa:

- (Juudit 8: 26) Muistakaa, mitä hän teki Aabrahamille, ja kuinka hän koetteli Iisakia, ja mitä Jaakobille tapahtui Syyrian Mesopotamiassa, kun hän paimensi enonsa Laabanin lampaita.

- (Tobias 4: 12) Kavahda, poikani, kaikkinaista haureutta; ja ennen kaikkea: ota vaimo isiesi suvusta. Älä ota avioksi vierasta naista, joka ei ole isiesi sukukuntaa, sillä me olemme profeettain poikia. Ajattele, poikani, kuinka Nooa, Aabraham, Iisak ja Jaakob, meidän isämme muinaisilta päiviltä, ottivat kaikki itselleen vaimot sukulaisistansa; he saivat siunauksen lapsissansa, ja heidän jälkeläisensä saavat periä maan.

- (Siirak 44:19,21-23) Aabraham oli kansojen paljouden suuri isä, eikä ole hänen vertaansa kunniassa,
21. Sentähden Herra hänelle valalla vannoi kansojen tulvan suinatuiksi hänen siemenessään, hänen lisääntyvän paljoksi niinkuin tähdet ja antavansa heille perinnöksi maan merestä mereen ja virrasta aina maan ääreen.
22. Samoin myös Iisakille Herra vakuutti hänen isänsä Aabrahamin tähden, että kaikille ihmisille on tuleva siunaus ja liitto.
23. Hän antoi sen laskeutua myös Jaakobin pään päälle. Hän tunsi hänet, ja niin hän siunasi hänet ja antoi hänelle perinnön ja erotti hänelle tulevat perintöosat: hän jakoi ne kahdelletoista sukukunnalle. Hänestä hän antoi lähteä hurskaan miehen, joka sai armon kaiken lihan silmissä,

- (1 Makk 2:51,52) Muistakaa isiemme tekoja, joita he ovat tehneet aikoinansa, ja niin te saatte suuren kunnian ja ikuisen nimen.
52. Eikö Abrahamia havaittu uskolliseksi koettelemuksessa ja sitä luettu hänelle vanhurskaudeksi?

- (1 Makk 12:19-21) Ja tämä on sen kirjeen jäljennös, jonka spartalaiset lähettivät Oniaalle:
20. "Areus, spartalaisten kuningas, tervehtii ylimmäistä pappia Oniasta.
21. Spartalaisia ja juutalaisia koskevassa kirjeessä on tavattu tieto, että he ovat veljiä ja että he ovat Aabrahamin sukua.

- (2 Makk 1:1,2) "Juutalaiset veljet, jotka ovat Jerusalemissa ja Juudean maassa, tervehtivät Egyptissä olevia juutalaisia veljiä toivottaen heille hyvää menestystä.
2. Jumala osoittakoon teille hyvyyttänsä ja muistakoon liittoansa, jonka hän on tehnyt uskollisten palvelijainsa Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa,

- (Asariaan rukous 1:12,13) Äläkä ota meiltä pois laupeuttasi, Aabrahamin, sinulle rakkaan, tähden ja Iisakin, palvelijasi, tähden ja Israelin, pyhäsi, tähden,

13. joille sinä olet sanonut, että teet heidän jälkeläistensä luvun paljoksi niin kuin taivaan tähdet ja niin kuin hiekka meren rannalla.

- (Manassen rukous 1:1) Herra, Kaikkivaltias, joka olet taivaissa, meidän isiemme Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja heidän vanhurskaan siemenensä Jumala.

Sukukunnat. Äsken mainittiin Aabrahamista, Iisakista ja Jaakobista. Entä juutalaisten sukukunnat, joita on kaksitoista? Kyseessä ovat Jaakobin kaksitoista poikaa, joista juutalaiset ovat periytyneet. Esim. Jeesus oli Juudan sukukuntaa ja Paavali Benjaminin sukukuntaa, joten sukukunnat tunnettiin vielä niihin aikoihin. Lisäksi sukukunnat tulevat esille Vanhan testamentin apokryfikirjoissa:

- (Tobias 1:3-6) Minä, Toobit, vaelsin totuuden teillä ja vanhurskaudessa kaiken elinaikani. Ja minä annoin runsaasti almuja veljilleni ja kansalaisilleni, joiden oli täytynyt lähteä kanssani assyrialaisten maahan, Niiniveen
4. Minun nuoruudessani, ollessani kotiseudullani Israelin maassa, oli minun kantaisäni Naftalin koko sukukunta luopunut Jerusalemin temppelistä, sen kaupungin, joka oli valittu kaikista Israelin sukukunnista, että kaikki heimot siellä uhraisivat; ja se temppeli, Korkeimman asumus, oli pyhitetty ja rakennettu ikuisiksi ajoiksi.
5. Ja kaikki sukukunnat, jotka olivat mukana luopumuksessa, uhrasivat Baalin vasikalle, niin myös minun kantaisäni Naftalin huone.

6. Minä yksin vaelsin usein Jerusalemiin juhlina, niin kuin on määrätty koko Israelille ikuisella säädöksellä, ja vein mukanani uutiset ja kymmenykset maantuotteista ja esikoiset villoista

- (Siirak 36:13) Kokoa kaikki Jaakobin sukukunnat, ja anna heidän saada perintöosansa samoin kuin muinoin.

- (Siirak 44:22,23) Samoin myös Iisakille Herra vakuutti hänen isänsä Aabrahamin tähden, että kaikille ihmisille on tuleva siunaus ja liitto.
23. Hän antoi sen laskeutua myös Jaakobin pään päälle. Hän tunsi hänet, ja niin hän siunasi hänet ja antoi hänelle perinnön ja erotti hänelle tulevat perintöosat: hän jakoi ne kahdelletoista sukukunnalle. Hänestä hän antoi lähteä hurskaan miehen, joka sai armon kaiken lihan silmissä,

- (Siirak 45:25) Ja niinkuin Daavidille, Iisain pojalle, Juudan sukukunnasta, vahvistettiin liitto, että kuninkuus oli periytyvä vain pojalta pojalle, niin myös Aaronin perintö oli tuleva hänen jälkeläisillensä.

- (2 Makk 3:4) Mutta eräs Simon, Benjaminin sukukunnasta, jolla oli pyhäkön esimiehen toimi, oli joutunut ylimmäisen papin kanssa riitaan kaupungin torikaupan valvomisesta.

- (Lisäyksiä Esterin kirjaan 1:1,4,5) Suuren kuninkaan Artakserkseen toisena hallitusvuotena, niisan-kuun ensimmäisenä päivänä, näki Mardokai unen. Hän oli Jaairin poika, joka oli Siimein poika, joka Kiisin poika, Benjaminin sukukuntaa.

Joosef oli yksi Jaakobin pojista. Häneen viitataan apokryfikirjoissa:

- (Siirak 49: 15. Ei myöskään ole syntynyt miestä Joosefin vertaista: hän oli veljiensä johtaja, kansan tuki; hänen luistaankin pidettiin huoli.

- (1 Makk 2:53) Joosef otti ahdistuksensa aikana vaarin käskystä, ja hänestä tuli Egyptin herra.

Mooab, ammonilaiset, Edom eli Eesau. Raamatussa kerrotaan mooabilaisista ja amoonilaisista, jotka olivat Lootin jälkeläisiä. Eesau oli sen sijaan Jaakobin veli. Heidät mainitaan myös Vanhan testamentin apokryfikirjoissa:

- (Juudit 1:12) Silloin Nebukadnessar vihastui ankarasti kaikkiin näihin maihin ja vannoi valtaistuimensa ja kuninkaanvaltansa kautta kostavansa kaikille Kilikian, Damaskon ja Syyrian maanäärille ja surmaavansa miekalla myöskin kaikki Mooabin asukkaat ja ammonialaiset ynnä koko Idumean ja kaikki ne, jotka asuivat Egyptissä aina kahden meren alueelle saakka.

- (Juudit 7: 8) Silloin tulivat hänen luoksensa kaikki Eesaun lasten päämiehet ja kaikki Mooabin kansan johtajat ja rannikkoseudun sotapääliköt ja sanoivat:

- (2 Makk 4: 26) Ja niin Jaasonin, joka oli viekkaudella syrjäyttänyt oman veljensä, syrjäytti viekkaudella toinen, ja hänet ajettiin maanpakoon ammonilaisten maahan.

Sodoma ja Gomorra ovat paikkoja, joiden nimet mainitaan Raamatun lisäksi vanhoissa historiallisissa dokumenteissa. Lisäksi Jeesus sekä Vanhan testamentin apokryfikirjat ovat viitanneet näihin paikkoihin, jotka olivat ajautuneet syvälle pahuuteen.

- (Viis 10:6-8) Jumalattomien tuhoutuessa se pelasti vanhurskaan, joka pakeni viiden kaupungin päälle langennutta tulta,
7. joitten pahuudesta todistuksena vieläkin on savuava erämaa, kasvit, jotka kantavat hedelmiä ajattomalla ajalla, ja suolapatsas, joka kohoaa epäuskoisen sielun muistomerkkinä.
8. Sillä kun he menivät viisauden ohitse, eivät he ainoastaan itse kadottaneet totuudentuntoansa, vaan jättivät myös jälkeeneläville muistomerkin hulluudestaan, etteivät he erhetyksinensä edes voisi pysyä salassa.

- (Viis 19:17) Mutta heidät lyötiinkin sokeudella, niinkuin lyötiin nuo toiset hurskaan miehen ovella, silloin kun he kukin etsivät synkeän pimeyden ympäröiminä pääsyä sisälle hänen ovistaan.

- (Siirak 16:8,9) Ei hän säästänyt niitä, joiden seassa Loot asui, joita hän kauhistui heidän häpeämättömyytensä tähden;
9. hän ei säälinyt turmion kansaa, niitä, jotka temmattiin pois synneissänsä.

- (Siirak 39:23,24) 23. Mutta pakanat saavat perinnökseen hänen vihansa, niinkuin kävi silloin, kun hän muutti vedet suola-aroksi.

24. Hänen tiensä ovat pyhille suorat, mutta laittomille täynnä kompastuksia.

Kanaanilaisten pahuus. Nykyaikana tehdään paljon abortteja, joissa on tapettu kymmeniä miljoonia lapsia. Entä kanaanilaiset? Nämä kansat surmasivat avuttomia lapsiaan, jota voidaan verrata nykyajan aborttikäytäntöön. Hyvä kysymys on, että jos Jumala vihastui kanaanilaisten synnin tähden, eikö meidän laitamme ole samoin? Seuraava lainaus kertoo näiden kansojen pahuudesta:

- (Viis 12:3-6,8.10-12) Sillä pyhän maasi entisiä asukkaita sinä vihasit,
4. koska he harjoittivat mitä inhottavimpia noituuden tekoja ja mitä saastaisimpia jumalanpalvelusmenoja;

5. noita säälimättömiä lastensa surmaajia, noiden sisälmystensyöjäin uhriateriaa, jossa syötiin ihmislihaa ja verta, noita salamenoisia heidän remuavan uhrijuhlansa keskellä.

6. Ja vanhemmat, jotka surmasivat avuttomat lapsensa, sinä tahdoit hävittää meidän isäimme kätten kautta,
8. Mutta näitäkin sinä säälit, koska he olivat ihmisiä; sinä lähetit herhiläisiä sotajoukkosi edelläjuoksijoiksi, että ne vähitellen tuhoaisivat heidät.
10. vaan tuomitessasi vähitellen sinä annoit tilaisuutta parannukseen, vaikka hyvin tiesit, että heidän alkujuurensa oli paha ja heidän pahuutensa syntyperäinen, ja ettei heidän ajatuksensa ikinä muuttuisi.
11. Sillä se oli alusta saakka kirottu sukukunta. Sinä et myöskään siitä syystä, että olisit jotakuta peljännyt, jättänyt heitä rankaisematta heidän synneistänsä.
12. Sillä kuka uskaltaa sanoa: Mitä sinä olet tehnyt? Tai kuka voi asettua sinun tuomiotasi vastaan? Ja kuka uskaltaa syyttää sinua hävitetyistä kansoista, jotka sinä itse olet tehnyt? Taikka kuka voi nousta sinua vastaan puolustamaan väärämielisiä ihmisiä?

Egyptissä lähtö, vitsaukset ja ihmeet erämaassa. Liberaaliteologit suhtautuvat usein epäuskoisesti Raamatussa mainittuihin ihmeisiin. Niitä ovat myös Egyptissä olleet vitsaukset ja erämaassa koetut ihmeet. Näihin tapahtumiin viitataan kuitenkin toistuvasti Raamatun myöhemmissä kirjoissa sekä Vanhan testamentin apokryfikirjoissa. Lukuisat viittaukset osoittavat, että kysymys on historiallista tapahtumista:

- (Juudit 5:10-13) Sitten he menivät alas Egyptiin, kun nälänhätä oli levinnyt koko Kanaanin maahan, ja asuivat siellä muukalaisina niin kauan kuin elatusta heille riitti; ja he lisääntyivät siellä suureksi joukoksi, niin ettei heidän heimonsa paljoudella ollut määrää.
11. Mutta Egyptin kuningas asettui heitä vastaan: heitä kohdeltiin vilpillisesti ja rasitettiin kovalla työllä ja tiilenteolla ja heidät tehtiin orjiksi.
12. Niin he huusivat avuksi Jumalaansa, ja hän löi Egyptin maata vaivoilla, joihin ei mitään parannuskeinoa ollut. Silloin egyptiläiset ajoivat heidät pois tyköänsä.

13. Ja Jumala kuivasi Punaisen meren heidän edessänsä

- (Viis 10:15-19) Se pelasti hurskaan kansan ja nuhteettoman sukukunnan sortajakansan käsistä.
16. Se meni Herran palvelijan sieluun ja nousi peljättäviä kuninkaita vastaan ihmeillä ja merkeillä.

17. Se antoi hurskaille heidän vaivojensa palkan, johdatti heitä ihmeellistä tietä, oli heille suojana päivällä ja tähtien valona yöllä.

18. Se kuljetti heidät Punaisen meren poikki ja vei heidät paljojen vetten lävitse.
19. Mutta heidän vihollisensa se upotti. ja pohjattomasta syvyydestä se jälleen heitti heidät ylös.

- (Viis 16: 2,20) Tämän rangaistuksen sijasta sinä teit omalle kansallesi hyvää ja valmistit harvinaista ruokaa heidän halunsa tyydytykseksi, annoit heille viiriäisiä syötäväksi,

20. Sen sijaan sinä ravitsit kansasi enkelien ruualla ja ilman heidän omaa vaivannäköänsä lähetit heille taivaasta valmista leipää, joka voi antaa kaikenlaista nautintoa ja oli itsekunkin maun mukaista.

- (Viis 18:3,5,20-22) Sensijaan sinä annoit näille loimuavan tulenpatsaan johdattajaksi tuntemattomalla matkalla ja auringoksi, joka ei polttanut, heidän kunniakkaalla vaelluksellaan kautta vieraiden seutujen.

5. Kun nuo olivat päättäneet surmata pyhien pienet lapset, joista yksi oli pantu heitteille, mutta tullut pelastetuksi, niin sinä rangaistukseksi riistit heiltä paljon heidän omia lapsiaan ja hukutit heidät kaikki valtaiseen veteen.
20. Tosin vanhurskaatkin saivat kokea kuolemaa ja erämaassa sortui suuri joukko; mutta viha ei kestänyt kauan.
21. Sillä nuhteeton mies ryhtyi nopeasti taistelemaan kansan puolesta; hän tarttui oman virkansa aseisiin, rukoukseen ja sovitukseen, minkä suitsutus tuo. Hän asettui vihaa vastaan ja teki lopun onnettomuudesta osoittaen siten olevansa sinun palvelijasi.

22. Hän voitti tyytymättömyyden, ei ruumiin voimalla eikä aseiden väellä, vaan sanalla hän lannisti kurittajan, muistuttamalla isille vannotuista valoista ja liitoista.

- (Viis 19:7-12) Nähtiin pilven varjoavan leiriä ja kuivan maan nousevan siitä, missä ennen oli vesi: selvä tie aukeni Punaisesta merestä ja ruohoa kasvava keto väkevästä aallokosta.
8. Sen kautta kulkivat yhtenä joukkona kaikki ne, joita sinun kätesi suojasi, ja saivat nähdä ihmeellisiä merkkejä.
9. Sillä niinkuin hevoset heidät vietiin laitumelle, ja niinkuin karitsat he hyppelivät ja ylistivät sinua, Herra, joka heidät olit pelastanut.

10. Sillä he muistivat vielä, mitä heille oli tapahtunut muukalaisuuden maassa, kuinka maa tuotti sääskiä sen sijaan, että se olisi synnyttänyt nelijalkaisia eläimiä ja kuinka virta kalojen asemesta oksensi itsestään suuren paljouden sammakoita.

11. Sittemmin he saivat myös nähdä lintuja syntyvän uudella tavalla, kun he himonsa ajamina pyysivät itsellensä herkkuruokia.
12. Sillä heidän virkistyksekseen nousi heille mereltä viiriäisiä.

- (Siirak 38:5) Eikö vesi tullut makeaksi puun vaikutuksesta, että Herran voima tulisi tunnetuksi?

- (Siirak 39:17) Älköön sanottako: "Mikä tämä?" - "Mitä varten tämä?" sillä aikanansa kaikkea etsitään. Hänen sanansa voimasta asettui vesi ikäänkuin roukkioksi, ja hänen suunsa käskystä syntyivät vetten kokoontumispaikat.

- (Siirak 45:1-3) 1. rakkaan Jumalalle ja ihmisille: Mooseksen, jonka muisto on siunattu.

2. Hän teki hänet pyhien vertaiseksi kunniassa ja teki hänet suureksi, joka saattoi viholliset pelkoon.
3. Hänen sanansa voimasta hän antoi merkkien tauota jälleen. Hän antoi hänen saada kunnian kuningasten edessä, antoi hänelle käskyt kansaansa varten ja näytti hänelle osan omaa kirkkauttansa.

- (Baaruk 1:19,20) Hamasta siitä päivästä, jolloin Herra vei meidän isämme pois Egyptin maasta, aina tähän päivään asti me olemme olleet tottelemattomat Herraa, meidän Jumalaamme kohtaan ja hitaat kuulemaan hänen ääntänsä.

20. Ja niin on jäänyt meitä painamaan se onnettomuus ja kirous, jonka Herra julisti palvelijansa kautta sinä päivänä, jona hän vei isämme pois Egyptistä antaaksensa meille maan, joka vuotaa maitoa ja mettä, niin kuin tänäkin päivänä.

- (Baaruk 2:11) Ja nyt, Herra Israelin Jumala, sinä, joka veit pois kansasi Egyptin maasta väkevällä kädellä, tunnusteoilla ja ihmeillä ja suurella voimalla ja korotetulla käsivarrella ja teit itsellesi nimen, niin kuin se tänäkin päivänä on!

- (1. Makk 4:8,9) niin Juudas sanoi miehille, jotka olivat hänen seurassaan: "Älkää peljätkö heidän suurta joukkoansa, älkääkä säikähtäkö heidän hyökkäystään.
9. Muistakaa, kuinka meidän isämme pelastuivat Punaisessa meressä, kun farao sotajoukollaan ajoi heitä takaa.

- (Lisäyksiä Esterin kirjaan 3:1,2,9) Ja Mardokai muisti kaikki Herran työt ja rukoili Herraa

2. ja sanoi: ”Herra, kaikkien väkevä kuningas! Sinun vallassasi on kaikki, eikä kukaan voi sinua vastustaa, jos sinä tahdot pelastaa Israelin.

9. Älä katso ylen omaisuuttasi, jonka olet itsellesi Egyptin maasta lunastanut.

Mooses oli johtaja, joka johti kansansa luvatun maan rajalle. Lisäksi hänen kauttaan tuli laki, joka tunnettiin vielä vuosisatoja myöhemmin. Moosekseen sekä lakiin viitattiin myös Vanhan testamentin apokryfikirjoissa:

- (Siirak 24:23) Tämä kaikki on sanottu Jumalan, Korkeimman, liiton kirjasta laista, jonka Mooses sääti perinnöksi Jaakobin seurakunnille.

- (Siirak 44:23-45:1-5) Hän antoi sen laskeutua myös Jaakobin pään päälle. Hän tunsi hänet, ja niin hän siunasi hänet ja antoi hänelle perinnön ja erotti hänelle tulevat perintöosat: hän jakoi ne kahdelletoista sukukunnalle. Hänestä hän antoi lähteä hurskaan miehen, joka sai armon kaiken lihan silmissä,

1. rakkaan Jumalalle ja ihmisille: Mooseksen, jonka muisto on siunattu.
2. Hän teki hänet pyhien vertaiseksi kunniassa ja teki hänet suureksi, joka saattoi viholliset pelkoon.

3. Hänen sanansa voimasta hän antoi merkkien tauota jälleen. Hän antoi hänen saada kunnian kuningasten edessä, antoi hänelle käskyt kansaansa varten ja näytti hänelle osan omaa kirkkauttansa.
4. Hänen uskollisuutensa ja sävyisyytensä tähden hän pyhitti hänet tehtäväänsä, valisti hänet kaikkien ihmisten seasta,
5. antoi hänen kuulla äänensä ja vei hänen synkeyteen. Ja antoi hänelle käskyt, kasvoista kasvoihin, elämän ja tiedon lain, että hän opettaisi Jaakobille liiton ja Israelille hänen oikeutensa.

- (Baaruk 1:19,20) Hamasta siitä päivästä, jolloin Herra vei meidän isämme pois Egyptin maasta, aina tähän päivään asti me olemme olleet tottelemattomat Herraa, meidän Jumalaamme kohtaan ja hitaat kuulemaan hänen ääntänsä.

20. Ja niin on jäänyt meitä painamaan se onnettomuus ja kirous, jonka Herra julisti palvelijansa kautta sinä päivänä, jona hän vei isämme pois Egyptistä antaaksensa meille maan, joka vuotaa maitoa ja mettä, niin kuin tänäkin päivänä.

- (2 Makk 1:29) Istuta kansasi pyhään paikkaan, niin kuin Mooses on sanonut."

- (2 Makk 2:7,8) Mutta kun Jeremias sai sen tietää, nuhteli hän heitä ja sanoi: "Se paikka on oleva tuntematon siihen asti, kunnes Jumala jälleen kokoaa kansansa ja laupeus sille tapahtuu.

8. Silloin Herra antaa näiden esineiden tulla ilmi, ja silloin nähdään Herran kirkkaus ja pilvi, niin kuin se ilmestyi Mooseksen aikana, ja niin kuin Salomokin rukoili, että paikka suuresti pyhitettäisiin."

- (Lisäyksiä Danielin kirjaan, Susanna 1:3) Myös hänen vanhempansa olivat hurskaat, ja he olivat kasvattaneet tyttärensä Mooseksen lain mukaan.

Aaron, ylimmäinen pappi ja leeviläiset. Ylipappi Aaron oli todellisuudessa Mooseksen veli. He olivat leeviläisten sukukunnasta kuten muutkin papit. Kuitenkin vielä vuosisatoja myöhemmin Israelissa oli ylimmäisiä pappeja. Heidät mainitaan Uudessa testamentissa sekä Vanhan testamentin apokryfikirjoissa:

- (Juudit 15: 8) Niin ylimmäinen pappi Joojakim ja israelilaisten vanhintenneuvoston jäsenet, jotka asuivat Jerusalemissa, tulivat katsomaan niitä hyviä tekoja, jotka Herra oli tehnyt Israelille; he tahtoivat myös nähdä Juuditin ja puhutella häntä ystävällisesti.

- (Tobias 1:5-7) Ja kaikki sukukunnat, jotka olivat mukana luopumuksessa, uhrasivat Baalin vasikalle, niin myös minun kantaisäni Naftalin huone.
6. Minä yksin vaelsin usein Jerusalemiin juhlina, niinkuin on määrätty koko Israelille ikuisella säädöksellä, ja vein mukanani uutiset ja kymmenykset maantuotteista ja esikoiset villoista
7. ja annoin ne papeille, Aaronin pojille, alttaria varten; kymmenykset maan tuotteista minä annoin Leevin pojille, jotka tekevät palvelusta Jerusalemissa; ja toisen kymmenyksen minä myin ja menin Jerusalemiin ja käytin sen siellä joka vuosi.

- (Siirak 36:19) Aaronin siunauksen mukaan, joka sinun kansasi puolesta lausutaan; ja tulkoot tuntemaan kaikki maan asuvaiset, että sinä olet Herra, iankaikkinen Jumala.

- (Siirak 45:6,7,10,13-16) Aaronin, hänen veljensä, Leevin sukukunnasta, Herra korotti pyhäksi, Mooseksen vertaiseksi.
7. Hänessä hän asetti iankaikkisen liiton ja antoi hänelle pappeuden kansassa. Hän ilahdutti hänet ihanalla kaunistuksella ja vyötti hänen yllensä kunniapuvun,
10. Hän varusti hänet pyhällä juhlapuvulla, joka oli kultaisista ja punasinisistä ja purppuranpunaisista langoista, kirjailtua työtä, ja rintakivellä, jossa olivat uurim ja tummim

13. Ennen häntä ei senkaltaista ole ollut, eikä ole ikiaikoihin saakka kukaan toisesta sukukunnasta sitä pukua kantanut, vaan ainoastaan hänen poikansa ja jälkeläisensä, ainiaan.

14. Hänen uhrinsa oli kokonaan poltettava, kahdesti päivässä, alituisesti.
15. Mooses asetti hänet virkaan ja voiteli hänet pyhällä öljyllä. Siitä tuli iankaikkinen liitto hänelle ja hänen jälkeläisilleen kaikiksi taivaan päiviksi: heidän tuli toimittaa palvelusta Herralle ynnä papinvirkaa ja siunata hänen kansaansa hänen nimeensä.

16. Hänet hän valitsi kaikista ihmisistä tuomaan uhreja Herralle, suitsuketta ja tuoksuketta muistouhriksi,

- (1 Makk 10:32) Minä luovun myös vallastani Jerusalemin linnaan ja luovutan sen ylimmäiselle papille, että hän sen turvaksi sijoittaisi siihen miehistöä, keitä vain itse valitsee.

- (1 Makk 14:38,41) Sentähden kuningas Demetrius vakuutti hänelle ylimmäisen papin arvon;

41. Ja nyt ovat juutalaiset ja papit nähneet hyväksi päättää, että Simon on oleva heidän ruhtinaansa ja ylimmäinen pappinsa ikuisiin aikoihin asti, kunnes nousee luotettava profeetta,

Joosua ja Kaaleb elivät Mooseksen aikaan ja poikkesivat kansansa enemmistöstä uskonsa ja rohkeutensa tähden. Heidät mainitaan vuosisatoja myöhemmin Vanhan testamentin apokryfikirjoissa:

- (Siirak 46: 1,4,5,7-9) Joosua, Nuunin poika, oli voimallinen sodissa ja Mooseksen seuraaja profeetanvirassa, hän, joka oli nimensä mukaan suuri Herran valittujen vapauttamisessa. Hän tahtoi kostaa sotaan nousseille vihollisille saattaaksensa Israelin sen perintöosaan.
4. Eikö hänen kätensä voimasta aurinko peräytynyt ja yhdestä päivästä tullut kaksi?
5. Hän huusi avuksensa korkeinta Hallitsijaa, kun viholliset ahdistivat häntä joka taholta, ja suuri Herra kuuli häntä ja antoi tulla ylen raskaita raekiviä.
7. Jo Mooseksen päivinä hän oli näyttänyt olevansa hurskas, hän ja Kaaleb, Jefunnen poika, kun he vastustivat vihollista, estivät kansaa tekemästä syntiä ja tyynnyttivät pahuuden nurinan.
8. Niin pelastuivat ainoastaan nämä kaksi kuudestasadasta tuhannesta jalkaväkeä ja pääsivät perintömaahan, maahan, joka vuoti maitoa ja mettä.
9. Ja Herra antoi Kaalebille voimat, ja ne kestivät hänellä vanhuuteen asti, niin että hän valtasi maan vuoriylängöt; ja hänen jälkeläisensä saivat perintöosan.

- (1 Makk 2:55,56) Joosuasta tuli Israelin tuomari, koska hän täytti käskyn.
56. Kaaleb sai maan perinnöksi, koska hän todisti seurakunnan edessä.

Sapatti ja juhlat. Ensimmäisen Mooseksen kirjan alkupuolella tulee esille seitsenpäiväinen viikko. Se viittaa luomiseen, koska Jumala siinä ajassa loi kaiken. Siihen ei kulunut miljoonia vuosia vaan ainoastaan tämä aika.

Merkittävää on, että seitsenpäiväinen viikko on tuttu eri puolilla eläville kansoille jo ammoisista ajoista asti. Se on esiintynyt vuosituhansien ajan ja maailmanlaajuisesti, joten sen syntyä on vaikea selittää muutoin kuin sillä, että se on varhaista perintöä yhteisiltä esi-isiltä. Se viittaa siihen, miten ihmiset muinoin olivat tietoisia Jumalan luomistyöstä, joka tapahtui lyhyen ajanjakson aikana ja vain joitakin vuosituhansia sitten. Ajatukset miljoonista vuosista voidaan heittää romukoppaan.

Sapatti liittyy myös seitsenpäiväiseen viikkoon. Se on viikon lepopäivä vanhan perinteen mukaan. Siihen ja muihin juutalaisiin juhliin on viitattu ainakin seuraavissa Vanhan testamentin apokryfikirjoissa:

- (Juudit 8: 6) Ja hän paastosi leskeytensä aikana joka päivä, paitsi sapattien edellisenä päivänä ja sapatteina ja uusienkuiden edellisenä päivänä ja uusinakuina ja juhlina ja Israelin huoneen ilopäivinä.

- (Tobias 2:1) Kun minä olin palannut jälleen kotiini ja saanut takaisin vaimoni Hannan ja poikani Tobiaan, niin minä helluntaijuhlana, joka on seitsemän viikon pyhä, valmistin juhlapöydän ja asetuin aterialle.

- (1. Makk 1:38,39) Silloin pakenivat heidän tähtensä Jerusalemin asukkaat ja siitä tuli muukalaisten asuinsija. Se tuli vieraaksi omille vesoillensa, ja sen lapset jättivät sen.

39. Sen pyhäkkö tuli autioksi kuin erämaa, sen juhlat muuttuivat murheeksi, sen sapatit pilkaksi, sen kunnia halveksumiseksi.

- (1 Makk 6: 49,53) Mutta Beetsuurissa olevien kanssa hän teki rauhan. Heidän täytyi lähteä kaupungista, sillä heillä ei ollut siellä elintarpeita voidakseen kestää piiritystä; maassa oli näet silloin sapattivuosi.
53. Mutta heillä ei ollut elintarpeita varastoissa, koska se oli seitsemäs vuosi, ja ne, jotka olivat pelastuneet Juudeaan pakanain käsistä, olivat syöneet loputkin varastoista.

- (10: 34) Ja kaikki juhlat, sapatit ja uudenkuunjuhlat ja kaikki säädetyt juhlapäivät, ja kolme päivää ennen juhlaa ja kolme päivää juhlan jälkeen, kaikki nämä päivät olkoot kaikille juutalaisille, jotka asuvat koko minun valtakunnassani, vapaat verojen ja maksujen kannosta.

- (2 Makk 1:8,9) ja kuin portti poltettiin ja vuodatettiin viatonta verta. Mutta me rukoilimme Herraa, ja meidän rukouksemme kuultiin. Me uhrasimme teurasuhrin ja ruokauhrin, sytytimme lamput ja asetimme näkyleivät.

9. Ja nyt me kehoitamme teitä viettämään kislev-kuun lehtimajanjuhlaa.

- (2 Makk 12:31,32) kiittivät he kaupungin asukkaita ja kehoittivat heitä vastedeskin olemaan hyväntahtoisia heidän kansaansa kohtaan. Sitten he menivät Jerusalemiin, koska viikkojuhla oli juuri tulossa.

32. Tämän, niin kutsutun helluntaijuhlan, jälkeen he hyökkäsivät Gorgiasta, Idumean käskynhaltijaa vastaan.

Temppeli oli olennainen osa juutalaista jumalanpalvelusta. Ensimmäisen temppelin rakennutti Salomo, Daavidin poika, mutta se tuhottiin vuosisatoja myöhemmin kuningas Nebukadnessarin kautta. Tästä ensimmäisestä temppelistä, sen tuhosta ja myöhemmästä temppelistä kerrotaan myös Vanhan testamentin apokryfikirjoissa:

- (Juudit 5:17-19) Ja niin kauan kuin he olivat tekemättä syntiä Jumalaansa vastaan, kävi heidän hyvin; sillä heidän kanssansa on Jumala, joka vihaa vääryyttä.
18. Mutta kun he kääntyivät pois siltä tieltä, jonka hän oli heille määrännyt, saivat he tuhonsa monissa pitkällisissä sodissa, ja heidät vietiin pakkosiirtolaisina maahan, joka ei ollut heidän omansa, ja heidän Jumalansa temppeli hävitettiin perustuksia myöten, ja viholliset valtasivat heidän kaupunkinsa.
19. Mutta nyt, kun he ovat jälleen kääntyneet Jumalansa puoleen, ovat he palanneet takaisin hajaannuksesta, jonne heidät oli hajoitettu, ja ovat ottaneet haltuunsa Jerusalemin, jossa heidän pyhäkkönsä on, ja ovat asettuneet asumaan vuoristoon, koska se oli autio.

- (Viis 9: 8) Sinä käskit rakentamaan temppelin pyhälle vuorellesi ja alttarin siihen kaupunkiin, jossa sinun asumuksesi on, sen pyhän majan kaltaisen, jonka sinä alussa valmistit.

- (Tobias 1:3-6) Minä, Toobit, vaelsin totuuden teillä ja vanhurskaudessa kaiken elinaikani. Ja minä annoin runsaasti almuja veljilleni ja kansalaisilleni, joiden oli täytynyt lähteä kanssani assyrialaisten maahan, Niiniveen
4. Minun nuoruudessani, ollessani kotiseudullani Israelin maassa, oli minun kantaisäni Naftalin koko sukukunta luopunut Jerusalemin temppelistä, sen kaupungin, joka oli valittu kaikista Israelin sukukunnista, että kaikki heimot siellä uhraisivat; ja se temppeli, Korkeimman asumus, oli pyhitetty ja rakennettu ikuisiksi ajoiksi.

5. Ja kaikki sukukunnat, jotka olivat mukana luopumuksessa, uhrasivat Baalin vasikalle, niin myös minun kantaisäni Naftalin huonee.
6. Minä yksin vaelsin usein Jerusalemiin juhlina, niin kuin on määrätty koko Israelille ikuisella säädöksellä, ja vein mukanani uutiset ja kymmenykset maantuotteista ja esikoiset villoista.

- (Tobias 14:4,5) ja mene Meediaan, poikani. Sillä minä olen varma siitä, että niinive kukistuu, niinkuin profeetta Joonas on sanonut. Mutta Meediassa on jonkun aikaa oleva rauhallisempaa. Ja minä olen varma siitä, että kotimaassa olevat veljemme hajotetaan pois hyvästä maasta, ja Jerusalem tulee autioksi, ja Jumalan huone, joka siellä on, poltetaan poroksi ja jää joksikin aikaa autioksi.

5. Sitten Jumala jälleen armahtaa heitä ja vie heidät takaisin heidän omaan maahansa, ja he rakentavat temppelin - ei kuitenkaan edellisen vertaista - ja se pysyy, kunnes maailmanajat ovat täyttyneet. Senjälkeen he palaavat pakkosiirtolaisuutensa paikoista ja rakentavat Jerusalemin ihanaksi. Ja Jumalan huone, joka siellä on, rakennetaan ylen loistavaksi, niinkuin profeetat ovat siitä kaupungista puhuneet.

- (Siirak 36:15,16) Armahda pyhäkkösi kaupunkia, Jerusalemia, leposijasi kaupunkia.

16. Täytä Siion lupauksiesi ylistyksellä, ja täytä kansasi kirkkaudellasi.

- (Siirak 47:13) Salomo hallitsi rauhan päivinä, hän, jolle Jumala antoi rauhan joka taholla, että hän kohottaisi huoneen hänen nimellensä ja valmistaisi pyhäkön ikuisiksi ajoiksi.

- (2 Makk 5:15-17) Mutta tyytymättä tähän hän röyhkeydessään meni sisälle tuohon kaikkein pyhimpään temppeliin koko maan päällä, lain ja isänmaan pettäneen Menelauksen johtamana,
16. ja anasti saastaisille käsillänsä pyhät astiat; ne lahjat, jotka monet kuninkaat olivat sinne asettaneet lisätäksensä paikan loistoa ja kunniaa, hän epäpyhillä käsillänsä raastoi pois.

17. Ja Antiokus tuli mieleltään pöyhkeäksi eikä nähnyt, että Kaikkivaltias lyhyeksi aikaa oli vihastunut kaupungin asukasten syntien tähden ja että paikka siitä syystä oli jäänyt ilman varjelusta.

Daavid oli Jeesuksen esi-isä ja Israelin tunnetuin kuningas poikansa Salomonin ohella. Hän oli todellinen historiallinen henkilö, josta osoituksena on myös se, että häneen viitataan toistuvasti Vanhan testamentin apokryfikirjoissa:

- (Siirak 45:25) Ja niinkuin Daavidille, Iisain pojalle, Juudan sukukunnasta, vahvistettiin liitto, että kuninkuus oli periytyvä vain pojalta pojalle, niin myös Aaronin perintö oli tuleva hänen jälkeläisillensä.

- (Siirak 47:1-4,8,9) Ja hänen jälkeen nousi Naatan ja oli profeettana Daavidin päivinä.

2. Niinkuin rasva otetaan erilleen yhteysuhrista, niin Daavid israelilaisista.
3. Leijonain kanssa hän leikki niinkuin vohlain ja karhujen kanssa niinkuin lampaankaritsain.
4. Eikö hän nuoruudessaan tappanut jättilaistä ja poistanut häväistystä kansasta kohottamalla kädessään linkokiven ja lyömällä maahan Goljatin röyhkeyden!
5. Sillä hän huusi avuksensa Herraa, Korkeinta, ja Herra antoi voiman hänen oikeaan käteensä kukistamaan sankarin, taistelussa väkevän, ja korottamaan hänen kansansa sarven.

8. Kaikista töistänsä hän antoi kiitoksen Pyhälle, Korkeimmalle, ylistyksen sanoilla. Kaikesta sydämestänsä hän veisasi kiitosvirsiä ja rakasti Luojaansa.
9. Ja hän asetti veisaajia alttarin eteen ja sai heidät kaiuttamaan suloisia veisuja.

- (Siirak 49:4,5) Kaikki muut, paitsi Daavid ja Hiskia ja Joosia, tekivät syntiä, sillä he hylkäsivät Korkeimman lain. Niin tuli loppu Juudaan kuninkaista.
5. Heidän oli annettava sarvensa muille ja kunniansa vieraalle kansalle.

- (1 Makk 1:33) Daavidin kaupungin he varustivat suurella ja vahvalla muurilla ja vahvoilla torneilla, niin että siitä tuli heille linnoitus.

- (1 Makk 2:57) Daavid sai hurskautensa tähden perinnöksi kuninkaallisen valtaistuimen ikuisiksi ajoiksi.

- (1 Makk 4:30) Kun hän näki tuon vahvan sotajoukon, niin hän rukoili ja sanoi: "Ole kiitetty, sinä Israelin pelastaja, joka olet tehnyt tyhjäksi jättiläisen hyökkäyksen palvelijasi Daavidin käden kautta ja antanut filistealaisten sotajoukon Joonatanin, Saulin pojan, ja hänen aseenkantajansa käsiin.

Salomo oli Daavidin poika, joka on tunnettu sananlaskuistaan, viisaudestaan ja temppelin rakentamisesta. Siirakin kirjassa viitataan häneen:

- (Siirak 47:12-21,23,24) Hänen jälkeensä nousi hänen ymmärtäväinen poikansa, jolla hänen tähtensä oli rauha avaroilla alueilla.

13. Salomo hallitsi rauhan päivinä, hän, jolle Jumala antoi rauhan joka taholla, että hän kohottaisi huoneen hänen nimellensä ja valmistaisi pyhäkön ikuisiksi ajoiksi.

14. Kuinka viisas sinä olitkaan nuoruudessasi ja täynnä kuin virta ymmärrystä!
15. Sinun henkesi käsitti kaiken maan, ja sinä täytit sen syvällisillä sananlaskuilla.
16. Sinun nimesi ulottui kaukaisiin saariin, ja sinä olit rakastettu rauhallisuutesi tähden.

17. Maat ihmettelivät sinua sinun laulujesi ja vertaustesi, sinun sananlaskujesi ja selitystaitosi tähden.

18. Herran Jumalan nimessä. hänen, jota kutsutaan Israelin Jumalaksi, sinä kokosit kultaa kuin tinaa ja kartutit hopeata kuin lyijyä.

19. Mutta sinä annoit naisille kupeittesi voiman ja ruumiisi heidän hallittavaksensa.
20. Sinä sait tahran kunniaasi ja saastutit siemenesi. Sinä tuotit vihan lastesi päälle ja mielikarvauden mielettömyytesi tähden.

21. Niin jakautui hallitus kahdeksi, ja Efraimista sai alkunsa tottelematon kuninkuus
23. Ja Salomo meni lepoon isiensä tykö ja jätti yhden jälkeläisistänsä, kansan mielettömyyden alkuunpanijan ja ymmärrykseltään puuttuvaisen, Rehabeamin, joka neuvollaan saattoi kansan luopumukseen; ja myös Jerobeamin, Nebatin pojan, joka saattoi Israelin syntiä tekemään ja ohjasi Efraimin synnin tielle.
24. Ja heidän syntinsä lisääntyivät ylen suuresti, niin että heidät siirrettiin pois maastansa.

Hiskia ja vesijohto. Yksi Juudan vanhurskaista hallitsijoista oli Raamatun mukaan kuningas Hiskia, joka rakennutti Jerusalemia jonkin verran.

Häneen liittyen on tehty erikoinen löytö; sillä Jerusalemista on kaivettu esiin n. 520 metriä pitkä, hänen nimellään tunnettu, vesijohtotunneli - tunneli joka rakennettiin aluksi piirityksen varalta, että kaupunkiin saataisiin vettä. Lisäksi samasta tunnelista, sen toisesta päästä, löydettiin v. 1880 kallioon hakattu kuusirivinen teksti. Tässä tekstissä kerrotaan tunnelin valmistumisesta ja kahden työmiesjoukon ilosta, kun he kohtasivat toisensa Oofelin kukkulan uumenissa. Myös Siirakin kirjassa kerrotaan vesijohdon rakentamisesta:

- (Siirak 48:17) Hiskia vahvisti kaupunkinsa ja johti sen keskelle vesijohdon. Hän kaivoi raudalla läpi kallion ja rakensi vesisäiliöitä.

Oofirin kulta mainitaan useaan kertaan Vanhassa testamentissa. Vaikka sen nimistä paikkaa ei ole löydetty, on sen olemassaolo voitu epäsuorasti todistaa. Tel Avivin pohjoispuolelta olevasta satamasta on löydetty kahdeksannen vuosisadan puoliväliltä eKr. oleva saviruukun sirpale. Tähän saviruukun sirpaleeseen on kirjoitettuna: "Oofirin kultaa Beth-Horoniin: 30 sekeliä." Sama asia tulee esille Siirakin kirjassa:

- (Siirak 7:18) Älä vaihda ystävää rahan tähden, äläkä oikeata veljeä Oofirin kultaan.

Karkotus maasta ja pakkosiirtolaisuus. Jo Mooseksen kautta aikanaan mainittiin, että juutalainen kansa tullaan syntien tähden hajottamaan eri maihin. Näin todella tapahtui vuosisatoja myöhemmin, kun assyrialaiset, babylonialaiset ja vielä myöhemmin roomalaiset hyökkäsivät maahan. Seuraavat Vanhan testamentin apokryfikirjan kohdat mainitsevat siitä, miten tämä asia oli todellisuutta kirjoittamisajankohtana:

- (Juudit 5:17-19) Ja niin kauan kuin he olivat tekemättä syntiä Jumalaansa vastaan, kävi heidän hyvin; sillä heidän kanssansa on Jumala, joka vihaa vääryyttä.
18. Mutta kun he kääntyivät pois siltä tieltä, jonka hän oli heille määrännyt, saivat he tuhonsa monissa pitkällisissä sodissa, ja heidät vietiin pakkosiirtolaisina maahan, joka ei ollut heidän omansa, ja heidän Jumalansa temppeli hävitettiin perustuksia myöten, ja viholliset valtasivat heidän kaupunkinsa.
19. Mutta nyt, kun he ovat jälleen kääntyneet Jumalansa puoleen, ovat he palanneet takaisin hajaannuksesta, jonne heidät oli hajoitettu, ja ovat ottaneet haltuunsa Jerusalemin, jossa heidän pyhäkkönsä on, ja ovat asettuneet asumaan vuoristoon, koska se oli autio.

- (Tobias 3:3,4) Muista minua ja katso minun puoleeni. Älä rankaise minua syntieni mukaan, joita isäni ovat tehneet sinun edessäsi.

4. Sillä he olivat tottelemattomat sinun käskyillesi; ja niin sinä annoit meidät alttiiksi ryöstölle, vankeudelle ja kuolemalle ja sallit meidän tulla pilkaksi ja sananparreksi kaikille pakanakansoille, joiden keskuuteen me olemme hajotetut.

- (Tobias 13:3-5) Kiittäkää häntä, te Israelin lapset, pakanain edessä, sillä heidän keskuuteensa hän on meidät hajottanut.
4. Julistkaa siellä hänen valtasuuruuttansa, korottakaa häntä kaikkien elävien edessä: Sillä hän on meidän Herramme, ja hän on Jumala, meidän isämme, hamaan kaikkiin iankaikkisuuksiin.
5. Ja jos hän meitä kurittaakin pahojen tekojemme tähden, niin hän meitä jälleen armahtaa ja kokoaa meidät kaikista pakanakansoista, minne ikinä teidät on hajotettu heidän keskuuteensa.

- (Tobias 14:4,5) ja mene Meediaan, poikani. Sillä minä olen varma siitä, että Niinive kukistuu, niinkuin profeetta Joonas on sanonut. Mutta Meediassa on jonkun aikaa oleva rauhallisempaa. Ja minä olen varma siitä, että kotimaassa olevat veljemme hajotetaan pois hyvästä maasta, ja Jerusalem tulee autioksi, ja Jumalan huone, joka siellä on, poltetaan poroksi ja jää joksikin aikaa autioksi.
5. Sitten Jumala jälleen armahtaa heitä ja vie heidät takaisin heidän omaan maahansa, ja he rakentavat temppelin - ei kuitenkaan edellisen vertaista - ja se pysyy, kunnes maailmanajat ovat täyttyneet. Senjälkeen he palaavat pakkosiirtolaisuutensa paikoista ja rakentavat Jerusalemin ihanaksi. Ja Jumalan huone, joka siellä on, rakennetaan ylen loistavaksi, niinkuin profeetat ovat siitä kaupungista puhuneet.

- (Siirak 48:15) Kaikesta tästä huolimatta ei kansa tehnyt parannusta, eivätkä he luopuneet synneistänsä, siihen asti että heidät saaliina siirrettiin pois maastansa ja hajoitettiin kaikkeen maan piiriin. Jäljelle jäi vain vähän kansaa ja Daavidin suvulle ruhtinas.

- (Baaruk 2:2,4,28,29) Ei koko taivaan alla ole tapahtunut senkaltaista, kuin hän antoi tapahtua Jerusalemissa, aivan niin kuin Mooseksen laissa on kirjoitettuna,

4. Ja hän antoi heidät kaikkien niiden valtakuntain vallan alle, jotka olivat meidän ympärillämme, pilkaksi ja karttamukseksi kaikille ympärillä oleville kansoille, joiden sekaan Herra heidät hajotti.

28. niin kuin sinä olet puhunut palvelijasi Mooseksen kautta sinä päivänä, jona sinä käskit hänen kirjoittaa muistiin lakisi Israelin lasten edessä sanoen:

29. ”Jos te ette kuule minun ääntäni, niin totisesti on tämä suuri ja monilukuinen joukko tuleva vähäiseksi kansojen keskellä, joiden sekaan minä heidät hajotan.

- (2 Makk 17,18) Mutta Jumalaan, joka on pelastanut koko kansansa ja antanut heille kaikille perintöosan ja kuninkuuden ja pappeuden ja pyhityksen,
18. niin kuin hän on laissa luvannut, tähän Jumalaan me panemme toivomme, että hän armahtaa meitä pian ja kokoaa meidät jälleen kaikista maista taivaan alla pyhään paikkaan. Sillä hän on pelastanut meidät suurista onnettomuuksista ja puhdistanut paikan.

Viittaukset profeettoihin. Raamatussa mainitaan useita erinimisiä profeettoja. Osoituksena siitä, että he ovat todellisia historiallisia henkilöitä on se, että Vanhan testamentin apokryfikirjoissa heihin viitataan toistuvasti.

- (Tobias 2:6) Ja mieleeni johtui Aamoksen ennustus, kuinka hän sanoi: »Teidän juhlanne muuttuvat murheeksi ja kaikki teidän iloitsemisenne valitusvirreksi».
7. Ja minä purskahdin itkuun. Kun aurinko sitten oli laskenut, niin minä menin ja kaivoin haudan ja hautasin hänet.

- (Tobias 14:4,5,8) ja mene Meediaan, poikani. Sillä minä olen varma siitä, että niinive kukistuu, niinkuin profeetta Joonas on sanonut. Mutta Meediassa on jonkun aikaa oleva rauhallisempaa. Ja minä olen varma siitä, että kotimaassa olevat veljemme hajotetaan pois hyvästä maasta, ja Jerusalem tulee autioksi, ja Jumalan huone, joka siellä on, poltetaan poroksi ja jää joksikin aikaa autioksi.
5. Sitten Jumala jälleen armahtaa heitä ja vie heidät takaisin heidän omaan maahansa, ja he rakentavat temppelin - ei kuitenkaan edellisen vertaista - ja se pysyy, kunnes maailmanajat ovat täyttyneet. Senjälkeen he palaavat pakkosiirtolaisuutensa paikoista ja rakentavat Jerusalemin ihanaksi. Ja Jumalan huone, joka siellä on, rakennetaan ylen loistavaksi, niinkuin profeetat ovat siitä kaupungista puhuneet.

8. Ja nyt, lapseni, lähde pois Niinivestä, sillä on käyvä, juuri niinkuin profeetta Joonas on puhunut.

- (Siirak 46:13-15) Herrallensa rakas oli Samuel, Herran profeetta, joka pystytti kuninkuuden ja voiteli hallitsijat kansallensa.

14. Herran lain mukaan hän tuomitsi kansankokouksissa, ja Herra piti huolta Jaakobista.
15. Uskollisuudellaan hän osoitti olevansa vakaa profeetta, ja puheistansa hänet tunnettiin luotettavaksi näyissä.

- (Siirak 48:1-9) Sitten nousi Elias, profeetta, joka oli kuin tuli ja jonka sana paloi kuin tulisoihtu.

2. Hän tuotti heille nälänhädän ja harvensi kiivaudellaan heidän lukuansa.
3. Herran sanalla hän sulki taivaan ja sai myös tulen kolmesti tulemaan taivaasta.
4. Kuinka suuresti kunnioitettu oletkaan sinä, Elias, ihmeteltäväin tekojesi tähden, ja kuka voi kerskata olevansa sinun vertaisesi!-
5. sinun, joka herätit vainajan kuolleista ja tuonelasta Korkeimman sanalla,
6. joka syöksit kuninkaita perikatoon ja kunniassa-olijoita alas vuoteistansa;
7. joka kuulit Siinailla nuhdepuheen ja Hoorebilla kostontuomiot;

8. joka voitelit kuninkaita kostajiksi ja profeettoja seuraajiksi jälkeesi;
9. joka tulit otetuksi ylös taivaaseen tulenpyörteessä, tulisten hevosten vaunuissa,

- (Siirak 48:22-25) Sillä Hiskia teki sitä, mikä on Herralle otollista, ja noudatti vakaasti isänsä Daavidin teitä, joille häntä ohjasi profeetta Esaias, suuri ja näyissänsä luotettava.
23. Tämän päivinä aurinko peräytyi, ja hän jatkoi kuninkaan elinaikaa.
24. Suurena hengessä hän näki viimeiset asiat ja lohdutti Siionin surevaisia.
25. Iankaikkisuutta myöten hän näytti, mitä tuleva on, ja salatut asiat ennen niiden tapahtumista.

- (Siirak 49:6-8) Ne sytyttivät tuleen valitun, pyhän kaupungin ja tekivät autioiksi sen kadut Jeremiaan tähden.
7. Sillä he rääkkäsivät häntä, vaikka hän äidin kohdusta asti oli pyhitetty profeetaksi repimään maasta ja hajottamaan ja hävittämään, niin myös rakentamaan ja istuttamaan.
8. Hesekiel näki Herran kirkkauden näyn, jonka hän näytti hänelle kerubivaunujen yläpuolelta.

- (1 Makk 2:58-61) Elias otettiin taivaaseen, koska hän kiivaili lain puolesta.
59. Ananias, Asarias ja Miisael pelastuivat liekeistä uskonsa tähden.
60. Daniel pelastui leijonain kidasta viattomuutensa tähden.

61. Huomatkaa siis, että näin käy suvusta sukuun: ei kukaan, joka panee toivonsa häneen, joudu häviöön.

- (2 Makk 15:12-14) Ja hänen unessa näkemänsä näky oli tällainen: Entinen ylimmäinen pappi, Onias, joka oli jalo ja hyvä mies, vaatimaton kanssakäymisessä, lempeä mielenlaadulta, arvokas puheessa, ja joka nuoruudestaan saakka oli harrastanut kaikkea, mikä hyveellistä on, tämä oli kädet ojennettuina rukoillut juutalaisten koko seurakunnan puolesta.
13. Sitten oli samalla tavoin ilmestynyt mies, jonka harmaat hapset ja loistava näkö herättivät huomiota ja jonka olemuksessa oli jotakin ihmeellistä ja erikoisen ylevää.
14. Ja Onias oli puhjennut puhumaan: "Tämä on Jeremias, Jumalan profeetta, joka rakastaa veljiänsä ja on paljon rukoillut kansan ja pyhän kaupungin puolesta".

Israel ja Jerusalem. Nykyaikana halutaan kiistää juutalaisten oikeus Israelin alueeseen ja Jerusalemiin. Kuitenkin juutalaiset asuivat Jerusalemissa ja nykyisen Israelin alueella jo vuosituhansia sitten. Esim. Koraanissa ei mainita Jerusalemia kertaakaan, mutta Raamatun sivuilla sama nimi esiintyy toistuvasti. Myös Vanhan testamentin apokryfikirjat ovat viitanneet Israeliin ja Jerusalemiin:

- (Juudit 15: 8) Niin ylimmäinen pappi Joojakim ja israelilaisten vanhintenneuvoston jäsenet, jotka asuivat Jerusalemissa, tulivat katsomaan niitä hyviä tekoja, jotka Herra oli tehnyt Israelille; he tahtoivat myös nähdä Juuditin ja puhutella häntä ystävällisesti.

- (Siirak 36:15,16) Armahda pyhäkkösi kaupunkia, Jerusalemia, leposijasi kaupunkia.
16. Täytä Siion lupauksiesi ylistyksellä, ja täytä kansasi kirkkaudellasi.

4. Minun nuoruudessani, ollessani kotiseudullani Israelin maassa, oli minun kantaisäni Naftalin koko sukukunta luopunut Jerusalemin temppelistä, sen kaupungin, joka oli valittu kaikista Israelin sukukunnista, että kaikki heimot siellä uhraisivat; ja se temppeli, Korkeimman asumus, oli pyhitetty ja rakennettu ikuisiksi ajoiksi.

5. Ja kaikki sukukunnat, jotka olivat mukana luopumuksessa, uhrasivat Baalin vasikalle, niin myös minun kantaisäni Naftalin huone.

6. Minä yksin vaelsin usein Jerusalemiin juhlina, niin kuin on määrätty koko Israelille ikuisella säädöksellä, ja vein mukanani uutiset ja kymmenykset maantuotteista ja esikoiset villoista

- (Tobias 13:9,10) »Jerusalem, sinä pyhä kaupunki, hän kyllä kurittaa sinua lapsiesi tekojen tähden, mutta hän armahtaa jälleen vanhurskasten lapsia.
10. Kiitä Herraa hyvästi ja ylistä iankaikkisuuksien Kuningasta, että jälleen rakennettaisiin hänen majansa ilolla sinun keskuuteesi ja hän ilahuttaisi vangittuja sinun keskuudessasi ja osoittaisi sinussa rakkautta vaivatuille sukupolvesta sukupolveen iankaikkisesti.

- (Siirak 17:17) Kullekin kansalle hän on asettanut johdattajan, mutta Israel on Herran oma osa.

- (Siirak 50:23) Antakoon hän teille sydämen ilon ja antakoon meidän elinpäivinämme rauhan vallita Israelissa, niinkuin muinaisina päivinä;

- (Baaruk 1:1,2) Nämä ovat sen kirjan sanat, jonka Baaruk, joka oli Neeriaan poika, joka Maaseaan poika, joka Sedekiaan poika, joka Hasadiaan poika, joka Kelkiaan poika, kirjoitti Babylonissa

2. viidentenä vuotena, kuukauden seitsemäntenä päivänä, siihen aikaan, jolloin kaldealaiset olivat valloittaneet Jerusalemin ja polttaneet sen poroksi.

- (1 Makk 3:45,46) Mutta Jerusalem oli asumaton kuin erämaa, eikä kukaan sen lapsista mennyt sinne eikä sieltä ulos; pyhäkkö oli maahan tallattu, ja muukalaiset olivat sen linnassa; se oli pakanain majapaikkana. Ilo oli hävinnyt Jaakobista, vaiennut oli huilu ja kannel.
46. Niin he kokoontuivat ja tulivat Mispaan, joka on vastapäätä Jerusalemia, sillä Mispa oli entisistä ajoista ollut Israelissa rukouspaikka.

- (Asariaan rukous 1:5) Totiset tuomiot sinä olet toimittanut kaikessa, minkä olet sallinut kohdata meitä ja meidän isiemme pyhää kaupunkia, Jerusalemia. Sillä oikein sinä tuomitsit, kun sallit kaiken tämän meitä kohdata meidän syntiemme tähden

Aleksanteri Suuri. Sitten tavalliseen historiaan. Aleksanteri Suuri on tunnettu hallitsija Raamatun ulkopuolelta. Häneen viitataan mm. Makkabealaiskirjoissa:

- (1 Makk 1:1-8) Sittenkuin makedonialainen Aleksander, Filippuksen poika, joka oli lähtenyt liikkeelle kittiläisten maasta, oli voittanut persialaisten ja meedialaisten kuninkaan Dariuksen, tuli hän kuninkaaksi tämän sijaan - ennen hän oli ollut Kreikan kuninkaana.
2. Hän kävi monta sotaa, valloitti linnoitukset ja surmautti kuninkaat.
3. Hän tunkeutui maan ääriin asti ja sai saalista lukuisilta kansoilta. Kun nyt maa oli kukistettuna hänen edessään, kävi hän ylpeäksi, ja hänen sydämensä paisui.
4. Hän kokosi ylen vahvan sotajoukon ja vallitsi maita, kansoja ja valtakuntia, ja ne tulivat hänelle veronalaisiksi.
5. Mutta sen jälkeen hän joutui tautivuoteelle, ja kun hän tunsi kuolevansa,
6. kutsui hän luoksensa kaikki ylhäisimmät palvelijansa, jotka nuoruudesta asti olivat yhdessä kasvatetut hänen kanssaan, ja jakoi vielä eläessään heille valtakuntansa.
7. Aleksander kuoli hallittuaan kaksitoista vuotta,

8. ja hänen palvelijansa saivat vallan, kukin alueellansa.

- (1 Makk 6:1,2) Kulkiessaan ylämaakuntain läpi kuningas Antiokus sai kuulla, että Persiassa oli Elymais niminen kaupunki, joka oli kuuluisa rikkaudesta, hopeasta ja kullasta.
2. ja että sen pyhäkkö oli ylen rikas ja että siellä oli kultaisia asuja, haarniskoja ja aseita, jotka Makedonian kuningas Aleksander, Filippuksen poika, joka oli helleenien ensimmäinen kuningas, oli sinne jättänyt.

Roomalaiset, Hispania, galatalaiset ja kreikkalaiset ovat kaikki kansoja ja nimiä, jotka tulevat esiin Uuden testamentin sivulla. Makkabealaiskirjoissa kerrotaan hiukan aikaisemmasta historian vaiheesta:

- (1 Makk 8:1-3,17-19) Silloin Juudas sai kuulla mainittavan roomalaisista, että he olivat väkeviä sodassa ja suopeita kaikille, jotka liittyivät heihin, ja että he asettuivat ystävyyssuhteeseen kaikkiin, jotka liittyivät heihin ja tulivat heidän tykönsä,
2. ja että he olivat väkeviä sodassa. Hänelle kerrottiin heidän sodistaan ja urotöistään, joita he olivat tehneet galatalaisten keskuudessa, kuinka he olivat voittaneet heidät ja tehneet heidät veronalaisiksi,
3. ja kaikesta, mitä he olivat tehneet Hispaniassa vallatessaan sikäläiset kulta- ja hopeakaivokset,

17. Juudas valitsi nyt Eupolemuksen, Johanneksen pojan, Akkoksen pojanpojan, ja Jaasonin, Eleasarin pojan, ja lähetti heidät Roomaan, tekemään heidän kanssaan ystävyys- ja sotaliittoa,
18. että roomalaiset ottaisivat pois ikeen juutalaisilta, kun he näkivät, kuinka kreikkalaisten valtakunta piti Israelia orjuudessa.
19. He lähtivät siis Roomaan - matka sinne oli ylen pitkä - tulivat neuvoskunnan kokoukseen ja alkoivat puhua näin:

Serubbaabel, Joosua ja Nehemia ovat tunnettuja henkilöitä Vanhan testamentin sivuilla, mutta heidät mainittiin myös Vanhan testamentin apokryfikirjoissa:

- (Siirak 49:11-13) Kuinka meidän onkaan ylistäminen Serubbaabelia! Hän oli kuin oikean käden sinettisormus.
12. Samoin oli Joosua, Joosedekian poika. He aikanansa rakensivat huoneen ja pystyttivät Herralle pyhän temppelin, joka oli valmistettu olemaan kunniassa iankaikkisesti.
13. Myös Nehemiaan muisto on suuri, hänen, joka kohotti sortuneet muurimme ja asetti paikoillensa portit ja salvat ja laittoi jälleen kuntoon meidän asuinpaikkamme.

- (2 Makk 1:18-20) Kun aiomme kislev-kuun kahdentenakymmenentenä viidentenä päivänä viettää temppelin puhdistusjuhlaa, olemme katsoneet soveliaaksi ilmoittaa siitä teille, että tekin viettäisitte lehtimajan- ja sen tulen juhlaa, jolla Nehemias, rakennettuaan temppelin ja alttarin, uhrasi uhreja.

19. Sillä kun isämme vietiin Persiaan, ottivat hurskaat papit salaa alttarin tulta ja piilottivat sen syvälle kaivoon, jossa ei ollut vettä; sinne he panivat sen varmaan säilöön, paikkaan, joka oli kaikille muille tuntematon.

20. Mutta useiden vuosien kuluttua, kun Jumala sen näki hyväksi, Nehemias, jonka Persian kuningas oli antanut palata takaisin, lähetti niiden pappien jälkeläiset, jotka olivat piilottaneet tulen, sitä noutamaan.

- (2 Makk 1:13) Nämä samat asiat ovat kerrotut myös Nehemiaan muistiinpanoissa ja kertomuksissa, niin kuin sekin, kuinka hän perusti kirjaston ja kokosi siihen kuninkaita ja profeettoja koskevat kirjeet samoinkuin Daavidin kirjoitukset sekä kuningasten kirjeet, jotka koskivat temppelilahjoja.

Skyyttalaiset. Mm. Paavali on viitannut skyyttalaisiin (Kol 3:11 Ja tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus.). Lisäksi heidät mainitaan Toisessa Makkabealaiskirjassa:

- (2 Makk 4:47) Ja niin kuningas vapautti syytöksistä Menelauksen, koko tämän onnettomuuden aikaansaajan, mutta nuo raukat, jotka skyyttalaistenkin tuomioistuin olisi syyttöminä vapauttanut, hän tuomitsi kuolemaan.

Kaupunkeja ja paikkoja. Vanhan testamentin apokryfikirjoissa mainitaan monia sellaisia kaupunkeja, jotka ovat Uudesta testamentista tuttuja. Tällaisia kaupunkeja ovat mm. Joppe (Apt 9:36, 10:5), Asdod (Apt 8:40), Seleukia (Apt 13:4), Antiokia (Apt 11:26), Lydda (Apt 9:32), Kilikia (Apt 6:9), Arabia (Gal 1:17), Gassa (Apt 8:26), Damasko (Apt 9:2, Gal 1:17), Pamfylia (Apt 2:10), Knidos (Apt 27:7), Kypro (Apt 4:36), Kyrene (apt 2:10), Tarsos (Apt 9:30). Tämä osoittaa, miten Uuden testamentin paikat ovat olleet todellisia paikkoja, joissa apostolit ja opetuslapset kävivät:

- (1 Makk 10: 75) Ja hän leiriytyi Joppen edustalle, mutta kaupungin asukkaat sulkivat häneltä porttinsa, sillä Apolloniuksen varusväki oli Joppessa; silloin hän hyökkäsi sitä vastaan,

- (1 Makk 10: 77) Kun Apollonius sai sen kuulla, niin hän asetti kolmetuhatta ratsumiestä ja suuren joukon jalkaväkeä taistelukuntoon ja suuntasi kulkunsa Asdodiin, ikäänkuin kulkeaksensa sen kautta, mutta samalla hän eteni myös tasangolle, sillä hänellä oli suuri joukko ratsuväkeä, ja siihen hän luotti.

- (1 Makk 11: 8) Mutta kuningas Ptolemaios otti haltuunsa rannikkokaupungit aina merenrannalla sijaitsevaan Seleukiaan asti ja hautoi pahoja aikeita Aleksanderia vastaan.

- (1 Makk 11:13-16) Sitten Ptolemaios tuli Antiokiaan ja pani päähänsä Aasian kruunun, niin että hänellä nyt oli päässään kaksi kruunua, Aasian ja Egyptin.
14. Kuningas Aleksander oli tähän aikaan Kilikiassa, koska tämän seutukunnan asukkaat olivat luopuneet hänestä.
15. Saatuaan kuulla, mitä oli tapahtunut, Aleksander lähti sotaan Ptolemaiosta vastaan. Mutta tämäkin lähti liikkeelle ja toi häntä vastaan suuren sotajoukon ja ajoi hänet pakoon.
16. Aleksander pakeni Arabiaan, hakeakseen sieltä turvaa itsellensä, ja niin kuningas Ptolemaios pääsi voitolle.

- (1 Makk 11:28,34) Joonatan pyysi nyt kuningasta suomaan Juudealle sekä kolmelle Samarian alueelle verovapauden ja lupasi hänelle kolmesataa talenttia.
34. Me vakuutamme heille Juudean alueet sekä ne kolme piirikuntaa, Afereman, Lyddan ja Ramataimin, jotka on liitetty Juudeaan Samariasta, sekä kaikki niiden alaiset seudut. Me emme vaadi keneltäkään, joka uhraa Jerusalemissa, sitä kuninkaalle maksettavaa osaa, minkä kuningas ennen vuosittain heiltä kantoi maan kasvusta ja puitten hedelmistä,

- (1 Makk 11:61-63,67) Sieltä hän lähti Gassaan, mutta Gassan asukkaat sulkivat häneltä porttinsa. Silloin hän ryhtyi piirittämään kaupunkia, ja sytytti tuleen sen ympärillä olevat kaupungit ja ryösti ne.
62. Gassan asukkaat pyysivät nyt Joonatanilta rauhaa, ja hän suostui siihen, otti heidän ylhäisimpien miestensä pojat panttivangeiksi ja lähetti ne Jerusalemiin. Sitten hän kulki maan halki hamaan Damaskoon asti.

63. Nyt Joonatan sai tietää, että Demetriuksen sotapäälliköt olivat suurin sotavoimin tulleet Galilean Kaadekseen, tahtoen estää hänen aikeensa.
67. Joonatan ja hänen sotajoukkonsa oli leiriytynyt Gennesaretinjärven rannalle - he nousivat varhain aamulla mennäkseen Haasorin tasangolle.

- (1 Makk 15:22,23) Saman hän kirjoitti myös kuningas Demetriukselle ja Attalukselle ja Ariarateelle ja Arsakeelle,
23. ja saman kirjeen saivat kaikki maat: Sampsame, Sparta, Deelos, Myndos, Sikyon, Karaia, Samos, Pamfylia, Lykia, Halikarnassos, Koos, Side, Arados, Rodos, Faselis, Gortyna, Knidos, Kypro ja Kyrene.

- (2 Makk 3-5) Niinpä Aasian kuningas Seleukos suoritti omista tuloistansa kaikki ne kustannukset, joita uhripalvelus vaati.
4. Mutta eräs Simon, Benjaminin sukukunnasta, jolla oli pyhäkön esimiehen toimi, oli joutunut ylimmäisen papin kanssa riitaan kaupungin torikaupan valvomisesta.
5. Ja kun hän ei voinut päästä voitolle Oniaasta, meni hän tarsolaisen Apolloniuksen luo, joka siihen aikaan oli Koile-Syyrian ja Foinikian käskynhaltijana,

Lisää aiheesta:

Raamatun tapahtumien ja henkilöiden historiallisuuden puolesta - mukaan lukien Jeesus - on valtavasti todisteita. Tutustu näihin todisteisiin

Raamatun 11 ensimmäistä lukua ovat todellista historiaa. Tähän kuuluvat luominen, syntiinlankeemus, vedenpaisumus ja kieltensekoitus. Lue tästä

Vedenpaisumuksen historiallisuuden puolesta on runsaasti todisteita luonnossa ja ihmisten perimätiedossa. Lue, miten valtavasti todisteita on

Jääkausi tai jääkaudet. Lue, miten ei ole järkevää teoriaa jääkausien synnylle, ja miten merkit luonnossa viittaavat vedenpaisumukseen, ei jääkausiin

Raamattukritiikki ja liberaaliteologia ovat nykyajan ilmiöitä. Kriitikoilla on kuitenkin naturalistinen ennakkoasenne, joka ei perustu tieteeseen ja tosiasioihin

Samat henkilöt ja tapahtumat, jotka on mainittu Raamatun sivuilla, esiintyvät muissakin lähteissä. Lue, mitä historioitsija Josefus on kirjoittanut

Ainut looginen päätelmä on pitää Jeesuksen ylösnousemusta totena. Alkuseurakunnan synty ja kristillisen uskon menestys alkuvaiheessa edellyttää sitä.