Teistinen evoluutio tarkastelussa

Teistinen evoluutio on ristiriidassa Raamatun kanssa. Lisäksi käytännön todistusaineisto kumoaa käsityksen teistisestä evoluutiosta

Tässä kirjoituksessa pohditaan teististä evoluutiota. Se tarkoittaa näkemystä, jossa kristilliseen uskoon on lisätty kehitysopillisia uskomuksia. Jumalan olemassaolo ja että hän on luonut kaikki eliöt, kyllä myönnetään, mutta samanaikaisesti uskotaan hänen käyttäneen siihen evoluutioprosessia. Teistinen evoluutio ei siten eroa ateistisesta teoriasta; ainoastaan Jumala on lisätty tarinaan. Kummassakin näkemyksessä ovat olennaisia myös miljoonat vuodet.

   Mielenkiintoista on, että monet vilpittömät kristityt uskovat tähän näkemykseen. He uskovat siihen enemmän kuin siihen perinteiseen näkemykseen, että Jumala loi kaiken lyhyessä ajassa ja vain joitakin vuosituhansia sitten. Se osoittaa, että Jumalan armo voi kohdata ihmisiä, vaikka he ajattelevat näin perustavanlaatuisista asioista eri tavalla. Jumala katsoo enemmän ihmisten vilpittömyyteen ja haluun kääntyä hänen puoleensa kuin siihen, ovatko jotkut heidän näkemyksensä oikeita tai vääriä.

Teistinen evoluutio

ja Raamattu

Ristiriitaisuudet raamatun kanssa. Kun tutkimme teististä evoluutiota, löydämme siitä lukuisia ristiriitaisuuksia Raamatun kanssa. Monet tämän näkemyksen kannattajat voivat pitää Raamattua Jumalan sanana ja arvossa, mutta ongelma on, ettei Raamattu tue heidän näkemyksiään. Ristiriidat tulevat esiin seuraavissa seikoissa:

Ihminen oli luomakunnan alussa. Teistisessä evoluutiossa kuten ateistisessa evoluutiossa oletetaan, että ihminen ilmaantui maapallolle myöhään, eli miljoonien vuosien kehityksen jälkeen. Oletetaan, että sitä ennen oli pitkiä evoluutioprosesseja, jotka lopulta mahdollistivat nykyihmisen ilmaantumisen maapallolle (Ns. aukkoteoria, jossa Ensimmäisen Mooseksen kirjan ensimmäisen ja toisen jakeen väliin sijoitetaan miljoonien vuosien ajanjakso, on samantyyppinen teoria.).

   Jeesus opetti toisin, ja tässä on ensimmäinen suuri ristiriita Raamatun ja teistisen evoluution välillä. Jeesus nimittäin opetti, että ihminen luotiin jo luomakunnan alussa, ei myöhemmin. Jos hän on Jumalan Poika, joka on luonut kaiken (Joh 1:3, Kol 1:16), luulisi hänen tietävän asian. Monet nykyopettajat väittävät siten Jeesusta valehtelijaksi tai tietämättömäksi. Ovatko he viisaampia ja oikeammassa kuin Jeesus?

- (Matt 19:4) Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi'

- (Mark 10:6) Mutta luomakunnan alusta Jumala 'on luonut heidät mieheksi ja naiseksi.

Ihminen heti kehittynyt. Toinen ero teistisen evoluution ja Raamatun välillä on siinä, että teistisen evoluution mukaan ihminen ei ollut heti kehittynyt, vaan hänet luotiin hitaan evoluutioprosessin seurauksena. Raamattu sen sijaan opettaa sen tapahtuneen hetkessä ja että ihminen oli heti kehittynyt, eikä ollut nykyihmistä alkeellisempi. Ihminen osasi puhua, musisoida, valmistaa esineitä ja nimesi eläimet, mikä osoittaa eron muuhun luomakuntaan.

   Sama ero on olemassa nykyäänkin. Eläimillä ei ole puhekykyä, ne eivät osaa valmistaa esineitä eikä niillä ole samantasoista älykkyyttä kuin ihmisillä. Fyysinen ja henkinen kuilu erottaa ihmisen muista elävistä olennoista.

- (1 Moos 2:7) Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.

- (1 Moos 2:20) Ja ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille ja taivaan linnuille ja kaikille metsän eläimille. Mutta Aadamille ei löytynyt apua, joka olisi hänelle sopinut.

- (1 Moos 4:20-22) Ja Aada synnytti Jaabalin; hänestä tuli niiden kantaisä, jotka teltoissa asuvat ja karjanhoitoa harjoittavat.

21. Ja hänen veljensä nimi oli Juubal; hänestä tuli kaikkien niiden kantaisä, jotka kannelta ja huilua soittavat.

22. Myöskin Silla synnytti pojan, Tuubal-Kainin; hänestä tuli kaikkinaisten vaski- ja rauta-aseiden takoja. Ja Tuubal-Kainin sisar oli Naema.

Luominen on päättynyt. Teistisessä evoluutiossa oletetaan, että luominen on kestänyt miljoonia vuosia. Itse asiassa sen pitäisi jatkua edelleen, jos noudatetaan samaa logiikkaa. Sen sijaan Raamatun mukaan luominen on päättynyt jo:

- (1 Moos 2:1-3) Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa.

2. Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt.

3. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt.

Tunnettu ateisti Richard Dawkins viittasi samaan aiheeseen keskustellessaan teistisen evolutionistin kanssa. Hän totesi, että olisi outoa, jos Jumala on olemassa ja hän loi kaiken miljardien vuosien prosessin kautta. Dawkins osuu oikeaan kommenttinsa kanssa:

Minusta se on valtavan suurta asioiden kiertelyä. Jos Jumala halusi luoda elämän ja luoda ihmiset, olisi hieman outoa, että Hänen pitäisi valita harvinaisen epäsuora tapa odottaen 10 miljardia vuotta ennen kuin elämä saa alkunsa ja sitten odottaa vielä toiset 4 miljardia vuotta ennen kuin päästään ihmisiin, jotka kykenevät palvomaan Jumalaa ja tekemään syntiä ja kaikkia muita asioita, joista uskonnolliset ihmiset ovat kiinnostuneita. (1)

Synnin ja kuoleman alkuperä. Yksi suurimmista ristiriidoista teistisen evoluution ja Raamatun välillä on synnin, kuoleman ja sairauden alkuperä sekä ajankohta. Teistisessä evoluutiossa oletetaan, että maailmassa oli kuolemaa ja sairautta ennen ihmistä ja Aadamin syntiinlankeemusta, jopa miljoonia vuosia. Sen sijaan Raamatun opetus on, että ne tulivat maailmaan vasta Aadamin lankeemuksen kautta. On selvä, että nämä näkemykset ovat täysin ristiriidassa keskenään, ja että vain toinen niistä voi olla oikeassa.

   Raamatun kanta tulee hyvin esille seuraavissa Paavalin sanoissa. Hän opettaa, että kuolema tuli maailmaan vasta Aadamin lankeemuksen kautta, ei sitä ennen. Teistisen evoluution kannattajat väittävät näitä jakeita valheellisiksi:

- (Room 5:12,17) Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet –

17. Ja jos yhden ihmisen lankeemuksen tähden kuolema on hallinnut yhden kautta, niin paljoa enemmän ne, jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan runsauden, tulevat elämässä hallitsemaan yhden, Jeesuksen Kristuksen, kautta. –

- (1 Kor 15:16,20-22) Sillä jos kuolleita ei herätetä, ei Kristuskaan ole herätetty.

20. Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.

21. Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta.

22. Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa,

Toiset jakeet jatkavat samasta aiheesta. Ne opettavat, että vasta Aadamin lankeemuksen kautta kirous ja sen seurauksena sairaus, kuolema ja muut vahingolliset asiat, tulivat maailmaan – ei esim. miljoonia vuosia sitä ennen. Maailma, jonka Jumala oli tehnyt hyväksi (1 Moos 1:31: Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää…), joutui katoavaisuuden alle, kuten Roomalaiskirjeessä osoitetaan. Hyvä uutinen kuitenkin on, että Aadamin lankeemuksen kautta tulleet asiat poistetaan lopullisesti tulevassa Jumalan valtakunnassa. Silloin ei ole enää kirousta, sairautta, kuolemaa tai murhetta, koska kaikki entinen on mennyt:

- (1 Moos 3:17) Ja Aadamille hän sanoi: "Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: 'Älä syö siitä', niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi;

- (Room 8:20-22) Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle - ei omasta tahdostaan, vaan alistajan - kuitenkin toivon varaan,

21. koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.

22. Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti;

- (Ilm 22:1-3) Ja hän näytti minulle elämän veden virran, joka kirkkaana kuin kristalli juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta.

2. Keskellä sen katua ja virran molemmilla puolilla oli elämän puu, joka kantoi kahdettoista hedelmät, antaen joka kuukausi hedelmänsä, ja puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi.

3. Eikä mitään kirousta ole enää oleva. Ja Jumalan ja Karitsan valtaistuin on siellä oleva, ja hänen palvelijansa palvelevat häntä

- (Ilm 21:3,4) Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;

4. ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."

Miten epäjohdonmukaista on puolustaa evoluutioteoriaa, miljoonia vuosia ja ajatella samanaikaisesti kristillisen uskon olevan tosi, käy ilmi seuraavasta puheenvuorosta. Kirjoittaja on ateisti, joka näkee, että koko Jeesuksen elämän ja kuoleman perusta on ennustettu Aadamin elämässä sekä kielletyssä hedelmässä, jonka Aadam ja Eeva söivät. Jos ei ole perisyntiä, joka tuli Aadamin kautta, kuka tarvitsee tulla lunastetuksi? Jos Aadamin lankeemus ei ollut todellinen, vaan maailmassa oli sairautta ja kuolemaa ennen sitä, mitä merkitystä on Raamatun opetuksella ensimmäisestä ja toisesta Aadamista sekä Jeesuksen sovitustyöllä? Nämä asiat ovat silloin valheellisia ja voidaan hylätä turhina. Toinen vaihtoehto on, että teistisen evoluution kannattajat ovat menneet tässä asiassa harhaan.

Kristinusko on – sen täytyy olla – täysin sitoutunut tuohon erityiseen luomiseen, joka on kuvattu Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa. Kristinuskon täytyy taistella kaikella voimallaan, myötä- ja vastoinkäymisissä evoluutioteoriaa vastaan… On tullut selväksi, että koko Jeesuksen elämän ja kuoleman perusta on ennustettu Aadamin elämässä sekä kielletyssä hedelmässä, jonka Aadam ja Eeva söivät. Ilman perisyntiä kuka tarvitsee tulla lunastetuksi? Jos Aadam ei olisi langennut syntiin eikä synti olisi siten jatkuvasti läsnä kuolemaan saakka, mitä tarkoitusta kristinuskolla olisi? Ei mitään. (2)

Toinen ateisti jatkaa samasta aiheesta. Jos Aadam ja Eeva eivät olleet todellisia ihmisiä ja jos ei ollut todellista alkuperäistä syntiä, kristinuskon perusta tuhoutuu. Silloin ei ole tarvetta pelastukselle ja pelastajalle. Se tekee Jeesuksen ja hänen työnsä tarpeettomaksi.

   Tämä ateisti on aivan oikeassa. Jos ei myönnetä Aadamin ja Eevan olleen ensimmäisiä ihmisiä maan päällä, kuten teistisessä evoluutiossa oletetaan, tulee Jeesuksen sovitustyö kyseenalaiseksi.

Tuhoavin asia kuitenkin, minkä biologia teki kristinuskolle, oli … evoluution löytyminen. Nyt kun tiedämme, että Aadam ja Eeva eivät koskaan olleetkaan todellisia ihmisiä, kristinuskoinen keskeinen myytti tuhoutuu.

   Jos koskaan ei ollut Aadamia ja Eevaa, ei koskaan ollut todellista alkuperäistä syntiä. Jos koskaan ei ollut alkuperäistä syntiä, ei ole mitään tarvetta pelastukselle. Jos ei ole mitään tarvetta pelastukselle, ei ole mitään tarvetta pelastajalle. Ja mielestäni tämä laittaa Jeesuksen, historiallinen tai ei, työttömien joukkoon. (3)

Jotkut teistisen evoluution kannattajat voivat kyllä myöntää Aadamin ja Eevan historiallisuuden. Ongelmana kuitenkin on, että he eivät voi vetää tarkkaa rajaa siihen, milloin he ilmaantuivat maapallolle ja millaisessa kehitysvaiheessa. Olivatko he apinankaltaisia niin kuin evoluutioteoriassa uskotaan vai olivatko he jo nykyihmisen kaltaisia? Tällaisiin kummallisuuksiin joudutaan, jos yritetään yhdistää Raamatun kuvausta evoluutioteoriaan.

Kysymys todellisista päivistä. Teistisessä evoluutiossa oletetaan, että Jumala on toiminut evoluution kautta miljoonien vuosien ajan. Eräs seuraus tästä on, että myös luomispäiviä pidetään pidempinä kuin normaalipäiviä, esim. tuhansien tai miljoonien vuosien jaksoina. Sen tukena on käytetty mm. jaetta 2 Piet 3:8: Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että "yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä.

   Entä sitten tämän näkemyksen paikkansapitävyys? Voivatko luomisen päivät olla pidempiä kuin normaali vuorokausi? Mm. seuraavat seikat ovat tätä näkemystä vastaan:

• Hyvä osoitus siitä, että luomisessa on kysymys tavallisista päivistä, on Toisessa Mooseksen kirjassa oleva maininta. Siinä sanotaan, että Jumala teki kaiken kuudessa päivässä ja lepäsi seitsemäntenä. Samalla tavalla ihmisen tulisi tehdä kuusi päivää työtä ja levätä seitsemäs päivä.

   Kysymys on siis yhden viikon jaksosta, joka koski sekä Jumalaa että ihmistä. Jumala olisi voinut tehdä kaiken paljon nopeamminkin, mutta luomistyön kautta hän asetti mallin ihmiselle työn ja levon suhteen:

- (2 Moos 20:9-11) Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi;

10. mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on.

11. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.

Mielenkiintoista on, että 7-päiväinen viikko tunnetaan ympäri maailman kaikenlaisissa kulttuureissa. Se osoittaa, että kysymys on ihmiskunnan yhteisestä perinnöstä. Jumala teki kaiken seitsemässä päivässä ja ensimmäiset ihmiset olivat siitä tietoisia:

"Me havaitsemme ammoisista ajoista tiedon seitsenpäiväisestä viikosta kaikkien kansojen tietoisuudessa - etiopialaisten, arabialaisten, intialaisten keskuudessa - sanalla sanoen kaikki kansat idässä ovat kaikkina aikoina käyttäneet tätä seitsenpäiväistä viikkoa, mikä on vaikeata selittää myöntämättä, että tämä tieto on saatu ihmiskunnan yhteisiltä esi-isiltä." (4)

• Toinen syy suhtautua kriittisesti näkemykseen, että päivät Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa olisivat pitkiä ajanjaksoja, on että normaali Raamatun luku ei siihen johda. Jos teksti otetaan sellaisenaan, ja ihminen lukee Raamattua ensimmäistä kertaa, ei hän voi tulla muuhun johtopäätökseen kuin että Raamattu puhuu normaaleista päivistä. Kuuluisa hebreankielen ja Raamatun tulkinnan professori Oxfordin yliopistosta, James Barr, kirjoitti henkilökohtaisessa kirjeessään (23.4.1984) samasta aiheesta:

Tietääkseni missään maailmanluokan yliopistossa ei ole sellaista hepreankielen tai Vanhan testamentin professoria, joka ei uskoisi, että Ensimmäisen Mooseksen kirjan lukujen 1-11 kirjoittajan/kirjoittajien tarkoitus oli ilmaista lukijoille seuraavanlaisia ajatuksia: (A) Luominen tapahtui kuuden päivän sarjassa ja päivät olivat samanlaisia kuin nykyiset 24-tuntiset päivämme. (B) Ensimmäisen Mooseksen kirjan sukuluetteloihin sisältyvät numerot tarjoavat yksinkertaisesti yhteen laskemalla kronologian (ajanlaskun) maailman alusta myöhempiin Raamatun kertomusten vaiheisiin. (C) Vedenpaisumus käsitettiin maailmanlaajuiseksi tapahtumaksi, joka hävitti kaikki ihmiset ja eläimet lukuun ottamatta niitä, jotka olivat arkissa.

• Kun Pietarin kirjeessä sanotaan ”yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä”, ei siinä ole kyse luomisesta, kuten jotkut teistisen evoluution kannattajat saattavat ajatella. Sen sijaan teksteistä voidaan päätellä, että Jumala on ajan ulkopuolella. Hänelle tuhannet vuodet ovat samanlaisia kuin lyhyet ajanjaksot. Se on varmasti tekstien alkuperäinen merkitys.

• Kun yritetään yhdistää evoluutio Ensimmäiseen Mooseksen kirjaan, on ongelmana tapahtumajärjestys. Yksi tällainen ongelma on, että kasvit luotiin kolmantena päivänä mutta aurinko vasta neljäntenä päivänä. Toisin sanoen, jos luomispäivät oletetaan miljooniksi tai tuhansiksi vuosiksi, olisi kasvien täytynyt olla ilman aurinkoa pitkät ajanjaksot. Se ei varmastikaan olisi onnistunut.

• Kun teistinen evoluutioteoria on ristiriidassa Raamatun kanssa, on se ristiriidassa myös tavallisen evoluutioteorian kanssa. Syy tähän on yksinkertainen: tavallisessa evoluutioteoriassa on aina oletettu evoluution olevan ohjaamaton prosessi. Jos kyseessä on Jumalan ohjaus eli Jumala on luonut evoluution kautta niin kuin teistisen evoluution kannattajat uskovat, muuttaa se asian toiseksi. Mikäli evoluutio todella olisi totta, eivät nämä kaksi vastakkaista näkemystä voisi olla samanaikaisesti voimassa. Ne, jotka kannattavat teististä evoluutiota, eivät ota tätä huomioon.

Alkuvaiheet, evoluutio ja miljoonat vuodet tarkastelussa

Edellisissä kappaleissa todettiin, miten teistinen evoluutio on ristiriidassa sekä Jeesuksen sanojen että Ensimmäisen Mooseksen kirjan kanssa. Eli jos Raamatun teksti otetaan sellaisenaan, ei siellä puhuta mitään vuosimiljoonia kestävästä evoluutioprosessista yksinkertaisesta alkusolusta tai että Jumala olisi luonut evoluution kautta. Päinvastoin, meille kerrotaan, että lajit luotiin heti valmiiksi ja että ihminen oli mukana jo luomakunnan alkuvaiheissa. Tähän johtopäätökseen tulee jokainen, joka lukee tekstin sellaisenaan eikä evoluutiosilmälasien kautta. Evoluutiosilmälasit voivat vääristää meitä ymmärtämästä Raamatun selviä tekstejä.

   Jotta pääsisimme asiaan syvemmin perille, katsomme seuraavaksi asiaa nimenomaan siltä kannalta, kuinka luotettavia ovat naturalistiset käsitykset maailmankaikkeuden, elämän ja ihmisen alkuvaiheista sekä miljoonista vuosista – eli käsitykset, jotka myös teistisen evoluution kannattajat ovat omaksuneet ja liittäneet niihin Jumalan mukaan. Taustalla tutkisteluissa on Eero Junkkaalan teististä evoluutiota käsittelevä kirja, Alussa Jumala loi. Käymme tätä kirjaa läpi useamman kerran. Aloitamme tutkiskelun alkuräjähdyksestä.

Ajatus alkuräjähdyksestä. Teististä evoluutiota kannattavat henkilöt uskovat yleensä alkuräjähdysteoriaan. Niin on myös Eero Junkkaalan teististä evoluutiota käsittelevässä kirjassa, Alussa Jumala loi.

   Tässä teoriassa oletetaan, että ennen kyseistä räjähdystä ei ollut yhtään mitään: ei ainetta, ei aikaa eikä avaruutta, vaan kaikki saivat alkunsa yhdessä silmänräpäyksessä n. 13,8 miljardia vuotta sitten. Naturalistit olettavat sen tapahtuneen itsestään, mutta teististä evoluutiota kannattavat Jumalan kautta. Eero Junkkaalan kirjassa (s. 81,89) kerrotaan:

Uskomme mukaan Jumala loi maailman. Tiede puhuu, kansanomaisesti sanottuna, alkuräjähdyksestä…Meidän universumimme on siis 13,8 miljardia vuotta vanha. Varhainen maailmankaikkeus oli äärimmäisen pieni, hyvin tiheä ja sen lämpötila suunnaton.

Jos ajatellaan alkuräjähdysteoriaa pelkästään naturalistiselta kannalta, on siinä lukuisia ongelmia ja epäjohdonmukaisuuksia. Seuraaviin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota:

Vastoin käytännön havaintoja. Alkuräjähdysteoriassa oletetaan, että maailmankaikkeus ilmestyi tyhjästä, koska ennen tätä räjähdystä ei ollut yhtään mitään, ei ainetta eikä avaruutta. Kaiken uskotaan alkaneen pienestä pisteestä, jonka tilavuus oli nolla.

   Käytännön havainnot ovat kuitenkin tätä naturalistista teoriaa vastaan. Jos maailmankaikkeus on saanut alkunsa tyhjästä, miksi muut asiat kuten kivenlohkareet, autot tai lentokoneet eivät ilmesty tyhjästä itsestään? Miksi emme näe muiden asioiden putkahtavan esiin samalla tavoin? Miksi vain maailmankaikkeus olisi poikkeus? Kyseessä on looginen ristiriita ja selvien luonnonlakien kieltäminen. Mitkään käytännön havainnot eivät tue sitä mahdollisuutta, että niin olisi tapahtunut. Joudumme hylkäämään terveen järjen, jos hyväksymme tällaisen teorian.

Kaikki pienestä tilasta? Mitä tulee maailmankaikkeuteen ja elämään siinä, uskovat materialistit kaiken ilmaantuneen itsestään tyhjästä. Kuten todettiin, tämän he uskovat tapahtuneen ns. alkuräjähdyksessä, jossa tyhjästä tai nuppineulan kokoisesta tilasta syntyi koko nykyinen maailmankaikkeus ja elämä. Teistisen evoluution kannattajat uskovat samaan teoriaan, paitsi että he liittävät siihen Jumalan.

   Entä alkuräjähdysteorian paikkansapitävyys? Sitä voitaisiin verrata siihen, että joku ottaa tulitikkurasian (se on paljon suurempi kuin nuppineula) käteensä, ja sanoo sitten, että sen sisältä tulee kaikenlaisia asioita. Hän väittää, että kyseessä on tieteellinen fakta eikä sitä kannata epäillä, koska kaikki järkevät tiedemiehet uskovat siihen. Niinpä, hänen sanojensa mukaan, rasian sisältä on mahdollista tulla rasiaa moninkertaisesti suurempia ja monimutkaisempia asioita kuten:

• Lehmä ja ruoho, jota lehmä syö

• Lujaa juokseva gepardi ilmaantuu samasta rasiasta tai tyhjyydestä

• Karjuvia leijonia

• Lintuja, jotka osaavat lentää ja visertää

• Hyttysiä, joita linnut voivat syödä

• Kalat ja meri niiden ympärille ovat syntyisin samasta pikku-rasiasta

• Kauniita ja tuoksuvia kukkia sekä kymmeniä metrejä korkeita puita tulee samasta rasiasta

• Miljardit galaksit, tähdet ja planeetat tulevat samasta rasiasta

• Aurinko, joka lämmittää ja antaa valoa

• Ihmisiä, jotka voivat puhua ja tuntea tunteita: itkeä, nauraa, vihastua, pelätä, surra, ihastua ja rakastua.

• Hyvältä maistuvia mansikoita, banaaneja, mustikoita, herneitä, viinirypäleitä ja pähkinöitä. Niidenkin uskotaan ilmaantuneen samasta pikkurasiasta

Voiko edellistä teoriaa epäillä? Varmasti voi. On maailman suurin ihme, jos kaikki edelliset ja ympärillämme olevat asiat ovat syntyneet itsestään rasian tai nuppineulan kokoisesta tilasta, joka on niitä monin verroin pienempi. Se on täysi mahdottomuus ja logiikan vastaista, koska pelkkä olematon ei voi aiheuttaa olemassaoloaan. Jotakin täytyy olla ensin olemassa ennen kuin jotain voi syntyä. Emme varmastikaan menettele tyhmästi, jos epäilemme edellisenkaltaista teoriaa. Kyseessä ei ole mikään tieteellinen fakta, vaan naturalistinen mielikuvitusteoria, jonka myös monet teistisen evoluution kannattajat ovat omaksuneet.

Alkuräjähdysteorian kritisointia. Alkuräjähdysteoriaa voidaan pitää luomiskertomuksen korvikkeena. Kun ei hyväksytä Jumalan luomistyötä, täytyy jollakin tavalla yrittää selittää, miten kaikki on saanut alkunsa. Siksi tämä teoria ja muut naturalistiset teoriat maailmankaikkeuden ja elämän alkuvaiheista ovat syntyneet.

   Monet tiedemiehet ovat kuitenkin kritisoineet alkuräjähdysteoriaa. Fred Hoyle piti koko teoriaa vääränä. Avaruuden taustasäteilystä, jota on pidetty toisena alkuräjähdyksen todisteena (n. 2,7 asteen taustasäteily), hän totesi, että se voisi olla mikä tahansa luku 2,7 ja 27 asteen välillä. Hän ei pitänyt taustasäteilyä uskottavana todisteena alkuräjähdyksestä. Hänestä kerrotaan:

Fred Hoyle, joka kuoli vuonna 2001, oli hautaan asti varma siitä, että kvasipysyvän tilan malli oli oikea ja alkuräjähdysmalli väärä. Hän kirjoitti omaelämäkerrassaan: ”Monet alkuräjähdyskosmologian kannattajat uskaltavat väittää löytäneensä juuri oikean teorian, mutta minusta tällainen väite lähentelee pöyhkeyttä. Jos olen itse sattunut lankeamaan tähän ansaan, olen ollut hetkellisesti hybriksen vallassa ja rangaistus on tullut väistämättä.” (Simon Singh: Big Bang, s. 423)

Muutamat muut tiedemiehet ovat kritisoineet samaa teoriaa. Fyysikko Eric Lerner on todennut, että ”alkuräjähdys on vain mielenkiintoinen taru, jota ylläpidetään tietyssä tarkoituksessa” (Eric Lerner: A Startling Refutation of the Dominant Theory of the Origin of the Universe, The Big Bang Never Happened, NY: Times Books, 1991). Nobelisti Hannes Alfven on kirjoittanut samasta aiheesta. Hän toteaa, miten joukko havaintoja on ristiriidassa alkuräjähdysteorian kanssa:

siitä, onko Big Bang -oletus oikea vai ei, on keskusteltu huomattavan vähän… suuri joukko sen kanssa ristiriidassa olevia havaintoja selitetään lukuisilla perusteettomilla oletuksilla tai yksinkertaisesti sivuutetaan. (Hannes Alfven: Cosmic Plasma, D. Reidel Publishing Company, 1981, s. 125)

Punasiirtymä tarkastelussa. Alkuräjähdysteoriassa on lukuisia ongelmia. Jos oletetaan, että alkuräjähdyksen seurauksena syntynyt vety- tai heliumkaasu voi muodostua itsestään kaloiksi, visertäviksi linnuiksi, ihmisiksi, mereksi, kallioksi, puiksi tai kauniiksi kukkasiksi, on se terveen järjen hylkäämistä. Mitkään niistä eivät varmastikaan muodostuisi itsestään jostain kaasusta – eihän nytkään havaita samanlaista tapahtuvan.

   Toinen ongelma on, että emme näe galaksien etääntyvän itsestämme. Sen tukena käytetään epäsuoria punasiirtymähavaintoja taivaankappaleista, mutta käytännössä emme näe galaksien liikkuvan poispäin, kuten Steven Weinberg toteaa seuraavassa lainauksessa. Hän ottaa kantaa myös punasiirtymähavaintoihin, joita on pidetty todisteena räjähdyksestä. On vaikea selittää mm. sitä, miksi vierekkäisillä galakseilla on aivan toisistaan poikkeavat arvot, miksi on myös sinisiirrännäisiä taivaankappaleita, tai miksi joidenkin taivaankappaleiden punasiirtymä on välillä suurempi, välillä pienempi. Näiden syiden johdosta on esitetty, että punasiirtymät liittyvät esim. taivaankappaleiden sisäisiin reaktioihin eikä niiden pakoliikkeeseen.

En halua luoda sellaista mielikuvaa että kaikki olisivat yhtä mieltä punasiirtymän tulkinnasta. Emme suoranaisesti havaitse galaksien ryntäävän meistä poispäin; ainoa varma asia on että niiden spektriviivat ovat siirtyneet punaista kohti. Huomattavat tähtitieteilijät epäilevät että punasiirtymällä ei ole mitään tekemistä Doppler-siirtymien tai avaruuden laajenemisen kanssa. Halton Arp Hale-observatoriosta on korostanut taivaalta löytyvän galaksien ryhmittymiä joissa muutamilla galakseilla on paljon toisistaan poikkeavat punasiirtymät; jos nämä ryhmittymät todella koostuvat galakseista jotka sijaitsevat toistensa naapureina, ne tuskin voisivat liikkua kovin erilaisilla nopeuksilla. Lisäksi Maarten Schmidt huomasi vuonna 1963 että tietyntyyppisillä näennäisesti tähden kaltaisilla kohteilla esiintyy suunnattoman suuria punasiirtymiä, jopa yli 300 prosentin siirtymiä! Jos nämä "kvasaarit" ovat punasiirtymiensä edellyttämillä etäisyyksillä niiden täytyy säteillä tavattoman paljon energiaa pysyäkseen niin kirkkaina. Nopeuden ja etäisyyden välisen riippuvuuden mittaaminen on myös erittäin vaikeaa kun kohteet ovat todella kaukana. (Steven Weinberg: "Kolme ensimmäistä minuuttia", s. 40)

Galaksien synty on toinen vaihe, jonka oletetaan tapahtuneen alkuräjähdyksen jälkeen. Eero Junkkaalan teististä evoluutiota käsittelevässä kirjassa sanotaan, että galakseja syntyy yhä tiivistymällä, kuten tähtiäkin (myös aurinko on tähti).

Suuri osa tähdistä, meidän aurinkomme mukaan lukien, on syntynyt varhaisempien tähtien jäänteistä. Meidän aurinkokuntamme on noin 9 miljardia vuotta vanha ja maapallomme ikä 4,5 miljardia vuotta. Tähtiä syntyy yhä tiivistymällä avaruuden kaasupilvistä, samoin uusia galakseja. (5)

Lukuisat tiedemiehet ovat eri mieltä galaksien synnystä. Syy on yksinkertainen: galaksien ei ole havaittu syntyvän nykyaikana, eikä tiedetä, millä tavalla ne ovat syntyneet aikaisemmin. Maailmankaikkeuden suurimpien kokonaisuuksien synty on edelleen arvoitus. Paras selitys niiden synnylle on Jumalan yhtäkkinen luomisteko, mutta kun sitä ei hyväksytä, jää se varmasti edelleen arvoitukseksi näille tiedemiehille.

   Entä tähtien synty avaruuden kaasupilvistä? Sekin on heikosti todistettu asia. Ei ole suurta varmuutta, ovatko jotkut sumupilvet kertymässä vai hajaantumassa. Ihmisten ikä ei yleensä riitä tarkkailemaan näitä liikkeitä kovinkaan pitkälle. Siten on mahdollista, että jos me ajattelemme näkevämme uuden tähden, voi kyse olla yksinkertaisesti siitä, että sama tähti on koko ajan ollut näkymättömissä sumupilven takana, mutta tulee nyt vain esiin mm. taivaankappaleiden kiertoliikkeen tai sumun liikkeen takia. Kyseessä ei tarvitse olla mikään uuden tähden synty, vaan ainoastaan tähden "näkyville tulo".

   Toisaalta, jos galaksien ja tähtien synty on niin yksinkertaista, niin missä ovat todisteet niiden synnystä? Kun taivaalla on oletettu olevan noin sata miljardia galaksia, joissa jokaisessa olisi sata miljardia tähteä ja jos tämän jakaa 10 miljardilla (maailmankaikkeuden oletettu ikä on ollut 10-15 miljardia vuotta), tarkoittaisi se sitä, että joka vuosi pitäisi syntyä 10 uutta galaksia ja 1000 miljardia uutta tähteä! Tällainen lukumäärä uusia tähtiä ja galakseja pitäisi varmasti havaita jollakin tavalla, mutta miksi emme sitä havaitse? Seuraavat kommentit osoittavat, miten galaksien ja tähtien synty on ongelma tiedemiehille:

En halua väittää, että todella ymmärtäisimme galaksien syntyprosessin. Galaksien syntyteoria on yksi astrofysiikan suurista ratkaisemattomista ongelmista ja ratkaisu näyttää tänä päivänä olevan kaukana. (Steven Weinberg: Kolme ensimmäistä minuuttia, s. 88)

On melko noloa, ettei kukaan ole selittänyt niiden (galaksien) syntyä... Useimmat tähtitieteilijät ja kosmologit myöntävät avoimesti, ettei galaksien muodostumisesta ole olemassa tyydyttävää teoriaa. Toisin sanoen eräs maailmankaikkeuden keskeinen piirre on vailla selitystä. (W.R. Corliss: A Catalog of Astronomical Anomalies, Stars, Galaxies, Cosmos, s. 184, Sourcebook Project, 1987)

Pelottavaa siinä on se, että ellei kukaan meistä tietäisi etukäteen tähtien olevan olemassa, etulinjan tutkimus tarjoaisi paljon vakuuttavia syitä, miksi tähtiä ei voisi koskaan syntyä. (Neil deGrasse Tyson, Death by Black Hole: And Other Cosmic Quandaries, p. 187, W.W. Norton & Company, 2007)

Abraham Loeb: "Totuus on, että emme ymmärrä tähtien muodostumista perustavanlaatuisella tasolla." (Lainattu Marcus Chownin artikkelista Let there be light, New Scientist 157(2120):26-30, 7 February 1998)

Aurinkokunnan synty. Eero Junkkaalan kirjassa tuodaan esille se näkemys, että nykyinen aurinkokunta planeettoineen on syntynyt aikaisemmasta tähtisukupolvesta n. 4,6 miljardia vuotta sitten. Kirjassa sanotaan:

Planeetat ja aurinko tiivistyivät laajasta pyörivästä kaasu- ja pölypilvestä. Tämän puolestaan oli aiheuttanut toisen tähden kuolema. Parin miljoonan vuoden kuluttua supistuva pilvi alkoi kehittyä alkuauringoksi. Seuraavien miljoonien vuosien kuluessa hiili-, kivi-, jää- ja muun materiaalin yhteenliittymät alkoivat muodostaa planeettoja. (6)

Edellistä väitettä on mahdotonta todistaa. Esim. animaatiot, joita on tehty aurinkokunnan synnystä, perustuvat enemmän mielikuvitukseen kuin siihen, mitä tiedetään, koska kukaan nykyihminen ei ollut seuraamassa ja näkemässä näitä tapahtumia. Kysymys ei ole tieteellisistä havainnoista ja tositiedosta vaan pelkistä arvauksista, joihin joudutaan turvautumaan. Kysymys on uskon asenteesta siihen, että aurinkokunnan planeettoineen on täytynyt syntyä sillä tavalla, kuten joku toinen uskoo Jumalan luoneen ne yhdessä hetkessä. Kumpaakaan näkemystä ei voi jälkeenpäin todistaa oikeaksi.

   Monet tähtitieteilijät myöntävät, että aurinkokunnan synty on arvoitus. Heillä ei ole ratkaisua siihen, miten se on saattanut syntyä itsestään. Selitystä vaativia ovat planeettojen, kuiden ja auringon aivan erilaiset koostumukset, auringon liian hidas pyörimisliike, planeettojen ja kuiden epäyhtenäiset liikkeet ja muutamat muut tekijät. Ristiriidat ovat liian suuria tässä naturalistisessa syntyteoriassa.

Nykyäänkin, vaikka astrofysiikka on edistynyt suunnattomasti, monet teoriat aurinkokunnan alkuperästä ovat epätyydyttäviä. Tiedemiehet ovat yhä erimielisiä yksityiskohdista. Yleisesti hyväksyttyä teoriaa ei ole näkyvissä. (Jim Brooks: Näin alkoi elämä, s. 57)

"Kaikki esitetyt olettamukset aurinkokunnan alkuperästä sisältävät vakavia puutteita. Tämänhetkinen johtopäätös onkin, että aurinkokuntaa ei voi olla olemassa." (Jeffreys, H., The Earth: Its Origin, History and Physical Constitution, 6th edition, Cambridge University Press, 1976, p. 387)

Elämän synty. Jos lukee Raamattua, käy selväksi, että Jumala loi elämän maan päälle. Se ei kestänyt miljoonia vuosia, kuten teistisen evoluution kannattajat ja tavallisen evoluutioteorian kannattajat uskovat, vaan se tapahtui lyhyessä hetkessä. Tämä Raamatun opetus tulee ilmi Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta, jos teksti otetaan sellaisenaan eikä yritetä muuttaa sitä sopivaksi evoluutioteoriaan ja miljooniin vuosiin.

   Elämän synty on kuitenkin ongelma ateistisille tiedemiehille. On todettu, että elämää syntyy ainoastaan elämästä eikä tähän sääntöön ole löydetty yhtäkään poikkeusta. Myös Louis Pasteur todisti, ettei elämää voi tulla elottomasta. Ne, jotka uskovat elämän syntyneen itsestään, uskovat siten asiaan, mille ei löydy ainuttakaan tieteellistä todistetta. He uskovat ihmeisiin ilman ihmeiden tekijää.

   Muutamat kommentit osoittavat, että elämän synty itsestään on arvoitus. Tämä ajatus on omaksuttu filosofisista syistä, ei käytännön todisteiden kautta:

Tohtori George Wald, vuoden 1967 lääketieteen Nobelin palkinnon saaja: Mitä tulee elämän syntyyn maapallollamme, on vain kaksi mahdollisuutta: luominen tai itsestään syntyminen (evoluutio). Ei ole olemassa mitään kolmatta vaihtoehtoa. Itsestään syntyminen todistettiin vääräksi 100 vuotta sitten, mutta se johtaa meidät yhteen ainoaan vaihtoehtoon: yliluonnolliseen luomiseen. Emme voi hyväksyä sitä filosofisin perusteilla (henkilökohtaisista syistä), ja siksi me valitsemme uskoa mahdottomaan: että elämä sai alkunsa itsestään sattuman kautta. (7)

Fyysikko H.S.Lipson: Ainoa hyväksyttävä selitys on luominen. Tiedän sen olevan pannaan julistettu asia fyysikoille, niin kuin se toden totta on minulle itsellenikin, mutta me emme saa hylätä teoriaa, josta emme pidä, jos kokeelliset todisteet tukevat sitä. (8)

Evoluutioteoria tarkastelussa. Mitä tulee evoluutioteoriaan, uskovat tietysti myös teistisen evoluution kannattajat siihen. He ovat omaksuneet saman kehitysajatuksen kuin tavalliset evolutionistit ajatellen, että lajeja ei luotu heti valmiiksi vaan ne kehittyivät vähitellen yksinkertaisesta alkusolusta kohti nykyisiä monimutkaisia muotoja. He uskovat siihen kuluneen miljoonia vuosia.

   Käytännön todistusaineisto on kuitenkin ristiriidassa yksinkertaisesta-monimutkaiseksi -teorian kanssa. Se ei tue asteittaisen kehityksen ideaa yksinkertaisesta alkusolusta. Sen sijaan todisteet puhuvat sen puolesta, että lajit luotiin heti valmiiksi, kuten luomismallissa esitetään.

Kambriräjähdys – lajit valmiita alusta alkaen. Kun lähdetään tutkimaan evoluutioteoriaa, on hyvä lähtökohta ns. kambriräjähdys. Evoluutiokirjallisuudessa se tarkoittaa sitä, että monisoluinen elämä ilmestyi yhtäkkiä n. 550 miljoonaa vuotta sitten (evoluutioasteikon mukaan) eikä sen jälkeen ole tapahtunut mitään suuria muutoksia. Stephen Jay Gould selittää tätä merkillistä tapahtumaa. Hän toteaa, että muutaman miljoonan vuoden sisällä syntyivät kaikki eläinkunnan pääryhmät:

Paleontologit ovat tienneet jo kauan, ja hämmästelleet, että kaikki tärkeimmät eläinkunnan pääjaksot ilmestyivät nopeasti lyhyen ajanjakson aikana kambrikaudella… kaikki elämä, myös eläinten esi-isien, pysyi yksisoluisena viisi kuudesosaa nykyisestä historiasta, kunnes noin 550 miljoonaa vuotta sitten evoluutioräjähdys sai aikaan kaikki eläinkunnan pääryhmät vain muutaman miljoonan vuoden sisällä…

   Kambrikauden räjähdys on avaintapahtuma monisoluisten eläinten elämän historiassa. Mitä enemmän tutkimme jaksoa, sitä enemmän meihin tekevät vaikutuksen todisteet sen ainutlaatuisuudesta ja määräävästä vaikutuksesta myöhemmän elämän historian kulkuun. Tuolloin syntyneet anatomiset perusrakenteet ovat hallinneet elämää siitä lähtien ilman merkittäviä lisäyksiä. (9)

Kambrikauden fossiileihin erikoistunut paleontologi Harry Whittington jatkaa samasta aiheesta. Hän on kambrikauden fossiileja tutkittuaan kyseenalaistanut perinteisen evoluutiopuun, jossa kaikki nykyiset lajit ovat peräisin yhdestä ja samasta alkusolusta. (Yksi tärkeimmistä ja ensimmäisistä evoluutiopuista on Ernst Haeckelin laatima. Hän on tullut tunnetuksi sikiökuvaväärennöksistä, jotka hän joutui myöntämään väärennökseksi. Haeckelin evoluutiopuu on ollut pohjana myös myöhemmille evoluutiopuille. Hänen evoluutiopuussaan elämän uskottiin alkaneen monera-alkulimasta, joka todettiin myöhemmin, v. 1875, huijaukseksi. Sen todettiin olevan kipsin ja alkoholin sekoitus.) Hän kirjoitti kirjassaan The Burgess Shale (s.131) vuonna 1985, miten eläinlajeilla on todennäköisemmin ollut monta alkua. Hänen näkemyksensä on yhtäpitävä luomismallin kanssa, jossa lajit luotiin toisistaan erillisiksi alusta alkaen:

Suhtaudun skeptisesti niihin kaavakuviin, jotka kuvaavat aika-akselilla eläinkunnan elämän haarautunutta moninaisuutta ja joiden alaosassa kuvataan yksi lähtökohtainen eläinlaji… Eläimet ovat voineet saada alkunsa useammin kuin kerran, eri alueilla ja eri aikoina.

Myös Richard Dawkins, tunnettu jumalankieltäjä, on viitannut kambriräjähdykseen. Hän myöntää, että monimutkaiset fossiilit näyttävät ilmaantuneen kerrostumiin tyhjästä, eikä niiden alapuolella ole niitä edeltäviä varhaisempia ja yksinkertaisia fossiileja. Hän kuitenkin vetoaa fossiiliaineiston puutteellisuuteen eli käyttää samaa argumenttia kuin Darwin aikanaan:

Darwinin ajoista lähtien evoluution tutkijat ovat tienneet, että ikäjärjestykseen asetetut fossiilit eivät muodosta pienten, juuri ja juuri havaittavissa olevien muutosten sarjaa. - - Esimerkiksi 600 miljoonan vuoden takaiset kambrikauden kerrostumat ovat vanhimpia, joissa on fossiileja useimmista selkärankaisten pääjaksoista. Monet niistä ovat lisäksi jo varsin pitkälle kehittyneitä. Koska varhaisempia fossiileja ei ole, ne näyttävät ilmaantuneen näihin kerrostumiin tyhjästä… Koulukunnasta riippumatta kaikki evoluution kannattajat ovat kuitenkin sitä mieltä, että tällä kohdalla fossiililöydöissä on ammottava aukko. (10)

Mikä tekee kambriräjähdyksen ongelmalliseksi evoluution kannalta? Tähän on olemassa kaksi syytä, joista kumpikin tukee luomismallia mutta ei evoluutiomallia. Nämä syyt ovat:

Monimutkaisuus alussa. Se, että kambrikauden fossiilit ovat täysin valmiita, monimutkaisia sekä selvästi toisistaan erillisiä ja erilaisia, viittaa niiden luomiseen. Nämä ensimmäiset monisoluiset eivät ole yksinkertaisia tai puolivalmiita, kuten evoluutioteoriassa oletetaan, vaan yhtä monimutkaisia kuin nykyiset lajit. Ne eivät juuri eroa nykyisistä muodoista, paitsi ne lajit, jotka ovat kuolleet sukupuuttoon.

   Lisäksi kambrikauden fossiilien alapuolelta ei löydy niitä edeltäviä yksinkertaisempia esimuotoja. Jos evoluutiomalli pitäisi paikkansa, pitäisi yksinkertaisempia esimuotoja löytyä, mutta se on ollut mahdotonta. Havainnot tukevat selvästi luomismallia, jossa lajit olivat valmiita, monimutkaisia ja erillisiä alusta alkaen.

Lajirunsaus alussa. Jos evoluutiomalli ja evoluutiopuu pitäisi paikkansa, olisi alussa pitänyt olla vain yksi alkusolu, josta vähitellen kehittyi muita lajeja. Lajimäärän olisi pitänyt lisääntyä koko ajan, mitä enemmän aikaa kuluu. Alun yhdestä ja muutamasta lajista olisi pitänyt ajan kuluessa tulla yhä runsaammin lajeja.

   Kambriräjähdys on vastoin edellistä havaintoa. Se osoittaa, että nimenomaan alussa oli lajirunsaus, mutta nyt lajeja on paljon vähemmän kuin ennen. Suuntaus on ollut, että lajeja kuolee koko ajan sukupuuttoon, eikä niitä voida palauttaa. Jos evoluutiomalli pitäisi paikkansa, pitäisi kehityksen kulkea päinvastaiseen suuntaan, mutta niin ei tapahdu. Tämä sopii paremmin yhteen luomismallin kanssa, jossa alussa oli lajirunsaus. Perinteinen evoluutiopuu ei voi pitää paikkaansa. Parempi vaihtoehto on, että puita on ollut satoja tai tuhansia, joissa kussakin on oksia. Nämä oksat kuvaavat muutoksia ja erilaistumista, joka on mahdollista perinnöllisyyden rajoissa.

Ei asteittaista kehitystä fossiileissa. Toinen syy suhtautua kriittisesti yksinkertaisesta-monimutkaiseksi -teoriaan on se havainto, että se on ristiriidassa fossiiliaineiston kanssa. Mm. Stephen Jay Gould, maailman ehkä tunnetuin fossiilitutkija, sekä hänen ystävänsä Niles Eldredge ovat kieltäneet sen, että fossiileissa olisi nähtävissä asteittaista kehitystä. Myös Dawkinsin edellinen kommentti kertoi, että ”fossiilit eivät muodosta pienten, juuri ja juuri havaittavissa olevien muutosten sarjaa”.

   Käytännössä nämä havainnot tarkoittavat, että puuttuvat tärkeimmät todisteet evoluution toteutumisen puolesta menneisyydessä. Jos fossiileissa ei ole nähtävissä merkkejä asteittaisesta kehityksestä, ei evoluutioteoria voi pitää paikkaansa. Tämä on totta huolimatta siitä, vaikka aikaa olisi ollut käytettävissä miljoonia vuosia. Todistusaineisto sopii paremmin siihen, että lajit ovat olleet erillisiä alusta alkaen, kuten luomismallissa edellytetään:

Stephen Jay Gould: Välittävien muotojen äärimmäinen harvinaisuus fossiiliaineistossa pysyy jatkuvasti paleontologien ammattisalaisuutena. Oppikirjojamme koristavat evoluutiopuut sisältävät tosiasia-aineistoa ainoastaan haarojensa päissä ja taitekohdissa. Loppu on päättelyä, olipa se sitten kuinka järkevää tahansa, ei fossiilien todistusta - - En halua millään tavalla halventaa asteittaisen evoluutionäkemyksen potentiaalista pätevyyttä. Haluan vain huomauttaa, ettei sitä koskaan ’ole havaittu’ kallioissa… (11)

Niles Eldredge: Me paleontologit olemme sanoneet, että elämän historia tukee [kertomusta asteittaisista sopeutumista edistävistä muutoksista], vaikka koko ajan tiedämme, ettei se tue sitä. (12)

Jopa Darwin itse totesi sen aikaisesta fossiiliaineistosta, ettei se tukenut hänen teoriaansa. Siksi hän vetosi fossiiliaineiston puutteellisuuteen:

Ne, jotka uskovat, että geologinen kertomus on jotakuinkin täydellinen, hylännevät ilman muuta teoriani (13).

Mutta koska teoriamme mukaan on täytynyt olla olemassa lukemattomia välimuotoja, miksi emme löydä maan povesta lukemattomia kivettyneitä välimuotoja? – – arvelen syyksi välimuotojen puuttumiseen sen, että geologian aikakirjat ovat verrattoman paljon epätäydellisemmät kuin yleensä otaksutaan. (14)

Mutta minä en olisi milloinkaan voinut edes aavistaakaan, kuinka köyhä parhaiten säilyneidenkin geologisten kerrosten antama kertomus on, jollei lukemattomien välimuotojen puuttuminen lajien väliltä, jotka elivät kunkin muodostuman alku- ja loppukaudella, olisi pannut teoriaani niin kovalle koetukselle. (15)

Seuraavat kommentit jatkavat samasta aiheesta. Museoissa on miljoonia fossiileja, mutta niistä on mahdoton havaita asteittaista muuttumista lajista toiseksi. Jos todistusaineisto otetaan sellaisenaan, tukee se ajatusta siitä, että lajit luotiin heti valmiiksi ja toisistaan erillisiksi. Näinhän Raamatun luomiskertomuksessa edellytetään:

Tohtori Ethebridge, British Museumin paleontologi: Yhdeksän kymmenesosaa evolutionistien puheista on pelkkää hölynpölyä, joka ei perustu havaintoihin ja jota tosiasiat eivät ollenkaan tue. Tämä museo on täynnä todisteita heidän näkemyksensä äärimmäisestä virheellisyydestä. Koko tässä valtavassa museossa ei ole ainuttakaan todistuskappaletta lajien muuttumisesta. (16)

Yksikään viiden suuren paleontologisen museon virkailijoista ei voi esittää edes yksinkertaista esimerkkiä sellaisesta organismista, joka voisi olla todiste lajin asteittaisesta kehittymisestä toiseksi lajiksi. (Tri Luther Sunderlandin yhteenveto kirjassaan "Darwin's enigma”. Hän haastatteli useiden luonnonhistoriallisten museoiden edustajia ja oli näihin kirjeyhteydessä, jotta saisi selville, minkälainen todistuspohja museoilla oli evoluutio-opin puolesta. [17])

Darwinin kirja Lajien synty. Kun Darwin julkaisi Lajien synty -kirjansa 1859, vaikutti se sekä tiedemaailmaan että muiden ihmisten maailmankuvaan. Evoluutioteoria ja siihen liittyvät pitkät ajanjaksot hyväksyttiin yleisesti ja niitä alettiin pitää tieteellisenä totuutena. Alettiin uskoa, että elämä kehittyi yksinkertaisesta alkusolusta kohti nykyisiä monimutkaisia muotoja, ja että aikaa siihen on kulunut miljoonia vuosia.

   Perusta nykyiselle evoluutioteorialle on siis Darwinin kirjassa Lajien synty. Ilman sitä evoluutioteoria ei olisi tullut niin hyväksytyksi kuin mitä se tuli.

   Merkillistä kuitenkin on, että Darwinilla ei ole kirjassaan yhtään esimerkkiä todellisista lajimuutoksista. Kirja, jonka pitäisi nimensä mukaisesti selittää lajien synty (yksinkertaisesta monimutkaiseksi), ei tuo niitä esille. Darwin oli kyllä tarkka havainnoitsija; hän toi esille hyviä esimerkkejä muutoksista peruslajien puitteissa, mutta ei pystynyt osoittamaan todellisia lajimuutoksia. Hän itse joutui myöntämään, ettei hänellä ollut suoraa todistusaineistoa:

Olen itse asiassa väsynyt kertomaan ihmisille, etten väitä esittäväni suoraa todistusaineistoa yhden lajin muuttumisesta toiseksi lajiksi, vaan uskon tämän näkemyksen pääasiallisesti olevan oikea siksi, että niin monia ilmiöitä voidaan sen avulla ryhmitellä ja selittää. (18)

Seuraavat kommentit jatkavat samasta aiheesta. Ne osoittavat, ettei Darwinilla ollut todisteita siirtymämuodoista. Hänen esimerkkinsä rajoittuivat vain muunteluun peruslajien puitteissa, joka on aivan eri asia kuin käsitys, että kaikki nykyiset elämänmuodot ovat peräisin samasta alkusolusta. Kirja, jonka pitäisi selittää lajien synty ja antaa siitä esimerkkejä, ei siten anna vastausta asiaan.

   Ensimmäinen kommenteista on tunnetun evolutionistin Jerry A. Coynen. Hänkin myöntää, ettei Darwin voinut esittää Lajien synty -kirjassaan siirtymämuotoja, mutta että nykyaikainen paleontologia (fossiilit) vahvistaisi Darwinin teorian. Kuitenkin Coyne itse osittain kumoaa sen, mitä itse sanoo. Myös aiemmat kommentit osoittivat, että paleontologia kumoaa Darwinin teorian, ei vahvista sitä.

Vaikka Darwin ei Lajien synnyssä voinut osoittaa siirtymämuotoja, hän olisi ollut ilahtunut siitä, miten nykyaikaisen paleontologian hedelmät ovat vahvistaneet hänen teoriaansa

… Mitä pidetään fossiilisena todisteena huomattavasta evolutiivisesta siirtymästä? Evoluutioteorian mukaan minkä tahansa kahden lajin, vaikka kuinka erilaisen, taustalla on yksi kantalaji, josta ne ovat polveutuneet. Tätä lajia voitaisiin kutsua ”puuttuvaksi renkaaksi”. Kuten olemme nähneet, mahdollisuus löytää tällainen yksittäinen kantalaji fossiilien joukosta on olematon. Tallentunutta fossiiliaineistoa on yksinkertaisesti liian vähän, jotta kantalajien löytymistä olisi perusteltua odottaa. (Jerry A. Coyne: Miksi evoluutio on totta, s. 60)

Encyclopedia Britannica: On painotettava, ettei Darwin koskaan väittänyt pystyneensä todistamaan evoluutiota tai lajien alkuperää. Hän väitti, että jos evoluutio on tapahtunut, monet selittämättömät tosiasiat saavat selityksensä. Evoluution puolesta puhuva todistusaineisto on siis epäsuoraa.

Viime aikoina on myönnetty, että Darwinin ”todisteet” olivat oikeastaan filosofisia ilman suurempaa tieteellistä perustaa. Lainaan vaikutusvaltaista evolutionistia Ernst Mayria (Harvardin yliopisto): ”Täytyy myöntää, että kaksi Darwinin vastustajien vastaväitettä on päteviä. Ensinnäkin Darwin antoi kiusallisen vähän konkreettisia todisteita tärkeimpien väitteidensä tueksi.” (Nature 248, 22. maaliskuuta 1974, s. 285) Evoluution todisteet eivät koskaan ole olleet vahvat, eivätkä ne ole edelleenkään. (19)

Nykytilanteen ehkä kaikkein hämmästyttävin puoli on tämä: vaikka Darwinia kohdellaan joukkotiedotusvälineissä maallisena pyhimyksenä ja vaikka evoluutioteoriaa pidetään voittamattomana haasteena uskonnollisille väitteille, johtavat biologit pitävät itsestään selvyytenä, että lajien synty on vielä selittämättä. Nature-aikakauslehdessä Eörs Szathmary kirjoitti arvion Jeffrey Schwartzin pyrkimyksestä rakentaa sellainen teoria ja hän aloitti arvionsa näin: ”Lajien synty on kauan kiehtonut biologeja. Vaikka tämä on Darwinin pääteoksen otsake, hänen teoksensa ei tarjoa ratkaisua ongelmaan. Tarjoaako Jeffrey Schwart ratkaisun? Pelkään, että yleisesti ottaen hän ei tee sitä. (20)

”On perin ironista, että kirja, joka on tullut tunnetuksi siitä, että se selittää lajien synnyn, ei selitäkään sitä millään tavoin.” (Christopher Booker, Times-lehden kirjoittaja viitatessaan Darwinin pääteokseen Lajien synty) (21)

Vaikka evolutionistit eivät voi osoittaa todisteita todellisista lajimuutoksista fossiileissa tai nykyaikana, ovat he kuitenkin oikeassa yhdessä asiassa: evoluution puolesta on todella todisteita. Kysymys on nimenomaan siitä, millä tavoin evoluutio määritellään. Jos sillä tarkoitetaan muutoksia peruslajien puitteissa, myöntävät kaikki tämän. Näissä lajeissa todella tapahtuu luonnonvalintaa ja evoluutiota. Siitä on hyviä esimerkkejä Darwinin kirjoissa sekä muussa evoluutiokirjallisuudessa. Yleensä mainitaan mm. bakteerien vastustuskyky, koivumittarin erilaiset värit tai Galapagos-saarten peipot. Ne ovat kaikki muuntelua peruslajien puitteissa, koska kyseiset lajit ovat alussa ja lopussa bakteereita, koivumittareita ja peippoja. Niissä on kysymys sopeutumista erilaisiin elinympäristöihin mutta ei todellisista lajimuutoksista.

   Tällä alueella tulisikin tarkalleen määritellä, mitä evoluutiolla tarkoitetaan. Tarkoitetaanko sillä yksisoluisesta-ihmiseksi -teoriaa vai ainoastaan sopeutumia. Jälkimmäisen asian kaikki myöntävät, mutta ensimmäiselle käsitykselle ei ole todisteita.

   Mielenkiintoista on, että kun evolutionistit haluavat todistaa yksisoluisesta-ihmiseksi -teorian todeksi, he käyttävät siihen esimerkkejä ensimmäisestä ryhmästä eli sopeutumien alueelta. Mistä tämä johtuu?

   Varmasti paras selitys on, ettei heillä ole todisteita todellisista lajimuutoksista vaan ainoastaan sopeutumista. Yli sata vuotta kestäneet kokeet bakteereilla ja banaanikärpäsillä sekä vuosisatoja kestänyt jalostus ovat myös osoittaneet, että on tietyt rajat, joiden yli ei päästä. Lajit eivät muutu toisiksi, vaan esimerkiksi bakteerit ja banaanikärpäset pysyvät edelleen bakteereina ja banaanikärpäsinä. Siksi meidän tulee erottaa toisistaan lajien sisällä tapahtuneet muutokset ja sopeutumat siitä käsityksestä, että kaikki nykyiset lajit ovat peräisin yhdestä kantamuodosta. Ne ovat kaksi eri asiaa, joista vain toiselle on vakuuttavia todisteita.

Voimme vain esittää arveluja siitä, mitkä motiivit saivat tieteentekijät omaksumaan yhteisen kantaisän käsitteen niin kritiikittömästi. Darvinismin voitto epäilemättä lisäsi tieteentekijöiden arvovaltaa, ja automaattisen prosessin idea sopi niin hyvin yhteen ajan hengen kanssa, että teoria sai jopa yllättävän paljon kannatusta uskonnollisilta johtajilta. Joka tapauksessa tieteentekijät hyväksyivät teorian ennen kuin sitä oli tiukasti testattu, ja sen jälkeen käyttivät arvovaltaansa vakuuttaakseen suurta yleisöä siitä, että luonnolliset prosessit ovat riittäviä tuottamaan ihmisen bakteerista ja bakteerin kemikaaliseoksesta. Evoluutiotiede alkoi etsiä sitä tukevaa todistusaineistoa ja alkoi keksiä selityksiä, jotka tekisivät kielteisen todistusaineiston tyhjäksi. (22)

Minulle vakuutetaan, että on olemassa evolutionisteja, jotka ovat kuvanneet miten tarpeelliset muutokset ovat voineet tapahtua. Kun kysyn mistä kirjoista kuvaukset löytyvät, en saa joko mitään vastausta tai saan viittauksia kirjoihin, joista ei näitä kuvauksia löydykään. Kaikki tuntuvat tietävän, että selitykset ovat olemassa, mutta vielä en ole löytänyt ketään, joka tietäisi missä (David Griffin, 2000, Religion And Scientific Naturalism, State University of New York Press)

Oletetut välimuodot tarkastelussa. Kun Eero Junkkaala on kirjoittanut teististä evoluutiota käsittelevän kirjansa, kertoo hän toisena päälähteenään olleen evolutionisti Jerry A. Coynen kirja. Tässä Coynen kirjassa kerrotaan kolmesta mahdollisesta siirtymämuodosta: Liskolintu Archaeopteryx, Tiktaalik Rose sekä valaiden oletetut esi-isät. Eero Junkkaala viittaa omassa kirjassaan näihin kolmeen esimerkkiin:

Löydetyistä siirtymämuodoista tunnetuin on liskolintu, variksen kokoinen Archaeopteryx lithographica, joka tuli esiin Saksasta kalkkikivilouhokselta jo vuonna 1860. Se on matelijan ja linnun välimuoto… Kalojen ja sammakkoeläinten välivaiheista paras on vuonna 2004 tehty fossiililöytö Tiktaalik Roseae. Sen löytyminen oli sensaatio, sillä siinä on selviä piirteitä, jotka voidaan yhdistää sekä varhaisempiin varsieväkaloihin että myöhempiin sammakkoeläimiin… Myös valaiden kehityslinjaa maalta merelle on voitu seurata varsin monien välivaiheiden kautta. Valashan ei ole kala vaan nisäkäs, joka ui vedessä. (23)

Liskolintu Archaeopteryx. Edellisessä luettelossa ensimmäinen oli liskolintu eli Archaeopteryx. Esim. Jerry A. Coynen evoluutiota käsittelevässä kirjassa todetaan: ”Archaeopteryx on enemmänkin matelija kuin lintu… ennen muuta dinosaurus” (Jerry A. Coyne: Miksi evoluutio on totta, s. 68).

   Tässä asiassa monet lintuihin erikoistuneet tiedemiehet ovat eri mieltä. Kun Eichstät’ssa, Saksassa, järjestettiin kansainvälinen Archaeopteryx-konferenssi v. 1984, olivat lintutieteilijät eri mieltä useista seikoista liittyen Archaeopteryxiin. Kuitenkin konferenssissa oli laaja yksimielisyys siitä, että Archaeopteryx oli lintu. Vain pieni vähemmistö oli sitä mieltä, että se oli kevytrakenteinen dinosaurus. Eli jos kyseessä on lintu, se ei voi olla välimuoto, puoliksi matelija, puoliksi lintu, kuten usein selitetään.

   Entä fossiililöydökset ja muut havainnot? Niistä voidaan mainita seuraavat kolme asiaa:

• Liskolintu ei voi olla lintujen esi-isä koska tavallisten lintujen jäänteitä on löydetty vanhemmista kerrostumista kuin ne jäänteet, mistä liskolintu on löydetty. Näiden kerrosten on esitetty olleen jopa ”60 – 75” milj. vuotta vanhempia (Beardsley, T., “Fossil Bird Shakes Evolutionary Hypotheses”, Nature, vol. 322, 21 August 1986, p. 677). Tämä kumoaa liskolinnun aseman erikoisena välimuotona.

• Fossiililöydöksistä on voitu todeta, että Archaeopteryxillä on tarkalleen samanlaiset sulat ja höyhenet kuin nykylinnuilla. Ne ovat yhtä täydellisiä. Liskolintu siis muistuttaa täysin nykylintuja. Toisaalta nykyaikana, eikä myöskään fossiileista ole voitu löytää esimerkkejä suomuista, jotka vähääkään muistuttaisivat höyheniä.

• Liskolinnun on oletettu eläneen maapallolla kauan ennen ihmistä. Seuraava lainaus viittaa kuitenkin liskolinnun (Archaeopteryx) ja ihmisen samanaikaisuuteen:

Lisäksi on löydetty muinainen mayojen korkokuva, joka muistuttaa Archaeopteryx- eli liskolintua. Se merkitsee 130 miljoonan vuoden aikavirhettä. Jos geologinen kerrossarja olisi oikea, nämä kaksi, maya-intiaani ja Archaeopteryx-lintu, eivät koskaan olisi kohdanneet. Aivan ilmeisesti geologinen kerrossarja on väärässä. (24)

Titktaalik Rose. Aiemmassa lainauksessa mainittiin Titktaalik Rose. Se on fossiililaji, jota on pidetty siirtymämuotona kalojen ja sammakkoeläinten välillä.

   Tämä oletus on kuitenkin osoitettu vääräksi. Puolasta löytyi 18 miljoonaa vuotta (evoluutioasteikon mukaan) vanhempia, hyvin säilyneitä jalanjälkiä, jotka oli tehnyt nelijalkainen eläin. Tiedelehti Nature kertoi näistä löydöistä: ”Ne pakottavat radikaalisti uudelleen arvioimaan niin ajankohdan, ekologian kuin ympäristön puitteet kalojen muuttumisesta neliraajaisiksi selkärankaisiksi…” (25)

Valaat. Entä valaiden kehityslinja, johon aiemmassa lainauksessa viitattiin? Evoluutiokirjallisuudessa yleensä, oletetaan, että valaiden esi-isä oli maalla oleva nelijalkainen nisäkäs. Todisteena valaiden esi-isien maaelämästä on pidetty mm. sitä, että joillakin valailla olisivat olleet surkastuneet takajalat.

   Toiset tiedemiehet ovat eri mieltä valaiden ns. surkastuneista takajaloista. He näkevät niiden olevan tärkeitä tukiluita, jotka ovat apuna lisääntymisessä ja sukeltamisessa. Seuraava lainaus viittaa tähän: ”Jo mainitut valaan surkastuneet lantio- ja reisiluut toimivat sukuelinten lihaksiston ja voimakkaiden peräaukon lihasten kiinnitysalustana. Niiden tehtävänä on estää suolen sisällön ulospursuaminen suurissa hydrostaattisissa paineissa. Ei voida puhua kyseisten luiden toimintakyvyttömyydestä, koska valaat eivät ilman niitä voisi sukeltaa hyvin eivätkä edes lisääntyä.” (26)

Ihmisen sukupuu. Eero Junkkaalan teististä evoluutiota edustavassa kirjassa otetaan kantaa myös ihmisen sukupuuhun. Hän uskoo evoluutionäkemykseen, joka tarkoittaa, että ihminen on polveutunut yksinkertaisesta alkusolusta ja että simpanssilla ja ihmisellä on ollut yhteinen kantamuoto n. 7 miljoonaa vuotta sitten. Hän ottaa esille mm. Lucyn ja muita ihmisen sukupuuhun liitettyjä kehitysvaiheita, viimeisenä niistä Neandertalin ihminen:

Tämä tuttavallisesti Ardiksi kutsuttu yksilö ajoitettiin 4,4 miljoonan vuoden taakse. Sen aivojen tilavuus on ollut noin 350 cm² …Se oli selvästi täydellisempi kuin 1970-luvulla juuri täydellisyytensä ansiosta kuuluisaksi tullut Lucy… Lucyn ikä on noin 3,2 miljoonaa vuotta. Muutamaa vuotta myöhemmin Mary Leakey löysi Olduvain laaksosta kuuluisat Laetolin jalanjäljet, jotka ajoitetaan 3,6 miljoonan vuoden taakse… Teemme pitkän harppauksen eteenpäin ja tulemme Heidelbergin ihmiseen … Heidelbergin ihmisen aivojen tilavuus on ollut noin 1200 cm². Jo vuonna 1856 Saksasta Neanderlaakson pienestä luolasta löytyi fossiili, joka paljon myöhemmin nimettiin löytöpaikan mukaan neandertalin ihmiseksi. (27)

Ardi. Ensimmäisenä edellisessä luettelossa oli Ardi. Tähän löytöön liittyy useita ongelmia:

• Kun Ardin aivojen kooksi mainitaan vain 350 cm³, on se neljäsosa nykyihmisen aivojen koosta. Se osoittaa selvästi, että kyseessä on tavallinen apina, esim. simpanssin kaltainen olento. Kokoero ihmisen aivoihin on liian suuri, jotta Ardia voisi pitää välimuotona.

• Tavalliselle ihmiselle, joka ei ole yhtään perehtynyt oletettuihin ihmisen sukupuuhun liittyviin löytöihin, saattaa tulla käsitys, että fossiilit ovat kokonaisia luurankoja.

   Tämä ei kuitenkaan yleensä pidä paikkaansa. Luut ovat tavallisesti rikkinäisiä, laajalla alueella ja samalla alueella saattaa olla muiden eläinten luita. Näin on myös Ardiin liittyvien löytöjen laita. Se koottiin useista hauraista luusiruista, jotka olivat kaukana toisistaan. Mikään ei takaa, että kaikki löydöt kuuluvat samaan lajiin tai yksilöön.

Vihdoin vuonna 2009 selvisi, että tutkijat olivat kaivaneet 1994-1995 esiin suuren joukon fossiilisia luunkappaleita ja -sirpaleita, joista he pystyivät rekonstruoimaan suurimman osan aikuisen Ardipithecuksen luustosta. Ongelmana oli se, että melkein jokainen löydetty luu oli murskautunut. Tutkimusryhmää johtanut Tim White sanoi kallon fossiilin muistuttaneen moottoritiellä autojen alle litistyneen eläimen jäännöksiä. Kaiken lisäksi luunsirpaleita ympäröi erittäin tiukaksi pakkautunut savi. Kun fossiileja yritti irrottaa savesta, ne hajosivat hienoksi pölyksi. Tutkijoiden piti kostuttaa ja vahvistaa jokaisen luunsirpaleen fossiili erikseen.

   …Samasta paikasta on löytynyt kaikkiaan yli 6000 fossiilia, jotka ovat peräisin eri selkärankaislajeista: luita, luunosia ja -sirpaleita, hampaita ja hampaan siruja. (28)

Löydetty aineisto käsitti 125 luunpalasta, jotka oli käsin haravoitu Awash-joen keskijuoksun alueelta. Ensin löytyi (1992) lapsen leukaluu, hammas ja muutamia luunkappaleita. Kaksi vuotta myöhemmin eräs etsijöistä löysi luunkappaleen kivenheiton päästä paikasta, josta oli löytynyt hampaita. Tutkijat liikkuivat kontaten ja ryömien vierekkäin etsien lisää. Eläimet olivat sotkeneet alueen tallaten luut kappaleiksi. Sattumalta alueen reunalta löytyi sääriluun osa sekä murskautuneen kallon ja lantion osia. Luunsiruja löytyi useiden metrien alueelta. Osia löytyi jopa 1,5 km:n päässä toisistaan ja osa niistä kuului noin 35 eri yksilölle. Jotkut luun kappaleista oli upotettava kipsiin. Ne olivat liian hauraita muuten käsiteltäväksi. (29)

• Monet alan tutkijat ovat eri mieltä Ardin merkityksestä. He eivät pidä sitä tärkeänä välimuotona vaan apinana. Esteban E. Sarmiento ja Rex Dalton kirjoittivat aiheesta oman näkemyksensä Science-lehdessä ja Naturessa

(http://www.sciencemag.org/content/328/5982/1105 ja

 http://www.nature.com/news/2010/100527/full/news.2010.267.html).

Lucy, joka mainittiin aiemmassa luettelossa, on samanlainen löytö kuin Ardi. Sekin on koottu lukuisista luunkappaleista ja sen aivojen koko on alle kolmannes nykyihmisen aivojen koosta. Siihen on vaikea soveltaa sanoja ihminen tai inhimillinen. Se muistuttaa enemmän nykyisiä simpansseja kuin ihmistä, kuten useat alan asiantuntijat ovat todenneet. Sen pitäminen välimuotona on kyseenalaista:

Evolutionisti Ernst Mayr: Siirtymistä kahdelle raajalle pidettiin siten ihmisen evoluution tärkeimpänä askeleena. Tämä päättelyketju ei kuitenkaan nykytiedon valossa kuulosta enää vakuuttavalta. Etelänapinat liikkuivat kahdella raajalla yli 2 miljoonaa vuotta, mutta niiden aivojen koossa ei tapahtunut tuona aikana mitään merkittävää muutosta. Työkalujen käytön merkityskin on menettänyt arvoaan sen jälkeen kun simpanssien havaittiin käyttävän työkaluja hyvin monipuolisesti ja joillakin varislinnuilla havaittiin alkeellista työkalujen käyttöä. Jos lisäksi jätetään huomiotta kahdella raajalla kävely ja jotkin hampaiston piirteet, etelänapinoiden lähes kaikki muut ominaisuudet olivat yhtäläisiä simpanssin kanssa. Mikä vielä tärkeämpää, niillä ei ollut ensimmäistäkään tyypillistä ihmisen ominaisuutta. Niillä ei ollut suuria aivoja, ne eivät hakanneet kivestä työkaluja, niiden sukupuolidimorfismi oli apinoiden tavoin edelleen suurta, niillä oli pitkät kädet ja lyhyet jalat ja ruumiinkooltaan ne olivat pieniä. Puussa elävien etelänapinoiden ja maassa elävien ihmisten ”kaksiraajaisuus” oli niin ikään erilaista. On luultavasti täysin asianmukaista väittää, että ominaisuuksiensa kokonaisuuden puolesta etelänapinat olivat lähempänä simpanssia kuin ihmistä. (30)

Australopithecus oli vain pystyssä kulkeva älykäs ihmisenmuotoinen apina, ei ihminen. Pieni aivokoppa, jossa silmien yläpuolella ja päälaella oli voimakkaat luuharjut, oli samanlainen kuin millä tahansa ihmisenmuotoisella apinalla. (31)

Kun ihmisen ja ihmisapinan kalloja verrataan toisiinsa, australopitekiinien kallo muistuttaa selvästi enemmän ihmisapinan kuin ihmisen kalloa. Päinvastaisen väittäminen olisi samaa kuin jos väitettäisiin, että musta on valkoista. (32)

Löytömme eivät jätä juuri epäilystä siitä, että - - Australopithecus ei muistuta Homo sapiensia, vaan nykyään eläviä marakatteja ja ihmisapinoita. (33)

Laetolin jalanjäljet. Eero Junkkalan teististä evoluutiota käsittelevässä kirjassa mainittiin Laetolin jalanjäljistä, joista on kirjoitettu paljon. Mary Leakeyn apulaiset löysivät ne Pohjois-Tansaniasta v. 1978 kerrostumasta, jonka ikä oli määritelty 3,6 miljoonaksi vuodeksi (Edellä mainittu Lucy oli vain 3,2 miljoonaa vuotta vanha evoluutioasteikon mukaan). Nämä jalanjäljet on liitetty Lucyn tyyppiseen Australopithecus Afarensis-luokkaan.

   On kuitenkin kyseenalaista pitää näitä jalanjälkiä Lucyn kaltaisten olentojen aikaansaannoksina. Ne ovat kooltaan lähempänä nykyihmisen jälkiä ja myös muodoltaan ne muistuttavat nykyihmisen jalanjälkiä. Monet tutkijat ovat tulleet tähän tulokseen. Ongelmana heille on ollut ajoitus, koska 3,6 miljoonaa vuotta vanhat ihmisen jalanjäljet eivät sovi evoluution aikatauluun. (Tässä on samanlainen ongelma, mikä aiemmin mainittiin eli selvästi nykyihmiselle kuuluvia jalanjälkiä 250 miljoonaa vuotta vanhoissa kerrostumissa.) Russell H. Tuttle (Chicagon yliopisto), joka teki tutkimuksen jalanjäljistä, totesi niiden muistuttavan täysin nykyihmisen jalanjälkiä:

3,5 miljoonaa vuotta vanhat jalanjäljet Laetolin paikka G:ssä muistuttavat paljasjalkaisina elävien nykyihmisten jälkiä. Mikään Laetolin hominidien piirteistä ei anna aihetta olettaa, että he olivat vähemmän kyvykkäitä kaksijalkaisia kuin me… Jos G:n jalanjälkien ei tiedettäisi olevan niin vanhoja, päättelisimme helposti, että ne ovat ihmisen tekemiä. (34)

Heidelbergin ja Neandertalin ihmiset ovat aiemmin mainitussa luettelossa seuraavina. Evolutionistit yleensä selittävät, että ne ovat olleet erilaisia kuin nykyihmiset, mutta tämä näkemys voidaan kyseenalaistaa johtuen mm. seuraavista syistä:

• Esim. Neandertalin ihmiseen liittyvät kulttuurilöydöt ovat sen verran runsaat (mm. Marvin L. Lubenow on kirjassaan Myytti apinaihmisestä [Bomes of Contention] tehnyt yhteenvedon näistä löydöistä), että on väärin sanoa heidän olleen erilaisia kuin nykyihmiset.

• Näiden ihmisten aivojen koko vastaa täysin nykyihmisten aivojen kokoa. Siinä ei ole mitään eroa. Lisäksi muu ruumiinrakenne muistuttaa nykyihmistä. Eräät tutkijat ovatkin todenneet, että jos Neandertalin ihminen tai Homo erectus tulisi meitä vastaan kadulla, emme huomaisi mitään eroa nykyihmiseen. Nykyaikanakin on suurta vaihtelua ihmisten kallon muodossa, aivojen koossa ja pituudessa.

Pitkät vai lyhyet ajanjaksot? Sekä evoluutioteoriassa että teistisessä evoluutiokäsityksessä oletetaan, että ihminen ilmaantui maapallolle myöhään niin, että sitä ennen maapallolla oli esiintynyt elämää jopa satoja miljoonia vuosia. Oletetaan, että elämä alkoi yksinkertaisesta alkusolusta ja kehittyi sitten nykyisiksi muodoiksi, myös ihmiseksi. Samoin oletetaan, että ennen kaikkia edellisiä vaiheita oli alkuräjähdys, josta kaikki sai alkunsa.

   Entä sitten näiden asioiden paikkansapitävyys? Lähdemme seuraavaksi tutkimaan tätä aihetta muutamien havaintojen kautta. Aloitamme elottomasta maailmasta:

Eloton maailma. Elottoman maailman uskotaan saaneen syntynsä alkuräjähdyksen kautta 13,8 miljardia vuotta sitten.

   Kuitenkin jos alkuräjähdysteoria on valheellinen teoria ja vailla todisteita, kuten jo aiemmin todettiin, voidaan myös maailmankaikkeuden ikä kyseenalaistaa. On järjetöntä uskoa kaiken alkaneen itsestään tyhjästä tilasta, koska sitä ei tue mikään käytännön havainto. Samoin voidaan epäillä ajatusta, että kaiken alku olisi tapahtunut 13,8 miljardia vuotta sitten, koska alkuräjähdysteorian todisteet ovat sen verran heikot. 

   Entä kun katselemme maailmankaikkeutta ja avaruutta? Yhtä hyvin voidaan sanoa, että maailmankaikkeus näyttää vain 6000-7000, eikä 13,8 miljardia vuotta vanhalta. Kukaan ei pysty todistamaan tätä asiaa tieteen menetelmin. Avaruutta ja maailmankaikkeutta katsomalla emme voi päätellä sen ikää. Toisaalta mitä vanhemmaksi maailmankaikkeus oletetaan, sitä todennäköisemmin tähdistä ja galaksista on loppunut polttoaine. Se, että tällä hetkellä näemme miljardien tähtien ja galaksien loistavan ja säteilevän valoa, sopii paremmin ajatukseen nuoresta kuin ikivanhasta maailmankaikkeudesta.

• Kun on määritelty maapallon ikä, on sen sanottu olevan n. 4,6 miljardia vuotta vanha.

   Mistä tämä ikä on saatu? Ei suinkaan maassa olevista kivistä, joista vanhimmat on määritelty alle 4 miljardia vuotta vanhoiksi, vaan meteoriittikivestä. Tutkijat käyttivät materiaalinaan meteoriittia, joka on saanut nimekseen Allende (A – yen – day). Tästä kivestä saadut sadat näytteet vaihtelivat 4480 miljoonasta aina 10400 miljoonaan vuoteen, mikä osoittaa, miten samasta kivestä voi saada hyvin erilaisia arvoja. Lopulta tehtiin kompromissi ja maapallon iäksi tuli 4,6 miljardia vuotta.

   Mielenkiintoista kuitenkin on, että melko tuoreet laavakivet voivat antaa lähes samanlaisia arvoja kuin vanhimmat maasta kaivetut kivet ja meteoriittikivet. Havaijin laavakivet, jotka ovat vain n. 200 vuotta vanhoja, ovat osoitus tästä. Niistä vanhimmat mitattiin lähes 3 miljardia vuotta vanhoiksi. Tällaiset lukemat osoittavat, että kivien pitoisuudet eivät ole suorassa yhteydessä niiden ikään. Tulokset myös osoittavat, että jos menetelmät erehtyvät näin paljon tapauksissa, joissa kivien kiteytymisajankohta tiedetään, miten samat menetelmät voivat olla luotettavia silloin, kun sitä ei tiedetä? On järjetöntä luottaa menetelmiin, jotka erehtyvät näin paljon.

N. 170 vuotta sitten Hualalai-saaressa tapahtuneessa tulivuoren purkauksessa syntynyttä laavakiveä tutkittiin ja sen ikää määriteltiin uusilla menetelmillä. Näillä ”luotettavilla” säteilymittareilla saatiin 170-vuotiaan kiven iäksi miljoonia vuosia, 160 miljoonasta aina 3 miljardiin vuoteen. Samalla tavoin on käynyt muissakin vastaavissa mittauksissa. Grand Canyonin kerroksien ikää yritettiin myös mitata näillä mainituilla uusilla menetelmillä. Tulokset yllättivät jälleen tutkijat. Päällimmäisten kerrosten ”nuori” basalttikallio sai iäkseen 270 miljoonaa vuotta enemmän kuin kanjonin pohjan tasossa oleva ”tuhansia miljoonia vuosia vanha kivikerros”. Näiden mittausten jälkeen kehitysoppineiden aikaisemmin antamat aikamääreet kanjonin kallioille ja kerrostumille on osittain siirretty ”vanhojen uskomusten joukkoon”. (35)

• Mitä tulee iänmääritykseen, mitataan orgaanisten näytteiden ikää ns. radiohiilimenetelmällä, jonka puoliintumisaika on vain n. 5730 vuotta. Sen sijaan elottomien materiaalien eli lähinnä laavakivien mittauksiin käytetään muita menetelmiä.

   Mielenkiintoiseksi iänmäärityksen tekevät ne näytteet, joissa esim. puu on vulkaanisen kiven sisällä, eli niiden on täytynyt muodostua suunnilleen samaan aikaan. Kuitenkin radiohiilimenetelmä voi antaa puun iäksi vain tuhansia vuosia, kun taas puuhun yhteydessä oleva vulkaaninen kivi voi saada iäksi kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia. Seuraava esimerkki kertoo, miten näin tapahtui käytännössä. Se osoittaa ristiriidan menetelmien välillä:

Olemme julkaisseet yksityiskohtaisia raportteja, joissa puu, joka löytyi “250 miljoonan vuoden ikäisestä” hiekkakivestä tai “kymmenien miljoonien vuosien ikäisestä” vulkaanisesta kivestä, sai radiohiili-iänmäärityksessä iäkseen vain tuhansia vuosia. Kun ... geologit ottavat näytteitä vulkaanisesta kivestä, jonka tiedetään purkautuneen tulivuoresta historiallisina aikoina ja lähettävät niitä arvossa pidettyihin radiometrisen iänmäärityksen laboratorioihin, “iänmääritys” antaa lähes poikkeuksetta tulokseksi miljoonia vuosia. Tämä viittaa vahvasti siihen, että iänmäärityksen taustalla olevat oletukset ovat virheellisiä. (36)

Orgaaninen maailma. Kuten todettiin, uskovat evolutionistit ja teistisen evoluution kannattajat, että elämää maapallolla on ollut jo satoja miljoonia vuosia. Evolutionistit uskovat elämän alkaneen niin, että aine ja energia yhdessä saivat aikaan elämää, vaikka mikään käytännön havainto ei tue sitä. Energian lisäys tai vähennys saa korkeintaan aikaan sen, että elottoman aineen olomuoto vaihtelee kiinteän, nesteen ja kaasun välillä. Tämä on kemian oppikirjojen perusasioita. Mitään elämää tätä kautta, kun aineen olomuodot vaihtelevat, ei synny. Siihen tarvitaan Jumalan luomistyötä.

   Kaikesta huolimatta evolutionistit ovat yrittäneet määrittää ikää elämälle maan päällä. Tässä heillä on tärkeänä apuna 1800-luvulla laadittu geologinen taulukko. Siinä maapallon historia on laitettu erilaisiin kausiin. Mukana ovat mm. kambrikausi n. 500 miljoonaa vuotta sitten, liitukausi eli aika jolloin dinosaurukset elivät sekä nykyaika, jolloin ihmiset ilmestyivät maan päälle. Tämä taulukko voidaan kuitenkin osoittaa valheelliseksi monista syistä. Seuraavaksi katsomme muutamia havaintoja. Aloitamme dinosauruksista.

• Dinosauruslöydöissä on havaittu DNA:ta, jonka säilymisaika luonnossa mitataan vain tuhansissa vuosissa. Esim. orgaanisten molekyylien asiantuntija, professori Tomas Lindahl on arvioinut DNA:n säilymisajaksi luonnossa vain 20 000 – 40 000 vuotta (Nature, 1993, 362, 709-715). Edes vanhoista ihmismuumioista, joita on tutkittu, ei voida aina saada DNA-näytteitä, koska tämä aine on pilaantunut. Hyvä esimerkki tästä alueesta on, kun Svante Pääbo tutki Uppsalassa Berliinin museon 23 muumion kudosnäytteitä. Hän pystyi eristämään DNA:ta vain yhdestä muumiosta, mikä osoittaa, ettei tämä aine voi säilyä kovin pitkään (Nature 314: 644-645). Se, että DNA:ta esiintyy vielä dinosauruksissa, osoittaa, etteivät fossiilit voi olla miljoonien vuosien takaa.

• Dinosauruksista on löytynyt radiohiiltä. Kun tämän aineen puoliintumisaika on vain n. 5730 vuotta, ei sitä voi olla juuri yhtään jäljellä 100 000-200 000 vuoden jälkeen. Tämä asettaa omat aikarajansa näiden eläinten esiintymiselle.

Hyvin vanhoiksi oletetuista fossiileista ei tehdä tavallisesti hiili-14-ajoituksia, koska niissä ei pitäisi olla yhtään radiohiiltä jäljellä. Radioaktiivisen hiilen puoliintumisaika on niin lyhyt, että se on käytännössä kaikki hajonnut alle 100 000 vuodessa.

   Vuoden 2012 elokuussa saksalainen tutkijaryhmä raportoi geofyysikkojen kokouksessa hiili-14-mittaustuloksista, jotka oli tehty monista dinosauruksen fossiloituneista luunäytteistä. Tulosten mukaan luunäytteet olivat 22 000-39 000 vuotta vanhoja! Esitelmä on ainakin kirjoitettaessa nähtävissä YouTubessa. ⁽³⁷⁾

   Miten tulos otettiin vastaan? Kaksi kokouksen puheenjohtajaa, jotka eivät voineet hyväksyä tuloksia, poisti esityksen abstraktin konferenssin nettisivulta mainitsematta asiasta mitään tutkijoille. Tulokset ovat nähtävissä osoitteessa http://newgeology.us/presentation48.html. Tapaus kertoo miten naturalistinen paradigma vaikuttaa. Sen kanssa ristiriitaisia tuloksia on lähes mahdoton saada julkaistua naturalismin hallitsemassa tiedeyhteisössä. Mieluummin rusinat lentävät. (38)

• Miksi dinosaurusten luita on löydetty hevosen-, lehmän- ja lampaanluita muistuttavien luiden joukosta (Anderson, A., Tourism falls victim to tyrannosaurus, Nature, 1989, 338, 289 / Dinosaurus may have died quietly after all, 1984, New Scientist, 104, 9.), vaikka nisäkkäiden on ajateltu ilmaantuneen maapallolle kauan dinosaurusten jälkeen?

• Dinosaurusten jäänteistä on voitu eristää myös valkuaisaineita kuten kollageeni, albumiini ja osteokalsiini. Mielenkiintoista on, että näitä aineita ei aina tavata edes nykyajalta peräisin olevista eläinfossiileista. Esim. eräästä mammutin luunäytteestä, joka arvioitiin 13 000 vuoden ikäiseksi, kaikki kollageeni oli jo hävinnyt (Science, 1978, 200, 1275). Kuitenkin dinosaurusfossiileista on voitu eristää kollageenia.

• Se että ihmisen jalanjälkiä on löydetty dinosauruskerrostumista useilta maapallon alueilta viittaa geologisen taulukon virheellisyyteen. Tällaisia löytöjä ei pitäisi esiintyä yhtään, jos geologinen taulukko vuosimiljoonineen pitää paikkansa. Löydöt viittaavat ihmisten ja dinosaurusten samanaikaiseen esiintymiseen maapallolla.

Monet tunnetut tieteelliset tosiasiat herättävät vakavia epäilyjä geologista kerrossarjaa ja geologisia aikakausia kohtaan. Yksi tällainen esimerkki voisi olla samanaikaisten ihmisjälkien ja dinosaurusten jälkien löytyminen Meksikosta, Uudesta Meksikosta, Arizonasta, Missourista, Kentuckysta, Illinoisista ja muualtakin Yhdysvalloista. Näitä jälkiä esiintyy laajalla alueella, ja ne paljastuvat yleensä vain tulvien tai maansiirtokoneiden jäljiltä. Luotettavat paleontologit ovat huolellisesti tutkineet ne ja varmistaneet niiden aitouden, eikä niitä voida ohittaa petoksina. Lisäksi Arizonasta ja entisen Rhodesian alueelta on löydetty ihmisen piirtämiä dinosaurusten kuvia luolien ja kanjonien seinämistä. (39)

• Eräs mielenkiintoinen kommentti löytyy arvostetulta edesmenneeltä fossiilitutkija Stephen Jay Gouldilta, joka oli marxilainen ateisti. Hän totesi, että kun Jobin kirjassa puhutaan Behemotista, niin ainoa eläin, mihin tämä kuvaus sopii, on dinosaurus (Pandans Tumme, s. 221, Ordfrontsförlag, 1987). Evolutionistina hän uskoi, että Jobin kirjan kirjoittajan on täytynyt saada tietonsa löydetyistä fossiileista. Kuitenkin tässä yhdessä Raamatun vanhimmassa kirjassa viitataan selvästi elävään eläimeen (Job 40:10-12: Katso Behemotia, jonka minä loin niinkuin sinutkin…).

   Miksi myös lähes kaikilla kansoilla on mytologioissaan tarinoita lohikäärmeistä, jotka muistuttavat ulkonäöltään dinosauruksia? Tätä ei voine pitää pelkkänä yhteensattumana. Suomalainen geologi Pentti Eskola kertoo seuraavassa lainauksessa, miten lohikäärmeiden kuvaukset muistuttavat dinosauruksia. The World Book Encyclopedia toteaa saman asian:

Liskoeläinten vaihtelevat muodot tuntuvat meistä niin huvittavilta sen vuoksi, että moni niistä etäisesti ja usein irvikuvamaisesti muistuttaa nykyajan vastaavanlaisissa olosuhteissa eläviä nisäkkäitä. Hirmuliskot kumminkin olivat yleensä niin peräti poikkeavia nykyajan elämänmuodoista, että niiden lähimmät vastineet ovat löydettävissä tarustojen lohikäärmeiden kuvauksista. Kumma kyllä, että niin on laita, sillä noiden tarujen laatijat eivät tietenkään olleet tutkineet kivettymiä eivätkä edes niistä mitään tienneet. (40)

"Legendojen lohikäärmeet ovat, ihme kyllä, kuin todellisia eläimiä, jotka ovat eläneet menneisyydessä. Ne muistuttavat paljon suuria matelijoita (dinosauruksia), jotka hallitsivat maata paljon ennen kuin ihmisen on oletettu ilmaantuneen. Lohikäärmeet olivat yleensä pahoja ja tuhoavia. Jokainen kansa tunsi ne mytologiassaan." (The World Book Encyclopedia, Vol. 5, 1973, s. 265)

Ihmisiin liittyviä löytöjä. Evoluutioteorian kannattajat yleensä uskovat, että ihminen on ilmaantunut maan pinnalle verrattain myöhään. Tosin heidän näkemyksensä mukaan ihminen on ollut maan päällä kauemmin kuin Raamatusta voidaan päätellä. He ajattelevat ihmisen esiintyneen maan pinnalla muutaman miljoonan vuoden ajan, kun taas Raamattu viittaa vain vuosituhansiin. Toinen merkittävä ero on se, että Raamatun mukaan ihminen oli mukana jo luomakunnan alkuvaiheissa. Tätä evolutionistit eivät myönnä.

   Seuraavaksi tutkimme muutamia ihmiseen liittyviä löytöjä. Ne sopivat paremmin Raamatun kuvaukseen kuin 1800-luvulla laadittuun geologiseen taulukkoon ja sen vuosimiljooniin. Löydöt viittaavat siihen, että ihminen on esiintynyt maan päällä alusta lähtien, eikä siitä ole miljoonia vuosia aikaa:

• Varhaisimmat muistiinmerkinnät. Kun lähdetään selvittämään ikäkysymystä, täytyy aina lähteä liikkeelle varmoista tiedoista, eikä epävarmoista.

   Yksi sellainen on ihmisen historia. Monet evolutionistit ovat tahtoneet siirtää tämän ajankohdan satojen tuhansien tai muutaman miljoonan vuoden taakse, mutta sellaisesta ei ole mitään selviä todisteita. Tällaiset ajatukset perustuvat enemmänkin pelkkiin tarinoihin ja kuviteltuihin juttuihin kuin kunnon todisteisiin, koska varma historiallinen tieto ihmisestä ulottuu vain 4000 – 5000 vuoden taakse. Tähän aikaan ilmestyi sellaisia asioita kuten kirjoitustaito, rakentaminen, maanviljelys, metallien käyttö, keramiikka ja muut kulttuurin liittyvät piirteet. Ne viittaavat siihen, että ihminen ilmaantui maapallolle vain joitakin vuosituhansia sitten ja täysin kehittyneenä. Tämä sopii Ensimmäisen Mooseksen kirjan malliin. Jos evoluutioteoria ja miljoonat vuodet ovat totta, miksi ei ole historiallista tietoa aikaisemmilta ajanjaksoilta?

   Seuraavat lainaukset viittaavat samaan asiaan. Ne osoittavat, miten äkillisellä tavalla sivistys on ilmaantunut maailmaan. Lausunnoista ensimmäisessä esiintyy radiohiilimenetelmän kehittäjä, professori W.F. Libby, joka sanoi aikanaan Science-lehdessä 3.3.1961 (s. 624), että todennettu historia ei ulotu kuin n. 5000 vuoden taakse. Hän puhui Egyptin hallitsijasuvuista, joissa niissäkin voi olla satojen vuosien virheitä. (Näin mainittiin mm. televisiosarjassa ”Faaraot ja kuninkaat”, joka esitettiin Suomen televisiossa v. 1996):

"Arnold [työtoveri] ja minä saimme ensimmäisen shokkimme todetessamme, että historia ulottuu vain 5000 vuotta taaksepäin... Usein sai lukea, että se ja se kulttuuri tai arkeologinen paikka on 20 000 vuotta vanha. Me opimme melko äkkiä, että näitä lukuja, näitä varhaisia aikamääriä ei tunneta tarkasti ja että Egyptin ensimmäisen dynastian aika on todellisuudessa vanhin joltisellakin varmuudella vahvistettu historiallinen aikamäärä." (41)

"Varhaisimmat muistiinmerkinnät, jotka meillä on ihmisen historiasta, ulottuvat vain noin 5000 vuotta taaksepäin." (The World book Encyclopedia, 1966, 6. osa, s. 12)

Äskeisissä kaivauksissa on yllättävimmäksi osoittautunut se äkillisyys, millä sivistys ilmaantui maailmaan. Tämä havainto on täysin vastoin sitä, mitä oli odotettu. Oli ajateltu, että kuta vanhempi aikakausi oli kysymyksessä, sitä alkukantaisemmaksi kaivausten suorittajat sen toteaisivat, kunnes kaikki sivistyksen jäljet katoaisivat ja alkuihminen ilmaantuisi. Näin ei ole tapahtunut Babyloniassa eikä Egyptissä, joissa ovat olleet vanhimmat tunnetut ihmisasutukset. (42)

• Yksi evoluutioteoriassa esiintyvistä olettamuksista on, että kaikki elämä on alkanut yksinkertaisesta alkusolusta ja kehittynyt vähitellen nykyisiksi monimutkaisiksi muodoiksi. Tämä johtaa siihen, että myös ihmisen ajatellaan kehittyneen yksinkertaisemmista elämänmuodoista.  Niistä viimeisenä vaiheena uskotaan olleen ihmisen esi-isät, hiukan apinankaltaiset olennot.

   Edellisessä teoriassa on kuitenkin eräs perustavanlaatuinen ongelma: selvästi nykyihmiselle kuuluvia jäänteitä löydetään toistuvasti vanhemmista kerrostumista kuin heidän oletetut esi-isänsä. Tämä ongelma tulee esiin, vaikka käytetään pelkästään evolutionistien omia ajoituksia ja luokitteluja. Marwin L. Lubenow on perusteellisessa ja ansiokkaassa kirjassaan Myytti apinaihmisestä [Bomes of Contention] tehnyt yhteenvetoja evolutionistien itsensä fossiileille antamista aikamäärittelyistä. Yleensä evolutionisteilla ei ole samanlaisia yhteenvetoja, koska niitä ei ole paljoa laadittu. Heillä on sirpaletietoa, josta on vaikea hahmottaa kokonaiskuvaa löydöistä.

   Nämä evolutionistien itsensä antamat aikamäärittelyt osoittavat teoriat ihmisen evoluutiosta mahdottomaksi:

Seuraavat tosiasiat koskevat ihmisen fossiiliaineistoa. Ensinnäkin fossiilit, joita ei ulkonaisesti voi erottaa nykyihmisestä, sijoitetaan jopa 4,5 miljoonan vuoden kohdalle evoluution aika-akselilla. Tämän perusteella näyttää siltä, että aitoja ihmisiä oli ennen etelänapinoiden ilmestymistä fossiiliaineistoon.

   …Fossiiliaineiston perusteella voimme sanoa, että ihmisen ensimmäisen kerran ilmestyessä hän oli jo täysi ihminen. Tämä esi-isiemme äkillinen ilmaantuminen morfologisesti ihmisinä merkitsee sitä, että fossiiliaineisto on sopiva luomisnäkemyksen kanssa. Tämä tosiseikka on ilmeinen, vaikka fossiilit järjestetään evolutionistisen ajoituksen mukaiseen järjestykseen (joskin uskomme ajoituksen olevan pahasti virheellinen). Toisin sanoen, vaikka hyväksyisimmekin evolutionistien ajoituksen fossiileille, ei lopputulos tue ajatusta ihmisen evoluutiosta. Tulokset ovat itse asiassa niin ihmisevoluution vastaisia, että ne käytännössä osoittavat teorian vääräksi. Tällainen on ihmisen fossiilihistorian todellinen luonne. (43)

Jotta asia tulisi selväksi, katsomme muutaman ihmisen fossiileihin erikoistuneen tutkijan mainintoja. Nämä tunnetut antropologit myöntävät, että selvästi nykyaikaista tyyppiä olleita ihmisjäännöksiä on löydetty samanikäisistä tai vanhemmista kerrostumista kuin niiden oletettujen esi-isien. Näitä löytöjä on kymmeniä, mutta yleensä niitä ei haluta hyväksyä aidoiksi, koska ne ovat olleet nykyaikaista tyyppiä.

L.B.S. Leakey: ”Minulla ei ole vähäisintäkään epäilystä siitä, että ihmisjäännöksiä, jotka kuuluvat näihin [Acheul- ja Chelles] kulttuureihin, on löydetty monta kertaa... mutta niitä ei ole joko tunnettu sellaisiksi tai ne on hylätty, koska ne ovat olleet Homo sapiens-tyyppiä, ja sen johdosta ei niitä ole oikeutettu vaatimaan itselleen korkeaa ikää. (L.B.S. Leakey: "Adam's Ancestors", s. 230)

Arthur Keith: ”Jos ihmisjäännöksiä löydettiin vanhemmista pleistoseenisista kerrostumista, ja ne osoittautuivat kooltaan ja muodoltaan nykyaikaisiksi, ne hylättiin epäaitoina antiikkiesineinä, olipa niiden fossiloitumisaste mikä hyvänsä. Mutta jos jäännökset osoittautuivat laadultaan epänykyaikaisiksi, ne hyväksyttiin aidosti vanhoiksi, vaikkapa ne olisivat olleet epätäydellisestikin fossilisoituneita.” (Arthur Keith: "The Antiquity of Man", johdanto)

• Ihmisiin liittyvät löydöt eivät rajoitu vain edellisiin mainintoihin. Esim. hiilikerrostumista ”300 miljoonan vuoden” takaa on löydetty kultaketju, rautapata ja muita ihmiselle kuuluvia tavaroita. Samoin niistä on löydetty ihmisfossiileja (Glashouver, W.J.J., So entstand die Welt, Hänssler, 1980, ss. 115-6; Bowden, M., Ape-men-Fact or Fallacy? Sovereign Publications, 1981; Barnes, F.A., The Case of the Bones in Stone, Desert/February, 1975, p. 36-39). Tämäntyyppiset löydöt asettavat 1800-luvulla laaditun geologisen taulukon kyseenalaiseksi.

• Jo aiemmin mainittiin, miten ihmisen jalanjälkiä on löydetty dinosauruskerrostumista useilta maapallon alueilta. Löydöt viittaavat ihmisten ja dinosaurusten samanaikaiseen esiintymiseen maapallolla. Myös ihmisen kivityökaluja on löydetty samoista kerrostumista kuin dinosaurusten jäänteitä (Michael Brandt: Vergessene Arhäologie, 2011).

   Toisaalta eräät löydöt viittaavat siihen, että ihminen on ollut maan päällä jo kauan ennen dinosauruksia. Ihmisen historian täytyy siis olla paljon vanhempi kuin näiden sukupuuttoon kuolleiden eläinten, ainakin 150 miljoonaa vuotta vanhempi! Tähän johtopäätökseen tulee, jos soveltaa löytöihin geologista taulukkoa ja sen vaatimia vuosimiljoonia.

   Seuraava lainaus havainnollistaa asiaa. Siinä kerrotaan, miten selvästi ihmiselle kuuluvia jälkiä on löydetty ”250 miljoonaa vuotta vanhoista” kerrostumista. Tämäntyyppiset löydöt viittaavat siihen, miten 1800-luvulla laaditun geologisen taulukon perustus on väärä. Ne viittaavat myös siihen, että ihmisen on täytynyt olla olemassa jo luomakunnan alkuvaiheissa:

"Ihmisen kaltaiset jäljet kivessä ovat arvoitus tiedemiehille. Ne eivät voi olla ihmisen, koska ne ovat aivan liian vanhat - mutta mikä outo, kaksijalkainen, amfibinen eläin on saattanut tehdä ne?

   Mikä se on, joka eli 250 miljoonaa vuotta sitten ja käveli takajaloillaan, joissa oli samantapaiset jalkaterät kuin ihmisellä?

   ... Se on tieteen arvoitus, johon tiede ei ole vielä löytänyt vastausta. Ei silti, että tiede lakkaisi yrittämästä... Mutta toistaiseksi kaikki mitä on nähtävänä on 12 jalanjälkeä, jotka oudosti muistuttavat ihmisjalkaa, kukin 9½ " pitkä ja 6 " leveä leveimmältä, harallaan olevien varpaitten kohdalta. Jäljet löydettiin hiekkakivimuodostumasta, jonka tiedetään kuuluvan Hiilikauteen, noin 12 mailia Bereasta. Ne löysi tri Wilbur G. Burroughs, Berean yliopiston geologian professori ja William Finnell.

   Äskettäin prof. Burroughsin luona kävi muutamia Kentucky-vuorten miehiä, jotka veivät hänet kukkuloilleen ja näyttivät hänelle erään toisen paikan, missä oli monia jalanjälkiä. Tämä vuoristopaikka näyttää todellakin olleen "vanha Kentucky koti" kokonaiselle perheelle salaperäisiä eläimiä, sillä prof. Burroughs kertoo, että jäljet 'vaihtelevat kooltaan aina pienistä 4 ½" pituisista aikaisemmin kuvaamieni suuruisiksi', jotka olivat lähes 10" pitkiä...

   Jalanjäljet ovat äärimmäisen kummallisia. Ne ovat juuri oikeata kokoa ollakseen ihmisen - yhdeksän tai kymmenen tuumaa pituudeltaan - ja melkein oikean muotoisia. Miltei jokainen, joka näkee ne ajattelee ensiksi, että ne ovat ihmisjalan tekemät ja on melkein mahdotonta vakuuttaa jollekin, että ne eivät ole ihmisen...

   Mutta rohkeimmatkin arviot ihmisen esiintymisestä maan päällä ovat vain miljoona vuotta - ja nämä jäljet ovat 250 kertaa niin vanhat...

   Sellainen on arvoitus. Neljännesmiljardi vuotta takaperin tämä ihmisen tapaisesti kulkeva eläin jätti jalanjälkiä laajalti levinneeseen hiekkaan, jonka aika kovetti kallioksi. Sitten hän katosi. Ja nyt tiedemiehet raapivat päätään." (Science News Letter 34, 278, 1938)

Toinen lainaus jatkaa samasta aiheesta. Sekin kertoo, miten ihmisten jalanjälkien kaltaisia jälkiä on löydetty useista ikivanhoista kerrostumista Yhdysvalloissa ja muualla (Meksikosta, Arizonasta, Illinoisista, Uudesta Meksikosta, Kentuckysta ja muista valtioista). Tämäntyyppiset löydöt viittaavat 1800-luvulla laaditun geologisen taulukon virheellisyyteen. 

Jos ihminen... oli olemassa niinkin varhain kuin rautahiilikaudella missään muodossa, koko geologinen tiede on niin täysin väärässä, että kaikkien geologien tulisi sanoutua irti toimistaan ja ryhtyä rekkakuskeiksi. Niinpä ainakin toistaiseksi tiede hylkää sen houkuttelevan vaihtoehdon, että ihminen olisi saanut nuo jalanjäljet aikaan." (The Carboniferous Mystery", Scientific Monthly, vol. 162, Jan. 1940, s. 14)

• Edellä mainittiin, miten ihmisen fossiileja on löydetty jopa kallioiden sisältä ja hiilikerrostumista. Muutamat muut samanlaiset esimerkit viittaavat siihen, että joko ihminen on elänyt kymmeniä miljoonia vuosia sitten tai todellisuudessa nämä ikivanhat kaudet ovat olleet lähimenneisyydessä. Todennäköisesti jälkimmäinen vaihtoehto on totta, koska kukaan tiedemies ei usko ihmisen esiintyneen maapallolla kovin kauaa.

N. 55 km kaakkoon Mooabista Utahissa löydettiin lähimain nykytyyppiä olevan ihmisen luita n. 5 m syvyydestä maanpinnasta. Siitä n. 1,5 m oli kovaa kalliota. Kerrostuman, jossa luut olivat, arvioitiin olleen ainakin sata miljoonaa vuotta vanhan. Utahin yliopiston tiedemiehet tutkivat löytöä.

   …Ihmisen ja mastodontin luita löydettiin n. 7 m syvyydestä lähellä Menlon puistoa n. 45 km San Franciscosta etelään kerrostumassa, joka on luokiteltu myöhäismioseeniseksi n. 2-3 miljoonaa vuotta sitten.

   Kaksi ihmisen luurankoa on paljastunut Utahin Moabista n. 57 km olevassa kuparikaivoksessa samoin liitukautiseksi luokitellussa kerrostumassa.

   Antelope Springsissä, Utahissa, on tavattu ihmisen jalanjälkiä trilobiittikerrostumassa. Trilobiitit ovat äyriäiseläimiä, jotka kehitysteorian mukaan ovat kuolleet sukupuuttoon paleotsooisena permikautena yli 200 miljoonaa vuotta sitten.

   …Kultaketju löydettiin kivihiilikerrostumasta Morrisvillestä, Illinoisista. Kerrostuma on luokiteltu kivihiilikautiseksi n. 300 miljoonaa vuotta sitten.

   …Liuskakiviseinä tai muuri, jossa oli tuntematonta, todennäköisesti aakkosellista kirjoitusta, löydettiin kivihiilikaivoksesta Ohion Hammondsvillestä. Sen on arvioitu olevan kivihiilikaudelta n. 300 miljoonaa vuotta sitten. (44)

Kivihiilen sisältä on löydetty erityyppisiä ihmisten tavaroita. Yksi tällainen löytö on noin 15 cm:n korkuinen kilistin, joka oli 300 miljoonaa vuotta vanhaksi määritellyn kivihiilikerrostuman sisällä.

Pronssinen, noin 15 cm:n korkuinen kilistin (varsikello) löytyi kivihiilen sisältä. Länsi-Virginiassa toimivan kivihiilikaivoksen hiiliä käytettiin yleisesti myös paikallisten asukkaiden lämmitystarpeeseen. Uuniin liian suuret kivihiilen kappaleet rikottiin kotona vasaralla sopivaan kokoon. Yllätys oli suuri, kun hiilimurikan sisältä ilmestyi pronssinen kilistin. Hiilikerrostuma, josta louhitut hiilet haettiin, on määritelty syntyneen kivihiilikaudella, noin 300 miljoonaa vuotta sitten. (45)

• Eräät löydöt viittaavat trilobiittien ja ihmisten samanaikaisuuteen maan pinnalla. Trilobiittien on uskottu kuolleen sukupuuttoon jo n. 250 miljoonaa vuotta sitten, eli kauan ennen dinosauruksia. Tämäntyyppiset löydöt osoittavat, että trilobiitit, dinosaurukset, ihmiset ja muut johtofossiileiksi luokitellut eliöt ovat voineet elää samanaikaisesti, mutta vain eri ekologisilla vyöhykkeillä. Joskus niitä tavataan hautautuneena samoista kerrostumista, vaikka ne ovat esiintyneet eri vyöhykkeillä:

William Meister teki hämmästyttävän löydön kesäkuun 1. päivänä 1968 Utahissa. Hän löysi useita trilobiittien fossiileita fossiloituneesta ihmisen sandaalinjäljestä! Mutta geologisen kerrossarjan perusteella järjestettyjen kehitysopillisten kausien mukaan trilobiitit kuolivat sukupuuttoon noin 230 miljoonaa vuotta ennen ihmisen ilmestymistä!

   … Geologi, tohtori Clifford Burdick löysi lisätodisteita tukemaan olettamusta ihmisen ja trilobiittien samanaikaisesta elämisestä. Hän löysi paljasjalkaisen lapsen jalanjälkiä, joista yhdessä oli litistynyt trilobiitti. (46)

• Jos käytetään pelkästään radiohiilimenetelmää iänmäärityksessä, antaa se mielenkiintoisia tuloksia. Syy on siinä, että radiohiiltä on tavattu jopa kambrikauden fossiileista, joita evolutionistit pitävät 600 miljoonaa vuotta vanhoina. Kun radiohiilen puoliintumisaika on n. 5600 vuotta, ei sitä pitäisi olla juuri yhtään jäljellä 100 000 vuoden jälkeen. Kuitenkin sitä toistuvasti tavataan kaikenikäisistä fossiileista:

Keksinnön alkuvuosina oletettiin, että kaikki edellytykset varmoihin ikämittauksiin oli nyt vihdoin olemassa. Tutkijat keräilivät kaikenlaista mitattavaa; faraoiden ja neandertalinihmisten hautojen jäämistöä, sapelihammastiikereiden ja mammuttien hampaita, kivettymiä, fossiileja, maaöljyä jne. Kaikista löytyi radioaktiivista hiiltä. Ikähavainnot julkaistiin Radiocarbon-lehdessä, vaikka useiden näytteiden ikä oli jo aikaisemmin määritelty miljooniksi vuosiksi. (47)

1950-70-luvuilla radiohiilimittauksen antamiin arvoihin suhtauduttiin virallisissa piireissä kuitenkin varoen. Tämä johtui siitä, että vuoteen 1970 mennessä Radiocarbon-lehdessä julkaistuissa mittaustuloksissa lähes kaikissa mitatuissa näytteissä (yli 15.000 näytettä) todettiin olevan jäljellä ¹⁴C-isotooppia. Saatuja mittaustuloksia pidettiin epäuskottavina, koska näytteiden joukossa oli runsaasti miljoonia vuosia vanhoja fossiileja. Niiden ikä oli määritelty luotettavana pidetyn johtofossiili-taulukon mukaan. (48)

Tieteellinen maailmankuva vai tarut? Nykyaikana on tavallista, että ihmiset pitävät itseänsä viisaina ja järkevinä, kun he hylkäävät uskon luomiseen ja Jumalan olemassaoloon. He pitäytyvät mieluummin sattumanvaraiseen elämänsyntyyn, Darwinin kehitysoppiteoriaan ja ettei Jumala tai mikään yliluonnollinen ole voinut vaikuttaa tähän maailmaan. He pitävät Jumalaan uskomista epärealistisena ja ajattelevat omaavansa tieteellisen maailmankuvan. Useat ateistit ovat tästä esimerkkinä.

   Teistiset evolutionistit ovat lähes samassa asemassa. He kyllä uskovat Jumalan olemassaoloon, mutta saattavat suhtautua ylimielisesti siihen, jos puhuu älykkäästä suunnittelusta, Jumalan yhtäkkisestä luomistyöstä ja että siitä olisi ollut vain joitakin vuosituhansia. Nämä henkilöt uskovat mieluummin epätäydellisiin tiedemiehiin ja heidän todistamattomiin teorioihinsa kuin siihen ilmoitukseen, joka on annettu meille Raamatussa.

   Tässä teistisen evoluution kannattajat saattavat tehdä kuitenkin suuren virheen. Tiedemiehet ovat yhtä puutteellisia kuin kuka tahansa meistä. He syövät samaa ruokaa, käyvät samoja kouluja lapsena ja nuorena, ajavat samanlaisilla autoilla, lukevat samanlaisia lehtiä ja heillä on myös samanlaisia ennakkoluuloja, ennakkokäsityksiä, jopa valheellista tietoa. On erehdys, jos pidämme heitä erehtymättöminä ja neutraaleina, koska sitä he eivät varmastikaan ole. Heilläkin on omat ennakkoasenteensa ja maailmankuvansa, jonka kautta he tarkastelevat asioita. Heidän ennakkoasenteensa saattaa joissakin asioissa olla oikea, mutta on myös mahdollista, että he ovat erehtyneet. Tämä pitää ottaa aina huomioon, kun ovat kyseessä vajavaiset ihmiset.

On hämmästyttävää, kuinka tänä ”tieteen aikakautena” niin harvat ihmiset tietävät, mitä tiede todella on ja miten se toimii. Monet ajattelevat, ettei tiedemiehillä ole ennakkoasenteita, kun he etsivät valkoisissa takeissaan puolueettomina totuutta. Kuitenkin tiedemiehiä on kahdenlaisia, miehiä ja naisia, ja he ovat samanlaisia kuin sinä ja minä. Heillä on uskomuksia ja ennakkoasenteita. Ennakkoasenne ratkaisee mitä teet tieteellisille todisteille, erityisesti se ratkaisee tavan, jolla päätät, että tietyt todisteet ovat merkityksellisempiä tai tärkeämpiä kuin toiset todisteet. Tiedemiehet eivät ole puolueettomia totuuden etsijöitä, he eivät ole neutraaleja.

   …Ateistilla, agnostikolla ja Raamatun ilmoitukseen uskovalla (sekä teistillä) on jokaisella oma uskonnollinen kantansa. Se mitä he sitten tekevät todisteille, riippuu heidän oletuksistaan (uskomuksistaan) ja uskonnollisesta kannastaan. Ei ole siis kysymys siitä, onko jollakin ennakkoasenteita vai ei. Todellinen kysymys kuuluu: Mikä ennakkoasenne on paras ennakkoasenne? Siis sellainen, joka myös kannattaa ottaa ennakkoasenteekseen. (49)

Toiseksi täytyy ottaa huomioon Raamatun oma opetus siitä, miten sielunvihollinen voi pettää ihmistä. Ihminen voi kuvitella olevansa hyvinkin viisas, mutta hän on saattanut todellisuudessa omaksua saatanan valheen. On kummallista, että teistisen evoluution kannattajat eivät ota tätä huomioon. Heidän pitäisi tuntea Raamattu tässäkin asiassa, mutta vaikuttaa siltä, että he eivät tunne. Siksi katsomme muutamia Uuden testamentin jakeita, jotka kertovat valheista, ja miten saatana ja paha henkimaailma eksyttää ihmisiä.

   Rohkeasti sanottuna myös teistisen evoluution kannattajat ovat ajautuneet samaan eksytykseen ja valheisiin, koska he uskovat todistamattomiin teorioihin. Tämä on voimakkaasti sanottu, mutta entä jos se on totta?

- (Matt 13:18,19) Kuulkaa siis te vertaus kylväjästä:

19 Kun joku kuulee valtakunnan sanan eikä ymmärrä, niin tulee paha ja tempaa pois sen, mikä hänen sydämeensä kylvettiin. Tämä on se, mikä kylvettiin tien oheen.

- (Joh 8:43-45) Minkätähden te ette ymmärrä minun puhettani? Sentähden, että te ette kärsi kuulla minun sanaani.

44 Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä.

45 Mutta minua te ette usko, sentähden että minä sanon totuuden.

- (Room 1:19-21) sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.

20 Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,

21 koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.

- (1 Kor 2:14) Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.

- (2 Kor 4:3,4) Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat,

4 niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva.

Raamatun näkökulmasta, kun hylkäämme uskon Jumalaan ja hänen luomistyöhönsä, käännymme siis valheisiin. Ihmiset eivät ehkä hyväksy tätä, mutta Paavali kirjoitti tiedon nimellä kulkevasta valhetiedosta ja että tulevina aikoina monet eivät ota vastaan tervettä oppia vaan kääntyvät taruihin. Ovatko alkuräjähdysteoria, elämän syntyminen itsestään ja evoluutioteoria tällaisia taruja, joita Paavali tarkoitti? Ainakin käytännön havainnot ovat näitä teorioita vastaan. Ne perustuvat enemmän mielikuvitukseen kuin todelliseen tietoon. Paavali itse tunsi Jumalan läheisesti ja osasi aavistaa, miten monet tulevat luopumaan Jumalasta:

- (1 Tim 6:20,21) Oi Timoteus, talleta se, mikä sinulle on uskottu, ja vältä tiedon nimellä kulkevan valhetiedon epäpyhiä ja tyhjiä puheita ja vastaväitteitä,

21. johon tunnustautuen muutamat ovat uskosta hairahtuneet. Armo olkoon teidän kanssanne!

- (2 Tim 4:3.4) Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia

4. ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.

Viittaukset:

1. van Biema, D., God vs Science: We revere faith and scientific progress, hunger for Miracles and for MRIs. But are the worldviews compatible?  Time convenes a Debate, <time.com/time/magazine/article/0,9171,1555132,00.html>, 5 November 2006.

2. G. Richard Bozarth: ”The Meaning of Evolution”, The American Atheist, September 1978, p. 19

3. Frank Zindler (Filosofian professori, New Yorkin yliopisto) väittelyssään William Graigin kanssa, Atheism vs Christianity video, Zondervan, 1996

4. Tri John Kitto kirjassa Encyclopedia of Biblical Literature, II, hakusana "Sabbath", s. 655

5. Eero Junkkaala: Alussa Jumala loi, s. 90

6. Eero Junkkaala: Alussa Jumala loi, s. 67

7. Dennis Lindsay: ”The Dinosaur Dilemma”, Christ for the Nations, vol. 35, No. 8, November, 1982, pp. 4-5, 14

8. H.S.Lipson: “A Physicist Looks at Evolution”, Physics Bulletin, 1980, 31. vsk., s.138

9. Stephen Jay Gould: Hirmulisko heinäsuovassa (Dinosaur in a Haystack), s. 115,116,141

10. Richard Dawkins: Sokea kelloseppä, s. 240,241

11. Stephen Jay Gould: The Panda’s Thumb, (1988), s. 182,183. New York: W.W. Norton & Co.

12. Niles Eldredge (1985): “Evolutionary Tempos and Modes: A Paleontological Perspective” teoksessa Godrey (toim.) What Darwin Began: Modern Darwinian and non-Darwinian Perspectives on Evolution

13. Charles Darwin: Lajien synty (The origin of species), s. 457

14. Charles Darwin: Lajien synty (The origin of species), s. 222

15. Charles Darwin: Lajien synty (The origin of species), s. 446

16. Gordon Lindsay: Evolution – The Incredible Hoax, Christ for the Nations, Dallas, Texas, 1977, p. 16

17. Sit. kirjasta "Taustaa tekijänoikeudesta maailmaan", Kimmo Pälikkö ja Markku Särelä, s. 19

18. Darwin, F & Seward A. C. toim. (1903, 1: 184): More letters of Charles Darwin. 2 vols. London: John Murray.

19. Marvin L. Lubenow: Myytti apinaihmisestä (Bones of Contention), s. 257

20. Rodney Stark, s. 184

21. Christopher Booker: “The Evolution of a Theory”, The Star, Johannesburg, 20.4.1982, s. 19

22. Philip E. Johnson: Darwin on Trial, s. 152

23. Eero Junkkaala: Alussa Jumala loi, s. 125

24. Scott M. Huse: Evoluution romahdus, s. 25

25. Niedzwieski, G., et al, Tetrapod trackways from the early Middle Devonian period of Poland, Nature 463 (7277): cover and pp. 43-48, 7 January 2010

26. Siegfried Scherer, Reinhard Junker: Evoluutio kriittiinen analyysi (Evolution – Ein kritisches Lehrbuch) s. 171

27. Eero Junkkaala: Alussa Jumala loi, s. 106,107

28. Juha Valste: Ihmislajin synty, s. 87-89

29. Kimmo Pälikkö: Taustaa 3, Alusta viimeiseen aikaan, s. 156

30. Ernst Mayr: Evoluutio (What evolution is), s. 371

31. Robert L. Lehrman: The Long Road to Man, 1961, s. 115

32. Journal of the royal college of surgeons of Edinburgh, tammikuu 1966, s. 93 - sit kirjasta: "Elämä maan päällä - kehityksen vai luomisen tulos?", Jeh. tod. s. 93,94.

33. Solly Zuckerman: Beyond the ivory tower, 1970, s. 90 - sit. kirjasta: "Elämä maan päällä - kehityksen vai luomisen tulos?", Jeh. tod. s. 94.

34. Russell H. Tuttle: The Pitted Pattern of Laetoli Feet, Natural History (maaliskuu 1990); 64

35. Kimmo Pälikkö ja Markku Särelä: Taustaa, tekijänoikeudesta maailmaan, s. 102

36. Carl Wieland: Kiviä ja luita (Stones and Bones), s. 34

37. http://creation.com/redirect.php?http://www. youtube.com/watch?v=QbdH3l1UjPQ

38. Matti Leisola: Evoluutiouskon ihmemaassa, s.146

39. Scott M. Huse: Evoluution romahdus, s. 24

40. Pentti Eskola: Muuttuva maa, s. 366

41. Science, 3.3.1961, s. 624 - Sit. kirjasta: Onko ihmimen kehityksen vai luomisen tulos, Jeh. tod.

42. P.J. Wiseman: New Discoveries in Babylonia About Genesis, 1949, s. 28. Sit. kirjasta Onko ihminen kehityksen vai luomisen tulos, Jeh. tod.

43. Marvin L. Lubenow: Myytti apinaihmisestä (Bones of Contention), s. 286

44. Uuras Saarnivaara: Voiko Raamattuun luottaa, s. 175-177

45. Kimmo Pälikkö: Taustaa 3, Alusta viimeiseen aikaan, s. 23

46. Scott M. Huse: Evoluution romahdus, s. 25

47. Kimmo Pälikkö: Taustaa 2, Kehitysopin kulisseista, s. 92,192

48. Kimmo Pälikkö: Taustaa 2, Kehitysopin kulisseista, s. 194

49. Ken Ham: Valhe, evoluutio, The Lie: Evolution, s. 27,28

Lisää aiheesta:

Kehittyikö ihminen apinamaisista alkuihmisistä vai luotiinko hänet? Lue, miten evolutionistien omat löydöt kumoavat käsityksen ihmisen kehityksestä

Ihmisillä on mielikuva, että tiede on osoittanut todeksi kaikkeuden ja elämän synnyn itsestään sekä kehitysopin. Nämä mielikuvat perustuvat kuitenkin valheeseen

Luominen vai maailmankaikkeuden ja elämän synty itsestään sekä ajatus evoluutiosta? Kumpi näkemys on tosi?  Todisteet viittaavat selvästi luomiseen

Evoluutioteoriaa miljoonine vuosineen pidetään mediassa totena, vaikka jatkuvasti tulee esiin todistusaineistoa, joka kumoaa tämän teorian

Hienosäätö maailmankaikkeudessa ja maapallolla viittaavat selvästi Jumalan luomistyöhön. Elämä ei ole syntynyt itsestään sattumalta

Jos torjutaan Jumalan luomistyö ja hyväksytään evoluutioteoria miljoonine vuosineen, nousee esiin kysymyksiä, joihin on mahdoton antaa järkeviä vastauksia

Meille kerrotaan toistuvasti alkuräjähdyksestä ja taivaankappaleiden sekä elämän synnystä itsestään. Lue, miten umpikujassa nämä näkemykset ovat

Esimerkit evoluutiossa viittaavat aina muunteluun peruslajien sisällä ja sopeutumisesta olosuhteisiin. Alkusolusta ihmiseksi-teoria on hölynpölyä

Maapallon ja elämän lyhyt historia - tästä pääset tutkimaan aihetta lisää

Jeesus on

tie ja totuus

 ja elämä

Tartu kiinni iankaikkiseen elämään!

Lisää aiheesta:

Kehittyikö ihminen apinamaisista alkuihmisistä vai luotiinko hänet? Lue, miten evolutionistien omat löydöt kumoavat käsityksen ihmisen kehityksestä

Ihmisillä on mielikuva, että tiede on osoittanut todeksi kaikkeuden ja elämän synnyn itsestään sekä kehitysopin. Nämä mielikuvat perustuvat kuitenkin valheeseen

Luominen vai maailmankaikkeuden ja elämän synty itsestään sekä ajatus evoluutiosta? Kumpi näkemys on tosi?  Todisteet viittaavat selvästi luomiseen

Evoluutioteoriaa miljoonine vuosineen pidetään mediassa totena, vaikka jatkuvasti tulee esiin todistusaineistoa, joka kumoaa tämän teorian

Hienosäätö maailmankaikkeudessa ja maapallolla viittaavat selvästi Jumalan luomistyöhön. Elämä ei ole syntynyt itsestään sattumalta

Jos torjutaan Jumalan luomistyö ja hyväksytään evoluutioteoria miljoonine vuosineen, nousee esiin kysymyksiä, joihin on mahdoton antaa järkeviä vastauksia

Meille kerrotaan toistuvasti alkuräjähdyksestä ja taivaankappaleiden sekä elämän synnystä itsestään. Lue, miten umpikujassa nämä näkemykset ovat

Esimerkit evoluutiossa viittaavat aina muunteluun peruslajien sisällä ja sopeutumisesta olosuhteisiin. Alkusolusta ihmiseksi-teoria on hölynpölyä

Maapallon ja elämän lyhyt historia - tästä pääset tutkimaan aihetta lisää