">
|
|
|
Jumalakäsitykset tarkastelussa: naturalismi, panteismi, teismi
Mikä on järkevin maailmankatsomus; naturalismi, panteismi vai teismi, jota Raamattu opettaa? Tutustu faktoihin!
Tässä kirjoituksessa pohdinnan aiheena ovat erilaiset jumalakäsitykset kuten naturalismi (materia on kaikki, mitä on olemassa; Jumalaa ei ole), panteismi (kaiken jumaluus) ja teismi (vain yksi Jumala, joka on luonut kaiken ja on erillään luomastaan). Mikä näistä käsityksistä on järkevin ja pitää yhtä tosiasioiden kanssa? Ovatko kaikki jumalakäsitykset samanarvoisia ja paikkansapitäviä, vai onko vain joku niistä totuuteen pohjautuva? Maailmankuvat ja jumalakäsitykset ovat myös jatkuvassa muutoksessa. 2000 vuotta sitten Euroopassa uskottiin moniin jumaliin ja henkiin, mutta kun evankeliumi levisi, tuli tilalle usko yhteen Jumalaan. Euroopasta tuli vuosisatojen ajaksi kristillisen uskon keskus, mutta nyt ollaan uudelleen menossa ei-kristilliseen yhteiskuntaan. Tilalle on tullut ateistinen maailmankatsomus, jossa kielletään Jumalan olemassaolo. Myös idän uskonnot, joihin liittyy kaiken jumaluus ja jälleensyntymisoppi, ovat yleistyneet Euroopassa. Toisaalta joissakin Euroopan maissa, kuten Iso-Britannia, islamin usko voittaa alaa. On arvioitu, että joidenkin vuosikymmenien kuluttua islam olisi Iso-Britannian suurin uskonto. Syynä on muslimien lisääntynyt maahanmuutto ja että he saavat enemmän jälkeläisiä kuin tavalliset britit. Tässä nykytilanteessa siis eletään, mutta maailmankuvan ja jumalakäsityksen totuus ei ole koskaan kulttuurisidonnainen. Jokainen ihminen yleensä luonnostaan pitää sitä maailmankuvaa totena, minkä piirissä hän on kasvanut – esim. ateistisessa ilmapiirissä kasvanut pitää ateismia totena – mutta maailmankuvan totuus ei riipu siitä, mihin ihminen uskoo tai mitä hän ajattelee. Maailmankuva on tosi tai epätosi riippumatta ihmisen ajattelusta ja uskomuksista. Kaikki näkemykset eivät myöskään voi olla samanaikaisesti tosia. Jumalan olemassaolo tai ei-olemassaolo eivät voi olla samanaikaisesti voimassa. Samoin panteismi ja teismi ovat vastakkaisia käsityksiä, jotka eivät voi olla samanaikaisesti voimassa. Joku näistä käsityksistä voi olla oikea, mutta kaikki eivät voi olla sitä samanaikaisesti. Kyseessä on matematiikkaan verrattava asia. Jotkut vastaukset saattavat olla lähempänä totuutta kuin toiset, mutta vain yksi vastaus voi olla oikea. Joka tapauksessa aiomme seuraavaksi ottaa esille tavallisimpien jumalakäsitysten eri puolia. Mikä niistä on järkevin ja pitää yhtä totuuden kanssa? Sitä aiomme tutkia.
NATURALISMIN JA ATEISMIN HEIKKOUDET. Naturalismi on maailmankatsomus, jossa ei tunnusteta Jumalan olemassaoloa, vaan materia on kaikki, mitä on olemassa. Sen ulkopuolella ei ole mitään. Tämä käsitys on yleistynyt länsimaissa varsinkin Darwinin vaikutuksen myötä. Ennen Euroopassa pidettiin itsestään selvänä, että Jumala on luonut kaiken, mutta Darwin johti yhteiskuntaa suuntaan, jossa menetettiin usko Jumalan luomistyöhön ja Jumalan olemassaoloon. Naturalistisessa maailmankuvassa on kuitenkin perustavanlaatuisia heikkouksia. Seuraavassa otamme niistä esille muutamia.
Kaiken alku. Ensimmäinen ongelma naturalistisessa eli ateistisessa maailmankatsomuksessa on maailmankaikkeuden alku. Kun hylätään Jumala luojana, pitäisi selittää, miksi maailmankaikkeus on olemassa. Miksi on jotakin sen sijaan, että ei olisi mitään? Olennaista on nimenomaan se, ettei maailmankaikkeus voi olla ikuinen, muuten kaikki käyttökelpoinen energia olisi loppunut jo. Yksikään tähti ei enää syytäisi ulos energiaansa eikä säteilisi, jos mentäisiin äärettömän pitkälle menneisyydessä. Se viittaa selvääkin selvemmin maailmankaikkeuden alkuun. Tiedemiehetkin myöntävät, että maailmankaikkeudella, aurinkokunta ja maapallo mukaan lukien, täytyy olla alku. Miten sitten maailmankaikkeus sai alkunsa ja mistä se sai alkuenergiansa, jota tähdet edelleen kuluttavat? Tähän ei pysty kukaan ateistitiedemies antamaan selvää vastausta. Ongelma on siinä, että maailmankaikkeus ei voi syntyä itsestään. Kivet, planeetat tai tähdet eivät ilmesty tyhjästä, koska se on vastoin matematiikan lakeja. Tyhjästä eli olemattomuudesta ei synny mitään itsestään. Se on mahdottomuus, vaikka ateistitiedemiehet yrittävät väittää vastaan. Ainut mahdollisuus on, että ikuinen Jumala loi maailmankaikkeuden – kaiken aineen ja energian – ja se selittää kaiken olemassaolon. Sama ongelma on elämän suhteen. Pääsääntö tällä alueella on, että vain elämä saa aikaan elämää, eikä tähän sääntöön ole löydetty yhtään poikkeusta. Mitä tästä voi päätellä? Koska maapallon elämällä on oltava alku – maapallon elämä on sidottu aurinkoon, joka ei ollut voinut olla ikuisesti olemassa – ja vain elämä saa aikaan elämää, viittaa tämä ensimmäisten elämänmuotojen kohdalla selvääkin selvemmin Jumalaan. On turha puhua elämän synnystä itsestään, koska sen puolesta ei ole ainuttakaan todistetta. Ainut mahdollisuus elämälle on Jumalan luomistyö ja tiedemiesten tulisi myöntää tämä tosiasia eikä keksiä mielikuvitusjuttuja siitä, miten kaikki syntyi itsestään. Osoituksena Jumalan luomistyöstä on myös se, että kaikki nykyeläimet ja fossiilit osoittavat niiden olleen koko ajan valmiita, täydellisiä ja niiden rakenteet toimivia. Se viittaa siihen, että ensimmäiset esi-isät saivat alkunsa Jumalan toimesta, eivätkä ne kehittyneet jostain alkusolusta kuten evoluutioteoriassa edellytetään. Richard Dawkins on ottanut tämän seikan eli eläinten valmiin rakenteen esille – asia, joka ilmenee myös fossiileissa. Hän ei usko Jumalan luomistyöhön eikä älykkääseen suunnitteluun, mutta syy on hänen ennakkoasenteessaan, eikä siinä mitä todistusaineiston perusteella voidaan päätellä:
Havaintoihin perustuva tosiasia on, että jokainen laji ja jokainen jokaisessa lajissa oleva elin, jota on tähän mennessä tutkittu, on hyvä siinä, mitä se tekee. Lintujen, mehiläisten ja lepakoiden siivet ovat hyviä lentämisessä. Silmät ovat hyviä näkemisessä. Lehdet ovat hyviä yhteyttämisessä. Elämme planeetalla, jossa ympärillämme on kenties kymmenenmiljoonaa lajia, joista jokainen ilmaisee itsenäisesti vahvan harhan näennäisestä suunnittelusta. Kukin laji sopii hyvin erityiseen elämäntapaansa. (1)
Vielä pieni silmäys fossiiliaineistoon ja luonnonhistoriallisiin museoihin. Näillä museoilla pitäisi olla todisteet lajien muuttumisesta, mutta tosiasiassa niitä ei ole. Tämä viittaa selvääkin selvemmin siihen, että lajien periytyminen samasta alkusolusta evoluution kautta on mielikuvitusta ja valhetta. Seuraavat pari kommenttia osoittavat, miten todisteet evoluutioteorian puolesta puuttuvat museoilta:
Tohtori Ethebridge, British Museumin paleontologi: Yhdeksän kymmenesosaa evolutionistien puheista on pelkkää hölynpölyä, joka ei perustu havaintoihin ja jota tosiasiat eivät ollenkaan tue. Tämä museo on täynnä todisteita heidän näkemyksensä äärimmäisestä virheellisyydestä. Koko tässä valtavassa museossa ei ole ainuttakaan todistuskappaletta lajien muuttumisesta. (2)
Yksikään viiden suuren paleontologisen museon virkailijoista ei voi esittää edes yksinkertaista esimerkkiä sellaisesta organismista, joka voisi olla todiste lajin asteittaisesta kehittymisestä toiseksi lajiksi. (Tri Luther Sunderlandin yhteenveto kirjassaan "Darwin's enigma”. Hän haastatteli useiden luonnonhistoriallisten museoiden edustajia ja oli näihin kirjeyhteydessä, jotta saisi selville, minkälainen todistuspohja museoilla oli evoluutio-opin puolesta. [3])
Vielä yksi kommentti välimuodoista tai itse asiassa niiden puutteista. Niitä ei ole olemassa muuta kuin ateistitiedemiesten mielikuvituksessa. Jos tosiasiat otetaan sellaisenaan, viittaavat todisteet selvästi luomiseen, jossa eläin- ja kasvilajit olivat heti valmiita eikä puolivalmiita:
Menimmepä miten kauas tahansa maapallolla aikaisemmin eläneiden eläinten fossiilien sarjassa, emme tapaa jälkeäkään eläinmuodoista, jotka olisivat suurten ryhmien tai pääjaksojen välillä olevia muotoja… Eläinkunnan suurimmat ryhmät eivät sulaudu toisiinsa. Ne ovat ja ovat olleet kiinteitä alusta asti… Varhaisimmistakaan kerrostuneista kivilajeista ei tunneta yhtään eläintä, jota ei voitaisi kohta sijoittaa omaan pääjaksoonsa tai suureen ryhmäänsä… Tämä välimuotojen täydellinen puuttuminen eläinten suurten ryhmien väliltä voidaan tulkita vain yhdellä tavalla… Jos olemme halukkaat ottamaan tosiasiat sellaisina kuin ne ovat, meidän on uskottava, ettei sellaisia välimuotoja ole koskaan ollutkaan, eli toisin sanoen, nämä suuret ryhmät ovat aivan alusta asti olleet samassa suhteessa toisiinsa kuin ne ovat nykyään. (Austin H. Clark: The New Evolution, s. 189)
Johtopäätös edellisestä on, että maailmankaikkeuden ja elämän on täytynyt saada alkunsa Jumalan luomistyöstä, koska niillä on alku, eivätkä ne voi itsestään syntyä. Lisäksi fossiilien ja nykyisten eläinlajien perusteella voidaan päätellä, että ne on luotu suunnilleen nykyiseen muotoonsa. Siitä todistaa se, että kaikki löydetyt rakenteet ovat toimivia ja valmiita. Tottakai eläimissä ja kasveissa tapahtuu muuntelua ja sopeutumista perinnöllisyyden puitteissa, mutta ei se tee tyhjäksi sitä, että eläimet ja kasvit luotiin heti valmiiksi ja täydellisiksi.
Järkeen ei voi luottaa. Naturalistiseen maailmankuvaan turvautuvat ateistit pitävät itseään yleensä älykkäinä ja fiksuina, kun he eivät usko Jumalan olemassaoloon eikä luomistyöhön. Kuitenkin naturalistinen maailmankatsomus tarjoaa huonon pohjan ihmisen järjelle. Jos ateistit uskovat, että he ovat alkuräjähdyksen seurauksena täällä tai ovat apinankaltaisten eläinten jälkeläisiä, miten he voivat luottaa järkeensä? Miten kiven kaltaisesta elottomasta aineesta voi tulla järkeviä ja ajattelevia olentoja? Tai voiko ihminen luottaa omaan järkeilyynsä, jos se on peräisin joistakin yksinkertaisista eliöistä tai apinoista? Tässä onkin yksi naturalistisen maailmankatsomuksen heikkous. Ihminen ei voi luottaa omaan järkeensä, vaikka voi pitää itseään hyvinkin järkevänä. On mahdollista, että hänen järkeilynsä ei ole kovin korkealla tasolla, jos se on alkuräjähdyksestä tai apinoista lähtöisin. Sen sijaan, jos ihminen luotiin alun perin Jumalan kuvaksi kuten Raamattu osoittaa (1 Moos 1:27 Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.), tarjoaa se pohjan ja selityksen järjen, ajattelun, tietoisuuden, kielen, tunteiden ja uskonnollisuuden olemassaololle ihmisessä. Nämä ominaisuudet ovat olemassa, koska meidät luotiin Jumalan yhteyteen ja läheisyyteen, ja koska nämä ominaisuudet ovat Jumalasta lähtöisin. Sama selitys pätee aistien olemassaoloon. Ateistitiedemiehet eivät pysty antamaan kunnon selitystä, miten monimutkaiset elimet kuten korvat, silmät ja muut aistimet ovat syntyneet, mutta Jumalan luomistyö selittää niiden olemassaolon. Psalmien kirjassa on kirjoitettu:
- (Ps 94:8,9) Ymmärtäkää, te kansan järjettömät, ja te tomppelit – milloin te tulette järkiinne? 9 Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi?
Ei pohjaa moraalille. Kolmas naturalismin ongelma on, ettei se tarjoa pohjaa moraalille. Eli jos ihminen on peräisin pelkästä materiasta ja alkusolusta, eikä ole Jumalaa eikä uskota häneen, ei ole mitään kaikkia sitovia, objektiivisia ja lopullisia arvoja. Ateismissa ei ole ihmisen ulkopuolella olevaa auktoriteettia, kun taas esim. kristillisessä uskossa on kaikkia sitovat eettiset ohjeet (Jeesuksen ja apostolien opetus). Tämä ei tarkoita, etteikö ateisti voisi olla moraalinen, vaan ettei hänellä ole objektiivisia perusteita moraalilleen tästä ajatusmallista käsin. Ei voida sen enempää puhua pahuudesta kuin hyvyydestä, koska ne ovat henkilökohtaisia ja aikasidonnaisia käsityksiä (”Minun moraalini, sinun moraalisi jne…”). Jokainen voi määritellä itse omat arvonsa, koska etiikka ja moraali eivät ole yhteydessä Jumalaan. Kuka voi silloin sanoa, että esim. Saddam Husseinin moraali on ollut parempi tai huonompi kuin muiden? Ongelma tässä näkemyksessä kuitenkin on, että ihmiset luonnostaan tekevät eron oikean ja väärän käytöksen välillä. He tietävät luonnostaan, että varastaminen on väärin, että murhaaminen on väärin tai että lasten hyväksikäyttö on väärin. Tai jos ihmiseltä itseltään varastetaan, hänelle tehdään väkivaltaa tai hänen lastaan käytetään seksuaalisesti hyväksi ja kiusataan, hänen suuttumuksensa nousee yleensä heti. Mistä tämä johtuu tai mistä käsitys oikeasta ja kaikkia sitovasta käytöksestä nousee? Naturalismi ja ateismi eivät pysty vastaamaan tähän kysymykseen, mutta Jumalan olemassaolo antaa siihen pätevän selityksen. Koska meidät ihmiset on luotu Jumalan kuvaksi (1 Moos 1:27 Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.), selittää se parhaiten tajun oikeasta ja väärästä käytöksestä. Jumala on vanhurskas ja hän on laittanut ihmiseen tämän ominaisuuden, vaikka ihminen voikin paaduttaa omatuntonsa. Me luonnostaan uskomme, että on moraalin mittapuu, joka on ihmisen ulkopuolella. Seuraavat jakeet viittaavat samaan aiheeseen. Paavali kertoi, miten ihmisillä on luonnostaan käsitys oikeasta ja väärästä. Jokainen ymmärtää sisimmässään, että on tekoja, jotka ovat oikein ja tekoja, jotka ovat väärin.
- (Room 2:14-16) Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki 15. ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötätodistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä – 16. sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan.
Kun Paavali edellisissä jakeissa viittasi siihen, miten ihmiset sisimmässään tuntevat eron oikean ja väärän välillä, yhdisti hän sen tulevaan tuomioon. Tämä onkin helppo ymmärtää loogisesti. Aivan kuten yhteiskunnissa on esivalta, joka tuomitsee murhaajat ja muut väärintekijät vankeuteen heidän pahojen tekojensa tähden, esiintyy sama toimintaperiaate Raamatunkin sivuilla. Mm. seuraavat jakeet viittaavat tuomioon, joka tapahtuu tekojen perusteella.
- (Ilm 20:12-15) Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. 13. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.
- (Hebr 9:27) Ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta senjälkeen tulee tuomio.
- (Room 14:10) Mutta sinä, minkätähden sinä tuomitset veljeäsi? Taikka sinä toinen, minkätähden sinä halveksit veljeäsi? Sillä kaikki meidät asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen.
- (Kol 3:25) Sillä se, joka tekee väärin, on saava takaisin, mitä on väärin tehnyt; ja henkilöön ei katsota.
PANTEISMIN HEIKKOUDET. Kuten todettiin, tarkoittaa panteismi käsitystä kaiken jumaluudesta. Se muistuttaa hyvin paljon naturalistista maailmankäsitystä, mutta materia-sana on korvattu jumalalla, kuten seuraavat selitykset osoittavat:
Naturalismi = kaikki on materiaa, eikä sen ulkopuolella ole mitään Panteismi = kaikki on jumalaa (brahman hindulaisuudessa), eikä sen ulkopuolella ole mitään
Naturalismi ja panteismi muistuttavat siten hyvin paljon toisiaan. Naturalismi on pääosin länsimaissa vallitseva käsitys, kun taas panteismi on yleistä mm. hindulaisuudessa. Lisäksi kummassakaan näkemyksessä ei tunnusteta luomakunnasta erillään olevan Luoja-Jumalan olemassaoloa. Panteismin ongelmat ovat lähes samat kuin naturalismissa. Niitä ovat seuraavat seikat:
Kaiken alku. Kuten todettiin, on maailmankaikkeudella ja elämällä alku. Ne eivät ole voineet olla aina olemassa, vaan niillä on alku. Tämä on vääjäämätön johtopäätös, kun otetaan huomioon lämpöopin säännöt. Tässä onkin panteismin suuri ongelma, joka on sama kuin naturalismissa: panteismi ei anna selitystä maailmankaikkeuden ja elämän alulle. Sillä jos alussa ei ollut mitään materiaa, ei voinut olla jumalaakaan (Brahman hindulaisuudessa). Se tarkoittaisi, että Brahmanin olisi pitänyt luoda itsensä tyhjästä, mutta se on mahdottomuus, koska mikään ei voi olla olemassa ennen olemassaoloaan eikä luoda itseään. Tyhjästä on mahdoton ottaa mitään eikä pelkkä tyhjyys voi luoda mitään. Panteismi on siten ristiriidassa kaiken alun suhteen. Parempi on uskoa siihen, että kaikkivaltias Jumala on erillään luomastaan luomakunnasta ja että hän on tehnyt sen määrättynä hetkenä, kuten seuraavat jakeet osoittavat:
- (1 Moos 1:1) Alussa loi Jumala taivaan ja maan.
- (Jes 66:1,2) Näin sanoo Herra: Taivas on minun valtaistuimeni, ja maa on minun jalkojeni astinlauta. Mikä olisi huone, jonka te minulle rakentaisitte, mikä paikka olisi minun leposijani? 2. Minun käteni on kaikki nämä tehnyt, ja niin ovat kaikki nämä syntyneet, sanoo Herra. Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä.
- (Ilm 14:7) Ja hän sanoi suurella äänellä: "Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet."
- (Ilm 4:11) "Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut."
- (Ilm 10:5,6) Ja enkeli, jonka minä näin seisovan meren päällä ja maan päällä, kohotti oikean kätensä taivasta kohti 6 ja vannoi hänen kauttansa, joka elää aina ja iankaikkisesti, hänen, joka on luonut taivaan ja mitä siinä on, ja maan ja mitä siinä on, ja meren ja mitä siinä on, ettei enää ole oleva aikaa,
Sama ongelma on jokaisen yksittäisen ihmisen, jokaisen yksittäisen suuren puun tai esim. puusta valmistetun pöydän suhteen, jotka eivät ole aina olleet olemassa. Sillä kun jokainen ihminen on saanut alkunsa isän ja äidin sukusolujen yhtymisestä määrättynä hetkenä, eikä puuta tai siitä valmistettuja esineitä ole aina ollut olemassa, niin miten ne voivat olla osa jumalaa tai jumalia, kun niitä ei ole aina ollut olemassa? Tällaisiin ristiriitoihin törmätään, jos halutaan pitää kiinni panteismista.
Järkeen ei voi luottaa. Kuten todettiin, perustuu panteismi opetukseen, että ihminen ja koko luonto on osa jumalaa. Ei pitäisi olla mitään, mikä on tämän jumalan, Brahmanin ulkopuolella. Jokaisen tulisi vain ymmärtää ja tiedostaa tämä. Opetetaan, että Maya, harhakuva, estää meitä näkemästä tätä tosiasiaa, mutta kun ihminen kokee valaistuksen, pääsee hän irti harhakuvasta. Vaikutusvaltainen guru Bhagwan Shree Rajneesh on ilmaissut, miten emme voi luottaa älyymme ja järkeemme tässä asiassa:
Ei ole niin, että äly joskus ymmärtää väärin. Pikemminkin äly aina ymmärtää väärin. Ei ole niin, että äly joskus erehtyy; on niin, että äly on erhe. Se aina erehtyy. (Bhagwan Shree Rajneesh: I Am the Gate / Harper and Row, New York, 1977)
Kuitenkin, jos ihminen ei voi luottaa järkeensä, mihin hän voi yleensä luottaa? Järki ja ajattelu on meille annettu ominaisuus, että voisimme tutkia ja pohtia asioita, pitävätkö ne paikkansa vai eivät. Jos järjen käyttö ja looginen ajattelu hylätään, ei jäljelle jää paljoakaan; korkeintaan hulluus ja mielettömyys. Toisaalta, jos ihminen ja koko luonto on osa jumalaa, tulisi se tietää koko ajan ja alun perin. Miten jumala voi olla niin tietämätön, ettei edes itse tiedä eikä tunne omaa jumaluuttaan? Miksi asian tiedostamiseen tarvitaan jokin valaistuskokemus, yleensä pitkäaikaisen ja sisäänpäin kääntyneen mietiskelyn kautta? Tällainen asia pitäisi tietää koko ajan, jos se todella pitäisi paikkansa. Lisäksi suuri vaara sisäänpäin kääntyneessä mietiskelyssä on, että koettu ”valaistuminen” ja muut kokemukset ovat valheellisia kokemuksia. Monilla huumeiden käyttäjillä on samanlaisia kokemuksia, eikä kukaan yleensä sano, että ne ovat jumalallisia. Samoin mielisairailla ihmisillä saattaa olla valheellisia kuvitelmia ja näkyjä, eikä niitäkään sanota jumalallisiksi. Erehtymisen vaara tällä alueella on suuri, jos etsitään ns. valaistuskokemusta pitkäaikaisen mietiskelyn kautta. Samaa mahdollisuutta selostaa entinen hinduguru Rabi Maharaj kirjassaan "Gurun kuolema" (s. 97). Hän ottaa esille sen vaihtoehdon, että ehkäpä hänen tavoittelemansa autuuskin on vain harhakuva, koska hän ei voi luottaa omaan järkeensä ja havaintoihinsa. Tämä mahdollisuus kannattaa ottaa huomioon, kuin myös se, että panteistinen käsitys on itsessään "maya", harhaa tai valhetta:
Jos oli vain Yksi Tosioleva, silloin Brahman oli sekä hyvä että paha, sekä kuolema että elämä, sekä viha että rakkaus. Se muutti kaiken tarkoituksettomaksi, aivan mielettömäksi. Ei ollut helppoa säilyttää ajatuksiaan ehjinä ja ajatella samalla, että hyvä ja paha, rakkaus ja viha, elämä ja kuolema olivat kaikki yhtä todellisuutta. Gosine muistutti minua siitä, että järkeen ei voi luottaa – se oli osa harhaa. Jos järkikin oli mayaa niin kuin Vedat opettivat, miten voisin silloin luottaa mihinkään oppiin? Miten voisin edes uskoa, että kaikki oli mayaa ja vain Brahman todellinen? Miten voisin olla varma, ettei myös tavoittelemani Autuus ollut harhakuva, jos kerran en voinut luottaa havaintoihini enkä päättelyihini? Hyväksyäkseni sen, mitä uskontoni opetti, minun oli kiellettävä se, mitä järki sanoi. Mutta entä muut uskonnot? Jos kaikki oli Yksi, silloin ne kaikki olivat samaa. Tästä näytti seuraavan, että sekavuus oli jumala, koska se oli Tosin Todellisuus. Ajatukseni olivat sekaisin.
Ei pohjaa moraalille. Kun naturalismin ongelma on, että se ei tarjoa luotettavaa pohjaa moraalille, on sama ongelma panteismissa, koska se tekee turhaksi eron hyvän ja pahan välillä. Sillä kun Brahman, kaiken jumaluus, sisältää sekä hyvän että pahan, valkeuden ja pimeyden, katoavat kaikki eettiset erot. Eroa hyvän ja pahan välillä pidetään vain illuusiona ja moraali tulee suhteelliseksi, koska vastakohdat ovat todellisuudessa yhtä. Tähän asiaan Rabi Maharaj viittasi edellisessä lainauksessa. Käsitys hyvän ja pahan eron katoamisesta tulee esille hinduopettajien omista kirjoituksistakin. Swami Vivekananda on viitannut siihen, miten hyvä ja paha on sama:
"Hyvä ja paha ovat yksi ja sama" (4) sekä "Myös murha on Jumala" (5)
Samoin guru Bagwan Shree Rajneesh, selittäessään hindujen pyhää kirjaa Bhagavad Gita'a, on viitannut siihen, ettei tekemillämme teoilla ole mitään merkitystä:
"Tapa, murhaa, täysin tietoisesti tietäen, ettei ketään ole murhattu ja ettei ketään ole tapettu." (6)
Se että ei tehdä eroa hyvän ja pahan välillä, saa kuitenkin kysymään, mihin tällainen katsantokanta johtaa, jos sitä toteutetaan käytännössä. Jos tätä opetusta todella toteutetaan, eikö se johda vain kärsimyksen lisääntymiseen? Se saa aikaan anarkiaa yhteiskunnassa ja ihmisen pahanolon lisääntymistä, koska eihän julmuudella ja ei-julmuudella tai rakkaudella ja vihalla ole silloin enää merkitystä. Oppi kaiken ykseydestä aiheuttaa siten vain vahinkoa. Jesajan kirjassa on sanottu osuvasti tällaisesta vahingollisesta opista ja ajattelusta:
- (Jes 5:20) Voi niitä, jotka sanovat pahan hyväksi ja hyvän pahaksi, jotka tekevät pimeyden valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi, jotka tekevät karvaan makeaksi ja makean karvaaksi!
Toinen ongelma panteistisessa käsityksessä on, että ihmiset kaikesta huolimatta tietävät eron oikean ja väärän käytöksen välillä. Jokainen luonnostaan tietää, että tietyt asiat kuten murhaaminen, varastaminen tai lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ovat väärin. He luokittelevat tekoja sisimmässään, koska tietävät toiset asiat vääriksi ja toiset oikeiksi. Käsitys oikeasta ja väärästä ilmenee myös karman laissa. Hindut uskovat karman lakiin sekä kaiken jumaluuteen, Brahmaniin, jossa hyvä ja paha ovat sama, mutta nämä kaksi näkemystä ovat pahassa ristiriidassa toistensa kanssa. Ristiriita syntyy sen takia, että Brahmanissa ei ole eroa hyvän ja pahan välillä, mutta karman lain mukaan ihmisten pahat teot seuraavat heitä aina seuraavaan elämään: heitä rangaistaan seuraavissa elämissä niistä pahoista teoista, joita he ovat aiemmin tehneet. Rauni-Leena Luukasen tunnetusta kirjasta "Kuolemaa ei ole" (s. 186) tämä käsitys käy hyvin ilmi:
Tärkeä oppi on: sitä ihminen niittää, mitä hän on kylvänyt. Kaikesta tekemästämme joudumme edesvastuuseen... Tämän karman lain merkitystä ihmiset eivät yleisesti tajua.
Sen tähden, jos uskotaan edellä olevaan oppiin, tulisi aiheellisesti kysyä, miten nämä kaksi asiaa: karman laki, jonka seurauksia yritetään välttää tekemällä hyviä tekoja, sekä Brahman, jossa ei kuitenkaan ole eroa hyvän ja pahan välillä, voivat olla samanaikaisesti voimassa? Eikö jouduta sovittamattomiin ristiriitoihin, jos yritetään soveltaa näitä kahta vastakkaista asiaa samanaikaisesti yhteen? Miten siinä voidaan onnistua? Mitä sitten oikean ja väärän tajusta voidaan päätellä? Järkevin selitys on, kuten edellä todettiin, se että Jumala on laittanut tämän ominaisuuden ihmissukuun, koska ihminen alun perin luotiin Jumalan kuvaksi (vaikka tämä kuva vääristyikin syntiinlankeemuksessa). Oikean ja väärän taju viittaa myös tulevaan tuomioon. Loren Cunningham, joka on vieraillut maailman jokaisessa maassa, kertoo lisää aiheesta. Hän viittaa siihen, miten käsitys oikeasta ja väärästä on yleinen kaikilla kansoilla – huolimatta siitä, ovatko nämä ihmiset olleet tekemisissä muun sivistyksen tai Raamatun kanssa. Ihminen luonnostaan tietää eron oikean ja väärän käytöksen välillä, vaikka voikin paaduttaa sydämensä. Tällaiset asiat eivät synny itsestään jostain kiven kaltaisesta elottomasta aineesta, vaan Jumala on laittanut tämän ominaisuuden ihmissukuun:
Olen tavannut ihmisiä jokaisesta maailman maasta ja nähnyt sen, että ajatus rakkaudesta, vastuullisuudesta, oikeasta ja väärästä, omastatunnosta ja moraalista on olemassa kaikissa kulttuureissa. Jokaisessa kielessä on käsite oikealle ja väärälle. Näin on ollut jo ennen minkäänlaista kontaktia muun sivistyksen tai Raamatun kanssa. (7)
Teismin järkevyys. Kuten todettiin, tarjoaa teismi parhaan selityksen järjen, ajattelun, moraalin, tietoisuuden, kielen, tunteiden, aistien ja uskonnollisuuden olemassaololle ihmisessä. Nämä ominaisuudet ovat olemassa, koska meidät luotiin Jumalan kuvaksi, hänen yhteyteensä ja läheisyyteen, ja koska nämä ominaisuudet ovat Jumalasta lähtöisin. Teismi on järkevin selitys myös maailmankaikkeuden ja elämän olemassaololle. On mahdotonta, että ne olisivat syntyneet itsestään, vaan kaikkivaltiaan Jumalan, joka on erillään luomakunnasta, on täytynyt luoda ne. Vain siten voidaan selittää taivaankappaleiden ja elämän olemassaolo. Mm. seuraavat tiedemiesten kommentit viittaavat samaan suuntaan.
Luulen, että meidän on mentävä pidemmälle ja myönnettävä, että ainoa hyväksyttävä selitys on luominen. Tiedän, että tämä ajatus on fyysikoiden pannaan julistama, ja itse asiassa minunkin, mutta meidän ei tule torjua sitä vain siksi, ettemme pidä siitä, jos kokeelliset todisteet tukevat sitä. (H. Lipson, ” A Physicist Looks at Evolution”, Physics Bulletin, 31, 1980)
Tiedemiehillä ei ole ainuttakaan todistetta sitä vastaan, että elämä olisi syntynyt luomisen tuloksena. (Robert Jastrow: The Enchanted Loom, Mind in the Universe, 1981)
Teismi selittää parhaiten myös elämän monipuolisuuden, ja että on tuhansittain kasvi- ja eläinlajeja. Ne ovat olemassa, koska Jumala, Luoja valmisti elämän maan päälle. Jos evoluutioteoria pitäisi paikkansa, tulisi fossiiliaineistossa havaita tuhansittain välimuotoja ja puoliksi kehittyneitä siipiä, käsiä, jalkoja ja aisteja, mutta niitä ei ole. Niitä ei ole luonnonhistoriallisissa museoissa eikä muuallakaan. Darwin johti siten tiedettä harhaan, kun hän esitti teoriansa. Hän oli oikeassa siinä, että eliöissä tapahtuu muuntelua, mutta veti siitä väärät johtopäätökset. Hän päätteli, että kun eliöissä tapahtuu muuntelua määrättyjen rajojen puitteissa, niin ne ovat peräisin samasta alkusolusta. Tässä hän erehtyi ja tuhannet ateistitiedemiehet hänen perässään. On paljon järkevämpää pitäytyä siinä, että Jumala loi kaikki tuhannet lajit valmiiksi, kuitenkin niin, että lajit voivat muunnella määrättyjen rajojen puitteissa. Luomakunnan perusteella voidaan päätellä, että se on Jumalan luoma, kuten Paavali kirjoitti:
- (Room 1:19-22) sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. 20 Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa, 21 koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. 22 Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet
Jumala on ilmoittanut itsensä
- (Hebr 1;1,2) Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, 2 on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut 3 ja joka, ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa,
Kuten todettiin, puhuu Raamattu siitä, että Jumala on luoja, joka on tehnyt kaiken: tähdet ja avaruuden, luonnon kasveineen ja eläimineen sekä ihmisen. Nämä asiat eivät ole syntyneet itsestään, joka on mahdottomuus, vaan Jumala on ne luonut. Raamatun ilmoitus ei jää kuitenkaan tähän. Raamatussa kerrotaan myös siitä, kuinka kaiken luoja on tullut ihmiseksi Jeesuksen Kristuksen kautta. Johanneksen evankeliumin ensimmäisessä luvussa hänestä käytetään nimitystä Sana. Hän, Sana oli alussa Isän Jumalan luona ja tuli tänne ihmiseksi. Seuraavat jakeet kertovat tästä Sanasta eli ihmiseksi tulleesta Jumalasta, jonka kautta kaikki on syntynyt ja joka on sama kuin Jeesus Kristus:
- (Joh 1-1-3,14) Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. 2 Hän oli alussa Jumalan tykönä. 3 Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. 14 Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.
Miksi sitten Sana, Jumalan Poika eli Jeesus Kristus tuli ihmiseksi? Hän tuli sovittamaan syntimme ja saattamaan meidät Jumalan yhteyteen. Uskonnoissa on tapana, että ihminen yrittää lähestyä Jumalaa omien tekojensa tai ehkä uhrieläinten kautta, mutta Raamatun opetus on, Jumala on jo tehnyt Jeesuksessa Kristuksessa kaiken, että pääsisimme Jumalan yhteyteen. Meidän osuutemme on vain hyväksyä tämä totuus, eikä epäillä sitä. Mm. seuraavat jakeet kertovat, miten Jumala Jeesuksen Kristuksen kautta sovitti maailman itsensä kanssa. Tämä tapahtui ristillä, kun Jeesus kantoi sinne kaikkien ihmisten synnit, elettyään sitä ennen itse täydellisen ja synnittömän elämän. Kaikki tapahtui meidän puolestamme:
- (2 Kor 5:18-20) Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. 19 Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. 20 Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.
- (1 Joh 4:9,10) Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. 10. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
Mitä edellinen merkitsee? Se tarkoittaa sitä, että Jeesuksen Kristuksen sovituskuolema ristillä riittää jokaiselle ihmiselle Jumalan yhteyteen pääsyyn. Niin pahaa ihmistä ei ole, joka ei voisi saada syntejään anteeksi. Toisaalta kukaan ei ole itsessään niin hyvä, että voisi ansaita pelastusta Jeesuksen sovitustyön ulkopuolella. Jeesus on ainoa tie Jumalan yhteyteen kaikille ja kaikenlaisille ihmisille. Muuta tietä ja mahdollisuutta ei ole, koska olemme itsessämme niin puutteellisia. Mm. seuraavat jakeet osoittavat, miten pelastus on Jeesuksessa. Hän on ainoa tie Jumalan yhteyteen, koska hän on kantanut syntimme ristille. Jos torjumme hänet, joudumme itse maksamaan synneistämme helvetissä. Älä siis torju Jeesusta, vaan toivota hänet tervetulleeksi elämääsi. Jeesuksen asema pelastajana tulee ilmi mm. seuraavissa jakeissa:
- (Joh 6:67-69) Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: "Tahdotteko tekin mennä pois?" 68. Simon Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat; 69. ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä."
- (Joh 14:6) Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.
- (Joh 5:40) Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta; 40 ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.
- (Apt 10:43) Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta."
- (Apt 13:38,39) Olkoon siis teille tiettävä, miehet ja veljet, että hänen kauttansa julistetaan teille syntien anteeksiantamus 39. ja että jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla.
Jos olet toivottanut Jeesuksen elämääsi ja laitat uskosi eli luottamuksesi pelastuksen asiassa häneen (Apt 16:31 Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi"), voit rukoilla esim. seuraavalla tavalla:
Pelastusrukous: Herra, Jeesus, käännyn sinun puoleesi. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä sinua vastaan ja etten ole elänyt sinun tahtosi mukaan. Tahdon kuitenkin kääntyä synneistäni ja seurata sinua koko sydämestäni. Ja uskon myös, että syntini ovat anteeksiannetut sinun sovitustyösi kautta ja että olen sinun kauttasi saanut iankaikkisen elämän. Kiitän siitä pelastuksesta, jonka olet minulle lahjoittanut. Amen.
VIITTAUKSET:
1. Richard Dawkins: Jumalharha (The God Delusion), s. 153 2. Thoralf Gulbrandsen: Puuttuva rengas, s. 94 3. Sit. kirjasta "Taustaa tekijänoikeudesta maailmaan", Kimmo Pälikkö ja Markku Särelä, s. 19. 4. Vivekananda in Swami Nikhilanda, (käännösohjelma) "Viveekananda the yogas and other works" (New York: Ramabrishna-Vivekananda center, 1953) julk., s. 530 5. Sama 6. Rajneesh "The book of secrets", osa 1, s. 399. Rajneesh selittää hengellistä viisautta Arjuna'lle Bhagavad Gita'n soturille. 7. Loren Cunningham / Janice Rogers: Kirja joka muuttaa kansat (The Book that Transforms Nations), s. 133
Lisää aiheesta: Jälleensyntyminen, sielunvaellus, reinkarnaatio. Lue, miksi ei ole järkevää uskoa jälleensyntymiseen
Lue, miksi ei kannata uskoa hindulaiseen ja panteistiseen (kaiken jumaluus) käsitykseen jumalasta
|
Jeesus on tie ja totuus ja elämä
Tartu kiinni iankaikkiseen elämään!
|
Lisää aiheesta: Jälleensyntyminen, sielunvaellus, reinkarnaatio. Lue, miksi ei ole järkevää uskoa jälleensyntymiseen
Lue, miksi ei kannata uskoa hindulaiseen ja panteistiseen (kaiken jumaluus) käsitykseen jumalasta
|
